EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 2.6.2014 COM(2014) 421 final Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Itävallan vuoden 2014 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Itävallan vuoden 2014 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto {SWD(2014) 421 final} FI FI
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Itävallan vuoden 2014 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Itävallan vuoden 2014 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja 148 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 1 ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen 2, ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat 3, ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät, ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon, ottaa huomioon talous- ja rahoituskomitean lausunnon, ottaa huomioon sosiaalisen suojelun komitean lausunnon, ottaa huomioon talouspoliittisen komitean lausunnon, sekä katsoo seuraavaa: (1) Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia kestävään kasvuun ja lisätä sen kilpailukykyä. (2) Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 komission ehdotusten pohjalta suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010 2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan. (3) Valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja 1 2 3 EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. COM(2014) 421 final. P7_TA(2014)0128 ja P7_TA(2014)0129. FI 2 FI
euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon. (4) Neuvosto antoi 9 päivänä heinäkuuta 2013 suosituksen Itävallan vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Itävallan vuosien 2012 2017 tarkistetusta vakausohjelmasta. Komissio antoi 15 päivänä marraskuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 473/2013 4 mukaisen lausuntonsa Itävallan alustavasta talousarviosuunnitelmasta vuodeksi 2014 5. (5) Komissio hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2013 vuotuisen kasvuselvityksen 6, mikä aloitti vuoden 2014 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Komissio hyväksyi samana päivänä asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen 7, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. (6) Eurooppa-neuvosto hyväksyi 20 päivänä joulukuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa. (7) Itävalta toimitti vuoden 2014 kansallisen uudistusohjelmansa 8 päivänä huhtikuuta 2014 ja vuoden 2014 vakausohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2014. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on pystytty ottamaan huomioon. (8) Vuoden 2014 vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva enintään 0,45 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2016, mikä vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Julkisen talouden alijäämä on vuonna 2013 supistunut kestävästi alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Uudelleen lasketun rakenteellisen rahoitusaseman ennakoidaan pysyvän vakaana vuonna 2014 ja paranevan 0,3 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Tämä jää huomattavasti kummallekin vuodelle asetetuista sopeutusvaatimuksista. Myös menojen kasvu poikkeaa merkittävästi niiden kasvulle asetetusta viitearvosta sekä vuonna 2014 että vuonna 2015. Itävalta ilmoitti 12 päivänä toukokuuta 2014 uusista tulo- ja menopuolen toimenpiteistä. Jos nämä toimenpiteet toteutetaan tarkasti ja ajallaan, Itävallan julkisen talouden strategiaan ei enää sisälly suunniteltua merkittävää poikkeamista sopeutusuralta kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta vuonna 2014. Samanaikaisesti suunniteltu sopeutusura kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta sisältää edelleen riskejä, jotka liittyvät vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseen. Vakausohjelman mukaan julkinen bruttovelka kasvaa huomattavasti vuoden 2013 lähes 74,5 prosentista suhteessa BKT:hen 79 prosenttiin vuonna 2014, mikä johtuu Hypo Alpe Adria -pankin omaisuuserien purkamisyksikön perustamisesta, mutta velka alkaa supistua vuodesta 2015 alkaen. Ohjelman julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava, ja sen 4 5 6 7 EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11. C(2013) 8009 final. COM(2013) 800 final. COM(2013) 790 final. FI 3 FI
on laatinut riippumaton elin, Itävallan taloudellinen tutkimuslaitos WIFO. Komission kevään 2014 talousennusteessa odotetaan alijäämän pysyvän alle 3 prosentissa vuosina 2014 ja 2015. Siinä kuitenkin ennustetaan rakenteellisen rahoitusaseman heikkenevän vuonna 2014 ja kohentuvan vuonna 2015 ainoastaan 0,1 prosentilla suhteessa BKT:hen. Neuvosto katsoo ohjelman arvioinnin ja komission ennusteen sekä 12 päivänä toukokuuta ilmoitettujen uusien toimenpiteiden arvioinnin perusteella neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti, että Itävalta on korjannut liiallista alijäämäänsä kestävällä tavalla, mutta että edelleen on olemassa riski merkittävästä poikkeamisesta sopeutusuralta kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta vuosina 2014 ja 2015. (9) Itävalta on talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti lujittanut finanssipoliittista kehystään vuonna 2012 uudistamalla maan sisäisen vakaussopimuksen. Itävallan finanssipoliittisen neuvoston toimivaltuuksia laajennettiin marraskuusta 2013 alkaen finanssipoliittisen sopimuksen vaatimusten johdosta. Eri hallintotasojen välisten suhteiden perusteellinen uudistaminen kunkin tason vastuualueiden selkiyttämiseksi on kuitenkin edelleen tarpeen, kuten hallitusohjelmassa todetaan. (10) Ennustetut keskipitkän ja pitkän aikavälin eläke- ja terveydenhuoltokustannukset ja vähemmässä määrin pitkäaikaishoidon kustannukset muodostavat riskin julkisen talouden kestävyydelle. Vuonna 2014 on tullut voimaan joitakin toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan varhaiseläkkeelle pääsyä ja lisäämään kannustimia pysyä pidempään työelämässä. Silti vuonna 2012 kirjattu 58,4 vuoden todellinen eläkkeellesiirtymisikä on selvästi EU:n keskiarvoa alhaisempi. Se on myös huomattavasti lakisääteistä eläkeikää matalampi (miesten osalta ero oli 5,6 vuotta ja naisten osalta 2,6 vuotta vuonna 2012). Kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyy melko kunnianhimoisia lyhyen aikavälin tavoitteita nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää 1,6 vuodella vuosina 2012 2018, ja niiden toteuttamista on seurattava tarkasti. Eläkejärjestelmään hiljattain tehdyt uudistukset vähentävät kestävyysriskejä todennäköisesti jossain määrin, jos niiden rinnalla toteutetaan työmarkkinaolosuhteiden parannuksia, joiden ansiosta ikääntyneet työntekijät voivat jatkaa työelämässä nykyistä pidempään. Suunnitteilla ei ole kuitenkaan ottaa käyttöön vaikutukseltaan rakenteellisempia ja pitkäaikaisempia toimenpiteitä, kuten lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamisen vauhdittaminen naisten ja miesten välillä tai lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen kytkeminen selkeästi toisiinsa, vaikka nämä toimenpiteet edistäisivät työurien pidentämistä ja eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyttä. (11) Itävallan terveydenhuoltojärjestelmässä resurssien tehokasta kohdentamista haittaa monimutkainen hallintojärjestelmä ja melko voimakas painottuminen suureen ja kalliiseen sairaalasektoriin. Maassa on toteutettu joitakin terveydenhuollon uudistamiseen ja julkisten menojen kustannustehokkuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Ne eivät mahdollisesti ole kuitenkaan riittäviä sektorin rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi. Myös kunnianhimoisemmat tavoitteet olisivat tarpeen painopisteen siirtämiseksi laitoshoidosta avohoitoon sekä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon lujittamiseksi, sillä sen osalta julkiset menot ovat EU:n keskiarvoa alhaisemmat. Ilmoitetut toimenpiteet, joilla pyritään lujittamaan perusterveydenhuoltoa ja kehittämään kroonisten sairauksien yhdistettyjä hoitopalveluja, ovat tervetulleita. Pitkäaikaishoitorahasto, jonka kestoa jatkettiin vuoteen 2016 ja varoja lisättiin 650 miljoonaa euroa ja jota suunnitellaan jatkettavaksi edelleen vuoteen 2018 saakka lisäämällä varoja 700 miljoonaa euroa, FI 4 FI
tarjoaa väliaikaisratkaisun hoitopalvelujen rahoitukseen. Pitkäaikaishoidon rahoituksellinen kestävyys vaatii huomiota myös tämän ajan jälkeen. (12) Itävallan verotusjärjestelmälle on edelleen tyypillistä ansiotulojen korkea vero- ja sosiaaliturvarasitus, joka kohdistuu erityisen voimakkaasti matalapalkkaisiin työntekijöihin. Työn verotusaste oli 24,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012, ja se kuuluu EU:n korkeimpiin. Sosiaaliturvamaksut ja työnantajamaksut ovat lähes 50 prosenttia bruttopalkasta. Korkeat sosiaaliturvamaksut ja alkuvaiheen tuloverot todennäköisesti heikentävät potentiaalisten matalapalkkaisen työn tekijöiden ja kotitalouksien toisten palkansaajien kannustimia tehdä työtä. Äskettäin hyväksytty veropaketti sisältää vain vähäisiä toimenpiteitä työhön kohdistuvan verotuksen keventämiseksi, eikä siinä hyödynnetä mahdollisuuksia siirtää verotuksen painopistettä kohti kasvun kannalta vähemmän haitallisia veroja, kuten juokseviin kiinteistöveroihin, joiden osalta arviot kiinteistöjen verotusarvoista ovat vanhentuneet. (13) Itävallan työmarkkinat toimivat edelleen hyvin, ja maan työttömyysprosentti kuuluukin EU:n alhaisimpiin (2013: 4,9 %). Tulevaisuuden haasteita aiheuttaa kuitenkin väestön ikääntyminen ja työväestön mahdollinen supistuminen, minkä vuoksi olisi aiheellista tehostaa ikääntyneiden työntekijöiden, naisten ja maahanmuuttajien muodostaman alihyödynnetyn työmarkkinapotentiaalin käyttöä. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on edelleen EU:n keskiarvoa matalampi (2013: 44,9 %, EU: 50,3 %), vaikka se on parantunut huomattavasti vuodesta 2000, jolloin se oli lähes 15 prosenttiyksikköä alhaisempi. Varhaiseläkkeelle siirtymisen hillitsemiseen tähtääviä toimenpiteitä tulee voimaan vuonna 2014, ja lisäksi valmisteilla on lisätoimenpiteitä työmarkkinoilta poistumisiän myöhentämistä edistävien kannustimien tehostamiseksi. Ikääntyneillä työntekijöillä on kuitenkin edelleen vaikeuksia jatkaa työssään tai palata työelämään. Maahanmuuttajilla on edelleen vaikeuksia integroitua työmarkkinoille täysimääräisesti, ja heidän työttömyysasteensa on huomattavasti yleistä tasoa korkeampi. Tämä johtuu osittain siitä, että heidän ammattipätevyytensä tunnustamiseen liittyy vielä esteitä, vaikka heidän osuutensa työvoimasta kasvaakin jatkuvasti. Naisten työllisyysaste (70,8 % v. 2013) on melko korkea, mutta kokoaikavastaavana ilmaistuna tilanne on paljon epäsuotuisampi (55,6 % v. 2012). Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus on Itävallassa unionin korkeimpia, ja naisten työssäkäynti keskittyy suuressa määrin matalapalkkaaloille. Tämän seurauksena sukupuolten välinen palkka- ja eläke-ero kuuluu EU:n suurimpiin. Vaikka lasten päivähoidon ja pitkäaikaishoidon palvelujen kehittämiseksi on toteutettu joitakin toimia, niiden saatavuus on edelleen vähäinen. (14) Oppimistulokset ovat Itävallassa parantuneet kaikissa luokissa OECD:n vuonna 2012 toteuttaman opiskelijoiden taitoja mittaavan tutkimuksen mukaan, mutta lukutaitotulokset ovat toistaiseksi EU:n keskiarvon alapuolella. Lisäksi sosioekonomisella taustalla on edelleen merkittävä vaikutus koulutustuloksiin. Vaikka koulunkäynnin keskeyttämiselle asetetut tavoitteet on yleisesti ottaen saavutettu, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden (joiden osuus oppilaista kasvaa jatkuvasti) keskeyttämisaste oli yli kolme kertaa suurempi kuin muun taustan omaavilla oppilailla (21,5 % verrattuna 6,0 %:iin v. 2012). Koulun keskeyttämisen ehkäisemiseen ei panosteta riittävästi. Lisäksi olisi edelleen tarpeen laatia koko maan kattava laadukasta varhaiskasvatusta koskeva strateginen lähestymistapa. Koulujärjestelmän eri osa-alueita koskevia uudistuksia, erityisesti uusimuotoisen keskikoulun käyttöönotto, on käynnissä tai ne on juuri hyväksytty. On tarpeen seurata tarkasti, millaiset mahdollisuudet uusimuotoisella keskikoululla on lieventää FI 5 FI
niitä kielteisiä vaikutuksia, joita oppilaiden varhaisella ohjaamisella eri koulutyyppeihin jo neljän vuoden peruskoulun jälkeen on sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien ja oppimistulosten parantamisen kannalta. Korkea-asteen koulutuksen alalla opiskelijamäärän kasvu aiheuttaa paineita rahoitukselle ja organisaatiolle, mutta opintonsa loppuun saattavien opiskelijoiden osuus on edelleen EU:n keskiarvoa alhaisempi. Oppimistulosten parantaminen on edelleen erittäin tärkeää, jotta voidaan sujuvoittaa polkua koulutuksesta työelämään. (15) Itävallassa on edelleen voimassa merkittäviä sääntelyesteitä, jotka hankaloittavat yritysten ja yksittäisten asiantuntijoiden palvelujen tarjoamista. Tiettyjä ammatteja koskevassa lainsäädännössä asetetaan oikeudellista muotoa koskevia rajoituksia ja säädetään osakkuusvaatimuksista, ja yksittäisiin ammatteihin pääsyyn sovelletaan tarkkoja ammattipätevyysvaatimuksia. Lisäksi monialapalveluyritysten perustaminen on yhä hankalaa. Näiden vaatimusten yhdistelmä luo esteitä markkinoille pääsylle ja asiantuntijapalveluiden harjoittamiselle, mikä rajoittaa kilpailua. Ammattipätevyysvaatimusten osalta Itävalta osallistuu koko EU:n laajuiseen keskinäiseen arviointiin ja on päivittänyt säänneltyjä ammatteja koskevan tietokantansa ammattipätevyysvaatimusten perusteiden ja oikeasuhteisuuden arvioinnin ensimmäisenä vaiheena. (16) Julkisia hankintoja koskevaan EU:n lainsäädäntöön sisältyvillä julkaisuvaatimuksilla pyritään huolehtimaan kilpailun ja yhdenvertaisen kohtelun toteutumisesta tiedottamalla paremmin mahdollisuuksista saada sopimuksia. Tämä on markkinoille pääsyn edellytys. Kilpailun tehostuminen tarjoajien välillä johtaa yleensä hankintayksiköiden kannalta edullisempiin tarjouksiin ja myös hintojen huomattavaan laskuun. Itävallan viranomaisten julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti julkistamien tarjouskilpailujen arvo oli vuonna 2012 kuitenkin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja 6,6 prosenttia urakoihin, tavaroihin ja palveluihin kohdennetuista julkisista kokonaismenoista, mikä on selvästi vähemmän kuin EU:n keskiarvo (3,4 % suhteessa BKT:hen ja 17,7 % julkisista menoista kyseisiin tarkoituksiin). Tämä tilanne aiheuttaa Itävallan veronmaksajille ja yrityksille huomattavia kustannuksia menetettyjen liiketoimintamahdollisuuksien muodossa. (17) Vaikka Itävallan liittovaltiotason kilpailuviranomaisen määrärahoja on lisätty, sillä on edelleen merkittävästi vähemmän henkilöstöä kuin muiden samankokoisten tai pienempien jäsenvaltioiden viranomaisilla. Maan rautateiden rahti- ja matkustajaliikenteen markkinoiden kannalta olisi edullista toteuttaa lisätoimia kilpailun edistämiseksi, kuten neuvosto suositteli vuonna 2013. (18) Pankkisektorin yleinen pääomittaminen parantui edelleen vuonna 2013 mutta pankkien riskiprofiili huomioon ottaen näyttäisi olevan tarpeen toteuttaa lisätoimia pääomapuskureiden lujittamiseksi. Neuvosto suositteli vuonna 2013, että Itävalta vauhdittaisi kokonaan tai osittain kansallistettujen pankkien uudelleenjärjestelyä. Hypo Alpe Adrian alasajoa koskeva lainsäädäntökehys on tarkoitus esittää parlamentin hyväksyttäväksi ennen kesää. Organisatoriset valmistelut tähän liittyvän varainhoitoyhtiön perustamiseksi ovat parhaillaan käynnissä. Varainhoitoyhtiön odotetaan aloittavan toimintansa syksyllä. Österreichische Volksbanken AG:n uudelleenjärjestely ja Kommunalkredit-pankin roskapankin, KA Finanzin, alasajo jatkuvat EU:n valtiontukipäätösten mukaisesti. Olisi olennaisen tärkeää toteuttaa läpinäkyviä ja päättäväisiä toimia kansallistettujen pankkien uudelleenjärjestelyjen loppuunsaattamiseksi, jotta turvataan rahoitusvakaus ja minimoidaan julkiselle taloudelle aiheutuvat kielteiset vaikutukset. FI 6 FI
(19) Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Itävallan talouspolitiikkaa. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 5. (20) Neuvosto on tutkinut Itävallan vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto 8 ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1. (21) Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut myös koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän analyysin perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro. Myös Itävallan olisi varmistettava, että kyseiset suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikeaaikaisesti, SUOSITTAA, että Itävalta toteuttaa vuosina 2014 2015 toimia, joilla se 1. liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen lujittaa vuonna 2014 toteutettavia julkisen talouden toimenpiteitä, koska komission kevään 2014 talousennusteen mukaan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksiin nähden on muodostumassa ero, jonka suuruus on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä kertoo merkittävän poikkeaman riskistä; tehostaa merkittävästi julkisen talouden strategiaansa vuonna 2015 varmistaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisen ja sen jälkeen siinä pysymisen ja huolehtiakseen siitä, että velkasääntöä noudatetaan, jotta julkisen talouden velkasuhde kääntyy pysyvästi laskusuuntaan; selkeyttää edelleen julkisen talouden suhteita eri hallintotasojen välillä esimerkiksi yksinkertaistamalla organisatorista rakennetta ja sovittamaan meno- ja rahoitusvastuita yhteen; 2. parantaa eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä erityisesti edistämällä lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamista miesten ja naisten välillä ja kytkemällä lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän elinajanodotteeseen; seuraa äskettäin toteutettujen varhaiseläkkeelle pääsyä rajoittavien uudistusten toteutusta; parantaa edelleen terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitopalvelujen kustannustehokkuutta ja kestävyyttä; 3. supistaa matalapalkkaisiin työntekijöihin kohdistuvaa suurta verokiilaa siirtämällä verotusta kasvun kannalta vähemmän haitallisiin verotuslähteisiin, kuten juokseviin kiinteistöveroihin, muun muassa päivittämällä veropohjaa; tehostaa toimenpiteitä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinanäkymien parantamiseksi; tähän kuuluu myös päivähoito- ja pitkäaikaishoitopalvelujen kehittäminen edelleen ja maahanmuuttajien ammattipätevyyden tunnustaminen; parantaa oppimistuloksia, erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten osalta, muun muassa kehittämällä varhaiskasvatusta ja vähentämällä kielteisiä vaikutuksia, jotka aiheutuvat oppilaiden ohjaamisesta varhaisessa vaiheessa erityyppisiin kouluihin; parantaa edelleen korkeaasteen koulutuksen strategista suunnittelua ja tehostaa toimenpiteitä koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi; 4. poistaa palveluntarjoajille asetetut liialliset esteet, myös oikeudellista muotoa ja osakkuuksia koskevien vaatimusten ja monialapalveluyritysten perustamisen osalta; 8 Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. FI 7 FI
tarkistaa, ovatko säänneltyihin ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista koskevat rajoitukset oikeasuhteisia ja yleisen edun mukaisesti perusteltuja; kartoittaa EU:n lainsäädännön mukaisesti toteutettujen julkisten hankintasopimusten alhaisen arvon syyt; lisää merkittävästi liittovaltion kilpailuviranomaisen resursseja; 5. jatkaa kokonaan tai osittain kansallistettujen pankkien hallitun uudelleenjärjestelyn tiivistä seurantaa ja edistämistä. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 8 FI