Antwerpen, Belgia LASIALAN TYÖSSÄOPPIMINEN 6.8. -2.10.2014 JAMES LETHBRIDGE GLASS AADA VAINIO
James Lethbridge Glass
Miten päädyin Belgiaan? Päätin lähteä työssä oppimaan ulkomaille heti, kun kuulin sen olevan mahdollista. Nykypäivän työmarkkinoilla kilpailu on kovaa. Kansainvälisyyttä arvostetaan kaikilla aloilla. Opiskelen lasinpuhalluksen artesaaniksi ja tiedän alan olevan pieni sekä heikosti työllistävä. Toivon kuitenkin tulevaisuudessa voivani elättää itseni lasia puhaltamalla, enkä näkisi mahdottomana työskentelyä ulkomailla. Näiden seikkojen vuoksi minulle oli tärkeää päästä oppimaan lasin maailmasta myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Halusin tietää millaisia trendejä lasissa on juuri nyt, tutustua alani ammattilaisiin ja verkostoitua tulevaisuuden kannalta tärkeiden ihmisten kanssa. Lähettelin sähköpostia ympäri Eurooppaa erilaisiin pieniin lasistudioihin etsiessäni paikkaa. Ensimmäinen vastaus tuli englantilaiselta lasitaiteilija James Lethbridgeltä, joka käyttää lampputekniikkaa teoksissaan. Hän oli vasta alle vuosi sitten itsekin muuttanut Lontoosta Antwerpeniin belgialaisen vaimonsa kanssa. Hyvä ystäväni ja edellisen vuosikurssin puhaltaja oli myös aiemmin ollut Jamesin opissa, joten tiesin pääseväni hyvään paikkaan. Tartuin siis tilaisuuteen sen enempiä miettimättä.
Antwerpenin rautatieasema Asuin aivan keskustassa, lähellä asemaa ja eläintarhaa.
Asuminen Katselin hostelleja ja lähettelin ilmoituksia netistä löytämiini vuokra-asuntojen välitysfirmoihin. Sainkin muutamia vastauksia, mutta onneksi en ehtinyt kauaa niitä edes harkita, kun James kertoi heidän yläpuolellaan olevan asunnon olevan vapaana. Sain siitä hyvän diilin ja tuntui turvalliselta ja helpolta muuttaa työnantajan naapuriin. Asuin siis pienen kerrostalon ullakkohuoneistossa, joka oli todella mukava ja tilava. Tutustuin myös vuokranantajapariskuntaan, jotka asuivat alimmassa kerroksessa. Todella ihania ja vieraanvaraisia ihmisiä talo täynnä. Minun ei tarvinnut ostaa juuri mitään muuta, kuin ruokaa, koska he ystävällisesti lainasivat minulle kaikkea mitä tarvitsin polkupyörästä neulomisvälineisiin.
Kämppä Ensimmäisenä päivänä otettu kuva, läppäri toimi ja pikku matkalaukkuni räjähti lattialle.
Studiolla Työnteko oli ihanaa! Tiesin etukäteen, että Jamesin teokset muodostuvat sadoista pienistä osista, joita hän tekee lampputekniikalla ja liittää yhteen uv-liimalla. Olin siis valmistautunut tekemään samoja piikkejä uudestaan ja uudestaan kaksi kuukautta. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Jamesin tyyli on murrosvaihteessa ja hän halusi kokeilla vaikka mitä. Testailimme todellakin rajojamme lasin ja tekniikan suhteen. En olisi ikinä uskonut oppivani näin paljon ja tekeväni niin uskomattomia juttuja parissa kuukaudessa. Työaikani oli kuusi tuntia päivässä, mutta täytyy sanoa sen vaihdelleen välillä muutamasta tunnista kahteentoista. Työskentely oli hyvin rentoa ja luovaa. Sain tehdä myös paljon omia juttuja ja usein jäinkin studiolle omineni pikkutunneille asti touhuamaan.
Nausicaa's Garden Ensimmäinen teos, jonka toteutin. Tämä lähti saman tien näyttelyyn Ruotsiin.
Toinen kupu Tämä teos jäi vielä keskeneräiseksi, James aikoo lisätä siihen vielä osia. Opin liitosten tekemistä ja pikkutarkkaa työskentelyä.
Testailemassa lasin sietokykyä Borosilikaattilasi, jonka kanssa James työskentelee on huomattavasti kestävämpää, kuin koulussa käyttämämme soodalasi. Studiolla ei ollut jäähdytysuunia ja testailimme, kuinka isoja töitä saimme aikaiseksi lasin vielä pysyessä ehjänä. Kokeilimme myös erilaisia tapoja käyttää happikaasuliekkiä.
Kattokruunu Tämä oli ehdottomasti isoin urakkamme ja ensimmäiseksi prototyypiksi melko onnistunut. Opin paljon lämpötiloista, kestävyydestä, liitoksista ja kokoamisesta.
Omia kokeiluja Pienenpienistä yksityiskohdista isoihin kokonaisuuksiin.
Ruoka ja juomakulttuuri Belgiassakin halvin ruokakauppa oli Lidl. Sieltä sai pitkälti samoja tuotteita, kuin Suomessakin. Ranskalaisia perunoita myytiin pikaruokana joka kadunkulmassa. Sinisimpukat olivat paikallinen herkku ja hyviä olivatkin. Olut on vahvempaa, parempaa, halvempaa ja sitä on yli kolmeasataa vaihtoehtoa (en ehtinyt testailla ihan kaikkia). Juomakulttuuri on nautinnollisempi ja rauhallisempi, kuin Suomessa. Lounaaksi söin miltei joka työpäivä lähimarketin tiskiltä saatavia (subway-henkisiä) patonkeja ihanilla, tahnamaisilla täytteillä. Lohi oli ehdoton lempparini ja kaupan tädit tiesivätkin jo loppuvaiheissa mitä yleensä otin. Vähän paremmassa ravintolassa ruokailu on aika saman hintaista, kuin Suomessa, joten en sitä paljoa harrastanut. Baarit ovat auki niin kauan, kuin asiakkaita riittää ja jotkut jatkopaikat aukeavat vasta kun aurinko nousee. Muuten kaupat yms. menevät yleensä kiinni kahdeksan jälkeen. Nightshopeista saa kyllä kioskijuttuja yön yli.
Sinisimpukkafestarit Bruggessa
Yksityiselämä ja koti-ikävä En varsinaisesti tuntenut kokevani kulttuurishokkia, elämä luisteli Belgiassa melko samoja ratoja, kuin Suomessakin. Erot olivat pieniä ja ne oppi kysymällä, esim. roskat kerätään tiettynä päivänä viikossa, jolloin ne viedään ulos kadulle. Isoin jännityksen paikka oli autojen seassa puikkelehtiminen pyörällä. Ensimmäinen viikko tuntui melko pitkältä ja illat kävivät yksinäisiksi. Kaipasin poikaystävääni ja kavereita, juttelua. Tuntui haastavalta löytää kavereita ja vaikka James oli todella ystävällinen, kaipasin omaa seuraa, poissa työympäristöstä. Viimein vain päätin tutustua johonkuhun. Menin perjantai-iltana lähibaariin, istuin tiskille ja aika pian eräs mukava tyyppi heitti minulle jotain vitsiä. Sanoin hänelle Can I join you? ja menin heidän pöytään istumaan. Swa oli ehdottomasti oikea ihminen, johon törmätä. Hän oli hyvin sosiaalinen ja tunsi kaikki, pian tutustuin moniin hänen ystäviinsä ja lopulta huomasin, että minulla oli muutamassa viikossa löytynyt kaveriporukka, jossa viihdyin erinomaisesti. Viimeinen ilta olikin jo yllättävän haikea ja toivon kovasti näkeväni heitä vielä jonain päivänä.
Hyviä ystäviä, hyviä hetkiä
Lopuksi Työssäoppiminen ulkomailla antoi uutta näkökulmaa opintoihini. Sosiaalinen kanssakäyminen eri kulttuureista lähtöisin olevien ihmisten kanssa on rikastuttanut elämääni. Opin myös paljon itsestäni. Mielestäni kaikkien kannattaisi tänä päivänä hakea kouluaikanaan ulkomaille. Toki lähtijän tulee olla kiinnostunut muista kulttuureista ja avarakatseinen, kielitaitokin on eduksi, mutta aina sitä pärjää ja matkan varrella oppii. Matkustaminen on nykyään helppoa ja turvallista, etenkin kun takana on koulun tuki. Mistään kirjasta tai koulusta ei kuitenkaan ikinä opi niin paljon kuin lähtemällä!
Maisema keittiöni ikkunasta. Kiitos Antwerpen.