Koettu korruptio Suomessa ja Pohjoismaissa: miten erotumme joukosta?

With financial support from the Prevention of and Fight against Crime Programme of the European Union European Commission - Directorate-General Home Affairs National Integrity Systems Project Transparency Suomi ry, 2013 Erkki Laukkanen: Koettu korruptio Suomessa ja Pohjoismaissa: miten erotumme joukosta? Transparency Suomi ry info@transparency.fi www.transparency.fi

1 Erkki Laukkanen 1 Koettu korruptio Pohjoismaissa ja maailmalla: miten erotumme joukosta? 1. Johdanto Korruptiolla ei ole kiistatonta, kaikkien hyväksymää määritelmää. Lähtökohtana korruptiossa kuitenkin aina on valta-aseman väärinkäyttö joko omaksi tai taustayhteisön hyväksi. Valtaosa korruptiosta jää aina piiloon, osaksi muuta piilorikollisuutta (Johnston, 1996; Transparency Suomi, 2012). i Siksi myös korruption laajuuden mittaaminen on taitolaji: kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan monenlaisia mittareita. Ja nekin rajoittuvat yleensä jäävuoren huippuun, havaittuun korruptioon (Kaufman et al. 2006; Johnston, 2007; June, 2008). Oikein mitoitettu ja kohdennettu korruptiontorjunta edellyttää tietoa myös piiloon jääneestä korruptiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä (Delaney, 2005; Yadong, 2009; Persson et al., 2012). Tunnetuin korruptiomittari on CPI, Corruption Perception Index, jota Transparency International on julkaissut jo 20 vuoden ajan. CPI mittaa vain julkisella sektorilla havaittua korruptiota. Arvosana kullekin maalle johdetaan 7 12 kansainvälisen instituution eri tavoin hankkimista tiedoista: kohdemaiden kansalaisilta ei välttämättä ole kysytty yhtään mitään. CPI:n mukaan Pohjoismaat ovat aina olleet vähiten korruptoituneiden maiden joukossa. ii Onneksi Transparency International kerää tietoja myös suoraan kohdemaiden kansalaisilta, jotka oman maansa korruption muita paremmin tuntevat. Tämä kysely tunnetaan nimellä GCB, Global Corruption Barometer. Tätä alihyödynnettyä kyselyä on tehty vuodesta 2003 lähtien, vuosi 2008 pois lukien. Suomi on ollut osa kyselyä vuodesta 2004 lähtien. Vuoteen 2010 mennessä kysymyksiin oli vastannut jo noin 452 000 ihmistä 117 maasta. iii Hyödynnän tässä artikkelissa GCB:n aineistoa kahdella tavalla. Ensiksi johdan sen avulla uuden, kansalaisten havaintoihin perustuvan integriteetti-indeksin jaksolle 2004-2010. iv Toiseksi selitän regressiomallilla näin kootun integriteetti-indeksin vaihtelua koko aineistossa, Pohjoismaissa ja Suomessa jaksolla 2006 2010. Tulosten pohjalta haen vastausta kysymykseen: miten Suomi ja Pohjoismaat asemoituvat suhteessa muihin maantieteellisiin alueisiin, kun eräät tuloksiin mahdollisesti vaikuttaneet taustamuuttujat vakioidaan? 2. Käytettävissä oleva aineisto Ne viisi osatekijää, joihin seuraavassa luvussa johdettava integriteetti-indeksi (II) perustuu, kattavat suurelta osin sekä yksityisen että julkisen sektorin. Nämä osatekijät ovat poliittiset puolueet, eduskunta, liike-elämä, media ja oikeuslaitos. Niitä on kysytty aina vuodesta 2004 lähtien, ja ne löytyvät tietyin rajoituksin kaikille kyselyssä mukana olleille maille ja maaryhmille aina vuoteen 2010 saakka. Yksi rajoitus koskee Pohjoismaita, johon Ruotsi ei tällä kertaa mahtunut. v Mutta jotakin silti aina puuttuu. vi Hyvään integriteetti-indeksiin tulisi sisällyttää myös rahamarkkinoita koskeva osio, niin tärkeää roolia vinoutunut ja läpinäkymätön vallankäyttö finanssimarkkinoilla nykyään edustaa. Eikä tässä kaikki. Mittaristamme puuttuu myös poliisin ja erialaisten lupaviranomaisten toiminta. Ne kyllä sisältyvät barometrin aineistoon, mutta vain muutamilta vuosilta, ja aineiston yhtenäisyyden vuoksi minun oli siksi jätettävä ne syrjään. Aineistosta puuttuvat myös erilaiset hyvä veli -verkostot, joita eräiden muiden kyselyjen mukaan pidetään varsin ongelmallisina piilokorruption muotoina Suomessa (Salminen & Ikola-Norrbacka, 2009; Salminen et al, 2011; Transparency Suomi, 2012). 1 Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori ja Transparency Suomen puheenjohtaja.

2 Taulukko 1. Tutkimusongelmat ja aineisto. Tutkimusongelma 1: Integriteettindeksin johtaminen Aineisto: Global Corruption Barometer 2004 2010 Integriteetti-indeksin osatekijät: * Arvio poliittisten puolueiden korruptoituneisuudesta: ei lainkaan (1) - täysin (5) * Arvio eduskunnan korruptoituneisuudesta: ei lainkaan (1) - täysin (5) * Arvio liike-elämän korruptoituneisuudesta: ei lainkaan (1) - täysin (5) * Arvio median korruptoituneisuudesta: ei lainkaan (1) - täysin (5) * Arvio oikeuslaitoksen korruptoituneisuudesta: ei lainkaan (1) - täysin (5) Tutkimusongelma 2: Integriteetti-indeksin vaihtelun selittäminen Aineisto: Global Corruption Barometer 2006 2010 Selittävät muuttujat (ks. myös liitetaulukko 2): * Hallituksen rooli * Vastaajien ominaisuudet * Vastaajien työmarkkina-asema, työllisiin verrattuna * Maantieteelliset alueet Pohjoismaihin verrattuna, pl. Ruotsi * Muut Pohjoismaat Suomeen verrattuna * Ajan vaikutus, vuoteen 2006 verrattuna Artikkelin toinen osa on syy-seuraussuhteiden mallittamista: mitkä tekijät selittävät luvussa 3 johdetun integriteetti-indeksin vaihtelua? Selittävät muuttujat on ryhmitelty taulukossa 1 ja yksilöity liitetaulukossa 2. Kaikki selittävät muuttujat eivät välttämättä ole kiinteitä (eksogeenisia), kuten niiden pitäisi olla. Ehkä eniten selitystä kaipaa ainoa politiikkamuuttuja, hallituksen rooli. Vastaajilta kysyttiin, kuinka arvioisitte nykyisen hallituksenne toimia korruption vastaisessa taistelussa? vii Jos vastaajat pitivät hallituksen toimia erittäin tai melko tehokkaina, indikaattorimuuttuja sai arvon 1, muuten arvon 0. Näin koostettu muuttuja perustuu siten kansalaisten käsityksiin vallassa olevan hallituksen toiminnasta, ja on siten aika kaukana objektiivisesta mittarista. Mutta toisaalta, kokemusperäinen havainnointi on alan kirjallisuudessa saanut myös omat kannattajansa (Delaney, 2005). Vastaajien ominaisuuksiin, jotka halusin myös vakioida, sisältyy uskontokunta. Niitä oli yhdeksän: roomalaiskatoliset, ortodoksit, protestantit, muut kristityt, hindut, muslimit, juutalaiset ja buddhalaiset. Näistä olen indikaattorimuuttujaksi valinnut protestantit siksi, että se tai kalvinilaisuus on mm. Max Weberin tuotannossa liitetty kapitalismin syntyyn ja yrittämisen eetokseen Weber, 1920-1921). Voi toki olla, että vastaavia arvoja voidaan liittää myös muihin uskontoihin, mutta johonkin raja silti täytyy vetää. Monet uskontokunnat, kuten ortodoksit ja juutalaiset, korreloivat vahvasti eräiden maiden ja alueiden kanssa. Oli siis tehtävä valinta siitä, kumman haluan mallissa säilyttää. Valintani oli alueelliset muuttujat, ja siksi muut uskonnot oli jätettävä pois. Kolmas huomautukseni koskee korruption tunnistamista. Joillekin se on helppoa, toisille ei niinkään. Ja jos tämä ero havainnointikyvyssä hyväksytään, sekin tarvitsee oman indikaattorimuuttujansa. Onneksi aineisto sisältää eräistä skenaarioita tämän havainnointiongelman koon arvioimiseksi. Olen hyödyntänyt niistä sitä, johon on tullut eniten vastauksia, ja joka mielestäni parhaiten tyypittelee tavanomaisen lahjonnan. viii

3 3. Integriteetti-indeksin (II) johtaminen Johdan tässä luvussa kansalaisten näkemyksiin perustuvan integriteetti-indeksin viidestä korruption osatekijästä: poliittiset puolueet, eduskunta, liike-elämä, media ja oikeuslaitos. Kutakin osatekijää kansalaiset ovat arvioineet vastausasteikolla, joka saa arvoja väliltä 1 5, ei lainkaan korruptoitunut täysin korruptoitunut. Käänsin vastausasteikon ympäri ja skaalasin sen uudelleen välille 0 100, täysin korruptoitunut ei lainkaan korruptoitunut. Lopuksi laskin osatekijät yhteen ja jaoin viidellä, minkä jälkeen myös kokonaisindeksi (integriteetti-indeksi) jakautui välille 0 100 pistettä. Näin menetellen integriteettiindeksi on palautettavissa lähtökohtiinsa, ja osatekijöiden muutoksia yli ajan voidaan arvioida samalla tavalla kuin integriteetti-indeksin muutoksia. Kaupan päällisiksi tulee vielä yksi toivottu ominaisuus: integriteetti-indeksistä tulee vertailukelpoinen vuonna 2012 uudistetulle CPI:lle, Corruption Pervception Indexille. Tulee mahdolliseksi arvioida CPI:n ja tässä tuotetun integriteetti-indeksin (II) välisiä eroja. Keskeiset tiedot sen osatekijöistä ja niiden kehityksestä löytyvät kuvioista 1 3. Kuten kuviosta 1 voi nähdä, integriteetti-indeksin osatekijöiden keskimääräiset pisteluvut vaihtelevat. Kun tulokset lasketaan kaikille jaksolla 2004 2010 mukana olleille 49 maalle, vähiten pisteitä saavat poliittiset puolueet (29 pistettä) ja eduskunta (36 pistettä). Niiden integriteetissä on siten eniten parantamisen varaa. Vastaavasti eniten pisteitä saa media (47 pistettä), jonka integriteetti oli siten muita osatekijöitä paremmalla tolalla. Pohjoismaissa integriteetti-indeksin kaikki osatekijät saavat keskimääräistä korkeammat pisteluvut. Erityisen selvästi tämä pätee oikeuslaitokseen (71 pistettä) ja eduskuntaan (60) pistettä. Siksi myös Pohjoismaiden kokonaisindeksi (54 pistettä) on selvästi koko maailman keskiarvoa (38 pistettä) korkeampi. Eikä tässä kaikki: Pohjoismaissa integriteetti-indeksin ja sen osatekijöiden suhteellinen hajonta on aivan omaa luokkaansa, huomattavasti Pohjoismaita suuremmat. ix Kuviossa 2 on esitetty integriteetti-indeksin osatekijöiden muutos vuodesta 2004 vuoteen 2010. Ja toden totta: tämä tarkastelu ei ole Pohjoismaille suosiollinen. Kaikkien muiden osatekijöiden paitsi oikeuslaitoksen pisteluvut ovat selvästi pienentyneet. Eniten pudotusta on tullut poliittisille puolueille (12.1 pistettä), liike-elämälle (9.4 pistettä) ja eduskunnalle (4.8 pistettä). Pohjoismaiden kokonaispisteluvun laskuksi tulee 4.5 pistettä. Vastaavasti koko maailman pisteluku on kasvanut 1.4 pistettä. II:n maakohtaiset tulokset löytyvät liitetaulukosta 1, jossa II:n tuloksia verrataan CPI:n tuottamiin tuloksiin. x Pistemäärät poikkeavat aika paljon, mutta järjestys vähemmän. Vertailun mukaan CPI yliarvioi integriteettiä erityisesti vertailussa hyvin menestyneissä, kuten Pohjoismaissa. Vertailussa huonommin menestyneissä maissa, kuten kehittyvissä talouksissa, erot ovat jo aika pienet. Kummankin mittarin ongelmallisuudesta kielii kuitenkin se, että kärkimaiden joukosta löytyy monia tunnettuja veroparatiiseja. xi Kuviossa 3 on lopuksi vertailtu II:n arvojen jakautumista jaksolla 2004-2010. Näin hyvää, kansalaisten erilaiset arvostukset ja kokemukset kattavaa, jakaumatietoa muut korruptiokirjallisuudessa esitetyt indeksit eivät pysty tuottamaan. Kuten kuviosta voi nähdä, Pohjoismaissa pisteet jakautuvat hyvin eri tavoin kuin keskimäärin koko aineistossa. Kaikkien 49 maan kansalaisista noin 20 prosenttia antaa integriteettipisteitä 60 tai enemmän, Pohjoismaissa 46 prosenttia. Vastaavasti 48 prosenttia kaikkien maiden kansalaisista ja 22 prosenttia Pohjoismaiden kansalaisista antaa pisteitä alle 40. Noin 15 prosenttia Pohjoismaiden ja 5 prosenttia kaikkien maiden kansalaisista pitää maataan täysin tai lähes täysin puhtaan korruptiosta.

4 Kuvio 1. Integriteetti-indeksin (II) osatekijät Kaikki maat Pohjoismaat 71 29 46 36 60 40 44 47 50 40 38 54 Puolueet Eduskunta Liike-elämä Media Oikeuslaitos YHTEENSÄ Kuvio 2. II:n osatekijöiden muutos 2004-2010 Kaikki maat 1.1 Pohjoismaat 2.9 2.5 3.2 1.4-0.1-0.8-0.6-4.8-4.8-9.4-12.1 Puolueet Eduskunta Liike-elämä Media Oikeuslaitos YHTEENSÄ Kuvio 3. II:n jakauma jaksolla 2004-2010 Pohjoismaat Kaikki maat 30 32 31 31 18 17 15 15 5 5 alle 20 20-39 40-59 60-79 80-100

5 4. Integriteetti-indeksin vaihtelua selittäviä tekijöitä On aika siirtyä tutkimusongelmaan 2: mitkä tekijät selittävät integriteetti-indeksin vaihtelua kansalaisten ja kansakuntien välillä? Heti aluksi on syytä tunnustaa, että kovin kattavaa tarkastelua käytettävissä oleva aineisto ei mahdollista. Mutta jostakin tämäkin keskustelu on aloitettava, eikä keskustelun käynnistämiseksi tiettävästi parempaakaan aineistoa tarjolla ole. Liitetaulukossa 2 tulokset on esitetty erikseen kaikille maille (malli 1), Pohjoismaille (malli 2) ja Suomelle (malli 3). Tulosten mukaan hallituksen rooli selittää huomattavan osan integriteetti-indeksin vaihtelusta. Jos hallitus on toiminut tehokkaasti, kaikkien maiden indeksiluku paranee noin 12 pisteellä, Pohjoismaiden noin 15 pisteellä ja Suomen noin 19 pisteellä tarkastelujaksolla 2006-2010. Tämä tulos on riippumaton ajan vaikutuksesta, joka mallissa vakioitiin ajan kulumista kuvaavilla indikaattorimuuttujilla. Pohjoismaissa ajan hammas on syönyt II:n pistelukua noin 5 pisteen verran, vuoteen 2006 verrattuna. Suomessakin pisteluku on laskenut pari pykälää. Toiseksi tärkein II:n vaihtelun selittäjä on maantieteellinen alue. Mallissa 1 vertailukohtana olevat Pohjoismaat ovat aivan omaa luokkaansa: muilla alueilla integriteetti-indeksin pisteluku on 10 20 pistettä Pohjoismaita pienempi. Kauimpana Pohjoismaista ovat Latinalainen Amerikka, Saharan eteläpuolinen Afrikka, Länsi-Balkan ja uudet, 1990 luvulla tai sen jälkeen itsenäistyneet valtiot, kuten entisen Neuvostoliiton osavaltiot. Pohjoismaat kattavassa mallissa 2 vertailukohtana on Suomi, jossa tilanne on noin selvästi parempi kuin Islannissa ja jonkin verran parempi kuin Norjassa. Mutta ykkönen on Tanska. Muut tekijät, kuten vastaajien ominaisuudet ja työmarkkina-asema, osoittautuvat mallissa 1 (kaikki maat) lähes marginaalisiksi tekijöiksi: ne eivät suurta kuvaa miksikään muuta. Vastaajien ominaisuuksista korruptiota vähentävinä seikkoina voi pitää vain sitä, että asuu maaseudulla, että on eläkkeellä (yli 64- vuotias), ja että on protestantti. Työllisiin verrattuna kaikki muut työmarkkina-asemat, kuten työttömyys, ovat alle yhden pisteen, suuntaan jos toiseen. Mutta malleissa 2 (Pohjoismaat) ja 3 (Suomi) näilläkin tekijöillä on oma, huomattavasti edellistä suurempi vaikutus korruption havaitsemiseen. Mallissa 2 vastaajien ominaisuuksista nousevat esiin sukupuoli (mies), yli 64 vuoden ikä, korkean asteen koulutus ja uskonto (protestantti), jotka kaikki nostavat II:n pistelukua. Merkitystä on myös sillä, että tunnistaan lahjonnan. Suomessa ja muista Pohjoismaista poiketen - maaseudulla asuminen laskee ja matala ikä (alle 30 vuotta) nostaa II:n pistelukua, ja vieläpä merkittävästi (noin 5 pistettä). Pohjoismaissa (malli 2) ja Suomessa (malli 3) myös työmarkkina-asemalla on merkitystä: työttömät ja eläkeläiset ovat havainneet työllisiä enemmän korruptiota. xii Seuraavaksi estimoin uudelleen mallin 1 erikseen vuosille 2006 ja 2010 nähdäkseni, miten II-indeksillä mitattu ero suhteessa Pohjoismaihin on muuttunut yli ajan, edellä esitetyt taustamuuttujat vakioiden. Tulokset tästä vertailusta olen tiivistänyt kuvioon 4. Sen mukaan ero Pohjoismaihin on supistunut sitä enemmän, mitä suurempi ero oli vuonna 2006. Suhteessa Latinalaiseen Amerikkaan ja Länsi-Balkaniin ero on supistunut 9 pistettä, suhteessa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja uusiin itsenäisiin valtioihin 6 pistettä ja suhteessa Aasia-Tyynenmeren alueeseen 5 pistettä. Kuviossa 5 vastaava tarkastelu suhteessa Suomeen on esitetty Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä. xiii Sen mukaan kehitys Islannissa on ollut todella huonoa, kuten toki muutenkin tiedämme. Suomen ja Norjan välinen ero on hieman supistunut, Suomen ja Tanskan välillä kasvanut. Jos jostakin siis pitäisi ottaa oppia, niin Tanskasta pitäisi.

6 Kuvio 4. Pohjoismaiden ero muihin alueisiin, II-pisteitä Länsi-ja Keski-Eurooppa Aasia-Tyynimeri Pohjois-Amerikka Uudet itsenäiset valtiot Afrikka Saharasta etelään Länsi-Balkan Latinalainen Amerikka 11 13 2010 9 14 2006 15 16 17 23 17 23 15 24 16 25 0 5 10 15 20 25 30 Kuvio 5. Suomen ero muihin Pohjoismaihin, II-pisteitä Tanska 2009-2010 2006-2007 4 6 Norja -6-4 Islanti -23-11 -25-20 -15-10 -5 0 5 10 Kuvio 6. Korruptionvastaisen hallituksen vaikutus, II-pisteitä 25 Kaikki maat Pohjoismaat Suomi 13 17 11 14 20 13 16 17 12 13 15 2006 2007 2009 2010

7 Lopuksi estimoin korruptionvastaisen hallituksen vaikutuksen integriteetti-indeksiin vuosi vuodelta jaksolla 2006 2010, erityisesti Suomen ja Pohjoismaiden kannalta tarkasteltuna. Kuvion 6 mukaan Suomi ja Pohjoismaat poikkesivat muusta maailmasta selvästi vuonna 2006. Jos hallituksen rooli korruptionvastaisessa toiminnassa arvioitiin silloin tehokkaaksi, Suomen integriteetti-indeksi nousi 25 pistettä, Pohjoismaiden 17 pistettä ja kaikkien maiden 13 pistettä. Sen jälkeen hallituksen mahdollinen vaikutus on varsin suoraviivaisesti supistunut siten, että vuonna 2010 eroa Suomen eduksi oli vain pari pistettä. 5. Tiivistelmä Puhutaanpa sitten koetusta tai havaitusta korruptiosta, sen mittaaminen on aidosti vaikea asia. Olen itse kokenut ongelmaksi sen, että Suomen paikka korruptionvastaisessa toiminnassa asemoidaan CPI:llä, Corruption Perception Indexillä, joka perustuu eräiden kansainvälisten järjestöjen vertailumaille antamiin pisteisiin havaitusta korruptiosta jäsenmaiden julkisella sektorilla, jäsenmaiden kansalaisilta juuri mitään kysymättä. Tässä artikkelin ensimmäisessä osassa johdin kilpailevan integriteetti-indeksin (II). Se perustuu Transparency Internationalin kokoamaan Global Corruption Barometer-kyselyyn, jossa tiedot korruptiota koskevista havainnoista ja käsityksistä on koottu edustavalla otoksella vertailumaiden kansalaisista. Integriteetti-indeksi on keskiarvo viidestä korruption osa-alueesta: poliittiset puolueet, eduskunta, liikeelämä, media ja oikeuslaitos. Median ja liike-elämän kautta integriteetti-indeksi kattaa myös yksityisen sektorin, mutta ei kata esimerkiksi finanssisektoria. Näin koostettu II tuottaa samansuuntaisen järjestyksen kuin yllä kritisoimani CPI: kärjessä ovat Pohjoismaat, joiden välille II tuottaa kuitenkin huomattavasti suuremmat erot kuin julkiseen sektoriin rajoittuva CPI. Pohjoismaiden keskimääräinen integriteetti-indeksi jaksolla 2004 2010 on 54 pistettä, se on 16 pistettä enemmän kuin 49 tarkastelussa mukana olevalla maalle keskiarvoksi tuli. Tarkastelujaksolla ero Pohjoismaiden ja muiden välillä on kuitenkin pienentynyt noin viisi pistettä. Poliittisten puolueiden ja liike-elämän osalta ero on supistunut noin 10 pistettä. Artikkelin toisessa osassa etsin regressiomallien avulla tilastollista selitystä II:n vaihtelulle. Yksi malli oli kaikille maille, toinen Pohjoismaille ja kolmas Suomelle. Nämä mallit, jotka parhaimmillaan selittivät vajaat 30 prosenttia indeksin vaihtelusta, alleviivasivat hallituksen roolia korruptionvastaisessa toiminnassa. Jos hallitus oli toiminut tehokkaasti, II:n pisteluku kasvoi mallista riippuen 12 19 pistettä, eniten Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tähän verrattuna kaikki muut selittävät tekijät, kuten vastaajien omat ominaisuudet tai heidän työmarkkina-asemansa, jäivät vaatimattomaksi. Mutta jaksolle 2006 2009, jona aikana hallituksen roolista on kysytty, erot maiden välillä ovat supistuneet. Erityisen selvästi hallituksen rooli on heikentynyt Suomessa. Kaiken kaikkiaan II-indeksillä mitatut erot Pohjoismaiden ja muiden maantieteellisten alueiden välillä ovat jaksolla 2006 2010 supistuneet sitä enemmän, mitä suurempi ero oli vuonna 2006. Suhteessa Länsi- ja Keski-Eurooppaan sekä Pohjois- Amerikkaan erot ovat kuitenkin supistuneet vain vähän. Tältä pohjalta on mahdollista ennustaa, että erot supistuvat jatkossakin, mutta hidastuen. Onko Suomen hallitus menettänyt otteensa? Vai onko vain käsityksemme Suomen hallituksen tehokkuudesta heikentynyt? Oma käsitykseni muutoksesta perustuu jälkimmäiseen tulkintaan. Se viattomuuden illuusio, joka Suomessa saattoi vallita vielä vuonna 2006,murtui vaalijärjestelmämme

8 rahoitusta koskeviin skandaaleihin keväällä 2007. Murros näkyy myös aineiston suorissa, hallituksen toimintaa koskevissa arvioissa. 2000-luvun lopulla yli puolet Suomen kansalaisista oli sitä mieltä, että hallitus olisi viimeisten vuoden aikana toimia huomattavasti tehokkaammin. Kun vuonna 2010 kysyttiin, mihin tahoon luotatte eniten korruptionvastaisessa toiminnassa, hallituksen nimesi vain 11 prosenttia. Ykköseksi nousi media (34 prosenttia) ja kakkoseksi kansalaisjärjestöt (15 prosenttia). Mutta varsinainen pähkinä tulee tässä: 27 prosenttia ei luottanut mihinkään tahoon. Suomen hallitusten asema korruptionvastaisessa toiminnassa on kyseenalaistettu. On pohdinnan paikka, miten usko hallituksen toimintaan palautetaan.

9 Liitetaulukko 1. Integriteetti-indeksi maan mukaan ja vertailu CPI:hin. Paremmuusjärjestys Integriteetti-indeksi, II Maan CPI-arvo piste-ero 2009-2010 mukaan 2004-2005 2006-2007 2009-2010 2012 CPI II 2009-2010 1 Tanska 64 60 65 90 25 2 Singapore 71 68 62 87 25 3 Suomi 59 57 58 90 32 4 Hollanti 54 51 58 84 26 5 Sveitsi 53 58 54 86 32 6 Norja 51 51 54 85 31 7 Itävalta 52 51 53 69 16 8 Luxemburg 53 48 50 80 30 9 Saksa 45 46 48 79 31 10 Filippiinit 36 46 46 34-12 11 Ranska 37 42 46 71 25 12 Hong Kong 53 45 45 77 32 13 Kanada 41 43 45 84 39 14 Thaimaa 49 47 44 37-7 15 Turkki 26 27 44 49 5 16 Malesia 49 50 43 49 6 17 Indonesia 30 33 42 32-10 18 Etelä-Afrikka 41 41 41 43 2 19 Tshekki 42 41 41 49 8 20 Puola 29 30 40 58 18 21 Iso-Britannia 45 43 39 74 35 22 Intia 30 38 38 36-2 23 Espanja 40 39 38 65 27 24 Portugali 39 36 37 63 26 25 Kolumbia 32 39 37 36-1 26 Kosovo 54 45 37 34-3 27 Pakistan 30 32 36 27-9 28 Nigeria 31 36 36 27-9 29 Makedonia 29 23 36 43 7 30 Moldova 32 36 36 36 0 31 Islanti 55 46 36 82 46 32 Venäjä 31 29 35 28-7 33 Senegal 48 33 34 36 2 34 Kamerun 35 25 34 26-8 35 Italia 35 38 33 42 9 36 Venezuela 30 36 32 19-13 37 Japani 37 35 32 74 42 38 USA 40 32 32 73 41 39 Etelä-Korea 28 30 31 56 25 40 Argentiina 21 23 31 35 4 41 Serbia 29 32 29 39 10 42 Peru 20 26 28 38 10 43 Bulgaria 27 25 28 41 13 44 Bolivia 29 29 27 34 7 45 Panama 22 29 27 38 11 46 Romania 35 32 26 44 18 47 Kroatia 34 26 25 46 21 48 Kreikka 38 34 25 36 11 49 Ukraina 28 27 24 26 2

10 Liitetaulukko 2. II:n vaihtelua selittäviä tekijöitä jaksolla 2004-2010, regressiomallien tuloksia. Selitettävä: INT-indeksi Malli 1: Kaikki maat Malli 2: Pohjoismaat Malli 3: Suomi Selittävät: Kerroin Keskihajonta Kerroin Keskihajonta Kerroin Keskihajonta Vakio 45.1 0.3 50.8 0.6 46.49 0.94 Hallituksen korruptionvastainen rooli Tehokas 12.2 0.1 15.1 0.4 18.9 0.7 Vastaajan ominaisuudet Mies 0.9 0.1 2.4 0.3 0.7 0.7 Asuu maaseudulla 1.7 0.2 1.0 0.7-2.6 1.5 Alle 30-vuotias 0.7 0.1 0.4 0.5 5.1 1.0 Yli 64-vuotias 1.5 0.2 3.5 0.6 2.2 1.2 Korkea-asteen tutkinto 0.9 0.1 2.9 0.3 2.6 0.7 Protestantti 2.5 0.2 2.3 0.3 3.2 0.7 Tunnistaa lahjonnan 0.7 0.3 2.3 1.2 0.9 2.3 Työmarkkina-asema, työllisiin verrattuna Työtön -0.6 0.2-4.0 1.0-3.9 1.5 Kotitaloustyö, opiskelu 0.4 0.1-0.3 0.7 0.6 1.3 Eläkkeellä 0.1 0.2-2.0 0.5-2.1 1.0 Muu 0.9 0.7 1.8 1.3 1.2 2.8 Maantieteelliset alueet, Pohjoismaihin verrattuna Afrikka Saharasta etelään -17.8 0.3 Aasia-Tyynimeri -9.8 0.2 Länsi-ja Keski-Eurooppa -10.0 0.2 Latinalainen Amerikka -20.2 0.3 Pohjois-Amerikka -13.3 0.3 Uudet itsenäiset valtiot -18.6 0.3 Länsi-Balkan -19.2 0.3 Muut Pohjoismaat, Suomeen verrattuna Norja -3.9 0.5 Tanska 4.6 0.5 Islanti -13.4 0.5 Ajan vaikutus, vuoteen 2006 verrattuna 2007 0.4 0.1-5.2 0.5-1.8 0.9 2009 0.0 0.3-7.0 1.2 0.6 2.3 2010 1.4 0.2-5.2 0.5-2.9 1.0 Selitysaste 0.14 0.27 0.24 N 166018 12727 3430

11 Kirjallisuus Delaney, P. X. (2005). Transnational Corruption: Regulation across Borders. Policy and Governance Discussion Paper 05-15, Asia Pacific School of Economics and Government, Australian National University. Johnston, M. (1996). The search for definitions: the vitality of politics and the issue of corruption. International Social Science Journal, vol. 149. Johnston, M. (2007) Measuring the New Corruption Rankings: Implications for Analysis and Reform. Teoksessa: Political Corruption: Concepts & Contexts. toim. Heidenheimer, A.J. & Johnston, M. June, R. (2008). A User s Guide to Measuring Corruption. Global Integrity and UNDP. Kaufmann, D. & Kraay, A. & Mastruzzi, M. (2006). Measuring Corruption: Myths and Realities. The World Bank, December 2006. http://www1.worldbank.org/publicsector/anticorrupt/corecourse2007/myths.pdf Nye, Joseph, S. (1967). Corruption and Political Development: A Cost-Benefit Analysis. American Political Science Review 417, 419. Persson, A. & Rohstein, B. & Teorell, J. (2012). Why Anticorruption Reforms Fail Systemic: Corruption as a Collective Action Problem. Governance 25(4), 2012 Rogow, A. & Lasswell, H. D. (1963). Power, Corruption and Rectitude. Prentice-Hall, Inc., Englewood Cliffs, New Jersey, 1963. Salminen, Ari & Rinna Ikola-Norrbacka (2009). Kuullaanko meitä? Eettinen hallinto ja kansalaiset. Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 288. Hallintotiede 37. Salminen, Ari & Ikola-Norrbacka, Rinna & Mäntysalo, Venla (2011). Kansallinen integriteettijärjestelmä: Suomi. Perusraportti. Transparency International / Transparency Suomi ry. http://www.transparency.fi/kansallinen-integriteettijarjestelma-raportti. Transparency Suomi (2012). Korruptio Suomessa: Tutkijoiden näkemys korruption muodoista, tutkimisesta ja torjunnasta. Transparency International / Transparency Suomi ry. http://www.transparency.fi/korruptiosuomessa-tutkijoiden-nakemys-korruption-muodoista-tutkimisesta-ja-torjunnasta. Weber, M. (1920-1921). Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus: Kirjoituksia uskonnonsosiologiasta. (Gesammelte Aufsätze zur Religionssoziologie, 1920 1921.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 1989 Yadong, L. (2009). Corruption and organization in Asian management systems. Asia Pacific Journal of Management August 2002, Volume 19, Issue 2-3, pp 405-422.

12 i Catharina Groop on esittänyt artikkelissaan (Transparency Suomi, 2012) seuraavia korruption määritelmiä: Julkisen roolin tuomista velvollisuuksista poikkeava käytös henkilökohtaisen hyödyn * + takia (Nye, 1967), annetun vallan väärinkäyttö omaksi eduksi (UNDP ja Transparency International) ja yhteisen edun vastaiset teot erityisetuuksia vastaan (Rogow ja Lasswell, 1963). Näiden ja eräiden muiden määritelmien merkityksestä korruptionvastaisessa toiminnassa on keskusteltu Yhdistyneiden Kansakuntien korruptionvastaisessa sopimuksessa (UNCAC, luku 4). http://en.wikipedia.org/wiki/united_nations_convention_against_corruption. ii Hyvä yhteenveto CPI:n mahdollisuuksista ja rajoituksista on esitetty Wikipedian sivuilla osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/corruption_perceptions_index. iii Global Corruption Barometer-kyselyn kotisivut löydät tästä http://www.transparency.org/research/gcb/overview. iv Transparency Internationalin määritelmän mukaan integriteetillä tarkoitetaan yksilön tai yhteisön käytöstä tai toimintaa, joka noudattaa korruptiota ehkäiseviä moraalisia ja eettisiä standardeja. Suomeksi integriteetille ei ole toistaiseksi löytynyt yleisesti hyväksyttyä vastinetta, mutta varsin yleisesti se hyväksytään korruption ja korruptoivan toimintaympäristön vastakohdaksi. Itse olen puhunut integriteetistä rehellisen ja läpinäkyvän vallankäytön koskemattomuutena ja loukkaamattomuutena. v Pohjoismaat kattavat Suomen, Norjan, Tanskan ja Islannin. Ruotsin jätin pois siksi, että se on osallistunut kyselyyn vain 2003, 2006, ja 2007. vi Hyvä yhteenveto eri indeksien mahdollisuuksista ja rajoituksista löytyy tästä: http://blog.transparency.org/2011/10/04/where-the-money-can-hide-the-new-financial-secrecy-index-waspublished-today/ vii Vastausvaihtoehdot olivat: 1 The government is very effective in the fight against corruption, 2 The government is somewhat effective in the fight against corruption, 3 The government is neither effective nor ineffective in the fight against corruption, 4 The government is somewhat ineffective in the fight against corruption, 5 The government is very ineffective in the fight against corruption, 9 Do not know / No Answer. viii Vastaajille kerrottiin seuraava tapaus: Upon entering the public office, the public official looks at the application and describes how complicated it can be to get a license. He complains about his workload and how much paperwork it takes to provide the license. Your friend the shopkeeper is worried his application for a business license may be rejected. He offers a payment, roughly equal to five times the price of a good restaurant meal. The public official takes the money and issues the license. Sitten kysyttiin, oliko kysymyksessä korruptio. Noin 80 % vastasi myöntävästi. ix Suhteellisella hajonnalla tarkoitan tässä variaatiokerrointa, keskihajonnan ja keskiarvon välistä suhdetta. Se on ns. skaalainvariantti hajontamitta ja sallii siksi myös indeksin osatekijöiden hajontojen vertailun. Kaikkien verrokkimaiden joukossa variaatiokerroin on suurin (102) poliittisten puolueiden integriteetin arvioinnissa ja pienin (66) median integriteetin arvioinnissa. Pohjoismaissa variaatiokerroin on suurin (62) liike-elämän integriteetin arvioinnissa ja pienin (39) oikeuslaitoksen integriteetin arvioinnissa. x Vuonna 2012 CPI:n koostamistapaa uudistettiin siten, että indeksi sai arvoja väliltä 0 100. Aiemmin maille laskettiin kouluarvosana tavalla, joka poikkeaa olennaisesti tässä käytetystä. Siksi vertailut on tehty GCS:n 2010 ja CPI:n 2012 välillä. Lisätietoja CPI:stä saat tästä: http://www.transparency.org/research/cpi/overview xi Lisätietoja veroparatiiseista saat osoitteesta http://www.financialsecrecyindex.com/2009results.html. xii Varmuuden vuoksi tein vielä eräitä tarkistuksia korvaamalla alueelliset muuttujat maamuuttujilla. Näin menetellen mallin selitysaste nousi noin 10 prosenttiyksikköä. Suuri selitysasteen kasvu kielii siitä, että maakohtaisilla ratkaisuilla on huomattava vaikutus, joiden luonteesta aineisto ei kuitenkaan juuri mitään kerro. Maamuuttujien lisääminen vaikutti jossakin määrin myös muihin edellä tarkasteltuihin kertoimiin, kuten hallituksen tehokkuudelle estimoituun vaikutukseen, mutta vain noin pisteen verran. xiii Tulosten luotettavuuden lisäämiseksi, so. otoskoon kasvattamiseksi, minun oli yhdisteltävä perättäisiä vuosia yhteen. Aiemmissa tarkasteluissa, kuten kuviossa 4, tähän ei ollut tarvetta, koska kustakin maanosasta oli riittävästi havaintoja vuositasolla.