Keskustelutilaisuus (alkuperäinen ohjelma ja muistio) 10.12.2013 Aihe: Keskustelutilaisuus lohikaloista Paikka: Savonlinna, Paviljonki (Rajalahdenkatu 4) Aika: TI 10.12.2013 Ohjelma: 16:30 Kahvit 17:00 Tilaisuuden avaaminen, Mirko Laakkonen (Saimaan lohikalat -hanke) 17:05 Panelistien ja puheenjohtajan (Jorma Tiitinen, Etelä-Savon ELY-keskus) esittäytyminen 17:15 Keskustelu alkaa - lohikalojen tilanne - troolikalastus (troolisäleikkövideo) 18:45 Tauko 19:00 Keskustelu jatkuu - vetouistelu (rasvaevällisen järvilohen vapautusvideo) - verkkokalastus 20:00 20:30 Loppuyhteenveto, tilaisuus päättyy Paneelikeskustelijat: 1. Markku Turtiainen, ammattikalastaja 2. Mika Kärkkäinen, uistelija 3. Niilo Valkonen, Future Missions Oy, troolisäleikköhanke 4. Harry Härkönen, Etelä-Savon kalatalouskeskus 5. Jorma Piironen, RKTL, järvilohitutkimus 6. Juha Jurvelius, RKTL, muikku- ja troolitutkimus 7. Sampsa Vilhunen, WWF
KESKUSTELUTILAISUUS SAIMAAN LOHIKALOISTA Paikka: Savonlinna, Paviljonki (Rajalahdenkatu 4) Aika: TI 10.12.2013 - Saimaan lohikalat -hankkeen projektipäällikkö Mirko Laakkonen avasi tilaisuuden klo 17:00. - Keskustelutilaisuuden puheenjohtaja Jorma Tiitinen (Etelä-Savon ELY-keskus) esitteli itsensä ja alusti keskustelua klo 17:05. - Panelistit esittäytyivät vuorotellen klo 17:15. 1. Harry Härkönen (Etelä-Savon kalatalouskeskus) 2. Juha Jurvelius (RKTL, muikku- ja troolitutkimus) 3. Niilo Valkonen (Future Missions Oy, troolisäleikköhanke) 4. Markku Turtiainen (ammattikalastaja) 5. Jorma Piironen (RKTL, järvilohitutkimus) 6. Mika Kärkkäinen (uistelija) 7. Sampsa Vilhunen (WWF) I. OSIO: UHANALAISTEN LOHIKALAKANTOJEN TILA (Klo 17:15 18:45) Pj. Jorma Tiitinen (Etelä-Savon ELY-keskus): Puheenjohtajan roolissa Tiitinen avasi ja juonsi keskustelutilaisuuden molemmat osiot sekä lopuksi kokosi keskusteluosioiden annin. Ensimmäisen keskusteluosion aikana Tiitinen tiivisti seuraavat asiat: Kalastuksenvalvonnan lähtökohtana on se, että jokainen kalastaja itse valvoo omaa kalastuskäyttäytymistään ja noudattaa lakia ja hyviä kalastuskäytäntöjä. Lohikalakantojen tila on tällä hetkellä katastrofaalinen. Lohikalakantojen perimän monimuotoisuus on heikentynyt ja heikkenee, mikäli ei parannusta tapahdu. Emokalapyynnissä ei saada tarpeeksi emokaloja (järvilohi, järvitaimen). Jokainen pyydys tappaa tarvittaessa. Voimayhtiöiden kanssa voidaan keskustella toimenpiteistä. Keskusteluyhteys on olemassa. Pääkysymys jatkotoimenpiteitä suunniteltaessa on: Millä tavoin lohikalakanta pysyy kalastettavana ja perimä monimuotoisena? Saimaan järvilohen kohtalo ei saa olla sama kuin Kemijoen merilohikannan. PANELISTIEN PUHEENVUOROT Jorma Piironen (RKTL, järvilohitutkimus): Piironen otti puheenvuoroissaan kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin: Joissakin tapauksissa viljely on kalakannan ainoa toivo ja elvytyskeino, ennen kuin luontainen elinkierto ja kannan elinvoimaisuus saadaan turvattua. Mikäli esimerkiksi järvilohiistutukset lopetettaisiin täysin, kanta kuolisi 10 vuodessa. Järvilohen viljely on siis pakollinen toimenpide tässä vaiheessa. 2
Rasvaeväleikkaus ei yksin auta lohikalakantojen (järvilohi ja järvitaimen) turvaamiseksi ja kohentamiseksi. Luontaisten lisääntymisalueiden kunnostus ja rakentaminen ovat ratkaisevia suojelutoimenpiteitä, jotta saataisiin aikaiseksi lohikalojen luontainen elinkierto. Vaikka järvitaimen lisääntyy luontaisesti, kanta on mennyt todella huonoksi ja perimä kaventunut. Kalastuksensäätelyssä tulisi siis paremmin ottaa lohikalat huomioon. Paikallisia / alueellisia täsmäratkaisuja tulisi tehdä kalastuksenjärjestämisessä ja -säätelyssä. Merkintäpalautuksilla saadaan tietoa eri kalastusmuotojen lohikalasaaliista. Merkintäpalautuksista saatuja tietoja ei kuitenkaan voi yleistää koko Vuoksen vesistön alueelle, vaan alueellisia eroja löytyy. Esimerkiksi Pielisellä karkeasti noin 55 % järvilohien merkkipalautuksista saadaan uistelijoilta, kun taas merkkipalautuksia taimenista saadaan noin 70 % verkkokalastajilta. Piironen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014) Vuonna 2003 julkaistun Järvilohistrategian mukainen järvilohen alamitta on nyt saavutettu. (Piti olla voimassa Vuoksen alueella jo vuoteen 2006 mennessä. Vain pohjoisilla kalastusalueilla, Pielinen, Pielisjoki, Orivesi jne. alamittaa nostettiin 60 cm:iin vapaaehtoisesti, muissa myöhemmin. Nyt alamitta tuli voimaan asetuksella. 60 cm:n alamitta on kalastuksen kannalta järkevä ratkaisu kun ottaa huomioon kalaistutukset. 60 cm:n alamitta on kuitenkin liian pieni kudulle palaavilla järvilohilla (pitäisi olla 80 cm). Rasvaevälliset järvilohet pitäisi olla kokonaan rauhoitettu. Nieriä: Kutunaaraan koko tyypillisesti noin 60 cm. Nieriän suojaaminen olisi voitu kohdistaa karuihin järvialtaisiin kuten Luonteri, Kuolimo, Ruokovesi jne. Rauhoitus on kuitenkin hyvä juttu. Hyvä suunta. Taimen: Ruunaan reitti (Lieksanjoki) on yksi mahdollinen lisääntymisalue taimenelle (Järvitaimenen hoito-ohjelma vireillä). Tietyillä koskialueilla vaarana on se, että kalastusistukkaat ja emokalat risteytyvät ja kilpailevat keskenään. Lieksanjoen tärkeillä koskialueilla 60 cm alamitta taimenelle on perusteltu ja muissakin emokalapyyntikoskissa. Pielisjoessa ja Kerman reitillä, kututaimenten keskikoko on noin 60 cm. Viimeisten villien luonnonkannan rippeiden säilyttämiseksi tehtävät toimenpiteet pitäisi tarvittaessa korvata ko. alueen kalastajille. Vuoksen koko vesistön kantojenhoito kyseessä. Hyvä ratkaisu lohikalojen (järvitaimen, järvilohi) kannalta on rasvaevällisten yksilöiden rauhoittaminen kalastukselta. Pelkkä alamitta ei riitä. Myös kalastustapoja ja kalastuspainetta pitää pystyä säätelemään. Harry Härkönen (Etelä-Savon kalatalouskeskus): Härkönen otti kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin. Rasvaeväleikkaus hyvä ja toimiva menetelmä, joka erottaa kalastettavaksi tarkoitetut kalat ja vähentää suojelutarvetta (viimeiset pari vuotta kaikki istutettavat lohikalat ovat olleet rasvaeväleikattuja Etelä-Savon kalatalouskeskuksella). Saimaalla verkoilla pyydetään lähinnä kuhaa, lohikaloihin kohdistuva verkkopyynti on vähäistä. 3
Koska lohikalat uivat ja saalistavat eri vesikerroksissa kuin kuhat, ei uhanalaisia lohikaloja juurikaan päädy kuhaverkkoihin. Esimerkkinä oma verkkokalastus, josta on toimitettu kirjanpito ELY:lle, ja jossa ei tullut kuin yksi järvilohi viime talvena. Vastuu on enemmän uistelijapuolella, jossa pyynnin kohteena pääasiassa lohikalat. Verkoissa on laajalti siirrytty pinta- ja välivesipyynnissä 80 mm:n solmuväliin, josta esimerkkinä kalastusalueiden tekemät rajoituspäätökset. Härkönen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014). Uudet alamitat ovat hyvä asia muuten. Toisaalta kuitenkin paikalliset vesialueen omistajat istuttavat kaloja kalastusta varten, joten olisi kohtuullista, että he saisivat itse päättää, minkä kokoisina omat kalansa kalastavat. Esim. Puruvedellä, jossa käytännössä kaikki lohet ovat istutusperäisiä. Nieriän rauhoitus koko Vuoksen alueella oli tarpeetonta, ja kertoo ylemmän päätäntätahon paikallistuntemuksen puutteesta Sampsa Vilhunen (WWF): Vilhunen otti kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin Rasvaeväleikkausmenetelmä tulee lainvoimaiseksi merialueella vuonna 2015. Saimaalla tilanne on kuitenkin vaikeampi kuin merialueilla, koska paikallista vaihtelua Saimaalla esiintyy enemmän vesialueiden ja kalastusmuotojen välillä. Erilaisiin kalastusmuotoihin (esim. rysäpyynti, verkko) tulisi soveltaa paikallisia / alueellisia täsmäratkaisuja Saimaalla. Lohikalojen lisääntymisalueiden ennallistaminen olisi hyödyllinen suojelutoimenpide. Lohikalojen tulisi myös päästä kulkemaan lisääntymisalueille, esimerkiksi rakennettuja kalateitä pitkin. Kalatien rakentamista vastustetaan usein väärin perustein, kuten että ei ole kuitenkaan tarpeeksi kaloja. Syntyy muna-kana ongelma. Kun kalaa saadaan riittävästi selviytymään vaelluksesta takaisin jokeen, syntyy voimakas paine lohikalojen nousun mahdollistamiseksi eli kalatien rakentamiseksi. Toisaalta kalatien voi rakentaa ilman suuria kalamääriä, koska se taas luo painetta siihen, että jokeen päästetään enemmän kalaa rajoittamalla kalastusta. Lohikalakantojen aluekohtainen kartoitus olisi siis olennaista, jotta suojelutoimenpiteitä voidaan suunnitella tarkemmin. Kattavamman tutkimus- ja saalistiedon kerääminen lohikalakannan kartoittamiseksi olisi tärkeä toimenpide. Esimerkiksi, voisiko lohikalalupakorttiin sisällyttää saaliin ilmoitusvelvollisuuden (nettisivulla ajantasaisesti ja alueellisesti)? Toimivien sanktiomenetelmien järjestäminen kalastusrikkeiden varalle. Vilhunen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014). Uusi asetus edesauttaa sitä, että Pielisjoella Kuurnaan nousevien kalojen määrä voisi kasvaa. Katsotaan tämä kortti. On vaikea ennustaa pidemmällä tähtäimellä, millaisia vaikutuksia tulee ilmenemään. Verkkosolmuvälit pitäisi kuitenkin sovittaa asetettujen alamittojen mukaan (vaikka Härkösen mukaan kuhaa kalastettaessa ilmeisesti järvilohisivusaalis jää vähäiseksi). Istutusten tuotto kasvaa. 4
Voisi kuvitella, että saalisvarmuus kasvaa myös koskikalastuskohteissa alamittojen noston myötä. Kutualueilla tulisi olla saalisrajoitukset ja päiväkiintiöt niin kalastajille kuin saaliille (esim. Kerman alueella kalastajamäärien rajoitus ei toimi). Mika Kärkkäinen (uistelija): Kärkkäinen otti kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin. Uistelija pystyy valikoimaan rasvaeväleikatut yksilöt, toisin kuin verkko, joka ei valikoi. Säädökset rajoittavat liikaa uistelijoita. Uisteluluvat maksaa ja niillä pitkälti rahoitetaan istutukset. Vesivoimayhtiöiden edustajien kanssa tulisi keskustella tarvittavista suojelutoimenpiteistä. Myös muut kalalajit kuin lohikalat ovat tärkeitä. Hauet syövät myös roskakalaa, ihmisen tehtävä ei ole puuttua kiertokulkuun! Hauki on kalastusoppaalle tärkein kala. Kärkkäinen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014). Uistelijat ovat toivoneet alamittojen nostoa 1990-luvulta alkaen (herrasmiessäännöt). 60 cm lohi aloittaa vasta kasvunsa. Uusi alamittamuutos on siis tervetullut. Lohikalat kasvavat nopeasti. Nieriää en ole yhtäkään yksilöä tappanut aikoihin. Yhtä työtapaturmayksilöä lukuun ottamatta. Nieriän rauhoitus on hyvä asia. Saaliin saamisen riemu on tärkeintä, ei tappaminen. Niilo Valkonen (Future Missions Oy, troolisäleikköhanke): Valkonen otti kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin käyttäen esimerkkinä Pielistä, jonka tilanteen tuntee parhaiten Eväleikkausmenetelmän tulokset alkavat näkyä myös Suomessa. Oman viime kesän saalistilaston mukaan noin 1/3 järvilohista Pielisellä oli eväleikattuja. Uistelijoiden keskuudessa on usko eväleikkausmenetelmään Pielisellä vahvistunut. Eväleikkausmenetelmän omaksumista helpottaa, jos kalastajille on tarjolla tietoa leikattujen ja leikkaamattomien kalojen suhteellisista istutusmääristä eri vesialueilla. Kun tiedetään, että esimerkiksi joka kolmas järvilohi on eväleikattu, on luottamus menetelmään kalastajien keskuudessa parempi. Läpinäkyvyys ja avoimuus ovat tässä asiassa tärkeitä. Pitäisi saada tietoa siitä, kuinka paljon kalaa alun perin on laitettu Lieksanjokeen (sekä kannanhoidolliset että kalastettavat taimenet ja lohet). Pieniä jokia ja puroja voitaisiin kunnostaa enemmän taimenta varten. Tästä on olemassa erinomaisia esimerkkejä esim. Vätterniltä ja Vantaanjoelta. Valkonen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014). Pielisellä järvilohen alamitan nosto 60 cm:iin oli aikanaan hyvä päätös, kalojen koko alkoi selvästi nousta. 5
Markku Turtiainen (ammattikalastaja): Turtiainen otti kantaa valtioneuvoston hiljattain antamaan asetukseen (VNA 806/2013) kalastusasetuksen 17 :n ja 19 :n muuttamisesta. Asetuksella järvilohen ja järvitaimenen alamitat nousevat (60 cm), sekä saimaannieriä rauhoitetaan täysin kalastukselta (tulee voimaan 1.1.2014). Ammattikalastajille ei ole haittaa nostetuista alamitoista tai nieriän rauhoituksesta. Juha Jurvelius (RKTL, muikku- ja troolitutkimus): Jurvelius otti kantaa lohikalojen tilaan ja tarvittaviin suojelutoimenpiteisiin Monet lohikalaistutukset ovat epäonnistuneet, koska lohikaloilla ei ole ollut riittävästi syötävää. Muikkua ei aina ole riittävästi petokaloille. YLEISÖPUHEENVUOROT Veli-Matti Kaijomaa (Pohjois-Karjalan ELY-keskus): Rasvaeväleikkausjärjestelmä ei sellaisenaan ole täysin valmis. Rasvaeväleikkausjärjestelmää ei pystytä hyödyntämään esimerkiksi verkkokalastuksessa. Verkko ei valikoi rasvaevällisiä evättömistä. Joensuussa, Pielisjoella emokalamäärä on hyvä järvitaimen- ja järvilohikalakannan mittari. Siihen, miten 100 emokalaan/vuosi päästäisiin, ehdotuksia otetaan vastaan. Niin kauan kuin emokalamäärät eivät nouse, jossakin mättää. Mikäli järvilohen kalastus kiellettäisiin täysin, ja emokalamäärä ei siitä huolimatta kasvaisi, voitaisiin silloin etsiä syytä muualta kuin kalastuksesta. Pitäisi siis päästä tutkimaan eri tekijöitä, sulkemalla osa muuttujista pois. Ala-Koitajoen koskikalastuspaikka on tästä hyvä esimerkki. Kun KHO velvoitti vuoden 2013 alussa voimayhtiö Vattenfallin lisäämään joen virtaamaa järvilohen kutupaikkojen muodostumiseksi, hoitokunta suostui Saimaan lohikalat -hankkeen ja Pohjois-Karjalan ELYkeskuksen ehdotukseen, että kalastus lopetetaan ainakin 3 vuodeksi. Mirko Laakkonen (Saimaan lohikalat -hanke): Verkkoon jää todistetusti järvitaimenia. Viisi suurta taimenta päätyi samaan verkkoon (Karjalainen 12.12.2012) Orivedellä. Suurin taimen painoi kuusi kiloa, yksi 5,3 kiloa ja kaksi 5,2 kiloa, pienin 2,5 kg. Kalastuksensäätelyä tarvitaan toisissa paikoissa enemmän kuin toisissa. Osa kalastusalueista tekee kestävän kalastuksen ja lohikalojen suojelun kannalta edullisia päätöksiä, toisilla ei tällaista halukkuutta ole. Ala-Koitajoen hoitokunta suostui Saimaan lohikalat -hankkeen ja Pohjois-Karjalan ELYkeskuksen ehdotukseen, että kalastus kielletään Ala-Koitajoella ainakin 3 vuodeksi. Tämä on esimerkki hienosta päätöksenteosta. Hemmo Suhonen (Vuokalan kalastusalue): Uistelu voitaisiin kieltää Paasivedellä, verkot eivät ole ongelma. Jukka Tiihonen (Saimaan lohikalayhdistys ry): Uistin tappaa, mutta niin tappaa verkkokin. Rasvaeväleikkaus ei riitä lohikalojen suojelutoimenpiteenä verkkokalastuksen osalta (verkko ei valikoi). Suomi on tähän asti ollut kehitysmaa uhanalaisten kalakantojen suojelussa. Kalastusalueet eivät osaa tehdä päätöksiä, jotka edistäisivät lohikalojen hyvinvointia tai säilymistä. 6
Ilpo Laitinen (Heinävesi, Kermankoski): Luontaiset lisääntymisalueet. Kermalla suoritettiin ennallistaminen, ja kutupesien määrä on sen jälkeen noussut (mätijyviä on löytynyt pesistä). Palokinkoski täytyisi saada vapaaksi myös (eli voimalaitos purettaisiin). Mätirasiat ovat toimineet hyvin. Kerman istukkaita voisi laittaa Palokinkoskeen. Myös Saimaanlohi on kutenut Palokissa, taimenen lisäksi. Tarmo Tolvanen (Ammattikalastaja): Verkko ei ole uhka järvilohelle / järvitaimenelle. Langanvahvuussääntö. Mikko Poutanen (Saimaan lohikalayhdistys ry): Poutanen esitti kysymyksen, mitä mieltä panelistit ovat alamitasta. Panelistit vastasivat tähän kysymykseen vuorotellen (katso yllä panelistien puheenvuorot). Raine Kortet (Itä-Suomen yliopisto, akvaattisen ekologian professori): Voidaanko kalakantoja ylläpitää laitosviljelyllä? Maailmalta on aika paljon kokemuksia tästä. Pitkän ajan kuluessa on havaittu, että laitospoikaset eivät pärjää luonnossa yhtä hyvin verrattuna luonnonkierron läpi käyneisiin yksilöihin. Laitosympäristössä geneettinen materiaali menee huonoksi, erityisesti mikäli ei ole tarpeeksi emokaloja. Ammattikalastaja (nimi ei tiedossa): Puumalan alueella verkkokalastuksella ei ole merkitystä järvitaimenen ja järvilohen häviämiseen, ongelma on muualla. Vesa Tiitinen (Etelä-Karjalan kalatalouskeskus): Järjestelmällinen kalasaalistilastointi puuttuu. Saimaalla voisi olla esimerkiksi kirjanpitokalastusta. Kumpi on parempi, alamitta vai välimitta Jorma Piironen? (katso Piirosen kommentit). Juha Holopainen: Rasvaeväleikattujen ja rasvaevällisten prosentuaalinen osuus: 90 % on ollut rasvaevällisiä. Irma Kolari (RKTL, tutkija): Laaja saalistiedustelu tulossa vuonna 2014 Internetissä RKTL:n toimesta. Paperinen tiedustelulomake tullaan myös lähettämään vuonna 2015 satunnaisotannalla. Uistelija (nimi ei tiedossa): Minulta on vain yhden kerran kysytty kalastuslupa. Vapaa-ajan verkottajat ja uistelijat ovat saaneet todella suuria määriä kaloja, miten tätä valvottaisiin paremmin? Olavi Lumme (Kangaslampi, kotitarvekalastaja, verkoilla): En ole nähnyt nieriää, enkä koskaan ole saanut saaliiksi järvilohta. Kuhamäärät ovat nousseet, ja roskakalaa on pyydetty tonneittain. Lohikaloja ei näy. Verkkokalastajia on siis turha syyttää. Kalastuskiellot pitäisi olla lohikalojen esiintymis- ja liikkumisalueilla, ei kaikkialla. Jukka Turunen (Ruunaan ja Pielisen kalastusalueiden pj): Päätöksenteko kuuluisi maakuntatasolle. Ruunaalla loppuu istutustoiminta, mikäli alamitta nousee (60 cm:iin). Istutustuloilla on rahoitettu kalastusaluetoimintaa. 7
Risto Tenhu (Imatra, Suur-Saimaa): Palokin voimalaitoksen velvoiteistutuksiin voitaisiin tehdä muutoksia ja alettaisiin istuttaa suurta täysimittaista kalaa pienten istukkaiden sijasta. Kahlaaminenkin haittaa kutupesiä (koskikalastajat). Pentti Kinnunen (Heinävesi): Kermalla on ollut saaliskiintiö (1 kala/vrk). Kajakkimiesten melonta rikkoi kutupesiä. Eli tällaista häiriötä pitäisi rajoittaa. Jarmo Väisänen (Metsähallitus): Isojen (60 cm) taimenten / järvilohien istutus kalastettavaksi tulisi liian kalliiksi. II. OSIO: ERI KALASTUSMUODOT; Troolaus, verkkokalastus ja vetouistelu (Klo 19:00 20.30) Pj. Jorma Tiitinen (Etelä-Savon ELY-keskus): Puheenjohtajan roolissa Tiitinen avasi ja juonsi keskustelutilaisuuden jälkipuoliskon. Lopuksi Tiitinen kokosi toisen keskusteluosion annin ja tiivisti seuraavat asiat: Elinkeinokalastajien osuus on suhteellisen pieni kaikista kalastajista. Nykyään eletään kalastuksen suhteen paljon tasa-arvoisemmassa yhteiskunnassa. Eri kalastusmuodot ovat mahdollisia, myös istutukset. Kalakantojen hoidossa pelisäännöt pitää olla kaikille samat. Troolaus ei saanut panelistien keskuudessa täyttä hylkäystä. Kansan keskuudessa paljon epätietoisuutta troolauksesta. Huhupuheiden ja mututiedon sijaan pitäisi laatia paikkansapitävä tietokanta troolin ja muiden kalastusmuotojen sivusaalista. Kalastusperinteessä on tapahtunut muutos. Nuotta ei toimi niin suuressa määrin nykyään, joten troolaus on tietyissä tilanteissa ainoa keino. Nuottauksen käsite on laaja. Koneellinen nuottakin voi toki olla tehopyytäjä, jolla pituutta 200m. Täytyy ottaa huomioon niiden kansalaisten kalantarve, jotka eivät itse kalasta. Troolisäleikkötutkimuksen sabotointi on ollut todella ikävää, kun koetroolin perät on käyty rikkomassa. TROOLAUS: PANELISTIEN PUHEENVUOROT Sampsa Vilhunen (WWF): Muikun troolaus ensiarvoisen tärkeää. Troolauksellekin pitää kuitenkin asettaa ekologiset reunaehdot. Mieluummin rajoitettaisiin mökkiläisten verkkopyyntiä, kuin ammattimaista muikun troolausta. 8
Onko eri kalastusmuotojen tai troolauksen sivusaalista tietoa Saimaalla? Merellä, meritaimen on siian verkkokalastuksen sivusaalis ja tämä on ehkä merkittävä tekijä meritaimenen kannalta. Myös uhanalaisia Saimaan lohikaloja voi turhaan jäädä troolin tai muiden kalastusmuotojen sivusaaliiksi. Eri kalastusmuotojen kehittäminen (uudet teknologiset keksinnöt ja innovaatiot) ovat tärkeitä kestävän kalastuksen kannalta. Rahallista tukea tarvitaan kalastusmuotojen kehittelytutkimuksiin. Mika Kärkkäinen (uistelija): Troolauksessa on suuri sivusaalisongelma. Uhanalaisten lohikalojen joutuminen trooliin on todennäköistä, mikäli troolin vetonopeus on korkea ja vetoaika pitkä. Sivusaalistutkimukset on tähän mennessä tehty alueilla, missä ei ole välttämättä edes lohikaloja. On olemassa liikaa mututuntumatietoa. Troolauksen sivusaalistiedoista pitäisi olla todellisuusperäinen kirjanpitojärjestelmä. Troolaajat eivät palauta merkkejä. Troolisäleikkö pitäisi saada käyttöön trooleihin. Suomi on ainut maa, missä saa sisävesillä troolata. Jorma Piironen (RKTL, järvilohitutkimus): Muikku on ekologisimpia kaloja. Näin ollen muikkusaalis pitää hyödyntää hyvin, tehokkaasti ja ekologisesti. Epätietoisuutta on valitettavasti ilmassa paljon, mikä aiheuttaa turhia ristiriitoja. Troolaajien sivusaaliista pitäisi olla riippumatonta ja luotettavaa aineistoa eri vesistä ja eri aikoina. Oma pyyntimuoto, paras pyyntimuoto -asenteesta pitäisi päästä eroon. Kotimaisuusaste kotimaisella kalalla pitäisi olla korkeampi. Markku Turtiainen (ammattikalastaja): Troolikalastus herättää tunteita. Troolaus ei ole kuitenkaan sen huonompi pyyntimuoto kuin muutkaan. Tieto pitää perustua faktoihin. Kalastuksen luonne on muuttunut vuosikymmenien aikana. Myös kalakaupan luonne on muuttunut. 1960-luvulle asti järvet muodostivat maaseudulla asuville ihmisille "ruokavaraston" eli järvet olivat merkittävässä roolissa elintarvikehuollossa ja omavaraiskalastuksessa. Tänä päivänä ei tätä tarvetta enää ole, koska ammattikalastajat tuottavat kalat kuluttajille. Kalavarojen hyödyntäminen tänä päivänä tapahtuu pääosin siis ammattikalastuksen kautta. Trooli on nykyisin ainut kalastusmuoto, jolla voidaan suurilla selkävesillä hyvin pyytää ja turvata kuluttajien kalansaanti. Nuotta ei toimi niin hyvin suurilla selkävesillä. Troolauksen tuet ovat aika marginaaliset. Pyydyksiin eikä koneisiin saada rahallista tukea. Niilo Valkonen (Future Missions Oy, troolisäleikköhanke): Troolisäleikön kehittäminen alkoi vuonna 2012. Ammattikalastajien kanssa on ollut hyvä yhteistyöhenki. 9
Viime aikoina vellonut negatiivinen keskustelu on osaltaan hankaloittanut kehitystyötä. Tämä asia ei etene riitelemällä, vaan yhteistyön kautta Pielisen Kalajaloste Oy sekä Erosen Kala Oy ovat esimerkillisesti allekirjoittaneet sitoumuksen uhanalaisten lohikalojen puolesta. Valkonen esitteli tilaisuudessa troolisäleikkövideon (kuvattu Haukivedellä, Yövedellä ja eteläisellä Saimaalla) Troolisäleikön tarkoituksena on estää lohikalojen joutuminen muikkusaaliin joukkoon. Pienet kalat (muikut) menevät säleikön läpi ja suuremmat kalat jäävät uimaan sen etupuolelle. Lohikalat voivat poistua troolista säleikön etupuolella sijaitsevan poistumisikkunan kautta. Säleikön kehittäminen on edennyt hyvin, mutta paljon työtä on vielä tehtävänä. Juha Jurvelius (RKTL, muikku- ja troolitutkimus): Ammattikalastajien / troolaajien allekirjoittamat sitoumukset ovat ainoa keino, jolla voidaan säädellä sivusaaliin määrää ja edistää kestävää kalastusta. Smoltteja eli järvilohen vaelluspoikasia päätyy helpommin trooliin tietyissä paikoissa, aikuisia kaloja toisaalla. Lohikalojen joutuminen trooliin on kiinni siis siitä, missä kalastetaan ja mihin aikaan. Onko troolaus taloudellisesti kestävällä pohjalla? Harry Härkönen (Etelä-Savon kalatalouskeskus): Trooliin joutuneet kalat ovat heikossa kunnossa. Kalat stressaantuvat ja joutuvat maitohapoille. Vesialueiden tulisi olla tarkoin säädeltyjä, sillä valvontamenetelmät eivät ole sisävesillä niin hyviä kuin merialueilla. Troolien kappalemäärää /vesialueen koko pitää rajoittaa, kun saaliin määrää ei voi kontrolloida. Trooli on vain puoli vuotta käytössä. Vain harva kalastaja alkaa ympärivuotiseen 24h/7vrk ammattikalastukseen. Trooli on todella kallis systeemi. Sisävesille mahtuu siis myös puoliammattilaisia. YLEISÖPUHEENVUOROT (Troolikalastukseen liittyen) Yleisö (nimi ei tiedossa): Nuoriso pitäisi saada kalastamaan. Kalastusrajoituksia ei tulla tarvitsemaan, jos kukaan ei tulevaisuudessa kalasta. Matti Partonen (Puruvesi, osa-aika- & ammattikalastaja): Puruvedellä ei saa troolia vetää. Meille nuottakalastajille troolikielto tuo turvan pitkin vuotta (myös talvella ja kesällä). Tulisi olla aluekohtaiset päätökset ja säädökset! Mikko Poutanen (Saimaan lohikalayhdistys ry): Miten troolikalastus voidaan sallia, jos ei edes tiedetä miten troolaus vaikuttaa kalakantoihin? Muikkua olisi kiva saada myös verkolla. Kuuluuko muikku myös vapaa-ajankalastajille vai pelkästään ammattikalastajille? 10
Pertti Kuvaja (Haukivesi): Muikkua on niin paljon, että sitä ei saada verkolla eikä nuotalla pois. Troolista on olemassa huhupuheita, eikä troolilupia anneta kovin helposti. Yleisö (nimi ei tiedossa): Pitkä pihlajavesi ja Haapavesi eivät ole kovin isoja vesistöjä. Missä siis menee raja, ettei troolauksella mennä ylikalastuksen puolelle? Ilpo Laitinen (Heinävesi, Kermankoski): Alueellinen/paikallinen tietämys tulisi siirtää valtiovallan tasolle. Paikallista tietämystä ja osaamista tulisi käyttää hyödyksi päätöksenteossa. Samoihin pöytiin tulisi istua riitelemättä. Yhteiset pelisäännöt ja peiliin katsominen kaikilla. Asiasta kiinnostuneet ja mielipiteitä julkituovat henkilöt voivat pyytää päästä troolille mukaan kalastusta seuraamaan. Talvikalastus on ankaraa hommaa, jospa muikusta maksettaisiin kalastajalle 10 e / kg. Jarmo Väisänen (Metsähallitus): Metsähallitus on laittanut norpasta johtuen verkkorajoituksia. Verkkokalastuskielto alkaa 15.4., mutta valtion vesialueilla norppa-alueilla verkkokalastus kielletty ympäri vuoden. Yleisö (nimi ei tiedossa): Päijänteeltä eräs ammattikalastaja on raportoinut troolivedon yhteydessä saatuja taimenmääriä. Kyseinen ammattikalastaja on sitoutunut vapauttamaan alamittaisten lisäksi myös mittakalat ja kannustaa mm. tarpeeksi lyhyisiin vetoihin, esim. 2h. Timo Luukkanen (ammattikalastaja): Troolin vetonopeudella voidaan säädellä kalojen määrää. Mikäli troolin vetonopeus jätetään 3 km / h, vähemmän kaloja. Mikäli troolin vetonopeus nostetaan 4 km / h, lohikalamäärä tuplaantuu tai kolminkertaistuu? Eli ratkaisevaa on vetonopeus. Troolin maksimivetoaika on 2 tuntia, ei tulisi olla sen pidempiä vetoja. Troolikalusto on liian iso sisävesien kokoon nähden. Trooliluvat tulisi keskittää oikeille alueille: liikaa myönnetään lupia. Janne Tarkiainen (SVK): Kaloja ei saisi heti siirtää troolista jääveteen. Lämpötilaero on liian suuri. VERKKOKALASTUS JA VETOUISTELU: PANELISTIEN PUHEENVUOROT Harry Härkönen (Etelä-Savon kalatalouskeskus): Kukaan ei tiedä miten uhanalaisille lohikaloille käy, kun maitohapot alkavat vaikuttamaan niiden elimistössä. Mitään kalastusmuotoja ei pidä lopettaa, kyllä kaikki mahtuvat Saimaalle. Peiliin katsominen. Verkkokalastus vähenee koko ajan, uistelu on ollut nouseva kalastusmuoto. 11
Tosin hieman laskua uistelun suosiossa on ollut Puruvedellä ja Pihlajavedellä lupamäärien mukaan. Troolikalastusmuoto on ollut hiukan laskeva ammattikalastuksessa. Sen sijaan ammattimainen verkkokalastus ja rysäpyynti ovat lisääntyneet. Juha Jurvelius (RKTL, muikku- ja troolitutkimus): Kannattaa panostaa siihen, etteivät kalat turhaan joutuisi pyydyksiin. Ajalliset ja paikalliset sopeuttamiset. Niilo Valkonen (Future Missions Oy, troolisäleikköhanke): Veto-uistelussa on ilmennyt hyviä käytäntöjä viime vuosina. Käytännön tutkimuksia tarvitaan. En ota kantaa pyydyskalastukseen, kun siitä ei minulla ole henkilökohtaista kokemusta. Markku Turtiainen (ammattikalastaja): Tulisi kehittää sellainen uistin/verkko, johon rasvaevällinen lohi ei jää kiinni. Jorma Piironen (RKTL, järvilohitutkimus): Lohikalat tulisi jättää rauhaan kesällä ja lämpimän veden aikaan. Lohikaloilla riskialttius ja menehtymisen todennäköisyys kasvaa kun lämpötila nousee. Keskikesällä kun kala nostetaan nopeasti syvästä vedestä pintaan, muodostuu suuri paineero ja maitohapporasitus, jotka voivat johtaa kalan kuolemaan. Lokakuussa sen sijaan saataisiin hyväkuntoisia ja maukkaampia kaloja, jotka eivät ole menossa kudulle. Verkkokalastuksessa kala yleensä menettää henkensä, koska verkot koetaan vain seuraavana päivänä tai myöhemmin. Verkot vaikuttavat myös lohikalojen kokoon (kokoselektiivisyys) pidemmällä aikavälillä. Suurimmat kalat joutuvat useimmiten pyydetyksi, ja emokalojen keskikoko on pienentynyt vuosien myötä. Verkkokalastus karsii liiaksi nopeasti kasvavia yksilöitä ja vaelluskalat joutuvat verkkopyynnin kohteeksi. Nämä seikat vaikuttavat vahvasti lohikalojen perinnöllisyyteen. Mika Kärkkäinen (uistelija): Mm. Etelä-Saimaalla on selvitetty/selvitetään kuinka uistelijoiden pyytämät ja merkkaamat järvilohet selviytyvät vapauttamisen jälkeen. Vapautettuja ja merkattuja järvilohia on saatu uudelleen saaliksi. Sampsa Vilhunen (WWF): Kalastustekniikan ja välineiden (pyydykset, koukut) kehitys on olennaista. Verkoissa kalojen kuolleisuus suurin, joten vapaa-ajan verkkokalastuksen säätely on olennaista (verkkomäärät jne). 12
YLEISÖPUHEENVUOROT (Verkkokalastukseen ja vetouisteluun liittyen) Mirko Laakkonen (Saimaan lohikalat -hanke): Laakkonen esitteli Juho Pajarin kalanvapautusvideon. Videossa kalan vapautuksen apuna käytettiin vesiastiaa ja kumihavashaavia. Raksissa käytettiin vain yhtä kolmihaarakoukkua. Mikäli järvilohen täysirauhoitus tulisi voimaan, täysirauhoitus ei saisi olla kovin pitkä (enintään 3 vuotta). Sen jälkeen rauhoitus purettaisiin, mikäli rasvaevällisten vapautuspakko olisi asetettu tietyille vesialueille. Tärkeää on siis edistää rasvaevällisten yksilöiden vapautusta tässä vaiheessa. Janne Tarkiainen (SVK): Sekä verkolla että uistimella olen saanut taimenia ja lohia. Nuorten opastus ja valistus kestävän kalastuksen turvaamiseksi on olennaista. Roskakala -termi ei tulisi kuulua enää sanavarastoon. Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestö (SVK) on laatimassa tiedotetta norppahankkeesta mökkiläisille ja muille kohderyhmille. Tähän yhteyteen voisi laatia tiedotteen myös järvilohesta. Norppa-alueiden pyyntitekninen langanvahvuussäätely voi toki auttaa isompaa lohikalaa vapautumaan verkosta, mutta kuinka suuri osa näistä verkkoon joutuneista lohikaloista vahingoittuu ja miten pahasti. KYSYMYS Jorma Piiroselle (RKTL): Nieriöitä on saatu erityisen vähän mm. Kuolimon emokalapyynnissä. On kuitenkin huhupuheita, että nieriää olisi Kuolimossa enemmän kuin emokalapyynti antaa ymmärtää à Onko emokalapyynti kohdistettu oikeille alueille / onko oikea pyyntitekniikka? Jorma Piirosen (RKTL, järvilohitutkimus) vastaus Janne Tarkiaiselle (kts. yllä): Nieriöillä saadut emokalamäärät ovat alhaiset à istukkaiden geneettinen vaihtelu on pientä (laitostuminen). Vaikka Kuolimon pyynnissä saatiin vain 7 emokalanaaraan mätiä, ei Kuolimoon haluta istuttaa laitoskaloja ja riskeerata Kuolimon alkuperäisen nieriäkannan perimää laitoskalojen kaventuneella perimämateriaalilla. Kuolimon pyynnissä käytettiin elävänä pyytävänä vehkeitä (rysä). Vaikea tietää johtuiko nieriöiden pieni emokalamäärä pyynnistä/ vai alueen kannan koosta. KESKUSTELUTILAISUUDEN PÄÄTTÄMINEN KLO 20.30 Pj. Jorma Tiitinen (Etelä-Savon ELY-keskus): Puheenjohtajan roolissa Tiitinen päätti keskustelutilaisuuden omaan loppupuheenvuoroonsa. Alla Tiitisen loppupuheenvuoro kiteytettynä: Verkko tappaa lohikalat aina (omakohtainen empiirinen tutkimus). Jorma Piironen (RKTL) toi illan aikana esille kaksi tärkeää asiaa, joita meidän kannattaa miettiä vakavasti ja toteuttaa käytännössä: 1) 60 cm alamitta järvilohelle ja järvitaimenelle (VNA 806/2013). Jokaisen pitää sopeuttaa pyyntinsä näiden alamittojen mukaan. 13
2) Lohikaloille kesärauhoitus! Se on loppupeleissä perus ja yksinkertainen asia. Kun vesi on lämmintä, lohikala ei selviä hengissä kalastuksesta. Valistunut verkkomies ei pidä kesäisin verkkoja, eikä harrasta verkkokalastusta. Se on kiusallista nostaa verkosta kuolleita kaloja. Tässä voidaan samalla hinnalla suojella lohikalat norpan kustannuksella. Toissakesänä oli puhetta, että verkkokalastuskieltoa pitää jatkaa, koska kuutteja ui verkkoon heinäkuun alussa. Voimme kuitenkin vapaaehtoisesti jättää verkot pois vedestä heinäkuulla, koska se ei ole kalastuksenkaan kannalta järkevää. Nieriän alamitoista ja rauhoituksesta voidaan olla monta mieltä, mutta meillä on olemassa tietyt säädökset, joita meidän on syytä noudattaa. Kalastuksenvalvonnan lähtökohtana on se, että jokainen valvoo omaa kalastuskäyttäytymistään ja noudattaa lakia sekä hyviä kalastuskäytäntöjä. Näin voitaisiin turvata kestävä kalastus ja pyrkiä kohti kalakantojen elinvoimaisuutta. Nieriän ja järvilohen tilanne on kuitenkin jo todella katastrofaalinen. Se on tullut selväksi, että radikaaleja toimenpiteitä tarvitaan, jotta voimme säilyttää nämä uhanalaiset lohikalakannat. Se ei ole meillä paljosta pois. Vain muutamat tämän keskustelutilaisuuden yleisöstä vastustivat verisesti järvilohen 3 vuoden täysirauhoitusta. Tämän keskustelutilaisuuden kaltainen rakentava keskustelu kehittävässä hengessä jatkukoon. ELY:n virkamiehet ovat välikappale MMM:n ja VN:n sekä kansalaisten välillä. Ehkä tulemme pitämään samanlaisen seminaarin muutaman vuoden päästä uudestaan. 14