Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 01/2014, 23.12.2013 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2014:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallitus on 26.11.2012 myöntänyt keräysluvan 2020/2012/361 Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle kerätä varoja 1.1.2013-31.12.2014 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Vanha huijaus Venäläiseen perinteeseen tulee säästää rahaa hautajaisia varten. Kylillä on taas kierrellyt huijareita, jotka ovat ilmoittaneet vanhuksille, että ruplan setelit tullaan vaihtamaan. Mutta he voivat kirjoittaa todistuksen, jonka avulla saa rahansa pankista. Sitä varten vain pitää kirjoittaa ylös setelien numerot. Kun vanhus sitten on latonut rahat pöydälle, ystävälliseltä tarkastajalta ei löydy paperia. Kun vanhus lähtee hakemaan paperia, tarkastaja ja rahat ovat kadonneet, kun hän palaa. Eräältä vanhukselta vietiin 115000 ruplaa (noin 2500 euroa eli noin vuoden keskieläke). Ihmettelen, että ihmiset eivät opi. Näitä huijareita on ollut muutaman vuoden välein. Ja aina on niitä, jotka lankeavat heidän ansaansa. 2. Uusia mummoja Kiitos joulupakettikeräykseen tulleista lahjoituksista! Kävin Puškinissa katsomassa, miksi jotkut seurakunnan jäsenet eivät olleet hakeneet joulupakettiaan. Samalla kävin viemässä yhden Suomesta tulleen kirjeen eräälle puškinilaiselle, joka kuulemma oli jo vuosia sitten muuttanut Suomeen. Hänen tyttärensä oli pihalla ja kysyin, onko äiti todella muuttanut suomeen. Ei! Sanoin, että voin antaa hänelle ehtoollista, jos hän haluaa. Juttelin vanhuksen kanssa.
Hän sanoi käyneensä kirkossa viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Kun toimitin ehtoollista, hän alkoi itkeä ja iloitsi, kun sanoin, että tulen reilun kuukauden päästä seuraavan kerran. Otin tyttäreltä puhelinnumeron ja hän sanoi olevansa aina kotona, mitä joskus käy kaupassa ja muilla asioilla. En ymmärrä, kuka keksi, että hän on lähtenyt Suomeen. Onneksi Suomeen (oikeasti) muuttanut sukulainen laittoi kirjeen seurakuntaa (vertaa alla juttu Venäjän postista) ja kirjeen takia lähdin käymään paikan päällä. 3. Myöhässä Eräällä kylällä inkeriläisvanhus kertoi, kuinka Stalinin aikana salainen poliisi KGB myöhästyi. He tulivat vangitsemaan miestä, joka oli kuollut jo vuotta aikaisemmin. Eivät millään tahtoneet uskoa, piti näyttää kuolintodistus ja kaikki. 4. Suo siellä, vetelä täällä Olin alkuvuoden Venäjällä, vaikka en käykään kylillä vapaapäivinä silloin lapset ja lapsenlapset ovat tapaamassa vanhuksia. Sen verran annoin periksi, että Vennään jouluna eli 7.1. kävin jo kylillä. Ensimmäinen työpäivä Venäjällähän oli vasta 9.1. (ei 8.1., kuten viime kirjeessäni väitin). Ajattelin, että teen kaikessa rauhassa rästiin jääneitä paperitöitä. Mutta eihän se onnistunut olen varmaan allerginen paperitöille. Ajattelin, että saan samalla laihdutettua muutaman kilon, kun en syö kylillä. Mutta kävi päinvastoin: illalla tuli syötyä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Aika kävi pitkäksi, kun ei ollut mitään tekemistä. Tai olisi ollut, mutta ei halua tehdä. Tämä on tärkeä esirukousaihe: yksinäiset lähetit voivat kokea suuret juhlat hyvin raskaina. Venäjällä uusi vuosi on nimenomaan perheen juhla nuoret juhlivat sitä ystävien kanssa. Niinpä ulkomaalainen helposti jää myös ulkopuoliseksi. Minulla ei ole ajankäyttöongelmia niin kauan kuin kirjoja riittää. Lukeminen kannattaa aina mainosti aikanaan Jörn Donner. Mutta toivottua painonpudotusta ei tullut. 5. Kallis korruptio Sotzin (tai Sochin tai Sotšin) talviolympialaisista tuli historian kalleimmat. Lopullista hintaa ei vielä tiedetä, mutta ilmeisesti se kohoaa yli 50 miljardin dollarin eli on suunnilleen Suomen valtion vuosibudjetin tasolla. Alun perin summan piti olla vain noin neljännes siitä. Yksi suuri syy kustannusten nousuun on korruptio. St.Petersburg Times -lehdessä oli juttu siitä, kuinka venäläinen liikemies ihmetteli, kuinka tyhmiä suomalaiset virkamiehet ovat. Hän antoi rakennusluvan ilmaiseksi, vaikka monin tavoin annoin ymmärtää, että olen valmis maksamaan! Hän menetti omaisuuden! Suomi on korruptiotilastoissa sijalla 3, vaikka pärjäsikin hieman huonommin kuin aikaisemmin. Venäjä paransi asemiaan, mutta jäi edelleen sijalle 127. Vielä huonommin meni Sleyn lähetyskentistä Kenialla (136), Myanmarilla (157) ja Etelä-Sudanilla (172). Maita oli kaikkiaan 175. Venäjää paremmin pärjäsivät: Sambia (83), Viro (28) ja Japani (18). Erään tutkimuksen mukaan korruptio maksoi Venäjälle kahtena viime vuonna 271 miljardia dollaria (noin 200 miljardia euroa). Koko lista löytyy http://www.transparency.org/whatwedo/pub/cpi_2013 6. Uutta maantiedettä vai politiikkaa Kun tulin joulukuussa Vaalimaalta Venäjälle, sain Saunalahdelta vietin: Roaming-hinnat Ruotsissa Samanlainen viesti tuli myös tammikuun puolivälissä Tuutarissa ollessani. Onkohan Saunalahdella ihan oma maantiede. Vai onko maailmanpolitiikassa tapahtunut suuria minun huomaamattani. 7. Uusi ruplan merkki Se merkki, jonka oletin voittavan kilpailun, myös voitti sen. 61 % äänestäjistä kannatti sitä. Merkin ongelma on se, että siinä on latinalainen P-kirjain joka kyrillisissä kirjaimissa on R. Venäjän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina totesi, että se ei ole suuri ongelma: Eihän dollarikaan ala S- kirjaimella! Viime vuoden töistä ja tilastoista Vuoden ensimmäisessä lähetyskirjeessä pitäisi luoda jonkinlainen katsaus menneeseen vuoteen. Työni jatkui entisenlaisena eli siinä oli viisi osaa:
1. Suomenkieliset jumalanpalvelukset 2. Kyläkäynnit ja seurat inkeriläisvanhusten luona 3. Työaluevastaavana toimiminen eli kentän byrokratian hoitamista 4. Julistustyötä Suomessa. Tilaisuuksia on ollut vain vähän, merkittävin on ollut Helsingin Luther-salilla pidetty raamattuluentosarja Toisesta Mooseksen kirjasta. 5. Konserttikiertueet Suomessa, noin 10 päivää keväällä ja syksyllä. Viime vuonna oli myös muutamia konsertteja Virossa. Konserttien järjesteleminen on jopa hankalaa, kun olen niin vähän Suomessa ja sähköpostit jäävät joskus viikoiksi roikkumaan onneksi on myös nopeita vastaajia. Itse kiertueet ovat lähes lomaa, on vain konsertti illalla tai sunnuntaina ehkä jumalanpalvelus ja kaksi konserttia. Konserttien kautta olen pystynyt pitämään yhteyttä sekä nimikkoseurakuntiini että useisiin Inkerin kirkon seurakuntien ystävyysseurakuntiin. Riitta epäilee, että minulla on taipumusta autismiin, koska olen niin kiinnostunut luvuista yleensä lasken tavarajunien vaunujen määrän, kun odotan tasoristeyksen avautumista yleensä noin 65. Niinpä tässä joitakin tilastotietoja viime vuodesta: jumalanpalveluksia oli 82, joka on 4 enemmän kuin edellisenä vuonna kyläkäyntejä oli 386, joka oli 10 enemmän kuin edellisenä vuonna päivätilaisuuksia oli 49, joka on 2 enemmän kuin edellisenä vuonna. Suurin osa päivätilaisuuksista oli seuroja kylillä. kaikkiaan eri tilaisuuksia oli 575, joka on 7 enemmän kuin edellisenä vuonna ja sama kuin vuonna 2011. Työ on siis jatkunut aika lailla samalla tavalla kuin edellisinä vuosina. Muutamia seurakuntalaisia kuoli, mutta vastaavasti tuli muutamia uusia kyläkäyntipaikkoja. Puškinissa ja Tuutarissa käyn katsomassa seurakuntalaisia noin kerran kuukaudessa, Hatsinassa käymme noin kerran kahdessa kuukaudessa, mutta Skuoritsassa joitakin seurakuntalaisia käydään katsomassa vain kerran vuodessa. Inkeriläistyötä riittää vielä noin kymmeneksi vuodeksi, nuoremmat seurakuntalaiset ovat jo lähes täysin venäjänkielisiä. Jos jäisin eläkkeelle aikaisimpana mahdollisena ajankohtana, edessä olisi vielä 8 työvuotta. Jos taas (tämän hetken) myöhäisimpänä ajankohtana, työvuosia olisi vielä 12. Mutta olen sanonut, että kun minun eläkkeelle jäämisen aika tulee, silloin eläkeikä on jo 70 vuotta joka on sinänsä ihan oikein, että eliniänodote on kasvanut viime vuosikymmeninä monta vuotta. Uskomatonta roskaa Olin jo pitemmän aika ajatellut hankkia antikvariaatista Rosa Liksomin kirjan Hytti numero 6, joka voitti vuonna 2011 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sain se Riitan siskolta lainaan ja luin sen uudenvuoden vapaiden aikaan. Kirjaa on kehuttu terävästä Neuvostoliiton lopun kuvauksesta. Kirja on suorastaan uskomatonta roskaa. Sen päähenkilöt ovat Siperian radalla matkustavat suomalaistyttö ja vankilassakin istunut venäläismies. Venäjällä todellakin voidaan laittaa miehiä ja naisia samaan hyttiin nukkumaan. Mutta koko kirjan idea on harhainen. Mies puhuu seksistä koko ajan. Se ei ole Venäjällä mahdollista. Neuvostoliitossa se oli vielä vähemmän mahdollista. Jos asiaa perustellaan sillä, että mies oli entinen vankilakundi, niin ei se asiassa paljon auta. Olisi yhtä uskottavaa selittää, että tunteistaan iloisesti ja vapaasti kertova suomalaismies olisi perikuva suomalaisuudesta. Ehkä sellaisiakin on, mutta he ovat poikkeuksia. Tietysti kirjassa oli myös lesborakkautta, joka on Venäjällä kaikkea muuta kuin suosittua nykyäänkin, saati sitten Neuvostoliitossa 1980-luvulla. Mutta ilman sitähän länsimainen kirjailija ei ole ajan tasalla. Kuten uussananlasku sen sanoo: Niin muuttuu maailma lesboseni! Kuten aikanaan Euroviisuissa Suomen kohdalla: Nolla pistettä! Meni kerta heitolla usko Finlandia-palkintoon. Ja alan epäillä, että Vladimir Batuhtin on oikeassa, kun hän sanoi: Pian te länsimaiden kristityt tulette hakemaan Venäjältä turvaa ja oikeutta! (Vertaa myös alla oleva kappale) Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että Suomessa(kaan) ei ymmärretä sitä, että Venäjä ei halua kulkea länsimaista liberalismin tietä. Kun ei saada Venäjää mukaan samaan kehitykseen, suututaan. Miksi ei suututa esimerkiksi Intiaan, jossa homoseksuaalisuus on lailla kielletty. Tulee mieleen Toisen Pietarin kirjeen toisen luvun jae 22: Heidän on käynyt juuri niin kuin sananlaskussa sanotaan: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."
Ollapa (englantilainen) muslimi! Englantilainen tavarataloketju Marks&Spencer siirsi muslimityöntekijän kassalta leipäosaston myyjäksi, koska hän ei suostunut lyömään kassaan alkoholia jonka juominen on vastoin islamin opetuksia. Jos hän olisi ollut tunnustava kristitty, hänet olisi ilman muuta erotettu uskonnollisena fanaatikkona. Syksyllä Venäjällä puhuttiin uutisesta, jonka mukaan Manchesterissa oli avattu ateistien kirkko. Maallistuneet toimittajatkin ihmettelivät, mitä kirkossa oikein tehdään. Hyvä kysymys sinällään! Tulee mieleen vanha kunnon Neuvostoliitto: toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset! Kuka vahtii ketä? Mennessäni joulukuussa Venäjälle, ihmettelin tullimiehen intoa tutkia autoani. Jopa etuovi aukaistiin. Kun jatkoin matkaa, ymmärsin, mistä oli kysymys: tullimies varasti autoni lukkopulttien avaimen. Olisin tietysti voinut kääntyä takaisin ja valittaa asiasta. Mutta millä olisin todistanut tapahtuneen? Lisäksi olisin varmasti seisonut pitkään tarkastuksessa ja jatkossa olisin todennäköisesti ollut merkitty mies. Ainoa ongelma oli saada lukkopultit pois ilman avainta. Mutta piikkaussarjalla ja apinan raivolla sekin onnistui. En ole vielä löytänyt uusia lukkopultteja liike, josta vanhat ostin, on lopettanut tuon pultin myynnin. Pitää vielä kysellä rengasliikkeistä. Oma vika, mitä jätin auki sen lokeron, jossa avain oli. En kyllä ymmärrä, mitä tullimies aikoo lukkopultin avaimella tehdä. Ilmeisesti hän luuli sitä joksikin muuksi. Poliittisten vankien vapautus ilman politiikkaa? Presidentti Putin armahti entisen öljymiljardööri Mihail Hodorkovskin, joka saman tien lensi Saksaan ja on sieltä jatkanut matkaansa jo ainakin Sveitsiin. Hodorkovski antoi lausunnon, että ei aio osallistua politiikkaan eikä liike-elämään rahaa elämiseen on kuulemma tarpeeksi. Mutta hän ilmoitti tekevänsä kaikkensa Venäjän poliittisten vankien vapauttamiseksi. Miten se tapahtuu, jos hän ei osallistu politiikkaan? Meditoimalla? Ihmettelen (poliittisten) toimittajien yksinkertaisuutta. Vai onko niin, että nykyään politiikalla tarkoitetaan vain puoluepolitiikkaa? Kouluaikoina opetettiin, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Omistusasunnon unelma St.Petersburg Timesissä oli juttu, jonka mukaan kahden makuuhuoneen asunto maksaa Pietarissa keskimäärin noin 2.9 miljoonaa ruplaa (noin 64000 euroa). Keskipalkka on 31234 ruplaa (noin 700 euroa). Eli asunnon ostamiseen tarvitaan noin 7.7 vuoden palkka. Toki täytyy muistaa, että edelleen osa palkoista maksetaan pimeänä eli ilman veroja, joten todellinen keskipalkka on korkeampi. Kun pitää elääkin, asunnon maksamiseen menee paljon enemmän kuin kahdeksan vuotta. Lontoossa luin vähän vastaavan uutisen. Viime vuonna Lontoossa asuntojen hinnat nousivat reilusti enemmän kuin keskivertopalkka, muistaakseni keskivertoasunnon hinta nousi vuodessa noin 60000 euroa. Toimittaja totesi, että ansaitsemme enemmän asunnolla kuin työllä. Voihan sen niinkin ajatella, mutta minusta pitäisi ennemmin kysyä, kuinka nuori ihminen voi ostaa asunnon, kun edes kaiken palkan säästäminen ei toisi sitä lähemmäksi, vaan asuntojen hinnat karkaavat yhä kauemmas. Yksipuolinen/yksinkertainen toimittaja tässäkin asialla. Osalla venäläisiä ei moisia ongelmia ole. Toisen St.Petersburg Timesin jutun mukaan rikkaat ovat alkaneet pienentää asuntojaan: nyt ei enää kysytä niin paljon 600 neliön taloja, vaan monet tyytyvät pieniin 300 neliön taloihin.
Narvan seurakunnan konkurssi? Tallinkin lautalla on jaossa ilmaislehteä The Baltic Guide. Sen joulukuun numerossa oli juttu, jossa kerrottiin, että Narvan luterilaista seurakuntaa uhkaa konkurssi, koska oikeus on määrännyt sen maksamaan kirkon remontoineelle rakennusfirmalle 530000 euroa ja määrännyt kaikki seurakunnan varat jäädytettäväksi. Juttu on ihan hullu. Rakennusfirma väittää, että se on rakentanut ja rakentanut, vaikka seurakunta ei ole maksanut sille mitään. Kuka uskoo moista? On selvää, että rahaa on saatu, muuten rakennustyöt olisi keskeytetty jo ajat sitten. Mutta nyt firma on saanut hävitettyä kaikki todisteet maksuista. Saa nähdä, kuinka käy. Eesti kirik lehdessä oli myös juttu asiasta ja siinä kerrottiin, että Eestin kirkon keskusjohto jättää seurakunnan yksin eikä enää auta sitä millään lailla. Onneksi Inkerin kirkossa jo aikaa sitten tehtiin päätös, että kaikki kirkot ovat kirkon keskusjohdon omaisuutta ja se vastaa niiden kunnostuksesta jne. On käsittämätöntä, että tuollainen valtava remontti oli vain seurakunnan hoidossa eikä kirkko määrännyt siihen asiantuntijaa. Venäjän posti on kuuluisa hitaudestaan. Huumori on välttämätöntä Pietari-Moskova-matka vastaa noin Helsinki-Oulu-matkaa tulisi viedä valtion ohjeiden mukaan korkeintaan 11 päivää. Eli keskimääräiseksi nopeudeksi tulee noin 2 km/h kävellen olisit jo perillä! Keskimääräinen postin toimitusaika oli 12 päivää vuonna 2009, vuonna 2013 se oli kasvanut 15 päivään. Vain 37 % tavallisista kirjeistä saapuu kymmenen päivän sisällä, vuonna 2009 lähes puolet enemmän eli 70 %. Yritykset valittavat, että laskut menevät niin hitaasti perille, että ne maksetaan lähes aina myöhässä. Ymmärtäähän sen, kun kukaan ei Neuvostoliiton kaaduttua ole muistanut kertoa, että troikan eteen pitää kesäksi vaihtaa kärryt reen sijaan. Tällä hetkellä ei ole erityisiä toiveita. Tavaraa kaivataan Venäläisiä erikoisuuksia Syyskuussa 2013 liikennesakot muuttuivat Venäjällä. Eräässä tietokoneliikkeessä oli mainos, johon oli koottu pääkohtia uusista sakoista. Jos ajaa 20-40 kilometriä ylinopeutta, saa sakkoa 500 ruplaa eli noin 11 euroa. Jos ajaa ylinopeutta 40-60 kilometriä, saa sakkoa aina 1500 ruplaan asti, siis maksimissaan noin 33 euroa. Jos ajaa ylinopeutta 60-80 kilometriä, saa sakkoa aina 2500 ruplaan (noin 55 euroa) tai menettää ajokortin enimmillään puoleksi vuodeksi. Jos ajaa ylinopeutta enemmän kuin 80 kilometriä, saa sakkoa 5000 ruplaa (noin 110 euroa) tai menettää ajokortin aina puoleen vuoteen asti. Jos uusii 40-60 kilometrin ylinopeuden, joutuu maksamaan sakkoa aina 2500 ruplaan (noin 55 euroa) saakka. Jos uusii 60-80 kilometrin ylinopeuden, voi menettää ajokortin aina vuoteen asti. Samoin, jos uusii yli 80 kilometrin ylinopeuden. Jos ajaa päin punaisia valoja, saa ensimmäisellä kerralla sakkoa 1000 ruplaa (noin 22 euroa), toisella kertaa sakkoa tulee 5000 ruplaa (noin 110 euroa). En tiedä, kuinka pitkä aika uusimiseen lasketaan. Lienee vuosi edellisestä rikkomuksesta tai kalenterivuosi. Ei ole ihme, että rikkaat ajavat kuin siat pellossa. Käytännössä myös toisen, kolmannen ja jne. kerran voi hoitaa rahalla silloin raha ei vain päädy valtion kassaan, vaan poliisin taskuun. Ja silloin summat voivat olla suuriakin. Kuulemma rattijuoppo joutuu maksamaan jo ensimmäisellä kerralla 25000 ruplaa (noin 550 euroa).
Huomaa se, että alle 20 kilometrin ylinopeudesta ei sakoteta lainkaan! Niinpä monella tiellä, jolla on 60 km/hnopeusrajoitus, todellinen nopeus on 80 km/h. Pieni opetuksen sana Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla. Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä. Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. (Saarnaaja 3:1-15) Tämä on Saarnaajan kirjan tunnetuin kohta. Siitä on tehty julisteitakin. Toinen tuttu sana Saarnaajalta on Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! (Saarn 1:2) Olen huomannut, että omat kokemukset usein heijastuvat siihen, mikä jää Raamatusta mieleen. Se, joka askarruttaa mieltä, tarttuu paremmin mieleen. Jos on sairautta, se lyö leimansa siihen, mitä Raamatusta luemme. Saarnaajaa on pidetty suurena pessimistinä ja kyllä hänen tekstistään huokuu tietty pettymys elämään. Vanhan perimätiedon mukaan kirjoittaja oli kuningas Salomo, joka elämänsä loppupuolella vieraista kansoista tulleiden vaimojensa houkuttelemana kääntyi pois elävästä Jumalasta palvelemaan epäjumalia. Mutta huomaa jae 14: Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. Kun olemme saaneet aloittaa uuden armon vuoden, tulee muistaa kaksi asiaa: 1. Tämä vuosi 2014 on Herran vuosi, Anno Domini. Se on meille Jumalan lahja. Toivottavasti osaamme käyttää sitä lahjanantajan tahdon mukaan. 2. Aikanaan tämäkin vuosi loppuu. Ja kaikki, mitä saamme aikaan tänä vuonna, aikanaan katoaa. Mutta Jumala pysyy ikuisesti. Rukousaiheita: - Terveys. Vanha nivelvaiva on viime aikoina ollut parempi eikä ole juuri vaivannut. - Pääsiäisen ajan konserttikiertue. Ei ole vielä selvää, pääseekö vakiosäestäjä Jelizaveta Pantzenko kiertueelle. Tarkoitus on pitää kaksi ensimmäistä konserttia Virossa. - Puškinin ja Kupanitsan seurakuntien tilanne molemmissa vaihtuu kirkkoherra ja molemmissa on ollut erilaisia ongelmia. - Kirkon talous on entistä tiukempi, kun Kirkon Ulkomaanavun avustusta ei tänä vuonna saada. Inkerin kirkon päättäjille viisautta tehdä oikeita ratkaisuja. Kiitosaihe: - Auto meni läpi katsastuksesta tosin muutaman korjauksen jälkeen. Ilmeisesti viimeinen katsastus minun kohdallani, kohta mittarissa on 300000 kilometriä ja on aika vaihtaa auto.