Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi) Karjalan Kielen Seura on julkaissut vuonna 2009 E. V. Ahtian vuonna 938 julkaistun teoksen Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi) näköispainoksena ja antanut sen pdf-version julkaistavaksi Kotuksen aineistopalvelu Kainossa (http://kaino.kotus.fi) vuonna 204. E. V. AH T A KARJALAN KIELIOPPI SUOJÅRVI KARJALAN KANSALAISSEURA
\ ' \ )V.'-
KARJALAN KIELIOPPI ÄÄNNE- JA SANAOPPI LAATINUT E. V. AH T A.iKu.opiett ~~i» r"tti~ SUOJÄRVI KARJALAN KANSALAISSEURA
KUOPION KAUPUNGINKIRJASTO-MAAKUNTAKIRJASTO 88.25 PK W AHTIA, E.V. KARJALAN KIELIOPPI ll l l l l l l ll l l lll UI. >>2027093 00 PKVV
{ f~ ) I ALKULAUSE Ainekset tähän kielioppiin ovat vähitellen kertyneet allekirjoillaneen kerätessä parin kolmen vuosikymmenen kuluessa karjalan ldel~ij. sanastoja. Tämä sanainkeruu on koskenut Suojärven, Riipuskalan ja Säämijärven kieliä ja siten on luonnollisia, cllä siitä saadut kieliopilliset ainekset kuuluvat aunuksen murteen alaan, tosin (mitä Suo järveen tulee) myös siihen välimurleeseen, mikä esiintyy aunuksen ja vienan murteen välillä. A. Genelzin tunnetut lulkimuksel»venäjän Karjalan kielestä» ja»aunuksen kielestä» ovat myöskin olleti apuna, ensinmainillu varsinaisesti vienan murteen lähdekirjana. Tässä kirjassa on kielen äänteellisiä ja laivuluksellisla rakennella käsitelty yksinomaan deskripliivisesli, kuvailevasli, puullumalf a kielihislorialliseen puoleen. - Yleiset kieliopilliset käsilleel on olelellu tunnetuiksi ja siten jääneet selvillelemällä, mikä supistus on tilan säästämiseksi ollut välilämälöntä. Eräs muistutus: mikä on odolellavissa kieliopin suunnitelmaa vastaan, on se, eltii sen suhteellinen laajuus ja seikkaperäisyys tulee haittaamaan kirjan levikkiä ja käylf öä. Alulta runsaiden.ineslen houkutus, halu ilsenäisesli ja laajenmin käsitellä tähän asti kovin laininlyölyä kiellä ynnä luollamus lukijain asianharraslukseen ovat saallaneet iässä nähtävään tulokseen..helpompaa on laajemmasta esityksestä saada Sitäpaitsi supistelma (jos sellainen osoillautuisi tarpeelliseksi).. kuin päinvastoin» lyhukäisestä» nousta perusteelliseen.
IV Toinen arvattava muistutus koskenee verbiopissa tapalztunutta poikkeamista lauseopin alalle (ks. Liittotempukset, II ja II l aktiivi ja passiivi). On kumminkin vaikea piirtää selvä raja sar.aopin ja lauseopin välille (vrt. tätä kohtaa E.. N. Setålän l\.ieliopissa). Kun lisäksi nämä liittomuodot kuuluvat karjalrm kielen huomattaviin omituisuuksiin, niin ei ole hennottu lykätä niiden esittämistä tulevan Lauseopin epävarmaan ilmestymiseen. Tekijällä on aikomus, mikäli. ikää ja voimia riittää, jatkaa tätä karjalaista kielioppia julkaisemalla myöhemmin Johto-opin St>kä sen jälkeen Lauseopin. Helsingissä, elokuussa 9S6. Tekijä.
Merkkien ja lyhennysten selityksiä. < > ner kit osoittavat, että lkäiijenpuolein.en sana on toiseen ver rat.en uudempaa muotoa.!"v kahden sanan väliillä osoittaa, että nolem,mat sanait ovat käytännössä. * nlerkitsee, ettå sen osoittama sana on päätelmien avulla oletettu löytyneen. 0 (eli kato) lmerkitsee, että äännettä tässä pai,kassa ei. enää ole. - Sulkeihin pantu sanan osa voi puuttuåkin merkityksen nuuttumatta, esn. sano(j)es. aik t. == aktiivi. Am. == aunu ks-en murre. dem. == välhennysmuoto. mon. == m,onikko. njom. == nomina tii.vi. rpairt. == pairt:itii vi. partis. == pa.rtisiippi. pa.ss. == passiivi. tpim. == taipumaton. Vm. vienan mur.re. 'Yks. == y ksiklkö. jnk. == Jou~dn, jtik. =--= jotakin, jss.lc == jossaikin, jsbk. == jostakin j'hk. == jnhonkin, ijllak. == jollaikin, jit:k. -- jnltakin, jllek. jolle~dn, jks~. == joksi:kin.
SISÄLLYS. Alkulause. Johdatus... '.''.. '... '.. '... '.. '... '... '... ' ÄÄNNEOPPI. Siv.. Kielen äänteet ja niiden merkintä -4............... 7 V 0 k a a.l i t 5-0........ 8 K O n s on a n t i t -4...,...,..,,,...,,..., 9 II. Tavut 5,...,,..... Paino 6......,..... IV. Äännevaihteluja 7-43...... Vokaali vaihteluja 7-26...... A. Monikon i:n edellä 7...,,...,...,..,,..., B. I.mperfektin i:n edellä 8...... Kaava vokaalivaihteluista monikon ja imperfektin i n ede.llä 9-20...,,,..,..,...,,...,...,..,,,..., C. Muita voka.a:livaihteluja 2...... Kaava muista vokaalivaihteuista 22...... v.oikaalislauiinia 23. '... '.. '...... '...... ' '... ' ' Vokaalien loppu- ja sisä!heitto 24-2'5.... Ta.vnheitto 26,...,... K o n s o n a n t t i v a i h t e u j a 27-43...... ~i\. i\.stevaih,te l 27-.34......... Astevaihtelukaava 35...... Huomautuksia astevaihteluun 36-37.... B. :Muita k onsonanttivaihteluja 38-4...... C. Konsonanttien rmuka.utumisia 42...... Kaava kons onantitien vaihteluista 43...... V. Oikeinkirjoitus 44-47.... Sanojen lyhennykset kirjoituksessa 48...... 0 0 3 4 7 20 2 22 23 23 23 27 28 29 3 32 33 35
SANA OPPI. Johdatus 49.... "... 37 Sanojen taivutus 50-95.. Nominit 5-06..................................... 37 Taivutus 5-77. o 37 Sijojen muodot 53-69.....-....... 39 Nominien vokaali- ja konsonanttivartalot 70-73......... 45 Nominien me,rkkimuodoit 74........................... 46 Sij.oiHeiluka.ava 75................................... 47 Harjoitusesimerkkejä 76-77......................... 49 K o m p a r a a t i o 78-84.......................... 56 Liite nominien taivutusoppiin.. L u k u s a n a t 85-93........................... 57 2. P r on omin i t 94-0,6........................... 62 II. Verbit. 07--9'5................................... 73 Y ei s t ä 07... :............... 73 Taivutus 08-95... 74 Pe:rsoonapäätteet 08-09........................... 74 Tem,pusten ja pääluokkain tunnuks t 2'-32......... 76 I aktiivi 2-23................................... 76 I :passiivi 24-35................................... 80 Kieltomuotova:rtailot 36............................... 82 Verbien vokaali- ja konsonanttiva.rtalot 37---42......... 8~ Verbien merkkiimuodot 43........................... 85 Taivutuskaava 44................................... 85 Kieltosana ja kieltotaivutus 45....................... 88 Hrurjoitusesimerkkejå 46............................. 9 Verbi,en i i t tomu o d o t 47-5................. 96 LiiUotem~pusten taivutuskaava 52-53................. 00 II aktiivi 54-6,6................................... 05 Ill aktiivi 67-73..... 09 II passiivi 74-80..... 3 Ill pa.ssiivi 8....................................... 6 R e f l e k s i i v i n e n t a i v u t u s 82-95...,....... 6 lll. Partikkelit. 96-207............................... 26 Adverbit 98.....,... 32 Pnepositiot ja postpositiot 99..... 32 Konjunktiot 200..................................... 37 Interjekitiot 20..................................... li~8 [( rr_ialai s-suomalainen sanaluettel o.
JOHDATUS Karjalan kieli on se kieli, jota karjalaiset puhuvat.. Karjalaisten asuma-alue käsittää osan Neuvosto-Karjalasta, osan Suomen n.s. Raja-Karjalasta sekä osia ent. Tverin ja Novgorodin lääneiis.tä. KahdeHa ensinmai~itulla alue,el la he ovat asuneet ikimuistois,ista ajoisita alkaen, onpa heidän maansa aikoinaan u:lottumut Suomenlahdesta Vienanjoen suun seuduille asti. Sitävastoin Novgorodin ja Tverin!krurjalaiset ovat siirto~aisia., jotka vaista 600-luvulla ovat asettuneet nykyis.i'e a:suin:paikoi'lleen. Neuvosto-Karjalassa asuu karjalan'kielistä kansaa alueella,,milkä Hiihe'tä Syvärinjokea ulottuu pohjoisessa mel~ein Kannanlahteen aisti (onpa Kuo'llanniemellek,in siirtyneitä). Alueen itäraja kosikettelee paikoin Vienanmeren länsi rantaa, etelämpänä käy raja Sees- ja Uikujärven välima:.ta myöten Äänisjärven poh J'Oliseen kollkkaan aisti, josta lähtien.se rajoittuu lyydiläisten (iuucl'ijkkojen) kie.liikaistaleeseen, joilla eir ottaa sen idässä alkavasta venäläisestä kielialueesta.»lyydin kieltä» (joka on lähellä karjalaa) puhutaan Kontupohjan, Mundjärven, Suojun, Pyhäjärven ja Vaasenin pitäjissä. Venäläinen kansalhsuustilasto on aina yhdis.tänyt lyydiläiset karjalaisiin. Suomessa käyttää karjalaa SaJlmin kihfalkunnan kre:kanuskoinen väestö. Se!käsittää rphäjät Salmi, Suojärvi Suirstamo sekä osia hnpilahden, Korpiselän ja Ilomantsin pitäjistä. Ent. Tverin läänissä asuu karjalaisia -p.erikunnissa (pohjoisesta lukien): Vesjegonsk, Vysnij Volotsok, Bezetsk, Kasin, Ostaskov, Novotorzok ja Zubtsov. - Ent. Novgorodin läänissä on
2 hajanaisia karjalaisryhniä Tihvinin, Krestsyn, Borovitsin, Valdain ja Demjanskin piirikunnissa. 2. Karjalaisten lukumäärä on nykyään n. 35.000 henkeä, nim. Neuvosto-Karjalassa n..000 (v. 932). Suom essa (Raja-Karjala + n. 5.000 pakolaisita) n. 45.000 (v. 936). Ent. Tverin läänisisä n. 55.000 (v. 93::). Ent. Novgorodin ilåänijs,sä n. 3.000 (v. 926). Paitsi näitä löytynee jokunen.määrä vietä KuoHanniemellä, Leningradissa ynnä muualla. - Verrattalkoon edeillämainihuihin lukuihin Venäjän tilaston numeroita aikaisenmilta vuosilta: karjalaisia oli Venäjä[lä V. 897 208.000, V. 926 240,000. 3. Karjalaisten kielisukulaise.t. Lähimpiä hei molaisia kielen puolesta ovat suomalaiset (yli 3 mil,joonaa, joista Neuvosto-Karjalassa n. 7.000) sekä vepsäläiset (n. 34.000), joista n. 9.000 asuu Soutjärvien pitäjässä Aänisjä rven lounaisranna.ua; muualla hei'tä on ent. Novgorodin läänissä Ojatinjoen rannoiha). Kauenpana, Suomen lahden eteläpuolella, sijaitisee virolaisten :maa (toista :miljoonaa henkeä). Leningradin alueella asuvat vatjalaiset (tai aiinajkin heidän muukalaistuneet jälkeläisensä: v. 897 väenlasku ijmoihaa heidän lukunsa n..000:ksi; v:n 926 väenlasku on ih eidät unohtanut). Riianlahden etelärannalla elää ent.isten liiviläisten jäännös, n. :500 ihenkeä. Ede'llämainittuja kieliä luetaan!kuuluviksi n.s. itämerensuomalaiseen kiehryhmään.. Kaukaisem pia~ vieraampia srukukieliä puhuvat lappalaiset (v. 90 n. 30.000, joista n.. 700 Kuollanniem ellä), mordvalaiset (Etelä-VoJgan,mailla, n..300.000 v. 926), marilaiset (ceremissit, n. 430.000 v. 926, Keski-Volgan pohjospuo'lela), votjakit (n. 50,000 v. 926, nairilaisista itään), komilaiset (syrjäänit, n. 370,000 v. 926, votjakeista pohjoiseen). Luoteiis-Siperiassa elelevät vogulit (n. 5.000) ja ostjakit (n. 8.000). Tonavan.keskijuoksun maiua elää Unkarin kansa (nyk. n. 2 miljoonaa). 4. Karjalan kielen tutkimus on myö'hään tuhut tiedemiesten huomion kohteeksi. Vasta v. 870 julkaisi A.rvid Genetz tutkieiman Suojärven pitäjän kie:estä, jota oli käyny'i v. 867 tutkimassa. Sitä seurasivat
sanan tekijä~ arv.okkaat tutkimu"kset»venäjän Karjalan kielestä» (v. 880) ja»aunuksen kielestä (v. 884). Pitikän tauon jälkeen ilmestyi sitten Heikki Ojansuun Karjalan ki,elen äänneoppi (v. 905) ja Karjala-Aunuksen ä~nnehi,storia (v. 98). Xänneoppia,oli jo ennen häntä Geletz erityises:sä julkaisussa tkäsitellyt ja sitä ovait sittenmin eri miehet pa~k'.kakunniuain tutkine~t (nim. Salmin, Tunkuan, Sui:staimon ja Tulemajärven murteita). Kielennäyiteitä sisälsivät myös mainitut Ge::.etzin teokset, samoin Ojanstiun»Karja:lan!kielen opas» (v. 907) ja edellämainitut ääinneopipitutkimukset. Erittäin runsaita ja valaisevia näytteitä kansankielestä tarjoavat Eino Lreskisen toimittaimart»karjalan kielen näytteitä»: I. Tverin ja,novgorodin Krurjalaa (v. 932) U. Aunuksen ja Raja-Karjalan mur,teita (v. 934) ja III. Ent. Poventsan ja Kemiu kihlakuntien lkarjalais-,murteita ( v. 936). Karjalan 'kielen sanastoja löytyy Genetzin tieolksissa ja niitä un sen jälkeen keräjtty eri pitäjien k~nsankielestä, kansanrunouskokoelmista ja pairnetusta kirjalilisuudesta. Nykyään on täten saatu k,okoon n. 400.000,sanatietoa ja on suunniteltuun»karjalan kieilen sanrukirjaan» arveltu tulevan n. 00.000 hakusanaa. -- Pienen karjalais-venäläisen sanalkirjan on julkaissut V. Korolev (v. 93. Rurssk,o-KaN~l'skij Slovar', 74 siv.). 5. Kal'jalainen kirjallisuus on vi~lä vähäiinen. Tosin siihen tavallaan kuuluu maailmankuulu Kaleval,a, sillä sen runoista valtaosa on saatu karjalan kielen ailueeil'ta. Kielen karja!laisuutta painetussa Kalevailassa on kumminkin palj.on slljpisteltu kirjasuomen hyväksi. Allkuperäisenä on kairjalaisten laulajien 'kieli säilynyt laajoissa Kalevalan aineksissa:»suomen kansan vanhoissa runoissa», nim. sen osi!ssa:»vienan!läänin runot» (.-4.; v. 908-92),»Aunuksen, Tverin ja Novgorodin-Karjalan runot» (v. 927) ja»raja- ja Pohjois-Karjalan runot» (.-3.; v. 927-93) ). Paitsi kanisanrunou tta on kar jailainen kirjallisuus tähän asti sisältänyt pääasiallisesti uskonnolhsia teoktsia, vasta viime vuosina muita. V. 804 Hmestyi eräs rukouskirja (vienan ja aunuksen murteilla), v. 820»Svätoi Jovangeli Matveista» (Tverin kar- ) Omituisuutena mainitit.akoon, että kaikkein nisintä kalevalai.s,ta runoa on laulettu - idempänä Karjalan kielirajaa eräässä kylässä Pyhäjärven (Slvjatozeron) pitäjää, mistä N. Leskov otti taliteen 484 säettä käsittävän lyydinkielisen runon «Se9uoi nmalline pajas ruadav...«(julkaistu Zhivaja starinassa«v. 89 3). 3
4 jalaksi), v. 870 E. Tihonov'in»Karel'sko-russkij.molitvennil{» (rukouskirja; aunukseksi), v. 882»KristiUisen ortodoksisen opin alkeet» (aunukseksi ja venäjäksi). - Vuosina 895-900 Hmestyi vienan murteella raamatunhistoria ja neljä evankeliumia. Aapisikirjoja kansanopetusta varten on julkaistu Tvc~_rin karjala.ksi v. 887 (A. Tolmaoevs.kaja: Rodnoc Karel'.skoe) ja 894 toinen Kemin karjalan eli vienan murteella. Aunuksen murt eella ilimestyi»karjalan Ortodciksisen Veljeskunnan» toimesta vv. 908-94 joukko hengellisiä kirjasia (m.m. raaimatunhistoria ja pari evainkelirnmia). - Samailla murteella julkaistiin Suomessa vv. 94-92 kol me evankeliunia ja neljä apostolien kirjeuä. Kansanrunoutta edustaa Suomessa julrkaiistu»rahvaharn kandeleh» ( 4 siv., v. 922). - Taiderunojen käännöksiä s:sältävät» Vieronvirzie» ( v. 924),»Lauhloi aunu'krselazih ( v. 92) ja»k.ibunoi» (.-2.; vv. 925-927). Viime vuosina on Tverin (Kalinin'in) Karjalassa Hmestyrnyt koko joukko kansanopetursta ja muha aloja edustavia teolksia (n. 35 teosta ennen v. 934). Niiden toirmittajista mainihakoon A. Miloradova, P. Srmirnoff, F. Stepanov, A. Sokoloff. 6. Karjalan kielen luonteenpiirteitä. Karjalan kieli voittaa äärnnerikkaudessa sekä läntisen ehä itäisen kielinaapurinsa. s.2n s.anat (nrim. aunuksen mur teessa) ovat yleernsä lyhempiä kuin suomessa, samalla ku:n niiden :lyhyiden tavujen osuus on suhteellisesti vähempi. Teonsanojen taivutuksessa taas on paljon rikkaampi vaihtelu. - Johtopäätteiden runsaus on ihmeteltävä. - Lauseopin alalla ansaitsee huomiota persoonallinen pass:v ja agentti. Kieli on voinut vapautua omistusliitteiden pakollisesta käytöstä ja on siten voittanut täsnällisyydesrsä. Suhdesanoilla ja erittäin prepositioilla on runsaampi käytäntö kuin suomessa, mikä antaa kielelle nykyaikaisemman leiman. Kielen sanasto on rikas synonyy.meistä ja (niinkuin ylermpänä huomautettih:) sanojen johdannaisista. Sivistyssanojen puute tietenkin jomuu kielen viljelemättömyydestä ja on helposti korjattavissa uutismuodostuksiua, joihin runsaat ainekset tarjoavat mahdol'liisuuden. 7. Karjalan kielen murteet. Ki~leis.sä on kaksi pää.murretta: aunuksen ja vienan. Edellistä puhutaan eteläosassa ent. Aunuksen lääniä, Suomen puolella
5 \ Salmissa, lmpilahdella, Suojärven eite.läosassa sekä Suistamon salokylissä. - Aunuks,en,murteesta pohjoiseen alkaa väfrmurre, mikä vähitelen muuhuu vienan,murteeksi, milkä va:uitsee muussa osassa kiielialuetta. - Vienan murteesta erottautuu Luoteis-Vienan kovakonsananttinen murre, jo'ka Miinoan,kylästä (pohjoiseen Repolasta),muutamien peninku,mien leveydeltä seuraa Suomen rajaa Ka,rjalan pohjoisieen rajaan asti. - Tvedn ja Novgorodin karjalaiset käyttävät vienanvoittoi,sta!kieltä. Näiden kahden.päämurteen eroavaisuudet 'Selviävät seuraavasta kaavasta (jonka jokainen sanapari edustaa eräistä äännetai muot oseiklkaa; harvenlllel'lu kirjoitus osoittaa kieliopiissa etusijan saanutta puoha). Aunus. Viena. p a e t a > ) poatq n ä'e n > neän s a n o(j)e s > sanuossa v a goi o v > valguolov kondi < k o n d i.e Oleksi < 0 e k s i e t u.r k i < turkkie v a g e i - valgie h a r m a i - harmaa r o d u < roduo k y y < kylyö k u koi > kukko k a n d o i > kand o a v v a t < lauvat my v v ä < myvä p o j j a t > pojat Li j j ä n < tijän kätkyizien < k ä t lk y z i en k a u n e h u,i z i en < kaunehu::ien pcstca < p a i s t o a l a s k a t < laisai m u r g i n < murgina h a t t a r < hattara r i e h t i < riehtilä l < { lapsdsa V apses Ks. mcrkki.~n lapsesta selityksiä. { lapsella a P s e < lapselda nuottu < n u o t t a meccy < m e c c ä syömisty < s y ö m i s t ä S a V U S t 0 a > savustaa v i r z u > virzu k on z a > konza r a h k i s > rahis ta h t on > tahon a s k e t a IIl > lasetan l astuit > lassut v ä,r i.s t ä > värissä m a t k a t a > matata purta < p u r r a. v e a t - velat kurre t - kuret i z ä n d ä t > izännät ukonnu < u k k,o n a. minä > mie sinä > sie h ä i - heän mä r g i mä t > märimmät s o am,m o < soamma ko avo i:m m o < koadoma k o a d a n u h < kocdan(ut)
6 Niinkuin kaavas ta nåkyy, on vienan murre (e'li V m.) ssavokaaleihin nähden osittain uudemmalila kannalla (huom! oa, eä, uo, yö,.missä aunuksen murteessa (eli Aim:ssa) on ae, (ai), äe, (äi), oe (oi), mutta loppuvclkaaleihirn nä hden vanhe,mmala (loppuvokaaii säilyy, missä se on Am.ssa kadonnut, lopussa on ie, uo, yö, vrt. \m n i, u, y; - muna kuitenkilll loppu-o, missä Am.ssa oi). - Konsonantis:missa Vn. enenmän suosii suhuäänteitä (S, =) ja yleensä konsonanttien heikkoasteisuutta. An. on 5iten paremmin säilyttänyt konsonantteja ja osittain sisävokaaleja; Vm. taas on lop?uvokaalei~sa pysyny,( kiinn:.
Äänne oppi. 7. KIELEN ÄÄNTEET JA NIIDEN MERKINTÄ.. Karjalan kielessä on seuraavat 33 äännettä: a, esim. ab u. o, esim. 0 l g i. b) )) b a uhoa. p, )) parzi. d, )) a d r a. r. )) r a v e. d' )) ( dj)' d' e ä d' ö. t (rj) )) g ota. e, )). e g l ä i. s, )) s u a. f, )) f o r m a. s )) ( sj)' Vasa. g, )) g a r b a l o. s (sh), )) s a g u. h, )) h a V U. z, )) z ei i a., )) i g ä. z (zh), )) z i k k 0. )) J, J u no. t )) tuli. ' k, )) ko n d i e. f (tj) )) f u d i n. 'l, )) l ä ylen. u, )) u ks i. i, (lj), )) i ui i n. Y. )) vana. m, )) ln e l a. y, )) y l b ei. n,» n a g r i s. ä, )) ä b r ä s. i (nj), )) ii ero. o, )) öblöi. JJ. )) l ä JJ g et. huom. d, i, il, t, s, f ovat n.s. liudennettuja konsonantteja. Niiden ääntämistä ei oikein vastaa merkintä dj, lj y.m., sillä j äännettä nii,ssä ei selvästi kuulu. s :tä vastaa ruotsin sk (sanassa skön), saksan sah; z:tä saksan s sanan alussa (esim. sieben): z: tä rans.kan j. (san. objet). 2 huoin. Paitsi yllämainihuja 33 äännettä. tavataan eri murteissa vielä eräs h:n tapainen ääinne (== ven. x), u:n ja i:n välinen (== ven. bl), JJ:n tapainen (ranskan sanassa un), u:n ja y:n välinen ( == ruotsin u). E:sim. or' hoi, viigonka, kania, lulluine. - Päinvastoin puuttuvat Vm:n luoteisosassa (Miinoasta pohjoiseen prnkin Suomen rajaa) eräät äänteet: b, d, g, z, z, joiden sijalla tavataan p, t, k, s. 3 huom. Karjalan kielen äänteistä.;-:ivät suomen kirjakielen ait0\peräisissä sanoissa esiinny b, f, g, s, z, z eiväitkä liudennetui: konsoriarntit. - Ruotsin kielestä puuttuvat z ja z sekä lindennetut konsonantit; - venäjän kielestä samoin JJ, y. ö: - saksan kielestä z ja liudennetut konsonantit.
8 2. Kielen äänteitä merkitään paitsi yllämainittuja 33 äännettä vastaavilla kirjaimilla myös merikeillä: c, mikä vastaa yhdysäännettä ts:ää; a, e, [, 6, u, y, d, 5, nitkä osoittavat pitkiä vokaaleja (joita ennen on merkitty kahde[ila vokaalilla, siis: aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö). Esim. kacon ( == ka-tson), Germanie. 3. Äänteet ovat kahta päälajia:. Vokaaleja (ääntiöitä) ovat a, e, i, o, u, y, ä, ö; 2. Konsonantte.ia (kerakkeita) ovat b, d, d', f, g, h, J, k,!,,, 'V Vtt' m, n, n, IJ, p, r, r; s, s. s, z, z,,, v. 4. Sointinsa puolesta äänteet ovat:. Sninnillisia, joita. äännettäessä kurkun äänijän teet varajävät, ovat vokaalit ja konsonanb 2ista b, d, d', g, j, r, m, n, n, J, r, f, z, z, V. 2. Soinnittomia ovat muut.konsonantit, siis f, h, k, p, s, s, s, t, f. Vokaalit. 5. Ääntämispaikan mukaan vokaalit jakautuvat kahteen ryhmään.. Takavoka~Ieja, jolloin kielen taikaosa lko,hoaa, ovat a. o, u. 2. Etuvokaaleja, jolloin :kielen etuosa kohoaa, ovat i, e, y, a, o. 6. k itä n, k y dy. Pitkinä esiintyvät yleenisä vain vokaalit i, u, Y. Esi m. v i r i, ~m i e h i, k u, a g u, j u t t u o, IP y, r y d e ä, Pitkät a, e, 6, å, ö tavataan lainasanoissa sekä Tu le,majärven, Vitelen ja Paadenen.murteissa. Esim. a g e n t a, s e m e n t ä, n6me r, -mamo, otta, verrc, sano, åres, menö. 7. Diftongi (kaksoisääntiö) on kaihden e.rilaisen vokaalin yhtymä samassa tavussa. Diftongeja ovat oa, eä, ie, uo, yö, ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, ey, iy, äy, öy. Esim. n o a, p e ä, vie, suo y ö, a i n os, h e i t o i, h uim a, k e r ä v y i, j ä i, s ö i, a u D a, r e u n a, n i u h a, o u d o, k e y h ä, i y h te h, käy g e ä, m ö y k k y.
8. Difitongien o a:n, e ä:n sijalla on niurteittain pitkät a, å tai ua, iä. Esin. n a, m u a, O t t u a,,p a,.p i ä,,p i d i ä. Huom. o a:n, e ä:n käyttämistä ennen niuita vastaavia diftongeja pu()(ltaa se seikka, että siten välttyy eri sanamuotojen sekaannus. Esim. o IP a s t o a, opettaa,...,, 0past u o, oppia, vagav o a hiljaista,...,, vagav u o, hiljetä. Vrt. Qpast u a,...,, opast u O, vagav u a,...,, vagav u o, joliloin sekaannus olisi lähellä. ~Iyös Kalevalan kielen oa:n, eä:n käyhö on huomioon otettava. 9. Jos sanan ensi tavussa on y, ä tai ö, niin seuraav:ssa tavuissa ei voi olla a: ta,.o:ta eikä u:ta. J os taas ensi tavussa on a, o tai u, niin seuraavissa eivät esiinny y, ä eikä ö. Tänä sääntö en n.s. vnkaalisointu; se!koskee vain yhdiståmähömiä sano]a. Esim. y ähäine, IP ä i v ä i ne, ö v v ä n rm ö; a i g a i n e. o v v o s t ani ni o, u n n u t t i h. - KuHenkin tuntuu vokaalisointua muutanissa yhdistetyissä,kin sanoissa. EsiITT. pyhä i i ä (< ;pyhä-iiia.) uklkonen, ikäzäsfe (< käziasfe), j OJJg o i ( < j o n y g ö i), L i n d a r v i ( < L i n d u j ä r v i). Huom! vie r i s t ä ( < v ien r i s t a) loppiainen. Huom.! Jälkiliitte.et -h o ja -,g o pysyvät aina takavo\kaalisina; esin. m i d ä b o, s i d ä g o.. 0. Vokaalisointu vaikuttaa sanojen taivutuksessa ja johdossa siten, el'tä alkuaan takavokaalinen sana (jossa on a, o tai u) ja etuvokaalinen sana (jossa y, ä, ö) pysyvåt edelleenkin sellaisina. - Ainoastaan jos sanan ensi tavussa on e tai i ja to:sen tavun a:n sijalle nm.estyy e tai i, niin seuraavissa tavuissa ei enää esiinny takavokaalia. Esm. r o a d a j,...,, -j a t, ä h t i j,...,, j ä t, ni atk a,...,, -. aine, t ä y z i,...,, t ä y d e ä i ne. - V i r k a n,...,, v i r.k e t ä h, n i u h a,...,, n i y rh e n b ä t, T e u n a.- r e y n i n ä i ne. Konsonantit... Xänteitä d,, n, r, s, t ei y'eensä esiinny i:n edellä, vaan niitä vastaavat liudennetut d, r, n, f, s, r (jotka ollessaan i n edellä kunninkin kirjoitetaan kuin edeleset). Ainoastaan mihoin i ei kuujlu sanan vartaloon, vaan yks inmnaan pääheeseen, silloin äänteet d ja 'l tavataan i:n edellä. EsiITT. ko d i (mon. part. sanasta koda) keändi, sordi. ostin, nutin, p u i n d i (vrt. p u i n d a), k ä y n d i (vrt. k ä y n d ä).. - V,rt. k o d i (y.ks. part. sanasta k o d i), o a s t i (inperf.), s m i e t t i, 9
0 v o d i, v i e s t i, (äänn. k o d' i, o a s f i, s m i e f f i, v o d' i, vies f i, ko.s:ka näissä i kuuluu vartaloon, vrt. nom. k o d i, infin. -oastie, smi etti e, vodie; vi esti.) 2. j-äänteen sija:la on useissa murteis.sa d'; esim. d' o g i, d' y g e i, v i d' d' ä h, h a ir d' a.. 3. Sana saattaa alkaa yhdellä tai useammaua erilaisella konsonantiua. Yleisin sanan alussa olevista konsonanttiryhmis :ä on ts (== c). Muut sellaiset taipaukset kuuluvat eninmäkse:.::.. luonnonäänisiin, kuvaileviin tai uudempiin lainasanoihin. Esim. co:ma, cidzoi; b.riluo, gramista, kliijk e h, k.r e J k a. e h, 'P a i g n a,.p r i J k a h t i h, s r n IJ g uo. s t i c k u, s kai a, s öp ö i, s i ä i \fil y, s m a i a ta, s naug o a, s p u i IL u, s f O J k a ta, s v i a k e h, z d u n i e, t r i h k e h; b r i h a, g r i u n a, d v o r c a, k r o a s s i e, 'P e t t i,.s k r i p k a s m i e t t i e, s k o a, z v i e r i.. 4. Sanan 0pussa tavataan vain konsonantit,h, l, n, r, s, t tai d. Esim. k a lj d e l.e :h, a v o h,.ä j j ä, "P a gin, s i z ä r, tunnus, y h y t, n ä i d. II. TAVUT. 5. Jokainen sana sisältää yhden tai usearnjman rt ayun. Tavu saattaa loppua vokaaliin tai diftongiin, jolloin tavua sanotaan avonaiseksi (avotavuksi), taivu on umpinainen (umpitavu). - tai ',konsonanttiin, jolloin Esim. k a i, o t a, k e r ä v y i; - t o i n, O s t a n, k e T r a s s a h. III. PAINO.. 6. Sanan pääpaino on yleensä sanan ensimäiseuä tavulla; esim. a n d o a, ottama s. Joskus harvoin pääpabo on toisella tai kolmannella.tavulla; esim. y en, y h te e h, h u r i V 0 m, U r a a. Paitsi pääpainoa on neli- ja useaimpitavuisilla sanoilla heikompi sivupaino kolmannella (tai neljännellä) ja viidennellä tavrnlla; esim a n d 0 a ks e h. 0 t ta massa.~., k a c c e e mm 0 k s e h, 0 p a st u m a t ' i, 0 e m a t t 0 iffi u t e n. Painottomia.ovat yleensä sanan toinen _ia viimeinen tavu (ylempänä ja alempana mainituin.poikkeufosin). Liitännäispartikike'lit i ja e ovat aina painollisia; esim. on i, S 0 a V e, V 0 i e (vakuuttava vastaus kysy:mykseen: 0 n g O, S 0 a Y g o, voibigo); mie? kuie? (ky.synys mi? lkui? uudistettuna).
IV. ÄÄNNEVAIHTELUJA. VOKAALIVAIHTELUJA.. 7. A. Monikon i:n edellä. a:n vaihtelut.. Vartalon l~p:pu- a :n sija~a on o. a. Kaksitavuisissa nomineissa, joiden ensimäisessä tavussa on a, o a, e tai i; esim. s a d/a,_ s a d o i, s o a r/a,_ s o aro i, v e g/ a,_ v e g o i, e u g/ a,_ e u g/ o i, v i r d/ a,_ v i T d o i. b. Useaimpitavuis\ssa nomineissa, joissa loppu-a:n edellä on b, d, g,!k, n, t, sv tai i:tä seuraava konsonantti; esim. 'ko r ob/a,_ ko r o b o i, ko o d/a,_ -o i, d o r o g/a,_ o i. hara k k/a,_ -o i, o p u s k/ a,_ -o i, i k k u n,_ - o i, m i j o n,_ -o i, pogost/a,_ -oi, bo.hatt/a,_ -oi, protsent/a,_ -oi, nist o s v / a,_ -o i, s u r i m,_ -o i, p a g i n,_ -o i) p a g e n i j,_ - o i. 2. Varta, on 'loppu- a :n sijalla on kato: a. Kaksitavuisissa nomineissa, joiden ensimäisessä tavussa on o tai u (ei kumminkaan o a); esim. s o b/a,_ -i, b u o l/a,_ -i, s u l/a,_ -i, puin dia,_ -i. b. Niissä useampitavuisissa JOISsa loppu-a:n edellä on m, m b tai pass,.pmrtis. preesenssin v; esim.-lk u d a m/a t,_ -i, o z a t t o m/a t,_ -i, vanh i m/a t,_ -i, p a:r e m b/a t,_ -i, s o a d a v / a t,_ -i, a n n e t t a v,_ -i. 3. Vartalon loppu-a:n!sijalla on o tai kato niissä useampitavuisissa nomiineiissa, jotka eivät kuulu. b:ssä ja 2. b ssä mainittuihin; esim. a u a j,_ -o i, -i, o p a s t u j,_ -o i, -i, a t k a,_ -oi, -i,!kaconda,_ oi -i, rubiend/a,_ oi, -i, ki;hur,_ -o i -i, hui n a z a,_ -o i, -i. - Mutta: h a m a r,_ -o i, j u m a- o i, k o n t o r o i, t a v a r o i. ä:n vaihte'iut.. Varrtalon lo;ppu- ä :n sijalila on ö useaffi\pitavuisissa n0mineissa, joissa 0ippu-ä:n edellä on g, k, n, t tai i:tä seuraava,konsonant'li; esim. d' e e g/ä,_ -ö i, ne v e s k/ä,_ -ö i, b ö ö s k/ä,_ -ö i, s f ä g ä n,_ -ö i, p e ä y s t/ä,_ -ö i s i b i e t t/ä,_ -ö i, l' i e h t i /'V -öi, r ä c c i n /'V -ö i!k i r,p i c c/ä /'V -ö i.
2 2 Vartal,on llop pu ä :n sijara on kato kaikissa kaksitavuisissa nomineissa sekä pass. pariis. preesenssi muodoissa; esim. h ä d/ä ""' -i, n ä g/ä ""' -i, me c c/ä ""' -i, s i il m/ä ""' -i, 'm yö n d ä ""' -i, piet t ä v ""' -i, syödä v ""' -i. - ""' -i, v ä g e v i, i z ä n d i, e IIIl ä n d i. Huom. nyös: e ä v 3. Vartal,on lop)pu ä :n sijahla On ö tai kato muissa useampitavuislssa noimineissa kuin :ssa mainituissa; esim. e ä n d/ä ""' -o i, -i, k y z y j ""' -ö i, -i, v e d ä j ""' -ö i, -i, ime ""' -ö i, -i, k ä b ä ""' -ö i, -i, e i b ä z/ä ""' -ö i, -i, :m i e e v ""' -ö i, i. Vartalon e n d i z/ e ""' rel ""'il. e:n vaihtelu. l:0ppu e :n sija/lila on kato; esi:m. k i v /e ""' -i, -il, pereh/el ""'-il ahv.en/el ""'-il, ipejjgeie:n vaihtelut. Vartalon lqpipu i e:n sijalla on e tai ej (Am.); esim. m u r/i e h (nom.-e i), ""' ei h, e j i h, p u r h/i e,h (norm. -ei) ""' -ei h, -e j i h, v i l/i e 'h ""' -ei h, -e j i h. u:n vaihtelu. Vartalon lo:p:pu o :n sijallaa on rkolimitavuisis,sa sanoissa kato; esim. laboh/ot (nom. lavoh) ""'-i, talgoh/ot (nom. tal- 0 h) ""' -i. ua:n, eä:n vaihtelut.. Vartalon o a:n, e ä:n sijalla on yksitavuisissa sanoissa a, a.; esim. n o a l ""' n a i s, p e ä t ""' p ä i h. 2. Vartalon loppu-o a:n, e ä:n sijalla on kaksitavuisissa sanoissa a tai (Am.) aj, ä tai,äj (A:m.); esim. lh a r m/o a s (nom.-a i) ""' -a. i s, -a j i s, :k a m/o a s (nom.-a i) ""' -a i s, a j i s, p e d/e ä s (ncm.-ä i) ""' -ä i s, -ä j i s, v e r/f~ ä s (nom.-ä i) ""' -ä i s, -ä j i s uo:n ja u:n vaihtelut. Vartal on u o:n sijana on o, u:n sijaua,on u; esim. nuo t ""' n o i s, n e il u o t ""' n e n o i s, m u s ""' m u i s, s u s ""' s u i s (. ==s u o i s).
3. 8. B. Imperfektin i:n edellä. a:n vaihtelut.. VeirbivaTtal on lop pun a:n sijalla nn o ka:ksitavuisissa sanoissa, joiden ensi itavussa on a tai o a ja jotka eivät ole luonnonäänisiä; esim. a n d/a v /'-..; -o i, a u t/t a v /'-..; -o i, s o a t/t a v /'-..; -o i, k o a d/ a v /'-..; -o i. 2. Vartalon loppu-a:n sijalla on kato muitssa kaksitavrnsissa ja ka:kissa useampitavuisissa sanoissa; esim. os t/a v /'-..; -i, p u r g/ a v /'-..; i, m u t t/ a v /'-..; L b r o a k k/ a v /'-..; -i, p e r g/a v /'-..; -:, v i r k/a v /'-..; -i, o p a s t/a v /'-..; -i. sure n d/a v,,.-.; -i. ä:n vaihtelu. Vartalon loppu ä :n sijalla on kato; esim. \k e ä n d/ ä v /'-..; -i, s ä m/ä v /'-..; -i, t i e d/ä v /'-..; t i e z i, s e i t t/ä v /'-..; -i,,, ~i h e : d/ä V,,.-.;-i. e:n vahtelu. V airtalon loippun.e :n.sijalla on kato; esim. m en( e n /'-..; -i n, p a g i z/e! /'-..; -i n, voi t te l/e n /'-..; -i n. i:n vaihti.2'lu. Vartalon loppuu i :n sijalla on kato; esim. o p p/i v /'-..; k U r j e h t/i V,,.-.; -i. ai:n, oi:n, ui:n vai\htelut. Va,rtailon diftongien a i, o i, u i sijalla on a, o, u; esim. n a i n (prees.) /'-..; nai n (i:mperf.), voi n /'-..; voi n, ui n /'-..; ui n. äy:n vaihtelu. Vartalon a y:n sijalla on ä; esim. k ä y n (prees.) /'-..; (imperf.) ie:n vaihtelut. -i, k ä i n Vartalon loppu i e:n.sijailla on y:ksitavuitsessa.sanassa ei, kaiksitavuisissa sanoi,ssa ei, milloin I infinitiivi {):n et a-lopp uinen, mutta i, millnin: I infinitiivin 0\pussa on -i t a; esim. v i.en /'-..; v e i n, a lj g/i e n (in.f. -et a),,.-.; e i n, s u o r/i en (-i ta) /'-..; -i n, häv/ien (-itä)/'-..; in. oa:n, eä:n va.ihtelut. Varrtalon loppu-o a:n, e ä:n sijalla on a, ä; esim. s/o a v /'-..; tl i, v a.i d/o a v /'-..; a i, j/e ä v /'-..; ä i, h ypp/e ä v,,.-.; ä i.