Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
KUVANVEISTO Kuvanveistäjät saivat marmorin elämään Rinnan pyöreys, pullistuva hauis, kankaan luonnolliset laskokset. Kreikkalaiset pyrkivät patsaissaan täydellisyyteen. Roomalaiset taas kunnostautuivat kreikkalaisten patsaiden jäljentämisessä. JESPER TAE JENSEN Antiikin kuvanveistäjät loivat vaikuttavia patsaita muun muassa taltalla, vasaralla ja kaivertimella. & LESSING ARCHIVE & DORLING KINDERSLEY 58 Historia 5 2008
Yksikin väärä isku tuhosi marmorin 1 Louhinta Patsasta varten tarvittavan marmorilohkareen irrottaminen ehjänä vaati kokemusta ja ammattitaitoa. LOTTE NYBO Marmorilohkareen salamannopeasti halkaiseva särö oli kreikkalaisen kivenhakkaajan painajainen. Viikkojen työ patsasta varten tarvittavan kivenlohkareen irrottamiseksi saattoi mennä hukkaan yhdessä silmänräpäyksessä. Monilla antiikin marmorilouhoksilla voi vielä tänäkin päivänä nähdä kalliosta irti hakattuja lohkareita, jotka kivenhakkaajat ovat hylänneet löydettyään niistä piilohalkeamia tai vasaran harhaiskun jättämän halkeaman alun. Virheettömien kivien löytäminen oli vaikeaa. Kun kivenhakkaajat viimein löysivät patsaaseen sopivan 30 40 kivimieheltä saattoi kulua viikkoja sopivan marmorilohkareen irrottamiseen. Antiikin aikaisilla marmorilouhoksilla lojuu tänäkin päivänä lohkareita, jotka eivät ole kelvanneet kivenhakkaajille. lohkareen, he kairasivat ensin reikiä valitun lohkareen ympäri. Sitten he hakkasivat irti reikien välissä olevan kiviaineksen niin, että lohkareen ympärille muodostui syvä ura. Työmiehet irrottivat lohkareen kalliosta iskemällä uraan kiiloja. Lopuksi marmorilohkare nostettiin puukärryihin ja kuljetettiin sen tilanneen kuvanveistäjän työpajaan. GLLJANSEN Patsaat saatiin elämään Kreikkalaiset nostivat kuvanveistotaiteen uudelle tasolle viidessäsadassa vuodessa. Kreikkalaisen kuvanveiston kehitys voidaan jakaa eri kausiin. DAIDALOKSEN TYYLI Noin 660 610 eaa. Tarinan mukaan Daidalos oli ensimmäinen kreikkalainen kuvanveistäjä ja arkkitehti. Hän rakensi Kreetalle kuuluisan Minoksen labyrintin, josta pakeni poikansa Ikaroksen kanssa lentäen itse rakentamillaan siivillä. Myöhemmin Daidalos alkoi tehdä patsaita, jotka olivat niin aidon näköisiä, että ihmiset luulivat niitä eläviksi. Kuvanveistotaiteen aikakausia jaoteltaessa voidaan erottaa niin sanottu Daidaloksen tyyli, joka kuuluu osana arkaaiseen kauteen. Tämä tyyli on ominaista vuoden 660 eaa. tienoilla tehdyille patsaille. Patsaat ovat muun muassa muodoiltaan hyvin kulmikkaita. Ihmishahmot on kuvattu jäykissä asennoissa, ja vain patsaiden etuosa on työstetty takaosan ollessa täysin käsittelemätön. Patsaissa ei ole vielä nähtävissä sitä luonnollisuutta, joka on tyypillistä myöhemmille kreikkalaisille patsaille. Patsaat esittävät usein naisia, ja monet patsaista on löydetty kreikkalaisista pyhäköistä. Monet tutkijat usko- Daidalos oli tarun mukaan ensimmäinen kuvanveistäjä SCANPIX/AKG-IMAGES Niin sanotut Daidaloksen tyylin patsaat olivat jäykkiä ja luonnottomia. LESSING ARCHIVE
KUVANVEISTO 2 Veistäminen Kuvanveistäjä piirsi hiilellä lohkareen jokaiselle neljälle sivulle samankokoisista neliöistä koostuvan ruudukon. Ruudukon avulla kuvanveistäjä tiesi tarkoin, mihin kohtaan lohkaretta patsaan osat piti veistää. Raakatyöstö saattoi alkaa. LOTTE NYBO Kreikkalaiset matkivat egyptiläisiä Kreikkalaiset kuvanveistäjät jäljittelivät aluksi muinaisia egyptiläisiä saadakseen patsaiden mittasuhteet kohdalleen. Myöhemmin kreikkalaiset kehittivät aivan oman ainutlaatuisen menetelmänsä. uvanveiston niin sanotun arkaaisen kauden K alussa (noin 600 eaa.) käyttivät todennäköisesti ruudukkoa, jonka avulla patsaan eri osat saatiin oikeille paikoilleen. Ruudukko piirrettiin puuhiilellä käsittelemättömään marmorilohkareeseen. Alkujaan egyptiläisen menetelmän tarkoitus oli varmistaa, että patsaiden mittasuhteet tulivat oikein. Esimerkiksi miestä kuvaavan patsaan vyötärö oli aina 13. ruudun korkeudella. Menetelmän ansiosta työläiset saattoivat jo louhoksella hakata painavaan kivilohkareeseen karkeat muodot esimerkiksi käsivarsien ja jalkojen kohdalle, jos ne oli merkitty lohkareeseen. Näin kivestä saatiin hieman kevyempi kuljetusta varten. Erityisesti tästä oli etua silloin, kun työn alla oli hyvin suuri kiviveistos. Lopulliset muodot veistettiin esiin niin sanotulla hammastaltalla. Viimeistelyssä taltan jäljet hiottiin näkymättömiin. Ruudukkomenetelmä ei sallinut kuvanveistäjälle paljon liikkumavaraa patsaan ulkonäön suhteen. Vähitellen kreikkalaiset alkoivatkin tehdä veistoksesta ensin kipsimallin. Kipsimallista patsaan eri osat jäljennettiin marmoriin esimerkiksi luotilankojen avulla. EGYPTI KREIKKA Arkaaisella kaudella kuvanveisto sai vaikutteita egyptiläisestä esittämistavasta. LESSING ARCHIVE & LESSING ARCHIVE vatkin, että patsaat kuvaavat jumalia ja jumalattaria. ARKAAINEN KAUSI Noin 600 480 eaa. Noin 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisten kaupankäynti Egyptin kanssa vilkastui merkittävästi. Kaupankäynti kukoisti siinä määrin, että vuoden 620 eaa. aikoihin kreikkalaiset saivat faraon suostumuksella perustaa kauppasiirtokunnan Niilin suistoon. Kreikkalaiset kauppiaat ihastelivat ja hämmästelivät egyptiläisten vaikuttavia faraopatsaita ja kertoivat näkemästään kotona Kreikassa. Eipä aikaakaan, kun alkoivat jäljitellä egyptiläisten esittämistapaa. Kreikkalaisissa tämän kauden miespatsaissa, niin sanotuissa kouros-patsaissa, näkyy selvästi egyptiläisten vaikutus. Patsaan toinen jalka on hieman toista edempänä, ja käsivarret roikkuvat sivuilla kädet löysästi nyrkissä. Suurin ero lienee se, että kreikkalaispatsaat olivat alasti, kun taas 60 Historia 5 2008
Joskus patsaan pää veistettiin erikseen ja liitettiin vasta valmiiseen vartaloon. Patsaan silmät tehtiin usein värillisestä lasista tai kivistä. Kuvan patsaan päässä olevat reiät viittaavat siihen, että päähän on ollut kiinnitettynä kypärä. Patsas rakentui useasta osasta Marmorin säästämiseksi jotkin osat veistettiin erikseen ja lisättiin patsaaseen viimeisenä. Patsaat veistettiin monesti useissa osissa. Jos patsas kuvattiin esimerkiksi ojentamassa kättään, käsivarsi tehtiin yleensä erikseen. Jos se olisi veisteytty samasta lohkareesta kuin vartalo, työhön olisi tarvittu huomattavan suuri yhtenäinen kivenlohkare. Joissakin tapauksissa myös patsaan pää tehtiin erikseen. Näin saman työn parissa saattoi työskennellä useampi henkilö yhtä aikaa. Joskus myös varpaat, sormet tai penis saatettiin valmistaa erikseen. Tällöin osan saattoi helposti vaihtaa, jos se vahingossa rikkoontui, kuten usein tapahtui. Kuvanveistäjä liitti erilliset osat patsaaseen Esimerkiksi käsi saatettiin valmistaa erikseen ja liittää sitten valmiiseen käsivarteen. ULLSTEIN BILD rautaisilla tai pronssisilla tapeilla. Jotta tapit kiinnittyisivät marmoriin, ne kastettiin juoksevaan lyijyyn. Patsaan erillinen osa, esimerkiksi käsivarsi, saatettiin liittää patsaaseen myös siihen veistetyllä marmoritapilla, joka sopi patsaaseen kaiverrettuun reikään. Kivenveistäjä saattoi lisätä patsaalle myös lyijystä tehtyjä koruja, aseita tai hiuskiehkuroita. Patsaan silmät voitiin koristaa esimerkiksi värillisellä lasilla tai kivellä. 3 Yhdistely DORLING KINDERSLEY & ULLSTEIN BILD egyptiläisille oli kuvattu lannevaate. Vastaava naista kuvaava kreikkalaispatsas, kore, seisoo samassa asennossa kuin mies. Naispatsaat oli kuitenkin vaatetettu, ja usein ne on kuvattu toinen käsi eteen ojennettuna. Patsailla oli huulillaan niin sanottu arkaainen hymy, jonka on arveltu viittaavan jumalallisuuteen. Myöhemmin hymy katosi ja tilalle tulivat ilmeettömämmät kasvot. Valtaosa patsaista tehtiin temppeleihin, mutta osa oli hautamuistomerkkejä. Varhaisia kuvanveistopajoja oli etenkin Kreikan Naxos- ja Paros-saarilla, joista löytyi paras marmori. Arkaaisen kauden alussa patsaat olivat kovin jäykkiä ja niiden anatomia oli epäluonnollinen. Vähitellen patsaat muuttuivat kuitenkin yhä luonnollisemmiksi ja esimerkiksi lihasten muodot alkoivat näkyä selvemmin. KLASSINEN KAUSI 480 323 eaa. Kreikkalaisen kuvanveistotaiteen huippukausi oli Parthenonin temppelin patsaat Akropoliksella edustavat klassista kreikkalaista tyyliä. niin sanottu klassinen kausi, joka alkoi 480 eaa. Tuolloin kreikkalaiset Ateenan johdolla kohtasivat persialaiset Salamiin taistelussa. Persialaiset olivat aiemmin ryöstäneet Ateenan ja polttaneet Akropoliksen temppelit. Kun kreikka-
KUVANVEISTO 4 Maalaus Patsaisiin saatiin eloa väreillä Lopuksi kuvanveistäjä maalasi patsaan kirkkailla väreillä. Värit korostivat yksityiskohtia ja saivat patsaan näkymään kauas. Hiottuaan veistoksen pinnan tasaiseksi kuvanveistäjä kiillotti patsaan esimerkiksi hienonnetulla hohkakivellä tai smirgelijauheella. Ei kuitenkaan riittänyt, että patsaan pinta oli sileä ja kiiltävä, vaan siihen piti saada myös väriä ja eloa. Mitä kirkkaammat värit, sen parempi. Patsaat yleensä maalattiin kokonaan tai osittain, usein hyvinkin kirkkailla väreillä sinisellä, punaisella, keltaisella ja vihreällä. Taiteilija saattoi korostaa väreillä patsaan huulia, hiuksia, silmiä ja vaatteita. Lopuksi maalattu patsas käsiteltiin niin sanotulla ganosis-menetelmällä. Kreikan sana ganosis tarkoitti patsaan käsittelemistä vahan ja oliiviöljyn sekoituksella. Seos voideltiin patsaan pintaan, minkä jälkeen se lämmitettiin ja hierottiin kiveen. Käsittely silotti marmorin pintaa entisestään ja korosti värien kiiltoa. Tämän jälkeen patsas oli vihdoin valmis. Lukuisten työvaiheiden jälkeen noin vuosi siitä, kun marmorilohkare irrotettiin kalliosta, patsas voitiin toimittaa tilaajalleen. Antiikin Kreikassa valtaosa patsaista oli joko osin tai kokonaan maalattu kirkkailla väreillä. MÜNCHEN GLYPTOTHEK PATSAS LÖYDETTÄESSÄ PATSAS ALKUPERÄISESSÄ ASUSSAAN Knidoksen Afrodite on malliesimerkki kuvanveiston klassisesta kaudesta. Naisvartalo kuvattiin siinä ensimmäistä kertaa alastomana, ja patsaasta tulikin aikansa nähtävyys. LESSING ARCHIVE laiset voittivat Salamiissa, ateenalaiset rakensivat voiton kunniaksi Akropoliksen kukkulalle Parthenonin temppelin. Työ houkutteli aikansa taitavimpia kuvanveistäjiä. Maineikas kuvanveistäjä Feidias vastasi temppelin päätyveistosten suunnittelusta. Näistä veistoksista tulikin klassisen kreikkalaisen kuvanveistotaiteen symboli. Parthenonin päätyveistokset esittävät kreikkalaisia jumalia. Kuuluisia ovat naispatsaiden monilaskoksiset vaatteet, jotka laskeutuvat aistillisesti vartaloa pitkin ja paljastavat juuri sopivasti vartalon muotoja. Veistoksissa on myös kokeiltu ennennäkemättömällä tavalla eri liikkeiden ja asentojen kuvaamista. Akropoliksen kuvanveistäjien työtä arvostettiin, ja siitä myös maksettiin hyvin. Säästyneen kirjanpidon mukaan kuvanveistäjien vuosipalkka oli 16 392 drakmaa. Tuohon aikaan keskimääräinen vuosiansio oli 1 400 drakmaa. Klassisella kaudella monet saivat nimeä myös kotimaansa ulkopuolella. Yksi maineikkaimmista oli Praksiteles, Hellenistisellä kaudella myös erotiikka kukoisti.
Roomalaiset ihailivat Kreikkaa Kreikkalaispatsaiden kauneus teki roomalaisiin suuren vaikutuksen. Äveriäät roomalaiset teettivät patsaista jäljennöksiä puutarhojensa koristeeksi. Kun roomalainen sotapäällikkö Mummius vuonna 146 eaa. ryösti ja tuhosi kreikkalaisen Korintin kaupungin, hän toi Roomaan laivalasteittain kreikkalaisia patsaita. Hänelle patsailla oli pelkästään myyntiarvoa, niiden taiteellisesta arvosta hän ei tiennyt mitään eikä ollut siitä edes kiinnostunut. Miehilleen hän oli antanut ohjeen, että jos patsaat vaurioituisivat kuljetuksessa, miesten tuli itse ryöstää tilalle uusia. Klassisten patsaiden kauneus lumosi roomalaiset, ja pian jokaisella varakkaalla ja arvonsa tuntevalla roomalaisella piti olla kreikkalaisia patsaita puutarhansa koristeena. Patsaista tuli niin suosittuja, että niiden kysyntä ylitti reippaasti tarjonnan. Niinpä alkuperäisistä töistä alettiin tehdä jäljennöksiä. Jäljennökset tehtiin samaan tapaan kuin olivat alunperin kopioineet kipsimallinsa marmorilohkareeseen. Jäljentäjät mittasivat alkuperäisestä patsaasta luotilangan avulla tietyt kohdat, kuten otsan ja nenän paikan. Luotilangat riippuivat kehyksessä, jonka avulla ne siirrettiin oikealle paikalleen marmorilohkareen ylle. Nyt kuvanveistäjä saattoi luotilankojen avulla hakata merkityt kohdat kiveen oikeille paikoilleen. Viimeistelytyöt tehtiin silmämääräisesti. Valtaosa tuon ajan roomalaisista patsaista oli kreikkalaisten kopioita. JÄLJENNÖS LUOTILANGAN KEHYS LUOTILANKA Arvonsa tuntevalla roomalaisella piti olla puutarhassaan kreikkalainen patsas. ALKUPERÄINEN Kuvanveistäjät jäljensivät kreikkalaisia patsaita tarkasti luotilankojen ja mittausten avulla. SUHDEHARPPI SCANPIX/AKG-IMAGES jonka tunnetuin työ on niin sanottu Knidoksen Afrodite. Knidoksen saarella sijainnut rakkauden jumalattaren patsas oli ensimmäinen alastomana kuvattu naishahmo, ja siitä tuli suosittu nähtävyys. Patsaan luonnollisuus houkutteli lukuisat matkailijat hipelöimään sen paljasta pintaa, ja lopulta patsas jouduttiin aitaamaan. HELLENISTINEN KAUSI 323 31 eaa. Kun Aleksanteri Suuri kuoli vuonna 323 eaa., hän jätti jälkeensä valtavan kreikankielisen suurvallan. Aleksanterin kuoltua hänen makedonialaiset kenraalinsa jakoivat keskenään valtion, joka ulottui Kreikasta Turkkiin, Iraniin ja aina Egyptiin asti. Uudet vauraat kuningaskunnat houkuttelivat kuvanveistäjiä läheltä ja kaukaa. Kuvanveistäjät hallitsivat tuolloin jo kaikki anatomisten yksityiskohtien, liikkeiden ja ilmeiden kuvaamisen keinot. Luonnollisuus Kiihkeys ja dramatiikka olivat ominaisia hellenistisen kauden patsaille. ja mahtipontisuus olivat ajan veistostaiteelle ominaisia. Muutos näkyi myös aihevalinnoissa: jotkut kuvanveistäjät saattoivat kuvata patsaissaan köyhää kalastajaa tai juoppoa eukkoa kadulla. Kreikkalaisia myyttejä kuvaavat veistosryhmät olivat myös yleisiä. Patsaiden kasvojen ilmeet ja kehon liikkeet olivat usein ennennäkemättömän intensiivisiä. Jotkut taiteilijat tekivät kokeiluja eroottisilla veistoksilla, joiden tarkoitus oli hätkähdyttää. Patsaita hankkivat kuninkaat ja äveriäät kaupunkilaiset. Vajaassa 300 vuodessa Välimeren alueen valtatasapaino muuttui, ja vuonna 31 eaa. uusi supervalta, Rooma, valloitti viimeisen hellenistisen valtion, Egyptin. Samoihin aikoihin päättyi kreikkalaisen kuvanveiston kultakausi. Historia 5 2008 63