Seminaariesitelmät. Sessio: Väylänpidon turvallisuus

Seminaariesitelmät Sessio: Väylänpidon turvallisuus TURVALLISUUSVAATIMUKSET ERI LIIKENNEMUOTOJA YHDISTÄVISSÄ VÄYLÄHANKKEISSA...2 RAKENNUTTAJAN HYVÄT TURVALLISUUSKÄYTÄNNÖT...7 RATATYÖMAIDEN TURVALLISUUDEN KEHITTÄMINEN... 11 TURVALLISUUSPOIKKEAMAT JA NIIDEN KESKEISIMMÄT NÄKYMÄT LIIKENNEVIRASTON VÄYLÄHANKKEILLA VUOSINA 2008-2012... 15

Väylät & Liikenne 2012 2 Turvallisuusvaatimukset eri liikennemuotoja yhdistävissä väylähankkeissa Outi Luukkonen, Liikennevirasto Mervi Harju, Ramboll Finland Oy Esityksen tavoitteena on koota yhteen eri liikennemuotoja yhdistävien hankkeiden turvallisuuden vaatimuksia. Vaatimusten kokoaminen antaa pohjaa liikennemuotokohtaisten vaatimusten yhdistämis- ja kehittämismahdollisuuksia koskeville keskusteluille ja ideoinnille. Lainsäädäntö ja asetukset sekä roolit Maanteiden suunnittelu perustuu maantielakiin ja -asetukseen. Rautateiden suunnittelu perustuu ratalakiin ja -asetukseen. Suunniteltaessa uutta maantietä tai rautatietä taikka nykyisen maantien tai rautatien parantamista, tulee suunnittelun perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan. Liikennevirasto vastaa valtion hallinnassa olevien ratojen ja vesiväylien suunnittelusta, ylläpidosta ja rakentamisesta sekä merkittävien tiehankkeiden ja kehittämisinvestointien toteuttamisesta. Tienpitoviranomaisena toimii alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue teettää maanteiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon. Liikennevirasto hyväksyy maanteiden, rautateiden ja vesiväylien yleissuunnitelmat sekä tiesuunnitelmat, ratasuunnitelmat ja vesiväylien rakennussuunnitelmat. Väylähankkeiden yhteisten turvallisuusvaatimusten perustan luo Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009), jota noudatetaan väylämuodosta riippumatta rakentamisen ja kunnossapidon töissä. Asetuksen soveltamisalaan kuuluu maa- ja vesirakentaminen mukaan lukien rakennushankkeen valmistelu ja suunnittelu. Asetus määrittelee eri osapuolten turvallisuusvastuut ja velvoitteet rakennushankkeessa, lukuisia yleisiä turvallisuusmääräyksiä sekä muun muassa elementtirakentamisen työturvallisuutta. VNa 205/2009 ja työturvallisuuslain ohella on lukuisia muita erityisesti rakennusalan säädöksiä, jotka ovat yhteisiä eri väylämuotojen rakentamiselle. Väylähankkeissa merkittävä, hiljattain muuttunut säädös on valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011), joka määrittää työssä tarvittavat suunnitelmat, vastuuhenkilöt ja räjäytystyön toteuttamisen menettelyt. Sekä vesiväylä-, tie- että rautatierakentamiseen voi sisältyä sukellustöitä, joista määrää uusi valtioneuvoston asetus rakennustyötä tekevän sukeltajan pätevyydestä ja työn turvallisuussuunnitelmasta 1088/2011. Asetus tuli voimaan 1.7.2012. Eri väylämuodoista tulevat turvallisuusvaatimukset tulee tunnistaa jo eri liikennemuotoja yhdistävän hankkeen alkuvaiheessa. Yhteishankkeille luodaan aina tapauskohtaisesti omat menettelyt turvallisuuden suhteen. Turvallisuusvaatimukset muodostuvat eri väylämuotojen totutuista ja pakollisista vaatimuksista sekä mahdollisista uusista, vain tietylle hankkeelle valituista menettelyistä. Meriväylähankkeissa tulee muun muassa huomioida alusliikennepalvelun eli VTS-palvelun toiminta. Tällöin hankkeella on raportointivelvollisuus VTS-keskukselle esimerkiksi väylälle jääneistä esteistä. Turvallisuutta varmistetaan rakentamisen aikana myös esimerkiksi määrämuotoisella viestinnällä sekä vesiväylillä että rautatieliikenteessä. Erityisesti tiehankkeissa

3 Väylät & Liikenne 2012 merkittävänä näkökulmana ovat työnaikaiset liikennejärjestelyt ja niiden vaikutus sekä työ- että liikenneturvallisuuteen. Liikennejärjestelyt suunnitellaan ja toteutetaan Liikenneviraston ohjeiden mukaan ja sopimusvaiheessa voidaan myös asettaa lisävaatimuksia. Eri väylämuotojen yhteishankkeissa tulee myös tunnistaa toisistaan poikkeavat riskienhallinnan vaatimukset. Esimerkiksi rautatiepuolella on EU-lainsäädännön perusteella velvoite toteuttaa yhteisten turvallisuusmenetelmien mukaista riskienhallintaa. Riskienhallinnan vaatimuksia ja menettelytapoja yhtenäistetään tulevaisuudessa, sillä nykyisellään riskienhallinnan menettelyt myös turvallisuusriskien tunnistamisen osalta saattavat vaihdella hankkeittain, vaikka periaatteessa kaikissa väylämuodoissa on käytössä turvallisuusriskien tunnistusmenetelmä. Erilaisille rakenteille, esimerkiksi tietunnelille ja ratatunnelille, on olemassa omia turvallisuusvaatimuksia, jotka tulee huomioida suunnittelussa, rakentamisessa ja käyttöönotossa. Koneiden ja laitteiden näkökulmasta, esimerkiksi avattavat sillat, tulee rakenteelliset onnettomuudet käyttövaiheessa pyrkiä estämään jo suunnittelun keinoin. EU-direktiivin 2006/42/EC mukaan laitteiston täytyy olla suunniteltu ja valmistettu siten, että sitä voidaan käyttää, säätää ja ylläpitää aiheuttamatta riskiä ihmisille. Lisäksi eri väylämuotojen hankkeissa korotustuvat omat tiettyihin työtehtäviin liittyvät erilliset työnaikaiset turvallisuusvaatimukset, kuten esimerkiksi sukellustyön ammattisukeltajan pätevyys. Rakennushankkeiden ohjaus turvallisuus huomioiden Turvallisuusajattelu on kiinteä osa Liikenneviraston toimintaa. Turvallisuuden varmistaminen on viraston toiminnan reunaehto. Liikennevirasto ohjaa toimintaa turvallisuusohjeiden ja sopimusasiakirjojen kautta. Keskeisimpiä pelkästään turvallisuuteen keskittyviä ohjeita ovat Radanpidon turvallisuusohjeet (TURO) ja Liikenne tietyömaalla -ohjesarja. Rakennushankkeen käynnistyessä rakennuttajan on Valtioneuvoksen asetuksen 205/2009 mukaan laadittava liikennemuodosta riippumatta rakentamisen suunnittelua ja valmistelua varten turvallisuusasiakirja. Rakennuttajan turvallisuusasiakirjojen tulee perustua Liikenneviraston väylähankkeilla INFRA-turvallisuusriskien tunnistamismenetelmällä tuotettuun riskianalyysiin. Asiakirjassa on selvitettävä ja esitettävä rakennushankkeen ominaisuuksista, olosuhteista ja luonteesta aiheutuvat vaara- ja haittatekijät sekä hankkeen toteuttamiseen liittyvät työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat tiedot. Turvallisuusasiakirjan lisäksi rakennuttajan on laadittava rakennustyön toteutusta varten turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet. Palveluntuottajan velvollisuutena on tehdä omalta osaltaan tarvittavat turvallisuussuunnitelmat. Koska Liikenneviraston hankkeet ovat usein laajoja, pitkäkestoisia sekä useita liikennemuotoja kattavia, tulee turvallisuussuunnittelussa ja -johtamisessa huomioida kunkin toimijan roolit ja vastuu työn turvaamisessa. Kaikissa Liikenneviraston rakennushankkeissa yhteisenä vaatimuksena on turvallisuuspoikkeamien ilmoittaminen. Tapahtuneet poikkeamat on ilmoitettava eteenpäin rakennuttajalle ja palveluntuottajan on seurattava poikkeamia ja reagoitava niihin korjaavin toimenpitein. Turvallisuuspoikkeaman välittömän ilmoittamisen käytännöt määritellään liikennemuotokohtaisesti ottaen huomioon muun muassa rautatieliikenteen ohjauksen, VTS-keskuksen ja tieliikennekeskuksen roolit.

Väylät & Liikenne 2012 4 Turvallisuuspoikkeamatietojen kerääminen on kuitenkin yhtenäistetty ja kaikissa hankkeissa on käytössä samanlaiset lomakkeet. Kunkin rakennushankkeen kokousmenettelyt määritetään erikseen, mutta käytäntönä on, että aina työmaakokouksissa tai vastaavissa palavereissa raportoidaan hankkeen turvallisuustilanteesta. Tämän lisäksi edellytetään turvallisuuden mittaamista kaikilla väylämuodoilla. Mittaus tulee tehdä soveltuvalla menetelmällä, joka useimmiten on MVR-mittaus tai jokin muu yleisesti hyväksytty mittausmenetelmä. Henkilösuojainten käyttötarve tulee työnantajan määritellä vaarojen tunnistamisen kautta. Rakennuttaja edellyttää vesiväylä-, tie- ja ratahankkeissa pääasiassa lainmukaisia henkilönsuojaimia. Hankekohtaisesti voidaan sopia myös tiukemmasta vaatimuksesta. Kaikilla rakennushankkeilla Liikennevirasto järjestää valvontaa, jonka yhtenä osuutena voi olla erillinen, normaalista työmaavalvonnasta erillään oleva turvallisuuden omavalvonta. Omavalvonnan tavoitteena on seurata turvallisuustoiminnan tasoa ja menettelyiden noudattamista sekä saada kehitysehdotuksia Liikenneviraston ohjeistuksiin ja turvallisuuskäytäntöihin. Turvallisuuskäytäntöjen yhtenäistäminen ja kehittäminen Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa osa hankkeista on laajoja ja monimuotoisia sisältäen useita väylämuotoja. Rakennuttajatahona voi Liikenneviraston hallinnoimalla väylällä olla kaupunki, kunta tai ELY-keskus, jolloin haasteeksi muodostuu, se ettei kaikilla rakennuttajatahoilla ole riittävästi tietoa Liikenneviraston turvallisuusohjeista ja niiden sisältämistä vaatimuksista. Tähän haasteeseen Liikennevirasto on vastannut laatimalla keskeiset turvallisuusvaatimukset esittelevät kalvosarjat sekä sisäiseen käyttöön että kolmansille osapuolille. Tavoitteena on, että eri tahot ymmärtävät vaatimukset turvallisuuden johtamiselle ja hallinnalle myös Liikenneviraston näkökulmasta. Rakennuttajan turvallisuusasiakirjojen laatimisen ohjeistukset ja dokumenttipohjat ovat jo pelkästään väyläviranomaisen hankkeissa erilaisia. Turvallisuusasiakirjat saattavat sisältää osittain turvallisuussääntöihin ja menettelyohjeisiin liittyviä asioita, eikä niitä ole Liikenneviraston rautatietoimintojen tapaan eroteltu eri dokumentteihin. Rakentamishankkeiden monimuotoisuuden ja eri viranomaisten kesken hallinnoitujen hankkeiden turvallisuuden varmistamiseksi on Liikenneviraston eri liikennemuotojen ja ELY:n Liikenne- ja infrastruktuurivastuualueen turvallisuusdokumenttien oltava tulevaisuudessa yhteneväisiä, jotta ristiriita käytetystä dokumenttipohjasta vältetään. Myöskään palveluntuottajan turvallisuussuunnittelun vaatimuksia ei ole tällä hetkellä ohjeistettu yhteneväisesti. Riskienhallinnan vaatimuksia ja menettelytapoja yhtenäistetään tulevaisuudessa, sillä nykyisellään riskienhallinnan menettelyt myös turvallisuusriskien tunnistamisen osalta saattavat vaihdella hankkeittain. Periaatteessa kaikissa väylämuodoissa on vaatimuksena Turvallisuusriskien tunnistusmenetelmä, mutta käyttö vaihtelee toistaiseksi väylämuodoittain.

5 Väylät & Liikenne 2012 Turvallisuuspätevyydet eri väylämuodoissa Liikenneviraston eri väylämuodoilla ei ole ollut yhteneväisiä käytäntöjä turvallisuus- ja työpätevyyksiin liittyen. Nykyisin vaatimuksena rautatietoiminnoissa on Työturvallisuuskortti, Ratatyöturvallisuuspätevyys sekä työtehtävästä riippuen eri työpätevyydet. Tietoiminnoissa on vaatimuksen Tieturva 1 ja Tieturva 2 tehtävästä riippuen sekä vesiväylätoiminnoissa Työturvallisuuskortti ja eri työpätevyydet. Nämä velvoitetaan aina erikseen hankkeen sopimusasiakirjoissa. Lisäksi Liikenteen turvallisuusvirasto määrää omia vaatimuksia mm. rautateiden liikenneturvallisuustehtävissä toimivien henkilöiden kelpoisuuteen. Kelpoisuudesta säädetään rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetussa laissa (1664/2009). Turvallisuuskoulutuksen yhtenäistämiselle ja vaatimusten tasapuolistamiselle on katsottu olevan tarvetta, sillä liikennemuotokohtaisten turvallisuuskoulutusten hallinnointi kuuluu nykyisellään Liikennevirastolle, jonka toimintamallissa on siirrytty liikennemuotokohtaisesta ajattelusta kokonaisvaltaisempaan liikennejärjestelmän näkökulmaan. Liikenneviraston turvallisuuskoulutuksissa on myös arvioitu olevan joitakin päällekkäisyyksiä sekä eroja kattavuudessa, mistä haluttaisiin päästä eroon koulutusmallikokonaisuutta kehittämällä. Tahtotilana on, että koulutusmalli koostuisi jatkossa eri koulutustasoista ja kokonaisuus rakentuisi työtehtäviin ja rooleihin liittyvistä väyläkohtaisista moduuleista. Kuva 1. "Liikenneviraston turvallisuuskoulutuksen yhtenäistäminen ja kehittäminen" esiselvityksessä kuvataan mahdollista mallia Liikenneviraston tulevalle turvallisuuskoulutukselle.

Väylät & Liikenne 2012 6 Miten Liikennevirasto vastaa tuleviin muutoksiin? Muuttuvan lainsäädännön myötä Liikenneviraston tulee huomioida turvallisuusvaatimusten muutostarpeet ohjeisiin sekä saattaa ne käytäntöön aina suunnittelusta rakentamiseen ja kunnossapitoon. Esimerkkinä lähiaikoina tulevasta turvallisuusvaatimuksiin vaikuttavasta lakimuutoksesta on tieturvallisuusdirektiivin implementointi Suomen lainsäädäntöön. Maantielakiin tullaan lisäämään uusi luku, jossa säädetään tieliikenteen turvallisuustehtävistä ja niiden vastuuviranomaisista koskien yleiseurooppalaiseen liikenneverkkoon (TEN-tieverkkoon) kuuluvien maanteiden rakentamiseen ja parantamiseen liittyviä tieturvallisuusarviointeja ja -tarkastuksia, tieosuuksien ja tieverkon luokittelua, tieturvallisuusarvioijien pätevyysvaatimuksia ja koulutusta. Tavoitteena on Tieturvallisuuden yhdenmukainen ja korkea taso koko Euroopan laajuisessa tieverkossa". Suomen nykyinen lainsäädäntö ei täysin täytä direktiivin vaatimuksia, vaikka useimmat sen edellyttämät menettelyt ovat hyvinä käytäntöinä vakiintuneet ilman velvoittavia säännöksiä. Vastaavasti myös rautatietoimintoihin ja vesiväyläpuolelle on odotettavissa säädösmuutoksia, kuten omavalvontaa koskeva yhteinen turvallisuusmenetelmä. Lisäksi Liikennevirasto on sitoutunut talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumiseen rakennusalalla. Toimialakohtaisia vaatimuksia tulee jatkossa liittymään myös mm. rakennustyötä tekevän sukeltajan pätevyyteen ja turvallisuussuunnitelman laatimiseen. Nämä työsuojelua ja toimialakohtaisia tehtäviä koskevat muutokset edellyttävät jatkossakin Liikenneviraston turvallisuusmenettelyiden ja -vaatimusten tarkastamisen uusien säädösten tasoa vastaaviksi. Tätä työtä tehdään Liikenneviraston sisäisissä turvallisuusryhmissä, mutta myös laajemmin yhteistyössä viranomaistahojen, palveluntuottajien ja konsulttien kanssa. Tarkoituksena tulevilla ohjeilla ja vaatimuksilla on kuitenkin rakennuttajan roolissa aina ensisijaisesti parantaa työympäristöä ja työolosuhteita sekä torjua mahdollisia työntekijöiden työtapaturmia ja ennaltaehkäistä kolmansille osapuolille aiheutuvia rakennustyönaikaisia onnettomuuksia.

7 Väylät & Liikenne 2012 Rakennuttajan hyvät turvallisuuskäytännöt Simo Sauni Pöyry CM Oy Rakennushankkeessa pitää olla taho, joka huolehtii siitä, että rakennuttajalle kuuluvat turvallisuustehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi. Jos rakennushankkeessa on useita rakennuttamistehtäviä toteuttavia tahoja, on näiden varmistettava yhteistoiminnassa, että rakennuttajalle kuuluvat turvallisuustehtävät hoidetaan. Rakennuttajalla tarkoitetaan henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen tai muuta, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta taikka, jos edellä mainittuja ei ole, tilaajaa (Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009 2 ). Rakennushankkeeseen ryhtyvän on nimettävä hankkeelle toimivaltainen ja asiantunteva rakennuttaja tai toimittava itse rakennuttajana. Nimeämisen yhteydessä pitää varmistaa rakennuttajan asiantuntemus myös turvallisuustehtävien hoitamiseen. Jos rakennuttajalla ei ole osaamista turvallisuustehtävien hoitamiseen, on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Hyviä turvallisuuskäytäntöjä on esimerkiksi: rakennuttajalle järjestetään riittävät toimivaltuudet turvallisuustehtävien hoitamiseen rakennuttamissopimuksessa tai muussa sopimuksessa nimetään taho, joka hoitaa rakennuttajan turvallisuustehtävät rakennuttajan turvallisuustehtävien hoitamiseen varataan riittävät resurssit rakennuttajatahoa valittaessa kiinnitetään huomiota myös turvallisuusosaamiseen Rakennuttaja asettaa rakennushankkeen alussa päämääräksi korkean turvallisuustason. Työturvallisuuslainsäädäntö määrittelee turvallisuuden minimitason ja rakennuttajalla on mahdollisuus vaatia tätä korkeampaa turvallisuustasoa sekä siihen kuuluvia menettelyjä. Tapaturmien osalta tavoitteeksi asetetaan aina nollatapaturmaa. Rakennuttajan asettama korkea turvallisuustaso tukee: hyvän julkisen maineen ylläpitoa rakennuttajan tahtoa noudattaa tinkimättä turvallisuusmääräyksiä toiminnan häiriöttömyyttä, erityisesti silloin, kun rakennushanke toteutetaan muiden toimintojen, kuten liikenteen, yhteydessä rakennushankkeen pysymistä aikataulussa kustannustehokkuutta, kun vältytään onnettomuus- ja häiriökustannuksilta hyvää laatutasoa, koska tapaturmat kertovat myös puutteista osaamisessa ja ammattitaidossa tehokasta riskienhallintaa, varsinkin jos onnettomuudet rakennushankkeessa voivat aiheuttaa suuria vahinkoja, kuten onnettomuudet rautatietyömaalla

Väylät & Liikenne 2012 8 Rakennuttajalla on yleinen huolehtimisvelvoite rakennushankkeen turvallisuudesta. Rakennuttajan ei pidä pyrkiä siirtämään huolehtimisvelvoitettaan hankkeen muille osapuolille vaan rakennuttajan pitää kantaa vastuunsa hankkeen turvallisuudesta ja riskienhallinnasta. Rakennuttajan pitää huolehtia omalta osaltaan rakennushankkeen riskien tunnistamisesta ja hallinnasta sekä välittää riskitiedot hankkeen muille osapuolille. Huolehtimisvelvoitteeseen kuuluu myös turvallisuuteen liittyvien ohjeiden ja tehtävien antaminen sekä varmistaminen, että ohjeita noudatetaan ja tehtävät hoidetaan sovitusti. Rakennuttajan keskeiset turvallisuustehtävät ovat: nimetä rakennushankkeelle tehtävistään vastuullisen rakennushankkeen vaativuutta vastaava turvallisuuskoordinaattori, nimeäminen pitää tapahtua riittävän aikaisessa suunnitteluvaiheessa nimetä yhteiselle rakennustyömaalle pätevä ja asiantunteva päätoteuttaja tai huolehtia itse päätoteuttajan tehtävistä huolehtia siitä, että suunnittelun kaikissa vaiheissa otetaan rakennustyön turvallisuus huomioon sekä huolehtia suunnittelun koordinoinnista ja yhteensovittamisesta turvallisuuden kannalta huolehtia, että suunnitelmissa on otettu huomioon rakentamisen turvallisuus sekä osaltaan varmistaa, ettei suunnitelmiin ole jäänyt rakentamisen turvallisuutta heikentäviä virheitä tai epäselvyyksiä tai sitä, että suunnitelma ei ohjaa rakentajaa riskialttiiseen toimintaan huolehtia osaltaan rakentamiseen liittyvien turvallisuusriskien tunnistamisesta sekä vastata rakennuttajan toimintakenttään kuuluvien riskien pienentämisestä ja poistamisesta sekä välittää tietoja riskeistä hankkeen muille osapuolille laatia rakennushankkeesta turvallisuusasiakirja, jossa kuvataan ne hankekohtaiset turvallisuus- ja riskitiedot, joita urakoitsijat eivät osaa tunnistaa tai itse selvittää normaalin rakentamiskokemuksen pohjalta turvallisuusasiakirja ei ole yleinen vaara- tai riskiluettelo, vaan kyseisen hankkeen olosuhteista ja ominaisuuksista laadittu vastaava luettelo laatia turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet, joissa kuvataan rakennuttajan keskeiset turvallisuusvaatimukset ja -käytännöt rakennushankkeessa turvallisuussäännöt ovat rakennustyön turvallista toteutusta varten ja menettelyohjeet ovat työmaata koskevat turvallisuusvaatimukset huolehtia edellä mainittujen rakennuttajan asiakirjojen tietojen välittämisestä suunnittelijoille ja päätoteuttajalle laatia suunnittelijoille kirjalliset suunnittelutoimeksiannot, joissa on määritelty suunnittelijan turvallisuustehtävät sekä rakennustyön että käytön aikaisen työturvallisuuden varmistamiseksi laatia lisäksi ennen rakennushankkeen päättymistä rakennuskohteen ylläpitoa, huoltoa, kunnossapitoa ja korjaamista koskevat kirjalliset käyttö- ja huolto-ohjeet, jotka sisältävät riittävät työturvallisuus- ja terveystiedot huolehtia siitä, että jokaisella työmaalla työskentelevällä on työmaalla liikkuessaan näkyvillä kuvallinen henkilöntunniste

9 Väylät & Liikenne 2012 Rakennuttajan työturvallisuusmääräysten ylittäviä turvallisuusvaatimuksia ja -menettelyjä ovat: turvallisuustasovaatimus MVR -mittarin osalta vaatimukset turvallisuuspoikkeamien ilmoittamisesta rakennuttajalle ja turvallisuuspoikkeamien tutkinta- ja tilastointimenettelyt vaatimukset osallistua rakennuttajan vetämiin riskienarviointeihin turvallisuussuunnittelua koskevat lisävaatimukset, kuten rautatieturvallisuutta tai työnaikaisia liikenteenjärjestelyjä koskevien suunnitelmien laadinta- ja sisältövelvoitteet vaatimukset erityisten turvallisuussuunnitelmien laatimiseksi (liikenneturvallisuussuunnitelma rautatiehankkeissa) vaatimus laatia riskienhallintasuunnitelma osana turvallisuus- ja työmaasuunnitelmaa vaatimus käyttää tilaajan laatimaa/hyväksymää riskienarviointimenetelmää turvallisuuspätevyysvaatimusvelvoitteet (tieturva, katuturva, ratatyöturvallisuus, turvamies, työturvallisuuskortti, tulityökortti) pätevyysvaatimusten koskeminen myös valvonta- ja rakennuttamisorganisaatiota vaatimukset henkilönsuojaimien käyttöön (varoitusvaatevaatimus tiellä ja rautatiellä tehtävissä töissä) osallistumisvaatimus rakennuttajan järjestämään työmaahan perehdyttämiseen tai turvallisuuskoulutukseen osallistuminen rakennuttajan vetämiin yhteensovituspalavereihin rakennuttajan vaatimat töiden ilmoitus- ja aloitusmenettelyt (RT -ilmoitus rautatiehankkeissa) vaatimukset onnettomuusvalmiuteen tai ensiapuvalmiuteen, toimintaohjeet onnettomuustilanteita varten rakennuttajan omat suojelu- ja turvallisuusohjeet (Radanpidon turvallisuusohjeet TURO, Liikenne tietyömaalla ohjeet, OVRO) osallistuminen rakennuttajan turvallisuuskierroksiin ja omavalvontaan osallistuminen rakennuttajan pitämiin turvallisuuspalavereihin (turvallisuuden aloituspalaveri, turvallisuuden päätöspalaveri) velvoitteet laatia turvallisuuteen ja riskienhallintaan liittyviä raportteja (turvallisuus- ja riskienhallintayhteenveto osana hankkeen loppuraportointia) vaatimukset pölyn tai muiden työilman epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi vaatimukset työmaan paloturvallisuuden varmistamiseksi Suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden valinta on yksi keskeinen rakennushankkeen turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma. Puutteet palveluntuottajien turvallisuusosaamisessa näkyvät koko hankkeen ajan, huonon turvallisuusosaamisen omaavia osapuolia voi olla hankala tai jopa kallis saada pois hankkeesta. Palveluntuottajan vaihtaminen saattaa aiheuttaa aikataulu-, kustannus- ja sopimusriskejä. Rakennuttajan pitää valita riittävän päteviä ja ammattitaitoisia suunnittelijoita, jotka tuntevat rakentamisen työturvallisuusmääräykset ja suunnittelun kohteena olevan rakennushankkeen olosuhteet, vaaratekijät ja turvallisuusvaatimukset. Rakennuttaja

Väylät & Liikenne 2012 10 seuraa myös suunnittelua ja pyytää tarvittaessa suunnittelijoilta lisäselvityksiä siitä, miten rakennustyön aikaiset turvallisuusasiat on otettu huomioon suunnittelussa ja suunnitelmissa. Rakennuttaja huolehtii urakkamuodon valinnan yhteydessä siitä, että työmaalla on toimivaltainen päätoteuttaja, jolla on edellytykset päätoteuttajan tehtävien hoitamiseen. Jos yhteiselle rakennustyömaalle ei ole nimetty päätoteuttajaa, vastaa rakennuttaja myös päätoteuttajalle kuuluvista velvollisuuksista. Näin toimitaan usein teollisuuden asennusja kunnossapitohankkeissa, varsinkin kun työskennellään toimivassa laitoksessa. Myös tie- ja rautatiepuolella on hankkeita, joissa rakennuttajan kannattaa harkita päätoteuttajan tehtävien pitämistä itsellään. Rakennuttaja sisällyttää kaikki ennakoitavissa olevat turvallisuusvaatimukset tarjousasiakirjoihin, jolloin urakoitsijat voivat ottaa etukäteen huomioon niihin liittyvät resurssitarpeet ja kustannukset. Tarjouspyyntöasiakirjat pitää laatia niin, että riskiotto turvallisuustoiminnassa tai turvallisuusmääräysten ja -ohjeiden vastainen toimintatapa ei ole kilpailuetu. Pelkät viittaukset työturvallisuusmääräysten noudattamiseen tai itse määräysten luetteleminen eivät riitä, turvallisuusvaatimukset ja -menettelyt on kuvattava yksiselitteisesti. Urakoitsijoita valittaessa rakennuttaja kiinnittää huomiota urakoitsijaan kykyyn ja motivaatioon huolehtia työmaan turvallisuudesta. Rakennuttaja varmistaa myös, että työmaan vastuunalaisiin tehtäviin valitaan henkilöitä, joilla on turvallisuusasioihin ja niiden hoitamiseen perehtyneisyyttä ja riittävä ammattitaito. Lähteet Lappalainen Jorma, Sauni Simo, Piispanen Päivi, Rantanen Eeva ja Mäkelä Tarja Rakennustyömaan hyvä turvallisuusjohtaminen. Toimintaopas. Työsuojeluhallinto. Tampere 2009.

11 Väylät & Liikenne 2012 Ratatyömaiden turvallisuuden kehittäminen Kaisa Saaresoja Sito Oy Lähtökohdat ja tavoitteet Rautatieturvallisuuden edistäminen kuuluu Liikenneviraston keskeisiin strategisiin tavoitteisiin. Rautatieliikenteessä ratatöiden yhteydessä esiintyneet vakavat turvallisuuspoikkeamat, jotka ovat olleet pääsääntöisesti vaaratilanteita, ovat herättäneet huolta ja nostaneet esiin tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin. Turvallisuuspoikkeamia on sattunut erityisesti vilkkaiden rakentamiskausien aikana. Liikennevirastossa on parannettu rautatieturvallisuutta mm. kehittämällä turvallisuusohjeistoa, tehostamalla turvallisuuskoulutusta ja täsmentämällä ratatöiden ja liikenteenohjauksen välistä yhteistoimintaa sekä kehittämällä työmaiden turvallisuussuunnittelua ja riskienhallintaa. Samalla on luotu menettelyjä viraston turvallisuuden omavalvontaan ja turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen, käsittelyyn ja tilastointeihin. Kehitystyö on liittynyt Liikenneviraston rautateiden turvallisuusjohtamisjärjestelmän luomiseen. Liikennevirasto perusti keväällä 2011 työryhmän, jonka tavoitteena oli koota keskeiset työmaiden turvallisuuteen liittyvät kehittämistarpeet ja esittää niihin liittyvät konkreettiset toimenpide-ehdotukset. Ryhmän työ pohjautuu vuosina 2009 2010 toimineen työryhmän tunnistamiin ratatyömaiden turvallisuuteen liittyviin haasteisiin. Ryhmän työn tulokset on koottu Liikenneviraston julkaisemaan raporttiin, Esitys rautateiden työmaaturvallisuuden kehittämiseksi, mikä valmistui vuoden 2011 lopussa. Raportissa on käsitelty työmaaturvallisuuteen liittyviä kehittämistarpeita ja esitetty niihin liittyviä toimenpiteitä, joita on tarkasteltu radanpidon töiden, liikenteenohjauksen sekä näiden välisen yhteistyön näkökulmasta. Raportin lähtötietoina on käytetty lisäksi aiheeseen liittyvää kirjallista materiaalia, kuten VTT:n tutkimusta Liikenteenohjaajan työstä sekä Liikenneviraston ohjeita, tilastoja ja turvallisuusraportteja. Työssä tunnistetut keskeisimmät kehittämistarpeet Radanpidon työt Radanpidon töiden kehittämistarpeet liittyvät muun muassa suunnittelun ja toteutuksen välisen yhteistyön parantamiseen, ratatyömaan koordinointiin, paikantamiseen ja suojaamiseen sekä ratatöihin liittyvään liikkumiseen. Erityisesti useiden eri urakoitsijoiden ja ratatöiden yhteensovittamisessa sekä kokonaisuuden koordinoinnissa on parantamisen varaa. Radanpidon töissä ratatyöstä vastaavan rooliin, osaamiseen ja pätevyyteen tulisi kiinnittää huomiota. Tällä hetkellä ratatyöstä vastaavien osaamisessa ja kokemuksessa on suuria eroja. On myös tunnistettu, että eri toimijoiden välillä on suuria vaihteluja turvallisuustöihin liittyen. Turvallisuuden parantamiseksi on otettu käyttöön sanktiot toistuvista turvallisuuspuutteista. On tunnistettu, että nykyistä järjestelmää tulisi kehittää nykyistä kattavammaksi ja ohjaavammaksi kannustinjärjestelmäksi. Lisäksi työryhmissä käsiteltiin muun muassa liikennöintiä laiturialueella ja siihen liittyviä turvallisuusriskejä. Myös lumitöissä ja muissa kiireellisissä ratatöissä on jatkossa otettava turvallisuusnäkökohdat nykyistä paremmin huomioon. Liikenteenohjaus Liikenteenohjauksen toimintaa on tarpeen kehittää mm. koulutuksen, ohjeistuksen ja työtapojen osalta. Koulutusta on erityisesti tehostettava, kun liikenteenohjaukseen tulee

Väylät & Liikenne 2012 12 uusia ohjeita ja niiden käyttäminen erilaisissa työtilanteissa on vielä epäselvää. Koulutusta lisätään myös tiedonhaun tehostamiseksi sekä tutustuttaessa liikenteenohjauksen perusasioihin. Liikenteenohjausjärjestelmien käyttöohjeet ja koulutus on tärkeä myös pitää ajan tasalla. Koulutuksen tueksi suositellaan simulointiharjoituksia. Koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti kokeneitten työntekijöiden kokemusperäisen tiedon siirtämiseen kokemattomille työntekijöille. Tehostetun koulutuksen lisäksi liikenteenohjaajien tulisi osallistua kunkin ratatyömaan aloitus- sekä turvallisuuspalavereihin. Tiedottamista liikenteenohjauksen suuntaan on tarpeen parantaa. Liikenteenohjauksen on tärkeä saada nykyistä paremmin ja nopeammin tieto työmailla tapahtuvista muutoksista. Ratatyön ja liikenteenohjauksen välinen yhteistyö Ratatyömailla suurena turvallisuusriskinä pidetään urakoitsijoiden ja liikenteenohjauksen välisen yhteydenpidon ja yhteistyön epätäsmällisyyttä. Liikenteenohjauksen ja urakoitsijoiden välillä on ollut epäselvyyttä esim. ratatyöalueen sijainnista. Ratatyöalue on paikannettava täsmällisesti, jotta kyseiseltä alueelta voidaan keskeyttää liikenne ja alueelle voidaan asettaa tarvittava suojaus. Tiedonkulkua työmaalta liikenteenohjaukseen sekä ratatyö- (Rt) ja liikenteenrajoiteilmoituksen (Lr) laatua on tarpeen parantaa. Rtilmoituksia on täytetty puutteellisesti tai niissä on ollut tulkinnanvaraisuutta. Suurimpia puutteita Rt-ilmoituksissa olivat kaavion puuttuminen työalueesta (pakollinen), vastaanottokuittauksen puuttuminen ja ratatyön suojaamisen puuttuminen. Lisäksi on tarvetta kehittää työmailla tapahtuvia läheltä piti -tilanteiden ilmoittamiseen liittyviä käytäntöjä. Tilanteet olisi tarpeen selvittää, analysoida ja raportoida Liikennevirastolle nykyistä tarkemmin. Eri tahojen välistä tiedonvaihtoa on tärkeä parantaa ja hyödyntää tilanteista saatua tietoa. Toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi Työryhmän työlle asetettiin tavoitteeksi esittää havaitsemiinsa kehittämiskohteisiin konkreettiset toimenpiteet, joihin eri tahot voivat sitoutua. Työryhmä jakoi toimenpideehdotukset aikataulunsa puolesta kahteen kategoriaan: 0-2 vuoden sisällä sekä 3-10 vuoden aikana toteutettaviin toimenpiteisiin. Toteutusaikataulut ovat viitteellisiä. Vastuut esitettyjen toimenpide-ehdotusten toteutumisesta jakautuu useille eri toimijoille, joita ovat mm. Liikennevirasto, liikenteenohjaus, urakoitsijat ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Työryhmän ehdotuksia suositellaan käsiteltävän jatkossa asianomaisissa organisaatioissa sekä organisaatioiden välisenä yhteistyönä.

13 Väylät & Liikenne 2012 Keskeisimmät toimenpide-ehdotukset 1. Ratatyömaan /-työmaiden koordinoinnin parantaminen Nimetään isoille työmaille tai monen urakan yhteishankkeille uusi toimija, työmaakoordinaattori, joka vastaa tiedonkulusta eri tahojen välillä rakentamisen aikana. 2. Ratatyöstä vastaavan vaatimusten kehittäminen Ratatyöstä vastaavalta edellytetään Liikenneviraston hankkeissa monipuolista käytännön kokemusta rautatieurakoista sekä turvallisuus- ja riskienhallintaosaamista. 3. Ratatöihin liittyvä liikkuminen turvallisemmaksi Parannetaan ratatöiden yhteydessä kiskoilla tapahtuvan liikkumisen turvallisuutta sekä liikenteenohjaajan ja työkoneen kuljettajan välistä viestintää. Mietitään, miten ratatyö suojataan toiselta ratatyöltä kiskoilla liikkuvien työkoneiden osalta. 4. Riskienhallinnan ja turvallisuusjohtamisen kehittäminen Edistetään hankkeiden kokonaisvaltaista riskienhallintaa ja laaditaan ohjeistus, joka kattaa hankkeen riskienhallinnan suunnittelusta käyttöönottoon. Luodaan järjestelmä, johon kootaan investointihankkeiden suunnittelu- ja rakentamisvaiheen riskienhallinnan tulokset hyödynnettäviksi muissa hankkeissa. Edistetään turvallisuuspoikkeamien analysointia. 5. Liikenteenohjauksen työn kehittäminen Parannetaan liikenteenohjaajien työhön perehdyttämistä ja koulutusta sekä järjestelmien ja välineistön käytettävyyttä. 6. "Läheltä piti" -tilanteiden välttäminen Harkitaan sähköpostitse toimivan ilmoitusjärjestelmän käyttöönottoa. Luodaan ilmoittamatta jättämisen sanktiojärjestelmä osaksi ehdotettua kannustinjärjestelmää. Laaditaan tiedonvaihdon toimintamallit ja -ohjeet ratatöiden poikkeustilanteisiin. Edellytetään urakoitsijalta ratatyön valmiusasteen tarkistuspisteiden määrittämistä aikatauluun sekä varasuunnitelmia erityyppisten ongelmien varalle. 7. Työmaan paikantaminen ja suojaaminen Parannetaan työmaan paikantamista mm. tiukentamalla ratatyöstä vastaavan ja liikenteenohjauksen toimintaan sekä Rt-ilmoituksiin liittyviä vaatimuksia. 8. Työturvallisuuteen liittyvä ohjeistus ja koulutus Kehitetään ja yhtenäistetään hankekohtaisia menettelyohjeita ja työmaaoppaita sekä niihin liittyviä vaatimuksia mm. riskienhallinnan osalta. Laaditaan tsekkilista turvallisuusasioista urakan aloituspalaveriin. Laaditaan työpätevyyksien koulutusohjelmat ja kehitetään turvallisuuskoulutusta (mm. turvallisuuskoordinaattori).

Väylät & Liikenne 2012 14 Lähteitä Haavisto M-L, Ruuhilehto K, OedewaldP, Rautateiden liikenteenohjaus ratatöiden aikana ja ratatöiden hallinta, VTT tiedotteita 2563, Edita Prima Oy, Helsinki, 2010. Liikennevirasto 2012: Radanpidon turvallisuusohjeet TURO, Liikenneviraston ohjeita 1/2012. Nyrölä L, Kaaresoja K: Esitys rautateiden työmaaturvallisuuden kehittämiseksi. Liikennevirasto, Liikenteenohjausosasto, Helsinki 2011. URL: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lr_2011_esitys_rautateiden_web.pdf

15 Väylät & Liikenne 2012 Turvallisuuspoikkeamat ja niiden keskeisimmät näkymät Liikenneviraston väylähankkeilla vuosina 2008-2012 Outi Luukkonen, Liikennevirasto Loviisa Norokorpi, Ramboll Finland Oy Esityksen keskeisinä teemoina ovat turvallisuuspoikkeamatiedon keräämisessä käytettävä toimintamalli, tiedon seurannan kehittyminen keruuvuosien aikana ja keskeisimmät tulevaisuuden näkymät. Tietojen keruu Turvallisuustiedon (turvallisuuspoikkeamien) keruuta on suoritettu vuodesta 2008 lähtien Liikenneviraston tiehankkeilla ja ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuurin vastuualueilla (aikaisemmin Tiehallinto). Turvallisuustiedon seuranta on jatkunut vuonna 2009 laaditun ohjeistuksen mukaisesti kaikilla tiesektorin hankkeilla. Liikenneviraston rautatieosaston osalta vastaavanlainen turvallisuuspoikkeamien keruu aloitettiin vuonna 2010 koskien kaikkia rautatieosaston investointi- ja kunnossapitohankkeita. Nykyisin turvallisuuden seuranta kattaa kaikki rautatietoiminnot, sisältäen ratahankkeiden, liikenteenohjauksen ja rautatieliikenteen turvallisuuspoikkeamat. Vesiväylähankkeiden turvallisuuspoikkeamien keruu käynnistettiin vuoden 2011 aikana kattaen investointi- ja kunnossapitohankkeet sekä väylänhoidon, kanavien käytön ja kunnossapidon palvelusopimuksien puitteissa tehtävät työt. Nykyisin vuodesta 2011 lähtien kaikilta liikennemuodoilta kerättävä tieto koostuu hankkeella tapahtuneista: työtapaturmista ja työntekijöihin kohdistuneista vaaratilanteista tieliikenneonnettomuuksista rautatietoimintoihin kohdistuneista onnettomuuksista ja vahingoista vesiliikenneonnettomuuksista omaisuus- ja ympäristövahinkotilanteista muista vaaratilanteista (läheltä piti -tilanteet). Liikennevirasto on kehittänyt yhteistyössä ELY-keskusten ja Ramboll Finland Oy:n kanssa turvallisuuspoikkeamien keruun menettelyä ja raportointia huomioiden eri liikennemuotojen kokemukset, ohjeistot ja toimintatavat. Ramboll Finland Oy on ylläpitänyt ja päivittänyt tarvittavia lomakkeita, ohjeita ja muita työkaluja muuttuneiden vaatimusten ja saadun käyttökokemuksen pohjalta vuosittain sekä vastannut turvallisuuspoikkeamien analysoinnista, yhteenvetojen laadinnasta ja raportoinnista. Turvallisuuspoikkeamien keruusta, tiedottamisesta ja lomakkeiden eteenpäin toimittamisesta palveluntuottajille vastaa tiehankkeilla tilaajan vastuuhenkilö tai projektipäällikkö sekä ELYjen yhteyshenkilöt. Rautatietoimintojen ja vesiväylähankkeiden osalta vastuussa on hankkeelle nimetty turvallisuuskoordinaattori.

Väylät & Liikenne 2012 16 Palveluntuottajien tulee kirjata turvallisuuspoikkeamatiedot valmiille lomakepohjille ja toimittaa ne kunkin hankkeen päättyessä tai sovittuun määräaikaan mennessä hankkeen projektipäällikölle tai turvallisuuskoordinaattorille. Vaatimukset ja luokittelut Työtapaturmien luokittelussa käytetään Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) ESAWluokittelua (European Statistics on Accidents at Work), joka on EU:n tilastotoimiston Eurostatin laatima työpaikkatapaturmien luokittelumenetelmä. ESAW-luokittelussa työpaikkatapaturmien syyt, olosuhteet ja seuraukset luokitellaan vakioitujen muuttujien avulla. Näitä muuttujia ovat mm. työsuoritus, poikkeama, vamman laatu ja vahingoittunut ruumiinosa. Poikkeamatyypin osalta on käytetty myös tarkempia alaluokkia, jotka hyväksyttiin Liikenneviraston ja ELYjen yhteyshenkilöryhmän kokoontumisessa syyskuussa 2011. ESAW-luokittelun lisäksi rautatieliikenteelle kohdistuneiden tapahtumien luokittelussa käytetään EU:n lainsäädäntöön perustuvaa dokumenttia Yhteiset turvallisuusindikaattorit, jotka on kirjattu Valtioneuvoston asetukseen rautatiejärjestelmän turvallisuudesta ja yhteentoimivuudesta (VNa 864/2010). Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin vaatimukset perustuvat Yhteisiin turvallisuusindikaattoreihin. Muiden turvallisuuspoikkeamien luokitteluperusteet on laadittu yhdessä Liikenneviraston kanssa. Tulokset Liikenneviraston ja ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuurivastuualueiden hankkeilta sekä rautatietoiminnoista ilmoitettiin vuonna 2011 turvallisuuspoikkeamia kuvan 1 mukaisesti. Kuva 1. Liikenneviraston tie- ja vesiväylähankkeilta sekä rautatietoiminnoista ja ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuurivastuualueiden hankkeilta vuonna 2011 ilmoitetut turvallisuuspoikkeamat. Tiehankkeiden (käsittää sekä Liikenneviraston tiehankkeet että ELYjen L-vastuualueen hankkeet) osalta sekä hankkeiden että sairauspoissaolopäivien määrät ovat olleet tasaisesti

17 Väylät & Liikenne 2012 kasvusuunnassa ja lähes samassa suhteessa toisiinsa verrattuna vuosina 2008-2011. Sairauspoissaolopäivien määrään on vaikuttanut vakavien työtapaturmien lisääntyminen vuonna 2011. Seurantajakson aikana kuolemaan johtaneita työtapaturmia on sattunut tiehankkeilla vain yksi, vuonna 2010. Työtapaturmia ja työntekijöihin kohdistuneita vaaratilanteita tarkastellessa ammattiryhmistä korostuu jokaisena seurantavuonna rakennustyöntekijä. Työsuorituksia vertailtaessa eniten työtapaturmia sattuu henkilön liikkuessa. Työntekijöihin kohdistuneissa vaaratilanteissa puolestaan korostuu työsuorituksista koneen käyttäminen ja kulkuneuvon/siirtolaitteen ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen. Tiehankkeilla yleisimmin vahingoittunut ruumiinosa on eri vuosina vaihdellut ala- ja yläraajojen välillä. Tästä syystä myös yleisimmät vamman laadut ovat vaihdelleet luokkien "tärähdykset, sisäiset vammat ja ruhjevammat" (alaraajojen vahingoittuessa) sekä "haavat ja pinnalliset vammat" (yläraajojen vahingoittuessa) välillä. Liikenne-, omaisuus- ja ympäristövahinkojen osalta eniten on kaikkina seurantavuosina ollut työmaan ulkopuolisiin kohdistuneita vahinkoja. Nämä vahingot ovat esimerkiksi tapauksia, joissa kivi tms. esine on lentänyt työmaalta ohi ajavaan autoon tai ohi ajava auto on vaurioitunut työmaan kohdalla huonossa kunnossa olleen tien vuoksi (tiellä esimerkiksi reikä tai sauma). Vuonna 2011 myös Liikenneviraston ratahankkeilla sattui määrällisesti enemmän vakavampia työtapaturmia kuin vuonna 2010. Kuolemaan johtaneita työtapaturmia ei ollut vuonna 2011 toisin kuin vuonna 2010, jolloin yksi työntekijä kuoli radanpidontöissä. Työtapaturmia tarkasteltaessa korostuvat ammattiryhmistä rakennus-, rata- ja kunnossapitotyöntekijöiden ryhmät. Koska yleisimmät työtapaturmia aiheuttaneet työsuoritukset ovat olleet käsikäyttöisillä työkaluilla työskentely sekä henkilön liikkuminen, vahingoittuminen kohdistuu suurimmaksi osaksi sormiin sekä jalkoihin. Suurin osa työntekijöihin kohdistuneista vaaratilanteista aiheutui henkilön liikkumisesta. Yleisin vamman laatu ratahankkeilla on ollut "tärähdykset, sisäiset vammat ja ruhjevammat". Rautatieliikenteessä tapahtuneissa onnettomuuksissa ja vahingoissa huomioitavaa oli, että tasoristeysonnettomuudet vähentyivät vuonna 2011 edellisvuoteen verrattuna. Myös Liikenneviraston vesiväylähankkeilla, kuten aikaisemmin tie- ja ratahankkeiden turvallisuustietojen keruun osalta, on havaittu haasteita turvallisuuspoikkeamien ilmoittamisaktiivisuudessa. Vuonna 2012 on tavoitteena saada vesiväylähankkeiden osalta kattavammat turvallisuuspoikkeamatiedot ja tarkempi analyysi turvallisuustyön tueksi. Toisena seurantavuonna turvallisuuspoikkeamien keruun toimintamalli, tarkoitus ja tavoitteet ovat jo tutumpia, minkä on todettu parantavan aktiivisuutta tie- ja ratahankkeilla. Lisäksi poikkeamien keruu on aloitettu heti vuoden alusta, eikä vasta kesken kautta, kuten ensimmäisenä keräysvuonna 2011. Tietojen keruun ja tulosten käsittelyn haasteita Turvallisuuspoikkeamien analysointia vaikeuttaa se, ettei ole ollut tarkkaa tietoa Liikenneviraston hankkeiden kokonaismäärästä, jolloin turvallisuuspoikkeamien määrää ei voida välttämättä suhteuttaa todelliseen tilanteeseen. Vuonna 2011 tietoja saatiin tie-, rata- ja vesiväylähankkeet yhteenlaskettuna 463 hankkeelta. Koska rautatietoimintojen turvallisuuspoikkeamia saadaan eri lähteistä, myös muualta kuin hankkeilta, saattaa poikkeamien joukossa olla sama tapahtumatieto kahteen tai useampaan kertaan. Tämä vaatii päällekkäisten poikkeamien tarkistamista ja karsimista tulosten käsittelyvaiheessa.

Väylät & Liikenne 2012 18 Vaikka turvallisuuspoikkeamien keräämiseen on laadittu määrämuotoiset lomakkeet, osa hankkeista palauttaa alkuperäisestä muokatun koosteen. Tämän vuoksi tietojen automaattinen käsittely vaikeutuu ja syöttö vaatii käsityötä. Lisäksi lomakkeille kirjattujen tietojen puutteellisuus aiheuttaa ongelmia luokittelussa ja analysoinnissa. Tapahtumakuvauksessa ei aina ole tarkkaa selvitystä tapahtuman kulusta, seurauksista tai sairauspoissaolopäivistä. Maailmalta saadun kokemuspohjaisen tiedon perusteella vaaratilanteita tulisi tunnistaa ja ilmoittaa tapahtuneisiin työtapaturmiin ja onnettomuuksiin verrattuna huomattavasti enemmän kuin nykyisin Liikenneviraston ja ELYjen hankkeilla ilmoitetaan. Ilmoittamalla vaaratilanteista voidaan kuitenkin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ettei vastaavia tilanteita pääsisi syntymään, ja näin voidaan mahdollisesti välttää vakavan tapaturman tai onnettomuuden synty. Vaaratilanteiden ilmoittamisaktiivisuutta onkin siis tarvetta edelleen edesauttaa ja kannustaa. Rautatietoimintojen turvallisuuspoikkeamien luokittelu muuttui haasteellisemmaksi vuonna 2011, kun poikkeamat luokiteltiin Liikenneviraston luokitteluperusteiden lisäksi Yhteisten turvallisuusindikaattorien mukaisesti. Luokittelun muutoksista ja eri luokitteluperusteista johtuen vertailua aikaisempiin vuosiin ei pystytty tekemään, joten turvallisuustason muutosta ei voitu yksiselitteisesti esittää. Liikenneviraston tahtotila ja tulevaisuuden näkymät Kaikesta huolimatta voidaan todeta, että turvallisuuspoikkeamien keruun toimintamalli ja käytännöt kehittyvät ja paranevat vuosi vuodelta. Tiehankkeiden osalta käytännöt ovat jo lähes vakiintuneet, kun turvallisuuspoikkeamia on kerätty neljän vuoden ajalta. Rata- ja erityisesti vesiväylähankkeiden osalta turvallisuuspoikkeamien keruu on vasta alkutaipaleella. Kun toimintamalli ja käytännöt tulevat tutummiksi alan toimijoille, saadaan vuosittaisista turvallisuuspoikkeamaraporteistakin kattavampia, luotettavampia ja tilastollisesti vertailukelpoisempia. Turvallisuuspoikkeamatietojen analysointia ja hyödynnettävyyttä on entisestään parannettava tulevaisuudessa. Turvallisuuspoikkeaminen ilmoittamisen osalta ei ole vielä päästy riittävään kattavuuteen. Työtapaturma- ja onnettomuustilanteet tulevat tietoon kohtalaisesti, mutta erityisesti vaaratilanteiden ilmoittamisaktiivisuuden oletetaan olevan heikko tapausten vähäisestä lukumäärästä johtuen. Vuonna 2012 aloitetaan työtuntitiedon kerääminen kaikilta hankkeilta. Tuntitiedot on saatu tähän asti ainoastaan Liikenneviraston ja ELY-keskusten tiehankkeilta, mutta nyt vaatimus laajenee koko Liikenneviraston toimintaan. Tuntitiedon avulla parannetaan tulosten hyödynnettävyyttä ja vertailtavuutta. Hankekohtaisen työtuntitiedon avulla voidaan laskea muun muassa rakennushankkeiden tapaturmataajuustieto, joka on vertailtavissa alan yleiseen taajuustietoon. Rakentamisen volyymien ja hankkeiden lukumäärien vaihdellessa vuosittain ei pelkillä tapaturmien kappalemäärillä saada riittävää kuvaa Liikenneviraston hankkeiden turvallisuustilasta. Yleisesti infra-alalla on tunnistettu ongelmaksi yksittäiset lomakkeet sekä vaatimus raportoida sama turvallisuuspoikkeama usealle taholle eri menettelyin. Tulevaisuuden tavoitteena tulee olla sähköinen järjestelmä, joka parhaimmillaan on yhteentoimiva palveluntuottajien omien poikkeamienhallintajärjestelmien kanssa. Näin voidaan ehkäistä tapausten ilmoittamatta jättäminen vain sen vuoksi, että sama ilmoitus pitää tehdä useammalla eri tavalla. Turvallisuuspoikkeamien sähköisen järjestelmän rakennetta ja prosessia on alustavasti pohdittu Liikennevirastossa vuonna 2010

19 Väylät & Liikenne 2012 (Turvallisuuspoikkeamatiedon keruujärjestelmän toteutusvaihtoehtojen arviointi Liikenneviraston rautatieosastolle, Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 05/2011). Liikenneviraston tahtotilana on päästä kiinni hankkeilla tapahtuneisiin työtapaturmiin ja vaaratilanteisiin sekä kehittää saatujen aineistojen analysointia, jotta työn tuloksia voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti muun muassa eri viranomaistahojen työryhmissä päätöksenteon tukena. Lisäksi tulee parantaa tulosten viestintää palveluntuottajille samoin kuin niiden käyttöä turvallisuussuunnittelun tukena. Nykyisellään sattuneista tapauksista ei jaeta riittävästi tietoa, eikä toimijoiden ole mahdollista oppia muille sattuneista turvallisuuspoikkeamista. Analysoinnin parantaminen edellyttää osaltaan myös toimitetun tiedon laadun paranemista. Turvallisuuspoikkeamatietojen pitää olla riittävän tarkasti kuvattuja ja kattavia, jotta tietoja tyypillisimmistä tapaturmista voidaan käyttää koulutustarkoituksiin.