Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa

Jouko Mehtäläinen, Hannu Jokinen, Jouni Välijärvi Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 18 Jyväskylän yliopisto

TEKIJÄ Jouko Mehtäläinen Hannu Jokinen Jouni Välijärvi 1. painos ISBN 978-952-213-84-8 (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 211 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, 53 Helsinki PL 2, 11 Helsinki Puh. 9 7711 Faksi 9 771 2291 www.kunnat.net

Sisältö Tiivistelmä...5 Resumé...5 Summary...7 1 Johdanto... 1 1.1 Koulutuspalvelujen arviointitehtävä...1 1.2 ARTTU-kunnat ja käytettävät luokitukset...1 2 Koulutuspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen... 13 2.1 Koulutuksen järjestäjä ARTTU-kunnissa...13 2.2 Koulutuspalvelujen organisaatio...15 2.3 Koulutuspalvelujen tuottamistapa...19 2.4 Koulutuspalvelustrategiat...22 3 Esiopetus... 27 4 Perusopetus... 3 4.1 Alakoulut...3 4.2 Yläkoulut...34 4.3 Yhtenäiskoulut...37 4.4 Perusasteen opetusta antavat erityiskoulut...41 4.5 Perusopetuskouluverkon kunnittaisesta vaihtelusta...45 4.5.1 Liitoskunnat...45 4.5.2 Syvenevän yhteistyön kunnat...46 4.5.3 Muut kunnat...46 4.5.4 Kouluverkon muutos ja taustamuuttujat...47 4.6 Perusopetuksen saavutettavuus...49 4.6.1 Etäisyys koulusta...49 4.6.2 Koulukuljetukset...51 5 Toisen asteen koulutus... 54 5.1 Lukiokoulutus...54 5.2 Ammatillinen koulutus...58 6 Koulutuspalvelujen lähitulevaisuus... 62 7 Yhteenveto... 64 Lähteet... 66 Liitteet Liite 1. ARTTU-kunnat erilaisin luokituksin...67 Liite 2. ARTTU-kuntien esi- ja perusopetuksen kouluverkkokuvaukseen liittyviä taulukoita ja kuvioita...69 Liite 3. ARTTU-kuntien toisen asteen koulutuksen kouluverkkokuvaukseen liittyviä kuvioita...95 3

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 4

Tiivistelmä Jouko Mehtäläinen, Hannu Jokinen ja Jouni Välijärvi (211): Koulutuspalvelut ARTTUkunnissa. Koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus. Väliraportti. Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 18. Jyväskylän yliopisto Koulutuksen tutkimuslaitos ja Suomen Kuntaliitto. Helsinki. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain (169/27) tarkoituksena on ollut taata laadukkaat, kattavat, taloudelliset ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Lähtökohtana ovat olleet kuntien rakenteelliset ratkaisut ja uudistukset, joiden avulla pyritään laadukkaisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Paras-arviointitutkimusohjelman koulutuspalveluja koskevan arviointitutkimuksen tehtävänä on arvioida, tapahtuuko kuntien koulutuspalveluissa Parasuudistuksen tavoitteiden mukaisia muutoksia ja millaisia sekä sitä, miksi muutoksia on tapahtunut tai ei ehkä tapahdu. Tässä koulutuspalvelujen väliraportissa tarkastellaan koulutuksen järjestämistä ja kouluverkkoa, koulutuksen saatavuutta ja saavutettavuutta 4 ARTTU-tutkimuskunnassa vuosina 2 21. ARTTU-kunnat on jaettu Paras-uudistuksen keinojen mukaan kolmeen ryhmään: liitoskunnat, syvenevän yhteistyön kunnat ja muut kunnat. Aineistona on käytetty pääasiassa Tilastokeskuksen, opetusministeriön ja Opetushallituksen koulutustilastoja. Tilastoaineistoa on täydennetty koulutoimen johdon ja rehtorien haastatteluilla kahdessa kunnassa. Kuntien koulutuspalveluihin liittyvien strategioiden keskeisenä sanomana on ollut kattavan kouluverkon ylläpitäminen kohtuullisin kustannuksin. Liitoskunnissa päähuomio on ollut yhdistyvän kunnan kouluverkon sovittamisessa uuden kunnan palvelukokonaisuuteen. Syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa kunnissa seudullinen ja alueellinen yhteistyö ovat strategiatasolla olleet vahvemmin esillä. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestäjänä on ollut ja on edelleen lähes yksinomaan kunta. Ammatillisessa koulutuksessa on kuntayhtymien osuus koulutuksen järjestäjänä kasvanut tasaisesti koko tarkastellun ajanjakson. Myös lukiokoulutus on kahdessa ARTTUkunnassa siirretty kuntayhtymän järjestettäväksi. Koulutuspalvelujen organisaatiossa on ollut nähtävissä vähittäistä keskittämistä. Yleinen muutostrendi on, että varhaiskasvatus nousee hieman aiempaa vahvemmin osaksi koulutuspalveluja ja lautakuntien toimiala laajenee. Yhdessä tapauksessa sivistyslautakunta on kolmen itsenäisen kunnan yhteinen. Esiopetus on ARTTU-kunnissa toteutettu pääosin päivähoidon yhteydessä. Toteutustapa ei ole ajan myötä juuri muuttunut. Esikoululaisten osuus on ollut suurin maaseutumaisissa kunnissa. Kuntien lähivuosien palvelustrategiat viittaavat siihen, että yhä useammassa kunnassa esiopetus tulee olemaan osa sivistystointa ja toteutetaan alakouluissa. Ala- ja yläkoulujen määrä on selvästi vähentynyt ja keskikoko kasvanut viimeisen vuosikymmenen ajan. Oppilasikäluokat ovat pienentyneet ja perusopetuksen kouluverkossa on tapahtunut huomattava rakenteellinen muutos. Erillisistä ala- ja yläkouluista siirrytään kuntakeskuksissa vuosiluokat 1 9 kattaviin yhtenäiskouluihin. Muutoksen perustelut ovat sekä taloudellisia että pedagogisia. Koulujen määrän väheneminen on käytössä olleista taustamuuttujista vahvimmin yhteydessä kuntien väestömäärän muutokseen. Mitä voimakkaammin on väestö kunnassa vähentynyt, sitä enemmän on koulujen määrä vähentynyt. 5

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Muutokset ARTTU-kunnissa ovat samaa luokkaa kuin koko maassa keskimäärin. Myöskään liitoskunnat eivät juuri poikkea muista kunnista. Alakoulujen saavutettavuus, lasten ja nuorten etäisyys koulusta, on vuodesta 26 vuoteen 21 hieman heikentynyt. Alle kilometrin etäisyydellä koulusta asuvien 7 14- vuotiaiden määrä prosentteina ilmaistuna on ollut alhaisin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja korkein kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Myös yläkoulujen saavutettavuus on hieman heikentynyt. Alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asuvien 7 14-vuotiaiden %-osuus on ollut alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa. Koulukuljetusoppilaiden määrä on ARTTU-kunnissa vastaavasti hieman kasvanut. Koulukuljetusoppilaita on ollut eniten maaseutumaisissa ja pienimmissä kunnissa ja vähiten kaupungeissa ja suurimmissa kunnissa. Kuljetusoppilaiden osuus on ajan mittaan kasvanut sekä maaseudulla että kaupungeissa, sekä niin pienimmissä, alle 5 asukkaan kunnissa kuin myös suurimmissa, yli 5 asukkaan kunnissa. Lukioiden määrä on ARTTU-kunnissa vähentynyt hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vähennystä on ollut suhteessa eniten kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa lukioiden määrä ei ole koko ajanjaksolla muuttunut. Lukioiden saavutettavuudessa ei ole olennaisia muutoksia. Alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien 15 17-vuotiaiden %-osuus on ollut alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa. Aikaa myöten %-osuus on hieman noussut maaseutumaisissa kunnissa ja laskenut kaupunkimaisissa kunnissa. Ammatillisen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus eivät ole muuttuneet ARTTUkunnissa vuodesta 26 vuoteen 21. Koulumatkana mitattuna ammatillinen oppilaitos on ollut helpoimmin tavoitettavissa muissa kunnissa ja liitoskunnissa ja yli 5 asukkaan kaupungeissa. On tosin otettava huomioon, että lähimmän ammatillisen oppilaitoksen koulutusalatarjonta ei välttämättä tyydytä paikkakunnan nuoria ja ammatillista koulutusta voidaan hakea kauempaakin aivan kuten myös lukiokoulutusta. Kouluverkon supistumisesta, keskittymisestä, huolimatta koulutuspalvelujen saavutettavuus ei yleisellä tasolla ole kovin paljoa heikentynyt. Ei tosin parantunutkaan. Koulutuspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus vaihtelee kunnittain, mutta se ei liity Paras-hankkeen keinovalikoimaan tai Paras-lainsäädäntöön yleensäkään. Koulutuspalvelujen saatavuutta, koulutuspalveluyksiköiden määrää, säätelee ensisijassa kuntien väestömäärän muutos, ja koulutuspalvelujen saavutettavuutta väestömäärän muutos, kuntatyyppi ja näihin yhteydessä oleva kunnan koko. Koulutuspalvelujen lähitulevaisuus näyttää samankaltaiselta kuin lähimenneisyyskin. Väestökehityksen erilaisuudesta seuraa, että osassa kuntia on edelleen painetta kouluverkon tiivistämiseen ja osassa kuntia paineita uusien koulujen rakentamiseen. Suurten kaupunkiseutujen lähikunnat kuuluvat jälkimmäisiin. Koulutuspalveluverkon muutoksen nopeus suuntaan tai toiseen riippuu paitsi taloudellisesta tilanteesta nyt ja lähitulevaisuudessa myös siitä, mikä on palvelujen asema suhteessa toisiinsa ja kunnan muihin toimintoihin, mihin halutaan panostaa. Asiasanat: kunta- ja palvelurakenneuudistus, koulutuspalvelut, perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, koulutuksen saatavuus, koulutuksen saavutettavuus, koulutuksen järjestäjä, koulutuspalvelustrategiat 4

Resumé Jouko Mehtäläinen, Hannu Jokinen och Jouni Välijärvi (211): Koulutuspalvelut ARTTUkunnissa. Koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus. (Utbildningstjänsterna i ARTTUkommunerna. Tillgång till utbildning och utbildningens tillgänglighet.) Mellanrapport. Undersökning nr 18 inom forskningsprogrammet för utvärdering av strukturreformen (ARTTU). Jyväskylä universitets pedagogiska forskningsinstitut och Finlands Kommunförbund. Helsingfors. Avsikten med ramlagen för kommun- och servicestrukturreformen (169/27) har varit att garantera högklassiga, täckande, ekonomiska och för invånarna tillgängliga tjänster. Utgångspunkten har varit strukturella lösningar och reformer med vilka kommunerna strävar efter högklassiga och ekonomiska koncept. Avsikten med denna undersökning om kommunernas utbildningstjänster är att bedöma om det i tjänsterna sker förändringar som följer strukturreformens mål, hur förändringarna ser ut, varför förändringar har skett eller varför förändringar eventuellt inte kommer att ske. I denna mellanrapport granskas tillhandahållandet av utbildningstjänster, skolnätet, tillgången till utbildning och utbildningens tillgänglighet i de 4 kommuner som omfattas av forskningsprogrammet ARTTU 2 21. Enligt strukturreformens anda är de undersökta kommunerna indelade i tre grupper: sammanslagna kommuner, kommuner med fördjupat samarbete och övriga kommuner. Materialet består främst av utbildningsstatistik från Statistikcentralen, undervisningsministeriet och Utbildningsstyrelsen. Som komplement till statistiken har intervjuer gjorts med skoldirektörerna och rektorerna i två kommuner. Det centrala budskapet i strategierna för kommunernas utbildningstjänster har varit att upprätthålla ett täckande skolnät för rimliga kostnader. I sammanslagna kommuner har tonvikten legat på att samordna skolnäten med serviceblocket i den nya kommunen. I kommuner med fördjupat samarbete och i övriga kommuner har det regionala och lokala samarbetet varit starkast på strategiplanet. Det är fortfarande så gott som uteslutande kommunen som anordnar den grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen. Inom yrkesutbildningen har samkommunernas andel som utbildningsanordnare ökat i jämn takt under hela granskningsperioden. I två av de undersökta kommunerna har gymnasieutbildningen överförts på en samkommun. Inom utbildningstjänsternas organisation har en sakta ökande koncentration gjort sig gällande. En allmän trend är att småbarnsfostran i lite högre grad än tidigare räknas till utbildningstjänsterna och att nämnderna får ett vidare kompetensområde. I ett fall har tre självständiga kommuner en gemensam bildningsnämnd. Förskoleundervisningen i de undersökta kommunerna sköts i första hand i anslutning till dagvården. Detta har knappast alls förändrats under åren. Andelen förskoleelever har varit störst i landsbygdsdominerade kommuner. Kommunernas strategier för de närmaste åren tyder på att i allt fler kommuner kommer förskoleundervisningen att höra till bildningsväsendet och genomföras före de lägsta årskurserna i grundskolan. Antalet grundskolor har minskat och den genomsnittliga storleken ökat under de senaste tio åren. Elevårskullarna har minskat och skolnätet inom den grundläggande utbildningen har förändrats avsevärt i strukturellt avseende. I kommuncentrumen övergår man från separata lägre och högre klasser i grundskolan till enhetsskolor som består av årskurserna 1 9. Förändringen motiveras både ekonomiskt och pedagogiskt. Enligt de bakgrundsvariabler 5

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa som använts beror det minskande antalet skolor främst på befolkningsutvecklingen i kommunerna. Ju mer befolkningen minskar, desto fler skolor dras in. Förändringarna i de undersökta kommunerna är ungefär lika stora som i hela landet i snitt. Sammanslagna kommuner avviker knappast alls från övriga kommuner. De lägre årskursernas fysiska tillgänglighet, det vill säga barns och ungas skolväg, har blivit en aning längre mellan 26 och 21. Om antalet 7 14-åringar vars skolväg är under en kilometer anges i procent har andelen varit lägst i kommuner med starkt minskande befolkning och högst i tillväxtkommuner och kommuner med stark tillväxt. Också de högre årskursernas fysiska tillgänglighet har försämrats något. Om antalet 7 14-åringar vars skolväg är under tre kilometer anges i procent har andelen varit lägst i landsbygdsdominerade kommuner och högst i urbana kommuner. Antalet elever som omfattas av skolskjuts i de undersökta kommunerna har i motsvarande grad ökat en aning. Mest elever som får skolskjuts har det funnits i de landsbygdsdominerade och minsta kommunerna och minst elever i städerna och de största kommunerna. Andelen elever som får skolskjuts har ökat med tiden både på landsbygden och i städerna, det gäller både de minsta kommunerna med mindre än 5 invånare och de största med över 5 invånare. Antalet gymnasier har minskat något mer i de undersökta kommunerna än i hela landet i snitt. Minskningen har varit relativt sett störst i tillväxtkommuner och kommuner med stark tillväxt. I kommuner med minskande och starkt minskande befolkning har antalet gymnasier varit konstant under hela granskningsperioden. Gymnasiernas tillgänglighet har inte förändrats i någon högre grad. Om antalet 15 17-åringar vars skolväg till gymnasiet är under fem kilometer anges i procent har andelen varit lägst i landsbygdsdominerade kommuner och högst i urbana kommuner. Med tiden har procentandelen stigit något i landsbygdsdominerade kommuner och sjunkit i urbana kommuner. Tillgången till yrkesutbildning och yrkesutbildningens tillgänglighet i de undersökta kommunerna har inte förändrats mellan 26 och 21. Sett till skolvägen har yrkesläroanstalterna varit närmast belägna i övriga kommuner, i sammanslagna kommuner och i städer med över 5 invånare. Det ska dock beaktas att den närmast belägna yrkesläroanstaltens utbud av utbildningsbranscher inte nödvändigtvis tillfredsställer ortens unga. De kan söka sig till yrkesutbildning, eller gymnasieutbildning, också på annan ort. Trots det krympande skolnätet, det vill säga koncentrationen, har utbildningstjänsternas tillgänglighet över lag inte försvagats i någon högre grad. Men inte heller förbättrats. Tillgången till utbildning och utbildningens tillgänglighet varierar från kommun till kommun. Men det beror varken på alternativen inom strukturreformen eller ramlagen allmänt taget. Tillgången till utbildning, det vill säga antalet utbildningsenheter, regleras i första hand av befolkningsutvecklingen i kommunen. Utbildningens tillgänglighet regleras av befolkningsutvecklingen, kommuntypen och den anknytande kommunstorleken. Den närmaste framtiden för utbildningstjänsterna ser nästan likadan ut som situationen såg ut för en tid sedan. Av den varierande befolkningsutvecklingen följer att i en del av kommunerna finns det fortsättningsvis ett tryck på att koncentrera skolenheterna och i andra kommuner på att bygga nya skolor. Grannkommunerna till stora stadsregioner hör till de senare. Hur snabba förändringarna i nätet av utbildningstjänster är åt någotdera hållet beror på den ekonomiska situationen nu och i den närmaste framtiden och också på vilken ställning tjänsterna har i förhållande till varandra och till kommunens övriga funktioner. Frågan är vad man vill satsa på. Nyckelord: kommun- och servicestrukturreformen, utbildningstjänster, grundläggande utbildning, gymnasieutbildning, yrkesutbildning, tillgång till utbildning, utbildningens tillgänglighet, utbildningsanordnare, strategi för utbildningstjänster. 6

Summary Jouko Mehtäläinen, Hannu Jokinen and Jouni Välijärvi (211): Koulutuspalvelut ARTTUkunnissa. Koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus. (Education services in municipalities participating in the Evaluation Research Programme ARTTU. Availability and accessibility of education). An interim report. Evaluation Research Programme ARTTU Studies No. 18. Finnish Institute for Educational Research of the University of Jyväskylä and Association of Finnish Local and Regional Authorities. Helsinki. The objective of the framework act on restructuring local government and services (169/27) has been to guarantee comprehensive and economic high-quality services accessible to local residents. Its starting point has been structural improvements and reforms in municipalities, which should bring out high-quality, economic solutions. The Evaluation Research Programme ARTTU evaluates local government and service restructuring (PARAS reform) in Finland. The task of the research module on education services is to evaluate whether municipal education services are undergoing changes in line with the objectives of the PARAS reform, and if so, what kind of changes. We also want to find out why the changes have taken place or may not take place. This interim report on education services looks at the provision of education, the school network, and the availability and accessibility of education in the 4 municipalities that participated in the ARTTU programme between 2 and 21. The ARTTU municipalities have been divided into three categories based on the means of implementing the PARAS reform: merged municipalities, municipalities pursuing deepening cooperation and other municipalities. Our primary material for the research consists of education statistics of Statistics Finland, the Ministry of Education and the Finnish National Board of Education. This statistical data has been complemented by interviews of the management of education services and principals of two municipalities. The key content of the municipal strategies related to education services has been the maintenance of an extensive network of schools at reasonable cost. In merged municipalities, the main focus has been on a coordination of the merging municipality s school network with the services of the new municipality. In municipalities pursuing deepening cooperation and in other municipalities, sub-regional and regional cooperation have been more visible at strategic level. Almost without exception, municipalities have provided, and continue to provide, basic education and general upper secondary education. In vocational education, the proportion of joint municipal authorities as education providers increased steadily during the entire reference period. Two ARTTU municipalities also transferred the responsibility for the provision of general upper secondary education to a joint municipal authority. There is evidence of a gradual organisational concentration of education services. The general trend is that early childhood education becomes somewhat more firmly part of education services and the committees are given more duties. In one instance, three municipalities share a common education and cultural committee. In the ARTTU municipalities, pre-school education has been primarily organised in day care setting. This has not changed much over time. The proportion of pre-school children 7

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa has been the greatest in semi-rural municipalities. The service strategies formulated by municipalities for the next few years indicate that in more and more municipalities preschool education will become part of education and cultural services and be implemented in primary schools. Over the last decade the number of primary and secondary schools has decreased markedly and their average size increased. Student cohorts have become smaller, and a considerable structural change has taken place in the network of schools providing basic education. There will be shift from separate primary and secondary schools to schools providing both primary and secondary education from grade 1 to 9. This change is motivated by both economic and pedagogic reasons. Of the background variables used in the study, a decrease in the number of schools has the strongest connection to demographic development in municipalities: the number of schools has decreased at the same rate as the population. The changes in the ARTTU municipalities correspond to the country s average. The merged municipalities do not differ much either from other municipalities. The accessibility of primary schools, that is, the distance between school and homes of children and young people, deteriorated slightly between 26 and 21. In terms of percentages, the number of 7-14-year olds living within less than one kilometre of the school was the lowest in municipalities with a strongly declining population and the highest in growing municipalities and strongly growing municipalities. The accessibility of secondary schools also deteriorated slightly. The percentage of 7-14-year olds living within less than three kilometres of a secondary school was the lowest in semi-rural municipalities and the highest in urban municipalities. Correspondingly the number of pupils entitled to school transport increased slightly in ARTTU municipalities. Their number was the greatest in semi-rural and smaller municipalities, and the smallest in towns, cities and larger municipalities. The proportion of pupils entitled to school transport increased over time both in the countryside and in towns and cities, and also in the smallest and largest municipalities, with less than 5, residents and over 5, residents respectively. The number of general upper secondary schools in ARTTU municipalities has decreased slightly more than the country s average. Relatively speaking, growing municipalities and strongly growing municipalities have experienced the highest decrease in their numbers. The number of general upper secondary schools in municipalities with a declining or a strongly declining population did not change during the reference period. There were not any substantial changes in the accessibility of general upper secondary schools. The percentage of 15-17-year olds living within less than five kilometres of a general upper secondary school was the lowest in semi-rural municipalities and the highest in urban municipalities. Over time the percentage rose slightly in semi-rural municipalities and decreased in urban municipalities. The accessibility and availability of vocational education in ARTTU municipalities did not undergo changes between 26 and 21. Measured in distance to school, vocational institutions were most easily accessible in other and merged municipalities and in cities with over 5, residents. We must, however, remember that the range of fields available in the nearest vocational institution may not necessarily satisfy local young people, and that they can look for vocational and general upper secondary education further away from home. In spite of a reduced, concentrated network of schools, the accessibility of education services at a general level has not deteriorated much, but it has no improved either. The availability and accessibility of education services varies from one municipality to the next; however, this is not linked to the means of implementation offered by the PARAS reform 8

or to the PARAS legislation in general. The availability of education services, the number of units offering education services, is primarily determined by the demographic development in municipalities. The accessibility of education services is determined by demographic development, the type of municipality, and the size of municipality which is linked to the first two. The outlook for education services in the next few years appears to be very similar to the recent past. As a result of the divergence in demographic development, some municipalities are still under pressure to cut the network of schools while others have pressures to build new schools. Examples of the latter are municipalities neighbouring large urban areas. How rapidly changes take place in the education services network not only depends on the financial situation now and in the near future, but also on the relation of services to each other and the municipality s other functions to which resources are invested. Key words: local government and services reform, education services, basic education, general upper secondary education, vocational education, availability of education, accessibility of education, education provider, strategies of education services 9

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 Johdanto 1.1 Koulutuspalvelujen arviointitehtävä Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain (169/27) tarkoituksena on ollut taata laadukkaat, kattavat, taloudelliset ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Lähtökohtana ovat olleet kuntien rakenteelliset ratkaisut ja uudistukset, joiden avulla pyritään laadukkaisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Palvelujen osalta on erityisenä pyrkimyksenä ollut taata yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset palvelut maan kaikissa osissa. Paras-arviointitutkimusohjelman (ARTTU) koulutuspalveluja koskevan arviointitutkimuksen tehtävänä on arvioida, tapahtuuko kuntien koulutuspalveluissa Paras-uudistuksen tavoitteiden mukaisia muutoksia ja millaisia sekä sitä, miksi muutoksia on tapahtunut tai ei ehkä tapahdu. Keskeisimmät koulutuspalvelujen arviointikohteet ovat johdettavissa uudistuksen tarkoituksesta. Nämä ovat palvelujen saatavuus, saavutettavuus, laadukkuus ja taloudellisuus. Tässä koulutuspalvelujen väliraportissa keskitytään kuntien kouluverkkoon, koulutuksen saatavuuteen ja saavutettavuuteen sekä koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen saatavuudella tarkoitetaan koulujen määriä ja saavutettavuudella oppilaiden etäisyyttä kouluista. Arvioinnin perustana olevat aineistot ovat pääasiassa Tilastokeskuksen, opetusministeriön ja Opetushallituksen koulutustilastot. Tilastoaineistoa on täydennetty koulutoimen johdon ja rehtorien haastatteluilla kahdessa kunnassa. Toinen kunnista on liitoskunta ja toinen syvenevän yhteistyön kunta. Tutkimuksessa rajaudutaan esi- ja perusopetukseen sekä toisen asteen nuorisokoulutukseen. 1.2 ARTTU-kunnat ja käytettävät luokitukset Tutkimusohjelman tutkimuskohteiksi on valittu Paras-uudistusta erityyppisesti eteenpäin vieviä kuntia: Kuntaliitoskuntia eli kuntia, joissa on tehty kuntajaon muutoksia Paras-uudistushankkeen käynnistymisen jälkeen eli vuonna 27 tai sen jälkeen. Syvenevän yhteistyön kuntia eli kuntia, jotka ovat vahvistaneet tai aikovat kuntajaon muutoksen sijaan vahvistaa kuntien yhteistoimintaa ainakin perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen palvelujen osalta yhteistoiminta-alueella tai jotka aikovat koota edellä mainitut palvelut yhteen laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen kanssa (terveys-/hyvinvointipiirit). Muita kuntia, joissa palvelurakenneuudistukset on päätetty toteuttaa ilman kuntaliitosta ja perusterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta. Muihin kuntiin sisältyy kaupunkiseutukuntia, joita koskee puitelain 7 :n mukainen suunnitteluvelvoite maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi. Kunnat on valittu siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin maamme kuntakenttää. Paras-uudistuksen etenemistä kuvaavan luokituksen lisäksi valintaperusteina ovat olleet kun- 1

takoko, maantieteellinen sijainti, kuntatyyppi, kielisuhteet, elinkeino- ja ikärakenne. ARTTU-ohjelman 4 tutkimuskuntaa käyvät ilmi taulukosta 1. Taulukko 1. ARTTU-tutkimuskunnat (vuoden 29 kuntajako) Paras-ARTTU-luokituksen mukaan. Paras-ARTTU-luokitus Kuntaliitoskunnat Syvenevän yhteistyön kunnat Muut kunnat Tutkimuskunnat (N=4) Hämeenlinna, Kajaani, Kemiönsaari, Kuopio, Jyväskylä, Lappeenranta, Mänttä-Vilppula, Oulu, Pori, Raasepori, Salo, Seinäjoki, Vöyri, Äänekoski Halsua, Hamina, Harjavalta, Hirvensalmi, Hollola, Karkkila, Kitee, Lieto, Mustasaari, Pudasjärvi, Siilinjärvi, Uurainen, Vaasa, Vimpeli Haukipudas, Juuka, Kirkkonummi, Kotka, Kuusamo, Lapua, Lempäälä, Pello, Sipoo, Sodankylä, Turku, Varkaus. Paras-ARTTU-luokituksesta käytetään jatkossa lyhyempää ilmaisua Paras-luokitus. Muut raportissa käytettävät ARTTU-tutkimusohjelman kuntaluokitukset ovat: Kunnan koko asukasluvulla mitattuna: Alle 5, 5 1 1, 1 1 2, 2 1 5, yli 5 Tilastokeskuksen tilastollinen kuntaryhmitys ( kuntatyyppi ): kaupunkimaiset, taajaan asutut kunnat, maaseutumaiset kunnat. Luokituksesta käytetään jatkossa lyhyempää ilmaisua kuntatyyppi. Kunnan väestömäärän muutos: väestömäärän muutos vuosina 21 21: yli -1 % = Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat, -2,5-1 % = Vähenevän väestön kunnat, -2,5-2,5 % = Stabiilin väestömäärän kunnat, 2,5 1 % = Kasvavan väestön kunnat (Kasvukunnat), yli 1 % = Voimakkaasti kasvavan väestön kunnat (Voimakkaan kasvun kunnat) Kuntien kielisuhteet: Kaksikielisiä kuntia ovat Kemiönsaari, Kirkkonummi, Mustasaari, Raasepori, Sipoo, Turku, Vaasa ja Vöyri. Kaikki muut kunnat ovat yksikielisiä, suomenkielisiä. ARTTU-kuntien sijoittuminen eri luokituksiin on esitetty liitteessä 1. Kuntaluokitukset korreloivat seuraavasti: Paras-luokitus ja kuntatyyppi: Liitoskunnissa ja muissa kunnissa on suhteessa hieman enemmän kaupunkimaisia kuntia ja syvenevän yhteistyön kunnissa maaseutumaisia kuntia (C =.33). Paras-luokitus ja kuntakoko: Liitoskunnissa on suhteessa muita enemmän suuria kuntia (yli 5 asukasta), syvenevän yhteistyön kunnissa pieniä kuntia ( 1 asukasta) ja muissa kunnissa keskikokoisia (1 1 2 asukasta) kuntia (C =.55). Paras-luokitus ja väestömäärän muutos: Liitoskunnissa painottuvat hieman muita enemmän stabiilin väestömäärän kunnat. Syvenevän yhteistyön kuntien ja muiden kuntien jakauma on kaksijakoinen: vähenevän väestön kuntia on enemmän ja kasvukuntia joko hieman enemmän tai samassa määrin kuin liitoskunnissa (C =.36) Kuntatyyppi ja kuntakoko: Kaupunkimaisissa kunnissa on suhteessa enemmän suuria 11

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa kuntia (yli 5 asukasta), taajamissa keskikokoisia kuntia (1 1 2 asukasta) ja maaseutumaisissa kunnissa pieniä kuntia ( 1 asukasta) (r =.85). Kuntakoko ja väestömäärän muutos: Pienissä kunnissa on suhteessa enemmän vähenevän väestön kuntia ja suurissa kunnissa kasvukuntia (r =.53) Kuntatyyppi ja väestömäärän muutos: Maaseutumaisissa kunnissa on suhteessa enemmän vähenevän väestön kuntia ja kaupunkimaisissa kasvukuntia (r =.57) Kuntien kielisuhteet ja Paras-luokitus: Ei oleellista eroa (C =.11) Kuntien kielisuhteet ja kuntatyyppi: Ei oleellista eroa (C =.12) Kuntien kielisuhteet ja kuntakoko: Ei oleellista eroa (C =.11) Kuntien kielisuhteet ja väestömäärän muutos: Ei oleellista eroa (C =.26) Luokituksista vahvimmin keskenään korreloivat kuntatyyppi, kuntakoko ja väestömäärän muutos. Ne siis osittain ilmaisevat samaa asiaa, vaikuttavat yhdessä. Paras-luokitus korreloi jonkin verran kuntakoon kanssa. Tuloksia tarkasteltaessa on pohdittava, kumman vaikutuksesta kulloinkin mahdollisesti on enemmän kysymys: kunnan kuulumisesta johonkin tiettyyn Paras-luokkaan vai kuntien koosta. Kaikissa Paras-luokissa kuitenkin on kaiken kokoisia kuntia. Raportissa tarkastellaan ARTTU-kuntien kouluverkkoa vuosina 2, 26 ja 21. Kuntaliitoksia on toteutunut eri vuosina vuoden 26 jälkeen. Jotta kuntien kouluverkkojen vertailu vuosien 2, 26 ja 21 välillä olisi mahdollinen, on kaikissa luokituksissa jo vuodelta 2 ja 26 esitettävissä tiedoissa käytetty havaintoyksikkönä kuntia, jotka ovat hallinnollisesti ja alueellisesti olleet olemassa vuoden 29 kuntajaon mukaan (N=4). Tulevien eri liitoskuntien tunnuslukuja (mm. koulujen määrä) on siis käsitelty yhtenä liitoskuntana. Esimerkiksi Hämeenlinnaa vuodelta 2 ja 26 kuvaavat luvut tarkoittavat sitä, että niihin sisältyvät Hämeenlinnaan vuonna 29 liitetyt kunnat Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos. Myös muiden liitoskuntien osalta on otettu huomioon aivan viimeaikaisetkin kuntaliitokset: Lappeenrannan lukuihin sisältyvät paitsi Joutseno myös vuonna 21 kuntakartalta poistunut Ylämaa, Porin lukuihin Noormarkku, Kuopion lukuihin Karttula ja Vöyrin lukuihin Oravainen. ARTTU-kunnissa on tehty kuntaliitoksia myös vuosina 2 26. Haminaan on liitetty Vehkalahti vuonna 23, Kuopioon Vehmersalmi 25, Seinäjokeen Peräseinäjoki 25 ja Varkauteen Kangaslampi 25. Nämäkin liitokset ovat mukana vuoden 2 luvuissa. Kuvioissa ja taulukoissa oleva havaintoyksikköjen määrä (N) tarkoittaa kuntien määrää mikäli ei toisin mainita. 12

2 Koulutuspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen 2.1 Koulutuksen järjestäjä ARTTU-kunnissa Koulutuksen järjestämistä koskevat säädökset Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta. Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne niiltä koulutuksen järjestäjiltä, joilla on lupa perusopetuksen järjestämiseen. (Perusopetuslaki 628/1998). Perusopetuslaissa tarkoitettuja muita koulutuksen järjestäjiä ovat valtio, rekisteröity yhteisö tai säätiö. Perusopetuksen jälkeistä koulutusta kuntia ei ole velvoitettu järjestämään. Lukiokoulutuksen järjestämiseen voi ministeriö myöntää luvan kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle. Lukiokoulutusta voidaan järjestää myös valtion oppilaitoksessa. Lukiokoulutusta järjestetään lukioissa, aikuislukioissa ja muissa oppilaitoksissa. Koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. Koulutuksen järjestäjä voi hankkia osan lukiolaissa tarkoitetuista palveluista järjestämisluvan saaneilta koulutuksen järjestäjiltä tai muulta yhteisöltä tai säätiöltä. Koulutuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään lukiolain mukaisesti. (Lukiolaki 629/1998) Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan voi ministeriö myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle taikka valtion liikelaitokselle. Koulutusta voidaan järjestää myös valtion oppilaitoksessa. Koulutuksen järjestäjän tulee olla yhteistyössä alueella toimivien ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja muun koulutuksen järjestäjien kanssa. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 63/1998) Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan edellyttämä asukasmäärä on vähintään 5 (Paras-laki 169/27). Tavoiteasukasluku on järjestäjäkohtainen, joten yhden kunnan asukasmäärä voidaan ottaa huomioon useassa kuntayhtymässä. Jo ennen Paras-lakia olemassa olleet järjestämisluvat ovat säilyneet, vaikka ammatillisen koulutuksen järjestäjä ei täyttäisikään vaadittua asukaslukumäärää. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestämiseen ei ole säädetty väestöpohjavelvoitteita. Koulutuksen järjestäminen ARTTU-kunnissa ARTTU-kunnissa on perusopetusta ja toisen asteen koulutusta antavia kouluja ja oppilaitoksia ollut vuonna 26 kaikkiaan 894, liitoskunnissa 53, syvenevän yhteistyön kunnissa 154 ja muissa kunnissa 237. Kunnan ohella koulutuksen järjestäjänä on painottunut eniten kuntayhtymä, etenkin liitoskunnissa (taulukko 2). 13

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Taulukko 2. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet ARTTU-kuntien kouluista vuonna 26 järjestäjätyypeittäin Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio Liitoskunnat 89,9 4,8 3,6 1,7 Syv. yhteistyön kunnat 96,8 1,3 1,3,6 Muut kunnat 96,2 1,7 1,7,4 Yhteensä 92,7 3,4 2,7 1,2 Kuntayhtymien, yksityisten ja valtion osuus koulutuksen järjestäjänä on ollut koulujen määrillä tarkasteltuna hyvin vähäinen. Tämä koskee etenkin perusopetusta ja lukiokoulutusta. Vuonna 21 kouluja ja oppilaitoksia on ollut kaikkiaan 792, liitoskunnissa 447, syvenevän yhteistyön kunnissa 14 ja muissa kunnissa 25. Vähennystä vuodesta 26 on ollut yhteensä 11,4 %, liitoskunnissa 11,1 %, syvenevän yhteistyön kunnissa 9,1 % ja muissa kunnissa 13,5 %. Koulujen ja oppilaitosten määriä käsitellään tarkemmin raportin luvuissa 3 5. Vuoteen 21 tultaessa on kunnan suhteellinen osuus koulutuksen järjestäjänä hieman supistunut ja kuntayhtymien ja yksityisten hieman kasvanut kaikissa Paras-luokissa (taulukko 3). Taulukko 3. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet ARTTU-kuntien kouluista vuonna 21 järjestäjätyypeittäin Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kunta Kuntayhtymä Yksityinen Valtio Liitoskunnat 88,4 5,1 4,5 2, Syv. yhteistyön kunnat 95, 2,1 2,1,8 Muut kunnat 96,1 1,5 2,,4 Yhteensä 91,5 3,8 3,4 1,3 Muutos johtuu lähinnä siitä, että ala- ja yläkouluja on lakkautettu tai muutettu yhtenäiskouluiksi ja samaan aikaan lukioita (Jyväskylä, Varkaus) ja ammatillisia oppilaitoksia on siirtynyt kuntayhtymiin. Perusopetuksen järjestäjä on ollut ja on edelleen lähes yksinomaan kunta. Ammatillista koulutusta kootaan kuntayhtymiin, jotka yleensä ovat perustaltaan seudullisia tai maakunnallisia, lähikunnat kattavia. Tämä kehitys on alkanut jo ennen Paras-hanketta. Yksityisten suhteellinen, mutta ei määrällinen, osuus koulutuksen järjestäjänä on hieman noussut ja valtion pysynyt ennallaan. 14

2.2 Koulutuspalvelujen organisaatio Koulutuksen järjestäjillä on vastuu koulutuspalvelujen toteuttamisesta. Palvelujen johtaminen, suunnittelu ja toteutus asiakastasolla tapahtuvat paikallisesti hallinto-, toiminta- ja johtosääntöjen perusteella noudattaen kansallista lainsäädäntöä ja normeja. Keskeisen vastuun koulutuspalvelujen käytännöllisestä toteuttamisesta kunnissa kantavat poliittisten luottamushenkilöiden muodostamat lautakunnat yhdessä ammattijohtajien sekä lähiesimiesten, oppilaitosten rehtorien, kanssa. Paras-hankkeen alkuvaiheessa, ennen kuntaliitoksia, koulutuspalvelujen järjestäminen oli ARTTU-kunnissa koottu erilaisiksi ja nimikkeiltään vaihteleviksi hallinnollisiksi kokonaisuuksiksi. Taulukon 4 luvuissa ovat mukana myös tulevat liitettävät kunnat, esimerkiksi Hämeenlinnaan liitetyt Hauho, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos. Taulukko 4. ARTTU-kuntien (N = 65) koulutuspalvelulautakunnat vuonna 26. Nimike (kuntien lkm) Sivistyslautakunta (4) Koulutuslautakunta (11) Koululautakunta (4) Opetuslautakunta (4) Koulutus- ja kirjastolautakunta (2) Koulutus- ja kulttuurilautakunta (1) Kasvatus- ja opetuslautakunta (1) Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta / toisen asteen koulutuslautakunta (1) Lasten ja nuorten palveluiden lautakunta (1) Kunnat Dragsfjärd, Halikko, Halsua, Haukipudas, Hirvensalmi, Hollola, Joutseno, Juuka, Jyväskylän mlk, Kajaani, Kalvola, Karjaa, Karkkila, Kemiö, Kirkkonummi, Kitee, Korpilahti, Kuusamo, Kuusjoki, Lammi, Lapua, Lempäälä, Muurla, Mänttä, Nurmo, Perniö, Pohja, Renko, Salo, Sipoo, Sodankylä, Särkisalo, Tammisaari, Pello, Tuulos, Uurainen, Vimpeli, Vilppula, Vöyri, Ylikiiminki Harjavalta, Kuopio, Lieto, Mustasaari, Pori, Pudasjärvi, Seinäjoki, Siilinjärvi, Varkaus, Västansfjärd, Ylistaro Kiikala, Kisko, Pertteli, Suomusjärvi Jyväskylä, Oulu, Turku, Äänekoski Hamina, Hauho Hämeenlinna Lappeenranta Vaasa Kotka Useimmiten koulutuspalvelujen hallinnollista lautakuntaa on kutsuttu sivistyslautakunnaksi (utbildningsnämnden, sivistystoimenlautakunta). Sivistyslautakuntien toimialaan on etenkin pienissä kunnissa kuulunut usein myös kirjasto-, kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi sekä kansalais- ja musiikkiopistojen toiminta. Koulu- ja koulutuslautakunnissa on pääasiallisesti keskitytty perusopetukseen, lukiokoulutukseen ja kansalaisopistojen toimintaan. Joissakin tapauksissa myös varhaiskasvatus on ollut osa koulutuslautakunnan toimialaa. Pienissä kunnissa on painottunut nimikkeenä sivistyslautakunta ja suurissa kunnissa jokin tehtäväkuvaa tarkemmin rajaava ilmaisu kuten opetuslautakunta tai koulutuslautakunta. Lautakuntien nimikkeissä ja toimenkuvissa ei ole Paras-luokituksen suhteen eroja. 15

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Vuonna 211 ARTTU-kuntien koulutuspalvelulautakuntien nimikkeet ovat hieman muuttuneet, mutta pääosin on käytetty edelleen nimitystä sivistyslautakunta (taulukko 5). Taulukko 5. ARTTU-kuntien (N = 4) koulutuspalvelulautakunnat vuonna 211. Nimike (kuntien lkm) Sivistyslautakunta (21) Koulutuslautakunta (3) Opetuslautakunta (3) Kasvatus- ja opetuslautakunta (3) Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta / toisen asteen koulutuslautakunta (2) Koululautakunta (1) Koulutus- ja kirjastolautakunta (1) Kasvatus- ja sivistyslautakunta (1) Varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta (1) Varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta (1) Kasvun ja oppimisen lautakunta (1) Lasten ja nuorten palveluiden lautakunta (1) Lasten ja nuorten lautakunta (elämänkaarimalli) (1) Kunnat Halsua, Haukipudas, Hirvensalmi, Hollola, Juuka, Jyväskylä, Kajaani, Kemiönsaari, Kitee, Lapua, Lempäälä, Mänttä-Vilppula, Pello, Pudasjärvi, Raasepori, Sipoo, Sodankylä, Uurainen, Varkaus, Vimpeli*, Vöyri Lieto, Mustasaari, Pori Oulu, Salo, Äänekoski Harjavalta, Karkkila, Lappeenranta Vaasa, Turku Siilinjärvi Hamina Kuusamo Seinäjoki Kirkkonummi Kuopio Kotka Hämeenlinna *Vimpelin, Alajärven ja Soinin yhteinen lautakunta Lautakuntien nimikkeiden määrä on ajan myötä kasvanut, vaikka kuntien ja lautakuntien määrä on vähentynyt. Kovin suurta muutosta lautakuntien rakenteessa ja tehtäväkuvissa ei vielä ole tapahtunut. Yleinen muutostrendi on, että varhaiskasvatus nousee hieman vahvemmin esiin osana koulutuspalveluja ja lautakuntien toimiala laajenee. Yhdessä tapauksessa sivistyslautakunta on kolmen kunnan yhteinen. Nämä kunnat (Vimpeli, Alajärvi, Soini) ovat keskittäneet hallintoaan perustamalla Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen. Vuoden 29 alusta kaikki palvelut on tuotettu yhteisissä lautakunnissa. Kunnat jatkavat itsenäisinä ja jokaisella kunnalla on mm. oma valtuusto ja hallitus. Lautakunnat sen sijaan ovat yhteisiä ja tuottavat palvelut koko alueelle. Lautakunnat on jaettu eri kuntien hallintoon. Alajärvi tuottaa sivistyspalvelut, terveys- ja maaseutupalvelut. Sivistyspalveluihin kuuluvat koulutuspalvelujen ohella muun muassa kirjasto ja kulttuuri. Kunnat maksavat yhteisille lautakunnille kukin itse käyttämistään palveluista aiheutuvat nettokustannukset. Seuraavat yhteistyön käytännön kuvaukset on koostettu sivistyslautakunnan puheenjohtajan, sivistystoimenjohtajan ja yhteiskoulun rehtorin kanssa käydystä keskustelusta. 16

Miksi yhteistoiminta-alue muodostettiin? Kyllä se Paras-hankkeen kirvoittamana liikkeelle lähti. Lähtökohta oli sosiaali- ja terveyspuolella, mutta täällä lähdettiin siitä ajatuksesta, että yhteistyö on vielä syventävää eli ei tehty vain siellä missä edellytettiin, vaan tehtiin kaikilla sektoreilla. Kuntaisien ajatus oli, että oltaisiin itse aloitteellisia eikä oltaisi kuin tukkipuuna minne tässä valtiovalta meidät ajaa. Haluttiin olla itse aktiivisia ja katsoa luontaiset yhteistyökumppanit. Joka suuntaan käytiin neuvotteluja. Tällä linjalla haluttaisiin jatkaa ja olisi hyvä, että valtiovalta ymmärtäisi tämän, että tämä on jo olemassa. Mutta sitähän ei tiedä mitä tapahtuu. Sivistyslautakunnassa on kunnittain tasaedustus (4+4+4). Se ei mene asukaslukujen mukaan, mutta on yhteistyön toteutumisen kannalta parempi. Lautakunnan kokoukset menevät niin, että ollaan vuoroin vieraissa ja puheenjohtajat vaihtuu valtuustokausittain. Tämä on itsenäisten kuntien tekemää yhteistyötä. Käynnistysvaikeuksia on, mutta käytäntö opettaa. Etukäteen oli uhkakuvia, että kaksi kuntaa liittoutuu yhtä vastaan ja kaikki asiat menevät niiden mukaan. Näin ei ole näkynyt kuitenkaan käyvän. Vaikka on itsenäiset kunnat, niin asioita voidaan katsoa alueittain. Kun lautakunnat tekevät päätöksiä, niin silloin otetaan kantaa myös toisen kunnan asioihin. Esimerkiksi jos Vimpelin kunta päättää tehdä kouluverkkoselvityksen (tilaa sen lautakunnalta), niin kyllä lautakunnassa Soinin ja Alajärven edustajat silloin ottavat kantaa Vimpelinkin asioihin, jos haluavat. Se vaatii vähän enemmän lautakunnan jäseneltä, vaikka tässä naapureita on iät ajat oltu jo muutenkin. Mutta kukin kunta vastaa omista kuluistaan, saa rakentaa koulun jos haluaa. Mitkä ovat plussat ja miinukset? Yhteistoiminta-alue tuo enemmän mahdollisuuksia. Oppilashuollollinen työ on meillä tehostunut valtavasti. Nyt on erityisopetus- ja kuraattoripalvelut paremmin saatavilla kaikille. Terveydenhuoltopalvelut ovat tiivistyneet. Resurssia on jaettu tasapuolisesti koko alueelle ja yhteistyö on tuonut jäntevyyttä. Opettajien palkkausta yhteistoiminta-alue on myös helpottanut, sijoitusvaihtoehtoja on tarpeen tullen paljon enemmän. Kaikkien kolmen kunnan opettajat ovat nyt Alajärven palkkalistoilla. Sivistyspalveluissa yleensäkään eivät palvelut ole ainakaan heikentyneet. Kaikki toimii niin kuin ennenkin. Ja tällä yhteistoiminta-alueella, jos ei suorastaan voi sanoa että säästöjä on tullut, mutta kustannusten nousu on ainakin pystytty hillitsemään. Kustannustietoisuus on kasvanut. Kun on ollut yksittäinen kunta, niin palvelujen hinta ei ole aina käynyt niin selväksi, kun kustannetta on siirretty vähän sinne tänne. Tässä mallissa tuotteelle tulee hinta, kun siihen laitetaan kaikki mitä sen tuotteen systeemiin kuuluu. Oman koulun kohdalta tiedän tarkkaan kuinka monta euroa saa mennä ja kun jotain tilaan, tiedän mitä se maksaa. Ja jos nyt halutaan johonkin puuttua, niin hinta on näkyvissä. Työmäärä on lisännyt. Talousarvion valmistelu kolmelle kunnalle ja neuvottelut kuntien kanssa tuovat oman haasteensa. Sektori on laaja. Alajärven koulutoimistossa on sama miehitys kuin ennen yhteistoimintaa, vaikka työmäärä moninkertaistui. Paljon otetaan viranhaltijoiden selkänahasta. Kehittämiseen ei meinaa aikaa enää riittää. Myös työmäärä kouluilla on lisääntynyt, kun kustannuslaskentaa on tässä samassa yhteydessä siirretty koulujen tasolle. Aina voidaan tätäkin arvostella, ja arvostellaan kuntien sisällä, mutta mikä olisi tilanne, jos ei olisi menty yhteistyöhön. Ja mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto? Se on hyvä kysymys. Jos olisi menty muihin vaihtoehtoihin, niin eivät ainakaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olisi parantuneet. Tässä kunkin identiteetti säilyy paremmin. Vimpeliläiset ovat edelleen vimpeliläisiä. Tämä on sellainen välimuoto. Meillä on kuitenkin itsenäiset valtuustot, jotka 17

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa päättävät aika pitkälle asioista ja lautakunnat, joissa on tasaedustus. Monissa liitoskunnissa asia ei ole näin. Vaikka me kuinka yritetään vastuuta pakoilla, niin kyllä se meidän käsissä aika pitkälti on palvelujen tulevaisuus. Sosiaali- ja terveyspalveluissa käytetty elämänkaarimalli näkyy yhden kunnan (Hämeenlinna) hallintorakenteessa. Elämänkaarimallissa perusajatuksena on koota eri väestöryhmien palvelut ehjiksi kokonaisuuksiksi. Tavoitteena on myös eri ammattiryhmiin kuuluvien henkilöiden yhteistyön lisääminen. Palvelut organisoidaan yleensä kolmeen alueeseen: lasten ja nuorten palvelut, aikuisten työikäisten palvelut, ikääntyvien palvelut. Lasten ja nuorten palvelukokonaisuus sisältää lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä edistävät, tukevat ja korjaavat palvelut. Lautakuntia nimetään elämänkaaren mukaisesti. Esimerkiksi Hämeenlinnassa opetustoimi sijoittuu lasten ja nuorten palveluihin, joihin kuuluvat varhaiskasvatus, opetuspalvelut sekä lasten ja nuorten kasvua tukevat palvelut sisältäen neuvolat ja oppilasterveydenhuollon. Perusopetus- ja lukiopalvelujen käytännön järjestämisestä vastaa Lasten ja nuorten lautakunta, jonka alaisuudessa toimivat varhaiskasvatus, perusopetus, toisen asteen koulutus, korkea-asteen koulutus, lasten ja nuorten kasvua tukevat palvelut, lasten ja nuorten mielenterveystyö ja nuorisotyö. Haastateltujen kokemusten mukaan muutoksessa joutuvat taipumaan sekä organisaatio että ajatusmaailma. Tilaaja (lasten ja nuorten lautakunta) on jaotellut meille lapset ja nuoret ikäsegmentteihin (-3, 4-8, 9-13, 14-18). Täytyy sanoa, että on vielä totuttelemista, koska meillä on kuitenkin lakisääteiset palvelut varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja lukiokoulutukseen. Ne tulevat putkina alas ja sitten me lähdetäänkin rikkomaan niitä ikärajoja, jaetaan eri tavalla. Että miten saadaan toiminnot käytännössä vietyä. Ja kun ajatellaan asiakastakin, niin kyllä hän perinteisesti lähestyy asioita kuitenkin vielä siten, että kun hänellä on kouluikäinen lapsi, niin hän ajattelee koulua eikä hae sitä, mitä kaikkea palvelua tuon ikäiselle löytyy. Tietysti on hyvä ajatus se, että me koetetaan tarkastella koulua isona toimintaympäristönä, jossa olisi esimerkiksi alakoulun yhteydessä kaikkia tarvittavia palveluja: päiväkoti, neuvola, kouluterveydenhuolto jne. Ihmisten ei tarvitsisi miettiä kunnan eri organisaatioita, vaan kaikki tarvittava löytyisi yhdestä lasten ja nuorten keskuksesta. Tällaista se voisi tulevaisuudessa käytännössä olla, kun ihan arkisesti ajattelee. Lautakuntien toimialan laajentuminen merkitsee myös luottamushenkilöiltä edellytettävän osaamisen ja asiantuntemuksen laaja-alaistumista. Opettelua on puolin ja toisin. Ennen oli koulutuslautakunta, joka katsoi vain koulutusasioita. Nyt pitäisi katsoa kaikkia lasten ja nuorten asioita laajasti. Tämä on tilaajalle (lautakunnalle) vielä haasteellisempi tilanne kuin meille tuottajille, mitä ja keneltä mitäkin tilaa tässä monituottajamallissa. Me täällä ollaan kuitenkin vain yksi tuottaja, joka tuottaa vain opetuksen. Heidän pitää monitaitureina ottaa jostain harrastustoimintaa, jostain iltapäivätoimintaa, varhaiskasvatusta, kulttuuritoimintaa jne. Se näkyy kuitenkin meilläkin sellaisena paineena, että meiltäkin odotetaan jotain enemmän kuin se meidän perustehtävä, ikään kuin me tuotettaisiinkin siihen lapsen päivään niitäkin palveluja, jotka ei meille sopimuksen mukaan kuulu. Mietittävänä on, onko jatkossa yksi tuottaja lasten ja nuorten palvelut. Koulutuspalvelujen johtavista viranhaltijoista kunnissa käytetyt virkanimikkeet vaihtelevat, kuten myös heidän tehtäväalueensa. Yleisimpinä nimikkeinä ovat perinteisesti olleet sivistystoimen- ja koulutoimenjohtaja tai opetuspäällikkö. Pienimmissä kunnissa johtava viranhaltija on toiminut usein myös lukion tai yläkoulun rehtorina tai joissakin tapauksissa johtamispalvelut on hankittu sopimuksen perusteella toisesta kunnasta (Pello). Keskikokoisissa 18

kunnissa johtavana viranhaltijana on tavallisesti toiminut suoraan toimialastaan vastaava sivistystoimenjohtaja. Suurimmissa kunnissa on ollut sivistysjohtaja sekä erikseen opetustoimesta vastaava koulutoimenjohtaja tai opetuspäällikkö tai linjanjohtajia. Koulutuspalvelujen toimialan laajentuessa johtavien viranhaltijoiden monipuolisen osaamisen tarve on kasvanut. Henkilöstö- ja taloushallinnollisia tehtäviä myös delegoidaan yhä enemmän rehtoreille. Asiantilalla on hyvät ja huonommat puolensa. Vastuuta koulun taloudesta ja henkilöstöstä, joissain tapauksissa opettajien valintaa myöten, on luontevaa olla koulun tasolla. Tiedetään tarkalleen, mikä on liikkumavara. Hallinnon painottuminen voi puolestaan viedä aikaa ja energiaa koulun toiminnan arvioinnilta ja pedagogiselta kehittämiseltä. Näin ei toki aivan välttämättä käy. 2.3 Koulutuspalvelujen tuottamistapa Koulutuspalvelujen tuottamisessa on kaksi päätapaa. Hierarkkinen toimintatapa tarkoittaa perinteistä kunnan omaa tuotantoa, jossa ohjaussuhteet ovat hierarkkiset, ohjaus perustuu määräysvaltaan ja ohjauksen kohteena ovat resurssit. Markkinasuuntautuneet toimintatavat tarkoittavat ohjaussuhteissa tilaaja-tuottaja-asetelmaa, sopimusperusteisuutta ja ohjauksen kohteena ovat tuotteet. Tilaaja-tuottajamalli on koulutuspalveluissa erilaisina versioina yleistymässä, kuten luvun 2.2 haastatteluistakin on jo käynyt ilmi. Koulutuspalvelujen organisointi ja tapa puhua koulutuksesta ja sen tuottamisesta ovat vähitellen muuttumassa. Tilaaja-tuottaja -toimintatavalla tarkoitetaan julkisten palvelujen tuotannon organisoimista siten, että palvelun tilaajan ja tuottajan roolit erotetaan toisistaan. Tilaajana toimii julkinen taho, esimerkiksi kunnallinen toimielin. Tuottajana voi toimia joko kunnan oma tai sen ulkopuolinen organisaatio. Tilaajan ja tuottajan välistä toimintaa ohjataan sopimuksilla. Toimintatavasta ei ole olemassa yhtä ideaalimallia, vaan sovellukset poikkeavat toisistaan. Jos palvelun tilaaja ja tuottaja toimivat saman kunnan organisaatiossa, puhutaan sisäisestä tilaaja tuottaja-toimintatavasta. Tällaista toiminnan ohjaamisen tapaa voidaan kutsua sopimusohjaukseksi, sopimusperusteiseksi ohjaukseksi, sisäiseksi sopimusohjaukseksi tai tulossopimukseksi. Jos palvelun tilaaja ja tuottaja eivät kuulu saman kunnan organisaatioon, puhutaan ulkoisesta tilaaja tuottaja-toimintatavasta. Tällöin palvelun tuottajana voi toimia esimerkiksi kunnan ulkoiseen konserniin kuuluva toimintayksikkö (esim. kunnallinen osakeyhtiö, osakkuusyhtiö tai kuntayhtymä), toinen kunta, yritys, kolmannen sektorin toimija, yhdistys tai säätiö. (ARTTU-sanakirja, 21) Tilaaja-tuottajamallin ydin on siinä, että palvelut tuotteistamalla ja tuotteet hinnoittelemalla pyritään aiempaa parempaan kustannusten läpinäkyvyyteen. Opetuspalveluissa kunnan sisäinen tilaaja-tuottajamalli tarkoittaa sitä, että palvelujen tuottamiseen (esimerkiksi oppilaspaikka kaikkine kustannuksineen) osallistuvat pääosin kunnan omat tuottajat, kunnan omassa organisaatiossa toimivat yksiköt. Toimijoilla on kumppanuussuhde, jolloin juridisesti tarkasteltuna kunta ei kilpailuta tuottajia keskenään. Kun kunta on sekä tilaaja että tuottaja, puhutaan myös ns. näennäismarkkinoista. (Karvonen ym. 29; Kallio ym. 26) Tilaajapuoli vastaa strategisesta suunnittelusta ja tuottajapuoli operatiivisesta toiminnasta. Käytännössä tilaa-tuottajamalli toimii esimerkiksi näin: Vastuiden ja tehtävien jako on meillä sellainen, että tilaajan, lautakunnan, tehtävä on strategisten linjausten tekeminen, suurten asioiden vieminen eteenpäin ja sillä on tietysti järjestäjävastuu. Täällä tuotannon puolella ovat käytännön asiat virkavalintoja myöten. Ne eivät enää mene lautakuntaan. Lautakunta käy kaupungin johdon kanssa neuvottelut tilausbudjetista, jolla se lähtee meidän kanssamme palvelusopimusneuvotteluun vuosittain. Me tulemme 19

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa siis mukaan vasta kun raami on jo olemassa. Palvelusopimusneuvotteluissa tilaajalla on omat näkemyksensä ja toiveensa ja meillä tuottajana omat mietteemme. Neuvotteluissa pyritään saamaan yhteinen käsitys tavoitteista ja sisällöistä ja tietysti euroista. Kun palvelusopimus saadaan aikaan, se ohjaa meidän eri yksiköiden (esimerkiksi koulut) toimintasuunnitelmien tekoa. Näin kuntatason strategia jalkautuu eri yksiköihin. Koulut päättävät omista toimistaan (esimerkiksi valinnaisaineryhmien perustaminen) toimintasuunnitelman taloudellisten raamien puitteissa. Mitä on tuotteistaminen? Asioille laitetaan hinta ja sisältö. Olemme yrittäneet ympätä tähän perusopetuksen laatukriteerit. On tehty sellaista kuvausta tuotteistamiseen, että siinä näkyisi yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kun on tehty tuotekortit, tuotekuvaukset, on pullonkaulaksi tullut kustannuslaskenta. Taloushallinto ei ole taipunut ihan uuden lainsäädännön mukanaan tuomiin kuvauksiin. Meillä ei ole suoraan sellaisia toimintoja, että voisi sanoa, että se menee suoraan tähän tuotteeseen. Tämä on kaiken kaikkiaan enemmän palvelusopimusneuvotteluvälineasia ja tilaajan väline kuin koulun arkeen liittyvä. Meillä on tällainen palvelu, tällainen kuvaus, tämän verran me tarvitaan määrällisesti. Tuote-esimerkki? Perusopetus on suurin palanen, lukiokoulutus, jne. on vain pyritty saamaan hinta vielä eri osapaloille. Ja ajatus oli vielä, että lasketaan eri hinnat erikokoisille yksiköille. Jos olisin lautakunnan jäsen, niin minua kiinnostaisi tietää paljonko maksaa opetus x koulussa per oppilas. Jos se lakkautetaan ja oppilaat menevät y kouluun, niin paljonko se maksaa siellä sitten. Kustannusten läpinäkyvyyttähän tällä on tarkoitus saada aikaan. Peruskysymys kuitenkin on, kuinka pieniksi paloiksi voi ja kannattaa tuotteistaa, koska lautakuntakin koostuu ihmisistä ja kun helpoimmin käsitetään ihmisen kokoisia asioita, niin lautakunnassa voidaan sanoa, että otamme vain tämän palan ja vedämme tuon ylitse. Koulutuksessa monet asiat ovat kuitenkin toisiinsa monin tavoin kytköksissä. Kytkökset tarkoittavat mm. sitä, että koulussa ei ole vain opetusta. Siellä siivotaan, tarjotaan kouluaterioita, pidetään huolta kiinteistöistä. Opetus on kunnan oman yksikön tuottamaa, mutta kaikki muu voi olla eri toimijoiden tuottamaa. Palveluja kilpailutetaan tavoitteena hyvät ja taloudelliset palvelut. Myös kasvatusvastuuta kantavan koulun kyseessä ollessa tällä toimintatavalla voi olla vähemmän toivottaviakin vaikutuksia. Meillä oli koululla ennen yksi toimija. Nyt on seitsemän eri toimijaa, liikelaitosta tai muuta. Rehtorina miettii sitä, miten pidetään huoli että kaikki toimivat yhteisön hyväksi. On firmoja, jotka tulevat omalla euronäkökulmalla (ruokapalvelut, vahtimestaripalvelut) ja tarkasti rajatuilla tehtäväkuvilla, joihin eivät kasvatukselliset toimet kuulu. Esimerkiksi onko ateriapalveluhenkilökunnan tehtävä ohjata oppilaita, kun he ottavat ruokaa. Minulle sanottiin, että ei ole. Se on kuitenkin heidän hoitamansa ravintola eikä muissakaan ravintoloissa saa käyttäytyä ihan miten vaan. Miten rehtori johtaa yhteisöä, jossa vain osa on omaa henkilökuntaa ja vain osan kanssa muodostetaan yhteistä näkemystä. 9-luvulla oppi siihen, että olemme kaikki tämän työyhteisön jäseniä, oli kyseessä sitten siistijä tai keittiöhenkilökuntaa, ja kaikki kutsuttiin saman kahvipöydän ääreen. Minulla on vahtimestaripalveluista kokemusta kahdesta paikasta, miten työhön sitoudutaan ja miten tiukasti sopimusta luetaan. Meillä on onneksi nyt vielä vanhan ideologian vahtimestari, joka tekee työtä niin kuin on aina tehnyt ja palvelu on lois- 2

tavaa. Se on säästöä kaikille ja myös sille henkilölle itselleen motivoivaa, että hän voi tehdä laadukasta työtä. Nykyisin kaivataan motivoituneita, työstään nauttivia ja työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvia työntekijöitä, mutta kuitenkin annetaan kaikenlaisia sääntöjä ja rajataan toimenkuvia tiukasti. Tilaaja-tuottajamalli tuo muitakin muutoksia organisaatioiden toimintaan, sekä hyviä että vähemmän hyviä. Mikä on muuttunut? Ainakin se on muuttunut selkeästi, että päätöksenteko on mennyt kauemmas. Sillä on hyvät ja huonot puolensa. Vanhan systeemin kritiikkihän oli se, että vahvat ammattiryhmät (opettajat) ohjaavat toimintaa liikaa, ja sen takia budjetti aina kasvaa, tulee lisää turhia palveluja. Talouden ohjaus on nyt todella vahvaa, emmekä ole siitä samalla tavalla päättämässä kuin ennen. Tänä aikana kustannusten kasvu onkin ollut todella maltillista verrattuna entiseen aikaan. Mutta ajattelen, onko se nimenomaan tilaajatuottajamallin aikaansaamaa vai olisiko me jouduttu tekemään tämä sama vain hyvällä johtamisella muutenkin. Yhtenä heikkoutena siinä, että päätöksenteko on mennyt kauemmas toiminnallisesta tasosta, on kysymys asiantuntijuudesta. Sitä ei ehkä kaikissa asioissa ole riittävästi. Jos otetaan konkreettinen esimerkki vaikka tuntijaosta, niin uskallan sanoa, että lautakunnan jäsenet eivät päättäessään tuntijaosta (minimi) tienneet, mistä kaikesta he päättävät. Jos arkinen yhteys päätöksentekoon olisi ollut vahvempi, olisi varmaan ollut paremmin tiedossa sen eri vaikutukset käytäntöön. Meillä se leikkasi esimerkiksi musiikin opetuksen yläkouluista osapuilleen puoliksi. Tuskin ymmärsivät päätöstä tehdessään, että sillä on tällainenkin vaikutus. Tämä ei ole kritiikki tilaajia kohtaan, koska eivät kaikki asiat voi tulla mieleen. Nyt on ehkä heiluri päätöksenteossa heilahtanut toiseen laitaan ja vasta lähdetään hakemaan tasapainoa sen suhteen, että miten tässä mallissa otettaisiin paremmin huomioon se tietämys, jota on valtavasti tuotantopuolella palaamatta kuitenkaan aikaisempaan toimintatapaan. Koulutuspalvelujen tuottamiseen (ja myös elämänkaari-ajatteluun) vielä liittyen kunnissa pyritään nostamaan koulukiinteistöjen käyttöastetta luopumalla eri palvelujen edellyttämistä erillisistä tiloista. Koulut, erityisesti yhtenäiskoulumuotoisena, nähdään tulevaisuudessa yhä enemmän palvelukeskuksina, jotka tarjoavat lapsille ja nuorille opetuspalvelujen lisäksi oppilashuollon, päivähoidon sekä nuoriso- ja kirjastotoimen palveluja. Lasten ja nuorten lisäksi palveluja voidaan tuottaa eri-ikäisille eri tavoin. Tämä puolestaan voi tuoda koulujen opetustoimiinkin uusia mahdollisuuksia: Pedagogisesti iso juttu meillä on lähitulevaisuudessa oppimisympäristöjen avautuminen laajemmiksi, että me osataan hyödyntää lähiympäristöä ja sen toimijoita (järjestöjä, yhdistyksiä, ikäihmisiä). Koulusta voisi tulla ikäihmisillekin toimintakeskus, ruokapaikka ja kuntosalit, luokkakummitoimintaa ynnä muuta. Myös esimerkiksi kerhoja voi pitää joku muu kuin koulun opettaja. Koetetaan käyttää nämä meidän tilat kuntalaisten hyödyksi mahdollisimman hyvin. Koulutuspalvelujen tuottamismallista riippumatta perusopetuspalvelut on tuottanut pääosin kunnan oma organisaatio. Lukiokoulutuksessa on tarpeen mukaan toteutettu seudullista yhteistyötä ja ammatilliset koulutuspalvelut tuottaa yhä kasvavassa määrin kuntayhtymä. Lukiokoulutukseen on yhtenä kehittämisvaihtoehtona esitetty alueen lukioista muodostettavaa seudullista verkostolukiota, jossa lukiokoulutus kootaan yhdelle seudulliselle järjestäjälle. Koulutuspalvelujen tuottamisessa on yhä vahvemmin painottunut kustannustietoisuus. 21

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Niukkenevien resurssien aikana se on hyvin luonnollinen kehityskulku. Koulutus on kuitenkin monitahoinen ja -tavoitteinen tuote eikä se aivan kaikilta osin kovin helposti taivu euroilla mitattavaksi ja tilattavaksi. Siinä on tilaajilla ja tuottajilla vielä työsarkaa. Koulutuspalvelujen taloutta ja taloudellisuutta käsitellään tarkemmin hankkeen loppuraportissa. 2.4 Koulutuspalvelustrategiat Tässä luvussa on aineistona käytetty dokumentteja, jotka ovat viitoittaneet kuntien koulutuspalvelujen määrällistä toteutusta, koulutuspalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, vuosina 26-21. Koulutuspalvelujen sisällölliset, laadulliset, tavoitteet ilmaistaan koululaeissa ja opetussuunnitelmien perusteissa. Koulutuksen järjestäjällä voi olla näiden lisäksi omia painotuksia (esimerkiksi yrittäjyys, liikunta, kulttuuri). Aivan kaikissa pienimmistä kunnista ei ole ollut erillisiä koulutuspoliittisia linjauksia dokumentoituna. Koulutuspalvelut on silloin yleensä mainittu osana koko kunnan visiota tai toimintastrategiaa. Muutoin kunnissa on laadittu eritasoisia palvelustrategioita, koulutuspoliittisia strategioita tai suunnitelmia ja kouluverkkoselvityksiä, joiden pääpaino on koulutuspalvelujen määrällisissä kysymyksissä. Liitoskunnat Liitoskuntien koulutuspalvelujen organisointia ja toteutusta ovat vuosina 26 21 pääasiallisesti ohjanneet Kuntajakolain (1196/1997) mukaiset hallinnon ja palvelujen järjestämissopimukset ja niiden valmistelu. Sopimukseen on liitettävä suunnitelma siitä, miten kuntien palvelurakenteita sovitetaan yhteen taloudellisuuden, tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Sopimusta on noudatettava kuntajaon muutoksen voimaantulosta lukien kolmen seuraavan vuoden ajan. Koulutuspalveluja näissä sopimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi näin: Lähipalvelut tuotetaan sopimusajan (vuoteen 212) pääosin samalla palveluverkolla kuin vuonna 27. Oppilasmäärän merkittävän vähenemisen, uusien investointien, merkittävien peruskorjaustarpeiden tai olennaisten pedagogisten syiden vuoksi kouluverkkoa voidaan kuitenkin tarkastella myös sopimusajan puitteissa. Kaksiopettajaisten koulujen asemaa tarkastellaan tulevaisuudessa tavoitteena, että koko uuden kaupungin kouluverkko perustuu vähintään kolmeopettajaisiin kouluihin. Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä tiivistetään ja selvitetään mahdollisuus siirtyä samaan lasten ja nuorten palvelujen organisaatioon. Esiopetusta järjestetään joko kouluissa tai päiväkodeissa lähipalveluna. Järjestämispaikat määritetään mahdollisimman asiakaslähtöisesti siten, että yhteistyö alkuopetuksen kanssa on mahdollista toteuttaa. (Hämeenlinna) Uuden kunnan palveluiden kehittämistavoitteena on edistää alueen tasapuolista kehittymistä, kehittää alueen koulutuspalveluiden toimivuutta ja taloudellisuutta hyödyntämällä yhdistymisajankohdan palveluinfrastruktuuria. Alueellisesti kattavasti Sumiaisissa, Suolahdessa, Äänekoskella ja Konginkankaan kirkonkylällä tarjotaan esikoulu- ja alakoulupalveluita. Kaksiopettajaisen alakoulun vähimmäisoppilasmääränä pidetään taloudellisten mahdollisuuksien mukaan 2 oppilasta. (Äänekoski) Mikäli oppilasmäärä alenee ennustetusti, kouluverkkoa sopeutetaan oppilasmäärien ja valtionosuuksien vähenemisen vuoksi seuraavasti: Mainuan koulu lakkautetaan 1.8.26, Jormuan koulu lakkautetaan 1.8.27, Vuottolahden koulu lakkautetaan 22

1.8.29, Vuolijoen kirkonkylän koulu lakkautetaan 1.8.21. Otanmäessä on 1.8.21 alkaen 1. 9. vuosiluokat ja esikoulun käsittävä yhtenäinen peruskoulu. Paltaniemen ja Kirkkoahon koulujen tilanne ratkaistaan tilajärjestelyjen vuoksi vuoden 21 loppuun mennessä. Muiden sivistystoimen tehtäväalueiden osalta toimintojen järjestelyissä ja kehittämisessä noudatetaan kuntaliitosselvitykseen kirjattuja periaatteita. (Kajaani) Toimintojen palvelutaso säilytetään pääasiassa eri kunnanosissa niin kauan, kuin on asiakaspohjaa ja toiminta on taloudellisesti perusteltua. Kunnallinen palvelu tulee olla hyvin kuntalaisten saatavilla. Koulut säilytetään niin kauan, kuin on riittävästi oppilaspohjaa peruskuntien oppilaaksi ottamisalueilla. (Kemiönsaari) Uudessa kunnassa järjestetään pääosin nykyiset lähipalvelut siten, että toiminnassa otetaan huomioon palvelujen kysynnän muutokset ja palvelujen tarjonnan uudet mahdollisuudet sekä tuottavuuden kehittämisen vaateet. Perusopetuksen verkon uudelleen arvioinnissa on otettava huomioon lähi- ja pienten kyläkoulujen asema, joista on erillinen kirjaus sopimuksessa. Toisen asteen koulutuksen uudistuksen tavoitteena tulee olla yhtenäinen, koko ikäluokan koulutukselliset tarpeet huomioon ottava toisen asteen koulutusjärjestelmä, jossa lukiokoulutus siirretään 1.8.21 Jyväskylän koulutuskuntayhtymälle. (Jyväskylä) Perusopetuksen kouluverkko ja oppilasmääräkriteerit Joutsenossa säilyvät nykyisellään. Joutsenolaiset saavat oikeuden perusopetuksen erityisopetus- ja erityispainotuspalveluihin, lisäopetuspalveluihin sekä keskitettyihin opetusjärjestelyihin. Joutsenon lukio säilyy ja verkko-opetuksen kehittämisellä parannetaan opetustarjontaa. (Lappeenranta) Keskeistä sopimuksissa on, että koulutuspalvelut pyritään pitämään samalla tasolla sopimuskauden ajan, ellei kouluverkon karsimisesta ole jo sovittu tai toimintaolosuhteet olennaisesti muutu. Pienten koulujen asema on lähes kaikissa kunnissa ollut tavalla tai toisella tarkasteltavana (mm. minimioppilasmäärien asettaminen, lakkauttaminen) ja muutoinkin on painotettu asiakaspohjan ja taloudellisuuden merkitystä eri toimintojen säilyttämisessä tai lakkauttamisessa. Perusopetuksessa suuntaus on ollut kohti yhtenäiskouluja. Syvenevän yhteistyön kunnat Syvenevän yhteistyön kuntien peruspalvelujen järjestämisessä ovat avainsanoja olleet laadukkuus, saatavuus, asiakaslähtöisyys ja tarpeeseen nähden riittävät palvelut. Jälkimmäisin viittaa kuntien tiukentuneeseen ja yhä tiukentuvaan taloustilanteeseen. Tämä toki koskee muitakin kuin syvenevän yhteistyön kuntia. Syvenevän yhteistyön kunnissa on pieniä kuntia, joilla ei ole erikseen kirjallisesti ilmaistua koulutuspalvelustrategiaa tai muuta vastaavaa dokumenttia. Käytännössä näissä kunnissa kuitenkin on painottunut alueellinen tai seudullinen yhteistyö koulutuksen järjestämisessä, koska kunnan tarjoama peruspalvelu kattaa vain perusopetuksen. Yhteistyötä on tehty jo ennenkin. Pienistä kunnista, ja kaikista syvenevän yhteistyön kunnista muutoinkin, omaleimaisinta, uusia uria aukovaa, on jo luvussa 2.2 kuvattu Vimpelin, Alajärven ja Soinin alueyhteistyö. Alueellinen tai seudullinen kuntarajat ylittävä yhteistyö on koulutuspalvelustrategioissa painottunut muutoin vahvasti pääosassa kuntia (esimerkiksi Lieto, Harjavalta, Hollola, Siilinjärvi) kaikilla tasoilla: 23

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Opetuspalvelujen osalta yhteistyötä tehdään kunnan eri hallintokuntien kanssa moniammatillisena yhteistyönä sekä kotien, yritysten ja yhteisöjen kanssa. Opetuspalvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä tärkeä osa on seutuyhteistyö, jota toteutetaan laajasti kattaen Turun seudun kunnat sekä muut lähikunnat, joille palveluja myydään. Liedon opetustoimi on mukana Turun kaupunkiseudun opetustyöryhmässä, jonka puitteissa käynnistetään selvitystyöt mm. perusopetuksen raja-aluekoulujen oppilaaksiotto- ja tilayhteistyöstä, perusopetuksen ja toisen asteen kustannuslaskennasta, perusopetuksen erikoisalojen opetuksesta, seudullisesta lukiotoimesta, seudullisesta ammattioppilaitosyhteistyöstä ja seudullisesta kansalais-/työväenopistosta. Lisäksi opetustoimi on aloittanut yhteistyön Itäisten kuntien kanssa tieto- ja viestintäteknologian ja Littoisten alueen koulupalveluiden järjestämisen selvittämiseksi. Auran ja Tarvasjoen kanssa on meneillään yhteistyön selvittäminen. (Lieto) Perusopetuksen kehittämisessä painopisteenä on perusturvan vahvistaminen, opetussisältöjen ja -menetelmien kehittäminen, oppimisympäristön laadun parantaminen, toimenpiteet syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi sekä ohjausjärjestelmän vahvistaminen. Erityistä huomiota kiinnitetään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten edellytysten turvaamiseen. Kuntarajat ylittävää yhteistyötä lisätään tavoitteena alueellinen lukiokoulutus, johon osallistuva opiskelija voi valita muidenkin lukioiden, ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia. Tätä uudistamistyötä tuetaan verkkoympäristössä tapahtuvia opiskelumahdollisuuksia lisäämällä ja monipuolistamalla. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämisen painopisteenä on väestön, työelämän ja alueen tarpeet. Ammatillisia tutkintoja kehitetään tavoitteena entistä joustavammat koulutusväylät. Tutkinnon osien suorittamismahdollisuuksia edistetään siten, että koulutuksen ja työelämän joustava vuorottelu mahdollistuu. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä vahvistetaan ja edistetään lukio-opintojen suorittamista perustutkinnon ohessa. (Harjavalta) Suurelle kunnalle alueellinen yhteistyö on jo suuruuden ja alueellisen aseman tuoma haaste sinänsä: Vaasan kaupungin tärkeänä tehtävänä on tarkastella kaupungissa ja koko alueella annettavaa koulutusta kokonaisuutena siitä riippumatta, onko kaupunki itse koulutuksen ylläpitäjä tai järjestäjä. Alueen suurimpana kuntana ja koulutuksen pääasiallisena sijaintipaikkakuntana Vaasan kaupungin velvollisuutena on edistää koulutuksen ja alueen elinkeinoelämän ja hallinnon sekä aluesuunnittelun ja muun kehittämisen yhteistoimintaa siten, että koulutuksen toimivuuden yleisiä edellytyksiä koko ajan kehitetään. Kaukonäköinen ja hyvin hoidettu koulutuspolitiikka on samalla hyvää alue- ja elinkeinopolitiikkaa. (Vaasa) Voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (esimerkiksi Pudasjärvi, Kitee) keskeinen strateginen kysymys on ollut, ja on edelleen, miten torjua vähenevien resurssien vaikutusta palvelutasoon, miten turvata kuntalaisille alueellisesti kilpailukykyiset sekä taloudellisesti ja tehokkaasti tuotetut koulutuspalvelut. Kouluikäisten määrän väheneminen on väistämättä 24

johtanut myös kouluverkon uudelleenarviointiin. Tavoitteena on päivähoidon ja perusopetuksen sopeuttaminen kysyntää vastaaviin muutoksiin ja toiminnan tehostaminen (lasten määrä vähenee). Taajaman perusopetuksen, esiopetuksen ja päivähoidon yhteisten tilojen käyttö selvitetään ja luovutaan turhista tiloista. Perusopetuksen puolella siirrytään vaiheittain yhtenäiseen peruskouluun. Yhtenäisen peruskoulun myötä tavoitteena on toiminnan tehostaminen ja kustannussäästöjen aikaan saaminen mm. henkilöstön yhteiskäytöllä. (Kitee) Muut kunnat Samoin kuin syvenevän yhteistyön kunnat ja liitoskunnat ovat myös muut kunnat sekä väestömäärän muutoksen että kokonsa suhteen hyvin heterogeeninen joukko. Mutta keskeiset tavoitteet ovat olleet samat kuin liitoskunnilla ja syvenevän yhteistyön kunnilla: laadukkaiden palvelujen tarjoaminen ottaen huomioon väestömäärän muutos ja kunnan talous. Myös seudullinen yhteistyö on ollut suunnitelmissa läsnä. Toisilla kunnilla laadukkaiden palvelujen tarjoaminen on tarkoittanut kouluverkon paineettomampaa kehittämistä ja toisilla käytännössä koko kouluverkon uudelleentarkastelua ja karsimista. Palvelut järjestetään asiakaslähtöisesti, laadukkaasti, tehokkaasti ja kattavasti. Palvelutarvetta ja -tarjontaa tarkastellaan myös kunnan kokonaisuuden kannalta sekä reagoiden kunnan väestön kasvuun. Perusopetuksessa pyritään siihen, että mahdollisimman moni oppilas voi käydä lähikoulua. Visiona on että tietyn alueen päiväkoti/-kodit ja koulu/ koulut muodostavat alueensa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen pedagogisen oppimiskeskuksen. Erityisopetuksen tarpeen kasvuun vastaaminen edellyttää paitsi riittävää panostusta opetuksen järjestämiseen myös jatkuvaa panostusta ennaltaehkäisevään työhön. Yhteistoimintaa lukioiden opetusjärjestelyissä kehitetään sekä kunnan sisällä että seudullisesti. Huolehditaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen monipuolisesta ja tasokkaasta tarjonnasta kirkkonummelaisille, myös Kirkkonummella. (Kirkkonummi) Palvelujen kehittämisen lähtökohtana ovat kuntalaisten ja asiakkaiden todelliset tarpeet, väestön ikärakenne ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaate. Seutuyhteistyössä onnistuminen on kaupunkistrategiassa määritelty yhdeksi keskeiseksi menestystekijäksi. Seudun veturina Kotkan kaupungilla on oltava omassa organisaatiossaan riittävä osaaminen ylikunnallisissa ja seudullisissa asioissa sekä alueellisten hankkeiden edistämisessä. Kuntien välisen yhteistoiminnan ja muiden uusien tuotantotapojen on tuotava lisäarvoa kaupungin asukkaille. Väestössä tapahtuvat muutokset, lasten ja nuorten määrän väheneminen ja erityisesti ikääntyvien määrän kasvu, aiheuttavat muutoksia tulevaisuudessa Kotkan väestön palvelutarpeisiin. Resursoinnissa painopistettä siirretään palvelutarpeen muutoksen mukaisesti tarvittaessa päivähoidosta ja opetustoimesta vanhuspalveluihin. (Kotka) Turvataan laadukkaat opetusjärjestelyt ottaen huomioon aleneva oppilaskehitys ja heikkenevä kuntatalous. Lähtökohtana on kouluverkon ja koulutoimen muuttaminen siten, että kaikki sodankyläläiset saavat laadukasta opetussuunnitelman mukaista opetusta ja taloudelliset resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Virkoja vähennetään oppilasmäärän muutosten perusteella, kurssimääriä lukiossa vähennetään oppilasmäärään 25

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa suhteutettuna, selvitetään sivistystoimen hallinnon vaihtoehdot, kehitetään verkkokurssitarjontaa ja lakkautetaan kouluja kouluverkkosuunnitelman mukaisesti. (Sodankylä) Yhteistä ARTTU-kuntien koulutuspalvelustrategioille Paras-luokituksesta riippumatta on ollut pyrkimys taata kuntalaisille mahdollisimman laadukkaat palvelut väestömäärän muutos ja kuntatalous huomioon ottaen. Käytännössä se tarkoittaa kouluverkon kriittistä tarkastelua ja mahdollista uudelleenorganisointia. Liitoskunnissa päähuomio on ollut yhdistyvän kunnan kouluverkossa ja seudullinen tai alueellinen yhteistyö on ollut sivummalla. Syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa kunnissa seudullinen ja alueellinen yhteistyö ovat strategiatasolla olleet vahvemmin esillä. Tässä aineistona käytetyt strategiat oli laadittu ennen vuoden 29 taloudellista taantumaa. Kansantalouden kehitys on aina ollut yksi taustalla vaikuttava tekijä, mutta sen merkitys on vuoden 29 jälkeen kasvanut lisäten painetta palvelujen taloudelliseen organisointiin. 26

3 Esiopetus Esiopetuksesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998). Lapsella on oikeus maksuttomaan esiopetukseen oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna eli pääsääntöisesti kuusivuotiaana. Esiopetukseen osallistuminen on lapselle vapaaehtoista ja siitä päättää lapsen huoltaja. Kuusivuotiaista lapsista jo lähes kaikki osallistuvat esiopetukseen. Esiopetuksesta ja sen järjestämisestä vastaavat kunnat. Myös yksityiset perusopetuksen järjestäjät ja valtion oppilaitokset voivat erillisen luvan perusteella järjestää esiopetusta. Kunnan on osoitettava esiopetuspaikka jokaiselle esiopetukseen oikeutetulle lapselle huoltajan niin halutessa. Kunta voi myös hankkia esiopetuksen ostopalveluna julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta, esimerkiksi yksityiseltä päiväkodilta. Esiopetus järjestetään kunnan päätöksen mukaisesti koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa. ARTTU-kunnissa esiopetus on pääosin järjestetty päivähoidon yhteyteen. Vuonna 2 on 3 kunnassa ollut esiopetuksessa koulussa (esikoululaiset) alle 2 % esiopetuksen oppilaista. Vuonna 26 ja 21 näiden kuntien määrä on ollut 27 (kuvio 1). 35 3 25 3 27 27 2 15 1 5 7 7 3 2 2 2 3 1 2 26 21 9-2 % 2,1-4 % 4,1-6 % 6,1-8 % 8,1-1 % Kuvio 1. Esikoululaisten %-osuus esiopetuksen oppilaista ARTTU-kunnissa Kuvio 1. Esikoululaisten %-osuus esiopetuksen oppilaista ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 vuosina ja 21 2, (N = 26 4). ja 21 (N=4) Vuosina 26 ja 21 kuudessa kunnassa esiopetusta annettiin vain alakouluissa ja kolmessa kunnassa vain päiväkodissa. Sekamalli on ollut yleisin, mutta niissäkin aina pääosa oppilaista on ollut esiopetuksessa joko alakoulussa tai päiväkodissa. Esikoululaisten %-osuus kaikista esiopetuksen oppilaista ARTTU-kunnissa on vuonna 2 ollut 11,7 %, vuonna 26 13,9 ja vuonna 21 13,3 % (kuvio 2). 27

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 5 4 3 26,6 24,8 2 1 1 13,5 14 11,7 1,3 13,9 13,9 8,3 15,9 13,3 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 2. Esikoululaisten määrä (%) esiopetuksen oppilaista ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 2. Esikoululaisten määrä (%) esiopetuksen oppilaista ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Suhteessa vähiten esikoululaisia on ollut liitoskunnissa ja eniten syvenevän yhteistyön kunnissa. Vaihtelu kaikkien Paras-luokkien sisällä on vuonna 26 ollut suuri. %-osuuksien minimit ja maksimit eri luokissa ovat seuraavat: liitoskunnat 1,2 44,6, syvenevän yhteistyön kunnat 1, muut kunnat 1,7 1. Vuonna 21 vaihtelu on edelleen ollut samaa luokkaa. Vuodesta 26 vuoteen 21 esikoululaisten osuus on hieman vähentynyt liitos- ja syvenevän yhteistyön kunnissa ja lisääntynyt muissa kunnissa. Väestömäärän muutoksen suhteen tarkastellen on esikoululaisten osuus ollut kaikkina tarkasteluvuosina suhteellisesti suurin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja pienin stabiilin väestömäärän kunnissa (p<.1). Vuodesta 2 vuoteen 26 esikoululaisten suhteellinen osuus on kasvanut kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa ja pienentynyt voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on kehitys ollut päinvastainen: esikoululaisten suhteellinen osuus on kasvanut vähenevän väestön ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja vähentynyt kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa (ks. liite 2). Kuntatyypin mukaan on esikoululaisten osuus kaikkina vuosina ollut selvästi suurin maaseutumaisissa kunnissa ja pienin kaupungeissa (p<.1). Vuodesta 26 vuoteen 21 on esikoululaisten suhteellinen osuus pienentynyt sekä maaseudulla että kaupungeissa ja hieman kasvanut taajamissa. Edellisen perusteella ei ole yllättävää, että esikoululaisten osuus pienenee kunnan koon kasvaessa (p<.1). Ei tosin aivan suoraviivaisesti (liite 2). Kaksikielisissä kunnissa on esikoululaisten osuus ollut vuonna 2 4 %, vuonna 26 1,5 % ja vuonna 21 1 %. Yksikielisten kuntien vastaavat osuudet ovat olleet 14,2 %, 15 % ja 14,4 %. Yksikielisissä kunnissa on esikoululaisten osuus ollut suurempi kuin kaksikielisissä. Yleisenä suuntauksena viime vuosina on ollut siirtää esiopetusta sivistystoimen alaisuuteen. Perusteena on käytetty mm. lapsen yhtenäisen koulupolun vahvistamista aina esikoulusta toisen asteen koulutukseen. Näin ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt, mutta kuntien palvelustrategioissa tämä on tulevaisuuden ratkaisuna vahvasti läsnä. Esteinä ovat haastateltujen viranomaisten mukaan olleet mm. tilaongelmat. 28 2

Uudet päiväkodit rakennetaan koulujen yhteyteen. Tahto ja pyrkimys on ollut, että meidän kunnassa pääsisi sukkasillaan liikkumaan päiväkodista kouluun, mutta se ei aina toteudu asemakaavan ja rakennusten sijaintien takia. Esikoulu on toistaiseksi suunniteltu päiväkodin yhteyteen. Se olisi aika luonnollinen osa meidän koulua, mutta meille ei nyt mahdu. Kun kouluremonttia tehtiin, niin siinä vaiheessa tätä koulua olisi voinut ajatella vielä pari luokkatilaa suuremmaksi, eskariryhmille. 29

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 4 Perusopetus Perusopetuksen kouluverkko on koko maassa vuosina 2 21 muuttunut siten, että alakoulujen (vuosiluokat 1 6) määrä on vähentynyt oppilasmäärän vähenemisen myötä (taulukko 6). Alakoulujen keskikoko on vähitellen kasvanut. Taulukko 6. Koko maan peruskoulujen oppilasmäärä (A), koulujen lukumäärä (B) ja keskikoko (C) vuosina 2, 26 ja 21. Vuosi Alakoulut Yläkoulut Yhtenäiskoulut A B C A B C A B C 2 37 158 3 37 122 158 321 557 284 34 982 14 336 26 31 613 2 477 125 14 386 444 315 88 55 234 376 21 279 142 2 89 134 116 92 373 311 115 222 323 357 Myös yläkoulujen (vuosiluokat 7 9) määrä ja oppilasmäärä ovat vähentyneet. Keskikoko on vuodesta 2 vuoteen 21 hieman kasvanut. Yhtenäiskoulujen (vuosiluokat 1 9) määrä ja oppilasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti. Keskikoko on vuodesta 2 vuoteen 21 hieman kasvanut. Osittain ala- ja yläkoulujen määrän väheneminen ja yhtenäiskoulujen määrän lisääntyminen johtuu siitä, että jo olemassa olleita ala- ja yläkouluja on hallinnollisesti ja myös toiminnallisesti muutettu yhtenäiskouluiksi. Tämä perusopetuksen rakenteellinen muutos heijastuu myös taulukon 6 oppilasmääriin ja mutkistaa perusopetuksen kouluverkon muutosten analysointia. Etenkin pienten alakoulujen vähenemiseen ovat vaikuttaneet paitsi pienenevät oppilasikäluokat myös korvamerkityn pienkoululisän poistaminen vuonna 26. ARTTU-kuntien perusopetuksen kouluverkkoa kuvataan seuraavissa luvuissa koulujen määrillä, oppilasmäärillä ja koulujen keskikoolla oppilasmäärinä mitattuna koko ajan myös valtakunnallisiin lukuihin verraten. Taustamuuttujina käytetään kuntien Paras-luokitusta, kuntien väestömäärän muutosta, kuntatyyppiä, kunnan kokoa ja yksikielisyyttä/kaksikielisyyttä. 4.1 Alakoulut ARTTU-kunnissa on ollut alakouluja (vuosiluokat 1 6) vuonna 2 664, vuonna 26 559 ja vuonna 21 477. Alakoulujen määrän prosentuaalinen vähennys vuodesta 2 vuoteen 26 on ollut 15,8 ja vuodesta 26 vuoteen 21 14,7 (kuvio 3). Se on vähemmän kuin koko maassa keskimäärin (18,4 ja 15,7). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 28,2 % (koko maa 31,2 %). 3

3 2 1-1 -2-3 -13,1-11,9-16,2-15,8-16,3-13,2-14,7-2,9 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 3. Alakoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja Kuvio 3. Alakoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 26-21 Paras-luokituksen Paras-luokituksen mukaan (N mukaan = 4). (N=4) Vuosien 2 ja 26 välillä on alakoulujen määrä prosentuaalisesti eniten vähentynyt muissa kunnissa ja vuosien 26 ja 21 välillä liitoskunnissa. Koko tarkasteltavalla ajanjaksolla (2 21) alakoulujen määrä on vähentynyt eniten muissa kunnissa (3,6 %). Liitoskunnissa vähennys on ollut 27,3 % ja syvenevän yhteistyön kunnissa 26,2 %. ARTTU-kuntia väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on alakoulujen lukumäärä vuosina 2 26 vähentynyt eniten vähenevän väestön kunnissa (27,1 %) ja vähiten voimakkaan kasvun kunnissa (9,4 %). Vuosina 26 21 vähennystä on ollut eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (31,7 %) ja vähiten stabiilin väestömäärän kunnissa. Koko ajanjaksolla (2-21) vähennystä on ollut eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (55,6 %) ja vähiten voimakkaan kasvun kunnissa (22,2 %). Kuntatyypin mukaan tarkasteltuna on alakoulujen määrä sekä vuosina 2 26 että 26 21 vähentynyt eniten maaseutumaisissa kunnissa (28 % ja 29 %) ja vähiten kaupunkikunnissa (8,7 % ja 12,1 %). Myös kuntakoon mukaan on yleislinja lähestulkoon sama: mitä pienempi kunta sitä enemmän on alakoulujen määrä prosentuaalisesti vähentynyt. Kaksikielisissä kunnissa on alakoulujen määrä vähentynyt vuosina 2 26 7 %, vuosina 26 21 16,4 % ja vuosina 2 21 22,2 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 18,3 %, 14,1 % ja 29,8 %. Alakoulujen oppilasmäärä on ARTTU-kunnissa vuodesta 2 vuoteen 26 vähentynyt 12 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 1,2 %. Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 2,9 %. Koko maan vastaavat luvut ovat vain hieman suuremmat: 16,1 %, 1,1 % ja 24,6 %. Vuodesta 2 vuoteen 26 on alakoulujen oppilasmäärä vähentynyt suunnilleen samassa määrin eri Paras-kuntatyypeissä (kuvio 4). Vuodesta 26 vuoteen 21 on syvenevän yhteistyön kunnissa vähennys ollut suhteellisesti pienempi kuin liitoskunnissa ja muissa kunnissa. 3 31

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 3 2 1-1 -2-11,6-13,1-12 -12-11,5-4,8-1,6-1,2-3 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 4. Alakoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 4. Alakoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Väestömäärän muutoksen suhteen on alakoulujen oppilasmäärän prosentuaalinen muutos ollut suurin sekä vuosina 2 26 että 26 21 voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (-3,1 % ja -21,4 %) ja pienin voimakkaan kasvun kunnissa (-9,1 ja -9,8 %) (ks. liite 2). Alakoulujen määrä on myös vähentynyt samansuuntaisesti. Alakoulujen ja alakoulujen oppilasmäärien muutoksen tarkastelua ja arviointia hankaloittaa se seikka, että osa alakouluista on muuttunut osaksi yhtenäiskoulua ja sen myötä myös osa alakouluikäisistä oppilaista luokitellaan (myös tässä raportissa) yhtenäiskoululaisiksi. Jos unohdetaan koulumuodot ja tarkastellaan oppilaita vain alakouluikäisinä (vuosiluokat 1-6) ja yläkouluikäisinä (vuosiluokat 7 9), ovat alakouluikäisten oppilaiden määrien muutokset seuraavia: Koko maassa on vuosina 2 26 vähennystä ollut 6,9 % ja vuosina 26 21 4,8 %. Koko ajanjaksolla vähennys koko maassa on 11,3 %. ARTTU-kunnissa vähennys on vuosina 2 26 ollut 4,9 %, vuosina 26 21 4,3 % ja koko ajanjaksolla 9,3 % (liite 2). Myös alakouluikäisten muutosprosentit ovat ARTTU-kunnissa hieman alhaisemmat kuin koko maassa keskimäärin. Taustamuuttujien suhteen alakouluikäisten muutostrendit ovat samat kuin alakoulujen oppilasmäärien muutoksissakin. Koulujen keskikokolukuna käytetään tässä raportissa aritmeettista keskiarvoa, ellei erikseen toisin mainita. ARTTU-kuntien alakoulujen keskikoko oli vuonna 2 137 oppilasta, vuonna 26 143 oppilasta ja vuonna 21 15 oppilasta. Koko maan vastaavat luvut ovat olleet hieman pienemmät: 122, 125 ja 134. Keskikoon kasvu koko ajanjaksolla on ARTTUkunnissa (9,5 %) samaa tasoa kuin koko maassa (9,8 %). Alakoulujen koon hajonta on koko maassa suuri (ARTTU-kunnissa 1-633) ja jakauma sillä tavoin vino, että pieniä kouluja on huomattavasti enemmän kuin suuria. Aritmeettista keskiarvoa paremmin alakoulujen keskikokoa ehkä kuvaisi mediaani, joka on ARTTU-kunnissa ollut 81 oppilasta vuonna 2, 9 oppilasta vuonna 26 ja 112 oppilasta vuonna 21. 32 4

2 15 1 147 113 134 137 149 117 149 143 158 127 154 15 5 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 5. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 5. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Alakoulujen keskikoko on kaikkina vuosina ollut suurin liitoskunnissa (kuvio 5). Ero muihin tosin ei ole suuri. Vuodesta 2 vuoteen 26 on keskikoko kasvanut suhteessa eniten (11,2 %) muissa kunnissa. Tuolloin myös koulujen määrä väheni selvästi. Syvenevän yhteistyön kunnissa keskikoko kasvoi 3,5 % ja liitoskunnissa keskikoko ei juuri muuttunut. Vuodesta 26 vuoteen 21 on keskikoko kasvanut eniten syvenevän yhteistyön kunnissa (8,5 %). Liitoskunnissa kasvu on ollut 6 % ja muissa kunnissa 3,4 %. Koko ajanjaksolla (2 21) keskikoko on kasvanut eniten muissa kunnissa (14,9 %). Syvenevän yhteistyön kunnissa kasvu on ollut 12,4 % ja liitoskunnissa 7,5 %. Väestömäärän muutoksen mukaan on keskikoko kaikkina tarkasteluvuosina ollut pienin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja suurin voimakkaan kasvun kunnissa (p<.1) (liite 2). Vuodesta 26 vuoteen 21 on keskikoko kasvanut suhteessa eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Näissä kunnissa on myös sekä alakoululaisten että alakoulujen määrä vähentynyt suhteessa eniten. On tosin huomattava, ettei keskikoko näissä kunnissa edelleenkään, vuonna 21, ole ollut kovin korkea (69). Koko ajanjaksolla on keskikoko kasvanut eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (15 %) ja vähiten (5,5 %) voimakkaan kasvun kunnissa. Väestömäärän muutosta vastaavasti on alakoulujen keskikoko ollut pienin maaseutumaisissa kunnissa ja suurin kaupungeissa kaikkina vuosina (p<.1). Keskikoko on vuodesta 2 vuoteen 21 kasvanut vähitellen kaikissa kuntatyypeissä ja suhteessa eniten taajamissa (liite 2). Alakoulujen keskikoko kasvaa myös kunnan koon kasvaessa (p<.1). Tämä pätee kaikkiin tarkasteluvuosiin. Poikkeuksena ovat pienet kunnat ( 5 ), joissa keskikoko on koko ajan laskenut. Suhteessa eniten keskikoko on ajan myötä kasvanut kokoluokassa 5 1 1 asukasta. Kaksikielisissä kunnissa on alakoulujen keskikoko ollut vuonna 2 145 oppilasta, vuonna 26 137 ja vuonna 21 142 oppilasta. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 135, 145 ja 153. Yksikielisissä kunnissa alakoulujen keskikoon kasvu on ollut suoraviivaisempaa. Kaksikielisissä kunnissa keskikoko on itse asiassa pysynyt suunnilleen samalla tasolla kymmenen vuoden ajan. 5 33

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Alakoulujen kunnittain lasketussa keskikoossa on ARTTU-kunnissa suurta vaihtelua. Pienin keskikoko on vuonna 2 ollut 2 ja suurin 247 oppilasta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jonkin kunnan alakoulujen oppilasmäärän keskiarvo on 2 ja jonkin toisen kunnan 247. Vuonna 26 on pienin keskikoko ollut 28 ja suurin 259 oppilasta. Vuonna 21 vastaavat luvut olivat 22 ja 281 oppilasta. Hajonta on hieman kasvanut. 4.2 Yläkoulut Yläkoulujen määrä on ARTTU-kunnissa tasaisesti vähentynyt. Vuonna 2 niitä oli 131, vuonna 26 13 ja vuonna 21 84. Kuudessa kunnassa (N = 4) ei ole ollut yläkoulua, mutta niissä kussakin on ollut vähintään yksi yhtenäiskoulu. Yläkoulujen määrän prosentuaalinen vähennys ARTTU-kunnissa on vuodesta 2 vuoteen 26 21,4 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 18,4 % (kuvio 6). Koko maan vastaavat luvut ovat hieman pienemmät (2,3 % ja 16 %). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 38,8 % (koko maa 33 %). 3 2 1-1 -2-3 -2-7,1-26,3-21,9-21,4-2,3-2 -18,4 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 6. Yläkoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 6. Yläkoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Suhteessa eniten yläkoulujen määrä on vuosina 2 26 vähentynyt syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa kunnissa. Vuosina 26 21 vähennystä on ollut eniten liitoskunnissa ja muissa kunnissa. Koko ajanjaksolla (2-21) yläkoulujen määrä on vähentynyt suhteessa eniten muissa kunnissa (37,5 %). Liitoskunnissa vähennys on ollut 36,3 % ja syvenevän yhteistyön kunnissa 31,6 %. Väestömäärän muutoksen mukaan on yläkoulujen lukumäärä vuodesta 2 vuoteen 26 ja vuodesta 26 vuoteen 21 vähentynyt eniten vähenevän väestön kunnissa (36,4 % ja 28,6 %) ja vähiten kasvukunnissa (17,8 % ja 13,5 %). Myös yläkoululaisten määrän prosentuaalinen muutos noudattaa samaa trendiä. Muutos sekä koulujen että oppilaiden suhteellisissa osuuksissa on lähestulkoon alakoulujen tilannetta vastaava (ks. liite 2). Kuntatyypin mukaan on yläkoulujen määrä vuodesta 2 vuoteen 26 ja vuodesta 26 vuoteen 21 vähentynyt eniten maaseutumaisissa kunnissa (36,4 % ja 42,9 %) ja 34

kaupungeissa (2,4 % ja 2,5 %). Taajamissa yläkoulujen määrä on pysynyt samana. Sama kehitys näkyy myös kuntakoossa. Eniten yläkoulujen määrä on vähentynyt seuraavasti: kokoluokka 5 asukasta (2 % ja 5 %), 5 1 1 (5 % ja 25 %) ja yli 5 (21,2 % ja 2,9 % (ks. liite 2). Välikoon kunnissa yläkoulujen määrä ei ole juuri muuttunut. Kaksikielisissä kunnissa on yläkoulujen määrä vähentynyt vuosina 2 26 16,7 %, vuosina 26 21 2 % ja vuosina 2 21 33,3 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 22,8 %, 18 % ja 36,6 %. Yläkoulujen oppilasmäärä on ARTTU-kunnissa vähentynyt vuodesta 2 vuoteen 26 11,8 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 15,8 %. Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 25,8 %. Koko maan vastaavat luvut ovat samaa tasoa: 11,3 %, 17,3 % ja 26,7 %. Vuodesta 2 vuoteen 26 yläkoulujen oppilasmäärä on vähentynyt prosenteissa ilmaistuna eniten syvenevän yhteistyön kunnissa (kuvio 7). Tuolloin myös yläkoulujen määrä väheni muita kuntia enemmän. Vuodesta 26 vuoteen 21 on vähennystä ollut eniten liitoskunnissa. Koko ajanjaksolla (2 21) on vähennystä ollut eniten muissa kunnissa (26,9 %). Liitoskuntien vähennys on 26 % ja syvenevän yhteistyön kuntien 15,8 %. 3 2 1-1 -2-9,6-17,1-13,2-11,8-18,3-7 -15,7-15,8-3 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 7. Yläkoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 7. Yläkoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Väestömäärän muutoksen mukaan on yläkoulujen oppilasmäärä vuodesta 2 vuoteen 26 ja vuodesta 26 vuoteen 21 vähentynyt eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (-35 % ja -33,2 %) ja vähiten kasvukunnissa (-2,5 % ja -14,3). Myös yläkoulujen määrien ja yläkoulujen oppilasmäärien muutoksen tarkastelua ja arviointia hankaloittaa se, että osa yläkouluista on muuttunut osaksi yhtenäiskoulua ja sen myötä myös osa yläkouluikäisistä oppilaista luokitellaan (myös tässä raportissa) yhtenäiskoululaisiksi. Jos unohdetaan koulumuodot ja tarkastellaan oppilaita vain alakouluikäisinä (vuosiluokat 1 6) ja yläkouluikäisinä (vuosiluokat 7 9), ovat yläkouluikäisten oppilaiden lukumäärien muutokset seuraavia: Vuodesta 2 vuoteen 26 on yläkouluikäisten määrä lisääntynyt sekä koko maassa (4,3 %) että ARTTU-kunnissa (2,4 %). Vuodesta 26 vuoteen 21 määrä on puolestaan vähentynyt sekä koko maassa (4,5 %) että ARTTU-kunnissa (4,1 %). Koko ajanjaksolla (2-21) muutosprosentit ovat: -,4 % (koko maa), -1,7 % (ARTTU-kunnat). 35

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Vuosien 2 26 välisenä aikana on yläkouluikäisten määrässä ollut nousupiikki. Siitä huolimatta yläkoulujen määrä on vähentynyt. Juuri tuona ajanjaksona yhtenäiskouluja perustettiin huomattavassa määrin. Perusopetusverkossa tapahtui merkittävä rakenteellinen muutos sekä koko maassa että ARTTU-kunnissa jo ennen Paras-hanketta. Muutoksen taustat ja perustelut ovat sekä taloudelliset että pedagogiset. Vuosien 2 26 välisenä aikana yläkouluikäisten määrä väheni ainoastaan syvenevän yhteistyön kunnissa. Näissä kunnissa myös yläkoulujen ja yläkoululaisten määrä väheni eniten. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkasteltaessa väheni yläkouluikäisten määrä vuosina 2-26 eniten (31,7 %) voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja lisääntyi kasvukunnissa (7,8 %) ja voimakkaan kasvun kunnissa (6,8 %). Vuosina 26 21 määrä kasvoi hieman voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja väheni muissa kunnissa. Koko ajanjaksolla (2-21) yläkouluikäisten määrä on vähentynyt voimakkaasti vähenevän väestön (3,2 %), vähenevän väestön (15 %) ja stabiilin väestömäärän kunnissa (7,6 %) ja lisääntynyt kasvukunnissa (1,8 %) ja voimakkaan kasvun kunnissa (6,6 %). ARTTU-kuntien yläkoulujen keskikoko oli vuonna 2 323 oppilasta, vuonna 26 362 oppilasta ja vuonna 21 373 oppilasta (kuvio 8). Koko maan vastaavat luvut ovat olleet 284, 315 ja 311. ARTTU-kuntien yläkoulujen mediaanikoot eri tarkasteluvuosilta ovat 38, 36 ja 364. ARTTU-kuntien yläkoulujen keskikoko on vuodesta 2 vuoteen 26 kasvanut 12,1 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 3 %. Koko ajanjaksolla (2 21) kasvu on ollut 15,5 %. Koko maan vastaavat luvut ovat: 1,9 %, -1 % ja 9,5 %. 5 4 368 346 323 342 414 385 362 351 415 45 373 3 33 2 1 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 8. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 8. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Yläkoulujen keskikoko on kaikkina vuosina ollut suurin syvenevän yhteistyön kunnissa ja pienin liitoskunnissa. Erot eivät ole kovin suuria. Vuodesta 2 vuoteen 26 on keskikoko kuitenkin kasvanut suhteessa eniten liitoskunnissa (12,9 %). Syvenevän yhteistyön kunnissa kasvu on ollut 12,5 % ja muissa kunnissa 11,3 %. Vuosien 26 ja 21 välillä ei yläkoulujen keskikoko ole enää kovin paljoa muuttunut. Suhteessa eniten se on kasvanut muissa kunnissa (5,1 %). Koko ajanjaksolla (2 21) on keskikoko suhteessa eniten 36

kasvanut muissa kunnissa (17 %). Liitoskunnissa kasvu on ollut 15,8 % ja syvenevän yhteistyön kunnissa 12,8 %. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on yläkoulujen keskikoko alakoulujen tapaan ollut pienin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja suurin voimakkaan kasvun kunnissa (p<.1). Eri tarkasteluvuosien väliset kasvuerot eivät ole lineaarisia (liite 2). Vuodesta 2 vuoteen 26 keskikoko on pienentynyt voimakkaasti vähenevän kasvun kunnissa ja kasvanut eniten kasvukunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on keskikoko suhteessa eniten kasvanut vähenevän väestön ja stabiilin väestömäärän kunnissa. Keskikoko on pienentynyt eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Koko ajanjaksolla on keskikoko pienentynyt eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (35 %) ja kasvanut eniten vähenevän väestön kunnissa (3 %). Kuntatyypin mukaan on keskikoko kaikkina vuosina ollut suurin kaupungeissa ja pienin maaseutumaisissa kunnissa (p<.1). Maaseutumaisissa kunnissa keskikoko on ajan myötä pysynyt lähes samana, taajamissa hieman pienentynyt ja kaupungeissa kasvanut. Kuntakoon mukaan ei keskikoon ja kunnan koon suhde ole aivan suoraan lineaarinen. Pienin keskikoko on ollut kuntakokoluokassa 5 mutta suurin se on ollut kokoluokassa 1 1 2 asukasta. Pienemmissä kunnissa yläkoulujen keskikoko on pienentynyt ja suuremmissa kasvanut (liite 2). Kaksikielisissä kunnissa on yläkoulujen keskikoko ollut vuonna 2 319 oppilasta, vuonna 26 366 ja vuonna 21 38 oppilasta. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 324, 361 ja 372. Keskikoossa ei ole juuri eroja ja keskikoko on myös kasvanut samaa tahtia sekä yksi- että kaksikielisissä kunnissa. Yläkoulujenkin kunnittain lasketussa keskikoossa on ARTTU-kunnissa suurta vaihtelua. Pienin on vuonna 2 ollut 2 ja suurin 247 oppilasta. Vuonna 26 vastaavat luvut ovat olleet 66 ja 733 oppilasta ja vuonna 21 54 ja 75 oppilasta. Hajonta on vähitellen kasvanut. 4.3 Yhtenäiskoulut Vuonna 1999 toteutetun koululakien kokonaisuudistuksen yhteydessä perusopetusta ei enää ole jaettu ala-asteisiin (vuosiluokat 1 6) ja yläasteisiin (vuosiluokat 7 9). Tämän lainsäädännöllisen esteen poistuttua on kunnissa viimeisen kymmenen vuoden aikana siirrytty yhä vahvemmin yhtenäiskoulumuotoiseen (vuosiluokat 1 9) perusopetukseen. Kuntaliiton selvityksen (Karvonen ym. 29, 35) mukaan yhtenäiskoulujen nähdään antavan mahdollisuuden riittävän suurien kouluyksiköiden muodostamiseen ja toiminnan tehostamiseen. Vaikka yhtenäiskoulujen myötä kouluverkko tiivistyy määrällisesti, niin toiminnan laadun katsotaan kuitenkin parantuvan opettajien yhteistyön lisääntyessä. Yhtenäiskoulujen merkityksen katsotaan korostuvan varsinkin niillä alueilla, joissa oppilasmäärät vähenevät. Haja-asutusalueilla yhtenäiskoulujen uskotaan tulevaisuudessa parhaiten turvaavan perusopetuspalvelujen säilymisen lähipalveluna. Uusilla asuinalueilla yhtenäiskouluratkaisut nähdään ensisijaisena vaihtoehtona perusopetuspalveluja suunniteltaessa. Niiden uskotaan yleistyvän myös asutuskeskuksissa. Pedagogisempina hyötyinä Kuntaliiton selvityksessä mainitaan mm. yhtenäiskoulujen eheyttävän oppilaan koulunkäyntiä ja luovan turvallisemman kouluympäristön koko peruskoulun ajaksi. Yhtenäiskoulujen nähdään myös helpottavan opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamista ja eheyttävän koulun toimintakulttuuria. Luokanopettajien ja aineenopettajien yhteistyön katsotaan tiivistyvän luonnostaan. Mahdollisuus käyttää opettajia 37

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa joustavasti eri vuosiluokilla koetaan keinoksi parantaa opetuspalvelujen laatua ja helpottavan opettajien osaamisen hyödyntämistä eri kouluasteilla. Kuntaliiton selvitystä tukevat myös haastateltujen kokemukset yhtenäiskouluista: Tämä koulu syntyi yläkoulusta ja lähialakoulusta. Se oli sekä taloudellinen että pedagoginen ratkaisu. Pieni yläkoulu oli ollut äärettömän huonossa kunnossa ja tilat toimimattomia. Jotakin oli joka tapauksessa tehtävä. Koulu remontoitiin ja tehtiin yhtenäiskouluksi. Ajan hengen mukaan ajatuksena oli, että koko perusopetus keskitetään samalle mäelle. Koulut yhdistämällä saatiin säästöä ja opettajaresurssit paremmin käyttöön. Alaluokkien opettajat opettavat yläluokkien liikunnat ja musiikit. Kolmosen opettaja vetää yhden valinnaiskurssin yläluokilla. Myös yläluokkien opettajia käytetään alaluokilla. Uskonnon ja historian lehtori opettaa kuutosia ja vähän viitosellekin. Alkuopetuksessa on ollut joku matemaatikkokin pitämässä tuntia. Myös fysiikka/kemia on aika luonnollinen aineyhdistelmä, millä aloittaa aineenopettajakontakti jo 5-6 -luokilla. Alakoulun kieltenopettaja on opettanut yläkoulun ryhmää, saanut uutta haastetta työhönsä. Sillä tavoin on saatu tasattua opettajien työmäärää. Opettajat saavat pitemmän oppilaantuntemuksen ja vähitellen alkaa tuntua siltä, että ollaan saman koulun opettajia kaikki. Oppilaissakin ehkä näkee sen, etteivät he ajattele, että tuo on se kolmosen opettaja, vaan he ovat meidän koulun opettajia. Yhtenäiskoulu on kylää kokoava. Tulee pitkiä kontakteja koteihin ja lähiympäristöön ja oppilaat tuntevat opettajat. Olisi mahtavaa, kun olisi vielä oma pieni lukio samassa. Henkilöstön joustavan käytön kannalta pieni yläkoulu yksin on liian pieni. Kun uusia opettajia rekrytoidaan, heidät rekrytoidaan yhtenäiskoulupedagogisella ajatuksella. Kaikkien kanssa tehdään töitä ja tuurataan toinen toista. Haaveena olisi, että valinnaisuutta tulisi myös 5-6 -luokille, että pystyttäisiin joustavasti tekemään pienempiä ja isompia ryhmiä ja lisäämään valinnanmahdollisuutta koko koulun tasolle. Yhtenäiskouluja, tai hieman yhtenäisempiä kouluja, on syntynyt ja tulee syntymään vaihtelevina yhdistelminä eri kuntien tarpeiden mukaan: Meillä 5 6-luokat siirtyivät kaikista kyläkouluista vuonna 27 yläkouluun, joka on nyt 5 9 plus pieni lukio. Kyläkoulut ovat kaikki 1-4 -luokkaisia. Lähtökohta tällaisen yhtenäiskouluratkaisun rakentamiseen oli aikoinaan säästöt. Siinä samassa yhteydessä lakkautettiin yksi koulu. Tällä kokonaisuudella laskettiin tuntikehyksestä säästyvän iso määrä kerralla. Sen jälkeen ovat kustannukset pysyneet kurissa. Silloin pyrittiin ennakoimaan kustannustason nousua, kun tiedettiin että oppilasmäärät laskevat. Kyllä valtuustossa kova vääntö käytiin ja pelkoja oli paljon, sivukouluilta varsinkin. Edelleenkin jotkut puhuvat siitä, että kun siirrytään jo neloselta yläkouluun, niin millaisia vaikutteita sieltä tulee. Näen, että on mennyt yllättävän hyvin. Tätä kyllä valmisteltiin puolitoista vuotta ihan käytänteistä lähtien. Itse pidin suurimpana haasteena saada aine- ja luokanopettajat puhumaan samaa kieltä. Siinä on menty pala kerrallaan eteenpäin. Asioita puidaan ja puidaan ja jos tulee kompastuskivi, niin rehtori vaan sanoo, että nyt mennään näin. Opettajien yhteiskäyttö tehostuu. Jokainen luokanopettaja opettaa jotakin myös yläkoulun puolella ja yläkoulun opettajista 3-4 opettaa joitakin oppiaineita alakoulun puolella. 38

Aikalailla tehokas paketti meillä on kasassa, niin että me voidaan toteuttaa eri oppilaiden opetus parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvatuksellisen puolen näen erityisen hyvänä siinä, että luokanopettajat ovat meidän aineopettajien keskuudessa. Yhtenäiskouluja oli ARTTU-kunnissa vuonna 2 28, vuonna 26 57 ja vuonna 21 76. Yhtenäiskoulujen määrän lisäys prosentteina ilmaistuna on vuodesta 2 vuoteen 26 ollut 13,6 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 33,3 %. Koko ajanjaksolla (2 21) lisäys on ollut 171 %. Koko maan vastaavat luvut ovat 125 %, 38 % ja 211 %). 18 16 14 12 1 8 6 4 2 16,7 16 13,6 8 45,2 25 16,7 2-6 26-1 33,3 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 9. Yhtenäiskoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 9. Yhtenäiskoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Suhteessa eniten yhtenäiskoulujen määrä on vuosina 2 26 lisääntynyt syvenevän yhteistyön kunnissa ja vuosina 26 21 liitoskunnissa (kuvio 9). Koko ajanjaksolla (2 21) yhtenäiskoulujen määrä on liitoskunnissa ja syvenevän yhteistyön kunnissa kolminkertaistunut ja muissa kunnissa kaksinkertaistunut. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on yhtenäiskoulujen lukumäärä lisääntynyt sekä vuodesta 2 vuoteen 26 että vuodesta 26 vuoteen 21 suhteessa eniten voimakkaan kasvun kunnissa (22 % ja 62,5 %) ja toisaalta myös vähenevän väestön kunnissa (2 % ja 16,7 %). Kuntatyypin mukaan on yhtenäiskoulujen määrä sekä vuodesta 2 vuoteen 26 että vuodesta 26 vuoteen 21 eniten lisääntynyt maaseutumaisissa kunnissa (4 % ja 6 %) ja kaupungeissa (116 % ja 39 %). Kunnan koon mukaan näkyy sama kaksijakoisuus: yhtenäiskoulujen määrä on suhteessa eniten lisääntynyt pienimmissä ja suurimmissa kunnissa (liite 2). Kaksikielisissä kunnissa on yhtenäiskoulujen määrä lisääntynyt vuosina 2 26 71 %, vuosina 26 21 42 % ja vuosina 2 21 143 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 114 %, 31 % ja 185 %. Yhtenäiskoulujen oppilasmäärä on lisääntynyt ARTTU-kunnissa vuodesta 2 vuoteen 26 155,2 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 34,6 % (kuvio 1). Koko ajanjaksolla lisäys on ollut 244 %. Koko maan vastaavat luvut ovat: 151,7 %, 3,8 %, 229 %. 39

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 4 35 3 25 2 15 1 5 146,6 384,4 155,2 124 51,7 11,7 2,4 2-6 26-1 34,6 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 1. Yhtenäiskoulujen oppilasmäärän muutos muutos (%) (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 2-26 Paras-luokituksen ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). mukaan (N=4) Kuvio 1. Vuodesta 2 vuoteen 26 yhtenäiskoulujen oppilasmäärä on lisääntynyt prosenteissa ilmaistuna eniten syvenevän yhteistyön kunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on lisäystä ollut eniten liitoskunnissa. Muutokset vastaavat koulujen määrissä tapahtuneita muutoksia. Väestömäärän muutoksen mukaan on yhtenäiskoulujen oppilasmäärä lisääntynyt eniten voimakkaan kasvun kunnissa ja vähiten voimakkaasti vähenevän kasvun kunnissa (liite 2). ARTTU-kuntien yhtenäiskoulujen keskikoko oli vuonna 2 297 oppilasta, vuonna 26 372 oppilasta ja vuonna 21 376 oppilasta (kuvio 11). Keskikoko on ollut hienoisessa kasvussa. Koko maan vastaavat luvut ovat olleet 336, 376 ja 357. ARTTU-kuntien yhtenäiskoulujen mediaanikoot eri tarkasteluvuosilta ovat 299, 374 ja 376. 5 4 3 283 344 297 338 381 428 372 353 341 442 376 2 21 1 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 11. Yhtenäiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 11. Yhtenäiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). 1 4

Yhtenäiskoulujen keskikoko on kaikkina vuosina ollut suurin muissa kunnissa. Vuodesta 2 vuoteen 26 on keskikoko kasvanut suhteessa eniten syvenevän yhteistyön kunnissa (81,4 %). Muissa kunnissa kasvu on ollut 24,4 % ja liitoskunnissa 19,4 %. Vuosien 26 ja 21 välillä ei yhtenäiskoulujen keskikoko ole enää läheskään samassa määrin muuttunut, syvenevän yhteistyön kunnissa jopa hieman pienentynyt. Koko ajanjaksolla (2 21) on keskikoko suhteessa eniten kasvanut syvenevän yhteistyön kunnissa (24,7 %). Kunnat ovat siirtyneet yhtenäiskouluihin eri tahtia ja tämä näkyy taustamuuttujittaisessa tarkastelussa mm. keskikokojen voimakkainakin heilahteluina eri vuosien välillä. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen keskikoko vaihtelee eri vuosina. Vuonna 2 se on ollut suurin vähenevän väestön kunnissa, vuonna 26 kasvukunnissa ja vuonna 21 voimakkaan kasvun kunnissa. Pienin keskikoko on kaikkina vuosina ollut voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on keskikoko kasvanut suhteessa eniten stabiilin väestömäärän kunnissa (7 %) ja vähiten vähenevän väestön kunnissa (-21,2 %) Kuntatyypin mukaan on yhtenäiskoulujen keskikoko ollut suurin kaupungeissa ja pienin taajamissa. Keskikoko on kasvanut taajamissa ja pienentynyt maaseutumaisissa kunnissa ja kaupungeissa. Yhtenäiskoulujen keskikoko kasvaa lähes lineaarisesti kunnan koon kasvaessa. Poikkeuksena ovat kaikkein suurimmat kunnat, joissa keskikoko on lähellä ARTTU-kuntien keskiarvoa. Aikaa myöten yhtenäiskoulujen keskikoko on hieman kasvanut pienimmissä ja aivan suurimmissa kunnissa (liite 2). Kaksikielisissä kunnissa on yhtenäiskoulujen keskikoko ollut vuonna 2 25 oppilasta, vuonna 26 395 ja vuonna 21 415 oppilasta. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 313, 367 ja 365. Kaksikielisissä kunnissa keskikoko on kasvanut hieman ripeämmin kuin yksikielisissä. Yhtenäiskoulujenkin kunnittain lasketussa keskikoossa on ARTTU-kunnissa suurta vaihtelua. Pienin keskikoko on vuonna 2 ollut 79 ja suurin 792 oppilasta. Vuonna 26 vastaavat luvut olivat 97 ja 789 oppilasta ja vuonna 21 146 ja 83 oppilasta. Keskikoko on vähitellen kasvanut ja hajonta pienentynyt. Hyvä esimerkki perusopetuksen kouluverkon muutoksesta kohti yhtenäiskouluja on Oulu. Vuosien 2 21 aikana on alakoulujen määrä vähentynyt 35:stä 19:sta ja yläkoulujen määrä kolmestatoista viiteen. Yhtenäiskoulujen määrä on samana aikana kasvanut yhdestä kolmeentoista. Jos lasketaan koulujen määriä siten, että yksi yhtenäiskoulu on kaksi koulua, on ala- ja yläkoulujen määrä pysynyt samana. Pelkkien numeroiden perusteella tarkastellen koulutuspalvelujen saatavuus ei ole ainakaan koko kaupungin tasolla heikentynyt. Kouluverkon kuntakohtaisia muutoksia käsitellään tarkemmin luvussa 4.5. 4.4 Perusasteen opetusta antavat erityiskoulut Koko maassa on perusasteen opetusta antavia erityiskouluja ollut 25 vuonna 2, 16 vuonna 26 ja 116 vuonna 21. Erityiskoulujen määrä on vuosikymmenessä vähentynyt alle puoleen. Tämä ei suoraan tarkoita sitä, että erityisopetuksen saatavuus ja saavutettavuus olisi puolittunut. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on siirretty yleisopetukseen ja yleisopetuksen yhteyteen erityisluokille. Samoin kuin kyläkoulujen lakkauttamisista on myös erityiskoulujen lakkauttamisista käyty vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan sekä pedagogisin että taloudellisin perusteluin. Opettajien työmäärän on pelätty lisääntyvän jo muutoinkin kasvavissa opetusryhmissä. Toisaalta on koettu, että erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tulisi voida opiskella muiden oppilaiden mukana niin pitkään kuin mahdollista. Erityisopetusta käsiteltiin haastatteluissa toistaiseksi vain lyhyesti. Nykyisen kehityksen koetaan olevan 41

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa hyväksyttävissä niin kauan kuin myös resurssit ovat erityisopetustarpeen mukaisia ja tulevat oppilaiden mukana yleisopetuksen kouluun: Meidän koulussa on erityisopetuspäätöksellä olevien oppilaiden 4 9-luokka-asteiden pienryhmä. Aina välillä oppilaita integroidaan yleisopetukseen. Ihan hyvin ovat pärjänneet ryhmissä. Se on hyvä ratkaisu, että voi opiskella omassa koulussa ja tuki tulee omaan ryhmään. Lisäksi meillä toinen laaja-alainen erityisopettaja tukee oppilaita pääasiassa perusopetusryhmissä ja tilanteen mukaan pienryhmissä. Kun kehystä oli aikaisemmin jonkin verran enemmän, niin oli joustavia ryhmiäkin kunnassa enemmän, pienryhmiä, jotka eivät edellyttäneet erityisopetuspäätöksiä. Oppilaita pystyttiin paremmin ryhmittelemään joustavasti. Viime valtuustokaudella päädyttiin erityiskoulun lakkauttamiseen. Ehataso siihen vielä jäi, mutta muutoin oppilaat integroitiin normaaliopetukseen. Alkuun oli vastustusta ja monenlaista epäilyä. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole. Osaamista ja resurssia (erityisopettajia) saatiin tällä systeemillä laajemman oppilasjoukon käyttöön. Ja kyllä erityiskouluun siirrot ovat vaikeita kaikkien näkökulmasta. On parempi tukea omaan lähikouluun niin pitkälti kuin mahdollista. Tupaluokkia ( tukiluokkia ) on tietyillä kouluilla (suuremmilla), esimerkiksi 1 2:lla oma, 3 4:lla oma ja 5 6:lla oma eli oppilaalla on oma kotiluokka ja tietyissä aineissa hän käy tuvassa. Perinteisten oppimisvaikeuksien kanssa pärjää kyllä, mutta sosiaaliset ja psyykkiset vaikeudet ovat paljon haasteellisempia, että missä on tällaisen oppilaan paikka. Pitäisi olla jokin välimuoto. Sairaalakouluun siirto on rankka ja kallis toimenpide. Toisaalta jos yksi oppilas terrorisoi kaikkien muiden opiskelua, niin ei sekään ole oikein. On puhuttu koko alueen kuntoutusluokasta, saataisiin oppilas mistä koulusta tahansa kuntoutusluokalle, jossa olisi erityisopettaja, avustaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Meillä pyritään palkkaamaan erityisopettajia eikä erityisluokanopettajia ja on tehty päätös, että tukea ei vähennetä vaikka meillä on tuottavuusvelvoite. Oppilas pyritään saamaan pysymään yleisopetuksessa niin kauan kuin mahdollista sillä, että myös tuki menee mukana yleisopetukseen. Meillä on lisäksi koulutettu omasta väestä 3-4 pedagogista tukihenkilöä opettajille, kumppaneita, jotka pystyvät oikeasti tukemaan, kokeneena kollegana rinnalle kulkemaan joksikin aikaa. Vuonna 2 oli perusasteen opetusta antavia erityiskouluja 28 ARTTU-kunnassa, vuonna 26 2 ja vuonna 21 13 kunnassa. Erityiskoulujen lukumäärä oli vuonna 2 67, vuonna 26 4 ja vuonna 21 29. Lukumääräisesti selvästi eniten erityiskouluja on ollut yli 5 asukkaan kaupungeissa (liite 2). Ne ovat pääosin liitoskuntia ja muita kuntia. Erityiskoulujen määrän vähennys prosentteina on ARTTU-kunnissa vuodesta 2 vuoteen 26 ollut 4,3 ja vuodesta 26 vuoteen 21 27,5 (kuvio 12). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 56,7 %. Koko maan vastaavat luvut ovat samaa tasoa: 36 %, 27,5 % ja 53,6 %. 42

2 1-1 -2-3 -4-5 -6-43,6-9,1-27,8-4,3-4 -38,5-5 2-6 26-1 -27,5 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 12. Erityiskoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 12. Erityiskoulujen lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Erityiskoulujen määrä on koko ajanjaksolla suhteessa eniten vähentynyt syvenevän yhteistyön kunnissa (6 %). Muissa kunnissa vähennys on ollut 25 % ja liitoskunnissa 21 %. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on erityiskoulujen lukumäärä vähentynyt kaikissa väestömäärän muutosluokissa, mutta suhteessa eniten voimakkaasti vähenevän väestön ja vähenevän väestön kunnissa. Näissä kunnissa ei vuonna 21 enää ole ollut lainkaan perusasteen opetusta antavia erityiskouluja. Kuntatyypin mukaan näkyy vastaava kehitys. Vähennystä on ollut kaikissa kuntatyypeissä, mutta suhteessa eniten maaseutumaisissa kunnissa ja taajamissa. Lukumääräisesti eniten vähennystä on ollut kaupungeissa, koska niissä erityiskoulut myös pääosin, ja aikaa myöten yhä selvemmin, sijaitsevat. (liite 2). Myös kuntakoon mukaan on kehitys sama. Pienimmissä ARTTU-kunnissa ei enää ole erityiskouluja. Kaksikielisissä kunnissa on erityiskoulujen määrä vähentynyt vuosina 2-26 33,3 %, vuosina 26 21 2 % ja vuosina 2 21 46,7 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 42,3 %, 3 % ja 59,6 %. Erityiskoulujen oppilasmäärä on ARTTU-kunnissa vähentynyt vuodesta 2 vuoteen 26 29,8 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 23,5 %. Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 46,3 %. Samoin kuin koulujen määrä on myös oppilasmäärä lähes puolittunut. Koko maan vastaavat luvut ovat lähes samaa tasoa: 31,7 %, 17,3 % ja 45,9 %. Prosentuaalisesti eniten erityiskoulujen oppilasmäärä on vuosina 2 26 vähentynyt syvenevän yhteistyön kunnissa ja vuosina 26 1 muissa kunnissa (kuvio 13). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennystä on ollut eniten syvenevän yhteistyön kunnissa (53 %). Liitoskunnissa vähennys on ollut 47 % ja muissa kunnissa 43 %. 43 12

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 2 1-1 -2-3 -4-5 -6-38,5-11,8-13,9-13,2-29,8-35,6-45,8 2-6 26-1 -23,5 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 13. Erityiskoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina Kuvio 13. Erityiskoulujen oppilasmäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 2-26 Paras-luokituksen ja 26-21 mukaan Paras-luokituksen (N = 4). mukaan (N=4) Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on erityiskoulujen oppilasmäärä koko ajanjaksolla pudonnut nollaan vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa, koska niissä ei vuonna 21 enää ole ollut erityiskouluja. Muutos on tapahtunut pääasiallisesti vuosien 2-26 aikana. Stabiilin väestömäärän kunnissa on vähennys koko ajanjaksolla ollut noin 53 %, kasvukunnissa 43 % ja voimakkaan kasvun kunnissa 48 %. ARTTU-kuntien erityiskoulujen keskikoko oli vuonna 2 64 oppilasta, vuonna 26 75 oppilasta ja vuonna 21 8 oppilasta (kuvio 14). Mediaanit olivat 48, 39 ja 57. Koko maan keskiarvot ovat olleet 48, 51 ja 56. 12 1 8 6 4 6 42 84 64 66 46 13 75 69 66 18 8 2 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 14. Erityiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, Kuvio 26 ja 14. 21 Erityiskoulujen Paras-luokituksen keskikoko mukaan (oppilasmäärä) (N = 4). ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) 44 13

Erityiskoulujen keskikoko on ollut kaikkina tarkasteluvuosina suurin muissa kunnissa ja pienin syvenevän yhteistyön kunnissa. Koko ajanjaksolla (2 21) on erityiskoulujen keskikoko kasvanut eniten syvenevän yhteistyön kunnissa (57 %). Muissa kunnissa kasvu on ollut 28,6 % ja liitoskunnissa 15 %. Vuosina 2 26 kasvu oli muissa kunnissa 22,6 %, liitoskunnissa 1 % ja syvenevän yhteistyön kunnissa 9,5 %. Vuosina 26 21 kasvu oli syvenevän yhteistyön kunnissa 43,5 %, muissa kunnissa 4,8 % ja liitoskunnissa 4,5 %. Väestömäärän muutoksen mukaan on keskikoko ollut suurin ja myös kasvanut eniten stabiilin väestömäärän kunnissa ja pienin vähenevän sekä voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Kuntatyypin ja kuntakoon mukaan tarkastellen on keskikoko ollut suurin kaupungeissa ja yli 5 asukkaan kunnissa ja pienin maaseutumaisissa ja pienissä kunnissa (liite 2). Todettakoon tässäkin yhteydessä kuitenkin, että pääosa erityiskouluista sijaitsee suurissa kaupungeissa. Erityiskoulujen keskikoko on aikaa myöten kasvanut kaikissa kuntakokoluokissa. Kaksikielisissä kunnissa on erityiskoulujen keskikoko ollut vuonna 2 92 oppilasta, vuonna 26 132 ja vuonna 21 111 oppilasta. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 52, 57 ja 68. 4.5 Perusopetuskouluverkon kunnittaisesta vaihtelusta ARTTU-kunnissa on ollut keskikooltaan suuremmat perusopetuksen koulut kuin koko maassa keskimäärin. Mutta oppilasmäärien ja koulujen määrien vähenemisen tai lisääntymisen sekä keskikoon kasvun tai pienentymisen suhteen on ARTTU-kunnissa edetty karkeasti ottaen samassa linjassa kuin koko maassa keskimäärin. Keskiarvoinen eteneminen pitää kuitenkin sisällään sen, että yksittäisten kuntien välillä on huomattaviakin eroja kouluverkon muutoksissa vuosien 2, 26 ja 21 välillä sekä ARTTU-kunnissa että todennäköisesti myös koko maassa. Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan kouluverkon muutoksia Paras-luokituksen mukaan siten, että alakoulujen, yläkoulujen ja yhtenäiskoulujen määrät vuosilta 2, 26 ja 21 on laskettu kunnittain yhteen. Yhtenäiskoulu on laskettu kahdeksi kouluksi, mitä se käytännössä onkin. Näistä luvuista on laskettu kunnittaiset prosentuaaliset muutokset vuosille 2 26, 26 21 ja 2 21. 4.5.1 Liitoskunnat 2 26 Porissa (liitos 21) koulujen määrä on kasvanut (+2,6 %). Vöyrin (liitos 27 ja 211), Raaseporin (liitos 29) ja Oulun (liitos 29) koulumäärä ei ole muuttunut lainkaan. Jyväskylässä (liitos 29) on koulujen määrä vain hieman vähentynyt (-1,8 %). Lappeenrannassa (liitos 29 ja 21) ja Äänekoskella (liitos 27) on muutos ollut suurin (-22,9 % ja -2 %). Liitoskuntien keskimääräinen muutos on ollut -7,2 %. 26 21 Lappeenrannan koulujen määrä on kasvanut (+2,7 %). Oulun koulujen kokonaismäärä ei ole muuttunut lainkaan. Kuopiossa (liitos 21) on muutos ollut vähäinen (-2,2 %). Kemiön saaressa (liitos 29) ja Kajaanissa (liitos 27) muutos on ollut suurin (-3,8 % ja -23,8 %). Keskimääräinen muutos on ollut -1,3 %. 45

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 2 21 Koko aikavälillä on koulujen kokonaismäärä muuttunut vähiten Oulussa (, %). Lakkautettujen ala- ja yläkoulujen tilalle on syntynyt keskimääräistä enemmän yhtenäiskouluja. Seuraavaksi vähiten on koulujen määrä muuttunut Porissa (-5,3 %), Vöyrissä (-7,7 %) ja Kuopiossa (-8,2 %). Eniten koulujen määrä on muuttunut Kemiönsaaressa (-4, %), Kajaanissa (-27,3 %), Äänekoskella (-26,7 %) ja Mänttä-Vilppulassa (-25, %). Keskimääräinen muutos on ollut -16,8 %. 4.5.2 Syvenevän yhteistyön kunnat 2 26 Liedon koulujen määrä on kasvanut (+12,5 %). Halsuan, Hirvensalmen, Karkkilan ja Uuraisten koulujen määrä ei ole muuttunut lainkaan. Vähäisempää muutosta on ollut Mustasaaressa (-5, %). Eniten koulujen määrä on muuttunut Kiteellä (-46,2 %) ja Harjavallassa (-33,3 %). Syvenevän yhteistyön kuntien keskimääräinen muutos on ollut -9,2 %. 26 21 Vaasassa koulujen määrä on kasvanut (+9,1 %). Halsuan, Haminan, Harjavallan, Hirvensalmen, Hollolan, Karkkilan, Liedon, Uuraisten ja Vimpelin kouluverkko ei ole määrällisesti muuttunut lainkaan. Vähäisempää muutosta on ollut edelleen Mustasaaressa (-5,3 %). Eniten koulujen määrä on muuttunut Pudasjärvellä (-42,9 %) ja Kiteellä (-28,6 %). Keskimääräinen muutos on ollut -6,5 %. 2 21 Liedon koulujen määrä on kasvanut (+12,5 %). Halsuan, Hirvensalmen, Karkkilan ja Uuraisten kouluverkko ei ole määrällisesti muuttunut lainkaan. Vähäisempää muutosta on ollut Vaasassa (-4, %) Haminassa (-6,3 %) ja Hollolassa (-8,3 %). Eniten koulujen määrä on muuttunut Kiteellä (-61,5 %) ja Pudasjärvellä (-46,7 %). Keskimääräinen muutos on ollut -14,5 %. 4.5.3 Muut kunnat 2 26 Koulujen määrä on kasvanut Sipoossa (+11,8 %), Lempäälässä (+9,1 %) ja Kirkkonummella (+5,3 %). Turussa koulujen määrä on vain hieman vähentynyt (-3,8 %). Eniten koulujen määrä on muuttunut Juuassa (-5, %), Pellossa (-4, %), Kuusamossa (-32, %) ja Lapualla (-26,3 %). Muiden kuntien keskimääräinen muutos on ollut -14,5 %. 26 21 Haukiputaan koulujen määrä on kasvanut (+11,1 %). Juuan, Kirkkonummen, Kotkan ja Lempäälän koulujen kokonaismäärä ei ole muuttunut. Vähäistä muutosta on ollut Lapualla (-7,1 %). Eniten koulujen kokonaismäärä on muuttunut Pellossa (-33,3 %) ja Sodankylässä (-18,8 %). Keskimääräinen muutos on ollut -8,4 %. 46

2 21 Lempäälän ja Kirkkonummen koulujen määrä on kasvanut (+9,1 % ja +5,3 %) Haukiputaan ja Sipoon koulujen määrä ei ole muuttunut. Eniten koulujen kokonaismäärä on koko ajanjaksolla muuttunut Pellossa (-6, %), Juuassa (-5, %), Kuusamossa (-4, %), Lapualla (-31,6 %) ja Sodankylässä (-31,6 %). Keskimääräinen muutos on ollut -21, %. 4.5.4 Kouluverkon muutos ja taustamuuttujat Luvuissa 4.5.1 4.5.3 esitetyt Paras-luokituksen mukaiset keskimääräiset muutokset ovat vielä koostetusti seuraavassa taulukossa: Taulukko 7. Koulujen määrien muutokset (%) ARTTU-kunnissa Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Muutosvuodet Liitoskunnat Syv. yht.työn kunnat Muut kunnat Yhteensä 2 26-7,2-9,2-14,5-1,1 26 21-1,3-6,5-8,4-8,4 2 21-16,8-14,5-21, -17,3 Taulukko 7 kertoo sen, että vuosien 2 ja 26 välisenä aikana on koulujen määrä vähentynyt keskimäärin eniten muissa kunnissa ja syvenevän yhteistyön kunnissa. Vuosien 26 ja 21 välisenä aikana on vähennystä ollut eniten liitoskunnissa. Kuntaliitoksissa tehtäviä hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksia varten on kuntien kouluverkkoa katsottu hiukan tarkemmin, tulevan kunnan kokonaisuuden kannalta. Koko ajanjaksolla 2 21 on koulujen määrä kuitenkin vähentynyt eniten muissa kunnissa. Erot eivät ole suuria. Syvenevän yhteistyön kunnissa on eniten kuntia, joissa koulujen määrä ei ole muuttunut lainkaan. Pääosa niistä on pieniä kuntia. Koulujen määrien väheneminen kaikkina muutosvuosina on taustamuuttujista vahvimmin yhteydessä kuntien väestömäärän muutokseen (taulukko 8). Taulukko 8. Koulujen määrien muutokset (%) ARTTU-kunnissa kunnan väestömäärän muutoksen mukaan (N = 4). Muutosvuodet > -1% -2,5-1% 2,5-2,5% 2,5 1% > 1% 2 26-24,4-15,7-8,4-6,9 +,5 26 21-19,7-9,6-7,4-6,9-1,2 2 21-39,3-23,8-15,5-13,5 -,7 Mitä voimakkaammin on väestö vähentynyt, sitä enemmän on koulujen määrä kunnassa vähentynyt (p<.1). Korrelaatiot eri muutosvuosille ovat: 2 26.57, 26 21.48, 2 21.68. Voidaan tietysti kysyä, miksi myös kasvukunnissa (2,5 1 %) ja 47

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa voimakkaan kasvun kunnissa (>1 %) koulujen määrä on hiljalleen vähentynyt. Ehkä syynä ovat kunnan sisäiset alueelliset väestönmuutokset, jotka ovat johtaneet joidenkin koulujen lakkauttamiseen eikä uusia ole muuallekaan rakennettu. Sekä ala- että yläkoulujen ja yhtenäiskoulujen keskikoot ovat näissä kunnissa vähitellen kasvaneet, tosin myös muissakin väestömäärän muutosluokissa. Koska väestömäärän muutos ja kuntatyyppi korreloivat vahvasti, näkyy koulujen määrän muutos samalla tavalla lähes lineaarisena. Maaseutumaisissa kunnissa on koulujen määrä vähentynyt suhteessa enemmän kuin kaupunkimaisissa (korrelaatiot eri muutosvuosille ovat:.27,.37,.38). Kuntakoon mukaan yleislinja on se, että mitä pienempi kunta sitä enemmän on koulujen määrä vähentynyt. Suhde ei kuitenkaan ole aivan suora. Suhteessa eniten vähennystä on ollut 5 1 asukkaan kunnissa kaikkina muutosvuosina ja kaikkein pienimpien kuntien koulujen määrän muutos on sama kuin kaikkein suurimpienkin. Korrelaatiot eri muutosvuosille ovat:.23,.17,.24. Kaksikielisten kuntien koulujen määrä on vuosina 2 21 vähentynyt keskimäärin 11 % ja yksikielisten 19 %. Vuosina 2-26 vastaavat luvut ovat 2 % ja 12 % sekä vuosina 26 21 9 % ja 8 %. Pienten alakoulujen, kyläkoulujen, lakkauttaminen ei ole yksioikoinen asia. Sitä ei kunnan toimintojen kokonaisuudessa tarkastella (voi tarkastella) pelkästään taloudellisin perustein. Kyse on aina sekä koulusta että koulua ympäröivästä yhteisöstä. Pieniä kouluja ja niiden tilannetta on myös tutkittu monista näkökulmista: opetuksen jatkuminen, opetuksen historia, opetuksen laatu ja menetelmät, opetusyksikön koko, vanhempaintoiminta, opetus- ja oppimisympäristö, koulun ja kylän yhteistyö ja yhteisöllisyys, kunnan ja kylän suhde, koulu palveluna, koulun vaikutus maaseudun vetovoimaisuuteen, lakkautusten säästövaikutukset (ks. Tantarimäki 211). Perusteluja puolesta ja vastaan voidaan hyvin helposti löytää. Haastatteluissa (koulutoimen johtoa ja rehtoreita) olivat etenkin alakoulujen lakkauttamisen syinä vahvasti esillä väestömäärän muutos, kuntatalous ja koulukiinteistöjen kunto. Lakkautus on useiden tekijöiden summa, tilanne, jossa etsitään kohtuullista ratkaisua talouden, pedagogiikan ja paikallispolitiikan ristiaallokossa. Kun koulun lakkauttaminen on kyseessä, tulee erittäin vahvasti esiin kyläyhteisökysymys. Mutta hyvä kysymys on, kuinka todellista se sitten on. Ihminenhän luonnostaan puolustaa olemassa olevaa tilaa ja näkee muutoksen uhkana. Jos ajattelee esimerkiksi koulun X tapausta, niin siinäkin oli hyvin vahva kyläyhteisö, puolusti omaa kouluansa, että kylän elinvoimaisuus pysyy tai kaatuu sen kautta. Voi kyläyhteisön henkeä luoda ja ylläpitää muutenkin kuin että koulu on toiminnassa. Jos ja kun oppilasmäärä on laskeva, ei opetuksellisin perustein voi kyläkoulun säilyttämistä paljon perustella. Alle 2 oppilasta ei koulunpidon kannalta ole järkevä ratkaisu. Ja jos tulee tilojen remontointi aiheelliseksi, niin ainakin X koulun (oppilaita 3) lakkauttaminen oli ihan järkevää. Luulen, että sielläkin sädesieni olisi kohta ollut ajankohtainen asia. Ja sinnekin suurin osa oppilaita oli jo kuljetusoppilaita. Heidän osaltaan tilanne parani. Nyt on remontoidun toisen koulun nykyaikainen opetusteknologia käytössä ja hienot liikuntatilat ja muut. Koulu A? Oli 1-2 koulu, lähiökoulu ja se yhdistettiin pääsääntöisesti aika lähellä olevaan 1-6 kouluun ja osa oppilaista ohjattiin toiseen kouluun, joka on nyt peruskorjattu iso koulu. Tilana koulu A oli aika askeettinen, rivitalonomainen laatikko. 48

Koulu B? Kirkonkylälle tehtiin yhtenäiskoulu ja siinä yhteydessä lakkautettiin koulu, jonka oppilasmäärä oli ollut laskeva. Koulu C? Pieni koulu kuntakeskuksen kupeessa, laskeva oppilasmäärä. Koulut D ja E? Tässä tehdään kolmesta pienestä 1-6 koulusta yksi puolitoistasarjainen. Laajennusremontti on tällä hetkellä käynnissä. Meillä lakkautusraja on alle 3 oppilasta tiettynä laskentapäivänä. Tietysti valtuusto voi tehdä eri päätöksen. Ja jos kylässä on reilua oikeaa piristymistä, niin jatketaan. On vain kyläpoliitikoilla ollut tapana kikkailla oppilasmäärillä. Tavoite on kolmiopettajainen koulu (1 6), jossa on oppilaita joku 4. Eihän kouluverkkoasiassa siitä ole kysymys, että kun joku kyläkoulu loppuu, niin palvelu loppuu. Se vaan siirtyy pikkusen toiseen paikkaan. Oppilaan kannalta tilanne monesti tulee opetuksellisesti paljon järkevämmäksi. Voi saada vielä ilmaisen koulukuljetuksenkin. Lapsi on sopeutuvainen. Vanhemmat, ja suurella todennäköisyydellä vielä isovanhemmat, ovat se kaikista suurin kanto kaskessa. Muistavat kaukaa koulun historiaa. Onko Paras-hankkeella ollut jotain tekemistä lakkautusten kanssa vai ovatko nämä asioita, jotka olisivat tapahtuneet joka tapauksessa? Sitä on vaikea arvioida. Näitä on meilläkin ollut jo aikaisemmin vireillä. Voisi kuvitella, että jos nämä liitetyt kunnat olisivat vielä itsenäisiä, niin koulujen lakkauttamisia ei olisi tapahtunut aivan tällä aikataululla. Kun päätöksenteko on mennyt kauemmas, se tapahtuu ripeämmin ja nopeammin. Kuntaliiton palvelurakennekyselyssä (Karvonen ym. 29, 37) puolet vastaajista (koulutuspalvelujen johtoa) oli sitä mieltä, että palveluverkkoa tehostamalla voidaan parantaa opetuksen laatua ja kohdentaa vapautuvia resursseja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla esimerkiksi oppilashuoltoon ja erityisopetukseen. Yksikkökokojen kasvattamisen katsotaan vahvistavan koulujen henkilöstörakennetta ja osaamista. Kouluverkkoa kehittämällä voidaan vähentää kiinteistökustannuksia ja tehostaa koulukuljetusjärjestelyjä, edesauttaa ryhmäkokojen yhdenmukaistamista ja tasa-arvoisten palvelujen toteuttamista. Kouluverkkoja tulisi myös kehittää nykyistä enemmän yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Erityisesti kuntien reuna-alueilla koulujen oppilaaksiottoalueiden tulisi olla kuntarajat ylittäviä. Myös kuntien yhteiset aluekoulut tulisi nähdä yhtenä vaihtoehtona perusopetuspalvelujen saatavuuden turvaamisessa. Näihin suuntiin toimimisesta näkyi selviä viitteitä kuntien palvelustrategioissa ja myös kunnissa käydyissä keskusteluissa. 4.6 Perusopetuksen saavutettavuus 4.6.1 Etäisyys koulusta Koulujen sijaintia suhteessa kouluikäisiin on tarkasteltu kunnittain siten, että on laskettu, kuinka monta prosenttia 7 14-vuotiaiden lasten ikäluokista asuu korkeintaan yhden kilometrin etäisyydellä ( linnuntietä ) alakoulusta tai yhtenäiskoulun vuosiluokista 1 6 sekä alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta tai yhtenäiskoulun vuosiluokista 7 9. Ikäluokitus ei ole tämän tutkimuksen käyttöön paras mahdollinen, koska se ei erottele 49

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa ala- ja yläkouluikäisiä. Kaikki tässä raportissa käytettävät ikäluokkien sijaintitiedot on saatu Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen luomasta ja ylläpitämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä. Ikäluokkien sijaintitiedot ovat vuosilta 27 ja 21 ja koulujen koordinaatit vuosilta 26 ja 21. Etäisyyslaskelmat on tehnyt fil. yo Petteri Niemi Aalto-yliopistosta. ARTTU-kuntien 7 14-vuotiaista noin 6 % asui vuonna 26 alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta. Vuonna 21 %-osuus on hieman alhaisempi (kuvio 15). Muutos vuosien 26 ja 21 välillä ei ole kovin suuri, vaikka alakoulujen määrä on selvästi vähentynyt. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 61,6 6,6 59,7 59 59,3 57,6 51,6 5 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki 15. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 15. 7 14-vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta asuvien %-osuus on ollut alhaisin syvenevän yhteistyön kunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta asuvien %-osuus laskenut lähes samassa määrin kaikissa Paras-luokissa. Kunnittainen vaihtelu kaikkien luokkien sisällä on huomattavaa. Vuonna 21 se oli liitoskunnissa 23 69 %, syvenevän yhteistyön kunnissa 23 7 % ja muissa kunnissa 17 81 %. Voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa on %-osuus ollut molempina vuosina alhaisin ja kasvukunnissa sekä voimakkaan kasvun kunnissa korkein (p<.1). Alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta asuvien %-osuus on vuodesta 26 vuoteen 21 laskenut myös kaikissa väestömäärän muutosluokissa (liite 2). Väestömäärän muutosta vastaavasti on %-osuus ollut molempina vuosina alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa (p<.1). Aikaa myöten on %-osuus laskenut hieman kaupunkimaisissa kunnissa ja muissa kunnissa pysynyt suunnilleen samana. Myös kunnan koon suhteen on ero sama: %-osuus on sitä suurempi mitä suurempi kunta on kyseessä (p<.1). Vuodesta 26 vuoteen 21 on %-osuus hieman laskenut suuremmissa kunnissa ja noussut aivan pienimmissä kunnissa. Muutokset ovat vähäisiä. Kaksikielisissä kunnissa on alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta asuvien %-osuus ollut vuonna 26 62 % ja vuonna 21 6 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat 59 % ja 57 %. Erot ovat vähäiset ja kehityssuunta sama. Korkeintaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asui ARTTU-kuntien 7 14- vuotiaista 72 % vuonna 26. Vuonna 21 %-osuus on ollut hieman alhaisempi (kuvio Kuvio 5

16). Muutos ei vuosien 26 ja 21 välillä yläkoulujenkaan osalta ole kovin suuri, vaikka koulujen määrä on vähentynyt. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 75,2 71,8 72 74,2 7,7 71,3 61,2 62,2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 16. 7 14-vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 16. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asuvien %-osuus on ollut alhaisin syvenevän yhteistyön kunnissa ja korkein liitoskunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asuvien %-osuus muuttunut hyvin vähän eri Parasluokissa. Kunnittainen vaihtelu kaikkien luokkien sisällä kuitenkin on yläkoulujenkin osalta huomattavaa. Vuonna 21 se oli liitoskunnissa 29 89 %, syvenevän yhteistyön kunnissa 3 86 % ja muissa kunnissa 5 81 %. Voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa on %-osuus ollut molempina vuosina alhaisin ja voimakkaan kasvun kunnissa korkein. Alle kolmen kilometrin etäisyydellä alakoulusta asuvien %-osuuden vähäisissä muutoksissa ei ole väestömäärän muutoksen mukaan selvää lineaarista suhdetta (liite 2). Kuntatyypin mukaan sen sijaan on: 7 14-vuotiaiden %-osuus alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta on ollut molempina vuosina alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa (p<.). Aikaa myöten %-osuus on laskenut hieman kaupunkimaisissa kunnissa ja noussut taajamissa. Myös kunnan koon mukaan on ero sama: 7 14-vuotiaiden %-osuus alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta on sitä suurempi mitä suurempi kunta on kyseessä (p<.1). Vuodesta 26 vuoteen 21 on %-osuus hieman laskenut suuremmissa kunnissa ja noussut keskikokoisissa kunnissa. Kaksikielisissä kunnissa on alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asuvien %-osuus ollut vuonna 26 68 % ja vuonna 21 69 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat 73 % ja 71 %. Erot ovat vähäiset. 4.6.2 Koulukuljetukset Koulujen sijaintia suhteessa koululaisten asuinpaikkaan kuvaavat myös koulukuljetukset. Perusopetuslain (628/1998) mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä 51

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Perusopetuslain 32 :ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää oppivelvollisuusikäisille oppilaille maksuton koulukuljetus. Järjestämisvelvollisuus koskee esiopetusoppilaita ja perusopetusta tai lisäopetusta saavia oppilaita, joiden koulumatka on viittä kilometriä pitempi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä avustus. Lakivelvoitteen lisäksi kunnat myöntävät kuljetuksia oman harkintansa mukaan. Kuntakohtaisista maksuttoman koulukuljetuksen perusteista on sovittu kunnan kuljetussäännössä tai kuljetusstrategiassa. Niissä on määritelty muun muassa vaaralliseksi luokitellut tieosuudet. Myöntämisperusteisiin vaikuttavat kunnan kouluverkko, liikenneyhteydet, kunnan koko. Ei siis ole kysymys, eritoten alakoulujen osalta, vain koulumatkojen pituudesta vaan myös mm. turvallisuudesta. Erilaisista mahdollisista käytänteistä johtuen aivan tarkalleen vertailukelpoisia lukuja kuljetusoppilaiden määristä ei kovin helposti voi saada. Tässä esitettävät luvut perustuvat Opetushallituksen tietoihin kuntien oppilasmääristä ja kuljetusoppilaiden määristä. Kuntakohtaisia kuljetussääntöjä tai kuljetusstrategioita ei ole voitu ottaa huomioon. Kuvioissa esitettävissä luvuissa koulukuljetusoppilaisiin on laskettu perusopetusta tai lisäopetusta saavat oppilaat. Esikoululaiset eivät ole luvuissa mukana. Näin on tehty siksi, etteivät kuntien hyvin erilaiset tavat järjestää esiopetusta vaikuttaisi koulukuljetuslukujen vertailtavuuteen. Koulukuljetusoppilaita oli ARTTU-kunnissa vuonna 2 21 %, vuonna 26 2,9 % ja vuonna 21 22,5 % perusopetuksen oppilaista (kuvio 17). Kuntakohtainen vaihtelu on huomattavaa. Vuonna 2 minimi oli 1,5 % ja maksimi 61,2 %. Vuonna 26 vastaavat luvut olivat 11,3 % ja 54,9 % sekä vuonna 21 1,8 % ja 58,8 %. 5 4 3 2 18,7 25,7 23 21 19,4 23,9 22,1 2,9 21,4 26,3 21,6 22,6 1 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 17. Koulukuljetusoppilaiden määrä (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 17. Koulukuljetusoppilaiden määrä (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Suhteellisesti eniten kuljetusoppilaita on kaikkina tarkasteluvuosina ollut syvenevän yhteistyön kunnissa ja vähiten liitoskunnissa. Aikaa myöten lisäystä on ollut suhteellisesti eniten liitoskunnissa. Lukujen 4.5.2 ja 4.6.1 tietojen perusteella on kouluverkko liitoskunnissa tiivistynyt hieman enemmän kuin syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa kunnissa. Erot 52

eivät ole suuria. Kuljetusoppilaiden %-osuus ei kunnissa ole yksinomaan lisääntynyt. Kaikissa Paras-luokissa löytyy sekä lisäystä että vähennystä vuodesta 2 vuoteen 26 ja 21. Muutoksissa ei ole nähtävissä Paras-luokitukseen liittyvää systematiikkaa. Väestömäärän muutoksen mukaan on kuljetusoppilaiden suhteellinen osuus kaikkina tarkasteluvuosina ollut suurin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja pienin voimakkaan kasvun tai stabiilin väestömäärän kunnissa (p<.1). Kuljetusoppilaiden suhteellinen osuus on myös kasvanut eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Pientä kasvua on tosin ollut muissakin väestömäärän muutosluokissa. Kuntatyyppi ja kuntakoko noudattavat samaa linjaa. Koulukuljetusoppilaita on ollut selvästi eniten maaseutumaisissa ja pienimmissä kunnissa ja vähiten kaupungeissa ja suurimmissa kunnissa (<.1). Kuljetusoppilaiden osuus on ajan mittaan kuitenkin kasvanut sekä maaseudulla että kaupungeissa, aivan pienimmissä ja suurimmissa kunnissa. Kaksikielisissä kunnissa on kuljetusoppilaiden osuus ollut vuonna 2 25,6 %, vuonna 26 25,7 % ja vuonna 21 26,9 %. Yksikielisten kuntien vastaavat osuudet ovat olleet 19,6 %, 19,3 % ja 21,1 %. Kaksikielisissä kunnissa on kuljetusoppilaiden osuus ollut hieman suurempi kuin yksikielisissä, mutta tarkasteluvuosien välisten pienten muutosten suunta on ollut sama. Perusopetuspalvelujen saatavuus koulujen määrällä mitattuna on selvästi heikentynyt vuosien 26 ja 21 välillä. Mutta perusopetuspalvelujen saavutettavuus on kouluikäisten etäisyyksinä kouluista ja kuljetusoppilaiden määrinä tarkastellen yleisellä tasolla heikentynyt vain hieman vuosien 26 ja 21 välillä. Tämä johtunee siitä, että samanaikaisesti kun ala- ja yläkouluja on lakkautettu, ovat myös ikäluokat pienentyneet ja kuntiin on perustettu yhtenäiskouluja. Palvelut eivät ole lakanneet olemasta. Ne ovat vain siirtyneet hieman eri paikkaan. Koulujen määrän väheneminen ei myöskään ole aivan suoraan yhteydessä alakoulumatkojen (r =.2), yläkoulumatkojen (r =.2) tai koulukuljetusten kasvuun (r =.27). Kuntien väliset erot ovat suuret ja olosuhteet eri vuosina erilaiset. Eroja selittävät parhaiten kunnan väestömäärän muutos, kuntatyyppi ja kunnan koko. 53

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 5 Toisen asteen koulutus Valtakunnallisesti lukioiden ja lukio-opiskelijoiden määrä on vuodesta 2 vuoteen 21 tasaisesti vähentynyt. Lukioiden keskikoko on hieman pienentynyt (taulukko 9). Taulukon 9, kuten myös jatkossa esitettävien taulukoiden ja kuvioiden, luvuissa eivät ole mukana aikuislukiot eivätkä lukiossa yksittäistä ainetta opiskelevat. Taulukko 9. Koko maan lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten (A) opiskelijamäärä, (B) lukumäärä ja (C) keskikoko vuosina 2, 26 ja 21. Vuosi Lukiot Ammatilliset oppilaitokset A B C A B C 2 18 449 48 266 123 542 211 586 26 99 119 39 254 147 172 166 887 21 93 567 37 253 172 382 133 1 296 Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijamäärä on lisääntynyt voimakkaasti samalla kun oppilaitosten määrä on vähentynyt. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijamäärälukuihin sisältyvät vain ammatillista perustutkintoa opiskelevat. Ammatillisten oppilaitosten keskikoko on yli kaksinkertaistunut. Nämä luvut eivät tarkoita sitä, että ammatillinen koulutus olisi keskittynyt yksittäisten oppilaitosten lakkauttamisten myötä. Pääasiallisesti on kysymys siitä, että olemassa olevia oppilaitoksia on hallinnollisesti yhdistetty saman koulutuksen järjestäjän alaisuuteen, monikoulutusalaisiksi suuroppilaitoksiksi. Tilastoinnissa ne muuttuvat yhdeksi oppilaitokseksi. Erilaisten kuntayhtymien sivutoimipisteitä ei oteta erikseen oppilaitoksina huomioon. Yhdistämiskehitys jatkuu. 5.1 Lukiokoulutus Lukioita ARTTU-kunnissa oli vuonna 2 96, vuonna 26 88 ja vuonna 21 83. Kolmessa kunnassa (Halsua, Hirvensalmi, Uurainen) ei ole omaa lukiota. Näiden kuntien lukiopalvelut ovat löytyneet ja löytyvät yhä lähikaupungista tai muutoin naapurikunnasta. Ennen kuntaliitoksia useammastakin pienestä kunnasta puuttui lukio, mutta liitoksen jälkeen näillä paikkakunnilla on yksi tai useampi oman kunnan lukio. Lukiopalvelujen saanti ei silti ehkä ole muuttunut. Liitoskunnan keskuskunnan tai isäntäkunnan lukiot ovat jo aiemminkin saattaneet palvella tulevien liitoskuntien nuoria. Oman tai lähikunnan lukio ei tosin ole nuorelle pakollinen eikä automaattinen valinta. Lukioiden määrän vähennys vuodesta 2 vuoteen 26 on ARTTU-kunnissa ollut 8,3 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 5,7 % (kuvio 18). Se on hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin (4,4 % ja 5,1 %). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 13,5 % (koko maa 9,3 %). 54

3 2 1-1 -2-1,9-14,3-8,3-4,1-7,4-5,7-3 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 18. Lukioiden lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 18. Lukioiden lukumäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Vuosina 2 26 on lukioiden määrä vähentynyt suhteellisesti eniten syvenevän yhteistyön kunnissa ja vuosina 26 21 muissa kunnissa. Koko ajanjaksolla 2 21 on vähennystä ollut eniten liitoskunnissa (14,5 %) ja syvenevän yhteistyön kunnissa (14,3 %). Väestömäärän muutoksen mukaan on lukioiden määrä vähentynyt vuosina 2 21 stabiilin väestömäärän kunnissa, kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Suhteessa eniten määrä on vähentynyt stabiilin väestömäärän kunnissa (22,7 %). Vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa lukioiden määrä ei ole koko ajanjaksolla muuttunut. Kuntatyypin ja kunnan koon mukainen tarkastelu kertoo samaa hieman eri tavalla: lukioiden määrä on vähentynyt suhteessa eniten suurissa kaupungeissa. Pienimmissä kunnissa määrä on pysynyt samana. Kunta, tai muu koulutuksen järjestäjä, jolla on lukiolaisia korkeintaan 2, on saanut korotettua valtionosuutta. Alle 6 opiskelijan koulutuksen järjestäjät ovat saaneet vielä korotettua korotusta. Opiskelijamäärien väheneminen ja korotetun valtionosuuden mahdollinen poistaminen puhuttavat pienten lukioiden kunnissa: Pienimpiä lukioita ajetaan niin ahtaalle, että niillä ei ole toimintaedellytyksiä. Opetus pystytään kyllä toteuttamaan 5 opiskelijallekin tavalla tai toisella koulussa, joka on peruskoulun yhteydessä. Virtuaalitekniikat ovat kehittyneet jo niin pitkälle, että kuviteltujen opetuksen toteuttamisen ongelmien takia ei pieniä lukioita tarvitse ajaa alas. On myös ajateltava sitä, että pienen lukion lakkauttaminen on yläkoulun tuho. Miten järjestää pätevä opetus, kun tunteja ei riitä. Kaksikielisissä kunnissa on lukioiden määrä vähentynyt vuosina 2 26 4 %, vuosina 26 21 8,3 % ja vuosina 2 21 12 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 9,9 %, 4,7 % ja 14 %. Lukioiden määrä on vähentynyt hieman eri tahtia, mutta kymmenen vuoden ajanjaksolla kuitenkin lähes samassa määrin. Lukioiden opiskelijamäärä on ARTTU-kunnissa vähentynyt vuodesta 2 vuoteen 26 8,8 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 5,8 % (kuvio 19). Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 14,1 %. Koko maan vastaavat luvut ovat samaa tasoa: 8,6 %, 5,6 % ja 13,7 %. 18 55

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 3 2 1-1 -2-7,6-12,4-9,8-8,8-4,8-8,3-6,9-5,8-3 2-6 26-1 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 19. Lukioiden opiskelijamäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2 26 ja 26 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Kuvio 19. Lukioiden opiskelijamäärän muutos (%) ARTTU-kunnissa vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Lukioiden opiskelijamäärä on kaikilla ajanjaksoilla vähentynyt suhteessa eniten syvenevän yhteistyön kunnissa. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkasteltaessa on opiskelijamäärä selvästi eniten vähentynyt voimakkaasti vähenevän ja vähenevän väestön kunnissa sekä vuodesta 2 vuoteen 26 (24,3 % ja 24 %) että vuodesta 26 vuoteen 21 (21,1 % ja 12,3 %). Lukioiden lukumäärä ei kuitenkaan ole muuttunut. ARTTU-kuntien lukioiden keskikoko oli vuonna 2 319 opiskelijaa, vuonna 26 317 opiskelijaa ja vuonna 21 316 opiskelijaa (kuvio 2). Mediaanit ovat: 32, 285 ja 3. Koko maan keskiarvot ovat olleet 266, 254 ja 253. ARTTU-kuntien lukioiden keskikoko on ajan myötä hieman pienentynyt samassa suhteessa kuin koko maassa keskimäärin. 5 4 3 2 328 266 327 319 34 271 295 317 345 249 297 316 1 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 2. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 2. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4) 56 19

Lukioiden keskikoko on kaikkina tarkasteluvuosina ollut suurin liitoskunnissa ja pienin syvenevän yhteistyön kunnissa. Syvenevän yhteistyön kunnissa on hieman enemmän pieniä kuntia kuin muissa Paras-luokissa. Keskikoko on kasvanut hieman liitoskunnissa, pienentynyt muissa kunnissa ja syvenevän yhteistyön kunnissa. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on lukioiden keskikoko ollut kaikkina vuosina suurin voimakkaan kasvun kunnissa ja pienin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa (ks. liite 3). Keskikoko on myös pienentynyt eniten voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Kasvua on ollut eniten voimakkaan kasvun ja stabiilin väestömäärän kunnissa. Näissä kunnissa lukioiden määrä on vähentynyt. Kuntatyypin mukaan on keskikoko ollut suurin kaupungeissa ja pienin maaseutumaisissa kunnissa (p<.1). Kaupunkimaisten kuntien lukiokoko myös vaihtelee suuresti ja maaseutumaisissa kunnissa koot ovat pienimmät. Kuntakoon kasvaessa kasvaa kunnan lukioiden keskikoko (p<.1). Keskikoko on vuosien mittaan suhteessa eniten pienentynyt maaseutumaisissa kunnissa. Kunnan koon mukaan tarkastellen voidaan todeta, että 1 asukkaan kunnissa keskikoko on pienentynyt ja muissa kokoluokissa pysynyt kutakuinkin samana. Kaksikielisissä kunnissa on lukioiden keskikoko ollut vuonna 2 286 opiskelijaa, vuonna 26 282 opiskelijaa ja vuonna 21 292 opiskelijaa. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat: 33, 33 ja 326. ARTTU-kunnissa on myös yhdeksän (vuonna 2 seitsemän) sekä perus- että lukioasteen koulusta antavaa oppilaitosta (normaalikouluja, Rudolf Steiner -kouluja, kristillisiä kouluja ja ruotsinkielisiä kouluja). Näistä viisi sijaitsee liitoskunnissa, yksi syvenevän yhteistyön kunnassa ja kolme muissa kunnissa. Kaikki kunnat ovat suuria kaupunkeja. Perus- ja lukioasteen koulutusta antavien oppilaitosten keskikoko oli vuonna 2 575 oppilasta, 26 516 oppilasta ja vuonna 21 539 oppilasta. Muutoin näiden koulujen tilanne ei ole ajan myötä muuttunut eikä niitä tässä raportissa tämän enempää käsitellä. Lukioiden saavutettavuutta on vuosilta 26 ja 21 analysoitu siten, että on laskettu kuinka monta prosenttia 15-17 -vuotiaiden nuorten ikäluokista asuu korkeintaan viiden kilometrin etäisyydellä ( linnuntietä ) lukiosta. Näissä luvuissa ovat mukana myös kolmen lukiottoman kunnan nuoret. Heillä koulumatka on ollut reilusti yli viiden kilometrin sekä vuonna 26 että vuonna 21. Kaikkien ARTTU-kuntien 15-17 vuotiaista nuorista noin 75 % asui vuonna 26 alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta (kuvio 21). Vuonna 21 määrä on kaksi prosenttiyksikköä pienempi. Jos otetaan mukaan vain niiden kuntien nuoret, joissa on lukio, on alle viiden kilometrin etäisyydellä asuvien osuus vuonna 26 75,2 % ja vuonna 21 73,1 %. 57

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 77,1 77,1 74,8 73,5 76,9 62,3 62,9 26 21 72,8 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 21. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä lukiosta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 21. 15 17-vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä lukiosta (%) ARTTUkunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien %-osuus on ollut alhaisin syvenevän yhteistyön kunnissa. Vuodesta 26 vuoteen 21 on alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien %-osuus kokonaisuudessaan hieman laskenut ja suhteessa eniten liitoskunnissa. Kunnittainen vaihtelu kaikkien luokkien sisällä on huomattavaa. Vuonna 21 se oli liitoskunnissa 25 87 %, syvenevän yhteistyön kunnissa 93 % ja muissa kunnissa 43 96 %. Voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa on %-osuus ollut molempina vuosina alhaisin ja stabiilin väestömäärän kunnissa korkein. Alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien 15-17 vuotiaiden %-osuus on vuodesta 26 vuoteen 21 noussut hieman vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja laskenut hieman kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Väestömäärän muutosta vastaavasti on alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien 15-17 vuotiaiden %-osuus ollut molempina vuosina alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa (p<.). Aikaa myöten on %-osuus noussut hieman maaseutumaisissa kunnissa ja laskenut hieman kaupunkimaisissa kunnissa. Myös kunnan koon suhteen on ero lähes sama: %-osuus on sitä suurempi mitä suurempi kunta on kyseessä (p<.). Vuodesta 26 vuoteen 21 on %-osuus hieman noussut aivan pienimmissä kunnissa ja laskenut suuremmissa kunnissa. Muutokset eivät ole suuria. Kaksikielisissä kunnissa on %-osuus ollut vuonna 26 73 % ja vuonna 21 72 %. Yksikielisten kuntien vastaavat luvut ovat 75 % ja 73 %. Erot ovat vähäiset ja kehityssuunta sama. 5.2 Ammatillinen koulutus Ammatillisia oppilaitoksia ARTTU -kunnissa oli Tilastokeskuksen tilastojen ja tilastointitavan mukaan vuonna 2 52, vuonna 26 42 ja vuonna 21 32 (kuvio 22). Vuodesta 2 vuoteen 26 vähennys on 19,2 % ja vuodesta 26 vuoteen 21 23,8 %. Koko ajanjaksolla (2 21) vähennys on 38,5 %. Koko maan vastaavat luvut ovat lähes samaa tasoa: 21,3 %, 19,9 % ja 37 %. 58

4 35 3 25 2 15 1 5 35 29 22 11 6 5 8 6 2 26 21 4 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat Kuvio 22. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 22. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä ARTTU-kunnissa vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä on vuodesta 2 vuoteen 21 suhteessa eniten vähentynyt muissa kunnissa. Väestömäärän muutoksen mukaan on oppilaitosten määrä vähentynyt lähes samassa määrin kaikissa muissa väestömäärän muutosluokissa paitsi voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Niissä oppilaitosten määrä ei ole muuttunut. Kuntatyypin mukaan tarkasteltaessa on ammatillisten oppilaitosten määrä vähentynyt suhteessa eniten taajamissa ja kaupungeissa. Maaseutumaisissa kunnissa ammatillisten oppilaitosten määrä on pysynyt lähes samana. Sama kehitys näkyy myös kuntakoon mukaan. Suhteessa eniten ammatillisten oppilaitosten määrä on vähentynyt yli 5 asukkaan kunnissa. (ks. liite 3). Vaikka ammatillisten oppilaitosten määrä näyttäisi vähentyneen, ei ammatillisen koulutuksen saatavuus ole heikentynyt. Oppilaitosten vähenemisessä on yksinomaan kyse jo aiemmin mainitusta oppilaitosten tilastointitavasta. Vuosien 2 ja 21 välillä on syntynyt lukuisia kuntayhtymiä, jotka Tilastokeskuksen tilastoissa luokittuvat yhdeksi oppilaitokseksi sen pääpaikan mukaan. Esimerkiksi neljästä oppilaitoksesta tulee yksi (Jyväskylä) tai kunnan ammatillisesta oppilaitoksesta tulee kuntayhtymän sivutoimipiste (Sodankylä), joka itsellisenä yksikkönä katoaa tilastoista. Tämän yhdentymisen aiheuttama vähennys vuodesta 26 vuoteen 21 on 11 oppilaitosta kahdeksassa ARTTU-kunnassa. Ne ovat kaikki kuitenkin edelleen olemassa. Lisäksi yhteen kuntaan on tullut uusi ammatillinen oppilaitos. Kuvio 22 kertoo siis pikemminkin ammatillisen koulutuksen järjestäjäpohjan supistumisesta kuin oppilaitostarjonnan vähenemisestä. Ammatillisen koulutuksen tarjonta, saatavuus, on itse asiassa hieman parantunut ARTTU-kunnissa vuosien 26 ja 21 välillä. Vuonna 26 ammatillisia oppilaitoksia (vähintään sivutoimipiste) oli 3 ARTTU-kunnassa ja vuonna 21 31 kunnassa. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijamääriä, oppilaitosten keskikokoja ja niiden muutoksia ei ole mielekästä esittää ja vertailla samaan tapaan kuin perusopetuksen kouluja tai lukioita, koska oppilaitokset ovat Tilastokeskuksen tilastoissa koulutuksen järjestäjittäin. Kuntayhtymien sivutoimipisteitä opiskelijamäärineen ei erotella. Vuonna 26 korkeintaan viiden kilometrin etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta 59 22

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa (vähintään sivutoimipiste) asuvien nuorten osuus 15 17-vuotiaiden ikäluokista ARTTUkunnissa oli 6 % ja vuonna 21 6,4 % (kuvio 23). Näissä luvuissa, ja kaikissa kuvioissa, ovat mukana myös niiden ARTTU-kuntien nuoret, joiden kunnassa ei ole ammatillista oppilaitosta. Näitä kuntia on yhdeksän. Jos otetaan mukaan vain niiden kuntien nuoret, joissa on ammatillinen oppilaitos, on alle viiden kilometrin etäisyydellä asuvien osuus vuonna 26 66,6 % ja vuonna 21 66,4 %. 1 8 6 4 63,5 45,2 61,7 6 63,1 5,2 61,3 6,4 2 26 21 liitoskunnat yht.työkunnat muut kunnat kaikki Kuvio 23. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) Kuvio 23. 15 17-vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) ARTTU-kunnissa vuosina 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Vuonna 26 suurin %-osuus alle viiden kilometrin etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta asuvia oli liitoskunnissa ja pienin syvenevän yhteistyön kunnissa. Syvenevän yhteistyön kunnissa on suhteessa muihin Paras-kuntaluokkiin enemmän pieniä kuntia, joissa ei ole ammatillista oppilaitosta, ei edes sivutoimipistettä. Vuonna 21 on yhteen syvenevän yhteistyön kuntaan tullut ammatillinen oppilaitos. Muutoin ei ammatillisen koulutuksen saavutettavuus ole muuttunut. Väestömäärän muutoksen mukaan tarkastellen on ammatillinen oppilaitos ollut helpoimmin saavutettavissa stabiilin väestömäärän kunnissa ja kasvukunnissa ja heikoimmin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa. Näissä on suhteessa muita enemmän pieniä kuntia, joissa ei ole ammatillista oppilaitosta. Kuntatyypin mukaan on ammatillinen oppilaitos ollut helpoimmin saavutettavissa kaupungeissa ja heikoimmin maaseutumaisissa kunnissa (p<.). Ero on huomattavan suuri. Vuodesta 26 vuoteen 21 ei tilanne ole juuri muuttunut. Taajamissa on alle viiden kilometrin etäisyydellä oppilaitoksesta asuvien nuorten osuus hieman noussut. Se johtuu yhdestä uudesta oppilaitoksesta. Kuntatyyppiä vastaavasti on ammatillinen oppilaitos ollut helpoimmin tavoitettavissa suurissa kunnissa (p<.). Kaikkein pienimmissä kunnissa ei ammatillista oppilaitosta ole eikä tilanne ole muuttunut vuodesta 26 vuoteen 21. Kaksikielisissä kunnissa on alle viiden kilometrin etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta asuvien %-osuus ollut vuonna 26 69 % ja vuonna 21 68 %. Yksikielisten kuntien 6

vastaavat luvut ovat 61 % ja 62 %. Ammatillisen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus ei ole ARTTU-kunnissa juuri muuttunut vuodesta 26 vuoteen 21. Koulumatkana mitattuna ammatillinen oppilaitos on ollut helpoimmin tavoitettavissa muissa kunnissa ja liitoskunnissa ja yli 5 asukkaan kaupungeissa. On tosin otettava huomioon, että lähimmän ammatillisen oppilaitoksen koulutusalatarjonta ei välttämättä tyydytä paikkakunnan nuoria ja ammatillista koulutusta voidaan hakea, ja haetaan, kauempaakin aivan kuten myös lukiokoulutusta. Vastaavasti ARTTU-kuntien lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin on tultu myös muista kunnista. 61

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 6 Koulutuspalvelujen lähitulevaisuus Väestömäärän muutos on ollut koulutuspalveluja vahvasti määrittävä tekijä. Halonen ja Piipponen (211) ovat tutkineet väestömäärän muutoksia ja ARTTU-kuntien toimintaympäristön muutosta. He toteavat väestön keskittymisen koko maassa suurimmille kaupunkiseuduille jatkuvan myös tulevaisuudessa. ARTTU-kunnista väestön ennakoidaan vähenevän 16 kunnassa ja lisääntyvän 24 kunnassa vuoteen 22 mennessä. Vähenevän väestön ARTTU-kunnat ovat samoja kuntia, joissa väestönkehitys on ollut negatiivista jo vuosina 2 21. Suurimmat kasvuprosentit löytyvät suurten kaupunkiseutujen lähikunnista maaseutumaisten kuntien menettäessä väestöään. ARTTU-kuntien väestönkasvuennusteet vaihtelevat Pellon -17,6 prosentista Lempäälän +23,5 prosenttiin. (Halonen & Piipponen 211, 34, 43) Väestön ikärakenne muuttuu tulevaisuudessa siten, että vanhusväestön määrä kasvaa merkittävästi samaan aikaan kun työikäisten osuus väestöstä vähenee. Väestöllisen huoltosuhteen ennakoidaan kasvavan koko maan tasolla nykyisestä 57,4:stä 71,4:ään vuoteen 22 mennessä. Myös monissa ARTTU-kunnissa tilanne on tässä suhteessa huolestuttava. Vuoteen 22 mennessä muutamassa ARTTU-kunnassa huoltosuhde yltää jo yli sadan ja vuoteen 23 mennessä jo kolmasosassa ARTTU-kuntia tilanne on tällainen. Kaiken kaikkiaan väestökehitys näyttää jatkuvan positiivisena samoissa kunnissa, joissa se on ollut positiivista jo tähänkin mennessä 2-luvulla. Negatiivista kehitystä on vaikeata kääntää positiiviselle uralle. (Halonen & Piipponen 211, 43) Ikäluokassa 7 19-vuotiaat on vuoteen 22 ennustettu olevan vähennystä pienissä kunnissa (esimerkiksi Halsua, Hirvensalmi, Pello) ja kunnissa, joissa väestönkehitys yleensäkin on ollut laskeva (esimerkiksi Kitee, Mänttä-Vilppula). Muissa kunnissa ikäluokka pysyy lähes samana kuin se on ollut vuonna 21 tai kasvaa hieman (esimerkiksi Lempäälä, Uurainen, Vöyri). Väestömäärän ja väestön ikärakenteen muutokset näkyvät myös kuntien tulevaisuus- ja palvelustrategioissa sekä niiden perustana olevissa erilaisissa selvityksissä. Vaikka väestömäärän muutos olisikin positiivinen, voi ikärakenteen muutos johtaa siihen, että taloudellinen liikkumavara pysyy kapeana. Myös aluerakenne (kunnan koko neliökilometreinä ja väestön sijoittuminen) vaikuttaa tuleviin kouluverkon muutoksiin. Väestömäärän muutoksen erilaisuudesta seuraa, että osassa kuntia on edelleen painetta kouluverkon tiivistämiseen ja osassa kuntia paineita uusien koulujen rakentamiseen. Suurten kaupunkiseutujen lähikunnat kuuluvat jälkimmäisiin. Edellisten kuntien lähivuosien tilannetta kuvaa seuraava ote kunnan palvelustrategiasta: Taloustilanne johtaa siihen, että nykyistä palvelutasoa ei ole mahdollista säilyttää. On tehtävä valintoja ja kiinnitettävä erityisesti huomiota palvelujen, toimitilojen ja henkilöstön määrälliseen supistamiseen. On keskityttävä peruspalveluihin ja harkitusti strategiaa tukeviin muihin palveluihin. (Kajaani) Maaseutumaisen kunnan kouluverkon perusrakenne ei lähitulevaisuudessa välttämättä poikkea paljoa siitä, millaiseksi se on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittynyt. Se vain 62

edelleen hiukan tiivistyy. Sivukylillä on vuosiluokat -6 tai -4 niin kauan kuin oppilasmäärä ylittää ennalta asetetun rajan ja koulurakennukset pysyvät kunnossa. Kirkonkylällä on vuosiluokkien 9 tai 5 9 yhtenäiskoulu. Yhtenäiskoulun yhteydessä on pieni lukio, jonka opetuksesta osa hankitaan seudullisesta verkostolukiosta tai lukiopalvelut ostetaan kokonaan jostakin lähikunnasta. Ammatillinen koulutus löytyy lähimmästä kaupungista. Suuremmissa maaseutumaisissa kunnissa on ammatillisen oppilaitoksen sivutoimipiste. Jos maaseutumainen kunta liitetään johonkin toiseen kuntaan, ei sen kouluverkon perusrakenne liitoksen vuoksi sinänsä radikaalisti muutu. Hieman tiivistyy. Pienen lukion ja parin kyläkoulun lakkauttamista harkitaan. Vimpelin, Alajärven ja Soinin tapaisella itsenäisten kuntien yhteistyöllä voidaan palvelutasoa pitää korkeampana kuin mihin yksittäinen pieni vähenevän väestön kunta yksin pystyy. Kaupunkikunnan kouluverkon perusrakenne voisi lähitulevaisuudessa olla seuraavanlainen: Yhtenäiskouluja on kaupunginosittain ja 4 6 opiskelijan lukioita ikäluokkaan nähden tarpeellinen määrä. Tosin paineita vaikuttaa olevan myös tuhannen opiskelijan suurlukioihin. Ammatillinen oppilaitos on kunnan oma tai kuntayhtymän. Lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus on ehkä yhdistetty samaan lähikuntien yhdessä omistamaan liikelaitosmuotoiseen kuntayhtymään. Jos kunta on pinta-alaltaan suuri (maaseutumaisia liitoskuntia), on lisäksi eri taajamissa yhtenäiskoulu ja joillakin sivukylillä vuosiluokat 6 tai 4. 63

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 7 Yhteenveto Paras-arviointitutkimusohjelman koulutuspalveluja koskevan tutkimuksen tehtävänä on arvioida, tapahtuuko kuntien koulutuspalveluissa Paras-uudistuksen tavoitteiden mukaisia muutoksia ja millaisia sekä sitä, miksi muutoksia on tapahtunut tai ei ehkä tapahdu. Tavoitteena on ollut varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Palvelurakenteen on oltava kattava ja taloudellinen ja sen on mahdollistettava voimavarojen tehokas käyttö. Avainsanoja ovat palvelujen saatavuus, laadukkuus ja taloudellisuus. Tässä väliraportissa on käsitelty koulutuspalvelujen järjestämistä, saatavuutta ja saavutettavuutta. Kuntien koulutuspalveluihin liittyvien strategioiden keskeisenä sanomana on ollut kattavan kouluverkon ylläpitäminen kohtuullisin kustannuksin. Liitoskunnissa päähuomio on ollut yhdistyvän kunnan kouluverkon sovittamisessa uuden kunnan palvelukokonaisuuteen. Syvenevän yhteistyön kunnissa ja muissa kunnissa seudullinen ja alueellinen yhteistyö ovat strategiatasolla olleet vahvemmin esillä. Kuntayhtymien osuus ammatillisen koulutuksen järjestäjänä on kasvanut tasaisesti. Myös lukiokoulutus on kahdessa kunnassa siirretty kuntayhtymän järjestettäväksi. Koulutuspalvelujen organisaatiossa on ollut nähtävissä vähittäistä keskittämistä. Yleinen muutostrendi on, että varhaiskasvatus on tulossa aiempaa vahvemmin osaksi koulutuspalveluja ja lautakuntien toimiala laajenee. Esiopetus on toteutettu pääosin päivähoidon yhteydessä. Toteutustapa ei ole ajan myötä muuttunut. Kuntien lähivuosien palvelustrategiat viittaavat siihen, että yhä useammassa kunnassa esiopetus tulee olemaan osa sivistystointa ja toteutetaan alakouluissa. Ala- ja yläkoulujen määrä on selvästi vähentynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Oppilasikäluokat ovat pienentyneet ja perusopetuksen kouluverkossa on tapahtunut huomattava rakenteellinen muutos. Erillisistä ala- ja yläkouluista siirrytään kuntakeskuksissa vuosiluokat 1 9 kattaviin yhtenäiskouluihin. Muutoksen perustelut ovat sekä taloudellisia että pedagogisia. Koulujen määrän väheneminen on vahvimmin yhteydessä kuntien väestömäärän muutokseen. Mitä voimakkaammin on väestö vähentynyt, sitä enemmän on koulujen määrä kunnassa vähentynyt. Liitoskunnat eivät juuri poikkea muista ARTTU-kunnista. Muutokset ARTTU-kunnissa ovat samaa luokkaa kuin koko maassa keskimäärin. Toinen perusopetuksen kouluverkossa tapahtunut merkittävä rakenteellinen muutos, joka sekään ei liity Paras-hankkeeseen, on perusasteen opetusta antavien erityiskoulujen väheneminen vuosikymmenessä alle puoleen. Oppilaita on siirretty yleisopetukseen ja yleisopetuksen yhteyteen erityisluokille. Samoin kuin yhtenäiskoulujen perustamisen ovat erityiskoulujen lakkauttamisten perustelut sekä taloudellisia että pedagogisia. Alakoulujen saavutettavuus, lasten ja nuorten etäisyys koulusta, on vuodesta 26 vuoteen 21 hieman heikentynyt. Alle kilometrin etäisyydellä koulusta asuvien 7 14- vuotiaiden määrä prosentteina ilmaistuna on ollut alhaisin voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ja korkein kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Myös yläkoulujen saavutettavuus on hieman heikentynyt. Alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta asuvien 7 14-vuotiaiden osuus on ollut alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa. Koulukuljetusoppilaiden määrä on ARTTU-kunnissa vastaavasti hieman kasvanut. Koulukuljetusoppilaita on ollut eniten maaseutumaisissa ja pienimmissä kunnissa ja vähiten kaupungeissa ja suurimmissa kunnissa. Kuljetusoppilaiden osuus on ajan mittaan kasvanut sekä maaseudulla että kaupungeissa, aivan pienimmissä ja suurimmissa kunnissa. 64

Lukioiden määrä on ARTTU-kunnissa vähentynyt hieman enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vähennystä on ollut suhteessa eniten stabiilin väestömäärän kunnissa, kasvukunnissa ja voimakkaan kasvun kunnissa. Vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa lukioiden määrä ei ole koko ajanjaksolla muuttunut. Lukioiden saavutettavuuteen on vahvimmin yhteydessä kuntatyyppi. Alle viiden kilometrin etäisyydellä lukiosta asuvien 15 17-vuotiaiden osuus on ollut alhaisin maaseutumaisissa kunnissa ja korkein kaupunkimaisissa kunnissa. Aikaa myöten osuus on noussut hieman maaseutumaisissa kunnissa ja laskenut hieman kaupunkimaisissa kunnissa. Maaseudulla asutus on ilmeisesti hieman keskittynyt (lukioiden määrä ei ole lisääntynyt) ja kaupungeissa lukioiden lakkautukset tai yhdistämiset ovat hieman heikentäneet saavutettavuutta. Ammatillisen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus eivät ARTTU-kunnissa ole juuri muuttuneet vuodesta 26 vuoteen 21. Tiivistäen voidaan yleisellä tasolla todeta, että Paras-uudistus ei ole koulutuspalvelujen saatavuutta parantanut. Tosin perusopetus- ja lukiokouluverkon supistumisesta, keskittymisestä, huolimatta koulutuspalvelujen saavutettavuus ei ole kovin paljoa heikentynytkään. Koulutuspalvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on kunnittaista vaihtelua, mutta se ei liity Paras-hankkeen keinovalikoimaan tai Paras-lainsäädäntöön yleensäkään. Koulutuspalvelujen saatavuutta, koulutuspalveluyksiköiden määrää, säätelee ensisijassa kunnan väestömäärän muutos ja koulutuspalvelujen saavutettavuutta kunnan väestömäärän muutos, kuntatyyppi ja näihin yhteydessä oleva kunnan koko. Koulutuspalvelujen lähitulevaisuus näyttää samankaltaiselta kuin lähimenneisyyskin. Väestömäärän muutosten erilaisuudesta seuraa, että osassa kuntia on edelleen painetta kouluverkon tiivistämiseen ja osassa kuntia puolestaan paineita uusien koulujen rakentamiseen. Palveluverkon muutoksen nopeus suuntaan tai toiseen riippuu paitsi taloudellisesta tilanteesta nyt ja lähitulevaisuudessa myös siitä, mikä on palvelujen asema suhteessa toisiinsa ja kunnan muihin toimintoihin, mihin halutaan panostaa. 65

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Lähteet ARTTU-sanakirja. 21. Paras-hankkeen käsitteistöä ja tulkintaa ARTTU-ohjelmassa. Verkkojulkaisu. Suomen Kuntaliitto. Halonen, J. & Piipponen, S-L. 211. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2-luvulla. Kuntaliitto. Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia 1. Kallio, O., Martikainen, J-P., Meklin, P., Rajala, T. & Tammi, J. 26. Kaupungit tilaajina ja tuottajina. Kokemuksia ja näkemyksiä Jyväskylän, Tampereen ja Turun toimintamallien uudistushankkeista. Tampere: Tampereen yliopistopaino. Karvonen, J., Eskelinen, L. & Aunola, A. 29. Kunta- ja palvelurakenne uudistuu, miten opetuspalvelut järjestetään? Perusopetus ja lukiokoulutus Paras-uudistuksessa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Kuntajakolaki 1196/1997. Laki ammatillisesta koulutuksesta 63/1998. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 169/27. Lukiolaki 629/1998. Perusopetuslaki 628/1998. Tantarimäki, S. 211. Kyläkoulun lakkauttamisen perusteet, prosessi, säästöt ja vaikutukset viimeaikaisessa keskustelussa. Turun yliopisto. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean julkaisuja, B:2. 66

Liite 1. ARTTU-kunnat erilaisin luokituksin Taulukko 1. ARTTU-tutkimuskunnat Paras-luokituksen mukaan 211. Paras-luokitus ARTTU-tutkimuskunnat (N = 4) Kuntaliitoskunnat Syvenevän yhteistyön kunnat Muut kunnat Hämeenlinna, Kajaani, Kemiönsaari, Kuopio, Jyväskylä, Lappeenranta, Mänttä-Vilppula, Oulu, Pori, Raasepori, Salo, Seinäjoki, Vöyri, Äänekoski Halsua, Hamina, Harjavalta, Hirvensalmi, Hollola, Karkkila, Kitee, Lieto, Mustasaari, Pudasjärvi, Siilinjärvi, Uurainen, Vaasa, Vimpeli Haukipudas, Juuka, Kirkkonummi, Kotka, Kuusamo, Lapua, Lempäälä, Pello, Sipoo, Sodankylä, Turku, Varkaus 1) Kuntaliitoskunnat: Kuntia, joissa on tehty kuntajaon muutoksia PARAS-uudistushankkeen käynnistymisen jälkeen, v. 27 tai myöhemmin. 2) Syvenevän yhteistyön kunnat: Kuntia, jotka järjestävät perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen palveluja yhteistoiminta-alueella tai kokoamalla em. palvelut yhteen laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen kanssa. 3) Muut kunnat: Kuntia, joissa palvelurakenneuudistukset on 31.8.7 tilanteessa kaavailtu vietävän läpi ilman kuntaliitoksia ja perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Taulukko 2. ARTTU-tutkimuskunnat tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan. Tilastokeskuksen luokitus 28 ARTTU-tutkimuskunnat (N = 4) Kaupunkimaiset kunnat Taajaan asutut kunnat Maaseutumaiset kunnat Hamina, Harjavalta, Haukipudas, Hollola, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kajaani, Kirkkonummi, Kotka, Kuopio, Lappeenranta, Lempäälä, Oulu, Pori, Salo, Seinäjoki, Turku, Vaasa, Varkaus Karkkila, Kuusamo, Lapua, Lieto, Mustasaari, Mänttä-Vilppula, Raasepori, Siilinjärvi, Sipoo, Sodankylä, Äänekoski Halsua, Hirvensalmi, Juuka, Kemiönsaari, Kitee, Pello, Pudasjärvi, Uurainen, Vimpeli, Vöyri 1) Kaupunkimaiset kunnat: Kunnat, joiden väestöstä vähintään 9 prosenttia asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 2) Taajaan asutut kunnat: Kunnat, joiden väestöstä vähintään 6 prosenttia, mutta alle 9 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 mutta alle 15. 3) Maaseutumaiset kunnat: Kunnat, joiden väestöstä alle 6 prosenttia asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 6 prosenttia, mutta alle 9 prosenttia, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4. Lähde: www.stat.fi > Tietoa tilastoista > Luokitukset 67

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Taulukko 3. ARTTU-tutkimuskunnat kuntakoon mukaan (5-portainen luokitus). Kuntakokoluokka Alle 5 as. ARTTU-tutkimuskunnat (N=4) Halsua, Hirvensalmi, Pello, Uurainen, Vimpeli, Vöyri 5 1 1 as. Kemiönsaari, Harjavalta, Juuka, Kitee, Karkkila, Pudasjärvi, Sodankylä 1 1 2 as. Mänttä-Vilppula, Lapua, Lempäälä, Haukipudas, Lieto, Mustasaari, Kuusamo, Sipoo 2 1 5 as. Hamina, Hollola, Kajaani, Kirkkonummi, Raasepori, Siilinjärvi, Varkaus, Äänekoski. Yli 5 as. Hämeenlinna, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lappeenranta, Oulu, Pori, Salo, Seinäjoki, Turku, Vaasa Taulukko 4. ARTTU-tutkimuskunnat väestömäärän muutoksen mukaan (5-portainen luokitus). Väestömäärän muutos Yli -1 % ARTTU-tutkimuskunnat (N=4) Halsua, Juuka, Kitee, Mänttä-Vilppula, Pello, Pudasjärvi, Sodankylä -2,5-1 % Harjavalta, Hirvensalmi, Kemiönsaari, Kuusamo, Varkaus, Vimpeli, Vöyri 2,5-2,5 % Hamina,, Kajaani, Kotka, Lappeenranta, Pori, Raasepori, Äänekoski 2,5 1 % Hollola, Hämeenlinna, Karkkila, Kuopio, Lapua, Salo, Siilinjärvi, Sipoo, Turku, Vaasa Yli 1 % Haukipudas, Jyväskylä, Kirkkonummi, Lempäälä, Lieto, Mustasaari, Oulu, Seinäjoki, Uurainen 68

Liite 2. ARTTU-kuntien esi- ja perusopetuksen kouluverkkokuvaukseen liittyviä taulukoita ja kuvioita Liitetaulukko 1. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 26 kuntatyypin mukaan (N = 4). kunta kuntayht yksit valtio Maaseutu 98,8 1,2,, Taajama 96, 2,3 1,7, Kaupunki 91,1 3,9 3,3 1,7 Yhteensä 92,7 3,4 2,7 1,2 Liitetaulukko 2. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 26 kunnan koon mukaan (N = 4). kunta kuntayht yksit valtio 5 as. 1,,, 5 1 1 as. 98,5 1,5,, 1 1 2 as. 97,5 2,5,, 2 1 5 as 94,4 2,8 2,1,7 > 5 as. 89,9 4,2 4, 1,9 Yhteensä 92,7 3,4 2,7 1,2 Liitetaulukko 3. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 26 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). kunta kuntayht yksit valtio Yli -1 % 97,6 2,4,, -2,5-1 % 98,9 1,1,, 2,5-2,5 % 92,4 2,6 4,2,8 2,5 1 % 92,8 3,8 2,1 1,3 Yli 1 % 89,9 4,7 3,1 2,3 Yhteensä 92,7 3,4 2,7 1,2 69

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa Liitetaulukko 4. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). kunta kuntayht yksit valtio Maaseutu 96,9 3,1,, Taajama 96,6 1,4 2,, Kaupunki 89,6 4,5 4,2 1,7 Yhteensä 91,5 3,8 3,4 1,3 Liitetaulukko 5. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 21 kunnan koon mukaan (N=4) kunta kuntayht yksit valtio -5 as 1,,, 51-1 as 96, 4,,, 11-2 as 98,1 1,9,, 21-5 as 93,6 3,2 2,4,8 >5 as 88,4 4,6 5,1 1,9 Yhteensä 91,5 3,8 3,4 1,3 Liitetaulukko 6. Koulutuksen järjestäjien %-osuudet kouluista järjestäjätyypeittäin vuonna 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) kunta kuntayht yksit valtio Yli -1 % 93,3 6,7,, -2,5-1 % 97,4 2,6,, 2,5 - -2,5 % 91,8 2,1 5,2,9 2,5 1 % 93,2 2,7 2,7 1,4 Yli 1 % 87,4 6,5 3,9 2,2 Yhteensä 91,5 3,8 3,4 1,3 7

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 73,2 28,5 8,18,58,9 11,7 35,1 32,8 9,39,9 16,4 13,9 68,5 35,4 9,5 8,8 12,813,3 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 1. Esikoululaisten 1. määrä (%) (%) vuosina vuosina 2, 26 2, ja 21 26 kunnan ja 21 väestöke- kunnan väestökehityksen mukaan (N(N=4) = 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 59,1 15,8 8,6 11,7 56 18,1 11 13,9 48,5 21,6 1,3 13,3 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 2. 2. Esikoululaisten määrä määrä (%) esiopetuksen oppilaista oppilaista vuosina vuosina 2, 2, 26 ja 26 ja 21 kuntatyypin 21 kuntatyypin mukaan mukaan (N=4) = 4). 71

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 46,2 5,3 17,4 6,2 8,811,7 57,4 24,5 4,9 6,5 9,713,9 5,9 29 41,2 3,5 8,913,3-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 3. Esikoululaisten 3. määrä määrä (%) (%) esiopetuksen oppilaista vuosina 2, 2, 26 26 ja ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). 21 kunnan koon mukaan (N=4) 4 35 3 25 2 15 1 5 352 2 13 182 36 26 19 144 256 21 96 125 liitos yhtyö muu Liitekuvio 4. Alakoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen Liitekuvio 4. Alakoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N=4) mukaan (N = 4). 72

25 218 2 15 1 5 142 63 7 171 19 155 122 41 51 165 133 19 28 42 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 5. Alakoulujen 5. Alakoulujen lukumäärä lukumäärä vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja ja 21 kunnan väestökehityksen väestökehityksen mukaan mukaan (N=4) = 4). 45 4 35 3 25 2 15 1 5 86 142 415 62 118 379 44 1 333 maas taaja kaup 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 6. Alakoulujen 6. Alakoulujen lukumäärä lukumäärä vuosina vuosina 2, 26 ja ja 21 21 kuntatyypin kuntatyypin mukaan mukaan (N = (N=4) 4). 73

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 4 35 3 25 2 15 1 5 26 78 13 95 341 31 43 86 95 34 26 29 76 82 264-5 51-1 11-2 21-5 >5 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 7. Alakoulujen 7. Alakoulujen lukumäärä vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja ja 21 kunnan koon mukaan mukaan = 4). (N=4) 5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -3,1-27,4-8,7-12,1-9,1 2-6 -21,4-12,1-12,9-7,7-9,8 26-1 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % Liitekuvio Liitekuvio 8. Alakoulujen 8. Alakoulujen oppilasmäärän oppilasmäärän muutos muutos (%) (%) vuosina vuosina 2-26 2-26 ja ja 26-21 26-21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 74

3 2 1-1 -2-5,2-6,3-3,4-4,9-5,1-1,6-5,6-4,3 liitos yhtyö muu kaikki -3 2-6 26-1 Liitekuvio 9. Alakouluikäisten määrän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N = 4). Luvuissa ovat mukana sekä ala- että yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 1-6 oppilaat. Liitekuvio 9. Alakouluikäisten määrän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 Paras-luokituksen mukaan (N=4). Luvuissa ovat mukana sekä ala- että yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 1-6 oppilaat. 5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -22,6-14,3-6,6-4,2,3-12,7-12 -9,1-5,9 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2-6 26-1 Liitekuvio Liitekuvio 1. 1. Alakouluikäisten määrän määrän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 ja 26-21 kunnan väestökehityksen kunnan väestökehityksen mukaan mukaan (N=4). = 4). Luvuissa ovat ovat mukana mukana sekä alasekä että alayh- että tenäiskoulujen vuosiluokkien 1-6 oppilaat. yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 1-6 oppilaat. 75

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 72 56 146 154164 137 72 6 155155 165 143 69 76 151 165173 15 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 2 26 21 Liitekuvio 11. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) Liitekuvio 11. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4) 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 49 1 166 137 48 11 169 143 51 118 174 15 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio 12. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 12. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 76

2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 171 137 137 14 49 59 43 172 141 143 12 6 39 175 157 15 124 74-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio 13. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). Liitekuvio 13. Alakoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N=4) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 8 19 32 64 14 25 51 13 2 liitos yhtyö muu 2 26 21 Liitekuvio 14. Yläkoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen Liitekuvio 14. Yläkoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 77

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 6 11 32 45 37 5 7 25 37 29 4 5 2 32 23 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 15. 15. Yläkoulujen lukumäärä vuosina vuosina 2, 26 2, ja 21 26 kunnan ja väestökehityksen mukaan (N = (N=4) 21 kunnan väestökehityksen 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 11 19 98 7 18 78 4 18 62 maas taaja kaup 2 26 21 Liitekuvio 16. Yläkoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan Liitekuvio 16. Yläkoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) (N = 4). 78

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 5 8 13 17 85 4 4 12 16 67 2 3 12 14 53-5 51-1 11-2 21-5 >5 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 17. Yläkoulujen 17. Yläkoulujen lukumäärä vuosina 2, 2, 26 ja ja 21 kunnan koon mukaan mukaan (N=4) = 4). 5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -35-23,9-19 -2,5-12,2-22,5-15,9-14,3-15,2-33,2 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2-6 26-1 Liitekuvio 18. Yläkoulujen oppilasmäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 Liitekuvio 18. Yläkoulujen oppilasmäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26- kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 79

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 3 2 1-1 -2 3-2,8 4,2 2,4-5,2-4,4-4,1 liitos yhtyö muu kaikki -3 2-6 26-1 Liitekuvio 19. 19. Yläkouluikäisten määrän muutos (%)vuosina 2-26 ja 26-21 ja 26-21 Paras-luokituksen Paras-luokituksen mukaan (N mukaan = 4), Luvuissa (N=4), ovat Luvuissa mukana sekä ovat ylämukana että yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 7-9 oppilaat. sekä ylä- että yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 7-9 oppilaat. 5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -31,7,5-2,7 7,8 6,8 2,2-15,4-5 -5,6 -,2 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2-6 26-1 Liitekuvio Liitekuvio 2. 2. Yläkouluikäisten määrän määrän muutos (%) (%) vuosina 2-26 ja 26-21 ja kunnan väestökehityksen kunnan väestökehityksen mukaan mukaan (N=4). = 4). Luvuissa ovat mukana sekä sekä ylä- että ylä- yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 7-9 oppilaat. että yhtenäiskoulujen vuosiluokkien 7-9 oppilaat. 8

5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 281 22 314 336357 323 219 242 326 44 362 183 262 396 428 373 343 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 2 26 21 Liitekuvio 21. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) Liitekuvio 21. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 185 35 336 325 188 366 377 362 187 332 397 373 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio 22. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 22. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 81

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 124 257 394 343329325 166 247 49 366 371 362 146 251 367394 385373-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio 23. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). Liitekuvio 23. Yläkoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N=4) 6 5 4 3 2 1 15 3 1 31 8 18 45 1 21 liitos yhtyö muu 2 26 21 Liitekuvio 24. 24. Yhtenäiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 2, 26 26 ja 21 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = (N=4) Paras-luokituksen 4). 82

6 5 4 3 2 17 19 26 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 1 6 2 9 6 5 7 6 14 14 16 7 7 2 26 21 Liitekuvio 25. Yhtenäiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) Liitekuvio 25. Yhtenäiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 6 57 5 4 41 maas 3 taaja 2 19 kaup 1 1 8 5 11 8 11 2 26 21 Liitekuvio 26. Yhtenäiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 26. Yhtenäiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 83

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 6 5 4 3 2 1 6 1 7 14 2 9 4 1 32 4 9 6 1 47-5 51-1 11-2 21 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 27. Yhtenäiskoulujen 27. lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 ja 21 kunnan kunnan koon koon mukaan (N=4) mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5-5 24,6 12,8 8,5 21,7 49,5 2,5-8,1 29,8 31 64,5 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2-6 26-1 Liitekuvio 28. Yhtenäiskoulujen oppilasmäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) Liitekuvio 28. Yhtenäiskoulujen oppilasmäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 84

6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 544 325 26 268 262 297 278 432 417 368 372 311 284 29 333 417 422 376 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 29. Yhtenäiskoulujen 29. keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 6 55 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 544 215 319 297 318 221 42 372 28 247 414 376 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 3. Yhtenäiskoulujen 3. Yhtenäiskoulujen keskikoko keskikoko (oppilasmäärä) vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja 21 ja 21 kuntatyypin kuntatyypin mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 85

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 6 5 4 3 2 473 378 297 26 22 23 288 463 427 372 372 215 292 422 436 387 376-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 1 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 31. Yhtenäiskoulujen 31. Yhtenäiskoulujen keskikoko keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 ja ja 21 kunnan koon koon mukaan mukaan (N = (N=4) 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 39 1 18 22 5 13 18 3 8 liitos yhtyö muu 2 26 21 Liitekuvio 32. Perusasteen erityiskoulujen lukumäärä vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja 21 ja 21 Paras-luokituksen Paras-luokituksen mukaan (N mukaan = 4). (N=4) 86

4 35 3 25 2 15 1 5 3 3 2 12 28 21 1 1 26 7 17 14 21 3 15 11 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % Liitekuvio Liitekuvio 33. Perusasteen 33. Perusasteen erityiskoulujen erityiskoulujen lukumäärä lukumäärä vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja ja 21 kunnan kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) = 4). 6 57 5 4 3 2 35 27 maas taaja kaup 1 3 7 1 4 2 2 26 21 Liitekuvio 34. Perusasteen erityiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 34. Perusasteen erityiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 87

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 6 5 4 3 2 49 31 25-5 51-1 11-2 21-5 >5 1 5 5 2 8 2 26 3 4 21 2 2 Liitekuvio Liitekuvio 35. Perusasteen 35. Perusasteen erityiskoulujen lukumäärä vuosina 2, 26 ja ja 21 kunnan koon (N=4) mukaan (N = kunnan koon mukaan 4). 5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -6-7 -8-9 -1-65,6-9,4-23,4-26,2-36,5-1 -1-13,2-26,2-25,9 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2-6 26-1 Liitekuvio Liitekuvio 36. Perusasteen 36. Perusasteen erityiskoulujen erityiskoulujen oppilasmäärän muutos muutos (%) (%) vuosina 2-26 ja 26-21 kunnan ja 26-21 väestökehityksen kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) mukaan (N = 4). 88

16 14 12 1 8 6 4 2 31 42 76 72 55 64 32 12 82 91 61 75 142 76 67 8 2 26 21 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki Liitekuvio Liitekuvio 37. Perusasteen 37. Perusasteen erityiskoulujen erityiskoulujen keskikoko keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 26 ja 21 ja 21 kunnan kunnan väestökehityksen mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 31 36 69 64 32 5 79 75 58 81 8 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio 38. Perusasteen erityiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, Liitekuvio 38. Perusasteen erityiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 26 ja 21 ja 21 kuntatyypin kuntatyypin mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 89

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 28 39 54 72 64 22 5 5 85 75 58 66 82 8-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio 39. Perusasteen erityiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, Liitekuvio 39. Perusasteen erityiskoulujen keskikoko (oppilasmäärä) vuosina 2, 26 26 ja 21 ja 21 kunnan kunnan koon koon mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 34,1 39 6,3 62,8 62,4 59,7 3,1 39,4 59,5 59,6 59,6 57,6 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 26 21 Liitekuvio 4. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta (%) vuosina 26 ja 21 väestökehityksen mukaan (N = 4). Liitekuvio 4. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta (%) vuosina 26 ja 21 väestökehityksen mukaan (N=4) 9

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 3,7 4,9 64,8 59,7 31,4 39,1 62,3 57,6 maas taaja kaup kaikki 26 21 Liitekuvio 41. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä Liitekuvio 41. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kilometrin etäisyydellä alakoulusta (%) vuosina 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) alakoulusta (%) vuosina 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 3,6 35,6 44 51,4 67,1 59,7 32,9 34,2 43,1 49,3 64,5 57,6-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 42. 7-14 42. vuotiaiden 7-14 ikäluokasta korkeintaan alle alle kilometrin etäisyydellä (%) vuosina 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). alakoulusta (%) vuosina 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N=4) 91

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 54,8 62,1 73,3 71,7 75,3 72 55,9 6,7 72,1 7,2 75,1 71,3 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 43. 43. 7-14 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan korkeintaan alle kolmen alle kilometrin kolmen etäisyydellä yläkoulusta (%) (%) vuosina 26 ja 21 väestökehityksen mukaan (N(N=4) = kilometrin etäisyydellä 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 43,8 54,8 76,8 72 44,4 58,2 75,1 71,3 maas taaja kaup kaikki 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 44. 44. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan korkeintaan alle kolmen alle kilometrin kolmen etäi- kilometrin etäisyydellä yläkoulusta (%) vuosina 26 ja ja 21 kuntatyypin mukaan mukaan (N = (N=4) 4). 92

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 43,6 57,9 52 68,3 78,3 72 43 6 56,3 66,8 76,7 71,3-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 26 21 Liitekuvio 45. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta (%) vuosina 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N=4) Liitekuvio 45. 7-14 vuotiaiden ikäluokasta korkeintaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä yläkoulusta (%) vuosina 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). 5 4 3 2 36,8 29,7 18,7 2,9 19,6 21 38 29,5 19,2 21,5 2,9 18,6 39,1 29,8 2,8 22,3 21,5 22,6 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 1 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 46. Koulukuljetusoppilaiden 46. määrä määrä (%) (%) vuonna 2, 26 ja ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan mukaan (N = (N=4) 4). 93

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 44 29,5 18 21 45,1 29,2 18,1 2,9 48,7 29,9 19,9 22,6 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio 47. Koulukuljetusoppilaiden määrä (%) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N= 4) Liitekuvio 47. Koulukuljetusoppilaiden määrä (%) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 4,5 34,8 29,8 22,2 21 17,6 43,4 35 26,8 22,6 2,9 17,9 44,8 36,3 27 25,4 22,6 19,1-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 48. Koulukuljetusoppilaiden 48. Koulukuljetusoppilaiden määrä määrä (%) (%) vuosina 2, 2, 26 26 ja 21 ja 21 kunnan kunnan koon mukaan koon mukaan (N= 4) (N = 4). 94

Liite 3. ARTTU-kuntien toisen asteen koulutuksen Liite 3. kouluverkkokuvaukseen ARTTU-kuntien toisen liittyviä asteen kuvioita koulutuksen kouluverkkokuvaukseen liittyviä kuvioita. 8 7 6 5 4 3 2 1 55 2 14 27 49 26 12 27 46 21 12 25 liitos yhtyö muu Liitekuvio 1. Lukioiden lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan Liitekuvio 1. Lukioiden lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 Paras-luokituksen mukaan (N = (N=4) 4). 8 7 6 5 4 3 2 1 6 6 2 22 35 27 6 6 26 19 32 25 6 6 21 17 3 24 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % Liitekuvio Liitekuvio 2. Lukioiden 2. Lukioiden lukumäärä lukumäärä vuosina vuosina 2, 2, 26 26 ja ja 21 21 kunnan väestökehityksen väestökehityksen mukaan (N=4) = 4). 95

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 8 7 6 5 4 3 2 1 7 15 72 7 15 66 7 14 62 maas taaja kaup 2 26 21 Liitekuvio 3. Lukioiden lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 3. Lukioiden lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 8 7 6 5 4 3 2 1 2 8 9 2 15 6 3 7 26 9 13 56 3 7 21 9 12 52-5 51-1 11-2 21-5 >5 Liitekuvio Liitekuvio 4. Lukioiden 4. Lukioiden lukumäärä vuosina 2, 26 ja ja 21 21 kunnan kunnan koon koon mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 96

5 4 3 2 1-1 -2-3 -4-5 -24,3-21,2-11 2-6 -7,1-4,8-24 -12,3-8,6-7,6 26-1 1,5 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % Liitekuvio 5. Lukioiden opiskelijamäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 Liitekuvio 5. Lukioiden opiskelijamäärän muutos (%) vuosina 2-26 ja 26-21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) kunnan väestökehityksen mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 224 313 332 337 319 277 17 218 322 337 347 317 129 191 367 329 332 316 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 2 26 21 Liitekuvio 6. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 Liitekuvio 6. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan kunnan väestökehityksen väestökehityksen mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 97

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 171 239 354 322 126 216 36 317 11 218 362 316 maas taaja kaup kaikki 2 26 21 Liitekuvio 7. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 7. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 18 138 361 322 293 282 11 148 252 361 311 317 368 39 316 253 93 124-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 2 26 21 Liitekuvio 8. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N=4) Liitekuvio 8. Lukioiden keskikoko (opiskelijamäärä) vuosina 2, 26 ja 21 kunnan koon mukaan (N = 4). 98

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 53,3 63 81 72,4 78,1 74,8 55,4 64,7 79,6 71,3 73 72,8 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 9. 15-179. vuotiaiden 15-17 vuotiaiden ikäluokasta ikäluokasta alle 5 alle km:n 5 km:n etäisyydellä lukiosta (%) vuosina vuosina 26 ja ja 21 väestökehityksen mukaan (N(N=4) = 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 41,6 58,6 79,6 74,8 43,2 57,2 77,1 72,8 maas taaja kaup kaikki 26 21 Liitekuvio 1. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä lukiosta (%) vuosina Liitekuvio 1. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä lukiosta (%) vuosina 26 26 ja 21 ja 21 kuntatyypin kuntatyypin mukaan mukaan (N = 4). (N=4) 99

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 29,8 63 53,6 7,2 81,5 74,8 33,8 62,9 55 67,5 78,8 72,8-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 26 21 Liitekuvio 11. 11. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle alle 5 km:n 5 km:n etäisyydellä etäisyydellä lukiosta lukiosta (%) vuosina 26 26 ja 21 ja 21 kunnan kunnan koon koon mukaan mukaan (%) (N(%) = 4). (%) vuosina (N=4) 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 3 3 12 16 18 3 2 9 13 15 3 7 1 12 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % 2 26 21 Liitekuvio 12. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kunnan Liitekuvio 12. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kunnan väestökehityksen mukaan (N=4) = 4). 1

5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1 9 42 1 8 33 2 5 25 maas taaja kaup 2 26 21 Liitekuvio 13. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 13. Ammatillisten oppilaitosten lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 3 5 8 36 3 4 5 3 2 3 4 23-5 51-1 11-2 21-5 >5 2 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 14. Ammatillisten 14. oppilaitosten lukumäärä vuosina 2, 26 ja 21 kunnan kunnan koon mukaan (N=4) = 4). 11

Koulutuspalvelut ARTTU-kunnissa 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 42,2 56,1 67 6,5 57,2 6 44,3 57,2 67,6 6,8 57,8 6,4 > -1 % -2,5 - -1 % 2,5 - -2,5 % 2,5-1 % > 1 % kaikki 26 21 Liitekuvio 15. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) vuosina 26 ja 21 väestökehityksen mukaan (N=4) Liitekuvio 15. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) vuosina 26 ja 21 väestökehityksen mukaan (N = 4). 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 22,6 36,5 66,5 6 23,6 42,5 65,8 6,4 maas taaja kaup kaikki 26 21 Liitekuvio 16. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) vuosina 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N=4) Liitekuvio 16. 15-17 vuotiaiden ikäluokasta alle 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) vuosina 26 ja 21 kuntatyypin mukaan (N = 4). 12

1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 43,1 3,7 58,8 69,3 6 42,4 37,7 59,1 68,6 6,4-5 51-1 11-2 21-5 >5 kaikki 26 21 Liitekuvio Liitekuvio 17. 15-17 17. 15-17 vuotiaiden vuotiaiden ikäluokasta ikäluokasta alle alle 5 km:n 5 km:n etäisyydellä ammatillisesta oppilaitoksesta (%) (%) vuosina vuosina 26 26 ja 21 ja kunnan 21 kunnan koon mukaan koon mukaan (N = 4). (N=4) 13