1/2008 46. VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA
pääkirjoitus Neliöitä, yksiöitä, yksinäisiä öitä Solut eivät enää kelpaa opiskelijoille. Opiskelijat haluavat asua yksiöissä. Opiskelija-asuntojen tarjoajat ovat vaikeuksissa yksiöitä pystytään tarjoamaan tilatehokkaita soluja vähemmän. Jos soluja muutetaan yksiöiksi ja kaksioiksi, entistä harvemmat saavat edullisen opiskelija-asunnon. Opiskelijalle yksiö tulee merkittävästi solua kalliimmaksi. Siitä huolimatta illuusio oman kodin autuudesta elää vahvana. Kun useimmilla on jo lapsuudenkodissa ollut oma huone, pelkkä huone ei opiskelemaan lähtiessä tahdo enää riittää. Kuitenkin moni erityisesti suuren perheen kasvatti on hämillään ja ahdistunut, jos asunnossa kaikuvat vain omat askeleet. Harva vuokralainen saa pitää edes lemmikkiä, ja televisio lienee pitemmän päälle laiha lohtu. Yksiössä on oma rauha, halusi sitä tai ei. Soluja remontoidaan yksiöiksi ja uusia rakennetaan samaan aikaan, kun kaikissa ikäluokissa puhutaan yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä. Onko tavoiteltavaa, että on mahdollista viettää päiviä tai viikkoja tapaamatta ketään? Kuukausia kuolleena olleita löytyy helsinkiläisasunnoista poliisin mukaan viikoittain. Vastikään löydettiin mies, joka oli ollut kuolleena asunnossaan kolme vuotta - maksupalvelu huolehti laskuista, kunnes tili tyhjeni. Muuten kenenkään ei tullut ikävä. Käsittämätöntä. yhteisöllinen asuminen sopii juuriltaan lähteneelle. Ihminen, joka jakaa vessan, suihkun, keittiön ja mahdollisesti muitakin asumisen rakenteita jonkun kanssa, ei voi eristäytyä täydellisesti. Epäsosiaalistakin soluasukasta aletaan kaivata viimeistään siinä vaiheessa, kun roskisvuoro jää liian pitkäksi aikaa hoitamatta. On vaikea asua samassa asunnossa kuukausia tai vuosia tutustumatta lainkaan naapureihin. Elon merkit luovat turvallisuuden tuntua. Perhe ja ystävät ovat vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan lähteneillä usein kaukana siksi ei ole yhdentekevää, miten asuu. Ilman sosiaalista lähiverkostoa on liian helppoa uppoutua omiin tekemisiin ja menettää ajan ja paikan taju tyystin. Asiat pysyvät mittasuhteissaan, kun ihmiskontakti säilyy. Salla Seppälä päätoimittaja@satakuntatalo.fi KARHUNKIERROS. Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan tiedotuslehti. Perustettu vuonna 1963. ISSN 1239 1913. Julkaisija: Satakuntalainen Osakunta, Lapinrinne 1 A5, 00180 Helsinki, (09) 6958 5256, www.satakuntalainenosakunta.fi. Päätoimittaja: Salla Seppälä puh.040 8668217, paatoimittaja@satakuntalainenosakunta.fi. Toimittajat: Tuomas Aivelo, Hanna Hannus, Karoliina Hirvola (tiedotussihteeri), Elina Häivälä, Elina Lähdeniemi, Mikko Mäkipää, Suvi Peltoniemi, Anna Rintala, Hanne Ristevirta, Martti Salo, Antti Salonen, Anu Välimäki Kannen nimiö: Kalle Järvenpää. Kannen kuva: Hanna Hannus. Taitto: Salla Seppälä. Painos: 310 kappaletta. Paino: Tikkurilan paino, Vantaa. 2 KARHUNKIERROS 1/2008
tässä numerossa 4 HYY-kuulumisia ja osakuntauutisia 5 Talviareena. Valtaeliittiä Satakuntatalossa. Pori-fakta joka vuosikymmenelle 6 Tonttikiista Satalinnan Säätiön ja Helsingin kaupungin välillä päätökseen 8 Osakuntien olohuoneet. Elina Lähdeniemi tutki vieraat Viisit. 10 Viisineitsyet. Kaikki eivät nökötä osakuntahuoneistossa päivästä toiseen, joitain ei ole siellä nähty koskaan. Miksi? >> Karhunkierroksen toimittaja toisten osakuntien tiloissa 18 8 12 Isoveli valvoo Rauman huoneessa. 13 Kohtuus on hyveiden kruunu. Toimittaja kertoo hurahtamisestaan. 14 Virkailijat 2008 16 Mies miekkarin takana. Mitä et vielä tiennyt Einari Teräsvirrasta? Hanna Hannus otti selvää. 20 Perhonen lasikuvussa liikutti Suvi Peltoniemeä 21 Mitä bongaat seinäsi takaa? Satakuntatalon eläimistön tunnistusopas. 24 Tietokoneita, evoluutiota ja metaverseä. Onko mittava tietoturvaongelma pahempaa kuin ekokatastrofi? 25 Kuolemattomat 26 Käsigranaattiomenapiirakka. Etkö pidä abskissan mausta? 27 Kutsu vuosijuhlaan. 28 Paperinukke Hän oli paitsi arkkitehti, myös olympiamitalisti ei mikään kovin yleinen yhdistelmä. >> Mies miekkarin takana, s. 16-19 KARHUNKIERROS 1/2008 3
Hyy-kuulumisia Antiikin Kreikassa demokratia oli kauneimmillaan: kansalaisilla vapailla miehillä oli oikeus ja velvollisuus kokoontua vapaina hetkinään toreille keskustelemaan ja päättämään yhteisön asioista. Taitavimmin ethoksen, pathoksen ja logoksen hallinneet puhujat vakuuttivat muut kansalaiset äänestämään ajamiensa asioiden puolesta. SatO jatkaa HYY:ssä TEKSTI: HANNE RISTEVIRTA KUVAT: HANNE RISTEVIRTA JA SALLA SEPPÄLÄ Nykyään elämme demokraattisessa järjestelmässä, jossa kansan valitsemat päättäjät tyytyvät lähinnä esiintymään äänestäjilleen. Se on tämänkin palstan tarkoitus: kertoa, mitä noin 32 000 Helsingin ylioppilaskunnan jäsentä edustavat 60 edaattoria ovat päättäneet heidän puolestaan. Erityisesti yritän nostaa esiin osakuntalaisia kiinnostavia päätöksiä ja tapahtumia. Aluksi tahdon kiittää varsinaisen ja varaedustajien puolesta kaikkia meitä äänestäneitä. SatOn yhden edustajistopaikan säilyminen oli melko tiukilla, mutta iloksemme Riina Pykäri sai jatkaa edustajistossa. Varaedustajia ovat Vesa Ojala sekä allekirjoittanut. Kiitos luottamuksestanne! Pääsin jo ennen joulua tositoimiin ns. budjettiedarissa, jossa käytiin tiukkaa vääntöä vuoden 2008 menoista ja niiden kohteista. Kokouksessa ehdotettiin muun muassa osakunnille jaettavan tuen leikkaamista, mutta ehdotus kaatui yhden äänen enemmistöllä. Jotkut muutosehdotukset talousarvioon taas tyrmättiin lähes yksimielisesti; edustajisto ei esimerkiksi pitänyt tärkeänä ostaa kaikille HYYn palkatuille työntekijöille hierovia työtuoleja, á 500 euroa, eikä myöskään kuljetuttaa koko 60-henkistä edustajistoa kokoustamaan Tallinnaan. HYYn demokratia ei siis ole vielä korruption läpeensä rappeuttama. Osakuntalaisten monitieteellistä ja - katsomuksellista osaamista arvostettiin HYYn talouspaikkoja jaettaessa. Ryhmämme jäseniä valittiin muun muassa talousjohtokuntaan ja kiinteistöjohtokuntaan. Satolaisista HYYn hallitus esittää Riina Pykäriä Ravintolayhtiön hallitukseen ja minua ravintolatoimikuntaan. Lopullisen päätöksen tekevät yhtiökokoukset helmi- tai maaliskuussa. Kaikella tukahdetetulla turhautumisella Unicafen salaatteihin ja liisteririisiin on nyt siis henkilöitynyt kohde. Muitakin toiveita, parannusehdotuksia tai ihan vain perustelemattomia vihanpurkauksia ylioppilaskuntaamme liittyen saa esittää, me viemme niitä eteenpäin. Ainakin siihen asti kunnes 32 000 opiskelijaa kokoontuu Ylioppilasaukiolle toogiin pukeutuneina. osakuntauutisia SATAKUNTA SENAATINTORILLA Satakunta esittäytyy Senaatintorilla kesäkuussa 2009. Myös osakunta on mukana esittelemässä satakuntalaista kulttuuria pääkaupunkiseudulla. Osakunta on asettanut työryhmän, joka valmistelee torille huikean esityksen satakuntalaisesta arkkitehtuurista, taiteesta ja yhteiskunnallisista vaikuttajista. Tietoja ei ole ennalta olemassa, joten työtä nykyajan satakuntalaisuudesta stadissa riittää. Työryhmässä pääsee kehittämään taitojaan ja kiinnostustaan omaa maakuntaamme kohtaan. Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua vielä maaliskuun ajan työryhmän vetäjälle hanna.hannus@helsinki.fi. MARJATTA RASI VUOSIJUHLAPUHUJAKSI Osakunnan 354. vuosijuhlaa vietetään 15.3. Juhlapuhujaksi on lupautunut Marjatta Rasi. Rasi on syntynyt Punkalaitumella ja valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt ulkoministeriössä vuodesta 1970 lähtien monenlaisissa tehtävissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vuodet 1998 2005 Rasi työskenteli YK:ssa New Yorkissa. Vuodesta 2005 eteenpäin hän on toiminut kehityspoliittisena alivaltiosihteerinä ulkoministeriössä. 4 KARHUNKIERROS 1/2008
Satakunnan suurin täyttää 450 vuotta Yhteiskunnallista keskustelua Satakuntatalossa Porifakta joka vuosikymmenelle Tuomas Aivelo 1.Pori on palanut historiansa aikana yhdeksän kertaa. Paremmaksi laittaa vain Oulu, joka on roihunnut kymmenesti. 2. Porin yleisin kivilaji on muualla Suomessa harvinainen hiekkakivi. 3. Porin korkein kohta on kuuluisa Ruosniemen laskettelukeskus. Korkeutta merenpinnasta 36 metriä. 4. Pori on juhannusjuhlien konkari. Kuuluisin juhannusjuhla on Yyterissä vuonna 1965, jolloin Rolling Stones kohotti tunnelmaa. 5. Kaupunki on kasvanut alueliitosten kautta. Kaupunkiin on liitetty muun muassa Porin maalaiskunta ja Ahlaisten kunta. 6. Porin ensimmäiset asukit olivat ulvilalaiset porvarit, jotka pakkoasutettiin Poriin. He olivat juuri palanneet kotiinsa pakkoasuttamasta Helsinkiä. >> jatkuu sivulla 8 Salla Seppälä Porissa on Jazz-viikolla järjestetty kahdesti Suomi-Areena, yhteiskunnallisten keskustelujen kimara. Ensimmäistä kertaa järjestetty talvikauden sisartapahtuma, Talviareena, näki päivänvalon 12. helmikuuta Satakuntatalon juhlasalissa. Tilaisuus järjestettiin Helsingissä, sillä Porissa olisi todennäköisesti jouduttu tyytymään maakuntatason puhujiin. Osakunnan hallitus oli kutsuttu ilmeisesti siksi, ettemme menisi siivouskomeroon nakkelemaan paperilennokkeja saliin. Tapahtuman järjestivät kesäiseen tapaan Porin kaupunki ja MTV3. Puhujien joukko oli nimekäs. Talviareenan avasi pääministeri Matti Vanhanen puheellaan Välittävä ja kannustava Suomi - hyvinvoivat suomalaiset. Vanhanen puhui mm. tulojen jakautumisesta, globalisaatiosta ja valtion asemasta ja roolista osakeyhtiöiden omistajana. Vanhasen jälkeen Paavo Lipponen muisteli vanhoja ja arvosteli sekä nykyistä että entisiä hallituksia tavalla, josta ei Erkkikään ota selvää. Kolmantena puhujana Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne Brunila. Hän puhui tuottavuudesta, ehdotti korkeimman koulutuksen muuttamista maksulliseksi ja käytti sanaa innovaatio tai sen johdannaisia (esim. innovoida) kymmenkunta kertaa. Viimeisenä puhujana asianajaja Jarkko Tontti puhui ansiokkaasti aiheesta Mitä on kansallinen etu?. Tontti oli johtopäätellyt, että sitä ei todellisuudessa ole olemassa, ja että on koko Euroopan ja maailman etu, jos kansallisella edulla perustelemisesta päästään eroon. Talviareenan alussa korostettiin tapahtuman vapaamuotoisuutta ja sitä, että siellä esitettyjen puheiden ei tarvitse olla poliittisesti korrekteja ja että keskustelulle jätetään sijaa. Käytännössä puheissa ei ollut juurikaan epäkorrektiuksia, eikä muulle keskustelulle kuin valtalehtien ennalta varatuille kysymyksille valitettavasti ollut aikaa. VARSINAINEN KOKOUS MYÖNSI KUNNIANOSOITUKSIA Helmikuun varsinaisessa kokouksessa päätettiin myöntää Satakuntalaisen osakunnan kunnianauha osakunnan entiselle kuraattorille, aktiiviselle toimijalle ja kuoron henkiin herättäjälle Maa- ja Metsätaloustieteiden Tohtori Johannes Tiusaselle. Tunnustus myönnettiin Tiusaselle hänen merkittävästä ja edistyksellisestä työstään osakunnan ja Satakunnan hyväksi. Lisäksi kokous myönsi ansiomerkin kolmelle ansioituneelle osakuntalaiselle. Vuonna 2008 ansiomerkin saavat kuraattori Eveliina Nera, Linda Salminen sekä Tiina Taivainen. Kulttuurihaarikka päätettiin kulttuuritoimikunnan ehdotuksen mukaisesti jättää myöntämättä. Kunnianauha ja ansiomerkit luovutetaan osakunnan vuosijuhlassa 15.3. KARHUNKIERROS 1/2008 5
satalinnan säätiön ja helsingin kaupungin kiista vihdoin päätökseen teksti: martti salo kuvitus: salla seppälä Viime joulukuussa sai päätöksensä pitkä ja monivaiheinen kiista Helsingin kaupungin ja Satalinnan Säätiön välillä. Kiistakapulana oli vuonna 1952 valmistuneen Satakuntatalon tontin loppukauppahinta. Tässä katsaus värikkään väännön vaiheisiin. Helsingin kaupunki myi 13.7.1950 vahvistetulla kauppakirjalla säätiölle tontin Lapinlahdenkadun varrelta. Kauppahinnaksi muodostui 8 500 000 sen ajan markkaa. Tästä hinnasta säätiö maksoi kaupantekotilaisuudessa puolet. Toinen puolikas jäi velaksi. Kauppakirjan lisäksi allekirjoitetun velkakirjan mukaan velka oli irtisanomaton ja koroton niin kauan kuin Satakuntataloa, kahta alinta kerrosta tai niitä vastaavaa pinta-alaa lukuun ottamatta, käytettäisiin opiskelija-asuntolana tai Satakuntalaisen Osakunnan tarpeisiin. Velan määrä sidottiin elinkustannusindeksiin ja velka erääntyisi maksettavaksi heti, kun velkakirjan rajoituksista poiketaan. Erääntymispäivästä alkaen velalle oli maksettava Suomen Pankin peruskoron suuruista korkoa, kuitenkin enintään 10 prosenttia. Vuonna 1994 säätiö tiedusteli kaupungilta kauppahintavelan suuruutta. Kiinteistöviraston taholta velan määräksi indeksikorotuksineen ilmoitettiin 806 650 mk. Kaupungin laskelmien mukaan indeksiehto oli velan osalta ollut koko ajan voimassa, vaikka vuonna 1968 säädetyn lain mukana indeksiehdot oli poistettu tämän tyyppisissä sopimuksissa vuoteen 1991 saakka, jolloin säädetty indeksiehtolaki lievensi indeksiehtokieltoa. Säätiön laskelmien mukaan velan arvo vuonna 1994 oli noin 125 000 mk. 1990-luvun viimeisinä vuosina säätiön tekemät vuokrasopimukset Sodexhon ja Germanischer Lloydin kanssa olivat saattaneet eräännyttää velan. 1999 Säätiö oli yhteydessä kaupungin kiinteistövirastoon, josta ilmoitettiin, ettei kyseessä ollutkaan enää velkasuhde, vaan sopimussakkolauseke. Mikäli 6 KARHUNKIERROS 1/2008
yksimielisyyteen ei päästäisi, olisi edessä oikeuskäsittely. 1.11.2002 säätiö maksoi kaupungille yhteensä n. 24 296,49 euroa (n. 144 000 mk), joka sisälsi loppukauppahinnan, indeksikorotusta vuosilta 1950-68 ja korkoa. Kaupunki piti säätiön maksamaa velan määrää kohtuuttoman pienenä ja pani Helsingin käräjäoikeudessa alkuvuodesta 2006 vireille kanteen, jossa se vaati käräjäoikeutta määräämään maksamattomaksi loppukauppahinnaksi 1,1 miljoonaa euroa vähennettynä säätiön aiemmin maksamalla rahamäärällä sekä viivästyskorkoa ja korvausta oikeudenkäyntikuluista. Säätiö kiisti kanteen vanhentuneena ja perusteettomana. Tämän jälkeen osapuolten välillä käytiin sovintoneuvotteluja pitkän ja kalliin oikeusprosessin välttämiseksi. Neuvotteluissa säätiön edustajat kiinnittivät huomiota mm. tontin arviokirjaan, jossa kävi ilmi, että arviointi oli suoritettu pelkästään ns. kauppa-arvoperiaatteella, eikä tuottoarvomenetelmällä, jollaista Satakuntatalon tyyppiseen kiinteistöön pitäisi ensisijaisesti soveltaa. Kauppa-arvomenetelmällä vertailuhintoja oli haettu lähialueella tehdyistä rakentamattomista asuntokerrostalotonteista. Säätiön tapauksessahan kyse ei ole tällaisesta, vaan opiskelija-asuntotontista. Vertailuhintoja Satakuntatalon kaltaisista tonteista ei oltu edes yritetty etsiä vaikka sen kaltaisia on Helsingin kaupungin alueella myyty viime vuosina. Säätiön edustajat totesivat, että tuottoarvomenetelmällä säätiön kiinteistön hinta jäi ratkaisevasti halvemmaksi kuin kaupungin käyttämän kiinteistökonsultointifirman arviossa. Huhtikuussa 2007 kaupunki ilmoitti, että se peruu kanteensa kaikkine vaatimuksineen ja suostuu sovintoon sillä ehdolla, että kumpikin osapuoli kärsii omat kulunsa. Sovintosopimuksen allekirjoittaminen tapahtui kuitenkin vasta joulukuussa 2007 säätiön jouduttua tätä oikeusteitse hakemaan. Säätiön puolesta kaupungin kanssa käytyihin neuvotteluihin osallistui toiminnanjohtajan Riku Jaakonsaaren lisäksi säätiön hallituksen seniorijäseniä. Säätiön asiamiehenä käräjäoikeudessa toimi asianajaja Antti Hemmo. Hänen ansiokkaat kirjelmänsä lopulta saivat kaupungin taipumaan sovintoon, totesivat neuvotteluissa koko ajan mukana ollut varatuomari Hannu Salo ja Riku Jaakonsaari. KARHUNKIERROS 1/2008 7
Haastaako ESO:n kongi kutoskongin? Meillä on Viisi, mutta mitä muilla osakunnilla on? Karhunkierroksen tutkiva journalisti kävi vieraissa. Osakuntien olohuoneet Teksti ja kuvat: Elina Lähdeniemi Näin ESO:lla. Savon Vinni Savolaisten oma olohuone keskellä Helsinkiä sijaitsee todellakin hyvin keskellä Helsinkiä, ja vielä aika korkealla. Kiivettyäni Uuden ylioppilastalon kuudenteen ja siis ylimpään kerrokseen, osaan taas uudella tavalla arvostaa Saton hissiä. Onneksi matkan varrelle on kuitenkin teippailtu kannustuslappuja, jotta kaikki varmasti jaksavat kiipustaa Vinnille asti. Savolaiset ovat keksineet ruuvata katon rajaan kameran, joka välittää webbikuvaa Vinnin aktiivikäyttäjien katseltavaksi. Ei tarvitse enää edes kotoa lähteä tarkistaakseen, mikä meininki osakunnalla on. Voivoi. KSOn kerhotila Itsareiden myötä satolaisillekin jo tutuksi tullut pieni, mutta kovin toimiva KSO:n kerhotila muistuttaa käyttötavoiltaan ja asujaimistol- taan ehkä eniten Satoa. Kaikki osakuntalaiset saavat tilaan avaimet, ja joskus tiloista voikin löytää väsähtäneen osakuntalaisen nukkumasta tai civiksen tuskailemassa gradunsa parissa atk-huoneessa. Hankenilaisten kanssa jaettu juhlasali ja sauna yläkerrassa mahdollistavat monenlaisten bileiden järjestämisen ja erityisesti jatkoilun, kuten itsareilla tuli todistettua. Hämäläisten talo Hämisläisten suuren suuri talo, vaikkakin vain osittain osakuntalaisten vapaassa käytössä, taitaa painia hieman eri sarjassa kuin muut osakunnat. Vai miltä kuulostaa neljä kerrosta tilaa tehdä melkein mitä vaan, biljardipöytä, ampumarata, oma ruokala ja kurssikirjasto ullakolla. Mutta hei, me sentään saadaan asua Talollamme vaikka meillä onkin vain pingispöytä ja C6 Pori-fakta joka vuosikymmenelle 7. Porin perusti 8. maaliskuuta 1558 8. Porin 450-vuotisjuhlia koordinoi yksi Juhana Herttua, Suomen käskynhaltija. toimikunta ja viisi erilaista virallista työryhmää. Myöhemmin hänestä tuli kuningas Juhana III. 9. Porin 450-vuotisviinit ovat chileläiseltä premium -viinitilalta Casas del Bosque. Punaviininä on Casa Viva, Special Pori Edition, Cabernet Sauvignon 2006 ja valkoviininä on Casa Viva, Special Pori Edition, Chardonnay 2007. 8 KARHUNKIERROS 1/2008
Liisankadun osakuntatilat Liisankadulla majailevat yhdessä Wiipurilainen, Karjalainen sekä Kymenlaakson osakunta, ainakin vielä hetken verran. Tavallisessa asuintalossa sijaitsevat tilat kun eivät oikein salli vaikkapa Guitar Heron pelaamista aamuyöllä. Päinvastoin, tanssiharjoituksetkin pidetään villasukat jalassa, jotta alakerran naapuri ei häiriintyisi. Liisankadun osakunnilla häämöttääkin edessä muutto pian valmistuvaan Kolmanteen ylioppilastaloon. Sitä ennen pöytäjuhlissa ei hakata pöytää ja jatkoille lähdetään evakkoon jonnekin muualle, jotta bileet voisivat jatkua edes hieman kauemmin kuin kello kymmeneen. ESO:n osakuntahuoneisto Eteläsuomalaisen osakunnan tilat sijaitsevat entisessä Osakuntatalossa eli nykyiseltä nimeltään Uudessa ylioppilastalossa. Osakunnalla järjestetään vuoden kuluessa monenlaisia juhlia, pienistä pöytäjuhlista suuriin massabileisiin. Juhlien jälkeen väsähtäneet juhlijat Näkymä SavOn Vinniltä kaipaavat yösijaa osakunnasta. Syksyllä hankitut TV-huoneen uudet sohvat ovat vain aivan liian lyhyet nukkumiseen. Onneksi Satolla osattiin ottaa tämä pointti huomioon Rauma-huoneen sohvia hankittaessa. Lähteinä käytetty osakuntien nettisivuja sekä pienimuotoista kyselyä osakuntien toiminnanjohtajille. 10. Poriin valmistuu keväällä Suomen ensimmäinen Juhana Herttuan patsas. 11. Pori oli pitkään Suomen kolmanneksi suurin kaupunki heti Turun ja Viipurin jälkeen. 12. Porin nykyinen asemakaava syntyi yhdeksännen palon jälkeen vuonna 1852. Leveiden esplanadien ja bulevardien tarkoitus oli estää palojen leviäminen kaupunginosasta toiseen. >> jatkuu sivulla 11 KARHUNKIERROS 1/2008 9
Viisineitsyet - Talon tuntemattomat Osakunnassa on jäseniä parisataa, joista seitsemisenkymmentä asuu Talolla. Kuitenkin vain murto-osa tästä määrästä käyttää (hyväkseen) osakunnan keskipistettä ja Talon ainoaa olohuonetta, osakuntahuoneisto Viisiä. Vuoden ensimmäinen ratsia lähti visiitille kahden Talolla majailevan viisineitsyen luo selvittämään, millaisia he ovat ja miksi heitä ei ole osakuntahuoneistossa nähty. teksti ja kuvat: Anna rintala ARTO KARTASTENPÄÄ, geofysiikan opiskelija, 1. vuoden osakuntalainen Ei mitään. Kala. Kalan ja heinän sekoitus. Viisineitsyt ei ehkä ole oikea sana kuvaamaan tätä Laviasta kotoisin olevaa nuorta miestä, sillä hän on muutaman kerran vilahtanut muiden vanavedessä asioimaan Viisin. Oman bewatorin puuttuminen merkitsee kuitenkin lähes samaa, eikö? Helsinkiin Arto siirtyi Tampereen yliopistolta laajemman opetustarjonnan perässä. Hän on kotiutunut hyvin Helsinkiin ja Talolle kämppiksiä vain näkyy kovin harvoin, minkä hän olettaa johtuvan yhteisten tilojen puutteesta. Sitähän varten meillä on Viisi, tokaisee toimittaja. Osakuntaan Arto liittyi Talon vuoksi, valittavana olisi ollut Hämäläinenkin osakunta. Arto kuvailee itseään saamattomaksi, mielikuvituksettomaksi ja luovaksi. Kämppikset ovat harvoin nähtyjä, siistejä ja hiljaisia. Talo saa Artolta kehuja sijainnista ja mukavasta iästään vanhempi menisi jo krumeluuriksi. Talo myös toivottaa tervetulleeksi. Osakuntalaiset yleensä ovat ihan normaaleja ihmisiä, niin kuin muutkin. Edellä mainittu saamattomuus lienee suurin syy sille, ettei Artoa ole juuri Viisissä nähty. Vaikka Viisi onkin Arton mukaan kotoisan tunnelmallinen, voi hänen mukaansa mennä pihallekin, kun junavaunun seinät ja yksinäisyys alkavat ahdistaa siellä vasta tilaa onkin. Artolta kysyttiin, mitä tulee mieleen sanasta Sipi. 10 KARHUNKIERROS 1/2008
MAIJA-JOHANNA FORYS, valtiotieteiden opiskelija, yhden lukuvuoden osakuntalainen Saksasta vaihto-oppilaaksi Suomeen tullut, valtiotieteiden opiskelija Maija-Johanna, tuttavallisemmin Hanna, ei eroa kovinkaan paljoa monista muista osakuntalaisista, sillä hänen äitinsä, kummitätinsä ja heidän paras kaverinsa ovat aikoineen asuneet talolla. Talolle Hanna muutti, koska ei saanut huonetta Domus Academicalta. Tämä ei ollut huono asia, sillä Talo on halvempi ja täällä on nätimpää. Bewator Hannalta löytyy. Aikaa on ollut liian vähän osallistua osakunnan toimintaan, lisäksi Maija-Johanna ei kokenut syksyllä kielitaitoaan riittävän hyväksi tullakseen mukaan toimintaan, eikä edelleenkään löydä sanoja kuvailemaan itseään, vaikka muuten puhuukin toimittajan mielestä aivan sujuvasti. Opiskelu tapahtuu pääasiassa englanniksi, mutta opinnot ovat Hannan mukaan täällä helpompia kuin Saksassa, tai ainakin opintopisteitä kertyy enemmän. Kämppistensä kanssa Hanna tulee juttuun, ja haastatteluhetkellä hän osallistui Kutoskongilla järjestettyihin Jaakko Nummelinin läksiäissitseihin. 13. Porin ensimmäiset neljä kaupunginosaa ovat nimeltään Linna, Teljä, Karhunpää ja Malminpää. 14. Porin rykmentti perustettiin vuonna 1632. Porilaisten marssi sovitettiin ranskalaisen melodian pohjalta 1800-luvulla. 15. 1800-luvulla Pori oli Suomen tärkein laivanvarustuskaupunki. Tältä ajalta muistona on muun muassa vanha tulli- ja pakkahuone, nykyinen taidemuseon kiinteistö. 16. Poriin keskittyi teollisuutta 1850-luvulta lähtien tulitikkutehtaan johdolla. Myöhemmin kaupunkiin perustettiin muun muassa Rosenlewin konepaja ja Finlaysonin puuvillatehdas. 17. Ensimmäinen julkinen suomenkielinen teatterinäytös esitettiin Hotelli Otavan yläsalissa vuonna 1872. 18. Porin teatteri on Suomen vanhin suomenkielinen teatteri. 19. Porissa on asunut enimmillään yli 80 000 asukasta, 70-luvun alussa. Voimakkainta väestönkasvu oli 40-luvulla, jolloin kaupungin väkiluku kaksinkertaistui yli 43 000 asukkaaseen. Viime vuosina Porin asukasluku on lähtenyt hienoiseen nousuun parinkymmenen vuoden laskun jälkeen. 20. Porin kävelykatu, joka avattiin vuonna 1977, on Suomen vanhin ympärivuotinen yhä käytössä oleva kävelykatu. 21. Aino-Maija Luukkonen on Porin nykyinen kaupunginjohtaja. Hän aloitti vuonna 2004, jolloin Martti Sinisalmi jäi eläkkeelle 29 vuoden viranhoidon jälkeen. 22. Kuuluisimmat porilaiset taide-elämän edustajat ovat taidemaalari Akseli Gallén-Kallela ja säveltäjä Selim Palmgren. Palmgrenin kunniaksi on nimetty konservatorio ja Gallen-Kallelalle katu. 23. Nykykulttuurin osa-alueilla porilaiset ovat kunnostautuneet etenkin elokuvassa. Kaupungin kuuluisimpia ohjaajia ovat Visa Mäkinen ja Timo Koivusalo. >> jatkuu sivulla 16 Pori-fakta joka vuosikymmenelle KARHUNKIERROS 1/2008 11
Kello 22.00 oli syyspuolella Viisissä otollisinta aikaa kanavakiistalle. Eripuraa synnytti rakas isoveljemme, tositv:n kuningaslaji Big Brother. Isoveli valvoo Rauman huoneessa Toisten mielestä koko ohjelman idea oli älytön, ja jotkut taas pitivät asukkaiden julkisuushakuisuutta ärsyttävänä. BB:n suosijoiden mukaan mikään ei ollut yhtä viihdyttävää kuin katsella ruudulta, kun joku pesee hampaitaan, makaa sohvalla tai esittää viikon ajan uhmaikäistä lasta kolmen siideritölkin takia. teksti ja kuvitus: Hanna hannus Ohjelmasarjan kuluessa Viisissä syntyi lukuisia oivalluksia Big Brother-talon ja sitä seuraavan ympäristön samankaltaisuuksista. Eräskin osakuntalainen kiteytti tiiviin pudotushetken tunnelman sanoihin: Kymmenen ihmistä istuu sohvalla katselemassa, kun kymmenen ihmistä istuu sohvalla. Kamerat vain Viisiin, ja uusi opiskelijoiden arkea seuraava sarja on valmis tv-ruutuihin! BB-talolle ominaisia piirteitä Viisin vastaavat Asukkaiden vaihtuvuus vähäistä. Asukkaille järjestetään hassuja teemailtoja. Kontaktit ulkomaailmaan vähäisiä tai olemattomia. Einarin ratkaisut aiheuttivat hämmennystä. Asukkaiden väliset keskustelut ovat usein ihan järjettömiä. Sauli. Suhteiden syntyminen asukkaiden kesken on yleistä. Seiska seuraa herkeämättä talon tapahtumia. Mikään ei pysy salassa. Asua Viisissä on käsite. Ja vuoden parhaiden teemabileiden palkinnon saa... Ai sä olit koko viikonlopun Viisissä? Katso sivut 16-19. Lue Kuolemattomat. Löytyy usein Viisistäkin. Suhteiden syntyminen asukkaiden kesken on yleistä. Ensin kivitellään ja sitten ollaankin jo satopari. Viisissä seurataan herkeämättä Seiskaa. Ei niin. 12 KARHUNKIERROS 1/2008
>> Nyt alkava juttusarja kertoo osakuntalaisista, joille ei ole opetettu kohtuuden käsitettä. Sarjassa kerrotaan millaisiin erilaisiin asioihin voi hurahtaa niin pahasti, että se yksinkertaisesti menee kaiken edelle. Mikäli tunnet tarvetta paljastaa joku täydellisesti asialleen omistautunut osakuntalainen, kerro ihmeessä asiasta toimittajakunnalle. kohtuus on hyveiden kruunu Ensimmäisessä numerossa lehden teeman mukaisesti sivuamme asumista. Toimittaja kertoo kuinka on tinkinyt - muun muassa - kodistaan harrastuksensa takia. Kotini on dojoni Siinä vaiheessa, kun ryömin lämpimästä makuupussistani aamuviideltä ehtiäkseni haravoimaan harjoitussalin edustan ennen aamutreenejä, tajusin olevani toivoton tapaus. Asuin kolme viikkoa putkeen harjoitussalilla vain voidakseni treenata täysipäiväisesti opettajani ohjauksessa. Anteeksi mikä opiskelu? Mitkä ystävät? Kaikki jäivät syrjään harrastuksen takia. Joissakin japanilaisissa budolajeissa on säilynyt vanha harjoittelumuoto, jossa oppilas asuu opettajansa harjoitussalilla, auttaa opetuksessa, harjoitussalin eli dojon kunnossapidossa ja ennen kaikkea harjoittelee täysipainoisesti. Kyseessä ei siis ole tavallinen harjoittelumuoto, vaan tällaisen kotioppilaan, uchideshin, harjoittelu ei rajoitu pelkästään tatamille, vaan koko päivä rytmittyy harjoittelun mukaan. Suomessa on ollut yksi aikido-opettaja, jonka oppiin on päässyt uchideshiksi. Japanissa, josta laji on kotoisin, on mahdollisuus asua useiden opettajien kotisaleilla ja tätä mahdollisuutta on moni suomalainenkin harjoittelija hyödyntänyt. Itse olen toistaiseksi ollut uchideshina vain Suomessa, yhteensä kuusi viikkoa kolmessa eri jaksossa. Mitä kotioppilaan elämä piti sisällään? Yksinkertainen vastaus: Aikidoa. Asuin harjoitussalilla ja nukuin tatamin nurkassa makuupussissa. Pääosin asuin yksin, pari viikkoa vietin toisen yhtä hurahtaneen treenaajan kanssa. Päivä rytmittyi harjoituksiin, syömiseen ja dojon ja sen ympäristön kunnossapitoon. Vapaa-aika kului helposti parin tunnin päiväunilla. Ei internettiä, ei hesaria, kännykässäkään en jaksanut joka päivä pitää virtaa. Ja harjoitussalin ainut tuoli oli jakkara, jota käytin lähinnä kurottaessani ylikaapista tavaroita. Vähällä selviää, kunhan saa treenata. anu välimäki KARHUNKIERROS 1/2008 13
Pori-fakta joka vuosikymmenelle 24. Varsinaista linnaa ei Poriin koskaan saatu rakennettua, vaikka paikalle ehdittiin kuljettaa kiviä. Porilaiset kompensoivat puutetta nimeämällä asuintalojansa linnoiksi. Kuuluisia ovat esimerkiksi Antinlinna ja Karhulinna. Populäärikulttuurissa poliisiasemaa kutsutaan Pamppulinnaksi ja entistä hoitajaoppilaitoksen asuntolaa Pillulinnaksi. 25. Kävelykadun tapahtuma-aukio nimettiin Eetunaukioksi. Eetu Salin oli eräs SDP:n perustajajäsenistä ja kuuluisimpia työväenliikkeen agitaattoreita. 26. Renessanssintyylistä kaupungintaloa kutsutaan Junneliuksen palatsiksi vanhan asukkinsa mukaan. Herra Junnelius oli 1800-luvun loppupuolella äveriäs apteekkari sekä pankinomistaja. Hänen Reposaaressa sijaitseva kesämökkinsä taas päätyi seurakuntien kurssikeskukseksi, Junnilaksi. 27. Vanhin oppikoulu on Porin lyseo, joka perustettiin klassillisen mallin mukaan 1879. Samassa korttelissa on kuitenkin toiminut pedagogio ja triviaalikoulu jo 1600-luvulta lähtien. 28. Poriin perustettiin yksityisinä kouluina poikalyseo 1879, tyttölyseo 1880 ja ruotsinkielinen yhtenäiskoulu 1893. Nykyään yksityisinä kouluina jatkavat Björneborgs Svenska Samskola, Porin seudun Steiner-koulu ja Porin kristillinen koulu. 29. Pelle Miljoonalla on oma nimikkotiensä. Katu sijaitsee paikalla, jossa aiemmin sijaitsi ns. Pelle Miljoona lato. Lato oli vanha kaupungin varastolato, jonka seinään oli kirjoitettu graffiti Pelle Miljoona Oy 30. Pori-rockin suuria nimiä olivat Dingo, Mamba ja Yö. Tuoreempia Porista nousseita nimiä ovat muun muassa Circle, Kuusumun profeetta, Magyar Posse, Eleanoora Rosenholm, Manboy ja Disco Ensemble. 31. Porin pisin asuintalo on nimeltään Kiinanmuuri. Pituudeltaan 1950-luvulla rakennettu ARAVA-talo on 186 metriä. 32. Porin vanhin kirkko on Ahlaisten vuonna 1796 rakennettu kirkko. Rumimman kirkon tittelistä kisaavat Teljän, Länsi-Porin ja Pihlavan kirkot. >> jatkuu sivulla 19 Satakuntatalon arkkitehtoniset ratkaisut herättävät usein hilpeyttä ja ihmetystä. Mies kaiken takana on vähän tunnettu mutta paljon puhuttu Einari Teräsvirta. Hän oli paitsi arkkitehti, myös olympiamitalisti ei mikään kovin yleinen yhdistelmä. teksti: hanna hannus kuvat: hanna hannus ja laura kokkonen Rekiltä rakennusten pariin Einari Teräsvirta syntyi vuoden 1914 joulukuussa, ensimmäisen maailmansodan jo rymistellessä Eurooppaa. Keskeinen käänne nuoren miehen elämässä oli, kun isä kotona Viipurissa asetti rautatangon porttiin. Tanko muuttui Einari Teräsvirran elämässä pian oikeaksi rekiksi ja voimisteluharrastukseksi. Vuonna 1932 vain 17-vuotias Einari pääsi Los Angelesin kesäolympialaisiin. Kilpailussa urheilijapoika joutui kuitenkin kokemaan suunnattoman epäoikeudenmukaisuuden: vaikka Teräsvirta sai rekillä samat pisteet Heikki Savolaisen kanssa, päätti Suomen joukkue ojentaa hopeamitalin Savolaiselle. Einari sai tyytyä pronssiin. Teräsvirta ei kuitenkaan lannistunut. Hän voitti pronssia uudelleen Berliinin olympialaisissa vuonna 1936. Urheilijan ura huipentui Lontoon vuoden 1948 olympialaisiin, joissa Teräsvirta rekkeili itselleen olympiakultaa. Sporttinen Eina- 14 KARHUNKIERROS 1/2008
arkkitehtuuri mies miekkarin ri nappasi itselleen myös uimahyppyjen Suomen mestaruuksia. takana sin keskeisilläkin paikoilla olevien rakennusten suunnittelijasta ei ole kirjoitettu juurikaan mitään. Tietoni hänen elämästään perustuvat lähinnä muutamiin lehtiartikkeleihin. Niiden kautta saamme tietää Einari Teräsvirran valmistuneen arkkitehdiksi vuonna 1939. Vuonna 1949 Teräsvirta vaihtoi jumppatrikoot harppiin ja lujuuslaskelmiin ja perusti oman arkkitehtitoimiston. Kuin kaksi marjaa Yksi modernin arkkitehtuurin kuuluisimmista rakennuksista on Marseillessa sijaitseva Unité d habitation, asumisyksikkö. Sen on suunnitellut sveitsiläinen modernismin edelläkävijä Le Corbusier. Huomasin sattumalta pelottavan paljon hauskoja yhtymäkohtia Unité d habitationin sekä Teräsvirran Satakuntatalon kesken. Yhteisen valmistumisvuoden lisäksi (1952) taloissa piilee sama ideologia: Molemmissa asuntokomplekseissa kaikki ihmisen tarvitsemat toiminnot oli alun perin tarkoitus voida suorittaa yhdessä ja samassa talossa. Le Corbusierin asumisyksikössä oli niin kuntoilupaikkoja, pesutupa kuin lasten päiväkotikin. Satakuntatalossa oli kaiken muun kollektiivisuuden lisäksi alun perin myös ravintola, jossa asukkaat kävivät syömässä. Ideologisen yhteneväisyyden lisäksi talojen julkisivut ovat kuin isä ja poika molemmissa toistuvat harmaanruskea kiviseinä ja sisäänvedetyt parvekkeet. Turhaan siis parjaamme Satakuntataloa. Einari oli selvästi ajan hermoilla! Einari Teräsvirrasta oli hyvin vaikea löytää aineistoa. Näyttää, että tästä varlaura kokkonen KARHUNKIERROS 1/2008 15
arkkitehtuuri Penkoessani Arkkitehti-lehden vuosikertoja minua onnisti. Löysin vuodelta 1954 Einarin itsensä kirjoittaman artikkelin hänen ensimmäisestä suuresta työstään Satakuntatalosta. Tässä artikkelissa arkkitehti selittää tekemiään ratkaisuja ja kertoo rakennusprojektista. Artikkelissa Teräsvirta kirjoittaa, että alun perin asuntola oli tarkoitettu noin sadalle ylioppilaalle. Voi siis vain kuvitella, kuinka ahdasta on ollut talossa, jossa tällä hetkellä noin 70 opiskelijaa valittaa pienistä tiloista. Artikkelista kävi myös ilmi, että talon suunnittelutyöstä on aikanaan järjestetty suljettu kilpailu. Tämän kilpailun voitto lankesi siis todellakin miekkareille, junavaunuille ja Einari Teräsvirralle. Asumiskone ja hotelli Vuonna 1952 valmistunut Satakuntatalo edustaa arkkitehtonisesti modernismia. A-rapun ala-aula poikkeaa muun talon pelkistetystä linjasta näyttävällä ekspressiivisyydellään. Innostunut mieleni löytää talosta yhtymäkohtia muun muassa brutalismin esikuvaan, Le Corbusierin arkkitehtuuriklassikkoon Unité d Habitation:iin (1952), jota myös asumiskoneeksi on nimitetty. Suomalainen kivi -lehden (4/2007) artikkelissa Satakuntataloa luonnehditaan ulkomuodoltaan karuksi ja moderniksi, mutta sisätilojen sanotaan kuitenkin sisältävän lämpimiä, tunnelmallisia ja mittakaavaltaan ihmisen kokoisia tiloja. Ihmisen kokoinen tila onkin vähään aikaan paras kuulemani ilmaisu kuvaamaan 8,3 neliön päällekaatuvaa tunnelmaa. Satakuntatalon jälkeen Teräsvirran ura arkkitehtina jatkui suurien tilausten parissa. Hän suunnitteli muun muassa Hotelli Marskin (1962) hyvin keskeiselle paikalle, Mannerheimintien varrelle. osakuntalainen törmää Teräsvirran tilaluomuksiin myös opiskelujensa ohessa - Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto ja sosiologian laitos ovat nimittäin myös hänen käsialaansa. Myös Malminkadun ja Lapinrinteen risteyksessä sijaitseva Talentumin talo (1967) muistuttaa usein satolaisia Teräsvirran arkkitehtonisista ambitioista. Einari Teräsvirta menehtyi vuonna 1995. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle, alle kilometrin päähän ensimmäisestä suuresta suunnittelutyöstään Satakuntatalosta. Vaikka Teräsvirran töitä ei aina voi kovin oma- 16 KARHUNKIERROS 1/2008
33. Porin omalaatuisimpiin kaupunginosiin kuuluu Reposaari. Sieltä on kotoisin muun muassa Eino Grön ja Kelpo Gröndahl. 34. Kaanaan vesitorni oli valmistuessaan 1963 Suomen korkein vesitorni. Korkeutta maanpinnasta kertyy 56,7 metriä. 35. Yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Juseliuksen mausoleumi. Tehtaanomistaja Juselius rakensi muistomerkin tuberkuloosiin kuolleelle tyttärelleen. Tyttären muistoksi perustettu lääketieteellistä tutkimusta tukeva Sigrid Jusélius Stiftelse on yksi Suomen varakkaimmista säätiöistä. Pori-fakta joka vuosikymmenelle 36. Porin ensimmäinen liikenneympyrä rakennettiin poliisiaseman viereen. Nykyään Porissa on pyritty muuttamaan kaikki risteykset liikenneympyröiksi. 37. Kaupunkijunan nimi on Poritar. Kesällä kiertävän puksuttimen reitti kulkee keskustasta Urheilukeskukseen ja Kirjurinluotoon. Opastus pyydettäessä saksaksi. peräisinä pitääkään, tulkitsevat ne hyvin aikansa käsityksiä funktionaalisuudesta ja modernismista. Olivat Einari Teräsvirran ratkaisut sitten kuinka eksoottisia tahansa, ainakin ne elävät ja muodostavat osakuntalegendoja vielä yli viisikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Lähteet Teräsvirta, Einari. Satakuntatalo. Arkkitehti-lehden nro 10/1954, s. 178-180. Wikipedian artikkeli Einari Teräsvirta, luettu 20.2.2008. HS 10.12.1995. Nimiä tänään: Professori Einari Teräsvirta - Arkkitehti ja olympiavoittaja 38. Keski-Porin kirkko on kuuluisa valurautaisesta tornistaan, joka painaa yli 60 tonnia. >> jatkuu sivulla 20 KARHUNKIERROS 1/2008 17
elokuva-arvostelu Perhonen lasikuvussa teksti ja kuva: suvi peltoniemi jos myytäisiin Kongin 10 m2 huone Tule ja koe tämä studiotyyppinen yksiö keskellä Kamppia! Näppärä pohjaratkaisu yhdistää työskentely- ja nukkumistilat olohuoneeseen. Aisti alkuperäisistä ikkunoista merituulen raikkaus. Miekkari Ihastuttava pikkuyksiö talon julkisivusaneeratulla puolella. Asunnon kahdeksan tehoneliötä sopivat hyvin kiireisen elämänrytmin omaavalle kaupunkilaiselle. Fantastiset näkymät vastapäisen kiinteistön vapaamielisiin asukkaisiin. Tule, ahdistu, ihastu! Junavaunu Pitkänmallinen, ihmisen kokoinen tilaratkaisu. Valloittava näköala elämykselliseen Ruoholahteen sekä paraikaa uudistuvalle tontille. Mahdollisesti jo (taas) seuraavana vuonna alkavan remontin jälkeen perinteikäs kiinteistö on jälleen nuoruutensa vedossa. Luksusta opiskelijalle! Kioski Idyllinen ja valoisa, tehopohjainen yksiö hyvin hoidetussa yhtiössä. Todellinen remontoijan unelma! hanna hannus Harvoin mikään elokuva on koskettanut minua niin syvästi, että herään keskellä yötä miettimään sitä. Itse asiassa Julian Schnabelin ohjaama Perhonen lasikuvussa oli niin vavahduttava, että se herättää minussa monenlaisia tuntemuksia vielä kaksi viikkoa elokuvan näkemisen jälkeenkin. Sen aikaansaamat ajatukset saattavat minut toisinaan jo melkein ahdistuksen rajamaille: Miltä mahtaakaan tuntua olla täysin toisten armoilla? Onko sellainen enää kunnon elämää? Voiko olla kauheampaa vankilaa kuin oma keho? Ja miten koko elämä voikaan muuttua totaalisesti silmän räpäyksessä ilman ennakkoaavistuksia? Elokuva kertoo Ellen päätoimittaja Jean Dominique Baubysta, joka herää sairaalassa koomasta täysin liikuntakyvyttömänä. Vain hänen vasen silmänsä toimii ja sen räpsyttäminen onkin hänen ainoa keinonsa kommunikoida muiden kanssa. Neliraajahalvauksesta huolimatta Baubyn muisti ja mielikuvitus toimivat moitteettomasti. Siksi hän kykeneekin kirjoittamaan muistelmansa avustajansa kanssa kirjain kerrallaan räpsäyttämällä silmäänsä. Perhonen lasikuvussa perustuu tositapahtumiin. Sen kuvaus on toteutettu loistavasti ilman Hollywoodkliseitä ja kaunistelua. Elokuva antaa katsojalle tilaisuuden asettua neliraajahalvaantuneen Baubyn asemaan ja kokea, miltä tuntuu maata sairaalassa muiden toimiessa ympärillä niin kuin toista ei olisikaan. Vaikka aihe onkin hieman ahdistavasta, elokuva on kuitenkin lämmin ja inhimillinen. Se pistää pohtimaan kaiken tarkoitusta ja muistuttaa jälleen kerran, että elämä on tässä ja nyt. Pori-fakta joka vuosikymmenelle 39. Vuonna 2007 otettiin Keski-Porin kirkossa käyttöön Suomen suurimmat ranskalais-romanttiset urut. 41. Porin Ässillä on kaksi jääkiekon SMkultaa, vuosilta 1971 ja 1978. 42. Porissa on ainakin 23 liikenneympyrää. 43. Porilla on yhdeksän ystävyyskaupunkia. Ensimmäinen niistä on Ruotsin Sundsvall ja uusin tulokas ranskalainen Mâcon. 44. Rauhoitettu mustavaris pesii Porissa sankoin joukoin. 45. Porin murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin. 18 KARHUNKIERROS 1/2008
luonnontuntemus Kummallisia eläinlajeja teksti: elina häivälä ja anu välimäki kuvitus: salla seppälä Mitä bongaat seinäsi takaa? ei tarvitse lähteä etsimään Mariaanien haudasta asti. Oletko tullut ajatelleeksi, että niitä saattaa asua lähempänä kuin haluaisit? Kuolema kuittaa univelat Tervapääsky (Apus apus) pistäytyy pesällään erittäin harvoin, sillä se elää koko elämänsä lennossa. Se hankkii ravintonsa ja syö sen lennossa. Pesänrakennusaineksensakin se kerää lennossa ja ilmeisesti jopa nukkuu lennossa. Jos tervapääsky laskeutuisi maahan, sinne se jäisi. Oletko nähnyt naapuriasi muuten kuin vilaukselta? Käykö hän kotonaan vain vaihtamassa sukkansa? Omassa vara parempi Kaivettuaan kerran luolaverkostonsa, koko kaljurottasuku (Heterocephalus glaber) on ja pysyy siellä. Edes puolisoa ei lähdetä hakemaan luolaston ulkopuolelta. Vaikka ruoho olisi kuinka vihreää toisaalla, nämä rotat ovat niin lähinäköisiä, etteivät naapuruston neidit pahemmin kiinnosta. Oletko koskaan nähnyt naapuriasi Alepaa pidemmällä? Vai oletko nähnyt häntä lainkaan? KARHUNKIERROS 1/2008 19
luonnontuntemus Syvänmeren eliöt Blobfish (Psychrolutes marcidus) (Et ole koskaan kuullutkaan? No ei ihme.) esimerkiksi koostuu lähinnä tukikudoksesta ja lilluu meren syvyyksissä vain vähän vettä tiheämpänä. Lihasten puuttuessa se odottelee suu auki, että ravinto eksyy sen sisuksiin. Kohdatessaan muita syvänmeren kummajaisia se lähinnä toteaa Friikki! ja ui toiseen suuntaan. Kaveri elää niin kummallisissa olosuhteissa ettei varmasti törmää kehenkään. Niin no.. tarviiko tässä nyt sormella osoittaa. Yhdyskuntahyönteiset Oman yhteisön sisällä ovet ovat avoinna kaikille. Kaikki on yhteistä ruuasta päämääriin. Ulkopuolelta on turha yrittää sorkkia tikkua pesään, sillä varmasti saa nenilleen. Koskee niin ampiaisia, muurahaisia kuin termiittejäkin. Eikä pidä unohtaa kastijakoa. Kaikilla on oma paikkansa, eikä siinä ole mussuttamista. Onko sinulla mitään täysin omaa? Kenen naapuri leipoo parhaat sämpylät? Elätti Käelle koti ei merkitse yhtikäs mitään. Se ei edes vaivaudu rakentamaan sellaista, vaan munii toisten pesiin. Ihan kuin se ei riittäisi, kuoriutunut käenpoikanen hoitaa sisarukset pois tieltään ja anastaa isäntien täyspäiväisen huomion. Aika loinen! Löytyykö naapurisi käynnin jälkeen kaapistasi enää ruokaa? Oletko koskaan selvittänyt, minne kaikki lusikkasi ovat kadonneet? 20 KARHUNKIERROS 1/2008