KASVATUSTIETEEN LAITOS

KASVATUSTIETEEN LAITOS KASVATUSTIETEEN LAITOS PL 39 (Bulevardi 18) 00014 Helsingin yliopisto Puhelin 191 28018 (toimisto) 191 28057 (vahtimestari) Fax 191 28073 S-posti ktl-toimisto@helsinki.fi WWW http://www.helsinki.fi/ktl/ Laitoksen johtaja Dosentti Marja Martikainen puh. 191 28001 S-posti: marja.martikainen@helsinki.fi Laitoksen henkilökunta ja vastaanottoajat on esitetty laitoksen verkkosivuilla. Kasvatus- ja opetusopin professorin virka perustettiin Helsingin yliopistoon*) 1.10.1852 ja se on ensimmäinen alan professorin virka pohjoismaissa. Oppituoli oli ensin teologisessa tiedekunnassa, mutta siirrettiin historialliskielitieteelliseen tiedekuntaan 1859. Vuodesta 1937 lähtien on kasvatustieteen professorin virkoja ollut kaksi: suomenkielinen ja ruotsinkielinen. Kasvatustieteen varsinaisen professorin viran haltijat ovat olleet ja ovat seuraavat: Lars Stenbäck 1855 Z. J. Cleve 1862-1882 J. J. F. Perander 1883-1885 Waldemar Ruin 1887-1926 Albert Lilius 1930-1939 J. A. Hollo 1937-1954 Karl Bruhn 1942-1961 Matti Koskenniemi 1955-1972 Peep Koort 1964-1977 Erkki A. Niskanen 1975-1996 Anna-Liisa Sysiharju 1979-1982 Anna-Liisa Leino 1985-1999 Hannele Niemi 1998- Michael Uljens 2000-2003 Laitoksen kolmas professorin virka, kasvatustieteen, erityisesti aikuiskoulutuksen professorin (nyk aikuiskasvatustieteen professorin) virka, perustettiin 1.9.1980. Viran haltijat ovat: Seppo Kontiainen 1983-2002 Yrjö Engeström 2003- Vuonna 1998 laitoksen professorien määrä lisääntyi merkittävästi, kun apulaisprofessorien virkojen nimet muutettiin professoreiksi. Lisäksi laitokseen perustettiin vuonna 2002 uusi kasvatustieteen, erityisesti kasvatussosiologian professorin virka. Kasvatustieteen laitos perustettiin 1955 ja se siirtyi filosofisen tiedekunnan historialliskielitieteellisestä osastosta 1.8.1974 vastaperustettuun kasvatustieteiden osastoon. Kasvatustieteiden osasto muuttui kasvatustieteelliseksi tiedekunnaksi 1.1.1992. Kasvatustieteen laitos on kuulunut 1.1.2004 lukien vuoden 2004 alusta perustettuun käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Laitoksen tehtävät ja hallinto Kasvatustieteen laitoksen tehtävinä ovat aikuiskasvatustieteen ja kasvatustieteen tieteellinen tutkimus sekä siihen perustuva koulutus. Laitos on hallinnollisesti yhtenäinen, mutta jakautuu toiminnallisesti (1) kasvatustieteen, (2) aikuiskasvatustieteen ja (3) pedagogik och vuxenpedagogik -aineiden tutkimukseen ja koulutukseen sekä (4) toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikköön. Oppiaineiden koulutusta järjestetään sekä tutkintojen pääaineopiskelijoille että sivuaineopintoja ja erillisiä opintoja suorittaville. Kaikissa oppiaineissa on perustutkintoja suorittavien opiskelijoiden lisäksi lisensiaatin ja tohtorin tutkintoa suorittavia jatko-opiskelijoita. *) Yliopisto perustettiin Turkuun 1640 ja siirrettiin Helsinkiin 1828. 41

KASVATUSTIETEEN LAITOS Opetuksen ja tutkimuksen järjestämistä varten laitoksen hallintoa hoitavat johtaja ja johtoryhmä. Johtaja on johtoryhmän puheenjohtaja. Kasvatustieteen laitoksen johtoryhmä 1.1.2004-31.12.2006 Jäsenet Professori Patrik Scheinin Professori Jaakko Virkkunen Dosentti Marja Martikainen, pj. Yliopistonlehtori Nina Santavirta Opiskelija Erika Sassi Opiskelija Marjo Pääkkö Varajäsenet Professori Elina Lahelma Professori Merja Ikonen-Varila Assistentti Reetta Mietola Osastosihteeri Minna Mäntykoski Opiskelija Susan Kotiranta-Kettunen Opiskelija Minna Kinnunen Kasvatustieteen laitoksen koulutuksen kehittämisperiaatteet Kasvatustieteen laitoksessa pyritään Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelman (Konsistorin päätös 20.11.2002) mukaisesti siihen, että valmistuvan tutkinto on laadukas ja sisältää alan kansainvälisen akateemisen asiantuntijan osaamisen alueet. Oman alan syvällinen hallinta ja osaaminen ovat siten tutkinnon ydin. Uuden tiedon tuottamiseen liittyvät taidot ja oppimaan oppimisen taidot omaksutaan asiantuntijuuden perustaksi. Laadukkaaseen tutkintoon sisältyvät myös akateemisen kansalaisen yleistaidot, kuten yhteistyö-, viestintä- ja tietotekniikkataidot sekä kielitaitoon ja kulttuurien tuntemukseen perustuva avoimuus kansainvälisyyteen. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan opetuksen ja opintojen kehittämisohjelmassa 2004-2006 (ks. tiedekunnan verkkosivut) linjataan tarkemmin tiedekunnan ja laitoksen lähivuosien opetuksen kehittämistavoitteita jaksolle, jonka aikana siirrytään uuteen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen. Kasvatustieteen laitos on opetus- ja opiskeluympäristö, jossa työskentely perustuu tutkimukseen. Laitos on tiedeyhteisö, jossa jokainen opettaja tutkii ja tulevaisuudessa tutkijat myös opettavat. Opiskeluympäristönä laitosta kehitetään monipuolisella tavalla vuorovaikutukselliseksi ja keskustelevaksi sekä tasa-arvoa edistäväksi. Laitoksessa tuetaan ja kehitetään edelleen korkeatasoiseen oppimiseen ja opettamiseen motivoivaa ilmapiiriä. Tiedekunnan opetuksen kehittämisohjelman mukaisesti laitoksen opetus on suunniteltu siten, että se mahdollistaa kasvatustieteellisen yleissivistyksen lisäksi erikoistumisen ja entistä selvästi yksilöllisemmät opintosuunnitelmat. Opetuskäytäntöjä ja -menetelmiä sekä kuulustelukäytäntöjä arvioidaan ja kehitetään sekä perustutkinto-opiskelussa että jatkoopinnoissa. Opetussuunnitelmassa pyritään toteuttamaan opetuksen sisällöllinen, menetelmällinen ja ajallinen koordinaatio niin, että opinnot voivat edetä tehokkaasti ja opiskelijan työmäärä jakautuu tasaisesti lukuvuoden aikana. 42

KASVATUSTIETEEN JA AIKUISKASVATUSTIETEEN YHTEISET OPINNOT Suomenkielinen kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutus Kasvatustieteellisen alan nykyinen tutkintoasetus (576/95) on tullut voimaan 1.8.1995. Lukuvuodesta 1995-1996 ja sen jälkeen tutkinnon suorittamisoikeuden saaneet opiskelijat ovat opiskelleet alusta alkaen nykyisen tutkintoasetuksen mukaan. Vanhan tutkintoasetuksen mukaisten tutkintojen suoritusoikeus on päättynyt 31.7.2000, josta lähtien myös ennen lukuvuotta 1995-1996 opiskelijoiksi hyväksytyt opiskelijat ovat siirtyneet jatkamaan opintojaan nykyisen asetuksen mukaan. Tutkinnon rakenne Kasvatustieteen laitoksessa voidaan kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon (120 ov, alempi korkeakoulututkinto) ja maisterin tutkintoon (160 ov, ylempi korkeakoulututkinto) johtavina opintoina opiskella pääaineena kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä. Tieteellisinä jatkotutkintoina voidaan suorittaa kasvatustieteen lisensiaatin tutkinto ja kasvatustieteen tohtorin tutkinto sekä filosofian tohtorin tutkinto. Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkintoihin johtaviin opintoihin voi kuulua oppiaineiden ja oppiaineisiin rinnastettavien kokonaisuuksien perus-, aine- ja syventäviä opintoja, monitieteisiä opintokokonaisuuksia, kieli- ja viestintäopintoja, vapaasti valittavia opintoja sekä ammatillisia valmiuksia antavia opintoja ja harjoittelua. Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnoissa pääaineen perusopintojen laajuus on 15 opintoviikkoa, aineopintojen laajuus perusopintojen kanssa 35 opintoviikkoa ja syventävien opintojen laajuus yhdessä perusopintojen ja aineopintojen kanssa 55 opintoviikkoa. Syventäviin opintoihin kuuluu lisäksi 20 opintoviikon laajuiset tutkielmaopinnot, jotka sisältävät pro gradu -tutkielman ja sen tekemistä tukevat seminaarit. Kasvatustieteen maisterin (KM) tutkintoon voi edetä suoraan suorittamatta kandidaatin tutkintoa. KM-tutkintoa varten opiskelijan on suoritettava kieli- ja viestintäopinnot 8 ov, pääaineessa harjoittelu ja 75 opintoviikon laajuiset syventävät opinnot, joihin sisältyy pro gradu -tutkielma sekä sivuaineiden opintoja vähintään kahdessa aineessa siten, että toisesta suoritetaan vähintään 35 opintoviikon ja toisesta vähintään 15 opintoviikon laajuinen opintokokonaisuus. Pro gradu -tutkielmaan liittyen tulee suorittaa kypsyysnäyte, ellei sitä ole suoritettu samankielisenä saman tieteenalan alempaan korkeakoulututkintoon kuuluvana. Tutkinnon vähimmäislaajuuden saavuttamiseksi tutkintoon voidaan sisällyttää lisäksi vapaasti valittavia opintoja. Tutkinnon pakollisten opintojen osuus, joka sisältää pääaineen opinnot, kieli- ja viestintäopinnot sekä harjoittelun, on kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa n. 50 ov ja maisterin tutkinnossa n. 90 ov. Valinnaisten opintojen osuus, joihin voidaan katsoa kuuluvan sivuaineet ja vapaasti valittavat opinnot, on sekä kandidaatin että maisterin tutkinnoissa varsin laaja (n. 70 ov). Sivuaineita ja vapaasti valittavia opintoja valitessaan opiskelija voi suunnata tutkintoaan kiinnostuksensa ja uratavoitteittensa mukaan. Sivuaineeksi tutkintoon voidaan sisällyttää Helsingin yliopiston tai muun yliopiston tutkintovaatimusten mukainen oppiaine tai oppiaineeseen rinnastettavissa oleva opintokokonaisuus tai monitieteinen opintokokonaisuus. Samaan kasvatustieteen kandidaatin tai kasvatustieteen maisterin tutkintoon ei voi sisällyttää sekä kasvatustieteen että oppiaineen pedagogik arvosanoja eikä aikuiskasvatustieteen ja oppiaineen vuxenpedagogik arvosanoja. Jos kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opinnoissa on samoja opintoja, edellyttää aineiden samaan tutkintoon sisällyttäminen yhteisten/päällekkäisten opintojen täysimääräistä korvaamista opintokokonaisuudesta vastaavan henkilön määräämällä tavalla. 43

SUOMENKIELINEN KASVATUSTIETEEN JA AIKUISKASVATUSTIETEEN KOULUTUS Tutkintoon voi myös sisällyttää opettajan pedagogisen kelpoisuuden tuottavat opettajan pedagogiset opinnot. Opettajan pedagogiset opinnot voi suorittaa myös erillisinä tutkinnon jälkeen. Opintoihin järjestetään erillinen valinta, johon sisältyy soveltuvuuskoe. Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnon suorittamiseen liittyvistä määräyksistä on tarkemmin opinto-oppaan A-osan alussa sekä käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tutkintoja koskevissa pysyväismääräyksissä (ks. tiedekunnan verkkosivut). Opinto-oppaan A-osassa esitetään lukuvuosien 2001-2002 - 2004-2005 tutkintovaatimukset ja B- osassa opetus. Mahdollisista muutoksista tutkintovaatimuksiin ja opetukseen tiedotetaan opinto-oppaan B-osassa ja kasvatustieteen laitoksen verkkosivuilla osoitteessa http:// www.helsinki.fi/ktl/. Sivuaineopintojen suorittaminen Helsingin yliopiston muiden tiedekuntien opiskelijat voivat opiskella kasvatustieteen laitoksessa suomenkielisen koulutuksen puolella sivuaineina kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä. Opinto-oppaassa on esitetty lukuvuosien 2001-2002 - 2004-2005 tutkintovaatimukset. Aikaisemmin sivuaineopinnot aloittaneiden tulee noudattaa kyseisen opintokokonaisuuden aloitusvuoden opetussuunnitelman rakennetta. Tutkinnonuudistus Helsingin yliopistossa Yliopistot siirtyvät kaksiportaiseen perustutkintojärjestelmään 1.8.2005 alkaen. Yliopistossa ennen 1.8.2005 aloittaneet opiskelijat siirtyvät uuden tutkintojärjestelmän opintoihin mahdollisimman joustavasti. Vanhan tutkintojärjestelmän mukaisia opintoja voi suorittaa 31.7.2008 asti, jonka jälkeen kaikkien opiskelijoiden on siirryttävä suorittamaan tutkintoaan uuden tutkintojärjestelmän mukaisesti. Lisätietoja saa verkosta osoitteesta www.helsinki.fi/tutkinnonuudistus sekä lukuvuoden 2004-2005 aikana myös käyttäytymistieteellisen tiedekunnan www-sivuilta. Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen yhteiset opinnot Y 1. Sitoutuminen yliopistoopiskeluun 1+1 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Opintojaksossa perehdytään omien opiskelutaitojen analyysiin ja opintojen suunnitelmallisuuden kehittämiseen. Tavoitteena on sitoutua opintoihin, opiskelutovereihin, laitokseen ja tiedekuntaan. Keskeistä on kehittyä opiskelussa suorittamiskeskeisyydestä omaehtoiseen asiantuntijuuden kehittämiseen. Opintojakso koostuu kahdesta osasta eli opintoihin orientoivasta osasta ja portfolioosasta. Orientoiva osa 1 ov koostuu ensimmäisen opintovuoden syyslukukauden aikana järjestettävistä tilaisuuksista ja oman opiskelun analysointitehtävistä. Tähän osaan kuuluvat tiedekunnan ja laitoksen järjestämät informaatiotilaisuudet sekä opettaja- ja opiskelijatuutoritapaamiset. Portfolio-osa 1 ov käynnistyy ensimmäisen opiskeluvuoden syyslukukauden lopussa. Suoritusta varten opiskelija aloittaa oman portfolionsa keräämisen. Opiskelija kokoaa opiskelutehtäviään, työkokemuksiaan ja harrastuksiaan koskevaa informaatiota kansioon. Tätä kansiotaan hän arvioi kirjallisesti (2-5 sivua) ensimmäisen kerran proseminaarin jälkeen ja toisen kerran pro gradu -tutkielman tarkastettavaksi jättämisen jälkeen. Arviointeja käsitellään ryhmäkohtaisissa opettajatuutori- 44

KASVATUSTIETEEN JA AIKUISKASVATUSTIETEEN YHTEISET OPINNOT tapaamisissa. Kansiota arvioidaan oman asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta: millaisista osista asiantuntijuus koostuu ja miten sitä vielä tulisi kehittää. Y 2. Tietotekniikan ja tilastollisen kuvauksen perusteet 2 ov Y 2.1. Tietotekniikan perusteet 1 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Opintojaksossa tutustutaan tietotekniikkaan ja tärkeimpien sovellusohjelmien käyttöön sekä pyritään luomaan valmiudet tietotekniikan itsenäiseen opiskeluun ja hyväksikäyttöön opiskeluaikana. Oheismateriaali: Käsikirjat, käyttöohjeet ym. Opintojakso on vapaaehtoinen ja tarkoitettu niille opiskelijoille, joilla ei ole riittäviä valmiuksia tietokoneiden ja tietoverkkojen itsenäiselle käyttämiselle ja opiskelulle. Osallistuminen harjoituksiin. Arviointi: hyväksytty/hylätty Y 2.2. Tilastollisen kuvauksen perusteet 1 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Opiskelija tutustuu tilastollisen kuvaamisen keskeisiin piirteisiin. Komulainen, E. & Karma K. Tilastollisen kuvauksen perusteet käyttäytymistieteissä. Verkossa:http://www.helsinki.fi/ktl/julkaisut/tkpk/ Opintojakson alussa on opintojakson kirjallisuuteen perustuva tasokoe. Tasokokeen hyväksyttävästi suorittaneet vapautuvat opetuksesta ja sitä seuraavasta kirjallisesta kuulustelusta. Tasokokeeseen ei tarvitse osallistua, mikäli opiskelija on suorittanut tilastollisen kuvauksen perusteet aiemmin joko kasvatustieteen tai aikuiskasvatustieteen perusopinnoissa tai aineopintojen tutkimusmenetelmäopinnot. Arviointi: Kuulustelun perusteella hyväksytty/ hylätty Y 3. Kieli- ja viestintäopinnot 8 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Perehdyttää opiskelija viestinnän perusteisiin ja antaa hänelle riittävä kielitaito. Kieli- ja viestintäopinnot suositellaan suoritettaviksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ne sisältyvät kokonaisuudessaan jo kandidaatin tutkintoon (ks. tarkemmin Kieli- ja viestintäopinnot). Vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen opetuksesta ja kokeista vastaa kielikeskus. Ks. tarkemmat tiedot kielikeskuksen opinto-opas tai http://www.helsinki.fi/kksc/. Y 3.1. Tieteellinen kirjoittaminen 2 ov Opiskelija saavuttaa kypsyyskokeessa vaadittavan äidinkielen taidon ja parantaa asiatyylisen, etenkin tieteellisen kirjallisen ilmaisun valmiuksiaan. Opetus keskittyy asiatyylisen kirjallisen esityksen vaatimuksiin. Opetukseen liittyvässä kuulustelussa hyväksytyksi tulemisen ehtona on asiasisällön lisäksi moitteeton kieliasu. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. Tutki ja kirjoita. 6. uud. p. Tammi. Luvut 6-11; ja Leino, P. Taitavan kirjoittajan kielenhuolto. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus; ja Taitava kirjoittaja. Opiskelijan opas, I. Lonka ym. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Osallistuminen opetukseen, harjoitustehtävien tekeminen ja kirjallinen kuulustelu. Arviointi: hyväksytty/hylätty Kandidaatin ja maisterin tutkintoa varten vaaditaan yksi harjoitusaine, joka on pääsääntöisesti pääaineen aineopintojen proseminaarityö ja joka tarkistetaan äidinkielen osalta. Harjoitusaineen saa tuoda äidinkielen opettajan tarkistettavaksi, kun tieteellisen 45

KASVATUSTIETEEN JA AIKUISKASVATUSTIETEEN YHTEISET OPINNOT kirjoittamisen opintojakso on suoritettu. Kypsyysnäytteeseen voi ilmoittautua vasta, kun harjoitusaine on hyväksytty. (ks. Harjoitusaine ja Kandidaatin tutkielma / pro gradu -tutkielma ja kypsyysnäyte). Y 3.2. Äidinkielen suullinen ilmaisu 2 ov Opiskelija motivoituu ja harjaantuu luontevaan, selkeään ja persoonalliseen puheilmaisuun. Opiskelija motivoituu erittelemään vuorovaikutusta ryhmäviestintätilanteissa ja harjaantuu keskustelu-, neuvottelu- ja kokoustaitoon. Oheiskirjallisuus: Lehtonen, J. & Kortetjärvi-Nurmi, S. Neuvotellen tulokseen. 2. p. Weilin & Göös. Lunnas, K. Kokouskäytäntö. Opintotoiminnan keskusliitto. Puheesta ja vuorovaikutuksesta, toim. P. Isotalus. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitoksen julkaisuja n:o 11 /1994. Osallistuminen opetukseen ja harjoitusten tekeminen. Arviointi: hyväksytty/hylätty Y 3.3. Toisen kotimaisen kielen suullinen ja kirjallinen taito 2 ov Opintojaksosta vastaa Helsingin yliopiston kielikeskus. Y 3.4. Vieraan kielen tekstin ymmärtäminen 1 ov Opintojaksosta vastaa Helsingin yliopiston kielikeskus. Y 3.5. Vieraan kielen suullinen taito 1 ov Opintojaksosta vastaa Helsingin yliopiston kielikeskus. Y 4. Harjoittelu 5 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Opiskelija perehtyy kasvatustieteen ja/tai aikuiskasvatustieteen työmarkkinoihin sekä soveltaa opinnoissaan hankkimiaan tietoja ja taitoja konkreettisissa työtehtävissä. Harjoittelu suoritetaan laitoksen hyväksymässä organisaatiossa, jossa työskennellään etukäteen sovituissa tehtävissä vähintään kolme kuukautta. Opiskelijat, joilla on riittäväksi katsottava työkokemus kasvatusalan tehtävissä tai kasvatusalan ammattitutkinto (esim. opettajan kelpoisuus), voivat anoa harjoittelun korvaamista. Arviointi: hyväksytty/hylätty Y 5. Vapaasti valittavat opinnot Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkintoon voi tutkinnon vähimmäislaajuuden saavuttamiseksi sisältyä vapaasti valittavia opintoja. Vapaasti valittaviin opintoihin voidaan sisällyttää Helsingin yliopiston tai muun yliopiston tutkintovaatimusten mukaisia opintoja. Vapaasti valittavat opinnot ovat opintoja, jotka eivät ole kuuluneet pakollisiin opintoihin, kuten esim. ylimääräinen sivuaine, monitieteiset opintokokonaisuudet, opettajan pedagogiset opinnot, toisen oppiaineen opintojaksot tai valinnaiset opintojaksot. Tutkintoon tarvittavien vapaasti valittavien opintojen määrä riippuu mm. sivuaineiden laajuudesta. Kun tutkinnon laajuus on 120/160 opintoviikkoa, puuttuvat opintoviikot voidaan suorittaa vapaasti valittavilla opinnoilla. Tutkintoon ei välttämättä vaadita vapaasti valittavia opintoja, mikäli tutkintoon vaadittavien opintojen laajuus saavutetaan muuten. 46

KASVATUSTIETEEN KOULUTUS Kasvatustieteen koulutus Kasvatustiede antaa systemaattisen kokonaiskuvan ihmisen oppimisen ja kasvun ohjaamisesta ja siihen eri perustieteiden näkökulmista kohdistuvasta tutkimuksesta kasvatuksen koko kentällä lapsuudesta vanhuuteen. Kasvatustieteen koulutuksen tavoitteena on 1) kasvatustieteen tuntemus ja edellytykset kasvatusalan kehityksen seuraamiseen; 2) tieteellisen tutkimuksen ja menetelmien tuntemus sekä kyky soveltaa näitä tieteellisen tiedon tuottamiseen; 3) kasvatusalan viestinnän tuntemus ja riittävät viestintätaidot; 4) valmiuksien saavuttaminen jatkuvaan opiskeluun sekä tieteelliseen jatkokoulutukseen. Kasvatustieteen koulutus soveltuu niille opiskelijoille, jotka aikovat kasvatus-, koulutus- tai suunnittelutehtäviin julkiselle tai yksityiselle sektorille. Tavoitteena on, että opiskelija kehittyy kasvatusalan asiantuntijaksi, jolla on val- miudet soveltaa kasvatustieteellistä tietoa erilaisissa työympäristöissä ja koulutuksen kehittämistehtävissä sekä myös valmius tuottaa uutta tietoa tieteellisen tutkimustyön avulla. Kasvatustiedettä voidaan opiskella pää- tai sivuaineena. Koulutus koostuu perusopinnoista, aineopinnoista ja syventävistä opinnoista. Kasvatustieteen perusopintojen laajuus on 15 opintoviikkoa, aineopintojen laajuus perusopintojen kanssa 35 opintoviikkoa ja syventävien opintojen (pääaineena) laajuus yhdessä perusopintojen ja aineopintojen kanssa 55 opintoviikkoa. Syventäviin opintoihin kuuluu lisäksi 20 opintoviikon laajuiset tutkielmaopinnot, jotka sisältävät seminaarit ja pro gradu -tutkielman. Pääaineen opinnot käsittävät yhteensä n. 80-90 opintoviikkoa. Kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkinnon opinnot Yhteiset opinnot Y 1. Sitoutuminen yliopisto-opiskeluun 1+1 ov Y 2. Tietotekniikan ja tilastollisen kuvauksen perusteet 2 ov Y 2.1. Tietotekniikan perusteet 1 ov Y 2.2. Tilastollisen kuvauksen perusteet 1 ov Y 3. Kieli- ja viestintäopinnot 8 ov Y 3.1. Tieteellinen kirjoittaminen 2 ov Y 3.2. Äidinkielen suullinen ilmaisu 2 ov Y 3.3. Toisen kotimaisen kielen suullinen ja kirjallinen taito 2 ov Y 3.4. Vieraan kielen tekstin ymmärtäminen 1 ov Y 3.5. Vieraan kielen suullinen taito 1 ov Y 4. Harjoittelu 5 ov Y 5. Vapaasti valittavat opinnot 47

KASVATUSTIETEEN KOULUTUS Kasvatustieteen perusopinnot 15 ov PK 1. Kasvatusfilosofian perusteet 2 ov PK 2. Kasvatus ja yhteiskunta 2 ov PK 3. Oppimisen psykologiset perusteet 2 ov PK 4. Didaktiikan perusteet 2 ov PK 5. Kohti tutkivaa työtapaa 3 ov PK 6. Kasvatus elämänkulussa 4 ov Kasvatustieteen aineopinnot 20 ov AK 1. Valinnaiset aineopinnot 6 ov AK 1.1. Kasvatusfilosofinen tutkimus 2 ov AK 1.2. Kasvatuspsykologinen tutkimus 2 ov AK 1.3. Kasvatussosiologinen tutkimus 2 ov AK 1.4. Kasvatuksen historian tutkimus 2 ov AK 1.5. Koulutuspolitiikka ja koulutussuunnittelu 2 ov AK 1.6. Osaamisen kehittäminen organisaatiossa 2 ov AK 1.7. Bildning i ett multikulturellt samhälle 2 ov AK 2. Tutkimusmenetelmät 6 ov AK 2.1. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät 3 ov AK 2.2. Kvantitatiivisen aineiston keruu ja analyysi 3 ov AK 3. Proseminaari 6 ov AK 4. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa 2 ov Kasvatustieteen syventävät opinnot 40 ov SK 1. Kirjallisuus 8 ov SK 1.1. Orientoiva kirjallisuus 1 ov SK 1.2. Valinnainen kirjallisuus 4 ov SK 1.3. Täydentävä kirjallisuus 3 ov SK 2. Tutkimusmenetelmät 6 ov SK 2.1. Tieteenfilosofia 2 ov SK 2.2. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät 2-3 ov SK 2.3. Monimuuttuja-analyysi 2-3 ov SK 2.4. Kasvatuksen historian ja vertailevan kasvatustieteen tutkimusmenetelmät 2-3 ov SK 3. Valinnaiset syventävät opinnot 5 ov SK 4. Kasvatustieteellisen tutkimuksen julkaisukäytännöt 1 ov SK 5. Pro gradu -tutkielma ja sen tekemistä tukevat seminaarit 20 ov SK 5.1. Suunnitteluseminaari 2 ov SK 5.2. Tutkimusseminaari I 2 ov SK 5.3. Tutkimusseminaari II 2 ov SK 5.4. Pro gradu -tutkielma 14 ov Sivuaineopinnot Vähimmäisvaatimus maisterin tutkinnossa 15 ov + 35 ov Vähimmäisvaatimus kandidaatin tutkinnossa 15 ov + 15 ov 48

KASVATUSTIETEEN PERUSOPINNOT Kasvatustieteen perusopinnot Perusopintojen tavoitteena on, että opiskelija perehtyy kasvatustieteen keskeisiin kysymyksiin ja teorianmuodostukseen, yhteiskunnan koulutusjärjestelmän kehittämiseen yksilön ja yhteisön näkökulmasta ja saa aineksia oman kasvatustieteellisen asiantuntijuuden kehittymiselle. Perusopintojen laajuus on 15 opintoviikkoa. Opinnot ovat yhteisiä pää- ja sivuaineopiskelijoille. Opintojaksoissa PK1 PK4 opetukseen osallistumisen voi vaihtoehtoisesti korvata suorittamalla kirjallisuuden lisäksi opetuksen korvaavan kirjallisuuden. Kasvatustieteen perusopinnoista annetaan sen jälkeen kun kaikki opintojaksot on suoritettu arvosana tyydyttävät, hyvät tai erinomaiset tiedot. Arvosana määräytyy opintoviikkopainotetun keskiarvon perusteella. Perusopinnot suoritetaan pääsääntöisesti perusopintojen suorittamisen aloitusvuoden opetussuunnitelman rakenteen mukaisesti. PK 1. Kasvatusfilosofian perusteet 2 ov Opiskelija tutustuu kasvatuksen ilmiöiden filosofiseen käsitteellistämiseen. Puolimatka, T. Opetusta vai indoktrinaatiota. Kirjayhtymä. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Nurmi, K. E. Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. 7. tai uud. painos. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Osallistuminen opetukseen ja kirjallinen kuulustelu. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. PK 2. Kasvatus ja yhteiskunta 2 ov Opiskelija tutustuu Suomen koulutusjärjestelmän kehitykseen ja koulutuspolitiikkaan. Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. Kasvatussosiologia. WSOY; ja Kuikka, M. T. Suomalaisen koulutuksen vaiheet. Otava. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Lampinen, O. Suomen koulutusjärjestelmän kehitys. 2. uud. p. Gaudeamus. Osallistuminen opetukseen ja kirjallinen kuulustelu. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. PK 3. Oppimisen psykologiset perusteet 2 ov Opiskelija tutustuu oppimisen ja persoonallisuuden kehityksen lainalaisuuksiin elinikäisen kehityksen näkökulmasta. Rauste-von Wright, M. & von Wright, J. Oppiminen ja koulutus. WSOY. Näkökulmia kehityspsykologiaan. Kehitys kontekstissaan, toim. P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen. WSOY. Teoksesta luetaan seuraavat luvut: Munter: Minä muiden kanssa: minuuden sosiaalinen synty Poikkeus: lasten toverisuhteet ja sosiaaliset taidot Hurme: Perhe kehityksen kontekstina Hautamäki: Älyllinen kehitys ja koulutus Nurmi: Nuoruusiän kehitys: etsintää, valintoja ja noidankehä Kuusinen: Nuorten aikuisten kehitystehtävät, onnellisuus ja kehityksen hallinta Toskala: Ihmisen muutosprosessit aikuisiällä - konstruktivistinen näkökulma Häyrynen: Koulutus ja ammattiura Kirjonen: Työelämä aikuisen kehitysympäristönä Kuikka & Pullinen: Ikääntymisen vaikutus muistiin. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Saarinen, P., Ruoppila, I. & Korkiakangas, M. Kasvatuspsykologian kysymyksiä. 2. uud. p. tai uud. p. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 49

KASVATUSTIETEEN PERUSOPINNOT Osallistuminen opetukseen ja kirjallinen kuulustelu. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. PK 4. Didaktiikan perusteet 2 ov Opiskelija tutustuu didaktiikan peruskäsitteistöön ja opetuksen suunnittelun vaiheisiin opetuksen kehittämisen näkökulmasta. Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. WSOY. 1.-5. p.; tai Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY. 6. uud. p. Opiskelijan tulee kuulusteluun ilmoittautuessaan ilmoittaa, kumman teoksen ja minkä painoksen suorittaa. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Uusikylä, K. & Atjonen, P. Didaktiikan perusteet. WSOY. Osallistuminen opetukseen ja kirjallinen kuulustelu. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. PK 5. Kohti tutkivaa työtapaa 3 ov Opiskelija tutustuu kasvatustieteellisen tutkimuksen erilaisiin kohteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, toim. M.- L. Kakkuri-Knuuttila. Gaudeamus. Luvut 1-3 ja 8-11. Muusta kirjallisuudesta sovitaan opintojakson alussa. Osallistuminen opetukseen ja oppimistehtävien tekeminen. Arviointi: Oppimistehtävien perusteella 1-3. PK 6. Kasvatus elämänkulussa 4 ov Opiskelija tutustuu kasvatukseen ja koulutukseen ihmisen elämänkulun eri vaiheissa sekä formaalisissa että informaalisissa oppimisympäristöissä. Perhe: Koti kasvattajana, elämä opettajana. Kasvatus- ja oppimiskulttuurit tutkimuskohteina, toim. L. Laurinen. Atena. Perhe ja vanhemmuus: Suomalainen perhe-elämä ja sen tukeminen, toim. A. Rönkä ja U. Kinnunen. PSkustannus. Varhaiskasvatus: Strandell, H. Päiväkoti lasten kohtaamispaikkana. Tutkimus päiväkodista sosiaalisten suhteiden kenttänä. Gaudeamus. Koulu: Opettaja modernin murroksessa, toim. H. Niemi. WSOY. Suomalainen koulu ja kulttuuri, toim. T. Tolonen. Vastapaino. Nuorisotutkimus: Puuronen, V. Johdatus nuorisotutkimukseen. Vastapaino. Aikuiset: Living in a learning society. Life-histories, identities and education, A. Antikainen et al. The Falmer Press. Oppiminen ja elämänhistoria, toim. A. Antikainen & H. Huotelin. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. BTJ Kirjastopalvelu. Työelämä: Ruohotie, P. Ammatillinen kasvu työelämässä. 2. uud. p. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos. Ammattikasvatussarja 8/1995. Vanhuus: Oppiminen ja ikääntyminen, toim. P. Sallila. Aikuiskasvatuksen 41. vuosikirja. BTJ Kirjastopalvelu. Avoimet oppimisympäristöt: Castells, M. & Himanen, P. Suomen tietoyhteiskuntamalli. WSOY. Opintojakso suoritetaan muiden perusopintoihin kuuluvien opintojaksojen jälkeen ennen aineopintoja. Opintojakso suoritetaan oppimistehtävillä. Arviointi: Oppimistehtävien perusteella 1-3. 50

KASVATUSTIETEEN AINEOPINNOT Kasvatustieteen aineopinnot Aineopintojen tavoitteena on laajentaa kasvatustieteellistä asiantuntijuutta perehdyttämällä kasvatustieteen keskeiseen teoreettiseen ja metodologiseen sisältöön ja tärkeimpiin tutkimustuloksiin. Tavoitteena on, että opiskelija saa valmiudet soveltaa ja arvioida kasvatustieteellistä tietoa erilaisissa kasvatusta ja koulutusta koskevissa kysymyksissä ja saa omakohtaista kokemusta kasvatustieteellisestä tutkimustyöstä. Aineopintojen laajuus yhdessä perusopintojen kanssa on 35 opintoviikkoa. Opinnot ovat pääosin yhteisiä pää- ja sivuaineopiskelijoille. Mikäli menetelmäopinnot on suoritettu aikuiskasvatustieteessä, suoritetaan sovituin osin kasvatustieteen muita opintoja. Aineopintoihin sisältyy proseminaarityö, joka on kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittavien pääaineopiskelijoiden kandidaatin tutkielma. Kasvatustieteen aineopinnoista annetaan sen jälkeen kun kaikki opintojaksot on suoritettu arvosana tyydyttävät, hyvät tai erinomaiset tiedot. Arvosana määräytyy opintoviikkopainotetun keskiarvon perusteella. Aineopinnot suoritetaan pääsääntöisesti aineopintojen suorittamisen aloitusvuoden opetussuunnitelman rakenteen mukaisesti. AK 1. Valinnaiset aineopinnot 6 ov (Sivuaineopiskelijoilla 8 ov) Pääaineopiskelija suorittaa valintansa mukaan kolme valinnaisten aineopintojen opintojaksoa, sivuaineopiskelija neljä opintojaksoa. Opintojaksoissa AK1.1-AK1.3 ja AK1.6 opetukseen osallistumisen voi vaihtoehtoisesti korvata suorittamalla kirjallisuuden lisäksi opetuksen korvaavan kirjallisuuden. Kaikkia valinnaisten aineopintojen opintojaksoja ei voida järjestää joka lukuvuosi. AK 1.1. Kasvatusfilosofinen tutkimus 2 ov Opiskelija perehtyy kasvatusfilosofiseen tutkimukseen ja sen menetelmiin. Tarkoituksena on antaa opiskelijalle käsitys keskeisistä ontologisista, tietoteoreettisista ja arvofilosofisista näkökulmista, jotka vaikuttavat kasvatuksen teoriaan ja käytäntöön sekä kehittää valmiuksia itsenäiseen filosofiseen argumentaatioon. Puolimatka, T. Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat. Kirjayhtymä. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Platonista transmodernismiin. Juonteita ihmisyyteen, ihmiseksi kasvamiseen, oppimiseen, kasvatukseen ja opetukseen, toim. R. Huhmarniemi, S. Skinnari & J. Tähtinen. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Seuraavat sivut: 1-67, 133-154, 263-294, 321-369 ja 427-528. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. AK 1.2. Kasvatuspsykologinen tutkimus 2 ov Opiskelija perehtyy kasvatuspsykologian teoreettisiin ja empiirisiin lähtökohtiin sekä alan tutkimukseen ja sen menetelmiin. Aiheina aivot, ajattelu ja kehitys, muisti ja oppiminen, koulutettavien persoonallisuus, koulutettavien valmiuksien ja saavutusten arviointi sekä kasvu yksilön, ympäristön ja yhteisön vuorovaikutuksessa. Gage, N. L. & Berliner, D. C. Educational psychology. 5th or later ed. Houghton Mifflin. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. AK 1.3. Kasvatussosiologinen tutkimus 2 ov Opiskelija perehtyy kasvatussosiologian teoreettisiin ja empiirisiin lähtökohtiin sekä alan tutkimukseen ja sen menetelmiin. Näkökulmana ovat koulutuksen ja kasvatuksen rakenteelliset ja kulttuuriset tekijät, sisältöinä mm. sukupuolen, sosiaalisen taustan ja etnisyyden merkitykset koulutuksessa sekä tiedon ja 51

KASVATUSTIETEEN AINEOPINNOT opetussuunnitelman sosiologinen analyysi. Education. Culture, economy and society, ed. by A. H. Halsey et al. Oxford University Press. Osa Introduction sekä sopimuksen mukaan yhteensä 10 artikkelia osista Part one ja Part five tai sopimuksen mukaan muita artikkeleita ko. teoksesta tai esim. jostain seuraavista tieteellisistä aikakauskirjoista: British Journal of Sociology of Education, Discource, Gender and Education tai International Studies of Sociology of Education. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Oppimistehtävän/esseen/kuulustelun perusteella 1-3. AK 1.4. Kasvatuksen historian tutkimus 2 ov Opiskelija perehtyy kasvatuksen historian tutkimuksen lähtökohtiin sekä alan tutkimukseen ja sen menetelmiin. Kirkinen, H. Historian rakenteet ja voimat. Johdatus historian filosofiaan. Kirjayhtymä; ja Kuikka, M. T. Kasvatuksen historian tutkimus. Kirjasta osat I ja III. Otava. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Kuulustelun ja harjoitustyön perusteella 1-3. AK 1.5. Koulutuspolitiikka ja koulutussuunnittelu 2 ov Opiskelija perehtyy kansallisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen eri koulutusasteilla ja erityisesti korkeakoulujärjestelmän kehittämiseen ja arviointiin. Lehtisalo, L. & Raivola, R. Koulutus ja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. WSOY. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Kuulustelun ja harjoitustyön perusteella 1-3. AK 1.6. Osaamisen kehittäminen organisaatiossa 2 ov Opiskelija perehtyy ajankohtaisiin organisaatioiden kehittämistä ja oppimista koskeviin teorioihin, käytännön sovelluksiin sekä niitä koskeviin tutkimuksiin. Nonaka, I. & Takeuchi, H. The knowledgecreating company. How Japanese companies create the dynamics of innovation. Oxford University Press. Opetuksen korvaava kirjallisuus: Toikka, K. & Kuivanen, R. Häiriöt kehitysmahdollisuutena. Tekniikan, organisaation ja työtavan kehitys joustavassa valmistusjärjestelmässä. Metalliteollisuuden keskusliitto; ja Yritysverkostot. Kilpailu tiedolla, nopeudella ja joustavuudella, toim. M. Ollus, J. Ranta & P. Ylä-Anttila. Taloustieto. Katso opinto-oppaan B-osa. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. AK 1.7. Bildning i ett multikulturellt samhälle 2 ov Ks. oppiaineiden pedagogik ja vuxenpedagogik tutkintovaatimuksista opintojakso C3/C*3. AK 2. Tutkimusmenetelmät 6 ov AK 2.1. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät 3 ov Kurssi antaa yleiskuvan kasvatustieteiden kannalta tärkeimmistä kvalitatiivisen tutkimuksen metodologioista sekä perehdyttää kvalitatiivisen aineiston hankinnan, erittelyn ja tulkinnan perusteisiin ja keskeisiin toteuttamistapoihin. Eskola, J. & Suoranta, J. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 2. p. Vastapaino. Harjoitukset korvaava kirjallisuus: (Sivuaineopiskelijoille) 52

KASVATUSTIETEEN AINEOPINNOT Tuomi, J. & Sarajärvi, A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Osallistuminen opetukseen, harjoitustyö ja kirjallinen kuulustelu. Sivuaineopiskelija suorittaa harjoitusten ja harjoitustyön sijasta kuulustelussa harjoitukset korvaavan kirjallisuuden. Arviointi: Kuulustelun ja harjoitustyön perusteella 1-3. AK 2.2. Kvantitatiivisen aineiston keruu ja analyysi 3 ov Opiskelija perehtyy kvantitatiivisen tutkimuksen teon periaatteisiin ja soveltaa niitä käytäntöön. Opiskelija perehtyy kasvatustieteiden kannalta keskeisiin tilastollisiin aineiston analyysimenetelmiin ja niiden tutkimukselliseen soveltamiseen. Oheiskirjallisuus: Heikkilä, T. Tilastollinen tutkimus. 3. uud. p. Edita. Karma, K. & Komulainen, E. Käyttäytymistieteiden tilastomenetelmien jatkokurssi. Verkossa: http://www.helsinki.fi/julkaisut/ktj/ Munro, B. H. Statistical methods for health care research. 4th ed. Lippincott. Yli-Luoma, P. V. J. Johdatus kvantitatiivisiin analyysimenetelmiin SPSS for Windows - ohjelman avulla. 6. p. IMDL. Harjoitukset korvaava kirjallisuus: (Sivuaineopiskelijoille) Munro, B. H. Statistical methods for health care research. 4th ed. Lippincott. Luvut 1-10. Osallistuminen opetukseen, harjoitustyö ja kirjallinen kuulustelu. Sivuaineopiskelija suorittaa harjoitusten ja harjoitustyön sijasta kuulustelussa harjoitukset korvaavan kirjallisuuden. Arviointi: Kuulustelun ja harjoitustyön perusteella 1-3. AK 3. Proseminaari 6 ov Opiskelija saa kokonaiskuvan tutkimusprosessista perehtymällä tehtyihin kasvatustieteellisiin tutkimuksiin, suorittamalla itse tutkimusta ja kirjoittamalla tutkimusraportin. Tavoitteena on, että opiskelija integroi ja syventää aikaisemmin opittua tutkimustyöhönsä sekä harjoittelee osallistumista tieteelliseen keskusteluun. Proseminaarityö on pääaineopiskelijoilla myös kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon sisältyvä kandidaatintyö. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. Tutki ja kirjoita. 6. uud. p. Tammi. Proseminaariin osallistuminen edellyttää, että aineopintojen tutkimusmenetelmäopinnot on kokonaan suoritettu. Suositeltavaa on, että myös aineopintojen muut opintojaksot, paitsi AK4, on suoritettu tai meneillään. Tieteellisen kirjoittamisen opintojakso tulee suorittaa viimeistään proseminaarin aikana. Seminaarityön suunnittelu, toteuttaminen sekä raportointi yksilö- tai parityönä, työn eri vaiheiden esittäminen seminaariryhmässä sekä aktiivinen osallistuminen seminaarityöskentelyyn. Proseminaarityö kannattaa, mikäli mahdollista, suunnitella pro gradu -tutkielman esitutkimukseksi. Proseminaariryhmän opettajan suosituksesta erinomaisen proseminaarityön tekijä voidaan suoraan hyväksyä tutkimusseminaari I:een (ilman suunnitteluseminaaria), mikäli opiskelija tekee pro gradu tutkielman tai sivuaineen syventävien opintojen tutkielman proseminaarityön aiheesta. Arviointi: Proseminaarityön perusteella 1-3. Proseminaarityötä suositellaan käytettäväksi myös kandidaatin ja maisterin tutkintoa varten vaadittavana harjoitusaineena. Tällöin proseminaarissa tehdyn tutkimusraportin tarkastaa ja hyväksyy sisällön puolesta seminaarin pitäjä ja kieliasun tarkastaa suomen kielen opettaja, ks. Harjoitusaine. Kandidaatin tutkinnon suorittajat osallistuvat lisäksi kirjalliseen kypsyysnäytteeseen. 53

KASVATUSTIETEEN AINEOPINNOT Kandidaatintutkielma ja kypsyysnäyte Mikäli opiskelija suorittaa kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon, proseminaarityö on kandidaatin tutkinnon kandidaatintutkielma. Kandidaatintutkielma arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Opiskelijan tulee myös suorittaa kandidaatintutkielman pohjalta kirjallinen kypsyysnäyte. Kypsyysnäyte suoritetaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kuulustelupäivinä. Kypsyysnäyte hyväksytään ilman erillistä arvosanaa tai hylätään. Kun opiskelija on antanut hyväksytyn kypsyysnäytteen kasvatustieteen kandidaatin tutkintoa varten, häneltä ei vaadita uutta kypsyysnäytettä samalla kielellä suoritettavaa kasvatustieteen maisterin tutkintoa varten. (ks. tarkemmin Kandidaatintutkielma / pro gradu -tutkielma ja kypsyysnäyte) AK 4. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa 2 ov (Vain pääaineopiskelijoille) Opiskelija perehtyy tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitteluun ja toteutukseen. Opiskelija tutustuu erilaisiin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön muotoihin ja osaa itse soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa. Oheiskirjallisuus: Aikuiskoulutus verkossa. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä, toim. J. Matikainen & J. Manninen. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Haughey, M. & Anderson, T. Networked learning. The pedagogy of the Internet.McGraw-Hill. Meisalo, V., Sutinen, E. & Tarhio, J. Modernit oppimisympäristöt. Tietotekniikan käyttö opetuksen ja oppimisen tukena. Tietosanoma. Osallistuminen opetukseen ja harjoituksiin sekä harjoitustyön tekeminen. Arviointi: Harjoitustyön perusteella 1-3. Kasvatustieteen syventävät opinnot Syventävien opintojen tavoitteena on kasvatustieteen sisältöjen ja tieteellisten menetelmien hyvä tuntemus sekä valmiudet tieteelliseen jatkokoulutukseen ja jatkuvaan opiskeluun. Syventävissä opinnoissa opiskelija keskittää opintonsa johonkin kasvatustieteellisen asiantuntijuuden kannalta keskeiseen, tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti merkitykselliseen ongelmakokonaisuuteen. Tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa valmiuden hankkia itsenäisesti tieteellistä tietoa ja että hän kykenee soveltamaan sitä erilaisissa kasvatuksen ja koulutuksen kehittämistehtävissä ja yhteiskunnan muuttuvissa olosuhteissa. Opiskelu syventävissä opinnoissa on olennaiselta osin tutkimusluonteista ongelmakeskeistä opiskelua, johon sisältyy pro gradu - tutkielman laatiminen. Pääaineopiskelijoilla syventävien opintojen laajuus yhdessä perus- ja aineopintojen kanssa on 75 opintoviikkoa. Sivuaineopiskelijat suorittavat kasvatustieteen 35-40 opintoviikon laajuisten aineopintojen tai 35-40 opintoviikon opintokokonaisuuden tai cum laude approbaturin lisäksi joko 20 tai 25 opintoviikon laajuiset syventävät opinnot. Syventävien opintojen kokonaislaajuudeksi tulee 55-65 ov. Varsinaiset sivuaineopiskelijat, joilla on pääaineena jokin yliopistollinen oppiaine ja jotka ovat siinä suorittaneet syventävien opintojen tutkimusmenetelmäopinnot ja tutkimusseminaarit, voivat suorittaa syventävien opintojen osuuden 20 ov:n laajuisena. Näille opiskelijoille laaditaan yksilölliset opetussuunnitelmat, joissa otetaan huomioon opintotausta ja jatkosuunnitelmat. Ne sivuaineopiskelijat, jotka suorittavat syventävät opinnot ns. erillisinä opintoina, suorittavat syventävien opintojen osuuden 25 ov:n laajuisena. Opintokokonaisuus sisältää seuraavat opintojaksot: orientoiva kirjallisuus 1 ov, valinnainen kirjallisuus 2 ov, täydentävä kirjallisuus 2 ov, tutkimusmenetelmät 6 ov, suunnitteluseminaari 2 ov, tutkimusseminaari 2 ov ja sivuaineen syventävien opintojen 54

KASVATUSTIETEEN SYVENTÄVÄT OPINNOT tutkielma 10 ov. Syventävistä opinnoista annetaan kaikkien opintojaksojen tultua suoritetuiksi arvosana tyydyttävät, hyvät tai erinomaiset tiedot. Arvostelussa otetaan huomioon opintojaksojen laajuus ja opintojaksoista annettu arvostelu. Pääaineen syventävien opintojen arvosanaa määrättäessä ei oteta huomioon pro gradu - tutkielmasta saatua arvosanaa. Sivuaineopintoina suoritettavien syventävien opintojen arvosanaa määrättäessä tutkielman arvosana otetaan huomioon. Syventävät opinnot suoritetaan pääsääntöisesti syventävien opintojen aloitusvuoden tutkintovaatimusten rakenteen mukaisesti. Lukuvuosina 1999-2000 - 2004-2005 syventävät opinnot aloittaneet/aloittavat, jotka ovat suorittaneet 40 ov:n laajuiset aineopinnot, suorittavat kuitenkin syventävät opinnot 35 ov:n laajuisina eli ilman valinnaisia syventäviä opintoja. SK 1. Kirjallisuus 8 ov (Sivuaineopiskelijoilla 5 ov) Opiskelija syventää tietojaan joko tutkielmansa aihepiiriin liittyvällä osa-alueella tai muulla valitsemallaan alueella sekä saa mahdollisimman hyvän kokonaiskäsityksen kasvatustieteen koko kentästä. SK 1.1. Orientoiva kirjallisuus 1 ov Opiskelija syventää tietojaan kasvatustieteellisen tutkimuksen metodologisista perusteista ja vaihtoehdoista. Cohen, L., Manion, L. & Morrison, K. Research methods in education. 5th ed. Routledge. Lukuunottamatta lukuja 9, 14, 16-21. Opintojakso sijoittuu syventävien opintojen alkuun ja toimii sivuaineopiskelijoilla tarvittaessa karsivana. Pääaineopiskelijoiden tulee suorittaa orientoiva kirjallisuus viimeistään suunnitteluseminaarin aikana. Kirjallinen kuulustelu. Arviointi: Kuulustelun perusteella 1-3. SK 1.2. Valinnainen kirjallisuus 4 ov (Sivuaineopiskelijoilla 2 ov) Opiskelija perehtyy laajoihin käsikirjatyyppisiin teoksiin, kansallisiin ja kansainvälisiin tieteellisiin aikakauskirjoihin ja kasvatusalan ajankohtaiseen sisältökirjallisuuteen. 1. Käsikirjatyyppinen kirjallisuus From modernism to postmodernism. An anthology, ed. by L. E. Cahoone. Blackwell. Futures education, ed. by D. Hicks & R. Slaughter. Kogan Page. World yearbook of education 1998. Handbook of educational psychology, ed. by D. C. Berliner & R. C. Calfee. Macmillan. The handbook of education and human development. New models of learning, teaching and schooling, ed. by D. R. Olson & N. Torrance. Blackwell. Handbook of parenting. Volume 1. Children and parenting, ed. by M. H. Bornstein. Lawrence Erlbaum. Handbook of research for educational communications and technology. A Project of the Association for Educational Communications and Technology, ed. by D. H. Jonassen. Macmillan Library Reference. Handbook of research on curriculum, ed. by P. W. Jackson. Macmillan; AERA. International encyclopedia of the social & behavioral sciences, ed. by P. B. Baltes & N. J. Smelser. Elsevier Science Ltd. Verkossa: http:// www.sciencedirect.com/science/referenceworks/ 0080430767. 2. Kasvatusalan ajankohtainen sisältökirjallisuus Bernstein, B. Pedagogy, symbolic control and identity. Theory, research, critique. Taylor & Francis; Rowman & Littlefield. Bourdieu, P. & Wacquant, L. J. D. Refleksiiviseen sosiologiaan. Tutkimus, käytäntö ja yhteiskunta. Joensuu University Press. Carr, W. & Hartnett, A. Education and the struggle for democracy. The politics of educational ideas. Open University Press. Doing Educational Research, ed. by G. 55

KASVATUSTIETEEN SYVENTÄVÄT OPINNOT Walford. Routledge Fägerlind, I. & Saha, L. J. Education and national development. A comparative perspective. 2nd ed. Pergamon. Gordon, T., Holland, J. & Lahelma, E. Making spaces. Citizenship and difference in schools. Macmillan. Gore, J. M. The struggle for pedagogies. Critical and feminist discourses as regimes of truth. Routledge. Grenfell, M. & James, D. Bourdieu and education. Acts of practical theory. Falmer Press. The Habermas reader, ed. by W. Outhwaite. Polity Press. Kasvatus. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja. Kasvatustieteellinen tutkimuslaitos. Kaksi viimeistä vuosikertaa. McLaren, P. H. Life in schools. An introduction to critical pedagogy in the foundations of education. 3rd ed. Longman. Miller, P. H. Theories of developmental psychology. 3rd. ed. Freeman. Vygotsky, L. Mind in society. The development of higher psychological processes. Harvard University Press. Värri, V.-M. Hyvä kasvatus - kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Tampere University Press. Suoritettava kirjallisuus valitaan oheisesta kirjallisuusluettelosta. Käsikirjoista valittavasta materiaalista 150-200 sivua vastaa yhtä opintoviikkoa. Kirjallisuus suoritetaan referaatteina tai esseinä. Yhden teoksen voi korvata valinnaisella luentosarjalla. Yhden teoksen voi myös suorittaa verkkopohjaisessa oppimisympäristössä. Kirjallisuudesta ja opintojakson suorittamistavasta sovitaan suunnitteluseminaarin pitäjän kanssa seminaarin aikana. Valinnaisen kirjallisuuden laajuus noudattaa syventävien opintojen aloitusvuoden opetussuunnitelmaa. Valinnaisen kirjallisuuden laajuus on syventävät opinnot lukuvuosina 1995-1996 - 2004-2005 aloittaneilla/aloittavilla pääaineopiskelijoilla 4 ov ja sivuaineopiskelijoilla 2 ov. Arviointi: Referaattien ja esseiden perusteella 1-3. SK 1.3. Täydentävä kirjallisuus 3 ov (Sivuaineopiskelijoilla 2 ov) Kirjallisuuteen perehtymisen tavoitteena on auttaa kasvamaan laaja-alaiseksi kasvatustieteen asiantuntijaksi, joka kykenee arvioimaan nykyhetken kasvatukseen liittyviä ilmiöitä laajoihin yhteiskunnallisiin ja historiallisiin yhteyksiin kytkeytyneenä. 1. Kasvatus ja yhteiskunta After postmodernism. Education, politics and identity, ed. by R. Smith & P. Wexler. Falmer Press. Answering Back. Girls, boys and feminism in schools. J. Kenwey & S. Willis. Routledge. Education. Culture, economy and society, ed. by A. H. Halsey et al. Oxford University Press. Osat Introduction, Part one ja Part five tai sopimuksen mukaan muita artikkeleita ko. teoksesta. Giddens, A. Modernity and self-identity. Self and society in the late modern age. Polity Press. Kultur och utbildning. Om Pierre Bourdieus sociologi, red. av D. Broady. Liber. Moving horizons in education. International transformations and challenges of democracy, ed. by Hannele Niemi. University of Helsinki. Department of Education. 2. Historia ja klassikot Brubacher, J. S. A history of the problems of education. 2nd ed. McCraw-Hill. Comenius, J. A. Suuri opetusoppi. WSOY. Dewey, J. Democracy and education. An introduction to the philosophy of education. Free Press. Myhre, R. Pedagogisk idéhistorie I-II. Fabritius. Pestalozzi, J. H. Kuinka Gertrud opettaa lapsiansa. Gummerus. Platon. Menon teoksessa Platon, Teokset osa II. Otava ja Platon. Valtio teoksessa Platon, Teokset osa IV. Otava. Rousseau, J.-J. Èmile eli kasvatuksesta. SKS; WSOY. 3. Kasvu, opetus ja oppiminen Beairsto, B. & Ruohotie, P. Empowering 56

KASVATUSTIETEEN SYVENTÄVÄT OPINNOT teachers as life long learners. Reconceptualizing, restructuring and reculturing teacher education for the information age. Research Centre for Vocational Education. Hämeenlinna. Biggs, J. Teaching for quality learning at university. What student does. SHRE; Open University Press. International perspectives on the design of technology-supported learning environments, ed. by S. Vosniadou et al. Erlbaum. Joyce, B. & Weil, M. Models of teaching. 4th or later ed. Allyn & Bacon. Pintrich, P. & Ruohotie, P. Conative constructs and self-regulated learning. Research Centre for Vocational Education. Hämeenlinna. Pintrich, P. & Schunk, D. H. Motivation in education. Theory, research and applications. Prentice-Hall. Professional growth and development. Directions, delivery and dilemmas, ed. by P. Ruohotie & P. P. Grimmett. Career Development Finland Ky. Kirjallisuus koostuu kolmesta osa-alueesta. Pääaineopiskelija valitsee suoritettavaksi yhden teoksen kultakin osa-alueelta, sivuaineopiskelija yhden teoksen kahdelta osa-alueelta. Yhden teoksen voi korvata jollakin muulla luento- tai kurssisuorituksella, mikäli se soveltuu aiheeltaan täydentävän kirjallisuuden osaalueisiin. Aikaisemmin suoritettua teosta ei voi valita enää tähän opintojaksoon. Suoritusmuotona on kirjallinen kuulustelu tai esseiden kirjoittaminen kuulustelijoilta saatavista aiheista. Täydentävän kirjallisuuden laajuus noudattaa syventävien opintojen aloitusvuoden opetussuunnitelmaa. Täydentävän kirjallisuuden laajuus on syventävät opinnot lukuvuosina 1995-1996 - 2004-2005 aloittaneilla/aloittavilla pääaineopiskelijoilla 3 ov ja sivuaineopiskelijoilla 2 ov. Arviointi: Kuulustelun/esseen perusteella 1-3. SK 2. Tutkimusmenetelmät 6 ov Opiskelija syventää tutkielmansa aihepiirin mukaan tietojaan monimuuttujaisten analyysimenetelmien, historiallisen, vertailevan tutkimusotteen, kvalitatiivisten tai muiden tieteellisten tutkimusmenetelmien alueella. Tutkimusmenetelmien kokonaislaajuus on 6 ov, joka opiskelijan valinnan mukaan voi koostua kahden tai useamman menetelmän alueelta. Muista kuin tässä tiedekunnassa tarjottujen syventävien opintojen menetelmäkurssien soveltuvuudesta on syytä neuvotella syventävistä opinnoista vastaavan professorin kanssa. Tutkimusmenetelmät suositellaan suoritettavaksi suunnitteluseminaarin ja tutkimusseminaari I:n aikana. SK 2.1. Tieteenfilosofia 2 ov Opiskelija perehtyy tieteellistä käsitteen- ja teorianmuodostusta sekä tieteellistä päättelyä ja selittämistä koskeviin ongelmiin positivistisen, fenomenologis-hermeneuttisen ja kriittisen paradigman näkökulmasta. Raunio, K. Positivismi ja ihmistiede. Sosiaalitutkimuksen perustat ja käytännöt. Gaudeamus. Luentojen yhteydessä tentitään joko sivut 1-217 tai 221-410. Mikäli opintojakso suoritetaan teoskuulusteluna osallistumatta opetukseen, suoritetaan koko teos. Osallistuminen opetukseen ja kirjallinen kuulustelu tai kirjallisen työn suorittaminen. Opintojakso voidaan suorittaa myös ilman opetusosuutta suorittamalla koko teos. Arviointi: Kuulustelun tai kirjallisen työn perusteella 1-3. SK 2.2. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät 2-3 ov Koko opintojakson laajuus on 3 ov. Opiskelija voi suorittaa opintojakson myös ilman harjoituksia, jolloin laajuus on 2 ov. Opiskelija syventää kvalitatiivisen tutkimuksen 57