K Hyvinkään seurakuntalehti nro 6 30.11.2001 Joulun odotusta......ja adventin aikaa Olkipukkeja joulupöytiin Joulun alla otetaan kätköistään monenmoiset joulukoristeet tai hankitaan uusia. Nykyisin koristeita voi hankkia kaupasta, mutta kyllä niitä tehdään itsekin usein luonnonmateriaaleista. Olki on kuulunut esi-isiemme joulunviettoon olennaisesti. Moni kuvaus kertoo, että talon isäntä toi jouluaattona tupaan ja saunaan sylin täydeltä kullankeltaisia olkia. Myös kirkoissa oli jouluna olkia vertauskuvana Jeesuslapsen seimen oljista. Lattialle levitetyt oljet ovat nykyisin historiaa, mutta jäljelle ovat jääneet koristeet, kuten himmelit ja olkipukit. Ne lienevät vanhimpia perinnekoristeitamme. Olkikoristeet ovat ajattomia ja tunnelmallisia. Niiden valmistaminen yhdessä perheen tai vaikkapa ystäväjoukon kanssa luo läheisyyttä ja joulun tunnelmaa....jatkuu sivulla 2 www.evl.fi/srk/hyvinkaa
Kuninkaasi tulee nöyränä Adventtiaika on maailman ihaninta aikaa, kuten eräs rouvashenkilö sanoi mukavasti. Valot syttyvät, ihmiset ovat paljon liikkeellä ja mikä tärkeintä lämpöisin ajatuksin. Tästä alkaa valmistautuminen jouluun. Seurakunnassa on paljon tapahtumia tänäkin vuonna. Toivotan sinut tervetulleeksi niihin mukaan. Tarvitsemme adventin ja joulun toivonsanomaa jokainen. Ihmiskunnan ongelmat eivät ratkea kovuudella vaan rauhalla ja rakkaudella. Ilouutinen on, että Jumala on tehnyt kanssamme liiton antaessaan Poikansa syntyä ihmiseksi. Tämä uusi liitto on voimassa tänäänkin. Ei Jumala jätä meitä yksin. Ensimmäisen adventtisunnuntain otsikkona on Kuninkaasi tulee nöyränä. Hän tahtoo tulla luoksesi ja Hänellä on rikkaat tuliaiset. Hän kysyy, mitä sinä nyt tarvitset ja kaipaat elämääsi? Kaiken saat tuoda Hänelle, ilosi tai surusi. Monien adventtiin kuuluu olennaisena osana vanha tuttu Hoosianna-hymni. Se on nykyään virsikirjamme ensimmäinen virsi. Hyvinkään kirkossa ja Paavolassa klo 10 sekä Vehkojalla klo 12 saa osallistua yhdessä toisten kanssa tähän vaikuttavaan virteen. Voihan sitä kodeissakin laulaa. Mutta se on ennen kaikkea toivotus, jossa seurakunta ottaa vastaan Herransa. Olki joulukoristeiden materiaalina viittaa joulun keskukseen, Betlehemin seimeen. Ensi sunnuntaina (2.12.) on Hyvinkään seurakunnassa myös oma paikallinen juhla. Rautatieläisten hautausmaan lisäosa vihitään käyttöön. Sen suorittaa lääninrovasti Jaakko Harjuvaara avustajineen. Tilaisuus alkaa klo 12. Sen jälkeen on kahvitarjoilu seurakuntakeskuksessa. Tähänkin tilaisuuteen ovat seurakuntalaiset tervetulleita. Joulukuu on vuoden pimeintä aikaa. Mutta onneksi valot syttyvät loistamaan tuoden lämpöä keskellemme. Vielä enemmän ajattelen tässä sitä valoa, jonka Jumala meille antoi. Pienikin valo tuo toivoa ahdistuneelle. Jouluvalot kuuluvat kaduille ja kauppaliikkeisiin. Ne valaisevat kotien pihoja. Nautitaan niistä. Mutta sinua rohkaisen myös tulemaan sisälle kirkkoon. Sielläkin loistaa valo. Ilkka Järvinen kirkkoherra...jatkoa etusivulta Työttömien torstain naiset kuulivat marraskuun alussa Pitopalvelun emännän toiveen saada olkipukkeja koristamaan seurakunnan joulupöytiä. Pieni neuvottelu ja tuumasta toimeen. Ensin oli hankittava suoria olkia. Tetrin tilalta niitä löytyikin; upeita rukiin olkia. Lyhteet pääsivät papin kyydissä Vehkojalle, missä Työttömien torstain naiset perustivat projektiryhmän olkipukkien valmistamiseksi. Kahdeksan näppäräsormista ja osaavaa naista pani tuulemaan eräänä pimeänhämäränä keskiviikkona. Voi sitä pikkujouluisen iloista puheensorinaa ja raikuvaa naurua, mikä kohtasi aputoimittajaa kerhohuoneen ovella. Paremmasta terapiasta ei enää väliksi. Kun yksi juttu loppui, seuraavat odottivat jo vuoroaan Puhuttiin ja kuunneltiin toisia. Opittiin tuntemaankin entistä paremmin. Porukassa vallitsi selvästi hyvä henki ja tekemisen meininki. Työnjako oli ryhmässä selkeä. Kukin talkoolainen teki omaa vaihettaan. Yhdet kuorivat oljet, toiset leikkasivat määrämittaan, kolmannet liottivat vedessä, neljännet taivuttelivat ja muotoilivat. Viidennet antoivat loppusilauksen ja sitoivat pukit punaisella pumpulilangalla. Välillä juotiin vahtimestarin tuomaa höyryävää kahvia ja syötiin kierrepasteijoita. Huolto pelasi. Kiire ei ollut minnekään. Ja taas jatkettiin työllä ja jutuilla aina pimeään iltaan asti. Urakka mikä urakka. Kun oli leikkiin ryhdytty, ei sitä voinut keskenkään jättää. Ja mikä määrä erinäköisiä ja - kokoisia olkipukkeja odottikaan seuraavana päivänä Työttömien torstaihin osallistuneita. Siinä ne seisoivat uljaasti pöydällä kukin omana itsenään ja terveesti omanarvonsa tuntevina yksilöinä. Valmiina vietäväksi Pitopalvelun juhlapöytiin ihmisiä ilahduttamaan ja muistuttamaan osaltaan Vapahtajamme synnyinpaikan halpa-arvoisuudesta: Vain heinät on sun vuoteenas,/ oi Herra, taivaan kuningas,/ vaikkeivät kultavaattehet / sun oisi valtas arvoiset. Alkava adventtiaika on joulun odotusta ja valmistamista. Sitä voi valmistaa yhdessä, vaikkapa olkipukkeja rustaamalla. Ja mikäpä estää siinä askaroinnin välissä hiljentymästä mielessään ja pyytämästä runoilijan tavoin: Tule, jouluni, niin kuin ennen. Tuo tullessas tuike taivainen. Olen muuttunut vuotten mennen. Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen. Etusivun kuvateksti: Olkipukkien askartelutalkoot kokosivat Vehkojan seurakuntakeskukseen mm. Eilan, Raijan, Ingerin, Pirkon ja Brittan. Teksti ja kuvat Pentti Kakkonen Työttömien torstain joulujuhla ja -ateria Vehkojan srk-keskuksessa ke 19.12. klo 12.00 Tervetuloa! Ilmoittautuminen Vehkojalla tai srk:n neuvontaan, puh. 456 11. 2
Seurakuntanuoret Lapissa Perjantai 19.10.01 Pienimuotoisen hartauden jälkeen aloitimme pitkän ja tapahtumarikkaan matkan kahdella pikkubussilla, Transulla ja Haitzulla, kohti Pelloa. Ohjaajinamme toimivat Juha Koivulahti, Jari Seppälä sekä Timo Jattu. Päästyämme Parkanoon, pidimme tauon, joka alun perin suunniteltiin kestäväksi vain 15 minuuttia, mutta jostakin syystä tauko venyi noin tunnin mittaiseksi. Avaimet jäivät virtalukkoon ja ovet pamautettiin kiinni. Onneksi kattoluukku oli osittain jätetty auki ja Jatun Timo sai tiirikoitua itsensä sisään ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppumatka Pelloon sujui ilman kommelluksia. Lauantai 20.10.01 Saavuimme Pelloon aamukahdeksan aikoihin ja joimme paikallisella huoltsikalla aamukahvit. Sieltä ajoimme seurakunnan leirikeskukseen, jossa lepäilimme ja söimme. Päiväkahvin jälkeen osa porukasta kiipesi näköalapaikalle, josta matka takaisin jatkui pisintä reittiä. Reitti, jonka luulimme oikaisevan, johdattikin meidät hieman harhaan. Iltaa vietimme Pellon seurakuntanuorten kanssa saunan ja leikin sekä hartauden merkeissä, jonka pellolaiset pitivät. Hartaus oli mielenkiintoinen ja se päättyi meille kaikille tuttuun sisaruspiiriin. Sunnuntai 21.10.01 Nousimme aikaisin, pakkasimme autot ja suuntasimme jumalanpalvelukseen Pellon kirkkoon, jonka jälkeen oli pienimuotoinen esittely seurakunnan historiasta. Matkalla Inariin pysähdyimme leikkimään lumisotaa ja valokuvasimme lumisia maisemia sekä bongailimme poroja. Illasta saavuimme Inariin, jossa söimme illallista ja menimme iltahartauden jälkeen nukkumaan aikaisin, sillä matka oli väsyttänyt meitä paljon ja päivä oli ollut pitkä. Maanantai 22.10.01 Lounaalta lähdimme yhteensä kymmenen kilometrin patikointi- Lapin kutsun kuulin Pikkubussit kiidättivät Lappiin reilun tusinan hyvinkääläisiä nuoria kolmen ohjaajan johdolla. Taukopaikka tämän syksyn ensimmäisillä lumilla Kittilän ja Inarin rajamailla. matkalle Pielpajärven erämaakirkkoon, joka rakennettiin 175260 ja jossa nykyisin pidetään jumalanpalvelus vain juhannuksena. Saavuttuamme sinne pidimme oman pienen ehtoollisjumalanpalveluksen. Kirkko oli koruttomalla tavalla kaunis keskellä jylhää erämaata. Tähän aikaan vuodesta kirkko tosin oli kylmä kuin jääkellari. Matkalla takaisin sivistyksen pariin ihailimme maisemia eväidensyönnin lomassa. Kaupungissa kävimme paikallisessa Kuukkeli-supermarketissa, jonka hintataso oli korkeahko. Illalla saunottiin ja hengailtiin. Ennen iltahartautta Juha kertoi meille enemmän Pielpajärven erämaakirkon historiasta, joka oli mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa. Timo piti iltahartauden ja lauloi siinä omia koskettavia laulujaan. Tiistai 23.10.01 Ennen matkan jatkamista kohti Sodankylää ja Rovaniemeä kävimme saamelaismuseo ja YläLapin luontokeskus Siidassa. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti seuraavaa etappia, Sodankylää. Siellä kävimme vuonna 1689 rakennetussa vanhassa kirkossa katsomassa kirkkoherra Cajanerin kahden viikon vanhana kuolleen pojan muumiota. Illalla saavuimme Rovaniemelle, jossa meitä odotti iltapala ja viihtyisä majoituspaikka. Iltahartausvuorossa oli Jari, joka kertoi koskettavan tarinan. Nuorisotyönohjaaja Jari Seppälä sävy sävyyn Lapin maisemassa. Kristityn matkaevästä tarjolla Pielpajärven 1700-luvun erämaakirkossa. Keskiviikko 24.10.01 Keskiviikko oli viikon kohokohta. Silloin pääsimme Joulupukin pajakylään tapaamaan ihka aitoa joulupukkia, joka lupasi meille kaikille paljon lahjoja, jes! Kajaanissa kävimme ennen leirikeskukseen menoa linnan raunioilla. Siellä kuulimme historian lehtien humisevan. Illalla oli Juhan, Jarin ja Timon pitämä messu, johon Sanna, Tuulia ja Anna tekivät esirukouksen. Hartaudessa oli haikea tunnelma, koska oli matkan viimeinen ilta. Menimme soluun, jossa lauloimme yhdessä. Tunnelma oli sielläkin haikea, hurjasta menosta huolimatta. Torstai 25.10.01 Aamulla pidimme jo tavaksi tulleen hartauden, jonka jälkeen lähdimme kohti Hyvinkäätä. Matkalla kävimme syömässä Varkaudessa. Hyvinkäälle päästyämme siivosimme autot ja hyvästelimme toisemme. Kaikille jäi matkasta hyvät muistot, joita on kiva kertailla vielä vuosienkin päästä. Teksti Sanna Rauhala ja Karoliina Värtö Kuvat Timo Jattu 3
Vieraalla maalla kaukana... Olen saanut viettää perheeni kanssa Japanissa yhteensä neljätoista joulua. Lähetystyöntekijän jouluun kuuluu oleellisena osana paikallisen seurakunnan joulujuhlat. Oman kodin joulun vietto piti aina sovittaa seurakunnan ohjelman mukaan. Amerikkalaista joulurihkamaa Ensimmäisestä joulusta Tokiossa v. 1983 jäi mieleeni yllättävänä asiana se, kuinka paljon tavarataloissa oli myytävänä amerikkalaistyylistä joulutavaraa ja kuinka kaupoissa taustamusiikkina soivat tutut laulut kuten kulkuset ja Petteri punakuono. Japanissa jouluaatto ja -päivä eivät ole vapaapäiviä, elleivät ne satu viikonlopuksi. Jouluna kaikki kiirehtivät töihinsä. Koululaiset ovat kylläkin jo aloittaneet uudenvuodenlomansa joulun aatonaattona. Uuden Heisei-keisarin noustua valtaan vuonna 1989 keisarin syntymäpäivä 23.12 tuli kansalliseksi vapaapäiväksi. Nykyisin vietetäänkin lasten joulujuhlia usein tuona keisarin syntymäpäivänä. Joulu loppuu Japanissa lyhyeen. Jo tapaninpäivänä kaupoista viedään kaikki joulutavarat ja koristeet pois ja tilalle tuodaan uudenvuoden koristeet ja myyntitavarat. Tuntui kuin joulu olisi kerralla pyyhkäisty pois! Seurakunnan joulujuhla Seurakunnan joulujuhla keskittyy neljännen adventtisunnuntain juhlalliseen joulumessuun ja sen jälkeen vietettävään seurakuntalaisten yhteiseen joulujuhlaan. Vapaaehtoiset emännät valmistavat monipuolisia jouluherkkuja: merilevään käärityttyjä riisipalloja, kanaa, lihaa, salaatteja, mandariineja ja muita hedelmiä sekä mansikoilla koristellun täytekakun. Usein ohjelmassa on hauskoja leikkejä sekä joululauluja. Juhla kestää myöhälle iltapäivään. Monelle japanilaiselle tämä juhla on ainut joulujuhla. Kodeissa ei useinkaan vietetä perheenä joulua. Japanissa on uusi vuosi perinteinen perhejuhla-aika, jolloin on useita vapaapäiviä peräkkäin. Silloin, mikäli mahdollista, kaikki palaavat kotiseudulleen. Aattoiltana mennään kynttiläkirkkoon Jouluaattona menimme jo puoleltapäivin furoon, eli kuumaan kylpyyn, saunaa kun kodissamme ei ollut. Äiti laittoi kystä kyllä mahdollisimman paljon suomalaiseen tyyliin. Lihakaupasta erikoistilauksena hankittu kinkku saatiin omassa uunissa paistettua, mutta sinappi piti saada Suomesta! Lantun puutteen vuoksi lanttulaatikkoa emme voineet tehdä ja porkkanalaatikkokin oli eri makuista. Vietimme jouluaterian jo iltapäivällä, jotta lahjat olisi ehditty avata ennen kynttiläkirkkoon lähtöä. Kynttiläkirkko kuuluu kirkoissa aattoillan ohjelmaan. Aitojen kynttilöiden loisteessa Raamatun keskeisiä tekstejä lukien, joululauluja laulaen ja saarnaa kuunnellen otetaan Vapahtajan syntymäjuhla vastaan. Meillä oli joinakin vuosina joulumessun tai aattoillan kynttiläkirkon yhteydessä myös kastejuhla. Se liikutti usein syvästi, sillä kastejuhlaa saa Japanissa viettää melko harvoin. Kielikouluaikana sain kertoa vaatimattomalla kielitaidollani eräälle kuurolle miehelle hänen kristityn vaimonsa välityksellä evankeliumia. Mies tuli puhutelluksi ja seuraavan joulun alla häneltä tuli kirje, jossa luki: Minulla on sinulle joululahja, minut kastetaan tänä jouluna! Tämä viesti oli todella paras joululahja minulle ja uskon myös kaikille meidät lähetystyöhön 4 Joulu Japanilaiseen tapaan Kotikokouksen joulujuhla Kallion perheen pappilassa Kiotossa. Sirpa Kallio toinen vasemmalta takarivissä ja Kosti äärimmäisenä oikealla. lähettäneille ystäville ja esirukoilijoille! Useina vuosina lähdimme kynttiläkirkon jälkeen ulos kaupungille laulamaan joululauluja. Joskus menimme seurakuntalaisten luo, jotka eivät olleet päässeet mukaan joulujuhliin. Aluksi yllätyin sitä, että täytyi olla niin varovainen ulkona laulamisessa. Ketään ei haluttu häiritä väärällä tavalla. Emme halunneet aiheuttaa seurakuntalaisille välirikkoa naapureiden kanssa. Siksi usein menimme kodin sisälle laulamaan. Kaupunkikierroksen jälkeen kokoonnuimme vielä kirkolle juomaan lämmintä misokeittoa ja syömään mikaneita (mandariineja). Perheen hyvät joulumuistot Joulupukki ei meillä tavannut käydä, vaan omat tontut jakoivat kuusen alle kertyneet lahjat. Joinain vuosina toimin kyllä pukkina muutamissa lastentarhoissa. Viimeisenä jouluna Kiotossa Shugakuinin seurakunnassa joulujuhlaan ilmestyi aito suomalainen joulupukki tuoden jokaiselle lahjan! Seurakuntalaiset yllättyivät iloisesti, mutta surivat jo sitä, että se olisi viimeinen yhteinen joulujuhlamme Japanissa. Kaikista työkiireistä huolimatta Japanissa vietetyistä jouluista on mielessäni hyvät ja rikkaat muistot. Japanissa joulu on hyvää aikaa julistaa evankeliumia. Silloin tavoitetaan monta uutta ihmistä evankeliumilla. Toivon, että jotain siitä aidosta Jeesuslapsen syntymän tuomasta jouluilosta, mitä siellä perheeni kanssa sain kokea, voisi välittyä tämän lehden lukijoille! Siunattua jouluaikaa sekä jouluiloa jokaiselle! Teksti Kosti Kallio pastori Ilosanoma leviää Kroatiassa Sretan Bozic! toivotetaan taas Kroatiassa. Sotavuosina hyvän joulun toivotus tukehtui kurkkuun. Ihmiset elivät niin suurten tuskien ja pelkojen keskellä, ettei edes muodollisesti voinut puhua sellaisesta, mitä kenelläkään ei ollut: hyvästä olosta. Tänä jouluna meillä on maassa rauha ja se merkitsee paljon. Miehiä ei enää tarvita rintamilla ja kotimme eivät enää olleet pommitusten kohteina. Mutta kodeissa kärsitään yhä. Katolisen kirkon piispainkokous on kiinnittänyt huomiota maassa vallitsevaan sosiaaliseen tilanteeseen: työläiset eivät saa palkkojaan, vanhuuseläkkeet ovat pienet, perheitä ei tueta, ilman lahjuksia tai suhteita on vaikea saada asioitaan hoidetuksi jopa terveydenhoidossa - kaikesta muusta puhuttamattakaan, työttömien määrä on suuri eikä korvauksia tai avustuksia hätätilanteissa oleville juuri heru. Kaikki tämä heijastuu myös työhömme Evankelisessa kirkossa. Ympärillämme on velkaisia, nälkäisiä ja tulevaisuudestaan huolestuneita ihmisiä kyselemässä sitä, mitä kirkko heille tarjoaa. Meillä onkin heille paljon annettavaa: Joulua odotellessa Ennen joulua vierailemme kodeissa ja vanhusten luona, joiden hätä on suurin. Rohkaisemme heitä kertomalla Jumalasta, johon kannattaa luottaa, sillä hän ei ketään hylkää. Sairaille jaamme ehtoollisen ja pyrimme myös lievittämään aineellista hätää edes pienellä muistamisella: paketilla pyykkipulveria tai riisipussilla. Aineellisessa mielessä mahdollisuutemme auttaa ovat aivan liian pienet suhteessa tarpeisiin. Aattoiltana tarjoamme seurakunnissamme lasten jouluriemun. Perheet ja muut seurakuntalaiset kokoontuvat kirkolle yhtyäkseen rakkaisiin joululauluihin ja iloitakseen lasten runoista, näytelmistä ja muusta ohjelmasta. Lapset tietenkin saavat pienen lahjapussin mukaansa kotiin lähtiessään. Olemme vuosi vuodelta myös pidentäneet pöytää, johon katamme jouluaterian. Pienille perheille ja yksinäisille vanhuksille on kokemus olla kirkon salissa yhteisellä aterialla. Ilosanoman julistusta Joulupäivinä julistamme täysissä kirkoissamme Kutinassa, Veliki Zdencissä ja Velika Brsljanicassa ilosanomaa vastasyntyneestä Vapahtajasta. Jumalanpalvelusten jälkeen istahdetaan seurakunnissa nauttimaan kahvista ja herkullisista leivoksista. Näinä päivinä myös vierailukutsuja koteihin on paljon. Nimittäin kaikki, joilla on ollut siihen varaa, ovat grillanneet kokonaisen porsaan jouluajan ruoaksi. Vaikka mahdollisuutemme auttaa aineellisesti ihmisiä ovat rajatut niin evankeliumi riittää. Niinpä radio-ohjelmammekin levittävät joulun ilosanomaa koteihin koko Pohjois-Kroatiassa ja Bosnian, Slovenian ja Unkarin raja-alueilla, joilla asuu Kroatian kieltä puhuvaa väestöä. Sanomamme on riemullinen. Se kertoo Jumalasta, joka lähetti maailman syntisiä varten Vapahtajan. Teksti Seija Uimonen Hyvinkään seurakunnan nimikkolähetti
...joulu lähetyskentillä Vuodenkierron ehdoton kohokohta on joulu - niin Saksassa kuin Suomessakin. Tämän huomasimme muutettuamme Nürnbergiin vuonna 1996. Vaikka monet tavat ovat kulkeutuneet Saksasta Suomeen, eivät kuitenkaan kaikki täkäläiset tottumukset ole päätyneet Pohjan perukoille saakka. Siitä tarjoaa esimerkin Nürnbergissä koko adventinajan pidettävät joulumarkkinat, joita kutsutaan nimellä Christkindlesmarkt, Kristus-lapsen markkinat. Katolisessa maailmassahan Nikolaus tuo lapsille joulukuun 6. päivänä pähkinöitä, hedelmiä, joululeivonnaisia yms. Vuoden 1535 paikkeilla Martti Luther kehotti siirtämään Pyhän Nikolauksen lahjojenjaon joulun yhteyteen, sillä vastavuoroinen lahjojen jako tahdottiin nähdä heijastuksena Jumalan yltäkylläisestä lahjasta, jonka hän Jeesuksessa ihmisille tarjoaa. Niin syntyi kuva auliista, lahjoja jakavasta Jeesus-lapsesta. Korkkiruuvikiharainen Kristus-lapsi Nürnbergin ensimmäiset Kristus-lapsen markkinat järjestettiin jo 1500-luvun lopulla. Nykyisin ne avaa Jeesus-lapseksi pukeutunut tyttö, joka kultaisissa korkkiruuvikiharoissaan ja valkeassa mekossaan muistuttaa enemmänkin kiiltokuvaenkeliä. Tämä Christkindl kiertää vanhainkotien, sairaaloiden ja yhdistysten adventtijuhlissa jakamassa lahjoja, aivan kuten joulupukki Suomessa. Pyhän Martin juhla Toinen Nürnbergin erikoisuus on Lebkuchen, joka on pehmeä öylätin päälle leivottu piparkakku. Niitä aletaan leipoa marraskuun 11. päiväksi, jolloin vietetään pyhän Martin päivää. Sitä varten ovat kaikki kolme lastamme vuorollaan askarrelleet seurakunnan lastentarhassa lyhtyjä. Niiden kanssa koko lapsiryhmä vanhempineen kulkee pimeässä illassa ja laulaa pyhästä Martista. Hän oli sotilas, joka näki kylmissään olevan kerjäläisen tienvarressa istumassa. Sisimmässään hän kuuli kehotuksen jakaa viittansa köyhän kanssa, minkä hän tekikin, sillä kaikki, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle. Myöhemmin Martista tuli piispa. Martin päivän kulkueen lopuksi maistellaan vuoden ensimmäiset Adventin- ja joulunviettoa Saksassa Pastori Ilkka Mäkinen ja ravitsemusterapeutti Ulla Mäkinen lastensa Juuson, Pihlan ja Hillan kanssa Nürnbergissä. Mäkiset ovat toimineet seurakunnan nimikkolähetteinä turkkilaissiirtolaisten parissa Saksassa vuodesta 1996. Lebkuchnit ja juodaan glögiä. Samaan aikaan alkaa myös viides vuodenaika eli karnevaaliaika, jota vietetään laskiaiseen saakka. Katolisella seudulla ja varsinkin Kölnin ympäristössä sillä on suuri merkitys. Adventtikynttilät syttyvät Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytämme kotona nelihaaraisen adventtikynttelikön ensimmäisen kynttilän. Saksalaisissa kodeissa ja kirkoissa kynttilänjalan korvaa adventtikranssi, joka on punottu vihreistä havuista ja asetetaan pöydälle tai roikkumaan hihnojen avulla katosta. Joka sunnuntai sytytetään yksi kynttilä enemmän, kunnes neljäntenä adventtisunnuntaina ja jouluna palavat kaikki kynttilät. Myös oville ja ikkunoihin ripustetaan havupunoksia, lasipalloja ym. koristeita. Se mitä adventin jumalanpalveluksesta jäämme kaipaamaan, on perinteinen Hoosianna-hymni. Seurakunta laulaa kyllä täkäläisille tuttuja adventtilauluja, mutta suomalaisen sisintä ne eivät kuitenkaan samalla tavalla tavoita. Adventtiajan paastoluonteesta muistuttavat evankelisen ja katolisen kirkon yhteisvastuukeräykset. Seimiasetelmia joka lähtöön Joulun lähestyessä aletaan kirkkoihin ja koteihin rakentaa seimiasetelmia. Arvokkaimmat niistä koostuvat käsin veistetyistä ja maalatuista puuhahmoista, jotka lähentelevät luonnollista kokoa. Tottakai muoviset Kaukoidän kopiot valloittavat markkinoita, mutta käsityölle on yhä kysyntää. Myös puiset sotilashahmoiset pähkinänsärkijät, jollaisesta kertoo mm. Tschaikovskin Pähkinänsärkijä-baletti, ja suitsuketta polttavat tupakkamiehet kuuluvat joulunaikaan. Meidän seimihahmomme ovat vaatimattomia, Israelista saatuja öljypuunukkeja. Lähetti muukalais- Joosefina Joulu on perhejuhla, jonka kunniaksi ystäviä ja tuttavia muistetaan kortein ja paketein. Perheenjäsenet kokoontuvat pitkienkin matkojen päästä yhteen vaalimaan omia joulutapojaan: koristelemaan kuusta, jakamaan lahjoja, juomaan glögiä ja käymään kirkossa. Kuusen tuominen sisälle jouluna periytyy alemanneilta jo 1500-luvulta, mutta saattaa olla nykyään varsinainen somistamisen mestarinäyte. Jouluaaton hartaudet ovat monin paikoin lisänneet suosiotaan, mutta keskiyön messuunkin on runsaasti tulijoita. Yhtenä jouluna Ilkka esitti jouluaaton kuvaelmassa Joosefia ja eräs espanjalaissyntyinen rouva Mariaa. Olivathan oikeat Joosef ja Maria aikoinaan ulkomaalaisia, vieraita Betlehemissä. Teksti Ulla Mäkinen 5
Kristus tuli luoksemme, että me pääsisimme Jumalan luokse! kristologisia pohdiskeluja joulun seimen äärellä Kuka on suurin? Muhammed on suurin! Näin väittää amerikkalainen Michael Hart. Suomeksikin on ilmestynyt jo toisena painoksena hänen kirjansa Ihmiskunnan sata suurinta. Tekijä on pannut järjestykseen mielestään 100 vaikutusvaltaisinta ihmiskunnan hahmoa. Ensimmäisenä on Muhammed, toisena 1700-luvun alun tiedemies Isaac Newton, kolmantena Jeesus. Apostoli Paavali on listan kuudes, Martti Luther löytyy sijalta 23. Keskustelua ja kiivaitakin kannanottoja Hartin lista on herättänyt erityisesti siitä syystä, että joulun keskus, ajanlaskumme määrittäjä, Jeesus, on vasta kolmantena. Eikö hän kuitenkin ole 600-luvulla elänyttä islamin perustaja Muhammedia merkittävämpi? Menneen syksyn tapahtumat ovat alleviivanneet Muhammedin ja islamin mahtia. Liike, jossa uskonto ja politiikka lomiutuvat yhteen, leviää voimaperäisesti kaikkialle. Vaikka pommit ovat ajaneet yhdessä kriisipesäkkeessä valtaa pitäneet islamistit maan alle, ei se suinkaan ole sammuttanut monimuotoisen uskonnon dynaamisuutta. Kirja-alalla juuri islamia käsittelevät teokset ovat olleet viime kuukausien myyvimpiä. Olisiko meidän täältä vanhasta kristikunnasta käsin huolestuttava ja protestoitava sitä, että Jeesus jää toiseksi tai kolmanneksi? Ei varmastikaan tarvitse. Sillä nimen omaan joulun sanoma kertoo osaltaan, missä on kristillisen uskon salaisuus. Se ei ole ulkonaisessa vallassa ja voimassa. Se ei tukeudu raketteihin, pommeihin eikä lentotukialuksiin. Sen lähtökohta on - mikä ihmeellisintä - sanoissa: Te löydätte lapsen! Jouluevankeliumin paimenet, yötyöläiset, saivat arkensa keskelle tämän viestin. He uskoivat ilmoituksen, kunnioittivat ja 6 kumarsivat vastasyntynyttä. Näin teki muutama muukin, vaikka useimmille tuo tuiki tavallinen tapahtuma syrjäseudulla ei mitenkään muusta elämänmenosta poikennut. Ja sittenkin: tuosta hetkestä ympäri maailmaa lasketaan vuosien kulku eikä tuosta Betlehemin lapsesta ja Nasaretin miehestä päästä eroon. Jeesus, joulun lapsi ja Herra, on siis suuri, mutta hänen suuruutensa on toisenlaista. Tilanteista, joissa toiveita herättävä mies haluttiin korottaa kapinakenraaliksi tai kuninkaaksi, Jeesus väistyi. Pilatukselle, joka kysyi Jeesuksen kuninkuutta, tuli vastaus: Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Adventtivirsi kertoo meille: Hän voittaa kärsimällä, on Hengen miekka hällä. Jeesuksen omatkin oppilaat olisivat olleet valmiit tekemään mestaristaan poliittisen voimahahmon. He olisivat mielellään langettaneet tulen taivaasta toisinajattelijoiden päälle. He eivät pitkään aikaan ymmärtäneet Jeesuksen salaisuutta. Sama vaikeus on meilläkin. Kristinuskoa on koetettu miekalla levittää ja puolustaa. Kuitenkin vain Jeesuksen esimerkki palvelusta, itsensä unohtavasta ja uhraavasta rakkaudesta on se, mikä ensiksi sydänten tasolla, sitten ulkonaisestikin, vakuuttaa ja vaikuttaa. Jos palaamme Michael Hartin listaan, kuka sitten olisi tänään todella suurin? Raamattu antaa tähän johdonmukaisen vastauksensa. Jeesus toistaa kerta toisensa jälkeen: Joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi, hän on suurin. Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, olkoon teidän palvelijanne. Joka teistä on kaikista pienin, se on suurin. Opettelisimmeko tätä tänä jouluna? Teksti Reijo Huuskonen Kuva Jorma Ersta Te löydätte lapsen kapaloituna seimestä. Jumalan olemus eli läsnäolo on kahdenlainen. Yhdellä tavalla se on luonnollinen läsnäolo, toisella tavalla hengellinen. Jumala on luonnollisesti läsnä kaikkialla luomakunnassaan, mutta hengellisesti vain siellä, missä hänet voidaan tuntea, siis siellä, missä on Hänen Sanansa, usko, henki ja jumalanpalvelus. Siellä on Hänen oma kan-sansa, ja vain se voi kokea Jumalan Herrana, joka on Kaikkivaltias ja kaikkialla läsnä. (Martti Luther). Jumala haluaa tulla täten vastaanotetuksi Lohduttajana Pojassaan, jolloin Kaikkivaltiasta voi ihmetellä seimen lapsena ja ristin rikollisena. Luomakunnassaan läsnä olevana Jumala jää meille nimittäin aina viime kädessä Pyhäksi Tuomariksi. Vain Kristuksessa Jumala tulee meitä kohti Anteeksiantavana Isänä. Kristus puolestaan voi olla läsnä vain uskollemme. Kristuksesta ei ole mitään hyötyä meille, ellemme etsiydy Hänen seuraansa syntisinä, sillä eiväthän hurskaat tarvitse Vapahtajaa. Jumalan Pojasta on etsittävä ennen muuta pahojen, epäonnistuvien ja synteihin kompastuvien Piispaa ja Psykiatria, mikäli haluamme jättää sijaa mahdottoman, jumalattoman ja kurjan uskolle. Siksi meitä ohjataan jouluevankeliumissa kuivissa vaipoissaan babysitterissään jokeltelevan jumallapsen luo. Voidakseen olla kaikkea tätä, samalla kertaa sekä Jumalan että Ihmisen Poika, Kristuksen täytyi si itä Pyhästä Hengestä ja syntyä neitsyestä. Muutoin olisimme jääneet lunastamatta ja sovittamatta Golgatalla. Kun näin kerran luovuttamattomasti asian laita on, jää suureksi loogiseksi kysymysmerkiksi nykyään yleistynyt kristologinen harhaoppi, nimittäin adoptianismi, jota monet nykyajan kirjanoppineet eli eksegeetikot tuputtavat meille tieteellisenä totuutena. Yhtä hyvin sitten voisimme omaksua bin Ladenin käsityksen Kristuksesta. Tämä näkemyshän tarkoittaa ei enempää eikä vähempää kuin sitä että Kristus vasta myöhemmin omaksui inhimilliseen luontoonsa jumalallisen luonnon. Jos Kristus ei ole siinnyt Pyhästä Hengestä, Hän ei ole Jumalan Poika vaan yksi meistä, pitkäperjantai ei ole syntiemme sovitus vaan oikeusmurha, meillä ei ole evankeliumin uskoa, toivoa eikä lohtua ja kirkko on maailman suurin vale ja pila. Jos jouluevankeliumi ei ole totta, Raamattu jää vain (kiinnostavaksi) virikemateriaaliksi ihmisen uskonnolliselle tarpeelle. Jouluevankeliumi alkaisikin tällöin Olipa kerran. Kristillisen uskon keskus, Kristuksen sovitustyö ja sijaiskuolema Jumalan ja Ihmisen Poikana, on luovuttamatonta kristikunnassa. Siitä säteilee koko muukin terveen uskonopin kokonaisuus: Kolmiyhteinen Jumala, synnin rangaistus, pelastuminen sanan ja sakramenttien kirkkoyhteydessä, uudestisyntyminen Jumalan lapseksi uskoontulossa, Kristuksen paluu ja viimeinen tuomio. Hyviä aatteitahan on maailmamme täynnänsä. Me nykyihmiset varsinkin tarvitsemme joulun sanomaa Jumalan Pojasta Vapahtajastamme, että elämä on kuoleman vakava seikkailu, josta selviää hengissä vain Vanhan testamentin lupausten Täyttäjän uskossa! Tänään teille on Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja Paino Luukkaalla on sanoissa teille ja Vapahtaja. Kristus on syntynyt siis jokaisen ihmisen Vapahtajaksi, mutta hänet haluaa vastaanottaa vain elämässään jonkinlaiseen katastrofiin joutunut. Hyvinä päivinä emme etsiydy hyvän Jumalamme luo. Pahat päivät pakottavat meitä huutamaan avuksemme Abrahamin, Iisakin ja Joosefin Jumalaa. Vapahtajaksi emme Jumalaa arvaa tai hae, ellemme ole tulleet konkurssiin oman uskonnollisuutemme kanssa. Jokaiselle kurjalle syntiselle tarjotaan uskolla epäilemättä tartuttavaksi Vapahtajaan. Minä ilmoitan teille suuren ilon Ilon tarvitsijoiksi kasvamme murheidemme, syyllisyytemme ja häpeämme kantajina. Meille huudetaan korvaan sydämessämme uskottavaksi oikea mega-ilo: Minun Poikani on kantanut sinun taakkasi, syntisi ja sairautesi. Luovuta ne jo hyvän sään aikana Hänelle! Martti Lutherin mukaan Perkele on kaiken synkkämielisyyden isä, kun taas usko syntistä rakastavaan Kristukseen tuo aina väistämättä mukanaan ilon: Olen päässyt Isän Jumalan mielisuosioon, joten minulle ei viime kädessä voi käydä tässä ja tulevassa elämässä muutoin kuin hyvin. Suuri kiitos Jumalalle siitä! Teksti Esa Kokko
Tämän vuoden paavolalaiseksi valittiin eläkeläinen Helvi Carlstedt. Hän kantaa titteliä ensi marraskuuhun saakka. Hän on asunut Paavolassa 27 vuotta ja siellä on ollut myös hänen työpaikkansa seurakunnan lastenohjaajana. Sankarin nimi julkistettiin Paavolan seurakuntakodissa pidetyn Jumalanpalveluksen yhteydessä. Vuoden paavolalainenvalinnan takana ovat Paavolan seurakunnan alueneuvosto sekä asukasyhdistys. Ennen Helvi Carlstedtiä ovat tittelin saaneet Elsa Tolmunen-Nikander, Irma Tarvainen ja Raimo Ahrenberg. Kun muutimme Paavolaan Hyvinkään keskustasta, pääsimme ihan uuteen taloon ja sinne rakennettiin ympärille koko ajan lisää. Kukkivat pellot Jussilankadun varrella täyttyivät pian, Helvi Carlstedt muistelee. Hän kehuu asuinpaikkaansa rauhalliseksi, naapuritkin ovat kuulemma niin hiljaisia, ettei tiedä onko seinän takana ketään. Paavolan huono maine on ihan turha, mikä lie vanha jäänne, hän sanoo. Vuoden paavolalainen tyytyväinen paavolalainen Hän on myös tyytyväinen asuinalueensa palveluihin, onhan siellä oma terveyskeskus, apteekki, kauppa ja bussitkin kulkevat. Sitäpaitsi pirteä eläkeläinen polkee pyörällään sään salliessa keskustaan asioilleen. Vaikka sinne on ylämäki, niin kotiin pääsee aina viilettämään alamäkeä. Poika on kyllä ehdottanut, että muuttaisin keskustaan, mutta niin yllytyshullu en ole. Saa nähdä, onko sitten pakko, kun en enää pääse kolmannen kerroksen asuntooni hissittömässä talossa, hän tuumii. Helvi Carlstedt kutoo mielellään ja lastenlapset löytänevät pukinkontista villapaidat. Joka toinen viikko kokoontuvassa Paavolan eläkeläiskerhossa hän myös käy. Tuttuun taloon, seurakuntakotiin, on niin mukava mennä, kun sen joka nurkan tietää työvuosien ajalta ennestään. Moneen kertaan siellä tuli pienten kanssa laulettua Aleksille taikinaa ja Juliukselle voita, hän muistelee. Nyt eläkeläisten kanssa juodaan kahvit, istutaan jutustelemassa, kuunnellaan pätkä Raamatusta ja veisataan virsiä. Se onkin hänelle mieluisaa, sillä nuoruudessaan Rovaniemellä hän itse kiersi kuoron kanssa kirkoissa laulamassa pitkälle Lappiin ulottuvilla kuoromatkoilla. Vuoden paavolalainen-titteliä Helvi Carlstedt ei ota mitenkään vakavana haasteena, vaan toteaa olevansa yksi tyytyväisistä paavolalaisista. Teksti ja kuva Kati Rauhakoski Nostetaan viiri salkoon! Seurakunnan viirejä luovutettiin Hyvinkään seurakunnan viirit ojennettiin juhlallisessa kahvihetkessä seurakuntakeskuksessa 15.11. viirihankkeen alullepanijalle, sosiaalineuvos, taiteilija Risto Vilkalle sekä suunnitteluun Vilkan ohella osallistuneelle taiteilija Pekka Ryynäselle. Henkilöt vasemmalta talousjohtaja Jouni Lätti, kirkkoherra Ilkka Järvinen, taiteilija Pekka Ryynänen, sosiaalineuvos Risto Vilkka, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tapani Heinämäki, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Lea Paukku ja hallintosihteeri Ritva Marjamäki-Husu. Kuva Jorma Ersta. 7
Tuula Kolehmaiselle mummun rooli merkitsee paljon. Sen huomaa jo siitä, millä tarkkuudella hän ylläpitää vaihtuvaa valokuvakokoelmaa lastenlapsistaan: yhdellä piirongilla esiintyvät pojat, toisella tytöt. Makuuhuoneen seinällä näitä mummun omalla kamerallaan vangitsemia ujosti hymyileviä tai iloisesti virnisteleviä pikku persoonallisuuksia on lisää. On yllättävää, miten heissä näkyy jo pienenä ominaisuuksia, joita esiintyi vanhemmissa sukulaisissa. Jotkut luonteenpiirteet ovat selvästi geeneissä, mummu päättelee. Elämä jakaa Kukas mummin selän takaa kurkistaa? T yöterveyshoitajana pitkän uran te nyt Tuula Kolehmainen on n eläkkeellä. Hän toteaa työvuosi olleen tärkeitä, mieluisia ja hyv antoisia. Kun kuuden hengen talo vaati osansa, niin äidiltä vaadittiin hyv organisointikykyä. Niinpä perheparlame teissa pyrittiin jakamaan kotitöitä kahd pojan ja kahden tytön kesken tasapuolis ti. Toisaalta hommat viimekädessä kaat vat äidille, mutta toisaalta lapset olivat my kasvatuksellisessa mielessä malleina tois leen, Tuula-äiti sanoo. Eläkkeelle pääsyn ihanin asia on ol vapaa-ajan lisääntyminen ja se, että aik jää myös kahdeksalle, pian yhdeksälle l tenlapselle. Me tytöt yhä yhtä Lapsuudenkodissani meitä oli neljä t töä. On huvittavaa, miten me kuvissak esiinnymme aina yhdessä. Itse olen toise si vanhin ja isän tyttö. En muista mitä sisarkateutta syntyneen, me olimme ai Me tytöt ja se merkitsee edelleenk enemmän kuin pelkät ystävättäret. Kaik Joulunvietossa on vipinää. Keskellä Tuula-mummu, vasemmalla Risto-vaari. 8
nkokemusta voi pienillekin h- yt en in us ää n- en s- uiös illut aa s- ytin k- än na in ki me menimme samoihin aikoihin naimisiin, jokainen sai niinikään pian lapsia ja me nuoret perheet annoimme aina tarpeen tullen lastenhoitoapua toisillemme. Olemme yhä läheisiä ja tapaamme säännöllisesti. Siskojen miehetkin ovat kuin veljeksiä. Nyt kun asumme eri paikkakunnilla, selvitämme asiat puhelimitse. Emme toki kaiken aikaa roiku langalla, mutta haluamme tietää, mitä muille kuuluu. Taitaa olla niin, että nykyään puhumme aika paljon sairauksista, Tuula hymähtää. Tuula Kolehmainen on innokas valokuvaaja kiitollisena aiheenaan eläväiset lapsenlapset. Itsenäisiä, mutta riippuvaisia Neljän tyttären isä oli armeijan upseeri, jonka virka heitti perhettä yhdeksälle eri paikkakunnalle. Yksi kodeista jäi myös rajan taakse Pitkärannan varuskuntaan. Sieltä tultiin sodan jaloista Kokkolaan. Kodin antamista eväistä elämälle arvostan sitä, että vanhemmillani oli hyvin vapaa asenne meitä kasvattaessaan. Usein toistuivat kuitenkin sanonnat ihminen on vastuussa itsestään ja toiset pitää ottaa huomioon. Raja täytyi itse miettiä tapauskohtaisesti. Noinhan perhe toimii, sen jäsenet ovat toisaalta itsenäisiä, mutta kuitenkin riippuvaisia toisistaan. Koti oli lämminhenkinen ja isä leikki paljon meidän tyttöjen kanssa. Kodin perintöä on myös rakkaus luontoon, mereen ja metsään. Muistan myös, että pihan hyötykasvit, jotka sodan jälkeisenä pula-aikana olivat elinehto, haluttiin kasvattaa luonnonmukaisesti. Myös äidin isän, vaarin, suhtautuminen heihin tyttöihin on jäänyt Tuulan mieleen: Hän arvosti lapsia ja kohteli meitä täysivaltaisina ihmisinä. Kukka- ja lintulapset Samaa luonnon kunnioittamista Tuula on pyrkinyt tartuttamaan myös lastenlapsiinsa. Vanhempineen he viettävät paljon kesien loma-ajasta isovanhempien saaressa Suomenlahdella. Pienten lasten suhde luontoon on ääretöntä maailman ihmettelyä, Tuula-mummu toteaa ja voi vain kuvitella, miten hän huutaa porukan koolle katsomaan sukeltavia vesilintuja tai kiven rakoon ilmestynyttä kalliokasvia. Heitä kiinnostaa kaikki pikkuruisesta muurahaisen munasta alkaen. Mutta tässäkin on persoonallisia eroja, joku jaksaa tutkia kukat, toinen tarkkailla linnut. Kasvija lintukirjat ovatkin mökillä ahkerassa käytössä. Yksi pojista taas seisoo aamuisin viideltä onki kädessä odottaen, että joku heräsi kalakaveriksi. Saaressa pidetään myös joka kesä olympialaiset, joissa riittää lajeja kolmelle sukupolvelle. Joulu on perhejuhla Kolmen sukupolven yhteiseen vuodenkiertoon mahtuu useita jo perinteiseksi muodostuneita yapahtumia. Äitien- ja Isänpäivälounaalle kokoontuu 18 henkinen joukko.yksi pöytä ei enää riitä ja syöttötuolissa istujia saattaa olla kaksinkin kappalein. Joulun viettoon käydään samalla porukalla ja tottakai vanhoja perinteitä vaalitaan. Lastenlasten esiintymiset ovat isovanhemmille kohokohta, lapsijoukossa taas joulupukki. Katsotaan kenen isä se on, on muodostunut hauskaksi leikiksi. Yritän luoda lapsuuden kodin joulun rauhallisen tunnelman ja muistaa, ettei itseään saa väsyttää valmisteluissa loppuun. Komerot saavat olla rauhassa. Tyttäret ja miniät ovat mukana rakentamassa joulupöytää ja lastenlapset osallistuvat kykyjensä mukaan. Yhdessäolo on tärkeintä. Vaikka kaikki ovat aina saapuneet meille, en voi olettaa että niin tapahtuisi aina. Jokaisella perheellä on oikeus tehdä toisinkin, Tuula toteaa. Ikioma kilpailu Muiden sukutapahtumien lisäksi Tuula-mummu on kehitellyt jälkipolvelleen ihan oman lajin, valokuvauskilpailun. Hän jakaa aiheiden sarjat ennakkoon. Ne voivat olla esimerkiksi maisema, uudet lapset ja vesi. Jokainen osallistuu heti, kun pysyy jaloillaan ja kamera pysyy käsissä. Moni otos peilaakin maailmaa aika alhaalta. Kuville annetaan myös nimet, parhaista äänestetään ja ne myös palkitaan. Näin perhealbumi on täyttynyt ratkiriemukkaista, mutta myös viitseliäisyyttä vaatineista kuvista.. Mieleni tekisi kerätä tuleville sukupolville jonkinlainen kronikka. Sen pohjana voisivat olla valokuvat sekä faktatiedot niiden kokemusten ja kertomusten lisäksi, mitä minulla on. Apua sen työstämiseen saan varmasti tietokoneen salat taitavilta lapsenlapsilta, Tuula tuumii. Kukin vuorollaan Omaa perinnetietouttaan Tuula on jakanut jo sopivina annoksina eri-ikäisille lapsenlapsilleen. Kerron vanhoista tapahtumista seikkailujuttuina, en minään marmatuksen aiheina. Isommat ovat jo saaneet kuulla mummun sotalapsiajasta Ruotsissa. Sen pohjalta on yhdessä pohdittu sotaa ja sen aiheuttamasta pakkotilanteesta, joissa äidintunteet oli jätettävä syrjään. Yhdessä on naurettu pienen Tuulan ruotsinkielen taidolle. Hän lausui aina vilpittömin mielin iltarukouksen sanoilla: Dockan kommer, dockan går, den Gud älskar dockan får. Lyckan (onni) vaihtui tytön mielessä nukeksi. Mummu pitää myös tarkkaa kirjaa siitä, että lastenlapset tulevat tasapuolisesti kohdelluiksi. Määrätyssä iässä he kukin vuorollaan pääsevät esimerkiksi vaarin ja mummon kanssa matkalle. Rempparemminä Tuulan mielestä isovanhempien tehtävänä on ennen kaikkea lastenlasten kakkosturvaverkkona oleminen. Heidän tulisi olla perheisiin nähden taustalla ja antaa tukea vain pyydettäessä. Jos hoitoapua tarvitaan, on isovanhemmilla oikeus sanoa ei, jos se ei heidän muihin menoihinsa sovi. Totta kai jouston varaakin puolin ja toisin on löydettävä, hän huomauttaa. Ja minulle voi sanoa vastaan, siitä en ota nokkiini. Isovanhempien apu näkyy konkreettisesti myös arjessa, sillä Tuula kertoo että he aviomies Riston kanssa ovat olleet rempparemminä kunnostamassa lasten omakotitaloja. Teksti ja kuvat Kati Rauhakoski Perhekuva Tuula Kolehmaisen albumista 9
Kastakaa opettakaa! Rehtori Leonid Bikmursinin kaste Mishkinon kylässä 14.10.2001. Inkerin luterilaisen kirkon työ laajenee nopeasti. Kun esim. 1988 inkeriläisseurakuntia oli kaksi, Petroskoi ja Pushkin, on niitä nyt jo yli 60. Suurin osa seurakunnista on Suomen lähialueilla, mutta niitä on myös eri puolilla valtavan laajaa Venäjää, jopa kaukana Siperiassa. Hyvinkään eläkkeellä oleva kirkkoherra Hannu Pelkonen on käynyt usein Keski-Venäjällä suomensukuisten kansojen keskuudessa. Hänen viimeksi tekemänsä työmatka suuntautui Bashkirian marien pariin. Bashkirian tasavalta sijaitsee Marinmaasta ja Udmurtiasta itään Uralvuorten juurella. Asukkaita siellä on noin neljä miljoonaa. Heistä yli puolet on tataareja ja bashkireja, siis muslimeja, mutta myös suomensukuisia mareja ja udmurtteja on tasavallan luoteisosassa noin 130.000. Heidän luonaan neljällä eri paikkakunnalla kävimme tällä matkallamme tulkkini Sveta Smirnovan kanssa. Neftekamsk on Bashkirian toiseksi suurin kaupunki, asukkaita yli 100.000. Aikaisemmilla käynneillä olemme siellä pitäneet rippikoulua, mutta nyt pidin vain saksankielisen ehtoollisjumalanpalveluksen iäkkäille saksalaistädeille ja muille ystäville. Toinen kohteemme oli Neftekamskista 160 km:n päässä oleva Mishkinon kylä. Siellä olimme viime huhtikuussa aloittaneet rippikoulun, jonka nyt jatkoimme loppuun. Kaste- ja ehtoollisjumalanpalveluksessa kastoin kahdeksan henkeä ennestään tässä noin 500 asukkaan kylässä lienee ollut yksi kastettu! Vierailimme myös päiväkodissa ja koulussa, joiden rehtori vaimoineen oli kastettujen joukossa. Kolmas työkohteemme oli Mishkinon aluekeskus, jossa olimme käyneet noin 1 10 ½ vuotta aikaisemmin, jolloin mm. vierailimme kuudessa koulussa. Nyt pidimme rippikoulua pienelle ryhmälle, josta sitten kastoin poliisi Nikolain ja hänen siskonsa kirjanpitäjä Olecan. Lisäksi kahteen kotiin oli pyydetty kodin siunaaminen. Viimeinen matkakohteemme oli Birskin 40.000 asukkaan kaupunki. Siellä on mm. kaksi ortodoksikirkkoa, moskeija ja Instituutti eli Korkeakoulu, jossa on noin 1700 opiskelijaa. Rippikouluryhmässämme oli useita marilaisia opettajia, ja erään opettajan johdolla vierailimme myös hänen koulussaan. Tämän ryhmän opettaminen oli helppoa, sillä sen jäsenet tekivät ahkerasti muistiinpanoja, kyselivät ja keskustelivat innokkaasti. Opetus tapahtui eläkkeellä olevan poliisin Petjan ja hänen vaimonsa Olgan kodissa, jossa 25.10. pidimme myös kaste-, konfirmaatio- ja ehtoollisjumalanpalveluksen. Siinä kastoin kuusi ja lisäksi konfirmoin kaksi henkilöä. Birskiin perustettaneen lähiaikoina ensimmäinen Bashkirian tasavallan luterilainen seurakunta. Teksti ja kuvat Hannu Pelkonen Kastejuhlan jälkeinen teehetki Birskissä..
Lähetystyö suomensukuisten kansojen keskuudessa laajenee: Joshkar-Olasta Uralin rovastikunnan keskus Joshkar-Olan seurakuntaa voi pitää Uralin rovastikunnan keskuksena, sillä sen kirkkoherra Juha V ä l i a h o on 10.10.2001 nimitetty lääninrovastiksi, ja alueellisestihan Joshkar-Ola sijaitsee keskeisellä paikalla rovastikunnassa. Anu ja Juha Väliaho ovat olleet siellä Inkerin kirkon työssä vuodesta 1993. Joshkar-Ola ja ympäristö Joshkar-Olan seurakunta syntyi syksyllä 1993 alueen toisena luterilaisena seurakuntana; nyt noita seurakuntia kappeleineen on kymmenen ja lisäksi muita työpisteitä saman verran. Seurakunta sai alkunsa Joshkar-Olan yliopiston historian professorista, Valeri Patrushevista, joka kastettiin Hyvinkäällä marraskuussa 1992. Hän kutsui kumminsa Anu ja Juha Väliahon Marinmaahan. Kummit aloittivat siellä lähetystyön, ja nyt Joshkar-Olan seurakunnassa ja sen kappeleissa on yhteensä 170 jäsentä. Vuodesta 1994 alkaen Juha Väliaho on toiminut Joshkar-Olan seurakunnan kirkkoherrana ja Hyvinkään seurakunta sen ystävyysseurakuntana. Seurakunnalle ostettiin 1994 oma talo, 1996-97 rakennettiin150-paikkainen kirkko, sen viereen kunnostettiin toimisto-pappila-rakennus, kadun toiselle puolelle rakennettiin lasten leikkikenttä, ja tänä vuonna ostettiin kirkon vierestä vielä neljäs talo lähettiasunnoksi. Seurakunnalla on nyt lähes 20 työntekijää. Määrä on suuri, sillä seurakunta tekee työtä kaupungin lisäksi maaseudulla ja kolmessa muussa tasavallassa: Tshuvassiassa, Udmurtiassa ja Bashkiriassa. Työntekijöistä neljä on marinkielisiä, johtajanaan kirjailija Gennadi Aleksejev, joka parhaillaan opiskelee Keltossa papiksi. Joka viikko on paitsi venäjänkielinen myös marinkielinen jumalanpalvelus. Käytössä on marinkieliset jumalanpalvelustekstit, hengelliset laulut, rukousvihko ja Katekismus. Tällä hetkellä seurakunnan työ leviää nopeimmin juuri marikylissä. Vuoden aikana Joshkar-Olan seurakunnan työn tuloksena on Marin tasavallan alueelle syntynyt kolme kappeliseurakuntaa : Zvenigovon kaupunkiin Volgan varrelle 100 km Joshkar-Olasta etelään, Parangan aluekeskukseen 130 km Joshkar-Olasta itään, jossa yli puolet asukkaista on tataareja, muslimeja, ja lopuista valtaosa on pakanallisia mareja, sekä Shuarsolan marikylään, 30 km Joshkar-Olasta itään, jossa navettojen kahdessa lepohuoneessa on kokoontunut kolhoosin työntekijöitä työvuorojen välillä. Jokai- Udmurttikylä Novie Tatyslin nuoria Bashkirian tasavallan puolella. seen kolmeen kappeliin on tarkoitus hankkia oma talo tai vuokrata tilat säännöllistä jumalanpalvelustoimintaa, pyhäkoulua ym. työtä varten. Joshkar-Olan seurakunnan lähetystyö Syksyllä 1993 vierailimme Komin pääkaupungissa Syktyvkarissa, joka on 750 km Joshkar-Olasta pohjoiseen, ja Udmurtian pääkaupungissa Izevskissä, joka on 550 km Joshkar-Olasta itään. Seuraavana vuonna aloimme koota inkeriläisiä jumalanpalveluksiin, ja vähitellen tuli mukaan myös paikallisia komilaisia ja udmurtteja. Komiin syntyi vuosina 1997-98 kaksi seurakuntaa, Syktyvkar ja Troitsko-Petshorsk, joilla on omat työntekijänsä ja kirkkonsa. Udmurtian Gurez Pudgaan, 90 km Izevskistä länteen, perustettiin 12.3.2000 seurakunta, jossa on 14 jäsentä. Seurakunnalle on ostettu Hyvinkään seurakunnan varoilla entinen leipomo, jota ruvetaan kunnostamaan kirkoksi. Seurakunnalla on oma katekeetta, joka opiskelee parhaillaan papiksi. Bashkirian tasavallassa, joka sijaitsee Udmurtiasta itään Uralin juurella, alkoi Joshkar-Olan seurakunnan lähetystyö vuonna 1999. Viimeksi työn piiriin rovastikunnan alueelta tullut tasavalta on Tshuvassia, joka sijaitsee Marin eteläpuolella, Volgan toisella puolella. Tshuvassit ovat turkinsukuinen kansa, johon on sekoittunut myös suomalaisugrilaista verta. Tasavallan pääkaupungissa Tsheboksarissa toiminut uskovien ryhmä otti yhteyttä meihin puolitoista vuotta sitten ja on syksyllä 2001 rekisteröitynyt seurakunnaksi. Sen jäseninä on 12 tshuvassia, joiden johtaja ekonomi-juristi Aleksander Tshernov on seurakuntamme katekeetta, jonka tarkoitus on opiskella papiksi. Seurakunnalle on tarkoitus ostaa oma talo vuonna 2002. Uralin rovastikunta Uralin rovastikuntaan kuuluu useita Venäjän federaation tasavaltoja Volga-joen ja Ural-vuoriston väliltä. Marin tasavalta on keskuksena, sen pohjoispuolella 750 km päässä on Komin tasavallan pääkaupunki Syktyvkar. Marista etelään 440 km sijaitsee Mordvan tasavallan pääkaupunki Saransk, jossa on kaksi luterilaista seurakuntaa. Marista 550 km itään sijaitsee Udmurtian pääkaupunki Izevsk, ja Udmurtian takana Kama-joen ja Uralin välillä sijaitsee Bashkiria. Ainoa eisuomalaisugrilainen tasavalta alueella on Tshuvassia, joka on Marin tasavallan naapurina etelässä. Rovastikunnan alueella on lähes kolme miljoonaa suomalais-ugrilaista sukulaistamme. Uralin rovastikunta on Mordvan tasavaltaa ja sen pääkaupungin Saranskin kahta luterilaista seurakuntaa lukuun ottamatta, syntynyt Joshkar-Olan luterilaisen seurakunnan suorittaman lähetystyön tuloksena. Rovastikunnassa on seitsemän seurakuntaa, kolme kappelia ja kymmenen muuta luterilaista työpistettä, ja sen alueella toimii seitsemän Inkerin kirkon diakonia, useita katekeettoja sekä seitsemän suomalaista lähetystyöntekijää (Joshkar-Olassa kaksi, Saranskissa neljä ja Syktyvkarissa yksi). Rovastikunnalla on myös oma koulutuksensa, seurakuntakoulu. Siihen osallistuu nyt 50 seurakuntien ja työpisteiden aktivistia, jotka haluavat oppia enemmän kristinuskosta, Raamatusta ja seurakuntatyöstä, jotta voisivat toimia ryhmiensä vapaaehtoistyöntekijöinä. Koulu on 40 oppitunnin kirjekurssi, johon liittyvät käytännölliset harjoitukset. Sen keskus on Joshkar-Olassa, koulutuksen työntekijöinä ovat Anu ja Juha Väliaho sekä sihteerinä Olga Lebedeva. Teksti ja kuva Juha Väliaho Juha Väliaho Uralin rovastikunnan lääninrovastiksi Inkerin kirkon kirkkohallitus nimitti kokouksessaan 10. lokakuuta Joshkar-Olan luterilaisen seurakunnan kirkkoherran Juha Väliahon Uralin rovastikunnan lääninrovastiksi. Uralin rovastikunta on yksi kuudesta Inkerin kirkon rovastikunnasta. Juha Väliaho toimii Suomen Lähetysseuran lähettinä Marin tasavallassa. 11
Eväitä parisuhteen hoitoon 12 Pekka Sauri: Toisen kanssa WSOY 2000, 237 s. Filosofian tohtori, psykologi Pekka Sauri on kaikelle kansalle tuttu radion Yölinja-ohjelmasta. Hän on vetänyt tätä YLE:n palvelevaa puhelinta jo vuodesta 1986 lähtien ja koonnut yö toisensa jälkeen vastaanottimien äärelle ahdistuneitten, yksinäisten ja elämän kriisejä läpi käyvien ihmisten sankat joukot. Soittamalla suoraan ohjelmaan tai kuuntelemalla radioaaltojen välittämää keskustelua monelle on ainakin vähäksi aikaa auennut muuriin aukko, josta päivä edes vähän pilkottaa. Se luo uskoa siihen, että valoa on kuitenkin olemassa. Vaikeistakin asioistaan voi puhua. Ne kannattaa jakaa toisten kanssa. Pekka Sauri on myös kirjailija. Nyt esiteltävän kirjan lisäksi hän on kirjoittanut kirjan Hyvä mies. Puhuminen -parisuhteen punainen lanka Takakannen teksti kertoo kirjan sisällön ytimen: Elämä rakennetaan puhumalla, neuvottelemalla ja sopimalla. Ongelmat syntyvät sopimusten rikkomisesta tai epämääräisyydestä. Ratkaisut eivät löydy tuolta jostakin, vaan ihmisten keskeisestä puheesta ja paremmista sopimuksista. Puhuminen rakentaa yhteistä tapaa nähdä asioita, yhteisiä tulkintoja ja merkityksiä. Mitä enemmän puhun toisen kanssa asioistani ja tuntemuksistani, sitä enemmän suhteellamme on aineksia. Eri sukupuolten väliset suhteet toimivat Saurin mielestä samoin pelisäännöin kuten kaikki ihmisten väliset suhteet. Parisuhteen auvo jää lyhytaikaiseksi, jos todellisuus lepää luulojen varassa. Hyvä suhde on sellainen, jossa molemmilla osapuolilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä kaikista asioista ja tulla kuulluksi. Tässä on Saurin mukaan myös yksi moraalin määritelmä: Moraali = kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. Aamiaissämpylän opetus Mielenkiintoinen on Saurin huomio, että toistuvasta tekemisestä muodostuu helposti sanaton sopimus, jos kumpikaan osapuoli ei ilmoita olevansa eri mieltä. Klassinen on hauska esimerkki avioparista, joka on vuosien ajan puolittanut aamukahvipöydässä sämpylän tottumus, joka on luonut varmasti paljon yhteenkuuluvuutta. Kymmenvuotishääpäivän kunniaksi toinen pyytää: Saisinko mä tän kerran syödä sen sämpylän alapuolen? Totta kai. Mä olen kaikki nää vuodet luullut että sä haluat nimenomaan sen yläpuolen. Jos toinen on ollut mukana toistamassa samaa tekemistä vuodesta toiseen, oletan helposti että olemalla mukana hän allekirjoittaa sopimuksen kerran toisensa perästä uudelleen ja sitoutuu jatkamaan sitä hamaan tulevaisuuteen. Pettymysten kestäminen Yölinjalla ohjelman kokemustensa perusteella Pekka Sauri toteaa, että moni joutuu elämään sellaisen toisen kanssa, joka toistuvasti pettää lupauksensa. Siinä joudutaan sitten punnitsemaan, kuinka monta pettymystä jaksetaan kestää. Kirjoittaja painottaakin, että tämä on yksi toisen kanssa elämisen peruskysymyksistä: Kuinka monta kertaa jaksan antaa hänelle anteeksi tai hän minulle, ja kuinka monta kertaa annan hänelle vielä yhden tilaisuuden noudattaa sopimusta. Mustasukkaisuus Yksi tärkeä parisuhteen osa-alue, jota kirjassa myös käsitellään on mustasukkaisuus. Saurin mukaan mustasukkaisuutta on monta vahvuusastetta. Lievimmillään se saattaa tuoda suhteeseen lisäpotkua. Piinallisimmillaan mustasukkaisuus voi johtaa pakonomaiseen kyttäämiseen siihen mittaan saakka, että alan pitää toisen jokaista koiran ulkoiluttamista salaisena tapaamisena Joskus epäilyt ja syytökset voivat riistäytyä käsistä fyysiseksi väkivallaksi asti. Uskollisuus kunniaan Kirjansa loppupuolella Pekka Sauri painottaa sitä, että seksuaalinen uskollisuus on parisuhteen keskeisimpiä osia. Uskollisuutta koskevat sopimukset näyttävät kuitenkin olevan usein koetuksella. Syrjähypyt koettelevat parisuhdetta entistä enemmän tänä aikana, jolloin suorastaan järjestetään siihen sopivia tilaisuuksia. On laivaseminaareja ja korpihotellikoulutuksia sekä erilaisia työyhteisön hengen lujittamisviikonloppuja. Houkutus rikkoa sopimus on näissä erityisoloissa kiehtova. Kirjoittajan kokemuksen mukaan maailmassa on paljon kaksoiselämää, joka ajan mittaan käy kuitenkin voimille. Seksin muuttuminen ylipäänsä kulutushyödykkeeksi tarkoittaa mm. sitä, että seksuaalisuus ja ihmissuhteet irtautuvat toisistaan. Seksuaalisuuden vetovoima yhdistyy silloin helposti vain ihmisen fyysisiin ominaisuuksiin, Sauri sanoo. Ammattiauttajiakin tarvitaan Mitä jää sitten ammattiauttajille? on eräs kirjan otsikoista. Sen alla psykologian tohtori Sauri kyselee, mihin tarvitaan psykologien, psykoterapeuttien ja perheneuvojien apua, jos ihmisten väliset suhteet perustuvat nykymaailmassa puhumiselle, kuuntelemiselle ja yhteisymmärrykselle. Kirjoittaja vastaa itse kysymykseensä: Ammattiauttajien apua tarvitaan silloin, kun ihmiset eivät omin neuvoin pääse yhteisymmärrykseen, kun sopimukset eivät syystä tai toisesta pidä ja etenkin, kun sopimuksia rikotaan yhä uudestaan. Siitä seuraa murhetta ja kärsimystä, jonka lievittämiseksi monet lopulta turvautuvat ulkopuoliseen apuun. Hokkuspokkus -ratkaisuja ei ole Toisen kanssa on suositeltava kirja kenen tahansa luettavaksi. Se ei anna valmiita vastauksia eikä helppoja hokkuspokkus - ratkaisuja, mutta se antaa eväitä selviytymiselle ihmissuhteiden ja parisuhteiden tiimellyksessä. Ihmissuhteet vaativat työtä. Itse asiassa parisuhde on kuin jatkuva rakennusprojekti. Siinä jokaisella on mahdollisuus opetella puhumaan, kysymään ja kuuntelemaan. Pentti Kakkonen Parasta lapsille Mary Hollingsworth: Skidipiplia. 384 sivua, pehmeäkantinen, Perussanoma Oy 2001 Kathleen Long Bostrom: Millainen Jumala on? 76 sivua, kova-pehmokantinen, Päivä Oy 2000 Luis Rock: 10 käskyä viisaita sanoja Raamatusta 16 sivua, kovakantinen, SLEY Kirjat 2000 Juha Tapio: Tästä kaikesta Mikä on parasta, mitä voi antaa ensimmäisiä elinvuosiaan maailmaa katselevalle ja ihmettelevälle lapselle? Tietenkin rakkautta: huolenpitoa, välittämistä, syliinottamista ja tarpeellisessa määrin rajoja, johdonmukaisuutta ja määrätietoisuutta. Rakkaus ja rajat kasvattavat ihmisen, jolla on mahdollisuus selviytyä elämässä. Lapsen maailmassa on tätä nykyä virikkeitä, ärsykkeitä ja houkutteita ylenmäärin. Viisas vanhempi tekee lapsen puolesta valintoja, hän haluaa tarjota parasta. Kristitty isä, äiti, kummi, isovanhempi tai muu kasvattaja tietää, että Raamatussa on ehjän elämän eväät. Kristillinen arvopohja syntyy tai on syntymättä ratkaisevalla tavalla ensimmäisten ikävuosien aikana. Itse muistan katselleeni ja sitten lukeneenikin lapsena vanhan perheraamatun jykeviä mustavalkoisia kivipiirroskuvia, joskus aika pelottavia. Hyvä että silloin oli edes sellaisia nyt on tilanne verrattomasti parempi. Perheille on olemassa mahtava valikoima nelivärikirjoja, joissa Raamatun sanoma on sovellettu ja kerrottu lapsentajuisella tavalla. Ylläolevat kolme suoraan Raamatun aineistosta nousevaa kirjaa edustavat noin vuoden sisällä ilmestyneitä, mielestäni erinomaisella tavalla palvelevia apuvälineitä viisaille vanhemmille. Skidipiplia on paksuin, koko Raamatun keskeiset kertomukset sisältävä lastenraamattu 5-10 -vuotiaille. Kuhunkin lukuun liittyy kysymyksiä, joiden avulla on helppo virittää keskustelua luetun pohjalta. Millainen Jumala on? sisältää pienten ihmisten kysymyksiä, joskus lapsellisia, joskus syvyydessään yllättäviä. Tekstiä on vain muutama rivi sivullaan. Kannet ovat kovat, mutta samalla mukavan pehmoiset. Arvelen sopivaksi ikäryhmäksi 2-6 -vuotiaat. 10 käskyä viisaita sanoja Raamatusta on näistä kolmesta kirjasta suppein, vain yhteen asiaan eli kymmeneen käskyyn liittyvä. Ihmisen arvo- ja moraalipohjan rakentumiseksi kymmenen käskyä on edelleen elämän oma laki, tässä sen juurruttamiseksi ensi askel. Jokaisessa kirjassa on etulehdellä paikka nimelle: Tämän kirjan omistaa... En usko, että sen paremmin voi rahoja sijoittaa kuin että hankkii lapselle oman raamattukirjaston. Ei siis muuta kuin oma lapsi, lapsenlapsi, kummilapsi tai vieraampikin syliin ja lukemaan... Reijo Huuskonen Juha Tapio on Suomalaisen gospel-musiikin trubaduuri. Juha Tapion akustinen kitara sointuu hyvin yhteen levyllä olevan taustabändin kanssa, josta osa vaikuttaa Bass n Helenissä. Yhteistyö toimii ja musiikki on hyvin melodista ja herkkää. Kompit ovat kivat ja soundi on hyvin hiottu. Laulujen sanat ovat kuitenkin levyn ehdottomat helmet. Ne ovat koskettavia, ja niissä näkyy Jumalan työ. Levyn paras kappale Tästä kaikesta soi levyllä viimeisenä mutta ei vähäisempänä ja kruunaa koko paketin. Muutamat kappaleet ovat hyvin melankolisia ja rauhallisia, mutta jammailubiisejäkin löytyy. Vaikka Juha Tapion musiikki on etupäässä nuorison suosiossa, pitävät siitä kyllä vanhemmatkin ihmiset. Mirjam Ersta
Kirkkokierros Islannissa Kristinusko tuli Islantiin vuonna 1000. Rooman katolisen kirkon kausi ulottui 1600-luvulle. Alkoi luterilaisuus, jota tunnustaa 95 prosenttia nykykansasta. Islannin pääkirkkoon mahtuu 1200 kuulijaa. Hallgrimskirkja on mäen päällä ja se hallitsee koko kaupunkikuvaa Reykjavikissa. Kirkontorni on 73 metriä merenpinnan yläpuolella. Ylös pääsee hissillä ja kyyti maksaa 200 ISK (15 mk). Hämmentävä näky on kaupungin tasaisuus ja isojen puiden puuttuminen. Reykjavikista 100 km eteläkärkeä kohti on Hvolsvöllur -kaupunki. Vuoren rinteeltä löytyy pieni Hlidarendi-tiekirkko. Metsättömän maan ratkaisuna kirkko on rakennettu aaltopellistä. Turisteja ei päästetty sisään. Paikallinen prestur (pappi) julisti jos rauha vallitsee avioliitoissa, niin rauha hallitsee yhteiskuntaa. Arbaejarsafn-kansallismuseoalueelle siirretty kirkko on rakennettu vuonna 1842 ja ollut vuodesta 1959 alkaen Reykjavikissa. Ulkoseinät on pinottu kivilohkareista ja ruoho-turvematto toimii kattona. Puusisusteisessa kirkkosalissa on penkit 50 istujalle. Naiset sijoittuivat vasemmalle ja miehet oikealle. Pahantekijät istuivat etuimmaisella penkkirivillä, kasvot kirkkokansaan päin. Skalholtskirkju oli majoituspaikkamme lähellä, Laugarvatnissa. Nykyisen kirkon paikalla alkoi 1000 vuotta sitten uskonnollinen toiminta. Vuonna 1963 valmistuneeseen kirkkoon tuotiin rakennustarvikkeet Norjasta. Seinillä on 31 koristelyijylasimaalausta. Seurakuntalaiset tulevat sisään läntisestä ovesta ja Herra on vastassa itäisellä seinällä mosaiikkitaulun muodossa. Taiteilija Nina Tryggvadottirin moderni työ toimii alttaritauluna. Tanskan hallitus antoi urut kirkon käyttöön. Lyhyen hartaustilaisuuden piti prestur Egill Hallgrimsson ja urkuja soitti vierailumme aikana Hilmar Örn Agjarsson. Isä meidän -rukous luettiin samanaikaisesti useilla kielillä. Sakastin takaa alkoi museokäytävä, joka oli entisöity ja kulki maan alla. Kylän taloista pääsi kirkkoon suojaan myrskyiltä, kun lumi peitti kaiken alleen. Vihollisia paettiin muinoin kirkon turviin. Hilmar Örn Agjarsson kertoi, että piispaksi vuonna 1195 vihitty Pals Jonssonar eli vuosina 1155-1211. Hänet on ainoana haudattu kirkon alle. Sarkofagi avattiin tutkimuksia varten. Luurangon luukerrosta raaputtaen täsmentyy elinajankohta. Työn valmistuttua tanskalaiset jatkoivat raaputtamista. Islantilaisten tiedustellessa sen syytä, vastaus kuului: Haluamme tietää mitä piispa oli syönyt. Islantilaisten kertomana juttu oli pohjoista kulttuurihuumoria. Teksti Pentti Koivu Arbaejarsafn-kirkko kansallismuseoalueella Reykjavikissa. Kuva: Freysteinn G. Jónsson. Hallgrims-kirkko Reykjavikissa. Etualalla amerikkalaisen kuvanveistäjän Sterling Calderin patsas Leif Onnekkaasta, islantilaisesta Amerikan löytäjästä. Kuva:Rafn Hafnfjörd. 13
Kumpiko pääsee koristamaan joulukuusta; latvatähti vai joulupallo? Päiväkerhot, avoimet perhekerhot ja iltapäiväkerhot jäävät joulutauolle 20.12.2001 ja aloittavat toimintansa jälleen 3.1.2002. Vuoden viimeiset pyhäkoulut pidetään 16.12.2001. Pyhäkoulut alkavat jälleen 6.1.2002. Hyvää adventinaikaa! toivoo Hyvinkään seurakunnan lapsityö Piirrokset Eija Viitanen Toimiva perhe Joulurauhanjulistus metsänväelle Gordonin perhekoulu nuorille isille ja äideille Ryhmä kokoontuu kahdeksan (8) kertaa tiistai-iltaisin Perheasiainneuvottelukeskuksessa, Pappilankatu 14. Hinta 200 mk/henkilö, sisältäen kurssimateriaalin. Kurssilla opetellaan vuorovaikutustaitoja, kuuntelemista, minäviestejä, välittäjänä toimimista ja neuvomista. Kurssin ohjaajina toimivat Raili YliSaunamäki ja Tuija Vänskä. Sitovat ilmoittautumiset 8.1.2002 mennessä perheasiain neuvottelukeskukseen: Raili YliSaunamäki ma-pe klo 9 12, puh. (019) 456 1239. 14 Perinteiseen tapaan Saukkosen lammella, Palkkisillassa (Kytäjän ja Herusten puolivälissä) julistetaan joulurauha metsänväelle. Julistus tapahtuu la 22.12. klo 18. Palkkisillantielle selvästi näkyvät lyhdyt sytytetään klo 17, mistä eteenpäin joulun kansa on tervetullutta. Joulun pimeässä loistavat lyhdyt ja rakovalkeat ovat olleet elämys, jolle on haluttu jatkoa vuodesta toiseen. Joulukuusen juurella on Eija Viitasen pystyttämä seimiasetelma, jonka äärellä voi hiljentyä jouluhartauteen vaikkapa lasten kanssa.
Jouluaika seurakunnassa La 1.12. klo 19 Kide-kuoron konsertti Hyvinkään Vanhassa kirkossa Su 2.12. /1. Adventtisunnuntai klo 10 Hyvinkään kirkko, messu klo 10 Paavola, messu klo 12 Vehkoja, perhemessu klo 12 Rautatieläisten hautausmaan lisäosan vihkiminen klo 18 Jouluoratorio Hyvinkään kirkossa To 6.12. /Itsenäisyyspäivä klo 10 Hyvinkään kirkko, sanajumalanpalvelus ja klo 12 Puolimatka, seppeleenlasku Pe 7.12. klo 10.30 Lähetysmyyjäiset seurakuntakeskuksessa klo 19 Adventtikonsertti Hyvinkään kirkossa, Jakaranda-kuoro Su 9.12. /2. Adventtisunnuntai klo 10 Hyvinkään kirkko, messu klo 10 Paavola, messu klo 16 Joulukonsertti, Vehkoja, Mystica-kuoro klo 16 Ahdenkallion nuorisotalo, Kauneimmat joululaulut Hyvinkään seurakunnassa sunnuntaina 16.12.2001 Klo 10 Paavolan seurakuntakoti, Sanajumalanpalvelus, Vehkojan kuoro, joht. Katja Heroja, Lyyränen, Lehtinen, kahvit. Klo 12 Kaukasten palvelutalo, Vehkojan kuoro, joht. Katja Heroja, Passilahti. Klo 16 Hyvinkään kirkko, Timo Mäkinen, trumpetti, Kannelkuoro, joht. Mervi Kanerva, Hyvinkään Kide-kuoro, joht. Kalevi Toropainen, Marjatta Airas, laulu, Kati Välimaa ja Helena Högholen, viulu. Klo 16 Vanha kirkko, HYK:n oppilasryhmä, Marja-Liisa Tereska. Klo 16 Kytäjän kirkko, Kytäjän lapsikuoro, joht. Helena Lehtinen, Tiainen. Klo 18 Hyvinkään kirkko, Hyvinkään Työväen Mieskuoro, joht. Valto Tikkanen, Jukka Palonen, baritonitorvi, Juha Uusitalo, laulu, Erja Kaisla ja Irina Kim, viulu. Klo 18 Vanha kirkko, Aluesairaalan kuoro, joht. Mari- Anni Snickeri. Klo 20 Hyvinkään kirkko, Hyvinkään Kamarikuoro, joht. Nina Melasalmi, Hyvinkään Mieslaulajat, joht. Mari- Anni Snickeri, Hyvinkään Oratoriokuoro, joht. Matti Heroja, Janne Lehtinen, kitara, Petteri Oksanen, laulu, Matti Heroja, säestys. Sururyhmä Sururyhmä alkaa 9.1.2002 klo 18.00 seurakuntakeskuksen lepohuoneessa. Ryhmä kokoon- joulujuhla klo 18 Joulukonsertti Hyvinkään kirkossa, Musiikkiopiston lapsikuoro Ti 11.12. klo 18.30 Seurakuntakeskus, Pienryhmien ja lähetystyön joulujuhla Ke 12.12. klo 19 Vanha kirkko, Adventtiajan musiikki-ilta To 13.12. klo 18 Vanha kirkko, Lucia-fest Pe 14.12. klo 18 Betania, nuorten joulujuhla ja klo 19.30 varttimessu Vanhassa kirkossa Su 16.12. /3. Adventtisunnuntai klo 10 Hyvinkään kirkko, messu Kauneimmat joululaulut klo 10 Paavola, sanajumalanpalvelus ja kauneimmat joululaulut klo 12 Kaukas klo 16 Hyvinkään kirkko, Kytäjä, Vanha kirkko klo 18 Hyvinkään kirkko, Vanha kirkko klo 20 Hyvinkään kirkko tuu keskiviikkoisin kuusi kertaa, paitsi että kuudes kerta on tiistaina 12.2. Ryhmä on tarkoitettu omaistensa kuolemaa sureville. Ei ilmoittautumista. To 20.12. klo 20 Vehkoja, Seurakuntakeskuksen 20-vuotispäivän rukoushetki La 22.12. klo 18 Kytäjä, joulurauhan julistaminen metsäväelle klo 20 Kytäjän kirkko, joulukonsertti Su 23.12. /4. Adventtisunnuntai klo 10 Vanha kirkko, messu klo 12 Vehkoja, messu klo 22 Paavola, aatonaaton yömessu Ma 24.12. /Jouluaatto klo 14 ja 16 Hyvinkään kirkko, jouluaaton perhekirkko klo 15 Rauhannummen kappeli, aattohartaus klo 15 ja 17 Kytäjän kirkko, aattohartaus kl. 16 Gamla Kyrkan, Julbön klo 18 Puolimatka, aattohartaus klo 16-20 Vehkoja, avoin jouluaatto klo 23 Vanha kirkko, jouluyönmessu Lauletaan joululauluja Joulujuhla Harjutalossa Harjukatu 1 su 16.12. klo 15 Ilkka Järvinen Pirkko ja Eero Ojala Hyvinkään Evankelinen kuoro joht. Antti Pyylampi Kahvitarjoilu Olet tervetullut! Hyvinkään Musiikkiopiston Lapsi- ja Nuorisokuoron TERVETULOA! Ti 25.12. /Joulupäivä klo 6 ja 8 Vanha kirkko, joulukirkko klo 7 Hyvinkään kirkko, joulukirkko klo 9 Kytäjä, joulukirkko klo 10 Paavola, joulumessu klo 18 Hyvinkään kirkko, joululaulutilaisuus Ke 26.12. /Tapaninpäivä klo 10 Hyvinkään kirkko. messu Su 30.12. /1. Sunnuntai joulusta klo 10 Hyvinkään kirkko, messu Ma 31.12. /Uudenvuoden aatto klo 22 Kytäjän kirkko, aattotilaisuus klo 23 Hyvinkään kirkko, yöpalvelus Ti 1.1.2002 /Uudenvuodenpäivä klo 10 Hyvinkään kirkko, sanajumalanpalvelus Su 6.1. /Loppiainen klo 10 Hyvinkään kirkko, messu klo 10 Paavola, sananjumalanpalvelus klo 12 Vehkoja, messu ja keskuksen 20-vuotisjuhla klo 18 Vanha kirkko, Kauneimmat vielä kerran JOULUKONSERTTI Hyvinkään kirkossa su 9.12. klo 18.00 Johtaa Katja Heroja Vapaa pääsy, ohjelma 30 mk (puolet tuloista Afganistanin lapsille) TERVETULOA! Adventin rukoushetket Kytäjän kirkossa Adventin keskiviikkoina 5.12. ja 19.12. klo 19.00 vietetään Kytäjän kirkossa rukoushetkeä. Rukoushetket vietetään seuraten vanhaa kirkollista rukousperinnettä Rukoileva kirkko -kirjan mukaan. Hannu Tiainen ja Virpi Koivisto. Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot Postiosoite: PL 29, 05801 HYVINKÄÄ Käyntiosoite: Hämeenkatu 16, 05800 HYVINKÄÄ Puh. 456 11 Telefax 456 1201 Suuntanumero: 019 Kirkkoherranvirasto Avoinna: ma-ke 9-16, to 9-18 ja pe 9-15 Puh. 456 1200 Taloustoimisto Avoinna: ma-to 9-16 ja pe 9-15 Puh. 456 1224 Diakoniatoimisto Avoinna: ma-ke ja pe 10-13, Puh. 456 1250 Nuorisotoimisto Avoinna: ti 14-17, ke 11-13 ja to 14-17 Puh. 456 1240 Hyvinkään seurakuntalehti Päätoimittaja: Ilkka Järvinen puh. (019) 456 1210 email:ilkka.jarvinen@evl.fi Toimitussihteeri: Jorma Ersta puh. (019) 456 1233 email:jorma.ersta@evl.fi Tiedotustoimikunta: Pekka Laine, Annaleena Pakkanen, Kati Rauhakoski, Mimmu Seitsonen, Kirsti Wartiovaara Toimituskunta: Anna-Maija Ahovaara, Reijo Huuskonen, Antti Pohjanraito, Kati Rauhakoski, Eija Viitanen ISSN 1239-2456 Kustantaja: Suomen Kirkko-Mediat Oy Taitto: Jorma Ersta Paino: Salon Lehtitehdas 15
SANARISTIKKO Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvotaan kaksi kirjapalkintoa. Vastaukset lähetetään ma 31.12.2001 mennessä osoitteeseen Hyvinkään seurakunta, Kirkonmäeltä-lehti, PL 29, 05801 Hyvinkää. Kuoreen merkintä Ristikko. Nimi: Osoite: Diakoniatyön ja Pelastusarmeijan Ohjelma: Joulunäytelmä, ohjaus Jouni Laine Puuroa Kahvitarjoilu Yhteinen joulujuhla to 20.12. klo 18.30 Hyvinkään kirkossa Sinulle joka olet jouluna yksin, sinulle joka et muista syistä jaksa valmistaa omaa joulua. Tervetuloa joulun juhlaan! Ristikon 5/2001 ratkaisu J.S. Bach JOULUORATORIO I - III Su 2.12. klo 18.00 Hyvinkään kirkossa Hyvinkään Oratoriokuoro Solistit avustaa soitinyhtye urut Kalle Välimaa musiikin johto Matti Heroja Vapaa pääsy Ohjelma 40 mk 16 Kilpailuun osallistui 31 ristikon ratkaisijaa. Arpaonni suosi tällä kertaa Raimo J. Lindforsia ja Jenny Halmetta. Heille lähetetään kirjapalkinnot postin välityksellä. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistumisesta. Adventin ja joulun aika Vehkojan srk-keskuksessa Nyt sytytämme kynttilän.. Su 2.12. klo 12 Perhekirkko Se liekkiin leimahtaa Su 9.12. klo 16 Mysticakuoron konsertti Me odotamme Jeesusta To 20.12. klo 20 rukoushetki seurakuntakeskuksen 20-vuotispäivänä Seimessä nukkuvaa Su 23.12. klo 12 joulumessu. Lauletaan kauneimpia joululauluja. Avoin jouluaatto 24.12. klo 16 22. Katso erilliset lehti-ilmoitukset. Loppiainen 6.1.2002 klo 12. Messussa saarnaa Tapio Turunen. Kirkkokahvit ja kiitosjuhla seurakuntakeskuksen 20-vuotisen toiminnan johdosta.