P5_TA(2002)0039 Rakennusten energiatehokkuus *** I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (KOM(2001) 226 C5-0203/2001 2001/0098(COD)) (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 226 1 ), ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0203/2001), ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, ottaa huomioon teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan lausunnon (A5-0465/2001), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on muutettuna; 2. pyytää saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 1 EYVL C 213 E, 31.7.2001, s. 266. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 1
P5_TC1-COD(2001)0098 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. helmikuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/ /EY antamiseksi rakennusten energiatehokkuudesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 2, sekä katsovat seuraavaa: (1) Perustamissopimuksen 6 artiklan mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen. (2) Luonnonvaroihin, joiden harkittuun ja järkevään käyttöön perustamissopimuksen 174 artiklassa viitataan, kuuluvat öljytuotteet, maakaasu ja kiinteät polttoaineet, jotka ovat olennaisia energialähteitä, mutta myös suurimpia hiilidioksidipäästöjen lähteitä. (3) Energiatehokkuuden parantaminen muodostaa merkittävän osan niistä politiikoista ja toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen Kioton pöytäkirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja se olisi sisällytettävä kaikkiin lisäsitoumusten täyttämiseen tähtääviin poliittisiin ohjelmiin. 1 2 EYVL C 213 E, 31.7.2001, s. 266. Euroopan parlamentin kanta 6. helmikuuta 2002. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 2
(4) Energian kysynnän hallinta on tärkeä väline, jonka avulla yhteisö voi vaikuttaa maailmanlaajuisiin energiamarkkinoihin ja siten energian toimitusvarmuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. (5) Neuvosto vahvisti 30 päivänä toukokuuta 2000 ja 5 päivänä joulukuuta 2000 tekemissään päätelmissä 1 energiatehokkuuden parantamista koskevan komission toimintasuunnitelman ja vaati, että rakennusalalla toteutetaan erityistoimenpiteitä. (6) Olennaisilta osin rakennuksista koostuvan asunto- ja palvelualan osuus energian loppukulutuksesta yhteisössä on yli 40 prosenttia; alan laajentuminen nostaa alan energian kulutusta ja siten myös alan hiilidioksidipäästöjä. (7) Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta energiatehokkuutta parantamalla (Save) 13 päivänä syyskuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/76/ETY 2 edellytetään, että jäsenvaltiot laativat ja toteuttavat energiatehokkuutta koskevia ohjelmia rakennusalalla sekä raportoivat niistä; direktiivin avulla saavutetut merkittävät edut alkavat nyt näkyä. Tarvitaan kuitenkin direktiiviä täydentävä säädös, jossa vahvistetaan nykyistä konkreettisemmat toimet merkittävien mutta vielä toteuttamattomien energian säästömahdollisuuksien saavuttamiseksi ja vähennetään jäsenvaltioiden tulosten välillä tällä alalla vallitsevia suuria eroja. (8) Rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 89/106/ETY 3 edellytetään, että rakennuskohteet ja niiden lämmitys-, jäähdytys- ja tuuletusjärjestelmät on suunniteltava ja rakennettava siten, että käytössä tarvittavan energian määrä on pieni kohteen ilmasto-olosuhteet ja asukkaat huomioon ottaen. (9) Rakennusten energiatehokkuutta laskettaessa perustana olisi käytettävä menetelmää, jossa otetaan huomioon lämpöeristyksen ja ominaisuuksiltaan eristävien rakennusmateriaalien käytön lisäksi myös muut yhä merkittävämmiksi käyvät tekijät, kuten lämmitys/ilmastointijärjestelmät, uusiutuvien energialähteiden käyttö ja rakennuksen suunnittelu. Yhteisen lähestymistavan omaksuminen tällaiselle menettelylle, jonka suorittaa pätevä henkilöstö, auttaa osaltaan luomaan yhtäläisen toimintakentän jäsenvaltioiden energiansäästöpyrkimyksille rakennusalalla ja parantaa yhteisön kiinteistömarkkinoiden avoimuutta, kun rakennusten tulevat omistajat tai käyttäjät saisivat energiatehokkuutta koskevia tietoja. 1 2 3 Neuvoston päätelmät 8835/00 (30.5.2000) ja 14000/00 (5.12.2000). EYVL L 237, 22.9.1993, s. 28. EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/68/ETY (EYVL L 220, 30.8.1993, s. 1). \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 3
(10) Rakennukset vaikuttavat energiankulutukseen pitkällä aikavälillä, ja tästä syystä uusien rakennusten olisi täytettävä energiatehokkuutta koskevat paikallisen ilmaston mukaan asetetut vähimmäisstandardit. Koska vaihtoehtoisten energiahuoltojärjestelmien tarjoamia mahdollisuuksia ei yleensä tutkita täysimääräisesti, niiden toteutettavuuden järjestelmällinen arviointi on asianmukaista tietyn koon ylittävien uusien rakennusten osalta. (11) Tietyn koon ylittävien olemassaolevien rakennusten laajamittaiset korjaukset olisi nähtävä mahdollisuutena toteuttaa kustannustehokkaita toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi. Tarpeellisten sijoitusten pitää olla taloudellisesti kannattavia, toisin sanoen niiden on oltava tuottavia sellaisella aikavälillä, joka tekee niistä riittävän houkuttelevia. (12) Tarjoamalla puolueetonta tietoa rakennusten energiatehokkuudesta niiden rakentamisen, myynnin tai vuokraamisen yhteydessä energiasertifiointi auttaa lisäämään kiinteistömarkkinoiden avoimuutta ja rohkaisee siten energiaa säästäviin investointeihin. Sertifiointimenettelyyn voi liittyä julkisia kannustusohjelmia, joilla taataan yhtäläiset mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen, erityisesti sosiaalipoliittisin perustein rakennetuissa ja hallinnoiduissa asuinrakennuksissa. Energiasertifioinnin pitäisi myös helpottaa kannustinjärjestelmien käyttöä. Julkisten viranomaisten rakennusten ja rakennusten, joissa kansalaiset käyvät usein, olisi toimittava esimerkkeinä siten, että niissä otettaisiin ympäristö- ja energianäkökohdat huomioon, ja tästä syystä niille olisi suoritettava energiasertifiointi säännöllisin väliajoin. Energiatehokkuutta koskevien tietojen levittämistä kansalaisille olisi tehostettava asettamalla rakennusten energiatodistukset selvästi näkyville. Sisälämpötiloja koskevien virallisten suositusten ja todellisuudessa mitattujen lämpötilojen näkyville asettamisen pitäisi vähentää lämmitys-, ilmastointi- ja tuuletusjärjestelmien väärää käyttöä. Tällä tavoin vältetään tarpeetonta energiankäyttöä ja säilytetään sisätiloissa ulkoilman lämpötilaan verrattuna miellyttävä ilma. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 4
(13) Viime vuosina on ollut havaittavissa ilmastointilaitteiden käytön voimakas lisääntyminen eteläisen Euroopan maissa. Tämä aiheuttaa näissä maissa vakavia huippukuormitukseen liittyviä ongelmia, mikä nostaa sähköenergian kustannuksia ja rasittaa maiden energiatasetta. Rakennusten kesäajan lämpökäyttäytymisen parantumista edistäviä strategioita on pidettävä ensisijaisina. On kehitettävä edelleen passiivisen viilentämisen tekniikoita ja etenkin niitä, joilla parannetaan sisäilman laatua sekä rakennuksia ympäröivää mikroilmastoa. (14) Pätevän henkilöstön suorittamalla lämmityskattiloiden ja keskusilmastointijärjestelmien säännöllisellä huollolla varmistetaan, että laitteet on säädetty oikein tuotemääritelmien mukaisesti ja että ne toimivat ympäristön, turvallisuuden ja energian kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Koko lämmitysjärjestelmän puolueeton arviointi on asianmukaista suorittaa aina, kun harkitaan järjestelmän vaihtamista kustannustehokkuuteen liittyvin perustein. (15) Ilmastointijärjestelmät eivät sisälly energiatehokkuusstandardiin EN 832. Komission olisi kehitettävä tätä standardia niin, että se kattaa ilmastoinnin. (16) Perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti energiatehokkuutta koskevan standardijärjestelmän ja sen tavoitteiden perustana olevat yleiset periaatteet on vahvistettava yhteisön tasolla, mutta niiden yksityiskohtainen täytäntöönpano olisi jätettävä jäsenvaltioiden tehtäväksi, jotta kukin jäsenvaltio voi valita omaan erityistilanteeseensa parhaiten soveltuvan järjestelyn. Tässä direktiivissä säädetään ainoastaan näiden tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä vähimmäistoimenpiteistä, eikä siihen sisälly muita kuin tämän tarkoituksen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. (17) Jäsenvaltioilla on käytettävissään useita kannustuskeinoja energiatehokkuuden edistämiseksi: verohelpotukset, lainojen myöntäminen suotuisin ehdoin ja energiatehokkuuden ottaminen olennaiseksi osaksi julkisen hallinnon hankinta- ja sopimuspolitiikkaa. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 5
(18) Asukkaiden maksettava, asianmukaisessa suhteessa todelliseen kulutukseen perustuva lämpö-, ilmastointi- ja lämpimän käyttöveden kustannusten laskutus vaikuttaa myönteisesti energiansäästöön asuntoalalla. On suotavaa, että kyseisten rakennusten asukkaat voivat säädellä omaa lämmön ja lämpimän käyttöveden kulutustaan. Neuvosto on hyväksynyt suosituksia ja päätöslauselmia näiden kustannusten laskuttamisesta. 1 Tästä periaatteesta on säädetty myös direktiivin 93/76/ETY 3 artiklassa. (19) Olisi säädettävä mahdollisuudesta nopeasti mukauttaa rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä ja vähimmäisstandardi tekniikan kehitykseen ja standardoinnin alalla saavutettavaan kehitykseen. (20) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Tavoite Perustetaan yhteinen sääntelykehys rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi yhteisössä ottaen huomioon ulkoiset ilmasto-olosuhteet, sisäilman laatu, paikalliset olosuhteet ja kustannustehokkuus. 1 2 Neuvoston suositus 76/493/ETY, annettu 4 päivänä toukokuuta 1976, olemassaolevien rakennusten lämmitysjärjestelmien rationaalisesta energiankäytöstä (EYVL L 140, 28.5.1976, s. 12), neuvoston suositus 77/712/ETY, annettu 25 päivänä lokakuuta 1977, lämmityksen säätelystä, lämpimän käyttöveden tuotannosta ja lämpömäärien mittaamisesta uusissa rakennuksissa (EYVL L 295, 18.11.1977, s. 1), neuvoston 9 päivänä kesäkuuta 1980 antama päätöslauselma uusista suuntaviivoista Euroopan yhteisön toimille energiansäästön alalla (EYVL C 149, 18.6.1980, s. 3) ja neuvoston 15 päivänä tammikuuta 1985 antama päätöslauselma jäsenvaltioiden energiansäästöohjelmien parantamisesta (EYVL C 20, 22.1.1985, s. 1). EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 6
Tässä direktiivissä säädetään vaatimuksista, jotka koskevat a) rakennusten yhtenäistetyn energiatehokkuuden yhteisen laskentamenetelmän yleistä kehystä, b) vähimmäisstandardien soveltamista uusien rakennusten energiatehokkuuteen, c) vähimmäisstandardien soveltamista sellaisten suurien olemassaolevien rakennusten energiatehokkuuteen, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, d) rakennusten energiasertifiointia sekä sertifiointitodistuksen ja muiden asiaan liittyvien tietojen näkyvää esille asettamista julkisissa rakennuksissa ja e) rakennusten lämmityskattiloiden ja keskusilmastointijärjestelmien säännöllisiä tarkastuksia sekä lämmitysjärjestelmän arviointia rakennuksissa, joissa lämmityskattilat ovat yli 15 vuotta vanhoja. 2 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä käytetään seuraavia määritelmiä: (1) rakennus: katettu rakennelma, jossa on seinät, joko kokonaisuudessaan tai asuntoalalla ne saman rakennuksen osat, jotka on suunniteltu käytettäväksi erikseen, kuten huoneistot tai paritalot, (2) rakennuksen energiatehokkuus: osuus kulutetusta energiasta, joka on tosiasiassa käytetty erilaisiin rakennuksen käyttöön liittyviin tarkoituksiin (lämmitys, lämmin käyttövesi, jäähdytys, tuuletus, valaistus jne.). Määrä on ilmaistava yhtenä tai useampana lukuna, joiden laskennassa on otettu huomioon liitteessä olevan A kohdan 1 ja 2 kohdassa esitetyt näkökohdat, (3) rakennuksen energiatehokkuuden vähimmäisstandardi: rakennuksen energiatehokkuutta ja siihen vaikuttavia osatekijöitä koskeva säännelty vähimmäisvaatimus, \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 7
(4) rakennuksen energiatehokkuustodistus: virallisesti tunnustettu todistus, jossa ilmoitetaan liitteessä vahvistetun menetelmän mukaisesti suoritetun rakennuksen energiatehokkuuden laskennan tulokset, (5) julkiset rakennukset: julkisten viranomaisten rakennukset ja rakennukset, joissa kansalaiset käyvät ja joita kansalaiset käyttävät usein, esimerkiksi koulut, sairaalat, julkisen liikenteen rakennukset, sisäliikuntahallit, uimahallit ja vähittäiskaupan rakennukset, jotka ovat kooltaan yli 1000 m 2, (6) yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto: primääripolttoaineiden samanaikainen konversio mekaaniseksi energiaksi tai sähköksi ja lämmöksi, (7) ilmastointijärjestelmä: laitteet, jotka on suunniteltu jäähdyttämään ja käsittelemään ympäröivää ilmaa, (8) lämmityskattila: lämmityskattilan rungosta ja polttimesta muodostuva yksikkö, joka on suunniteltu siirtämään palamisessa vapautuva lämpö veteen, (9) nimellishyötyteho (kilowatteina ilmaistuna): valmistajan vahvistama ja takaama suurin mahdollinen lämpöarvo, joka voidaan tuottaa jatkuvassa käytössä valmistajan ilmoittamalla hyötyteholla, (10) hyötyteho (prosentteina ilmaistuna): lämmityskattilan veteen siirretyn lämpötuloksen sekä tuotteen, jonka lämpöarvo on alhaisempi kuin polttoaineen vakiopaine, ja polttoainemäärää kohti ilmaistun kulutuksen välinen suhde, (11) lämpöpumppu: laite, joka ottaa lämpöä ympäröivästä ympäristöstä ja toimittaa sen säädeltyyn ympäristöön, (12) lämpöeriste: mikä tahansa rakennuksen osa, jonka tarkoituksena on vähentää ulkopuolista lämmönvaihtoa, mukaan lukien lämpöominaisuuksilla varustetut rakennusmateriaalit, jotka ovat ominaisuuksiltaan eristäviä. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 8
3 artikla Menetelmät ja standardit Jäsenvaltioiden on vahvistettava rakennusten energiatehokkuuden ja vähimmäisstandardien laskentamenetelmä, jonka yleinen kehys esitetään liitteessä. Menetelmän pääperiaatteita ja vähimmäisstandardeja on kehitettävä edelleen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Vähimmäisstandardeissa voidaan erottaa uudet rakennukset olemassaolevista ja ottaa huomioon ilmasto-olosuhteet, paikalliset olosuhteet sekä rakennuksen käyttötarkoitus ja ikä. Jäsenvaltiot voivat jättää vaatimusten ulkopuolelle suojellut rakennukset, jotka on virallisesti vahvistettu historiallisesti merkittäviksi, väliaikaiset rakennukset (rakennukset, jotka ovat käytössä alle kaksi vuotta), teollisuuslaitosten tietyt osat (kuten teollisuuden tuotantolaitokset), korjaamot ja asuinrakennukset, joita ei käytetä pääasiallisena asuntona yli kolmea kuukautta vuodessa. Rakennuksen energiatehokkuus on ilmaistava avoimella ja yksinkertaisella tavalla. 4 artikla Uudet rakennukset Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännölliseen käyttöön tarkoitetut uudet rakennukset täyttävät 3 artiklan mukaiset energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit, jotka on laskettu liitteen menetelmäkehyksen mukaisesti. Näiden standardien on sisällettävä sisäilmalle asetetut yleiset vaatimukset, jotta voitaisiin välttää mahdolliset negatiiviset vaikutukset kuten esimerkiksi riittämätön ilmanvaihto, sekä ohjeet energiatehokkuuden parantamiseen liittyvien menetelmien optimaaliseen käyttöön tähtäävistä parhaista käytänteistä. Nämä energiatehokkuutta koskevat standardit on ajantasaistettava vähintään viiden vuoden välein, jotta ne vastaavat rakennusalan tekniikan kehitystä. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 9
Jäsenvaltioiden on varmistettava sellaisten uusien rakennusten osalta, joiden kokonaispintaala on yli 1000 m 2, että uusiutuvien energialähteiden käyttöön, yhdistettyyn lämmön ja sähkön tuotantoon, kaukolämpöön tai tietyissä olosuhteissa lämpöpumppujen käyttöön perustuvien hajautettujen energiahuoltojärjestelmien asentamisen tekninen, ympäristöön liittyvä ja taloudellinen toteutettavuus arvioidaan ennen rakennusluvan myöntämistä. Arvioinnin tulokset on asetettava kaikkien asianomaisten saataville tuloksiin tutustumista varten, ja ne on otettava huomioon suunnittelussa ennen kuin rakennusta aletaan rakentaa. 5 artikla Olemassaolevat rakennukset Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten olemassaolevien rakennusten energiatehokkuus, jotka ovat kokonaispinta-alaltaan yli 1000 m 2, olipa kyse rakennuksen rakenteista tai energiaa kuluttavista laitteistoista (lämmitys, lämmin käyttövesi, jäähdytys, tuuletus ym.), saatetaan korjausten yhteydessä ajan tasalle siten, että rakennukset täyttävät 3 artiklan mukaiset energiatehokkuutta koskevat vähimmäisstandardit, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja tarkoittaa kustannustehokkaiden investointien tekemistä. 6 artikla Energiatehokkuustodistus 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennuksia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa energiatehokkuutta koskeva todistus, joka saa olla enintään viisi vuotta vanha, asetetaan mahdollisen ostajan tai vuokralaisen saataville. Milloin mahdollista, todistus voidaan tehdä rakennukselle kokonaisuutena, jolloin se toimii myös kyseisen rakennuksen yksittäisten huoneistojen todistuksena. Olemassaolevien rakennusten osalta jäsenvaltioilla on tämän direktiivin voimaantulosta lähtien 5 vuotta aikaa panna sen säännökset kokonaisuudessaan täytäntöön. Jäsenvaltiot saavat jättää tämän vaatimuksen ulkopuolelle suojellut rakennukset, jotka on virallisesti vahvistettu historiallisesti merkittäviksi, väliaikaiset rakennukset (rakennukset, jotka ovat käytössä alle kaksi vuotta), teollisuuslaitosten tietyt osat (kuten teollisuuden tuotantolaitokset), korjaamot ja asuinrakennukset, joita ei käytetä pääasiallisena asuntona yli kolmea kuukautta vuodessa. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 10
2. Rakennuksen energiatehokkuutta koskevassa todistuksessa on annettava olennaisia tietoja rakennuksen tuleville käyttäjille. Todistuksessa on esitettävä vertailuarvoja, kuten standardeja, jotka ovat voimassa todistusta laadittaessa, ja parhaita käytäntöjä, jotta kuluttajat voivat vertailla ja arvioida rakennuksen energiatehokkuutta. Todistukseen on liitettävä suosituksia energiatehokkuuden parantamiseksi ja CO 2 -päästöjen osoitin uusia rakennuksia varten. Todistuksen sisältämiä tietoja ja suosituksia kehitetään ja määritellään edelleen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että julkisissa rakennuksissa energiatehokkuutta koskeva todistus, joka saa olla enintään viisi vuotta vanha, asetetaan näkyvälle paikalle, josta se on helposti kansalaisten nähtävissä. Julkisissa rakennuksissa on lisäksi asetettava selvästi näkyville seuraavat tiedot: a) sisälämpötilojen vaihteluväli ja tarvittaessa asiaan liittyvät muut ilmastotekijät, kuten suhteellinen kosteus, joista viranomaiset ovat antaneet suosituksensa kyseisen tyyppiselle rakennukselle ja energiaa kuluttaville asennetuille laitteistoille (lämmitys, lämmin käyttövesi, jäähdytys, tuuletus ym.), b) nykyinen sisälämpötila ja muut asiaan liittyvät ilmastotekijät, jotka osoitetaan luotettavan laitteen (luotettavien laitteiden) avulla. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta olemassaolevat rakennukset täyttävät täysimääräisesti 1, 2 ja 3 kohdan säännökset. 7 artikla Lämmityskattiloiden tarkastukset Jäsenvaltioiden on säädettävä toimenpiteistä yli 10 kw:n nimellishyötytehon lämmityskattiloiden säännöllisten tarkastusten toteuttamiseksi liitteen vaatimusten mukaisesti. Näitä vaatimuksia kehitetään ja määritellään edelleen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 11
8 artikla Keskusilmastointijärjestelmien tarkastukset Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista toimenpiteistä sellaisten keskusilmastointijärjestelmien säännöllisten tarkastusten toteuttamiseksi, joiden hyötyteho on yli 12 kw liitteen vaatimusten mukaisesti. Näitä vaatimuksia kehitetään ja määritellään edelleen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. 9 artikla Sertifioinnista ja tarkastuksista vastaaville asetettavat vaatimukset Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rakennusten sertifioinnista sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastuksesta, suorittaa sen sitten julkinen tai tarkoitusta varten valtuutettu yksityinen taho, on vastuussa erityisesti rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyvien tekniikoiden soveltamisessa pätevä henkilöstö, jolla on asianmukaiset luvat, jotta taataan toiminnan riippumattomuus. Tämän henkilöstön tehtävänä on arvioida, sovelletaanko kyseisten tekniikoiden optimaaliseen käyttöön tähtääviä parhaita käytänteitä asianmukaisesti. 10 artikla Arviointi Komissio, jota avustaa 13 artiklalla perustettu komitea, laatii viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta sen soveltamisesta saatuihin kokemuksiin perustuvan arvion ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia muutoksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Osana arviota komissio käsittelee a) toimia, joilla olemassaolevat rakennukset, joiden kokonaispinta-ala on alle 1000 m2, saatetaan korjausten yhteydessä 5 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisiksi, \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 12
b) yleisiä kannustimia energiatehokkuutta parantaviksi investoinneiksi rakennuksiin, joihin ei tehdä laajamittaisia korjauksia, omistajan ja vuokralaisen välillä mahdollisesti syntyvien kiistojen välttämiseksi. 11 artikla Tiedotustoimet Jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimiin tiedottaakseen rakennusten käyttäjille eri keinoista ja menetelmistä, joilla energiatehokkuutta voidaan parantaa. Komissio avustaa jäsenvaltioita toteuttamaan näitä tiedotuskampanjoita, jotka voivat sisältyä yhteisön ohjelmiin. 12 artikla Muutokset liitteeseen Mahdolliset muutokset, jotka ovat tarpeen liitteen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen, on vahvistettava 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. 13 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa neuvoston direktiivin 92/75/ETY 1 10 artiklalla perustettu komitea (jäljempänä 'komitea'), joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa tarkoitettua sääntelymenettelyä, ja mainitun päätöksen 7 ja 8 artiklan säännökset otetaan huomioon. 3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta. 1 EYVL L 297, 13.10.1992, s. 16. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 13
14 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään...*, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 1 kohdan soveltamista. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 15 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 16 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty ssa/ssä päivänä kuuta Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja * 36 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 14
LIITE A. Rakennusten energiatehokkuuden laskennan kehys (3 artikla) 1. Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmässä on yhdistettävä seuraavat näkökohdat: a) (rakennuksen kuoren ja laitteiden) lämpöeristys b) lämmityslaitteet ja lämpimän veden jakelu c) ilmastointilaitteet d) tuuletusjärjestelmä e) valaistusjärjestelmä f) talojen ja asuntojen sijainti ja suunta g) sisäilman laatu h) rakennuksen käyttöteho 2. Laskennassa on otettava huomioon seuraavien näkökohtien myönteinen vaikutus: a) aurinkoenergiajärjestelmät ja muut uusiutuvien energialähteiden käyttöön perustuvat lämmitys- ja sähköjärjestelmät b) yhdistetyllä lämmön ja sähkön tuotannolla ja/tai kaukolämpöjärjestelmillä tuotettu sähkö c) elementit, tuotteet tai komponentit, joiden lämpö- tai energiaominaisuudet on sertifioitu EN 45011 -standardin mukaisessa menettelyssä 3. Laskentatarkoituksia varten rakennukset olisi jaettava vähintään seuraaviin luokkiin: a) yhden asunnon asuinrakennukset b) kahden tai useamman asunnon asuinrakennukset c) toimistot \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 15
d) koulutusrakennukset e) sairaalat f) hotellit ja ravintolat g) urheiluhallit h) tukku- ja vähittäiskaupan rakennukset i) muun tyyppiset energiaa kuluttavat rakennukset. B. Lämmityskattiloiden tarkastusvaatimukset (7 artikla) Lämmityskattiloiden tarkastuksessa on otettava huomioon energiankulutus ja hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen. Sellaiset lämmityskattilat, joiden hyötyteho on yli 100 kw, on tarkastettava vähintään joka toinen vuosi. Sellaisten lämmitysjärjestelmien osalta, joiden lämmityskattiloiden nimellishyötyteho on yli 10 kw ja joiden lämmityskattilat ovat yli 15 vuotta vanhoja, jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista toimenpiteistä koko lämmitysjärjestelmän tarkastamiseksi yhdellä kerralla. Tähän tarkastukseen sisältyy lämmityskattilan tehon arviointi täydellä ja osittaisella kuormituksella ja lämmityskattilan koon arviointi rakennuksen lämmitysvaatimuksiin verrattuna, ja sen perusteella toimivaltaiset viranomaiset antavat käyttäjille neuvoja lämmityskattiloiden vaihtamisesta ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. C. Keskusilmastointijärjestelmien tarkastusvaatimukset (8 artikla) Keskusilmastointijärjestelmän tarkastuksessa on otettava huomioon energiankulutus ja hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen. Tähän tarkastukseen sisältyy ilmastointijärjestelmän tehon arviointi täydellä ja osittaisella kuormituksella ja järjestelmän koon arviointi rakennuksen jäähdytysvaatimuksiin verrattuna, ja sen perusteella toimivaltaiset viranomaiset antavat käyttäjille neuvoja ilmastointijärjestelmän tehon mahdollisesta parantamisesta tai järjestelmän vaihtamisesta ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. \\epades\adoptes\adoptes_definiti\02-02\02-02-06fi.doc PE 313.864\ 16