lliillituk Kn esitys Eduskunnalle eräiden sakon määräämistä koskevien säännösten muuttamisesta.

Esityksen pääkohdat. Sakkojen osuus tuomituista rangaistuksista on noin 90 %. Vuosittain tuomitaan noin 200 000 sakkorangaistusta. Sakko tuomitaan päiväsakoin. Päiväsakkojen luku määrätään rikoksen törkeyden mukaan ja päiväsakkojen rahamäärä rikoksentekijän mak sukyvyn mukaan. Sakkorangaistuksen tehoa ja käyttökelpoisuutta on vähentänyt se, että päiväsakkojen rahamäärät yleensä vahvistetaan iiian pieniksi Sakotettavien varallisunseroja ei myöskään ote ta riittävästi huomioon. Päiväsakkojen suuruuden määräämisessä on epäyhtenäisyyttä. Näiden epäkohtien korjaamiseksi päiväsakon rahamäärää koskevia nykyisiä säännöksiä ehdotetaan tarkennettaviksi. Päiväsakkojen rahamää riä olisi korotettava siten, että päiväsakon suuruus olisi pääsäännön mukaan 40 % sako icttavan kokonaispäivätulosta. Sakotettavan maksukyvyn selvittämistä on tarkoitus tehostaa. YLEISPERUST ELUT. Voimassa oleva laki ja käytäntö. Päiväsakkojärjestelmään siirryttiin vuonna 1921. Tätä ennen sakot määrättiin markkamääräisin!. Päiväsakkojen käyttöönotolla pyrittiin asiaa koskeneen hallituksen esityksen (n:o 36/1 920 vp.) mukaan luomaan sakkojärjestelmä, joka kohdistuisi oikeudenmukaisesti eri varallisuusasemassa oleviin henkilöihin. Lisäksi oli tar koituksena saada sakon suuruus rahan arvon vaihteluista riippumattomaksi. Päiväsakon rahamäärää koskeva säännös»tettiin rikoslain 2 luvun 4 $:n 2 momentiksi lliillituk Kn esitys Eduskunnalle eräiden sakon määräämistä koskevien säännösten muuttamisesta. Sen mukaan tuomioistuimen piti sakkoa tuomitessaan määrätä vapaasti harkiten päiväsakon rahamäärä sen keskimääräisen päivätulon mu kaan, joka sakotettavalla siihen aikaan oli tai ulisi voinut olla, ottaen huomioon sakotetun varallisuuden, hänen velvollisuutensa elättää peritettiin ja muut hänen maksukykyynsä vaikuttavat seikat. Oikeusministeriö lähetti piiväsakkojärjcstcl män käyttöönotosta tuomioistuimille kiertokirjeen, jossa oli ohjeita muun muassa sakotettavan maksukykyyn vaikuttavien seikkojen selvit tämisestä. Ohjeita ci annettu siitä, miten päiväsakon rahamäärä olisi maksukyvyn mukaan määrättävä. Uusia säännöksiä säädettäessä lienee kuitenkin tarkoitettu, että päiväsakon rahamääräksi vahvistettaisiin se määrä, mikä jää jäljelle, kun sakotettavan päivätulosta on vähennetty hänen välttämättömimmät menonsa. Vuoden 1921 uudistuksen jälkeen päiväsakon rahamäärää koskevaa säännöstä on muutettu vain kerran, 17 päivänä tammikuuta 1969 annetulla lailla (28/69), joka liittyi laa jempaan sakkorangaistusta ja sen täytäntöönpanoa koskevaan uudistukseen. Vuoden 1969 uudistuksella pyrittiin pääasiassa sakon muuntorangaistuksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseen. Uudistukseen johtaneessa hallituksen esityksessä (n:o 174/ 1967 vp.) todettiin oikeuskäytännön epäkohdaksi, ettei päiväsakon rahamääriä ollut yleensä vahvistettu sen suuruisiksi kuin laki rahanarvon alenemisen ja päiväansioiden kohoamisen huomioon ottaen olisi edellyttänyt. Esityksen mukaan päiväsakkojen rahamäärät vastasivat usein tuskin kymmeneltä osaa sakotetun päiväansiosta. Tästä oli ollut seurauksena, että päi väsakkojen lukumääriä oli korotettu, jolloin muuntorangaistukset olivat muodostuneet paljon ankarammiksi kuin alunperin oli tarkoitettu. Esityksessä mainittiin myös, ettei päiväsakon rahamääriä vahvistettaessa ollut tehty

riittäviin suurta eroa varallisuudeltaan eri ase massa olevien henkilöitien kesken. Yhdestä rikoksena tuomittavien sakkojen enimmäismäärä alennettiin vuoden 1969 uudistuksessa 300 päiväsakosta 120 päiväsakkoon Sakkojen erityiset enimmäis- ja vähimmäismäärät poistettiin. Päiväsakon rahamäärää koskeva säännös, joka siirtyi rikoslain 2 luvun 4 S:n 3 momentiksi, pysytettiin asiallisesti entisenä. Siihen tehtiin kuitenkin lisäys, jonka mukaan päiväsakon suuruutta vahvistettaessa on kiinnitettävä huomiota myös kohtuusnäkökohtiin Maininta tuomioistuimen vapaasta harkinnasta poistettiin tarpeettomana. Hallituksen esityksen mukaan edellä inaini luilla muutoksilla pyrittiin ohjaamaan oikeuskäytäntöä siten, että päiväsakon rahamäärä vahvistettaisiin riittävän suureksi, jolloin päivä sakkojen lukumääriä voitaisiin vastaavasti vähentää. Valtioneuvoston oikeuskansleri antoi yleis kirjeellään 738/5. 1969 syyttäjille ohjeita uuden sakkolaituäädännön soveltamisesta. Ohjeiden mukaan päiväsakkojen lukumääriä oli alennettava aikaisemmasta käytännöstä enemmälti kuin puolella. Päiväsakon rahamäärä on pääsäännön mukaan määrättävä kolmasosaksi sakotettavan päivätulosta, josta on vähennetty tulon hankkimisesta johtuneet kustannukset ja ennakkovero. Päivätuloon on laskettava myös varallisuuden tuotto. Elatusvelvollisuus on oh leiden mukaan otettava huomioon siten, että piiiväti.losta vähennetään aviopuolison elatusta varten 20 % ja kutakin lasta kohti noin 10 %. Oikeuskanslerin ohjeilla on merkitystä erityisesti rangaistusmääräysmenettelyssä, jossa lähes 80 % sakkorangaistuksista määrätään. Rangaistusmääräysmenettelyssä syyttäjä tarkas taa tai tekee yksilöidyn rangaistusvaatimuksen, jossa on mainittu päiväsakkojen lukumäärä ja päiväsakon suuruus. Tuomioistuimia oikeuskanslerin ohjeet eivät sido, vaikkakin niitä pyrittäneen noudattamaan monissa tuomioistuimissa. Oikeuskäytäntö ei ainakaan lieti vuoden 1969 sakkouudistukscn jälkeen muodostunut sellaiseksi kuin oli tarkoitettu. Päiväsakkojen keskiluku aleni tuntuvasti, mutta päiväsakon rahamäärää ei vastaavasti korotettu. Sakkorangaistuksien kokonaisrahamiiärät laskivat tuntuvasti jo vuonna 1969, vaikka uusi lainsäädäntö tuli voimaan vasta 1.6.1 969. Lasku jatkui seuraavanakin vuonna, kuten seuraava asetelma osoittaa: Vuos i 1968 1969 1970 kukuniuriinen «akko (nik) kaikki rikokset liikennerikokset 51 47 42 47 42 38 Sakkorangaistuksien kokonaisrahamääricn pieneneminen on huomattavaa, kun otetaan huo mioon ansiotason nousu ja lainsäädännön muu tokset. Päiväsakon rahamäärän keskiarvo oli vuonna 1971 arviolta noin neljä markkaa. Päiväsakon rahamäärää on vuoden 1971 jälkeen jonkin verran korotettu. Liikennerikos toimikunnan (komiteanmietintö 1973: 2) sei vitysten mukaan tavallisin sakkorangaistus liikennerikoksista oli vuonna 1972 noin 60 markkaa päiväsakon rahamäärän ollessa keski määrin kuusi markkaa. Käytäntö lienee siis kehittynyt viime vuosina oikeuskanslerin edellä mainittujen ohjeiden suuntaan, mutta ei vieläkään vastaa ohjeita. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Päiväsakon rahamäärä vahvistetaan todennäköisesti varovaisimman arvion mukaan ja kaavamaisesti, kiinnittämättä riittävää huomiota varallisuuscroihin. Sakotettavan maksu kyvystä ei myöskään aina saada oikeita tietoja. Päiväsakon rahamäärän vahvistamisen yleisestä kaavamaisuudesta huolimatta eri tuomioistuinten käytännössä on merkittäviä eroja. Epäyhtenäisyys oli selvimmin todettavissa heti vuotien 1969 uudistuksen jälkeen. Oikeuskanslerin ohjeet ovat kuitenkin olleet omiaan yhtenäistämään käytäntöä. Päiväsakon mhammirän korottaminen. Päiväsakkoa on pidettävä >eriaatteiltaan oikeudenmukaisimpana varallisuusrangaistuksena Varallisuusrangaistusta määrättäessä on oiketi denmukaisuuden ja rangaistuksen tehon vuoksi rikoksen vakavuuden ohella otettava huomioon syytetyn maksukyky. Tämä toteutuu parhaiten määräämällä rangaistus päiväsakoin. Sakko tm tarkoituksenmukainen rikoksen seuraamus. Se on monessa suhteessa edulli sempi kuin vapausrangaistus. Knnen kaikkea se on yhteiskunnalle halpa eikä aiheuta tuomitulle niitä haittoja, jotka liittyvät vapausran gaistuksen täytäntöönpanoon. Myöskään ei oksvytä olettaa, että tuntuvat sakkorangaistukset

olisivat viiiemmin ylcisestäviä kuin lyhytaikai set vapausrangaistukset Ansiotuloja saavan väestönosan suhteellinen kasvu ja elintason nouau tekevät mahdolliseksi nykyisestäänkin laajentaa»akon käyttöalaa. Päiväsakon rahamäärissä tapahtunut kehity» on kuitenkin omiaan vähentämään sakkoran >»aistuksenkäyttökelpoisuutta. Päiväsakon raha määrien pienuuden vuoksi nekin sakkorangaib iukset, joissa päiväsakkojen lukumäärä on nuo uuttava, jäävät lieviksi. Päiväsakkojen markka määräinen pienuus heikentää sakon yleisestäväa tehoa ja rajoittaa sakkorangaistuksen ainoastaan lievimpien rikosten lieväksi seuraamukseksi. Rahanarvon kehityksellä korjattu kcskiinää räisen sakkorangaistuksen arvo aleni 1960-lu vun kuluessa yli neljänneksellä. Tuntuvimmat kaan sakkorangaistukset eivät iällä hetkellä muodosta vaihtoehtoa vapausrangaistuksille, koska vapausrangaistus koetaan aina sakkoran haistusta ratkaisevasti ankarammaksi seuraamukseksi. Rangaistusjärjestelmässä on laaja aukko sakkorangaistuksen ja vapausrangaistuksen välissä, mikä on usein esteenä tarkoituksenmu kaiselle seuraamuksen valinnalle. Mainittujen epäkohtien korjaamiseksi päivä sakon rahamääriä olisi korotettava. Tällöin an karimmat sakot olisivat lyhytaikaisten vapaus rangaistusten vaihtoehtona. Vähäisimmistä rikoksista voitaisiin edelleen tuomita melko liiviä sakkorangaistuksia vähentämällä päiväsak kojen lukumäärää. Pitemmällä tähtäyksellä sakkojärjestelmä saattaa olla tarkoituksenmukaista eriyttää siten, etti päiväsakoista kehitetään verraten tuntu vasti rikoksentekijän elintasoon kohdistuva ran gaistusmuoto. kun taas vähäisemmistä rikok sista käytettäisiin seuraamuksena kiinteätä maksua. Esimerkiksi nykyinen pysäköintivirhemaksujärjestelmä ja liikennerikostoimikunnan (komiteanmietintö 1973: 2) ehdottama liiken nevirhemaksujärjestelmu enteilevät tällaista kehitystä. Oikeusministeriössä on valmistunut ehdotus rikesakkolaiksi (Oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 12/1 975). Pohjoismainen rikosoikeuskomiteakin on suosittanut tällaista sakkojärjestelmän eriyttämistä (Pohjoismaiset mietinnöt 1975; 5) Sakkojärjestelmän eriyttämisen etuna olisi, että päiväsakkoina määrättävät varsinaiset sa kot tuolloin koettaisiin todellisiksi ja ankariksi varallisuusrangaistuksiksi. Tämä selkiinnyttäisi sakon rangaistusluonnetta Päiväsakon rahamäärien korottaminen on ajankohtainen eräiden rangaistussäännöksiä kmkevien uudistushankkeiden vuoksi. Hallitus antaa erikseen esityksen liikennejuopumusta koskevien säännösten muuttamisesta siten, että säännöksiin otettaisiin promillerajat Tämä merkitsisi rangaistusuhan ulottamista nvkvistä huomattavasti lukuisampiin liikennejuopumustapauksiin. Rangaistavaksi tuleviin lieviin liiken nejuopumuksiin olisi sovellettava sakkorangaistuksia. joiden kuitenkin pitäisi olla tuntuvia Varallisuuserojen huomioon ottaminen päiväsakon suuruutta määrättäessä. Varallisuuseroja ci nykyisin oteta riittävästi huomioon päiväsakon rahamäärää vahvistettaessa silloinkaan, kun noudatetaan edellä mainittu ja oikeuskanslerin ohjeita syyttäjille Ohjeiden mukaan päiväsakon rahamäärä on määräosuus ennakkoveron pidättämisen jälkeen sakotet ta van käyttöön iäävistä tuloista Flatusvelvollisuus otetaan huomioon prosenttivähennyksin. Kuitenkin pienistä tuloista yleensä menee vält tämättömään kulutukseen suurempi»«a kuin suurista tuloista. Tämä maksukykyyn ratkaise vasti vaikuttava seikka on otettu huomioon esi merkiksi valtion tuloverotuksessa säätämällä vero progressiiviseksi Nykyinen sakkokävtäntö ei vastaa päiväsakkojlrjes telmin tarkoitusta, jonka mukaan päiväsakon rahamäärä olisi vahvistettava oikeudenmukaisessa suhteessa eri varallisuusasemassa olevien henkilöiden maksu kykyyn. Varallisuuden ja maksukyvyn suhteeseen kiinnitettiin huomiota jo päiväsakkojärjcstclmään siirtymistä valmisteltaessa lausunnossa päivlsakkojlrfestelmää koskevasta esitvsehdotukscsta korkein oikeus totesi, että päivätulon luovuttaminen käy köyhälle raskaammaksi kuin rikkaalle. Korkein oikeus katsoi, että täinii näkökohta vaatisi jonkinlaista progressiivista menettelytapaa, josta lakiin olisi otettava lähemmät määräykset, ios päiväsakkoiärjestclmä saa tetaan voimaan (lausunto on liitteenä hallituksen esityksessä n:o 36/1 920 vp.). Korkeimman oikeuden tarkoittamia säännöksiä ei kuitenkaan lakiin otettu. Hallituksen csitvksen perustelujen mukaan tuomioistuimen oli saatava täysin vapaasti harkita syytetyn maksukyky. Tarvittava opastus oli perustelujen mukaan sopivimmin annettavissa hallintotoimin. Opastus, johon perusteluissa viitattiin, jäi kuitenkin tältä osin antamatta.

Jotta sakko kohdistuisi mahdollisimman oikeassa suhteessa eri varallisuusasemassa oleviin, se olisi määrättävä suhteellisesti ankaroituvaksi sakotettavan tulojen ja varallisuuden mukaan Toisaalta päiväsakon rahamäärän vahvistamista koskevien säännösten pitäisi olla yksinkertai sesti sovellettavissa, koska akkorangaistuksia käytetään runsaasti ja ne «voitava määrätä nopeassa ja halvassa menet te.y ssä. Näistä syistä ei ole mahdollista ottaa lakiin mutkikkaita säännöksiä päiväsakon rahamäärästä. Ongelma on ratkaistavissa määräämällä päiväsakon suuruus kokonais/tilojen mukaan. Kokonaistuloilla tarkoitetaan tässä tuloja, joista on vähennetty tulon hankkimisesta johtuneet me not mutta ci veroja. Jos päiväsakon rahamäärä määräytyy kokonaistulojen perusteella, valtion tulovero saa aikaan toivotun vaikutuksen sakkorangaistuksessa; paremmin ansaitsevan käyttikin jäävästä tulosta menee suurempi osuus sakkoon kuin huonommin ansaitsevan. 1.isäksi kokonaistulon ottamista päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteeksi puoltaa se. että kokonaistulo on yleensä helpommin selvitettävissä kuin tulo, josta on vähennetty ennakkovero. Erityisesti tämä koskee elinkeino- tai maataloustulon saajia. 'loinen mahdollisuus olisi määrätä päiväsakon rahamäärä ennakkoveron pidättämisen jälkeen sakotettavalle jäävän nettopäivätulon perusteella. Tällöin päiväsakko olisi sakotettavan ncttopäivätulo, josta on vähennetty jokin kaikille sama rahamäärä. Kokonaistuloihin perustuvaa päiväsakkoa on pidettävä käytännössä toimivampana järjestelmänä kuin nettotuloihin perustuvaa. Tulojen lisäksi päiväsakon määräämisessä on kohtuullista ottaa huomioon huomattava varallisuus, lasten elatusvelvollisuus ja muut olennaisesti maksukykyyn vaikuttavat seikat. Sakon määräämiskävtännön yhtenäistäminen. Aikaisemmista sakkouudistuksista saadut kokemukset ovat (»soittaneet, ettei yhtenäistä ja tarkoituksenmukaista käytäntöä päiväsakon rahamääriin määräämisessä saada aikaan, jollei lainsäädännössä nykyistä yksityiskohtaisemmin määrätä päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteita. Sakotettavan maksukyvyn oikeudenmukainen arviointi ja käytännön yhdenmukaisuuden turvaaminen ovat erityisen tavoiteltavia sakkojen rahamäärän tuntuvasti noustessa. Sakotettavan maksukyvyn selvittämiseen olisi myös kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sakotettavat melko usein ilmoittavat tulonsa todellista pienemmiksi. Vain pieni osa sakotettavista ilmoittaa tu lonsa ilmeisen valheellisesti. Yleensä tuloja pikemminkin vähätellään. Jos sakko määrätään kokonais- eikä nettotulojen perusteella, voidaan olettaa, että sakotettavilla on periaatteessa paremmat mahdollisuudet antaa tuloistaan luotettavia tietoja. Toisaalta kuitenkin päiväsakon rahamääriin korot taminen lisännee kiusausta ilmoittaa tulot todellista pienemmiksi. Sakkorangaistuksista lähes HO% määrätään rangaistusmääräysmenettelyssä. Tässä menettelyssä rangaistusvaatimuksen, jossa on mainittu sakon suuruus, tekee useimmiten poliisi varsinaista esitutkintaa suorittamatta neli esimerkiksi liikennevalvonnassa todetun rikoksen tapahduttua. Päiväsakon rahamäärä määrätään yleensä sakotettavan oman ilmoituksen perusteella. Syyttäjä tai rangaistusmääräystuomari ci yleensä puutu asiaan, vaan päiväsakon rahamäärä vahvistetaan poliisin vaatimuksen mukaisesti. Sakkojen suuresta määrästä johtuu, ettei tätä menettelyä voida olennaisesti mutkistaa aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia. Maksukyvyn selvittämistä rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan eri tavoin tehostaa, vaikka sakko joudutaan yleensä määräämään sakotettavan antamien tietojen perusteella. Sakotettavan on rangaistuksen uhalla annettava oikea tieto ammatistaan. Poliisille on tarkoitus antaa maksukyvyn selvittämistä koskevat ohjeet, joihin sisältyisivät muun muassa tiedot keskimääräistuloista eri ammattiryhmissä. Jos sakotettavan ilmoitus poikkeaa ilman uskottavaa syytä keskimääräistuloista tai muuten on syytä epäillä ilmoitusta vääräksi, olisi sakotettavan maksukyky tarkemmin selvitettävä. Hallituksen käsitys on, että tällä menettelvllä voitaisiin vä hin haitoin päästä nykyistä olennaisesti parempaan tulokseen sakotettavan maksukyvyn setvit tämisessä. Jos sakko määrätään tuomioistuinmenettc lyssä, sitä on yleensä edeltänyt esitutkinta, jossa sakon rahamäärään vaikuttavat seikat voidaan selvittää. F.räissä yhteyksissä on esitetty vaatimus, että

väärien Hetojen antaminen viranomaisille mak sukyvystä sakkorangaistuksen mäiiräämismenet telyssä olisi säädettävä rangaistavaksi. Virheellistä tulojen ilmoittamista ei nimittäin ole kai sottu viranomaisen erehdvttämiseksi eikä muullakaan perusteella rangaistavaksi teoksi Väärien tietojen antaminen ei myöskään tule kysymykseen purkuperustenia. Periaatteessa väärien tietojen antaminen va rallisuusasemasta voidaan rinnastaa nimen tai ammatin väärin ilmoittamiseen, mistii on sää dettv rangaistus rikoslain 16 luvun 20 a $:ysji Rangaistavaksi säätäminen ei sinänsä myöskään huikkaisi periaatetta, jonka mukaan rikoksen tekijän ci tarvitse osallistua rikoksensa selvittä miseen, koska sakon rahamäärän vahvistami nen ci ole rikoksen selvittämistä. Tällaisen rangaistussäännöksen valvontaan ja soveltatni seen liittyy kuitenkin monenlaisia hankaluuksia ja ongelmia Hallituksen tarkoituksen;! on seurata, minkä laisiin tuloksiin voidaan päästä antamalla polii sille nykyistä tarkemmat ohjeet sakotettavan tulojen ja muiden maksukykyyn vaikuttavien seikkojen selvittämisestä. Epäilyttävissä ta pauksissa ilmoitettujen tietojen todenperäisyys selvitetään erikseen, mistä sakotettavalle aiheutuvaa haittaa vo taneen pitiiä riittävänä tehos teenä tietojen todenperäisyyden varmistami seksi Elleivät nämä keinot osoittaudu riittä vilisi, on harkittava edellä mainitun rangaistus ^äännöksen säätämistä. T.aki rikoslain 2 luvun muuttamisesta. 2 luku. Rangaistuksista 4 ja 4 b S- Rikoslain 2 luvun nykyinen 4 $ selle. ehdotetaan jaettavaksi 4, 4 a ja 4 h Siksi. Kokonaistulo tarkoittaa kaikkea palkkaa, Ehdotettu 4 $ käsittäisi nykyiren 4 $:n 1 ja elinkeinotuloa, varallisuuden tuottoa ja muuta 2 momentin. Päiväsakkojen vähimmäis- ja tuloa, josta on vähennetty tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot enimmäismäärään ei tässä yhteydessä ole syytä mutta tehdä muutoksia. Käytäntöä tulisi pyrkiä muutoin ohjaamaan siten, että nykyistä asteikkoa käytettäisiin hyväksi laajemmin. Tarkoituksena on, että päiväsakkojen lukumäärä erityisesti lievissä rikoksissa edelleenkin laskisi. Usein rangaistukseksi riittää muutama päiväsakko. Korotus päiväsakon rahamäärään merkitsee, että 1 5 päiväsakkoa on riittävä seuraamus vähäisemmistä rikoksista. Sakkorangaistuksella säädetyt erityiset enim miiis ja vähimmäismäärät kumottiin vuonna 1969. Kun tuntuvaa sakkorangaistusta on tarkoitus käyttää eräissä tapauksissa vapauirangilftuksen vaiht(»ehtona, olisi myös sakkorangais tusta varten voitava säätää eräiden rikosten ran gaistusasteikkoihin erityisminimi Esimerkiksi tökreästä rattijuoppoudesta ehdotetaan vähim mäisrangaisiukseksi 60 päiväsakkoa. Tästä syystä on 4 $:n 2 momenttia muutettava siten, että siinä sallitaan uudet rikoskohtaiset päiväsakkojen enimmäis- ja vähimmäismäärät. Nykyisen 4 $:n 4 ja 5 momentti siirrettäisiin uudesta pvkäläjaosta johtuvin muutoksin 4 h Siksi. 4 a f. Päiväsakkojärjestelmän perusajatus, että päiväsakon rahamäärä vahvistetaan sako tettavan maksukyvyn mukaan kohtuullisena pidettävään rahamäärään, lausutaan 4 a $:n 1 momentissa. Selkeyden ja laskutoimitusten yksinkertaisuuden vuoksi sakko määrätään täysin markoin Pykälän 2 momenttiin sisältyy pääsääntö kohtuullisena pidettävästä päiväsakon rahamäärästä Pääsääntö olisi, että sakko on 40 % sakotettavan keskimääräisestä kokonaispkivätulosta. Tästä sakon määrää voitaisiin alentaa tai korottaa jäljempänä esitettyjen penisteiden mukaisesti Ehdotus johtaa suunnilleen samaan kuin vaihtoehtoinen järjestelmä, jossa päiväsakko olisi sakotettavan nettopäivätulo vähennettynä 20 markalla. Sakotettavan kokonaistuloista vakio-osuutena määräytyvä sakko merkitsee, että eri tulonsaajaryhmien ansiotasoerot otetaan nykyistä oikeudenmukaisemmin huomioon. Valtion tuloveron vaikutuksesta päiväsakon osuus sako tettavan käyttöön jäävästä päivätulosta on varakkaalle henkilölle suurempi kuin vähävarai- ei veroja. Sen laskemiseksi noudatettaisiin periaatteessa samoja perusteita kuin tuloverotuksessa. Verolaeissa selvitetään, mitä tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvat menot ovat. Menettely olisi kuitenkin summittaista. Esimerkiksi tulon hankkimisesta johtuneet menot otettaisiin huomioon vain, jos ne vaikuttaisivat olennaisesti päiväsakon rahamäärään. Jos sakotettavalla ei ote muuta kuin palkka-

tulonsa, nämä menot eivät yleensä vaikuttaisi määrättäisiin ottaen huomioon sakotettavan päiväsakon rahamäärään. maksukyky tuomitsemisajankohtana. Tämä Ylimmissä tulonsaajaryhmissä yksi paiväsak määräytyy yleensä hänelle siihen aikaan olleiden ko saattaisi ehdotuksen mukaan nousta vero kokonaistulojen perusteella Keskimääräinen tuksen jälkeen jäävää päivätuloa suuremmaksi kokonaispäivätulo olisi yleensä 1/30 säännöt Huomioon ottaen tällaisten hyvin ansaitsevien lisestii kuukausitulosta. Jos sakotettavan tulot henkilöiden mahdollisuudet järjestellä talout vaihtelevat, hänen kokonaistulonsa on lasket taan pitemmän ajan kuluessa, tätä ei voida pitää aina kohtuuttomana. Jollei päiväsakkojen kiksi vuositulosta Yleensä laskelman pohjana tava pitemmän ajanjakson perusteella, esimer lukumäärä ole huomattavan suuri, maksettava olisivat ne tulot, jotka sakotettavalla on ollut rahasumma jää joka tapauksessa vain osaksi kuu Tiedossa oleva ansiotason lasku otettaisiin huo kausitulosta. Koska sakon tai sen osan maksami rnioon kohtuuden mukaan. Jos taas sakotett* seen voidaan myöntää maksuaikaa, sakon vai valta ei ole tuomitsemisaikaan juurikaan ansiotuloja, mutta niitä tiedetään hänellä olevan kutukset ovat jaettavissa pitemmälle ajanjakso! le. Sakkoa ci kuitenkaan pitäisi määrätä käteen silloin, kun sakko on maksettava, voidaan jääviä tuloja suuremmaksi, ellei sakotettavalla myös tuleva ansiotaso ottaa huomioon vahvis ole erityistä varallisuutta. tettaessa päiväsakon rahamäärää. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta Ohjeet siitä, miten elatusvelvollisuus otetaan vaksi säännös mahdollisuudesta poiketa sään huomioon vahvistettaessa päiväsakon rahamäii nonmukaisesta päiväsakon määräämisperusteesta sakotettavan varallisuuden, elatusvelvolli- vaiheessa ei ole katsottu tarkoituksenmukai rää. ehdotetaan annettavaksi asetuksella. Tässä suuden ja muiden maksukykyyn vaikuttavien seksi täsmällisesti määritellä niitä perusteita, seikkojen vuoksi. Sakkojärjestclmälle asetet joiden mukaan esimerkiksi varallisuus maksu tava yksinkertaisuuden vaatimus merkitsee, kykyä kohottavana tai sairaus taikka työttömyys maksukykyä alentavana seikkana olisi ettei omaisuuden vaikutuksesta päiväsakon rahamäärään voida ottaa lakiin mutkikkaita sään otettava huomioon Nämä jäisivät tuomioistui nöksiä. Ainoastaan sellainen omaisuus, jonka men harkintaan. Asetusluonnos on esityksen katsottaisiin osoittavan erityistä maksukvkvä. liitteenä. vaikuttaisi päiväsakon rahamäärään. Tällöin Oikeuskanslerin nykvisten ohjeiden mukaan päiväsakon rahamäärä vahvistettaisiin harkinnan mukaan pelkästään tulojen perusteella mioon prosenttivähennyksenä Se merkitsee sakotettavan elatusvelvollisuus otetaan huo määräytyvää päiväsakkoa suuremmaksi. että hyvin ansaitsevat hyötyvät siitä eniten. Ase Pykälän mukaan päiväsakon vähimmäismää (uksessa määrättäisiin, että elatusvelvollisuus rasta säädettäisiin asetuksella. Vähimmäismää otetaan huomioon markkamääräisenä vähennyk räksi on ajateltu viittä markkaa. Sitä ei saisi senä. Sama periaate on omaksuttu ulosmittaa alittaa millään perusteella. Se olisi sellaisenkin matta jätettävää palkan määrää koskevissa sään sakotettavan päiväsakon rahamäärä, jolla ei ole nöksissä. lainkaan tuloja. Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava Niin kuin nykyisinkin päiväsakon rahamäärä lakiehdotus-

Laki rikoslain 2 luvun muuttamisesta. 4a 5. Päiväsakko vahvistetaan täysin markoin rahamäärään, jota tuomitsemisen aikana on pidettävä sakotettavan maksukykyyn nähden koh tuullisena. Kohtuullisena päiväsakon rahamääränä on pidettävä 40 prosenttia sakotettavan keskimaa riiisestä kokonaispäivätulosta. jollei sakotetta van varallisuuden, elatusvelvollisuuden tai mui den maksukvkyyn vaikuttavien seikkojen vuok- muutetaan rikoslain 2 luvun 4 S, «Maisena kuin k on 17 päiväni tammikuuta 19(i9 anne tnssa laissa (28/69), seka lisätään lain 2 lukuun uuii 4 a ja 4 b $ seuraavasti: 2 luku. Rannaistuksista 4 S. Sakko tuomitaan päiväsakoin Vähin Mikko «m yksi päiväsakko ja suurin satakaksikym mcntä päiväsakkoa, jollei sakkoja lasketa yhteen. Laki on sama, kun sakkorangaistukselle en nen 1 päivää kesäkuuta 1969 on laissa tai ase tuksessa säädetty erityinen vähimmäis- tai enimmäismäärä si päiväsakkoa ole vahvistettava tätä suuremmaksi tai pienemmäksi. Päiväsakon vähin rahamäärä ja ohjeet elatusvelvollisuuden huomioon ottamisesta säädetään asetuksella Kokonaistulolla tarkoitetaan kaikkea (Nilkkaa, elinkeinotuloa, varallisuuden tuottoa ja muuta tuloa, josta on vähennetty sakotettavan maksukykyyn olennaisesti vaikuttavat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet me not. 4b S Rangaistuksena tuomittavasta uhkasakosta on voimassa, mitä sakosta on 4 ja 4 a $:ssä säädetty. Uhkasakko pakkokeinona asetetaan markka määräisesti, huomioon ottaen myös asianomaisen maksukyky. Sellainen uhkasakko voidaan erityisistä syistä tuomita lievempänä kuin»e on asetettu. Tämä laki tulee voimaan kuuta 19. päivänä Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 1975. Tasavallan Presidentti URH O K EKK O N EN

Asetus päiväsakon rahamäärän muuriinmisestä. Oikeusministerin esittelystä säädetään rikoslain 2 luvun A a 5:n ( / ) nojalla: I S. 2 S. Sakotettavan elatuksen varassa olevasta puo- Päiväsakon rahamäärää ci saa vahvistaa viii lisosta, lapsesta, ottolapsesta tai hänen puoli tä markkaa pienemmäksi. sonsa lapsesta tai ottolapsesta vähennetään päi -------- väsakon rahamäärästä jokaisen osalta kolme Tämä asetus tulee voimaan päivänä markkaa. kuuta 19