Romaani 1700-luvulta 1800-luvun realismin murrokseen
Saksan esiromantiikka: Saksan uuden porvarillisen kirjallisuuden nousukausi 1700-luvun lopulla yhdisti ensimmäisen kerran kaikki Euroopan kirjallisuudessa vuosisadan ajan ilmenneet anti-klassistiset elementit antaen niille uuden suunnan ja sisällön Vaatiessaan kaiken entisen (maailmankatsomuksen, yhteiskuntajärjestelmän, ilmaisutavan jne.) hylkäämistä ja jopa tuhoamista liikkeen ohjelma oli silti enemmän protesti kuin synteesi ja sellaisenaan vaikutukseltaan lyhytaikainen
Toteutui vain muutaman runoilijan (lähinnä Goethe ja Schiller) nuoruudentöissä ja kääntyi juuri kielteisyydessään pian myös itseään vastaan Merkitsi uuden aikakauden alkamista Saksan kirjallisuudessa ja kulttuurissa, ja myöhemmin koko Euroopassa Taustana Saksan kansallistunnon vahvistuminen Preussin nousun myötä ja Itävallan ja Preussin välisen kilpailun kautta
Sturm und Drang: Myrsky ja kiihko syntyi Frankfurtissa 1770-luvun alussa kerääntyneen runoilijaliiton piirissä Sai nimensä Friedrich Maximillian Klingerin (1752-1831) porvarillisesta draamasta Sturm und Drang (alk. Der Wirrwarr, Sekasorto, 1776)
Tyylillisesti Sturm und Drang draama oli jatkoa aiemman porvarillisen draaman sensaatiohakuiselle tunne-estetiikalle, johon liitettiin (suuresti ihaillun Shakespearen nimissä) henkilöitten ja toiminnan luonnollisen kehittelyn vaatimus Pisimmälle vaatimuksen toteutuksessa meni Johan Michael Reinholz Lenz (1751-92), jonka makaabereja huvinäytelmiä ovat niin romantikot kuin modernistit (esim. Brecht) pitäneet edeltäjinään. Esim. Der Hofmeister, Kotiopettaja (1774) ja Die Soldaten, Sotilaat (1776) 1770-luku sai nimen Nerojen aika (Geniezeit) pitkälti kuitenkin Goethen takia
Johan Wolfgang von Goethe (1749-1832): Lakimies ja renessanssi-ihminen Oli kiinnostunut yhtä lailla kirjallisuudesta, kielistä, kulttuurista, maalaamisesta, arkkitehtuurista ja luonnontieteet (mm. biologia, botaniikka, optiikka, väri- ja valooppi) Kehitti maailmankirjallisuuden (Weltliteratur) käsitteen
Goethen tuotantoa: Götz (Götz von Berlichingen mit der eisernen Hand. Ein Schauspiel, valm. 1773, esit. 1774): vastalause aristoteelista draamakäsitystä vastaan Nuoren Wertherin kärsimykset (Die Leiden des jungen Werthers, 1774, 2. korjattu laitos 1787) Wilhelm Meisterin oppivuodet (Wilhelm Meisters Lehrjahre, 1795-96) Faust (1.osa Faust: der Tragödie erster Teil, 1806; 2.osa Faust: der Tragödie zweiter Teil, 1832)
Nuoren Wertherin kärsimykset: Teosta on pidetty omaelämäkerrallisena Hengeltään rousseaulainen kolmiodraama Uuden Héloïsen hengessä Jean Paul: maailmantuska (saks. Weltschmerz). Byronismi, Wertherismi Teosta seurasi ns. Werther-kuume, itsemurha-aalto Wertherissä paratiisi rakennetaan luonnon kautta. Werther arvottaa asioita etenkin luonnon kautta Wertheristä tuli hahmona romanttisen sankarin prototyyppi: Mitä on olla liian nuori liian vanhassa maailmassa?
Faust: Runomuotoinen näytelmä, ei romaani. Vaikutti myöhempään saksalaiseen romaaniin Teoksessa pohditaan tragedian keinoin psykologiaa, historiaa ja politiikkaa Teos ei ole niinkään tekemisissä Marlowen Doctor Faustuksen (1588) kanssa, mutta aihe on otettu samasta vanhasta saksalaisesta kansantarinasta Faustin kieli vaikutti vahvasti saksan kieleen ja kaunokirjallisuuteen. Teos kuvastaa Goethen luovan neron proteaanista, eli alati muuttuvaa luonnetta 1. osa: Faust myy sielunsa Mefistoteleelle (paholainen), ajautuu tragediseen elämään ja epätoivoiseen rakkauteen 2. osa: rakkaustarina unohdetaan vahvan myyttisen allegorian tieltä. Lopussa Faust saa armon: hän joka tavoittelee armoa, voi sen myös saada
Romantiikan romaani: Romantiikka hallitsi kirjallisuuden kenttää 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin, mutta ei menettänyt täysin asemiaan missään vaiheessa 1800- lukua Historiallinen romaani Romanssin perinne Seikkailukertomukset
Englanniksi: Jane Austen (1775-1817): Järki ja tunteet (Sense and Sensibility, 1811) ja Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813) Charlotte Brontë (1816-55): Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre, 1847) Emily Brontë (1818-48): Humiseva harju (Wuthering Heights, 1847) Walter Scott (1771-1832) ja historiallinen romaani: Henkipatto Rob Roy (Rob Roy, 1818) ja Ivanhoe (1820) James Fenimore Cooper (1789-1851): Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans, 1826) Herman Melville (1819-91): Moby Dick (1851)
Ranskaksi: François-René de Chateaubriand (1768-1848): Atala: seikkailu aarniometsässä (1801) ja Réne (1802) Victor Hugo (1802-1885): Pariisin Notre-Dame (Notre-Dame de Paris, 1831) ja Kurjat (Les misérables, 1862) Alexander Dumas vanhempi (Dumas Davy de la Pailleterie l. Alexander Dumas, père, 1802-70): Kolme muskettisoturia (Le trois mousquetaires, 1844) ja Monte-Criston kreivi (Le Comte de Monte- Cristo, 1844) Alexander Dumas nuorempi (Alexander Dumas, fils 1824-1895): Kamelianainen (La Dame aux Camélias, 1848)
Viktoriaaninen romaani: Charles Dickens (1812-70): esim. Oliver Twist (1838), Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut (The Life and Adventures of Nicholas Nickleby, 1838-39), David Copperfield (1849-50) William Makepeace Thackerey (1811-63): Turhuuden turuilla: romaani vailla sankaria (Vanity Fair, 1847) ja Barry Lyndon (The Luck of Barry Lyndon, 1844) Thomas Hardy (1840-1920): Tessin tarina (Tess of the d Urbervilles, 1891)