Kulttuuriperintö - vuorovaikutuksen vai reviiritaistelun prosessi Jyväskylän yliopisto Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos Heidi Wirilander, tohtorikoulutettava heidi.s.i.wirilander@student.jyu.fi http://jyu.academia.edu/wirilander
Esityksen taustat Väitöstutkimus, joka aiheena kulttuuriperinnön pelastus ja jälkihoitotyötä onnettomuustilanteissa Aineistona19 Suomessa vuosina 1990-2010 tapahtunutta onnettomuutta Kulttuuriset konfliktit läsnä: Kuudessa kulttuuriperinnön ilkivaltatapauksessa Kuudessa kulttuuriperintökohteen tuhopoltossa tai tuhopolton yrityksessä (kirkkoja 1300-luvulta 1900- luvulle).
Kulttuuriperinnön käsite Ideologinen tausta romantiikan ja nationalismin aikakaudessa. (Kallioniemi and Lyhykäinen 2008) On sidoksissa mm. Ihmisten menneisyyteen ja muistoihin Ryhmäidentiteetiin Johonkin kuulumisen tunteeseen Paikkaan kiinnittymiseen.
Vartiokylän linnavuori Sijaitsee Helsingissä keskellä pientaloaluetta Vartiokylänlahden pohjukassa Alueella kolme Suomen sotilaalliseen varautumiseen liittyvää muinaisjäännöstä: 1. Rautakauden lopusta tai varhaiskeskiajalta peräisin olevan muinaislinnan rakenteet 2. Suomenlinnan linnoitustöiden tarpeita varten perustetun tiiliruukin jäänteet sekä 3. Ensimmäisen maailmansodan aikaisen maalinnoituksen V tukikohdan rakenteet.
Vartiokylä Linnavuori
Vartiokylä Linnavuori Kuva: Vartiokylän Linnavuori arkeologisten kaivausten jälkeen vuonna 1973. Museovirasto
Vartiokylä Linnavuori
Vartiokylä Linnavuori
Vartiokylän linnavuori kulttuuriperintökohteena Arkeologisen kiinnostuksen kohteena vuodesta 1877 alkaen -> tallennustyö ja artikkeli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirjassa VI (kansatietouden kerääjä, pastori Henrik August Reinholm) Ensimmäinen inventointi vuonna 1886 (J. E. Tuomala) Kattavampi kartoitus ja kuvaus kesällä 1888 (Hjalmar Appelgren)
Vartiokylän linnavuoren kulttuuriperintö Kulttuuriperinnön määritelmä aikakausisidonnainen: Inventointien ja kartoitusten perusteella kulttuuriperinnöksi määriteltiin: Vuosina 1877-1888: vain muinaislinnan rauniot Vuosina 1916-1929: sekä muinaislinnan että vuoden 1754 tiiliruukin jäänteet Vuosina 1973-1979: vain muinaislinnan ja I Maailman sodan maalinnoituksen jäänteet Vuonna 1995: arkeologisena kulttuuriperintönä tarkasteltiin alueen kaikkia kiinteitä muinaisjäänteitä: 1. muinaislinnan jäänteet 2. vuoden 1754 tiiliruukin jäänteet ja 3. I maailmansodan maalinnoituksen jäänteet. Vuonna 2014 kohde määriteltiin ei strategiseksi: Valtio päätti käynnistää kohteen myynnin.
Kultuuriset konfliktit ja ilkivalta Vartiokylän linnavuoren alueella Ensimmäinen raportointi kulttuuriperintöä uhkaavasta toiminnasta vuodelta 1916 -> venäjän armeijan toteuttamat maalinnoituksen rakennustyöt uhka muinaislinnalle Ensimmäinen maininta ilkivallasta maa-alueen pakkolunastuksen jälkeen (v. 1932): Muinaistieteellisen toimikunnan kirjeluonnoksessa Opetusministeriölle maininta joillakin pihoilla olevista kiviaidoista ja - pengerryksistä. Linnavuoren alueella tehdyt hoitotyöt näyttävät aktivoineen ilkivaltaista toimintaa alueella: Vuonna 1973 entistetyn Muinaislinnan vallia alettiin pian kunnostuksen jälkeen tuhota uudelleen Kohteen ilkivaltainen tuhoaminen on ollut systemaattista vuosina 1990-2010 Vuonna 1998 tehdyn kartoituksen ja historiallisen selvityksen yhteydessä dokumentoitiin I maailmansodan maalinnoituksen vaurioina katettujen tulipesäkkeiden ja suojahuoneiden räjäyttäminen myös myöhemmän rakentamisen aiheuttamat tuhot mainittiin.
Kiitokset Kiitän väitöstutkimukseni rahoittajia: Suomen kulttuurirahasto Jenny ja Antti Wihurin rahasto Oskar Öflundin rahasto Alfred Kordelinin rahasto Suomalais-Norjalainen kulttuurirahasto Memornet tohtoriohjelma Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta sekä Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos.
Lähteet Kallioniemi, A. and Lyhykäinen, K. (2008). Cultural heritage education in senior secondary schools A Finnish perspective. In book: Ferreira, A. G. and Felgueiras, M. L. (orgs. 2008). Buildings Telling European Heritage Pedagogical Perspectives. EUBuildIT A proposal for teachers and student. Colbra 2008. 107. Kuvat Museovirasto Heidi Wirilander