Jousen rakennusohjeet (keskeneräiset!!!) Selostan tässä artikkelissa kohtuullisen tarkasti jousen rakentamisohjeet. Suurin osa tiedoista on kerätty kirjasta The Traditional Bowyers Bible volume 1. Kirja, joka on ehdottomasti ostamisen arvoinen, jos tahdot ymmärtää jousien sielunelämää tarkemmin. Jos olet sitä mieltä, että jokin tekstissä menee pahasti pieleen, kirjoita osoitteeseen deathanas ät hotmail piste com, kaikki palaute on tervetullutta. Puun ominaisuuksista Jousenrakennukseen käytettävän puun tulisi olla mielellään syyrakenteeltaan suoraa, oksatonta ja niin, että vuosirenkaat ovat mahdollisimman "laakeita" ja lehtipuissa mahdollisimman paksuja. Syyrakenteen suoruus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi halkaistaessa, puu halkeaa suoraan. Vuosirenkaiden "laakeus" taas tarkoittaa sitä, että materiaali on otettu mahdollisimman paksusta puusta ja mahdollisimman läheltä kuorta. Periaatteessa mistä tahansa puusta pystyy tekemään jousen, eri asia on kuinka hyvä tai energiatehokas jousesta tulee. Maailmassa on vaikka kuinka paljon jousipuita, mutta en niitä tässä käsittele. Suomessa kasvavista puista mm. seuraavat käyvät hyvin jousen rakentamiseen: tuomi, pihlaja, saarni, tammi, vaahtera, jalava, koivu, omenapuu, tuomipihlaja, kirsikka, luumupuu, orapihlaja, kataja ja jos ei mitään muuta löydy niin paksu kuusen alaoksa. Kuitenkin näiden puiden taipumisominaisuudet vaihtelevat kohtuullisen paljon, joten kaikista ei voi tehdä samanmallista jousta. Myöskin riittävän paksun ja suoran orapihlajan löytäminen voi olla työn ja tuskan takana. Periaatteena voi pitää, että mitä huonommat taipumisominaisuudet, sitä leveämpi ja pidempi pitää jousesta tehdä suhteessa jousen voimakkuuteen. Puun taipuvuutta voi itsekin testata tekemällä eri puista saman kokoisia palikoita ja taivuttelemalla niitä. Jousen selkä (puoli joka on ampujasta poispäin) joutuu kestämään vetorasitusta ja maha puristusrasitusta. Esimerkiksi koivun huonosta puristuskestävyydestä johtuen pitää koivuiset jouset tehdä riittävän ohuiksi ja leveiksi, ja taas katajan huonosta vetolujuudesta johtuen olisi katajajousi hyvä selystää. Selystäminen tarkoittaa jonkin paremman vetolujuuden omaavan materiaalin liimaamista jousen selkään. Tämä vähentää jousen selkään kohdistuvaa vetorasitusta. Puun hankkiminen Tosimies käy puunsa itse metsästä. Kaikilla tosimiehilläkään ei vain ole sitä omaa metsää mistä puuta hakea. Silloin voi mennä kyllä metsään, etsiä sopiva puu, selvittää maanomistaja ja pyytää lupa puun kaatamiseen. Yleensä metsissä kasvavat jousipuut kuten pihlaja ja tuomi ovat metsätaloudellisesti katsottuna roskapuuta, joten luvan luulisi irtoavan suhteellisen helposti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puumaiset katajat ovat Suomessa rauhoitettuja.
Joidenkin mielestä jousipuu kannattaisi kaataa talvella, mutta kaatamisajankohdalla ei ole mitään väliä jousen laadun kannalta. Jos puun kaataa kesällä/keväällä, kun puun nesteet ovat liikkeessä, lähtee kuori helpommin irti. Olen myös kuullut että kesällä kaadettujen puiden kuori lähtee helpommin irti myös vielä kuivumisen jälkeenkin, kuin talvella kaadettujen. Jos puun kaataa kesällä kovien helteiden aikaan, voi puu nopeasti kuivuessaan halkeilla herkemmin. Itse suosin loppukesää, jolloin uloimman vuosirenkaan kesäpuun osuus on suurimmillaan. Ei kuin siis etsimään mahdollisimman oksatonta, suoraa, riittävän paksua ja pitkää puuta. Ensimmäistä jousta tehdessä tulisi puun halkaisijan olla mielellään n. 15 cm, mutta pienemmätkin kelpaa. Tietenkään täydellistä jousipuuta ei ole olemassakaan, ja pienet puun viat tekevät tästä hommasta juuri mielenkiintoista. Ennen sopivan puun kaatoa kannattaa tarkistaa puun kuoresta, ettei kuori mene kierteillä. Jos kuori on kierteillä, on puun syytkin kierteillä ja näin puu hyödytöntä jousenrakennukseen. Monen puun tyvestä ensimmäiset n. puoli metriä voi olla kierteillä, josta ylöspäin puu suoristuu. Jos puu näyttää siltä, että edes yhdellä puolella olisi jouseksi kelpaavaa materiaalia, kannattaa se kaataa. Puusta otettavan osuuden pitäisi olla noin 10 cm pidempi kuin mitä jousesta on tarkoitus on tehdä, mahdollisten kuivumishalkeamien vuoksi. Jos puu on liian ohut, eli jousen selkä on liian pyöreä, voi ongelman yrittää korjata tasoittamalla jousen selän kuvan 1 osoittamalla tavalla. Kuitenkin näin tehtäessä pitää erityisen tarkasti huomioida, että jousen selässä kulkevat syyt menevät samansuuntaisena koko matkan. Kuva1: Selän tasoitus Heti puun kaatamisen jälkeen, tulee puun päät sinetöidä liimalla. Myös mahdollisten oksien päät kannattaa käsitellä. Näin estetään kosteuden liian nopea poistuminen puun päiden kautta, joka johtaisi puun päiden halkeamiseen. Seuraavaksi puun voi halkaista kirveillä ja puukiiloilla. Halki sahaaminen katkoo puun luonnollisen syyrakenteen. Halkaiseminen nopeuttaa kuivumista ja helpottaa puun kantamista metsästä. Riippuen puun paksuudesta, voi puun halkaista kahteen, neljään tai jopa kuuteen osaan. Liian moneen osaan halkaisua ei kannata yrittää, koska silloin yleensä halkaisu epäonnistuu ja pilaa paljon hyvää puuta. Joissain tapauksissa kun esim. puun neljännes on riittävän hyvälaatuinen, voi siitä saada useammankin jousen. Silloin neljännes kannattaa sahata kuvan 3 esittämällä tavalla. Kymmensenttiset puut kannattaa pistää puoliksi, 20-senttiset neljään osaan, jne. Näin siis voidaan saada yhdestä kaadetusta puusta useita jousiaihioita. Jotkin puulajit voidaan kuoria välittömästi kaadon jälkeen kuivumisen nopeuttamiseksi, ilman pelkoa pitkittäisistä halkeamista. Tätä kannattaa testata jos on useampi aihio käsillä.
Kuva2: Puun halkaisu Suomalaisissa jousipuissa jouseksi kelpaava materiaali on suoraan kuoren alla, jolloin tähän puun osaan ei saa koskea. Jos ei uskalla halkeamisen pelossa kuoria puuta, voi sen jättää myös kuivumisen jälkeen tehtäväksikin. Tällöin kuori on tiukemmassa. Irrottamista voi kuitenkin helpottaa siten, että ihan päällimmäisen kuoren osan poistettuaan vie puun kuumaan suihkuun, jolloin kuoren sisempikin osa lähtee suhteellisen helposti. Kuorimisessa siis tulee olla varovainen ja mieluummin vaikka jättää hieman kuorta paikoilleen, kuin riskeerata varsinaisen puun pinnan vahingoittuminen. Puun pinnasta tuleejousen selkä, jossa kestävyys on kriittistä. Radikaalein tapa nopeuttaa kuivumista on heti kaadon jälkeen veistää puu lähelle lopullista kokoaan, niin että jousen lavat alkavat jo taipua. Näin kuivattavassa puussa on niin vähän jäljellä kosteutta verrattuna haihtumispinta-alaan, ettei se enää aiheuta halkeilua. Muutamien lisä kikkojen avulla taitava jousentekijä voi valmistaa pystymetsästä alle kahdessa viikossa täysin toimivan ja pitkäikäisen jousen. Kuva3: Riittävän suuren neljänneksen sahaus Puu on suhteellisen turvallista kuivata sisätiloissa, jossa kosteuden vaihtelut eivät ole niin suuria kuin esim. ulkotiloissa. Jousen rakennukseen sopivan puun kosteus prosentti on noin 6-12. Liian kostea puu menettää ammuttaessa muotoaan ja näin voimaansa ja liian kuiva puu ei kestä taivuttamista, vaan katkeaa. Puu on yleensä kuivaa siinä vaiheessa kun se ei enää menetä painoaan, mitä voi helposti tarkkailla vaa'alla. Viikko sen jälkeen kun paino ei enää putoa, on puu valmis työstettäväksi. Kuivumisaika riippuu puutavaran paksuudesta. Iso runko voi vaatia vuoden kuivumisajan, kun taas lähelle jousen mittoja veistetty jousiaihio kuivuu noin kolmessa viikossa. Puun kuivumista voi nopeuttaa erilaisilla lämpömenetelmillä (kuten kuuma auto kesähelteellä). Jousenrakennukseen soveltuvaa puuta voi myös ostaa puukaupasta. Ongelma on se ettei puutavara ole aina miltä se näyttää. Puu voi olla esim. väärin kuivattua, jolloin puun sisällä on halkeamia, joita ei välttämättä ulkoapäin huomaa. Vaikka paikallisesta puukaupasta sattuisi löytämäänkin sopivia jalopuulajeja, voi sopivan lankun löytäminen olla työn takana. Kannattaa siis varata kunnolla aikaa kauppareissulle. Toisaalta
puukaupoista saattaa löytyä sellaisia puulajeja, mitä ei Suomen metsissä tai edes puutarhoissa tapaa. Yksi hyvä joskus saatavilla oleva puulaji on hikkori. Lautatavarastakin siis voi tehdä jousia, ilman että kuorenaluspuuta on laudassa ollenkaan. Silloin pitää vain pitää huoli, jo edellä mainittujen asioiden lisäksi myös siitä, että puun syyt (vuosirenkaat) kulkevat koko laudan läpi päästä päähän katkeamatta ja että ne kulkevat mahdollisimman suoraan. Laudasta tehtäessä tulisi puu veistää niin, että yhdestä vuosikasvusta tulee jousen selkä. Aina tämä ei onnistu, jolloin kaksi vuosikasvun katkeamista aina lavassaan on maksimi. Jousen tekeminen Laudasta käytettävä osa. Jousen tekeminen on yksinkertaista: poistetaan kaikki, mikä ei ole jousta. Helppoa se ei välttämättä sitten olekaan. Ensimmäisestä jousesta kannattaa tehdä suhteellisen kevyt, ehkä 35-40 paunaa. Kevyen jousen tekeminen on helpompaa kuin jäykän, ja aloittelijan kannattaa muutenkin opetella jousiammunnan alkeita kevyellä jousella. Jousen voi vuolla vaikka pelkällä puukolla, mutta asiaa helpottaa jos käytössä on puukon (tai 2-kahvaisen "vetoveitsen") lisäksi vannesaha tai pieni terävä veistokirves, kavahöylä, raspi, erilaisia viiloja, hiomapaperia ja/tai teräsvillaa. Eräs tärkeimmistä työkaluista on tilleri (kuvat 4 ja 5). Eräs perinteinen tilleri on lauta jonka päähän on veistetty lovi jousta varten ja jonka sivuun on veistetty koloja jousen jännettä varten. Kuvan 5 kaltaisella systeemillä voi jousen kaarevuutta tarkastella matkan päästä, ilman että jousen tarvitsee olla liian kauaa jännityksessä.. Jos naruun on vielä kiinnittänyt kalavaa'an tai jousen jäykkyysmittarin ei jousta tule vahingossakaan jännitettyä liikaa. Puun pintakäsittelyyn minä käytän mehiläisvahan ja pellavaöljyn seosta.
Kuvat 4 ja 5: Tilleri Jousen teon tärkein osa-alue on tilleröinti. Tilleröinti tarkoittaa jousen lapojen vuolemista siten, että ne kaartuvat tasaisesti jousta jännitettäessä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei jousessa ole sellaisia kohtia, jotka eivät taivu juuri ollenkaan muihin kohtiin verrattuna ja sitä ettei ole sellaisia kohtia jotka taipuvat muita enemmän. Tästä voi poikkeuksena tietysti pitää niitä kohtia jotka ovat tarkoituksella jätetty jäykiksi, esimerkiksi joidenkin jousien kahva on taipumaton ja useimmiten jousessa lapojen päistä noin kahdeksan viimeistä senttiä taipuvat hyvin vähän. Ennen tilleröintiä pitää puu veistää sopivaan muotoon selästä päin katsottuna. Periaate on mitä pidempi jousi on, sitä kapeampi se voi olla. Mitä lyhyempi, sitä leveämpi. Mitä voimakkaampi, sitä pidempi ja leveämpi. Mitä leveämpi, sitä ohuempi. Mitä huonompi puu, sitä heikompi jousi tai sitä leveämpi ja pidempi jousi. Paksuuden lisääminen vahvistaa jousta 8-kertaisesti verrattuna jousen leveyden lisäämiseen. Pitkäjousen teossa jousi on yleensä yhtä pitkä kuin kantajansa. Tällöin jousen pituus on yleensä hyvässä suhteessa vetopituuteen, eikä silloin jousen lavan ja jänteen välinen kulma pääse liian suureksi. Näin jousi on miellyttävä jännittää, eikä energiaa hukata. Jousen silhuetti muotoillaan ensin sahalla, kirveellä ja höylällä. Jousen keskelle jätetään tilaa kädensijalle, joka jousen tyypistä riippuen on joko jousen lapojen levyinen tai niitä kapeampi. Lapojen kärjet ovat 1,5-2 cm leveät. Lapojen muodolle on olemassa yhtä monta vaihtoehtoa kuin on jousia. Yksi on sellainen, että kahvan jälkeen lavat alkavat leveinä ja vasta 1/2 lavan jälkeen kapenevat tasaisesti kärkiä kohti. Pyramidi mallinen lapa kapenee koko matkan tasaisesti kohti kärkiä. Toisaalta lavat voivat jatkua leveinä melkein kärkeen saakka. Lavan silhuetti määrittelee valmiin jousen lavan paksuuden.
Silhuetin veistämisen jälkeen jousen paksuus vähennetään noin 2 senttiin riippuen tietysti jousen mallista, materiaalista jne. Tilleröinti Tilleröinti aloitetaan lattia tilleröinnillä, jolloin jousta taivutetaan maata vasten. Jos jousi on noin 2 cm paksu, ei se todennäköisesti taivu vielä ollenkaan, jolloin jousen vatsasta poistetaan varovasti joko raspilla tai kavahöylällä puuta ja kokeillaan uudestaan. Puuta voi joutua todennäköisesti poistamaan kymmeniä kertoja. Tämä prosessi täytyy tehdä hitaasti, sillä paksuus ero 60 paunan ja 50 paunan jousen välillä on yllättävän pieni ja parin minuutin kärsimättömyys voi tehdä jousesta entisen. Jos tässä vaiheessa tuntuu kärsimättömältä ja haluaisi poistaa paljon puuta kerralla, kannattaa lopettaa hommat siltä päivältä ja jatkaa joku toinen kerta. Ymmärrys siitä kuinka paljon jousesta tulisi puuta poistaa tulee vain kokemuksen myötä. Itse en poista lapojen kärkien viimeiseltä 15 sentiltä enää tässä vaiheessa ollenkaan puuta, kun kärkien ei tarvitse taipua juuri ollenkaan. Kärkien keventämisen ja muotoilun teen sitten lopuksi. Kun molemmat lavat tuntuvat taipuvan jonkin verran, (tässä vaiheessa olisi helppo jos olisi jo valmis jousi johon taipumista voisi verrata) tehdään jousen kärkiin nokit. Nokit voi tehdä vaikka moottorisahan teräviilalla. Nokkien teossa pitää kuitenkin varoa selän kasvurenkaiden katkaisemista. Sitten laitetaan jouseen ylipitkä ja mielellään normaalia vahvempi jänne. Nyt voidaan jousi laittaa tilleriin ja testata taipumisen ensimmäisiä senttejä. Tässä vaiheessa tärkeintä on se että jousen lavat taipuvat yhtä pitkälle. Tämän voi testata niin, että vetää tillerissä olevan jousen jänteen keskeltä ja vertaa päitä toisiinsa. Tässä vaiheessa jousta ei kuitenkaan tulisi jännittää voimallisemmin kuin puolet jousen halutusta loppu pauna määrästä. Tätä voi säädellä niin että laittaa tillerissä olevan jousen henkilövaa'alle, nollaa vaa'an ja venyttää jousta. Jos käyttää kuvan 5 mukaista systeemiä, voi käyttää narun päässä vaikka riittävän suuriasteikkoista kalavaakaa tai jousen paunamittaria. Jos toinen lapa taipuu vähemmän kuin toinen, poistetaan siitä koko pituudeltaan tavaraa. Näin jatketaan tavaran poistamista tasaisesti molemmista lavoista kunnes lavat taipuvat 25-30 cm paunojen kuitenkin ollessa korkeintaan puolessa. Jos nyt siis molemmat lavat näyttävät taipuvan yhtä paljon, voidaan jänteen toista solmua siirtää niin, että jänne on n. 5cm lyhyempi kuin jousi. Jännittäminen tapahtuu esim. niin, että laitat jousen ala kärjen oikean jalkateräsi etupuolelle, kahvan vasemman reiden taakse ja jännität jousta eteenpäin toisella kädellä. Nyt voit vapaalla kädellä vetää vasemman jalkasi etupuolelta kulkevan jänteen paikoilleen. Kun jousi on jännityksessä on helppoa nähdä taipuvatko lavat todellakin yhtä paljon. Seuraavaksi tulisi karkea raspi ja kavahöylä vaihtaa joko hienompaan viilaan tai karkeaan (~60 grit) hiomapaperiin. Varsinainen jousen tilleröinti alkaa nyt, kun jousta aletaan jännittää yhä lähemmäs lopullista paunamääräänsä. Tässä vaiheessa tulee siis pitää huoli siitä että kaikki jousen kohdat (tietysti lukuun ottamatta jousen kärkiä ja jousen tyypistä riippuen kahvaa) taipuvat yhtä paljon. Jos huomaat jossain jousen
kohdassa paikan, joka taipuu enemmän kuin muut, ota jousi pois tilleristä ja jännityksestä, äläkä missään tapauksessa jännitä jousta pidemmälle. Poista puuta kaikkialta muualta kuin siitä kohdasta mistä jousi taipuu liikaa. Tilleröitäessä, joka kerran kun jousesta poistetaan puuta, tulisi ennen uudelleen tilleriin laittamista jousta jännittää kymmenisen kertaa kädessä, ei kuitenkaan yli sen hetkisen tilleröinti kohdan. Näin puu tottuu taipumiseen ja mahdolliset muutokset tilleröinnissä tulee esille. Tätä jatketaan noin 10 paunan jaksoissa, kunnes jousi taipuu tasaisesti haluttuun pauna määrään. Nyt jousi ei kuitenkaan todennäköisesti taivu vielä haluttuun vetopituuteen menemättä halutun paunamäärän yli, joten tilleröintiä jatketaan poistamalla tavaraa molemmista lavoista tasaisesti. Jousta taas jännitetään ja katsotaan kuinka pitkälle se taipuu menemättä paunojen yli. Näin lopulta päästään haluttuun vetopituuteen ja paunamäärään. Kuitenkin tässä vaiheessa kannattaa jouseen jättää n neljä paunaa "ekstraa", koska jousi todennäköisesti menettää muutaman paunan ennen kuin on valmis. Jousta tulee venyttää vielä nelisenkymmentä kertaa täyteen vetopituuteen ja tarkastaa vielä tilleri. Nokit kannattaa viimeistellä myös tässä vaiheessa. Sitten vielä ampumaan n 50 laukausta aina välillä tillerin tarkastaen, koska se voi vielä muuttua, ennen kuin päästään viimeistelemään. Viimeistely Lopuksi jousi hiotaan hiekka paperilla. Viimeistelyyn voi käyttää myös lasin palaa. Ensin hiotaan naarmut, tms epätasaisuudet 80 grit hiekkapaperilla vaihtaen hienompaan karkeuteen aina 220 grit asti. Kovemmilla puilla voi hioa aina kiillottamiseen asti, jolloin esim 400 grit vesihiomapaperikaan ei ole vielä liioittelua. Karkeuden vaihtamisen välillä voi ja kannattaa pyyhkiä jousta kostealla rätillä, jolloin puun irtosyyt ja epätasaisuudet nousevat pintaan pois hiottavaksi. Tällöin pitää puun pinnan antaa kuivahtaa puolisen tuntia ennen uudelleen hiontaa. Viimeisen pyyhinnän jälkeen puun syyt ja huokoset ovat kosteuden aukaisemat ja valmiina vastaanottamaan kosteussuojan. Kuten aikaisemmin on mainittu, puu ottaa helposti kosteutta ympäristöstä itseensä, jolloin se voi ammuttaessa ajan myötä vääntyä. Tämän takia tulee huokoset tukkia jollakin kosteuden vaihtelut estävällä aineella. Itse käytän 1/3 pellavaöljyä, mineraalitärpättiä ja mehiläisvaha-seosta. Tämä imeytyy kohtuu hyvin, mutta riittävän kosteussuojan saavuttamiseksi sitä täytyy lisätä useita kertoja. Säännöllinen huolto on myös tarpeen. Mutta mikäpä on mukavampaa kuin viettää aikaa hyvän jousen parissa puuhastellen. Seosta lisätään reilusti, mutta jos puu ei ole puolessa tunnissa imenyt kaikkea, pyyhitään ylimääräinen pois ja lisätään uusi kerros, etenkin niihin paikkoihin mitkä sitä vielä vetää. Lopuksi puun pinnan voi viimeistellä vaikka hienolla vesihiomapaperilla. Tässäpä tätä tuli, vielä puuttuu asiaa oksankohdista ja muista mutkista matkassa, samoin muutaman kuvan otan mukaan asioita selventämään. Lisää siis vielä tulossa...