Vaasan kaupunginteatterin tiedotuslehti 2/2005

Vaasan kaupunginteatterin tiedotuslehti 2/2005

Vaasassa 16.8.2005 Vaasan kaupunginteatterin tiedotuslehti 2/2005 8. vuosikerta Julkaisija Vaasan kaupunginteatteri Päätoimittaja Markus Packalén Toimitussihteeri Kirsi Sand Painosmäärä 43 000 kpl Jakelu Vaasan kaupungin ja lähiympäristön kotitaloudet Taitto Mainostoimisto Vinssi Oy Painopaikka UPC Print, Vaasa Kannen kuva näytelmästä Tukkijoki, Sören Lillkung ja Riikka Sirén Kuva Jyrki Tervo Tässä vanha ystävämme, teatterikummitus Rembertus Reinhold, ent. väärinymmärretty huippuohjaaja. Hän jatkaa lehdessämme näkymättömänä kommentaattorina. Hahmon vangitsi paperille lavastaja Liisa Ikonen. SISÄLLYSLUETTELO 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 16 17 19 21 23 24 Pääkirjoitus Tukkijoella-musikaali Riikka Sirén ja Sören Lillkung Tukkijoella-musikaalin valloittava pääpari Mäntylautaa, koivunrunkoja, veden välkettä Piina Kun sanat loppuvat... Elling Korvia kuumottaa Georges Feydeau 1862-1921 - ranskalainen näytelmäkirjailija Vierailut, tapahtumat Teatteripakina: Lippu teatteriin Aina joku eksyy Rikhard III Ohjaaja Juha Luukkonen Toivo Kuula - keskeneräinen sinfonia -ooppera Martti Tiaisen 30-v. taiteilijajuhla Käärmeenpään polkija Sindin prinssi etsii onnea Vaasan Teatteriklubi Elina Luukkonen, uusi näyttelijä Romeo-salin istuinkartta Teatterin henkilökunta Hinnasto ja teatterin yhteystiedot Syksyn 2005 näytäntökalenteri VIIHDETTÄ VAI SANOTTAVAA? Teatterin katsojien ja tekijöiden keskuudessa kiistellään usein siitä, pitäisikö teatterissa esittää ajatuksia herättäviä näytelmiä vai olisiko parempi kannustaa katsojia vapauttavaan nauruun. Kun teatterimme syksyn farssi saa ensi-iltansa, voi korvien kuumotusta ilmetä muuallakin kuin näyttämöllä. Joillekin farssi on ihastus, toisille vihastus. Teatterimme ohjelmisto rakentuu sille perusajatukselle, että tarjoamme katsojille monipuolisen ohjelmiston, josta jokainen löytää mieleisensä teatteriesityksen. Tänä syksynä, ja koko näytäntökautena 2005 2006 esitysten tyylillinen kirjo on erityisen laaja. Ohjelmistossa jatkaa hyvän vastaanoton saanut osuvasti suomalaista todellisuutta peilaava esitys näytelmästä Aina joku eksyy. Näytelmä on myös oiva esimerkki siitä, että ajatus ja huumori voivat hyvin viihtyä samassa näytelmässä. Tukkijoellamusikaali lähestyy katsojaa musiikin, huumorin ja romantiikan keinoin. Järisyttävän teatterielämyksen taas tarjoaa teatterimme uuden nuoren ohjaajan hätkähdyttävä tulkinta William Shakesperaren klassikosta Rikhard III. Sekä Toivo Kuula -aiheinen ooppera että Antti Tuurin Käärmeenpään polkija -näytelmä edustavat puolestaan uutta kotimaista tuotantoa. Näytelmät Elling ja Piina tulevat katsojaa hyvin liki. Luvassa on siis sykähdyttäviä teatterielämyksiä katsojille, joiden odotukset teatteria kohtaan voivat olla hyvinkin erilaisia. Vaasan kaupunginteatteri saa tukea toimintaansa juuri suorittaakseen kulttuurista tehtäväänsä ajatusten viljelijänä. Jos keskittyisimme pelkästään viihteeseen, se herättäisi kysymyksen yhteiskunnan tuen mielekkyydestä. Me virkistämme ihmisten mieliä naurun, musiikin ja romantiikan keinoin, mutta ravistamme myös vanhat ajatukset ylös uristaan. Teatterissa voi viihtyä monin tavoin. Markus Packalén teatterinjohtaja 2 VALOKIILA 2/2005

Tukkilaismusikaalissa soi metsien tummuus, koskien kuohu ja pohjoinen valo Sören Lillkung (vas.), Juha Lagström. Kuva Jyrki Tervo. Syyskuussa valmistuu Vaasan kaupunginteatterin suurelle näyttämölle hauska ja romanttinen musikaali TUKKIJOELLA. Näyttämölle nousevat jyhkeät hongat ja kohiseva joenuoma, kylänraitti ja Pietolan pihapiiri. Markus Packalén ja Martti Tiainen ovat sovittaneet Teuvo Pakkalan ikivihreän näytelmän vauhdikkaaksi tukkilaismusikaaliksi. Näytelmän alkuperäisen musiikin on säveltänyt Oskar Merikanto. Musikaaliversiossa Merikannon musiikin osuutta on lisätty säveltäjän yksinlaulutuotannosta ja orkesterisävellyksistä. Tukkijoella-musikaalin ohjaa Markus Packalén. Musiikin sovittaa ja johtaa Martti Tiainen. Lavastajana ja pukusuunnittelijana vierailee Katariina Kirjavainen Helsingin kaupunginteatterista. Valot suunnittelee vierailijana Maaret Salminen. Koreografina vierailee Mia Malviniemi. Läpi teoksen soivat Oskar Merikannon unohtumattomat sävelmät 10-miehisen orkesterin voimin yli kolmessakymmenessä laulu-, tanssi- ja musiikkinumerossa. Tuotannossa ovat mukana tanssiryhmä Murros ja Vaasan Oopperan kuoro 12-henkisenä kokoonpanona. Tukkijoella saa ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 17. syyskuuta. Huhtikuussa ne parhaat poijat tukkijoelle astuu Pieni kylä jossain Suomen latvajokien takamailla herää kevääseen. Jää sulaa ja vesi kuohuu valtaisana koskena. Etäältä maantieltä raikuu lähestyvien tukkilaisten voimallinen laulu: Vielä niitä honkia humisee Suomen sydänmailla Tukkilaisten mukana tulee rannalle ja kylänraitille vilskettä. Rakkaus leiskuu kesäyössä, ja osansa siitä saavat Pietolan isännän kaunis tytär Katri ja miehekäs tukkilainen Turkka. Yhteistä säveltä etsivät myös säkenöivä mökintyttö Anni ja nuori tukkilainen Huotari. Ja kytee se lemmenkipinä kaupustelija Maijassa ja monet uitot kokeneessa Tolarissakin. Jännitystä tarinaan tuo ovela Rättäri, joka punoo juoniaan nuorten rakastavaisten onnen esteeksi Tukkilaismusikaalin päärooleissa Katrina ja Turkkana nähdään kaksi vierailijaa, Riikka Sirén ja Sören Lillkung. Muissa keskeisissä rooleissa esiintyvät Vaasan kaupunginteatterin näyttelijät, mm. Karoliina Kudjoi (Anni), Juha Lagström (Huotari), Ilkka Aro (Pietola), Allu Tuppurainen (Rättäri), Kirsi Asikainen (Maija Rivakka) sekä Hannes Lukinmaa (Tolari). Riikka Sirén (vas.), Karoliina Kudjoi. Kuva Jyrki Tervo. VALOKIILA 2/2005

Riikka Sirén ja Sören Lillkung Tukkijoella-musikaalin valloittava pääpari Innostus paistaa Tukkijoen molemmista vieraijoista, joilla on vankka esiintymiskokemus. Laulajatar Riikka Sirén valmistuu syksyllä Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Hän on sijoittunut kärkeen Lappeenrannan laulukilpailuissa ja on laulanut oopperarooleja mm. Jyväskylässä (Figaron häiden Susanna) ja Porissa (Taikahuilun Papagena) sekä esiintynyt konserttien solistina. Tänä kesänä hänet nähtiin Liisan roolissa Madetojan Pohjalaisissa Ilmajoen nosti. - Minun Turkkani on johtajatyyppi, niin kuin olen vähän itsekin. Turkka ryhtyy toimeen, organisoi, tekee päätöksiä. Turkka on hilpeä veikko ja on mielellään keskipisteenä, kuvailee Sören Lillkung. -Työryhmässä olen viihtynyt hyvin. Meillä on keskinäinen luottamus ja yhteinen huumori. Teatteri perustuu leikkiin, siinä voi löytää lapsen itsestään. Jos ei ole leikkiä, ei ole työn iloa. Tukkijoella on kiinnostava siksi, että se on niin supisuomalainen aihe. Se kertoo paljon suomalaisesta perinteestä, johon minusta on hienoa tutustua syvemmin, koska olen kasvanut suomenruotsalaisessa kulttuuriympäristössä. Riikka Sirén Musiikista voimaa toiseen, vauhdittaa tapahtumia, herkistää ja koskettaa. Merikannon sävelmissä on ja Sören suurta suomalaisuutta, niissä soi Lillkung metsien tummuus - ja pohjoinen valo. Mukaan mahtuu kansanlaulunomaisia laulelmia, liedejä, ralleja ja marsseja. Musikaaliin sisältyy kummallekin laulajalle sekä soololauluja että musiikkijuhlilla. Sören Lillkung toimii taiteellisena johtajana Pietarsaaren Musiikkitalossa. Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut Lillkung on menestynyt mm. Helsingin kaupunginteatterin suurissa musikaaleissa Les Miserables ja Miss Saigon. Merikannon musiikki siirtää tunnelmasta duettoja. Musiikkiin ovat molemmat laulajat kasvaneet kiinni jo lapsesta saakka. Riikka muistaa laulaneensa aina. - Ensi kerran esiinnyin julkisesti 5-vuotiaana Turussa, lauloin toisen tytön kanssa Miska soutaa joella. Muistan että saimme palkaksi suuren laatikollisen purkkaa Koulussa olin musiikkiluokalla, lauloin kuoroissa, kävin musiikkilukiota ja laulutuneilla Turun konservatoriossa, kertoo Riikka. -Vanhempani eivät ole muusikoita, mutta äidin puolelta on suvussa kanttoreita. Lisäksi Riikka Sirén, Sören Lillkung. Kuva Virpi Laakso. Uudet roolit ovat hyvää vauhtia syventymässä. - Talontyttäressä Katrissa on paljon minua itseäni, sanoo Riikka Sirén. - Hän tuntee ja kokee voimakkaasti, vaikka vaikuttaa pidättyvältä. Sisimmässään hän on herkkä. Roolin rakentamisessa on ohjaajalla suuri merkitys. On kuitenkin hyvä, ettei ohjaajakaan anna kaikkea valmiina, vaan että saa itse etsiä ja löytää. Parhaimmillaan rooli syntyy näyttelijän ja ohjaajan vuoropuheluna. Tärkeää on myös yhteistyö muiden näyttelijöiden kanssa, ja tässä työryhmässä se on sujunut hiekotoa aina kannustettiin musiikkiharrastukseen. Se on minusta tärkeää. On hienoa, jos lapsella on luonteva musiikillinen tausta, esimerkiksi että kodissa lauletaan ja rohkaistaan lapsia soittamaan. Sören kertoo puolestaan polveutuvansa pelimannisuvusta Ähtävältä. - Lillkungit ovat monesti olleet pelimanneja. Isoisä soitti torvea, isoäiti oli hyvä altto, setäni tanssivat ja lauloivat, toinen isoisäni oli rumpali, äitini laulaa ja isäni on johtanut kuoroa ja soittanut hanuria orkesterissa. Itse soitan jonkin verran viulua, rumpuja ja pianoa ja johdan kuoroa. Niinpä vaikka itse aluksi opiskelinkin valtiotieteitä, suoritin toisen tutkinnon musiikissa. Veri veti. -Musiikissa on valtavasti positiivista voimaa, sanoo Riikka. - Musiikki vaikuttaa ihmiseen, se on suora tie tunteisiin. Se on kieli, jota ymmärtää - sanoittakin. Teksti Kirsi Sand Kuva Jyrki Tervo 4 VALOKIILA 2/2005

Minna Broman Kaupunginteatterin lavastamo sijaitsee Pukinkulmassa vanhassa tehdashallissa, jossa on rakentamiseen tarvittavaa avaruutta ja valoa. Valmis lavastus kuljetetaan parin kilometrin päähän teatterille kuorma-autolla. Lavastuselementit rakennetaan osissa, joiden maksimikorkeus on kuusi metriä ja syvyys kolme ja leveys alle kaksi metriä osien on näet mahduttava paitsi kuorma-auton lavalle, myös teatterin tavarahissiin. Klaus Nikko koa. Ne ovat lavastuksen sivukatteita eli fondeja, joihin tulee kangaspinnoitus, sinistä ja punaruskeaa. Tässä taas on seinä, jossa erikoismekanismilla varustettu tuvan ovi. Miten ovi toimii, jääköön yllätykseksi. Raimo Salmi pinoaa kevyen näköisesti paksuja mänty- ja koivupuun runkoja vierekkäin. - Runkoja on viisitoista. Ne on valmistettu pahviputkesta, joiden halkaisija on 20-30 senttiä, Raimo Salmi kertoo. - Niistä tulee kulissimaalarin käsissä todella aidon näköisiä, mutta eivät saa olla painavia, koska näyttelijät joutuvat liikuttelemaan niitä näyttämöllä, vaikkapa purkamaan tukkisumaa. Näyttämölle tarvitaan myös vene, olemme etsiskelleet vanhaa aitoa puista soutuvenettä. Sen liikuttamistekniikkaa on vielä mietittävä. Kulissimaalari Minna Broman ahertaa koivunlatvusten kimpussa. Kolmesta vihreän eri sävystä syntyy aidon näköinen väritys. - Lehvästö on tehty sideharsolla päällystetystä kanaverkosta, Minna paljastaa. - Maalatun pinnan päälle liimaan vielä silkkipaperista leikattuja lehtiä. Koivun rungot olen käsitellyt maalilla, johon on sekoitettu mikropalloja rosoisen ja elävän pinnan aikaansaamiseksi. Maalausurakkaan kuuluvat myös lautaesiripun petsaus sekä sivukatteiden ja lattiamaton maalaus. Kipinäsuihku nousee lavastamon metallityönurkkauksesta, missä Klaus Nikko hitsaa pieniä hevoskärryjä. - Hevoskärryt on tehty kevytrakenteisiksi, koska niitä vetää näyttelijä. Istuin on lainassa minun omasta varastostani kotoa - se on vanha niittokoneen istuin Jurvasta. Kerään Lavastamon lattialla lepää kunnioitettavina pinoina läpisahattua kuusimetristä mäntylautaa. - Lautaa on paljon. Yhdeksänsataa neljäkymmentä metriä, toteaa lavastamon esimies Jukka Matkoski. - Laudoista tehdään näyttämön etuosaan suuri, koko näyttämön levyinen puinen esirippu. Tukkijoen lavastukseen kuuluu myös joki. Olemme rakentaneet sitä varten 2 x 12 metrin mittaisen pressulla päällystetyn kehikon. Se sijoitetaan näyttämön takaosaan ja siihen lasketaan kaksi kuutiota vettä. Olemme myös rakentaneet joen yli kulkevan sillan. Tuossa lattialla on kymmenen kuusimetristä puista kehiknäitä istuimia ja suunnitelmissa on tehdä niistä joskus baarijakkaroita, Klaus kertoo. - Tuolla ovat tekeillä lavastukseen kuuluvat saunan lauteet, joiden metallikehikon sain juuri valmiiksi. Olen valmistanut myös tähän näytelmään tarvittavia käyttöesineitä, tukkijätkien käyttämiä keksejä. Tein ne aidon vanhan keksin mallin mukaan. Keksien teräosat on tehty teräslevystä takomalla. Varret ovat vanhoja heinäseipäitä. Tukkijoen lavastuksen on suunnitellut vierailijana Katariina Kirjavainen. Näyttämölle nousee ahkerien käsien työstä upea lavastus, jossa on uutta ja vanhaa, jotakin sinistä, jotakin lainattua kuin vanhassa hääperinteessä. Siinä on kourinkosketeltavaa suomalaisuutta: mäntylautaa, koivunrunkoja, vettä ja taivasta, avaruutta ja värejä, suvista maisemaa parhaimmillaan. Teksti Kirsi Sand Kuvat Virpi Laakso Jukka Matkoski, Raimo Salmi VALOKIILA 2/2005 5

Kun sanat loppuvat Viime aikoina teatterikentällä on ollut puhetta väkivallasta näyttämöllä. Onko sitä mielenkiintoista näyttää tai nähdä? Mikä omassa todellisuudessamme on väkivaltaa tyypillisimmillään ja miten se on piilossa? Näyttämöllä väkivaltainen hetki on usein näytelmän tai ainakin kohtauksen huippukohta, kliimaksi. Henkilöiden välisiä ristiriitoja ja jännitteitä kuljetetaan äärimmilleen kunnes sanat loppuvat. Miten väkivaltaa tulisi käsitellä näyttämöllä, jotta se kommunikoisi oman arkitodellisuutemme kanssa eikä jäisi vain näyttämön tehokeinoksi? Vain hiukan hip hop kipua ja tämä kurja homma on ohi. Annie, oi Annie, minä rukoilen, älä, Annie minä vannon sinulle, että olen hyvä, minä olen hyvä, voi anna minulle vielä tilaisuus, minä olen kiltti Pili pali. Älä ole samanlainen itkupilli kuin kaikki muutkin. Stephen King: PIINA Dramatisointi Simon Moore Ohjaus ja visualisointi Antti Mikkola ENSI-ILTA 10.9.2005 Pieni näyttämö Julia PIINA perustuu kauhun kuninkaan Stephen Kingin (Hohto, Carrie, Uinu, uinu lemmikkini) samannimiseen romaaniin. Valkokankaalla Piina oli valtaisa menestys ja on viitoittanut tietä useille trillerintekijöille. Simon Mooren ansiokas dramatisointi tuo kihelmöivän jännitystarinan näyttämölle. Näytelmän ohjaa näyttelijä Antti Mikkola, joka myös vastaa esityksen visuaalisesta suunnittelusta. Trillerin ensi-ilta on 10. syyskuuta pienellä näyttämöllä. Piina on kertomus kirjailija Paul Sheldonista (Sakari Tuominen), joka kohtalokkaan auto-onnettomuuden seurauksena joutuu psykoottisen faninsa, Annie Wilkesin (Marja Myllylä), hoidettavaksi lumimyrskyn eristämälle maatilalle. Paulin Piina alkaa, kun hänelle paljastuu, ettei Anniella ole aikomustakaan päästää häntä ulkomaailmaan. Marja Myllylä, Sakari Tuominen. Kuva Timo Teräväinen. Stephen Kingin kauhutarina näyttämöllä Tarinan keskiöön nousee miehen ja naisen suhde, eriskummalliset soidinmenot, joissa on houkuttelua, kiristystä, lahjontaa ja uhkailua. Piinaavimpia ovat ne leikit ja valtataistelut, joissa korkein palkinto on selviäminen niistä. Piina on Paulin selviytymitarina. Se on leikki, jota ei voi voittaa. Hiuksia nostattava Love Story, jossa on taisteltava hengestään. Yllättävän useassa näytelmässä on väkivaltainen ele tai kohtaus. Jopa sellaisissa näytelmissä, joista emme osanneet sitä hakea tai odottaa. Väkivaltainen hetki voi olla niin lyhyt tai muuten epäolennaiselta tuntuva, ettei se jää päällimmäiseksi mieleen. Kuitenkin poistamalla tuo hetki jotain jäisi puuttumaan: jännite, huipennus, tehokkuus. Väkivalta synnyttää hyvin voimakkaita tunteita: kauhua, ahdistusta, voimattomuutta, surua, vihaa ja kiistämättä joskus myös mielihyvää. Oikeat väkivaltaiset kokemukset kiihdyttävät ihmisen äärimmilleen ja saavat meidät analysoimaan tapahtunutta uudelleen ja uudelleen. Väkivalta on iso kysymysmerkki, koska siihen liittyy yksilön tasolla niin erilaisia ja ristiriitaisia käsityksiä ja suhtautumismalleja. Uskon, että samasta syystä näyttämöllä ja elokuvissa on niin paljon väkivaltaa se kiehtoo meitä. Se voi olla meistä oikeutettua, tyylikästä, nuhjuista, kamalaa, kaunista, ahdistavaa, laillista tai laitonta, mutta tarve fantasioida sitä on olemassa. Teatteri on leikkikenttä. Yksi leikkii tänään murhaajaa ja toinen uhria ja vähintään yksi katsoo. Katsojan ja tekijän toive lienee sama: sen pitää tuntua todelliselta. Tarvitaan mieletön määrä mielikuvitusta ja ammattitaitoa, tarvitaan kriittistä ja terävää havainnointia, mutta ennen kaikkea tarvitaan katsojan halu uskoa ja heittäytyä mukaan. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, mitä yhdessä koetaan. Toivottavasti se on jotain, mitä emme ensimmäiseksi osanneet odottaa. Jotain jota emme olleet vielä televisiosta nähneet. Antti Mikkola 6 VALOKIILA 2/2005

Sympaattinen ELLING palaa kehiin Axel Hellstenius VAIN 10 ESITYSTÄ! Ohjaus Taava Hakala Lavastus ja puvut Markus Serala (TaiK) SYKSYN ENSIESITYS 30.9.2005 Pieni näyttämö Julia Juha Lagström (vas.), Allu Tuppurainen. Kuva Jyrki Tervo. Aikamieskaverukset Elling ja Kjell Bjarne palaavat näyttämölle kesätauon jälkeen. Axel Hellsteniuksen suosittu komedia ELLING pyöri keväällä täysille katsomoille. Näytelmän on ohjannut vierailijana Taava Hakala. Syksyn ensiesitys on 30. syyskuuta pienellä näyttämöllä. Elling on sympaattinen komedia kahdesta miehestä, jotka pääsevät avohoitoon mielisairaalasta ja muuttavat omaan asuntoon Oslon keskustaan. Tavoitteena on, että he näin irrottautuvat laitoshoidosta ja alkavat elää omaa elämäänsä. Se ei ole helppo tehtävä. Siirtyminen omaan kotiin hoitojakson jälkeen on hyppy vapauteen ja turvattomuuteen. Ellingin ja Kjell Bjarnen elämään tulee pelottavia asioita, kuten puhelimeen vastaaminen, kaupassakäynti ja tuntemattomien kohtaaminen kadulla ja kahvilassa. Sosiaalityöntekijä Frank avustaa kaveruksia omalla karhealla tavallaan, mutta paras apu tulee kuitenkin kaverusten lujasta ystävyydestä ja hiljaisesta yhteisymmärryksestä. Itsenäistyminen etenee pienin askelin. Kylmä ja kasvoton kaupunki hahmottuu vähitellen, ja uusi, lämmin tuttavuus löytyy ihan naapurista Elling-näytelmä on herkkä ja hauska tarina kasvusta ja itsenäistymisestä, rakkauden kaipuusta ja elämän pienistä ihmeistä. Päärooleja näyttelevät Allu Tuppurainen (Elling), Juha Lagström (Kjell Bjarne) sekä muissa rooleissa Ilkka Aro ja Elina Luukkonen. Näytelmä perustuu Ingvar Ambjornsenin romaaniin Brödrer i blodet (Veriveljet), jonka pohjalta on tehty myös norjalainen menestyselokuva Elling (ohj. Petter Næss, 2001). Näytelmän käsikirjoittaja Axel Hellstenius on kirjoittanut näytelmien lisäksi mm. käsikirjoituksia oopperoihin, elokuviin ja TV-sarjoihin sekä lastenkirjoja. Naurunrypyt nuorentavat! 7

Georges Feydeau: KORVIA KUUMOTTAA Ohjaus Markus Packalén Lavastus ja puvut Liisa Ikonen ENSI-ILTA 19.11.2005 Suuri näyttämö Romeo Apua, mieheni on täällä! Rakas, missä sinun vaatteesi ovat? Rakkaani, en se ole minä, minä en ole tämä Hän tappaa minut ja sitten sinut! Allu Tuppurainen. Kuva Heidi Vähäjärvi-Parkkamäki. Kirsi Asikainen, Ilkka Aro, Karoliina Kudjoi ja Allu Tuppurainen. Kuva Virpi Laakso. Marraskuun pimeiden iltojen piristykseksi valmistuu Georges Feydeaun farssi KORVIA KUUMOTTAA. Riehakkaassa näytelmässä kiidetään rakkauden huikeaa vuoristorataa, jossa vauhtia antavat tuliset lemmenvalat, leiskuva mustasukkaisuus, tragikoomiset hairahdukset ja juonen yllättävät käänteet. Näytelmän ohjaa Markus Packalén ja lavastaa ja puvustaa Liisa Ikonen. Ensi-ilta on suurella näyttämöllä 19. marraskuuta. Hilpeä ja ilkikurinen farssi alkaa tuntemattoman naisen kirjoittamasta rakkauskirjeestä. Kirje on osoitettu - pahaa aavistamattomalle aviomiehelle! Kohtalokas kirje johtaa ratkiriemukkaaseen väärinkäsitysten ja takaa-ajojen myllerrykseen, jossa ovet paukkuvat ja tunteet kuohuvat. Lisämausteen vauhdikkaaseen menoon tuo Pikku Pariisi -hotellin portieeri, joka ällistyttävästi muistuttaa ulkonäöltään näytelmän epäonnista sankaria Victor Chandebiseä Korvia kuumottaa -farssin rooleissa naurattavat Ilkka Aro, Allu Tuppurainen, Kirsi Asikainen, Karoliina Kudjoi, Juha Lagström, Sakari Tuominen, Lis Laviola, Miina Maasola, Aki Raiskio (vier.), Hannes Lukinmaa, Lasse Hjelt ja Olavi Saaristo. Kuti kuti! Karoliina Kudjoi. Kuva Virpi Laakso. 8 VALOKIILA 2/2005

- ranskalainen näytelmäkirjailija Yksi kirjailija Georges Feydeaun mielisanonnoista oli: Jos juttu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin syy on se, ettei korvien välissä ole mitään mikä pysäyttäisi sen. Feydeaulla itsellään oli tiheä haavi johon sattumat jäivät. Korvia kuumottaa. Jotain on tekeillä ja minusta kuiskitaan! Millaiseen maailmaan Georges Feydeau putkahti? Hän syntyi vanhaan aatelissukuun Pariisissa vuonna1862. Isä oli tunnettu kirjailija Ernst Feydeau (1821-1873) ja äiti puolalainen kaunotar Léocadia Zelewska, joka naimisissa ollessaan oli Mornyn ruhtinaan, Napoleon III:n rakastajatar. Eikä siinä sen kummempaa. Moraali oli venyvää kuin sukkanauha. Syrjähyppy oli suosittu kuntoilulaji. Epäiltiin, että Georgeskin oli tuon sykettä nostattavan toiminnan seurausta, siis Napoleon III:n jalosukuinen äpärä. Äiti tuohtui: Miten näin älykäs lapsi voisi olla sen idiootin poika? Feydeau imi boheemia pariisilaista ilmapiiriä kuin äidinmaitoa, näki kaksinais- ja moninaismoraalin kulissien takaa elämän, joka oli yhtä päättymätöntä teatteria. Koko Pariisi oli kuin jatkuvissa naamiaisissa. Rooliasua ei riisuttu kotonakaan. Todellisuus pilkisti sen verran, että kuvitelmille saatiin pirtsakkaa kontrastia. Vain hölmö uskoi miehen sanaan. Tai naisen. Niinpä Feydeau keskeytti opintonsa ennen ylioppilaskirjoituksia ja keskittyi olennaiseen, teatterin tekemiseen. Feydeau tutustui näyttelijöihin ja nuoriin kirjailijoihin ja kirjoitti aluksi monologeja, joita itse esitti Pariisin salongeissa. Hän avioitui varakkaan Marianne Carolus-Duranin kanssa. Kirjallinen läpimurto tapahtui 1892 näytelmällä Herra metsästää. Sen jälkeen tuli pitkä rivi menestysteoksia, vihdoin vuonna 1907 meidän näytelmämmekin Korvia kuumottaa. Ihastuttava pariisilaisen porvariston kuvaus, jossa kaksinaismoraali on potenssissa kolme. Mikä salaisuuksien vyyhti! Koko Pariisi veti henkeä: tuo lurjus on kurkistellut kaikista ovista ja paljastanut häpeämättä meidät! Millainen Pariisi siinä närkästyi? Ranskalaiset kutsuivat tuota aikakautta nimellä La Belle Epoque - vanha hyvä aika, vuosisadan vaihde, joka hiipui I maailmansotaan. Rauha, hyvinvointi ja liikkeellä pitävät eturistiriidat värittivät epookkia. Teollistuminen, kaupungistuminen, keksinnöt: hehkulamppu, puhelin, polkupyörä, auto, lentokone Voisi sanoa, että tuo aikakausi on oman aikamme lapsuus. Silloisessa Pariisissa juhlimisesta tuli suuri riitti. Maailman kulttuurin pääkaupunki määräsi muodin, taiteet, huvitukset ja juhli omaa vitaalisuuttaan. Yläluokalla oli vapaa-aikaa ja se vietti mahtipontisen loistavaa elämää. Arki ei oikein sopinut Feydeaulle. Kahvilaelämä oli yksi tapa paeta sitä. Toinen Feydeaun suosimista rentoutumismuodoista oli uhkapeli. Kaikenlainen pelaaminen kiinnosti: osakekaupat, totoaminen, baccarat -peli, ruletti. Rahaa meni että vaimoa heikotti. Vuonna1904 rouva pyysi juristin välityksellä avioeroa, jotta voisi pelastaa omaisuutensa. 1909 Feydeau lähti kodista ja asettui asumaan Hotelli Terminukseen. Seura oli värikästä ja siirtyi hahmoina näytelmiin. Talvella 1918-1919 Feydeau sairastui syfilikseen. Mielenterveys järkkyi ja hän kuvitteli olevansa Napoleon III. Lapsuuden huhu kiertyi pään ympärille. Feydeau kuoli 58- vuotiaana 1921. Feydeaun dramaturgian keskeinen sääntö kuului: Jos kahta ihmistä ei saa missään tapauksessa päästää kohtaamaan toisiaan, on kirjailijan velvollisuus saattaa heidät yhteen. Sen hän toteutti. Suuret koomikot Chaplinista ja Marx-veljeksistä Monty Pythoniin ovat ottaneet Feydeausta vauhtia ja ilmaisseet kiitollisuutensa. Groucho Marx voisi aivan hyvin kävellä sisään mihin tahansa Georges Feydeaun näytelmään ja temmeltää siellä kuin kotonaan. Henri Kapulainen Kirjoittaja on Korvia kuumottaa -näytelmän suomentaja, helsinkiläinen dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Kuvissa Allu Tuppurainen. Kuvat Virpi Laakso. VALOKIILA 2/2005 9

VIERAILUT, TAPAHTUMAT Upea kansainvälinen vierailu! KOMIN OOPPERA- JA BALETTITEATTERI ESITTÄÄ: TULILINTU ja POHJOINEN TARU Ti 25.10.2005 klo 19.00 Suuri näyttämö Romeo Liput: 25 / opisk. 15 / eläkel. 18 / lapset alle 15 v. 12 Vaasassa nähdään syksyllä 2005 harvinainen teatterivierailu. Komin tasavallan ooppera- ja balettiteatteri saapuu laajalla Suomen-kiertueellaan Vaasaan lokakuussa ja esittää Igor Stravinskin yksinäytöksisen baletin Tulilintu ja pohjoisten kansojen perinnettä esittelevän Pohjoinen taru -balettikonsertin. Komin tasavallan ooppera- ja balettiteatteri on yksi Venäjän provinssien johtavista ooppera- ja balettiteattereista. Teatteri perustettiin Komin pääkaupunkiin Syktyvkariin vuonna 1958. Tulilintu on Igor Stravinskin läpimurtoteos, jonka ensiesitys oli Pariisissa vuonna 1910. Teos on nuoren säveltäjän intohimoinen, täyteläinen tulkinta samannimisestä venäläisestä kansansadusta. Tarinassa prinsessa Tuhatkauno joutuu vangiksi ilkeän taikuri Kostshein taikapuutarhaan. Nuori prinssi Ivan on metsällä ja saalistaa Tulilinnun, mutta päästettyään tämän vapaaksi hän saa lahjaksi taikasulan. Taikasulan avulla prinssi kukistaa ilkeän taikurin joukkoineen ja pelastaa prinsessan.... MURROS-TANSSIVIERAILU Ke 16.11.2005 klo 19.00 To 17.11.2005 klo 10.00 Pieni näyttämö Julia Liput 8 / opisk. ja lapset 5 Vaasalaisen tanssiryhmä Murroksen vierailuesitys koostuu kolmesta duetosta. Polku on syntynyt yhteistyössä koreografi Annika Sillanderin ja tanssijoiden Mari Omarsin ja Mia Wiikin kanssa. Esitystä elävöittää sellisti Jyrki Paalanen musiikillaan. Teoksen musiikin ovat säveltäneet Jyrki ja Jussi Paalanen. Teos pohjautuu kokemuksiin, hetkiin, ystävyyteen... Illan toisen teoksen Helmipeli koreografiasta vastaa Virva Talonen. Teoksessa tanssivat Anne Koutonen ja Esete Sutinen. Helmipeli kertoo kahdesta ihmisestä ja tapaamisesta, joka johtaa vallanhalun ja epäluulon kautta kamppailuun huomiosta ja yhteisestä tilasta. Valosuunnittelusta ja lavastuksesta vastaa Matti Jykylä. Viimeisenä näyttämölle astuvat Uumajalaisen tanssiryhmän Nomo Dacon tanssijat Lina Lundin ja Jenny Lundmark. He tanssivat dueton syksyllä ensi-iltaan tulevasta tanssiteoksesta.... Saaristolaistarina vierailulle Kokkolaan! Joni Skiftesvik: VASTUULLINEN TEHTÄVÄ Vierailuesitys Kokkolan kaupunginteatterissa 16.11.2005 klo 19.00 Esittää Risto Saarela Esete Sutinen, Anne Koutonen. Kuva Matti Jykylä. Risto Saarela. Kuva Virpi Laakso. Joni Skiftesvikin saaristolaistarina näyttelijä Risto Saarelan mehukkaasti tulkitsemana. Humoristinen kuvaus saaristomeren luotsista Kassusta, joka syysmyrskyn kourissa kuljettaa erikoislaatuista lastia soutuveneellä mantereelle. Vastuullinen tehtävä, joka on Kassulle ihan sydämen asia. Teatteripakina Hey Sir, niinhän sitä luulisi, että kun kerran on teatterissa töissä, että siitä olisi jotain hyötyä ja että siinä olisi tarjolla ikään kuin jotain luontaisetuja. Vähän niin kuin että saisi sen lipun hieman tavallista ihmistä halvemmalla tai ainakin helpommin tai jotain. Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, että asia ei ehkä olekaan niin. Yes Sir, olin siis päättänyt hankkia teatteriin lipun. Vaatimustasoni oli korkea. Halusin päästä todelliselle näköalapaikalle. Lisäksi lipun tuli olla riittävän hyvälaatuinen. Yleisessä tiedossahan on, että kuumuus, kosteus ja pvc-muovi pilaavat nopeasti lipun pinnan. Hankinnassa oli osuttava kerralla nappiin myös sen tähden, että alan yleisen käytännön mukaisesti maksettua lippua ei enää lunasteta takaisin. Paitsi jos on sattumalta FM-tapaus, enkä minä ole, kun humanistiset tieteet ei kiinnostaneet aikoinaan riittävästi tai jotain. No Sir, eivätpä kiinnostaneet ei. Mutta takaisin aiheeseen. Aivan ensimmäiseksi otin yhteyttä kaupungin tekniseen virastoon. Sieltä ilmoitettiin, ettei asia kuulu niille. Ne nauroivat minulle ja pyysivät soittamaan teatteriin. Erityisosaamisalueet ja uudelleenarviointi nähkääs. Sanoin, että olen teatterilainen ja että soitan teatterista. Ne nauroivat lisää ja käskivät seuraavaksi soittamaan liittoon, poliisiin tai palokuntaan. Eh Sir, soitin siis palokuntaan. Sieltä ilmoitettiin, että onnistuu kyllä, mutta että se maksaa sata euroa. Sanoin, että sillä hinnalla saisi melkein neljä lippua Tukkijokeen ja että se on sentään parasta teatteria mitä näillä seuduilla tullaan kuluvana syksynä näkemään. Lopuksi vaadin alennusta ja sanoin olevani teatterilainen. Vastattiin, että mitä sitten, tämä lippu maksaa satasen. Pitäisi olla kuulemma brankkari tai edes veepeekoossa, että alennuksista voitaisiin käydä edes periaatteellista keskustelua. Hetken nikoteltuani sanoin että olkoon sitten niin. Sata euroa ja toimitus kuluvan viikon aikana. Minulle vastattiin, että joo ylihuomenna kello puoli yheksän ja käskettiin olemaan paikalla. Lupasin olla. Sillä hinnalla ja hunttia kipeämpänä oli nähkääs helppo luvata. Well Sir, hinnasta huolimatta tai ehkä pikemminkin sen vuoksi palvelu oli laadukasta. Siinä ei juuri nokka tuhissut, kun palokunnasta sitten saavuttiin oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan sillä punaisella autolla, nostettiin tikkaat rakennuksen seinää vasten ja vedettiin kulmatornin salkoon Vaasan kaupungintornin alkavaa näytäntökautta ja värikästä kulttuurisyksyä juhlistava uljaasti hulmuava lippu. Hyvä Veli Heiveröinen 10 VALOKIILA 2/2005

Ohjaus Saana Lavaste Lavastus ja puvustus Veera Laakso (vier.) Valosuunnittelu Pekka Pitkänen (vier.) UUSINTAENSI-ILTA 29.9.2005 Suuri näyttämö Romeo Reko Lundán Marja Myllylä, Miina Maasola, Jenna Nyström. Kuva Jyrki Tervo. Rinteen perheen tarina kirvoittaa naurun ja kyyneleet Syyskuun taitteessa palaa ohjelmistoon keväällä valmistunut tuore kotimainen näytelmä AINA JOKU EKSYY. Sekä kriitikoilta että yleisöltä kiitosta saanut esitys on Reko Lundánin kirjoittama lämmin ja koskettava kuvaus Rinteen perheestä kolmessa sukupolvessa. Näytelmän päähenkilön Hannan elämänvaiheissa peilautuu nykysuomalaisuus juurineen, 50-luvulta nykypäivään. Saana Lavasteen ohjaaman näytelmän syksyn ensiesitys on 29. syyskuuta suurella näyttämöllä. AINA JOKU EKSYY liikkuu ajassa ja paikassa suunnistaen, tanssien, pahinta peläten ja lottovoittoa toivoen. Urheiluhenkinen Rinteen perhe harrastaa liikuntalajeja. Hanna kasvaa sisarusparvessa, jossa pikkutenavat opetetaan jo kuusivuotiaasta suunnistamaan. Sillä tavoin ei eksy elämässä ja tekeehän se terveydellekin eetvarttia. Tarina seuraa Hannan nuoruudenrakkautta ja avioliittoa, unelmia ja itsensä etsimistä. Miina Maasola, Antti Mikkola. Kuva Jyrki Tervo. Elämän kudelmassa on valoa ja varjoja, naurua ja kyyneliä. Jotkut käänteet vievät myös sivupoluille, joiden mutkista on pitkä tie takaisin. Hannan tarinan rinnalle nousevat hänen lastensa Akin ja Liisan elämänvaiheet. Kun keski-ikäinen Hanna eräänä päivänä herää sairaalassa muistinsa menettäneenä, hän joutuu keräämään muistojen palasia mielen sumusta kuin ruukunsirpaleita. Samalla myös hänen aikuiset lapsensa käyvät läpi säröisen lapsuutensa muistoja, jotka nousevat kipeinä ja riemastuttavina pintaan. Siitä alkaa myös hiljainen eheytyminen. Hannan roolia tulkitsevat Marja Myllylä ja Kirsi Asikainen. Muissa rooleissa nähdään Sakari Tuominen, Miina Maasola, Antti Mikkola, Oskari Perkki, Risto Saarela ja Lis Laviola. Lapsiroolissa avustavat vaasalaiset Annoora Ala-Lähdesmäki ja Jenna Nyström. Aina joku eksyy on nerokkaan tekstin pohjalta tehty loistava ohjaus ja esitys, joka glorifioituu antaumukselliseen näyttelijäntyöhön. Keskipohjanmaa Saana Lavaste med ensemblen har lyckats ge liv åt den sökande människan, som ibland går vilse i livet och som behöver teater som berör. Vasabladet Kirsi Asikainen, Sakari Tuominen. Kuva Jyrki Tervo. 11

Vallan huipulle mihin hintaan hyvänsä William Shakespeare: RIKHARD III Sovitus ja ohjaus Juha Luukkonen Visualisointi Heikki Paasonen (vier.) ENSI-ILTA 23.11.2005 Pieni näyttämö Julia RIKHARD III on teatteriin syksystä 2005 kiinnitetyn uuden nuoren ohjaajan Juha Luukkosen jännittävä, moderni ja omaperäinen tulkinta William Shakespearen väkevästä klassikosta. Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen vaasalaiseen suuryritykseen. Ruumiiltaan rujo ja väheksytty Rikhard raivaa tiensä vallan huipulle häikäilemättömin keinoin. Menestyksen tähden on juoniteltava ja tuhottava viholliset jopa ystävät. Huipulla on yksinäistä. Viimeisenä tuhoutuu Rikhard itse. Luvassa on nuorekas, rohkea, raju ja ilmaisultaan yllättävä teatterielämys. Nykypäivään sijoittuvassa tulkinnassa käytetään mm. audiovisuaalista tekniikkaa tavalla, johon perinteisessä puheteatterissa ei ole totuttu. Visuaalinen suunnittelu on Heikki Paasosen (vier.). Näytelmän ensi-ilta on 23.11.2005 Julia-näyttämöllä. Näytelmän nimiroolia esittää Antti Mikkola. Muissa rooleissa nähdään mm. Marja Myllylä, Elina Luukkonen, Risto Saarela ja Martin Bahne (vier.) sekä Anne Tastula Ylioppilasteatteri Rampista. Juha Luukkonen tuo kuningasnäytelmän nykypäivään Syksyllä aloittaa Vaasan kaupunginteatterissa työnsä nuori ohjaaja Juha Luukkonen. Helsingistä saapuva Luukkonen valmistui keväällä taiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalta. Luukkonen on työskennellyt free lancer -ohjaajana mm. Kuopion ja Rovaniemen kaupunginteattereissa ja Lilla Teaternissa. Ensimmäisenä työnään Vaasaan Luukkonen ohjaa Shakespearen draaman RIKHARD III. Klassikko saa uuden ohjaajan käsissä uuden, erilaisen tulkinnan. - Klassikot viehättävät minua. Klassikko on ikuinen ja aina relevantti. Kirjoittamisen ajankohta ja ympäristö eivät sido klassikkoa, vaan se puhuttelee kaikkina aikoina. Siitä voi tunnistaa itsensä, Juha Luukkonen sanoo. - Rikhard Antti Mikkola. Kuva Jyrki Tervo. III on yksi Shakespearen suurista kuningasnäytelmistä. On hämmentävää nähdä, kuinka näytelmä on edelleen niin merkittävä, niin totta. Se johtuu siitä, että Shakespeare oli näkijä. Hän tarkastelee historiaa jatkumona, joka toistuu. Juuri toistuvuudessa on historian suuri tragedia: aika menee eteenpäin, mutta ihminen ei muutu. Hallitsijoiden kasvot ja nimet vaihtuvat. Uusi hallitsija on jo valtaan astuessaan yhtä vihattu kuin edeltäjänsä, jonka hän syrjäytti. Hänen on varauduttava vihollisiin ja murskattava heidät. Näytelmä vallasta Shakespearea tässä ajassa - Miksi Rikhard III juuri nyt? Rikhard III on ajankohtainen näytelmä. Se kertoo vallasta, Juha Luukkonen sanoo. - Nyky-yhteiskunta rakentuu vallankäytölle ja heikomman murskaamiselle. Mutta toisin kuin näytelmässä, jossa valta liittyy henkilöön ja saa Rikhardin kasvot, meidän maailmassamme valta on usein nimetöntä, kasvotonta ja siksi julmempaa ja pelottavampaa. Jos ihmisillä on yhteinen vihollinen, he lähentyvät toisiaan. Mutta miten määritellä kasvoton vihollinen? Valta verkostoituu ja on läsnä kaikkialla. - Pohjanmaalle, Vaasaan näytelmä sopii erityisen hyvin. Pohjalainen ehdottomuus, periksiantamattomuus ja ylpeys ovat ominaisuuksia, jotka ovat läsnä myös taiteessa, tai niiden pitäisi olla. Päähenkilö Rikhard tavoittelee valtaa kaikin keinoin, mutta vallanhimossaan hän tuhoaa muut, jopa ystävänsä, jotka ovat auttaneet 12 VALOKIILA 2/2005

häntä matkalla päämäärään. Rikhard III on näytelmä himoista: vallanhimosta, intohimosta, rahanhimosta, ahneudesta. Tiestä, jolla ei voi pysähtyä ja jonka päässä odottaa huono omatunto ja lopulta tuho. Silloin kaikki saavutukset tuntuvat toisarvoisilta. Hetkeä ennen loppua Rikhard on valmis uhraamaan kaiken saavuttamansa: Valtakunta hevosesta! hän huudahtaa. Vaasan Oopperasäätiön tilaama uusi suomalainen ooppera pohjalaissäveltäjän elämästä ja musiikista Juha Luukkonen kertoo sijoittavansa näytelmän nykypäivään. - Käytämme hyväksi mm. videotekniikkaa. Tapahtumat sijoittuvat nykypäivän liikemaailmaan, kännyköitä valmistavan suuryrityksen sisäisiin suhteisiin. Sieltä löytyvät meidän aikamme Rikhardit. Taiteessa tärkeää intohimon säilyttäminen - Kiinnostukseni teatteriin heräsi jo lapsena. Minua vietiin pienestä pitäen teatteriin. Tuommoisena vaahtosammuttimen kokoisena katsoin vanhempien kanssa Tsehovit ˇ ja Niskavuoret, Juha Luukkonen kertoo. - Tosin en väitä, että olisin silloin niistä vielä mitään ymmärtänyt! Olen pienestä pitäen myös itse tehnyt teatteria. Minulla ei itse asiassa ollut muuta vaihtoehtoa kuin teatteri. Olen onnekas, että saan työskennellä alalla, joka on aina kiinnostava. Saan tehdä työtä, jota muuten tekisin harrastuksekseni. - Taiteilijana pidän tärkeänä intohimon säilyttämistä. Intohimo pitää ja sen voi löytää omasta itsestään. Kyse ei ole vain taiteen tekemisestä vaan myös ihmisenä olemisesta. Jos ihmisellä ei ole intohimoja, hän kuolee omaan tyhjyyteensä. Intohimoihin liittyy aina myös riski, mutta vain riskejä ottamalla taide voi olla luovaa. - Ohjaaja on itsenäinen luova taiteilija. Ohjaaminen on oman henkilökohtaisen tulkinnan tekemistä jonkin materiaalin pohjalta. Työssä on tärkeää henkilökohtaisuus, se, että työssään puhuu itsestään ja vain itsestään. Tämä ei ole itsekeskeisyyttä. Jos aihe kiehtoo minua, voin uskoa, että löytyy ainakin muutamia, joita se myös kiinnostaa. Jos aihe ei kiehdo minua, miten sitten muitakaan? - Teatterilla on edelleen paljon sanottavaa nykyihmiselle. Me elämme tv:n kuva- ja informaatiotulvassa. Emme kohtaa toisiamme aidosti, olemme sähköisen viestinnän armoilla. Teatterin voima on elävässä kontaktissa. Valojen himmetessä salissa näyttämölle nousee näyttelijä elävä ihminen kohtaa ihmisen, katsojan. Se on pyhä tapahtuma! Teksti Kirsi Sand Ooppera TOIVO KUULA - keskeneräinen sinfonia on uusi suomalainen ooppera, joka kertoo pohjalaisen säveltäjän Toivo Kuulan (1883-1918) elämästä ja musiikista. Tunnelmin ja tuokiokuvin teos nivoo yhteen Kuulan kauneimmat ja koskettavimmat sävelmät ja elämän tärkeimmät tapahtumat. Ooppera saa kantaesityksensä 5. ja 7. tammikuuta 2006 Vaasan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Esityksiä on 13 tammi-helmikuun aikana. Kuula-aiheisen oopperan on käsikirjoittanut ja ohjaa Tapio Parkkinen. Kuulan musiikin sovittaa Jorma Panula. Kapellimestareina toimivat Jorma Panula ja Samuli Kokko. Orkesterina soittaa Vaasan kaupunginorkesteri. Kuoro-osuuksissa laulaa Vaasan Oopperan kuoro. Ooppera on Vaasan kaupungin 400-vuotis-juhlateos. Teos tuotetaan Vaasan Ooppera-säätiön, Vaasan kaupunginteatterin ja Vaasan kaupunginorkesterin yhteistyönä. Kaksinäytöksinen ooppera kuvaa Toivo Kuulan lyhyttä, mutta värikästä, koskettavaa ja dramaattista elämää aina lapsuudesta varhaiseen kuolemaan saakka. Henkilögalleriassa esiintyy säveltäjä eri ikävaiheissaan, hänen puolisonsa ja perheensä, ystävänsä ja aikalaisensa taiteilijoista vereviin kansanpelimanneihin. Tapahtumat sijoittuvat Vaasaan, Helsinkiin, Skinnarilaan, Kauhavalle, Kortesjärvelle sekä Viipuriin, missä Kuula tapasi yllättävän ja traagisen kohtalonsa vain 35-vuotiaana vuonna 1918. Luomisvoimaisen taiteilijan elämä katkesi kesken kesken jäi myös hänen viimeinen teoksensa, sinfonia. Toivo Kuulan musiikkiin vaikuttivat voimakkaasti Pohjanmaan lakeus, sen ihmiset ja Toivon vanhemmat. Lapsesta alkaen hän eli musiikille ja musiikki eli hänessä. Ooppera kertoo iloisesta kansanlaulukeruumatkasta Pohjanmaalle ja värikkäistä ihmisistä ja musikaalisista eteläpohjalaisista, joita Toivo tapasi tuona kuumana ja kauniina kesänä. Ooppera kertoo myös rakkaudesta kahden taiteilijan välillä: Toivo Kuulan ja Alma Silventoisen välillä. Rakkaudesta, joka hehkui heidän välillään ensimmäisestä kohtaamisesta viimeiseen henkäykseen saakka ja josta säveltäjä ammensi luomisvoimaa kuolemattomaan musiikkiinsa. VALOKIILA 2/2005 13

Kapellimestari Martti Tiainen on Musiikkimies isolla alkukirjaimella. Takana on kolme värikästä vuosikymmentä teatterissa ja lähes saman verran vuosia musiikkipedagogina. Vilkkaan, hyväntuulisen miehen nauru tarttuu. Olemus on huoleton ja rauhallinen tiukassakaan paikassa ensiiltojen paineessa Tiainen ei hermostu, vaan pitää osaavissa näpeissään niin orkesterin kuin laulajat. Silmissä vilkkuu huumorintaju ja nuorekas löytöretkeilijän uteliaisuus. Pitkä musiikkiura on ollut vaiheikas löytöretki. Ja toisinaan yhtä sirkusta, niin kuin teatterissa vain voi olla. Tie kuljetti nuoren keikkamuusikon Johnny Liebkindin bändiin, Seitsemän seinähullua -orkesteriin ja Tapani Kansan orkesteriin ja sen jälkeen Sibelius-Akatemiaan. Opintojen jälkeen aukeni teatterikapellimestarin ura. Ensimmäinen kiinnitys oli Oulun kaupunginteatterissa v. 1974-82, sitä seurasivat kiinnitykset Ruotsissa, Malmön ja Göteborgin teattereissa. Vaasaan Martti Tiainen työtovereiden kesken Tintti muutti vuonna 1991 keskittyäkseen musiikin teorian opetukseen Kuula-opistossa. Yhteistyö alkoi kuitenkin pian myös teatterin kanssa, ja monipuolinen musiikkimies kiinnitettiin Vaasan kaupunginteatteriin. Siitä lähtien Tiainen on toiminut sekä Kuula-opiston lehtorina, että teatterikapellimestarina. Hän on myös Vaasan Kuorofestivaalien perustaja ja festivaalin taiteellinen johtaja. Martti Tiainen viettää 30-vuotistaiteilijajuhlaa Tukkijoen iltanäytöksessä 26. marraskuuta. Juhlanäytökseen ovat tervetulleet sekä ystävät, että suuri yleisö. Musiikki on kuin lähde autiomaassa. Ylempi kuva: Annie Mestariampuja 1996 (modifioitu) Alempi kuva: Ratsailla maailman äärissä. 14 VALOKIILA 2/2005

Musiikkiuran valinta oli nuorelle imatralaissyntyiselle pojalle luonteva. - Olen musikaalista sukua. Suvusta löytyy kanttoreita ja urkutehtailijoita, Martti Tiainen myhäilee. - Jo kouluaikoina soittelin omassa bändissä ja ennen musiikinopintoja ehdin soittaa keikkamuusikkona kymmenisen vuotta. Soitin Tapani Kansan bändissä melko pitkään, ja tahti oli kova: 285 keikkaa vuodessa. - Teatteriala kiinnosti minua jo nuorena: koulupoikana olin mukana joissakin Imatran teatterin musiikkijutuissa. Sibelius-Akatemiasta sukelsin suoraan teatteriin - Se oli sattuma tai kohtalo. Tuttavani oli kapellimestarina Oulun kaupunginteatterissa ja hän tarvitsi sijaisen vuodeksi. Menin vuodeksi ja jäin lähes kymmeneksi. Ruotsin vuodet olivat opettavaisia ja työntäyteisiä. Göteborgin Stora teatern oli oopperatalo, ja siellä tuli kansainvälinen oopperaohjelmisto tutuksi. Nuori keikkamuusikko, 1970. Carmenista Tukkijokeen Vaasassa Martti Tiaisen ensimmäinen musiikkiteatterituotanto oli v. 1993 Bizet`n oopperan musikaaliversio Carmen, johon hän sovitti musiikin. - Carmen-musikaali oli ensimmäinen musikaali Vaasan kaupunginteatterissa lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Suomen teatterikentällä oli vallinnut pitkään musikaaleille kielteinen ilmapiiri. Musikaalin tekemisen traditiota ei ollut. Alku olikin meillä Vaasassa melkoinen shokki, aina harjoituslistojen tekemisestä alkaen. Kukaan ei aluksi näyttänyt tajuavan, että harjoituksiin pitää sisältyä ihan puhtaasti musiikkiharjoituksiakin, Tiainen naurahtaa. teria. On kokemusta, toimiva tuotantotapa, näyttelijöillä on musikaaleissa vaadittavaa monipuolista osaamista hyvän näyttelijäntyön lisäksi, kuten laulutaitoa ja liikunnallisuutta, Martti Tiainen kiittelee. Musiikkiteatterin merkityksestä - Musiikkiteatterilla on tärkeä sija teatterin ohjelmistossa. Usein keskustellaan siitä, mikä teatterin funktio on, taiteellinen vai viihteellinen. Meillä nämä on minusta osattu yhdistää hyvällä tavalla. Yleisö pitää musikaaleista, ja näyttelijöille musiikkiproduktiot ovat aina hyvää koulutusta. Musikaaleja ohjelmistoon löytyy kyllä, mutta yksi puute on: uusia kotimaisia musikaaleja tuotetaan vähän. Onhan uuden tuottamisessa aina riski, usein perinteinen musikaali myy paremmin jo maineellaan. Martti Tiainen on myös itse säveltänyt näyttämömusiikkia. Hän on säveltänyt Vaasan kaupunginteatterille mm. musikaalin Puukkojunkkarit, lasten musiikkisadun Pessi ja Illusia ja Marikki-näytelmän hilpeät laulut. - Säveltäminen on minusta käsityöammatti, sanoo Martti Tiainen. - Se on eräänlaista arkkitehtuuria. On perusidea, sekä osasia, joille luodaan muoto ja joista syntyy kokonaisuus. Nuotintaminen tapahtuu tietokoneella. - Mielessäni on yksi mieluinen aihe, jonka vielä haluaisin tehdä: Bonnie & Clyde -elokuvan pohjalta sävellettävä musikaali, 30 - luvun Chicagoon sijoittuva Romeo ja Julia -tarina. Loistava, dramaattinen ja jännittävä aihe! Ihme ettei sitä kukaan ole vielä toteuttanut Kaukomatkoja ja postimerkkejä Teatterityö on kiihkeätempoista ja sesonkiaika kiireinen. Työn paineista Martti Tiainen irrottautuu kesälomalla. Hän on intohimoinen kaukomatkaaja. - Kesällä lähden matkalle mahdollisimman kauas, missä ei tule tuttuja vastaan ja minne ei kännykkäkään soi Monissa kiinnostavissa paikoissa on tullut käytyä, tänä kesänä olin Kiinassa, viime vuonna USA:ssa, sitä ennen mm. Eritreassa, Malesiassa, Intiassa, Indonesiassa, Meksikossa, Vietnamissa, Japanissa ja Etelä- Afrikassa. Toinen mieleinen harrastus on postimerkkeily Kuva oikealla: It s All Right with Me, 1994. Kiinan keisarin asussa. Muisto Kiinan-matkalta. Carmen oli kuitenkin hyvä alku. Sitä seurasivat Tango veressä, operetti Mustalaisruhtinatar, Annie Mestariampuja, Elvis ja John, Myrskyluodon Maija, Kiss Me Kate, Puukkojunkkarit, Cabaret, Enkeleitä Broadwayllä, Jääkärin morsian ja monet muut, viimeisimpänä tämän syksyn uutuus, Tukkijoella. Martti Tiainen oli 90-luvulla johtamassa orkesteria myös useissa vaasalaisissa oopperatuotannoissa. - Tänä päivänä Vaasan kaupunginteatterilla on hyvät valmiudet tuottaa musiikkiteatja siinä erityisesti väärennösten keräily. Olen harrastanut sitä kouluajoilta lähtien. Kokoelmassani on jo kolmisentuhatta kappaletta. Kuluneita 30 vuotta ja tulevia työvuosia Martti Tiainen ajattelee hyvillä mielin. - Tämä on ollut kauhean hauskaa. Monenlaista on tullut tehtyä, kaikkea Bachista poppiin. Yksi osa-alue kuitenkin on, jota en ole vielä kokeillut, se on musiikkikriitikko! Ehkä sekin aika vielä tulee maestro nauraa. Teksti Kirsi Sand

Antti Tuuri: KÄÄRMEENPÄÄN POLKIJA Ohjaus Petteri Sallinen (vier.) Lavastus ja puvut Pekka Ojamaa (vier.) Koreografi Mia Wiik (vier.) Musiikki Patrick Lax KANTAESITYS 4.2.2006 Suuri näyttämö Romeo Kirjailija Antti Tuurin uutuusnäytelmä KÄÄRMEENPÄÄN POLKIJA on kiehtova ja ajatuksia herättävä tarina Pohjanmaalta. Jaakko Wallenberg elää ja vaikuttaa Pohjanmaalla 1700-luvun loppupuolella. Hänen elämäänsä siivittävät vakaa ja omintakeinen usko sekä sinnikäs yrittäjyys lasimestarina ja alueen ensimmäisenä lasitehtailijana. Hengellisen liikkeen päämiehenä Wallenberg joutuu ristiriitaan esivallan kanssa ja maksaa vakaumuksestaan kalliin hinnan. Värikkään tahtomiehen avioliittoa koettelevat niin maallisen elämän viettelykset kuin raivoisa tulipalokin, joka ratkaisevalla tavalla muuttaa hänen elämänsä suunnan Piirros: Pekka Ojamaa Näytelmä perustuu Antti Tuurin uusimpaan romaaniin Wallenberg. Tapahtumat sijoittuvat Pohjanmaan historiaan, mutta yhtymäkohtia nykyisyyteen ei tarvitse kaukaa hakea. Voimakas usko ja periksi antamaton yrittäjyys ovat kestäviä arvoja Pohjanmaalla tänäkin päivänä. Myös kamppailu vallanpitäjiä ja sortavaa hallintoa vastaan tuntuu tutulta. Tarinassa on kuitenkin ennen kaikkea kysymys kiihkeästä oikean elämän etsinnästä. Missä on totuus? Käärmeenpään polkijan ohjaa vierailijana Petteri Sallinen ja lavastaa ja puvustaa vierailijana Pekka Ojamaa. Koreografina vierailee Mia Wiik. Näytelmän intensiivisestä musiikista vastaa Patrick Lax. Näytelmän kantaesitys on 4. helmikuuta 2006 suurella näyttämöllä. K Ä Ä R M E E N P Ä Ä N P O L K I J A Ihmisen elämä on aina pyrkimistä johonkin parempaan, isompaan ja kauniimpaankin. Pohjanmaalla on elänyt maan hiljaisten liike, jonka jäsenet halusivat kuunnella omantuntonsa ääntä, koska se kertoi heille mikä oli oikein ja väärin; oikean mukaan he halusivat elää ja taivastietään kulkea. Valtaapitävien tuomio heille oli selvä; omantunnon äänen sijasta oli parempi kuunnella kirkonmiesten ja esivallan käskyjä. Liikkeen päämiehiä ajettiin maanpakoon ja vietiin vankeuteen; Kuva: Pertti Nisonen viimeisin tuomio oli Kauhavalla eläneen lasimestari Jaakko Wallenbergin tuomitseminen kuolemaan. Wallenbergin maine mustattiin vuosisadoiksi. Käärmeenpään polkija kertoo Jaakko Wallenbergistä ja hänen vaimostaan Mariasta, taivaallisesta morsiamestaan, Liisa Kustaantyttärestä, opetuslapsistaan, pelastuksen junnulla kilvoittelemisesta, nousemisesta korkealle vuorelle, lankeemuksistakin, ihmisten elämästä silloin ja nyt. Antti Tuuri 16 VALOKIILA 2/2005

etsii onnea Käsikirjoitus Lasse Hjelt Ohjaus Lasse Hjelt KANTAESITYS 23.2.2006 Pieni näyttämö Julia Taustafondi: Timo Uusikylä. Portti: Farkhod Khalimov. Kuva Virpi Laakso. Vaasan kaupunginteatterin ja Kuula-opiston yhteistyö Esiintyjinä Kuula-opiston laulu-, tanssi- ja soitto-oppilaat Sindin prinssillä on pulma. Hän haluaa löytää onnen. Onnea ei saa kerjäämällä. Onnen saavuttaa tarmolla, työnteolla ja neuvokkuudella. Ehkä myös ystävien avulla. Luja tahto siirtää vaikka vuoren, rakkaus voittaa kaiken. Ystävien avulla Sindin prinssi löytää onnen jännittävien seikkailujen jälkeen. Vai löytääkö? Talven pakkasiin saadaan lämmin tuulahdus salaperäisiltä itämailta, kun pienelle näyttämölle valmistuu itämainen satu SINDIN PRINSSI lapsille ja koko perheelle. Näytelmän onnea etsivän prinssin seikkailuista on kirjoittanut Tuhannen ja yhden yön satujen innoittamana Lasse Hjelt, joka myös ohjaa esityksen. Näytelmä tuotetaan Vaasan kaupunginteatterin ja Kuula-opiston yhteistyönä. Esiintyjinä nähdään Kuulaopiston laulu-, tanssi- ja soitto-oppilaita. Näytelmän kantaesitys on 23. helmikuuta 2006. Vaasan Teatteriklubin toiminta syksyllä 2005 Syyskauden toiminnan aloitamme jäsenillalla 22.9. klo18.00 Kulmassa ja jatkamme klo 19.00 musikaalilla Tukkijoella, joka on ylistyslaulu rakkaudelle, Suomen luonnolle ja kohiseville koskille. Toinen jäsenilta on 30.11., jolloin esityksenä on toinen uutuus Piina, Stephen Kingin kauhuklassikko Juliassa. Ilta alkaa syyskokouksella 17.45, jatkuen jäseniltana klo 18.00 ja esityksellä klo19.00. Lipun hinta Tukkijoelle on 23 ja Piinaan 10. Liput varataan itse viim. viikkoa ennen näytöstä. Teatterimatkalle suuntaamme 8.10. Kokkolaan ja päivänäytöksenä on teatterin 100-vuotisjuhlanäytäntö Luistelijain kuningas. Musikaali kertoo taitoluistelun perustajan Jackson Hainesin uskomattomasta elämästä. Matkalle lähdetään kaupunginteatterin takaa klo 11.00, paluu esityksen jälkeen Vaasaan, matkan hinta 37. Tampereen teatteriin lähdemme katsomaan Tennessee Williamsin klassikkoa Kissa kuumalla katolla, kamppailua elämästä ja luopumisesta, uuden alusta 19.11. päivänäytökseen. Lähtö teatterin takaa klo 11.00 ja paluu esityksen jälkeen, matkan hinta 40. Ilmoittautuminen Kokkolaan 15.9. ja Tampereelle 18.10. mennessä sihteerille Tarja Autiolle iltaisin puh. 312 9373 tai Vieno Vaaranmaalle puh. 315 2085, jonka jälkeen matkan hinta yhdistyksen tilille 567008-243782. Kaupunginteatterin muihin esityksiin jäsenhinnat ovat Tukkijokimusikaaliin 23 ja puhenäytelmiin 12. Uudet jäseniksi haluavat voivat ilmoittautua sihteerille. Seuratkaa myös paikallislehtien toimintapalstoja. Hyvää teatterisyksyä!

18 VALOKIILA 2/2005

Uusi näyttelijä Elina Luukkonen on Hämeen tyttöjä Kuva: Virpi Laakso Näyttelijä Elina Luukkonen on aloittanut työn Vaasan kaupunginteatterissa elokuussa. Puoliso, Juha Luukkonen, on samaan aikaan aloittanut talossa ohjaajana. Nuori, keväällä Teatterikorkeakoulusta valmistunut Elina on syntyisin Hämeestä. jälkeen 1996 pidin välivuoden ja opiskelin sitten Stadiassa neljä vuotta teatteri-ilmaisun ohjaajalinjalla, Elina kertoo. - Teatterikorkeakouluun pääsin vuonna 2001 ja valmistuin näyttelijäksi keväällä 2005. - Näyttelijän ammatti oli haaveeni jo pikkutytöstä lähtien. Ensi kertaa pääsin Hauholta teatteriin 12-vuotiaana. Kappale oli Pikku Pietarin piha, ja siinä oli lapsiroolejakin. Muistan ajatelleeni kiihkeästi: Miten nuo lapset saavat olla tuolla lavalla? Miten ihmeessä teatteriin pääsee? - Vaasaan muutto on jännittävä kokemus. Tämä on ensimmäinen kiinnitykseni ammattiteatteriin. Sopeutumista helpottaa, että Vaasassa on ystäviä, mm. näyttelijä Miina Maasola, johon tutustuin Teatterikorkeakoulun vuosina. Olen myös parin viime vuoden ajan käynyt silloin tällöin katsomassa Vaasan kaupunginteatterin esityksiä. - Koulutus antoi hyvät perusvalmiudet ammattiin. Koulussa opin myös itsenäisyyttä taiteilijana. Tajusin, että ei tule ketään suurta gurua, ohjaajaa, joka minusta tekisi suuren taiteilijan. Minun on itse löydettävä itsestäni taiteilija ja näyttelijä, on toteutettava omia näkemyksiäni. Siinä auttavat sekä työ että elämänkokemus. - Unelmaroolini? Minua kiinnostavat erityisesti klassikkonäytelmät. Niissä on upeita rooleja ja ne ovat aina ajankohtaisia. Olen intohimoinen teatterintekijä. Teatterissa minua kiinnostavat monet muutkin osaalueet kuin näytteleminen, esimerkiksi ohjaaminen, kirjoittaminen ja soveltava draama. On kuitenkin hyvä muistaa, että on muutakin elämää kuin teatteri. Teatteri ammentaa aiheensa elävästä elämästä, sen arjestakin. Ilman sitä ei olisi teatteriakaan! - Olen syntynyt Hämeenlinnassa ja asunut koko lapsuuteni Hauholla maalaisympäristössä. 16-vuotiaana pyrin ja pääsin Helsinkiin ilmaisutaidon lukioon. Ylioppilastutkinnon - On hienoa päästä tekemään työtä ammattiteatterissa. Olen mukana Tukkijoessa ja Rikhard III:ssa, lisäksi paikkaan naisroolin Elling-näytelmässä, Elina kertoo. ROMEO NÄYTTÄMÖ SUURI NÄYTTÄMÖ ROMEO Teksti Kirsi Sand 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 1 2 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 2 3 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 3 4 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 4 5 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 5 6 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 6 7 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 7 8 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 8 9 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 9 10 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 10 11 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 11 12 277 278 279 280 281 282 283 284 285 286 287 288 289 290 291 292 293 294 295 296 297 298 299 300 301 302 12 13 303 304 305 306 307 308 309 310 311 312 313 314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 13 14 329 330 331 332 333 334 335 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 347 348 349 350 14 15 351 352 353 354 355 356 357 358 359 360 361 362 363 364 365 366 367 368 369 370 15 VASEN OIKEA VALOKIILA 2/2005 19

20 VALOKIILA 2/2005