Kannuksen Joulu 2013 KANNUKSEN JOULU 2013 1
Lasten sivut roikolan koulun oppilaat Sanni Saarenpää 3. lk Hilda Haavisto 6. lk Helka Kupsala 2. lk Milla Luoma-Tokoi 2. lk Emilia Kukkola 6. lk Joululahjat ovat ihania, koira mietti. Ja joululahjat ovat tärkeimpiä, koira sanoi kissalle. Mutta koira! Kissa tokaisi. Miten niin joululahjat ovat tärkeimpiä? Kissa kysyi. Koska joulu on tehty antamisen iloksi, kissa sanoi. etkä muka sinä saa hyvää mieltä kun sinä annat jollekin lahjan. En tiedä. Miten niin et tiedä? Koska en ole ikinä antanut kenellekään lahjaa. No sinähän voisit antaa minulle lahjan. Niin mitä aioinkin, ole hyvä. Eikö sinulle tullutkin hyvä mieli? Kyllä vain tuli Ṅeea Roiko 2. lk Killen tehtävä vietyä kaikki lahjat ajallaan. Kille mietti, mietti ja mietti. Sitten jouluaaton aamu tuli, ja Kille oli hätääntynyt kuin orava, jolta loppuu kävyt kesken talven. Kille ajatteli, että hyvin se menee. Sitten Kille lähti porojen kanssa matkaan. Kille oli jo vähän harjoitellut ohjaamista pukin kanssa, mutta silti Kille oli vähän hädissään. Onneksi porot olivat parhaita lentäjiä koko Korvatunturilla. Kille luotti poroihin. Kille oli jo ensimmäisellä talolla ja kaikki oli vielä sujunut hyvin. Pukki soitti Killelle kahden tunnin kuluttua ja kysyi oliko kaikki hyvin. Kille vastasi puolessa välissä pukille ja sanoi, että kaikki oli sujunut hyvin. Sitten matka oli sujunut hyvin ja Kille pääsi takaisin Korvatunturille. Kille meni heti katsomaan joulupukin vointia ja siellä olikin kaikki tontut huutamassa: - Yllätys! He olivat ostaneet Killelle pienen poron. Kille antoi sille nimen Petteri Punakuono, sillä hänellä oli punainen nenä. Sitten hän oli hyvin iloinen ja Olipa kerran pieni tonttu. Tontun nimi oli Kille. Kille oli joka vuosi iloinen, kun sai jakaa lahjoja pukin kanssa. Kille sai jakaa vaikka millaisia lahjoja, pieniä, isoja, pehmeitä ja kovia. Sitten eräänä jouluna Kille sai pukilta erikoistehtävän. 2 Killen piti itse viedä kaikki lahjat, koska pukki oli lähti kouluttamaan poroaan. KANNUKSEN JOULU 2013 vakavasti sairastunut. Kille mietti miten hän saisi Anton Kohal 6. lk
Kannuksen Joulu 2013 Presidentin tervehdys... 2 Seurakunnan tervehdys... 3 Kaupungin tervehdys... 4 Lumityttö tuo talven... 5 Jouluterveiset Kairosta!... 6 Elämäni ja maailmani, Elsa Mäkelän elämäntarina... 8 Olisiko sinulla hetki aikaa?...10 Hattu...14 Koulutiellä ennen ja nyt... 16 Vuoden kuvat... 20 Paluumuuttajana Kannukseen... 24 Ystävyys vahvistaa yritystä, yritys ystävyyttä... 26 Kymmenen vuotta kesäteatteria... 28 Talvisota-runo... 30 Kö Mikko pipahti tarina Kannuksen murtehella... 31 Perinnehoitaja Leila Kattilakoski hoitaa ja kouluttaa... 32 Lestijoella ja Joulun taika... 34 Kennellinjalla opiskelua Kannuksessa... 36 Kuta paremmin hankkeita haalit, sitä paremmin aluetta vaalit?... 38 Kannuksen yrittäjäjuhla, Kannus-Gaala... 40 Vanhat valokuvat... 42 Muisteluja Palvelukeskus Kotirannan alkutaipaleelta... 44 Sananparsia Kannuksen murtehella... 47 Kannuksen uimahallihanke nytkähti viimein liikkeelle... 48 Kannuksen uimahallin perustamisesta nykypäivään... 49 Sirkus Kannuksessa... 50 Kirje Paul Gerlitziltä... 52 Tarinaa kaksoisraiteesta... 53 Rotarien vierailu Sievin Jalkineella... 54 Ilmalaiva Kannuksen yllä... 55 Kotimaa ja Sananparsia... 56 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! KANNUKSEN JOULU Kotiseutulehti nro 29 ISSN 0783-5159 Etukansi: Joulukortti 1940-luvulta Takakansi ja sisäkannet: Lasten Joulu, Roikolan koulun oppilaat Toimituskunta: Tapio Ruusu (pj.), Vilho Moisio (siht.), Marko Niemonen, Kalervo Lamu, Erkki Niemelä, Seppo Kauppila, Veikko Haapalehto, Simo Porkola ja Juhani Vähähyyppä Ilmoitushankinnan johto: Markku Eskola Painos: 3000 kpl Taitto: Tiina Fors, Mainostoimisto Taikahattu Paino: Lönnberg Painot Oy, Ylivieska 2013 Irtonumeroita á 6,- saatavissa kaupunginviraston infosta, Onnimannista ja Rotaryveljiltä KANNUKSEN sekä sähköpostitse JOULU tilattavissa 2013 osoitteesta truusu@hotmail.com 1
Presidentin tervehdys Nyt kädessäsi oleva Kannuksen Rotaryklubin toimittama Kannuksen Joulu-lehti on järjestyksessään 29. vuosikerta. Klubimme täytti tänä vuonna 30 vuotta. Näin olemme tuoneet Teille koteihinne Jouluiloa lähes joka vuosi. Sanotaan, että joulu on juhlista jaloin ja kaikilla hyvä tahto. Nykyään tätä hyvää tahtoa löytyy yhä vähemmän, johtuen ihmisten elämän kiireellisyydestä ja maallistumisesta. Joulun merkitys on pikkuhiljaa hiipunut ihmisten mielistä. Suomen perinteinen joulu alkoi 1900-luvun alussa, jolloin sytytettiin haudoille kynttilät, kirkossakäynti, jouluevankeliumin kuuleminen, joulusauna, runsaan jouluaterian syöminen sekä lahjojen anto/jako. Kansainvälinen rotaryjärjestö perustettiin Chicagossa Yhdysvalloissa 23.2.1905. Perustajana oli asianajaja Paul Harris ja hänen kolme ystäväänsä. Eurooppaan Rotary laajeni 1911 ja Suomeen 1928. Tänään on 108 vuoden jälkeen rotareita maailmassa yli 1,2 miljoonaa yli 200 maassa ja 34 000 klubia. Suomessa klubeja on yli 300 ja Tämän päivän Rotary ei ole aivan samanlainen kuin ennen. Vaikka maailma on muuttunut, niin rotareiden perustana ovat aina olleet arvot: palvelu, toveruus, moninaisuus, riippumattomuus ja johtajuus. jäseniä n. 12 000. Järjestönä Rotary on tullut tunnetuksi tekojensa kautta. On järjestetty erilaisia kansainvälisiä ohjelmia esim. nuorisovaihto, stipendit sekä laajat humanitääriset hankkeet. Rotary kuvaa tunnuslausetta Palvelu itsekkyyden edelle. Tämän päivän Rotary ei ole aivan samanlainen kuin ennen. Vaikka maailma on muuttunut, niin rotareiden perustana ovat aina olleet arvot: palvelu, toveruus, moninaisuus, riippumattomuus ja johtajuus. Rotary International Presidentti Ron D. Burton tuo esiin rotaryvuoden 2013-14 ajatuksen teeman: Sitoudu Rotaryyn, muuta elämää. Rotarina oleminen tarkoittaa sitä, että näemme maailman ja meidän tehtävämme on siinä ainutlaatuinen. Se tarkoittaa myös sitä, että näemme oman paikkakuntamme olevan meidän vastuullamme: ryhdymme toimeen, teemme töitä asioiden eteen ja teemme sen mikä on oikein emmekä sitä mikä on helppoa. Koko Rotareiden tavoite on poistaa polio maailmasta. Tämä Kannuksen Joululehti on osa Rotareiden toimintaa omalla paikkakunnalla ja jaetaan joka talouteen. Lisäksi siitä ilmoitetaan facebookissa, jotta entiset kannuslaisetkin saavat kotiseutulehden itselleen. Kannuksen pieni klubi kerää varoja lähinnä paikalliseen apuun, mutta myös ulkomaan kohteisiin, kuten polion hävittämiseen maailmasta. Klubi on paikallisesti antanut stipendejä kouluihin, suorittanut lahjoituksia apuvälineiden hankintaan sairaille ja vanhuksille sekä tuettu kehitysvammaisten virkistysmatkoja. Hyvä lukija, sinäkin voit osallistua paremmin Kannuksen ja maailman rakentamiseen maksamalla lehden hinnan oheisella pankkisiirtolomakkeella. Lehden tuotto käytetään lyhentämättömänä rotarytavoitteiden saavuttamiseen. Parhaimmat kiitokset Teille kaikille tuestanne. Kiitos myös talkootyöhön osallistuneille kirjoittajille ja mainostajille. Toivotan kaikille muistoisia lukuhetkiä Joululehden parissa sekä Rauhallista Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle 2014. Kannuksen Rotaryklubi Tapio Ruusu Presidentti 2013-2014 2 KANNUKSEN JOULU 2013
seurakunnan tervehdys Löytämisen ilo! L aitan tulen takkaan, sytytänpä vielä tulen kynttiläänkin. Sanotaanhan, että joulu on joka päivä. Kotipihalla, ikkunan takana ovat omenapuut vielä täydessä lehdessä, nurmikko ja useimmat puut vihreitä. Puut ovat varistaneet vasta osan lehdistään. Kultapiisku ja nauhukset kukkivat kirkkaan keltaisina. Kirkkovuoden suureen juhlaan on tätä kirjoittaessani aikaa vielä lähes kolme kuukautta. Niin joulu joka päivä. Tuolla ajatuksella voin jatkaa kirjoittamista. Tuon lausahduksen takana saattaa olla ajatus siitä, että juhla, ylenpalttinen syöminen ja lahjat ovat asioita, joiden toivoisimme olevan todellisia vähän useamminkin. Ehkä lausahdus myös kuvaa aikaa, jolloin todellakin vain jouluna saattoi olla riittävästi kaikkea. Se on sellaista, johon meidän aikamme ihmisillä ei ole oikein kosketuskohtaa. Tavaraa ajatellen joulu on nykyaikana Suomessa aina läsnä. Joulu joka päivä kantaa kuitenkin myös syvällistä sisältöä. Ensimmäisen joulun tapahtumissa ulkoiset olosuhteet eivät olleet kovinkaan kummoiset. Majapaikka oli täynnä. Eläinten tallissa oli tilaa, mutta märehtivät ja määkivät eläimet synnytyssalissa eivät ehkä olleet se mitä Maria ensisynnyttäjänä toivoi. Suku ja elämän turvaverkosto oli kaukana Galileassa ja niin kuitenkin koitti tuo päivä ja ilta, kun lapsi syntyi. Näin syntyi jokapäiväiseen jouluun sen keskeisin sisältö. Näin joulusta voi tulla jokapäiväinen juhla. Tuon sisällön varassa kristillinen kirkko on elänyt läpi vuosituhansien ja elää edelleen. Tiedämme, että lapsi kasvoi mieheksi. Tähti muuttui ristiksi. Seimi vaihtui haudaksi. Ihmisen matkaan kuuluva kuolema avautui iankaikkisen elämän toivoksi Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman ja ylösnousemisen kautta. Anteeksiantamuksen kautta elämään tulee syvä, ennen kokematon ilo. Ensimmäisenä jouluna paimenet kutsuttiin läheiseen talliin katsomaan vastasyntynyttä lasta. Vaikka talliin astuminen oli arkisen työnsä keskeltä tuleville paimenille helppoa ja luonnollista, oli kutsu sinne ollut raju ja hämmentävä. Enkeli antoi ilmoituksen, joka sai miehet pelkäämään: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon kaikelle kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja! Löytämisestä seurasi ilo! Joulu oli joka päivä sen jälkeen. Iloista Vapahtajamme syntymäjuhlaa, Herramme siunausta uudelle vuodelle 2014! Erkki Huuki, kirkkoherra, Kannuksen ev.lut. seurakunta KANNUKSEN JOULU 2013 3
kaupungin tervehdys Kannusilmiö JUURET ELÄMÄLLE K ulunut vuosi on ollut monella tavoin myrskyisä niin Suomessa kuin maailmalla. Valtaisa rakennemuutos on siirtynyt perusteollisuudesta it-teollisuuteen ja johtanut tuhansien työpaikkojen vähentämiseen. Suomessa on esim. metsäsektorilta hävinnyt vuodesta 2000 yli 25.000 työpaikkaa. Kaiken huipuksi suomalaisuuden ikoni ja ylpeyden aihe Nokian matkapuhelimet myytiin Microsoftille. Elinkeinoelämän rakennemuutos heijastuu vääjäämättä myös julkiselle puolelle. Yhä globalisoituvassa maailmassa verotulojen kertymää on yhtä vaikeampi ennustaa. Kuitenkin väestön ikääntyminen aiheuttaa yhtä enemmän painetta julkisten palvelujen tarpeelle. Näitä kaikkia uutisia saamme päivittäin mediasta. Siksi onkin mielenkiintoista havaita kuinka pohjalainen yritystoiminta ja yrittäjyys on pitänyt hyvin pintansa tässä myllerryksessä. Tilastoista voidaan nähdä, että Pohjanmaiden (Etelä-, Keski- ja Pohjanmaa) alueella teollisuuden ja elinkeinoelämän näkymät ovat vakaat ja työttömyys on noussut vain lievästi ylöspäin. Alue on ohittanut jopa Uudenmaan kehitysnäkymissään. Puhutaan jo Pohjanmaa-ilmiöstä. Yksi syy voisi olla sitoutuneet omistajat. Joskus on väitetty, ettei omistajuudella ole väliä globaalissa maailmassa mutta erityisesti nyt tarvitaan sellaisia yritysten omistajia ja rakentajia, jotka uskovat omaan toimintaan, kehittävät yritystään ja pitävät huolta työntekijöistä. Tämä näkyy myös Kannuksen yrityksissä. Suurimman osan takana on kannuslainen tai lähialueen yrittäjä, joka on sitoutunut ja halukas kehittämään yritystään. Kannuksen yrityskanta on pysynyt vakaana jo pitkään ja työntekijämäärä samoin. Tätä voidaan pitää hyvänä saavutuksena kun maailma ympärillä muuttuu nopeasti. Kuluneen vuoden aikana on käynnistynyt Riippa- Eskola -osuuden kaksoisraiteen rakentaminen ja se on näkynyt Kannuksen katukuvassa. Pääurakoitsija Destian konttori on Kannuksessa ja maa-ainesten siirto työllistää autoilijoita. Urakka on varmasti Kannuksen historian suurimpia, sen arvo on peräti 85,2 miljoonaa euroa. Sen aikana peruskorjataan vanhaa ja rakennetaan uutta rataa 4 KANNUKSEN JOULU 2013
30 kilometrin matkalta. Riippaan ja Eskolaan rakennetaan uudet liikennepaikat ja Kannukseen uusi henkilöliikennelaituri. Tasoristeykset poistetaan, sillat uusitaan ja rakennetaan huolto- ja yksityisteitä. Urakka näkyy vahvasti Kannuksessa vuoteen 2016 saakka, jolloin sen pitäisi olla valmis tältä osin. Toinen iso infrastruktuurihanke, jonka suunnittelu on meneillään, on Mutkalammin tuulipuistohanke. Prokon Wind Energy Finland Oy suunnittelee tuulipuistoa Mutkalammin, Kalajoen Mökkiperän ja Kokkolan Uusi-Someron alueelle. Hankealue on kooltaan 100 km 2 ja sinne suunnitellaan noin 100 tuulivoimalaa, jotka jakautuisivat puoliksi Kannuksen ja Kalajoen kesken. Tuulivoimayksiköt olisivat teholtaan n. 2-5 MW ja korkeudeltaan n. 90-165 metriä ja lavan pituus olisi n. 50-65 metriä. Hankkeen YVA-suunnitelma on hyväksytty ja YVA-arviointi on meneillään. Kauan odotettu ja valmisteltu Kannuksen vapaaaikakeskuksen korjaus- ja laajennusinvestointi on jo uimahallin sekä kuntosalin osalta valmistunut ja liikuntasalien osalta valmistuu ensi vuoden alkupuolella. Käyttäjät ovat iloinneet uusista, valoisista ja nykyaikaisista tiloista sekä erityisesti vesiliukumäestä. Uudet altaat mahdollistavat erilaisten vesiliikuntamuotojen harrastamisen ja esteettömyys on otettu rakentamisessa hyvin huomioon. Näin kaikenikäiset ja -kuntoiset uimarit voivat turvallisesti tulla Kannukseen KitinVapariin nauttimaan! Kannuksessa toimii monia mielenkiintoisia hankkeita, kuten Hyvinvointi Kannus ja Ympäristötietoinen Kannus. Näiden hankkeiden avulla on esimerkiksi kunnostettu retkeilyreittejä ja toteutettu esteetön kalastuslaituri Niskankoskelle. Biolaakso-hanke tuo esille Kannuksen sekä Kalajoki-, Lestijoki- ja Perhonjokilaaksojen biotalousalan osaamista sekä yritystoimintaa. Tavoitteena on lisätä alan tutkimus- ja kehittämispanostuksia sekä saada uusi luonnonvara-alan keskus Kannukseen. Kannuksen yrityspuistot -hankkeessa kohennetaan yritysalueiden opastus- ja kylttijärjestelmää sekä tiejärjestelyjä ja Kasvuinno -hankkeessa autetaan innovatiivisia ja kasvuhakuisia yrityksiä niiden erilaisissa kehittämishaasteissa. Jos työ- ja elinkeinoministeriön väki on tunnistanut Pohjanmaa-ilmiön, voidaan pienemmässä mittakaavassa puhua myös Kannus-ilmiöstä. Jo vuosia jatkuneen kansallisen laman aikana Kannus on onnistunut säilyttämään hyvän vireensä. Täällä uskotaan tulevaisuuteen ja rohkeaan erikoistumiseen. Lukion uusi eläinlääketieteellinen linja on siitä hyvä esimerkki. Toisaalta uskotaan myös alueen omien vahvojen elinkeinojen voimaan ja kasvuun. Kannus on nyt ja tulevaisuudessa hyvä asuinpaikka monipuolisine palveluineen ja erinomainen yritysympäristö uusille ja vanhoille yrityksille. Kannus antaa juuret elämälle. Hyvää Joulua ja iloista Uutta Vuotta 2014! Anne Pesola kehitysjohtaja Lumityttö tuo talven Lumityttö kulkee lumihupussaan lumilinnun sulkaviitta harteillaan. Lumitossuissa lumitähdet lempeää laulua laulaa. Kuuletko kiteiden laulun, kun lumia putoilee? Näetkö lumitytön ja linnun, kun hangella kimaltelee? Hiljaisuudesta kasvaa kauneus maailmaan. Valkoisen, puhtaan sateen lumityttö tuo mukanaan. Inkeri Karvonen KANNUKSEN JOULU 2013 5
1.12.2013 Jouluterveiset Kairosta! On joulukuu ja herään auringonpaisteeseen. Auringonpaiste, vihreät pihat ja kukkivat kasvit eivät viestitä talvesta, vaikka elämme Kairon talvea. Lampötila on ulkona ehkä noin 15 astetta, mikä on lämpimämpi mitä sisätiloissa, koska lämmitykset puuttuvat taloista. Egyptiläiset ystäväni eivät usko että olen Suomesta kotoisin, kun palelen täällä talvikuukausina ja pidän villasukkia jaloissa. Kairossa eläminen on alkanut pikku hiljaa normalisoitumaan, vaikka onhan tässä kaksi vuotta saanut elää päivä kerrallaan -periaatteella maan poliittisen tilanteen vuoksi, eikä Suomeen muuttokaan ole ollut mahdottomuus. On positiivista huomata, että egyptiläiset ovat toiveikkaita tulevaisuudesta ja uskovat, että sekä maan poliittinen tilanne ja ihmisten elämänlaatu kohenee. Tie on varmasti pitkä ja mutkikas, mutta ihmisten yhteishenki on vahvempi kuin koskaan. Joulua on alettu viettämään yhä enemmän Kairossa, vaikkakin vain koristeiden, lahjojen ja laulujen kera. Joulunaikaan Kairon kaduille ilmestyy ulkomailta tuotuja joulukuusia, joulutähtiä ja kauppoihin kaikennäköisia joulukoristeita. Niitä ei vielä 10 vuotta sitten olisi saanut mistään. Lastemme käymassä Kanadalaisessa koulussa on myös nykyään vuosittainen joulujuhla, jossa oppilaat laulavat tunnettuja englannin- ja ranskankielisiä joululauluja, joihin ei liity mitään uskonnollisia vakaumuksia. Vaikka perheemme asuu Egyptissä, yritämme ylläpitää suomalaisia perinteitä niin paljon kuin mahdollista. Perheemme jouluvalmisteluihin kuuluu joulusiivous, koristeiden ripustaminen, pöytaliinojen vaihtaminen punaisiin ja torttujen sekä piparkakkujen leipominen. Olohuoneeseen laitamme joka vuosi muovikuusen, jonka lapset koristelevat joulukoristein ja kynttilöin. Joulukalentereitakin saa nykyään kaupoista ja joulupukki käy aina aattona tuomassa lapsille lahjoja. Äiti! Tuleeko joulupukki Suomesta asti porolla lentäen? kysyy lapsemme joka joulu ja vastaus on tietysti Kyllä. Vaikka mikään ei voi korvata suomalaista ja Suomessa vietettyä joulua, lapsemme rakastavat joulun odotusta ja kaikkea sitä taianomaista tunnetta mikä jouluun liittyy. Joulu herättää meissä kaikissa tietyn siteen Suomeen. Varsinkin minulle lapsuuteen sekä perheeseeni, jonka vuoksi siitä on tullut meidän koko perheelle tärkeä juhla. Sen tunteen haluan viedä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Jouluterveiset Kannukseen syntymäkotipaikkakunnalleni Katri-Helenan laulun saattamana. Laulu pitää mielestäni niin paikkansa missä tahansa joulua viettääkin: Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, joulumaa on ihmismielen rauhanvaltakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, oulumaa jos jokaiselta, löytyy sydämestä. Maija Lamu 6 KANNUKSEN JOULU 2013
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! 4 KANNUKSEN JOULU 2013 7 Kannuksen Joulu 2012 9
ELÄMÄNI JA MAAILMANI Naisten elämäntarinoita 1930-luvulta tähän päivään Äskettäin on ilmestynyt kirja, joka avaa ikkunan kolmentoista naisen historiaan ja elämänvaiheisiin. Kirjassa on mukana neljä kansallisuutta: suomalaiset, eestiläiset, venäläinen ja serbi. Vanhimmat kertojat ovat syntyneet vuonna 1926 ja nuorin 1957. Minulle kirjan toimitustyö on ollut elämääni rikastuttava kokemus. Olen kiitollinen luottamuksesta, jota elämäntarinan kertominen aina edellyttää. Olen ihaillut sitä suurta ymmärtämystä ja elämänviisautta, mitä jokainen haastateltava on tuntenut vanhempiaan kohtaan, ja osannut sijoittaa vaikeatkin asiat historialliseen tilanteeseen ja olosuhteisiin. Voihan olla, että aika kultaa muistot; vaikein on ehkä unohtunut. Yksi näistä elämäntarinan kertojista on kannuslainen ELSA MÄKELÄ. Hän kertoo, miten talvisodan aikana Hyrsylän mutkasta evakkotielle joutunut tyttö selvisi ja päätyi Keski- Pohjanmaalle Kannukseen. Muut kirjan mielenkiintoiset naiset Kaksitoista muuta tarinaa vie lukijan erilaisiin paikkoihin, paikkakuntiin, Elsa Mäkelän kova lapsuus Elsa on syntynyt Hyrsylän mutkasta ja muistaa lapsuutensa tapahtumia perheensä vanhimpana hyvin. Elsa kertoo miten perheen arkeen tuli surua kun veli kuoli kolmivuotiaana ja myöhemmin perheen isä menehtyi vuonna 1933, Elsan ollessa vain 7-vuotias. Siihen loppui lapsuus. Jouduin olemaan äidin rinnalla kaikissa töissä ja ottamaan vastuuta nuorempien lasten hoidosta. Perheessä oli vain tyttöjä ja äiti opetti meidät tekemään töitä, heti pienestä pitäen. Se olikin osaltaan meidän onni, olen sitä asiaa arvostanut hyvin paljon elämäni varrella, kertoo Elsa. Perheen maataloudesta ja raskaista töistä selvisimme sukulaisten ja satunnaisten metsä- ja maatöitä tekevien työmiesten turvin. Toiveita paremmasta elämästä oli jo näkyvissä. Vuoden 1938 vaiheilla suunnittelimme jo uuden talon rakentamista. Rakentaminen kuitenkin jäi toiveiden tasolle, sillä lähestyvä sota aiheutti uusia ongelmia perheellemme, muistelee Elsa perheensä tilannetta. Talvisodan varjossa Koko syksy 1939 oli kylässämme levotonta. Hyrsylänmutka oli rajaseutua. Kylän miehet vietiin linnoitustöihin ja nuoria miehiä armeijaan. Ja sitten 30.11. pihallemme tulivat ensimmäiset kuulat. Ensimmäisen sotayön me kyläläiset vietimme yhdessä heinäladossa, muistelee Elsa. Lapsista se oli jännittävää. Talvisodan ensimmäiset viikot olivat rauhallisia ja joulunkin vietimme kotona,vaikka Hyrsylän mutka oli jäänyt rintaman taakse, mutta ensimmäinen evakkomatka alkoi helmikuun 11 päivänä 1940. Nyt rintamalinjat ovat niin lähellä ja siviiliväestö pitää siirtää turvaan, sanoi suomea puhuva venäläinen naisupseeri ja antoi meille kaksi tuntia aikaa tavaroiden pakkaamiseen. Pakkasimme tavaroitamme ja minä menin aittaan pussittamaan jauhoja. Venäläinen sotilas lähti aseensa kanssa vartioon. Jauhosäkin suun kanssa oli ongelmia ja komensin häntä pitämään säkin suuta ja hän totteli. Tuota tilannetta olen muistellut monta kertaa. Ja ne jauhot olivat tarpeellisia, niistä keitettiin monet puurot meille ja muillekin evakkotaipaleen varrella. Monta mutkaa evakkotiellä Vaikka Elsan lapsuutta väritti sota ikävällä tavalla Elsa sanoo muistavansa lapsuuttaan kuitenkin onnellisena. Talvisodan jälkeen tuli muutto Karjalaan takaisin ja sitten toinen lähtö evakkotaipaleelle. Elsa kertoo, miten hän oli mukana evakkotiellä karjaa kuljettavassa ryhmässä ja miten kolmenkymmenen kävelypäivän jälkeen kengänpohjat olivat puhki, kun ryhmä oli päässyt Karstulaan. Sodan jälkeen Elsa ryhtyi tarmokkaasti opiskelemaan ja hankkimaan itselleen ammattia. Elsa kävi ensin kansanopiston, kotisisaropiston ja suoritti keskikouluaineet loppuun. Se oli mahdollista Helsingissä. Kirjassa tarkemmin opiskelu- ja harjotteluvuosista Helsingissä. 8 KANNUKSEN JOULU 2013
harvinaisiin kokemuksiin ja elämäntilanteisiin. Eräs tarina kertoo, kuinka rakkaus inkerinsuomalaiseen mieheen vei nuoren Hilkka Tialan Lestijärveltä Ruotsiin siirtolaiseksi vuonna 1950, miten kuolinviestejä kotiin vievän papin tyttärestä, Helena Kekkosesta, tuli intomielinen rauhankasvattaja ja miten teatteri on Eila Roineelle ollut puoli elämää, näyttämö vetää puoleensa vielä yli 80-vuotiaanakin. Mielenkiintoisia ovat eestiläisten naisten kertomukset Eestin ajasta, neuvostoajasta ja mitä elämä on antanut heille viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Jännittävin kertomus on ehkä venäläissyntyisen tytön tarina, miten hän perheensä kanssa selvisi Stalingradin taisteluista ja saksalaisten kuolemanjunasta Helsinkiin. Lääkäri Vesna Gajic kertoo omista kokemuksistaan meille tuntemattomammasta Serbiasta. Kirjassa on kahden naisen tarina Lestijärveltä, heidän tiensä vei Ruotsiin. Kahden naisen tarina sivuaa Sieviä ja niissä on historiaa ja mielenkiintoisia käänteitä. Kolmetoista tarinaa elämästä ja yksikään tarina ei jätä kylmäksi lukijaa. Hyvää joulua kannuslaisille toivoo Terttu Väntänen Lohjan Virkkalan lastenkodin jälkeen Elsan tie vei Lieksaan lastenkodin johtajaksi. Noina 50-luvun vuosina oli paljon perheitä, jotka syystä tai toisesta eivät voineet huolehtia lapsistaan. Sota oli vienyt perheiltä isän tai toimeentulon ja romaaniperheillä ei ollut vielä pysyviä asuntoja. Minulla on monia muistoja tuosta työntäyteisestä ajasta ja niistä kovaonnisista lapsista. Naimisiin ja matka Kannukseen Heimoon tutustuintampereella erään näyttelyn yhteydessä. Niin alkoi yhteydenpito, joka johti meidät avioliittoon, muistelee Elsa tuota vaihetta elämässään. Heimo oli komea, kohtelias ja meillä oli samansuuntaisia harrastuksia, tulimme hyvin toimeen. Menimme naimisiin, muutin Silloin palautui mieleeni äitini sanonta: ette mene uuteen paikkaan tapoinenne, menette tapoihin. Kannukseen, uusiin oloihin Pohjanmaalle. Silloin palautui mieleeni äitini sanonta: ette mene uuteen paikkaan tapoinenne, menette tapoihin. Kannukseen olen sopeutunut. Täällä ovat syntyneet lapsemme ja täällä olen elänyt vuodesta 1961. Uusi työsarka löytyi Kannuksen uudesta päiväkodista ja sitä johdin eläkeikääni saakka. Vuosien kuluessa olen ollut monessa mukana ja Kannus on ottanut minut hyvin vastaan. Olen istunut lautamiehenä, saanut herastuomarin arvon. Elsa Mäkelä Terttu Väntäsen haastattelutilanteessa kotonaan. Marttojen toiminnassa olen ollut pisimpään. Marttatyön olen tuntenut omakseni, siellä nainen löytää itsensä, saa taitoja ja luottaa itseensä. Tärkeäksi olen kokenut myös Karjalaisen perinnekulttuurin. Meistä karjalaisista sanotaan, että me olemme syömäköyhiä. Arvostamme kyllä kovasti ruokaa, mutta olemme taloudellisia. Leivomme ja piirakkakulttuurimme on tunnettua. Muistan kun mummo opetti meille piirakantekoa. No, aluksi niistä ei tullut kovin kauniita, mutta mummo lohdutti, että ei se haittaa, sillä piirakan ikä on niin lyhyt. Elsa tunnetaan Kannuksessa ainutlaatuisten piirakoiden tekijänä. KANNUKSEN JOULU 2013 9
Heikki Mäki-Pesolan puhe Kannuksen Rotaryklubin 30 v. juhlassa 14.6.2013 Olisiko aikaa? sinulla hetki AIHEENANI ON AINA NIIN AJANKOHTAINEN KYSYMYS: OLISIKO SINULLA HETKI AIKAA? AVIOMIES MYYTÄVÄNÄ. Halvalla! Mukana seuraa kaksi paitaa ja kalastusvehkeet, Labradorin noutaja ja 12 kg hirven lihaa. Näin joskus parturituolissa istuessani tällaisen, oikein maksetun ilmoituksen, kun vaimo oli pannut myyntilistalle miehensä, jolla kyllä oli ollut aikaa, mutta vaimon mielestä vääriin kohteisiin. Edellisessä rotaryklubissani Porin Teljässä erään jäsenen vaimo piti kerran vaihtokokouksessa puheen miehille, meille luomakunnan kruunuille vai pitäisikö sanoa: meille miespoloisille. Puhuja käsitteli mm. miesten ajankäyttöä toteamalla, että Aikamies on mies, jolla on aina aikaa. Hänellä on loma-aika, joutoaika ja nokosaika, hänellä on myös juoksuaika ja virka-aika. - Kadehdittava mies eikö vaan! Jos sinulla on aina riittävästi aikaa, et ole koskaan kiireinen etkä myöhästele mistään, et tule töihin lomalla etkä mieti työasioita yöllä, puheeni ei ole tarkoitettu sinulle. Mutta; jos tunnet, että joudut alituisesti tuskailemaan ajan puutteen ja kiireen keskellä, sinun kannattanee jäädä kuulolle. Joskaan en usko, että minulla on mitään sellaista sanottavaa, jota joku ei olisi sanonut jo aiemmin. KIIRE, AJAN PUUTE! Siinä pari aikaamme kuuluvaa termiä, jotka tekevät kovaa tuhoaan perheissä, yrityksissä, ihmissuhteissa.. Olemme jääneet koukkuun. Olemme hyväksyneet huomaamattamme kiireen ja ajan puutteen osaksi arkeamme. Kuvittelemme menettävämme jotain, jos emme tee kaikkea nopeasti. Loppuun palamiset, masennus, stressi ja tarkoituksettomuuden tunne sikiävät juuri siitä, että olemme menettäneet otteen ajasta. Se hallitsee meitä. KUINKA TÄSSÄ NÄIN PÄÄSI KÄYMÄÄN, vaikka maailma on pullollaan erilaisia ajankäytön suunnitteluun tarkoitettuja vempaimia? Vai onko joku varastanut aikaamme ja yrittää nyt myydä sitä meille takaisin pieninä annoksina, kovaa maksua vastaan? KUKA ON TUO JOKU? Se olen minä. Se olet sinä, se on MEISTÄ itse kukin omassa elämässään. Olemme varastaneet sitä aikaa nyt saarnaan saarnaan erityisesti itselleni - jonka olisimme tarvinneet lepoon, rauhalliseen ja säännölliseen ruoka-aikaan, liikuntaan ja ihmissuhteiden hoitamiseen. AJATELKAAPA, YSTÄVÄT, KUINKA PARA- DOKSAALISESSA TILANTEESSA OLEMME: meillä ei ole aikaa, mutta toisaalta sitä on niin paljon, että joudumme - kuten sanonta kuuluu tappamaan sitä. Joudumme tappamaan aikaa!! Ajantappo onkin yksi suurimpia bisneksiä koko maailmassa. Elämysteollisuus tarjoaa laitteita, kanavia ja sisältöjä, joilla saamme tylsäksi käyneen aikamme kulumaan leppoisammin. Hullunkurista säälittävää, eikö vaan - on se, että meistä useat raatavat niska limassa rahoittaakseen ajantappoon tarvittavat välineet ja AJAN!! Ja taas on kiire! SUURIN SYY AJAN PUUTTEESEEN JA SEN TUOMAAN KIIREESEEN on asioiden hallitsemattomuudessa ja epäjärjestyksessä, prioriteettien katoamisessa elämästä. Sauhuamme suunnittelemattomasti sinne, tänne; tietämättä aina edes sitä, mihin olemme menossa ja miksi, unohtaen, että ihminen jolla ei ole omia selkeitä tavoitteita, toteuttaa aina jonkun muun tavoitteita. 10 KANNUKSEN JOULU 2013
AIKAA EI VOI VARASTOIDA, TODELLISUU- DESSA SITÄ EI VOI MYÖSKÄÄN MYYDÄ EIKÄ OSTAA. Olemmeko siis pattitilanteessa? Aikaa ei ole, on alituinen kiire, eikä aikaa saa mistään lisää. Vai saako sittenkin? Vastaus on: Kyllä saa! Sitä saa LUO- PUMISESTA JA AJATTELUN MUUTOKSESTA. V.A. Koskenniemi on runoillut: On monella suru suuri siitä, kun ei touhulta työhön aikaa riitä. ELLEMME OSAA LUOPUA turhanaikaisesta hössötyksestä ja tohottamisesta, seurauksena on elämänmittainen kalvava ajanpuute, joka ruokkii tunnetta, että aina on se kuuluisa virheitä täynnä oleva maanantaiaamu.. kone ei ota käynnistyäkseen, olemme väsyneitä. kaikki on tekemättä.. kuljemme kotoa työn kautta kotiin, tai paremminkin työstä kodin kautta työhön. Sillä on nimikin: ORAVANPYÖRÄ. Rotaryklubissammekin vieraillut professori Sakari Orava ei ole jäänyt sukunimensä vangiksi. Hänen oravanpyöränsä pyörii kolmen ärrän tasapainoisella rytmityksellä: RUKOUKSELLA, RAVINNOLLA JA REENAUKSELLA. Ne antavat virtaa kiireettömään ja siksi juuri tehokkaaseen ajankäyttöön niin työssä kuin elämässä yleensäkin. SIINÄ OLISI OLLUT AIKANAAN OHJETTA MI- NULLEKIN, joka työnarkomaanina juoksin kilpaa ajan kanssa. Elämäni oli kahlehdittuna KIIRE -nimisillä raudoilla. Sihteeri ja kalenteri määräsivät elämäni tahdin. Olin orja. Aloin kysellä: Mitä oikein olen tekemässä? Mihin olenkaan matkalla? Onko tässä kaikessa mitään mieltä? Tässäkö tämä ihmisen elämä on, tämä ainutkertainen elämä, tämä ihmeellinen elämä? Siinäkö se menee, että aamu aamun jälkeen nousen ylös ja juutun samalla elämän vauhtipyörään ja sitten taas seuraavana yönä kömmin umpiväsyneenä vällyjen alle ja nukahdan - jos nukahdan, sillä vauhtipyörä ei ole aina pysäytettävissä? Tein itselleni lisäkysymyksen: Mitä tästä kaikesta jää tähteeksi? Vastaus oli ja on yksinkertainen: Ehkä muutama henkilö enemmän hautajaisissani! Poistin sanavarastostani sanan KIIRE. Ajanpuute ja jatkuva kiire ovat uusköyhyyttä, johon kenenkään ei tarvitse suostua. JOS MEILLÄ ON KROONINEN PULA AJASTA, ONGELMA ON MEISSÄ ITSESSÄMME: Joko emme halua kohdata totuutta tai sitten emme vain kerta kaikkiaan osaa elää tätä päivää, juuri tätä päivää, jonka suhteen voimme vielä tehdä jotain. Elämme usein eilistä, joka meni ja jonka suhteen ei ole enää mitään tehtävissä tai elämme huomista, jonka tulemisesta kohdallamme ei ole edes mitään varmuutta. ARVOISA JUHLAVÄKI Olette varmaan kuulleet sen tuhannen kerran tarinan ajankäytön professorista, jonka suuryitysten johtajat pyysivät luennoiman oikeasta ajankäytöstä. Professori näytti käytännön esimerkin täyttämällä edessään olevan lasikulhon tennispallon kokoisilla suurilla kivillä ja kysyi: Onko maljakko tämä maljakko nyt täynnä? Yritysjohtajat tarkastivat maljakkoa ja vastasivat: Kyllä on! Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että siihen ei mahdu enää mitään. Professori hymähti ja otti pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa, ja kaatoi sen varovasti tuohon isoja kiviä täynnä olevaan lasikulhoon. Kysymykseen: Onko maljakko nyt täynnä? tuli vastaukseksi: Luultavasti ei. Hyvä, sanoi professori ja kumarsi ottamaan pöydän alta hienon hienoa hiekkaa olevan purkin ja kaatoi sen tuohon isoon maljaan niin, että hiekka valui suurten kivien ja soran jättämiin rakosiin. Onko purkki nyt täynnä? Tällä kertaa kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: Kyllä! Professori puisti päätään ja kaatoi rauhallisesti vieressä olevasta kannusta vettä lasimaljakkoon niin, että se oli piripinnassa. Vasta nyt se on täynnä, hän sanoi ja kysyi sitten: MINKÄ ASIAN TÄMÄ TESTI TEILLE OSOITTAA? Rohkein kuulijoista vastasi: Se osoittaa meille sen, että silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme lisätä sinne aina vielä yhden tapaamisen tai kokouksen. PROFESSORI MELKEIN ITKI. ASIA, JONKA HALUSIN TEILLE OPETTAA, ON SE, ETTÄ JOS EMME LAITA ENSIN SUURIA KIVIÄ MAL- JAKKOON, EMME SAISI NIITÄ MAHTUMAAN SINNE ENÄÄ KOSKAAN MYÖHEMMIN. KANNUKSEN JOULU 2013 11