Suomi mainittu torilla tavataan! Saksassa viettämieni kuukausien aikana on vastaan tullut monenlaista maapallon tallaajaa. Näiden erilaisten ihmisten kanssa olen käynyt monenlaisia keskusteluita liittyen muun muassa Suomeen ja suomen kieleen. Kun muuttaa toiseen maahan, on luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mistä olet kotoisin. Tähän mennessä arvaukset omalla kohdallani ovat osuneet useimmiten Norjaan, Puolaan tai Ruotsiin. Kemian opettajani kysyi kuitenkin muutama viikko sitten keskustelumme lomassa, kuinka kauan minulla on ollut kemiaa koulussani Australiassa. Hymähdin huvittuneesti ja korjasin tulevani Suomesta. Opettaja näytti hämmentyneeltä, mikä on melko ymmärrettävää, jos hän on elänyt yli kolme kuukautta siinä luulossa, että olen kotoisin kengurujen ja auringonpaisteen luvatusta maasta. Tämä harhaluulo saattaa selittää sen, miksi hän varmisteli minulta usein etten vain ollut kylmissäni luokkamme ikkunan ollessa auki. Suomihan on lähellä Intiaa! Toinen mielenkiintoinen näkökulma kotimaastani löytyi saksan kielikurssilta. Uusi oppilas tunnillamme oli kotoisin Afrikasta, tarkemmin sanottuna Guineasta. Esittelin itseni miehelle ja kerroin tulevani Suomesta. Hän näytti yllättyneeltä ja sanoi etten näytä suomalaiselta. Suomihan on lähellä Intiaa! Suomen kieli on herättänyt monissa tuttavissani hilpeyttä ja kiinnostusta. Isäntäperheeni on kovan hien ja työn tuloksena oppinut laskemaan kuuteen, sanomaan hämähäkki sekä toivottamaan hyvää ruokahalua. Saksalaisille kavareilleni olen pitänyt vaatimustason hieman matalampana ja opettanut heidät tervehtimään ja hyvästelemään suomeksi. Siis sanomaan moi ja
moi moi. Hampurissa vieraillessani minut ja ystäväni juoksi kiinni kaksi juuri yliopistossa aloittanutta opiskelijaa. Heidän tehtäväkseen oli langennut kierrellä ympäri kaupunkia ja saada mahdollisimman monta erimaalaista kirosanaa äänitettyä. Koulun lehden puitteissa ollessamme jääköön Suomea edustamaan lähtenyt sana salaisuudeksi. Omaksi yllätykseksenikin olen tavannut täällä myös suomen kielen taitajia. Muutama päivä sitten tapasin host-isäni työtovereita, joista yksi innostui suuresti kuullessaan minun olevan Suomesta. Hän kertoi entisen puolisonsa olleen suomalainen, joten Suomessa oli tullut nuorempana vierailtua useampaankin otteeseen. Ensimmäinen hänen muistamansa sana tuli kysyttäessä kuin apteekin hyllyltä: kilju. Perinteikkään alkoholijuoman lisäksi muistissa olivat vielä poro, joulupukki, lumienkeli, salmari ja makkara. Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantai-illan viettoon vielä tänäkin päivänä. Rouvahan sulautuisi mainiosti leppoisan suomalaisen lauantaiillan viettoon vielä tänäkin päivänä. Toinen edistynyt suomen kielen taituri löytyi vaihtojärjestöni Rotaryn klubi-illalliselta. Hieman vanhempi herrasmies kertoi vierailleensa viime vuosisadalla Suomessa ja kysyneensä kahvin hintaa. Myyjä ei puhunut kuulema englantia, vaan toisteli vain sanoja yksi, kaksi ja diksi. Mies kertoi oppineensa tuolloin laskemaan suomeksi kolmeen. Totesin mielessäni että vanhan miehen hyvien muistojen säilyttämiseksi taidan jättää diksin korjaamatta. Voihan joku suomalainen vääntää kolmosesta diksin omalla murteellaan. Hammasraudat suussa. Ja suu täynnä ruokaa. Mutta kuitenkin.
Vaihtarit valokeilassa Pöydässä istuu joukko nuoria. He ovat tulleet eri kulttuureista, eri puolilta maailmaa, eri taustoista. Yksi asia heitä kuitenkin yhdistää: he ovat kaikki seikkailijoita. Tutkimusmatkailijoita. Karjalanpiirakan ystäviä. Vaihto-oppilaita. Sattumien kautta Suomeen 17-vuotias puolalainen Adam Kaźmierczak tavaa meille sukunimeään naureskellen. Adam tuli Suomeen puoliksi vahingossa. Alunperin hän halusi Ruotsiin, mutta se ei onnistunut hänen järjestönsä kautta. Vaihtoehdoiksi jäivät Suomi ja Norja. Suomi oli maista vähemmän tunnettu ja siksi kiinnostavampi. Totta puhuen Suomi ei ollut kenenkään ensimmäinen sijoitustoive. Japanilainen Tomoka Kodashima, 17, halusi Kanadaan, mutta vaihtoehtoina oli vain ranskankielisiä alueita. Hän kertoo kuitenkin aina olleensa kiinnostunut Pohjoismaista. Tomoka näki 13-vuotiaana valokuvan Suomen kuuluisasta sinisestä hetkestä ja on siitä lähtien halunnut nähdä ilmiön omin silmin. Ehkäpä tämä unelma toteutuu talvella. Kukaan ei kuitenkaan kadu Suomeen päätymistä. Australialainen Makeda d Espiney, 16, jopa iloitsee lopullisesta kohdemaastaan. Pidän suomen kielestä enemmän kuin islannista, hän toteaa. Kohti suurta tuntematonta Moni vaihto-oppilaista ei tiennyt Suomesta juuri mitään. Tuntematon maa ei tarjonnut ennakko-odotuksia, joten myöskään pettymyksiä ei voinut syntyä. Kun hollantilainen Tessa Ridder,
18, kuuli päätyvänsä Suomeen, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: En tiedä Suomesta mitään mahtavaa! Saksalainen Inga Janßen, 17, saapui Suomeen melkein heti kouluvuotensa loputtua. Hän ei siis edes ehtinyt luoda mielikuvia tulevasta vuodesta. Ei odotuksia, ei pettymyksiä! Adam toteaa filosofisesti ja vakuuttaa, ettei hänellä ole mitään negatiivista sanottavaa Suomesta. Kulttuurit kohtaavat Kulttuurien välillä löytyy monenlaisia eroja aina koulujärjestelmästä tapaan valmistaa perunoita. Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä. Suurin osa australialaisista puhuu ainoastaan englantia. Ei siellä välitetä muista kulttuureista tai maista, Makeda toteaa ja jatkaa: Australialaiset eivät arvosta kielten opiskelua tai ulkomailla käymistä. On harvinaista, että australialainen lähtee vaihto-oppilaaksi. Ihmiset ovat vähemmän puheliaita täällä, Adam sanoo mutta huomauttaa, ettei se oikeastaan haittaa häntä. Turhanpäiväinen jutustelu ja liika yrittäminen on oikeastaan aika perseestä, hän kertoo aivan kuin oikea suomalainen! Suomen ja Saksan välillä ei Ingan mielestä ole juurikaan eroja. Suomessa on kyllä kalliimpaa, Inga huomauttaa ja muut nyökyttelevät myötäilevästi. Eniten eroja löytyy koulujärjestelmästä. Japanilaisissa kouluissa on erityisen tiukka pukeutumiskoodi: esimerkiksi meikkiä ei saa käyttää eikä korvia lävistää. Tomoka esittelee uusia korvalävistyksiään naureskellen. Salmiakki on pahuuden perikuva Vaihdon ensimmäisistä kuukausista ei olla selvitty ilman
naurua ja kömmähdyksiä. Kerran uskonnontunnilla Tessan piti etsiä tietoa suomalaisesta musiikista ja hän löysi hyvän kappaleen. Kun hän näytti sen opettajalle, tämä repesi nauramaan; kappale oli nimeltään Saatanan perkeleen polkka. Kaikki vaihto-oppilaat sanovat rakastavansa suomalaista ruokaa. Karjalanpiirakka on kaikkien ehdoton suosikki. Yllättävää kyllä, Tessa rakastaa salmiakkia. Adam taas vihaa sitä sydämensä pohjasta. Tämä on pahuuden perikuva, hän sanoi maistettuaan suomalaista herkkua. Avanto and dancing in wanhat It s time for another article about the life of Liz, woohoo! This time I m going to be talking about dancing in wanhat and going in an avanto. I recently just danced in wanhojen tanssit and it was so different from Canadian prom! In Canada the prom is like an after party, you dance to music that is put on by a DJ and you dance with your friends. We also have awards like the best smile, the funniest and the prom king and queen (like in the American movies) so this dance was so different so this dance was so different from what I am used to. When I told my friends in Canada that I was learning dances for the prom they were shocked, and were laughing that I had to do dances like the waltz and tango. At first I was having a lot of trouble with all the dances but it was actually pretty fun to learn the dances after I finally understood what to do Except the polka. I hate polka so much. Another big difference is how everyone is dressed: in Finland all the girls had big princess dresses and the guys were in
tuxedos, where in Canada girls wear slim dresses and the guys will just wear a suit. I actually prefer wanhat to Canadian prom because everyone looked so nice and it looked amazing when you got to see everyone dance. Also, big thanks to Ossi for putting up with my horrible dancing and constant swearing. The other thing I want to talk about is avanto. I love it. The first time I went in I felt like I was going to die and I felt like I couldn t breathe but after I went in a few more times it felt amazing! I didn t really understand why everyone was telling me Remember to breathe! until I went in and forgot. Also, I only went down in avanto, I didn t try swimming but the Finns were swimming in the hole you guys are crazy. After the avanto I went into the sauna and tried out my Finnish with some older ladies but it turned into Finglish. (I m fluent in Finglish.) I am still trying to get used to the whole naked sauna thing with strangers, but I m getting there. Avantouintia ja wanhojen tanssit On uuden Lizin artikkelin aika, jee! Tällä kertaa kerron wanhojen tansseista ja avannossa käymisestä. Tanssin äskettäin wanhojen tansseissa, jotka olivat niin erilaiset kanadalaisiin tansseihin verrattuna! Kanadassa tanssit ovat kuin jatkot, niissä tanssitaan kavereiden kanssa DJ:n soittaman musiikin tahtiin. Meillä on myös palkintoja kuten paras hymy ja hauskin, sekä tanssiaisten kuningas ja kuningatar (niin kuin amerikkalaisissa leffoissa), joten nämä tanssit olivat hyvin erilaiset verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Kun kerroin kanadalaisille ystävilleni opettelevani tansseja wanhoja varten, he olivat järkyttyneitä ja nauroivat, kun minun piti oppia esimerkiksi valssi ja tango. Aluksi minulla oli ongelmia tanssien kanssa, mutta kun ymmärsin, mitä tehdä, niiden opetteleminen oli oikeastaan aika hauskaa. Paitsi ei polkan. Vihaan polkkaa niin paljon.
Toinen suuri ero on siinä, miten tansseihin pukeudutaan. Suomessa kaikilla tytöillä oli muhkeat prinsessamekot ja pojilla smokit, kun taas Kanadassa tytöt pukeutuvat kapeaan vartalonmyötäiseen mekkoon ja pojat vain pukuun. Itse asiassa pidän enemmän suomalaisista kuin kanadalaisista tansseista, sillä kaikki näyttivät niin hyvältä, ja oli mahtavan näköistä, kun kaikki tanssivat. Suurkiitokset myös Ossille siitä, että hän jaksoi kestää kamalaa tanssimistani ja jatkuvaa kiroilemistani. Toinen asia, josta haluan kertoa, on avanto. Rakastan sitä. Kun laskeuduin avantoon ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin kuollut enkä pystyisi hengittämään, mutta käytyäni avannossa pari kertaa se tuntui upealta! En ymmärtänyt, miksi kaikki muistuttivat minua hengittämisestä, kunnes kävin avannossa ensimmäisen kerran ja unohdin sen yks kaks. Kävin vain kastautumassa, en uinut jäähän hakatussa reiässä suomalaisten tavoin te olette ihan hulluja. Avannon jälkeen menin saunaan ja testasin siellä suomen kielen taitoani muutaman vanhemman rouvan kanssa, mutta siitä tuli Finglishiä. (Puhun Finglishiä erittäin sujuvasti.) Minun täytyy vielä totutella saunomaan alasti ventovieraitten kanssa, mutta kehityn koko ajan. Suurpiirteinen suomennos: Vilhelmiina Virtanen Suomen GGGG
Tasa-arvoliikkeet synnyttävät uutisotsikoita. Kuva: Amnesty Finland / Wikimedia Commons, CC BY 2.0. Erilaiset tasa-arvoliikkeet ovat aina ihailtavan siistejä. Niistä syntyy simppeleitä uutisotsikoita, niiden kanta on suoraviivainen, ja niiden vastustamiseen saa käyttää niin paljon järjenvastaista mielikuvitusta kuin sielu sietää mielipiteenvapauden nimissä. Niistä seuraava taistelu on jokaista peruspulliaista inspiroivaa, koski tavoite heitä itseään tai ei, ja kaikille osallistujille jää syvä hyvänolon tunne, kun on näyttänyt olevansa käypä ihminen. Sitten kun yksi tavoite on saavutettu, voidaan taputtaa itseään olalle ja alkaa odottaa pääsyä taivaaseen. Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä olla. Totuushan on, että tasa-arvoa ei saavuteta yhdellä lailla, vaikka siltä se saadaan helposti kuulostamaan.olen itse tietysti tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja, sillä päässäni on aivot, enkä koe itseäni elämänmuotona paremmaksi kuin muita. En siis kritisoi itse kampanjaa, vaan sen
vastaanottoa. Totuushan on, että tasa-arvoa ei saavuteta yhdellä lailla, vaikka siltä se saadaan helposti kuulostamaan. Niin kauan kun tasa-arvoisesta avioliitosta puhutaan homoliittona ja sitä vastustetaan Raamattu kädessä, voidaan todeta, että Suomen kansa tai ainakaan iltapäivälehtien toimittajat eivät ymmärrä mistä lakimuutoksessa on oikeasti kyse. Heteroseksuaalisuus on ihan hauska juttu. Sen avulla tehdään kuulemma lapsia ja pidetään maapallo ylikansoitettuna. Sillä saa myös siistejä etuja yhteiskunnassa, kuten vanhempien tinkimättömän rakkauden ja oman elämäntyylin näkemisen kaikessa mediassa, minkä kykenet suodattamaan. Siksi kai cissukupuolisia heteroita ei voi syyttää siitä, että he eivät kykene samaistumaan lgbtq-ihmisten tunteisiin. He eivät myöskään välttämättä koskaan koe sitä yhtä päivää, kun jokin viimein napsahtaa paikoilleen ja oman identiteetin löytäminen on hieman entistä lähempänä. Siksi tietyt nimikkeet ovat niin tärkeitä. Ne on ennen kaikkea keksitty yksilön oman identiteetin ilmaisemista ja samankaltaisten ihmisten löytämistä varten. Seksuaalivähemmistöihin kuuluu niin monia eri identiteettejä, että homo-sanan käyttö on suorastaan laiskuutta. Sitten mediassa sanotaan homoliitto. Ymmärrän kyllä, että suomen kieli on tönkköä ja ikävää, mutta journalisteilta odotan aina hieman enemmän. Pienen vaivan näkeminen tekisi jo ihmeitä. Sanaa homo käytetään toki yhteisön sisällä niin sanottuna sateenvarjoterminä useille identiteeteille, sillä se on kaikista tunnetuin ja lyhyt. Erona on kuitenkin se, että kun sitä käyttää heteroseksuaalinen ihminen, siitä tulee kuin apupyörät polkupyörään, kun on jo oppinut ajamaan. Seksuaalivähemmistöihin kuuluu niin monia eri identiteettejä, että homo-sanan käyttö on suorastaan laiskuutta. Se myös aktiivisesti pyyhkäisee monien ihmisten olemassaolon maton alle etuoikeutettujen helpottamiseksi, mikä muistuttaa turhan paljon kaapissa elämistä. Jos vaiva sanojen tasa-arvoinen
avioliittolaki käyttämiseen on liian suuri, voi syyttää Mikael Agricolaa liian hankalan kirjakielen kehittämisestä. Ylpeyteni suomalaisia kohtaan on kuitenkin ollut yllättävän korkealla viime aikoina, ehkä sen takia, etten lue nettiartikkeleiden kommenttipalstoja. Tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen on suuri askel meille takapajuisille tekokristityille, vaikka Päivi Räsänen väittäisi mitä. Näyttää siltä, että Suomi olisi ehkä valmis avaamaan sydämensä kaikenlaisille ihmisille demokratian ja reippaiden kansalaisten avulla. Hauskaa olisi vielä, jos kansa jatkaisi tämän kampanjan fiilistä myös lain mentyä läpi. Sillä lgbtqnuorten turvallisuuden ja elämänlaadun pitäisi olla tärkeämpää kuin vanhojen heteropoliitikkojen tunteiden, oli tilanne mikä tahansa. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla 8.-12.12.2014. Lue lisää Masentuneen maan ongelmia Todella harva uskaltaa puhua yksinäisyyden pelosta tai välttämättä tunnustaa sitä itselleenkään. Vuoden pimeään aikaan on sopiva hetki ottaa myös muutama tabu puheeksi. Todella harva uskaltaa puhua yksinäisyyden pelosta tai välttämättä tunnustaa sitä itselleenkään. Monet eivät edes tiedä tästä fobiaksi lasketusta pelon alueesta, koska sitä on suorastaan mahdotonta havaita ihmisestä. Toinen olennainen, mutta vähän puhuttu aihe, on hylätyksi tulemisen pelko ja nämä kaksi demonia kulkevatkin usein käsi kädessä jättämättä uhrilleen juuri hengitystilaa. Ensimmäistä kertaa kuulin näistä peloista masennuksesta
kärsivältä ystävältäni. Huomasin heti niiden kohdistuvan myös itseeni. Muun muassa uudelle paikkakunnalle muuttaessa tai raskaita elämänvalintoja tehdessäni pelot ovat vaikuttaneet päätöksentekoon. Uusissa, tuntemattomissa kaveriporukoissa hylätyksi tulemisen tunne on jopa todennäköistä, eikä vanhoja yhteyksiä sovi unohtaa. Yksinäisyyden pelko esiintyy yleensä vahvana ahdistuksena ja kauhun tunteena, kun ihminen tuntee olevansa yksin. Normaalia laajempi kaveripiiri tai todella aktiivinen sosiaalinen elämä eivät millään tavalla poista mahdollisuutta pelosta, sillä yksinäisyyden pelko iskee, kun pelosta kärsivä ei saa jotain sosiaalista tarvettaan tyydytettyä. Hylätyksi tulemisen pelko taas saa ihmisen luulemaan, että kaikki hänen läheisensä lähtevät hänen elämästään ennen pitkää tavalla tai toisella. Pelkäävän ihmisen elämä voi pahimmillaan muuttua vakavan masennuksen kalvamaksi epätoivoksi. Epäitsekkyys alkaa tuntumaan välttämättömältä, jotta ihmiset eivät lähde huonon käytöksen vuoksi. Täydellisyyteen täytyy pyrkiä, koska viat tekevät ihmisestä huonon, ja kukapa haluaisi huonon ystävän tai kumppanin. Ulkonäköpaineet alkavat kasaantua, eivätkä vaarallisetkaan dieetit näytä enää ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Öiset paniikkikohtaukset ja itsekriittiset mietteet pitävät hereillä, ja unettomuus tekee koulunkäynnistä ja työskentelystä mahdotonta. Pelkäävän ihmisen elämä voi pahimmillaan muuttua vakavan masennuksen kalvamaksi epätoivoksi. Pelosta eroon pääseminen saattaisi muuttaa persoonan täysin. Mahdollisuus rehellisyyteen aukeaisi. Voisi näyttää heikkoutensa, kyyneleensä, huonot muistonsa. Alkaisi tuntemaan vastuuta omasta onnellisuudestaan epäitsekkyyden sijaan. Kykenisi tekemään virheitä vain oppiakseen niistä. Ja ennen pitkää pystyisi elämään ilman tekohymyä, ylisuorittamista ja valheita. Olisi viimein oma itsensä. Tuttavasta näitä piirteitä on äärimmäisen vaikea huomata,
koska käytös muuttuu pelkoja peilaavaksi: ihmisestä saattaa tulla entistä sosiaalisempi ja seurallisempi. Näkymättömät ongelmat ovatkin vähintään yhtä vakavia kuin fyysiset sairaudet, eikä niistä pääse eroon ilman aikaa ja tukea. Muista siis osoittaa läheisillesi heidän olevan pysyvä osa elämääsi, ja muista kertoa rakkaillesi kuinka tärkeitä he ovat sinulle. Sillä tietämättäsi kuka tahansa heistä saattaa kärsiä samankaltaisista peloista, ja vähintäänkin päädyt piristämään ystäväsi harmaata päivää. Karjalanpiirakka The Best of Finland! Always time for smile and karjalanpiirakka! Picture: Elisabeth
Johnson. The food in Canada is a bit different than Finnish food but we still eat very similar dishes. As you all may know, Canada LOVES maple syrup! We actually have maple flavoured everything not even joking. Canadian usually prefer sweeter foods compared to most Finnish people that prefer more bitter things like coffee and salmiakki. Firsty, I HATE SALMIAKKI! BLEH! HOW CAN YOU EAT IT? I have tried multiple times to eat it and I always end up spitting it out. Another difference with Canadian food is that we use a lot of spices so Finnish food tastes bland to me sometimes. I love Finnish food, especially karjalanpiirakka. I could eat that for the rest of my life and I would be happy! Furthermore, I would like to talk about meal times in a regular household in Canada. In Canada I never ate breakfast and none of my people really did either, we would only eat it if we had time so I am not used to eating big breakfasts. Also, in Finland you have your dinner very early somewhere between 15:00 17:00 where in Canada we have very late dinners at around 19:00 or 20:00. So the first few weeks for me was hard for me to eat so early. I am also not used to eating an evening snack right before bed in Canada if you ate before going to bed you would get in trouble! Anyway I have learnt how to eat the Finnish way and I am loving the Finnish food! Karjalanpiirakka, Suomea parhaimmillaan! Ruoka on Kanadassa hieman erilaista kuin Suomessa, mutta me syömme kuitenkin paljon samojakin ruokalajeja. Kuten te kaikki
varmaan tiedätte, Kanada RAKASTAA vaahterasiirappia! Meillä on oikeastaan vaikka mitä vaahterasiirapinmakuista, enkä edes vitsaile. Kanadalainen tykkää yleensä makeammista ruuista, kun taas monien suomalaisten mieleen ovat katkerammat jutut, kuten kahvi ja salmiakki. Ensinnäkin minä VIHAAN SALMIAKKIA! HYH! MITEN TE VOITTE SYÖDÄ SITÄ? Olenkin sylkenyt sen usein suustani yritettyäni monia kertoja syödä sitä. Toinen kanadalaisen ruuan ero on se, että meillä käytetään paljon mausteita verrattuna suomalaiseen ruokaan, joten täällä ruoka maistuu mielestäni usein niiltä osin vähän tylsältä. Rakastan kuitenkin suomalaista ruokaa, etenkin karjalanpiirakkaa. Voisin syödä sitä lopun elämääni ja olla onnellinen! Lisäksi haluaisin kertoa tavallisen kandalaisperheen ruokaajoista. Kanadassa en syö koskaan aamiaista, eivätkä monet muutkaan ihmiset tee niin. Me syömme vain jos aikaa riittää, joten en ole tottunut tuhteihin aamiaisiin. Suomessa syödään päivällistä kovin aikaisin, noin kello 15:00 17:00, kun taas Kanadassa meillä on melko myöhäiset illalliset joskus kello 19 tai 20 aikaan. Joten muutamana ensimmäisenä viikkona olikin vaikeaa syödä niin aikaisin. En myöskään ole tottunut napostelemaan illalla juuri ennen nukkumaanmenoa jos Kanadassa syö juuri ennen sänkyyn nukkumaanmenoaikaa, joutuu hankaluuksiin! Joka tapauksessa olen oppinut, miten syödään suomalaisittain, ja rakastan suomalaista ruokaa! Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.
First feelings in Finland Picture: Elizabeth Johnson. Where do I even start? These past 2 months have gone by so fast in Finland and I have already made so many friends and memories. I will start with the differences between Canadian and Finnish culture that I have noticed since I have been here. FINNS ARE VERY SHY opposed to Canadians who are very friendly and outgoing, but once you get to know a Finnish person you realize that they aren t as shy as they first seemed to be. It actually took me awhile to get used to Finnish people s quietness I have been trying to be less loud in school but that hasn t really worked out. I am so grateful to have so many friends at school and I already know that I am going to have these friends for a very long time (p.s. FINNISH PEOPLE ARE CRAZY BUT ONCE YOU GET TO KNOW THEM IT S GREAT!)
Likewise, there is a big difference between the Canadian school system and the Finnish school system. I personally like the Finnish school system much better since you have free lunches and no uniforms! In Canada we only have 2 periods (jakso) instead of 5, and we can only take up to 4 classes per jakso. In Canada we have the exact same schedule with the same 4 classes everyday at the same time for 5 months straight, our school days are 8.20 14.30 everyday (5 months of math, it s as bad as it sounds). I went to a Catholic school in Canada which is very popular for students to go to as they are safer and have better courses. At the Catholic school we had to wear uniforms everyday and we never got free lunch. One of the things I do miss about Canadian schools is that there were many clubs and sport teams you could join for after school which isn t as popular here. One of the biggest differences I noticed is that you have a very casual relationship with your teachers since you call them by their first name and speak with them as they were your friend. In Canada we call our teachers by their last names (like Mrs. Johnson or Mr. Smith) and if we call them by their first names we will get in trouble, I m still trying to get used to calling teachers by their first name, hahahah. Anyway, I am so happy that I am living in Finland for the year Finnish people are absolutely amazing and the nicest people. If any of you want to come and talk to me either about Canada or just so you can practice your English then don t be afraid I would love to talk with all of you. Ensimmäiset tunnelmat Suomessa Mistä oikein aloittaisin? Nämä kaksi kuukautta Suomessa ovat kuluneet niin nopeasti ja olen jo nyt saanut paljon ystäviä ja
muistoja. Aloitan kirjoittamalla kanadalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista jotka olen havainnut täällä ollessani. SUOMALAISET OVAT TODELLA HILJAISIA kanadalaisiin verrattuina, jotka taas ovat todella ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuneita, mutta kun kerran opit tuntemaan suomalaisen, tajuat, että he eivät aina ole yhtä hiljaisia kuin mitä näyttävät olevan. Minulta kuluikin jonkin aikaa tottua suomalaiseen hiljaisuuteen ja olen yrittänyt opetella vähän hiljaisemmaksi koulussa, mutta se ei ole oikein onnistunut. Olen niin kiitollinen solmittuani niin monia ystävyyssuhteita koulussa ja tiedän jo nyt pitäväni nämä ystävät todella pitkän aikaa (p.s. SUOMALAISET OVAT HULLUJA MUTTA KUN KERRAN OPIT TUNTEMAAN HEIDÄT, SE ON MAHTAVAA!) Kanadalaisessa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä on suuri ero. Henkilökohtaisesti minä pidän suomalaisesta koulusta paljon enemmän, sillä teillä on maksuttomat lounaat ettekä käytä koulupukua! Kanadassa meillä on vain 2 jaksoa 5 sijasta, ja me voimme valita vain 4 kurssia jaksolle. Kanadassa meillä on tismalleen sama neljän oppitunnin lukujärjestys joka päivä samaan aikaan 5 kuukauden ajan, meidän koulupäivämme ovat kello 8:20 14:30 joka päivä (5 kuukautta matematiikkaa on yhtä tuskallista kuin miltä se kuulostaakin). Kanadassa minä olen katolilaisessa koulussa, joka on opiskelijoiden keskuudessa todella suosittu, sillä siellä on turvallisempaa ja parempi kurssivalikoima. Katolilaisessa koulussa meidän tulee käyttää koulupukua joka päivä emmekä me koskaan saa maksutonta lounasta. Eräs asia, jota ikävöin kanadalaisesta koulusta, on se että siellä on paljon eri kerhoja ja urheilujoukkueita joihin voit osallistua koulun jälkeen, eikä se ole yhtä suosittua täällä. Yksi suurimmista eroista, minkä olen huomannut, on teidän suhteenne opettajiinne, kun kutsutte heitä etunimellä ja juttelette heille kuin kavereillenne. Kanadassa me kutsumme
opettajiamme heidän sukunimillään (kuten rouva Johnson tai herra Smith) ja jos me kutsumme heitä heidän etunimillään, joudumme pulaan. Yritän yhä tottua kutsumaan opettajia heidän etunimillään, hahahah. Jokatapauksessa olen todella onnellinen kun asun Suomessa koko vuoden. Suomalaiset ihmiset ovat ehdottomasti uskomattomia ja kivoimpia ihmisiä. Jos kuka tahansa teistä haluaa tulla ja jutella minulle joko Kanadasta tai treenatakseen englantiaan, älköön pelätkö, sillä pitäisin kovasti juttelusta teidän kaikkien kanssa. Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.