Vanhan Suomen sukututkimusta Sippolan Viialasta

Seppo Sippu Vanhan Suomen sukututkimusta Sippolan Viialasta Esitelmä Juuret Kymenlaaksossa 2016 -tapahtumassa Kouvolan upseerikerholla 15/10 2016 1

Kirjallisuutta Tuija Nikunen & Seppo Sippu: Jesper Eerikinpoika Tapolan suku. Julk. Tapola-Metsen sukuseura ry. Keuruu 2016. Erkki Salomaa: Tapola-Metsen suvun sukututkimus. Joensuu 1998. Tuija Nikunen: Maria Eerikintytär Tapolan suku. Julk. Tapola-Metsen sukuseura ry. Anjalankoski 2007. Seppo Sippu: Sippolan Tapani ja Tapola-suku. Genos. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja 57 (1986), 127 137. Seppo Sippu: Sippolan talonpoikaisten maanhallintaoikeuksien kehityksestä Vanhan Suomen ajasta alkaen. Genos. Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja 85 (2014), 66 80. Veli Häkkinen & Seppo Sippu: Mämmälän kylän talot ja suvut. Vammala 2000. 2

Jesper Eerikinpoika Tapolan suku Tuija Nikusen ja Seppo Sipun tutkimuksessa esitetään Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin Viialan kylän Tapolan talon 2/7 osan haltijan Jesper Eerikinpojan Tapolan (n. 1732 1791) jälkeläiset noin vuoteen 1915 asti. Tutkimus täydentää Erkki Salomaan mieslinjaista tutkimusta Jesperin sukuhaaran naislinjoilla, henkilöiden elämäkertatiedoilla sekä uutta tai uuteen muotoon muokattua tietoa sisältävällä historiaosuudella. Aikarajaus 1915 tarkoittaa seuraavaa: Jesperin jälkeläisen avioliitto kuuluu tutkimuksen piiriin, jos pari on vihitty viimeistään 1915. Pariskunnan lapsikatras on otettu mukaan tutkimukseen, jos nuorinkin lapsi on syntynyt viimeistään 1915; muutoin koko katras on jätetty pois. Kaikki henkilö- ja elämäkertatiedot ovat siis 100 vuotta vanhemmalta ajalta, joten niiden julkaisemiseen ei tarvitse pyytää lupaa. Tutkimus pysyy myös laajuudeltaan hallittavissa rajoissa (76 sukutaulua). 3

Jesperin sukututkimuksen työnjako Tuija on tutkinut tarvittavat kotimaiset kirkonkirjat, henkikirjat ja julkaisut ja selvittänyt Pietariin ja Amerikkaan muuttaneiden vaiheet (KA:n digitaaliarkisto, SSHY:n digiarkisto, HisKi, Kansalliskirjaston sanomalehtiarkisto, Siirtolaisrekisteri, amerikkalaiset tietokannat). Tuija on laatinut sukutaulut, kirjoittanut, toimittanut ja taittanut kirjan koko tekstin sekä retusoinut ja valmistanut painokuntoon kaikki kuvat. Seppo on tutkinut talojen hallintaan ja Viialan kylän viljelyksiin liittyviä tietoja Viipurin lääninhallituksen, Senaatin talousosaston ja Kymin ja Lappeen tuomiokuntien sekä Maanmittaushallituksen asiakirjoista (KA, MMA ja HMA). 4

Viialan kylän verollepanomaanmittaus 1775 76 V. 1765 määrättiin Viipurin kuvernementissa toimeenpantavaksi maanmittaus aiottua verouudistusta (revisiota) varten. Kymenkartanon provinssin Kymin kihlakunnan Vehkalahden pitäjän Sippolan kappelin Viialan kylän tilukset mitattiin 1775 76 (Nikunen & Sippu 2016: 40 46). Mittauksesta on säilynyt 6-lehtinen, koko Viialan kylän aluetta kuvaava pienimittakaavainen metsäkartta sekä tiluksia, kylänrajoja, asujaimistoa ja taloutta erittelevä karttaselitys. Suuremmassa mittakaavassa piirretty peltokartta ei ole säilynyt, toisin kuin Mämmälässä (Häkkinen & Sippu 2000: 27 36). Kylän 11 maakirjataloa sijaitsivat kaikki kylän alapäässä, ja niiden läheisyydessä kylän kolme vanhaa sarkajakoista peltoa, joissa jokaisella talolla oli sarkoja. Niittyosuuksia taloilla oli hajallaan eri puolilla kylää. Yhteismetsässä taloilla oli kaski- ja suoviljelyksiä. 5

Kuva 1: Viialan kylän alapäätä 1775 (Vrt. Nikunen & Sippu 2016: 40). 6

Revisio-ohjeen mukaan pellot luokiteltiin maanlaadun mukaan neljään jyvitysluokkaan, joista ensimmäisen eli parhaan luokan maan laskettiin tuottavan 6 jyvää ja muiden luokkien 5, 4 ja 3 jyvää jokaista kylvettyä jyvää kohti. Niityt luokiteltiin kolmeen luokkaan, ja niistä ilmoitettiin ala sekä vuotuinen heinäsato parmaina. Parmaaseen laskettiin menevän parhainta eli kovanmaan nurmiheinää 28 30 puutaa, keskilaatuista heinää eli hienoa saraa 25 27 puutaa tai huonoimmanlaatuista heinää eli karkeaa saraa 22 24 puutaa. Puuta = 16,38 kg 2 leiviskää. Pelto- ja niittyalat ilmoitetaan tynnyrinaloissa ja kapanaloissa, niittyjen tuotto parmaina. Tynnyrinala = 32 kapanalaa 1/2 hehtaaria. Karttaselityksessä esitetään myös ruokakuntien, miesten ja naisten, pariskuntien ja karjan (hevoset, lehmät, nuoret naudat, lampaat) lukumäärät. 7

maakirjatalo mtl rk 2. lk 3. lk 4. lk yht. N:o 1, Tepponen & Mäkelä 1/3 3 2:05 6:12 6:05 14:22 N:o 2, Pokki 1/6 2 1:04 2:17 2:09 5:30 N:o 3, Hasu 1/6 2 1:03 4:00 2:07 7:10 N:o 4, Suolanen 1/6 1 1:03 2:17 2:02 5:22 N:o 5, Huusari 1/6 1 1:03 2:17 2:06 5:26 N:o 6, Töttö & Sutela 1/4 3 1:18 4:14 3:04 9:04 N:o 7, Pilli 1/4 2 1:24 3:26 3:11 8:29 N:o 8, Tynnilä 1/6 1 1:07 2:17 2:27 6:19 N:o 9, Tapola 7/24 3 1:20 4:21 4:03 10:12 N:o 10, Sihvola 1/6 1 1:10 3:12 2:06 6:28 N:o 11, Ukkola 1/8 1 0:28 1:28 2:15 5:07 kyläseppä 1 0:05 0:12 0:17 peltoa yhteensä 2 1/4 21 14:29 38:26 33:11 87:02 8

maakirjatalo mtl ala 1. lk 2. lk 3. lk puutaa N:o 1, Tepponen & Mäkelä 1/3 76:30 5,70 21,70 730 N:o 2, Pokki 1/6 33:21 2,21 8,33 281 N:o 3, Hasu 1/6 37:22 9,72 10,75 561 N:o 4, Suolanen 1/6 44:01 2,39 8,63 294 N:o 5, Huusari 1/6 33:22 2,28 9,08 302 N:o 6, Töttö & Sutela 1/4 41:25 2,11 11,17 352 N:o 7, Pilli 1/4 38:04 2,76 9,75 334 N:o 8, Tynnilä 1/6 32:15 2,22 8,83 294 N:o 9, Tapola 7/24 55:27 3,79 12,21 427 N:o 10, Sihvola 1/6 42:14 2,17 11,96 374 N:o 11, Ukkola 1/8 33:23 1,97 10,21 323 kylän yhteistä 10:09 1,44 33 niittyä yhteensä 2 1/4 480:23 37,32 122,63 1,44 4305 9

maakirjatalo rk mie nai par hev leh nau lam Tepponen & Mäkelä 3 12 9 6 6 12 7 22 Pokki 2 4 10 2 4 6 2 27 Hasu 2 6 9 3 5 10 12 18 Suolanen 1 3 9 1 2 8 2 10 Huusari 1 5 8 3 3 9 10 Töttö & Sutela 3 10 9 3 5 14 6 25 Pilli 2 7 8 2 3 6 3 10 Tynnilä 1 5 9 1 4 8 1 10 Tapola 3 11 12 4 3 6 7 13 Sihvola 1 10 10 3 3 8 2 20 Ukkola 1 4 6 2 3 7 1 10 käsityöl. & itsell. 3 7 5 2 1 2 1 8 väkeä ja karjaa yht. 23 84 104 32 42 96 44 183 10

Viialan saha Viialan kylän yläpäässä Kymijoen Nisankoskessa sijaitseva, haminalaisten porvarien omistama kaksiraaminen Viialan saha oli yksi lukuisista (n. 60) Vanhan Suomen sahalaitoksista. Sahakylässä oli sahan työväen asuntoja ja pienviljelyksiä. Siellä asuivat sahan hoitaja eli sahakirjuri Jacob Grönlöf, sahanasettaja Mikko Ahlqvist, seppä Tuomas Zetterman (Setterman) sekä sahamiehet Renberg, Wiander, Björkqvist, Åman, Nyman, Lomberg, Falck, Kossila, Widfors, Tökkäri (Töcker), Brusi, Swan, Wilkki ja Bäfver. Edellä olevista taulukoista puuttuu sahan väki, karja ja tilukset. Sahalla oli väkeä 68 henkeä, eli 27 % kylän koko väkiluvusta (256). Sahan 17 ruokakunnassa oli yhteensä 5 hevosta, 19 lehmää, 1 nuori nauta ja 14 lammasta. Kylän luokitellusta peltoalasta (94 ta 3 ka) sahan väellä oli 7 ta 1 ka. 11

Kuva 2: Viialan kylän yläpäätä (sahakylää) 1775. 12

Kruununtalon hallinta Ruotsin vallan ajan perintönä Sippolan kappelin talot olivat kaikki maanluonnoltaan kruununtaloja, lukuun ottamatta Sippolan hovia, joka oli rälssisäteri. Perintötaloja koko Vehkalahden pitäjässä oli vain 12, joista 8 knaappitiloja, 1 muu vanha perintötalo ja 3 perinnöksi ostettua. Hallintaoikeuksia eli sijoituksia (imissioita) kruununtaloon myönsi 1743 83 ja 1797 1811 Kymenkartanon provinssikanslia. Vetoomusinstanssina oli v:een 1783 Viipurin kuvernementinkanslia (1797 1811 kameraalihovin prosessitoimisto), johon provinssikanslian päätöksestä saattoi valittaa. Käskynhaltijakaudella 1784 97 sijoituksia Haminan piirikunnan kruununtaloihin myönsi Haminan alilainkäyttöoikeus, sitten kun asia oli ensin alistettu Viipurin kameraalihoville ja saatu sieltä hyväksyminen ja kun vielä kahden vuoden moiteaika oli kulunut umpeen moitteitta. 13

Eulerin arentidonaatio Hovilääkäri, kollegineuvos Karl Eulerin leski Anna Emilia Euler (synt. von Bell) sai keisarillisella ukaasilla 5/1 1797 maakirjaveron suoritusta vastaan 12 vuodeksi arentidonaation (vuokraläänityksen), joka tuli käsittämään 53 taloa Enäjärven, Haapalan, Hirvelän, Kitulan, Lankilan, Metsäkylän, Ruotilan, Saaramaan, Summan, Turkian ja Viialan kylistä. Arenti pidennettiin vielä 12 vuodeksi. V. 1812 Eulerin donaation talonpojat maksoivat suullisen kontrahdin nojalla donaation hoitajalle hovineuvos David Bruunille käteisenä 110 pankkoruplaa manttaalilta ja luonnossa voiveron, 3/4 puutaa, mikä vastasi yhteensä 117,50 ruplaa. Vuokran suuruusluokka oli sama kuin insinöörikenraali Pieter van Suchtelenin Liikkalan, Mämmälän ja Ruotilan allodiaalidonaatiolla (120 ruplaa manttaalilta 9 tynnyriä viljaa manttaalilta). (Häkkinen & Sippu 2000: 87. Sippu 2014: 70.) 14

Allodiaalidonaatioiden alaisten lahjoitustalonpoikien yhtiökontrahteja vahvistettiin alilainkäyttöoikeudessa tai (1797 1817) kihlakunnanoikeudessa, mikäli ne olivat donataarin hyväksymiä. (Vv. 1817 26 sijoituksia lahjoitustaloihin myönsi Viipurin läänin maaherra donataarin puollolla.) Eulerin arentidonaatioon kuuluvien kruununtalojen asukkuuksista päätti Kymenkartanon provinssikanslia (v:sta 1812 maaherra) ilman että donataarilla oli sananvaltaa asiaan (donataarin puoltoa ei tarvittu). Viialan sahatyömiehen poika Elias Eliaanpoika Nyman teki 11/9 1800 tulevan vaimonsa edesmenneen isänsisän Jesper Eerikinpoika Tapolan perillisten kanssa yhtiökontrahdin, jolla pääsi isännäksi ja osakkaaksi näiden hallussa olleeseen osaan Tapolan kruununtaloa. Kihlakunnanoikeus vahvisti Vehkalahden ja osan Kymiä talvikäräjissä 19/2 1801 kontrahdin irtaimen omaisuuden osalta ja ohjasi osapuolet Kymenkartanon provinssikansliaan kruununtalon hallinnan osalta. 15

Sijoituksia Tapolaan 1829 Vanhan Suomen eli Suomen kuvernementin tultua v:n 1812 alusta yhdistetyksi Viipurin lääninä Uuteen Suomeen eli Suomen suuriruhtinaskuntaan provinssikansliat ja kameraalihovi lakkautettiin ja niiden tilalle tuli maaherranvirasto, joka nyt päätti kruununtalojen asukkuuksista. Vuonna 1826 Jesper Eerikinpojan veljenpoika Eerik Fredrikinpoika Tapola haki Viipurin läänin maaherralta sijoitusta 1/7 osaan Tapola kruununtalosta. Hakemus johti 1829 maaherran päätökseen koko Tapolan talon asukkuuksista. Päätöksen voitettua lainvoiman (senaatin talousosaston hylättyä valitukset) sen nojalla annettiin seitsemän sijoituskirjaa, kukin yhteen 1/24 manttaalin veroiseen 1/7 osaan maakirjataloa. Jesperin pojanpoika Jaakko Heikinpoika Tapola sijoitettiin yhdessä lankonsa Elias Eliaanpoika Nymannin kanssa yhteen seitsemäsosaan ja poika Eerik Jesperinpoika Tapola toiseen seitsemäsosaan. 16

Perintötiloiksi Perintötiloiksi Tapolan kruununtalon osakkaat (10) ostivat tilansa kruunulta 1841 87. Perinnöksiostajalla tuli olla ostettavaan tilaan sijoituskirja. Ostohinta oli tilan kolmen vuoden maakirjaveron ns. keskiverohinta. Ostohinta maksettiin tasaerissä 10 vuoden kuluessa. Ensimmäisinä ostivat yhteisen 1/7 osansa Eerik Jesperinpojan pojat Eerik ja Tuomas Eerikinpojat Tapola 1841, viimeisenä Heikki Jesperinpojan pojan Jaakko Heikinpojan pojanpoika, Metsen talon isäntä Matti Salomoninpoika Tapola 1/14 osansa 1887. Heikki Jesperinpojan tyttärenpoika Iisak Eliaanpoika Nyman eli Tapola osti 1/14 osansa 1884. Perintöluonnon ja omistusoikeuden vakuudeksi Keisarillisen Suomen senaatin talousosasto myönsi talolliselle perintökirjan. 17

Talonkauppoja Perintötilan omistusoikeuden siirrot vahvisti kihlakunnanoikeus myöntämällä uudelle omistajalle tilaan kolme lainhuutoa ja, jos moitekannetta ei lainhuudoista nostettu, kiinnekirjan, jolla saanto julistettiin vapaaksi sukulunastuksesta. Eerik Eerikinpoika myi oman puoliskonsa eli 1/14 osan Tapolaa jo 1846 pikkuserkulleen, mämmäläläiselle lahjoituslampuodille Jaakko Matinpoika Tykälle (1829 vaille Tapolan asukkuutta jääneen Matti Fredrikinpoika Tapolan pojalle), mutta jäi tilalle uuden omistajan lampuodiksi. Vehkalahden ja Sippolan syyskäräjissä 1876 Eerik Eerikinpojan pojanpoika ja tilan silloinen lampuoti Kalle Kallenpoika Tapola nosti sukulunastuskanteen Jaakko Tykkää vastaan. Kihlakunnanoikeus tuomitsi kanteen aiheettomaksi, koska Tykkä oli jo 1847 saanut saannolleen kiinnekirjan, kolmen moitteettoman lainhuudon jälkeen. 18

Jesper Eerikinpoika Tapolan sukukirjassa talollisperheistä, jotka ovat tutkimuksessa saaneet oman taulunsa, on pyritty selvittämään talon omistussuhteet lainhuutojen ja kiinnekirjojen avulla. Omistusoikeuden siirrosta tarkemmin kertova saantokirja, kuten kauppakirja, perinnönjakokirja tai valvottu testamentti, on tarpeellisin osin kopioituna ensimmäisen lainhuudon pöytäkirjassa. Viialan Tapolan talon osien lisäksi Jesper Eerikinpojan jälkeläisille oli (v:een 1915 mennessä) kertynyt omistuksia mm. saman kylän Suolasella, Mäkelässä ja Sihvolassa sekä naapurikylässä Mämmälässä. Omistuksia oli myös Valkealan Haimilassa ja Inkerilässä sekä Virolahden Miehikkälässä. Etäisin omistus oli Tynnilöiden tila Kurkijoen Elisenvaarassa. 19

Tehtaalle töihin Jesper Tapolan jälkeläisistä valtaosa on muita kuin talollisia. Mentiin palvelukseen seudun taloihin tai Haminaan, joskus kauemmaksikin. Kymenlaaksoon 1870-luvun alussa perustetut suuret sahat (Kotkassa ja Kymissä) sekä puuhiomot ja paperitehtaat (keskisessä ja pohjoisessa Kymenlaaksossa) vetivät väkeä töihin myös Viialasta. Suvun jäseniä työskenteli mm. Kymissä Hallan, Jumalniemen, Karhulan ja Sunilan sahoilla, Kotkassa Norjan ja Hietasen sahoilla, Sippolassa Inkeroisten ja Myllykosken puuhiomoissa, Valkealassa Kymintehtaalla, Voikkaan ja Verlan tehtailla sekä Jääskessä Enson puuhiomossa. 20

Anna Eerikintytär Tapolan mies Taneli Eerikinpoika Okka, ruotusotamiehenä Kalk, töissä Kymintehtaalla. Tytär Helena työläisenä Kymintehtaalla, sitten Verlan tehtaalla. Poika Anton Kymintehtaalla ja Voikkaan tehtaalla. Tyttärenmies Eerik Viljakkala Enson puuhiomossa. Eerik Eerikinpoika Tapola, ruotusotamiehenä Tuli (tai Tuuli), Inkeroisten puuhiomossa ja Hietasen sahalla. Tyttärenmies Eerik Juho Korjus Hallan sahalla. Poika Matti Tapola eli Ahoranta Hietasen ja Hallan sahoilla, koneenkäyttäjä. Tyttärenmies Viktor Mikkola Hietasen ja Jumalniemen sahoilla. Kirkonkirjoihin tai henkikirjoihin Viialan kylään itsellisiksi, mäkitupalaisiksi tai palstatilallisiksi merkityistä varmaan useat ovat hankkineet ainakin osan elantoaan Myllykosken puuhiomolla työskennellen. 21

Pietariin Jesper Tapolan jälkeläisiä meni töihin Pietariin ainakin 1830-luvulta lähtien, naimattomat naiset palveluspiioiksi ja miehet usein käsityöläisiksi. Pietariin muuttaneista Tuija on koonnut tietoja mm. Pietarin suomalaisen Marian seurakunnan kirkonkirjoista sekä Suomen Pietarin passiviraston pitäjänkirjoista. Simo Simonpoika Kokkonen eli Kokko, s. Vehkalahden Metsäkylässä 1834. Pietariin 12-vuotiaana 1846. Siellä räätälin oppipoikana, myöhemmin kisällinä. Anna Simontytär Kokkonen eli Kokko, s. Metsäkylässä 1837. Pietariin 15- vuotiaana 1852, kirjoille Marian seurakuntaan 1855. Ripille siellä samana vuonna. Asui silloin rouva Prinaun luona Zoplinin talossa, Nevskin ja Suur-Morskin kulmassa. Kääntyi myöhemmin kreikkalaiskatoliseksi säilyttäen entisen nimensä. Palveluspiika. 22

Amerikkaan Amerikkaan lähti Viialasta 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä paljon nuorta (18 24-v.) väkeä, muutamaksi vuodeksi rahoja ansaitsemaan tai jäädäkseen. Heistä on Tuija koonnut tietoja seuraavista lähteistä: Siirtolaisuusinstituutin siirtolaisrekisteri, Yhdysvaltain ja Kanadan väestönlaskennat, Amerikkaan saapuneiden laivojen matkustajaluettelot, Yhdysvaltain ja Kanadan rajanylitykset, maailmansotien värväyskortistot Yhdysvalloissa ja Yhdysvaltain osavaltioiden syntymä-, vihkimä- ja kuolinluettelot. Jesper Tapolan jälkeläisiä asettui etenkin Superior-järven pohjukkaan Wisconsinin Superioriin ja sen naapuriin Minnesotan Duluthiin. 23

Kuva 3: Superiorin Allouezinlahden malmilaituri eli ooritokka (ore dock), jolle Great Northern Railway -yhtiön junat ajoivat rautamalmilastissa. Valok. John Vachon, 1941. Jesperin jälkeläisten työpaikkoja. 24