Tarmo Tarmolla liikkumaan!
Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus 4 Tarmo eilen 7 Tarmo tänään ja huomenna 10 Kuulumisia koordinaattorin kulmasta Judo 11-15 12 Peruskurssilta pohja harrastukselle 13 Chikara on tunnettu kilpaseura 14 Helsinki Judo Campin tatamilla kansainvälisiä vieraita 15 Juha Salonen - 35 vuotta tatamilla Nyrkkeily 16-29 17 Snadeissa opitaan leikin avulla 18 Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen 19 Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoa 20 Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksi 22 Yrjänä Luja kaatoi tai kaatui kehässä 24 Miia Savela oli ensimmäisiä kuntonyrkkeilijöitä 25 Pekka Haapasalo löysi hyvän hengen Tarmosta 26 Ilmo Lindqvist on Tarmon mies 28 Jokaisella on suunnitelma, kunnes häntä lyödään Painonnosto ja voimanosto 30-38 31 Painonnoston ja voimanoston erot 32 Ruskeasuon salilla viidellä vuosikymmenellä 34 Naisnäkökulmaa voimanostoon 35 Mervi Rantamäki tahtoo maailman vahvimmaksi 37 Tomi Lindqvist on tarmolainen viimeiseen asti Yleisurheilu 39-47 40 Vanhemmat ovat tärkeä tuki yleisurheilukoululaiselle 41 Helsingin Tarmon yleisurheilu 2001-2010 44 Yleisurheiluveteraanit 45 Sirkka kuulamummo Rannema ennätysjahdissa 46 Kari Simosen koti löytyi Tarmosta Paini 48-54 49 Nassikkapainijat villitsevät 50 Painikoulut opettavat 51 Kuntopainia kysytään 52 Kilpailu on luonnollista painia 53 Kuisminin perheessä painivat kaikki miehet Helsingin Tarmon 80-vuotisjuhlajulkaisu Päätoimittaja Mira Anttila Toimitus Anneli Rajaniemi Christer Lindqvist Esko Kuismin Hannu Oinas Ilpo Seppälä Juha Salonen Juha Turkka Kari Simonen Kimmo Luja Laura Kakkola Laura Kokkola Maria Lindberg Martti Kuokkanen Risto Karasmaa Terhi Kiintola Tomi Lindqvist Virve Riikonen Åke Koponen Ulkoasu ja taitto Mikko Blomberg Julkaisija Helsingin Tarmo ry Painopaikka Edita Prima, Helsinki 2011
Pääkirjoitus Taas on juhlan aika. Helsingin Tarmona paremmin tunnettu Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo ry täyttää 80 vuotta. Tarmon 80-vuotisen taipaleen aikana on sen toiminnasta kirjoitettu monta teosta. Teoksissa on kerrottu kunkin ajanjakson tärkeimmistä tapahtumista ja saavutuksista unohtamatta poliittista vääntöä, jota historian aikana on urheilurintamalla käyty. Helsingin Tarmon toiminnassa on aina pyritty välttämään politiikan sotkemista urheiluun. Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja Severi Koskinen korosti, että Tarmo on urheilua varten, eivätkä poliittiset tavoitteet saa määrätä. Severin periaatetta on pyritty noudattamaan, vaikka se välillä on ollut vaikeaa. Onneksi tällä hetkellä urheilurintamalla on keskitytty tulosten tekemiseen eikä politiikkaan. 2000-luvullakin on ollut omat haasteensa. Helsingin Työväentalolla ollut nyrkkeilysali ja Tarmon toimisto otettiin Helsingin työväenyhdistyksen (HTY) omaan käyttöön. Onneksi uusi, sopiva tila löytyi HTY:n omistamasta kiinteistöstä Vallilasta, Sturenkatu 27:sta. Hakaniemessä perinteisen HTY:n talon kellaritasossa ei enää haise hiki eivätkä urheilijat poukkoile treenikasseineen ala-aulassa. Monen urheilijan koti on muisto vain. Myös On minun, joka liityin Tarmoon 9-vuotiaana kulmien kundina vuonna 1956. Tarmon harrastajat ovat jo vuosien ajan sopeutuneet uusiin harjoittelupaikkoihin. Judokat ovat muuttaneet moneen kertaan ja nykyinen harjoittelupaikka on Sturenkatu 25:ssa. Painijat pitävät majaansa Vuosaaren urheilutalolla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä, painonnostajat ja voimanostajat Ruskeasuon hallissa ja yleisurheilijat Eläintarhassa, Oulunkylässä, Paloheinässä ja Liikuntamyllyssä. Haaveena on joskus saada oma tila, jossa useampi laji voisi harjoitella yhdessä. Tarmolla on tällä hetkellä enemmän jäsenmaksun maksaneita harrastajia kuin vuosikymmeniin. On erittäin ilahduttavaa, että jaostoissa toimivat henkilöt ovat aktiivisella panostuksellaan saaneet toimintaan runsaasti uusia jäseniä, etenkin naisia ja ennen kaikkea nuoria. Nuorisotyö on aina ollut tärkeässä osassa Tarmon menestystä. Sanotaanhan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Viime vuosien menestystarina on aikuisten aktivointi liikkumaan. Esimerkiksi kuntonyrkkeilystä on tullut erittäin suosittu. Tämän päivän työpaikoilla istutaan paljon näyttöpäätteiden edessä, mikä aiheuttaa niskakipuja ja ryhtivikoja. Säännöllisellä liikunnan harrastuksella pystytään poistamaan staattisesta työstä aiheutuneet vaivat. Kilpailurintamalla on ollut paljon onnistumisia ja ilonaiheita. Tarmolaiset ovat näyttäneet kyntensä niin MM-, EMkuin SM-tasoilla haalimalla mitaleita ja kunniaa. Tarmo on useissa lajeissa noussut aivan valtakunnan kärkiseurojen joukkoon. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä, sillä nuoria on eri lajeissa kipuamassa edustustehtäviin ja vanhat konkarit tekevät rajusti töitä siellä pysyäkseen. Tavoitteena on saada lisää aktiivisia harrastajia sekä kannustaa maailman huipulle kilpaurheilijoita, jotka siihen ovat valmiita panostamaan Me tarmolaiset voimme olla ylpeitä saavutuksistamme ja hyvästä yhteishengestä. Kiitän kaikkia, jotka ovat vaivojaan säästämättä antaneet aikaansa Tarmon asioiden hoitamiseen. Ilman Teitä emme olisi nyt näin elinvoimaisia kuin olemme. Uudet haasteet ovat jo oven takana ja uskon, että yhdessä voimme nekin voittaa. Toivon, että hyvä urheiluhenki säilyy Tarmossa päällimmäisenä tulevinakin vuosikymmeninä ja saamme nauttia menestyksestä. Parhaimmat onnitteluni 80 vuotta täyttävälle Tarmolle. Kari Simonen puheenjohtaja erittäin ilahduttavaa, että jaostoissa toimivat henkilöt ovat aktiivisella panostuksellaan saaneet toimintaan runsaasti uusia jäseniä
Tarmo eilen Tarmon historia on värikäs ja tapahtumarikas niin urheilun kuin urheilupolitiikan saralla. Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo ry:n perustava kokous pidettiin Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) talolla 10.4.1931. Kokouksen avasi Severi Koskinen, joka valittiin Tarmon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, sihteeriksi valittiin Valdemar Liljeqvist ja rahastonhoitajaksi Yrjö Pirhonen. Uuden seuran perustamisen taustalla oli kaksi yleistä poliittista syytä, sosiaalidemokraattien ja kommunistien tulehtuneet välit sekä 10.1.1931 säädetty kommunistilaki, jonka perusteella oli lakkautettu mm. HTY:n alkuperäinen urheiluseura Helsingin Jyry. 1950-luvulla urheilupolitiikassa myrskysi jälleen. Helsingin Tarmo erotettiin 8.11.1956 Työväen Urheiluliitosta (TUL). Tarmon jaostot liittyivät yksitellen Suomen Voimisteluja urheiluliiton (SVUL) lajiliittoihin, ensimmäisenä nyrkkeilijät vuonna 1956. Tarmo ja monet muut TUL:sta erotetut tai eronneet seurat perustivat vuonna 1959 Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK). TUK lakkautettiin 1979 ja Tarmon jaostot siirtyivät taas kokonaisuudessaan takaisin SVUL:n lajiliittoihin. Kun Tarmo perustettiin, Helsingin Työväenyhdistyksen talolla harrastettiin yleisurheilua, painia, nyrkkeilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja naisvoimistelua. Myöhemmin Tarmon lajivalikoima laajeni judolla (Chikara), painon- ja voimanostolla sekä lento- ja koripallolla. 2010-luvulla Tarmossa harrastetaan aktiivisesti judoa, nyrkkeilyä, painia, painon- ja voimanostoa sekä yleisurheilua. Uuden Urheilusaavutuksia 1930-1960-luvuilta Tarmon perustamisen aikaan nyrkkeily oli seuran vahvin laji. Harrastuksen suosio hiipui vuosina 1936-1938, mutta talvi- ja jatkosotien aikana ja jälkeen nyrkkeily elpyi. 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa Tarmo oli kiistatta TUL:n paras nyrkkeilyseura. Vuonna 1935 Helsinki ympärijuoksussa oli Tarmosta mukana seitsemän joukkuetta, kussakin 20 juoksijaa. Kilpailussa sijoituttiin hopealle. 1950- ja 1960-luvuilla Tarmon urheilumenestys oli loistava. 1950- luvun alkupuolella Helsingin Tarmo oli TUL:n lippulaiva. Painissa Niilo Turkkila voitti MM-hopeaa useiden SM-mitaleiden lisäksi. Tarmon naisten- ja miesten koripallojoukkueet olivat Suomen huippuja. Naiset voittivat SM-kultaa vuosina 1944, 1948 ja 1954. Lentopallossa Tarmo voitti TUL:n mestaruuden vuonna 1956. Tarmon lentopalloilijoita oli 1950-1960 luvun puoliväliin asti maaottelukokoonpanossa aina 2-4 pelaajaa. seuran perustamisen taustalla oli kaksi yleistä poliittista syytä, sosiaalidemokraattien ja kommunistien tulehtuneet välit sekä säädetty kommunistilaki.
Jorma Limmonen hallitsi nyrkkeilyssä kolmea alinta painoluokkaa vuodet 1953-1964. Hän voitti kaikkiaan 10 Suomen mestaruutta ja uransa alkuvuosina lisäksi neljä TUL:n mestaruutta. Nyrkkeilijä Martti Lehtevä voitti kevytsarjan TUL:n mestaruuden 1954 ja kevyen välisarjan Suomen mestaruuden 1958. Kummallakin oli myös hyvin merkittäviä kansainvälisiä edustuksia. Jorma Limmonen ja Martti Lehtevä edustivat Suomea Rooman olympialaisissa 1960. Limmonen voitti olympiapronssia. Hän kuului olympiajoukkueeseen myös Tokiossa 1964. Nyrkkeilijöiden olympiaedustukset eivät olleet Tarmossa tuolloin uutta: Tauno Rinkinen kuului Suomen olympiajoukkueeseen Lontoossa 1948. Mainittakoon, että hän oli ensimmäinen TUL:n nyrkkeilijä, joka valittiin olympiajoukkueeseen. Limmosen ja Lehtevän jälkeen Tarmon ehdottomaksi nyrkkeilytähdeksi kohosi Ilmo Lindqvist. Lindqvist sijoittui SM-hopealle kevyessä keskisarjassa 1962 ja voitti Suomen mestaruuden keskisarjassa 1963. Vuodet 1966-68 Lindqvist hallitsi kevyttä keskisarjaa. Tarmon perustamisen aikaan nyrkkeily oli seuran vahvin laji. Urheilusaavutuksia 1970-1990-luvuilta 1970-luku oli Tarmolle vahvan kansainvälisen menestyksen vuosikymmen. Judo valtasi alaa ja Chikaran judokat nousivat maan kovimpaan kärkeen. Judoka Markku Airio edusti Suomea Montrealin olympialaisissa 1976. Painonnostaja Kauko Kangasniemi voitti useita MM- ja EM- sekä SM-mitaleja sekä paranteli monesti MM-tulosta. Vahvaan painonnostokaartiin kuului myös Juhani Avellan. 1970-luvun loppupuolella painijatkin alkoivat taas olla Suomen huipulla. Jouko Kuossari, Olavi Vainio ja Ilpo Seppälä kuuluivat Suomen Painiliiton edustusvalmennettaviin. Vuonna 1976 Ilpo Seppälä voitti Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruudet. Jouko Kuossari edusti Suomea MM kisoissa Meksikossa vuonna 1978. Ilpo Seppälä sijoittui MM-kilpailuissa vuonna 1977 kuudenneksi. 1970- luvulla veljekset Erkki ja Kimmo Luja sekä Heikki Ukkola nyrkkeilivät kansallisella huipputasolla. 1980-luku oli painijoiden, nyrkkeilijöiden ja judokoiden vuosikymmen. Moskovan olympialaisissa vuonna 1980 oli edustajina judoka Jaakko Saari ja painonnostaja Viktor Sirkiä. Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1984 pääsivät mukaan judoka Juha Salonen, painija Ilpo Seppälä ja nyrkkeilijä Hannu Vuorinen. Miehet tekivät seuraennätyksen, sillä samasta seurasta oli kolmen eri voimailulajin edustajat samoissa olympialaisissa. Soulin olympialaisissa vuonna 1988 oli mukana judoka Juha Salonen ja painin päävalmentajana Ilpo Seppälä. Painissa Ilpo Seppälä saavutti MM-pronssia vuonna 1981. Juha Salonen saavutti useita MM-, EM ja SM-mitaleja. 1980-luvulla Tarmon painivalmentajana touhusi vääpeli Jorma Turunen. Lasten ja nuorten painitoiminta oli lähes pysähdyksissä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Vuoden 1988 syksyllä toiminta aloitettiin Ilpo Seppälä johdolla tehostetusti Vuosaaren urheilutalon painisalissa. Valmentajina toimivat alkuvuosina Harri Uusimäki ja Timo Kaitalahti. Painonnostossa Tenho Kantola saavutti ikämiesten MM-pronssia vuonna 1989. Helsingin Tarmo järjesti yleisurheilussa kansainväliset 50 v. juhlakilpailut Eläintarhan uudistetulla urheilukentällä vuonna 1981. Tarmon Risto Karasmaa kehitti yleisurheilun ultramoniottelun (20 lajia) samana vuonna. Tänä päivänä lajilla on oma kansainvälinen liitto ja suosio on levinnyt ympäri maailmaa. Talvisin sisähallissa kilpaillaan 14 lajissa. 1980-luvulla kehään asteli Ilmo Lindqvistiltä oppinsa ammentanut Vuoristen veljessarja. Hannu Vuorinen edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa 1984. Hän voitti Suomen ja Pohjoismaiden mestaruudet sekä Tammer- ja GeeBee-turnaukset. Veljeksistä Simo ja Vesa ylsivät SMmitaleille. Nuorin veljeksistä, Reijo Vuorinen, voitti ensimmäisen SMmitalinsa 1988 ja hallitsi kevytsarjoja aina vuoteen 1997 saakka. Myös Reijolla oli lukuisia kansainvälisiä edustustehtäviä. 1990-luvun alkupuolella kansallisella huipulla nyrkkeili Ilmo Lindqvistin valmennuksessa keskisarjalainen Juha Turkka. Vuosikymmenen puolivälissä Ilmo Lindqvistin opit nostivat nyrkkeilyväen tietoisuuteen myös raskaan sarjan vasurin, Jaakko Lundénin. Varsinaisen menestyksensä Lundén saavutti TN- Boxingin riveissä. Samoihin aikoihin Helsingin Atleettiklubista Tarmoon siirtynyt Mika Andersson alkoi raivata tietään kansalliselle huipulle, mikä huipentui vuonna 2002 raskaan sarjan Suomen mestaruuteen. Kaikilla edellä mainituilla nyrkkeilijöillä on myös kansainvälisiä meriittejä. Myös sotilaiden urheilussa menestyttiin, Tomi Lindqvist voitti nyrkkeilyssä sotilaiden Suomen mestruuden vuonna 1992. Barcelonan olympiakisoissa 1992 Tarmosta olivat mukana judon päävalmentajana Juha Salonen ja painin päävalmentajan tehtävissä Ilpo Seppälä. Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä myös veteraaniyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla. SM-kilpailuissa tuli vuosittain useita mitaleja. 1990-luvulla painija Kristian Kosonen saalisti Tarmon trikoissa neljä aikuisten SM-mitalia. Tuo vuosikymmen olikin Tarmon painissa nuorison ja tulevan mestariaineksien kasvattamista. 90-luvun alussa pojille järjestettiin painiharjoituksia perinteisessä HTY:n ja Tarmon koripallo- ja nyrkkeilysalissa. Säästöpankinrannassa valmentajina toimivat Jouko Kuossari ja Pekka Seppälä. Legendaarinen Tarmon painisali oli jo tuolloin muussa käytössä. Koko toiminta keskittyi vuoden 1994 syksystä Vuosaaren urheilutalolle ja siitä voidaankin katsoa Tarmon painin lähteneen uuteen nousuun. Chikara on järjestänyt Helsinki Judo Camp -leirin kesäisin nuorille vuodesta 1997 alkaen. Chikara voitti joukkue Suomen mestaruuden viisi kertaa vuosina 1991,1993, 1994, 1996 ja 1999. Chikarasta SM-mitaleja 1990- luvulla saivat judokat Mauri Kivistö (1990), Juha Salonen (1991, 1993), Mika Mäkelä (1993, 1994, 1995, 1996, 1998, 1999), Elina Koskenoja (1996) ja Jukka Laitinen (1999).
Kun Tarmo perustettiin, Helsingin Työväenyhdistyksen talolla harrastettiin yleisurheilua, painia, nyrkkeilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja naisvoimistelua. Painissa Kristian Kille Kosonen voitti hopeaa miesten SM-kisoissa vuonna 1994 sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Kille oli mitaleilla myös vuosina 1995 ja 1996. Tarmo 2000-luvun alkupuolella Tarmon kilpanyrkkeily hiipui 1990- luvun puolivälissä, mutta kunto- ja naisnyrkkeily olivat samaan aikaan erittäin voimakkaassa kasvussa. 2000-luvun alussa valmentajakaarti uusiutui ja kasvoi. Systemaattinen valmennustoiminta, joka on kohdistettu erityisesti nuoriin, on alkanut tuottaa hedelmää. Helsingin Tarmo arvioitiin 2010 valtakunnallisesti toiseksi parhaaksi seuraksi nyrkkeilyn juniorivalmennuksessa. Seuran juniorit, sekä tytöt että pojat, ovat menestyneet erinomaisesti kansallisen tason kilpailuissa. Myös Helsingin Tarmon kuntonyrkkeily ja naisten nyrkkeilyliikunta ovat erittäin suosittuja. Naisnyrkkeilyssä Suomen mestaruuksista on oteltu vuodesta 1995. Keveimpiä painoluokkia hallitsi vuodet 2007-2010 Sanna- Kaisa Luja. Vuonna 2011 hän oli jaetulla kolmannella sijalla. Hänellä on tähän mennessä neljä Suomen mestaruutta. Judossa 2000-luvun alkupuoli on ollut nuorten judokoiden esiinmarssiaikaa. Arvokisamitaleja on tullut roppakaupalla. Vuonna 2006 painija Antero Perez- Juntunen saavutti 14 vuoden jälkeen tarmolaisena miesten Suomen mestaruuden. Anterolla on toistakymmentä poikien ja junioreiden SMmitalia. Anteron avattua menestysikkunan, ovat useat Tarmon painijat olleet SM- ja PM-tasolla palkinnoilla. Sasu Kaasinen voitti vuonna 2009 junioreiden EM-kultaa ja hänellä on toistakymmentä poikien ja juniorien SM-mitalia. Sasu on tällä hetkellä Suomen painin olympiavalmennettavissa. 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Tarmon junioripainijat ovat nousseet SMkisojen palkintopallille 40 kertaa ja olleet edustustehtävissä sekä arvokisoissa että maaotteluissa lukuisia kertoja. 2000- luvulla kuntopainiryhmä, K-18, on toiminut virkeästi ja sen suosio näyttää kasvavan. Tarmon voimanostotoiminta aktivoitiin uudelleen vuonna 2004. Tarmon voimanoston kilpailusaavutukset ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana olleet erinomaisia ja tällä hetkellä Helsingin Tarmo kuuluu voimanoston kärkiseurojen joukkoon Suomessa. Tarmon nostajia on valittu maajoukkueen edustustehtäviin MMkilpailuihin 10 kertaa, EM-kilpailuihin 7 ja PM-kilpailuihin kolme kertaa. Vuodesta 2005 lähtien kaikkiaan 12 voimanostajaamme on saavuttanut mitaleita maailmanmestaruus, Euroopan mestaruus-, Pohjoismaiden mestaruus- ja Suomen mestaruus kilpailuissa. Näistä kilpailuista Tarmon nostajat ovat saavuttaneet Vuosituhannen Rahaa kassaan monilla keinoilla Tarmolaiset ovat aina olleet talkoohenkisiä ja innokkaita ideoimaan, miten kassaan saadaan tuloja, jotta jäsen- ja harjoittelumaksut voidaan pitää kohtuullisina ja toiminta silti pyörii. Välillä on siivottu talkoilla Olympiastadionin katsomoita, hoidettu järjestysmiestoimintaa, pakattu yritysten postituksia, korjattu asuntoja, muutettu yritysten konttoreita, järjestetty kilpailutapahtumia, pidetty arpajaisia ja toimittu TV-ohjelmien avustajina. yhteensä 49 mitalia. Nostajat ovat tehneet maailmanennätyksiä, Pohjoismaiden ennätyksiä ja Suomenennätyksiä yhteensä yli 30 kpl. Voimanostossa Jani Rainela saavutti juniorien maailmanmestaruuden. Mervi Rantamäki nosti MMhopeaa ja -pronssia sekä Maria Lindberg MM-pronssia. Mervi Rantamäki voitti Euroopan mestaruuden ja kolme EM-hopeaa. Leena Jokitalo saavutti EM-pronssia. Mervi Rantamäki voitti Pohjoismaiden mestaruuden ja junioriluokassa Anton Kare nosti PM-hopeaa. Voimanoston Suomen mestareita ovat Mervi Rantamäki, Maria Lindberg ja Leena Jokitalo sekä junioriluokassa Anton Kare ja Jani Rainela. Voimanoston SM-hopeaa saavuttivat Ari Jauhiainen sekä veteraaniluokassa Pasi Kemppainen ja Jorma Harjapää. Penkkipunnerruksen Pohjoismaiden mestaruuden voitti Mervi Rantamäki. Penkkipunnerruksen Suomenmestareita ovat Helena Koponen, Mervi Rantamäki, Maria Lindberg sekä junioriluokassa Jani Rainela ja veteraaniluokassa Åke Koponen. Penkkipunnerruksen SM-hopeaa saavutti junioriluokassa Anton Kare. Penkkipunnerruksen SMpronssia nosti Tomi Lindqvist sekä veteraaniluokassa Reijo Murto. viimeisellä vuosikymmenellä veteraaniyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla. Suurimmat yksittäiset rahan ansaitsemismuodot ovat ehdottomasti olleet veikkauskuponkien vastaanotto Tarmon toimistossa Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) talossa, Bingo-toiminnan järjestäminen HTY:n juhlasalissa, pienoisgolfradan pito Hämeentiellä, Kunniakierros-liikuntatapahtuman rahankeruu sekä kannatusilmoitusten myynti ohjelmalehtisiin. 6
Tarmo tänään ja huomenna Tarmon historia on värikäs ja vauhdikas. Vaikka nykyinen toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen. Edelleen kuitenkin Helsingin Tarmo pyörii vapaaehtoisten voimin. Helsinkiläisessä urheiluseurassa yhteiskunnan muutokset näkyvät. Harjoituksiin osallistuu yhä värikkäämpää väkeä niin taustoiltaan, ihonväriltään kuin kiinnostuksiltaan. Harjoituksissa titteleitä tai syntymäkaupunkia ei kysellä, vaan tärkeintä on yhdessä liikkuminen. Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaisille liikkujille. Yhä useampi on jo löytänyt oman lajinsa Tarmosta, sillä seurassa on enemmän jäsenmaksun maksaneita kuin vuosikymmeniin. Tilaa löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää, jopa Tarmon edustusasuun asti. 2010-luvulla Tarmossa voi harrastaa judoa, painia, nyrkkeilyä, painonnostoa, voimanostoa ja yleisurheilua. Judo Judo on maailman suosituin kamppailulaji, joka syntyi Japanissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Judon kehitti Jigoro Kano, jonka keskeinä ajatuksena oli yhteisen hyvän periaate, joka pyrki kehittämään harrastajaa ja ohjaajaa sekä henkiseen että eettiseen kasvuun. Judossa korostuu toisen kunnioitus ja toiselta oppiminen. Näihin periaatteisiin perustuu Tilaa myös Helsingin Tarmon judojaoston Chikaran toiminta. Chikara on yksi Suomen vanhimmista judoseuroista. Chikara järjestää harjoituksia viikottain sekä kuntoilijoille että kilpailijoille lapsista senioreihin. Judoharrastus aloitetaan peruskurssilta, joita Chikara järjestää joka syksy ja kevät. Kilpailemisen voi aloittaa jo harrastuksen alkuvaiheessa peruskurssin jälkeen. Chikaran judokat ovat menestyneet 2000-luvulla erityisen hyvin. Paini Jo antiikin olympialaisissa kisattiin painimalla. Nykyinen kreikkalaisroomalainen paini on kuitenkin kehitetty 1800-luvun sirkuspainista ja se on huomattavasti väkivallattomampaa kuin antiikin olympialaisissa. Fyysisen taitavuuden lisäksi painissa menestyäkseen tarvitaan oivalluskykyä tehdä nopeita tilannearvioita ja ratkaisuja. löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää. 7
Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaisille liikkujille. Fyysisesti lihaskuntoa, kestävyyttä, nopeutta ja koordinaatiota vaativa laji on säilyttänyt suosionsa myös koko Tarmon 80-vuotisen historian ajan. Tarmon molskilla nuorimmat nujuajat ovat 5-vuotiaita, toisessa päässä ikärajaa ei ole. Painia voi harrastaa kuntoilumielessä tai edetä painikoulujen kautta kilpailuihin asti. Tarmon nuoret painijat ovat menestykkäitä kilpailijoita. Nyrkkeily Nyrkkeilyä harrastettiin jo antiikin olympialaisissa. Säännöt ovat hiotuneet ja nykyisin nyrkkeily on monipuolinen ja haastava urheilulaji, joka vaatii harrastajaltaan nopeutta, kestävyyttä, reaktiokykyä ja keskittymistä. Tarmo on kasvattanut useita niin kansallisen kuin olympiatason huippunyrkkeilijöitä. Tarmon sali tarjoaa ammattitaitoisia ohjattuja harjoituksia nuorille ja vanhoille, naisille ja miehille. Jokaiselle harrastajalle tarjotaan puitteet kehittyä mahdollisimman monipuolisesti nyrkkeilijänä ja urheilijana. Jos harrastaja haluaa, Tarmo tarjoaa mahdollisuuden edetä nyrkkeilijänä mahdollisimman pitkälle.
Vaikka nykyinen toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen. Voimanosto Voimanosto kehittyi kehonrakennuksen voimaharjoitteista omaksi lajikseen 1960-luvulla. Kilpailulajina voimanosto koostuu kolmesta eri nostomuodosta, joiden jokaisen maksimisuoritukset lasketaan yhteen. Nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto. Harjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota, maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Tarmon harjoituksissa käy seuran kilpanostajia sekä kuntoilijoita ja muiden urheilulajien harrastajia, jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa. Helsingin Tarmo kuuluu tällä hetkellä voimanoston kärkiseuroihin. Lähes kuukausittain Tarmon voimanostajien kilpailutuloksissa komeilee kansallisten ja kansainvälisten kilpailujen mitalisteja. Painonnosto Painonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Painonnosto on laji, jossa pyritään nostamaan kahdella kädellä temmaten ja työntäen mahdollisimman painava tanko painolevyineen suorille käsille pään yläpuolelle. Painnonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti. Helsingin Tarmon kotisalilla Ruskeasuon Urheiluhallissa saa ohjattua harjoittelua ja valmennusapua. Salille on myös mahdollista tulla harjoittelemaan oman harjoitusohjelman mukaisesti. Helsingin Tarmon painonnostajat ovat menestyneet vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yleisurheilu Yleisurheilu on yhteisnimitys useille eri liikuntalajeille, kuten juoksulle ja kävelylle, kuulantyönnölle, kiekon-, moukarin- ja keihäänheitoille sekä pituus-, korkeus- ja seiväshypyille ja kolmiloikalle. Yleisurheiluun katsotaan kuuluvaksi myös näistä lajeista koostuvat moniottelut. Helsingin Tarmon yleisurheiluharjoituksissa harjoitellaan näitä kaikkia lajeja. Talvisin harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä sisätiloissa, mutta kesät vietetään ulkona. Lapsille, harrastelijoille, veteraaneille ja kilpailijoille löytyvät omat ryhmät. Helsingin Tarmon menestynein veteraanikilpailija on yli 90-vuotias Sirkka Rannema. Tervetuloa tutustamaan Helsingin Tarmon treeneihin! Kuvat: Tatu Hiltunen 9
Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat käyttäneet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa. Kuulumisia koordinaattorin kulmasta Aika tarkalleen vuosi on kulunut siitä, kun vastasin nyrkkeilyjaoston puheenjohtajan puheluun kävellessäni koti-ikävissäni Skotlannin vesisateessa ja tuulessa. Kysymys oli, haluaisinko ottaa vastaan Helsingin Tarmon 80-vuotisjuhlan koordinaattorin tehtävät. Vastausta ei tarvinnut paljon miettiä. Totta kai! Järjestelyt aloitettiin hyvissä ajoin ja ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 2010. Vähitellen mukaan rekrytoitiin ihmisiä eri osaamisalueilta ja vuoden kuluessa meitä 80-vuotisjuhlavuoden duunareita olikin koossa upea porukka, jonka kanssa homma saatiin toimimaan. Vuosi on ollut minulle kiireinen, mutta mielenkiintoinen. Olen oppinut tekemään nettisivuja, olemme joutuneet pohtimaan ison yleisötilaisuuden käytännön järjestelyjä aina järjestyshenkilöiden virallisista merkeistä lipputankojen telineisiin, olen oppinut mm. sanat figuuri ja stiftaus, saanut lähettää kutsun Suomen tasavallan presidentille, mielenkiinnolla kuunnellut eri lajien kilpailuvaatimuksia sekä kysellyt akkuporakoneiden ja kakkukahvien saatavuutta. Jokainen jaosto on osallistunut juhlavuoden järjestelyihin täysillä alusta alkaen. Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat tähän käyttäneet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa. Uskomatonta on ollut seurata, kuinka vapaaehtoispohjalta toimivat jaksavat jokapäiväisten kiireidensä keskellä innoissaan ideoida seuran asioita. Tämä onkin parasta seuratoiminnassa, saada olla samanhenkisten ihmisten kanssa tekemässä jotain yhteistä, olla osana Tarmon henkeä. Suuret kiitokset koko 80-vuotisjuhlavuoden duuniporukalle! Hyvää 80-vuotisjuhlavuotta Tarmolle! Terveisin Laura Kakkola 10
Tahto on voiton avain Helsingin Tarmon judojaosto Chikara (1963) on yksi Suomen vanhimmista judoseuroista. Vaikka Chikara on profiloitunut juniori- ja kilpatoimintaan, löytyy seurasta jokaiselle sopivan tasoisia harjoitusryhmiä lapsista senioreihin ja kuntoilijoista kilpailijoihin. Kuva: Tatu Hiltunen 11
Peruskurssilta pohja harrastukselle Judoharrastuksen aloittaminen vaatii kolmen kuukauden mittaisen peruskurssin suorittamista. Chikaran 7-15-vuotiaiden peruskursseja on lähes 30 vuoden ajan vetänyt joka syksy ja kevät Christer Lindqvist. Peruskurssilla opitaan judon perusteet, jotta harrastusta on turvallista jatkaa eteenpäin. Tarmon Chikara tarjoaa peruskursseja joka syksy ja kevät. Peruskurssi kestää kolme kuukautta ja harjoituksia on kahdesti viikossa. Peruskurssille osallistujalta vaaditaan ainoastaan judopuku ja valkoinen vyö, ensimmäiset kerrat voi käydä kokeilemassa verkkareissa. Kun peruskurssi on takana, voi harrastusta jatkaa niin pitkään kun intoa riittää. Lajin luonne on muuttunut vuosikymmenten aikana melkoisesti. Judo sopii kaikenlaisille ja kaikenikäisille ihmisille. - Peruskursseille tulee monennäköistä, -kokoista ja -ikäistä ihmistä. Lasten ja nuorten peruskurssilla ohjaaminen perustuu enemmän näyttämiseen kuin puhumiseen. Lajin luonne on muuttunut vuosikymmenten aikana melkoisesti. Kun Lindqvist suoritti oman keltaisen vyönsä, tunneilla oltiin hiljaa, eikä edes juomataukoja pidetty. Nyt tunneilla on hieman vapaampaa. Mutta kun ohjaaja puhuu, ollaan hiljaa. Pieni pölinä ei haittaa, mutta itsensä täytyy hillitä. Judon perusperiaatteisiin kuuluu, että se joka jo osaa, opettaa muita. Toista ihmistä tulee kunnioittaa Judo on kontaktilaji, jossa kosketetaan toista ihmistä. Monille ihmisille, niin lapsille kuin aikuisille, tämä voi olla uutta ja vaatia totuttelua. Judo vaatii myös toisen ihmisen kunnioittamista. Vastapuolelle kumarretaan harjoitusten aikana useaan otteeseen. Harjoituksiin tullaan puhtaana, kynnet leikattuna lyhyiksi ja ennen harjoituksia jalat pestään puhtaiksi. Näin vältytään vahingoilta ja kaikkien on mukavampi harjoitella lajissa, jossa ollaan hyvin lähellä toista ja joskus jopa kasvot kiinni lattiassa. Judo on kontaktilaji, jossa kosketetaan toista ihmistä. Judon aloittajalla on oikeus käyttää valkoista vyötä. Harjoittelun edetessä alle 15-vuotiaille harrastajille järjestetään natsakokeita, joissa on mahdollisuus ansaita vyöhön natsoja. Yli 15-vuotiaat eivät käytä natsoja vyössään, mikä tarkoittaa, että heille saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja. Kun vyössä on kaksi natsaa, voi osallistua seuraavan tason vyökokeeseen. Valvotun taso- eli vyökokeen läpäisemällä judoka eli lajin harrastaja voi nostaa vyöarvoaan. Vyöarvon nostaminen vaatii ahkeraa harjoittelua ja edistymistä. Judon vyöarvoja oat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. 12
Chikara on tunnettu kilpaseura Chikaralaiset ovat kautta historian ansioituneet kilpatatameilla. Chikara on yksi maamme menestyneimmistä judoseuroista SM-tasolla, ja myös kansainvälisiä huippuja on kilpaillut seuran riveissä. Tällä hetkellä pienet juniorit kilpailevat aktiivisesti ja menestyksekkäästi, samoin kuin iskukykyinen joukko B- ja A- ikäisiä nuoria, jotka kuuluvat maamme parhaimmistoon. Myös aikuiset nappaavat vuosittain mitaleita SM-kisoista. Viime vuosina ovat kunnostautuneet erityisesti Chikaran aktiiviset veteraanit, jotka ovat menestyneet mainiosti EM- ja MM-tasolla. Chikaran Juha Salosen nimissä on edelleen kaikkien aikojen paras kansainvälinen kisamenestys. Juhalla on MM-pronssin ja Euroopan mestaruuden lisäksi tukku Suomen mestaruuksia ja hyviä arvokisasijoituksia vuosien varrelta. Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin pienenä, Chikarassa melko nopeasti jo muksujudon jälkeen, kun ukemit opittu ja lapsella on halu lähteä kilpailuihin. Lasten ja nuorten kilpailusäännöt poikkeavat hieman aikuisten kilpailuista muun muassa otteluajan suhteen, myös käsilukot ja kuristukset ovat kiellettyjä. Kaikista judokoista ei tule huippukilpailijoita, mutta jokaisen judokan olisi hyvä käydä edes kerran elämässään kilpatatamilla kokeilemassa, miltä kilpaileminen tuntuu. Chikara panostaa vahvasti nuorten judokoiden tavoitteelliseen valmennukseen ja kilpailuihin. Seura mahdollistaa nuorten osallistumisen mahdollisimman moniin hyviin turnauksiin ja valmennusleireihin. Kilpailuissa menestyminen edellyttää judokalta monia eri ominaisuuksia, joita ei voi saavuttaa ilman kovaa harjoittelua niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Ottelemaan voi oppia vain ottelemalla ja ottelun voittamaan tekniikan ja taktiikan yhteensovittamisella, mutta menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea halua. Kuvat: Tatu Hiltunen Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin pienenä. Judon kehittäneen japanilaisen Jigoro Kanon yksi kolmesta harjoittelumotiivien perusteesta oli, että judon harjoittaja tulisi taitavaksi kilpailuissa, ja Kano painottikin sääntöjen puitteissa käytävien judokilpailujen (shiai) merkitystä. 13
Helsinki Judo Campin tatamilla vieraili kansainvälisiä vieraita Helsingin Tarmon judokat yhdessä Meidokanin kanssa järjestivät ensimmäisen kansainvälisen Helsinki Judo Campin Suomenlinnassa 1995. Vuosien ajan leirin järjestelyt pysyivät Chikaralla, ja kansainvälisistä vierailijoista vastasi maailmalla menestynyt judoka Juha Salonen. Ensimmäisellä leirillä oli noin 450 kävijää, mutta määrä vakiintui seuraavina vuosina 250 kävijään. Vakiopaikka löytyi Ruskeasuon Urheiluhallilta ja ajankohta elokuun alusta. Ohjelma rakennettiin hyvin paljon kilpailijoiden ehdoilla. Ensimmäisen leirin päävalmentajana toimi japanilainen maailmanmestari Sumio Endo. Valmentajat tulivat aina ulkomailta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taso pysyi kovana, sillä lähes kaikilla päävalmentajilla on ollut meriitteinä arvokisavoittoja tai vähintään menestystä kovissa kansainvälisissä mittelöissä. Ainoana naisena miehiseen valmentajakaartiin kiilasi vuonna 2003 italialainen moninkertainen arvokisavoittaja Emanuela Pierantozzi. Viisipäiväinen leiri tarjosi omat pakettinsa sekä junnuille että aikuisille. Molempien ohjelmassa oli päivittäin kaksi tekniikkatreeniä ja aikuisille lisäksi randoriosuus. Mukana oli säännöllisesti myös joukkueita ulkomailta, Venäjältä, Latviasta, Liettuasta ja Virosta. - Judossa on perinne, että kilpailijat käyvät paljon ulkomailla leireillä. Isojen kisojen jälkeen on aina leirejä, joihin osallistuu eri maiden judokoja. Nykyisin Suomessa on noin kuudesta kahdeksaan leiriä kesässä ja jokaiseen riittää osallistujia, kertoo Juha Salonen. Leirin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota suomalaisille kilpajudokoille kovaa harjoitusvastusta. Vaikka leiri kokosikin paikalle runsaasti aktiivisia kilpajudokoita, se oli tarkoitettu kaikille judon harrastajille. Leiri tarjosi myös mahdollisuuden tavata muita judokoita ja kokeilla treenaamista myös muiden kuin tuttujen seurakavereiden kanssa. Leirin Leiri järjestetään nyt toisella tavoin Aikaisempina vuosina Helsinki Judo Campin huipennuksena leirin yhteydessä järjestettiin Max Jensen Memorial Cup, mutta vuodesta 2007 lähtien se on järjestetty erillisenä tapahtumana. Max Jensen Memorial Cupissa kisataan epävirallisesta avoimen luokan Suomen mestaruudesta. Kutsukilpailuna järjestettävä kisa tarjoaa yleisölle vaihderikkaita ja yllätyksellisiä judomatseja. Vuonna 2006 Max Jensen järjestettiin ensimmäisen kerran myös naisille. Kilpailua ei toistaiseksi järjestetä enää joka vuosi. Helsinki Judo Campin järjestämisvastuun on vuonna 2011 vastaanottanut judoseura Meidokan. - Hiljalleen tekijäväki on Chikarasta tippunut ja järjestelyt olivat vuosi vuodelta hankalampi toteuttaa. Helsingissä koulumajoituksiin ei suhtauduta kovin myönteisesti ja monen sadan hengen majoittaminen maksullisessa paikassa nostaisi leirin kustannukset tarkoituksettoman korkeiksi. Siksi teimme toistaiseksi päätöksen, että luovutamme järjestämisvastuun pois, Salonen kertoo. Kuva: Tatu Hiltunen yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota suomalaisille kilpajudokoille kovaa harjoitusvastusta. 14
35 vuotta tatamilla Kun Salonen vuonna 1976 aloitti judoharrastuksen veljensä innoittamana, oli alusta asti selvää, että kilpailemaan täytyi päästä. Se kannatti. Juha Salonen on yksi Suomen menestyneimpiä judokoita. Menin veljen kanssa Tarmon treeneihin. Noin 8 kuukauden treenamisen jälkeen osallistuin ensimmäisiin kilpailuihin. Turpaan tuli, mutta siitä vain sisuunnuin. Parin vuoden sisällä judo vei miehen mennessään. Vuonna 1978 elämä ja treenaaminen alkoi pyöriä judon ehdoilla. Salonen edistyi lajissaan hurjaa vauhtia ja suoritti vyöt nopeasti. Neljä vuotta ensimmäisestä astumisesta tatamille Salonen suoritti mustan vyön vyökokeen. Nuoruus hujahti judon ehdoilla. Arkadianmäellä Salonen kävi lukiota pitkän matematiikan valinneena. Hän oli saanut koulusta vapaaksi tiistai-, keskiviikko- ja perjantaiaamupäivät judon harjoittelua varten. Juuri noina aikoina olisi ollut myös matematiikan tunnit. Salonen tipahti pian opetusvauhdista ja sai vanhemmiltaan luvan keskeyttää opinnot. - Treenasin ja kilpailin koko ajan aikuisikään asti. Lopulta aloin miettiä, että pitäisi elämässä varmasti tehdä muutakin. Yritin treenaamisen Juha Pupu Salosen meriittilista 1979 EM-kilpailu, 3. sija, Skotlanti, Edinbugh 1980 Nuorten EM-kilpailu, 3. sija, Portugali, Lissabon 1981 EM-kilpailu, 3. sija, Hollanti, Maastrich 1983 EM-kilpailu, 3. sija, Ranska, Pariisi 1985 EM-kilpailu, 3. sija, Norja, Hamar 1989 EM-kilpailu, 1. sija, Suomi, Helsinki 1991 MM-kilpailu, 5. sija, Espanja, Barcelona + 9 Suomen mestaruutta Joukkuesuomenmestaruus British Judo Openin voitto Olympialaisedustukset: Los Angelesissa 1984, Soulissa 1988 (7. sija) ja Barcelonassa 1992. Judo oli opettanut sitkeyttä. ohella päästä opiskelemaan fysioterapeutiksi, mutta päästötodistuksen heikot arvosanat estivät homman. Judo oli opettanut sitkeyttä ja Salonen kävi korottamassa numeronsa. Viimein ovet aukenivat opiskelemaan. Urheilun ehdoilla opiskelu kesti puolet pidempään kuin normaalisti. Puhdasta kilpaurheilua Vaikka judo on itäimainen taistelulaji, on Salonen pitänyt sitä omalla kohdallaan puhtaana kilpaurheiluna ilman henkistä puolta. - Kilpaurheilijana on tullut nähtyä maailmaa ja olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Tottakai osaan arvostaa moniarvoisuutta, mutta en koe sen olevan judon ansiota. Jokainen, joka matkustaa, voi kokea samoin. Yksi hienoimpia hetkiä oli 1980-luvulla Sendaissa, joka sittemmin jäi tsunamin alle, kun olimme monta kuukautta ainoina valkoisina alueella. Salosen kilpaura päättyi Barcelonan olympialaisiin vuonna 1992. Kilpauran jälkeen hän toimi judoliiton päävalmentajana kymmenen vuotta. Päävalmentaja hän ryhtyi pääasiassa siksi, että pääsisi jälleen matkustamaan. Hän oli joukkueensa mukana muun muassa olympialaisissa Atlantassa vuonna 1996 ja Sydneyssa vuonna 2000. Päävalmennusuran jälkeen Salonen on edelleen toiminut Chikaran puuhamiehenä. 15
Nyrkkeilyssä tuntuvaa treeniä kaikille Tarmon nyrkkeilyssä treenaavat sekä kilpailijat että harrastajat. Kilpanyrkkeilyurasta haaveilevalle on tarjota reitti, joka etenee snadien ja nyrkkeilykoulun kautta Akatemiaan ja Teamiin. Kunnon takia nyrkkeileville on kaksi ryhmää: nyrkkeilykoulu ja kuntonyrkkeily. Tarmon nyrkkeilyharjoitukset sopivat kaikille kamppailulajeista ja erityisesti nyrkkeilystä kiinnostuneille, jotka haluavat itselleen haasteellisen ja antoisan liikuntaharrastuksen. 16
Snadeissa opitaan nyrkkeilyä leikin avulla 7 12-vuotiaat tytöt ja pojat voivat aloittaa nyrkkeilyharrastuksen Tarmon Snadit Boxingissa. Harjoitukset koostuvat monipuolisista nyrkkeilyharjoitteista sekä liikunnallisista leikeistä. Mukaan voivat tulla sekä ensikertalaiset että lajia harrastaneet. Pääpaino on liikunnallisissa harjoitteissa ja mukavassa, mutta kurinalaisessa yhdessä olossa. Veerti Kopponen on harrastanut nyrkkeilyä Snadeissa kolme vuotta. Veertin isä Mika 12-vuotias Kopponen on nuorena itse kilpaillut Helsingin Voimailijoiden edustusasussa. Kuultuaan isänsä taustasta Veerti halusi nähdä ja kokeilla itse millaisesta lajista on kyse. Ja tulla paremmaksi kuin isänsä. Veerti jäi treenaamaan ja isä alkoi ensimmäisen vuoden jälkeen ohjata koko ryhmää. Snadien harjoituksissa opetellaan nyrkkeilyä leikin avulla. Välillä kuljetaan hanskaa, toisinaan pompotellaan tennispalloja. Isä Kopponen kertoo, että Veertillä olisi paljon ideoita harjoituksiin. Mutta miltä pojasta tuntuu, kun oma isä ohjaa? - Isä nautti, kun se saa pompotella, Veerti nauraa ja jatkaa, että on kiva, kun isä kannustaa ja rohkaisee ja on tukena kisamatkoilla. Veerti kilpailee jo D-junioreissa. Kisamatkat ovatkin pojan mielestä parasta. Isäkin lähtee mielellään mukaan. - On kiva katsoa, kun oma poika on kehässä. Veerti on tekninen ja liikkuva nyrkkeilijä. Mika Kopponen suosittelee aloittamaan nyrkkeilyn 8-9-vuotiaana. 7-vuotias on usein vielä vähän liian nuori. Millaisia ominaisuuksia hyvällä nyrkkeilijällä on? - Sellainen pärjää, joka tykkää ja jaksaa käydä treeneissä, eikä suutu pienistä. Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista, kiteyttää Veerti, joka haaveilee Euroopan ja maailman mestaruuksista. Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskin riittäisi. Miten mukaan harjoittelemaan? Snadit Boxing Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, ke klo 17-18 ja la klo 11-12 Huom.! 8.10. ei treenejä. Hinta: 80 /syksy Lisätietoja: Mika Kopponen, mika.kopponen@helsingintarmo.com Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista Kuva: Tatu Hiltunen 17
Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet. Nyrkkeilykoulussa sekä nyrkkeilykoulun jatko- ryhmässä opetetaan nyrkkeilyn perusteet junioreille ja aikuisille. Lisäksi tehdään otteluun valmentavia harjoituksia, kuten varjonyrkkeilyä ja paritekniikkaa. Nyrkkeilykoulun jatkoryhmässä harjoittelija voi halutessaan osallistua myös ottelu- eli sparriharjoituksiin. Jatkoryhmä on tarkoitettu lajin harrastajille, jotka hallitsevat nyrkkeilyn perusteet. Mukana on muun muassa junioreina nyrkkeilleitä, jotka haluavat aloittaa vanhan harrastuksen uudestaan, sekä niitä, jotka ovat aloittaneet uuden harrastuksen nyrkkeilykoulussa ja haluavat jatkaa sitä. Jatkoryhmässä nyrkkeilyharrastusta voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, vaikka ei olisikaan kiinnostunut ottelemisesta. Teknisesti vaativa laji tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja pitää kunnon korkealla. Nyrkkeilykoulu sopii myös perheille tai isä/äiti-junnu-yhteisharjoituksiksi. Tarmossa nyrkkeilykouluryhmien keski-ikä onkin hieman alempi kuin esimerkiksi kuntonyrkkeilyryhmissä. 23-vuotias Jenna tuli Tarmon nyrkkeilykouluun 1,5 vuotta sitten, koska kaipasi yliopiston kuntonyrkkeilyryhmän jälkeen lisää haastetta treenaamiseen, halusi oppia uutta ja katsoa kuinka pitkälle kantti kestää. Parasta nyrkkeilyssä on Jennan mielestä se, että mieli on puhdas ja tyhjä treenien jälkeen. - Parasta Tarmon salilla on, että kenenkään ei tarvitse sievistellä. Ilmapiiri on hyvä ja rento, mutta kaikki tekevät kuitenkin paljon. Tänne on mukava ja helppo tulla, kun kukaan ei katso nenänvartta pitkin. Jenna haluaa kasvattaa kuntoaan, oppia nyrkkeilyn jalkatyöskentelyn ja katsoa, uskaltaisiko kisaamaan asti. Etenemällä lajissa hän haastaa itseään ja asettaa elämälleen tavoitteita. Kaikilla ei ole ihan yhtä kunnianhimoiset tavoitteet. Monille riittää kunnon kohottaminen ja tekniikan opettelu. Niin myös 31-vuotiaalle Antille. Antti on harrastanut kaksi vuotta nyrkkeilyä. Ensin hän osallistui nyrkeilykoulun alkeisryhmän harjoituksiin ja on sittemmin siirtynyt jatkoryhmään. Tennistä pelaava Antti pitää nyrkkeilyä hyvänä kunnon kohottajan ja lihaskunnon ylläpitäjänä. Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet. Miten mukaan harjoittelemaan? Nyrkkeilykoulu Sturenkatu 27 Harjoitukset: 5.9. 16.12.2011, ma klo 17-18 ja pe klo 17.30 18.30 Hinta: 80 /syksy Lisätietoja: Markku Aalto, markku.aalto@helsingintarmo.com Nyrkkeilykoulun jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 5.9. 16.12.2011, ma klo 18-19.30 ja pe klo 18.30 20.00 Hinta: 95 /syksy Lisätietoja: Markku Aalto, markku.aalto@helsingintarmo.com 18
Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoa Kuntonyrkkeily on monipuolinen kuntoilumuoto, joka kuormittaa koko liikuntaelimistöä. Näkyvin ero kilpanyrkkeilyyn on, että harrastaminen ei tähtää ottelemiseen. Muuten lajissa sovelletaan hyvin pitkälle kilpanyrkkeilijöiden harjoitteita. Kuntonyrkkeily sopii niille, joita kiehtoo nyrkkeilyn vaativa tekniikka, mutta kehä ei houkuttele. Tarmon kuntonyrkkeilyllä on pitkät perinteet. Koska Tarmo on nyrkkeilyseura, myös kuntonyrkkeilyharjoituksissa kiinnitetään huomio nyrkkeilytekniikan opettamiseen. Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jolloin harjoituksista saa tehon ja ilon irti. Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmässä jatketaan syventymistä lajin tekniikkaan. Myös naisille on oma kuntonyrkkeilyryhmä. Teknisten harjoitteiden lisäksi kuntonyrkkeily on nimensä mukaisesti aina myös kuntoilua: rankkoja lihaskuntoharjoituksia ja sykkeen pitämistä korkealla. Kuntonyrkkeily sopii kaikille ikään, kokoon, sukupuoleen ja kuntoon katsomatta. 29-vuotias Jaakko aloitti kuntonyrkkeilyn vuoden 2011 alussa. Jaakko oli ehtinyt kokeilla muita kamppailulajeja, mutta nyrkkeilyssä kiinnosti rehellisyys. Myös naisille on oma kuntonyrkkeilyryhmä. - Pidän siitä, että tämä ei ole varusteilla pelleilyä, eikä tähän kuulu vöitä ynnä muuta, mitä muissa lajeissa on. Tämä on rankkaa treeniä, mutta tulee hyvä olo, kun saa raataa ja kärsiä. Parasta on treenata kunnolla ja opetella tekniikkaa. On hyvä, etteivät treenit ole pelkkää jumppailua. Samaan aikaan Jaakon kanssa kuntonyrkkeilyn alkeisryhmässä Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jolloin harjoituksista saa tehon ja ilon irti. Miten mukaan harjoittelemaan? aloittanut 27-vuotias Teemu arvostaa lajin monipuolisuutta. Hän etsi talvella vaihtoehtoa salilla käymiseen ja kaipasi tehokasta ohjattua liikuntaa, myös kehonhallinta kiinnosti. Teemu toivoo oppivasta tekniikkaa sen verran, että alkaisi saada harjoituksista maksimitehon irti. Tekniikan tärkeyttä painottaa myös 12 vuotta Tarmossa kuntonyrkkeillyt 50-vuotias Kari. - Aikanaan Tarmo oli ehdoton valinta, koska tämä oli nyrkkeilyteknisin mesta. Olen harrastunut myös voimanostoa, jossa on sama periaate. Jos haluaa tulosta, pitää osata tehdä oikein. Oikein tekemällä pääsee myös vähemmällä. Karista kuntonyrkkeilyssä on parasta koko kropan treeni ja lajin monipuolisuus: tekniikka, voima ja nopeus. Yksinään mikään ei riitä. Kari suositteleekin lajia kaikenlaisille ja kaikenikäisille ihmisille. - Perustekniikan oppii nopeasti, eikä tässä tartte vääntyä eri asentoihin. Jos tekee täällä hommat kunnolla, niin ei tarvitse katsoa mitä syö. Salilla en itse tekisi niin täysillä kuin täällä, jossa piiskataan tekemään. Parasta Tarmossa onkin se, että tämä ei ole mikään aerobic-sali, vaan Tarmo on Tarmo. Hieltä haiseva, sopiva paikka. Kuntonyrkkeilyn alkeisryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 7.9.-17.12.2011, ke klo 19-20.15 ja la klo 12-13.45 Hinta: 105 /syksy Lisätietoja: Aliisa Kuokkanen, aliisa.kuokkanen@helsingintarmo.com Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 6.9.-15.12.2011, ti ja to klo 18.30-20 Hinta: 105 /syksy Lisätietoja: Virve Riikonen, virve.riikonen@helsingintarmo.com Naisten kuntonyrkkeilyryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, la klo 14-15.30 Hinta: 80 /syksy Lisätietoja: Terhi Kiintola, terhi.kiintola@helsingintarmo.com 19
Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksi Kilpanyrkkeilystä kiinnostuneet nuoret voivat jatkaa harjoittelua Akatemiassa, joka on kilpailijoiksi aikovien treeniryhmä. Teamiin eli kilpavalmennusryhmään siirrytään, kun ensimmäinen ottelu on takana. Teamissa valmennetaan kilpailevia tarmolaisia, sekä junioreja että aikuisia. Akatemia ja Team sekä junnut ja aikuiset treenaavat yhdessä ja näin oppivat myös toisiltaan. Julia Ussik aloit- nyrkkeilyn harrastamisen Tarmossa 2,5 vuotta 16-vuotias sitten. Aluksi hän ajatteli harjoitella nyrkkeily itsepuolustuslajina, mutta vuoden nyrkkeilykoulun jälkeen Juliaa kysyttiin mukaan kilpailijaksi aikovien Akatemiaan. Julia haluaa päästä nyrkkeilijänä niin pitkälle kuin mahdollista. Ensimmäinen kerta kehässä jännitti, mutta nyt jännitys on helpottanut. Tavoitteena on voittaa kaikki ne vastustajat, joille hän on tähän mennessä hävinnyt. Nyrkkeilyn ohella hän toivoo ehtivänsä puuhastella kavereiden kanssa. Pidemmällä aikavälillä Urheilijalta Julia haluaa kilpailla lisää ja pärjätä myös ulkomailla. Toisinaan Julia joutuu kuuntelemaan ihmettelyä, miksi nuori tyttö nyrkkeilee. - Kyllä kaikki lopulta hyväksyy tämän harrastuksen. Tämä on vähän jännä laji, jota ei ihan kaikki harrasta. Tästä tulee myös hyvä kunto. Tykkään myös meidän kilpailuporukasta, sen yhteishengestä. Se on kuin yksi iso perhe. Julia ei ole tyttönä harvinainen näky Tarmon nyrkkeilysalilla. Kaksi viidesosaa kaikista Tarmon nyrkkeilyharrastajista on naisia. Julia suosittelee kilpanyrkkeilyä sellaisille, jotka uskaltavat kilpailla vaaditaan paljon voitontahtoa, mutta myös kärsivällisyyttä ja tahtoa tehdä paljon töitä menestymisen eteen. 20