Vaihtoraportti: Puola, Krakova, AGH University of Science and Technology Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu Erasmus 1.10.2013-28.2.2014 Puola, Krakova, AGH University of Science and Technology (puolaksi Akademia Górniczo-Hutnicza im. Stanisława Staszica w Krakowie). Syyskuussa, ennen varsinaista vaihtoa, kävin kuukauden pituisen EILC puolan kielikurssin (Erasmus Intensive Language Course) Katowicessä University of Silesiassa. (Szkoła Języka i Kultury Polskiej Uniwersytet Śląski), joka sijaitsee 80 km Krakovasta länteen. Opetus oli englanniksi Vaihtopaikasta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä minuun (jussi.kilpelainen@aalto.fi). Yleiskuvaus Puolasta, Krakovasta ja Katowicestä Puola sijaitsee Saksan, Tsekin, Slovakian, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Liettuan välissä. Maa on noin Suomen kokoinen, mutta asukkaita lähes 40 miljoonaa. Puola siirtyi sosialismista markkinatalouteen vuonna 1990, ja tästä on vielä jälkiä Puolan kulttuurissa, varsinkin vanhemmilla ikäluokilla. Euroopan Unioniin Puola liittyi 2004, mutta maan valuutta on vielä zloty. Puolan ilmasto oli erittäin miellyttävä vaihtoaikanani, hellepäiviä oli vielä lokakuun lopussa, ja talven aikana oli lunta maassa kokonaiset kaksi päivää Krakovassa tammikuussa. Lämpimät kevätsäät alkoivat jo helmikuussa. Krakovasta etelään parin tunnin matkan päässä on kuitenkin Tatravuoret, jossa lunta riitti jos sitä tuli ikävä. Pohjoisemmassa Puolassa nähtiin kunnon talvi. Zakopane, Kasprowy Wierch, 1987 mpy. Krakova on erittäin kaunis ja vanha 760 000 ihmisen kaupunki. Se on maan entinen pääkaupunki ja vieläkin maan kulttuurikeskus; siellä sijaitsee esim. Euroopan suurin alkuperäinen keskiaikainen kauppatori. Krakova on myös akateemisesti tunnettu kaupunki, sillä opiskelijoita kaupungissa on lähes 150 000. Alunperin halusin hakea johonkin Itä-Eurooppaan
halvan hintatason ja kulttuurin takia. Lopulta päädyin Krakovaan luettuani blogeja kaupungin elämästä. Puolen vuoden aikanakaan en ehtinyt käydä kiertämässä kaikki Krakovan nähtävyyksiä ja paikkoja, mitä halusin, ja aion aivan varmasti palata sinne vielä. AGH Universityyn ei kuulemma aikaisempina vuosina ole ollut Suomesta juurikaan hakijoita, joten sinne myös pääsi varmasti. Krakova, Rynek Główny Katowice puolestaan on uusi kaupunki, jonka metropolissa on 3 miljoonaa asukasta. Kaikki rakennukset ovat korkeita kerrostaloja, hotelleja, firmojen toimistoja tai kauppakeskuksia. Turisteille Katowice ei tarjoa muuta kuin yöelämää tai faneille jääkiekkoa melkeinpä ainoassa tunnetussa nähtävyydessä Spodekissa. Katowice nähtynä Sky Barista 28. kerroksessa, liikenneympyrän vieressä Spodek-areena Järjestelyt Suomessa ja Puolassa Suomessa jätin Erasmus hakupaperit helmikuun lopussa, ja maalis-huhtikuussa sain hyväksynnän Aalto-yliopiston puolelta. Toukokuussa sain tietää EILC kielikurssista, joten laitoin
sinnekin hakemusta, ja kesällä sain tiedon, että minut on hyväksytty Katowiceen kielikurssille. EILC kurssi ilmeisesti järjestettiin viimeistä kertaa tänä vuonna. Suomessa tein muuttoilmoituksen väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla ja hain Kelalta ja pankista vaihdon ajaksi korotettua opintolainaa. Syyskuun ajaksi peruin opintotuen, sillä asuin opiskelija-asuntolassa, joka Puolan tapaan maksoi vain 90 euroa kuussa. Matkavakuutus yli 90 päivän matkoille Pohjolasta oli 30 euroa per alkava kuukausi. Puolassa, kuten EU:ssa yleensä, saa oleskella toisessa maassa 90 päivää tekemättä ilmoitusta paikalliselle poliisille. Käytännössä kukaan vaihto-opiskelijoista ei tätä kuitenkaan tehnyt kielimuurin takia. Suomeen takaisin tullessa piti muuttoilmoituksen lisäksi vielä erikseen kelalle selvittää, että on palannut Suomeen, että saa käyttää Kela-korttia ja säilyttää oikeuden suomen sosiaaliturvaan. En hakenut erityisiä lisästipendejä, koska Puola on niin halpa maa. Aalto-yliopistolta saatu 1200 on todella paljon rahaa Puolassa, tosin sain sen vasta lokakuun lopulla melkein pari kuukautta matkassa jo oltuani. Lisäksi normaali Kelan opintotuki ja opintolaina 600 kuukaudessa riittivät hyvin kaikkeen elämiseen, sekä matkusteluun viereisissä maissa lomilla. En käynyt Suomessa vaihdon aikana. Lensimme tyttöystäväni kanssa Krakovaan perjantaina 30.8. eli muutama päivä ennen kielikurssini alkua, asuimme hotellissa viikonlopun ja kävimme katsomassa muutamaa kämppää, joista olimme pistäneet välitysfirmoille mailia Suomesta käsin ja sopineet tapaamisia. Kaikki heistä puhuivat todella hyvää englantia. Olin yllättynyt asuntojen laadusta, sillä ennakkoluuloisena oletin Itä-Euroopassa asuvani jossain läävässä. Sunnuntaina lähdin yksin sitten bussilla Katowiceen ja taksilla opiskelija-asuntolaan, jossa kukaan ei osannut englantia. Elekielellä selvisin, kunnes paikalle ilmestyi koulun opettaja tulkkaamaan mihin huoneeseen pitäisi mennä asumaan. Kämpän terassi sinä ainoana päivänä kun satoi lunta ja keittiö AGH Universitystä sen sijaan sain hyväksymiskirjeen vasta viikkoa ennen koulun alkua, eli kun olin ollut jo Puolassa 3 viikkoa kielikurssilla. Ehdin muutaman kerran jo soitella sinne, mutta vaihto-koordinaattori oli sopivasti lomalla elo-syyskuussa. Vähän meinasi jännittää, mutta hyvin sujui lopulta.
Puolassa hoidetaan aikalailla kaikki asiat rennosti ja ihmisläheisesti, ei tietoakaan Suomen byrokratiasta tai mistään paperisodasta ja turhista luvista, eikä sen puoleen aikatauluista tai suunnitelmista, mikä varmasti joitain suomalaisia saattaa ärsyttää, kun ovat tottuneet että kaiken tietää etukäteen ja kaikki pysyy tasan tarkkaan aikataulussa. Käytännön asiat Puolassa Katowice Ensimmäisen kuukauden Katowicessä asuin opiskelija-asuntolassa, jossa asui aina kaksi ihmistä samassa huoneessa. Kämppikseni oli Italian Sardiniasta kotoisin, eikä hirveästi englantia aluksi puhunut, mutta pikkuhiljaa kommunikaatio alkoi sujumaan. Olin ainoa suomalainen, joten lyöttäydyin ulospäinsuuntautuneiden espanjalaisten sekaan, joita oli monta kymmentä ja joilla näytti olevan hauskaa. Saksalaiset ovat kulttuurillisesti lähimpänä suomalaisia, joten heidän kanssaan oli myös todella helppo tulla toimeen. Katowicessä tapasin toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan vasta viimeisellä oleskeluviikollani kaupungissa. Opiskelija-asuntola sijaitsi noin puolen tunnin bussimatkan päästä keskustasta, jossa kouluni myös sijaitsi. EILC-kurssilla opiskelimme todella intensiivisesti puolaa 5 tuntia päivässä ja tämän lisäksi oli iltapäivällä aina vaihtelevaa ohjelmaa koulun puolesta: elokuvia tai lisää luentoja puolasta sekä viikonloppuisin retkiä mm. Auschwitziin ja muihin nähtävyyksiin. University of Silesia on hajaantunut moneen rakennukseen ympäri kaupunkia, ja palveluista käytin itse vain kirjastoa silloin kuin oli tarve opiskella tentteihin. Terveydenhuoltoa en Katowicessä koskaan tarvinnut. Hintataso oli ruoan suhteen todella halpa, neljäs- tai kolmasosa Suomesta, joten söin joka päivä ravintolassa ulkona keskustassa ja pääsin halvemmalla kuin Suomessa itse tekemällä. Kokonaisuudessaan kuukaudessa taisi mennä ehkä 400 euroa rahaa, josta vuokra 90 euroa. Krakova Krakovassa muutimme aivan keskustaan 2 minuutin matkan päähän rautatieasemasta, todella hienoon juuri remontoituun vanhaan 1800 luvun kämppään sisäpihaterassilla. Kahdelle henkilölle vuokra oli 2500 zlotia tai kurssista riippuen noin 600 euroa kuussa sisältäen sähkön, veden ja lämmityksen. Eli maksoin samaa hintaa, mitä suomessa maksoin opiskelijasolusta, joten pistin Kelalle vielä hakemuksen, että saan asumistukea saman määrän kuin Suomessa, koska muutoin Puolaan saisi alennettua asumistukea. Opiskelija-asuntola, kunnosta riippuen, kustansi noin 80-100 euroa kuussa per sänky kahden hengen huoneissa. Uusimmat asuntolat olivat todella hienoja ja toimivat myös hostelleina kesäisin, mutta vanhimmista saattoi esim. puuttua jääkaappi. Asuntolaa kuitenkin sai vaihdettua helposti ilman kustannuksia.
Yliopistolla oli todella auttavainen henkilökunta ja sain opiskelijakortit sun muut paperijutut hoidettua vaihto-opiskelijoiden toimistossa helposti. Kursseille ilmoittautuminen alkoi netissä melkein heti, mutta itse kurssit vasta pari kolme viikkoa sen jälkeen, joten oli hyvin aikaa tutustua ensin muihin opiskelijoihin ESN:n eli Erasmus Student Networkin järjestämissä tapahtumissa, joita oli joka päivä ensimmäisellä viikolla, sekä paikallisiin muuten vaan ja kiertää kaupunkia. Krakova tammikuussa, Wavelin linna ja Veiksel-joki Varsinaista terveydenhuoltoa en tarvinnut itse, mutta käytin kerran hammaslääkäriä ja kosmetologia. Muutama kaveri oli saanut hyvää hoitoa muiltakin yksityisiltä lääkäreiltä nopeasti, ja vakuutus korvasi jälkikäteen heidän kulunsa. Krakovan keskustassa sijaitsee iso sairaala ja Krakovassa on todella paljon suomalaiselle halpoja yksityisiä lääkäreitä, varsinkin hammaslääkäreitä oli joka kadulla. Krakovassa alkoi siitepölykausi paljon aikaisemmin kuin Suomessa, mutta siitä ei minulle ehtiny aiheutua haittaa vielä helmikuussa. Krakovan hintataso oli karvan verran korkeampi kuin Katowicessä, mutta silti söin koko 5 kuukautta joka ikinen päivä ulkona ravintolassa, halvimmillaan muutaman euron aterioita ja kallein oli ehkä 15 euron gourmet Krakovan parhaaksi arvostellussa ravintolassa. Todella hyvä kuntosali kauppakeskuksen vieressä maksoi noin 30 euroa kuussa, johon kuului personal trainerilta muutama tunti. Opiskelijakortissa oleva siru toimi Krakovassa samalla joukkoliikennelippuna, ja lippu julkisiin puoleksi vuodeksi maksoi 40 euroa. Naapurini meni joka aamu taksilla kouluun ja maksoi noin euron siitä, mutta hän osasikin sujuvasti puolaa, joten taksikuskit eivät ottaneet tuplahintaa kuten kielitaidottomilta yleensä. Matkustin myös viereisissä maissa paljon, mutta vaihdon aikana käytin ehkä keskimäärin 800 euroa kuussa, joka vastaa maan keskipalkkaa. Opinnot Vaihto-opiskelijoiden opinnot alkoivat vasta pari viikkoa myöhemmin vaikka lukukausi puolalaisilla alkoi heti lokakuun alusta. Olin suorittanut Katowicessä jo 5 opintopistettä puolan kieltä, joten valitsin AGH Universitystä enää vain 15 opintopistettä. Alkuperäisestä Erasmus Learning Agreementistä onnistui vain yksi kurssi, sillä olin huomaamattani valinnut sinne sekaan
kevätlukukauden kursseja alunperin. Kävin Puolan kielen jatkokurssin, Intercultural Management -kurssin ja omaa materiaalitekniikan alaani edusti Materials News -kurssi. Kurssien suoritus on hieman erilaista kuin Suomessa. Kaikilla kursseilla oli pakollinen läsnäolo ja luennoilla oli myös osallistuttava keskusteluun, 20% arvosanasta määräytyi tämän mukaan. Kaikilla näillä kursseilla oli pidettävä myös esitelmä ja lukukauden lopuksi, helmikuussa, oli tentti. Puolan kielikurssilla oli myös välikoe joulukuussa. Kurssit alkoivat professorien luennoilla, mutta vähitellen, esitelmien luonnollisesti kasauduttua loppupäähän, luennot olivat yleensä puoliksi professorin pitämiä ja puolet ajasta kuunneltiin esitelmiä, joiden jälkeen keskusteltiin esitelmästä yleensä yhtä kauan kuin esitelmä oli kestänyt. Suomessa olin tottunut lyhyempiin esitelmiin; Puolassa esitelmä ja siitä seurannut keskustelu oli noin 45 minuuttia. Tykkäsin tästä tavasta, sillä keskustelulla pyrittiin siihen, että kaikki keskittyvät ja oppivat paremmin kuin kuuntelemalla pelkkää professorin luennointia 1,5 tuntia. Puolassa on myös oletus, että kun ilmoitetaan tenttipäivä, niin kaikki kurssilla olevat opiskelijat eivät kuitenkaan pääse tulemaan juuri silloin paikalle. Joten oli todella helppo sopia kurssin aikatauluttaminen jos olisi tarvinnut palata Suomeen esimerkiksi jo tammikuussa aloittamaan suomalaisia kursseja, ennen kuin Puolan lukukausi varsinaisesti loppuu helmikuun lopussa. Ulkomaalaiset ihmettelivät ja nauroivat kun kerroin Suomen järjestelmästä, jossa tenttiin ei pääse jos on unohtanut ilmoittautua. Intercultural Management -kurssilla pääsin aina loistamaan keskusteluissa, sillä olin ainoa pohjoismaiden edustaja, eikä saksalaisiakaan kurssilla ollut, joten olin ainoa ihminen tästä oudosta, varautuneesta, turhiin sääntöihin liikaa nojaavasta, feministisestä ja individualistisesta kulttuurista, jollaiselle muut kurssilla olleet, lähinnä Välimeren, Afrikan, Etelä-Amerikan, sekä Puolan asukkaat naureskelivat. Kurssin pääteemana käytiin läpi kulttuurillisia eroja ja niiden huomioon ottamisen tärkeyttä yritysmaailmassa. Kurssi antoi todella hyvää näkemystä miksi moni yritys on epäonnistunut yrittäessään laajentaa liiketoimintaansa uusiin maihin, ja miten kulttuurin erot tulee tietää ja niitä kunnioittaa. Materials News -kurssilla käytiin läpi uusimpia materiaalitekniikan innovaatioita, ja jokaisen tuli pitää esitelmä aiheesta, josta voi muille opettaa jotakin. Kurssi oli mielestäni erittäin opettavainen ja laaja-alainen. Puolan kielen jatkokurssilla oli lähinnä opiskelijoita, jotka olivat käyneet EILC puolan kielikurssin ennen vaihdon alkua, mutta myös muutama maisterivaiheen UNESCO-opiskelija Aasiasta ja Etelä-Amerikasta, jotka olivat oppineet puolaa jonkin verran aikaisemmin. Kurssista oli todella paljon hyötyä, sillä Puolassa ketkään muut kuin yliopisto-opiskelijat eivät osaa englantia. Muuta vaihdon aikana tapahtunutta ja vinkkejä vaihtoon lähteville
Vaihtoaikanani matkustin usein, lähes aina kun koulusta pääsi ja innostunutta porukkaa sai kasaan. Puolan kaupunkeja, joissa kävin, olivat Gdansk, Torun, Wroclaw, Lublin, Varsova, Glucholazy, myös kielikurssikaupunkiini Katowiceen palasin uudestaan monta kertaa sekä kävin vielä Zakopanessa ja sen ympärillä laskettelemassa moneen kertaan. Lähellä oleviin maihin pääsi yleensä noin 20 euron hintaan per suunta bussilla. Kävin Saksassa Berliinissä, Tsekissä Prahassa, Slovakiassa kaksi kertaa laskettelemassa ja kerran Bratislavassa, Itävallassa Wienissä, Unkarissa Budapestissä sekä Ukrainassa Kiovassa sopivasti juuri ennen uutta vuotta Euromaidan mellakoiden ollessa tauolla. Myös erittäin halpoja lentoja löytyi; esimerkiksi Katowicestä Milaniin olisi päässyt 10 eurolla, mutta aika ei riittänyt kaikkiin reissuihin. Keski-Euroopasta kannattaa ottaa kaikki irti, sillä Suomesta joutuu lentämään suht kalliilla joka paikkaan. Puolasta paluumatka Suomeen sujui Hupellus-bussilla (Zakopane- Tallinna), joka kustansi 50 euroa sisältäen laivamatkan Tallinna-Helsinki. Halvin tapa mennä Suomesta Puolaan on lentää Turusta Gdanskiin, lippu alle 20 euroa yleensä. Bussi Puolan läpi Gdanskista Krakovaan on noin 10 euroa. Kiovan mellakoitsija asuivat keskuskadulla teltoissa tiesulkujen ympäröimänä Muita suomalaisia Krakovassa tapasin ehkä viisi kappaletta muista kouluista, joten siellä pääsee todellakin tutustumaan paikalliseen kulttuurin ja ihmettelmään Suomeen palatessa, että miten sitä taas ymmärtää mitä ihmiset ympärillä puhuvat. Puolan kulttuuria kuvailisin jonkinlaiseksi välimuodoksi Välimeren ja Suomen kulttuurista. Asenne kaikkeen elämiseen on hitaampi ja rennompi kuin Suomessa, mutta ei sentään kuitenkaan pidetä siestaa kuten Espanjassa. Tavatessa nuoret antavat yhden poskisuudelma, vanhemmilla ihmisillä on ollut tapana antaa kolme. Puolan kulttuurista on mainittava muutama asia, jos sinne haluaa lähteä vaihtoon. Puolan väestö on erittäin yhdensorttista, 97% on puolalaisia ja loput 3% varmaankin Erasmusopiskelijoita. Koko kuuden kuukauden aikana Puolassa näin ehkä kuusi tummaihoista ihmistä,
ja he kertoivat, että olivat joutuneet keskellä päivää bussissa tappeluun puolalaisten kanssa. Puolan itsenäisyyspäivää vietettiin marraskuussa, ja opettajat kehottivat kaikkia Erasmusopiskelijoita pysymään sisällä tämän päivän ajan. Nationalistien mellakat ovat olleet pahempia edellisinä vuosina. Tänä vuonna en kuitenkaan kuullut, että Krakovassa olisi tapahtunut mitään suurempaa mellakointia. Puolassa on kuitenkin paljon nationalisteja, jotka tuntevat itsensä sorretuksi ja ovat vihaisia ulkomaalaisia kohtaan. Myöskään homojen oikeuksia ei maassa tunneta. Jalkapallo-otteluiden aikana kaupunki täyttyy mellakkapoliiseista ja puolalaiset poliisiautot vaikuttavat suomalaisten rinnalla todella järeiltä panssareineen. Puolassa poliisit saattavat tulla kyselemään papereita, varsinkin öisin. Minulta kysyttiin kerran, mitä teen Puolassa, paikallisen opiskelijakortin ja henkkareiden vilauttamamisen sekä osoitteen kertomisen jälkeen he jatkoivat matkaansa. Krakovan keskustassa sijaitsee erittäin kaunis vanhakaupunki, joka on jalankulkualuetta, ja koko kaupungin sydän, jossa sijaitsee satoja, jollei tuhansia ravintoloita ja kauppoja. Vanhan kaupungin keskellä on Euroopan suurin kauppatori, kooltaan 40 000 neliömetriä, missä näkee varmasti ihmisiä kellonajasta riippumatta. Puolassa on kiellettyä juoda alkoholia ulkona, paitsi paikoilla, joissa on lupa siihen, jollainen esimerkiksi AGH Universityn kampusalue sattuu olemaan. Kaupat, ravintolat ja yökerhot saavat kuitenkin olla auki 24 tuntia päivässä. Hintataso näissä on noin neljäsosa Suomesta, joten Suomeen palaaminen oli pieni shokki lompakolle. Myös punaisia päin kävelemisestä rapsahtaa heti samansuuruinen sakko kuin ulkona juomisesta, eli sata zlotya tai 25 euroa. Uuden vuoden aatto 2014 (puolaksi Sylwester 2013) Krakovan keskusaukiolla Kaikille naisille on myös kerrottava, että Puolan itäeurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu, että naiset eivät poistu kotoaan ilman korkokenkiä, oli sää millainen tahansa, ja yökerhoihin ei välttämättä myöskään astuta sisään ilman korkokenkiä. Puolassa voi siis tuntea helposti itsensä alipukeutuneeksi, kun paikalliset tälläytyvät ruokakauppaankin mennessä. Keskiviikkoisin sitten lohdutukseksi yleensä yökerhoissa oli kaikille naisille ilmainen sisäänpääsy ja ilmaiset juomat, mikä on Suomessa laitonta. Puolassa muuten mennään naimisiin 6 vuotta aiemmin kuin Suomessa eli keskimäärin 25 vuotiaana. Kirkkoja ja paavin kuvia näkee Puolassa jokaisella kadulla. Silti kukaan nuorista ei tuntunut olevan yhtään konservatiivinen, vain vanhempi väestö.
Puolalaisilla tuntuu olevan äärimmäiset ulkonäköpaineet, sillä lihavia ihmisiä ei käytännössä näe, paitsi turisteja. Eivätkä puolalaiset pahemmin syö ikinä mitään: aamupalaksi muroja, lounaaksi voileipä, illalliseksi keitto. Muuten puolalainen ruoka vastaa aika hyvin suomalaisia makuja: perunaa ja ruisleipää joka paikassa. Erona on, että aina syödään alkupalaksi maukasta keittoa, eikä tuoretta salaattia tunneta aterian lisukkeena. Puolan keskipalkka on noin 800 / kk, (Suomessa 3100 / kk) ja perus mäkkäriduunista puolalainen saa 7 zlotia tai 1,6 euroa tunnissa, joten puolalaisista suuri osa, noin 3 miljoonaa tai 8 % työskentelee ulkomailla. Suomalaisena pelkällä opintotuella, -lainalla ja vaihtostipendillä elää Puolassa vähintäänkin loisteliaasti. Usein hinnat, varsinkin ruoassa, ravintoloissa ja baareissa, olivat numeroina suoraan samat Puolassa zloteissa kuin Suomessa euroissa, valuutta vain neljä kertaa pienempi. Palvelut ja päivittäistavarat olivat kaikista halvimpia yleensä. Esimerkiksi halvin parturi, jossa kävin keskustan lähellä oli kolme euroa. Kauppakeskuksissa shoppailu ei ollut niin halpaa, ehkä 20% halvempaa kuin Suomessa, mutta aivan Krakovan rajan ulkopuolella sijaitsee outlet-kauppakeskus, josta halvimpia puolalaisia merkkivaatteita tai - kenkiä sai muutamalla eurolla. Elokuvissa tuli käytyä myös usein sillä liput olivat aina 3 euroa. Pohdintaa Koulun kurssit olivat todella opettavaisia ja erilainen opetusmetodi toimi hyvin. Olen erittäin tyytyväinen valitsemistani kursseista, sillä ne antoivat enemmän kun odotin. Yliopiston erasmuskurssit on suunniteltu todella hyvin ja joustavasti. Intercultural Management, bisnes- ja kulttuurikurssi oli varmasti opettavaisimpia kursseja, joita olen käynyt. Kurssilla oli ihmisiä jokaisesta maanosasta (paitsi eskimoita) ja se todella valmisti lähtemään työmatkoille ympäri maailmaa ja tietämään millaiseen kulttuuriin siellä tulee törmäämään, sekä professorin, että muiden opiskelijoiden kokemuksien kautta. Vaihdossa opin yllättävän paljon Suomen kulttuurista, ja kuinka sokeasti on elänyt, kun on katsonut maailmaa koko ajan suomalaisten linssien läpi. Täällä kaikki ihmiset saavat luottamusta elämäänsä säännöistä, ja menevät aivan sekaisin kun jokin suunnitelma tai aikataulu ei pidäkään paikkaansa. Puolassa ollaan ihmisläheisempiä, josta itse pidin paljon enemmän. Esimerkiksi koulussa kun ilmoitetaan tenttipäivä, on automaattinen oletus, että kaikki eivät pääse paikalle, joten tenttipäivästä keskustellaan kaikkien kanssa tai jopa pidetään useampi tentti. Byrokratia myöskin Puolassa oli täysin olematonta, opiskelija-alennuksia varten kaikki uskoivat kun vain sanoi että on opiskelija, ilman mitään kortteja. Jos pubissa ei myyty haluamaasi ruokaa pystyi sinne tilaamaan sitä viereisestä ravintolasta, mikä Suomessa on vähintäänkin laitonta. Henkilökohtaisesti aiemmin olin jännittänyt lähtöä ulkomaille lähtöä yksin, mutta tämän kokemuksen jälkeen tekisi vain mieli lähteä uudelleen melkeinpä minne tahansa kokemaan maailmaa. Vaihdossa kehityin ihmisenä todella nopeasti, kun oli pakko tavata koko ajan uusia
ihmisiä, eikä ollut mitään kavereiden turvaverkkoa mihin palata. Nautin mukavuusalueeni ulkopuolelle menemisestä enemmän nykyään. Aion varmasti lähteä takaisin kiertämään Itä- Eurooppaa vielä joskus, sillä Puola tuhosi monet ennakkoluuloni huonoista oloista ja ties mistä vastaavista odotuksistani. Puola tosin oli selkeästi kehittynein Itä-Euroopan maista.