Eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat pähkinänkuoressa -seminaari 13.10.2011, Kontiolahti

MONIKKO Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen hanke Eri uskonnot ja uskonnolliset yhdyskunnat pähkinänkuoressa -seminaari 13.10.2011, Kontiolahti Sisältö Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa seminaari 13.10.2011, Kontiolahti... 1 Yhtä erilaiset Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija Husein Muhammed... 2 Uskonto muslimien arkielämässä... 2 Muslimit työelämässä ja asiakkaana... 6 Muslimit ja perhe-elämä... 9 Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen... 11 Katolinen kirkko... 11 Ortodoksinen kirkko... 13 Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta... 15 Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk... 16 Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta... 18

1(18) Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa seminaari 13.10.2011, Kontiolahti Eri uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt pähkinänkuoressa seminaarissa käsiteltiin uskonnon vaikutusta ihmisen arjen toimintaan ja ajatteluun. Seminaarin aluksi Monikko-hankkeen suunnittelija ja asiantuntija Sari Hammar-Suutari perusteli seminaarin alustajien valintaa. Päivän sisältö oli suunniteltu kentältä tulleiden toiveiden perusteella. Näin seminaarissa kuultiin sekä kokemusasiantuntijoita ja taustayhteisönsä edustajia että saatiin myös tutkijanäkökulmaa. Eri uskonnot seminaarissa kuultiin aluksi lakimies ja kirjailija Husein Muhammedin näkemystä siitä, kuinka islamin uskonto vaikuttaa muslimien elämään arjessa, esimerkiksi töissä ja kotona. Hänen oli tarkoitus käsitellä peruskysymysten jälkeen poleemista kysymystä islamilaistuuko Suomi liittyen viimeaikaiseen monikulttuurisuuskeskusteluun, mutta tähän ei seminaarin aika kuitenkaan riittänyt. Monikko-hankkeen sivuilta löytyy kuitenkin seminaarin alustajien käyttämät diaesitykset. Husein Muhammedin diasarjassa käsitellään Suomen islamilaistumiskysymystä muutaman sivun verran. Islamista ja muslimeista kiinnostuneen kannattaa tutustua Husein Muhammedin kirjaan Yhtä erilaiset - islam ja suomalainen kulttuuri (2011). Husein Muhammedin osuutta väritti aktiivinen keskustelu hänen ja seminaariyleisön välillä. Tätä keskustelua on pyritty toistamaan tässä seminaarin yhteenvedossa, koska keskusteluun käytettiin paljon aikaa. Lisäksi ihmiset nostavat keskustelun kautta esiin heitä kiinnostavia tai heissä kysymyksiä herättäviä asioita. Tuija Saarisen esityksessä tarkasteltiin katolilaista ja ortodoksista maailmankuvaa uskontotieteilijän näkökulmasta, minkä jälkeen tutustuttiin pikaisesti muutamaan suomalaisen uskonnollisen yhdyskunnan ajattelumaailmaan. Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa pohti omaa ajattelumaailmaansa ja mietti, mihin pohjautuu se, mitä hän ajattelee ja miten hän toimii. Jehovan todistajien Joensuun seurakunnasta Reima Kasurinen esitteli Jehovan todistajien näkemystä maailmasta ja siitä, miten se vaikuttaa heidän arkeensa. Lopuksi Joensuun vapaaseurakunnan pastori Pentti Impivaara kertoi vapaaseurakunnan synnystä sekä sen toiminnasta ja toimintaperiaatteista. Yleisenä huomiona todettiin, että jokaisesta päivän aiheesta olisi voinut kuulla enemmänkin, mutta yhden seminaarin aika on aina rajallinen. Seminaarin diaesitykset ovat luettavissa Monikkohankkeen sivuilta: Monikko-hankkeessa tuotettu aineisto. Islamilaisesta perhe- ja tapakulttuurista kiinnostuneen kannattaa tutustua myös sivuilta löytyvän islamilaisen perhe- ja tapakulttuuri seminaarin yhteenvetoon, jonka ovat kirjoittaneet kyseisen seminaarin alustajat FT Sylvia Akar ja FT Marja Tiilikainen.

2(18) Yhtä erilaiset Islamista ja suomalaisesta kulttuurista, lakimies, kirjailija Husein Muhammed Lakimies ja kirjailija Husein Muhammed aloitti esityksensä pohtimalla, mitä islam ja muslimit ovat. Islamilla on periaatteessa samat juuret kuin juutalaisuudella ja kristinuskollakin. Kyseessä on monoteistinen uskonto, jossa monet opinkappaleet ovat samoja kuin kristinuskolla. Merkittävimpänä erona on Jeesuksen asema; islamissa Jeesusta ei pidetä Jumalan poikana. Maailmassa on 1,5 miljardia islamin uskoista ihmistä pääasiassa Lähi-idässä, Afrikassa sekä Eteläja Keski-Aasiassa. Euroopassa muslimeja on noin 50 miljoonaa, joista Länsi-Euroopan (EU:n) alueella asuu noin 8 miljoonaa. Länsieurooppalaiset muslimit ovat pääosin maahanmuuttajia, itäeurooppalaiset ovat osa paikallista kantaväestöä. Suomessa muslimeja on noin 40 000-45 000. Muslimien määrän arvioiminen on hankalaa, koska ihmisen määritteleminen muslimiksi vaihtelee. Muslimiksi voidaan laskea ihminen, joka on muslimivanhempien jälkeläinen ja joka ei ole irtisanoutunut islamista tai vaihtanut uskontoa. Toisaalta muslimeiksi lasketaan kaikki ne, jotka ovat tulleet muslimienemmistöisistä maista. Näistä maista tulee kuitenkin paljon kristinuskoisia ihmisiä. Suurin osa Suomen muslimiväestöstä on maahanmuuttajia. Valtaosa Suomen muslimeista on muuttanut Suomeen 1990- ja 2000 luvuilla työntekijöinä, perheenjäseninä, elinkeinonharjoittajina tai pakolaisina ja heidän perheenjäseninään. Suurimmat muslimiryhmät ovat somalit (noin 12 000), arabit (noin 9000), kurdit (7000 8000) ja albaanit (7000 8000). Tataarit ovat asuneet Suomessa jo 1800-luvun puolestavälistä lähtien. Tataariyhteisö on hyvin järjestäytynyt, he pitävät paljon yhteyttä keskenään ja pääosa heistä asuu pääkaupunkiseudulla. Heillä on paljon yhteistä tekemistä, mutta samaan aikaan he ovat erittäin aktiivisia myös laajemmassa yhteisössä. Uskonto muslimien arkielämässä Islamin uskontoon kuuluu viisi olennaista asiaa, viisi velvollisuutta, jotka ovat uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, paasto, almuverojen maksaminen ja pyhiinvaellus. Mitä ylempänä tässä pilarissa oleva velvollisuus on, sitä todennäköisemmin muslimi pyrkii sitä noudattamaan. Husein Muhammedin mukaan tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvat harjoittavat uskontoa aktiivisemmin kuin toiset; samoin arabit ja somalitaustaiset muslimit harjoittavat uskontoa paljon aktiivisemmin kuin irakilaiset tai kurdit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ryhmien sisällä on suurta vaihtelua. Velvollisuuksista ylimpänä on uskontunnustus. Uskovaisen muslimin tulisi ainakin kerran elämässään lausua uskovansa yhteen ainoaan Jumalaan ja että Muhammed on hänen sanansaattajansa. Arjen toiminnan kannalta erittäin olennainen asia ovat päivittäiset rukoukset. Muslimin kuuluisi rukoilla viidesti päivässä. Yksi rukous kestää noin parista minuutista kymmeneen minuuttiin.

3(18) Rukoushetket sijoittuvat eri kellonaikoihin: ensimmäisen rukouksen aika on ennen auringonnousua, toinen on keskipäivällä, kolmas iltapäivällä, neljäs auringonlaskun jälkeen ja viimeinen rukoushetki on ennen nukkumaanmenoa. Suomessa vuorokausivaihtelu asettaa omat haasteensa rukoushetkien noudattamiselle, etenkin kesäaikana. Eri islamilaisilla yhdyskunnilla onkin laadittu rukouskalentereita, joiden avulla voi rukouksia suorittaa vähän sopivampaan aikaan. Joka tapauksessa aamurukous on suoritettava ennen auringonnousua. Muiden rukousten kohdalla aikataulu on vähän väljempi. Muslimien ja oppineiden näkemykset eroavat toisistaan siltä osin, minkä vuorokausirytmin mukaan rukoushetket tulisi viettää. Toiset ovat sitä mieltä, että pohjoisessa ei voi noudattaa luonnollista auringonrytmiä vaan rukoukset tulisi suorittaa islamin pyhien kaupunkien mediaaniaikataulujen mukaan. Toisten mukaan muslimien tulisi rukoilla lähimmän muslimiuskoisen maan pääkaupungin aikataulujen mukaan. Joidenkin mielestä rukousaikataulussa pitäisi mennä asuinkaupungin mukaan kaupungin sijainnista ja vuorokausivaihtelusta riippumatta. Rukoukset ovat periaatteessa aikuisten noudatettavia eli käytännössä rukoukset kuuluvat murrosiän saavuttaneen arkeen. Kuitenkin päivittäisten rukousten ja paaston opetteleminen aloitetaan jo nuorempana, vaikka mitään ehdotonta velvollisuutta tähän ei ole. Joidenkin vanhempien mielestä on sitä parempi, mitä aikaisemmin lapset aloittavat uskonnonharjoittamisen. Vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja siitä, että lapset oppivat rukoukset ja paastoamisen. Almuverojen maksaminen oli alun perin verotussysteemi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi. Uskovainen muslimi maksaa omista tuloistaan ja varallisuudestaan noin 2,5 % hyväntekeväisyyteen. Myös almuverojen maksamisesta hyvinvointiyhteiskunnassa on eri näkemyksiä. Osa muslimeista on sitä mieltä, että almuveroa tulisi edelleen maksaa. Osa puolestaan katsoo, että he maksavat jo veroja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi ja että heidän ei enää sen vuoksi tarvitse maksaa erikseen samaan tarkoitukseen pohjautuvaa almuveroa. Husein Muhammed muistutti, että kyseessä on viime kädessä ihmisen ja Jumalan välinen asia. Almuveron voi maksaa omantunnon mukaan suoraan hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi SPR:n hätäaputilille tai muslimiyhteisön toiminnan ylläpitämiseen. Viimeinen velvollisuuksista on pyhiinvaellus islamin pyhiin paikkoihin Mekkaan ja Medinaan, mikä jokaisen fyysisesti ja taloudellisesti siihen kykenevän muslimin tulisi tehdä. Tätä, kuten muitakaan velvollisuuksia, ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos siihen ei fyysisesti kykene. Velvollisuuksista paasto herätti eniten keskustelua. Paasto tarkoittaa käytännössä sitä, että muslimin pitäisi olla syömättä, juomatta ja tupakoimatta sekä pidättäytyä seksistä Ramadankuukauden ajan auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Paastoa toteutetaan siten, että syödään aamulla varhain ennen auringon nousua ja illalla auringon laskun jälkeen. Paasto ei koske sairaita, raskaana olevia tai muuten fyysisesti paastoon kykenemättömiä. Auringon laskun ja nousun välisenä aikana saa toimia vapaasti yleisten muulloinkin vallitsevien sääntöjen puitteissa. Yleisöstä kysyttiin paaston syytä ja Ramadan-kuukauden ajankohtaa. Paaston tarkoituksena on hiljentyä sekä muistaa köyhiä, varattomia ja nälässä olevia. Ramadan-kuukauden perustana on muslimien virallinen kalenteri, joka perustuu kuun eikä auringon kiertoon. Kalenteri on reilu 10 päivää lyhyempi kuin länsimainen kalenteri. Tästä syystä Ramadan tulee aina noin 10 12 päivää aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Tällä hetkellä Ramadan-kuukausi sijoittuu elokuun tienoille,

4(18) ja vuorokaudet ovat kovin pitkiä. Juuri tästä syystä on pohdittu, pitäisikö paastossa noudattaa Saudiarabian tai lähimmän muslimienemmistöisen maan aikataulua eikä pohjoista auringonkierron rytmiä. Näkemykset vaihtelevat tämän asian suhteen. Seminaariyleisöä kiinnosti kuitenkin tietää, kuka asian viime kädessä ratkaisee. Husein Muhammed totesi, että muslimeilla ei ole sellaista hallintorakennetta, joka lopullisesti määräisi oikean aikataulun. Hänen mukaansa islamia pidetään jäykkänä sääntökokoelmana, jota pitäisi orjallisesti noudattaa. Islamin uskonnossa, sunnalaisuuden suuntauksessa, ei kuitenkaan ole samanlaista hierarkkista pappijärjestelmää kuin katolisessa kirkossa eikä heillä näin ollen ole yleistä linjausta, jota pitäisi noudattaa. Jokainen oppinut on oikeutettu tulkitsemaan ja olemaan yhtä oikeassa kuin toinen. Uskonoppineilta voi hakea neuvoja, joita voi noudattaa tai olla noudattamatta. Soveltaja itse viime kädessä ratkaisee asian. Tärkeintä olisi toimia siten, että voi hyvällä omallatunnolla seisoa tulkintansa takana. Muslimien uskonnon harjoittamisessa nousee esille vielä kaksi yleistä arjen toimintaan vaikuttavaa asiaa: ruokavalio ja pukeutuminen. Ruokavalion suhteen on käytännössä kaksi yleistä asiaa ja monia pienempiä rajoituksia, joista kaikki muslimitkaan eivät välttämättä tiedä. Tärkeimmät ruokavalioon liittyvät rajoitukset ovat pidättäytyminen sianlihasta ja alkoholista, joita pitäisi islamin mukaan välttää. Pienempiin rajoituksiin kuuluu esimerkiksi liivatteen käyttö silloin, kun siinä on käytetty siasta peräisin olevia ainesosia. Pukeutuminen koskee periaatteessa sekä naisten että miesten kohdalla sopivaa, riittävän peittävää, maltillista ja vaatimatonta pukeutumista. Aikaisemmin niin miehet kuin naisetkin käyttivät päähineitä ja peittivät päänsä, mutta tämä tapa on miesten kohdalla poistunut käytöstä ja lisääntynyt naisten kohdalla. Yleisö oli kiinnostunut islamin uskonnon harjoittamiseen liittyvistä asioista, kuten tarvitaanko rukoilemiseen rukousvälineitä ja harjoittavatko naiset uskontoa kodeissaan ja miehet moskeijoissa. Muslimimiehet käyvät moskeijoissa enemmän kuin naiset, mutta heillä ei ole velvollisuutta käydä siellä. Perjantai on muslimien pyhäpäivä. Vain perjantain keskipäivän rukoukseen on osallistuttava, muuten rukoiluun käy yhtä lailla koti, koulu tai mikä tahansa paikka. Naisilla ei ole rajoitteita vaan he saavat käydä moskeijassa. Toisaalta heillä ei ole velvollisuutta osallistua perjantain keskipäivän rukoukseen, mutta he saavat osallistua siihen. Mitään tekstejä tai pakollisia välineitä ei tarvita rukoilun tueksi. Ainoastaan tarvitaan jokin puhdas pinta, jolla voi rukoilla. Monesti tähän käytetään puhdasta, käärittävää mattoa, joka nostetaan pois rukouksen jälkeen. Mitään maalausta, kuten ikonia, ei edes saa olla edessä. Monesti moskeijan seinällä on Koraanin pätkiä, tiettyjä säkeitä, jotka on koristeltu. Islamin puolesta muslimi saa rukoilla vaikka kirkossa, kunhan ristiä ei näy. Yleisö: Jos muslimi voi rukoilla missä vain, voivatko kristitytkin mennä moskeijaan rukoilemaan omaa Jumalaansa? Husein Muhammed: Jos moskeijaan mennään rukoilemaan, että Jeesus on Jumalan poika, on se harhaoppisuutta islamin mukaan. Muslimien Jumalan kuvaaminen ja olemus herättivät myös kysymyksiä. Jumalaa ei saa maalata eikä Hänestä saa olla kuvaa. Myöskään profeetta Muhammedista ei ole kuvaa eikä häntä kuvata. Jumala on olento, henki, joka on luonut ihmisen. Muslimien mielestä kaikessa ilmenee Jumala, esimerkiksi kaunis kukka on heijastus Jumalasta. Hän ei kuitenkaan ole mikään hahmo tai henkilö tuolla jossain vaan enemmän voima tai energia. Toisaalta esimerkiksi kaunis rakennus on ihmisille annetun voiman kautta rakennettu, ei kuitenkaan Jumala itse. Joidenkin islamin mystisten

5(18) suuntausten mukaan kaikessa on Jumala ja niissä uskomuksissa päästään esimerkiksi lähelle kiinalaisten taolaista näkemystä. Yleisöstä kysyttiin myös profeetta Muhammedista sekä muslimien Jumalan nimestä ja kuolemattomuudesta. Muhammed ei ole jumala vaan tavallinen ihminen, jolla ei ole muita yliluonnollisia kykyjä. Hän on saanut viestejä Jumalalta välitettäväksi. Muhammed ei ole kuolematon eikä häntä palvota vaan Jumalaa. Muslimien Jumala on kuolematon ja Hänen nimensä on Allah. Allah on arabiaa ja tarkoittaa Jumalaa. Keskustelun jälkeen palattiin muslimien pukeutumiseen. Musliminaisten huivikielto voisi johtaa naisten kotiin jäämiseen. Alun perin pään peittäminen oli bysanttilaisuuden merkki ja myös kristityt peittivät päänsä, kuten katoliset nunnat tekevät vieläkin. Myöhemmin siitä on tullut islamilaisuuden merkki ja koko asia on kääntynyt vähän erilaiseksi. Nykyisin voisi ehkä sanoa, että osoitus vaatimattomasta pukeutumisesta olisi olla ilman huivia. Tämän jälkeen yleisökeskustelu jatkui ennen kaikkea huivin käyttöön liittyen. Husein Muhammed myönsi yleisön johdattelemana, että jollain tavalla huivin käyttöön liittyy seksuaalisuus, mutta toisaalta myös soveliaisuus. Kulttuureittain vaihtelee se, miten paljon saa olla paljaana ennen kuin se tulkitaan rivoksi. Alkuperäisen ajatuksen mukaan suhteellisen maltillinen ja vaatimaton pukeutuminen koski sekä miehiä että naisia. Naisten kohdalla tämä on myöhemmin viety äärimmilleen. Yleisö: Onko huivin käyttö naisten alistamista? Eikö se vaikuta naisten yhteiskunnalliseen asemaan, kuten naisten rankaiseminenkin? Mikä on islamilaisissa maissa naisen asema arkipäivässä? Husein Muhammed: Pukeutuminen vaikuttaa naisten yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja myös naisten asemaan. Samoin vaikuttaa vaatimus riisua huivi pois. Turkissa on kiellettyä olla huivi päässä, jos opiskelee yliopistossa tai työskentelee julkisessa virassa. Tämä on vähentänyt naisten osallistumista. Naisen tulee saada käyttää huivia, jos hän haluaa, mutta häntä ei saa pakottaa käyttämään huivia. Hiukan huivin käytön vapaaehtoisuutta epäillen yleisöstä ihmeteltiin naisten huivin käyttöä nimenomaan kodin ulkopuolella, mutta ei kotona. Huivin käyttö ja sovelias pukeutuminen koskee vieraiden miesten läsnä ollessa pukeutumista. Naisten kanssa tai omissa kotioloissa voi olla ilman huivia. Huivin käyttö nähtiin myös turvallisuuskysymyksenä uskonnollisen kysymyksen lisäksi. Todettiin, että huivin käyttäjän identiteettiä ei voi jälkikäteen tunnistaa ja että burkhan sisään on helppo kätkeä räjähteitä. Husein Muhammed suhtautui puolestaan tähän väitteeseen epäillen todeten burkhan herättävän aina epäilyksiä. Hän jatkoi: Jos terroristilla olisi vähänkään älyä, hän ei pukeutuisi niin huomiota herättävästi tavalla, joka jo itsessään herättää paljon huomiota ja epäilyksiä. Hän käyttäisi ennemmin urheilukassia. Huivin käyttöön liittyen yleisöstä pohdittiin vielä huivin käyttöä Suomessa. Aikaisemmin myös Suomessa peitettiin pää, etenkin maaseudulla. 1990-luvulla huivin käyttö politisoi lyhyessä ajassa. Ennen huivin käyttöön esimerkiksi talvella ei kiinnitetty huomiota, yhtäkkiä se herättikin huomiota ja liitettiin islamiin. Burkhan päällään kantaminen vaatii rohkeutta, koska ihminen joutuu silloin huomion kohteeksi ja erityistarkastuksiin. Samoin naisen hiuksiin liittyy voimakkaita eroottisia käsityksiä kulttuurissa kuin kulttuurissa. Naisen pään peittäminen ei ole Suomessakaan niin vieras asia, kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle.

6(18) Muslimit työelämässä ja asiakkaana Huivikeskustelun jälkeen Husein Muhammed esitteli muslimeja työelämässä ja kertoi uskonnon harjoittamisesta eri elämän alueilla. Uskonnon harjoittaminen kotona (ruokavalio ja rukoukset) on jokaisen oma asia, oikeus ja velvollisuus. Kysymykset liittyvätkin niihin eri elämänalueisiin ja ihmisiin, jotka ovat tekemisissä muslimien kanssa, kuten opettajat ja työnantajat. Osa päivittäisistä rukouksista sijoittuu opiskelu- ja työaikaan. Husein Muhammed pohtikin, pitäisikö muslimin saada harjoittaa uskontoaan työaikana ja työpaikalla, tulisiko hänen saada keskeyttää oma työnsä ja onko se työnantajan ajasta pois. Hänen mukaansa työaikaa ei periaatteessa tarvitse saada käyttää uskonnon harjoittamiseen, koska työntekijä voi käyttää omia lakisääteisiä taukojaan siihen. Hän jatkoi miettimällä, saako koulussa tai työpaikalla rukoilla ja kysyi, mikä on työnantajan velvollisuus antaa tiloja tällaiseen käyttöön. Jos muslimilla on oma työhuone, on tuskin suuri este käyttää rukoiluun muutama minuutti. Jos hänellä ei ole omaa huonetta tai tilaa, kuten koululuokassa tai avokonttorissa, hänen kannattaa keskustella asiasta ja yleensäkin työajalla rukoilemisesta työnantajan kanssa. Työnantaja voi halutessaan ja jos se ei vaadi häneltä suuria uhrauksia antaa luvan ja näyttää rukoiluun sopivan tilan. Jos työnantajalla ei ole tarjota rukoiluun tilaa tai jos rukoileminen tapahtuu äänekkäästi, niin viimeisimmän syrjintälautakunnan antaman päätöksen mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota tilaa rukoilua varten. Joillakin työnantajilla on tätä nykyä omat rukoustilat, joita voidaan käyttää jopa houkuttimena työntekijöiden saamiseksi. Työaikana voi periaatteessa paastota. Työnantajalla on kuitenkin oikeus vaatia, että työntekijä on tietyssä kunnossa ja kykenee suoriutumaan hänelle määrätyistä tehtävistä eli paasto ei saa heikentää työkykyä. Islamin mukaan velvollisuudet (uskonnon peruspilarit) väistyvät pakon edessä. Myös rukoilu koulu- tai työajalla herätti aktiivista keskustelua. Yleisön mielestä perjantain moskeijassa tapahtuva keskipäivän rukous vaikuttaa väistämättä työaikaan. Samoin mietittiin, onko rukousten kohdalla tärkeämpää noudattaa koulun sääntöjä vai Jumalan sanaa. Husein Muhammedin mielestä ei ole tarpeen verrata, kumpi on tärkeämpää. Rukoilla saa siitä hetkestä, kun rukoushetki alkaa aina siihen saakka, kun seuraava rukoushetki alkaa. Oppilaat voivat olla erinomaisia manipuloimaan siinä, miten oppitunnilta pääsee pois ja monet saattavat käyttää kulttuuria tai uskontoa siinä hyväkseen. Jos vaatimus tulee vanhemmilta ja kyseessä on useampia oppilaita koskeva kysymys, kannattaa asiasta keskustella rehtorin kanssa ja tehdä sekä oppilaille että heidän vanhemmilleen selväksi tämä asia. Avuksi voi kutsua lähimmän moskeijan imaamin kertomaan, että mitään velvollisuutta ei ole rukoilla heti rukoushetken alkaessa. Työnantajan ei tarvitse suostua päästämään työntekijää rukoilemaan keskellä päivää työnantajan ajalla. Mutta työntekijä voi selvittää, saako asian sovittua korvaamalla työajan myöhemmin tai tehtyä rukoukseen kuluvan ajan omalla ajallaan. Vuorotyössä voi sopia, että omaa vuoroa ei olisi perjantain keskipäivän rukouksen ajankohtana. Joustavan työajan kohdalla voi rukousta varten kirjautua omalle ajalle. Viime kädessä, jos järjestelyistä tai poissaolosta koituu kohtuuttomia vaikeuksia työnantajalle, työnantajan ei ole pakko suostua rukouksen mahdollistamiseen. Husein Muhammed muistutti, että velvollisuudet väistyvät pakon edessä. Asiaan tietysti vaikuttaa myös moskeijan sijainti suhteessa työntekijän työpaikkaan: tunti voi mennä jo pelkästään matkustamiseen.

7(18) Yleisö: Sanoit, että nuoret käyttävät hyväkseen uskontoa ja kulttuuria. Mitkä islamissa ovat hyveitä ja paheita, esimerkiksi varastaminen, valehtelu, terrorismi ja tappaminen? Husein Muhammed: Islamin mukaan muslimin pitäisi toimia rehellisesti eli valehtelu ei ole hyväksyttävää. Varastamiseen suhtaudutaan erittäin vakavasti. Saudiarabiassa voidaan katkaista jopa käsi toistuvasta varastelusta. Terrorismiin valtavirtaislam suhtautuu kielteisesti, koska kenelläkään ei ole oikeutta ottaa toisen henkeä pois ellei se ole lain mukaan oikeutettua tietyille henkilöille (kuolemantuomio rangaistuksena). Terrorismi on islamin tulkinnan vastainen, mutta ääriliikkeet tietysti tulkitsevat asian, miten haluavat. On kuitenkin muistettava, että suurin osa islamistiterroristien harjoittamasta väkivallasta kohdistuu nimenomaan muslimeihin, ei muun uskoisiin. Länsimaisiin kohdistuneet näyttävät iskut ovat häviävän pieni määrä siihen verrattuna, miten paljon iskuja kohdistuu muslimeihin muslimiuskoisissa maissa. Tietoa ääriliikkeisiin kuuluvien määrästä ei ole. Ylipäätään suoriin iskuihin osallistuvia on vähän, mutta heillä on ymmärtäjiä. Nämä ajattelevat, että terrorismi on heikomman ase vahvempaa vastaan ja pitävät siksi tällaista väkivaltaa oikeutettuna. Islamista ja talouselämästä puhuttaessa kysyttiin Husein Muhammedilta islamin suhtautumisesta korkoon. Islamin mukaan koron kiskonta on periaatteessa kiellettyä. Alun perin, keskiajalla kristitytkään eivät ottaneet korkoja. Ei pidetty oikeana ottaa kovaa korkoa sellaiselta, joka tarvitsi tietyllä hetkellä rahaa lainaksi. Myös koron maksamiseen suhtaudutaan kielteisesti. Jotkut muslimit päättävät olla ottamatta asuntolainaa ennen kuin koko rahasumma on säästettynä. Toisaalta toiset muslimit ottavat asuntolainaa. Osa muslimioppineista on edelleen sitä mieltä, että koron ottaminen ja maksaminen on oltava kiellettyä; osa puolestaan ajattelee, että on oikeutettua ottaa korkoa asuntolainassa, mutta ei esimerkiksi sijoitusmielessä. Valtaosa muslimeista ei suhtaudu korkoon kielteisesti, jos on mahdollisuus ottaa asuntolainaa. Muslimi voi kokea, että hän ei halua olla tekemisissä kiellettyjen ruoka-aineiden tuottamisen ja käsittelyn kanssa eikä myöskään myydä alkoholia. Uskovainen muslimi ei edes hakeudu Alkoon töihin. Husein Muhammed ei kuitenkaan uskonut, että muslimi jättäytyisi pois vähittäiskaupan kassan työstä sen vuoksi, että asiakas saattaa ostaa alkoholia. Työpaikalla tarjoilussa olisi hyvä ottaa huomioon muslimit siinä mielessä, että muutakin kuin alkoholia olisi tarjolla. Husein Muhammed kuitenkin totesi, että nykyään alkoholitarjoilu työpaikoilla alkaa olla aika vähäistä. Toisaalta yleensä aina on vettä tarjolla. Ruoan kohdalla voisi muslimien ruokavalion ottaa huomioon. Tämä onnistuu kätevästi siten, että muslimit voivat käyttää samaa ruokaa kuin kasvisruokailijat, joiden ruokavalio täytyy kuitenkin tarjoiluissa huomioida. Muslimit osaavat myös itse kysyä ja kieltäytyä tarvittaessa kiellettyjä ruoka-aineita sisältävästä tarjoilusta. Huivin käytöstä työpaikalla Husein Muhammed kertoi, että työtehtävät eivät saa kärsiä burkhan tai niqabin käytöstä. Työntekijän on velvollisuus suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät. Toisaalta missään tehtävissä ei ole välttämätöntä ottaa huivia pois eikä huivi todennäköisesti estä tekemästä erilaisia työtehtäviä. Työnantajat saattavat vedota huivin käytön kohdalla asiakkaiden järkyttymiseen tai näiden kielteiseen suhtautumiseen huivia kohtaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kantana

8(18) kuitenkin on, että asiakkaiden mielipide työntekijöiden asusta ei voi olla peruste tietyn vaatteen kieltämiselle vaan työvaatteiden tulee olla työn vaatimusten mukaisia, esimerkiksi univormujen käyttö. Yleisöä kiinnosti tietää, miten tarkkaan uskonto määrittelee naisen pysyttelemään vieraista miehistä erossa työpaikalla. Keskustelussa tuli esille tapauksia, joissa nuoret naiset halusivat itselleen ammatin, jossa tapaisi vain naisia. Tällaisena ammattina pidettiin esimerkiksi kätilön ammattia. Husein Muhammed vastasi kätilöidenkin kohtaavan miehiä, nimittäin isiä. Hän jatkoi, että ei ole mitään sellaista sääntöä, joka kieltäisi naista näkemästä miestä työpaikallaan. Hänestä tällaisissa tapauksissa on rajoitteita ylitulkittu. Hän neuvoi myös selvittämään, mistä nuoret naiset ovat saaneet sellaisen ajatuksen, että eivät haluaisi olla missään tekemisissä toista sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Muutenkin nuorten kanssa kannattaa keskustella koulutukseen sekä työharjoittelu- ja työpaikkoihin liittyen kiellettyjen ruoka-aineiden ja toisen sukupuolen välttämisestä. Keskusteluavuksi voi kutsua paikallisen imaamin tai uskonoppineen. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mahdollista välttää täysin toisen sukupuolen kohtaamista ja sianlihan käsittelyä tavalla tai toisella. Lisäksi sianlihan kanssa tekemisissä oleminen on eri asia kuin itse syödä sianlihaa. Husein Muhammed ehdotti keskustelemaan näistä asioista viranomaistasolla sekä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Näin tiukoista säännöistä kiinnipitäminen tulee hänen mielestään muuten aiheuttamaan ihmisten syrjäytymistä suomalaisesta työelämästä. Yhtenä mahdollisuutena on koota erilaisia konfliktitilanteita ja käydä niitä läpi uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Keskustelua aiheesta on käytävä, vaikka se ei olisi helppoa. Husein Muhammedin kirjasta löytyy joitakin ratkaisuehdotuksia konfliktitilanteisiin. Muslimista asiakkaana ei yleensä ole ongelmia. Joissakin tapauksissa asiakas saattaa toivoa tai vaatia samaa sukupuolta olevaa lääkäriä tai hoitajaa. Nämä ovat aina harkinnanvaraisia ja tapauskohtaisia tilanteita sen suhteen, kannattaako ja voiko näihin toiveisiin tai vaatimuksiin suostua. On tilanteita, jolloin on ymmärrettävää, että asiakas vaatii samaa sukupuolta olevaa hoitajaa tai lääkäriä, esimerkiksi intiimien asioiden kohdalla. Ei kuitenkaan ole perusteita sille, että hammas- tai silmälääkärin tulisi olla samaa sukupuolta. Joidenkin viranomaisten saattaa olla helpointa vaihtaa hoitaja tai lääkäri konfliktin välttämiseksi. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaihtaminen voi olla myös kovin vaikeaa tai samaa sukupuolta olevan hoitajan vastaanotolle pääsyssä kestää kauan. Tällöin konfliktin välttäminen ei ole ratkaisu vaan asiasta kannattaa käydä keskustelua. Kaikki ihmiset eivät saa hoitoa samaa sukupuolta olevalta lääkäriltä tai hoitajalta muslimimaissakaan. Yleisöstä tiedusteltiin hämmentyneenä, eivätkö naiset siis saa samaa hoitoa kuin miehet. Husein Muhammed tarkensi, että perinteisesti muslimimaissa miehet ovat lääkäreitä ja naiset hoitajia. Tämän vuoksi hoitoa ei ole itsestään selvästi saanut omalta sukupuoleltaan. Tässä vaiheessa seminaaria muutettiin seminaarin aikataulua siten, että Tuija Saarisen esitysajasta siirrettiin puolisen tuntia Husein Muhammedin käytettäväksi. Yleisötoiveen perusteella ehdittiin käydä läpi vielä arjen työn kannalta tärkeää aihetta eli muslimeja ja perhe-elämää.

9(18) Muslimit ja perhe-elämä Muslimit ja perhe-elämä aiheessa pohdittiin muslimien käsitystä muun muassa seurustelusta ja lasten kasvattamisesta. Periaatteessa islam, kuten muutkin uskonnot aikaisemmin, suhtautuu kielteisesti esiaviolliseen seksiin ja sitä sisältävään seurusteluun. Tavoitteena olisi mennä ensin avioon ja harrastaa seksiä vasta sen jälkeen. Tavallisesti nuoret eivät asu yhdessä ennen avioliittoa vaan voivat jäädä asumaan vanhempiensa luokse ennen naimisiinmenoa. Käytännössä sekä muslimimaissa että länsimaissa ihmiset seurustelevat ennen avioliittoa, vaikka osa ihmisistä suhtautuukin asiaan kielteisesti ja osa vanhemmista voi vaatia lapsiaan olemaan seurustelematta. Jos nuori ei kuitenkaan noudata vanhempien vaatimusta, vanhempien on suostuttava siihen. Joskus tästä ristiriidasta voi seurata konflikteja, jolloin lapsi voidaan lähettää pois tai nuori saattaa salata seurustelun. Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa luvattomasta seurustelusta voi seurata kunnia- tai häpeäväkivaltaa. Muslimien kohdalla on puhuttu järjestetyistä avioliitoista ja pakkoavioliitoista. Pakkoavioliitoksi kutsutaan liittoa, jossa ainakin toinen osapuoli on joutunut avioitumaan ilman osaa suostumustaan. Järjestetyssä avioliitossa puolestaan vanhemmat järjestävät muodollisesti avioliiton, jonka taustalla on morsiamen tai sulhasen pyyntö tai näillä ei ole mitään avioliittoa vastaan. Jotkut hankkivat puolisonsa kotimaastaan. Syitä tähän voi olla useita. Tuleva puoliso on voinut jäädä kotimaahan. Tämän kanssa on myöhemmin menty naimisiin ja puoliso muuttaa Suomeen. Voi olla, että Suomesta ei ole löytynyt sopivaa kumppania ja kotimaasta haetaan sopivaa puolisoa. Avioliitto myös toisuskoisen kanssa alkaa olla kuitenkin olla tavallista. Islamissa ei ole velvollisuutta kääntyä muslimiksi avioliiton myötä, vaikka monet (niin muslimit kuin ei muslimitkin) niin luulevat. Periaatteessa avioliitto toisuskoisen kanssa on sallittua muslimimiehille, mutta ei naisille. Suomessakin on kuitenkin musliminaisia naimisissa muunuskoisen kanssa. Tämä periaate liittyy kulttuuritekijöihin: miehillä on enemmän vapautta ja valinnanvapautta, lisäksi väestössä on paljon enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia. Mediassa on keskusteltu alaikäisten vihkimisistä. Husein Muhammedin mielestä avioliittoon alaikäisten kohdalla täytyy suhtautua tiukan kielteisesti. Lisäksi täytyy todella perusteellisesti selvittää lapsen oma vapaa tahto ja selvittää lapselle, että tällä ei ole velvollisuutta mennä avioliittoon. Suomessa on myös mahdollista ja oikeus elää avoliitossa. Moniavioisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan, että islam sallii monivaimoisuuden, ei monimiehisyyttä. Miehellä saa olla enintään neljä vaimoa. Käytännössä monivaimoisuuteen on todella tiukat ehdot eri kohdissa Koraania. Uuden vaimon ottamiseen pitää olla muiden vaimojen suostumus ja kaikkia vaimoja tulee kyetä elättämään. Husein Muhammedin mukaan Koraani tosiasiassa suhtautuu moniavioisuuteen hyvin penseästi. Suomessa moniavioisuus on kiellettyä. Kysymystä on kuitenkin herättänyt, ovatko ihmiset tosiasiassa moniavioisia. Pitäisikö yhteiskunnan puuttua siihen, että ihminen on virallisesti naimisissa yhden kanssa ja suhteessa muihinkin tai eronnut yhdestä ja on suhteessa muihin? Husein Muhammedin mielestä asiaan pitää puuttua silloin, jos joku on pakotettu sellaiseen tilanteeseen. Mutta jos tilanne on kaikille osapuolille vapaaehtoinen valinta, pitäisikö siihen puuttua ja millä tavoin? Husein Muhammedin kirjassa pohditaan näitä kysymyksiä enemmän.

10(18) Homoseksuaalisuus on islamin uskonnon mukaan kiellettyä. Myös islamilaisissa maissa homokulttuuri on kukoistanut ja on paljon niin sanottua homokirjallisuutta. Toisinaan homokulttuuri on hiljaisesti hyväksytty, toisinaan siihen on reagoitu väkivaltaisesti. Perheen rooleihin ja perhe-elämään liittyen Husein Muhammed kertoi, että perinteisesti nainen on ollut kotona ja mies on käynyt töissä. Perheen miehellä voi myös olla kohtalainen koulutus, toisin kuin perheen naisella, mikä rajoittaa naisen yhteiskunnallista osallistumista. Nainen voi kuitenkin sopeutua uuteen kulttuuriin paremmin, koska hän on miestä sosiaalisempi ja koska hän oppii paremmin kieliä. Uudessa yhteiskunnassa perinteiset arvoasetelmat eivät ole pysyviä, jolloin naisella ja miehellä on eri käsitykset rooleista. Perheen sisällä voi seurata konflikteja siitä, kun nainen ei enää asetukaan miehen hänelle antamaan rooliin. Ainakin osa naisista on Husein Muhammedin mukaan hyvin tietoisia omasta asemastaan ja roolistaan länsimaissa. Joissakin tapauksissa tämä voi johtaa ylilyönteihin ja on myös johtanut avioeroihin. Edelleen muslimimaissa avioero on ollut kohtalaisen harvinaista, vaikka islam on sen sallinutkin. Joissakin kulttuureissa avioero koetaan häpeällisenä. Joidenkin tutkimusten mukaan Suomessa somalinaisista lähes puolet, yli 40 % on yksinhuoltajia. Syynä voi avioeron lisäksi olla se, että mies on menehtynyt sodassa tai hän ei ole päässyt Suomeen. Islam ei kiellä ehkäisyä, vaikka jotkut muslimit suhtautuvatkin ehkäisyyn osittain kielteisesti. Aborttiin suhtaudutaan kielteisesti, joskaan ei samalla tavalla kuin katolilaiset. Tavallisesti muslimiperheet ovat suurperheitä, joissa on 5-6 lasta. Tämä ei niinkään liity kulttuuriin vaan on tavallista kehitysmaissa. Myös vanhempien ja lasten välisissä rooleissa voi olla ristiriitoja, etenkin jos vanhemmat ovat syntyneet ja kasvaneet toisenlaisessa arvomaailmassa ja lapset Suomessa. Lapset osaavat kieltä paremmin kuin vanhempansa ja saavat ehkä vähän liikaa vastuuta sekä kehitystasoonsa nähden että perhedynamiikan kannalta. Vanhemmat ovat saattaneet lähettää länsimaistuneita lapsiaan ja nuoriaan kotimaahan. Joskus tarkoituksena voi olla se, että lapsi tutustuu sukulaisiinsa ja oppii omaa äidinkieltään. Toisinaan kuitenkin nuorella voi olla uudessa maassa ongelmia, kuten päihdeongelma tai rikollista käyttäytymistä, jolloin lapsi lähetetään kotimaahan rauhoittumaan ja oppimaan tavoille.

11(18) Katsaus katolilaiseen ja ortodoksiseen maailmankuvaan, FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen FT, uskontotieteilijä Tuija Saarinen aloitti oman vuoronsa kertomalla käsittelevänsä aihetta kulttuurintutkijan näkökulmasta. Kristinuskon juuret ulottuvat 2000 vuoden taakse, jolloin kirkko jakautui roomalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kirkkoon. Toinen jako itäiseen ja läntiseen kirkkoon tapahtui myöhemmin uskonpuhdistuksen yhteydessä. Katolisella ja ortodoksisella kirkolla on joitakin eroavaisuuksia. Katolisessa kirkossa puhutaan pyhimyksistä, ortodoksisessa pyhistä. Katolinen kirkko suhtautuu kielteisesti syntyvyyden säännöstelyyn, mutta Tuija Saarisen mukaan ortodoksisuus, etenkin karjalainen ortodoksisuus, on elämänmyönteistä, sallivaa, ymmärtävää, armahtavaa ja anteeksiantavaa. Syntyvyyden säännöstely jätetään avioparin itsensä päätettäväksi. Myös lapsetonta avioliittoa pidetään merkityksellisenä eikä lapsettomuus ole häpeä. Jumala antoi ihmiselle kumppanin, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Puoliso on tärkeä, vaikka yhteisiä lapsia ei olisikaan. Katolinen ja ortodoksinen kirkko eroavat toisistaan myös avioeron suhteen. Ortodoksinen kirkko hyväksyy avioeron siinä mielessä, että eronnut ihminen voidaan vihkiä uudelleen. Avioeroa pidetään kuitenkin syntinä, jota täytyy katua ja pyytää anteeksi Jumalalta ennen kuin vihkiminen voidaan suorittaa. Katolista ja ortodoksista kirkkoa yhdistää usko pyhiin henkilöihin, pyhimyksiin ja ihmeisiin sekä siihen, että nämä voivat toimia välittäjinä ihmisen ja Jumalan välillä. Kirkkoja yhdistävät myös rippi ja Neitsyt Marian keskeinen asema luterilaisuuteen verrattuna. Katolinen kirkko Katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko. Tuija Saarisen mukaan on vaikea puhua katolisesta maailmankuvasta, koska katolisen kirkon kannatusalueella asuu niin erilaisia ihmisiä ja kulttuureita. Katolisuus toteutuu eri tavoin eri mantereiden ja eri maiden välillä sekä katolisuuden sisällä. Uskonto ilmenee arjessa eri tavoin kulttuurista ja ihmisen asemasta riippuen. Vanha katolinen kirkko on vain yksi versio katolisesta kirkosta. Noin puolet katolisista elää Etelä- ja Pohjois- Amerikassa ja noin neljännes Euroopassa, lähinnä Etelä-Euroopassa ja Puolassa. Suomessa on yksi katolinen hiippakunta Helsingissä. Tuija Saarinen ei käyttäisi yhteisö-käsitettä puhuttaessa suomalaisesta katolisesta yhteisöstä, koska ihmiset asuvat eri puolilla Suomea. Ongelmaksi todettiin se, että aina on niin vähän aikaa käydä läpi jokin uskonto. Tällöin siitä voidaan nostaa esiin vain joitakin seikkoja. Tuija Saarisen esityksessä on keskitytty kaikkien maiden katolisille yhteisesti jaettuihin asioihin, joita ovat esimerkiksi sakramentit. Katolisen kirkon sakramentit ovat kaste, vahvistus, eukaristia, parannus (rippi), pappisvihkimys, sairaiden voitelu ja avioliitto. Sairaiden voitelu tarkoitti aikaisemmin viimeistä voitelua.

12(18) Kaste annetaan mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Nimenanto on kasteesta erillinen, ennen kastetta tehtävä toimitus. Suomessa katoliseen uskoon kastettavaa lasta ei pääsääntöisesti pystytä kastamaan kirkossa, koska kirkko on niin kaukana. Tapana onkin, että pappi tulee kotiin kastamaan lapsen. Useimmat suomalaisista katolisista perheistä ovat sekaperheitä, joissa vain toinen vanhempi on katolinen. Jos lapsi kastetaan katoliseksi, tulisi hänellä olla vähintään yksi vahvistuksen saanut katolinen kummi. Hänen lisäkseen voi olla kristitty, ei-katolinen todistaja. Tämä on yleistä seka-avioliitoissa, joissa halutaan todistaja myös ei-katolisen vanhemman puoleisesta suvusta. Hätäkaste toimitetaan välittömästi, jos lapsen henki on vaarassa. Sen voi toimittaa kuka tahansa kristitty puhtaalla vedellä. Puhtaaksi vedeksi käy kraanavesi; veden ei tarvitse olla pyhitettyä. Hätäkasteessa on kyse käytännön sanelemasta toimenpiteestä. Kasteenvahvistus-sakramentti on verrattavissa konfirmaatioon. Nuori saa vahvistuksen sakramentin, kun hän ottaa vastuun omasta hengellisestä elämästään. Vahvistuksen jakaa piispa. Katolilaisten tulee osallistua eukaristian viettoon eli pyhään messuun ainakin sunnuntaisin ja velvoittavina juhlapyhinä, kuten jouluna, loppiaisena ja Kristuksen taivaaseen astumisen juhlapyhänä. Ehtoollisaineet eivät katolisessa uskossa edusta Kristuksen ruumista ja verta symbolisella tasolla vaan ne muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi ehtoollisen asetussanojen myötä. Keskustelua herätti kysymys kirkossa alaikäiselle tarjottavasta viinistä Suomen alkoholilainsäädännön kiellosta huolimatta. Tuija Saarinen totesi kysymyksen olevan mielenkiintoinen ja perusteli ehtoollisalkoholia annettavan vain pienen tipan. Lisäksi katolisessa ajattelussa kyse ei ole viinistä vaan Kristuksen verestä. Evankelisluterilaisessa kirkossa todettiin olevan käytössä alkoholitontakin viiniä. Tuija Saariselta tiedusteltiin myös, mitä viinille ja ehtoollisleivälle tapahtuu seremonian jälkeen, jos ne ovat Kristuksen ruumista ja verta. Tuija Saarinen totesi, että tällaisiin kysymyksiin tarvittaisiin vastaajaksi pappi. Hän tiesi kuitenkin kertoa, että ainakin ortodoksisessa kirkossa käytäntönä on laittaa tarjolle yli jääneet ehtoollisleivät niin, että ehtoollisella käyneet voivat viedä niitä perheenjäsenilleen tilaisuuden jälkeen. Parannuksen sakramentti tarkoittaa rippiä. Katumustyö voi olla tiettyjä rukouksia. Ripillä käyminen herätti yleisössä kysymyksiä ja myös keskinäistä keskustelua. Pappi ei voi ilmoittaa ripin yhteydessä kuulemastaan rikoksesta, mutta hän voi antaa uskovalle ohjeen tehdä virallinen tunnustus tekemästään rikoksesta. Vaitiolovelvollisuus koskee myös suunnitelmia ja aikeita. Pappi ei saa kertoa kenellekään mitään, mitä hän kuulee. Toki hänen pitää pyrkiä siihen, että suunniteltu teko ei toteudu. Syntiä tehnyt ei saa anteeksi papilta vaan papin välityksellä Jumalalta. Pappi toimii ihmisen ja Jumalan välikappaleena ja hänen tulisi tukea ihmistä pyrkimään henkiseen kasvuun. Käytännön perustana on kirkon erottaminen maallisesta vallasta, jolloin ihmisellä oli toinenkin vaihtoehto sovittaa tekemänsä rikos. Tämä ei kuitenkaan poista maallisen vallan vaatimusta sovittaa rikos. Yleisenä kristillisenä käsityksenä on, että ihminen tekisi katumustyön avulla parannuksen eikä jatkaisi pahan tekoaan. Jos ihminen tekee parannuksen, hänelle annetaan anteeksi ja uusi mahdollisuus. Myös ripillä käymiseen liittyy henkinen kasvu ja pyrkimys parannukseen. Ihminen saattaa oikeasti kärsiä pienistä paheistaan ja hän voi yrittää päästä niistä irti. Jos ihminen on uskonnollisesti niin aktiivinen, että käy ripillä, hän pyrkii kohti parannusta koko ajan. Tuija Saarinen pohti, että ehkä vankilatunnustuksien yhteydessä kuullaan tunnustuksia myös murhista.

13(18) Ortodoksinen kirkko Kuten muidenkin isojen uskontojen kohdalla, myös ortodokseille yhteisten asioiden nimeäminen on vaikeaa. Uskonnon ilmenemiseen vaikuttavat toisaalta perhe ja kulttuuri, toisaalta yksilön omat asenteet ja mieltymykset. Ortodokseja on kaikissa maailman maissa. Eniten heitä on Itä-Euroopan maissa, Kreikassa, Venäjällä, Bulgariassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Myös Venäjällä ortodoksinen uskonto säilyi, vaikka Neuvostoliitossa ei ollut uskonnon opetusta ja uskovaisia vainottiin. Suomessa ortodokseja on hieman enemmän kuin muslimeja eli noin 1,5 % väestöstä. Suomessa on ortodoksinen Lintulan naisluostari ja Valamon miesluostari. Ortodoksit ovat olleet Suomessa viime maailmansodan jälkeen marginaaliasemassa. Heitä on ryssitelty ja pidetty aatteellisesti Venäjän lähellä olevina. Moni evakkokarjalainen vaihtoikin kirkkokuntaa ortodoksisesta luterilaiseksi ja kastoi lapsensa luterilaiseksi. Nykyään kääntymistä tapahtuu toisin päin ja käännynnäisten määrä on kasvanut ortodoksisessa kirkossa. Usein käännynnäiset ovat hyvin koulutettuja kaupunkilaisia. Ortodoksisten avioliitot ovat tavallisesti seka-avioliittoja (yli 90 % liitoista). Tämä vaikuttaa arkeen ja uskonnon harjoittamiseen. Ihmiset tuntevat käytännön pakosta pienenä vähemmistönä eläessään - kahden valtakirkon perinteet ja tavat noudattaen niitä sujuvasti. Usein samaan sukuun ja jopa perheeseen kuuluu eri kirkkoon kuuluvia jäseniä, joten käytännön perhe-elämässä tulee soveltaa molempien kirkkojen tapoja. Yleensä ortodoksit haudataan luterilaisten kanssa samoille hautausmaille. Hautamuistomerkit ovat vaatimattomia. Tarkoituksena on muistuttaa elämän katoavaisuudesta: kun muistomerkki lahoaa, on myös vainaja unohdettu siihen mennessä. Ortodoksit viettävät nimipäivää syntymäpäivän sijasta. Lapsi saa perinteisesti nimensä sen perusteella, kenen pyhän muistopäivänä hän on syntynyt tai jonka nimipäivä on lähellä hänen syntymäpäiväänsä. Jos lapsella on useampi etunimi, voi ensimmäinen nimi olla muodikkaampi ja uskonnollinen nimi toisena tai kolmantena nimenä. Ortodoksien kristinoppikoulu on samantapainen kuin rippikoulu eli siihen kuuluu leiri ja konfirmaatiota muistuttava perhejuhla. Kyseessä on kuitenkin pelkkä aikuistumisriitti, joka on syntynyt luterilaisen perinteen vanavedessä. Kristinoppikoulun käyminen ei ole edellytys kummina toimimiselle eikä avioliittoon menemiselle. Keskeisiä ortodoksisen uskon piirteitä ovat muun muassa paidan alla pidettävät kaularistit ja ikonit, joita voi olla kotona, autossa tai työpaikalla. Myös matkalla voi olla mukana matkaikoni. Koti, työvälineet ja kulkuvälineet voidaan siunata. Myös luterilaisilla saa olla ikoneja. Ikonimaalaus onkin suosittua. Ortodoksi pyrkii aina viemään ikonin siunattavaksi, niin voi luterilainenkin tehdä. Tärkein ortodoksien pyhä toimitus on ehtoollinen. Ennen ehtoollista paastotaan eli aamulla ennen ehtoollista ei saa syödä. Kirkossa seistään liturgian aikana. Mikäli paasto aiheuttaa fyysisiä vaikeuksia jaksaa liturgian ajan seisomisen, saa ehtoolliselle mennä paastoamatta. Nainen ei saa mennä ehtoolliselle kuukautisten aikana, koska hän on silloin epäpuhdas.

14(18) Ortodoksien tärkein juhla on pääsiäinen. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät osallistumaan pääsiäisyön liturgiaan. Virpomaperinteeseen ei kuulu Pohjanmaalta kotoisin oleva ja virpomistapoihin sekoittunut trulliperinne. Pääsiäiseen kuuluu myös pääsiäispaasto, jolloin pidättäydytään lihasta ja maitotuotteista. Paaston tarkoitus ei ole olla laihdutuskuuri vaan paastolla on sekä hengellinen että diakoninen ulottuvuus. Ajatuksena on syödä vaatimattomasti ja yksinkertaisesti sekä lahjoittaa näin säästyneet varat köyhille. Kuten todettua, ortodoksisissa perheissä on usein eri uskontoon kuuluvia ihmisiä, mikä on yhtenä syynä siihen, että paastoa ei enää nykyään noudateta kuten ennen. Paastoa viettäville on kuitenkin tehty ruokaohjeita. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi Kaarina Kaurinkosken Paastonajan keittokirjaan.

15(18) Pastori Kaarina Villa, Joensuun adventtiseurakunta Joensuun adventtiseurakunnan pastori Kaarina Villa kertoi adventtiseurakuntalaisen ajatteluun ja toimintaan vaikuttavasta adventistisesta maailmankuvasta. Adventisteja on Suomessa noin 5000, joista Joensuussa noin 200 henkilöä. Vaikka seurakunta on Suomessa pieni, on Seventh Day Adventist Church levinnyt ympäri maailmaa samoin kuin esim. katolilaisuus. Adventisteja on maailmassa noin 16 miljoonaa ja vahvimpia vaikutusalueita ovat mm. Filippiinit ja Väli-Amerikka. Adventistinen näkemys perustuu Raamattuun. Adventtikirkko lähtee siitä, että vanha ja uusi testamentti muodostavat kokonaisen jumalallisen ilmoituksen siitä, kuka Jumala on ja miksi olemme täällä. Adventistin toimintaan vaikuttava merkityksellinen asia on nähdä Jumalan pelastava toiminta läpi ihmiskunnan historian punaisena lankana koko Raamatun läpi. Yleisöstä kysyttiin, näkevätkö adventistit Raamatun vertauskuvina vai kirjaimellisesti. Kaarina Villa vastasi, että esim. profeetalliset kirjat puhuvat vertauskuvien kautta. Niiden sanoma on kuitenkin sopusoinnussa kirjaimellisesti ilmaistuin sanoman kanssa. Adventistit uskovat, että Jumalalla on suunnitelmana lähettää pelastaja korjaamaan rikkoutuneet suhteet: ihmisen suhteen itseensä, toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Heidän ajattelutapansa vahvana pohjana onkin toivo. He myös uskovat, että suhde kuolemaan muuttuu siinä vaiheessa, kun ihminen tulee uskoon. Usko Jeesukseen tuo mukanaan iankaikkisen elämän (kuolevaisuus muuttuu kuolemattomuudeksi Jeesuksen tulon yhteydessä; kuolon uneen nukkuneille ylösnousemuksen muodossa, elävät muutetaan) Ne, jotka eivät välitä Jeesuksen sovitustyöstä, pysyvät kuoleman alaisina. Yleisöä kiinnosti tietää, onko kuolemattomuus varattu vain adventisteille. Kaarina Villan mukaan asia ei ole niin, vaan Jumala antaa kuolemattomuuden kaikille niille, jotka ovat halunneet ottaa Jeesuksen vastaan. Seminaariin osallistuvia kiinnosti myös tietää, miten adventtikirkkoihin pääsee tai miten niihin valikoituu pastoreita. Pastori Kaarina Villa kertoi olevansa ainoa Joensuun seurakunnan palkattu työntekijä, muut toimijat työskentelevät vapaaehtoistoimin. Seurakunnan pastorit saavat vähintään neljävuotisen koulutuksen ulkomailla. Heidän palattuaan Suomeen heitä jossain välissä kysytään pastoreiksi. Vaikka myös naisten on mahdollista toimia Suomessa pastoreina, ei esimerkiksi Kaarina Villaa itseään ole vihitty pastoriksi. Syynä on se, että pastoriksi vihkiminen antaisi oikeudet toimia pastorina kaikkialla maailmassa, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikkialla kulttuurillisista syistä. Kiinnostusta herätti myös adventistien näkemys sapatin vietosta: ratkaiseeko sapatti pelastuksen. Kaarina Villa totesi, että ihmiset ovat tästä montaa mieltä, mutta hänen mielestään Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää tämän todellisen uskon sitä kautta. Adventistien sapatin vietto on lähempänä pyhityselämäopillista näkemystä kuin pelastusopillista näkemystä. Aikaisemmin sapattikysymys oli iso asia ja ihmiset jopa jättivät työnsä voidakseen pyhittää seurakuntayhteyden ja yhteyden Jumalaan sapattina. Töiden jättämistä ei tapahdu enää samassa määrin kuin ennen, vaikka lauantaityöt kuuluvat useilla aloilla työnkuvaan. Toisaalta esimerkiksi hoitoalalla katsotaan, että se on palvelevaa työtä ja näin ollen sopusoinnussa adventistien maailmankuvaan vaikuttavan palvelemisen ja rakastamisen ajatuksen kanssa.

16(18) Jehovan todistaja Reima Kasurinen, Jehovan todistajat, Joensuun srk Jehovan todistaja Reima Kasurinen esitteli, mihin Jehovan todistajat uskovat. Hänen mukaansa sitä kautta on helpompi hahmottaa, miten usko vaikuttaa heidän elämässään. Myös Jehovan todistajien näkemys maailmasta perustuu Raamattuun, josta voi oppia Jumalasta ja hänen luomakunnastaan. Jehovan todistajia on Suomessa noin 19 000, ja maailmanlaajuisesti heitä on noin 7,5 miljoonaa eri puolilla maailmaa. Joensuussa on noin 200 Jehovan todistajaa. Reima Kasurinen kertoi seminaariyleisölle, mitä usko on Jehovan todistajien näkökulmasta ja miten uskoon liittyvä voimakas tunne sisältää myös vakuuttuneisuuden, tiedon uskomisen perustasta. Hän esitteli myös, mihin Jehovan todistajat uskovat ja mitkä asiat eri puolilla maailmaa eläville Jehovan todistajille ovat yhteisiä kulttuurieroista riippumatta. Yksi tällainen asia on Isä meidän rukouksen kolme pyyntöä: pyyntö Jumalan persoonanimen Jehova pyhittämisestä, pyyntö Jumalan valtakunnan tulemisesta sekä pyyntö Jumalan tahdon tapahtumisesta, jonka saa aikaan lopulta hänen valtakuntahallituksensa. Myös Jehovan todistajien ajattelutapaan vaikuttaa toivo ja myös heidän mukaansa Raamatun täytyy olla sisällöllisesti sopusointuinen. Maailman nykyisen tilanteen uskotaan olevan tällainen, koska ihmiset halusivat kokeilla maailman alussa riippumattomuutta, jolloin Jumala salli sen. Näin ollen Jumala on nyt antanut ajan kulua ennen kuin hän tulevaisuudessa lupauksensa mukaan puuttuu jälleen maailman asioihin. Raamattu kuitenkin antaa ihmisille vastauksia heidän kysymyksiinsä. Jehovan todistajat pyrkivätkin kertomaan toisille Jumalan tarkoituksesta, sekä sanoillaan että elämäntavallaan. Tärkeänä elämässä pidetään toisten ihmisten kunnioittamista. Jehovan todistajuus valitaan tietoisesti, vaikka toki perheiden lapset ovat mukana yhteisön toiminnassa. Seminaariyleisöstä kysyttiin, voiko lapsi tehdä ratkaisun Jehovan todistajaksi ryhtymisestä vasta täysi-ikäisenä. Reima Kasurinen vastasi, että Jehovan todistajaksi tulemiseen ei ole selkeää ikärajaa, mutta nuoren on ymmärrettävä, mistä on kyse ja päätöksen täytyy lähteä hänen omasta halustaan, ei kavereiden tai vanhempien halusta. Yleisöä kiinnosti tietää, mitä sitten tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät valitse yhteisöä. Suljetaanko heidät pois yhteisöstä? Reima Kasurisen mukaan heitä ei suljeta pois yhteisöstä, mutta koska yhteisöllä on paljon yhteistä toimintaa, siitä pois jääminen voi merkitä siten myös vähäisempää yhteydenpitoa. Vanhemmat saavat pitää lapsiinsa yhteyttä. Kaikki työ Jehovan todistajien yhteisössä perustuu vapaaehtoisuuteen eikä heillä ole arvoasetelmia vaan kaikki ovat veljiä keskenään. Työtä täytyy kuitenkin ohjata ja sitä varten tarvitaan välineitä, kuten seurakunnan asioita ohjaava ja päätöksiä tekevä vanhimmisto. Vanhimmistoon ei kuitenkaan voi kuulua naisia. Jehovan todistajat noudattavat samanlaista järjestörakennetta kuin millaista Raamatussa kuvataan eli miehet tekevät päätökset. Naisten yhteisön hyväksi tekemää työtä kuitenkin arvostetaan suuresti. Yleisöstä kysyttiin lasten toiminnasta Jehovan todistajien yhteisössä: Jos lapset voidaan kastaa ja toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, mitä odotuksia lapsille voidaan asettaa? Reima Kasurinen totesi, että vaatimukset ovat iän mukaisia ja että lapsilta ei odoteta

17(18) samoja asioita kuin aikuiselta. Lapsi ei voi ymmärtää täysin koko Raamattua kuten ei kukaan muukaan mutta lapsetkin voivat omissa olosuhteissaan tehdä sen minkä voivat ja saada siitä iloa. Yleisökysymykset jatkuivat. Kysyttiin, mikä on Jehovan todistajien suhde Jeesukseen pelastumisen näkökulmasta ja uskovatko he Pyhään henkeen. Reima Kasurinen vastasi Jehovan todistajien uskovan Jeesukseen ja että hän on Jumalan poika, kuningas ja pappi. Sovinto on tärkeä ajatus heidän uskossaan. Pyhää henkeä Jehovan todistajat eivät kuitenkaan pidä persoonana vaan se liitetään läheisesti Jumalaan ja Hänen vaikuttavaan voimaansa. Jeesuksen asema Jehovan todistajien uskonnossa kiinnosti kuitenkin yleisöä vielä myöhemminkin. Yleisöstä haluttiin tarkennusta siihen, mikä rooli Jeesuksella on uskontunnustuksessa, onko Jeesuksen tehtävä pelastaa ihminen ja maailma sekä oliko Jeesus jumala ja ihminen sataprosenttisesti. Reima Kasurinen selvensi Jeesuksen olleen mallin ja esimerkin, jota pyritään seuraamaan. Hän oli ihmisen pelastaja, minkä lisäksi hänellä on hallinnollinen tehtävä pyyhkiä ikävät asiat pois. Hän on Jumalan kuva, mutta ei sama persoona kuin Jumala. Jeesus on välittäjä ihmisen ja Jumalan välillä ja ilman häntä meillä ei olisi elämää. Taivaassa ollessaan Jeesus oli jumalallinen, mutta maanpäällä eläessään täydellinen ihminen. Jehovan todistajat kokoontuvat kahdesti viikossa käsittelemään raamatullisia puheita. Heillä on myös kolme kertaa vuodessa suurempia tilaisuuksia, joissa eri puolilta maata asuvat Jehovan todistajat kohtaavat. Välillä on myös kansainvälisiä konventteja, joihin saapuu Jehovan todistajia useista eri maista. Kokouksia pidetään viikon kohokohtina ja suurin osa pyrkii käymään niissä säännöllisesti. Kaikkialla maailmassa opetusohjelma on samankaltainen sisältäen samojen teemojen käsittelyn yhtä aikaa. Joensuussa on kerran viikossa englanninkielinen ja kerran viikossa venäjänkielinen kokous. Kokoukset avoimia tilaisuuksia, joita voi tulla seuraamaan. Kokouksissa ei kerätä kolehtia eikä mihinkään tarvitse osallistua, mikäli ei halua. Reima Kasurinen neuvoi, että sunnuntain kokouksessa on helppo seurata ohjelmaa. Reima Kasurinen esitteli vielä Jehovan todistajien kehittämän pikarakennusmenetelmän, jota on sovellettu katastrofialueilla. Vapaaehtoisuuteen ja järjestelmällisyyteen perustuvan pikarakennusmenetelmän avulla saadaan rakennettua valtakunnansali kahtena perättäisenä viikonloppuna. Yleisöä jäi vielä kiinnostamaan, millä tavalla uskonto näkyy Jehovan todistajien arjessa ja poikkeaako heidän elämänsä valtaväestön elämästä millään tavoin. Reima Kasurisen mukaan he pyrkivät lukemaan Raamattua päivittäin ihan ajatuksen kanssa. Lisäksi he käyvät kokouksissa ja korostavat ajasta ja paikasta riippumattomia ajattomia periaatteita. Ihmiset voivat tehdä omia ratkaisujaan vapaan tahdon seurauksena. Jehovan todistajien pyrkimys on tehdä ratkaisuja, joissa he ottavat huomioon toiset ihmiset sekä suhteen Jumalaan ja omaan itseensä. Heidän kaikkea toimintaansa ohjaavat Raamatun periaatteet.

18(18) Pastori Pentti Impivaara, Joensuun vapaaseurakunta Katsaukset uskonnollisten yhdyskuntien ajattelumaailmaan päätti Joensuun vapaaseurakunnan pastori Pentti Impivaaran osuus. Hän kertoi vapaaseurakunnan olevan ihan kotimaista perua, jonka juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Vapaaseurakunnan jäsenmäärä on vajaa 15 000, ja Joensuun vapaaseurakunta on perustettu vuonna 1921. Vapaakirkollisuudessa painotetaan henkilökohtaista uskoa eli jokainen ratkaisee henkilökohtaisesti uskonsa Jeesukseen. Vapaaseurakunnassa korostetaan myös uskonnon vapautta. He olivat aikanaan ensimmäisiä uskonnollisen vapauden kannattajia ja pyrkivät saamaan luterilaisessa kirkossa aikaan niitä uudistuksia, joita katsoivat kirkon vaativan. Joensuun Vapaaseurakunnan toimintaperiaatteina on pyrkimys elää ja toimia avoimesti sekä olla luotettavia eli pitää sanansa ja lupauksensa. Lisäksi pyrkimys on kunnioittaa ja rohkaista toinen toisiaan sekä tarjota mahdollisuus palvella. Vapaaseurakunnan toiminta pohjautuu yhteistoimintaan ja vapaaehtoisuuteen. Heidän pyrkimyksensä ei ole tulla täydellisiksi vaan he sallivat ihmisen virheellisyyden. Vapaaseurakunnassa tuetaan myös ahdingossa olevia. Tämä periaate on ohjannut toimintaa vapaakirkon syntyajoista saakka. Henkilökohtaisen uskon löytämisen lisäksi toinen tärkeä asia oli ja on diakoninen auttamistyö, esimerkiksi Helsingissä rakennettiin ensimmäinen yömaja sitä tarvitseville. Auttaminen on edelleen tarpeellista tänä päivänä, vaikka ihmisten tarpeet ovat muuttuneet. Kaikki vapaaseurakunnan tilaisuudet hallinnollisia tilaisuuksia lukuun ottamatta ovat ulospäin suuntautuneita eli kaikille avoimia. Vapaaseurakunnassa ylintä päätäntävaltaa käyttää seurakunnankokous, jossa jokaisella jäsenellä on yhtäläinen äänioikeus. Vanhimmisto, yhdessä työntekijöiden kanssa, toteuttaa seurakunnankokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman hyväksytyn talousarvion puitteissa. Vapaaseurakunnan talous perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Vapaakirkon seurakuntayhteyden edellytyksenä on usko Jeesukseen. Jäsenistö jaetaan varsinaisiin jäseniin, alaikäisiin jäseniin ja ulkojäseniin. Jäsenyydelle ei ole alaikärajaa, mutta ulkopuolisella (siis ei vapaaseurakuntalaisen perheeseen kuuluvalla) alle 15-vuotiaalla lapsella on oltava huoltajiensa suostumus seurakuntaan liittymiseksi. Ulkojäseniä ovat 18 vuotta täyttäneet entiset alaikäiset jäsenet, jotka eivät halua olla tai joita ei voida hyväksyä varsinaisiksi jäseniksi. He ovat silti tervetulleita mukaan toimintaan. Varsinaisen jäsenyyden edellytyksenä on oman uskonsa tunnustaminen ihmisten edessä. Seurakuntaan liittymisen edellytyksinä ovat usko Jeesukseen Kristukseen ja sen tunnustaminen ihmisten edessä. Jumala antaa voiman tulla todistajakseen. Vapaakirkolliset eivät voi pelastaa ketään vaan ainoastaan usko Jeesukseen Kristukseen voi pelastaa. Naisten asema vapaakirkossa on tärkeä. Jo vapaakirkon syntyaikoina naiset olivat kärkijoukoissa toimimassa. Tämä ei siihen maailman aikaan miellyttänyt kaikkia, mutta vapaakirkon puolelta puolustauduttiin, että Jumala hyväksyy myös naisten työn. Tästä todisteena oli se, että lukuisat ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan naisten työn kautta.