Makedonian ja Albanian Kiertomatka 30.9. - 5.10.2016 Hämeenlinnan kansalliset seniorit ry järjesti syys - lokakuun vaihteessa kuuden päivän kiertomatkan Makedoniaan ja Albaniaan. Matkalle osallistui 31 senioria Ehti Meijelin johdolla. Matkaan lähdimme suurin odotuksin ja vähäisin tiedoin (ainakin tämän jutun kirjoittaja) maiden nykytilasta. Kouluajalta muistiin oli jäänyt Aleksanteri Suuri, Makedonian kuningas ja Enver Hoxhan johtama suljettu, mystinen valtio Albania. Matkat Helsingistä Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen ja Albanian pääkaupungista Tiranasta takaisin Helsinkiin lennettiin Turkish Airlinesin moderneilla koneilla Istanbulin kautta. Lennoilla palautui mieleen lentämisen entiset hyvät ajat: ruokavaihtoehtoja ja valinnanvaraisia ruokajuomia (lennon hintaan sisältyvinä), kunnon ruokailuvälineet ja kohtelias lentohenkilöstö sekä aikataulujen mukainen toiminta. Kohdemaissa matkat taittuivat mukavasti uudenkarhealla linja-autolla. Kilometrejä kertyi yli 500 km. Ajomatka ei kerro kaikkea. Aikaa tuhraantui kiemuraisilla vuoristoteillä ja kaoottisessa kaupunkiliikenteessä varmaan kaksinkertainen määrä tavanomaiseen ajoon verrattuna. Patsaiden kaupunki Skopje Makedonian tasavalta kattaa vain osan muinaisesta Makedonian valtakunnasta. Kreikka ei hyväksy Makedonia-nimen käyttöä. Kiista nimestä on yhä käynnissä. Toistaiseksi valtio tunnetaan virallisissa yhteyksissä nimellä Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Maa itsenäistyi Jugoslavian hajotessa vuonna 1991. Etniset kiistat veivät valtion sisällissodan partaalle kymmenisen vuotta myöhemmin. Makedonian on lähes puolta pienempi valtio pinta-alaltaan kuin Viro. Asukkaita on noin kaksi miljoonaa. Majoituimme Skopjen keskustaan Vardar-joen tuntumaan hyvään neljän tähden hotelliin. Myöhäisestä tuloajasta huolimatta innokkaimmat ehtivät vielä tutustumaan kaupungin elämään ja ravintolakulttuuriin. Paikallinen nuoriso kokoontui samaan aikaan keskustaan ulkoilmakonserttiin. Vaikutelmaksi jäi, että turhat määräykset eivät kahlinneet konserttia. Joen puolelle majoittuneet saivat nauttia konsertista kolmeen asti aamuyötä. Aamupäivällä ohjelmassa oli keskustan kävelykierros. Vastaan vyöryi uusia rakennuksia, patsaita ja monumentteja. Nuori valtio etsii identiteettiään historiasta. Keväällä 2011 Makedonian oikeistohallitus aloitti Skopje 2014 -projektin, jonka tuloksena keskusta on saanut täysin uuden ilmeen. Sen taustalla oli vaikuttamassa vuoden 1963 maanjäristys, jonka seurauksena yli 1 000 ihmistä kuoli ja lähes 200 000 jäi kodittomaksi. Järistys tuhosi käytännössä kaupungin koko varhaisemman rakennuskannan. Jälleenrakennus tähtäsi nopeaan asuttamiseen ja liikenneyhteyksien aikaansaamiseen - ei pääkaupunkimaisen, viihtyisän julkisen tilan luomiseen. Projektin 2014 myötä keskustaan luotiin Makedonian aukio, rakennettiin n. 20 julkista antiikin tyylistä rakennusta ja pystytettiin noin 40 historiallista patsasta ja monumenttia. Netin mukaan työtä on jatkettu. Projektiin on käytetty valtavasti rahaa, jolle olisi ollut helppo keksiä muitakin kohteita. Projekti on jakanut kansaa, mikä näkyi mm patsaiden ja monumenttien töhrimisinä.
Makedonia-aukio on kaupungin keskipiste. Se ja sen ympäristö on pelkästään jalankulkijoille rajattua aluetta. Aukion yhdellä reunalla on 21-metrinen riemukaari. Se on omistettu 20- vuotiselle itsenäisyydelle. Keskellä aukiota on 22 m korkea ratsastajapatsas. Patsaan virallinen nimi on Soturi hevosen selässä, jotta nimi ei ärsyttäisi Kreikkaa. Kaikki kuitenkin tietävät, että patsas esittää Aleksanteri Suurta. Sillä nimellä patsas tunnetaan. Kameni most, 1400-luvulta peräisin oleva Kivisilta johtaa keskusaukiolta Vardar-joen yli Vanhaankaupunkiin. Siellä vastassa on Aleksanteri Suuren patsaan kokoinen Soturi-patsas. Jälleen kaikki tietävät, että se esittää Makedonian kuningasta, Philip II:ta, Aleksanteri Suuren isää. Valtavan jalustan ympärillä kiertävät pronssihahmot kuvaavat Aleksanterin nuoruusvuosia isänsä opissa. Kivisillan ylityksen ja patsasalueen jälkeen vastaamme tuli kaupunkikuvaa hallitseva, 500- luvulta peräisin oleva Kale-linnoitus ja sen vierellä Vanhakaupunki. Siellä saattoi vielä aistia osmanien valtakauden: kapeita kivisiä katuja, pieniä liikkeitä, käsityöpajoja ja houkuttelevan tuntuisia ravintoloita. Vardar-joen ylittää keskustassa myös jalankulkijoille tehty silta - Taiteiden silta. Sillalla on 29 Makedonian taiteilijaa esittelevää patsasta, 14 kummallakin puolella ja yksi keskellä. Sillan rakentaminen maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Silta on Arkeologisen museon kohdalla. Museo näyttää historialliselta rakennukselta, mutta on täysin uusi. Ilmeisesti projektin myötä joen rantaan on rakennettu myös kaksi suurta historiallista purjealusta, kolmas oli vielä työn alla. Niillä ei ole mahdollista purjehtia mihinkään niiden nykyisiltä sijoiltaan. Mahtipontiset historialliset patsaat, monumentit, purjealukset ja antiikkisen tyylin rakennukset jättävät ristiriitaisen tunteen. Kaikki eivät varmasti ymmärrä, kenen ehdoilla ja mihin tarkoitukseen ne on tehty. Skopje on todellinen idän ja lännen törmäyskohta. Skopjen ykkösnähtävyyksiin kuuluu Äiti Teresan muistoksi perustettu museo aivan ydinkeskustassa. Äiti Teresa, etniseltä taustaltaan Makedonian albaani syntyi Skopjessa. Museossa voi tutustua hänen elämäänsä. Pihalla on Äiti Teresaa esittävä patsas. Skopjen kaupunkikuvaa hallitsee Vodno-vuoren huipulla sijaitseva 66 metriä korkea Millennium-risti - maailman suurin kristinuskon risti. Se rakennettiin 2000-luvun alussa kristinuskon 2000-vuotisen historian muistoksi. Iltaisin ja öisin risti on hienosti valaistu ja muodostaa hyvän maamerkin. Vodno-vuorelle nousimme kaapelihissillä hyvän sään suosimana. Vuorelta oli erinomainen mahdollisuus ihailla Skopjea. Matka-kanjoni Puolen tunnin ajomatkan päässä Skopjen keskustasta löytyy luonnonrauhaa ja hienoja maisemia vaikka koko päivän tarpeiksi. Olimme saapuneet Matka-kanjoniin. Parkkipaikalta kanjonin reunaa seuraillen kävelimme patoalueelle, jonka kupeesta löysimme upealla paikalla sijaitsevan lounasravintolamme. Varjoisan puolen myötä monen kroppaan hiipi vilu ainutlaatuisesta ympäristöstä huolimatta.
Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui kohti Ohridia. Tetovon kaupungissa pysähdyimme hetkeksi vieraillaksemme alun perin 1400-luvulla rakennetussa Pasha Djamijan moskeijassa. Paikasta jäi mieleen korkealle kohoava minareetti, taidokkaasti ja värikkäästi koristeltu sisätila sekä kahden naisen hautapaikka moskeijan sisäpihalla. He mahdollistivat lahjoituksillaan moskeijan perustamisen. Ohrid Hotellimme Ohrid-järven rannalla oli vanhan vallan aikainen, suuri rakennuskokonaisuus, joka sijaitsee rinteessä järven yläpuolella ja josta avautuu komea järvi- ja vuoristomaisema. Järvi on yksi maailman vanhimmista järvistä yhdessä Titicacan ja Baikalin kanssa. Ohridin vanhakaupunki on kompakti kokonaisuus, jota turismi ei vielä ole päässyt pilaamaan. Pääkohteet Sveta Sofian eli Pyhän Sofian kirkko, Pyhän Johanneksen kirkko, Rooman ajan amfiteatteri ja Tsaari Samuelin linnoitus ovat lähekkäin toisiaan. Amfiteatteri oli hyvässä kunnossa ja istuinpaikkamerkinnöistä päätellen käytössä. Linnoitukselle kiipeäminen vaati kohtuullista jalkatyötä. Linnoitus itsessään ei ollut mikään ihmeellinen paikka, samanlaisia näkee usein, mutta näkymät sieltä kohti Ohridia olivat vaivan arvoiset. Palasimme toista reittiä ja matkalla ihastelimme ylhäältäpäin Pyhän Johanneksen kirkkoa kalliojyrkänteen reunalla järven kupeessa - todella vaikuttava sijainti. Kaupunkikierroksen jälkeen matka jatkui kohti Albaniaa. Ylitimme rajan Ohrid-järven itäpuolella. Rajamuodollisuudet sujuivat yllättävän helposti ja nopeasti. Bussista ei tarvinnut/saanut poistua. Turismi ei ole vielä saavuttanut Skopjea ja Ohridia. Palvelu oli ystävällistä ja sujui englannin kielellä riittävässä määrin. Hintataso oli edullista ja eurot olivat pääsääntöisesti käypää valuuttaa. ALBANIA Rajanylityksen jälkeen alkoi vuoristo-osuus. Tie oli mutkainen ja kapea. Eteneminen oli hidasta. Pysähdyimme Elbasanin kaupungissa myöhäiselle lounaalle linnoitusalueella. Saavuimme Tiranaan alkuillasta. Albania on pinta-alaltaan suurin piirtein samankokoinen kuin Makedonia, mutta väkeä on noin 1.5-kertainen määrä. Tirana on Albanian pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki. Wikipedian mukaan asukasluku on 895 000 asukasta (2008). Joidenkin arvioiden mukaan todellinen määrä voisi yltää jopa miljoonaan. Seuraavan aamupäivän ohjelmaan kuului kaupunkikierros kävellen. Tutuiksi tulivat kaikki Tiranan keskustan merkittävimmät nähtävyydet: Äiti Teresan aukio, presidentin palatsi, pyramidi, bunkkerit, Skanderbegin aukio, Ethem Beun moskeija sekä ortodoksinen katedraali. Tiranassa saattoi todeta saman kuin Makedonian Skopjessa. Kommunismin jälkeen identiteettiä haetaan historiasta. Albanian merkkihenkilö on 1400-luvulla elänyt ottomaanihallintoa vastaan taistellut vapaustaistelija, kansallissankari Georg Skanderbeg.
Tiranan keskustaa hallitsee Bulevardi Dëshmorët e Kombit. Se alkaa etelästä Äiti Teresan aukiolta, missä toimi vierailumme aikaan tivoli. Bulevardin varrella lähellä Äiti Teresan aukiota sijaitsee presidentin palatsi, jonka edustalla ihmettelimme Kosovon pääministerin vastaanoton valmisteluja eli kunniakomppaniaa, soittokuntaa ja turvajärjestelyä. Pitkään emme ehtineet ihmetellä. Turvamiehet putsasivat palatsin edustalta katsojat pois. Bulevardin varrella on myös pitkäaikaisen diktaattorin Enver Hoxhan elämäntyön muistoksi pystytetty, arkkitehtityttären suunnittelema, Hoxha-pyramidi, josta ilmeisesti piti tulla Hoxhan mausoleumi. Nyt se vaikutti käyttämättömältä ja sen purkaminenkin on ollut esille. Rakennuksen sanotaan olevan kallein Tiranassa koskaan rakennettu rakennus. Tämän bulevardin varrelta löytyy huomattava osa julkishallinnon rakennuksista. Pohjoispäässä sijaitsee Skanderbegin aukio, jonka keskellä on mahtipontinen Skanderbegin ratsastajapatsas. Aukio ja sen ympäristö olivat suuren uudistustyön kohteena. Aukion ympäriltä löytyvät kaupungin merkittävimmät kirkot ja moskeijat sekä kulttuuri- ja museorakennukset. Ylhäällä vuoren rinteellä 560 m korkeudella meren pinnasta sijaitsee Kruja, Albanian keskiaikainen pääkaupunki. Tunnin ajo pitkin huonoja ja kapeita vuoristoteitä ja olimme keskellä kylää. Siellä meitä oli vastassa jälleen Skanderbegin ratsastajapatsas. Krujan linnoitus toimi tämän kansallissankarin päätukikohtana taisteluissa ottomaaneja vastaa. Linnoitus on rakennettu kallionkielekkeelle, josta on avoin näköala ympäröivään maaseutuun. Linnoituksessa sijaitsi myös viehättävä lounaspaikkamme. Kylän keskustan basaarikujaan jäi aikaa tutustua lounaan jälkeen. Seuraavana päivänä ohjelmaamme kuului käynti Dajti-vuorella. Gondolihissillä nousu lähes vuoren huipulle 1200 metriin tarjosi 15 minuutin aikana henkeäsalpaavia näkymiä. Harvoin tulee syötyä lounas niin hienoissa maisemissa. Turistin havaintoja Tiranasta. Albania on yksi Euroopan köyhistä valtioista. Tämä ei tule näkyviin oikeastaan millään tavalla katukuvassa. Ihmiset ovat pukeutuneet länsimaisesti, kerjäläisiä on selvästi vähemmän kuin Helsingissä. Harjoittelu markkinatalouden ehdoilla toimintaan kommunismin jälkeen tuli näkyviin keskeneräisinä, pysähtyneinä rakennusprojekteina. Hylättyjä rakennusrunkoja oli näkyvissä sekä Tiranassa että sen ulkopuolella. Hyviä kahviloita ja ravintoloita on runsaasti siitäkin huolimatta, että turisteja ei paljon näkynyt. Paikalliset, joutilaanoloiset keski-ikäiset miehet kansoittivat kahvilat. Nuoria yli 20- vuotiaita miehiä näkyi katukuvassa vähän. Ilmeisesti merkittävä osa heistä oli siirtotyöläisinä hankkimassa rahaa perheilleen. Jos Helsingin ja Tiranan henkilöautot vaihdettaisiin päittäin, pääosa ihmisistä ei huomaisi vaihtoa. Eroa syntyisi, jos vaihdettaisiin linja- tai kuorma-autot. Autoja oli paljon ja liikennekulttuuri olematonta. Tiranan liikenne oli kaoottista. Käytössä oli liikennesäännöt, jotka eivät avautuneet turisteille. Katujen ylityksissä tuli olla todella varovainen. Punainen
liikennevalo ei merkinnyt kaikille autoille pysähtymistä. Silloin tällöin joukkoon oli eksynyt kohteliaitakin autoilijoita, jotka antoivat ystävällisesti viittoilleen tilaa ylittää kadun. Albanian noin kolmesta miljoonasta asukkaasta vähän yli puolet on muslimeita. Tiranan perusteella islam ei hallitse elämää, uskonto on turistin silmin katsottuna hyvin maallistunutta. Hiukset peittäviä huiveja näki vain hyvin harvoilla naisilla - kasvot peittäviä huntuja tuskin lainkaan. Entisen diktaattorin Enver Hoxhan vainoharhaisen linnoittamisen jälkiä näkyi Tiranassa vähän. Muutamia bunkkereita on jätetty ilmeisesti enemmänkin museointimielessä. Vuoristoteiden varsilla linnoitteita näkyi jonkin verran, mutta ei mitenkään poikkeavan paljon. Tiranassa Hoxhan jäljet oli helppo tunnistaa rakentamisessa, kommunismin aikaiset julkiset rakennukset erottuivat muusta rakennuskannasta. Hotelli Sheraton tarjosi erinomaisella sijainnillaan hyvän mahdollisuuden tutustua Tiranaan. Hotelliaamiainen oli runsas ja tarjosi oivallisen päivän aloituksen. Monipuolinen hedelmävalikoima täydensi miellyttävästi aamupalaa. Turistille Albania on, Tiranan ja sen lähiympäristön perusteella, mukava ja edullinen maa. Palvelu pelaa hyvin. Ruoka ja juomat maksavat vain murto-osan Suomen hinnoista. Maksuvälineinä käyvät, paikallisen valuutan lisäksi, eurot ja maksukortit.