Korkein hallinto oikeus Etusivu» Päätöksiä» Vuosikirjapäätökset» Vuosikirjapaatos» KHO:2015:29 KHO:2015:29 Kansalaisuusasia Kansalaisuuspäätös Väärät henkilötiedot Ylimääräinen muutoksenhaku Purku Kansalaisuuden menettäminen Perustuslailliset takeet Purun edellytykset Erityisen painavat syyt Vuosikirjanumero: KHO:2015:29 Antopäivä: 5.3.2015 Taltionumero: 631 Diaarinumero: 1046/3/12 Maahanmuuttoviraston vuonna 2012 tekemässä purkuhakemuksessa vaadittiin vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen kansalaisuuspäätösten purkamista. Kansalaisuutta oli haettu ja se oli myönnetty hakijoiden sukulaisten henkilötiedoilla. Korkein hallinto oikeus katsoi, että perustuslain 5 :n 2 momentti, jonka mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla, ei rajoittanut mahdollisuutta hakea purkua lainvoiman saaneeseen kansalaisuuspäätökseen. Purkuhakemuksen kohteena olleet kansalaisuuspäätökset olivat tulleet lainvoimaisiksi yli viisi vuotta ennen kuin Maahanmuuttovirasto teki päätösten purkamista koskevan hakemuksen korkeimmalle hallinto oikeudelle. Päätökset olisi siten voitu purkaa vain erityisen painavista syistä. Purkuhakemuksessa ei ollut tuotu esille mitään sellaisia kansalaisuuden saaneiden henkilöiden taustaan tai henkilöön liittyviä seikkoja, joiden perusteella he eivät muutoin olisi täyttäneet kansalaisuuden saamisen edellytyksiä. Purkuhakemus hylättiin. Äänestys 4 4 ja esittelijän eriävä mielipide. Suomen perustuslaki 5 2 momentti Kansalaisuuslaki 33 ja 39 Hallintolainkäyttölaki 58, 63 1 ja 2 momentti, 64 1 ja 2 momentti Päätökset, joita hakemus koskee 1) Ulkomaalaisvirasto 28.12.2004 nro 1975/0710/2002 Ulkomaalaisvirasto on päättänyt, että Turkin kansalainen AA ja hänen alaikäiset lapsensa, Turkin kansalaiset BA, CA ja DA saavat Suomen kansalaisuuden kansalaisuuslain (359/2003) 3 :n 1 momentin, 13 :n 1 ja 2 momentin, 19 :n ja 54 :n 2 4 momentin sekä kansalaisuuslain (401/1968, muut. 481/1998) 4 :n perusteella päätöspäivästä lukien. 2) Ulkomaalaisvirasto 14.3.2005 nro 1946/0710/2002 Ulkomaalaisvirasto on päättänyt, että Turkin kansalainen EA saa Suomen kansalaisuuden kansalaisuuslain (359/2003) 3 :n 1 momentin, 13 :n 1 momentin ja 54 :n 2 4 momentin sekä kansalaisuuslain (401/1968, muut. 481/1998) 4 :n perusteella päätöspäivästä lukien. Käsittely korkeimmassa hallinto oikeudessa Maahanmuuttovirasto on 28.3.2012 korkeimpaan hallinto oikeuteen saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että hakemuksen kohteena olevat päätökset puretaan. Maahanmuuttovirasto on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti: Purun kohteena olevat päätökset koskevat FA:ta, joka on esiintynyt AA:na, ja hänen lapsiaan GA:ta, joka on esiintynyt http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 1/17
BA:na, CA:ta ja DA:ta sekä FA:n puolisoa HA:ta, joka on esiintynyt EA:na. Hakemus koskee lisäksi kansalaisuuspäätösten jälkeen syntynyttä lasta IA:ta, joka on saanut Suomen kansalaisuuden vanhemmiltaan syntyessään. Perheen vanhemmat ja vanhin lapsi saapuivat Suomeen vuonna 1995 ja hakivat täältä turvapaikkaa. Turvapaikan sijasta heille myönnettiin oleskeluluvat painavista humanitäärisistä syistä heinäkuussa 1997. Heillä ei ollut esittää matkustusasiakirjoja, ja maahan saapuneiden perheen jäsenten henkilöllisyydet perustuivat vanhempien omiin ilmoituksiin. Perheen isä, äiti ja alaikäinen lapsi kirjattiin ulkomaalaisrekisteriin vuonna 1995 ja väestötietojärjestelmään vuonna 1997 niillä nimillä ja syntymäajoilla, jotka vanhemmat olivat ilmoittaneet maahan tullessaan. Perheen isä ja lapset saivat vuonna 2004 Suomen kansalaisuuden ja perheen äiti vuonna 2005 tuolloin käyttämillään henkilötiedoilla. Kansalaisuuden saamisen jälkeen syntynyt lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden syntyessään. Perheen jäsenet ovat 27.8.2010 pyytäneet Helsingin maistraatilta henkilötietojensa korjaamista. Perheen jäsenet ovat ilmoittaneet olleensa rekisteröityneinä maahantulostaan vuodesta 1995 alkaen perheen isän veljen perheen tiedoilla. Maistraatille perhe on nyt esittänyt Turkin viranomaisen myöntämät perhekirjan vuodelta 1989, äidin passin vuodelta 1990 sekä äidin ja isän henkilökortit vuosilta 2005 ja 2008. Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio on tutkinut perheen henkilöllisyyksistään esittämät asiakirjat. Tutkimusten mukaan esitetyt asiakirjat ovat teknisesti aitoja. Maistraatti on tehnyt Helsingin poliisille tutkintapyynnön rekisterimerkintärikoksesta maaliskuussa 2011. Maistraatti on 7.7.2011 vaihtanut perheen isän, äidin ja vanhempien kanssa Suomeen tulleen lapsen henkilötiedot vastaamaan perheen esittämiä uusia henkilötietoja. Kansalaisuuspäätökset perustuvat erehdykseen päätöksissä tarkoitettujen henkilöiden henkilöllisyydestä. Perheen jäsenet ovat erehdyttäneet viranomaisia kertomalla itsestään vääriä tietoja Suomeen saapuessaan ja jättäessään korjaamatta väärät tiedot oikeiksi. Erehdys on olennaisesti vaikuttanut kansalaisuuspäätöksiin. Elokuussa 2010 toimitettu myöhempi selvitys henkilöllisyydestä on sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätöksiin. Selvityksen saamatta jääminen on johtunut perheen jäsenten toiminnasta. Julkinen etu vaatii päätösten purkamista. On julkisen edun mukaista, että kansalaisuuden hakijat toimivat totuudenmukaisesti ja sen yhteiskunnan säännösten mukaan, jonka kansalaisiksi he pyrkivät. Lainvoimaisten kansalaisuuspäätösten purkamisella osoitetaan, että tämänkaltaista toimintaa ei suvaita. Purkamisen yleisestävänä vaikutuksena on se, että käsiteltäväksi ei tulisi vastaisuudessa samankaltaisia tapauksia. Viranomaisen toiminnan ja viranomaisrekisterin luotettavuuden kannalta on kestämätöntä, jos kansalaisuuden hakijat voivat muuttaa henkilötietoja tilanteen mukaan myöhemmin itselleen sopiviksi. Kun henkilötiedot myöhemmin muutetaan, tulee kyseenalaiseksi, kenelle kantasalaisuus on myönnetty ja täyttääkö tällainen henkilö, joka muuttaa henkilötietojaan myöhemmin, myöskään kansalaisuuden saamisen edellytyksiä. Purkuhakemusta tehtäessä on otettu huomioon asianomaisten henkilöiden siteet Suomeen. Päätösten purkaminen merkitsee sitä, että perheen jäsenet menettävät kukin Suomen kansalaisuuden ja Euroopan unionin kansalaisuuden. Heille kullekin jää tällöin Turkin kansalaisuus. Viiden vuoden määräaika purun hakemiselle on mennyt umpeen ja siten purku edellyttää erityisen painavia syitä. Perheen jäsenten menettely täyttää myös vaatimuksen erityisen painavista syistä. Perhe on saapunut Suomeen vuonna 1995. Heillä olisi ollut velvollisuus kertoa oikeat henkilötietonsa maahan saapuessaan. He ovat päätyneet toimimaan toisin, minkä johdosta perheen jäsenet on rekisteröity Suomessa väärillä henkilötiedoilla ja minkä johdosta heille on myönnetty useita oleskelulupia ja lopulta kullekin myös Suomen kansalaisuus väärillä henkilötiedoilla. Perheen elokuussa 2010 esittämistä asiakirjoista perhekirja on myönnetty vuonna 1989 ja äidin passi vuonna 1990. Mainitusta syystä johtuen perhekirja ja vanhempien passit olisi voitu esittää jo aikaisemmin Suomessa. Vanhemmat ovat myös hankkineet uudet henkilöllisyyttä osoittavat asiakirjat, henkilökortit, vuosina 2005 ja 2008. Maistraatille ei ole esitetty selvää syytä, miksi asiakirjat on esitetty vasta näin myöhään. Maistraatille toimittamansa hakemuksen perusteluissa asianosaiset ovat pahoitelleet menettelyään ja kertoneet olleensa pakkotilanteessa tullessaan maahan. Perheen toimintaa on kokonaisuutena pidettävä erittäin moitittavana, koska he ovat useiden vuosien ajan esiintyneet virheellisiksi tietämillään henkilötiedoilla ja myös Suomen kansalaisuutta hakiessaan salanneet oikean henkilöllisyytensä. Poikkeuksellista on, että henkilöillä olisi ollut esittää virallisia asiakirjoja henkilöllisyydestään, mutta he ovat päätyneet http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 2/17
salaamaan ne. Maahanmuuttovirasto voi velvoittaa kansalaisuuden hakijan esittämään eri asioista lisäselvitystä, kun kansalaisuushakemus on vireillä. Koska epäilyä henkilöllisyydestä ei ole ollut, asiaa ei ole ryhdytty selvittämään. Kansalaisuuslain 33 :ään perustuu, että kansalaisuuden hakijan on oltava totuudenmukainen esittäessään tietoja itsestään, eikä hän saa salata kansalaisuuspäätökseen vaikuttavia olennaisia seikkoja. Kansalaisuuslain 33, joka koskee kansalaisuuden menettämistä väärien tietojen antamisen perusteella, sisältää viiden vuoden määräajan. Kansalaisuuspäätökset on tehty vuosina 2004 ja 2005. Perheen jäsenet ovat kääntyneet maistraatin puoleen korjatakseen tietojaan 27.8.2010 eli yli viisi vuotta sen jälkeen, kun heistä viimeiselle on myönnetty Suomen kansalaisuus. Hakijan henkilöllisyys on painavin kansalaistamisen edellytyksistä. Jos henkilöllisyys on epäselvä, ei hakemusta tutkita muilta osin. Suomen kansalaisuuden voivat toisaalta saada myös henkilöt, jotka eivät ole esittäneet luotettavaa asiakirjaselvitystä omasta henkilöllisyydestään. Henkilöllisyys perustuu tuolloin henkilön itsensä esittämiin tietoihin ja ajan kulumiseen. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa henkilöiden henkilöllisyys on perustunut heidän itsensä kertomaan ja siihen, että tiedot ovat pysyneet muuttumattomina heidän Suomessa olonsa ajan. Hakijat ovat jättäneet ilmoittamatta todellisen henkilöllisyytensä ja samalla he ovat jättäneet esittämättä asiakirjat, joita heillä olisi ollut todellisen henkilöllisyytensä tueksi. Oikeiden tietojen salaamista ja niiden paljastamista vasta 15 vuoden maassaolon jälkeen voidaan pitää tietoi sena tekona. Kansalaisuuspäätösten kokonaisluotettavuuden ja oikeusvarmuuden takia perheen kansalaisuuspäätökset tulee purkaa. Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Purkuhakemus noudattaa perustuslain asettamia vaatimuksia, koska se perustuu lainmukaisiin ylimääräisiin muutoksenhakukeinoihin. Perheen jäsenillä on myös Turkin kansalaisuus, joten heistä ei purun myötä tule kansalaisuudettomia. Eurooppalainen yleissopimus kansalaisuudesta (SopS 93/2008 ja 94/2008) ei myöskään estä kansalaisuuden menettämistä nyt käsitel tävänä olevassa tapauksessa. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet selityksen. Purkuhakemus on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä. FA, HA ja GA on merkitty Suomen väestötietojärjestelmään Suomen kansalaisiksi oikaistuilla ja oikeilla henkilötiedoilla, joten heidän kansalaisuuspäätöksiään ei voida purkaa. Kansalaisuuspäätöstä ei voida purkaa sen jälkeen, kun henkilötiedot on oikaistu väestötietojärjestelmään. Ainoa väärien henkilötietojen perusteella mahdollinen kansalaisuuden poistamismenettely on kansalaisuuslain 33 :n mukainen kansalaisuuden menettäminen, johon kuuluu myös säännönmukainen muutoksenhakukeino. Maahanmuuttoviraston hakemus IA:n osalta ei perustu lakiin. IA:n kansalaisuus ei perustu hallintopäätökseen, vaan hän on saanut Suomen kansalaisuuden syntymän perusteella. Hänen osaltaan ei siis ole olemassa lainvoimaista päätöstä, joka voisi olla ylimääräisen muutoksenhaun kohteena. Purkuhakemus tulee jättää tutkimatta perustuslain 2 :n 3 momentista ja 5 :n 2 momentista sekä kansalaisuuslain 33 :stä johtuen. Kansalaisuuslaissa on säädetty perustuslain edellyttämällä tavalla tyhjentävästi edellytykset, joilla hakemuksesta saadun kansalaisuuden voi menettää. Kansalaisuuslaki on erityislaki suhteessa hallintolainkäyttölakiin. Purkuhakemus on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu väärään lakiin. Hakemus ei perustu siihen, että kansalaisuuden menettämiselle olisi kansalaisuuslaissa säädetyt edellytykset, joten hakemus on perustuslain vastainen eikä sitä voida tutkia. Kansalaisuuspäätöksen purkaminen korkeimman hallinto oikeuden päätöksellä merkitsisi sitä, että asianosaisilla ei olisi käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa korkeimman hallinto oikeuden päätöstä vastaan. Tämä olisi Suomen perustuslain, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista, mistä syystä purkuhakemusta ei tule lainkaan tutkia. Maahanmuuttovirasto ei ole hakenut purkua hallintolainkäyttölain 64 :n mukaisessa viiden vuoden määräajassa. Hakemusta ei tästäkään syystä tule tutkia. Maahanmuuttovirasto on hakemuksessaan katsonut, että erityisen painavan syyn purkuhakemuksen käsittelemiselle viiden vuoden määräajan jälkeen muodostaa se, että FA ja HA ovat esittäneet itsestään ja tyttärestään GA:sta väärät henkilötiedot oleskelulupaa ja Suomen kansalaisuutta hakiessaan. Tältä osin virasto on viitannut kansalaisuuslain 33 :n http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 3/17
kansalaisuuden menettämisen edellytyksiin. Virasto pitää painavina perusteina myös kansalaisuuspäätösten kokonaisluotettavuutta ja oikeusvarmuutta sekä yleisestäviä perusteita. Maahanmuuttoviraston erittäin painaviksi perusteiksi esittämät seikat ovat täysin samat, joiden perusteella kansalaisuuden voi menettää kansalaisuuslain 33 :n perusteella ja joilla kyseistä säännöstä on perusteltu. Kansalaisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä esitetään säännöksen tarkoittamasta olennaisesta tiedosta esimerkkinä henkilöllisyyttä koskeva väärä tieto. Säännöksen tarkoituksena on ennakolta estää väärien tietojen antaminen tai tietojen salaaminen. Säännökseen sisältyvän määräajan tarkoituksena on katkaista epävarman oikeustilan jatkuminen. Kansalaisuuslaissa on säädetty perustuslain vaatimusten täyttämiseksi tyhjentävästi kansalaisuuden menettämisen edellytykset, joihin sisältyy ehdoton viiden vuoden määräaika. Kun viiden vuoden määräaika on kulunut, Suomen kansalaisuutta ei perustuslain 5 :n 2 momentin vaikutuksesta voi enää menettää. Ne perusteet, joilla kansalaisuuden voi menettää kansalaisuuslain 33 :n perusteella viiden vuoden kuluessa, eivät voi olla peruste käsitellä kansalaisuuspäätöksen purkuhakemusta määräajan kulumisen jälkeen. Muun lainen ratkaisu johtaisi perustuslain vastaiseen tilanteeseen. Maahanmuuttovirasto yrittää kiertää kansalaisuuslain 33 :n määräaikaa hakemalla kansalaisuuspäätöksen purkua vetoamalla hallintolainkäyttölakiin. Erittäin painavana perusteena päätöksen purkamiselle ei voida pitää sitä, että viiden vuoden määräaika on kulunut. Purkuhakemuksen tutkiminen tällaisella perusteella kansalaisuuslaissa säädetyn määräajan jälkeen tarkoittaisi, ettei laissa säädetyillä määräajoilla olisi lainkaan merkitystä. Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt erittäin painavia perusteita sille, että purkuhakemus tulisi käsitellä viiden vuoden määräajan täyttymisestä huolimatta, joten hakemusta ei tule tutkia. Mikäli purkuhakemus edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta tutkitaan, ei perheen jäsenten kansalaisuushakemuksissa esittämiä virheellisiä henkilötietoja voida pitää niin olennaisina tietoina, että päätökset tulisi niiden johdosta purkaa. Hallintopäätösten tavanomainenkaan purkukynnys ei voi olla samalla tasolla kuin kansalaisuuslain 33 :n mukainen kansalaisuuden menettäminen väärien tietojen antamisen perusteella, joten vielä tätä korkeampi erityisen painaviin syihin perustuva purkukynnys ei sekään voi ylittyä samanlaisten seikkojen perusteella kuin millä kansalaisuuslain 33 :n edellytykset täyttyvät. Suomen kansalaisuutta ei ole myönnetty Turkissa asuvalle AA:lle, hänen puolisolleen ja heidän lapselleen, vaan Suomessa kansalaistamisen edellytyksenä olevan ajan asuneille, riittävän kielitaidon osoittaneille ja muut kansalaisuuden edellytykset täyttäneille henkilöille. Hakijat ovat täyttäneet kansalaistamisen edellytykset ja täyttäisivät ne edelleen, jos kansalaistamisen edellytyksiä arvioitaisiin nyt. Kansalaisuuden menettäminen kansalaisuuslain 33 :n perusteella edellyttää varmuutta siitä, ettei hakijoille olisi myönnetty Suomen kansalaisuutta, jos henkilöä koskeva väärä tieto olisi ollut käytettävissä. Perheen henkilötietojen muuttamiset eivät ole sellaisia tietoja, että niiden perusteella olisi varmaa, ettei Suomen kansalaisuutta olisi myönnetty heille, jos tiedot olisivat olleet käytettävissä kansalaisuuspäätöstä tehtäessä. Koska kansalaisuuslain 33 :n mukaiset Suomen kansalaisuuden menettämisen edellytykset eivät olisi varmuudella täyttyneet niillä perusteilla, joilla Maahanmuuttovirasto on purkuhakemustaan perustellut, myöskään kansalaisuuspäätöksen purkamisen edellytykset eivät täyty. GA on ollut alaikäinen Suomen kansalaisuuden saadessaan. Kansalaisuuden myöntäminen hänelle väärillä henkilötiedoilla ei johdu hänestä itsestään, joten kansalaisuuspäätöstä ei hänen oikeusturvansa huomioon ottaen voida purkaa. Purkaminen olisi hänen olosuhteissaan kohtuutonta. Suomessa ennen Suomen kansalaisuuden myöntämistä syntyneiden CA:n ja DA:n henkilötiedoissa ei ole ollut vääriä tietoja. Pelkästään vanhempien etunimien ja syntymäaikojen virheellisyydet eivät tee heidän tietojaan vääriksi. Heidän osaltaan kansalaisuuspäätös ei ole sisältänyt sellaisia vääriä tietoja, joiden johdosta kansalaisuuspäätös voitaisiin purkaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, etteivät lasten syntymäajoissa esiintyneet ristiriitaisuudet kyseenalaistaneet vanhemman henkilöllisyyttä (korkein hallinto oikeus 7.2.2008, taltionumero 197). Samaa periaatetta on noudatettava myös lasten kansalaistamisen edellytyksiä arvioitaessa. Koska Suomen kansalaisuuden myöntäminen CA:lle ja DA:lle ei ole perustunut vääriin tietoihin, heidän kansalaisuuspäätöksiään ei voida purkaa. Sama koskee syntymän perusteella Suomen kansalaisuuden saanutta IA:ta. Maahanmuuttovirasto on hakenut kansalaisuuspäätöksen purkua tietoisena siitä, ettei se voi päättää kansalaisuuden http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 4/17
menettämisestä kansalaisuuslain 33 :n perusteella. Perustuslain vaatimusten vuoksi hakemuksesta saatua Suomen kansalaisuutta ei kuitenkaan voi menettää kuin kansalaisuuslain 33 :n mukaisten edellytysten täyttyessä, joihin kuuluu muun muassa viiden vuoden määräaika. Lainvoimaisen hallintopäätöksen purkukynnyksen on ylimääräisessä muutoksenhaussa oltava kansalaisuuslain 33 :n kansalaisuuden menettämiskynnystä korkeampi. Kun Maahanmuuttovirasto on esittänyt kansalaisuuspäätösten purkamista koskevan vaatimuksensa tueksi vain sellaisia seikkoja, jotka kuuluvat kansalaisuuslain 33 :n alaan, ei purkuhakemus voi menestyä. Purkuhakemuksen menestyminen johtaisi perustuslain vastaiseen tilanteeseen, jossa kansalaisuuden voisi menettää muilla kuin laissa säädetyillä perusteilla. Maahanmuuttovirasto on antanut vastaselityksen. Perustuslain 2 :n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja perustuslain 5 :n 2 momentin mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain lailla säädetyillä perusteilla. Kansalaisuuspäätöksiä koskeva purkuhakemus on perustuslain mukainen, koska hakemus perustuu hallintolainkäyttölain 63 :ään. Hallintopäätöksen purku on Suomen oikeusjärjestyksen mukainen ja lakiin perustuva ylimääräinen muutoksenhakukeino. Kansalaisuuslain 33 :ssä säädetty viiden vuoden määräaika ei ole ristiriidassa sen kanssa, että päätöksen purkua voidaan hallintolainkäyttölain 64 :n nojalla hakea myös viiden vuoden määräajan kuluttua umpeen. Kyseisessä tilanteessa hallintolainkäyttölain ylimääräinen muutoksen hakukeino täydentää kansalaisuuslaissa säädettyä. Perhe on pyytänyt Helsingin maistraattia korjaamaan perheen jäsenten henkilötiedot väestörekisteriin viiden vuoden ja viiden kuukauden kuluttua siitä, kun viimeisin heistä sai Suomen kansalaisuuden. Perhe on tietoisena kansalaisuuslain 33 :n viiden vuoden määräajasta odottanut määräajan kuluvan ja pyytänyt vasta tämän jälkeen perheen jäsenten henkilötietojen muuttamista, vaikka asiakirjat, joiden perusteella muutosta on pyydetty, ovat olleet perheen käytettävissä jo perheen saapuessa Suomeen vuonna 1995. Kansalaisuuden saaminen edellyttää, että henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty. Purkuhakemuksen kohteena olevien kansalaisuuspäätösten tekoaikaan voimassa olleen kansalaisuuslain 6 :n 3 momentin ja vallitsevan käytännön mukaan, jos henkilö oli esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidettiin selvitettynä vasta sen jälkeen, kun hän oli esiintynyt vähintään 10 vuotta ainoastaan väestötietojärjestelmään merkityillä henkilötiedoilla. Jos Maahanmuuttoviraston tiedossa olisi kansalaisuushakemuksia ratkaistaessa ollut, että FA ja HA olivat antaneet omasta ja tyttärensä GA:n henkilöllisyydestä vääriä tietoja, päätökset heidän kansalaisuushakemuksiinsa olisivat vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan olleet kielteiset. Syntymäajoista ja nimistä annetut tiedot ovat hyvin olennainen osa henkilöllisyyden selvyyden arviointia. Väärien henkilötietojen antaminen ja toisena henkilönä esiintyminen aiheuttavat henkilöllisyyden epäselvyyden. Maahanmuuttovirasto hakee kansalaisuuspäätösten purkamista, koska asiaan on tullut sellaista uutta, kansalaisuuspäätöksen saaneiden henkilöllisyyttä koskevaa selvitystä, joka olisi olennaisesti vaikuttanut päätöksiin, eikä Maahanmuuttovirastosta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Perhe on vedonnut pakkotilaan, jonka vuoksi heidän oli esiinnyttävä toisten henkilöiden henkilötiedoilla. Pakkotila, jossa henkilön on kotimaasta poistuakseen ja toiseen valtioon päästäkseen käytettävä vääriä henkilötietoja, ei ole voinut jatkua enää sen jälkeen, kun henkilö pääsee toiseen valtioon hakemaan turvapaikkaa ja saa oleskeluluvan. Pakkotila ei ole uskottava selitys myöskään sen vuoksi, että FA ja HA ovat olleet yhteydessä kotimaansa Turkin viranomaisiin ja hankkineet turkkilaiset henkilökortit vuosina 2005 ja 2008. Julkinen etu vaatii perheen kansalaisuuspäätösten purkamista. On julkisen edun mukaista, että kansalaisuuden hakijat toimivat totuudenmukaisesti. Kansalaisuuspäätösten purkamisella on yleisestävä vaikutus, ja päätösten purkamisella osoitetaan, että väärien henkilötietojen käyttämistä ei hyväksytä. Viranomaisen toiminnan ja viranomaisrekisterin luotettavuuden kannalta on kestämätöntä, jos henkilötietoja voidaan muuttaa tilanteen mukaan itselle sopiviksi. Viiden vuoden määräajan tarkoituksena on, että henkilöä ei uhkaa kansalaisuuden menettäminen silloin, kun hänestä itsestään riippumattomasta syystä hän saa oikeita henkilötietojaan tukevat asiakirjat käytettäväkseen vasta useita vuosia Suomen kansalaisuuden saamisen jälkeen. Olisi kohtuutonta, että henkilöä uhkaisi kansalaisuuden menettäminen, kun hän yrityksistään huolimatta saa muutosta tukevat asiakirjat kotivaltiostaan vasta yli viisi vuotta kansalaisuuden saamisen jälkeen. Määräaika menettää merkityksensä, jos sen tarkoituksellinen kiertäminen ja väärinkäyttö sallitaan. Maahanmuuttovirasto ei ole voinut hakea päätösten purkamista viiden vuoden määräajassa eikä tehdä kansalaisuuslain 33 :n mukaista päätöstä kansalaisuuden menettämisestä, koska tieto väärien henkilötietojen käyttämisestä on tullut sen tietoon vasta määräajan jo kuluttua umpeen. Tiedon myöhäinen saaminen on johtunut yksinomaan perheen toiminnasta. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 5/17
Jos kansalaisuuspäätökset puretaan, perheen jäsenet eivät jää kansalaisuudettomiksi, vaan he ovat edelleen Turkin kansalaisia. He voivat tehdä uudet kansalaisuushakemukset ja sillä tavoin saattaa asiansa uudelleen käsiteltäväksi. Kansalaisuuspäätösten purkaminen ei vaikuta perheen jäsenten oleskelulupiin eikä siten oikeuteen tehdä töitä tai viettää perhe elämää Suomessa. GA:n, CA:n ja DA:n Suomen kansalaisuus perustuu 28.12.2004 tehtyyn kansalaisuuspäätökseen. Päätöshetkellä alaikäiset lapset olivat isänsä hakemuksessa kanssahakijoina. Kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta vain yhdessä hakijan kanssa. Jos Maahanmuuttovirastolla olisi ollut päätöstä tehtäessä käytettävissään tieto perheen isän, äidin ja vanhimman tyttären henkilöllisyyksien epäselvyydestä, eivät myöskään alaikäiset GA, CA ja DA olisi voineet saada Suomen kansalaisuutta. Päätöksen purku tulee ulottaa siten myös kanssahakijoihin. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet lisäselityksen. Purkuhakemusta ei voida tutkia eikä kansalaisuuspäätöksiä purkaa loukkaamatta asianosaisten oikeusturvaa vakavalla tavalla. Perustuslain mukaan kansalaisuuden voi menettää vain lailla säädetyillä perusteilla. Hallintolainkäyttölaissa ei säädetä tällaisista perusteista, vaan yksinomaan kansalaisuuslaissa. Hallintolainkäyttölain 64 :n 2 momentissa edellytetty erityisen painava peruste ei yksilöi perustetta, jolla kansalaisuuden voisi menettää perustuslain 5 :n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Maahanmuuttoviraston mukaan kansalaisuuslain 33 :n viiden vuoden määräajan tarkoitus on välttää, ettei henkilöä uhkaa kansalaisuuden menettäminen, kun hän itsestään riippumattomasta syystä ja yrityksistään huolimatta saa oikeita henkilötietojaan tukevia asiakirjoja käytettäväkseen vasta viiden vuoden määräajan jälkeen. Säännös tai sen perustelut eivät tue tällaista tulkintaa. Määräajan tarkoituksena on katkaista epävarma oikeustila sen suhteen, voidaanko kansalaisuus peruuttaa. Säännöksestä tai sen esitöistä ei voida päätellä, että määräaika koskisi vain henkilöä, joka on omatta syyttään antanut väärät henkilötiedot eikä ole omatta syyttään voinut niitä oikaista ennen kuin vasta viiden vuoden määräajan jälkeen. Säännöksestä voidaan sen sijaan päätellä, että kansalaisuutta ei voi säännöksen perusteella menettää enää viiden vuoden kuluttua. Koska kansalaisuuden menettämisestä on perustuslain mukaan säädettävä lailla, ei mikään muu säännös voi johtaa kansalaisuuden menettämiseen. Mahdollisuus kansalaisuuden hakemiseen uudelleen ei poista kansalaisuuden menettämisen vaikutuksia. Maahanmuuttovirasto on antanut lisävastaselityksen. Julkinen etu vaatii päätösten purkamista, ja hakemuksen tekemiselle viiden vuoden jälkeenkin on hallintolainkäyttölain 64 :n 2 momentissa tarkoitetut erityisen painavat syyt. Erityisen painavia syitä ovat asianosaisten vilpillinen menettely ja ne merkittävät julkiset edut, jotka vaativat päätösten purkamista. Näitä ovat ennen kaikkea päätösten voimassaolosta aiheutuvat väärinkäytösten mahdollisuudet sekä yleisön luottamus Maahanmuuttoviraston toimintaan. Väärinkäytös on ollut törkeää ja suunnitelmallista. Päätösten purkaminen on tässä tilanteessa ainoa mahdollisuus korjata virheelliset päätökset. Kansalaisuuden myöntämispäätöksen saamis peruste on osoittautunut jälkikäteen mitättömäksi, eikä Suomen kansa laisuutta voida siten katsoa koskaan tarkoitetun myöntää kyseisille henkilöille. Kansalaisuushakemuksissa käytetyt väärät henkilöllisyystiedot eivät ole olleet niin sanottuja keksittyjä henkilöllisyyksiä. Tämä aiheuttaa konkreettisen vaaran väärinkäytöksille, mikäli kansalaisuuspäätöksiä ei purettaisi. Lainvoimaisten päätösten purkamisella ei puututa asianosaisten oikeuteen enempää kuin on välttämätöntä, jotta yleinen luottamus säilyisi viranomaistoimintaan ja päätösten voimassaolosta aiheutuva riski väärinkäytöksille poistuisi. Kansalaisuuspäätösten purkamista pyydetään siltä osin, kun päätökset koskevat nykyisin nimiä FA, HA, GA, CA ja DA käyttäviä henkilöitä. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet lisäselityksen. Kansalaisuuslaissa ei ole säädetty, että kansalaisuuden myöntäminen voitaisiin jälkikäteen katsoa mitättömäksi. Suomen kansalaisuus on myönnetty kansalaisuuslain edellytykset täyttäneille hakijoille. Heidän nimiensä ja syntymäaikojensa muutoksilla ei ole ollut sellaista olennaista merkitystä, jonka perusteella olisi epäselvää, keille fyysisille henkilöille http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 6/17
kansalaisuus on myönnetty. Perheen jäsenten henkilötiedot on jo korjattu väestötietojärjestelmään. Mitään konkreettista vaaraa virheellisten tietojen väärin käyttämiselle ei ole. Kukaan ei kykene saamaan Suomen kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia tai etuja perheen aikaisemmin käyttämien nimien ja syntymäaikojen perusteella. Suomen kansalaisuuden voi kansalaisuuslain mukaan menettää antamalla henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon. Lainsäädännössä on siis säädetty edellytykset, joissa kansalaisuuden voi julkisen edun vaatiessa menettää moitittavan menettelyn vuoksi. Laissa on kuitenkin katsottu, että tästä moitittavasta menettelystä huolimatta kansalaisuutta ei voi menettää enää viiden vuoden määräajan jälkeen. Tapauksessa ei ole kyse muunlaisesta menettelystä kuin mistä kansalaisuuslaissa on jo säädetty. Tähän nähden Maahanmuuttoviraston viittaama julkinen etu ei edellytä myönnetyn kansalaisuuden poistamista kansalaisuuslain määräajoista riippumatta. Olisi yleisen edun vastaista, mikäli Suomen kansalaisuuden voisi menettää vielä kansalaisuuslain mukaisen määräajan jälkeenkin. Tämä olisi omiaan johtamaan siihen, etteivät Suomen kansalaisuuden saaneet tulisi milloinkaan oikaisemaan henkilötietojaan oikeiksi, koska se johtaisi kansalaisuuden menettämiseen. Kansalaisuuslain mukaisella viiden vuoden määräajalla on se vaikutus, että väärillä henkilötiedoilla Suomen kansalaisuuden saaneet uskaltavat muuttaa henkilötietonsa oikeiksi määräajan jälkeen. Korkeimman hallinto oikeuden ratkaisu Korkein hallinto oikeus on tutkinut Maahanmuuttoviraston hakemuksen lainvoimaisten päätösten purkamisesta. Hakemus hylätään. Perustelut Asian tausta Väestötietojärjestelmässä tällä hetkellä nimillä FA, HA ja GA olevat henkilöt ovat Suomeen vuonna 1995 saapuessaan ja turvapaikkaa hakiessaan sekä tämän jälkeen viranomaisten kanssa asioidessaan esiintyneet FA:n veljenä AA:na, tämän vaimona EA:na sekä näiden tyttärenä BA:na. Näillä virheellisillä nimillä ja virheellisillä syntymäajoilla heidät on vuonna 1995 otettu ulkomaalaisrekisteriin ja heille on myönnetty oleskeluluvat heinäkuussa 1997. FA:lle ja HA:lle on Suomessa syntynyt kolme lasta: CA, DA sekä IA. Lapsien vanhemmiksi on väestötietojärjestelmään tuolloin merkitty vanhempien käyttämien henkilötietojen mukaisesti isän veljen ja tämän vaimon henkilötiedot. FA ja HA ovat edelleen virheellisiä henkilötietoja käyttäen 19.9.2002 hakeneet Suomen kansalaisuutta itselleen ja lapsilleen. Ulkomaalaisvirasto on näiden hakemusten johdosta tehnyt purkuhakemuksen kohteena olevat päätökset. IA on sittemmin saanut Suomen kansalaisuuden syntyessään, koska hänen vanhempansa olivat tuolloin jo Suomen kansalaisia, joskin isän veljen ja tämän vaimon henkilötiedoilla. FA ja HA ovat 27.8.2010 pyytäneet maistraattia korjaamaan väestötietojärjestelmään tallennetut perheen virheelliset henkilötiedot. He ovat esittäneet selvityksenä FA:n, HA:n ja GA:n henkilöllisyydestä Turkin viranomaisen myöntämät perhekirjan vuodelta 1989, HA:n passin vuodelta 1990 sekä HA:n ja FA:n henkilökortit vuosilta 2005 ja 2008. Keskusrikos poliisin rikosteknisen laboratorion tutkimusten mukaan esitetyt asiakirjat ovat teknisesti aitoja. Maahanmuuttovirasto on maistraatille antamassaan lausunnossa todennut, että sen käsityksen mukaan asiakirjat ovat myös sisällöllisesti luotettavia. Helsingin maistraatti on 7.7.2011 korjannut väestötietojärjestelmän virheelliset henkilötiedot vaaditulla tavalla. Ratkaistavat oikeuskysymykset Maahanmuuttovirasto on vaatinut vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen kansalaisuuspäätösten purkamista. Virasto on luopunut IA:ta koskevasta alkuperäisestä vaatimuksestaan. Maahanmuuttovirasto on yhtäältä vedonnut siihen, että on epäselvää, kenelle kansalaisuus ylipäätään on myönnetty, kun kansalaisuutta on haettu toisen henkilön henkilötiedoilla. Toisaalta on vedottu siihen, että päätökset ovat perustuneet erehdykseen hakijoiden henkilöllisyydestä, mikä on olennaisesti vaikuttanut kansalaisuuspäätöksiin. Asiaan on myös tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätöksiin, eikä ole johtunut Maahanmuuttovirastosta, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Maahanmuuttovirasto katsoo, että julkinen etu vaatii päätösten purkamista ja että päätösten purkamiselle on erityisen painavia syitä. Maahanmuuttovirasto viittaa näiltä osin erityisesti yleisestävään vaikutukseen ja sen tärkeyteen, että kansalaisuuden hakijat toimivat totuudenmukaisesti, sekä siihen, että perheen toiminta on ollut törkeän vilpillistä ja suunnitelmallista. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 7/17
Perhe katsoo, että perustuslain 5 :n 2 momentti estää sellaisten päätösten purkamisen hallintolainkäyttölain 63 ja 64 :n perusteella, joilla on hakemuksesta myönnetty Suomen kansalaisuus. Maahanmuutto virasto yrittää kiertää kansalaisuuslain 33 :ssä säädettyä viiden vuoden määräaikaa hakemalla päätösten purkua tuossa säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa, mutta siinä säädetyn määräajan kuluttua umpeen. Edellä todettuun nähden asiassa on ensinnä otettava kantaa siihen, koskevatko purettavaksi haetut päätökset FA:ta, HA:ta ja GA:ta vai perheen isän veljen perhettä ja onko päätöksiä mahdollisesti pidettävä mitättöminä vääristä henkilötiedoista johtuen. Tämän jälkeen on ratkaistava, voiko päätös, jolla jollekulle on hakemuksesta myönnetty Suomen kansalaisuus, tulla puretuksi hallintolainkäyttölain 63 ja 64 :n nojalla, vai muodostaako perustuslain 5 :n 2 momentti esteen päätöksen purkamiselle, jos siitä seuraa Suomen kansalaisuuden menettäminen. Jos purun katsotaan sinänsä olevan käytettävissä, on vielä ratkaistava, täyttyvätkö päätöksen purulle hallintolainkäyttölain 63 ja 64 :ssä asetetut edellytykset. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt Suomen perustuslain 5 :n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella. Saman pykälän 2 momentin mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp) perustuslain 5 :n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa: "Säännös olisi perustuslaissa uusi ja sen tarkoituksena on antaa perustuslaillisia takeita kansalaisuuden mielivaltaista menettämistä vastaan sekä varmistaa, ettei Suomen kansalaisuuden menettämisen seurauksena henkilö jää kokonaan vaille kansalaisuutta." Kansalaisuuslain 3 :n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto päättää mainitussa laissa tarkoitetusta Suomen kansalaisuuden saamisesta, säilyttämisestä ja menettämisestä sekä kansalaisuusaseman määrittämisestä. Kansalaisuuslain 33 :ssä säädetään kansalaisuuden menettämisestä väärien tietojen antamisen perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan, jos henkilö on antanut sellaisen henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon, jonka tunteminen olisi johtanut Suomen kansalaisuuden epäämiseen, taikka salannut sellaisen olennaisen seikan, joka olisi vaikuttanut samalla tavoin, voidaan päättää, että henkilö menettää hakemuksesta tai ilmoituksesta saadun Suomen kansalaisuuden. Pykälän 2 momentin mukaan, jos lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden yhdessä pykälän 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanssa taikka jos 1 momentissa tarkoitetun henkilön kansalaisuus on ollut edellytyksenä sille, että lapsi saa Suomen kansalaisuuden, voidaan myös lapsen osalta tehdä päätös Suomen kansalaisuuden menettämisestä. Lapsi ei kuitenkaan voi menettää Suomen kansalaisuutta, jos lapsen vanhempi on Suomen kansalainen. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätös tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon teon moitittavuuden lisäksi siihen liittyneet olosuhteet ja hakemuksen tai ilmoituksen tehneen siteet Suomeen. Lapsen osalta on otettava huomioon lisäksi lapsen ikä ja siteet Suomeen. Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voida 1 ja 2 momentin mukaisissa tapauksissa tehdä, jos kansalaisuus hakemuksen tai ilmoituksen ratkaisusta on kulunut yli viisi vuotta. Jos kuitenkin kansalaisuuden menettämistä koskeva asia on tullut vireille ennen kuin viisi vuotta on kulunut kansalaisuuspäätöksen tekemisestä, päätös voidaan tehdä vielä tämän jälkeen. Hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) lakiehdotuksen 33 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa: "Väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen taikka tiedon salaaminen voisi ehdotuksen mukaan johtaa hakemuksesta tai ilmoituksesta myönnetyn kansalaisuuden menettämiseen. Päätös kansalaisuuden menettämisestä voitaisiin tehdä, jos kansalaisuuden myöntämisen jälkeen ilmenisi hakijan antaneen tai salanneen olennaisen tiedon. Tiedon pitäisi olla niin merkittävä, ettei hakijalle olisi myönnetty kansalaisuutta, jos tieto olisi ollut käytettävissä päätöstä tehtäessä. Päätös menettämisestä olisi harkinnanvarainen ja määräaikaan sidottu. Määräajan tarkoituksena olisi katkaista epävarman http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 8/17
oikeustilan jatkuminen. Jos päätös menettämisestä tehtäisiin, henkilölle jäisi entisen Suomen kansalaisen asema. Kyse olisi uudesta säännöksestä, jonka tarkoituksena olisi ennakolta estää väärien tietojen antaminen tai tietojen salaaminen. Toisaalta säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa jälkikäteinen puuttuminen silloin, kun kansalaisuus on jo myönnetty. ( ) Pykälän 1 momentin mukaan hakijana olleen henkilön kansalaisuuden menettäminen olisi rajoitettu hakemuksesta tai ilmoituksesta myönnettävään Suomen kansalaisuuteen. Hakemusta tai ilmoitusta jätettäessä hakija antaa viranomaiselle tiedot, joihin perustaa hakemuksensa tai ilmoituksensa. Näiden tietojen pitäisi luonnollisesti täsmätä hakijan muiden hakemusten yhteydessä tai muussa yhteydessä viranomaiselle antamien tietojen kanssa. Asian käsittelyn aikana aina päätöksentekohetkeen asti hakija voi ilmoittaa asiaa käsittelevälle viranomaiselle, jos hänen aikaisemmin antamat tietonsa ovat puutteellisia tai virheellisiä. Säännöksessä asetetaan edellytyksiä myös menettämiseen mahdollisesti johtavan väärän tiedon luonteelle. Tiedon olisi oltava siten olennainen, että sillä olisi ollut vaikutusta päätöksen sisältöön. Menettämispäätös edellyttäisi siten varmuutta siitä, että hakijalle ei olisi myönnetty Suomen kansalaisuutta, jos tieto olisi ollut käytettävissä. Säännöksessä mainittaisiin esimerkkinä olennaisesta tiedosta henkilöllisyyttä koskeva väärä tieto. Myös muu olennainen, esimerkiksi Suomessa oleskelusta annettu väärä tieto, voisi johtaa kansalaisuuden menettämiseen. Pykälän 2 momentissa annettaisiin mahdollisuus tehdä päätös kansalaisuuden menettämisestä myös lapsen osalta, jos lapsi olisi saanut Suomen kansalaisuuden 1 momentissa tarkoitetun henkilön perusteella. Lapsi olisi tällöin saanut kansalaisuuden joko yhdessä huoltajansa kanssa tämän hakemuksesta tai ilmoituksesta taikka vanhemman tai muun huoltajan lapsen puolesta tekemästä erillisestä kansalaisuushakemuksesta tai ilmoituksesta. Lapsi olisi lisäksi voinut saada Suomen kansalaisuuden vanhempansa kansalaisuuden perusteella syntyessään tai syntymän perusteella. Lapsi ei kuitenkaan voisi menettää kansalaisuutta, jos hänen toinen vanhempi olisi Suomen kansalainen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kansalaisuuden menettämistä koskevaa päätöstä edeltävästä harkinnasta. Päätös tulisi tehdä henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella ja siinä pitäisi kiinnittää huomiota teon moitittavuuden lisäksi tekoon liittyneisiin olosuhteisiin sekä siteisiin Suomeen. Lapsen osalta harkinnassa tulisi ottaa huomioon lapsen ikä ja siteet Suomeen. Jos lapsella olisi ollut osuutta väärän tiedon antamiseen, teon moitittavuutta ja tekoon liittyneitä olosuhteita olisi arvioitava myös lapsen osalta. Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voitaisi tehdä, jos kansalaisuuden myöntämisestä koskevasta päätöksestä olisi kulunut yli viisi vuotta. Ratkaiseva olisi päätöksentekopäivä eikä kansalaisuuden oikeusvaikutusten alkamispäivä (...) Päätöksen kansalaisuuden menettämisestä tekisi Ulkomaalaisvirasto ehdotetun 3 :n mukaisen toimivaltasäännöksen nojalla." Kansalaisuuslain 39 :n mukaan asianosaisen tulee antaa Maahanmuuttovirastolle ja 38 :ssä tarkoitetuissa tapauksissa maistraatille kansalaisuusaseman määrittämistä varten tiedossaan olevat kansalaisuuden saamiseen ja menettämiseen liittyvät tiedot sekä avustaa tarvittavien tietojen ja asiakirjojen saamisessa niiltä osin kuin avustamista voidaan häneltä kohtuudella vaatia. Hallintolainkäyttölain 58 :n mukaan hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen saa hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla, joita ovat kantelu, menetetyn määräajan palauttaminen ja purku. Hallintolainkäyttölain 63 :n 1 momentin mukaan päätös voidaan purkaa: 1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; 2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai 3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Hallintolainkäyttölain 64 :n 1 momentin mukaan päätöksen purkua haetaan korkeimmalta hallinto oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 9/17
voidaan päätös purkaa määräajan jälkeenkin. Kansalaisuuspäätösten kohteet ja oikeusvaikutukset Asiassa on esitetty, että purun kohteena olevat päätökset eivät koskisi FA:ta, HA:ta ja GA:ta, koska päätökset sanamuotonsa mukaan näyttäisivät koskevan FA:n veljeä AA:ta ja tämän vaimoa ja tytärtä, ja että päätöksiä tästä syystä tulisi pitää mitättöminä. On selvää, että kansalaisuushakemuksen ovat aikanaan jättäneet FA ja HA omasta ja alaikäisten lastensa puolesta. On myös selvää, että ennen päätöksentekoa Ulkomaalaisvirastossa on selvitetty, täyttävätkö juuri he kansalaisuuden saamisen edellytykset esimerkiksi maassa asumisen, toimeentulon ja kielitaidon osalta ja että tehdyt päätökset on myös annettu juuri heille tiedoksi. Tähän nähden voidaan pitää selvänä, että purettavaksi haetut päätökset koskevat FA:ta ja HA:ta ja heidän perhettään siitä huolimatta, että päätökset on annettu heidän käyttämillään virheellisillä henkilötiedoilla. Päätöksiä ei tällä perusteella voida pitää mitättöminä. Maahanmuuttoviraston hakemuksen tutkiminen Hallintolainkäyttölain 58 :stä ilmenee, että ylimääräiset muutoksenhakukeinot voidaan yleisesti kohdistaa hallintoasioissa tehtyihin lainvoiman saaneisiin päätöksiin. Kansalaisuuspäätökset eivät muodosta tässä poikkeusta. Perustuslain 5 :n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on antaa perustuslaillisia takeita kansalaisuuden mielivaltaista menettämistä vastaan. Sillä ei rajoiteta mahdollisuutta käyttää hallintolainkäyttölakiin perustuvia ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja. Maahanmuuttovirasto voi siten hakea lainvoiman saaneen kansalaisuuspäätöksensä purkamista korkeimmalta hallinto oikeudelta hallintolainkäyttölain 63 ja 64 :n mukaisesti niissä tilanteissa, joissa se ei itse voi kansalaisuuslain 3 :n 1 momentin ja 33 :n perusteella päättää kansalaisuuden menettämisestä tai joissa se ei voi itse enää 33 :ssä säädetyn määräajan kuluttua umpeen tehdä tällaista päätöstä. Korkein hallinto oikeus on siten toimivaltainen tutkimaan Maahanmuuttoviraston hakemuksen. Purun edellytykset ja lopputulos Hallintolainkäyttölain 64 :n 2 momentista ilmenee, että purkua on yleensä haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan purkaa määräajan jälkeenkin. Jos purulle pääsäännön mukaan asetettava viiden vuoden määräaika on kulunut umpeen, päätös voidaan siten purkaa purun yleisten edellytysten täyttyessäkin vain erityisen painavista syistä. Purun yleisistä edellytyksistä säädetään hallintolainkäyttölain 63 :n 1 ja 2 momentissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään uudesta tiedosta purun edellytyksenä. Maahanmuuttovirasto on saanut perhettä koskevaa olennaista uutta tietoa sen jälkeen, kun perhe on vuonna 2010 pyytänyt maistraattia oikaisemaan heitä koskevat henkilötiedot väestötietojärjestelmään. On myös selvää, että tieto kansalaisuuden hakijoiden vääristä henkilöllisyyksistä olisi vaikuttanut Ulkomaalaisviraston päätökseen, jos tieto olisi ollut viraston käytettävissä kansalaisuuspäätöksiä tehtäessä. Kansalaisuuspäätökset olisivat tuossa vaiheessa saattaneet olla kielteisiä, tai jos kansalaisuus olisi kuitenkin myönnetty, päätökset olisi kohdistettu oikeilla henkilötiedoilla esiintyviin perheenjäseniin ja heidän kanssahakijoihinsa. Hallintolainkäyttölain 63 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu purun yleinen edellytys näin ollen täyttyy. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Julkisen edun voidaan nähdä asettavan korkeat vaatimukset Suomen kansalaisuutta koskevien hakemusten käsittelylle ja ratkaisemiselle. Julkisen edun voidaan katsoa myös edellyttävän, että olennaisten tietojen antamatta jättämiseen ja virheellisten tietojen antamiseen kansalaisuutta haettaessa suhtaudutaan yleensä ankarasti. Tätä ankaraa suhtautumista ilmentää myös kansalaisuuslain 33, jonka perusteella kansalaisuuspäätöksen tehneelle viranomaiselle on annettu toimivalta itse puuttua lainvoiman saaneeseen kansalaisuuspäätökseen pykälästä tarkemmin ilmenevissä tilanteissa. Toisaalta on julkisen edun kannalta tärkeää, että virheelliset henkilötiedot oikaistaan. Esillä olevan kaltaisissa tilanteissa julkisen edun voidaan silti yleensä tulkita vaativan kansalaisuuspäätösten purkamista. Purkuhakemuksen kohteena olevat kansalaisuuspäätökset ovat saaneet lainvoiman yli viisi vuotta ennen kuin Maahanmuuttovirasto teki päätösten purkamista koskevan hakemuksen korkeimmalle hallinto oikeudelle. Päätökset voidaan siten purkaa vain erityisen painavista syistä. Maahanmuuttovirasto on viitannut erityisen painavina syinä päätösten purkamiselle lähinnä perheen toiminnan vilpillisyyteen, suunnitelmallisuuteen ja moitittavuuteen sekä purun yleisestävään merkitykseen. Maahanmuuttovirasto ei ole purkuhakemuksessaan tuonut esille mitään sellaisia kansalaisuuden saaneiden henkilöiden taustaan tai henkilöön http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 10/17
liittyviä seikkoja, joiden perusteella nämä eivät täyttäisi muutoin kansalaisuuden saamisen edellytyksiä siten kuin kansalaisuuden saamisesta ja kansalaisuuden saamisen esteistä kansalaisuuslaissa tarkemmin säädetään. Maahanmuuttovirasto on sen sijaan viitannut perheen mahdollisuuteen asua ja työskennellä edelleen Suomessa, vaikka kansalaisuuspäätökset purettaisiinkin, sekä heidän mahdollisuuteensa hakea uudelleen Suomen kansalaisuutta. Päätöksen purulle pääsäännön mukaan asetetun viiden vuoden määräajan tarkoituksena on suojella ajan kulumisen myötä vakiintuneen oikeustilan pysyvyyttä. Vakiintuneeseen oikeustilaan voidaan tämän jälkeen puuttua vain erityisen painavista syistä. Maahanmuuttovirasto ei ole hakemuksessaan esittänyt eikä asiassa muutoinkaan ole ilmennyt sellaisia erityisen painavia syitä, joiden johdosta hakemuksen kohteena olevat kansalaisuuspäätökset voitaisiin purkaa purulle asetetun viiden vuoden määräajan jälkeen. Edellä todettuun nähden Maahanmuuttoviraston hakemus on hylättävä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Alice Guimaraes Purokoski, hallintoneuvos Anne E. Niemi ja hallintoneuvos Matti Pellonpää yhtyivät: "Ylimääräisen muutoksenhaun soveltumisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Tutkin Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen ja lausun sen johdosta seuraavaa: Puran Maahanmuuttoviraston tekemät kansalaisuuden myöntämistä koskevat päätökset FA:n ja HA:n osalta eli perheen kummankin vanhemman osalta. Hylkään Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen siltä osin kuin se kohdistuu perheen kolmeen vanhimpaan lapseen eli GA:han, CA:han ja DA:han. Perheen nuorimman lapsen IA:n osalta lausuminen hakemuksesta raukeaa, koska Maahanmuuttovirasto on hänen osaltaan luopunut purkuhakemuksestaan. Oikeusavun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Perustelut 1. Purkuhakemuksen tutkiminen Katson kuten enemmistö, että purkuhakemuksen kohteena olevia kansalaisuuden myöntämistä koskevia päätöksiä ei voi pitää sellaisenaan mitättöminä siitä johtuen, että päätökset perustuvat virheellisinä annettuihin henkilötietoihin. Olen samaa mieltä kuin enemmistö myös siitä, että perustuslain 5 :n 2 momentti ei aseta estettä päätöksen purkamiselle, jos siitä seuraa Suomen kansalaisuudesta vapauttaminen. Tutkin näin ollen Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen. 2. Oikeuskysymys Asiassa on korkeimmassa hallinto oikeudessa ratkaistavana, ovatko Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksessa tarkoitetut päätökset Suomen kansalaisuuden myöntämisestä purettava hallintolainkäyttölain 63 :n 1 momentin 3 kohdan nojalla sen vuoksi, että perheen vanhemmat ovat Suomeen tullessaan, Suomessa asuessaan, Suomen kansalaisuutta hakiessaan ja vielä sen jälkeenkin esiintyneet toisten henkilöiden henkilötiedoilla. Tässä arvioinnissa on kansallisen sääntelyn ohella annettava merkitystä jäljempänä kuvattaville kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden lähteille. Päätösten lainvoimaiseksi tulosta on kulunut yli viisi vuotta. Sen vuoksi on arvioitava myös, onko päätösten purkamiseen hallintolainkäyttölain 64 :n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä. Tältä osin on erityisesti harkittava, onko kansalaisuuden myöntämistä koskevan päätöksen purkaminen suhteellisuusperiaatteen vastaista. Kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kiistatta kansalliseen toimivaltaan. Asiassa on kuitenkin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetusti tarkistettava, onko kansalaistamispäätöksen purkaminen suhteellisuusperiaatteen mukainen niiden seurausten osalta, jotka siitä aiheutuvat kyseessä olevalle henkilölle unionin oikeuden kannalta. 3. Kansallinen lainsäädäntö esitöineen Suomen perustuslain, kansalaisuuslain ja sen esitöiden sekä hallintolainkäyttölain osalta viittaan enemmistön perusteluihin kohdassa "Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä". http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1425384955203.html 11/17