Oddbarium taidekasvio Tieteestä taiteeseen

Oddbarium taidekasvio Tieteestä taiteeseen LAB-ammattikorkeakoulu Kuvataiteilija (AMK), Kuvataide 2022 Matilda Lavi

Tiivistelmä Tekijä(t) Lavi, Matilda Työn nimi Oddbarium taidekasvio Tieteestä taiteeseen Julkaisun laji Opinnäytetyö, AMK Sivumäärä 24 Valmistumisaika 2022 Tutkinto ja koulutusala Kuvataiteilija (AMK) Toimeksiantajan nimi, titteli ja organisaatio (jos opinnäytetyöllä on toimeksiantaja) LAB-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa käsiteltiin tieteellisten ja taiteeksi tehtyjen kasvikuvitusten eroavaisuuksia historiassa ja nykyaikana. Taiteellisessa osuudessa pyrittiin luomaan tyylillisesti tieteen ja taiteen rajamaille sijoittuva kuvitettu moderni kasvio. Tämä tapahtui kirjallisessa osuudessa opittuja erovaisuuksia hyväksi käyttäen, sekä hakien innoitusta botaanisesta taiteesta ja kuvitetuista kasvioista. Teos koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen on 24 erillisen kuvitetun sivun sarja ripustettuna vierekkäin seinälle, ja toinen näistä sivuista koottu kirjamainen kasvio. Molempien osien nimi on Oddbarium, joka muodostuu englannin kielen sanoista odd ja herbarium. Ensimmäisen osan teko alkoi Suomen kasvien ja sienien valokuvaamisesta eri olosuhteissa ja vaihtelevista kuvakulmista. Valokuvista piirrettiin puukynillä versioita, joissa sekoittuivat lajien oikea ulkomuoto ja taiteilijan näkemys lajeista. Taiteilija antoi erilaisten muuttujien, kuten vuorokaudenajan, sään, vuodenajan, oman mielialansa, aikataulunsa, tyylinsä ja taitonsa vaikuttaa kuvitusten luonteisiin. Tällä tavalla saavutettiin botanismin, mykologian ja nykytaiteen tasapainoinen yhdistelmä. Teoksen toista osaa varten painatettiin kovakantinen kirja Oddbarium, jossa on kuvien lisäksi taiteilijan kasvi- ja sienilajeille itse keksimät nimet. Kirja yhtenäisti teoksen ja toimi viittauksena tieteellisiin kirjamaisiin kasvikirjoihin, samaan aikaan säilyttäen taidearvonsa kuvituksien avulla. Asiasanat botaaninen taide, kasvio, värikynäpiirros

Abstract Author(s) Lavi, Matilda Title of Publication Oddbarium, artistic herbarium From science to art Type of Publication Thesis, UAS Number of Pages 24 Published 2022 Degree and field of study Bachelor of Culture and Arts, Fine Arts, (UAS) Name, title and organisation of the client (if the thesis work is commissioned by another party) LAB University of Applied Sciences Abstract The written part of the thesis explores the differences between botanic illustration made for science or for art, both in history and in present. The aim of the artistic part of the thesis was to create a modern herbarium, that settled stylewise in the middle of science and art by utilizing the discovered differences. Botanical art and illustrated scientific herbaria served as inspirations during the process. The artwork consists of two parts, the first being a series of 24 separate illustrated pages mounted side by side on a wall, and the second a book assembled from these pages. Both are titled Oddbarium, which is a combination of the words odd and herbarium. Making the first part started with photographing the Finnish plants and fungi in different conditions and from multiple angles. The photographs were then used as references for colored pencil drawings that mixed both the actual appearance of the species and the artist s vision of them. The artist let different variables, such as the time of day, weather, seasons, her own mood, her schedule, style, and skill affect the nature of the drawings. In this way, a balanced combination of botanism, mycology and contemporary art was achieved. For the second part, a hardcover book named Oddbarium was ordered from a printing house. It featured the species names made up by the artist in addition to the drawings from the first part. The book unified the artwork and it served as a reference to scientific herbaria, while the illustrations maintained the work s status as art. Keywords botanical art, herbarium, colored pencil drawing

Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Botaaninen kuvittaminen... 2 2.1 Yleistä... 2 2.2 Botaanisen kuvituksen historiaa... 2 2.2.1 Leonardo da Vinci... 5 2.2.2 Pierre-Joseph Redouté... 6 2.2.3 Caroline Rothwell... 8 2.3 Tieteellisten ja taiteellisten kasvikuvitusten eroista... 9 2.4 Kasviosta taidetta... 10 3 Taiteellisen osuuden suunnittelu... 12 3.1 Aihe, muoto ja materiaali... 12 4 Taiteellinen työ... 15 4.1 Aloitus ja piirtämisen prosessi... 15 4.2 Sivuista kirjaksi... 20 4.3 Näyttely... 21 5 Yhteenveto ja pohdinta... 24 Lähteet... 25

1 1 Johdanto Kuvitetut eläin- ja kasvikirjat ovat olleet mielenkiintoni kohde jo lapsesta asti. Lajikokoelmat ovat samaan aikaan esteettisesti kiehtovia ja tieteellisesti tärkeitä, koska niissä voi nähdä eri lajien ominaisuudet ja eroavaisuudet suhteessa toisiinsa. Teen opinnäytetyöksi oman kuvitetun kasvikirjan. Teokseni nimeksi tulee Oddbarium (engl. sanoista odd ja herbarium) eli outo kasvio. Kirjassani ovat mukana myös sienet, mutta jätän ne kokonaan pois tutkimuksestani. Kasveja on kuvattu ihmiskunnan historian aikana kaikilla tunnetuilla tavoilla: tieteessä ja taiteessa, kaksiulotteisesti ja kolmiulotteisesti, realistisesti ja tyylitellysti, mustavalkoisena ja värillisenä, symbolistisina ja tunnistamistarkoituksessa. Kuvitukset ovat jaettavissa selkeästi kahteen eri tyyppiin: tieteellisesti oikeellisiin ja taiteellisiin, ominaisuuksiltaan ja kriteereiltään vapaampiin. Mykologia eli sienitiede ei ole saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin botanismi eli kasvitiede, mutta myös sienistä on tehty paljon tutkimuksia ja kuvituksia, joista ammentaa inspiraatiota. Opinnäytetyöni tavoite on eri kasvikuvitustyyppien ominaisuuksiin tutustuminen eurosentrisessä historian kontekstissa, ja niiden yhdistäminen harmoniseksi kokonaisuudeksi omassa kasviossani. Jokaisella kasvion 24 kuvitetusta sivusta on 1 4 kappaletta itse ottamistani valokuvista ja muististani piirrettyä värikynäpiirrosta Suomen luonnon kasveista ja sienistä. Annan tekniikan, taidon, olosuhteiden ja omien mielialojeni vaikuttaa kuvitusten ulkonäköön. Suurin osa piirroksistani on liian epätyypillisiä ollakseen perinteisen kasvion kuvia, mutta niissä olevat lajit ovat pääsääntöisesti realistisia ja tunnistettavia. Kuvitukset häilyvät tieteen ja taiteen sekä perinteisen kasvitaiteen ja nykytaiteen rajamailla. Käytän lähdemateriaalina tutkimuksia botaanisen kuvituksen historiasta ja kuvitettuja kasvikirjoja, kuten monen kotoa löytyvää jo vuonna 1955 ensipainoksensa saanutta Otavan Värikasviota. Tieteelliset kasvikuvat ovat tärkein esikuvani taiteellisessa produktiossani. Tarkastelen myös kasviaiheisia asetelmamaalauksia ja muuta kasvi- ja sienitaidetta saadakseni niistä tasapainoa teoksiini, mutta en käsittele niitä raportissani. Sari Savikon kirjallinen teos Kasvien taide on tärkein lähteeni, sillä se käsittelee kaikki botaaniselle kuvitukselle tärkeimmät vaiheet ja taiteilijat ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla.

2 2 Botaaninen kuvittaminen 2.1 Yleistä Ihmisellä on ollut aina tarve kartoittaa ympäröivää maailmaa. Uteliaisuus muita eläviä olentoja kohtaan on luonnollista, sillä ihmisen selviytyminen perustuu kasvien ja eläinten hyödyntämiseen. Kasvitiede eli botanismi, kasviot ja kasvikokoelmat ovat syntyneet halusta tunnistaa ja hyödyntää kasveja. Kasvio on kokoelma kasvinäytteitä tai kasvikuvia, jotka on systemaattisesti järjestetty ja kiinnitetty alustalle säilytystä ja tarkastelua varten. Sieniä on kuvitettu ja kerätty kokoelmiksi samalla tavalla kuin kasvejakin, mutta niiden suosio taiteessa ja ei-tieteellisissä kuvituksissa on jäänyt vähäisemmäksi. Vuosituhansia sitten vakiintunut kasvin kuvan, kasvupaikan, käyttötarkoituksen ja -tavan sisältävä formaatti on edelleen käytössä nykypäivänä, oli sitten kyse verkkokasvioista tai kirjaksi sidotuista kasvioista. Savikon (2012, 44) kirjallisessa teoksessa todetaan tieteellisesti korrektin botaanisen taiteen kehittyneen käsi kädessä asetelmamaalauksen kanssa. Kasvitaide esitti kasveja sekä naturalistisina että tyyliteltyinä. Kasvien kuvia käytettiin monesti koristeina ja etenkin renessanssiaikana symboleina muiden teoksen elementtien joukossa. Tieteelliset kuvitukset taas tarjosivat pääsääntöisesti realismia ja pikkutarkkaa, kasvin kaikki osat kattavaa kuvastoa. Kasvit pysyvät edelleen suosittuina elementteinä länsimaalaisessa kuvataiteessa. Perustuen omiin havaintoihini nykytaiteen käsitteen laajuudesta vaikuttaisi siltä, että taiteella halutaan tällä hetkellä esittää tunteita ja ideoita pelkän muodon sijasta. 2010-luvun kuvitettujen kasvien ulkonäkö vaihtelee tyylisuunnan mukaan. Siinä missä tieteelliset kasviot pyrkivät edelleen kuvauksissaan tunnistettavuuteen ja tieteelliseen tarkkuuteen, kasvitaide sen sijaan on muuttunut. Taiteessa kasvin voi kuvata vaikkapa geometrisenä kuviona, jos näin halutaan. Kasvitaide ei vaikuttaisi olevan juuri tällä hetkellä erityisen muodissa, mutta kasveja pidetään edelleen hyvinä symboleina ja elementteinä. 2.2 Botaanisen kuvituksen historiaa Kuvittamista on harjoitettu jo paleoliittiseltä kaudelta asti, mutta kasvit pääsivät kuviin mukaan vasta niiden merkityksen korostuessa lääketieteen kehittymisen ja maanviljelyn vakiintumisen myötä (Blunt & Stearn 1994, 8; Savikko 2012, 11). Tarve tunnistaa ja arkistoida viljelyyn ja lääkintään soveltuvia kasveja syntyi halusta maksimoida yhteiskunnan hyvinvointi. Samalla syntyi tarve osaaville taiteilijoille, joilla oli taitoa ikuistaa kasvit tunnistettavalla tavalla arkistoihin, joista niitä voisi myöhemmin tarkastella. Näin syntyivät ensimmäiset kasviot, kuten vanhin säilynyt kirjan kuvitus Johnson-papyrus Egyptistä noin vuodelta 400

3 eaa. Kyseisessä papyruksenpalassa on sekä kirjoitusta että kuvia lääkekasveista. (Savikko 2012, 13.) Kasvikuvitusten realistisuus on vaihdellut suuresti historiassa. Antiikin Kreikassa merkittävimpiä kasvikuvien tuottajia olivat muun muassa Krateuas noin vuosina 120-60 eaa. ja Dioskorides muutama vuosisata myöhemmin. Molemmat tekivät yhden tai useamman kasvitieteellisen teoksen. Kasvien tunnistamiseen tarkoitettujen kuvien lisäksi kirjoista löytyi tietoa kasvien nimistä, tuntomerkeistä ja siitä, mitkä kasvin osat soveltuivat mihinkin tarkoitukseen. Kuvat olivat yllättävän naturalistisia ja käyttökelpoisia kasvien tunnistamiseen. Heidän kuvituksistaan tehtiin kopioita, joita niin ikään kopioitiin aina vain uudelleen tulevina vuosisatoina, minkä seurauksena niiden oikeellisuus alkoi kadota. (Morton 1999, 69, Savikon 2012, 35 mukaan.) Tunnistamattomien ja huonolaatuisten kasvikuvituksien tuotanto jatkui aina keskiajalle asti (Blunt & Stearn 1994, 13). Peter Schöfferin vuonna 1484 tekemä puupiirros mansikasta on yksinkertainen, ja siten lähes kelpaamaton lajitunnistukseen (Kuva 1). Se kuului Schöfferin kansalle tarkoitettuun lääkekasvikirjaan, jota epäilemättä käytettiin kasvien tunnistamiseen huolimatta sen suurpiirteisyydestä. (Savikko 2012, 14, 57.) Kuva 1. Peter Schöffer, puupiirros mansikasta, 1484 (Savikko 2012, 14)

4 Keskiajan yksinkertainen tyyli alkoi kuitenkin väistyä naturalismin tieltä 1300-luvun lopulta lähtien monissa Euroopan kulttuurillisesti merkittävissä kaupungeissa (Blunt 2000, 39, Savikon 2012, 43 mukaan). Uskonnollinen symbolismi sai rinnalleen luonnonlakeja ja säännönmukaisuuksia ihannoivan kuvaston. Taiteissa pyrittiin kuvaamaan asioita aina vain realistisemmin. Botaanisia kuvituksia alettiin tekemään elävästä mallista ja alkeellisesti värittämällä. Puupiirros väistyi hiljalleen vuosisatojen kuluessa metalligrafiikan tieltä ja erilaiset maalit kuten öljy- ja vesivärit yleistyivät. Vesivärit olivat etenkin botanistien suosiossa, koska niillä saattoi tehdä nopeita ja yksityiskohtaisia maalauksia paperille. (Juniper 2005, 192, Savikon 2012, 22 mukaan.) Iso-Britanniaan, Alankomaihin ja muihin Euroopan kolonialistisiin valtioihin alkoi 1500-1600- luvuilla tutkimusmatkojen myötä tulvia uusia, eksoottisia kasveja, jotka haluttiin ikuistaa todenmukaisiksi kuviksi. (Ibid. 7, 18, Savikon 2012, 162 mukaan.) Yksi rajoittavista tekijöistä oli, ettei kasvinäytteitä saatu juuri koskaan tuotua alkuperämaistaan tuoreina. Kasveja kuivatettiin ja haudutettiin lämpimässä vedessä keinona saada niiden oikeat värit ja muodot takaisin, mutta lopputulos ei koskaan vastannut täysin elossa olevaa kasvia (Ibid. 76, Savikon 2012, 20 mukaan). Monet taiteilijat matkasivatkin tästä syystä ikuistamaan kasveja suoraan niiden kasvupaikoille. Harvinaisia ja eksoottisia kasveja tuotiin 1600-luvun Eurooppaan yllin kyllin ulkomailta, ja vain ylimystöllä oli varaa maalauttaa niistä maalauksia omiin kokoelmiinsa. (Savikko 2012, 125.) 1700-lukuun mennessä kukkamaalaus ja botaaniset kuvitukset olivat jo korkealaatuisia, ja kuvatut kasvit tunnistettavia. Juniper (2005, 192, Savikon 2012, 22 mukaan) kuvailee, kuinka väripigmenttien laatu, saatavuus ja sävyrikkaus olivat tähän mennessä kehittyneet valtavasti. Myös väritystekniikat kehittyivät pigmenttien mukana, ja kuvista saatiin tehtyä entistäkin realistisempia ja eläväisempiä. Guassi-, vesiväri ja öljyvärimaalaukset, kuten Maria Sibylla Merianin vesivärimaalaus Datura wrightii (Kuva 2), olivat myös suosittuja niiden elävyyden ja yksityiskohtaisuuden takia. Merianin työssä mielenkiintoista on hänen valintansa lisätä mukaan perhosia, sekä ikuistaa kukan reikäisetkin lehdet. Kuvista puuttuivat usein kasvien juuret, ja kaikki kasvien elämänvaiheet kuvattiin yhtä aikaa. Hän teki tietoisen ratkaisun lisätessään kuviin muitakin asioita kuin kuvaamansa kasvin, sillä hän halusi kuvata samalla sen, mitä kasveja eri hyönteiset käyttivät ravinnokseen. (Savikko 2012, 166.) Merianin työt ovat sekä kasvitieteellisesti että taiteellisesti merkittäviä, sillä niissä on piirteitä molemmista.

5 Kuva 2. Maria Sibylla Merian, Datura wrightii, 1600-1700 -luvuilta, vesivärimaalaus (Savikko 2012, 165) Perinteiset kukkamaalaukset tulivat muotiin 1800-luvun romantiikan aikakaudella. Kukista tuli symboleita, joiden avulla viestitettiin epäsuorasti tunteita, merkityksiä ja tapahtumia. Luonto kuvattiin villiksi ja hallitsemattomaksi. Tieteellisissä kuvituksissa kasvit kuvattiin naturalistisesti, mutta kuvissa oli yleensä ylimääräisiä elementtejä, kuten maisema, eläimiä tai ihmisiä. Kuvitukset noudattivat siis tieteellistä oikeellisuutta ja olivat samalla tyyliteltyjä. (Galitz, 2004.) Lääkäri ja luonnontieteiden harrastaja Robert John Thornton julkaisi 1800-luvun alussa arvostetun kuvitetun kasvikirjan Temple of Floran, jossa kasvien ympärillä saattoi nähdä vuoria, vettä, rakennuksia ja eläimiä (Savikko 2012, 302-307). 2.2.1 Leonardo da Vinci 1400 1500 -luvuilla vaikuttaneelta tieteen ja taiteen mestarina pidetyltä Leonardo da Vinciltä on säilynyt useita kasvipiirroksia ja -maalauksia. Etenkin piirroksissaan hän vaikutti lähestyvän kasvien olemusta analyyttisellä tavalla. Hän oli kiinnostunut näköaistimuksista ja etenkin valoista ja varjoista. Da Vincin suomeksikin käännetyistä päiväkirjoista löytyy hänen pohdintaansa siitä, kuinka tärkeää on tiedostaa ihmisen näköaistin ja sijainnin vaikutus

6 kasvin lehtien aistittuun väriin. Da Vinci kuvailee, kuinka lehtien ulkonäkö muuttuu riippuen siitä, miten valon lähde ja katsoja ovat sijoittuneet lehteen nähden. (Lahdensuu 2009, 160, Savikon 2012, 16 mukaan.) Da Vincin 1500-luvun alkupuolella lyijykynällä, musteella ja punaliidulla piirtämä asetelma sarjatähdikistä, valkovuokosta ja viisisädetyräkistä (Kuva 3) on samaan aikaan tutkielma kasvien ominaisuuksista, valosta ja varjosta, sekä taiteellinen piirros, joka ilottelee kasvien herkkyydellä. Teoksessa on selkeästi kiinnitetty huomiota sommitteluun, kasvien ulkomuotoon ja yksityiskohtiin, eli teos on sekä tieteellisesti että taiteellisesti merkittävä. Asetelmaan on kuitenkin piirretty vain valikoidut kasvinosat ja värimaailma on rajoittunut. Tästä voi kenties päätellä, että da Vincin tavoite oli tehdä taidetta eikä niinkään botaanista tutkimusta. Kuva 3. Leonardo da Vinci, Star of Bethlehem (Ornithogalum umbellatum), wood anemone (Anemone nemorosa) and sun spurge (Euphorbia helioscopia), vuosina 1505-1510 (The Royal Collection Trust, 2021) 2.2.2 Pierre-Joseph Redouté Huolimatta aikakautensa tyylisuunnista ja mieltymyksistä, ranskalainen Pierre-Joseph Redouté toteutti menestykkäästi omaa näkemystään kasveista. 1800-luku suosi romantiikalle ominaisia maisemamaalauksia ja tummasävyisiä, runsaita kuvauksia kukka-asetelmista, joita oli myös aiemmin mainitussa Thorntonin Temple of Flora -kirjassa. Redoutén

7 kasvikuvat olivat kuitenkin herkkiä, kepeitä ja lähes valokuvamaisia. Suurin osa niistä kuvasi kukkia, mikä olikin ainut yhtäläisyys muiden ajan kasvikuvien kanssa. Savikon (2012, 322) mukaan Redoutélla oli selkeä käsitys siitä, minkälainen oli oikeanlainen kasvikuva. Kuvan täytyi olla kasvitieteellisesti tarkka, sommittelultaan miellyttävä ja kasvinosien värien piti olla realistiset ja elävät. Hänet tunnustettiin taitonsa takia jopa kotimaansa Ranskan hovissa. Siellä hän opetti henkilökohtaisesti hovin jäseniä, kuten kuningatar Marie Antoinettea, maalaamaan. Redouté kuvitti kunnianhimoisen ruusukirjan, jossa oli 57 eri ruusulajiketta. Kuvien yhteydessä oli myös tietoa eri lajeista ja lajikkeista, eli sitä pystyi käyttämään erinomaisesti ruusujen harrastelijamaisessa tunnistamisessa. Hänen suurin saavutuksensa oli kuitenkin Choix des plus belles fleurs: et des plus beaux fruits -teos, joka sisältää 144 kuvaa kukista, marjoista ja hedelmistä mahdollisimman kutsuvasti kuvattuina (Kuva 4, Kuva 5). Kuvat olivat kasvitieteellisesti oikeellisia ja perustuivat Redoutén havaintoihin oikeista kasveista, mutta niiden päätarkoitus oli mässäillä kuvattujen lajien ulkonäöllä ja viihdyttää katsojaa (Savikko 2012, 335). Kasvitieteen hyödyntäminen viihdyttämistarkoituksessa on täydellinen tieteen ja taiteen liitto. Kuva 4. Pierre-Joseph Redouté, Rosa centifolia eli kartanoruusu, 1833, metalligrafiikka ja vesiväri (Savikko 2012, 333) Kuva 5. Pierre-Joseph Redouté, Framboisier eli vadelma, 1833, metalligrafiikka ja vesiväri (Savikko 2012, 337)

8 Choix des plus belles fleursin kuvia myytiin suhteellisen kalliilla hinnalla arkki kerrallaan ja niitä tehtiin tästä syystä painossa sarjatuotantona. Ensin Redouté lisäsi a lá poupée -tekniikalla väriä tekemiinsä grafiikanlaattoihin ja painon jälkeen vedokset viimeisteltiin vesiväreillä. Redouté rikastui tämän ja muun mittavan tuotantonsa avulla ja eli elämänsä varakkaana, mutta tuhlaavaisena miehenä. (Savikko 2012, 335.) Redoutén teoksia voisi kuvailla tieteellisiksi, mutta viihdyttäviksi. Ne olivat yksityiskohtineen kenties kaikkien aikojen kasvitieteellisesti vaikuttavimpia, mutta silti niissä on perhosia ja muita asiaankuulumattomia elementtejä vain niiden visuaalisuuden takia. Ne myös epäilemättä inspiroivat edelleen kasvitaiteilijoita saavuttamaan saman yksityiskohtaisuuden ja elävyyden omissa teoksissaan. 2.2.3 Caroline Rothwell Yksi tuoreimmista kasveja ja luontoa käsittelevistä nykytaiteilijoista on australialainen Caroline Rothwell. Hänen projektinsa ja näyttelynsä Infinite Herbarium kiinnitti huomioni jo aiemmin, koska se on täydellinen esimerkki siitä, miten niinkin vanha aihe kuin botaaninen taide saadaan muunnettua nykytaiteeseen sopivaksi. Sen perusidea on antaa tietokoneohjelman tutkia kasvikuvia Biodiversity Heritage Library- tietokannassa, yhdistellä niitä ja lopulta luoda kasvilajeista ainutlaatuisia mielikuvitushybridejä. (Kuva 6) Näyttelyssä on myös interaktiivinen elementti, jolla vieraat saavat luoda kasviyhdistelmiä näyttelyyn. Yleisö oppii kokemuksen kautta nimeämään ja tunnistamaan kasveja niiden ulkonäön perusteella. Heille voi myös herätä ajatuksia maailmamme lajiston jatkuvasta muuntumisesta ja monimuotoisuudesta. (Museum of Contemporary Art Australia 2021.) Kuva 6. Kuvakaappaus lupiinin ja papukaijaryhmän tulppaanin yhdistelmästä Infinite Herbarium -verkkosivuilta (Rothwell 2021)

9 Infinite herbarium on vastakohta perinteisille kasvikuville, joissa realismi on ehdottomasti tavoiteltu piirre. Kasvien alkuperäiset, realistiset muodot eivät säily koskemattomina Rothwellin tietokoneohjelman käsittelyssä, vaan yhdistämisprosessi luo mielikuvituskasvin. Tieteellisistä kuvista tulee tällä tavalla taidetta. On vaikeaa olla vertaamatta Rothwellia menneiden vuosisatojen kasvitaiteilijoihin. Hänellä on sama viehätys kasvien kuvaamiseen kuin esimerkiksi Redoutélla, mutta hänellä on käytössään nykyajan teknologia, joka mahdollistaa uusien kasvilajien simuloimisen ja ideoimisen. Nykytaide on anteeksiantavampi ja eksperimentaalisempi kuin esimerkiksi 1800-luvun taide. Infinite herbariumilla on nykytaiteelle ominaisesti toinenkin tarkoitusperä visuaalisen elämyksen tarjoamisen lisäksi. Sen syvempi tehtävä on kiinnittää urbanisoituneen yleisön huomio takaisin kasveihin ja herättää ajatuksia kasvidiversiteetin supistumisesta maailmassamme. Tällaisien teoksen ulkopuolisia konsepteja koskevien ajatusten herättäminen ei liene ollut Da Vincin tarkoituksena tämän piirtäessä kasveja 1500-luvulla. Nykytaiteilijan rooleihin kuuluu kuvan takana piilevien ideoiden huomioiminen ja esille tuominen. Nykytaide antaa toki paljon vapauksia, mutta taustamerkityksen puuttuminen voi sysätä modernin kasvikuvan taiteesta tieteen puolelle. 2.3 Tieteellisten ja taiteellisten kasvikuvitusten eroista Kasvien kuvittamisen historiaa tutkimalla voi huomata erilaisia kaavoja siinä, miten kasvikuvitukset voidaan jakaa piirteidensä mukaan joko tieteellisiksi kuvituksiksi tai kasvitaiteeksi. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon ajan konteksti, sillä mitä kauemmas taaksepäin menemme historiassa, sitä rajoittuneemmat ihmiskunnan kuvan tekemisen välineet, tiedot ja taidot olivat. Keskiajalta peräisin olevilta kasvioilta ei voi odottaa samanlaista realismia ja yksityiskohtaisuutta kuin 1700-luvun kasvioilta, mutta niitä on yhtä lailla käytetty kasvien tunnistamiseen. Seikat, jotka ovat vaikuttaneet eniten kasvikuvituksen luonteeseen, ovat muun muassa tekijän kasvituntemus, taiteellinen osaaminen, kuvitukseen käytetty aika, yhteiskunnallinen status sekä aistit ja niiden mahdolliset rajoitteet. Suurin osa näistä pätee myös nykyaikana. Kuka tahansa voi tehdä kuvan kasvista, mutta kuvasta tulee aivan erilainen, jos vertaa vaikkapa kokeneen ja kokemattoman taiteilijan teoksia. On myös mahdotonta olettaa, että puna-vihersokea tekijä saisi tehtyä ilman apuvälineitä yhtä väririkkaan kuvan kuin henkilö, jolla on niin sanottu normaali värinäkö. Leonardo Da Vincin, Pierre-Joseph Redoutén ja Caroline Rothwellin osaamista ja sitä, tekevätkö he kuvia tieteen vai taiteen lähtökohdista, voidaan yrittää analysoida vertailemalla raportin sivuilla 6 8 nähtäviä teoksia (Kuvat 3 6). Kaikki kolme tuntevat selvästi jonkin

10 verran kasvien morfologiaa, mutta Redouté vaikuttaisi olevan kaikista oppinein tässä asiassa, koska hänen käsin tekemänsä kasvikuvat ovat elävimmän ja oikeellisimman näköisiä. Rothwellin kasvikuvat ovat täysin erilaisen aikakauden tuotoksia kuin Da Vincin ja Redoutén. Hän tuotti teoksensa kirjoittamallaan tietokoneohjelmalla, joten hänen kädentaidoistaan ei voi saada yhtä selkeää kuvaa tarkastelemalla hänen teoksiaan. On hyvä muistaa tekijän intentio ja teoksen alkuperäinen käyttötarkoitus, kun selvittää teoksen tieteellisyyttä ja taiteellisuutta. Da Vincin piirros sarjatähdikistä, valkovuokosta ja viisisädetyräkistä saattoi olla tekohetkellään taiteellinen tutkielma kyseisistä kasveista. Vain Da Vinci itse tiesi piirroksensa todellisen tarkoituksen, ja kaikki nyt 520 vuotta myöhemmin tehdyt tulkinnat siitä ovat suurimmaksi osaksi vain arvailua. Sen sijaan Rothwellin intentiosta Infinite Herbariumin suhteen löytyy runsaasti tietoa. Nopea katsaus filosofiseen keskusteluun siitä, onko taiteilijan intentio merkityksellinen vai merkityksetön, osoittaa, että täyttä varmuutta intention merkityksestä kasvikuvan luokitteluun tieteeksi tai taiteeksi ei tule koskaan löytymään. Tämä on kuitenkin hyväksyttävä, koska kuvataide on subjektiivista ja jokainen tarkastelee sitä joka tapauksessa omista lähtökohdistaan. 2000-luvulla kasvikuvitusten eritteleminen puhtaan tieteellisiksi tai taiteellisiksi on lähes mahdotonta, koska nykytaiteen käsite on niin laaja, että myös tieteellisiksi luokiteltavat kuvitukset voivat sisältyä siihen. Botaanisten ja mykologisten kuvitusten merkitys on vähentynyt nyky-yhteiskunnassamme, sillä suurin osa kasvioista koostuu nykyään valokuvista käsin tehtyjen kuvitusten sijaan. 2.4 Kasviosta taidetta Julkaisukelpoisen tieteellisen kasvion kriteerit ovat tiukat. Jos jokaisen ihmisen aistit ja kokemukset kasveista ovat erilaiset, teoriassa kasvion kuvat voisivat kuitenkin näyttää miltä tahansa. Kasvio saattaa muuttua tieteestä taiteeksi, jos kasvion vakiintuneita standardeja aletaan venyttämään. Tarkastellessa kodin kasvioita voi huomata, että kaikki kasvit on kuvattu kokonaisuudestaan juurista yläosaan. Kukinnot tai siemenkodat ovat myös mukana, sillä ne ovat usein kasvien tunnistamisen kannalta tärkeimpiä. Kasvioiden ilme on sommittelultaan selkeä ja tyylillisesti yhtenäinen. Kasvion käyttökelpoisuus tunnistuksessa kärsisi, jos esimerkiksi kukinnot jätettäisiin pois. Jos taas kasvion kaikki kasvit olisivatkin kuvattuna kasvukauden ulkopuolella eli kuihtuneina, kasvio olisi virallisesti julkaisukelvoton. Kasvioiden tieteellisyys on loppujen lopuksi melko helppo rikkoa, sillä minkä tahansa yksityiskohdan puuttuminen merkitsisi sen kallistumista enemmän subjektiivisuuden ja taiteen puolelle. Kasvin joidenkin osien poistaminen ja toisten jättäminen kuvaan ei tarkoita, että osat olisivat välttämättä tieteellisesti

11 epäoikeellisia. Pelkkä kasvin siemenkotakaan ei itsessään ole väärin, jos se on realistinen, mutta se ei yksinään riitä viralliseksi kasvion kuvaksi. Taiteen koetaan olevan subjektiivinen asia, joten taiteessa kasvien ulkomuodon oikeellisuus ei ole oleellista. Tiede ei ole aivan yhtä anteeksiantavaa, koska se pyrkii objektiiviseen totuudenmukaisuuteen. Kun mikä tahansa voi olla taidetta, niin voidaan myös olettaa, että tavallisen kuvitetun värikasvionkin voi lukea joissain tilanteissa taiteeksi. Ainoastaan sen yleistynyt käyttötarkoitus eli kasvien tieteellinen tunnistaminen sotii sen taidearvoa vastaan. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei yhdelläkään ihmisellä vaikuttaisi olevan kykyä määritellä universaalisti, mikä on taidetta ja mikä ei. Kuvitellaan, että joku selaa kasviota ja saa sen taidokkaasti käsintehdyistä kuvista samanlaisen elämyksen kuin käydessään galleriassa katsomassa taidenäyttelyä. Hänellä on oikeus pitää kasviota taiteena, vaikkei se siksi olisi tarkoitettukaan. Samalla logiikalla voin sanoa kasvioni Oddbariumin olevan taidetta, vaikka sen kasvit ovat suurimmaksi osaksi tunnistettavissa ja tieteellisesti melko oikeellisia. Jos taas keskiajalla kasvien tunnistamiseen pystyttiin käyttämään yksinkertaisia ja tyyliteltyjä puupiirroksia, silloin myös minun teokseni voi olla tieteellisesti tarpeellinen ja merkittävä, koska siitä voi tunnistaa kasveja.

12 3 Taiteellisen osuuden suunnittelu 3.1 Aihe, muoto ja materiaali Produktioni syntyi halusta tehdä jotain, mistä yleisö ja minä itse voisin nauttia, ja joka häilyisi tieteen ja taiteen rajamailla. Olen hiljattain löytänyt oman tieni kuvittamisen parissa ja olen päässyt osallistumaan jo muutamaan kuvitusprojektiin, joista viimeisin oli lastenkirjan kuvittaminen. Se sytytti minussa intohimon tehdä kirja, joten päädyin tekemään opinnäytetyökseni käsin kuvitetun, kirjamaisen kasvion. Kirjoiksi kootuilla kasvioilla ja sienikirjoilla on satoja vuosia pitkä historia, joten tarjolla oli onneksi runsaasti esikuvia ja lähdemateriaalia. Kokoelmat viehättävät minua, koska niissä näkee asioiden eroavaisuudet suhteessa toisiinsa. Kasvioissa on usein monta lajia samalla sivulla, mikä on mielestäni miellyttävän näköistä. Innoituksenani oman kasvioni elementtien sommittelussa toimi erityisesti Otavan Värikasvion sisältö (Kuva 7). Piirtämällä tai maalaamalla kuvitetuissa kasvioissa kuvittajan taito luoda realistisia ja tunnistettavia kuvituksia tuo oman lisäviehätyksensä, koska se vaatii paljon taitoa. Kuva 7. Esimerkki Otavan värikasvion sommittelusta (Gidstam ym. 1982, 150 151) Tieteen ja taiteen yhdistely loi herkullisen vastakkainasettelun. Päätavoitteenani oli tehdä onnistunut yhdistelmä tiedettä ja taidetta, hallittua ja hallitsematonta, kasvikuvitusten muodossa. Minulla oli kuitenkin epäilyksiä aiheen soveltuvuudesta opinnäytetyöhön, sillä kasvioita ei yleensä pidetä taiteena. Oli siis tärkeää löytää teokseeni jokin erikoisuus, joka veisi sen kauemmas tieteestä ja lähemmäksi taidetta. Päätökseni lisätä kuvituksiin oman subjektiivisen näkemykseni osoittautui toimivaksi ratkaisuksi tähän haasteeseen. Pyrin

13 näyttämään töilläni myös teknisen osaamiseni piirtämisen, sommittelun ja kirjan taiton kanssa, sillä nämä ovat tärkeitä taitoja ammattimaiselle kuvittajalle. Valitsin tekotavakseni värikynäpiirroksen paperille, koska se toimi yhteytenä tutkimiini vanhoihin, käsin tehtyihin kasvikuvituksiin. Tunnen käsin tehtyjen piirrosteni olevan tietynlainen osoitus siitä, että tiedostan kasvikuvitusten pitkän historian, vaikka teenkin kuvitukset nykyajassa, nykyaikaisilla välineillä ja nykytaiteen tyylillä. Käytin piirtämiseen 120 värin Faber Castellin Polychromos -kyniä, jotta minulla olisi mahdollisimman paljon valmiita sävyjä käytössäni. Teokseni koostui loppujen lopuksi kahdesta osasta: 24 erillisestä alkuperäisestä sivusta, ja painetusta kirjasta, jossa alkuperäisten kuvien ohessa lukevat itse keksimäni kasvien nimet. Saatuani idean kasviosta tiesin heti, että sen sivuista tulisi neliön muotoisia. Kasviot ovat yleensä ISO 216 -standardin mukaisessa formaatissa, joten halusin neliön avulla rikkoa teoksen kasviomaisuutta. Luonnostelin hieman (Kuva 8), kokeilin eri formaatteja ja lopulta päädyin mittoihin 26 cm x 28 cm. Jätin sivujen vasempaan reunaan hieman enemmän tilaa. Tällä tavalla varmistin, että kuvat näkyisivät paremmin huolimatta kirjan liimauksen aiheuttamasta jäykkyydestä. Varasin jokaiselle sivulle 15 mm levyisen marginaalin, jotta kirjaa painettaessa kuvien ympärille jäisi leikkausvaraa. Hahmottelin haaleasti lyijykynällä jokaiselle sivulle neljä 60 mm x 60 mm neliötä ja niiden alle 155 mm x 25 mm kokoisen laatikon, johon kirjoitin lopulta kirjan taittovaiheessa tietoja kasveista. Kuva 8. Nopeita luonnoksia kirjan sivujen formaatista Kuvitusteni tyyliksi valikoitui realismi, johon sekoittui ajoittain surrealismia ja omia näkemyksiäni kasveista. Hyvä esimerkki tästä on kellastuneesta kasvista ja sen takana olevasta puunrungosta tekemäni sommitelma (Kuva 9). Näin heti kuvan ottaessani, että rungon sinisyys ja kasvin oranssius loivat intensiivisen vastaväriparin. Muutin piirroksessani sinistä

14 hieman punaisemmaksi ja oranssia hieman kylmemmäksi, koska näin sen tuovan piirrokseen oudomman värimaailman. Jätin sekavan taustan kokonaan piirtämättä, koska halusin huomion kiinnittyvän vain kasviin ja runkoon. Tein kasviossani useita muitakin samanlaisia muutoksia väreihin, muotoihin ja sommitteluun. Kuva 9. Surrealistinen piirrokseni nimeltä Syystaru ja sen lähdevalokuva Päätin painattaa kirjani painotalo Print24:ssä, koska se oli osoittautunut edullisimmaksi toimijaksi. Kuvitukseni oli tärkeää saada koostettua myös kirjaksi, koska siten kuvistani tulisi luontevasti yhtenäinen, kasviomainen kokonaisuus. Saisin myös valittua kuvituksille haluamani selailujärjestyksen. Lukijan olisi myös helpompi syventyä kirjan sisältöön, ja painettuna kuvitukset eivät olisi niin alttiita vahingoittumiselle esimerkiksi näyttelyolosuhteissa. Kirjan sidonta omin käsin originaaleista olisi tuonut lisäarvoa teokselle, mutta koska olin kokematon sidonnassa ja aikataulu oli tiukka, se ei tuntunut mahdolliselta vaihtoehdolta.

15 4 Taiteellinen työ 4.1 Aloitus ja piirtämisen prosessi Projektin alussa valokuvasin lähiympäristössäni mahdollisimman monta erilaista luonnonvaraista Suomen kasvia ja sientä. Täydensin kuvavalikoimaani syksyn vaihtuessa talveen. Halusin saada kasviooni mahdollisimman paljon eri värisiä ja muotoisia kasveja nähtynä erilaisissa valaistuksissa, eri kuvakulmista ja eri ympäristöissä. Taiteellinen työni alkoikin juuri piirrosteni referenssimateriaalin eli valokuvien kokoamisella. Kävelin asuinpaikkani lähimetsissä valokuvaten kaikkea, minkä löysin syksyisestä metsästä. Myöhemmin etsin myös vanhoista valokuvavarastoistani produktiooni kelpaavia kuvia. Oli tärkeää, että piirsin kasvit omien valokuvieni pohjalta, sillä historiakin osoittaa kopioinnin vaarat. Kun Dioskorideen lääkekasvikuvia kopioitiin aina uudestaan, ne lakkasivat muistuttamasta alkuperäistä kasvia. Kuvittajalle edullisinta on siis epäilemättä tehdä suoraan elävästä mallista tai edes valokuvasta, jotta kasvin morfologia ei kärsisi. Kasvioni on kuitenkin taideprojekti, joten sinänsä sen sisältämien kasvien tieteellinen oikeellisuus ei ole ensisijaisen tärkeää. Seuraavaksi valmistelin aiemmin leikkaamani 26 cm x 28 cm paperit piirroksiani varten. Piirsin lyijykynällä haaleat elementtien sijoittelua ohjaavat suuntaviivat, jotka toimivat apuna kasvien säännönmukaisessa sommittelussa. Päätin jättää osan ruuduista projektin loppuvaiheessa näkyviin, sillä osa kuvista näytti leijuvilta ja irrallisilta ilman niitä. Originaaliteokset jäivät ilman tekstiä, mutta kirjoitin myöhemmin tietokoneella Oddbarium -kirjan taittoon kasvien itse keksimäni nimet. Tämä vahvisti kirjan kasviomaista luonnetta, sillä useimmissa kirjamaisissa kasvioissa on kuvien lisäksi tekstiä. Ensimmäinen piirrokseni (Kuva 10) teko oli hidasta ja epävarmaa. Aloitin piirtämällä ulkona iltahämärässä elävästä mallista. Saatuani kuvan valmiiksi totesin, että syyskuun puoliväli oli jo aivan liian viileä, jotta voisin istua tuntikausia ulkona. Kuvasta tuli jäykkä ja tavallisen kasviomainen, sillä olosuhteet olivat huonot, enkä ollut vielä päässyt flow-tilaan piirtämisessäni. Epäonnistuin myös iltahämärän valaistuksen ikuistamisessa, joten kasvi vaikuttaisi olevan piirroksessa päivänvalossa. Haparoiva ja tunnusteleva aloitus oli oikeastaan täysin sopiva projektilleni. Sain ensimmäisestä piirroksesta hyvän lähtökohdan, josta pystyin pyrkimään seuraavissa piirroksissani tyylillisesti kauemmas, kohti oudompia kasvikuvia.

16 Kuva 10. Ensimmäinen piirrokseni nimeltä Hunajavaaka Noin viidennen piirroksen kohdalla olin löytänyt hyvän tekniikan ja rutiinin piirtämiseen. Hieman myöhemmin sain vihdoin ikuistettua valokuvassa vallitsevan hämärän valaistuksen piirroksella, jonka kasvin nimesin osuvasti Hämäräksi (Kuva 11). Saavutin lopputuloksen piirtämällä ensin kasvin harmaavalkoisena, oikeanlaisten valöörien saavuttamiseen keskittyen. Lopuksi väritin alueet kertaalleen kasvin väreillä ja näin saavutin kasvin lähdekuvan hämyisen tunnelman. Kuva 11. Iltahämärää kuvaava piirrokseni kasvista nimeltä Hämärä ja sen lähdekuva Päästäkseni kuvitustyylissäni kauemmas perinteisistä tieteellisistä kasvioista päätin lisätä kuvituksiini elementtejä, jotka eivät välttämättä kuuluneet itse kasviin. Esimerkkinä tästä on kuvitus, johon olen piirtänyt kasvin lisäksi omat sormeni (Kuva 12). Kuvassa näkyvä sammal oli niin pieni, että sain siitä helpommin valokuvan pitämällä sitä sormieni välissä ilmassa. Eräs toinen erikoisempi piirros on nimeltään Coca oja. Siinä on vanha Coca Cola tölkki

17 ympärillään ojasta löytyviä kasveja (Kuva 13). Valokuvasin kasveja ja sieniä myös suurennuslasin läpi ja sain lasin reunuksista uniikin pyöreän rajauksen piirroksiini. Kuva 12. Piirros sormissa pitelemästäni Sormisammaleksi nimeämästäni sammaleesta Kuva 13. Coca oja -niminen piirros Tähän mennessä piirroksieni esimerkit ovat esittäneet kasvit melko samalla tavalla kuin ne esiintyvät luonnossa. Tavoittelin toki fotorealismia useimmissa piirroksissa, mutta osassa piirroksia halusin tehdä tyylitellympää jälkeä. Hyvä esimerkki tästä on piirros kasvista (Kuva 14), jonka nimeksi annoin Yksinen sen yksinkertaistavan tyylittelyn takia. Piirsin viivapiirroksena kasvin tunnistuksen kannalta tärkeimmät osat eli varret, lehdet ja kukinnot mykeröineen ja ulkoisine terälehtineen. Jätin kasvien muodot värittämättä ja väritin suuntaneliön vihreän eri sävyillä tuodakseni esiin kasvien värittömyyttä.

18 Kuva 14. Piirros kasvista nimeltä Yksinen ja sen lähdevalokuva Aloitin produktioni teon syksyllä, kun kasvit kuolivat ja sienet kukoistivat, joten päätin lopulta ottaa kasviooni mukaan myös sienet. Sienet toivat upeilla väreillään ja oudoilla muodoillaan hyvää vaihtelua kasvien sekaan. Erityisen kiinnostavaa oli, kun löysin myöhemmin syksyllä pilaantuneita, mustiksi kasoiksi sulaneita sieniä (Kuva 15) ja totesin, että nekin kelpaavat materiaalikseni. Niistä, ja kuolleista, lumen peittämistä kasveista sain kasviooni kaipaamaani vaihtelua ja erikoisuutta. Kuva 15. Piirros kertaalleen jäätyneestä mädästä, muodottomasta Löhköorakkaasta ja sen lähdevalokuva

19 Useat kuvitukset painottuvat suuntaa näyttävien neliöiden sisään yhtenäisen ilmeen luomiseksi. Osa on kokonaan rajoittunut neliöön ja osa taas saattaa noudattaa neliön rajoja osittain, kuitenkin paikoitellen ylittäen ne. Neliön rajattu muoto auttoi korostamaan sitä, että kaikki mikä on neliön sisällä, on olennaista kokonaisuutena. Aurinkokauhuksi nimeämäni piirros vesikasvista rajoittuu juuri tähän neliön muotoon, koska sekä kasvi että sitä ympäröivä vesi olivat mielenkiintoisia (Kuva 16). Auringon luomia kirkkaita heijastuksia olisi lisäksi ollut mahdotonta saada näkyviin valkoiselle paperille ilman sinistä taustaa. Joskus oli myös tärkeää unohtaa laatimieni neliöiden rajat ja ulottaa kuvitukseni myös niiden ulkopuolelle (Kuva 17). Tällä tavalla sivuista tuli huomiota herättävämpiä. Kuva 16. Esimerkki suuntaneliöönsä rajoittuvasta Aurinkokauhu -piirroksesta Kuva 17. Rykelmä kasveja nimeltä Kattaja levittäytyy sivun vasemmasta yläkulmasta alempaan kuvaan asti

20 Sivujen sommittelu ja se, mikä kasvi tuli millekin sivulle, määräytyi pääsääntöisesti intuitiolla. Välillä minun oli pakko kokeilla erilaisia yhdistelmiä ja paikkoja kasveille, koska ne eivät luonnosteluvaiheessa tuntuneet sopivan yhteen. Loput ajasta sommitelmani perustuivat piirrosten muotojen, värien ja valoisuuden yhteensopivuuteen. Tein yleensä sivuihin yhden piirroksen, minkä jälkeen siirryin seuraavaan. Tällä tavalla en jäänyt jumiin yhteen sivuun, ja näkemykseni pysyi tuoreena. 4.2 Sivuista kirjaksi Saatuani 19 neljän kasvin sivua valmiiksi, totesin, että sivujen runsaus kaipasi jotain kevyempää vierelleen. Näyttelyn lähestyessä aikani oli loppumassa, joten luonnollinen ratkaisu piirrosten jatkamiselle oli tehdä yhden ja kahden kasvin sivuja. Keskitin yhden kasvin sivujen suuntaneliöt sivujen keskelle. Kahden kasvin sivujen neliöt tulivat pystysuunnassa sivujen keskelle, ja vaakasuunnassa samalle leveydelle toisistaan kuin neljän kasvin sivujen neliöt. 24 sivun eli 80 kasvipiirroksen valmistuttua kiinnitin piirrokset suihkutettavalla lakalla ja skannasin ne korkealla resoluutiolla kirjan taittoa varten. Seuraavaksi aloitin kasvien nimeämisen. Nimesin kasvit sen mukaan, mitä ne toivat minulle mieleen ensimmäisenä tai niiden tärkeimmän ominaisuuden mukaan. Yksi minulle mieluisimmista nimistä oli Häinversio. Nimi koostuu sanoista häviävä ja inversio, koska piirroksessa on kasvin muotoinen tyhjä kohta ja tausta. Kasvi on siis ikään kuin hävinnyt kuvasta, ja kuva on inversio eli käänteinen. Ei ollut helppoa keksiä uniikkeja nimiä, mutta lopulta olin tyytyväinen. Taitto-ohjelmakseni valitsin Adoben InDesignin. Taittoprosessi oli minulle tuntematon, joten pyysin useassa asiassa apua opettajiltani ja ohjaajiltani. Tajusin aivan ensimmäiseksi, että olin tehnyt kaikkiin sivuihini saumapuolen sivun vasempaan reunaan. Jouduin siis kääntämään puolet sivuista peilikuviksi, jotta sain tehtyä niistä aukeamia kirjaan. Käännettyäni sivut ja lisättyäni leikkausvarat InDesign dokumenttiin aloin kirjoittamaan numeroiduille paikoille kasveille keksimiäni nimiä harmaalla, päätteettömällä fontilla (Kuva 18). Väri- ja fonttivalinta täytyi miettiä tarkkaan, sillä liian räikeä teksti vie herkiltä piirroksilta helposti energiaa. Saavuttaakseni painopaikasta valitsemani sivumäärän 40, minun oli lisättävä kirjaani kansisivujen lisäksi täytesivuja. Täytesivut ovat tasaisella värillä täytettyjä aukeamia, jotka ikään kuin tahdittavat kirjaa.

21 Kuva 18. Aukeama Oddbariumista teksteineen Seuraavaksi tutkin muiden painettujen kirjojen sisältöjä ja opin muun muassa, että kirjan esilehdille ei paineta. Tein painopaikkani Print24:n hinta-arvion, johon syötin teokseni tiedot. Sain sen avulla selville tärkeitä mittoja, kuten kannen ja kirjan selän leveyden, sekä leikkausvarat. Kirjan saaminen painoon vaati lopulta useamman korjauksen. Päädyin lopulta muuttamaan Print24:n pyynnöstä tiedostoni sivumäärää, leikkausvaraa, sivujen kokoa, kannen leikkausvaraa ja väriavaruutta. Tämä kaikki viivästytti kirjani painamista noin viikolla ja oli syy kirjan puuttumiseen näyttelyn avajaisista. Lopulta kirjani kuitenkin kelpasi painoon ja tilaamani 15 kappaletta saapuivat viikon myöhemmin. Oddbarium -kirjastani tuli lopulta juuri sellainen, kuin suunnittelin sen olevan. Painolaatu oli hieman oletettua huonompi, mutta kelvollinen. Kirjan myöhästyminen avajaisista oli harmillista. Kaiken harmin olisi kuitenkin voinut välttää keskittymällä ohjeistukseen tarkemmin ja aloittamalla kirjan taittamisen aikaisemmin. 4.3 Näyttely Ripustin kaikki 24 kuvaa seinälle rautanauloilla ja magneeteilla suorakulmion muotoon niin, että sivuja oli 4 kappaletta pystysuunnassa ja 6 kappaletta vaakasuunnassa (Kuva 19). Työt levittäytyivät 175,5 cm x 108,5 cm alueelle. Naulat tulivat seinään niin, että niiden päät jäivät 1,5 cm irti seinästä. Tämä auttoi töitä erottumaan valkoisesta taustasta, sillä sivujen luomat varjot loivat kolmiulotteisuuden vaikutelmaa ja auttoivat näkemään, että sivut olivat tehty tarkasti samankokoisiksi. Jokaisessa teossivun neljästä kulmasta oli naula. Sivujen kulmiin naulojen kohdille asetettiin magneetit, jotta sivut saatiin ripustettua ilman rei itystä seinälle. Maalasin metallinväriset magneetit valkoisiksi, jotta ne eivät häiritsisi sivujen sommittelua.

22 Kuva 19. Sivujen asettelu ja kirjan jalusta Halusin työni esillepanon olevan mahdollisimman siisti ja yksinkertainen. Seinällä olevien sivujen järjestys määräytyi kuvien välisen visuaalisen vuorovaikutuksen mukaan. Kokeilin monia eri ripustusjärjestyksiä, joista osa vaikutti liian epätasapainoisilta ja osa taas siltä, että olin yrittänyt laittaa kuvat liian säännöllisellä tavalla sekaisin. Päädyin lopulta järjestykseen, jossa suurin osa yhden tai kahden kasvin sivuista olivat muodon keskellä. Keskikohta jäi siis huomattavasti ilmavammaksi kuin reunat ja tämä ikään kuin kehysti kokonaisuuden. Kirjajalustan paikka mukautui muun teoksen asetteluun. Kirjani Oddbarium ei ollut tullut vielä painosta, kun näyttelymme avautui, joten aluksi esillä olivat vain piirrokseni. Kirjat saapuivat näyttelyn toisella viikolla. Asetin kirjan makaamaan suljettuna 80 cm korkealle valkoiselle jalustalle (Kuva 20), jonka asetin seinällä olevien teosteni oikealle puolelle teoksen nimilapun alle, jotta näyttelyn kävijät ymmärtäisivät kirjan olevan osa teosta. Kirjan viereen jalustalle asetettiin lappu, jossa luki kirjan olevan myynnissä. En kuitenkaan halunnut lappuun ilmoitusta siitä, saako kirjaa selata vai ei. Koin jalustan olevan tarpeeksi kutsuva itsessään, minkä seurauksena esillepanoa vielä lisää sotkevaa lupailmoitusta ei tarvittu. Teokseni oli näyttelyssä menestys, sillä se herätti ihmisissä keskustelua, mielenkiintoa ja ihailua.

Kuva 20. Oddbarium taidekasvio jalustallaan 23

24 5 Yhteenveto ja pohdinta Opinnäytetyöni keskeisin tarkoitus oli tutkia tieteellisten ja taiteellisten kasvikuvitusten ominaisuuksia ja historiaa, ja yhdistää nämä ominaisuudet onnistuneeksi nykytaiteen teokseksi. Selvitettyäni botaanisen kuvituksen aseman historiassa ja nykyisyydessä, siirryin analysoimaan erilaisten kasvikuvien eroja ja samankaltaisuuksia. Kävi ilmi, että kasvitieteellisille kuville on huomattavasti tiukempi kriteeristö kuin kasvitaiteelle, sillä niiltä vaaditaan jopa valokuvantarkkaa realismia. Joskus ylimääräiset elementit kuten taustamaisemat ja kasvien kaikki eri kasvuvaiheet sallitaan, kunhan kuvan realismi säilyy. Taiteella on ollut kautta historian tiedettä vapaammat kriteerit. Kasvitaiteelta ei ole yleensä odotettu juuri mitään tiettyä, paitsi kenties tekoajankohdan ihanteiden mukaista esitystapaa. On selvää, että esimerkiksi keskiajan Euroopassa ei ollut mahdollisuutta tuottaa laadukkaita ja tunnistettavia kasvikuvia ja nykyaikana Peter Schöfferin mansikkapuupiirroksen kaltaiset teokset olisivat tieteen sijasta taidetta. Kasvien morfologisella oikeellisuudella, realistisuudella, kuvan sisäisellä valaistuksella tai taiteilijan kädenjäljellä, osaamisella ja tyylillä ei ole tarkkaa kriteeristöä taiteessa. Se, että taidetta pidetään luonteeltaan subjektiivisena, on vuosituhansien kehityksen tuote. Tieteellinen kasvikuvitus pysyy edelleen omana tiukkarajaisena lajinaan, joka on viime vuosikymmeninä korvattu valokuvauksella. Kun kasvitieteelliset kuvat jäävät tarpeeksi kauas historiaan, niille voi tulevaisuudessa koittaa uusi aikakausi kasvitaiteena. Taiteelliseksi työkseni tekemäni taidekasvio Oddbarium on esimerkki vanhasta konseptista nykyaikaisesti kuvattuna. Leikittelin oikeellisuudella ja lisäsin kuviin elementtejä, jotka eivät todellakaan olisi sopivia perinteiseen tieteelliseen kasvioon. Pidättäydyin silti tiukasti pikkutarkassa ja realistisessa piirtotyylissä, koska olisin muuten päätynyt liian kauas tieteestä. Jätin piirustukseni kuitenkin lopulta kenties liian siisteiksi. Ne olisivat olleet taiteellisesti ja visuaalisesti kiinnostavampia, jos ne olisivat olleet vaihtelevampia tyyliltään. Teokseni molemmat osat saavuttivat melko onnistuneesti tasapainon tieteen ja taiteen välillä. Alun perin suunnitelmissani oli piirtää todella hullunkurisia kasvikuvia teokseeni, mutta lopputulos jäi lopulta paljon hillitymmäksi. Osa kasvien ja sienien kauneudesta ja herkullisuudesta olisi pitänyt uhrata kiinnostavamman ja ainutlaatuisemman kuvakokonaisuuden saavuttamiseksi. Jatkaessani Oddbariumia tulevaisuudessa haluan piirtää mukaan oudompia, epämuodostuneita kasveja, sekä leikitellä piirtotyyleillä ja abstraktioilla. Oddbarium on hyvä näyte ammattitaidostani kuvataiteilijana, sillä se esittelee taitoani piirtää, sommitella, tuottaa realistisia kuvia ja yhdistellä onnistuneesti tiedettä ja taidetta.

25 Lähteet Blunt, W. & Stearn, W. T. 1994. The art of botanical illustration an illustrated history. The New Naturalist Series, osa 14. 4. uudistettu painos. New York: Dover Publications, Inc. Viitattu 1.1.2022. Saatavissa https://books.google.fi/books?id=appyefxvxioc&printsec=frontcover&dq=botanical+illustr ation&hl=fi&sa=x&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false Da Vinci, L. 1505-1510. Star of Bethlehem (Ornithogalum umbellatum), wood anemone (Anemone nemorosa) and sun spurge (Euphorbia helioscopia). Leonardo da Vinci: A Life in Drawing. Viitattu 7.11.2021. Saatavissa https://www.rct.uk/collection/themes/exhibitions/leonardo-da-vinci-a-life-in-drawing//star-of-bethlehem-ornithogalum-umbellatumwood-anemone-anemone-nemorosa-and-sun-spurge-euphorbia Galitz, K. C. 2004. Romanticism. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu: 12.12.2021. Saatavissa https://www.metmuseum.org/toah/hd/roma/hd_roma.htm Gidstam, B., Ursing, B. & Wanntorp, H. 1982. Otavan Värikasvio. 17. painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava. Museum of Contemporary Art Australia. 2021. Infinite Herbarium. Viitattu 4.11.2021. Saatavissa https://www.mca.com.au/artists-works/exhibitions/the-national-2021-new-australian-art/infinite-herbarium/ Rothwell, C. 2021. Infinite Herbarium. Viitattu 7.11.2021. Saatavissa https://infiniteherbarium.withgoogle.com/ Savikko, S. 2012. Kasvien taide. Somerniemi: Oy Amanita Ltd. The Royal Collection Trust. Star of Bethlehem (Ornithogalum umbellatum), wood anemone (Anemone nemorosa) and sun spurge (Euphorbia helioscopia). Leonardo da Vinci: A Life in Drawing. Viitattu 7.11.2021. Saatavissa https://www.rct.uk/collection/themes/exhibitions/leonardo-da-vinci-a-life-in-drawing//star-of-bethlehem-ornithogalum-umbellatumwood-anemone-anemone-nemorosa-and-sun-spurge-euphorbia