Standardi 4.3e standardimenetelmää käytettäessä Määräykset ja ohjeet
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 2 (80) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 6 Siirtymäsäännös 8 2 Tavoitteet ja rakenne 10 2.1 Tavoitteet 10 2.2 Rakenne 11 3 Kansainvälinen viitekehys 12 4 Normiperusta 13 5 Standardin säännösten soveltaminen valvottavassa 15 6 Luottoriskin vähentämistekniikkoja koskevat pääperiaatteet 16 6.1 Kaikkiin luottoriskinvähentämistekniikkoihin soveltuvat periaatteet 16 6.2 Vastikkeelliseen luottosuojaan ja takauksen luonteiseen luottosuojaan liittyvät periaatteet 17 6.3 Yhteenveto luottoriskin vähentämistekniikkojen käsittelystä vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa 19 7 Takaukset ja luottojohdannaiset (takauksen luonteinen luottosuoja) 20 7.1 Hyväksyttävät takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajat 20 7.2 Hyväksyttävät luottojohdannaiset 21 7.3 Takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset 22 7.4 Luottojohdannaisille asetetut vähimmäisvaatimukset 25
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 3 (80) 7.5 Takauksen luonteisen luottosuojan huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 27 7.5.1 Takauksen luonteisen luottosuojan arvon määrittäminen 27 7.5.2 Täysi suojaus 28 7.5.3 Osittainen suojaus 28 7.5.4 Luottoriskin vaihtolainat (CLN) 30 8 Vastikkeellinen luottosuoja 31 8.1 Yleistä vastikkeellisena luottosuojana käsiteltävistä vakuusmuodoista 31 8.2 Vastuun vakuutena useita eri vakuuksia 32 9 Rahoitusvakuudet 33 9.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet 34 9.1.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet yksinkertaisessa menetelmässä ja kattavassa menetelmässä 34 9.1.2 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet vain kattavassa menetelmässä 37 9.2 Vähimmäisvaatimukset yksinkertaisessa menetelmässä ja kattavassa menetelmässä 37 9.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 39 9.3.1 Rahoitusvakuuden yksinkertainen menetelmä 39 9.3.2 Rahoitusvakuuden kattava menetelmä 40 10 Päänettoutussopimukset 53 10.1 Hyväksymisen edellytykset 53 10.2 Vähimmäisvaatimukset 53 10.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 54 10.3.1 Laskennassa käytettävä vastuun määrä 54
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 4 (80) 10.3.2 Riskipainotetun vastuun määrän laskeminen 56 10.3.3 Laskenta käyttäen sisäisiä malleja 56 11 Tase-erien nettoutus 60 11.1 Hyväksymisen edellytykset 60 11.2 Vähimmäisvaatimukset 60 11.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 61 12 Muuhun luottolaitokseen tehty talletus 62 12.1 Hyväksymisen edellytykset 62 12.2 Vähimmäisvaatimukset 62 12.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 63 13 Henkivakuutus 64 13.1 Hyväksymisen edellytykset 64 13.2 Vähimmäisvaatimukset 64 13.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 65 14 Vaadittaessa lunastettavat arvopaperit 66 14.1 Hyväksymisen edellytykset 66 14.2 Vähimmäisvaatimukset 66 14.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 67 15 Maturiteettierot 68 15.1 Maturiteettieron ja maturiteetin määrittely 68 15.2 Vastikkeellinen luottosuoja 69 15.3 Takauksen luonteinen luottosuoja 70 16 Korimuotoiset luottoriskin vähentämistekniikat 71
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 5 (80) 16.1 Korimuotoiset ensimmäisen tappion luottojohdannaiset 71 16.2 Korimuotoiset n:nnen tappion luottojohdannaiset 71 17 Raportointi Rahoitustarkastukselle 73 18 Määritelmät 74 18.1 Luettelo vakavaraisuuslaskentaan liittyvistä Rahoitustarkastuksen standardeista 74 18.2 Määritelmät 75 19 Lisätiedot 79 20 Kumotut ohjeet ja määräykset 80
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 6 (80) 1 SOVELTAMINEN (1) Tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 5 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta maksuliikeyhteisöjä sijoituspalveluyritykset rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) tarkoittama yhteenliittymä. (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien maksuliikeyhteisöt. (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan omaisuudenhoitoa harjoittavia rahastoyhtiöitä. (5) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jos Rahoitustarkastus on myöntänyt tytärluottolaitokselle luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitetun luvan. (6) Mitä kappaleessa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön. (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen ase-
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 7 (80) man perusteella (konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus): d) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys e) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista f) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa g) luottolaitoksen, jos Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on kappaleessa (7) tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin kappaleessa (7) tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä mitä kappaleessa (8) todetaan, konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 8 (80) (11) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä kappaleissa (7) - (10) todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä kappaleessa (12) todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle Rahoitustarkastus on myöntänyt luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kappaleessa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön. Siirtymäsäännös (16) Mikäli luottolaitos käyttää luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 178 :n nojalla oikeuttaan laskea mainitun lain 55 :n 1 momentin kohdassa tarkoitetun omien varojen vähimmäismäärän mainitun lain voimaan tullessa sovellettujen säännösten mukaisesti vielä vuoden 2007 aikana, sovelletaan tätä standardia luottolaitokseen vasta 1.1.2008 alkaen. (17) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan sijoituspalveluyritykseen sijoituspalveluyrityslain (579/1996) muuttamista koskevan lain (135/2007) siirtymäsäännöksen nojalla. (18) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan rahastoyhtiöihin sijoitusrahastolain (48/1999) muuttamista koskevan lain (134/2007) siirtymäsäännöksen nojalla. (19) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisöön osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) muuttamista koskevan lain (124/2007) siirtymäsäännöksen nojalla. (20) Tätä standardia ei sovelleta ennen 1 päivänä tammikuuta 2011 sijoituspalveluyritykseen, joka toimiluvan ehtojen nojalla saa tarjota sijoituspalvelua
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 9 (80) yksinomaan hyödykemarkkinoihin liittyvillä johdannaissopimuksilla.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 10 (80) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Tavoitteet (1) Tämä standardi sisältyy Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta. (2) Standardi sisältää säännökset niistä luottoriskin vähentämistekniikoista, joita valvottavalla on käytettävissään, kun se laskee vastuusta aiheutuvan luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta luottoriskin standardimenetelmällä. Luottoriskin vähentämistekniikoilla tarkoitetaan keinoja, joilla valvottava suojautuu vastuisiin liittyviltä luottoriskeiltä. Tällaisia ovat erilaiset reaalivakuudet, takaukset ja luottojohdannaiset sekä nettoutussopimukset. (3) Tämän standardin tavoitteena on selvittää, mitkä luottoriskin vähentämistekniikat ovat hyväksyttävissä vakavaraisuusvaatimuksen pienentämiseen; mitä vähimmäisvaatimuksia hyväksyttyjen luottoriskin vähentämistekniikkojen on täytettävä; sekä kuinka luottoriskin vähentämistekniikka otetaan vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa huomioon. (4) Tätä standardia on luettava yhdessä Rahoitustarkastuksen standardin 4.3c kanssa: Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus standardimenetelmää käytettäessä.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 11 (80) 2.2 Rakenne (5) Standardin luvussa 5 kerrotaan standardin säännösten soveltamisesta valvottavassa. (6) Standardin luvusta 6 käyvät ilmi luottoriskin vähentämistekniikkoja koskevat pääperiaatteet. Pääperiaatteiden on täytyttävä, jotta luottoriskin vähentämistekniikkojen voidaan katsoa antavan niin tehokkaan suojan luottoriskin varalta, että ne voidaan hyväksyä pienentämään luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta. (7) Luvuissa 7-14 käsitellään erikseen hyväksyttävät luottoriskin vähentämistekniikat. Kustakin vähentämistekniikasta käsitellään ensin hyväksyttävyyden edellytykset, sitten vähentämistekniikalle asetetut vähimmäisvaatimukset ja kolmanneksi luottoriskin vähentämistekniikan vaikutus vakavaraisuusvaatimukseen. (8) Luku 15 sisältää säännökset siitä, kuinka vakavaraisuuslaskennassa otetaan huomioon se, että luottosuojan maturiteetti on vastuun maturiteettia lyhempi. (9) Luku 16 koskee korimuotoisia luottoriskin vähentämistekniikkoja. (10) Luvuista 17 20 käyvät ilmi raportointi Rahoitustarkastukselle, standardissa käytetyt määritelmät, lisätietojen antaja sekä kumotut ohjeet ja määräykset.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 12 (80) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) EU:n direktiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. (2) Baselin pankkivalvontakomitean suositus "International Convergence of Capital Measurement and Standards" on saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa http://www.bis.org.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 13 (80) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s. 201 (2) Yksityiskohtaiset määräykset luottoriskin vähentämistekniikoista sisältyvät direktiivin 2006/48/EY 90 93 artiklaan ja VIII liitteeseen. (3) Direktiivit ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/internal_market/regcapital/index_eu.htm. (4) Luottoriskin vähentämistekniikoista säännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 60 :ssä (5) Luottoriskin vähentämistekniikoita koskevaa yksityiskohtaisempaa sääntelyä on lain ohella valtiovarainministeriön asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta (myöhemmin VM:n asetus) 7 :ssä "Luottoriskin vähentämismenetelmien soveltaminen" sekä asetuksen liitteessä. (6) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (579/1996) 31 sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista an-
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 14 (80) netun lain (1504/2001) 8 :n 5 momentti.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 15 (80) 5 STANDARDIN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMINEN VALVOTTAVASSA (1) Valvottavan on noudatettava tämän standardin säännöksiä, kun se laskee vastuusta aiheutuvan luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta luottoriskin standardimenetelmää käyttäen ja kun se haluaa käyttää luottoriskin vähentämistekniikkoja hyväkseen. (2) Valvottavan on sovellettava tämän standardin säännöksiä rahoitusvakuuksista (luku 9) ja päänettoutussopimuksen alaisista transaktioista (luku 10) myös silloin, kun se laskee vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimusta kaupankäyntivarastoon luettaville sopimuksille.
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 16 (80) 6 LUOTTORISKIN VÄHENTÄMISTEKNIIKKOJA KOSKEVAT PÄÄPERIAATTEET 6.1 Kaikkiin luottoriskinvähentämistekniikkoihin soveltuvat periaatteet (1) Valvottavalla on mahdollisuus käyttää erilaisia luottoriskin vähentämistekniikkoja luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen pienentämiseen seuraavien edellytysten täyttyessä: Valvottavalla on sellaiset luottoriskin hallintajärjestelmät, joilla se pystyy hallitsemaan riskit, joita luottoriskin vähentämistekniikkojen 1 käytöstä aiheutuu.0f Valvottavalla on määriteltynä periaatteet ja menettelytavat, joilla se pystyy varmistumaan siitä, että luottoriskiltä suojautuminen on tehokas ja että suojautumiseen liittyvät riskit on tunnistettu.1f2 Kaikkiin luottoriskin vähentämistekniikoihin liittyy aina muun muassa oikeudellisia riskejä. Ennen kuin valvottava käyttää luottoriskin vähentämistekniikkaa hyväkseen vakavaraisuuslaskennassa, sen on varmistuttava siitä, että luottoriskin vähentämistekniikkaan liittyvät sopimukset johtavat oikeudellisesti sitoviin ja täytäntöön pantavissa oleviin luottoriskiltä suojautumisiin kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä 3 oikeusjärjestelmissä.2f Vaikka valvottava käyttäisi vastuusta aiheutuvan luottoriskin suojaa- 1 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII, osa 2, kappale 1 2 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 2. kohta 3 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 1. kohta
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 17 (80) miseen luottoriskin vähentämistekniikkaa, on valvottavan silti seurattava päävastuuseen liittyvää luottoriskiä.3f4 Repotyyppisissä sopimuksissa4f5 päävastuuksi katsotaan tässä vastuun nettomäärä. Käytetyn luottoriskin vähentämistekniikan on aina täytettävä tämän standardin mukaiset hyväksyttävyyden edellytykset sekä asetetut vähimmäisvaatimukset. (2) Luottoriskin vähentämistekniikan käyttäminen ei saa johtaa korkeampaan riskipainotettujen vastuiden määrään kuin nämä määrät olisivat ilman luottoriskin vähentämistekniikan käyttämistä.5f6 Mikäli luottoriskin vähentämistekniikan käyttäminen johtaisi korkeampaan riskipainotettujen vastuiden määrään, ei luottoriskin vähentämistekniikkaa oteta vakavaraisuuslaskennassa huomioon. (3) Jos luottoriskiltä suojautuminen on jo otettu huomioon standardimenetelmällä lasketussa riskipainotettujen vastuiden määrässä, sitä ei saa ottaa 7 huomioon toistamiseen tämän standardin säännösten mukaisesti.6f 6.2 Vastikkeelliseen luottosuojaan ja takauksen luonteiseen luottosuojaan liittyvät periaatteet Perustelu (4) Luottoriskin vähentämistekniikat jaetaan takauksen luonteiseen luottosuojaan ja vastikkeelliseen luottosuojaan. Takauksen luonteiseen luottosuojaan kuuluvat takaukset ja sellaiset luottojohdannaiset, joiden vaikutus on takaukseen verrattava. Vastikkeelliseen luottosuojaan luetaan erilaiset reaalivakuudet sekä tietyt nettoutussopimukset. Jaottelulla on merkitystä siihen, millä tavalla luottoriskin vähentämistekniikka otetaan vakavaraisuuslaskennassa huomioon. (5) Vaikka kullekin vastikkeellisen luottosuojan muodolle on erikseen säädetty vähimmäisvaatimukset, tietyt vaatimukset koskevat kaikkia vastikkeellisen luottosuojan muotoja: Suojaukseen käytettävien varojen on oltava riittävän likvidejä, jotta 4 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII, osa 2 kappale 2 5 Repotyyppinen sopimus on yhteisnimitysarvopapereiden takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksille sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi ottamista ja lainaksi antamista koskeville sopimuksille 6 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 93 2. kohta 7 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 93 3. kohta
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 18 (80) asetetut hyväksymisen edellytykset täyttyvät, ja niiden arvon on oltava riittävän vakaa, jotta varmuus luottoriskiltä suojautumisen toteutumisesta saavutetaan. 8 7F Valvottavalla on oltava oikeus kohtuullisessa ajassa realisoida tai pidättää itsellään suojautumiseen käytettävät varat velallisen tai vakuuden haltijan maksukyvyttömyyden tai konkurssin (tai muutoin sopimuksessa määritellyn maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman) takia. Riippuvuus suojautumiseen käytettyjen varojen ja velallisen luottokelpoisuuden välillä ei saa olla merkittävä. 9 8F (6) Takauksen luonteisessa luottosuojassa suojan tarjoajan on oltava luottokelpoinen ja käytettävän sopimuksen oikeudellisesti sitova ja täytäntöön pantavissa kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä, jotta riittävä varmuus luottoriskiltä suojautumisen toteutumisesta saavutetaan. 10 9F 8 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 3. kohta 9 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 4. kohta 10 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 5. kohta
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 19 (80) 6.3 Yhteenveto luottoriskin vähentämistekniikkojen käsittelystä vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa Luottoriskin vähentämistekniikka (CRM-tekniikka) Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa Takauksen luonteisen luottosuojan mukainen käsittely Vastikkeellisen luottosuojan mukainen käsittely Takauksen luonteinen luottosuoja Takaukset Luottojohdannaiset Yksinkertainen menetelmä Takaajan riskipaino Luottosuojan myyjän riskipaino Vakuuden mukainen riskipaino Rahoitusvakuudet Kattava menetelmä Velallisen/vastapuolen mukainen riskipaino oikaistuun vastuuseen Muun luottolaitoksen riskipaino Vakuutuksen myöntäjän riskipaino Liikkeeseenlaskijan riskipaino Vastikkeellinen luottosuoja Päänettoutussopimukset Kattava menetelmä Velallisen/vastapuolen muk. riskipaino oikaistuun vastuuseen Tase-erien nettoutus Muuhun luottolaitokseen tehty talletus Henkivakuutukset Vaadittaessa lunastettavat arvopaperit Velallisen muk. riskipaino oikaistuun vastuuseen
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 20 (80) 7 TAKAUKSET JA LUOTTOJOHDANNAISET (TAKAUKSEN LUONTEINEN LUOTTOSUOJA) Perustelu Perustelu (1) Valvottava voi riskipainotettuja eriä laskiessaan antaa vastuulle takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajan mukaisen riskipainon, kuten luvussa 7.5 sanotaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että kyseessä on luvun 7.1 mukainen hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja ja että luottosuoja (takaus tai luvun 7.2 mukainen luottojohdannainen) täyttää luvussa 7.3 tai 7.4 asetetut vähimmäisvaatimukset. (2) Takauksen luonteiseksi luottosuojaksi katsotaan kaikki sellaiset sitoumukset, jotka täyttävät tämän luvun mukaiset vähimmäisvaatimukset. Edellytykset voivat muun muassa täyttyä myös muiden kuin takauslaissa tarkoitettujen takausten osalta. 7.1 Hyväksyttävät takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajat Perustelu (3) Hyväksyttäviä luottosuojan tarjoajia, joiden antama takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta laskettaessa ovat seuraavat: 11 a) valtiot ja keskuspankit; b) aluehallinto ja paikallisviranomaiset; c) kansainväliset kehityspankit; 11 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 26
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 21 (80) d) kansainväliset järjestöt, joilta olevat saamiset saavat 0 % riskipainon luottoriskin standardimenetelmässä; e) julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset, joilta olevat saamiset rinnastetaan saamisiin valtioilta tai luottolaitoksilta luottoriskin standardimenetelmässä; f) luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset; g) muut yritykset, joilla on luottoriskin standardimenetelmää koskevien säännösten mukainen, vähintään luottoluokan 2 mukainen ulkoinen luottoluokitus. Muu yritys voi olla valvottavan emo-, tytär- tai osakkuusyritys Se voi olla myös velallisen emo-, tytär- tai omistusyhteysyritys. Luottoluokat on määritelty luottoriskin standardimenetelmän vakavaraisuusvaatimuksen laskemisesta annetussa standardissa 4.3c liitteessä I. 7.2 Hyväksyttävät luottojohdannaiset (4) Hyväksyttäviä luottojohdannaisia ovat luottoriskinvaihtosopimukset (CDS) tuottojen vaihtosopimukset (TRS) luottoriskin vaihtolainat (CLN) sopimuksen perusteella saadun rahoituksen 12 osalta.1f (5) Jos valvottava ostaa luottosuojaa tuottojen vaihtosopimuksen avulla ja kirjaa saadut nettomaksut tulosvaikutteisesti, mutta ei kirjaa suojauksen kohteena olevan omaisuuserän kumoavaa arvonalennusta, luottosuojaa ei saa 13 ottaa vakavaraisuuslaskennassa huomioon.12f Sisäinen suojaus (6) Kun valvottava toteuttaa sisäisen suojauksen luottojohdannaisia käyttäen, eli suojaa muuhun rahoitustoimintaan liittyvää luottoriskiä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella, kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä valvottavan konsolidointiryhmän ulkopuolelle, jotta suojaus voitaisiin hyväksyä pienentämään vakavaraisuusvaatimusta. Kun luottoriskin siirto on toteutettu luottoriskin vähentämistekniikoille asetettujen vaatimusten mukaisesti, voidaan takauksen luonteinen luottosuoja ottaa huomioon tämän 12 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 30 13 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 31
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 22 (80) 14 standardin luvun 7.5 mukaisesti.13f 7.3 Takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset (7) Valvottavalla on oltava sellaiset luottoriskin hallintajärjestelmät, joilla se pystyy tunnistamaan ja hallitsemaan mahdolliset takauksista johtuvat riskikeskittymät. Takauksia koskevien toimintalinjausten on oltava sopusoinnussa 15 hyväksytyn luottoriskistrategian kanssa.14f (8) Jotta kohdan 7.1 mukaisesti hyväksyttäväksi takaajaksi luettavan takaajan antama takaus voidaan hyväksyä vakavaraisuusvaatimuksen alentamiseen, takauksen on täytettävä kappaleen (7) vaatimusten lisäksi seuraavat vähimmäisvaatimukset 15F16 : a) Vaade on voitava esittää suoraan takaajalle b) Takauksen on oltava selkeästi määritelty ja kiistaton. c) Takaussopimus ei saa sisältää sellaista sopimusehtoa, jonka täyttämiseen valvottava ei voi vaikuttaa ja joka: antaa takaajalle oikeuden yksipuolisesti perua takauksen; lisää takauksesta aiheutuvia todellisia kustannuksia siinä tapauksessa, että luoton laatu suojatuissa vastuissa heikkenee; voi vapauttaa takaajan velvoitteesta suorittaa kohtuullisessa ajassa päävelallisen laiminlyömät maksut; tai antaa takaajalle mahdollisuuden muuttaa yksipuolisesti takauksen maturiteettia. d) Takauksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä. e) Valvottavalla on oltava oikeus vaatia suoritusta takaajalta kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun päävelalliselta ei ole saatu sopimuksen mukaista suoritusta maksukyvyttömyyden tai maksuhaluttomuuden seurauksena. Takaajan suoritusvelvollisuuden ehtona ei saa olla se, että suoritusta on ensin vaadittava päävelalliselta. f) Takauksen on oltava selvästi dokumentoitu velvoite, josta takaaja on ottanut vastatakseen. 14 Direktiivin 2000/12/EY liitteen VIII osa 1, kohta 32 15 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohta 15 16 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohdat 14 ja 18
standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 23 (80) g) Takauksen on katettava kaikki ne maksut, joista päävelallinen olisi vastuussa. Mikäli tietyn tyyppiset maksut on rajattu takauksen ulkopuolelle, on takauksen arvo määriteltävä siten, että se vastaa osittaista suojausta. Takauksen tarjoama luottosuoja on katsottava osittaiseksi muun muassa siinä tapauksessa, että takaus kattaa vastuusta vain pääoman, mutta ei korkoa. (9) Kun kyseessä on asuntoluottoihin liittyvä takaus, kappaleen (8) kohdan e) ja kohdan c) kolmannen alakohdan vaatimusten on täytyttävä 24 kuukauden kuluessa.16f 17 (10) Kun kyse on kappaleessa (13) mainitun takaajan antamasta suorasta takauksesta tai samassa kappaleessa mainitusta takaussaamista koskevasta takauksesta, kappaleen (8) kohdan e) mukaisen vaatimuksen katsotaan täyttyneen, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy 17F18 : valvottavalla on oikeus saada takaajalta kohtuullisessa ajassa alustava maksu, joka perustuu realistiseen arvioon kokonaistappiosta mukaan lukien tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä ja jotka koituvat todennäköisesti luoton myöntäneen luottolaitoksen tappioksi; alustavan maksun on oltava suhteessa takauksen kattavuuteen; tai valvottava voi osoittaa, että takauksen tappiolta suojaava vaikutus on riittävä ja se kattaa myös maksamattomuudesta aiheutuvat korkomenetykset ja perintäkustannukset. Perustelu (11) Takauksia, jotka on myönnetty osana keskinäisiä takausjärjestelmiä, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet tätä tarkoitusta varten, voidaan käsitellä kuten kappaleessa (10) mainittuja takauksia.18f19 Suomessa ei ole Rahoitustarkastuksen tätä tarkoitusta varten hyväksymiä keskinäisiä takausjärjestelmiä. (12) Takaus, jossa suoritusvelvollisuus syntyy vasta sitten, kun tietty ensisijainen vakuus on realisoitu, ei lähtökohtaisesti täytä kappaleen (8) kohdan e) vaatimusta. Vaatimusta on kuitenkin lievennetty kappaleissa (9) ja (10) kerrotun mukaisesti. Edellä mainittujen lievennysten johdosta Suomen valtion ja kuntien antamat asuntorahoitukseen liittyvät täytetakaukset voidaan hyväksyä otettavaksi huomioon vakavaraisuuslaskennassa. Edellytyksenä kuitenkin on se, että täytetakaukset täyttävät muut takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset. Myös muut kuin asuntorahoitukseen liittyvät Suomen valtion ja kun- 17 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 18 a). 18 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 19. 19 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 19.
20F RAHOITUSTARKASTUS Antopäivä: 1.12.2006 standardimenetelmää käytettäessä 4.3e dnro 2/120/2007 24 (80) tien antamat täytetakaukset voidaan hyväksyä otettaviksi huomioon vakavaraisuuslaskennassa, jos valvottava voi kappaleen (10) mukaisesti osoittaa, että takauksen tappiolta suojaava vaikutus on riittävä ja se kattaa myös maksamattomuudesta aiheutuvat korkomenetykset ja perintäkustannukset. (13) Kun päävelan vakuutena on takaus (päätakaus) ja takaussaamisen vakuutena puolestaan on takaus valtiolta tai keskuspankilta, valtioon verrattavissa olevalta aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta, kansainväliseltä kehityspankilta, joka saa luottoriskin standardimenetelmän mukaan 0 % riskipainon, tai luottolaitoksiin tai valtioihin verrattavissa olevalta julkisyhteisöltä tai muulta julkisoikeudelliselta laitokselta, takaajaksi voidaan päätakaajan sijasta katsoa edellä mainittu takaussaamisen 20 takaaja tietyin edellytyksin:19f a) Takaussaamista koskeva takaus kattaa kaikki päävelkaan liittyvät saamiset; b) Sekä ensisijainen takaus että takaussaamista koskeva takaus täyttää takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset. Viimeksi mainitun takauksen ei kuitenkaan tarvitse olla suora; ja c) Rahoitustarkastus on vakuuttunut siitä, että luottosuoja on pitävä eikä mikään historiatieto osoita, että takaussaamista koskeva takaus olisi tehottomampi suoja kuin kyseisen takaajan antama suora takaus. Perustelu (14) Edellä mainitussa takauksessa takaaja tulee päätakaajan tilalle tilanteessa, jossa päätakaajalta ei saada suoritusta; kyseessä on suomalaisen lainsäädännön mukainen jälkitakaus, jolla turvataan velkojan saatava päätakaajalta. (15) Edellä kappaleessa (13) esitetty pätee myös tilanteissa, joissa takaussaamisen vakuutena on takaus muulta kuin kappaleessa (13) mainitulta takaajalta, jos tällä takauksella on vakuutena puolestaan suora takaus kappaleessa (13) listatulta takaajalta ja tämä takaus täyttää kappaleen (13) ehdot. 21 Perustelu (16) Finnvera Oyj on erityisrahoituslaitos, jonka toimintaa sääntelee valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettu laki (443/1998; muutos 992/2005) sekä valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettu laki (445/1998; muutos 993/2005). Edellä mainituissa laeissa on säädetty, että valtion vastuu Finnvera Oyj:n sitoumuksista on omavelkaiseen takaukseen verrattavissa oleva suora vastuu, joten Finnvera Oyj:n antamaa takausta voidaan käsitellä 20 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohta 16 21 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VII osa 2, kohta 17