saluki 4/2014 Valitse yksi MM-ratakisatunnelmissa Ensimmäisen rotumääritelmän jäljillä

saluki 4/2014 Valitse yksi MM-ratakisatunnelmissa Ensimmäisen rotumääritelmän jäljillä

SUOMEN SALUKIKERHO R.Y. Perustettu 5.12.1987 PUHEENJOHTAJA chairman Minna Virta Kokkokalliontie 28 A 3 01380 Vantaa puheenjohtaja@saluki.fi VARAPUHEENJOHTAJA deputy chairman Sanna Puurila Afrikantie 10 04130 Sipoo 050 545 3555 hallitus@saluki.fi SIHTEERI secretary Pirjo Jäppinen Vasamakatu 11 A 7 04230 Kerava 050 341 4364 sihteeri@saluki.fi JÄSENET members hallitus@saluki.fi Susanna Gerkman-Hiltunen 03400 VIHTI 040 041 6970 Sanna-Maija Helevä Hirvikalliontie 76 01800 Klaukkala 044 559 4024 Teija Laukka Hillerintie 10 37860 Kärjenniemi 040 734 8248 Mia Lehto Kontulankuja 1 3 i 157 00940 HELSINKI 040 967 1827 Taru Nousiainen Vantaa 050 370 5097 RAHASTONHOITAJA treasurer Ulla-Maija Liekso Killingholmankuja 1 A 3 00810 Helsinki 040 581 7521 rahastonhoitaja@saluki.fi JÄSENSIHTEERI membership secretary Tuire Kantoluoto Luhdinsola 10 A 01660 Vantaa 050 377 4830 jasensihteeri@saluki.fi LEHTITOIMIKUNTA salukilehti@gmail.com WWW.SALUKI.FI web@saluki.fi JUOKSUTOIMIKUNTA juoksutoimikunta@saluki.fi NÄYTTELYTOIMIKUNTA nayttelyt@saluki.fi TARVIKEMYYNTI Tuula Eloranta 0400 651 856 Minea Collan 044 367 5339 salukitarvikkeet@saluki.fi PISTELASKENTA Näyttelyt: Sanja Ekblad sanja.ekblad@gmail.com Rata- ja maastojuoksut: Jari Latva-Rasku jari.latva-rasku@kolumbus.fi JALOSTUSTOIMIKUNTA jalostustoimikunta@saluki.fi PENTUVÄLITYS Jaana Moisander Liusketie 16 B 01700 Vantaa (09) 896 169 pentuvalitys@saluki.fi JÄSENASIAT MEMBERSHIP JÄSENMAKSUT 2015 Pääjäsen 28 (Vuosikirjan kera 41 ) Liittymismaksu 5 Perhejäsen 5 Ainaisjäsenyys 280 SSaK:n jäsenmaksu sisältää SVKL:n jäsenyyden ilman Vinttikoira-lehteä, joka tilataan erikseen SVKL:ltä. PANKKIYHTEYS FI45 3636 3010 8007 53 VIITE Jäsennumerosi lehden osoitetarrassa. FOREIGN MEMBERS Membership fee 37 Joining fee 10 IBAN FI45 3636 3010 8007 53 BIC TAPIFI22 JÄSENSIHTEERI CONTACT PERSON Tuire Kantoluoto jasensihteeri@saluki.fi OSOITTEENMUUTOKSET KIRJALLISESTI (SÄHKÖPOSTI TAI KIRJE) JÄSENSIHTEERILLE. SALUKI 4/2014 Suomen Salukikerho ry:n jäsenlehti ISSN: 1235-3264 MATERIAALI JA TIEDUSTELUT: salukilehti@gmail.com JULKAISIJA: Suomen Salukikerho ry PÄÄTOIMITTAJA: Anne Lipponen (p. 050 545 4887) ULKOASU & TAITTO: Niina Bamberg (p. 040 562 6498), Kirsi Kärkkäinen (p. 040 576 8678), Heli Perkkiö (p. 041 436 4072) ja Tuija Tuominen (p. 044 339 2518) PAINOS: 450 kpl PAINO: Painotalo Casper PANKKIYHTEYS: FI45 3636 3010 8007 53 PANKKIVIITE: 4747 ILMOITUKSET: Painovalmiit ilmoitukset toimitetaan maksukuitin/maksutietojen kera sähköisesti osoitteeseen toimitus@salukilehti.net. JÄSENILLE MAKSUTTA: astutukset, pentueet, kasvattajajäsenten yhteystiedot ja jäsenten omistamien uusien valioiden kuvat (FI MVA, FI KVA-m, FI KVA-r, POHJ MVA, POHJ KVA, BALT MVA, kansainväliset valiot) KOIRA- JA KASVATTAJAILMOITUKSET (hinta jäsenille/ei-jäsenille ja yrityksille): 1/1 sivu: 55 /110. Pakettihinta vuoden numeroihin 1, 3 ja 4: 140 /280, varattava ja maksettava ennen vuoden ensimmäisen numeron ilmestymistä. Ilmoituksen koko 297 x 210 mm + leikkausvarat 5 mm. 1/2 sivu: 35 /70. Pakettihinta vuoden numeroihin 1, 3 ja 4: 90 /180, varattava ja maksettava ennen vuoden ensimmäisen numeron ilmestymistä. Ilmoituksen koko (vaakamalli) 148,5 x 205 mm + leikkausvarat 5 mm. Pystymalli varattava etukäteen. Perhetapahtumailmoitus: 10 /20. Kuva ja vapamuotoinen lyhyt teksti tai painovalmis vakiokokoinen ilmoitus. Taka- tai etusisäkansi: 70 /140. Varattava etukäteen. FOREIGN ADS (members/non-members and businesses): 1/1 page: 55 /100. One year (issues 1, 3 and 4): 140 /280, must be booked and payed before the first issue of the year. Ad size 297 x 210 mm + bleeds 5 mm. 1/2 page: 35 /70. One year (issues 1, 3 and 4): 90 /180, must be booked and payed before the first issue of the year. Ad size (horizontal) 148,5 x 210 mm + bleeds 5 mm. In case of vertical ad, please contact the editorial staff. Family announcements: 10 /20 including one photo and short text. May also be sent as printable ad. Inside front/inside back cover: 70 /140. Must be booked beforehand. KÄYNTIKORTTI-ILMOITUKSET KOIRAYRITTÄJILLE: 50 x 90 mm vaakailmoitus 16 jäsenille/20 ei-jäsenille. Pakettihinta vuoden numeroihin 1, 3 ja 4: 1 38 jäsenille/55 ei-jäsenille. TOIMITUKSELLINEN MATERIAALI: salukilehti@gmail.com Tekstit toimitetaan sähköisesti.txt tai.doc(x)-tiedostoina. Muista väliotsikot. Lisää mahdolliset kuvatekstit jutun loppuun. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää tekstejä. Kuvat lähetetään sähköisesti värillisinä.jpg-tiedostoina. Resoluutio 300 dpi. Tuloskuvien fyysinen koko vähintään 15 x 15 cm, muut kuvat mieluiten alkuperäisessä koossa. Kuvat tulee tallentaa käyttäen ainoastaan pieniä kirjaimia (ei skandeja), alaviivaa (_) ja numeroita. Ilmoita valokuvaajan nimi, se mainitaan kuvan yhteydessä. Muista pyytää julkaisulupa kuvaajalta, kuvassa esiintyviltä ihmisiltä sekä kuvassa esiintyvien koirien omistajilta. Paperikuvat: lähetä skannattavaksi Heli Perkkiö, Ampuhaukantie 4 B 43, 90250 OULU. Vain palautusosoitteella, -postimerkillä ja -kuorella varustetut paperikuvat palautetaan. LEHDESSÄ JULKAISTUJA ARTIKKELEITA EI SAA KOPIOIDA ILMAN TOIMITUKSEN JA KIRJOITTAJIEN LUPAA. DEADLINES 2015: Kevät/Spring: 1.3. Syys/Autumn: 1.7. Joulu/Christmas: 15.10. (painovalmiit mainokset varattava 15.10. mennessä, mutta ne voi toimittaa viimeistään 1.11./print ready ads must bee booked by 15.10, but may be delivered by 1.11.) SISÄLTÖ Puheenjohtajan terveiset 2 Toimituksen terveiset 3 Niina Bamberg, lehtitoimikunnan jäsen 3 Jäsensihteerin terveiset 4 Jäsenmaksukuitti 2015 4 Salukikummit 4 Ellu & Allu: Salukimaista joulua 5 Kevätkokous 2015 5 Tuomariesittely: Sibylle Benoit 6 Tuomariesittely: Lesley Brabyn 7 Menovinkit 2015: Salukien erikoisnäyttely 2015 7 Menovinkit 2015: Saluki Show 8 Meidän remmi 9 "Jago mäellään" ja kalenterikuvakilpailun muut palkitut 10 World Dog Show 14 Vinttikoirien ratajuoksun MM-kilpailut 2014 18 Suomen Maastomestaruus 2014 22 SSaK:n Ratamestaruus 2014 24 Ensimmäisen rotumääritelmän jäljillä 26 Valitse yksi 31 Tuontiesittely: Shamali Jalalat Shamah 37 Salukien takaosista 38 Arkiston helmiä: Kohtalaisuuden käsitteestä 42 Funktionaalinen saluki 46 Harrastusluontoisen kasvatustoiminnan verotuksesta 47 Wallaby's Salukis 50 Tuontiesittely: Dioskury Raketa 56 Uudet valiot 57 MAINOKSET Perhe Vartiainen 60 Kennel Mu'azzaz 61 Khalils Abu Shamah & Shamali Jalalat Shamah 62 Khalils Qadira A Qadar 63 Kennel Salmanazar 64 Al Wathba Dil Nawaz 65 Tazillah Qahir Sanam 66 Kennel Yuzak, Kennel Non Serviam, Hanna Järvinen & Arto Ojanperä 67 Kennel Amram-Aladin 68 TÄMÄN NUMERON TEOSSA AVUSTANEET Marja Blomqvist Annette Buckley Brian Patrick Duggan Katri Eerikäinen Bo Forsberg Ursula Lehr Micaela Lehtonen Johanna Männistö Ari Salmela Tuuli Soukka Jaakko Stenroos Heli Vartiainen Elina Vepsäläinen Sara Winsted McMillan TÄYTEKUVAT Tuija Tuominen Uziduzit Hawksview Non Serviam Tomahawk 1 KANSIKUVA Tuija Tuominen Qashani Shahin Al-Hasa 1 SALUKI

Puheenjohtajan terveiset Puheenjohtajan terveiset Toimituksen terveiset H y v ä ä j o u l u a j a k i i t o s J o t a i n u u t t a Kulunut syksy on tähän mennessä kun tätä kirjoitan, 11.10.2014, ollut poikkeuksellisen kaunis. Sateet eivät ole meitä piiskanneet ja lämpöäkin on riittänyt keskivertoa enemmän. Tämä aika vuodesta on se, kun harrastusrintamalla alkaa hienoinen hiljaisuus, mutta onneksi tämä hiljaisemman menon aika ei kauan kestä. Tulossa on vielä joulukuussa kaksi suurta näyttelyä, HeW 14 ja W 14 joihin, kuten yleensä, näyttelyvuosi päätetään. Tätä kirjoittaessani yhdistyksen järjestämä Salukien Jalostuspäivä II on vasta tuloillaan kuten myös syyskokous, tosin kun lehti meidät tavoittaa nämäkin tapahtumat ovat jo olleet. Lokakuussa Tampereella miteltiin kerhon ratamestaruuksista, tittelit itselleen juoksivat SSaK:n ratamestari 2014 Tâdj Mahâl Jalakalila, SSaK:n ratamestari VSP 2014 Ruweis Haytham ja SSaK:n veteraaniratamestari 2014 Sharraque Asvinn. Lämpimät onnittelut Mestareille omistajineen! Syksyn aikana on tulossa yksi suurempi kokous ja koulutus, eli Kennelliiton syysvaltuuston kokous 23.11.2014 ja SVKL:n koulutuspäivä Lautsiassa 8.11.2014, näihin molempiin on Salukikerholta menossa edustaja paikalle. Tulevan vuoden tapahtumista muutama sananen muistin virkistykseksi; yhdistyksen kevätkokous Tuomarinkartanolla 28.3., erikoisnäyttely ja Show Hyvinkäällä 11.4. 12.4., epävirallinen pentunäyttely Vantaalla 14.5. ja tuomarineuvottelupäivä 10 ryhmälle syksyllä 2015. Edellisestä terveyskyselystä tulee alkavana vuonna kuluneeksi viisi vuotta, joten uusi terveyskyselykierros on tulossa ajankohtaiseksi. Muistattehan käydä säännöllisesti katsomassa tulevien tapahtumien päivitykset kerhon sivuilla olevasta Tapahtumakalenterista ja muut tärkeät tiedotteet Ajankohtaista osiosta. Toivottavasti teiltä kaikilta löytyy ainakin yksi kappale valokuvauskilpailun voittokuvista koottua seinäkalenteria omistuksestanne, kiitos kilpailun tuomareille sekä muille tekijöille panoksestanne. Alun alkaen kirjoitin tämän palstan ennen kerhon syyskokousta, varauksella, että en jatka puheenjohtajana. Uusiksi meni koko suunnitelmani kuten myös palstan sisältökin, sillä jatkan puheenjohtajan pestiä, tosin poikkeuksellisesti yhden vuoden kaudella. Kiitos kaikille luottamuksestanne! Syyskokous valitsi myös uuden hallituksen vuodelle 2015, kokoonpano pysyi lähes muuttumattomana, eli hallituksessa jatkavat: Susanna Gerkman Hiltunen, Sanna Maija Helevä, Teija Laukka, Taru Nousiainen ja Sanna Puurila. Uutena vahvistuksena hallitukseen tuli valituksi Heidi Lappalainen, tervetuloa! Tämän pidemmittä puheitta haluan toivottaa kaikille tunnelmallista ja rauhallista joulua sekä tuloksellista alkavaa harrastusvuotta 2015! Minna Virta Lehtitoimikunnan puolesta, Anne N i i n a B a m b e rg l e h t i t o i m i k u n n a n j ä s e n Huomio! Salukikerhon tilinumero on muuttunut. Huomioikaa tämä jäsenmaksua maksaessanne. Uusi tilinumero: Jouluterkuin Niina 2 SALUKI 3 SALUKI

J ä s e n s i h t e e r i n t e r v e i s e t Suomen Salukikerhon jäsenmaksut vuonna 2015 Syyskokous tarkisti jäsenmaksuja ja päätti nostaa niitä, perhejäsenen kohdalla enemmän koska vastedes Vinttiliitolle tilitetään jokaisesta yli 15 vuotiaasta varsinaisesta jäsenestä noin 2 euroa eli pää ja ainaisjäsenten lisäksi myös perhejäsenistä. Ainaisjäsenyys maksaa 280 euroa. Muut hinnat alla maksukuitissa. Muista että sääntöjemme mukaan perhejäsenen tulee asua samassa taloudessa pääjäsenen kanssa. Maksamalla jäsenmaksusi eräpäivään mennessä varmistat Saluki lehden ykkösnumeron saamisen ajallaan. Käytäthän maksaessasi henkilökohtaista viitenumeroasi. Näet sen Salukilehtien osoitetarrasta. Jos viitenumeroa ei löydy, kirjoita "Viesti" kenttään kenen jäsenmaksusta on kyse. UUTTA: Vuosikirjan (lehti nro 2) voi maksaa ennakkoon edullisemmin yhdessä jäsenmaksun kanssa hintaan 13 euroa. Myöhemmin tilattuna tarvikemyynnistä sen hinta on 18 euroa. HUOM! Kerhon tilinumero on muuttunut: LähiTapiola IBAN FI45 3636 3010 8007 53, BIC TAPIFI22 Tuire Kantoluoto Salukikummit Kerhon alueellista toimintaa kehittämään ja ylläpitämään on nimitetty salukikummeja eri paikkakunnille. Salukikummi toimii alueella asuvien salukinomistajien yhdyshenkilönä ja järjestää mahdollisuuksien mukaan jäsenistölle erilaista toimintaa, myös yhteistyönä paikallisten koirakerhojen kanssa. Seuraa salukikerhon nettisivuja ja tai ota yhteyttä alueesi kummiin. Kanta Häme/ Pirkanmaa Susanna Mäkelä, Pälkäne 044 508 3168 s.makela@gmail.com Kuopion seutu Sirpa Tavasti, Kuopio 0400 240 493 sirpa.tavasti@uef.fi Pohjois Karjala Lea Pelkonen, Joensuu 040 521 1654 lea.pelkonen@gmail.com Pääkaupunkiseutu Riina Kullas, Vantaa 040 563 0045 riina.kullas@gmail.com Pohjois Suomi Heli Perkkiö, Oulu 041 436 4072 heli.me.perkkio@gmail.com Pohjanmaa Inga Lill Sjöman Rönn, Helsingby 0400 305 382 dyanitos@netikka.fi Turun seutu Ritva Latva Rasku, Kuusisto 050 521 2152 ritva.latvarasku@kolumbus.fi 4 SALUKI 5 SALUKI

Tuomariesittely Tuomariesittely Sibylle Benoit Har Kala Rachi Salukis Lesley Brabyn kennel Timaru 6 SALUKI 7 SALUKI

Menovinkit 2015 Meidän remmi Toimittanut Jarna Ylönen Heidi Sailola 8 SALUKI Kuka olet ja keitä kuuluu laumaasi? Olen Heidi Sailola ja laumaani kuuluu mieheni Jari, poikamme Eetu ja kaksi salukiamme, Usko (Non Serviam Credo Quia Absurdum) ja Veli (Non Serviam Delirium Nocturnum). Miten päädyit salukiin? Olen harrastanut koiria jo kohta 20 vuotta ja koko ajan ajatus vinttikoirasta on kutitellut takaraivoani. Kun olin mielestäni saanut jo tarpeeksi harrastettua pk-puolta, eikä kotona ollut enää kuin yksi pieni villakoira, päätin, että nyt on aika toteuttaa unelma. Elettiin tuolloin vuotta 2007 ja päädyin salukiin muutaman mukavan kohtaamisen ja rodun kauneuden takia. Olin tietenkin sen lisäksi lukenut paljon rodusta ja vertaillut salukia muihin vinttikoiriin erilaisten kirjojen ja nettisivujen kautta. Otin muutamaan salukikasvattajaan yhteyttä täällä Suomessa, mutta mistään ei tuntunut juuri silloin sitä sopivaa ja oikeaa urosta löytyvän. Lopulta soitin Ingela Johanssonille, Ritzas kenneliin Upsalassa, ja varasin hänen S-pentueestaan itselleni uroksen. Ruotsista pennun hakeminen tuntui luonnolliselta, koska olen itsekin Ruotsista kotoisin ja koirapiirit/harrastaminen oli vielä silloin minulle enemmän tuttua ruotsalaisittain kuin suomalaisittain. Toukokuussa 2008 meille sitten muutti Toivo (Ritzas Shihab Al Din). Mitä harrastat salukiesi kanssa? Tällä hetkellä olemme keskittyneet maastojuoksuun Uskon kanssa, koska häneltä tuo ratajuoksu ei ole (vielä) koskaan oikein luonnistunut. Olemme kuitenkin kiinnostuneita myös siitä puolesta ja käymme treeneissä, kun kisaamiselta ehdimme. Tarkoitus olisi vielä yrittää saada Uskolle ratakirjat, niitä tuskin kuitenkaan saavutetaan ja jos Veli innostuu ratailusta, olemme mukana innolla, vaikkakin monen monta askelta perässä. Velillä tulee ikä täyteen ensi kaudelle sopivasti ja aloitamme varmaan keväällä maastoilun hänenkin kanssaan, kunnes ratatreenit taas kesällä alkavat. Mikä salukissa ihastuttaa/vihastuttaa? Salukissa ihastuttaa sen ulkonäkö, tyylikkyys ja luonne. Olen aina pitänyt on/off-tyyppisistä koirista, jotka innostuvat ja syttyvät helposti ulkona, mutta jotka myös osaavat olla ja ottaa rauhallisesti sisällä ja varsinkin silloin, kun sataa. Salukissa vihastuttaa välillä niiden jääräpäisyys, vaikkakin useinmiten juuri tämä luonteenpiirre on se hauskin. Myös joka paikan hajottaminen ja tavaroiden syöminen suututtaa, varsinkin, kun se voi osoittautua koiralle vaaralliseksi harrastukseksi. Millainen on ihannesalukisi? Avoin, iloinen ja vahvan itsetunnon omaava, eli Usko. Mikä on kohokohta salukiurallasi? Niitä on monia, kuten Uskon kaikki onnistumiset ja ehjänä palaamiset kisaradoilta. Mutta ehkä suurin hetki oli se, kun kävimme Jarin ja Toivon kanssa ensimmäistä kertaa ratatreenissä Vätissä ja näin, kuinka Jari innostui elämänsä ensimmäistä kertaa jostain koirajutusta. Silloin tajusin saaneeni parhaan lahjan, eli miehen jolla on sama kiinnostuksen kohde ja harrastus kuin minulla. Tänä päivänähän Jari on se meidän perheen suurin salukiharrastaja ja -tietäjä. Tulevaisuutesi salukien parissa. Toivon saavani jatkaa harrastusta terveiden ja onnellisten koirien kanssa. Meillä on ollut jonkin verran surua ja murhetta sairaiden koirien kanssa ja tosiaan toivon, että tämä kirous olisi nyt meidän yltämme poistunut. Harrastaminen jatkuu kuten tähänkin päivään asti, eli koiran ehdoilla mennään! Terveisesi salukiväelle Olkaamme toisillemme ystävällisiä, iloitkaamme toistemme puolesta ja pitäkäämme toisistamme huolta! Heidi 9 SALUKI

TEKSTI Raija Lundström Jago mäellään ja kalenterikuvakilpailun muut palkitut 1 Taas on valittu Salukikerhon kalenteriin 24 kuvaa. Kalenterikilpailuun osallistui tänä vuonna 163 hienoa kuvaa 14 eri kuvaajalta. Tuomareina olivat Saija Juutilainen ja Tiia Pesonen. Tuomarit antoivat kunniamaininnan kaikille kalenteriin valituille kuville! Voittajakuvakisa käytiin viiden kuvan kesken ja voittajaksi valittiin Sirpa Tavastin kuva Aziz Uzziahista. Kunniamaininnan kalenteriin valittujen kuvien lisäksi sai myös Pirjo Jäppisen kuva El Hamrah Tayab-Tahirista. Kuvaamisiin taas ensi vuonna! 3 2 Kunniamaininnan sai myös Pirjo Jäppisen kuva El Hamrah Tayab-Tahirista. VAAKAKUVAT PYSTYKUVAT 1 Marika Vartiainen Hadayan Antares Satu Hyvärinen Tazillah Iraiyavan 2 Niina Hyttinen Sunfire Ghandoor Pirjo Jäppinen Tazillah Parham al Masi 3 Heidi Söderling Kirman Delfis Marja Blomqvist Wallaby s Zahia Zalita 4 4 Marika Aaltonen Zubayr Adan For Soheil Nour & Zubayr Ajaz Tarja Kokkonen Hadayan Andromeda & 5 Satu Hyvärinen Soheil Nour Anika & Tazillah Ghalia Karmah Peppi Pelkonen Rudan Rababa Shamali Jalalat Shamah 5 6 Hanni Nuotio Jinni, Jesina & El Hamrah Hatib Bharatiya Raija Lundström El Hamrah Fataan Fahir 7 Raija Lundström Hadayan Maxima Marika Aaltonen Soheil Nour Bahira 8 Minna Pikkarainen Asarafi Nabonassar Tarja Kokkonen Khaireddin Watan 9 Satu Hyvärinen Tazillah Bahar Banu Raija Lundström Kirman Deira 10 Sirpa Tavasti Aziz Cane Zadan, Aziz Milad & Telma The Russel Marika Aaltonen Tazillah Farah Jaraa 11 Marika Aaltonen Yashars Dairouh Ibn Uqir Sirpa Tavasti Aziz Uzziah 12 Marika Vartiainen Hadayan Madhar Marika Vartiainen Khaireddin Sarek 6 10 SALUKI 11 SALUKI

Ajatuksia kalenterikilpailun voittajakuvasta Jago mäellään ja salukien valokuvaamisesta TEKSTI Sirpa Tavasti 11 7 12 9 10 8 Jagon mäki seisoo ylhäisessä yksinäisyydessä hiekkakuoppien ja kangasmetsien keskellä Siilinjärven ja Maaningan kuntien rajamaastossa. Mäen länsireuna on hakattu avoimeksi, mutta itäpuolelle on unohtunut pieni suikale metsää. Metsä on sellaista selkeää käveltävää, maanpinta ei puske risuja eikä ryteikköä, vaan männyt kasvavat arvokkaasti, kymmenen metrin välein toisistaan mustikanvarpujen peittämästä maasta. Mäki on korkeammalla kuin mikään muu paikka silmän kantaman sisäpuolella ja sieltä näkee kauas. Lännessä katse tavoittaa melkein Maaningan keskustan ja eteläisellä taivaanrannalla näkyy Puijon torni. Olen lenkkeillyt Jagon mäkeä ympäröivissä metsissä melkein koko salukielämäni ajan, pian 12 vuotta. Salukeille seutu on paratiisi. Metsäpolkujen ja hiekkakuoppien lisäksi alueelta löytyy rivakoita korkeuseroja, peltoja, metsäautoteitä ja mitä parasta, eräälle rakkaalle raparinssille lähes ympärivuotisia uintipaikkoja. Nimensä mäki on saanut Jagon valokuvista. Jostakin syystä nimenomaan Jago - Aziz Uzziah - avautui kameralle tuolla mäellä, hurjissa juoksukuvissa tai kalenterikilpailun voittajakuvan tapaisissa rauhallisen tunnelman täyteisissä isojen ajatusten kuvissa. Maanomistajakin puhuu mäestä Jagon mäkenä. Onkohan maailmassa muita salukeja, joiden mukaan olisi paikkoja nimetty? Salukit rakastavat kirmata täyttä laukkaa ylös jyrkkää Jagon mäkeä. Ylhäällä vedetään kaikki yhdessä henkeä, katsellaan maisemia ja ajatellaan suuria ajatuksia. Salukit tiukalla katseellaan yrittävät löytää alhaalta jäniksen liikettä ja minä otan valokuvia, kunnes pian jo hyppäävät Persian vinttikoirat taas juoksuleikkeihin mäellä ja mäen rinteillä. Poikani tyttöystävä ihmetteli joskus, miten meillä on salukin kuvia joka paikassa, muttei yhtään kuvaa lapsista. Siitä lähtien on kyllä ollut lapsienkin kuvia esillä, rakkaitahan he ovat, mutta tosiasia on, että kuvaan paljon, mutta lähes yksinomaan salukeja. Varsinkin salukin liike on minulle ehtymätön kuvauskohde. Jokaisesta liikekuvasta löytyy aina jotakin uutta, lihasten äärimmäisiä liikkeitä, korvakarvojen tai hännän heilahduksia tai silmien pilkahduksia. Kun katsot jotakin niin nopeasti liikkuvaa kuin saluki, et pysty havainnoimaan etkä muistamaan kaikkea mitä näet, mutta valokuvan avulla pystyt palaamaan näkemääsi ja näet kaiken tarkemmin. Liikkuvan salukin kuvaaminen voi joskus muistuttaa sotakuvausta. Hyvien kuvakulmien saamiseksi on mentävä kameran kanssa keskelle tapahtumia, mahdollisimman lähelle juoksun hullaannuttamia vinttikoiria, eivätkä ne aina ympärilleen katso eivätkä väistele. Eräänkin kerran mahtava kuvasarja lähestyvistä salukeista päättyi kuvaajan yliajoon, jäin pyörimään selälläni metsätielle ilmat pihalle puhaltaneena, mutta kamera ylhäällä ilmassa ja ehjänä. Toinen ikimuistoinen tapahtuma sattui metsälenkillä, kun olimme palaamassa autolle salukit jo kiinni otettuina. Jokin vilahti edessäpäin tien yli ja silloin mentiin me kaikki neljä! Kolme salukiurosta veti kevyesti maahan kaatunutta kiroilevaa kuvaajaa kymmeniä metriä pitkin soratietä ja kamera matkasi perässä korkealla toisessa kädessä, ehjänä silläkin kertaa. Nykyinen Canon EOS 7D on kolmas digijärjestelmäkamerani ja se on säilynyt matkassani jo jopa yhden Ruotsin salukierikoisnäyttelynkin. Kaksi aiempaa kameraa minulta on varastettu noilla Ruotsin näyttelymatkoilla, ensimmäinen autosta Tullgarnin linnan pysäköintipaikalla Trösan kaupungin ja Tukholman välillä (oli pitkä matka kotiin ilman kameraa, käsilaukkua, koirien papereita ja vänkärin puoleista sivulasia) ja toinen kamera vietiin Lövuddenissa. Näiden tapahtumien jälkeen, kun seuraavana kesänä kerroin pojalleni uusista Ruotsin salukierkkarin matkasuunnitelmista, tämä tuumasi ykskantaan, jotta vanhemmat ovat taas lähdössä kameranvaihtoviikoille. 12 SALUKI 13 SALUKI

WDS HELSINKI 9.8.2014 tulokset / results TIIA PESONEN Helsinki INT, WORLD DOG SHOW 9.8.2014 Roberto Velez-Pico [PR] urokset / males Philip John [IN] nartut / bitches, paras pari / best pair, kasvattajat / breeders & ROP / BOB 6/6 P + 62/66 D + 65/71 B TULOKSET UROKSET, PENNUT / DOGS, PUPPY [2] Salmanazar Black S yan - 1KP, VSP- pentu / 1 HP, BOS-puppy NARTUT, PENNUT / BITCHES, PUPPY [4] Desierto Belleza Hyperborea Lumina - 1-KP, ROP-pentu / 1 HP, BOB-puppy ELISA KOHTAMÄKI TIIA PESONEN UROKSET, KÄYTTÖ / DOGS, WORKING [1] Al Wathba Bahram Al Nadir CACIB, MV-14 / ECACIB, WW-14 UROKSET, AVOIN / DOGS, OPEN [19] Vogue Zero Messenger To The Future Qirmizi Magnolia FI MVA, ROP, MV-14 / FI CH, BOB, WW-14 (judge: Philip John) & El Hamrah Chason-Shir VSP, MVV-14 / BOS, WVW-14 (judge: Roberto Velez-Pico) UROKSET, VALIO / DOGS, CHAMPION [19] Dabkas Italy VASERT / res-cac ELISA KOHTAMÄKI RAIJA LUNDSTRÖM NARTUT, JUNIORIT / BITCHES, JUNIOR [15] El Hamrah Karenza ERI-1, JMV-14 / EXC-1, JMV-14 NARTUT, NUORET / BITCHES, INTERMEDIATE [7] Bel Etual Simfonia ELISA KOHTAMÄKI NARTUT, AVOIN / BITCHES, OPEN [18] Wallaby s Zakiyya Zayna VASERT, VACA / res-cac, res-cacib TIIA PESONEN RAIJA LUNDSTRÖM UROKSET, JUNIORIT / DOGS, JUNIOR [9] Matanah s Benjamin - JMV-14 / JWW-14 UROKSET, NUORET / DOGS, INTERMEDIATE [8] Qirmizi Ovation SERT, VACA / CAC, res-cacib UROKSET, VETERAANI / DOGS, VETERAN [6] El Hamrah Chason-Shir VSP-vet, VSP, MVV-14 / BOS-vet, BOS, WVW-14 NARTUT, VALIO / BITCHES, CHAMPION [20] Qirmizi Magnolia SERT, CACIB, FI MVA, ROP, RYHMÄ-1, MV-14 / CAC, CACIB, FI CH, BOB, GROUP-1, WW-14 14 SALUKI 15 SALUKI

WDS HELSINKI 9.8.2014 tulokset / results Salukinarttuja arvostelemassa Maailman Voittajassa Helsingissä RAIJA LUNDSTRÖM RAIJA LUNDSTRÖM - Philip John,Intia NARTUT, VETERAANI / BITCHES VETERAN [5] Aziz Xanom ROP-vet, MVV-14 / BOB-vet, WVW-14 KASVATTAJALUOKKA / BREEDER CLASS [8] Kennel Badavie ROP-kasvattaja, BIS-1-kasvattaja / BOB-breeder, BIS-1-breeder Sara Winsted McMillan & Michael McMillan, USA MAAILMAN Voittajassa Helsingissä Kuvassa vasemmalta: Satu Hyvärinen (Kennel Tazillah ), Sara ja Michael Winsted McMillan (kennel Blue Nile) sekä Tazillah Emilion Emil ja Tazillah Evita Queen Evita, joiden molempien isänä on Saran ja Michaelin oma kasvatti edesmennyt Blue Nile Vanilla Ice. 16 SALUKI KIRSI KÄRKKÄINEN Pelkkä World Dog Shown koko, tapahtuman suunnittelutyö ja järjestelyt tekivät meihin suuren vaikutuksen. Peukut suomalaisille! Eurooppalainen arvostelutyyli on mielestämme hyvin mielenkiintoinen. Vaikka emme ymmärtäneetkään kaikkea, mitä luokkia arvosteltaessa tapahtui, pystyimme päättelemään, ketkä lopulta olivat suuret voittajat. Salukit arvosteltiin kahdessa vierekkäisessä kehässä. Vaikka kuinka yritimme, emme valitettavasti pystyneet seuraamaan urosten arvostelua, mutta näimme kaikki nartut. Salukien loppukilpailut suoritettiin yhdessä kehässä, joten näimme niihin osallistuneet urokset. Näimme useita hienoja rotunsa edustajia. Yleisesti ottaen pidämme maltillisesta salukityypistä, joka ei ole liian suuri, jolla on tasapainoiset sivuliikkeet ja joka liikkuu vakaasti ja vaivattomasti. Koiran tasapaino on meille ykkösprioriteetti. Vietimme myös kokonaisen päivän katsellen maastojuoksua. Paikka oli erittäin hyvä ja näimme monia kauniita juoksijakoiria. Me molemmat rakastamme Suomea. Se muistuttaa meitä Minnesotasta, missä Sara vietti lapsuutensa. Oli ilo tavata uusia ihmisiä. Kiitämme isäntäämme ja emäntäämme Satua ja Joukoa. Hyvää työtä Helsinki! Sara Winsted McMillan & Michael McMillan Kuvassa Philip John ja hänen näyttelyn kauneimmaksi valitsemansa saluki Qirmizi Magnolia. En ollut pysyä nahoissani, kun minut arvottiin arvostelemaan salukinarttuja ja valitsemaan rotunsa paras Maailman Voittaja -näyttelyssä 2014. Kyseessä ei ollut ainoastaan eurooppalaisittain vahva rotu vaan myös yksi suosikkiroduistani. Jaideep Singh, Barian maharadja, koiraisäni, jätti minulle 2 afgaania ja salukin omien greyhoundini ja whippetini lisäksi. Minulla oli myös caravan hound, intialainen vinttikoira. Niitä on sekä sileitä että hapsullisia. Hapsullista kutsutaan pasmiksi, ja se on melko salukin kaltainen. Uskoisin niillä olevan yhteisiä esi-isiä Arabian seudulta, erityisesti Bahrainin ympäristöstä. Salukia on käytetty metsästykseen vuosituhansia. Rotu on jalostettu näkemään saalis kaukaa ja sen tulee olla virtaviivainen juostakseen pitkän matkan kovalla vauhdilla. Salukeja on eri tyyppejä, ja nämä variaatiot ovat sekä tyypillisiä että haluttuja rodulle. Alun perin kullakin heimolla oli oman alueensa maastoon sopivaksi havaittuja salukeja. ELISA KOHTAMÄKI Rodun koko olemuksen tulisi antaa arvokas ja symmetrinen vaikutelma yhdistettynä nopeuteen ja kestävyyteen sekä voimaan ja aktiivisuuteen. Arvosteltavakseni oli ilmoitettu 70 narttua. Etsin erityisesti narttuja, joilla oli tiiviit käpälät (aavikolla juoksemista varten) ja vahvat välikämmenet. Rankaisin arvostelussani narttuja, joilla oli heikot välikämmenet. Rankaisin myös pystyistä lavoista, jotka eivät antaneet liikkua ulottuvalla liikkeellä. Kaikilla arvostelemillani nartuilla oli leikkaava purenta. Muutamat liikkuivat hieman ahtaasti takaa, mutta se ei ollut suuri ongelma. Juniori- ja avoimessa luokassa oli monia erinomaisia narttuja, kun taas valioluokassa muutamia erittäin hyviä. Muutamat koirat nousivat ylitse muiden. Tietenkin erityisesti rotunsa parhaaksi valitsemani Qirmizi Magnolia, Katie, jonka omistavat Ingunn ja Nicklas Ericksson Ruotsista. Narttu on ehkäpä kaikkein hienoin vuosiin arvostelemani saluki. Ramon Podesta, 10 ryhmän ryhmäkehissä arvostellut tuomari kiitti minua myöhemmin, kun olin lähettänyt hänen kehäänsä niin ihanan salukin. Se näytti upealta Best in show -kehässä 10 parhaan koiran joukossa. Ilahduin myös avoimessa luokassa (18 koiraa) esitetystä sileästä Wallaby s Zakiyya Zaynasta. Sillä on vielä hieno näyttelyura edessään. Neliömäinen koira, hyvä luusto, ja silti se näytti vahvasta rakenteestaan huolimatta elegantilta. Olin myös vaikuttunut black&silver-veteraanista Aziz Xanomista, jonka omistaa Stina Jalkanen. Se oli hyvin tyylikäs ja liikkui maatavoittavasti. Juniorinarttu El Hamrah Karenza, jonka omistaa Pirjo Grönfors oli hyvin tyypillinen ja rakenteeltaan vakaa. Silläkin on hieno tulevaisuus. Olin ällistynyt, kun eteeni tuli kahdeksan kasvattajaryhmää. Voittajiksi valitsin upean kvintetin, kennel Badavien, joka on Maria Nordinin kennel. Sekä koirat että handlerit olivat samankaltaiset. Ilokseni näin heidän voittavan suuren kasvattajaluokan Best in show -kehässä. Toivon, että omistajat/handlerit olivat tyytyväisiä siihen, että kävin kaikki koirat tarkasti läpi ja että tein päätökseni kaikki näkökohdat punniten. Tavoitteenani oli löytää ne koirat, joilla olisi hyvä vaikutus rodulle. Tämä kokemus sai minut haluamaan lisää. Toivon, että minulla on mahdollisuus arvostella salukien erikoisnäyttelyssä 4 vuoden sisään, jolloin näkisin myös tämän upean rodun uroksia ja pentujakin.! Pahoittelemme, että pyynnöistä huolimatta emme saaneet näyttelykommentteja tuomari Roberto Velez-Picolta. 17 SALUKI

ARI SALMELA ARI SALMELA ARI SALMELA ratakilpailuille! Homa y valitettavasti tuli ampiaisen pistämäksi ja joutui vetäytymään ensimmäisen lähdän jälkeen. Meidän Raffimme pääsi finaaliin ja voitti pronssia! Kun Raffi oli ruokittu, alkoi joukkueemme juhlia voittoja ja menestyksiä. Maanantaina kävimme vielä vierailulla Yuzakkennelissä. Kotimatkalla emme pitäneet kiirettä. Välttääksemme pitkiä laivamatkoja kuljimme Ahvenanmaan kautta. Se oli hyvä päätös! Ehkä ensi vuonna Saksassa järjestettävät EM-kilpailut mahdollistaa sen, että voimme syventää tuttavuuksiamme suomalaisten salukiystäviemme kanssa. Aiomme ehdottomasti ainakin yrittää! Kiitos hienosta tapahtumasta! Ursula Lehr Vinttikoirien ratajuoksun MAAILMANMESTARUUSKILPAILUT MM-2014 Kokemuksia MM-radalta LÄHTÖ 63: SALUKI, NARTUT, SEMIFINAALI, 480 M 1. 2. 3. Kasumi Y-Shirvan Kaida Y-Shirvan Kamria Of Falconers Dream BE Van Laer, Brughmans 32.595 s * BE Adriaens 33.742 s * AT F. Wiehser 34.816 s Upeat Ratajuoksun MM-kilpailut on kilpailtu Tampereella, Kaupin radalla 7.9.2014. Itselleni nämä olivat ensimmäiset ratakilpailut, joissa olin ihan oikeasti seuraamassa talkoilun lomassa. Hattua on nostettava PVK:n talkooriveille, niin upeasti oli työtunteja käytetty ja rataa kunnostettu tätä suurta kilpailupäivää varten. Ei löytynyt repsottavaa nurkkaa tai maalaamatonta paikkaa ja uudet katokset lähetyskoppien päällä nostivat radan ja rata-alueen todella suomalaisen vinttikoiraurheilun lippulaivaksi. Suomalaisia oli kilpailussa toki määrällisesti eniten, mutta kyllä palkintojen jaossa musiikkimaailman tunnelmat olivat hyvin kansainväliset. Tuttuja säveliä F1-maailmasta, oli Saksaa, Italiaa, Belgiaa ja taas vähän Saksaa kansallislaulujen tarjonnassa. Hetkittäin oli olo kuin Liisalla Ihmemaassa. Niin useasti tuli pysähdyttyä katsomaan eri rotujen keskieurooppalaisten ja venäläisten koirien kisakuntoa ja sitä kautta ulkonäköäkin. Näiden kisakoirien kanssa on tuskin sadekelillä vaihdettu lenkkareita sohvannurkkaan, kuten meidän perheessä tapaa käydä. Siihen nähden olin todella iloinen että Suomen joukkueessa pystyttiin antamaan vastusta tässä kansainvälisessä seurassa. Ilo oli kannustaa tätä mahtavaa joukkoa! Paljon onnea parhaiten menestyneelle Haythamille kotijoukkoineen! Jatkokertomuksemme viimeiseen osaan seuraamistamme koirista mukana pysyi vain Aino. Heidän mietteidensä lisäksi saimme terveiset Saksan joukkueen Raffin ja Ursula Lehrin MM-tunnelmista. Näiden kertomusten myötä vielä kerran MM-huumaan. Heli Vartiainen Moi, Aino tässä taas! Olet seurannut valmistautumistani Tampereen MM-kisoihin pitkin vuotta, joten tässäpä viimeisimmät kuulumiset. Niinpä se SUURI PÄIVÄ sitten koitti ja matkasimme kisapaikalle hyvissä ajoin tutustumaan paikkoihin ja rentoutumaan vielä ennen kisaa. Onneksi ei satanut, sillä olisi se ollut kurjaa pinkoa märkänä, eikä se sitä paitsi prinsessalle sovi. Tapasin siellä aivan valtavasti koiria, osa oli myös sukulaisia. En minä kyllä oikein ymmärtänyt, mitä ne jotkut ihmiset puhuivat vaikka kuinka yritin, taisi olla jotain vierasta kieltä? Oli tosi kiva kuulua Suomen joukkueeseen, jotenkin se ihmisten joukkuehenki tarttui minuunkin. Ehkä siksi, että kaikki olivat niin hyvällä tuulella. Mutta sitten kisaan. Sain kavereiksi belgialaisen ja saksalaisen likan ja mamma oli taas ihan hermona ennen starttia, mutta minä katselin siinä odotellessa radalle pääsyä, että noi kaverithan ovat ihan ok. Kaikki me haluttiin vain juoksemaan. Vihdoin päästiin asiaan ja portti aukesi. Se belgiaano lähti aikas lujaa, mutta ajattelin, että et sä kuule mua jätä ja lähdin aika lujaa sen perään. Se saksalainen jäi vissiin sinne taakse ihmettelemään, että hei, minne te meette? Enhän mä sitä mustaa tyttöä kiinni saanu, mutta hyvässä peesissä menin ja loppusuoralla minusta tuntui, että minä vähän tavoitinkin sitä... Ja sit se pupu pysähty, just kun olin päässy vauhtiin, hmph, harmi! Kuulin myöhemmin, että mamma ei ollu uskaltanu katsoa ollenkaan koko juoksua. Se on vähän hassu. Lähettäjiltä kyseli kuulemma koko ajan, että miten siellä menee, hih! No, sit mä katsoin mammaa, että kait mä saan vielä juosta lisää, kun ymmärsin, että kaikki puhtaasti juosseet salukit pääsisivät semifinaaliin, mutta mamma sanoi, että tämä oli nyt tässä, koska olin juossut niin hyvän ajan ja jotain valioitumisesta se puhui? Kai niillä oli jotain tekemistä tämän asian kanssa. Myöhemmin samana päivänä kuulin, että oli hyvä, että jätettiin kisa siihen, kun siellä finaaleissa vissiin jotkut salukit oli ollu vähän pahalla päällä. Mut hei, niissä kisoissa musta tuli valio ja sen jälkeen olen saanut juosta lisää ja lujaa ja jonkun peitonkin selkääni saanu. Nähdään taas ensi vuonna ja aurinkoa ja iloa elämäänne ja paaaaljon nameja! Päivi & Aino ulitanssijatytöstä! Elänlääkärintarkastus lauantaina sujui nop FCI: MM ratakisat Tamperella, Suomessa. Aika kaukana, oli ensimmäinen ajatukseni. Toinen ajatukseni oli, että nyt olisi mahdollista tutustua Skandinaviaan ja tavata osa salukiperheestä. Niinpä päätimme osallistua Raffi-salukimme (Haftrangi Tizpa Iranschahr) kanssa. Matka oli seikkailu, josta opimme yhden tärkeän asian: narttumme eivät suostu tekemään tarpeitaan laivalla sitä varten osoitetulla koirien ulkoilutusalueella. Saavuimme turvallisesti Tampereelle, eikä meidän ollut vaikea löytää rataa Kaupissa. Satuimme näkemään tyypillisen vinttikoira-auton, ja seurasimme vain sitä. Perillä meitä tervehditiin lämpimästi saksaksi ja ohjattiin pysäköintialueelle. Aluetta ympäröivät ihanat polut ja tiet, jotka kutsuivat pitkille kävelyille. En ole koskaan nähnyt niin paljon ja niin suuria sieniä. Henkilökohtaisesti kaipasin suihkumahdollisuuksia: tämä oli todellista retkeilymeininkiä! Avajaisseremonia oli, kuten tavallista, hieman tylsä eikä tunnelma vielä lähtenyt nousuun. Hyvä sää mahdollisti kuitenkin illallisen syömisen ulkona ja musiikkia sisältävästä iltaohjelmasta nauttimisen. Kaikki katsojat olivat erityisen vaikuttuneita tulitanssijatytöstä! Elänlääkärintarkastus lauantaina sujui nopeasti ja ilman hämminkiä. Saksan salukijoukkue oli lähes kokonaisuudessaan läsnä. Raffin sisko Homa y saapui paikalle turvallisesti seurueineen. Rata oli oikein hyvässä kunnossa ja laitteet toimivat moitteettomasti. Valitettavasti tiedonkulku radan ja kilpailuttajien välillä ei ollut täydellistä. En edes tiedä, kuinka monta kertaa kävelin katsomaan, mikä lähtö oli menossa. Mutta se ei haittaa, olemme kaikki urheilullisia. Salukien kilpailu oli huippuluokkaa. Todellakin kaikkein parhaat ja nopeimmat olivat mukana. Salukivat juoksivatkin hyviä ja jännittäviä lähtöjä, ne todellakin olivat kuin mainos 4. - Tazillah Fadia Farahnaz Ebediyet Fardos El Arab SSAK DE Satu Marttila Martina Kissener LÄHTÖ 64: SALUKI, NARTUT, SEMIFINAALI, 480 M 1. 2. 3. - Laaibah Of Falconers Dream Haftrangi Tizpa Iranschahr Kadimah Of Falconers Dream Basarat Karim Floristana Urosten finaalilähtö. 35.763 s DISK AT F. Wiehser 32.455 s * DE Ursula Lehr 32.666 s * AT F. Wiehser 35.610 s RU E. Soboleva DISK JAAKKO STENROOS 18 SALUKI 19 SALUKI

KARI PIKKARAINEN KARI PIKKARAINEN MINNA PIKKARAINEN LÄHTÖ 66: SALUKI, UROKSET, SEMIFINAALI, 480 M 1. Ibn As Sabil El Riad DE 2. 3. Ibn As Samum El Riad Layyin Of Falconers Dream DE Monique Kunz Karl-Heinz Kunz 32.812 s * 33.436 s * AT F. Wiehser 33.582 s * 4. Khalils Setareh SE Sari Hasa 39.514 s LÄHTÖ 67: SALUKI, UROKSET, SEMIFINAALI, 480 M 1. Zargan Maysoona's PL 2. Al-Kefeus Alrai PVK 3. Tazillah Fayzal Faris SSAK 4. Ila Iranschahr DE Jolanta Gruber Päivi Kulmala Heidi Wiik, Alexander Wiik Monika Dahncke LÄHTÖ 68: SALUKI, UROKSET, SEMIFINAALI, 480 M 1. 2. 3. Del Sahin Fardos El Arab Ruweis Haytham Sharraque Asvinn DE SSVH K-SVKK 4. Iraaf Iranschahr DE 20 SALUKI Heike Bräuer Minna Pikkarainen, Kari Pikkarainen Hanna Järvinen, Arto Ojanperä Monika Dahncke 32.942 s * 33.682 s * 34.111 s 34.218 s 32.924 s * 33.187 s * 33.739 s * 34.545 s LÄHTÖ 80: SALUKI, NARTUT, FINAALI, 480 M 1. 2. 3. 4. 5. - Laaibah Of Falconers Dream Kasumi Y-Shirvan Haftrangi Tizpa Iranschahr Kamria Of Falconers Dream Kadimah Of Falconers Dream Kaida Y-Shirvan AT F. Wiehser 32.455 s * BE Van Laer, Brughmans 32.593 s * DE Ursula Lehr 32.715 s * AT F. Wiehser 34.656 s AT F. Wiehser 35.571 s BE Adriaens DISK LÄHTÖ 81: SALUKI, UROKSET, FINAALI, 480 M 1. 2. Ibn As Sabil El Riad Ibn As Samum El Riad DE DE 3. Ruweis Haytham SSVH 4. Al-Kefeus Alrai PVK 5. Del Sahin Fardos El Arab DE - Zargan Maysoona's PL Monique Kunz Karl-Heinz Kunz Minna Pikkarainen, Kari Pikkarainen Päivi Kulmala Heike Bräuer Jolanta Gruber 33.319 s * 33.732 s * 34.003 s 34.082 s 35.388 s DISK FI KVA-M, SMM-11 RUWEIS HAYTHAM ratajuoksun MM-finaalissa 2014 TEKSTI: Minna Pikkarainen KUVAT: Kari Pikkarainen, Minna Pikkarainen ja Ari Salmela Kyseisenä aamuna ilmassas oli jännitystä kisarutiinien alkumetereillä, sillä kauden päätavoitteenamme oli päästä finaaliin ratajuoksun MM -kilpailussa Tampereen Kaupin radalla. Sinänsä oli jo saavutus olla mukana MM -joukkueessa, kuten saimme lukea Saluki-lehdestä nro 2/2014 artikkelista Kohti MM -kisoja 2/3 harrastajan ajatuksia MM -kisataipaleen päättymisestä karsintoihin. Aihetta on syytä avartaa uusin näkökulmin. Analysoidessa ratakisoissa oman salukin juoksua ongelmana on yleensä se, että mielipiteet perustuvat omaan subjektiiviseen näköhavaintoon salukinsa suorituksesta. Olimme videoineet kyseisen lähdön, eli selvennän sen verran, että kyseessä oli mustalla manttelilla juoksevan salukin kiilaus suoraan sisäreunassa punaisella manttelilla juoksevan salukin eteen. Seurauksena oli yhteentörmäys, kuten MM -karsinnan finaalijuoksun videosta otetuista kuvista voi päätellä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut vakavammin. Olimme saapuneet MM -kisaalueelle jo hyvissä ajoin perjantaina, sillä halusimme olla mukana kansainvälisessä tunnelmassa, nähdä ja kokea fiilinkiä paikan päällä, katsastella eri maista saapuneita vieraita vinttikoirineen. Perjantai-iltana teltta-alueella oli järjestetty ohjelmaa ruokailun lisäksi. Oli tulishow-esitys sekä livebändi soittamassa ja sai tanssia, ihan luvan kanssa. Kiitos vain järjestäjille, hauskaa oli! Koko tapahtuma oli järjestetty erinomaisesti toimivaa tekniikkaa myöten. Makoisten yöunien jälkeen oli hienoa herätä kisapäivään, ja keskittyä tuleviin koitoksiin. Kari käytti aamulla Haythamin eläinlääkärintarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Salukiurosten ensimmäiset aikajuoksut lähestyivät. Verrytellessä kiinnitin huomiota siihen, että osa ulkomaalaisten salukien omistajista verrytteli juosten salukeidensa kanssa ennen starttia. Aikajuoksuja oli uroksissa kaikkiaan neljä eri lähtöä. Haytham juoksi oman ennätyksensä 33.139 s ensimmäisessä virallisessa aikajuoksussa, joten olimme tyytyväisiä. Haythamilla on tapana juosta usein ulkokaarta, tarkkaillen ratamatkan alussa kisakumppaneiden vauhtia ja niiden sijoittumista radalle, kiihdyttäen vauhtiaan oikeastaan vasta 280 m kohdalla. Sitten vauhtia riittääkin loppuun saakka. Haythamille sopivin matka olisi 680 m, eli se on rodulle tyypillisesti kestävyysjuoksija, ei sprintteri. Harjoituksissa olemme keskittyneet juuri nopeuskestävyyden ylläpitämiseen. Semifinaaleissa salukit oli jaettu aikajuoksuissa juostujen aikojen perusteella kolmeen eri lähtöön ja päästäkseen finaaliin pitäisi sijoituksen olla ensimmäinen tai toinen. Semifinaali onnistui Haythamin osalta odotusten mukaisesti loppua kohden kiihdyttäen ja kärkeä tavoittaen. Lopputuloksena ihan kelpo aika 33.187 s ja toivottu toinen sija. Finaalilähdön odottelu oli todella jännittävää. Oli hienoa olla mukana näin monien lahjakkaiden juoksijoiden kanssa samassa finaalilähdössä. Haytham jäi lähdössä takariviin ns. pussiin. Se juoksi koko alkumatkan reilusti ulkoradalla, kunnes siirtyi loppukaarteessa juuri oikealla hetkellä radan sisäreunaan. Samalla viimeisen takakaarteen kohdalla sattui vielä diskiin johtava välikohtaus, josta onneksi Haytham ei tapansa mukaan välittänyt lainkaan vaan jatkoi päättäväisesti suorituksen maaliviivalle saakka kohden MM -ratakisan kolmatta, eli pronssisijaa. Koska katselin suoritusta vielä lähtökoppien lähettyvillä, en heti tajunnut, että sijoitus oli todella kolmas, joten ilo oli suuri kuullessani sen. Olemme kovin ylpeitä Haythamista, joka on osoittautunut olevansa kelpo juoksijasaluki. Onnittelumme voittajille. El Riadin sisarrukset osasivat todella ratajuoksun teknillisen taidon. Onnittelut myös Päivin ja Vikin Raipelle, Al - Kefeus Alrai:lle neljännestä sijasta! Linkki kaikkien salukilähtöjen videokoosteeseen https://www.youtube.com/watch?v=ipivjyrtrpa Minna, Kari ja Haytham 21 SALUKI

Suomen Maastomestaruus MIKKELI 24.8.2014 2014 KUVAT Tuuli Soukka & Jaakko Stenroos Arvokilpailu, jonka koiramäärä ilahduttavan suuri huolimatta siitä, että koe järjestettiin kehä kolmosen ulkopuolella. Lauantain koiramäärä oli niin suuri (noin 140kpl) että järjestäjällä oli käytössä kaksi samanaikaista rataa. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, rotuja ei tarvinnut siirtää koepäivien välillä, vaan lauantaipäivänkin pituus oli siedettävä, viimeinen lähtö juostiin noin klo 17.30. Informaationkulku oli jonkin verran haasteellista, osaksi siitä syystä, että parkkipaikat ja toimisto sijaitsivat noin 800 metrin etäisyydellä radoista. Toisaalta kahden radan käyttö yhtäaikaisesti osoittautui myös haasteelliseksi, se näkyi mm. siinä, ettei kaikilla avainhenkilöillä välttämättä ollut tiedossa mikä lähtö on menossa milläkin radalla. Käytössä olleet pellot olivat haastavia ja niillä päästiin testaamaan SM-kokeen arvolle sopivasti kaikkia koirien metsästys- ja juoksuominaisuuksia. Valitettavasti todellisuus myös näytti ikävän puolensa vinttikoirien maastokokeista mitä monikaan ei muista ollenkaan. Vaikka käytössä oli mielestäni ehkä pintarakenteeltaan parhaimmat ja turvallisimmat pellot, joissa koe pidettiin, tapahtui whippeteissä vakava loukkaantuminen, jonka seurauksena koira jouduttiin myöhemmin lopettamaan, osanottoni koiran omistajille. Osallistumalla kokeeseen, jossa juostaan jopa yli 60 kilometrin tuntinopeudella parhaimmillaan ja jossa tehdään useita käännöksiä, jarrutuksia, sekä kiihdytyksiä, vaarana on aina jonkinasteinen loukkaantuminen. Valitettavasti tämä vain kuuluu koemuotoon, vaikka meillä Suomessa vakavia loukkaantumisia tuleekin vain 1-5 kappaletta vuositasolla, niin tämäkin tulisi kuitenkin muistaa. Kokeen järjestelyt sujuivat mielestäni hyvin, toimihenkilöt olivat tehtäviensä tasalla ja koirien suoritukset todella hyviä, kiitos Mikkelin Vinttikoiraseuralle hienoista SM-kokeista, ylituomari Mika Nyman. Vuoden 2014 Suomen maastomestari, Non Serviam Credo Quia Absurdum. Kokeeseen osallistuneista salukeista ainoa 500 pistettä ylittänyt, Zarabis Pratiti. UROKSET, 9 KPL NARTUT, 15 KPL 1 NON SERVIAM CREDO QUIA ABSURDUM 478 SERTK, SMM-14 1 ZARABIS PRATITI 501 SERTK, SMM-14 2 EL-UBAID S SINCERITY ISIS 483 SERTK 2 AAVATUULEN ANAKIN SKYWALKER 477 SERTK 3 TAZILLAH ELIANA 476 SERTK 3 AL WATHBA DIL NAWAZ 473 SERTK 4 TAZILLAH EVITA QUEEN 474 SERTK 4 RUWEIS HAYTHAM 459 SERTK 5 HYRKANYA YANN SWANILDA 474 SERTK Uroksissa toiseksi sijoittunut Aavatuulen Anakin Skywalker. 5 AZIZ IJAZ 452 SERTK 6 TAZILLAH EMILION 436 6 AAVATUULEN AMORFINA NEMEAH 471 SERTK 7 ZARABIS OIASARA 461 SERTK Nartuissa toiseksi juossut El-Ubaid s Sincerity Isis. 7 ZARABIS OZDEMIR 422 8 AZIZ EHSAN 461 SERTK, KVA-M 8 KHRONOS MIN AL ASIFE 230 LOUKK AE 9 TAZILLAH GHADA ASIYA 458 SERTK 9 ZARABIS OLDOOZ 220 LUOPUI FIN 10 TIZPA POURGOUHAR TISHTAR 455 SERTK 11 AZIZ IRYANA 453 SERTK 12 TAZILLAH FADIA FARAHNAZ 450 SERTK, KVA-M 13 KURIIRIN IRMELINA KICKAPOO 449 Salukiurosten kolmas, Al Wathba Dil Nawaz. 14 ZARABIS ODEZIA 437 15 AL-YASAMIN SAMINA 411 Narttujen luokassa kolmanneksi sijoittunut Tazillah Eliana. 22 SALUKI 23 SALUKI

SSaK:n RATAMESTARUUS 2014 SSaKRM-14 SSaK:n ratamestari 2014 Tâdj Mahâl Jalakalila ja SSaK:n ratamestari-vsp 2014 Ruweis Haytham. SSaK:n RATA- MESTARUUS 2014 LÄHTÖ 16: SALUKI, SSAK:N RATAMESTARUUS, PISTEET 13-17, 480 M Sija Nimi Seura Aika 1. Tâdj Mahâl Jalakalila LL 33.41 SERTK 2. Caravan Dhuu Dawar K-SVKK 33.74 SERTK 3. Zarabis Payal TVK 34.80 4. Hangmatana N'agzir TVK 36.19 Non Serviam - SSAK DISK Cthulhu Mythos LÄHTÖ 17: SALUKI, SSAK:N RATAMESTARUUS, PISTEET 20-40, 480 M 1. Ruweis Haytham SSVH 33.54 SERTK 2. Yuzak Sonbol LL 33.67 SERTK 3. Tazillah Fayzal Faris SSAK 34.24 s 4. Zarabis Pratiti SSAK 34.50 s LÄHTÖ 27: SALUKI, SSAK:N VETERAANIMESTARUUS, PISTEET 15-40, 280 M 1. Sharraque Asvinn K-SVKK 19.90 s 2. 24 SALUKI Ghazal Alfarana Khaos PVK 21.78 s ARTO OJANPERÄ SSaK ratamestari 2014 Tâdj Mahâl Jalakalila Plakkarissa on Salukikerhon ratamestaruus. Miltä nyt tuntuu? Nyt tuntuu siltä, että olemme saavuttaneet enemmän kuin osasimme jossain vaiheessa juoksu-uralta odottaa. Unelmat ovat toteutuneet. Miten koirasi valmistautuu mestaruuskisaan? Onko tapahtuma vain yksi vuoden muiden tapahtumien joukossa vai tähtäsittekö siihen jotenkin erityisesti? Pidän erityisen tärkeänä, että koiran mieliala on iloinen ja juoksemisen halu näkyy kauas. Tätä toteutamme vapaana peltojuoksuilla jo kevättalvesta lähtien. On sanomaton nautinto katsoa, kun saluki saa toteuttaa itseään juoksemalla, välillä hyppien sivuhyppyjä, välillä ajaen lintuja lentoon, välillä valtavan pitkiä loikkia ojien yli... Siinä omistajan silmä ja mieli lepää. Harjoitusten alkaessa käymme sitten virittelemässä nopeutta radalla. Lisäksi on seurattava, että koiran paino ei pääse liikaa nousemaan tai laskemaan. Liikakilojen kanssa ei juosta lujaa. Palkintopallille ensimmäiseksi nouseminen Salukikerhon ratamestaruuskisassa on jotain, jota ei usko vieläkään todeksi. Salukiharrastajalle oman kerhon kisa on erittäin tärkeä. Kerro lyhyesti koirastasi: ikä, aikaisempi menestys, aloittelija vai kokenut konkari, miten olette harjoitelleet? Mitä erityistä haluaisit nostaa esiin? Aino on 4-vuotias. Salukin kanssa kilpaileminen on yleensä vuoristorataa; välillä ollaan lähes taivaissa välillä taas tiputaan maan pinnalle. Se tekeekin siitä mielenkiintoista. Aino on juossut välillä todella hienoja startteja, välillä ei juoksu kulje, mutta niinhän se nartuilla on. Ne hormonit, ne hormonit... Aino on vielä "teini", ei enää lapsi, mutta ei aivan aikuinenkaan. Aino rakastaa juoksemista yli kaiken ja on ollut aivan käsittämätöntä nähdä kuinka noin pieni tyttönen voi juosta niin suunnattoman lujaa. Aino on salukien nopeustilastossa siellä kärjen tuntumassa. Voi vain kuvitella miltä siellä pääkopassa tuntuu, kun tuulen lailla kiitää eteenpäin minkään estämättä! - Aino, Päivi & Janne - SSaK ratamestari 2014 SSaK veteraaniratamestari 2014 RUWEIS Haytham Vinttikoiraharrastuksen yksi hienoimpia puolia ovat kisamatkat eri puolelle Suomea. Matkan varrella eri paikkakunnat tulevat tutuiksi, paikan päällä harrastajat tapaavat toisiaan ja kisapäivän tunnelma aikatauluineen luo jännittävän fiiliksen. Olemme yleensä jo edeltävänä iltana ajoissa paikalla. Salukimme Asarafi Nabonassar ja Ruweis Haytham tietävät tarkasti jo kaikki kisarutiinit, ja odottavat uusia polkuja, joita yleensä kuljemme joka kisareissulla. Ja ne saluki-tytöt varsikin - Haytham ei voi vastustaa niitä. Ehkä sillä onkin jo oma tyttöystävä, kun ei siitä salukien keskinäisestä elekielestä aina ota selvää. Kisapäivän aamu koitti ja vähitellen Kaupin rata-alue täyttyi iloisista eri vinttikoirarotujen harrastajien äänistä. Ilmoittautumisten jälkeen vuorossa oli lääkärintarkastukset, jotka oli porrastettu eri lähtöjen mukaan. Salukini osallistui nyt ensimmäistä kertaa Salukikerhon ratamestaruuskilpailuun, joka ratkottiin kahdella eri 480 metrin sijoituslähdöllä. Voittajaksi selviiytyi se, joka juoksi parhaimman ajan kahdesta eri lähdöstä. Haythamin ominaisuuksiin kuuluu olla hyvin cool ennen starttia. Se keskittyy hyvin tulevaan suoritukseen. Se on innokas verryttelijä, jotenkin ihan paras hetki on verryttely juuri ennen starttia, yhteistyö oman salukin kanssa. Tosin voihan olla, että sen mielessä pyöriikin vain mahdollisuus saada mahdollisimman nopeasti kisamakkara, mikä on luvattu sille jokaisen juoksun jälkeen. Haytham juoksi lähdössä 17, mikä oli neljän salukin lähtö. Koko juoksu oli puhdas suoritus ja reilu salukien keskinäinen kilpailu. Haytham juoksi keskivauhtista juoksua 300 metriin saakka, jolloin se aloitti ns. flying -vaiheensa, silloin mennään ja lujaa. Juoksusta jäi hyvä maku. Kaikki tekivät parhaansa, mihin sillä kertaa pystyivät. Onnea voittajalle Tâdj Mahâl Jalakalila! Aino teki hienon suorituksen. - Minna & Kari & Haytham - KARI PIKKARAINEN SHARRAQUE Asvinn Noa ehti tänä kesänä syntymäaikansa puolesta juosta vain yhden veteraanilähdön, josta suoriutui iloksemme jo totuttuun tapaan. Rohkenen käyttää sanaa totuttuun siksi, että Noa on yhteisten harrastusvuosiemme aikana osoittautunut niin tasaisen varmaksi puurtajaksi, että jos jotain merkitsevästi poikkeavaa starttiin sisältyisi, ei se sillä hetkellä todennäköisesti olisi kunnossa. Näin ollen jokaisen juoksun jälkeen, jonka se on suorittanut varmalla tyylillään, ajankin osuessa keskiarvojen lähelle, voimme olla onnellisia ja huoletta; huolto on onnistunut ja Noa voi hyvin. Ja se on ehdottomasti tärkeintä harrastuksissamme, sijoituksista riippumatta. Veteraani-ikä ei Noassa näy, eikä tassua paina. Se on hitaasti vanhenevaa tyyppiä, joka tuntuu kestävän aikaa ja kolhuja. Rytinäähän Noan juoksu-uraan on mahtunut. Milloin on kaveri tai pari paukuttanut kopalla kylkeen läpi täyden kierroksen, milloin menty katon kautta ympäri heti lähtökiihdytyksessä törmäillessä, joskus jääty kaverin alle ja välillä vieheelläkin on isoissa porukoissa painittu. Joka kerta on kuitenkin matka jatkunut ja maaliviiva ylitetty. On ollut suunnaton ilo huomata, että Noa palautuu ikävistä välikohtauksista välittömästi, eikä jää murehtimaan menneitä. Mikään ei saa sitä lopettamaan juoksemista, ei vaikka vierustoveri tekisi kaikkensa pistääkseen kapuloita Noan rattaisiin. Säännöllinen, monipuolinen lihashuolto ja välitön reagoiminen mahdollisiin käytösmuutoksiin ovat olleet avaimet, joilla Noa on saatu pysymään vetreässä kunnossa, eikä pitkiä sairaslomia ole jouduttu viettämään. Tietenkin hyvällä onnella on oma osuutensa asiassa ja niiltä kaikkein pahimmilta tapaturmilta olemme onneksemme säästyneet. Seuraavaksi toivomme Noan onnistuvan perheenperustamisessa hurmaavan mielitiettynsä, Salman kanssa. Aika näyttää, saammeko pieniä kiitäjiä seuraamaan isänsä jalanjälkiä radalta toiselle, hiekkamontuilta pelloille. Oikein rentouttavaa talvikautta kaikille, ensi kesänä tavataan taas! - Noa, Hanna, Arto ja muu perhe - ARTO OJANPERÄ 25 SALUKI

Ensimmäisen rotumääritelmän jäljillä TEKSTI Brian Patrick Duggan KÄÄNNÖS Tuija Tuominen Pentueveljekset Zobeid ja Farhan. Vereker Crawleyn kasvattama ja Florence Amherstin omistama Zobeid oli kolmas valioitunut saluki Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. 26 SALUKI Jos juuri äskettäin olisi tuotu täysin uuden koirarodun edustajia sen alkuperäisestä kotimaasta, kuinka kuvailisit sen piirteitä? Saman kysymyksen äärellä oli 1900-luvun alussa myös kunnianarvoisa Florence Amherst. Hänen ratkaisujensa tutkiskelu on kiehtova kurkistus rotumääritelmään, joka säilyi Englannissa muuttumattomana vuosikymmenten ajan ja joka on yhä käytössä Yhdysvalloissa. Amherstin ensimmäiset kaksi salukia tulivat Tahawi-heimolta Ala-Egyptistä 1895 ja hänen ensimmäinen pentueensa syntyi 1897. (Tahawi-heimon koirien ja hevosten sanottiin olevan hienoa, syyrialaista alkuperää.) Vaikka Amherst ei ollutkaan ensimmäinen salukinomistaja Englannissa, hän oli ensimmäinen, joka laati jalostussuunnitelman ja toimi päämäärätietoisesti rodun tunnustamisen eteen. Rotuun perehtyessään hän havaitsi jo aluksi sen ainutlaatuisen aseman arabien historiassa ja kulttuurissa. Amherst teetti satunnaisesti pentueita useiden vuosien ajan jatka en samalla selvityksiään, mutta hän ei näyttelyttänyt koiriaan ennen vuotta 1904 tai 1905. Yksi ensimmäisistä pulmista oli oikean nimen valitseminen rodulle. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden Lähi-idässä asuvien henkilöiden kanssa ja luki matkakertomuksia, joissa kuvailtiin myös koiria. Matkustelijat, hallinnon edustajat, tiedemiehet ja arkeologit kuvailivat hänelle vastauksissaan paikallisia salukeja. Vuoteen 1907 mennessä Amherst oli erotellut neljä erilaista alueellista variaatiota: Shami: pehmeä karva korvissa ja pitkä karvoitus hännässä (Syyriassa; El Sham oli Damaskoksen arabiankielinen nimi ja alueen hapsulliset salukit tunnettiin nimellä shami) Omani ja yamani: Hieman pidempää karvoitusta korvissa ja hännässä (Oman ja Jemen) Nejdi: Lyhyt karvoitus rungossa, ei hapsutusta (Nejdin autiomaa, Keski-Arabiassa) On huomionarvoista, että määritellessään tyyppejä, Amherst ei erottele niitä vartalon mallin tai värin perusteella, ainoastaan hapsutuksen määrällä. Päästessään tutkimuksissaan eteenpäin ja miettiessään rodulle sopivaa nimeä, Amherst makusteli vaihtoehtoja useilla eri arabian ja persian murteilla sekä joillain englantilaisilla translitteraatioilla. Lopulta hän päätyi nimeen slughi shami. Näiden vuosien aikana Amherst tutustui myös kapteeni Allenin salukityyppisiin vinttikoiriin, mutta piti näitä kirgisialaisina vinttikoirina, jotka eivät sopineet hänen jalostussuunnitelmaansa. Amherstillä oli myös vankkumaton mielipide siitä, että erilaisten Englantiin tuotujen itämaisten vinttikoirien risteyttäminen satunnaisesti keskenään tuhoaisi niiden tyypit. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Amherstin mielestä Englannissa oli hänen omien koiriensa lisäksi vain yksi slughi shamiksi kelpaava vinttikoira, Reish, joka oli tuotu maahan heti vuosisadan vaihteessa Wadi Sirhanista, joka siihen aikaan oli osa Syyriaa, mutta joka nykyisin kuuluu Saudi-Arabiaan. Reishin omisti Amherstin ystävä Lucy Bethel ja narttu astutettiinkin myöhemmin yhdellä Amherstia-uroksella Venäjänvinttikoira oli 1900-luvun alun suosikkirotu. ja näin ollen lisäsi englantilaisten salukien geenipoolia. Pitääkseen linjansa puhtaina ja tuodakseen niihin uutta verta Amherst toi myöhemmin koiria Egyptistä ja Transjordaniasta. Toisin kuin Amerikassa, koiranäyttelyt olivat Englannissa etenkin korkea-arvoisten naisten parissa suosittu tapa viettää vapaa-aikaa. Venäjänvinttikoira, basset hound ja uudelleen rotuna elvytetty irlanninsusikoira olivat suosittuja rotuja. Etenkin venäjänvinttikoirat olivat näkyvästi esillä, sillä se oli kuningatar Alexandran suosikkirotu. Myös Newcastlen sekä Clevelandin kreivittärillä oli suuret kennelit ja he kävivät näyttelyissä säännöllisesti. Amherst kaipasi samaa tunnustusta myös vaalimalleen rodulle. Salukit olivat arvostettuja alkuperämaissaan ja Amherstilla oli kunnianhimoinen tavoite saattaa asia samalle tolalle myös Englannissa. Hän alkoi osallistua koiranäyttelyihin, joissa salukit osallistuivat tunnustamattomien rotujen kategoriaan, jossa salukit kilpailivat hyvin monenlaisten koirien kanssa. Yrittäessään esitellä rotua kuninkaallisille piireille, hän antoi Viktoria Eugenialle (kuningatar Viktorian lapsenlapsi ja tuleva Espanjan kuningatar) häälahjaksi kauniin valkoisen uroksen, mutta yritystä ei palkittu. Hiljalleen Amherstin eksoottinen rotu sai hieman suosiota, mutta jäi kauas jälkeen venäjänvinttikoirista tai vielä eksoottisemmasta afgaaninvinttikoirasta. Siitä huolimatta, että Amherst kävi näyttelyissä, sai silloin tällöin artikkeleitaan julkaistuksi ja yrityksestään saada kuninkaallista huomiota, hän tiesi, että hyväksyttääksen rodun Kennelklubilla, se tarvitsisi standardin. Tähän mennessä häntä pidettiinkin yhtenä itämaisten vinttikoirien asiantuntijoista ja häntä pyydettiin kirjoittamaan Robert Leightonin The New Book of the Dog -teokseen, joka julkaistiin vuonna 1907. Kirjassa julkaistu uraauurtava teksti onkin pohjana nykyiselle tiedolle ja sisältää suurilta osin salukin ensimmäisen rotumääritelmän. Salukista oli julkaistu kirjoituksia myös ennen Amherstia, mutta ne olivat pääosin yleismaailmallisia, epätarkkoja tai jopa vähätteleviä. Ne eivät olleet käyttökelpoisia. Joten mistä pitäisi aloittaa, jos tahtoisi muovata kirjallisen kuvauksen rodusta? Ensimmäisenä saattaisi tulla mieleen katsoa muiden vastaavien rotujen standardeja. Ja todella, vertaillessa Amherstin vuoden 1907 rotumääritelmää muiden viktoriaanisten vinttikoirarotujen rotumääritelmiin käy ilmi, että Amherst sai hyvin runsaasti vaikutteita näistä standardeista ja jo vakiintuneista koira-alan käsitteistä. Hän muotoili joitain kohtia hyvin samalla tavalla kuin irlanninsusikoiran (1886), venäjänvinttikoiran (1892), AMHERSTIN EKSOOTTINEN ROTU SAI HIEMAN SUOSIOTA, MUTTA JÄI KAUS JÄLKEEN EKSOOTTISESTA VENÄJÄNVINTTIKOIRASTA -- 27 SALUKI

skotlanninhirvikoiran (1901) ja whippetin (1900) standardeissa oli merkitty. Myös Stonehengen 1870- ja 1880-luvuilla laatimat hyvin laajat kuvaukset greyhoundeista näkyvät selvästi. (Stonehenge oli J.H. Walshin kirjailijanimi. Hän oli aikanaan suosittu ja tuottelias kirjoittaja.) Amherst piti mielessään venäjänvinttikoirien suuren suosion ja ollen luontaisesti taipuvainen romanttiseen kielenkäyttöön, hän sai paljon vaikutteita kuninkaallisten ja aatelisten suosiman rodun koristeellisista ja hienostuneista kuvauksista. Seuraavassa on joitain esimerkkejä rotumääritelmistä, jotka vastaavat suurinpiirtein 1907 rotumääritelmän kieltä: Borzoi Rintakehä: Syvä ja melko kapea. Lanne: Leveä, voimakas ja lihaksikas. Silmät: Tummat, ilmeikkäät, mantelin muotoiset eivätkä liian kaukana toisistaan. Raajat: Kuten skotlanninhirvikoiralla - melko pitkät. Käpälät ovat tiiviit ja varpaat hyvin kaareutuneet. Turkki:... Etujalkojen tulee olla hapsukkaat. Häntä: Pitkä, hyvin hapsuttunut eikä se nouse selän päälle. Skotlanninhirvikoira Korvat: Korvien tulee asettua korkealle ja ne asettuvat levätessä kuten greyhoundilla... Korvissa ei tule olla pitkää karvaa tai hapsuja, mutta se on usein silkkistä ja kiiltävää. Silmät: Silmien tulee olla tummat, yleensä pähkinän- tai tummanruskeat. Greyhound... lapojen tulee olla viistot, Yksiväriset ovat yleensä suositumpia, koska ovat silmälle mieluisampia. Irlanninsusikoira Häntä: Pitkä ja hieman kaareva. Keskipaksu ja hyvin karvoittunut. Takaraajat: Lihaksikkaat reidet. Sääri on pitkä ja vahva kuten greyhoundilla. Matalat kintereet, jotka eivät taivu sisään- eikä ulospäin. Whippet Lavat: Viistot ja lihaksikkaat. Takaraajat: Vahvat ja hyvin lihaksikkaat. Polvet hyvin kulmautuneet. Reisi on lihaksikas ja leveä. Matalat kintereet. Yrityksistään huolimatta salukit eivät saaneet Amherstin toivomaa suosiota. Ensimmäisen maailmansodan aikana koiranäyttelyitä järjestettiin rajoitetusti ja sodan viimeisten vuosien aikana jopa Crufts peruttiin. Amherstin standardi pysyi muuttamattomana neljäntoista vuoden ajan, kunnes Lähi-idästä palanneet upseerit toivat tyypiltään ja väriltään erilaisia salukeja kuin Amherstin shamit olivat. Prikaatinkenraali Frederick Lance, hänen vaimonsa Gladys ja kaksi salukia (Kelb ja Echo) palasivat Saronasta (nykyisen Tel Avivin alueelta) vuonna 1921. Lancet olivat innokkaita metsästäjiä ja Pyhässä maassa he olivat metsästäneet salukiensa kanssa gaselleja. Vuotta myöhemmin he ottivat yhteyttä Amherstiin sekä muihin rodun harrastajiin ja perustivat yhdistyksen vuonna 1922. Amherst valittiin puheenjohtajaksi ja Lanceista tuli varapuheenjohtaja sekä sihteeri. Rodun nimen valinnasta syntyi kuitenkin kiivas väittely kahden vaihto ehdon kesken Amherstin versio, joka yritti sekä kuvailla tarkasti että olla lingvistisesti korrekti saluki shami gasellikoira ja Lance ien persianvinttikoira. Kiista ratkesi lopulta kompromissiin saluki tai gasellikoira. Amherstin aiemmin turhaan odottama tunnustus saapui vihdoin vuonna 1923 poliittisesti ja sosiaalisesti taidokkaan Lancen ja Englannissa yhtäkkiä kasvaneen salukimäärän ansiosta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Englannissa oli vain Amherstin shami-tyyppisiä salukeja. (Lucy Bethel ei tiettävästi ollut tekemisissä salukien kanssa tuohon aikaan.) Vuoteen 1923 mennessä maahan oli tuotu niin hapsullisia kuin sileitä, kaikissa väreissä, joita oli alueilla, joilla upseerit olivat palvelleet Egyptissä, Palestiinassa, Transjordaniassa, Syyriassa ja Mesopotamiassa (Irakissa). (Bethelin Reish saattoikin olla ensimmäinen Arabiasta Englantiin tuotu saluki. Seuraavat arabialaiset koirat tulivat vasta vuosia klubin perustamisen jälkeen.) Näihin aikoihin kerholla oli 18 jäsentä ja jäsenillä noin 60 koiraa, joihin ei laskettu vastasyntyneitä pentueita eikä karanteenissa olevia salukeja. Amherstin vuonna 1907 laatimaa rotumääritelmää käytettiin uuden version pohjana, johon tuli lisätä myös muut tyypit kuin shami. Pidetään todennäköisenä, että ensisijaisesti Lancet olivat mukana laatimassa uutta rotumääritelmää. Lancen käytännöllinen tyyli oli pidetympi kuin Amherstin rönsyilevä/koristeellinen kieli, jota sitten editoitiinkin ytimekkäämmäksi. On tärkeää huomata, että Amherstin vuosia työstämä sisältö kuitenkin säilytettiin. Amherstin kirjoittamat, ulkonäköä koskevat käsitteet pysyivät pääosin muuttumattomina. Huomionarvoisia lisäyksiä vuoden 1923 standardissa onkin laajemman tyyppikirjon ja uusien värien hyväksyminen, maksimikorkeuden määrittely sekä sileäkarvaisten salukien lisääminen. Jopa Saluki or Gazelle Hound Clubin perustamisen ja uuden standardin myötä kiistely oikeasta salukityypistä jatkui oliko se syyrialainen (Amherstia ja Nablous) vai mesopotamialainen (Sarona, Orchard ja Ruritania). Vuonna 1927 Amerikan kennelliitto hyväksyi rodun ja rotumääritelmä hyväksyttiin kokonaisuudessaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kuvaillessaan takaosaa amerikkalainen versio vaatii hyvin etäällään olevia sarvennaisia, kun taas englantilaiselle standardille riittää niiden oleminen vain etäällä toisistaan. Amerikkalaisten versio on säilynyt muuttamattomana tähän päivään saakka ja tarjoaa yhteyden Florence Amherstin kirjoituksiin rodusta. Jossain vuosien 1948 ja 1952 välissä englantilaiseen rotumääritelmään lisättiin väreihin tai mitkä tahansa variaatiot näistä väreistä ja tätä muokattiin vielä tulevinakin vuosina. Amherst oli vuoden 1907 standardissaan hyväksynyt värit, joita hän itse suosi ja piti tyypillisinä: valkokirjavat yksivärisillä merkeillä, kerman- ja kullanväriset. Hapsutus oli selvästi yksi tunnusomaisimmista piirteistä, koska se mainitaan erikseen korvien, hännän, takaosan, jalkojen ja turkin osioissa. Sileäkarvaisten puuttuminen tästä rotumääritelmästä on aiheuttanut paljon hämmennystä, mutta Amherstin tekstien huolellinen tutkiminen tarjoaa vastauksen. Amherst erotteli tyypit turkin ja alkuperäalueen mukaan. Hänen omat salukinsa olivat slughi shameja, kaikkein karvaisimpia näistä neljästä tyypistä, joita hän arvosti itse eniten. On siis selvää, että rotumääritelmässä kuvaillaan slughi shamia eikä kolmea muuta tyyppiä. Koska nedji oli sileäkarvainen, se ei yksinkertaisesti kuulunut joukkoon. Jos Amherst olisi ollut kiinnostunut sileäkarvaisista salukeista, hän olisi kirjoittanut standardin slughi nejdille. Skotlanninhirvikoiria. ed. sivulla: 1900-luvun alussa kuvattu greyhound. vasemmalla: Whippettejä lähtöviivalla. alla: Kaksi skotlanninhirvikoiraa. LÄHTEITÄ KIRJAT American Kennel Club: The Complete Dog Book. Howell Book House, New York, 1985 Birrell, Ann ja Waters, Hope: The Saluki Book of British Champions 1923-1973. Trendell s Ltd, Surrey,,1981. Cunliffe, Juliette: Popular Sighthounds. Popular Dogs Publishing Co. Ltd, Lontoo, 1935. Hutchinson, Walter: Hutchinson s Popular and Illustrated Dog Encyclopædia. Lontoo, 1935. Leighton, Robert: The New Book of the Dog. Cassell and co., Lontoo, 1907. Miller, Constance O.: Gazehounds: The Search for Truth. Hoflin Publishing Ltd., Wheat Ridge, Colorado, 1988. ARTIKKELIT Duggan, Brian: Dear Miss Amherst... Yours sincerely T.E. Lawrence. Saluki International, Spring/Summer, 1994. Fowler, F.B.: Saluki Column. Dog World, Aug 24 & 31, Sept 07, 14 & 21, 1923. Hudson, Dr John: From the Country of Origin, The Saluki, Summer, 1999. 28 SALUKI 29 SALUKI

Salukin rotumääritelmän kehitystä FLORENCE AMHERST: 1907 Leighton, 1907 Salukin ulkoiset piirteet muistuttavat tiettyyn pisteeseen saakka greyhoundia. Selkä ei ole yhtä kaareutunut. Raajat ovat enemmän tai vähemmän hapsuttuneet. Saluki on kevyempirakenteinen, vaikka kotimaassaan sen on sanottu olevan kestävyydessään englantilaisen greyhoundin veroinen. Salukin ominaisuudet ovat sopeutuneet sen alkuperäiseen ympäristöön. 1. PÄÄ JA KALLO Pitkä, ei liian leveä eikä kapea. Kapenee kirsua kohti. Kallossa on muotoja, mutta päälaki ei ole kupera. 2. OTSAPENGER Otsapenger ei ylikorostunut 3. LEUAT Leuat ovat pitkät, sirot ja tukevat. Hampaat ovat vahvat, valkoiset ja purenta tasainen. 4. KORVAT Luppakorvat. Asettuneet korkealle ja kapenevat kärkeä kohden. Korvan tulee ulottua suupieliin ja siinä on pitkä, silkkinen karva. Korvien ei tule roikkua yhtä kallonmyötäisesti kuin spanielilla, ja kun koira nostaa korvat pystyy, ne liikkuvat jopa hieman eteen. 5. SILMÄT Silmien väri vaihtelee. Vaaleilla koirilla usein tummat. Kullanvärisillä usein vaaleammanruskeat tai pähkinänruskeat. 6. KUONO Musta, suuret sieraimet. Kullanväristen koirien kirsu on joskus maksanruskea, mikä on toivottava piirre. Huulten ja silmänympärysten värin tulee olla saman kuin kirsussa. 7. Kaula Vahva ja hyvin kannettu. Pitkä ja jäntevä, kaareutuu hieman niskaa kohti 8. ETURAAJAT (mukaanlukien rintakehän ja lavat) Rintakehän tulee olla syvä eikä liian kapea. Lapojen tulee olla viistot. Litteät kylkiluut. 9. LANNE JA SELKÄ Leveä ja syvä. Selkä on melko leveä ja aavistuksen kaareutunut. Vahvat jänteet ja lihakset. Alkuperämaissa suositaan kolmen selkänikaman näkymistä. Sarvennaiset ovat kohtuullisen näkyvät. 10 TAKARAAJAT Vahvat, pidemmät kuin etujalat. Matalat kintereet, jotka ilmentävät laukka- ja hyppyvoimaa. Hieman hapsuttuneet, mutta ei liikaa. Hapsujen tulee olla kauniit, eivät takkuiset. 11 KÄPÄLÄT Jäniksenkäpälät, jotka mahdollistavat laukkaamisen hiekassa. Varpaiden välissä nahkaa ja hieman hapsuja. 12 HÄNTÄ Pitkä ja kärjestään kaareutunut. Tulisi ulottua takaisin selkärankaan, kun kierretty karvoineen takajalan ympäri. Alapuolella pitkiä hapsuja, jotka muodostavat viuhkamaisen asetelman. Häntähapsut ovat rungon karvaa vaaleammat, 13. TURKKI Lyhyt, sileä, tiheä ja erittäin pehmeä koskea. Rungon alapuolella ei ole hapsuja, mutta hieman hännän ympärillä ja reisien yläosissa, jossa se on väriltään muuta turkkia vaaleampaa. 14. VÄRI Tyypillisimmät värit ovat kullanvärinen, kermanvaalea, valkoinen, fawn, musta, black and tan, myös sininen ja hopeanharmaa. Kirjavia esiintyy myös, etenkin keltaläikkäisiä valkoisia. Erityispiirteenä raajojen, rungon alapuolen ja etenkin hännän alapuolella väri on muuta turkkia vaaleampaa. Joskus myös valkoinen, tehden kaurismaisen vaikutelman. Kullanvärisillä voi joskus olla mustaa korvissa, silmien ympärillä, selässä ja hännässä. Vaaleilla koirilla hiekanväriset osat päässä ovat tavallisia. 15 MITAT Neliömäinen. Urosten korkeus keskimäärin 23 tuumaa (58 cm), narttujen 21 tuumaa (53 cm). Urosten rinnanympärys noin 26 tuumaa (66 cm) ja narttujen 24 tuumaa (61 cm). Pään pituus takaraivosta kuonon päähän uroksilla noin 8 2/3 tuumaa (22 cm), nartuilla 7 3/4 tuumaa (19 cm) 16. PAINO Urokset 42 lb (19 kg), nartut 38 lb (17 kg). THE SALUKI OR GAZELLE HOUND CLUB: 1923 THE SALUKI CLUB OF AMERICA: 1927 Dog World, Aug 24 & 31, Sept 07, 14 & 21, 1923 ja Hutchinson, 1935. The Complete Dog Book., 1985 Rodun ulkomuodon tulee ilmentää jaloutta ja tasapainoa sekä nopeutta ja kestävyyttä yhdistettynä voimaan sekä kykyyn kaataa gazelli tai muu saalis syvässäkin hiekassa tai kivisellä maaperällä. Ilmeen tulee olla arvokas ja lempeä, katseen ulottua kaukaisuuteen. Tässä standardi jatkaa säkäkorkeudesta, kts. kohta 15. PÄÄ PÄÄ Pitkä ja kapea, päälaelta kohtuullisen leveä, mutta ei kupera. kts. vuoden 1923 standardi Otsapenger ei ylikorostunut ja pään tulee ilmentää jaloutta. Nenä on väriltään musta tai maksanruskea. kts. ylempi kohta kts. ylempi kohta HAMPAAT HAMPAAT Vahvat ja purenta tasainen. kts. vuoden 1923 standardi KORVAT Pitkät ja liikkuvaiset, joissa on pitkä silkkinen karva. Kallonmyötäisesti riippuvat. SILMÄT kts. 1923 standardi Väriltään tummasta pähkinänruskeaan. Kirkkaat, suuret ja soikeat - ei ulkonevat. osittain käsitelty kohdassa 1 Osittain käsitelty kohdassa 1. Pitkä, jäntevä ja lihaksikas. kts. vuoden 1923 standardi RINTAKEHÄ Syvä, pitkä ja suhteellisen kapea. kts. vuoden 1923 standardi ETUOSA Viistot lavat, jotka asettuneet hyvin taakse. Lihaksikkaat, mutta ei raskaat. ETURAAJAT suorat ja pitkät kyynärpäästä polveen. LANNE JA SELKÄ Kohtuullisen leveä selkä. TAKARAAJAT TAKARAAJAT Vahvat, sarvennaiset etäällä toisistaan. Takaosa kohtalaisesti kulmautunut. Matalat kintereet, jotka ilmentävät laukka- ja Matalat kintereet, jotka ilmentävät Takaosa kohtalaisesti kulmautunut. hyppyvoimaa. laukka- ja hyppyvoimaa. KÄPÄLÄT kts. vuoden 1923 standardi Kohtalaisen pitkät, varpaat ovat pitkät ja hyvin kaareutuneet. Eivät hajavarpaiset, mutta eivät myöskään kissankäpälät. Käpälät ovat vahvat ja joustavat, varpaiden välit ovat hapsuiset HÄNTÄ kts. vuoden 1923 standardi Pitkä, matalalle asettunut ja kannetaan kaarella. Alapuolella pitkiä, silkkisiä hapsuja, mutta ei liikaa. TURKKI kts. vuoden 1923 standardi Sileä ja silkkinen. Hieman hapsuja raajoissa, reisien takaosissa ja joskus myös villavaa karvaa reisissä ja etuosassa. SILEÄKARVAINEN MUUNNOS: Tämä muunnos on muuten samanlainen, mutta sillä ei ole hapsuja. VÄRI kts. vuoden 1923 standardi Valkoinen, kermanvaalea, fawn, kullanvärinen, punainen, grizzle & tan, tricolour (white, black & tan) ja black & tan. MITAT kts. vuoden 1923 standardi jatkuu ylimmästä kohdasta: Urosten keskimääräinen korkeus on noin 23 28 tuumaa (58 71 cm). Nartut ovat suhteellisesti pienempiä, mikä on rodulle tyypillistä. ei määritelty ei määritelty Valitse yksi Toimittanut: Anne Lipponen Hilkka Nousiainen, kennel Kirman Olisin voinut ottaa tähän esimerkiksi vaikkapa Sarona Kelbin, joka oli syntynyt Syyriassa 1919 ja tuotu sieltä Englantiin, siis tyypillinen aavikkosaluki, niin kuin nykyisin tunnutaan kutsuttavan alkuperämaista tuotuja koiria. Kelb oli vuonna 1923 laaditun rotumääritelmän mallina, mutta koska siitä ei ole yhtään oikein hyvää kuvaa, valitsen mieluummin sen tyttären Sarona Gemilin. Gemil oli syntynyt vuonna 1930, se voitti 10 sertiä, yhden kaikkien rotujen Best in Show n, oli hyvä coursing-koira ja oli kasvattajansa F. Lancen mielestä täydellinen salukinarttu. Gemil kuvaa mielestäni lähes täydellisesti sitä, mitä rotumääritelmällä ja sen lukuisilla selityksillä halutaan sanoa. Aloitetaan ylälinjasta, yksi yhtenäinen kauniisti kaartuva linja nenänpäästä häntään, pitkä pää, vain aavistus otsapengertä, yhdensuuntaiset kallon ja kuonon linjat (litteä kallo), vahva niska, pitkä kaula joka yhtyy kauniisti lapoihin ja säkään, ei esiin pistäviä, pystyjä tai korkeita lapoja, ei mitään dippiä, sama kaareutuva linja jatkuu sarvennaisten yli lantioon. Huomatkaa erityisesti pitkä vahva kuono, jossa yläleuka on huomattavan vahva, ei mikään puikkopää. Etuosa on kauniisti kulmautunut, samoin takaraajat. Nämä ovat siis rotumääritelmän haluamat kohtuulliset kulmaukset: ei suorat, mutta ei myöskään mäyräkoiran tai saksanpaimenkoiran kulmaukset. Nykypäivänä kutsuisimme tällaisia kulmauksia hyviksi, mutta ehkä se veisi liioittelijat liian nopeasti väärään suuntaan! Rintakehä on syvä ja kauniisti kaareutuva, vatsa hyvin kuroutunut. Takaraajat ovat vahvat ja leveät, hyvin leveät reidet mutta myös sääret ja kintereet. Myös eturaajat ovat vahvat ja leveät, ranteet joustavat ja käpälät pitkät ja vahvat. Vain yksi voi olla paras. Kuka on saluki, joka edustaa rotumääritelmää kaikkein parhaiten? Miksi? Lähetimme kysymyksen suomalaisille salukikasvattajille ja otokselle ulkomaisia. Saamamme vastaukset kattoivat rotumme historian vuodesta 1930 vuoteen 2010 ja maailman lähes laidasta laitaan. Näin kasvattajat vastasivat. Ch Sarona Gemil s. 16.4.1930 (Sarona Kelb x Sarona Nessa) Voisiko enempää enää toivoa? Kyllä! Koska täydellistä (kaikkien mielestä) salukia ei ole, minä toivoisin tälle koiralle aavistuksen pidemmän selän, jossa olisi aavistus enemmän kaarevuutta ja hieman pidemmät sääret, ne johtaisivat myös hieman matalampiin kintereisiin. Vanhoista kuvista on kuitenkin vaikea tietää, miltä koira näyttäisi toisesta kulmasta kuvattuna. Valitettavasti olen syntynyt paljon sen jälkeen kun nämä mainitut koirat elivät, eli en ole koskaan nähnyt niitä livenä. Aavistuksen voi saada se, joka osaa mennä british.pathe -sivustolle, siellä on joitakin filminpätkiä Sarona-salukeista ja siellä näkyy myös nuori ja tosi komea Kelb. Itse olen aloittanut kasvatuksen kanssa puuhasteluni vasta lähes 40 vuotta tämän koiran jälkeen, jolloin ihan vastaavanlaisia ei ollut enää käytettävissä. Gemilin sijasta olisin voinut valita tähän joitakin muitakin suosikkejani, esim. Ch Orchard Rahma, s. 1923 (Kelbin tytär), Ch Ramla of Iraq, s. 1928. Ch Burydown Inanna, s. 1958 tai Ch Burydown Elishima, s. 1954 tai Ch Knightellington Almanza Anita, s. 1965 jotka olen nähnyt myös livenä, sekä monta monta muuta. Uroksista Kelbin jälkeen vaikuttavimpia ovat olleet Ch Orchard Shahzaman, s. 1926, aivan kuin meidän Vikku-Viikari, Ch Knightellington Vandal, s. 1951, aivan kuin meidän Saru vähän jalompana versiona, Ch Mazuri Tunali Nur, s.1953, Ch Bedouin Caliph, s. 1964 ja sen poika Ch Almanza Kafiat, s. 1969, viimeksi mainitut olen myös nähnyt livenä. 30 SALUKI 31 SALUKI

Iiro Rautavuori, kennel Zubayr Sarona Gulshere. Kaunis metsästäjä, joka omistajansa mielestä oli ideaali. Voitti näyttelyuransa aikana 10 Challenge Sertifikaattia (CC). Englannin Muotovalio. Kukapa minä olisin kiistämään yhden perustajajäsenen ja kokeneen metsästäjän mielipidettä. Kuvista tämä koira on jäänyt mieleeni erinomaisena esimerkkinä siitä, mitä minunkin tulisi kasvattajana vaalia. Mikäli saisin ehdottaa useampia olisivat seuraavana listallani: Mihjan Kodama, Burydown Freyha sekä lukematon määrä muita. Pirjo Puttonen, kennel Yuzak Nal Janzi. Rotumääritelmän tärkeimmät lauseet täyttyvät tämän salukin ulkomuodossa: "Näkönsä avulla metsästävä koira. Kokonaisuus ilmentää jaloutta ja sopusuhtaisuutta sekä suurta nopeutta ja kestävyyttä yhdistyneenä voimaan ja aktiivisuuteen." Erinomainen saluki on kuin veistetty yhdestä kappaleesta ja sen voimanlähde on takana. Ch Sarona Gulshere s. 16.4.1930 (Sarona Kelb x Sarona Nessa) Ch Nal Janzi s. 26.8.1932 (Orchard Hadji x Safari) Ch Burydown Qabillah s. 26.6.1985 (Classicus Baccylides of Tazi x Burydown Jehan) Ch Abdelkader s. 21.12.1985 (Kirman Qhaddam x Aramika's Azraela) Kirsi Hyvärinen, kennel Rudan Pohdinnan jälkeen valitsin englantilaisen Burydown Qabillahin esimerkkisalukikseni tasapainoisen, jalon ja silti voimakkaan olemuksen sekä rodunomaisten yksityiskohtien perusteella. Sen etu- ja takaosa ovat täysin sopusoinnussa keskenään, liioittelemattomasti kulmautuneena. Silmiäni hivelee tällainen tyyppi, jossa myös takaosassa on voimaa eikä koiran koko massa ole kerääntynyt liioiteltuun etuosaan. Qabillahin rintakehässä on riittävästi pituutta. Vatsalinja kuroutuu juuri sopivasti. Oikean mittainen, voimakas lanne kaareutuu hiukan muodostaen halutunlaisen selkälinjan. Rungon ääriviivat ovat kauniin sulavat. Pikantteina yksityiskohtina mainitsen toivotunlaiset hieman viistot välikämmenet ja isot salukin tassut. Burydown Qabillahilla ei ole mitään sellaisia piirteitä mitä ei ensimmäisissä länsimaihin tuoduissa salukeissa olisi ollut. Valitettavasti en päässyt koskaan näkemään valitsemaani salukia luonnossa. Täten liikkeistä, etenkään näyttelyravista en pysty sanomaan mitään. Mutta koska Qabillah aikoinaan niitti menestystä coursing-kisoissa elävää jänistä saalistaen, niin se tiettävästi kykeni vaivattomasti täyteen vinttikoiralaukkaan ja sehän on salukin kohdalla pääasia. Samalla tieto siitä, että tämä kaunotar on ollut täysin jopa erinomaisesti kykenevä salukin alkuperäiseen tehtävään, nostaa Burydown Qabillahin minun suosikikseni. Mirve ja Kirsi Liius, kennel Salmanazar Abdelkader. Ensimmäinen suomalainen kolmoisvalio ja olemme nähneet kyseisen salukin sekä useimmat sen jälkeläiset "in real life". Abu oli meille ensimmäisiä esimerkkejä salukista ja vuosien jälkeen, kokemuksemme karttuessa, se on myös osoittautunut ihannetyypiksi, jollaista tavoitella. Abu periytti mielestämme luonteeltaan hyvää ja ulkomuodoltaan kaunista rotutyyppiä, josta oli sekä näyttelyyn että "käyttelyyn" juoksuharrastuksessa. Jari ja Ritva Latva-Rasku, kennel Zarabis Zorana Bielovic, kennel Stenara Yksittäisen salukin valitseminen parhaiten rotumääritelmää vastaavaksi on väärin satoja ja tuhansia ensiluokkaisia salukeja kohtaan. Jos yksi pitäisi valita valokuvan perusteella, se voisi olla pohjoismaisia salukeita voimakkaasti leimanneen Asphodel Arabiksen sisko Byrydown Asphoden Alanya. On turha vertailla, miten Alanya vastaa rotumääritelmää, kuva puhukoon puolestaan, ja suuri määrä rodun historiaan jääneitä salukijälkeläisiä, Alanyalla oli vähintään 30 omaa pentua. Niiden joukossa ja sukupolvesta toiseen on ollut rakenteeltaan tasapainoisia mestarijuoksijoita. Suosikkisalukini syntyi vuonna 1964. En koskaan nähnyt sitä henkilökohtaisesti, mutta arvostan todella, mitä näen valokuvissa se on kerrassaan upea! Kaunis alalinja, matalat kintereet, pitkä häntä, hyvin asettunut etuosa, lihaksikas ja hyvän mittainen kaula, korkealle asettuneet korvat ja kaunis ilme kaikki tämä 1960-luvulla syntyneenä! Sen nimi on Bedouin Caliph, ja sen on Isossa-Britanniassa kasvattanut rouvat Lucas ja James sekä omistanut Deborah Copperthwaite. Se oli hyvin menestyksekäs näyttelykehissä voittaen muun muassa ROP:in Cruftsissa kolme kertaa peräkkäin. Ch Burydown Asphodel Alanya s. 4.3.1961 (Mazuri Knightellington George x Asphodel Alybe) Ch Bedouin Caliph s. 28.2.1964 (Bedouin Baytor Abdullah x Bedouin Seawind Simyra) 32 SALUKI 33 SALUKI

Micaela Lehtonen, kennel Qashani Roberto Forsoni, kennel Kan Ya Ma Kan Mata Salamata's Jadaan Khan on koira, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen. Se on oikeaa ja klassista tyyppiä ja sillä on kauniit ylväät liikkeet. Näin sen Maailman Voittajassa Bernissä 1994. Se oli tunteikas hetki, kun sain nähdä niin hienon yksilön kaikkine upeine rotutyypillisine yksityiskohtineen, samansuuntaisine pään linjoineen (harvinaisuus nykyään), mahtavine ilmeineen, upeine pohkeineen, matalinen kintereineen ja hienoine turkkeineen. Se oli vielä parempi tosielämässä kuin valokuvissa, kuten kaikki karismaattiset koirat ovat. Ch Mata Salamata's Jadaan Khan s. 8.12.1988 (Mata Salamata's Aga Khan x Bel S'mbran JR Juvenoir) Tayra s.?? (Tuntematon x Tuntematon) Alkuperämaiden salukit miellyttävät silmääni erityisesti, ja mielestäni todellinen rotua säilyttävä työ tapahtuu siellä, missä salukeilla voi metsästää. On vaikea valita vain yhtä yksilöä ylitse muiden ja päätin rajata valikoiman salukeihin, jotka olen tavannut livenä. Yksi äärimmäisen vaikuttava sellainen oli Tayra, joka ei ole missään länsimaisessa rekisterissä vaan kuului ystävälleni Basil Jadaanille Syyriassa. Valitettavasti kuva on kehnohko, eikä narttu tässä ole parhaassa metsästyskuosissa, vaikka hyväkuntoinen onkin metsästyskunnossa oleva saluki on todella vaikuttava ja sellaiseen lihaskuntoon on vaikea, jollei mahdoton yltää meikäläisittäin. Minua miellyttävät hyvin erityyppiset salukit, mutta eritoten tällaiset pienet, kompaktit ja kurvikkaat tapaukset kuin Haman lähistöltä kotoisin ollut Tayra. Sillä oli sopivan syvä ja tilava rintakehä ja edestä katsottuna sen etuosa oli mukavan täyteläinen. Sillä oli hyvin kuroutunut alalinja, pitkät, leveäreisiset ja kohtuullisesti kulmautuneet raajat sekä tiiviit tassut, kaarevat varpaat ja paksut anturat. Vankka ylälinja, jossa kaula liittyi sulavasti lapojen kautta selkälinjaan ja kaareutui kauniisti lanteen yläpuolelta, hienoinen takakorkeus luonnollisessa seisoma-asennossa, jalat koiran alla. Sillä oli kaunis, sopusuhtainen pää, jossa oli mukavan leveä kallo-osa ja korvat korkealle asettuneet ja ilmeikkäät, vaikka se tässä on kääntänyt korvan taakse toinen korva olikin typistetty kokonaan. Se oli myös hyvin ketterä ja sen ravi oli kevyt ja tanssahteleva. Ravissa oli kivasti nostetta eikä ylenmääräistä askelpituutta energiaa säästävää ja kaunista. Se oli luonteeltaankin mukava ja kuulemma pätevä metsästäjä. Kaiken kaikkiaan sellainen, jonka olisin kernaasti mukaani kaapannut! Sonja Holm, kennel Al Sarab Ch Nal Janzi s. 26.8.1932 (Orchard Hadji x Safari) Ch Caravan Rafiiqa Bint Warda s. 22.4.2001 (Asayaad Jiruwan Al Caravan x Caravan Pan The Egyptian Princess) Caravan Rafiiqa Bint Warda. Yhden ainoan salukin valitseminen ei ollut helppo tehtävä. Päädyimme nykyajan yksilöön, koska kuvamateriaalia on runsaammin ja rakenteesta pystyy päättelemään enemmän. Warda on kauttaaltaan tasapainoinen ja terverakenteinen narttu, jolla on klassisen kaunis pää ja ilme. Se antaa sopusuhtaisen, vahvan vaikutelman eikä ole millään tavalla liioiteltu. Erityisesti miellyttävät vahva selkälinja ja hyvin kuroutunut alalinja, sopivassa kulmassa oleva olkavarsi, taakse asettuneet lavat sekä leveät reidet ja sääret. Kaunis ja liioittelematon kokonaisuus. Warda näyttää selvästi jättäneen hyvät jälkensä myös seuraaville sukupolville. Susanna Mäkelä, kennel Hadayan Sari Ritari, kennel Dix Dax El Hamrah Farraar. Rakenteeltaan ihanteellinen kaikin puolin minun makuuni. Liikkeet pitkät, sulavat ja näyttävät. Luonne vastasi hyvin salukille ominaista ylväyttä ja Hapsusta näki, että hän otti näyttelyjen estraadit haltuun upealla olemuksellaan ihan veteraani-ikään asti. Jaana Reiman ja Irene Outinen, kennel Eirecoqteil s El Hamrah Farraar. Tyylikäs ja liioittelematon uros. Kaunis ja elegantti ilme. Hyvät kulmaukset, kauniisti kuroutunut alalinja. Tasapainoinen kokonaisuus. Kaunis karva ja hapsut. Ch El Hamrah Farraar s. 7.5.1994 (El Hamrah Zain Zariir x El Hamrah Sareya) PASI SOININEN Ch El Hamrah Rammah-Sahir s. 3.3.1999 (Khalils Sahir Ack-Taz-Eet Schariar x El Hamrah Ganesha) Olen ilokseni saanut vastata samanlaiseen kysymykseen kerran aikaisemminkin Ruotsin Salukibladetissa. Valintani pysyy edelleen samana: C.I.B El Hamrah Rammah-Sahir. Minusta on luontevaa valita koira, jonka olen kyennyt näkemään livenä monia kertoja niin nuorena kuin vanhempanakin. Tässä uroksessa on kaikki se, mitä itse arvostan erityisen paljon. Se on tietysti kauttaaltaan tasapainoinen. Kooltaan se on juuri sopiva olematta liian iso ja olemalla kuitenkin selkeän urosmainen. Se omaa erityisen kauniit ja sulavat ääriviivat. Sillä on kaikki rodun tärkeät yksityiskohdat kunnossa. Tämän uroksen päässä on kauniit, yhdensuuntaiset linjat ja ilme on mitä kaunein. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä asiana tulevat liikkeet. Tämän salukin liikkeet edustavat itselleni ideaaliliikkeitä. Sillä on hieno askelmitta peittäen kauniisti maata. Liikkeet ovat kevyet ja joustavat ja ihanan vaivattoman näköiset. Toivoisin näkeväni vastaavanlaisia liikkeitä enemmänkin tämän vuosikymmenen salukeilla! 34 SALUKI 35 SALUKI

Nina Neswadba, kennel Showhunters Zabarre Solo Marcella. Todellinen narttu kaikilta yksityiskohdiltaan, upeat linjat yhdistettynä tasapainoisuuteen ja vakauteen. Esittää ominaisuutensa luonnollisesti eikä asettelua tarvita. Loistava lady, jolla on paljon glamouria ja ilmettä. Vankka olematta liian raskas, elegantti olematta liian kevyt. Tyypilliset silmät, litteät luut, liikkuu kevyesti. Nämä ovat mielestäni tärkeimmät tekijät korkealuokkaisessa salukissa. Saija Juutilainen, kennel Wallaby s Mielestäni hyvin rotumääritelmää vastaava saluki on uros Supreme Ch. Elarabie Oasis Imran, jota näyttelyttävät Stan ja Anne Green, ja jonka on kasvattanut Elizabeth ja Julian Guthrie. Olen arvostellut sen itse kaksi kertaa: vuonna 2012 uros voitti ROP-tittelin Salukien erikoisnäyttelyssä Sydneyssä ja nyt vuonna 2014 oli BIS Hound-ryhmän erikoisnäyttelyssä Adelaidessa. Uros on mielestäni hyvin tasapainoinen ja urosmainen ja sillä on voimaa sekä tyyliä. Aivan ihana pää ja todella hienot liikkeet vielä veteraaniluokassakin mutta niinhän hyville salukeille käy, että veteraaneina ne ovat parhaimmillaan. Ch Zabarre Solo Marcella s. 19.7.2004 (Jidda Zabarre Mustafa x Cloverfield Zabarre Elisha) Ch Elarabie Oasis Imran s. 16.11.2006 (OWahdani Shahab Jamal x Elabie Oasis Electra) Tuontiesittely: Shamali Jalalat Shamah Synt. 3.6.2014 Kasv. Christer Edling, Ruotsi Om. Anne Liponen & Lea Pelkonen Kersantti Lipton On upea tunne, kun saa odottaa oman koiran jälkikasvua. Koskaan en ole silti jännittänyt niin paljon: meneehän kaikki hyvin? FI MVA Khalils Abu Shamah Ritzas Shamsin El-Ubaid's Genesis Khalils Qudiya L-Amru Scheherazade Shamali Fajr Al-Nasir Ritzas Pantra Sue Ann Pietros, kennel Monab Minua pyydetiin nimeämään sauki, joka mielestäni edustaa rotumääritelmää parhaiten ja joka ei ole oma kasvattini. Valitsin Quanmarra Thonolanin, koska olen nähnyt sen henkilökohtaisesti ja minulla on siitä hyviä ja sopivia kuvia. Kuvasta näkee, että tämä koira on hyvin maskuliininen, neliömäinen, kohtuullinen saluki. Sen on yleisilmeeltään sulava saluki, jolla on sopivat mittasuhteet. Mikään ei ole liioiteltua ja kaikki osat sopivat toisiinsa hyvin. Sen etuosa on asettunut hyvin, eivätkä lavat törrötä. Sen ylälinja on sulava. Sen reisi on leveä. Paitsi että se on rakenteeltaan hyvä, se on myös komea koira. Minusta se edustaa AKC:n rotumääritelmää hienosti ja käyttäisin tätä kuvaa sen kuvituksena. Ch Quanmarra Thonolan s. 20.9.2010 (Ahmadi Hiwayman x Ahmadi Endless Luv) Runemme (Khalils Abu Shamah) lähti maaliskuun lopulla lemmenlomalle Ruotsiin tapaamaan Shamsinia (Ritzas Shamsin). Tyyppi lähti hyvin tyynesti Christer Edlingin (kennel Shamali) matkaan Vaasan satamasta, enkä minä edes ehtinyt hyvästellä, kun kaksikko jo marssi laivaan. Runsaan viikon kuluttua sain luvan varata itselleni liput Runen kotiinpaluumatkaa varten, astutus oli onnistunut. Viikot eivät ole koskaan kuluneet niin hitaasti kuin silloin, kun odotimme varmistusta siitä, oliko Shamsin todella kantavana. Kun maha lopulta alkoi pyöristyä, alkoi uusi jännitys: kuinka monta, uroksia vai narttuja? Kesäkuun alussa Shamsin synnytti viisi pientä poikaa. Christer kutsui joukkiota alusta saakka Taistelutovereiksi, Band of Brothers. Sieltä meille muuttaneen pennun nimikin lopulta löytyi: kersantti Carwood Lipton on yksi suosikkihahmoistani tuossa yhdessä suosikkisarjassani. Se myös sointui kivasti yhteen Mocca-isotädin nimen kanssa, ja kun isoisoäiti on Muffins ja toinen isotäti Pralin ja isoenokin vieläpä Panda kuin konvehdit, tuntui soveliaalta jatkaa tätä kahvi-teehetken teemaa. Olen hyvin iloinen ja onnekas, että kaikki taistelutoverit saivat kerrassaan upeat salukikodit. On siunaus kun tietää, että saan seurata näiden pikkupoikien elämää. Elokuussa pääsin viimein hakemaan pienen miehen Suomeen. Kolme pojista oli äitinsä ja kasvattajansa huomassa 11-viikkoisiksi asti. Se tuntui minusta hyvältä, näillä pojilla ei tarvitsisi olla kiire mihinkään. Vielä läksiäisiksi Shamsin imetti Liptonin. Kotimatkasta ei jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville. Pentu kassiin ja laivaan, hytissä nukuttiin. Satamassa pikapissatus ja autoon nukkumaan. Olin aivan varma, että yöllä valvottaisiin ja leikittäisiin, mutta olin väärässä: me nukuimme. Lipton on osoittautunut hyvin reippaaksi ja ennakkoluulottomaksi tapaukseksi. Puhelias se tosin on, kuten isänsäkin, melkein kaikkea täytyy kommentoida joko haukkuen, muristen, naukuen tai inisten. Lipton ja Rune ovat aikamoinen action-kaksikko. Näen tulevaisuudessamme paljon vauhtia! Sitä onneksi on jakamassa pikkupojan toinen omistaja, Lea. Anne Lipponen 36 SALUKI 37 SALUKI