Ortodoksinen seurakuntalehti Jumalanpalvelukset ja tapahtumat s. 10 25 TAMPEREEN, TURUN JA HÄMEENLINNAN ORTODOKSISET SEURAKUNNAT / 22.10.2004 SUURI VAALINUMERO Lisäksi tässä numerossa: KAIKKI EHDOKKAAT! 5 Kanonien ja demokratian välinen jännite 7 Kirkkomusiikista korvauksia 4 2004 8 Tietoisku vaaleista 12-15 TAMPEREEN EHDOKKAAT 17-20 TURUN EHDOKKAAT 22-24 HÄMEENLINNAN EHDOKKAAT 27-28 Äänestysohjeet englanniksi ja venäjäksi Ahveniston kirkon Turun oma metropoliitta kahden maan välillä KP Nikean metropoliitta ja koko Bitynian eksarkki Johannes on niin kuin useat muutkin eläkeläiset: kahden asemapaikan välillä joutuu jatkuvasti kiirehtimään. Muutama vuosi sitten metropoliitta Johannes muutti eläkepäiviensä alkaessa Turkuun, hänelle monella tapaa läheiseen kaupunkiin. Samaan aikaan Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti nimitti hänet metropoliitaksi. Alkoi monella tapaa uusi elämänvaihe. 110-vuotispraasniekka, s. 27 uistellessaan Kuopion vuosiaan metropoliitta Johannes sanoo, että vaikka nii- Mhin liittyi paljon myönteistä ja siellä oli syntynyt uusiakin ihmissuhteita, hän ei ollut mitenkään juurtunut Kuopioon eikä tuntenut sinne jäämistä oikeaksi ratkaisuksi. - Halusin palata juurilleni Suomen Turkuun ja Turunmaahan, vaikka olin varsin pitkään ollut poissa noista maisemista. Näin palasin myös henkisesti minulle läheisempään ilmapiiriin, ja näin olen tuntenut tehneeni oikean ratkaisun. Hän painottaa kuitenkin, että ellei etäisyys Itä-Suomeen olisi niin suuri, hän haluaisi nykyistä useam- Jatkuu s. 4 Analogi 4/2004 1
4 2004 P Ä Ä K I R J O I T U S 5. vuosikerta 1 Turun oma metropoliitta kahden maan välillä Kari M. Räntilä 2 Pääkirjoitus Lapset, nuoret ja vaaliehdokkaat Kari M. Räntilä 3 Liturgia on seurakunnan sakramentti Helsingin metropoliitta 5 Kanonien ja demokratian välinen jännite Metropoliitta Johannes 7 Korvakuulolta Timo Ruottinen 8 Tietoisku. Seurakunnanvaltuutettujen vaalit Paavo Perola 10 TAMPERE 11 Kuulumisia Porista 12 Vaaliehdokkaat 16 TURKU 17 Vaaliehdokkaat 21 HÄMEENLINNA 22 Vaaliehdokkaat 25 Turun ja Hämeenlinnan ilmoituksia 26 Luostaripalsta Nunna Ksenia 27 Ahveniston kirkon juhlapraasniekka Kari M. Räntilä VOTE! Käännös englanniksi: Terhi Lemivaara 28 Äänestysohjeet venäjäksi, käännös: Tatjana Kallo Lapset, nuoret ja vaaliehdokkaat Tämä lehtemme numero on vaalinumero. Sisäsivuilla esitellään kaikki seurakuntiemme valtuustoehdokkaat. Tampereella heitä on 16, Turussa 19 ja Hämeenlinnassa 14. Heistä jokaista on pyydetty henkilötietojen lisäksi kuvaamaan sitä, miten he ovat seurakunnassa tai kirkkokunnassa toimineet, sekä antamaan lyhyen kolmen lauseen vastauksen siihen, miten he kehittäisivät valtuutettuina kotiseurakuntaansa. Toiminnan määrä tietenkin vaihtelee jokaisella, mutta valitsijoiden huomiota kiinnittäisin erityisesti siihen, miten he visioivat omaa mahdollista valtuutettuna toimimistaan. Joku ei anna siihen vastausta ollenkaan, joku mainitsee vain toteavan lyhyen lauseen, joku taas kertoo laajasti tavoitteistaan. Vastausten erilaisuus kertoo selvästi, että kirkossamme ei ole totuttu julkisesti vastaamaan siihen, miten kukin ehdokas ajattelee toimivansa valituksi tullessaan. Kun seurakuntavaalejamme verrataan pari viikkoa aiemmin pidettäviin kunnallisvaaleihin, vaikuttaa hieman huolestuttavalta, että suurelta osin vain kunnallisvaaleissa ehdokkaiden vastauksilla on todellisesti jotakin väliä. Puoluepolitiikka ei näytä vaikuttavan ehdokkaiden ryhmittymiseen, vaikka tämä on jo normaali käytäntö luterilaisen kirkon vaaleissa. Kokemuksesta tiedän, että varsinaisissa poliittisissa puolueissa varaudutaan luterilaisen kirkon vaaleihin muotoilemalla vaaliteemoja sekä tarkastelemalla kirkollisia vaaleja politiittisen vaalityön ja vallankäytön kohteena. Meillä tällaiset toimet eivät ole vielä päässeet vallitsevaksi tai edes (kunnolla) näkyviin. Kuulenko jonkun mielessään sanovan tähän: Onneksi? Ehdokkaiden vastauksia lapsi- ja nuorisotyöstä Nostan esiin ehdokkaiden vastauksista sen, miten he ilmoittavat suhtautuvansa lapsiin ja nuoriiin. Tampereella 16 ehdokkaasta 7 mainitsee sanan nuoret, ja näistä neljässä tapauksessa käytetään sanontaa lapset ja nuoret.kerran mainitaan koululaiset. Turussa 19 ehdokkaasta nuoret nimeää 3 ehdokasta, näiden lisäksi 4 mainitsee ilmauksen lapset ja nuoret. Vain yksi ehdokas mainitsee lapset omana ryhmänään, ja yksi puhuu yleisesti kerho- ja leiritoiminnasta, joka on yhdeltä osaltaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa työtä. Hämeenlinnassa 14 ehdokkaasta nuoret mainitsee 9 ehdokasta, ja näistä 5 on ilmauksen lapset ja nuoret yhteydessä. Vain yksi tarkastelee lapsia omana ryhmänään. Tampereella ja Turussa vain puolet, Hämeenlinnassa selvästi yli puolet ehdokkaista haluaa siis työskennellä erityisesti mainiten lasten ja nuorten hyväksi. Kokonaisuutena tämä ei taida olla aivan huipputulos ja kertonee jotakin siitä, miten seurakuntiemme toimintaa tullaan tulevina vuosina ohjaamaan. Tuloksen ilmeisyys näkyy jo nyt siinä, miten seurakunnissamme on tähän mennessä panostettu nuorisotyön virkoihin kirkkokalenterista voi panna merkille, että seurakunnissamme ei ole ainuttakaan lapsi- tai nuorisotyön vakinaista virkaa, jos opettajia ei lasketa mukaan. Tämän asian toinen puoli liittyy siihen, miten ehdokkaat sisällöllisesti kuvaavat lapsiin ja nuoriin panostamista. Vaikka vastauksille annettu kolmen lauseen tila oli liiankin vähäinen, niin silti usein minimaalisiksi puristuneista kuvauksista ilmenee korostuneen tavanomainen suhtautuminen seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön muotoihin. Tosin jotkut mainitsevat haluavansa Ortodoksisten nuorten liiton (ONL:n) mukaan seurakunnan omaan nuorisotyöhön. Pidän tällaista periaatteessa ongelmallisena vastuun siirtämisenä pois ruohonjuuritasolta, siis sieltä, jossa kuitenkin varsinainen lapsi- ja nuorisotyö seurakunnissa tehdään. ONL:lla on oltava seurakuntaa tukeva tehtävä, ja tämän ONL mainioisti täyttääkin. Silti ammatillisesti pätevä vakinaiseen työhön palkattu lapsi- ja/ tai nuorisotyöntekijä voisi avata tähän selvään kapeikkoon kokonaan uusia mahdollisuuksia. Kari M. Räntilä Seuraava numero 5/2004 ilmestyy pe 17.12. Siihen tuleva aineisto on jätettävä viimeistään 30.11.2004. 2 Analogi 4/2004
RUKOUKSIA NEITSYT MARIAN KÄYDESSÄ TEMPPELIIN Uskovaiset, viettäkäämme tänään juhlaa veisaten Herralle psalmeja ja lauluja. Kunnioittakaamme hänen pyhitettyä majaansa, elävää liitonarkkua, joka on sijoittanut itseensä sijoittumattoman Sanan. Tämä maja tuodaan Herran eteen lapsukaisena. Suuri pappi Sakarias iloiten vastaanottaa hänet niin kuin Jumalan asunnon. Tänään Kristuksen Jumalamme pyhän kunnian elävä temppeli, vaimojen seassa ainoa siunattu ja puhdas, tuodaan lainalaiseen temppeliin pyhissä asumaan. Hänen kanssaan iloitsevat hengessään Joakim ja Anna, ja neitseelliset kuorot veisaavat Herralle psalmein ylistäen ja kunnioittaen hänen äitiään. * * * Jumalanmorsian, kuin säteilevä kynttilä, Sinä tänään loistat Herran temppelissä ja valaiset meidät sinun ihmeidesi kunniallisilla lahjoilla, oi puhdas ja kunniallisin Jumalansynnyttäjä. Kuin turvallisimman sataman ja murtumattoman muurin olemme onnettomuuksiimme ansainneet esirukouksesi, oi Jumalansynnyttäjä, ja tulleet siten pelastetuiksi vaaroista ja murheista. Hän, joka kaikki sanallaan kantaa, on kuullut vanhurskaiden rukouksen. Hän poistaa laupeudessaan hedelmättömyyden syyn ja täyttää riemulla heidän sydämensä. Hengellisillä veisuilla ylistäkäämme Valon äitiä, sillä hän ilmestyi meille tänään Jumalan temppelissä. Suuresti ylistetty Kristuksen Jumalan äiti, pelasta esirukouksillasi kaikista kiusauksista ja onnettomuuksista meidät, jotka Sinuun turvaudumme. Neitsyt Marian temppeliinkäynti. Marraskuun 21. päivä. Avuksihuutostikiira. Kanoni. Helsingin metropoliitta Liturgia on seurakunnan sakramentti Ortodoksinen näkökulma kirkkoon on aina ollut syvästi liturginen. Kirkon oppia ja elämännäkemystä on ilmennetty nimenomaan jumalanpalveluksien kontekstissa. Jo sana ortodoksisuus merkitsee oikeaa uskoa, mutta yhtä hyvin aitoa, autenttista jumalanpalvelusta, ja nämä kaksi ovat toisistaan erottamattomia. Niinpä kirkon usko ilmenee sen rukouksessa. Kirkko yhteisönä syntyi Pyhän Hengen ihmeestä helluntaina. Pyhän Hengen vuodattaminen seurakuntaan ei kuitenkaan ole jokin menneisyyden erillinen historiallinen tapahtuma, vaan se on pysyvä lahja, joka antaa elämän kirkolle, suojelee ja turvaa sen olemassaolon ihmissuvun historiassa sekä tekee sille mahdolliseksi olla jatkuvasti todistamassa Jumalan valtakunnasta. Tämä Pyhän Hengen jatkuva vuodattaminen kirkkoon on todellisuutta kirkon jumalanpalveluselämässä, sen yhteisessä rukouksessa, sen ehtoollisen vietossa. Oikeastaan se eri tavoin tulee todeksi kirkon elämän kaikissa ilmauksissa ja kaikissa ponnisteluissa. Tämän vuoksi kirkkoa, sen jumalanpalveluselämää, eikä myöskään missiota voi määritellä pelkästään Jeesuksen Kristuksen nimessä yhteen kokoontuneiden ihmisten olemassaolon ja aktiivisuuden muotona, vaikkapa esimerkiksi raamattupiiri, tiistaiseura tai monet hartaustilaisuudet toki toimivat kirkon sisäpuolella. Kirkko on ennen kaikkea Kristuksen mystinen ruumis maailmassa. Apostoli Paavali sanoi: Me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis. (Room. 12:5) Kasteessa lapsena tai aikuisena, uusi kristitty haudataan ja nousee ylös Kristuksen kanssa. Ehtoollisessa kirkon jäsenet tulevat osallisiksi hänen ruumiistaan ja verestään. Ehtoollinen syvimmällä tavalla yhdistää kirkon jäsenet Kristukseen ja samalla toisiinsa. Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1. Kor. 10:17) Liturgia on seurakunnan sakramentti: Jeesus tuli ja antoi itsensä maailman elämän edestä kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Joh. 11:52). Alusta alkaen eukaristia oli Jumalan kansan keskinäisen yhteyden ja ykseyden ilmentymää Kristuksessa. Apostoli Paavali puhuu juuri tässä yhteydessä seurakunnan kokouksesta tarkoittaen nimenomaan ehtoollisen viettoa sen päämääränä ja täyttymyksenä. Samalla hän nuhtelee korinttilaisia siitä, että he kokoontuvat muuta kuin eukaristisen leivän murtamista varten. Tämä koski koko jakamattoman kirkon elämää, jolle oli itsestään selvää, että eukaristia on seurakunnan elämän keskus. Siinä kirkko on syvimmällä ja ensisijaisella tavalla kirkko. Ja meitä kaikkia, jotka olemme yhdestä leivästä ja yhdestä maljasta osalliset, yhdistä toistemme kanssa yhden Pyhän Hengen osallisuuteen, sanotaan Basileios Suuren liturgiassa. Emme tule kirkkoon rukoilemaan yksittäisinä ihmisinä, vaan kokoonnumme yhteen kirkkona. Kun sanon meneväni kirkkoon, se tarkoittaa, että menen uskovien yhteen kokoontumiseen, jotta yhdessä heidän kanssaan muodostaisimme kirkon, tulisin siksi, mitä olen jo kasteen kautta, nimittäin Kristuksen ruumiin jäsen täydellisessä mielessä. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. (1. Kor. 12:27) Kun seurakunta aidolla tavalla on yhteyttä Kristuksen ruumiina, se kokoontuu yhteen myös tullakseen sitten lähetetyksi maailmaan. Liturgia vuorovaikutuksen ja rakkauden kouluna antaa meille mallin ja rohkeuden lähteä elämään liturgiaa liturgian jälkeen. Tämä nykypäivän ortodoksisuuden muotitermi viittaa meidän kristittyjen palvelutehtävään ja missioon maailmassa ihmisten keskellä. Tässä suhteessa meidän on syytä ryhdistäytyä, jotta voisimme tarjota yhteisen todistuksen ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta. Kirkossa ja sen jumalanpalveluselämässä on suuri aarre. Osallistukaamme siihen ahkerasti ja kutsukaamme muitakin. Äsken alkanut uusi kirkkovuosi on meidän mahdollisuutemme. Sattuu ja tapahtuu Tiistaina 21. syyskuuta kaksi voimakasta maanjäristystä vavisutti Venäjälle kuuluvaa Kaliningradin kaupunkia. Järistysten voimakkuudet olivat 4,4 ja 5 Richterin asteikolla. Maanjäristykset rekisteröitiin iltapäivällä Suomen aikaa klo 14.05 ja 16.33. Järistykset tärisyttivät taloja ja ikkunoita Virossa, Ruotsissa ja Etelä-Suomessa. Porista saadut järistyshavainnot tulivat keskustan ja Käppärän alueelta. Tärinä tuntui erityisesti kerrostaloissa. Helsingin yliopiston seismologian laitokselle raportoitiin talojen tärinän lisäksi myös kirkonkellojen soimisesta. Porin kirkko sijaitsee Käppärän alueella. Kirkon apulaisisännöitsijä Antero Luonila paljastaa Satakunnankansa-leh- Maanjäristys ja Porin kirkonkellot dessä asian oikean laidan: kirkonkellojen soiminen ei ollut maanjäristyksen aiheuttamaa. Kellojen kilistelijäksi paljastui lopulta juuri apulaisisännöitsijä Luonila itse. Hän oli tiistai-iltapäivänä valmistelemassa kirkon kaksivuotisjuhlaa: sen kunniaksi kirkon neljään pikkukelloon asennettiin vaijerit, jotta niiden soitto sujuisi kirkon sisältä. Illalla Luonilan olikin uutisia katsoessaan vaikea pidätellä hymyään. Asiaan kuuluu lisäksi se, että kellojenkilinä levisi myös kansainväliseen lehdistöön. Kunnon kaupunkitarinan tapaan Analogille kerrottiin varmana tietona, että ranskalainen Le Monde lehti oli väittänyt maanjäristyksen aiheutuneen kirkonkellojen soitosta jossakin pohjoisessa Analogi 4/2004 3
Jatkoa sivulta 1 Turun oma... min tavata niin Kuopiossa kuin Savossakin ja Pohjois-Karjalassa olevia ystäviään. Turussa kotoinen ilmapiiri Metropoliitta Johannes toteaa tyytyväisenä, että Marttyyrikuningatar Aleksandran seurakunnassa hän tuntee olevansa kotonaan ja ystäviensä parissa. - Nykyinen kaksikielinen ympäristöni on kotoisempi kuin Kuopio. Olen myös saanut monia tilaisuuksia oman kirkkomme piirissä ja lukuisilla muilla tahoilla esitellä ortodoksista perinnettä. Täältä on helpompi pitää yhteyttä mm. Ruotsin metropoliittaan. Olen myös kutsuttuna puhujana osallistunut ekumeenisiin tapahtumiin Ruotsissa. lehteen Ortodoksiviestiin ja joihinkin sikäläisiin lehtiin. Kirkollishallitus on palkannut hänelle avuksi puolipäiväisen sihteerin, jonka avulla sujuvat niin käynnit postissa ja pankissa kuin kauppa-asiatkin. - Asuinympäristöni on Åbo Akademin säätiön omistamassa talossa, lähellä keskustaa mutta rauhallisella paikalla Vartiovuoren puiston ja Aurajoen rantojen mahtavien lehtipuiden välimaastossa paikalla, jolla keskiajalla oli pyhän Olavin dominikaaniluostari. Täällä kodissani tapaan melko usein paikallisia tai lähistöllä asuvia ystäviäni. Konstantinopolin metropoliitaksi Eläkkeelle siirtyessään ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi valitsi silloisen arkkipiispan Johanneksen Nikean metropoliitaksi ja koko Bitynian eksarkiksi. Valinta merkitsi heti sitä, että hän kuului patriarkkakunnan hallintorakenteeseen ja Konstantinopolin omiin metropoliittoihin. Patriarkaatin sisäisessä arvojärjestyksessä hän astui samalla sen en- Metropoliitta Johannes kertoo, että hänen luottamustehtävänsä patriarkaattimme keskuksessa on antanut hänelle erinomaisen tilaisuuden tutustua perinteiseen kirkon hallintoon ja maailmanlaajuisiin kirkollisiin kysymyksiin. Hän kertoo ryhtyneensä uudelleen viljelemään kirjeenvaihtoa osin jopa 50-60 vuoden takaisten ystäviensä kanssa Englannissa, USA:ssa, Saksassa jne. Hän myös kirjoittaa kolumnia Helsingin seurakunnan simmäisten metropoliittojen joukkoon. - Päätös oli patriarkaatin taholta merkittävä huomionosoitus, joka ehkä oli enemmän kuin olisin ansainnut. Kuitenkin paljon suurempaa muutosta merkitsi tämän vuoden alkupuolella tapahtunut valinta patriarkkakunnan korkeimman hallintoelimen eli Pyhän synodin määräaikaisjäseneksi. - Näin olen nyt mukana käsittelemässä asioita, jotka koskevat Länsi-Euroopan, Amerikan mantereen, Australian, Uuden Seelannin, Filippiinien, Korean ja Hongkongin hiippakuntien elämää ja toimintaa. Seuraavassa istunnossa on asialistallamme mm. Amerikan ortodoksisen arkkipiispakunnan viime kesänä pidetyn yleiskokouksen päätösten tarkastaminen kanonisuuden kannalta ja mahdollinen vahvistaminen. Globaalit näkymät Metropoliitta Johannes kertoo, että hänen luottamustehtävänsä patriarkaattimme keskuksessa on antanut hänelle erinomaisen tilaisuuden tutustua perinteiseen kirkon hallintoon ja maailmanlaajuisiin kirkollisiin kysymyksiin. - Istunnoissa saamme mielenkiintoista informaatiota niin ekumeenisen patriarkaatin kuin tietyssä määrin muittenkin kirkkojen olosuhteista ja ongelmistakin. Hän on suuresti kiitollinen siitä, että on varsinaisen elämäntyönsä jälkeen vielä saanut mahdollisuuden elää ortodoksisuuden sydämessä ja ikivanhan ortodoksisen perinteen sävyttämässä ilmapiirissä. Tästä hän saa aiheen viitata hieman myös oman kirkkomme suuntaan. - Kaikessa tässä mukana ollen joutuu myös erinäisissä yhteyksissä toteamaan, että vaikka traditiomme tarjoaa oikeat periaatteet kirkon elämälle ja keskinäiselle kanssakäymiselle, tapahtuu liiankin usein eri tahoilla, että on enemmän ortodoksista uskonperintöä kuin ortodoksista käytännön elämää. Siksi jäävät tietyt vaikeudet ja ongelmat hoitamatta. Lopuksi metropoliitta Johannes mainitsee, että hän tekee patriarkaatissa asuessaan päivittäin muistiinpanoja. - Toivon, että vielä saisin aikaan kirjan Pyhän synodin toiminnasta ja laajemminkin ekumeenisesta patriarkaatista, jotta sen merkitys ja rakenne tulisivat edes hieman paremmin tunnetuiksi myös oman kirkkomme jäsenten piirissä. KMR 4 Analogi 4/2004
Kanonien ja demokratian välinen jännite jännite KP Nikean metropoliitta Johannes pohtii seuraavassa kirkollisen lainsäädäntömme suhdetta demokratiaan ja tästä nousevia ongelmia. Hän korostaa demokraattisten elinten neuvoa antavaa luonnetta kirkon hallinnossa. uomen ortodoksista kirkkokuntaa koskevassa laissa säädetään mm., että kirkkomme Sperustuu Raamatun, perimätiedon, koska ne perustuvat kirkon uskoon ja ovat sen hengessä annetut meidän parhaaksemme. Jos kirkkolaivaa ohjaava peräsin puuttuu, ajelehtii kirkko minne tahansa ja poikkeaa helposti oikeasta suunnasta. Näin käy siellä, missä kirkkoa ohjataan yksityismielipitein. Näiltä vaaroilta kanonit varjelevat kirkkoa ja sen jäseniä. Tämän ymmärtäminen on monelle kuitenkin outo asia. On kuvaavaa, että joitakin vuosia sitten kirjoitti muuan kirkollinen lehtemme, että on hyvä seikka, että meillä on kirkon piirissä järjestöjä, jotka voivat toimia kanoneista riippumatta. Tämä on väärää ajattelua kahdessakin mielessä. Ensinnäkin siksi, että kanonit koetaan kielteiseksi tekijäksi. Ja toiseksi sen takia, ettei ymmärretä niiden yleistä velvoittavuutta jokaiselle ortodoksille ja näin ollen ortodoksisen itämaisen katolisen ja apostolisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen varaan. Joittenkin sanontojen tietystä tulkinnanvaraisuudesta riippumatta voidaan todeta, että kanonisella traditiolla on ratkaisevan keskeinen painoarvo kirkon elämän ja toiminnan perustana. Periaatteessa tämä vaikuttaa varsin selvältä, mutta käytännössä asia on paljon monisärmäisempi. Kanonisen tradition ymmärtäminen Ensinnäkin on ilmeistä, että tietyt ainekset edellä mainitussa laissa ja siihen liittyvissä asetuksissa ovat ristiriidassa yllä mainittujen periaatteiden kanssa. Toisaalta syntyy ongelmia siitä syystä, että keskivertosuomalaiselle ortodoksille on kanonisen tradition luonteen ja merkityksen ymmärtäminen varsin outo ja etäinen seikka, jopa joillekin papistonkin jäsenille. Lisätekijänä tulee tähän suomalaiseen todellisuuteen vielä se seikka, että elämme pohjoismaiseen demokratiaan perustuvassa valtiossa, mistä johtuen monet ortodoksisuuden erityisluonnetta ja omaleimaisuutta hyvinkin heikosti ymmärtävä kirkkomme jäsen pitää ikään kuin selviönä, että valtiollisen ja kunnallisen elämän demokratia soveltuu ja kuuluu myös kirkolliseen elämään. Kirkolliskokouksessakin vedotaan toisinaan mm. kunnallishallinnon esikuviin. Kirkko ja yksityiset mielipiteet Edellä mainittujen seikkojen takia on tarpeellista lyhyesti mainita muutamia seikkoja kanonien ymmärtämisestä ortodoksisen ajattelutavan mukaisesti. Meidän olosuhteissamme jotkut kokevat kanonit ikään kuin kirkon ja sen jäsenten toimintaa rajoittavina ja tässä mielessä kielteisinä tekijöinä. Tällainen ajattelu on täysin kirkon perinteen ja opetuksen vastaista. Yleisten kirkolliskokousten eli ekumeenisten synodien isät puhuvat kokonaan toisessa hengessä kanoneista. Ne ovat kirkkolaivan peräsin, jonka avulla kuljetaan oikeaan suuntaan. Niistä kiitetään Jumalaa. Niistä iloitaan. Niitä rakastetaan. Niitä kutsutaan Jumalan todistuksiksi, Kokoontuminen Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa. myös järjestöille, jotka haluavat tehdä työtä ortodoksisuuden merkeissä. Demokraattinen päätöksenteko Mitä sitten on periaatteessa asioista päättäminen demokraattisesti. Se merkitsee päätösten tekemistä enemmistön mielen mukaisesti. Tämä luonnollisesti soveltuu yhteiskunnan piirissä tehtyihin ratkaisuihin, vaikka emme voisikaan sanoa, että enemmistö on aina oikeassa, koska demokratian nimissä voidaan tehdä yhteiskunnan ja sen jäsenten kannalta vääriksikin osoittautuvia päätöksiä. Yhteiskunnan kannalta ei kuitenkaan ole löydettävissä tätä parempaa systeemiä. Enemmistöpäätöksillä asioitten hoitaminen uskoon ja kirkon traditioon liittyvissä yhteyksissä ei ole mahdollista vastaavalla tavalla. Kirkon uskosta ja sen soveltamisesta kirkon elämään Jatkuu sivulla 6 Analogi 4/2004 5
Jatkoa sivulta 5 Kanonien ja... On todettava, ettei juuri mikään mainitsemamme kanonien periaate toteudu Suomen olosuhteissa. kaisuihin. Patriarkaatin edustaja totesi silloin, että tuskin on mitään kanonisempaa kysymystä kuin piispanvaali. Periaatteita Tämän esityksen alaa voidaan ken- ei tehdä ratkaisuja sen jäsenten demokraattisilla enemmistöpäätöksillä, koska tradition perusarvot ovat pysyviä ja pysyvästi velvoittavia. Yleisten kirkolliskokousten jaksolla vuosina 325-787 tekemät tai muuten vahvistamat opilliset tekstit ja kanonit on muotoiltu kyseisten kokousten jäseninä olleitten piispojen yhteisen uskon hengessä. Nämäkin kokoukset olivat vakuuttuneet toimivansa Pyhän Hengen kanssa siinä palvelutehtävässä, johon heidät oli erotettu ja vihitty. Omaakin kirkkoamme koskeva kotimainenkin lainsäädäntö edellyttää, että kirkolliskokoustemme opillisista ja kanonisista kysymyksistä tekemät päätökset tulevat voimaan vain siinä tapauksessa, että piispainkokous ne hyväksyy. Vuosikymmenien varrella ovatkin jotkin päätökset rauenneet piispainkokouksen vahvistuksen puuttuessa, vaikka on ilmeistä, että kanonisuuden käsite on oloissamme tulkittu hyvin suppea-alaiseksi. Tähän liittyen voinemme mainita, että 1970-1uvun lopulla tämä asia tuli puheeksi eräässä kirkolliskokouksessa, jossa oli mukana ekumeenisen patriarkaatin edustajana metropoliitta Damaskinos. Hän teki tähän periaatteeseen liittyvän kysymyksen piispanvaalien suhteen. Kokouksen esimies selitti silloin, että piispainkokouksen kyseinen tehtävä rajoittuu kanonisiin ratties valaista mainitsemalla joitakin esimerkkejä kanonisista säädösten periaatteista. Kyseisen tradition mukaan tietyn hiippakunnan piispanvaali on tuon kirkollisen hallintoalueen kaikkien piispojen oikeus ja tehtävä. Piispan vastuukenttään kuuluvat niin hengelliset kuin mm. taloudelliseen hallintoon liittyvät seikat. Kanonit korostavat nimenomaan, että hän, joka on vastuussa kaittaviensa sieluista päättää myös aineellisista seikoista eli kirkon työn edellyttämistä varoista. Viime vuosikymmeninä on kirkolliskokouksissamme tehty päätöksiä, jotka ovat hieman edistäneet toimintamuotojemme kanonisuutta. Näin tulisi jatkaa, joskin saamani informaatio kehittämistyön tämänhetkisestä tilanteesta selvästi osoittaa, että edistyminen on hidasta ja epäröivää. Hiippakunnan piirissä ei tule toimia ilman piispan lupaa ja siunausta. Hallintoalueen esimiehen ja muitten piispojen suhteista korostetaan mm., että jälkimmäisten tulee toimia yhteistyössä esimiehen kanssa, mutta että tämänkään ei pidä päättää asioista yksin vaan yhteistuumin muitten kanssa. Paikallisen piispan luvan kaikkeen kirkolliseen toimintaan tarvitsevat muualta olevat piispat ja papit. Jälkimmäiset tarvitsevat matkoilleen oman piispansa suosituskirjeen. Kirkonmiesten ei pidä hoitaa maallisia tehtäviä, ellei ole kyse jostakin kirkon edun vaatimasta seikasta. Piispaa ei vihitä yleensä vaan tiettyyn hiippakuntaan, kun taas diakoni ja pappi periaatteessa vihitään tiettyä kirkkoa varten, ei yleensä. Erilaisten kirkollisten laitosten papit 6 Analogi 4/2004 ovat välittömästi alueen piispan alaisia. Uusiin tehtäviin siirtyneitä kirkonmiehiä kielletään nimenomaan mitenkään puuttumasta aikaisemman palveluspaikkansa asioihin. Viran ilmaisevan asun käyttö on velvoite, mutta sen muodosta tai laadusta ei ole mitään velvoittavaa säädöstä, mikä ei poista asian selvää periaatteellista merkitystä. Kirkollisesta oikeuskäytännöstä Kirkollisesta oikeuskäytännöstä ja kirkollisten oikeusistuinten jäsenmääristä on yksityiskohtaisia säädöksiä. Tomos sisältää myös sen periaatteen, että hiippakuntansa puitteissa piispalla on ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka pyhät kanonit ja kirkon perintätapa säätävät. Piispojen mahdollisissa oikeustapauksissa on tuomioistuimena piispainkokous, jonka päätöksistä tuomittu voi vedota ekumeeniseen patriarkkaan, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen metropoliitoista muodostuvassa synodissaan. Aluksi mainitsemamme lain ensimmäinen pykälä merkitsee, että kaikki edellä todetut periaatteet kuuluvat kirkkomme perustaan. Lisäksi voidaan todeta, että patriarkaatin meille 1923 myöntämä itsehallinto eli autonomia, joka perustuu em. tomos-asiakirjaan ja jossa annetaan oikeus yksityiskohdissa järjestää Suomen Ortodoksisen Kirkon olot, edellyttää nimenomaan, ettei mikään täten tehty säädös osoittaudu pyhän Ortodoksisen Kirkon opin ja Kanonien vastaiseksi, niinkuin nämä ovat selitetyt Ekumeenisen Patriarkkakunnan noudatetussa tavassa. Tämän jälkeen on todettava, ettei juuri mikään mainitsemamme kanonien periaate toteudu Suomen olosuhteissa. Tämä johtuu meitä koskevan lain muista osista ja niihin liittyvistä asetuksista, jotka edustavat hyvinkin toisenlaista ajattelua kuin kirkon traditio. Tämä on siis se tilanne, jossa olemme ja jossa meidän tällä hetkellä on toimittava. Tämän jännitteen kanssa eläminen ja kirkollisen todellisuutemme huomioonottaminen sävyttivät toimintaani ja elämääni piispanvirassa Suomessa. Edistyminen hidasta ja epäröivää Miten tulisi suhtautua mainitse Jatkuu sivulla 8
Korvakuulolta Korvakuulolta Kirjoittaja on tamperelainen ekonomi ja harrastajasäveltäjä Jumalanpalveluksista korvauksia säveltäjille ja tekstintekijöille? Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen tekijänoikeuslain muuttamiseksi. Tämän lehden ilmestyessä lakiesitys on mitä todennäköisimmin vielä valiokuntakäsittelyssä. Meitä Analogin lukijoita kiinnostaa nyt erityisesti esityksen yksi kohta. Nykyisin voimassa olevasta laista poiketen jumalanpalvelukset saatettaisiin tekijänoikeuslain ja -korvausten piiriin. Kirkkokuntamme on antanut kaksi lausuntoa lain valmisteluvaiheessa. Niissä on lähinnä myötäilty luterilaisen kirkon kantaa eli pantu vastaan. Valtakirkon osalta asian yhteiskunnallinen merkitys on monessa mielessä suurempi. Mutta toteutuessaan laki koskettaa myös ortodoksista kirkkoa paljon enemmän kuin äkkiä luulisi. Lakimuutosehdotuksen takana ei käsittääkseni ole mikään sellainen seikka, mikä koettaisiin kenenkään ortodoksin mielestä ongelmaksi. Muutostarve tulee aivan muualta. Suuri kulttuurilaitoksemme Yleisradio on hukannut resurssinsa käsittämättömään digitalisointiprojektiin ja ajautunut rahoituskriisiin, minkä seurauksena yhtiön pitäisi kyetä tekemään ja lähettämään ohjelmaa minimaalisilla budjeteilla. Aivan äskettäin YLE on vaatinut eräitä tekijänoikeuskorvauksia alennettavaksi 40 prosentilla. Tämä voisi olla ihan reilua ja moraalisesti oikein, jos laitoksen johtajat itse suostuvat yhtä suureen palkan alennukseen. Vastaavan kaltaisten uhkakuvien oltua jo pitkään taivaanrannalla ovat tekijäjärjestöt Suomessakin kohdistaneet katseensa rikkaaksi koetun kirkon lähinnä kai luterilaisen suuntaan. Ortodoksinen kirkko voi tietysti teoriassa päättää, että käytetään jumalanpalveluksissa ainoastaan tekijänoikeudellisesti vapaata musiikkia. Tällöin ei diskriminoitaisi ainoastaan eläviä säveltäjiä, vaan aika suuri osa kuolleidenkin tekijöiden hengentuotteita pitäisi poistaa liturgisesta käytöstä. Eikä tämä koske ainoastaan säveltäjiä. Tekijänoikeuksia on myös sovittajilla, tekstinkirjoittajilla, kääntäjillä ja heidän perikunnillaan sekä mahdollisesti jopa kirkkomme ulkopuolisilla kustantajilla. Valtakunnassa voimassa olevan lain mukaan tekijänoikeudellisesti suojattua on periaatteessa kaikki se teosmateriaali, jonka yksikin tekijäosapuoli on elävä tai tekijän kuolemasta ei vielä ole kulunut 70 vuotta. Tämä siis koskee luovien säveltaiteilijoiden ohella myös runoilijoita. Niinpä vähäiset muutokset ikivanhojenkin luterilaisten virsien sanoituksiin ovat erilaisten virsikirjauudistusten myötä tuoneet nämä virret tekijänoikeussuojan piiriin. Entä ortodoksisessa kirkossa? Katsotaanpa kuinka vanhaa sävelmateriaali on. Suomennoksista ei nähtävästi ole tässä mielessä kovasti lukua pidetty, vaikka uusia käännöksiä olisi tehty aivan hiljattainkin. Aleksandr Arhangelskin kohdalla ongelmaa ei ole, hän ennätti kuolla 1924, puhumattakaan Dmitri Bortjanskista (1751-1825), mutta arkkipiispa Paavalin suomennokset ja sovitukset ovat jo ihan eri lukunsa. Rahmaninovin liturgisia sävellyksiä harvemmin toteutetaan jumalanpalvelusyhteydessä ne ovatkin suojattuja. Säveltäjä kuoli vuonna 1943 ja teokset vapautuvat näillä näkymin 2013. Unohtakaa myös Pavel Tsesnokov (1877-1944), Alexsandr Gretsaninov (1864-1956) ja kaikki uudemmat venäläiset säveltäjät. Tosin sillä suunnalla tulee jonkinmoinen katkos, 1900-luvun alkupuolella syntyneitä liturgisen musiikin säveltäjiä on jostakin syystä vähemmän. Suomalaisten tekijöiden kohdalla alkaa olla niin ja näin. Boris Jakubov sävelsi suomenkielisiin teksteihin, mutta ei tainnut juurikaan kuulla kuorojen laulavan teoksiaan. Hän ei koskaan saanut anomaansa Suomen kansalaisuutta, mikä johtikin hänet lopulta traagisesti ennenaikaiseen tuhoon. Jakubov kuoli vain 28 vuotiaana vuonna 1923. Siis ei kansalaisuutta eikä tekijäsuojaa. Mutta muut suomalaiset ortodoksisäveltäjät alkavatkin sitten olla tekijänoikeussuojan piirissä, edesmenneistä tulee heti mieleen Aleksei Krasnostovksi (1880-1967), Peter Akimov eli Pekka Attinen (1885-1956), Pietari Akimov (1876-1944), Onni Veinola, Hannu Kononen Valistunut arvaukseni on, että kirkkojen vastustuksesta huolimatta ehdotus menee eduskunnassa läpi. Ja jos se ei tapahdu nyt, niin viimeistään kymmenen vuoden kuluttua asia otetaan uudelleen esille, siinä määrin voimakasta on tekijäjärjestöjen lobbaus asian tiimoilta. Niinpä myös meidän kirkkomme piirissä tulisi selvittää, mitä mahdollinen lakimuutos toteutuessaan oikeasti tarkoittaa. Arvelen myös, että tekijäjärjestöjen kanssa ajoissa etukäteen neuvottelemalla on saavutettavissa ratkaisu, jossa voidaan ottaa kirkkokuntamme erityisolosuhteet asiallisesti huomioon. Ortodoksien osalta lainmuutoksen taloudellinen merkitys yhtä hyvin kirkon kuin järjestöjen kannalta on kuitenkin täysin marginaalinen. Nykyinen arkkipiispamme, silloin Helsingin metropoliitta Leo järjesti muutamia vuosia sitten varsin kannustavan uuden liturgisen musiikin seminaarin. Tällöin hänelle esitettiin kirkkoomme kohdistuvien tekijäkorvaustoiveiden kanavoimista suoraan luovan toiminnan edistämiseen kirkon sisällä, ilman työlästä teoskohtaista esitysraportointia ja muuta asiaan liittyvää hallinnollista krumeluuria. Tekijänoikeuslain muutoksesta kun oli jo silloin vihiä. Tekijätahon uskoisi tämmöiseen järjestelyyn kirkkokuntamme tapauksessa suostuvan. Sen koommin en ole kuullut aloitteen edistymisestä, mutta idea lienee edelleen käyttökelpoinen. Timo Ruottinen Analogi 4/2004 7
Jatkoa sivulta 6 Kanonien ja... maamme ongelmaan? Onko löydettävissä nykyistä parempi tasapaino eri ainesten välillä? Tätä pohdittaessa voin aluksi sanoa, että viime vuosikymmeninä on monissa kirkolliskokouksissamme tehty päätöksiä, jotka ainakin varovaisesti ovat hieman edistäneet toimintamuotojemme kanonisuutta. Näin tulisi jatkaa, joskin saamani informaatio vastaavan kehittämistyön tämänhetkisestä tilanteesta selvästi osoittaa, että edistyminen on hidas- Viron ortodoksinen kirkko suoritti perusteellisen tarkistuksen omien säädöstensä suhteen. Ennen tuota uudistusta ne olivat erittäin epäkanoniset, mutta uudistamisen jälkeen ne ovat huomattavasti kanonisemmat kuin oma säännöstömme ja lainsäädäntömme. ta ja epäröivää. Tilanne on jotenkin verrattavissa yhteiskunnan ongelmiin, joissa tarvittavia rakennemuutoksia ei rohjeta tai haluta tehdä, koska ei ole rohkeutta poiketa totutuista menettelytavoista. Asioiden hoito muualla Vertailun vuoksi maininta asioitten hoidosta muualla ns. läntisessä maailmassa. Sitä ennen kuitenkin pari sanaa käsitteestä kirkolliskokous. Perinteisessä mielessä se tarkoittaa piispojen kokousta eli synodia. Ekumeenisen patriarkan kanssa tapahtuvassa tervehdysten vaihdossa käytetään nimitystä Suomen Ortodoksisen Kirkon Yleiskokous (engl. General Assembly). Amerikan ortodoksinen arkkipiispakunta omalla tahollaan käyttää nimitystä papiston ja maallikkojen kokous. Näin tekee myös Moskovalta itsenäisyytensä saanut OCA eli Amerikan ortodoksinen kirkko. Kanonisuus toimii näissä siten, että arkkipiispakunnan kyseisen kokouksen päätökset lähetetään Konstantinopoliin, jossa ne saavat mahdollisen vahvistuksen Pyhältä synodilta. OCA:n menettely on toisenlainen. Siellä päivän mittaan tehdyt päätökset menevät välittömästi piispojen synodin tutkittaviksi ja mahdollisesti vahvistettaviksi. Virossa kanonisempi lainsäädäntö Viron ortodoksinen kirkko taas suoritti puolestaan viime syksynä erittäin perusteellisen tarkistuksen omien säädöstensä suhteen. Voimme sanoa, että ne ennen tuota uudistusta olivat erittäin epäkanoniset, mutta että ne uudistamisen jälkeen ovat huomattavasti kanonisemmat kuin oma säännöstömme ja lainsäädäntömme. Tästä olen aikaisemmin tehnyt selkoa lehdistössämme, kun olin itse oman patriarkaattimme virallisena edustajana asiaa Tallinnassa käsitelleessä kokouksessa. Totean vielä, että ennen kuin Tsekin ja Slovakian kirkko vuonna 1998 sai itsenäisyytensä Konstantinopolilta, se tarkisti säädöksiään mm. siten, että piispanvaalit tulivat kokonaan piispainkokouksen eli synodin asiaksi, mikä oli eräs itsenäisyyden ehdoista. Nämä seikat taustaksi pohdittaessa asioita omalla kohdallamme. Suunnaksi neuvoa antava demokratia Rakenteitten kanonien kehittäminen ei sinänsä tarkoita maallikkojen tai papiston osuuden poistamista, mutta tietyissä suhteissa sen kehittämistä enemmän neuvoa antavaksi tai kannan ilmaisuksi asioitten pohdintaan. Aivan kuten esimiespiispan tulee kuulla muitten piispojen mieltä, tulee hiippakuntapiispojen ottaa huomioon se, että he ovat myös papistonsa ja koko hengellisen laumansa edustajia, eivät vain itsensä. TIETOISKU Seurakunnanvaltuutettujen vaalit Ortodoksisen kirkollishallituksen kirkkoneuvos, varatuomari PAAVO PEROLA opastaa seuraavassa seurakunnanvaltuutettujen vaaleihin liittyvissä asioissa. eurakunnanvaltuutettujen vaalit toimitetaan seurakunnissa tänä syksynä. Vaalit toimitetaan Snykyisen lain mukaan joka kolmas vuosi. Ne aloitetaan marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina ja päätetään viimeistään marraskuun kolmatta sunnuntaita edeltävänä lauantaina. Seurakunnanvaltuustot ovat jo päättäneet, missä paikoissa ja minä aikoina vaalitoimitus tapahtuu (ks. ilmoitukset Analogi 3:ssa) sekä milloin vaalien tulos julistetaan. Valtuuston tehtävät Seurakunnanvaltuusto on seurakunnan tärkein luottamuselin, koska se käyttää seurakunnan päätösvaltaa. Seurakunnanvaltuusto käyttää seurakunnan taloudellista päätösvaltaa muun muassa vahvistaessaan seurakunnan talousarvion ja hyväksyessään tilinpäätöksen. Seurakunnan- 8 Analogi 4/2004
valtuusto valitsee myös seurakunnanneuvoston, kiinteistölautakunnan ja vaalilautakunnan jäsenet sekä toimittaa kirkonisännöitsijöiden ja rukoushuoneiden isännöitsijöiden vaalit. Seurakuntavaltuusto päättää myös papiston ja kanttorien virkojen perustamisesta ym. Yleisesti voidaan sanoa, että seurakunnanvaltuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa ja seurakunnanneuvosto valmistelee seurakunnanvaltuuston päätettäväksi tulevat asiat ja huolehtii päätösten täytäntöönpanosta. Koska seurakunnanvaltuusto on seurakunnan tärkein luottamuselin, on tärkeää, että äänioikeutettu seurakuntalainen käyttää myös äänioikeuttaan. Tällä tavoin seurakuntalainen voi omalta osaltaan vaikuttaa seurakunnan toimintaan, hallintoon ja talouteen, eli seurakunnan elämään. Äänioikeus Äänioikeus seurakunnanvaltuuston jäsenten vaaleissa on jokaisella äänivaltaisten luetteloon merkityllä seurakunnan jäsenellä, joka viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä täyttää 18 vuotta. Äänioikeuttaan saa seurakunnan jäsen käyttää vain henkilökohtaisesti. Huomattavaa on myös, että vaaleissa on äänioikeus myös niillä seurakunnan jäsenillä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia. Ketä voi äänestää? Seurakunnan jäsen voi äänestää ainoastaan ehdokkaaksi annettua henkilöä. Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain mukaan seurakunnanvaltuuston jäseneksi voidaan Kirkkoneuvos Paavo Perola luennoimassa kirkkolaista. valita nuhteettomasta ja ortodoksisesta kristillisestä harrastuksesta tunnettu seurakunnan äänivaltainen jäsen, joka ei ole ulkomaalainen. Kristillinen harrastuneisuus Vaikka nuhteettomuus ja ortodoksisesta kristillisyyden harrastuksesta tunnettavuus ovatkin tulkinnanvaraisia käsitteitä, voitaneen sanoa, että ainoastaan seurakunnan jumalanpalveluselämään ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan osallistuva henkilö voi menestyksellä hoitaa seurakunnan luottamustehtäviä. Seurakunnanvaltuuston tärkein tehtävä on kuitenkin kristinopintaidon ja kristillisen elämän edistäminen sekä valistus- ja nuorisotoiminnan ohjaus ja valvonta. Luottamusmiehen on jatkuvasti osallistuttava myös kirkon sisäiseen elämään pelkän kokouksissa istumisen lisäksi. Missä paikassa äänestetään? Mikäli seurakunnassa on useita ää- nestyspaikkoja, äänestäjä saa antaa äänensä omassa seurakunnassaan siinä äänestyspaikassa, joka hänelle parhaiten sopii. Niin kuin kaikissa muissakin vaaleissa, äänestyspaikalla ei saa tehdä vaalityötä eikä häiritä vaalitoimitusta. Äänestäminen tapahtuu siten, että äänestäjä merkitsee vaalilippuun enintään niin monen ehdokkaan numeron, kuin seurakunnanvaltuustoon valitaan jäseniä. Jos seurakunta on jaettu vaalialueisiin, äänestäjä saa merkitä vaalilippuun kultakin vaalialueelta niin monen ehdokkaan numeron, kuin vaalialueelta valitaan seurakunnanvaltuustoon jäseniä. Jokainen saa äänestää myös oman seurakunnan toisen vaalialueen ehdokkaista. Vaalilippuun ei saa tehdä muita merkintöjä. Salaiset vaalit Valtuustovaalit ovat salaiset. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella äänestäjällä on oltava mahdollisuus merkitä ehdokkaiden numerot niin, että vaalisalaisuus säilyy. Vaalitoimituksessa on puheenjohtajan lisäksi kaksi vaaliavustajaa, joiden tehtävänä on paitsi järjestyksen valvominen vaalipaikalla myös äänestäjien opastaminen. Jos äänestäjä on jostakin asiasta epätietoinen, hänen kannattaa aina kysyä neuvoa puheenjohtajalta tai vaaliavustajalta. Tämä vähentää virheitä ja valituksia. Jokaisen kannattaa ottaa mukaan myös henkilöllisyyttä osoittava todistus. Vaalituloksen vahvistaminen Äänestyksen päätyttyä vaalilautakunta laskee äänet ja vahvistaa vaalin tuloksen. Vaalin tulos valitusosoituksineen julkaistaan seurakunnanvaltuuston päättämällä tavalla ja annetaan 30 päivän ajaksi nähtäväksi seurakunnan ilmoitustaululle. Seurakunnan jäsen saa valittaa seurakunnanvaltuuston jäsenten vaaleista ortodoksiselle kirkollishallitukselle 30 päivän kuluessa vaalin tuloksen julistamisesta. Seurakuntalainen voi valittaa vaaleista vain sillä perusteella, että vaaleissa on menetelty lainvastaisesti. Sitä vastoin valitusperusteena ei voi olla se, että valitsija ei ole tyytyväinen vaalin tulokseen, koska hänen äänestämänsä ehdokas ei ole tullut valituksi. Analogi 4/2004 9
TAMPEREEN s e u r a k u n t a PYHÄKÖT: Suvantokatu 10 A 33100 Tampere Toimittajista käytetyt lyhenteet: ID Ion Durac, HH Heikki Honkamäki JK Jorma Kudjoi, JM Jouni Mäkelä KS Kai Sahlberg, MR Mitreo repo RL Risto Lintu RM Risto Matsi JUMALANPALVELUKSET Tampereen kirkko, Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen muistolle, Tuomiokirkonkatu 27, puh. (03) 3141 2724, isännöitsijä: Klaus af Ursin, puh. 0400 562 520, vahtimestari Mika Kangasaho, puh. 050 557 0056 Kolhon kirkko Vilppulassa, pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisen muistolle, Kappelintie, 35990 Kolho, Isännöitsijä Toivo Nikoskinen, puh. (03) 531 5347 Porin kirkko, apostoli Johannes Teologin muistolle, Maantiekatu 46, 28120 Pori, puh. (02) 641 1741, isännöitsijä Jorma Kudjoi, puh. (02) 648 2212 ja 040 571 9137 Valkeakosken rukoushuone, pyhän Nikolaoksen muistolle, Kalmistonkatu, 37600 Valkeakoski, isännöitsijä Yrjö Kerisalo, puh. 0400 924 124 TAMPEREEN KIRKKO Lokakuu Dimitrin lauantai, vainajien muistelu Pe 22.10. klo 18 parastaasi RL RM La 23.10. klo 18 vigilia RL RM Su 24.10. klo 10 liturgia RL RM La 30.10. klo 18 vigilia MR RM Su 31.10. klo 10 liturgia kreikaksi MR RM Marraskuu Karjalan valistajain juhla Pe 5.11. klo 18 vigilia RL RM La 6.11. klo 10 liturgia RL RM Su 7.11. klo 10 liturgia RL RM La 13.11. klo 18 vigilia RL RM synnintunnustukselle vastaanotto HH Su 14.11. klo 10 liturgia slaaviksi HH RM Neitsyt Marian temppeliin käynnin juhla La 20.11. klo 18 vigilia RL RM Su 21.11. klo 10 liturgia RL RM seurakuntaan tulleiden juhla Pyhän Aleksanteri Nevskin muisto Temppelijuhla Ma 22.11. klo 18 vigilia HH RM Ti 23.11. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia HH RM La 27.11. klo 18 vigilia RL JM Su 28.11. klo 10 liturgia RL JM Joulukuu La 4.12. klo 18 vigilia RL RM synnintunnustukselle vastaanotto HH Su 5.12. klo 10 liturgia slaaviksi HH RM Pyhän Nikolaoksen muisto, temppelijuhla valtakunnan itsenäisyyspäivä Su 5.12. klo 18 vigilia RL RM Ma 6.12. klo 9.30 vedenpyhitys ja liturgia RL RM La 11.12. klo 10 liturgia romaniaksi ID DD klo 18 vigilia HH RM synnintunnustukselle vastaanotto RL Su 12.12. klo 10 liturgia RL RM La 18.12. klo 18 vigilia RL RM synnintunnustukselle vastaanotto HH Su 19.12. klo 9.45 liturgia RL RM radiointi Joulu, Kristuksen syntymän juhla Pe 24.12. klo 14 ehtoopalvelus RL RM La 25.12. klo 8 aamupalvelus ja liturgia RL RM la-iltana ei vigiliaa 2. joulupäivä, juhla Jumalansynnyttäjän kunniaksi Su 26.12. klo 10 liturgia RL RM Kristuksen ympärileikkauksen muisto, uusi vuosi Pe 31.12. klo 22 rukoushetki RL RM La 1.1.05 klo 10 liturgia RL RM la-iltana ei vigiliaa Su 2.1. klo 10 liturgia RL RM KOLHON KIRKKO Su 19.9. klo 10 liturgia RL KH Su 17.10. klo 10 liturgia HH KH Karjalan valistajain juhla Temppelijuhla Pe 5.11. klo 18 vigilia HH KH La 6.11. klo 10 liturgia HH KH 2. joulupäivä, juhla Jumalansynnyttäjän kunniaksi Su 26.12. klo 10 liturgia HH PORIN KIRKKO Su 12.9. klo 10 liturgia ID JK JM Su 19.9. klo 15 ehtoopalvelus HH RM ekumeeninen tilaisuus Pyhän apostoli Johannes Teologin muisto Temppelijuhla La 25.9. klo 18 vigilia mp. Ambrosius,RL ID JK RM Su 26.9. klo 9.30 liturgia, ristisaatto ja vedenpyhitys, mp. Ambrosius, RL ID JK RM Su 10.10. klo 10 liturgia ID JK La 23.10. klo 18 vigilia HH JK Su 24.10. klo 10 liturgia HH JK Su 14.11. klo 10 liturgia RL JK La 27.11. klo 18 vigilia ID JK Su 28.11. klo 10 liturgia ID JK Su 12.12. klo 10 liturgia ID JK JM Joulu, Kristuksen syntymän juhla Pe 24.12. klo 13 ehtoopalvelus ID JK JM La 25.12. klo 10 liturgia ID JK JM VALKEAKOSKEN RUKOUSHUONE Su 12.9. klo 10 liturgia HH Su 3.10. klo 10 liturgia RL Su 14.11. klo 10 liturgia ID JM Pyhän Nikolaoksen muisto, temppelijuhla valtakunnan itsenäisyyspäivä Su 5.12. klo 18 vigilia HH Ma 6.12. klo 9.30 liturgia HH Joulu, Kristuksen syntymän juhla Pe 24.12. klo 14 ehtoopalvelus HH La 25.12. klo 10 liturgia HH MUUALLA SEURAKUNNAN ALUEELLA JÄMSÄ Seppolan seurakuntasali, Mottilantie 2 Su 21.11. klo 10 liturgia Su 19.12. klo 10 liturgia VAMMALA Ev.lut. srk-sali, Asemakatu 6 Su 12.12. klo 10 liturgia HH Kirkkoherranvirasto on avoinna: ti pe klo 9 13, puh. (03) 3141 2700, fax (03) 3141 2740 Kirkkoherra Risto Lintu, risto.lintu@ort.fi, puh. (03) 3141 2721, 050 557 0050 Päivystys kansliassa ke ja to klo 10 13 II pappi Heikki Honkamäki, heikki.honkamaki@ort.fi, puh. (03) 3141 2723, 050 557 0057 Päivystys kansliassa ti ja pe klo 10 13 Kanttori Risto Matsi, p. (03) 3141 2722, 050 557 0051, Talous- ja hallintosihteeri Marita Jouhki-Inkinen, marita.inkinen@ort.fi, puh. (03) 3141 2731, 050 557 0055 Kanslisti Arja Pikkuharju, arja.pikkuharju@ort.fi, puh. (03) 3141 2700, 050 557 0053, Diakonia-asioissa voi ottaa yhteyttä diakoniatoimikunnan puheenjohtajaan Kaija Linnavaan, puh. (03) 265 4137 ja 040 737 0347, tai diakoni Harri Kahilaan, puh. (03) 255 7840, Porissa myös diakoni Jorma Kudjoihin, puh. 040 571 9137. 10 Analogi 4/2004
KUULUMISIA Porissa kiitosilta talkoolaisille Porin kirkon isännöitsijäryhmä halusi muistaa uuden kirkon toiminnan aikana monin eri tavoin avustaneita ja mm. piirakkatalkoissa ahertaneita ihmisiä. Kaikkien apu on ollut suuriarvoista ja kiitokset ansaitsevaa. Apua tarvitaan edelleenkin. Isä Risto toimitti aluksi rukouspalveluksen, jonka jälkeen siirryimme Harri Stefaniuksen laatimien herkkujen ääreen. Kyllä ruoka maistuikin ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Myöskin diakonimme Jorma esitti lämpimät kiitokset avustajille. Keittiömme kunnosta tämän vuoden vastannut Harri esitti elintarvikeviranomaisten asettamat vaatimukset ja ohjeet. Hän painotti, että niitä pitäisi tarkasti noudattaa keittiössämme. Lämmin kiitos kaikille nykyisille ja myöskin vuosikymmenten aikana arvokasta työtä yhteisen kirkkomme hyväksi tehneille henkilöille. Erityinen kiitos kirkkoomme kuulumattomille ystäville, jotka jaksavat tarvittaessa tulla meitä auttamaan. Toivomme, että Johannes Teologi auttaa meitä jatkossakin työskentelemään rauhassa ja rakkaudessa yhteisen kirkkomme hyväksi. Teksti: Elli Honkala PORISTA Merikarvian leiriläiset veivät tuohuksensa merenrannan hietikolle. Porin Johannes Teologin kirkon praasniekka Syyskuun alun kaunis ilta alkoi hämärtyä, kun Porin alueen ortodokseja kokoontui tuttuun tapaan Merikarvian evankelisluterilaisen seurakunnan leirikeskukseen viettämään iloista yhdessäoloa. Perhe kerrallaan liittyi yhteen tuoden tullessaan tuliaisiksi herkullisia leivonnaisia ym. Niinpä leirimme onkin oikea herkutteluviikonvaihde. Irmeli Linjalan ja kumppaneitten 16 vuotta sitten aloittama leiri on kerännyt yhteen ortodoksisia perheitä ja henkilöitä meren äärelle elämään viikonvaihde 3.-5.9.2004 ortodoksisessa hengessä. Anita ja Tarja olivat aamulla hankkineet ja valmistaneet leiriläisille evästä riittävästi sekä Railin kanssa kattaneet tulijoille jo maistuvat tarjottavat. Ilta oli kaunis ja lämmin, aurinko hehkui punaisena laskeutuessaan taivaan rannan taa ja lupaili näin onnistunutta leiriä. Illan kauneus houkutteli leiriläiset viettämään tutustumis- ja tervetuliaistilaisuuden illalla nuotion ääressä. Monien leikkien ym. jälkeen isä Ion toimitti hetkipalveluksen, jonka jälkeen kaikki veivät palavat tuohuksensa merenrannan hietikolle. Lauantaiaamun aloitimme sisällä isä Ionin toimittamalla liturgialla ja ehtoolliseen osallistumisella. Palveluksen päätteeksi osallistuimme merenrannassa toimitettuun vedenpyhitykseen ja ristisaattoon. Lopuksi siunattiin perinteisesti myös rakennukset, autot ja leiriläiset. Iltapäivällä saimme vieraaksemme isä Heikin Tampereelta. Hän luennoi meille Raamatusta. Oli mielenkiintoista tutustua Raamatun historiaan ja kokoonpanoon. Myös nuoret olivat asiasta kiinnostuneita. Päiväkahvin jälkeen saimme lisää isällistä opetusta, kun isä Ion kertoi meille kirkon historiasta. Lauantai-illan illanvietto pidettiin sisätiloissa. Riikka järjesti pelejä ja kilpailuja, joihin innolla osallistuttiin. Suloinen Miikka Taipale ilahdutti meitä huilumusiikilla. Saunomisten ja uintien jälkeen paistoimme nuotiolla makkaraa, ja laulu raikui puoleen yöhön saakka. Sunnuntaiaamuna alkoi ahkera pakkaaminen ja siivoaminen. Vieläkin liikuttuneen kiitollisena ajattelen erityisesti Airi ja Kimmo Lehtosen urakkaa. Emännillä riitti puuhaa lounaan tekemisessä sekä keittiön ja ruokien järjestelyissä. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, erityisesti isä Ionille, isä Heikille, Anitalle, Riikalle, Tarjalle ja Railille sekä kaikille avustajille. Näin voimme tuntea yhteenkuuluvaisuutta yhteisen uskon, ystävyyden ja luonnon kanssa. Teksti: Elli Honkala, Kuva: Risto Honkala Sunnuntaiaamu huipentui metropoliitta Ambrosiuksen toimittamaan veden pyhitykseen joen rannassa. Porilaisten leiri Merikarvialla Johannes Teologin muistolle pyhitetty kirkkomme vietti jo toista praasniekkaansa 26.9.2004. Kirkkomme oli puettu juhlaasuun, sillä Harri Stefanius oli koristellut sen syksyn antimilla. Juhlamme oli tavallista juhlavampi, sillä saimmehan vieraaksemme KP esipaimenen Ambrosiuksen. Lauantai-illan juhlavigilialla aloitettu praasniekkamme huipentui sunnuntaiaamuna metropoliitta Ambrosiuksen toimittamaan liturgiaan sekä sen jälkeen yli kilometrin päässä sijaitsevan joen rannassa tapahtuneeseen veden pyhitykseen. Tuntui tosi juhlavalta kulkea ristin ja kirkkolippujen perässä pitkin Porin katuja rannalle saakka. Tunsi selvästi, kuinka Luoja todellakin halusi meidän järjestävän tämän tilaisuuden, sillä koko viikon kestäneiden kovien vesisateiden jälkeen paistoi aurinko heti aamusta alkaen. Ristisaaton jälkeen kokoonnuimme seurakuntasalin puolelle yhteiselle aterialle. Emännät olivat valmistaneet runsaasti herkullisia ruokia kirkkokansan nautittavaksi. Kiitokset siitä heille. Vuosi oli jälleen vierähtänyt kirkkomme historiassa ja valmistunut kuin syksyn sato. Monia armorikkaita vuosia kirkollemme ja sen toiminnalle! Teksti: Elli Honkala, Kuva: Risto Honkala Analogi 4/2004 11
Tampere KESKINEN ALUE Tampereen ilmoituksia TAMPEREEN SEURAKUNNAN VALTUUSTOVAALIEN EHDOKKAIDEN KESKUSTELUPANEELI pidetään Nikolainsalissa 24.10.2004 liturgian jälkeen kirkkokahvin yhteydessä. Seurakuntalaisilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä ehdokkaille ja esittää toivomuksia seurakuntaelämän kehittämiseksi. K O N S E R T T I 6.11.2004 KLO 18.00 TAMPEREEN KIRKOSSA Ortodoksinen kamarikuoro Johtaa kanttori Juhani Matsi Kirkkoon on vapaa pääsy. Käsiohjelma maksaa 5. TERVETULOA! VALAMON YSTÄVÄT / Tampere Tervetuloa yleisöiltoihimme Nikolainsalissa.: - ti 2.11. klo 18 professori Pertti P. Ahonen: Kirkko- ja uskontopolitiikasta Euroopan Unionissa. - ti 7.12. klo 18 kirjailija Torsti Lehtinen: Suomalaisen lyriikan uskonnollinen toivo, ikävä, ilo, usko ja epäily. Kaikille avoimet illat järjestetään Luostarin kirkon hyväksi kerättävä pääsymaksu on 5. TAMPEREEN TIISTAISEURA Kokoontumiset: - 2.11. isä Hariton: Vainosiko keisari Nero kristittyjä? - 16.11. isä Heikki: Kirkkovuoden aikana juhlittavat Mariat. - 30.11. isä Mikael: Keskustelua eri aiheista. - 14.12. Pikkujoulujuhla. YHTEISET JOULUMYYJÄISET pidetään Nikolaintalolla SU 5.12. Aloitamme noin klo 11.30 liturgian jälkeen, ja tilaisuus päättyy klo 13. Myyjäiset järjestää seurakunnan yhteydessä toimivat eri kerhot ja toimintapiirit. Tampereen seurakunnan vaaliehdokkaat Tampereen seurakunnassa toimitetaan seurakunnanvaltuuston vaali 7.-14.11.2004. Ehdokkaita on pyydetty omien henkilötietojensa ja osallistumisensa lisäksi vastaamaan kysymykseen: Miten kehittäisit seurakuntaasi valtuuston jäsenenä? Katso virallinen vaali-ilmoitus Analogin edellisestä numerosta (3/04) sivulta 11. Maija Kunnas varatuomari Lempäälä 2 Menossa on seitsemäs vuosi valtuustossa. Tulin 1.1.1998 kesken kauden eronneen valtuutetun tilalle, ja sen jälkeen olen ollut mukana kaksi kautta. Monissa kouluissa on vain yksi ortodoksioppilas, joten hajallaan asuville koululaisille järjestäisin mielelläni muitakin yhteisiä tapaamisia ja tilaisuuksia kuin kerran lukukaudessa koululaisjumalanpalvelus ja ruokailu. Seurakunnassamme on paljon eri maista muuttaneita, ja heitä toivoisin myös seurakunnan päättäviin elimiin ja toimikuntiin, jotta mahdolliset ennakkoluulot puolin ja toisin hälvenisivät ja yhteistyö pääsisi vahvistamaan seurakuntaa ja tuomaan ehkä uusia toimintamuotojakin. Pidän myös tärkeänä tiedonkulun kehittämistä seurakunnalta jäsenilleen eli esimerkiksi neuvoston ja valtuuston päätösten ja seurakunnan tapahtumien tiedottamista muidenkin kanavien kuin harvaan ilmestyvän Analogin kautta. 12 Analogi 4/2004
Tampere 3 Marita Jouhki-Inkinen hallintot. maisteri, yo-merkonomi, talous- ja hallintosihteeri, uskonnonop.ettja Kangasala Seurakunnan toimessa yli 13 vuotta, 1986 1994 ja 1998- (jatkuu edelleen) seurakunnanneuvoston jäsen 1995 seurakunnan varatilintarkastaja 1997 2000 seurakunnanvaltuuston jäsen 1996 2001 kirkolliskokousedustaja 1998 2000 kirkolliskokousedustajan varajäsen 2001 2003 kirkkokunnan ojennuslautakunnan varajäsen 1999 2001 kirkollishallituksen keskittämistyöryhmän jäsen 2002 2004 seurakunnan PTS-toimikunnan jäsen 2000 2004 Analogin julkaisutoimikunnan jäsen 2001 2004 uskonnonopetus eri peruskouluissa 1999 lähtien Harrastuksena ikonimaalaus 1982 lähtien. Seurakunnan hengellinen elämä on tärkein painopistealue; seurakuntalaisten huomioon ottaminen ja erityisesti lapsiperheisiin panostaminen. Niukkojen resurssien oikea kohdentaminen on tärkeää seurakunnassa, koska esim. taloudellinen tilanne asettaa omat rajoituksensa toiminnan kehittämiselle. Anatoli Kusrati lääkäri Tampere 4 Elina Pyöli opiskelija Tampere 5 Kirkkokuorolainen syksystä 2001 varakanttori keväästä 2002 syksyyn 2004 nuorisotyötoimikunnan jäsen syksystä 2002 kirkon esittelijä kesinä 2002, 2003 ja 2004. SEURAKUNTAASI Haluaisin lisätä pienillä paikkakunnilla pidettävien jumalanpalvelusten määrää, jotta mahdollisimman moni ortodoksi voisi osallistua säännöllisesti palveluksiin. Tämä tietysti vaatii seurakunnan henkilöstön lisäämistä. Mielestäni myös nuorisotyön kehittäminen on tärkeää: Tampereelle olisi perustettava OOL:n alaosasto sekä kerhotoimintaa lapsille ja nuorille. Kirkkolaulu on ortodoksisessa jumalanpalveluksessa erittäin merkittävässä osassa, joten haluaisin kehittää sitä lisäämällä kuoron harjoitusmahdollisuuksia. Repo Raimo erikoishammasteknikkomestari, eläkeläinen Nokia Uusi jäsen seurakunnassa. 6 Valtuuston tehtävänä on tukea seurakunnan toimintaa ja papiston sekä muun henkilökunnan työskentelyä. Haasteena näen rivijäsenten aktiivisuuden lisäämisen. Ihannetilassa seurakunnan tulisi tarjota kaikenikäisiä kiinnostavaa toimintaa etenkin nuorten entistä aktiivisempaa mukaantuloa tulee kannustaa. Tatjana Kallo siivooja Tampere 7 Diakoniatoimikunnan jäsen vuodesta 2001 alkaen. Erityisesti nuorille ihmisille pitäisi olla kerhoja. Nuorille pitäisi myös puhua alkoholiongelmista ja kertoa, kuinka uskon avulla ongelmista voidaan selvitä. Jatkuu sivulla 14 Analogi 4/2004 13
Tampere 8 9 10 11 12 Rolf Hernberg Mika Lintu Urpo Kärki Esko Nikander Keijo Kyyrönen tekniikan tohtori, professori Tampere Vhitty lukijaksi 2000 kirkon kuoron jäsen vuodesta 1989 kuoron puheenjohtaja 1991 2000 kuoron rahastonhoitaja 1997 seurakunnanvaltuuston jäsen 2002 2004 Haluan, että seurakunnan voimavaroja suunnataan nykyistä enemmän seurakuntalaisten tukemiseen heidän hengellisessä elämässään. Tämän vuoksi tarvitaan enemmän pappeja ja kanttoreita. Kun saadaan velkataakkaa kevennettyä pitää uudet mahdollisuudet suunnata hengelliseen toimintaan ja ihmisiin, ei enää uusiin rakennuksiin. vahtimestari, muusikko, säveltäjä Tampere Kirkon opas useampana kesänä uskonnonopettajan sijaisuuksia lastenkerhon ohjaaja, leiriohjaaja Tampereen kirkon vahtimestari kolme vuotta Toiminnan lisäämistä mahdollisuuksien mukaan kerho- ja nuorisotyön muodossa. Myös seurakunnan tiedotus olisi saatava ajan tasalle eli tämän lehden lisäksi myös jokin toinen kanava, esimerkiksi verkkosivut. dipl.ins., chief ensineer Orivesi Toiminut ponomarina Vaasan seurakunnassa varajäsen nykyisessä valtuustokokoonpanossa FT, TM, yliopiston opettaja Tampere Valamon Ystävät ry:n Tampereen osaston puheenjohtaja 2004 alkaen. Seurakunnan toiminta on rakennettava taloudellisesti vakaalle pohjalle. Jäsenistöstä, kiinteistöistä, henkilöstöstä ja yhteyksistä ympäröivään maailmaan on kannettava vastuusta. Ortodoksiseen uskonnäkemykseen perustuen seurakuntaa on edelleen kehitettävä erilaisista taustoista olevien ihmisten kohtaamispaikaksi. rakennusinsinööri, AMK, lehtori Hämeenkyrö Kiinteistölautakunnan jäsen ja puheenjohtaja, vuodesta 1990 alkaen, toimi jatkuu valtuuston jäsen, kolmas toimikausi päättymässä KOY Nikolaintalon hallituksen jäsen ja puheenjohtaja vuodesta 2000 alkaen, toimi jatkuu Porin kirkon rakentamistoimikunnan jäsen ja puheenjohtaja vuodesta 2001 alkaen, toimi päättyy Kaikki seurakunnallinen työ seurakuntalaisten hengellisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin turvaamiseksi on tärkeää. Mutta ennen kaikkea nuorissa on seurakunnan tulevaisuus. Pyrin omalta osaltani auttamaan kaikkia seurakuntalaisia tässä työssä antamalla asiantuntemukseni käyttöön niin, että huomennakin on toimivat ja turvalliset tilat, missä voi osallistua seurakunnan palveluksiin ja seurakuntatyöhön. 14 Analogi 4/2004
ITÄINEN ALUE LÄNTINEN ALUE Tampere Petri Jetsu nuorisotoimen johtaja Jämsä Tampereen seurankunnanvaltuuston jäsen vuosina 2002 2004. Seurakunnan talouden seurannan tehostaminen. Lasten ja nuorten huomioon ottaminen sekä sitouttaminen seurakunnan toimintaan säännöllistä kerhotoimintaa aktiivisesti ja päämäärätietoisesti kehittämällä. 13 14 15 16 17 Juha Eerola teol. yo., vt. hiippakuntasihteeri Längelmäki Toiminut ponomarina ja lukijana Tampereen kirkossa 1995 1999 leiriohjaajana kripareilla ja perheleirillä Tampereen kirkon esittelijänä ja vahtimestarina kevään ja kesän 1998 En voi tehdä suuria lupauksia aloitteideni suhteen, lähinnähän valtuustossa käsitellään eteen tulevia asioita. Haluan seurakunnan panostavan maahanmuuttajien sopeutumiseen, sillä monille kirkko on ainoa luonnollinen tapa saada yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan. On tärkeää, että seurakunnan päätöksenteko on avointa ja valtuutetut ovat helposti lähestyttäviä. Luottamuselinten, työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä pitää vallita keskinäinen luottamus ja hyvä yhteishenki. Sauli Hämäläinen suunnitteluinsinööri, eläkeläinen Pori Tulin valtuuston jäseneksi varapaikalta kesällä 2004. Lähimmäisenrakkauden painottaminen kaikessa seurakuntatyössä, jotta jokainen voisi tuntea seurakunnan henkiseksi kodikseen. Panostaminen lapsi- ja nuorisotyöhön, joilla turvataan seurakunnan tulevaisuus. Lisää voimavaroja diakoniatyöhön, koska yhteiskunnan tukirakenteet ovat murentumassa. Marja Rauhala rakennusarkkitehti, oma toimisto Vammala Valtuuston jäsen vuodesta 1994 lähtien, varapuheenjohtaja 1997 1999 ja 2002 alkaen seurakunnanneuvoston jäsen 2001 2002 kiinteistölautakunnan jäsen 1997 alkaen Porin kirkon rakennustoimikunnan jäsen 1992 2004 PTS toimikunnan jäsen 1997 1999 ja 2000 kirkolliskokouksen maallikkoedustaja 2001 2004 ja edelleen Kehittäisin seurakuntaani avoimemmaksi sinne olisi jokaisen seurakuntalaisen helppo tulla. Pitäisin ovet avoimina maahanmuuttajille. Toivon maltillista asioiden hoitoa ja sopuisaa työskentelyä luottamuselimissä. Jorma Kudjoi sairaalatyöntekijä, diakoni Pori Olen ollut seurakunnanvaltuustossa kolme kautta, yhteensä yhdeksän vuotta Porin kirkon isännöitsijänä vuodesta 1996 Porin tiistaiseuran puheenjohtaja 1988 alkaen varakanttorina vuodesta 1990 omassa sekä Turun seurakunnassa vihittiin diakoniksi 1998 toiminut Porin kirkon rakennus- ja suunnittelutoimikunnan jäsenenä Yritän edelleen tehdä kaikkeni seurakunnan hyväksi. Analogi 4/2004 15
TURUN s e u r a k u n t a PYHÄKÖT: Yliopistonkatu 19 B 3 20100 TURKU JUMALANPALVELUKSET Turun kirkko,pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran muistolle Yliopistonkatu 19, puh. (02) 277 5443 Isännöitsijä Leena Nordanberg, puh. (02) 233 4023 Rauman rukoushuone,pyhän Nikolaoksen muistolle, Länsikatu 10 Vahtimestari Christina Heino, puh. (02) 822 5007 Isännöitsijä Miila Liinanotko, puh. (02) 823 5124 Salon rukoushuone,pyhän Ristin muistolle, Uskelankirkkotie 23, puh. (02) 731 2727 Isännöitsijä Arvo Happo, puh. (02) 731 1442 Toimittajat: PR Petri Ratilainen, PT Pasi Torhamo, ID Ion Durac, JM Jouni Mäkelä, DD Daniela Durac, AN Antti Narmala, JK Jorma Kudjoi, ML Marianna Länne, VT Viktor Turhanen, TS Teppo Siili, JP Joonas Pyöli, PeT Pekka Torhamo TURUN KIRKKO LOKAKUU pe 1.10. klo 10 liturgia ID JM, Jumalansynnyttäjän suojelus la 2.10. klo 18 vigilia PR PT su 3.10. klo 10 liturgia PR PT ke 6.10. klo 18 iltarukous PT la 9.10. klo 18 vigilia PR PT su 10.10. klo 10 liturgia PR PT, slaaviksi ke 13.10. klo 18 iltarukous PR la 16.10. klo 18 vigilia Andreas Larikka PeT su 17.10. klo 10 liturgia Andreas Larikka PeT ke 20.10 klo 18 iltarukous JM la 23.10. klo 18 vigilia ID PeT su 24.10. klo 10 liturgia ID JM ke 27.10. klo 18 iltarukous ID la 30.10. klo 18 vigilia PR PeT su 31.10. klo 10 liturgia PR PeT MARRASKUU ke 3.11. klo 18 iltarukous PT pe 5.11. klo 18 vigilia PR PT la 6.11. klo 10 liturgia PR PT Karjalan pyhittäjäisät ja valistajat klo 12 litania Karjalaan jääneille hautausmaalla klo 18 vigilia ID JM su 7.11. klo 10 liturgia ID PT, slaaviksi ke 10.11. klo 18 iltarukous PR la 13.11. klo 18 vigilia PR PT su 14.11. klo 10 liturgia PR PT ke 17.11. klo 18 iltarukous JM la 20.11. klo 18 vigilia PR PT su 21.11. klo 10 liturgia PR PT, radiointi Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian Temppeliintuominen ke 24.11. klo 10 liturgia PR PT, koululaisjumalanpalvelus klo 18 iltarukous ID la 27.11. klo 18 vigilia VT PT su 28.11. klo 10 liturgia VT PT JOULUKUU ke 1.12. klo 18 iltarukos PT la 4.12. klo 18 vigilia PR PT su 5.12. klo 10 liturgia PR PR klo 18 vigilia ID PT ma 6.12. klo 10 liturgia ID PT, Pyhä Nikolaos ke 8.12. klo 18 iltarukous PR la 11.12. klo 18 vigilia PR PT su 12.12. klo 10 liturgia PR PT, slaaviksi ke 15.12. klo 18 iltarukous JM la 18.12. klo 18 vigilia ID PT su 19.12. klo 10 liturgia ID PT ke 22.12. klo 18 iltarukous ID pe 23.12. klo 15 vigilia PR PT la 25.12. klo 10 liturgia PR PT, Kristuksen syntymä su 26.12. klo 10 liturgia PR PT RAUMAN RUKOUSHUONE Länsikatu 10 la 16.10. klo 18 vigilia PR JM su 17.10. klo 10 liturgia PR JM la 20.11. klo 18 vigilia ID JM su 21.11. klo 10 liturgia ID JM Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian Temppeliintuominen su 5.12. klo 18 vigilia PR JM ma 6.12. klo 10 vedenpyhitys+liturgia PR JM P. Nikolaos la 18.12. klo 18 vigilia PR JM su 19.12. klo 10 liturgia PR JM pe 24.12. klo 15 Suuri Ehtoopalvelus ID JM SALON RUKOUSHUONE Uskelankirkkotie 23 la 6.11. klo 18 vigilia PR JM su 7.11. klo 10 liturgia ID JM la 4.12. klo 18 vigilia ID JM su 5.12. klo 10 liturgia ID JM pe 24.12. klo 13 Suuri Ehtoopalvelus PR PT su 26.12. klo 10 liturgia ID JM PALVELUKSET MUUALLA Eura, Kauttuan seurakuntakoti la 27.11. klo 10 liturgia ID JM Harjavalta ev.lut. seurakuntatalo la 30.10. klo 10 liturgia ID JM Kirkkoherranvirasto puh. (02) 2775 440, fax (02) 2775 441 sähköposti: turku@ort.fi avoinna ma, ti, to klo 10.00 13.00, ke klo 14.00-18.00, perjantaisin suljettu Seurakuntasihteeri Nina Lasarov Kirkkoherra Petri Ratilainen, puh. (02) 277 5444, 041 430 1285, kotipuh. (02) 244 2105, sähköposti: petri.ratilainen@ort.fi Kanttori Pasi Torhamo, puh. 239 3848, 040 835 8360, sähköposti: pasi.torhamo@ort.fi Seurakuntalehtori Paula Ratilainen,kotipuh. (02) 234 5058, 050 596 0514 Matkapapisto: Pastori Ion Durac,kotipuh. (02) 438 4939, 040 516 6741, sähköposti: idurac@surfeu.fi Kanttori Jouni Mäkelä,kotipuh. (02) 250 0137 16 Analogi 4/2004
Turku Turun seurakunnan vaaliehdokkaat Turun seurakunnassa toimitetaan seurakunnanvaltuuston vaali 7.11.2004. Ehdokkaita on pyydetty omien henkilötietojensa ja osallistumisensa lisäksi vastaamaan kysymykseen: Miten kehittäisit seurakuntaasi valtuuston jäsenenä? Katso virallinen vaali-ilmoitus Analogin edellisestä numerosta (3/04) sivulta 14. 2 Liisa Räsänen yo-merkonomi, lukion kanslisti Eura Olen ollut yhden kauden seurakunnanneuvoston jäsenenä. Rauman tiistaiseurassa olen toiminut aktiivisesti kymmenisen vuotta, tällä hetkellä kuulun tiistaiseuran johtokuntaan. Silloin tällöin kirjoittelen Aamun Koittoon tai Analogiin. Koen tärkeäksi linkkinä toimimisen seurakunnan keskuksen ja reunaalueiden välillä, näiden toiminnan lähentäjänä sekä reuna-alueiden tarpeiden esiin tuojana. Ortodoksisen vaikuttajan tehtävä on myös ortodoksisen kulttuurin, uskon ja seurakuntatoiminnan ylläpitäminen ja esille tuominen tasavertaisena ympäröivässä lähiyhteisössä. Suurena haasteena pidän seurakuntalaisten, vanhojen ja uusien, myös maahanmuuttajien, vetämistä mukaan osallistumaan palveluksiin ja muuhun seurakunnan toimintaan. Riika Pirkkanen psykiatri, psykoterapeutti Turku Laulanut Turun kirkon kuorossa vuodesta 1971 lähtien toiminut joitakin vuosia puheenjohtajana, samoin kuoron taloudenhoitajana; nykyisin kuoron tilintarkastaja valtuuston jäsen vuodesta 1989 lähtien yhtä välivuotta lukuunottamatta valtuuston varapuheenjohtaja 1992-1995 ja 1998-2001 Sektoreita, joiden tukemisen koen tärkeäksi: - seurakunnan määrällisesti vähäisen henkilökunnan jaksaminen, - ortodoksisessa traditiossa niin tärkeän kirkkomusiikin toimintaedellytysten varmistaminen ja kehittäminen, - tulevaisuus on lasten ja nuorten varassa. Niinpä lapsi- ja nuorisotyön kehittäminen on toiminnan jatkumisen edellytys. 3 4 5 Maher Moussa biokemisti, tulkkikääntäjä Lieto Minulle on tärkeää osallistua ehtoolliselle ja jumalanpalvelukseen. On ollut kunnia olla valtuuston jäsen kaksi toimikautta ja tavallaan edustaa ortodoksisia maahanmuuttajia. Valtuuston jäsenenä toisin uusia, rakentavia ideoita. Pyrkisin parhaan kykyni mukaan oikeudenmukaisiin ja tasapuolisiin päätöksiin. Seurakunnan etujen ajaminen on jokaisen seurakuntalaisen hyväksi! Mikael Miikkola komentajakapteeni Turku Valtuuston ja neuvoston jäsen monia vuosia. Tuen isä Petrin hengellistä työtä. Jatkuu sivulla 18 Analogi 4/2004 17
Turku Olli Forssén dipl.ekon. Salo Olen ollut 1980-luvun alkupuolella Turun seurakunnanvaltuuston jäsen ja kirkolliskokousedustajana 1984-1986. Tällä hetkellä en ole oman seurakunnan luottamustehtävissä, mutta olen Hämeenlinnan seurakunnan varsinainen tilintarkastaja vuodesta 1999 alkaen ja Tampereen seurakunnan varatilintarkastaja vuodesta 2000. Talkoolaisena olen ollut mukana Salon Pyhän Ristin tsasounan asioiden hoidossa sen olemassaolon ajan. Koulutukseni ja kokemukseni perusteella uskon olevani suureksi avuksi seurakunnan talouteen liittyvissä asioissa. Maantieteellisesti seurakunnan reuna-alueet ovat mielestäni heikosti edustettuna valtuustossa, ja tästä johtuen odotan ja toivon kiinteää ja hedelmällistä yhteistyötä valtuuston kaikkien jäsenten kesken. Hengellinen kasvatus lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja antaa sitä kautta meille voimaa kehittää seurakuntaamme sekä hengellisesti että aineellisesti. 6 7 8 9 10 Leena Lehtinen erikoissairaanhoitajakätilö Mietoinen Useita vuosia 80- ja 90- luvuilla lähetys- ja diakoniatoimikunnissa, pari kautta 90-luvulla valtuustossa. Toimikunnat toimiviksi - seurakuntalaisten aktivoiminen, tiedotustoimintaa tehostettava, lapset ja nuoret sekä vanhukset erikoishuomion kohteeksi. Ulla-Maija Lajunen peruskoulun luokanopettaja, koulun varajohtaja, eläkeläinen Koski tl (Turku 1.11.2004 alkaen) Toiminut seurakunnan hallintoelimissä; neuvostossa ja valtuustossa 27 vuotta. Annan seurakuntamme käyttöön pitkän luottamustoimikauteni tuoman kokemuksen. Koska koen tärkeäksi, että liturginen ja hengellinen työ ulottuu koko seurakuntamme alueelle, tuen seurakuntamme palkattuja työntekijöitä heidän niin hengellisten kuin muidenkin heille kuuluvien työtehtävien hoitamisessa. Noudatan tarkan talouden periaatetta. 18 Analogi 4/2004 Kiira Lasarov toiminnanohjaaja Raisio Seurakunnanvaltuuston jäsen kaudella 2002-2004 seurakunnan kuorolainen vuodesta 1996 Hyvä seurakunta on avoin ja ennakkoluuloton, sen toimintaan on helppo tulla mukaan. Seurakuntamme yksi vahvuus on kirkon keskeinen sijainti, jota ei seurakuntatyössä saa jatkossakaan unohtaa; myös alueemme muiden pyhäkköjen toimintaa tulee tukea. Nuorisotyö on tärkeää, ja kristinoppileirin jälkeen nuorille tuleekin tarjota toimintaa oman kirkon puitteissa. Rami Ahlfors eläkeläinen, lautamies, pelastustoimenjohtaja, diakonin tutkinto Kaarina Pyhän Aleksandran kirkon isännöitsijänä kymmenen vuotta. Nuorisomme tiiviimpää ja lujempaa yhteyttä pyhän kirkkomme kanssa. Pyrkisin selvittämään hankalien kulkuyhteyksien takana asuvien vanhojen ja nuorien seurakuntalaisten säännöllisen mahdollisuuden osallistua palveluksiin linja-autokuljetuksin. Olisi suotavaa, että seurakuntalaiset eivät poistuisi palveluksesta ennen kiitosrukouksien lukemista ja ennen kuin pappi on lopettanut palveluksen siunauksineen, jotta pahan hengen juonet saataisiin kukistetuksi ja kirkollinen rauha palautetuksi säilyttäen alkuperäisen kirkon merkityksen Jumalan kunniaksi.
Turku 11 12 13 14 15 Marianna Länne Maritta Koskinen Risto Terho Leena Nordanberg Victor Turhanen teol.yo Turku Turun kirkon kuoro, varakanttorina toimiminen, vuodesta 1991. Rikas jumalanpalveluselämä on seurakunnan toiminnan ydin. Siksi on turvattava se, että palveluksia voidaan toimittaa seurakuntalaisten omilla kielillä ja maakunnassa. Myös kirkkojen ja rukoushuoneiden hyvästä hoidosta on huolehdittava. erityisopettaja, HuK Kaarina Opetustoimikunnan sihteeri vuodesta 2001 alkaen apulaisisännöitsijä useita vuosia Valamon Ystävät ry:n Turun paikallisosaston sihteeri valtuuston jäsen 2002-2004 Kehittämällä lapsi- ja nuorisotyötä seurakunnassamme kasvatamme aktiivisia seurakuntalaisia. Haluan omalta osaltani tukea jumalanpalveluselämää ja rohkaista ihmisiä vapaaehtoistoimintaan kirkon piirissä. Valtuuston tehtävä on yhdessä työntekijöiden kanssa myönteisellä tavalla kehittää seurakunnan toimintaa. filosofian maisteri, konsultti Raisio Valtuusto, neuvosto, kiinteistölautakunta, talousvaliokunta, kuoro. Toimielimissä eri pituisia jaksoja vuosina 1974-2004. Seurakunnan tulee olla kaikkien seurakuntalaisten yhteinen ja yhtenäinen hengellinen koti. Seurakunnan taloudellisen tilan tulee kehittyä vähintään nykyisellä suotuisalla tavalla. Seurakunnan tulee pitää hyvää huolta nuorisostaan, nuorissa on tulevaisuutemme. eläkeläinen, entinen kaupungin matkailutoimiston toimistonhoitaja Turku Kirkon isännöitsijä vuodesta 2001 alkaen. Sitä ennen kolmisen vuotta apulaisisännöitsijänä. Opastan tarvittaessa kirkossa. Osallistun ortodoksipiiriin sekä jäsenenä Valamon Ystävien tilaisuuksiin. Pyrin olemaan mukana luomassa vankkaa ja turvallista seurakunnan taloudenhoitoa. Pyrin aktivoimaan vanhoja ja etenkin uusia jäseniä mukaan myös seurakunnan toimintaan unohtamatta ortodoksisen hartauden, elämäntavan ja perinteiden kunnioittamista ja vaalimista. kemian yo, puutarhuri Turku Olen osallistunut leiriläisenä seurakunnan lasten kesä- ja talvileireille ja ONL:n leirille. Toivoisin osaltani voivani vaikuttaa siihen, että monien kulttuurien edustamat seurakuntalaisemme tuntisivat ortodoksisen yhteisön omakseen jumalanpalvelusten ja esimerkiksi kerho- ja leiritoiminnan avulla. Haluaisin myös eiortodoksien olevan tervetulleita tutustumaan kirkkomme arvokkaaseen toimintaan. Seurakunnan talouden pitää olla tasapainoinen. Jatkuu sivulla 20 Analogi 4/2004 19
Turku 16 17 18 19 20 Jorma Oksman Anna-Leena Maunila Leena Leino Harri Lahtinen Maria Hokkinen tietoliikenneteknikko, yrittäjä Turku Kirkkokuoron jäsen vuodesta 1981, valtuuston jäsen 1990-luvun alkupuolella. Seurakuntamme koostuu erilaisista ihmisistä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä kirkkomme elämässä. Jotkut ovat jumalanpalveluksia toimittavia pappeja, diakoneja ja kirkon isännöitsijöitä. Jonkun rukouselämän vahvistaminen on laulamista jumalanpalveluksissa ja/ tai ikonien maalaamista. Joku käy harvemmin kirkossa, mutta haluaa kantaa vastuuta taloudellisesta hyvinvoinnista. On meidän tehtävämme luoda hyvyyttä lasten elämään ja innostaa lapsiamme pysymään kiinni kirkossa. varatuomari, lakimies Raisio Seurakunnanvaltuuston jäsen vuodesta 1995 seurakunnanneuvoston jäsen vuodesta 1998 seurakunnanneuvoston varapuheenjohtaja vuodesta 1999 Helsingin Metropoliittakunnan Säätiön hallituksen jäsen vuodesta 2001 kirkollisen ylioikeuden maallikkojäsen 1999-2001, varajäsen (juristi) 1996-1998 ja 2002-2004 Annettavani valtuustossa ja neuvostossa on painottunut paljolti koulutukseni, kokemukseni ja ammattini johdosta oikeudellista arviointia vaativiin asioihin, millä lienee merkitystä lähinnä seurakunnan talouden kannalta. toimittaja, yht.maist. Uusikaupunki Seurakunnan jäsen vuodesta 1992, Uudenkaupungin palvelusten kahvinkeittäjä. Seurakunnan kehittämisestä en näin uutena ehdokkaana uskalla sanoa mitään, mutta lupaan tuoda esille mielipiteitä ja näkökulmia matkapappien reviiriltä ja kirkkoon myöhemmällä iällä liitettyjen kokemusmaailmasta. insinööri, toimitusjohtaja Turku Valamon ystävät ry:n Turun osaston hallituksen jäsen, kaksi vuotta. Kaikessa seurakunnallisessa toiminnassa pidän tärkeänä ortodoksisen tradition vaalimista. Seurakunnan tärkeinä tehtävinä pidän jumalanpalvelusten toimittamista ja hengellisen elämän vaalimista ja opettamista. Näiden asioiden huomioiminen hallinnollisessa päätöksenteossa on mielestäni hyvin haasteellinen tehtävä. fil.yo., opiskelija Raisio Nuorisotyön ohjaaminen vuodesta 2001 kuoron jäsenenä vuodesta 2002 Haluaisin lasten- ja varhaisnuorten kerhotoiminnan kautta madaltaa kynnystä osallistua kirkon elämään. Yrittäisin osaltani vaikuttaa siihen, että diakoniatyöhön suunnataan riittävästi resursseja. Toivoisin seurakunnan hankkivan uutta ortodoksista kirjallisuutta, jota voisi lainata. 20 Analogi 4/2004