Merenkulku Merisod a Purjelaivojen aikakaudella Euroopan merivaltojen laivastot kamppailivat kiivaasti merten herruudesta. Voiton vei yleensä kapteeni, joka osasi parhaiten hyödyntää tuulia ja ampua täyslaidallisia vihollisalusta kohti juuri oikealla hetkellä. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
an alkeet 1 KOHTAAMINEN Laivojen kohdatessa heikompi lähti yleensä pakosalle. Takaa-ajossa kiidettiin eteenpäin kaikin käytettävissä olevin purjein. Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np 2 HYÖKKÄYS Suurimmissa sotalaivoissa oli yli sata tykkiä, joiden ammukset tekivät valtavaa tuhoa. Joskus uhkarohkeus toi voiton ylivoimaa vastaan. 3 LAIVAN VALTAUS Vihollislaivan valtaus saattoi päättyä huonosti, jos kaikki miehet eivät olleet valmiita uhraamaan henkeään voiton edestä. BRIDGEMAN & MONTAGUE DAWSON/ENCORE EDITIONS &BRIDGEMAN & NATIONAL MARITIME MUSEUM, GREENWICH, LONDON Historia 11 2014 31 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
1 KOHTAAMINEN Vihollisalus tunnistettiin ja sen tulivahvuus arvioitiin. Jos vihollinen pakeni, nostettiin kaikki purjeet ja lähdettiin takaa-ajoon. KASPER SCHLIE & NIELS-PETER GRANZOW BUSCH Purjelaivojen aikakaudella 1750 1850-luvulla sotalaivojen kapteenien suurin haaste oli löytää vihollinen mereltä. Esimerkiksi kuuluisa brittiläinen sotasankari Horatio Nelson purjehti vuonna 1805 Karibianmerta ristiin rastiin löytämättä Ranskan laivastoa. Hän jäljitti ranskalaisia Atlantin yli takaisin Eurooppaan, kunnes laivastot lopulta kohasivat Trafalgarin edustalla Espanjassa. Kun kaksi sotalaivaa kohtasi merellä, kapteenien oli nopeasti pääteltävä, oliko toinen alus ystävä vai vihollinen. Tuntomerkkeinä käytettiin muun muassa mastojen korkeutta, keulan muotoa ja purjeita. Laivastoilla oli myös salaisia lippukoodeja omien laivojensa tunnistamiseksi. Siitä huolimatta kapteenit erehtyivät joskus. Esimerkiksi vuonna 1805 brittialukset Wolverene ja Amethyst ampuivat toisiaan kohti useita laukauksia, ennen kuin niiden kapteenit tajusivat olevansa samalla puolella. Toivon totisesti, että kyseinen tapaus vaipuu pian unholaan, toinen erehtyneistä kapteeneista kirjoitti myöhemmin nolona. Prammipurjeet olivat märssypurjeen yläpuolella. Niiden nimi viittasi alkujaan ylpeilyyn. Märssypurje oli laivan suurin ja tärkein purje. Jokainen solmu oli tärkeä Kun laivat kohtasivat avomerellä, toinen kapteeni päätti usein paeta, etenkin jos hän arvioi vastustajan vahvemmaksi. Seurauksena oli usein kiihkeä takaa-ajo. Parhaat miehistöt pystyivät nostamaan laivan purjeet varttitunnissa. Jos laivat olivat yhtä nopeita, jahti saattoi venyä. Jos pakoon lähteneellä aluksella oli 20 kilometrin etumatka ja se purjehti viiden solmun vauhtia, puoli solmua nopeampi takaa-ajaja sai sen kiinni vasta 25 tunnin kuluttua. Nopeus oli merellä valttia. Britit olivat siinä niskan päällä, sillä he alkoivat ensimmäisinä verhota laivojaan kuparilevyillä, joiden ansiosta alusten kyljet pysyivät puhtaina merilevästä ja äyriäisistä. Sileä kylki saattoi lisätä laivan nopeutta jopa 1½ solmua. Myötäpurje eli pakopurje Heikolla tuulella aluksen sivuille nostettiin myötäpurjeet antamaan laivalle lisää vauhtia. Toinen keino lisätä vauhtia oli heittää turha tavara yli laidan. Eräs brittiläinen amiraali, joka vuonna 1797 joutui yhdeksän espanjalaislaivan takaa-ajamaksi, heitti 18 tykistään 16 mereen. Myös tyynellä oli mahdollista paeta: vuonna 1761 muuan brittikapteeni pelasti aluksensa hinauttamalla sitä kahdella soutuveneellä tauotta 26 tunnin ajan. Haruspurjeet olivat laivan etummaiset purjeet, ja niitä saattoi olla myös mastojen välissä. Ne antoivat vauhtia ja paransivat laivan käsiteltävyyttä hankalissa tuulioloissa. Alapurje oli mastossa alimpana märssypurjeen alla. 32 Historia 11 2014 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
17,2 20,7 m/s Kovalla tuulella purjei ta vähennettiin, jotta mastot eivät katkeaisi. Yleensä voimakkaalla tuulellä käytettiin vain märssypurjetta. Kohtalainen tuuli 5,5 7,9 m/s Kohtalaisella tuulella käytössä olivat märssypurje, alapurje ja haruspurjeet. Tuolloin laivan huippunopeus oli 5 6 solmua. Riippumatot suojasivat Heikko tuuli Taistelun aikana reelinkiin ripustettiin riippumattoja ja kangassäkkejä suojaamaan miehistöä ammuksilta, sirpaleilta ja puunsäleiltä. 1,6-3,3 m/s Heikolla tuulella kaikki purjeet nostettiin mastoihin vauhdin ylläpitämiseksi. Joskus käytössä olivat myös myötäpurjeet. Myötäpurjeen puomi Raaka 3 VIN KKIÄ Pidä laiva n runko p uh lisätä nop eutta jopa taana. Se voi 1,5 solmu Pidä purje lla! et märkin ä. Tuuli ta rttuu pasretamr min Jo vitsetmärk än oppeurje turha mer lisäään een: varam uttak,ahnekitaäaskeaeiknk. i ja jopa tyk a it joutavat stot, huonekalut yli laidan. Kannen ylle viritettiin verkko Kannen ylle pingotettiin suuri verkko, joka suojasi miehistöä putoilevilta puomeilta ja köysiltä. Myötäpurjeet nostettiin keulatai isonmaston raa an jatkoksi kiinnitettyihin puomeihin. Tykit viritettiin valmiuteen Tykkimiehistöt työnsivät tykit taisteluasemiin ja alkoivat ladata niitä. Ruutia ja ammuksia ulottuville Ruutipojat kantoivat pusseihin pakattua ruutia tykkikansille laivan pohjalla sijaitsevasta ruutivarastosta. Taisteluvalmistelut MONTAGUE DAWSON/ENCORE EDITIONS C L A U S L U N A U / H IS T Tyvenellä otettiin käyttöön kaikki purjeet. Sotalaivoissa oli yleensä 37 purjetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 5 500 m2. OR I A Laivan ajaessa takaa pakenevaa vihollista miehistö valmisteli laivan ja tykit tulevaa taistelua varten. Sotalaiva piti saada taistelu valmiuteen 20 minuutissa. Kun kapteeni antoi käskyn, matruusi alkoi paukuttaa rumpua, mistä miehistö tiesi, että oli aika asettua taisteluasemiin. Muutamassa minuutissa 20 30 metrin korkeuteen mastoihin kiipesi tusinoittain merimiehiä. Osa heistä huolehti purjeista, ja osa asettui tarkka-ampujiksi pienille l avoille. Tykkimiehistöt ryhmittyivät nekin valmiuteen, ja 10 12-vuotiaat laivapojat alkoivat kantaa ruumasta ruutia tykkikansille. Osa miehistöstä viritti kannen ylle verkon, joka suojasi miehiä putoilevilta mastonkappaleilta ja köysiltä. Reelinkiin kiinnitettiin riippumattoja ja säkkejä, joiden tarkoitus oli suojata miehistöä ammuksilta ja puun säleiltä taistelun aikana. Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl. Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np Kova tuuli CLAUS LUNAU/HISTORIA Purjeita nostettiin ja laskettiin tuulten mukaan K A P T EE NI N
2 HYÖKKÄYS Laivat asettuivat peräkkäin linjaan toinen kylki viholliseen päin. Vihollisen muodostelma hajotettiin ja laivat tuhottiin yksitellen. Entisajan merimiesten mukaan meritaistelut olivat selkäpiitä karmivia kokemuksia: Tykit jyrähtelivät jatkuvasti kaikilla kansilla, ja niiden rekyyli sai laivan kannet notkumaan ja kyljet vavahtelemaan. Oli kuin olisi ollut helvetissä, jossa joka mies oli kuin paholainen, eräs brittiläinen laivastoupseeri kirjoitti Trafalgarin taistelun jälkeen. Menestys meritaisteluissa perustui siihen, että laivat olivat vahvoja yhdessä, eivät yksinään, ja yleensä voittaja oli se osapuoli, jolla oli enemmän tykkejä. Ennen taistelun alkua laivat asettuivat pitkään linjaan vihollislaivastoa vastapäätä. Sitten alusten sadat tykit laukaistiin ja taistelu alkoi. Britit pitivät päänsä kylmänä Ensimmäisten täyslaidallisten oli tarkoitus vaurioittaa vihollislaivoja niin pahasti, että vastapuolen muodostelma hajosi. Sen jälkeen laivoihin oli helppo hyökätä yksitellen. Periaatteessa tykillä saattoi osua viholliseen jopa kahden kilometrin päästä, mutta vasta noin sadan metrin päästä ammutut kuulat pystyivät läpäisemään laivan jopa metrin paksuisen kyljen. Varmistaakseen osumisen britit laukaisivat tykkinsä mieluiten vasta noin 50 metrin päässä vihollisaluksesta. Se vaati kuitenkin rohkeutta ja lujia hermoja. Britannian ja ranskalais-espanjalaisen laivaston välillä käydyssä Toulonin meritaistelussa vuonna 1744 osa brittilaivoista alkoi tulittaa, mutta vasta kapteeniksi ylennetty Edward Hawke päätti vielä odottaa. Kun on meidän vuoromme, näytän teille, miten meidän minun mielestäni tulisi toimia, hän virkkoi upseereilleen. Hawke ajoi laivansa aivan espanjalaisalus Poderin kylkeen ja laukaisi tykkinsä. Poder antautui varttituntia myöhemmin menetettyään kaksisataa miestä. Hawken tappiot olivat kuusi miestä. Britit kehittivät vähitellen uuden tekniikan, jossa he ajoivat kohtisuoraan vihollista päin. Amiraali Nelson käytti tätä taktiikkaa hyvällä menestyksellä Trafalgarissa, missä hän johti kaksi kiilaa vastapuolen linjan läpi ja varmisti Britannialle murskavoiton tärkeässä yhteenotossa. KAPTEENIN 3 VINKKIÄ Säilytä sopiva etäisyys! Kun laivojen välillä on noin 180 metriä, ne voivat Ammu muodostaa vasta, kilometrien kun voit erottaa pituisen muurin. vihollisten kengänsoljet. Tähtää vihollislaivan keulaan ja perään, missä sen puinen runko on ohuin. 1 2 3 34 Historia 11 2014 1 Kaukolaukaus Kun vihollinen oli yli 400 metrin päässä, tykeillä tähdättiin ylöspäin niin, että kuulan lentorata oli selvästi kaareva. BRIDGEMAN 2 Kimmoke Toinen mahdollisuus oli tähdätä loivassa kulmassa kohti vedenpintaa, jolloin kuula kimposi matalalla kohti vihollislaivaa. 3 Suora tähtäys Riittävän läheltä ammuttaessa voitiin tähdätä suoraan kohti vihollislaivaa. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
Laukaisuetäisyys: noin 250 m Tykinkuulien oli tarkoitus tunkeutua läpi laivan kylistä. Puuhun osuessaan ne repivät siitä hengenvaarallisia säleitä. Joskus kuulia ammuttiin vesilinjan ala puo lelle ja yritettiin siten upottaa vihollislaiva. Ketjukuula Laukaisuetäisyys: noin 100 m Ketjukuulassa oli kaksi kettingillä liitettyä tykinkuulaa. Niillä tuhottiin purjeita ja köysistöä. Ammus oli melko epätarkka, ja se laukaistiin läheltä. Yläkansi Yläkannella oli kevyitä laivatykkejä eli karronadeja, joita voitiin kääntää puolelta toiselle. Karronadeissa oli lyhyt ja leveä putki, ja niihin ladattiin yleensä useita pieniä kuulia kerrallaan. Laukaisukulmaa säädettiin ruuvilla. Kartessiammus Laukaisuetäisyys: noin 50 m Kartessiammus oli kangaspussi, jonka sisällä oli useita pieniä kuulia. Laukaistaessa kuulat hajosivat laajalle aiheuttaen runsaasti tuhoa, ja niitä käytettiin erityisesti vihollislaivan kansimiehistöä ja sotilaita vastaan. Ylin tykkikansi Ylimmällä tykkikannella oli yleensä noin 30 kevyttä laivatykkiä. Ne painoivat hieman yli tuhat kiloa, ja niillä ammuttiin 12 naulan painoisia kuulia.. Keskimmäinen tykkikansi Keskimmäisen tykkikannen tykeillä ammuttiin 24 naulan painoisia kuulia. Muiden tykkien tavoin nekin oli sidottu laivan kylkiin köysillä. Parin tonnin painoisten tykkien ammukset saivat aikaan valtavaa tuhoa. Alin tykkikansi Raskaimmat tykit olivat alimmalla tykkikannella. Suurissa laivoissa oli noin 30 kolmen tonnin painoista tykkiä, joilla ammuttiin 32 naulan kuulia. Tykkitaistelu alkoi C L A U S L U NAU/ H I S T ORI A Suurimmissa sotalaivoissa oli yli sata tykkiä, ja niiden taitavat tykkimiehistöt pystyivät ampumaan hyvin nopeaan tahtiin. 1700-luvun laivatykeillä oli vaikea osua tarkasti. Laivat keinuivat aallokossa, ja myrskysäällä tykinjohtaja joutui antamaan laukaisukäskyn käytännössä sokkona. Tähtäimet olivat alkeellisia, ja yleensä tykin laukaisukulmaa säädettiin joko korkeusruuvilla tai puukiiloilla. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Tykinjohtaja tähtäsi silmämääräisesti tykin putkea pitkin katsomalla. Jos laukaus jäi lyhyeksi, tykin putkea käännettiin ylemmäs. Yleensä taistelun voitti se, joka pystyi lataamaan tykkejä nopeammin. Parhaat miehistöt ampuivat jopa kolme täyslaidallista 100 sekunnissa. Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk. Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np Tykinkuula CLAUS LUNAU/HISTORIA & DANIEL FRANK SEDWICK, LLC & G. RAE/DK IMAGES & SHUTTERSTOCK Tykin ammukset tuhosivat laivaa ja tappoivat miehiä
3 LAIVAN VALTAUS Vihollislaivan kantta ammuttiin kääntyvillä tykeillä. Miehistö hyökkäsi vihollislaivaan vallatakseen sen lähitaistelussa. Kun vihollislaivaa oli kapteenin mielestä pehmitetty tykeillä riittävästi, hän määräsi miehistönsä entraamaan eli hyökkäämään vihollislaivaan. Se oli hyvin vaarallista puuhaa, ja historialliset lähteet osoittavat, että entraus päättyi hyökkääjän voittoon keskimäärin vain joka toinen kerta. Vaikka vihollislaiva olikin ammuttu purjehduskelvottomaksi, sen miehistö saattoi silti taistella sitkeästi valtaajia vastaan, sillä vanhan viisauden mukaan heikon ainoa vahvuus on rohkeus. Raivatakseen joukoilleen tietä hyökkääjä tulitti vallattavan laivan kantta pienillä reelinkiin kiinnitetyillä kiertohakatykeillä, joita kutsutaan myös nimellä nikhaka. Niillä ammuttiin kartessiammuksia eli pieniä kangaspusseja, joiden sisällä oli nauloja ja muuta metalliromua ja jotka hajosivat laukaistaessa repien kaiken tieltään. Samalla tarkkaampujat ampuivat vihollislaivan miehistöä musketeillaan. Nelson valtasi kaksi laivaa peräjälkeen Kun laivat olivat aivan lähellä toisiaan, hyökkäävän laivan kapteeni yritti yleensä ajaa laivansa keulapuomin toisen laivan reelingin yli. Näin laivat kiinnittyivät toisiinsa ja pistoolein, lyhyin miekoin ja kirvein aseistautuneet hyökkääjät saattoivat rynnistää vihollislaivaan keulapuomia pitkin. Jos laivan olivat aivan kylki kyljessä, hyökkääjät saattoivat päästä toiseen laivaan myös auki jääneistä tykkiluukuista suoraan uupuneiden tykkimiesten kimppuun. Verinen kahakka jatkui siihen asti, että jompikumpi kapteeneista antautui. Amiraali Nelson hioi entraustaktiikan huippuunsa espan jalaisia vastaan käydyssä Cabo de São Vicenten taistelussa vuonna 1797. Kaksi espanjalaislaivaa törmäsi brittien rajussa tulituksessa toisiinsa, jolloin Nelson vei oman aluksensa, Captainin, nopeasti toisen espanjalaislaivan, San Nicoláksen, viereen. Hän määräsi kurinalaiset merisotilaansa tunkeutumaan ensin San Nicolákseen ja jatkamaan sieltä suoraan toiseen espanjalaislaivaan, San Joséhen. Brittien hyökkäys oli niin yllättävä, että molempien espanjalaislaivojen kapteenit laskivat lippunsa ja luovuttivat miekkansa Nelsonille vain kymmenisen minuuttia kestäneen taistelun jälkeen. Nelsonin uhkayrityksestä tuli myöhemmin osa Britannian sotalaivaston taktiikkaa. Lue lisää Sam Willis: Fighting at Sea in the Eighteenth Century, The Boydell Press, 2008 Brian Lavery: Nelson s Navy The Ships, Men and Organization 1793 1815, Anova Books, 1989 Nathan Miller: Broadsides: The Age of Fighting Sail, 1775 1815, John Wiley & Sons, 2000 Horatio Nelson niitti mainetta Cabo de São Vicenten taistelussa vuonna 1797 valtaamalla kaksi espanjalaislaivaa yhdellä iskulla. NATIONAL MARITIME MUSEUM, GREENWICH, LONDON Horatio Nelson 36 Historia 11 2014 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Koko miehistö oli saanut taistelukoulutuksen Musketti Kantama: 90 130 m Suurissa sotalaivoissa oli yleensä hieman yli 200 muskettia, joilla ammuttiin vihollista matkan päästä. Merimiehillä oli myös pistooleja, joita käytettiin lähitaisteluissa. Kranaatti Luntulla sytytettäviä käsikranaatteja käytettiin laivanvaltauksessa. Joissakin laivoissa oli kranaatinheittimiä, joilla ammuksia pystyttiin laukaisemaan myös matkan päästä. Kantama: 10 50 m NATIONAL MARITIME MUSEUM, GREENWICH, LONDON KAPTEENIN 3 VINKKIÄ Sijoita tarkka-ampujia mastoihin ampumaan vihollisia ennen entrausta. Lähetä mahdollisimman paljon miehiä vihollislaivaan heti ensimmäisessä hyökkäysaallossa. Hyökkää kahdesta suunnasta, jotta vihollinen joutuu jakamaan joukkonsa. Ensihetket ratkaisivat taistelun Jos hyökkääjä mieli voittaa taistelun, sen oli saatava mahdollisimman paljon miehiä vihollislaivan kannelle heti yhteenoton alussa. Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np Teräaseet Kantama: 0 3 m Lähitaistelussa tehokkaimpia aseita olivat miekat, kirveet ja keihäät. Suurissa laivoissa oli yleensä noin 230 lyhyttä miekkaa ja satakunta keihästä. Mastosta tuli entraussilta Paksut mastot olivat tukevia entraussiltoja, joita pitkin miehet rynnistivät vihollislaivaan. Putoaminen tiesi kuolemaa Jos merimies putosi taistelun tiimellyksessä aalloilla keinuvien laivojen väliin, seurauksena oli luiden murskautuminen ja lähes varma kuolema. Tykkiluukut olivat toinen tie laivaan Jos tyykki luukut olivat auki, niistäkin saattoi päästä ryömimään sisälle vihollislaivaan. CLAUS LUNAU/HISTORIA Masto kaadettiin sillaksi Vanhojen purjelaivojen pyöreät kyljet vaikeuttivat vihollislaivaan pääsyä. Vanhojen purjelaivojen kyljet olivat niin pyöreät, että vaikka laivat olivat aivan kylki kyljessä, niiden kansien välillä saattoi olla useita metrejä matkaa. Niinpä kapteenit antoivatkin usein kaataa laivansa etummaisen maston vihollislaivan kannelle, jotta miehet pääsivät hyökkäämään sitä pitkin. Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se