Matti Sivusaari Matti Veli Sivusaari e. Sjöholm syntyi Porissa 20.2.1926. Hänen vanhempansa Taimi ja Yrjö Sjöholm olivat muuttaneet Vaasaan jo edellisenä vuonna, mutta Taimi-äiti kävi yleensä Porissa äitinsä luona synnyttämässä. Matti oli perheen kolmas lapsi, ensimmäinen poika. Kaikkiaan sisaruksia syntyi seitsemän. Matti-poika
Matti kävi keskikoulun Vaasan yhteiskoulussa ja siirtyi sitten työelämään. Hän oli ensin asentajana Valtion Puhelimessa ja vaihtoi sitten Posti- ja Lennätinlaitokseen. Hän työskenteli Lennättimessä koko ikänsä ja pääsi sairaseläkkeelle pari vuotta ennen kuolemaansa kesäkuussa 1976. Sota-aikana Matti tahtoi rintamalle vapaaehtoisena, vaikka oli vielä alaikäinen. Hänet koulutettiin sähköttäjäksi ja lentokoneen konekivääriampujaksi. Hänen nimensä oli jo vuorolistassa seuraavalle pommituslennolle, mutta sitten ehti tulla rauha.
Matilla oli syviä erimielisyyksiä ja yhteenottoja isänsä kanssa, ja sodan jälkeen hän muutti pois kotoa. Hän omisti purjeveneen yhdessä veljensä Juhanin kanssa. Olaviserkku kirjoittaa päiväkirjassaan kesäkuussa 1947, miten pojat hakivat purjeet Matin kaksiosta ja lähtivät veneretkelle, Olavi, Junnu, Jarmo, Laila ja Ressu-koira. Pian piti kuitenkin kääntyä takaisin, kun Ressu tuli merisairaaksi. Matti löysi rakkautensa Valtion Puhelimesta, jossa tämä työskenteli puhelunvälittäjänä. Eeva Sivusaari, o.s. Saareno, s. 24.3.1929 Vaasassa. Heidät vihittiin 20.7.1947.
Kihlapari 30.4.1947 Hääpari Naimisiin mentyään Matti ja Eeva asuivat ensin Matin vanhempien talossa Bonäsintiellä Vetokannaksella, talon alakerrassa. He hankkivat kesäpaikan Vaasan saaristosta, Granskärs örasta. Paikka oli hyvin alkeellinen. Ranta oli kivikkoinen ja pieni mökki pantiin kokoon suunnilleen siitä puutavarasta, jonka tontilta sai irtoamaan. Ensimmäinen oma kesämökki Esikoistytär Anneli Kaarina syntyi tammikuun lopussa 1948 ja isä oli pettynyt, koska oli odottanut poikaa kaveriksi kalareissuille. Vielä pettyneempi hän oli, kun seuraavakin lapsi osoittautui tytöksi, vaikka työnimenä oli ollut Jaakko. Tiina Irmeli syntyi maaliskuun alussa 1953, ja tyttöydestään huolimatta hän oli mukavana kaverina isälle. Vuonna 1954 perhe muutti kaupunkiin uuteen aravataloon Kirkkopuistikko 6:een.
Hankittu kesäpaikka saaressa ei vastannut enää lapsiperheen tarpeisiin ja Matti ja Eeva halusivat vaihtaa paikkaan, jonne pääsisi mannerta pitkin eikä olisi huolta kovista mysrkyistä. He myivät saaripaikan ja ostivat merenrantatontin Alskatista Iskmon niemeltä. Sinnekin oli aluksi pieni venematka, kunnes perille saatiin rakennetuksi tie tontinomistajien, sukulaisten ja ystävien yhteisin ponnistuksin. Anneli: Muutaman kerran jouduimme kuitenkin kovalla myrskyllä rämpimään tontille umpimetsän läpi. Muistan kyykäärmeennahan, jonka isä nosti puun oksalle, sekä hyttyset ja mäkäräiset, jotka parveilivat ympärillä tuhansittain ja tunkivat suuhun ja silmiin. Tiina muistaa, kun Mamma, Laila, Leila ja Nelly tulivat mökille metsän läpi. He olivat harhailleet eksyneinä, kunnes lopulta löysivät perille piimäpurkit kaatuneina ja muut purnukat sekaisin kasseissa. Raivattuaan uudella tontilla lepikkoa sen verran, että saisi vähän jalansijaa, Matti rakensi ensin pikkumökin ja muurasi takan, rakensi vielä rantaan saunan, kaikki omin käsin. Myöhemmin rakennettiin vielä hirrestä isompi mökki ylemmäs rinteeseen. Matti kertoi, miten viisi miestä yritti vetää hirsiä jäätä pitkin mutta eivät onnistuneet. Sitten tulivat hirsiliikkeen ammatilaiset paikalle, kaksi miestä, ja pystyttivät kehikon kahdessa päivässä kaksistaan. Veljet ja ystävät olivat kyllä hyvänä talkooapuna. Jap, 3 hv Matti harrasti mökkeilyä, kalasti, rakensi koko ajan jotakin, kulki Alskatiin ensin polkupyörällä, Tiina 3-vuotiaasta saakka mukana tarakalla, ja myöhemmin mopedilla kesät ja talvellakin, kun vuorasi itsensä sanomalehdillä pakkasta vastaan. Kavereiden kanssa hän teki hienoja meriretkiä Vaasan ulkosaaristoon, mm. Valassaarille. Syksyisin hän toi retkiltään aina pyykkikorillisen puolukoita, joista riitti lähes koko vuodeksi marjapuuroon sekä lihapullien kanssa
nautittavaksi. Kun koko perhe lähti mökille yhdessä, mentiin postiautolla. Perheeseen hankittiin sitten vihdoin pieni auto (Ford Anglia vm. 1964, rekisterinumero VAX-28, harmaa, penkit punaista keinonahkaa), joka teki kesämökki- ja muutkin matkat luksukseksi edellisiin verrattuna. Jouluaterialla Pekissä 1960. Vasemmalta: Simo, Tiina, Matti, Eevat ja Mamma, Edessä selin Kristiina, Anneli, Laila ja Äijä. Piirtäminen, maalaaminen ja kirjoittaminen olivat Matille rakkaita harrastuksia. Hän oli luova, huumorintajuinen, hauska persoona, jonka sukulaiset muistavat hyväntuulisena, jekkuilevana persoonana. Tytär Tiina kertoo, että tuntui ihmeellisesltä kuulla anopin tuttavan kertovan yli 40 vuoden takaa, kuinka tällä oli ollut Vaasan lennättimessä niin hauska työtoveri ja tämän vaimo, että vieläkin naurattavat jutut, joita he silloin kertoivat. Eeva ja Matti Jarmon luona Saviolla
Perheessä oli aina myös koira. Ensimmäinen oli saksanpaimenkoira Riitta, joka oli niin älykäs, että osasi avata itse oven, mutta niin tyhmä, ettei osannut varoa autoja. Matti lähetti Riitan Eevaa vastaan iltaisin pimeällä linja-autopysäkille, kun Eeva palasi iltavuorosta. Kerran se lähti Matin perään töihin ja jäi linja-auton alle. Toinen koira oli skotlanninpaimenkoira Perttu. Se oli luonnevikainen ja jouduttiin antamaan pois. Kolmas ja pitkäikäisin oli karkeakarvainen kettuterrieri Tuffi, joka oli rakas perheenjäsen 15 vuotta. Tuffia ennen perheessä oli myös kaksi hamsteria ja marsu, jonka nimi oli Dessi. Se oli niin Anglian näköinen edestä, että sen jälkeen aina autossa huudettiin Dessi!, kun tuli Anglia vastaan. Anne ja Riitta 1950 Anne ja Perttu Tiina ja Tuffi vuonna 1972
Matin isän, Äijän, kuoltua ja Matin äidin, Mamman, muutettua Poriin, Matti ja Eeva lunastivat muilta sisaruksilta Vetokannaksen talon. Sen saamiseksi oli pakko myydä merenrantamökki. Se myytiin tuomari Kangasmaalle, jonka omistuksessa se lienee vieläkin (2012). Tämä tapahtui vuonna 1970. Taloonsa Matti ja Eeva asennuttivat vesijohdot ja keskuslämmityksen sekä kellariin saunan. He asuivat talossa aina Matin kuolemaan saakka. Sen jälkeen Eeva myi talon, myi irtaimen omaisuuden huutokaupassa ja muutti Vaasan keskustaan. Matti oli sairastunut nuoruusiän diabetekseen kaksikymmenvuotiaana ja joutui pistämään insuliinia kaksi kertaa päivässä sekä kantamaan aina sokeripaloja taskussaan sokin varalta. 50-luvulla ja 60-luvun alussa ainakin Vaasan apteekeista sai vielä Pervitiniä (metamfetamiinia), jota Matti käytti tainnuttamaan hirveitä pänsärkyjään. Kun hän vihdoin suostui menemään lääkäriin, kävi ilmi, että päänsärky johtui erittäin korkeasta verenpaineesta. Sen jälkeen päänsärky häipyi oikealla lääkityksellä, mutta silmänpohjat olivat jo tuhoutuneet. Ennen ei osattu hoitaa diabetesta niin kuin nyt, joten viidenkymmenen iässä hänen elimistönsä oli jo ihan lopussa. Aivoinfarktin ja kahden sydänveritulpan jälkeen hän kuoli 4.6.1976 ja haudattiin Vaasan uurnalehtoon. Matti Sivusaari 50 v.