VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN

VIIPURIN PITÄJÄLÄINEN Viipurin pitäjäseura ry:n lehti 1 / 2 012

SISÄLLYS Hyvä lukija! - varapuheenjohtajalta 3 Karjalan Liiton uusi puheenjohtaja 4 Vuoden 2011 karjalaiset kirjat 5 Vuoden karjalainen ruoka 6 Tunnetko vaakunamme? 7 Hallitus tutuksi 8 Kutsu kevätkokoukseen 11 Toimintakertomus vuodesta 2011 11 Joulumuistoja Lyykylästä 13 Viipurin maalaiskunta ja Vahviala 15 Monrepos kuvia kartanosta sekä kirjastosta 17 Perinteinen kotiseutumatka 20 Karjalaiset kesäjuhlat 2012 Lahdessa 22 Tutustumaan Hyrsylän mutkaan 24 Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton tapahtumia 25 Hallituksen yhteystiedot 2012 26 Toimitus vastaava päätoimittaja Marja-Leena Evinen toimitussihteeri Anne Uotinen taitto Jari Stirkkinen painosmäärä 300 kpl painopaikka Karkkilan Painopalvelu oy kannet 120 g offset-paperi sisus 80 g offset-paperi kannen kuva Vanhan Tuomiokirkon kellotorni. Kuva: Anne Uotinen 2011 Haluatko kirjoittaa omaan pitäjälehteemme? Toimi näin: Toimita teksti ja kuvia toimitussihteerinä toimivalle Anne Uotiselle joko - kirjeitse osoitteeseen Anne Uotinen, Aino Acktén tie 1 A 6, 00400 Helsinki - sähköpostitse osoitteeseen anne.uotinen@elisanet.fi Laita kuvien taakse tieto kuvienottajasta sekä kuvien palautusosoite. Laita myös kaikkeen muuhun palautettavaksi haluttavaan materiaaliin palautusosoite. Kirjoitukset ja muu aineisto vuoden 2012 toista lehteä varten tulee toimittaa 30.8.2012 mennessä. Kiitos kaikille tähän lehteen kirjoittaneille ja kuvia toimittaneille! Terveisin lehden toimitus. 2

Hyvä lukija! Kädessäsi on vuoden 2012 ensimmäinen Viipurin pitäjäläinen lehti. Se on samalla lehden seitsemännen vuosikerran ensimmäinen numero. Oma lehti oli ollut pitäjäläisten haaveissa jo jonkin aikaa kun vuonna 2006 ryhdytiin tuumasta toimeen. Lehti on tehty pääosin omin voimin, painatusta lukuun ottamatta. Alkuvuosina lehdentekotaitoja opeteltiin yrityksen ja erehdyksen kautta, nyt on jo helpottanut, varsinkin kun taittoa ryhtyi muutama vuosi sitten tekemään ammattilainen Jari Stirkkinen. Vuoden ensimmäinen lehti on musta-valkoinen, kansia lukuunottamatta. Syksyn lehti taas on kokonaan värillinen, näin pääsevät kesäjuhlien, kotiseutumatkan sekä elojuhlan kuvat paremmin esille. Lähes kaikki lehden numerot on luettavissa sähköisessä muodossa pitäjäseuran nettisivuilla osoitteessa www. viipurinpitaja.net. Teitä, hyvät pitäjäseuran jäsenet, on kiittäminen lehden olemassaolosta. Laatimanne muistelot ja kirjoitukset entisistä kotiseuduista, evakkomatkoista ja nyky-karjalaan tehdyistä retkistä sekä lähettämänne kuvat antavat lehdellä sen sisällön. Kirjoitukset ovat edelleen erittäin tervetulleita, niitä voi toimittaa Anne Uotiselle lehden sivulla 2 olevaan osoitteeseen. Pitäjäseuran perinteinen kotiseutumatka tehdään tänäkin vuonna Juhannuksen jälkeisellä viikolla 26. 28.6.2012 puheenjohtaja Timo Lindroosin ammattitaitoisella opastuksella. Matkaohjelman, hinnat ja ilmoittautumisohjeet löydät lehden sivulta 20. Pitäjäseurassa on viriämässä uusikin perinne, vierailut kotimaan karjalaisiin kohteisiin. Viime vuonna kävimme joukolla tutustumassa Johannes ja Kyllikki Virolaisen Vironperään, tämän vuoden elokuussa on kohteena Aira Samulinin Hyrsylän mutka. Tästäkin retkestä löytyy tarkempaa tietoa toisaalta tästä lehdestä. Huomaa, että sitovat ilmoittautumiset pyydetään jo 30.6. mennessä. Pitäjäseuran hallitus sai vuoden alusta yhden uuden jäsenen ja samalla järjesteltiin hallituksen sisäisiä tehtäviä uudelleen. Päivi Putkonen-Hegazi otti ystävällisesti vastaan sihteerin pestin, joten Anne Uotinen pääsee keskittymään lehden toimitussihteerin tehtäviin. Heimo Kempiltä, rutinoituneelta Kannaksen ja maailmanmatkaajalta, odotamme innolla ehdotuksia uusiksi matkakohteiksi. Virallinen Ystävänpäivä oli helmikuussa. Ystäviä voi kernaasti muistaa ja ystävänpäivää viettää vaikka koko vuoden. Näihin vertauksiin hyvästä ystävästä voimme varmasti kaikki yhtyä. Hyvä ystävä on kuin aspiriini - se auttaa Hyvä ystävä on kuin nastarengas - se ei petä Hyvä ystävä on kuin sadekuuro - se virkistää Hyvä ystävä on kuin kesä - se on aina odotettu Hyvä ystävä on kuin koti - siitä ei voi koskaan luopua Hyvää kevättä ja aurinkoista kesää toivottaen Marja-Leena Evinen varapuheenjohtaja 3

Karjalan Liiton uusi puheenjohtaja Missä ovat juuresi Karjalassa? Isäni suku on Talista ja äitini Viipurista ja Säiniöltä. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Omaa taustaani, sukuperintöä, toimintatapoja ja vahvaa kulttuuria. Minkälaisena näet pitäjäseurojen tulevaisuuden Karjalan liiton toiminnassa? Pitäjäseuroilla on edelleen paikkansa, mutta meidän on elettävä ajan mukana. Nyt olisi löydettävä uusia keinoja oman pitäjän kulttuurin siirtämiseksi elävänä ja elinvoimaisena tuleville sukupolville. Marjo vanhempiensa kanssa Elojuhlassa 2007. Kuva: Anne Uotinen. Karjalan Liiton liittokokouksessa viime vuoden toukokuussa valittiin liitolle järjestyksessä kahdeksas puheenjohtaja. Uusi heimopäällikkömme Marjo Matikainen-Kallström on Liiton historian ensimmäinen nainen hallituksen puheenjohtajana. Marjo on myös järjestyksessä toinen Viipurin maalaiskunta-juurinen puheenjohtaja. Edellinen oli tietysti vuosina 1985 1990 liittoa luotsannut valtioneuvos Johannes Virolainen. Saamme olla ylpeitä pätevistä maalaiskuntalaisistamme. Lehden toimitus pyysi Marjoa vastaamaan liki samanlaiseen kysymyslistaan kuin hallituksenkin jäsenet toisaalla lehdessämme. Tässä Marjon vastaukset ja terveiset. Kuka olet? Olen kansanedustaja, DI, emba, karjalaistytön ja karjalaispojan tytär. Milloin ja missä olet syntynyt? Lohjalla helmikuussa (3.2.) 1965 Missä asut? Espoossa Keitä kuuluu perheeseesi? Mieheni Arne ja lapset Mirva, Roni ja Risto. Mitä teet työksesi? Tällä hetkellä toimin kansanedustajana. Kuinka pitkään uskot karjalaisen perinteen säilyvän elävänä vai joutaisiko se jo museoon? Miten karjalaisuus voisi joutaa museoon, kun meitä karjalaisia ja karjalaisuudesta kiinnostuneita toimii ahkerasti koko maassa, joka puolella Suomea. Karjalaiset perinteet ovat myös sulautuneet osaksi valtaväestönkin jokapäiväistä elämää, toki omaleimaisuutensa säilyttäen. Karjalaisuus on edelleen vahva, uusiutuva voimavara, ei lainkaan museokamaa. Uskon vakaasti, että olemme valmiit myös tulevaisuudessa säilyttämään karjalaiset perinteet. Mitä uutta kaipaat Viipurin pitäjäseuran toimintaan? Entäpä Karjalan liittoon? Vastaus on oikeastaan jo tuolla aikaisemmassa vastauksessa. Mikä on lempiruokasi viipurinviisiin? Entä musiikkikappaleesi tai toivelaulusi? Karjalainen lempiruokani on uunissa pitkään haudutettu juurespata ja tietysti aidot, kotona leivotut (tai Airan tekemät) karjalanpiirakat. Musiikin puolella Karjalaisten laulu sykähdyttää aina! Olet ollut perheinesi useasti mukana pitäjäseuran kotiseutumatkoilla Viipurin maalaiskunnassa. Kerro hauskin muistosi näiltä kesämatkoilta! Hauskaa on aina ollut, me karjalaiset osaamme sen taidon! Luulen myös että lapsetkin ovat pitäneet, koska he aina haluavat uudelleen mukaan kilpaillen siitä kenen vuoro kulloinkin on. Mitä muuta harrastat kuin karjalaistoimintaa? Liikuntaa, metsästystä ja savitöiden tekoa. 4

Vuoden 2011 karjalaiset kirjat Vuoden karjalainen kirja on Antti Palomäen Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen ja Vuoden karjalainen pitäjä- ja kyläkirja on Seppo Pirhosen toimittama Paluu muistojen Muurilaan. Voittajien valitsijoina olivat Karjalan Liiton 2. varapuheenjohtaja Eevaliisa Kurki ja liittovaltuuston puheenjohtaja, ministeri Matti Puhakka. Vuoden karjalainen kirja: Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen FT Antti Palomäki: Siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestäminen kaupungeissa 1940 1960 ja sen käänteentekevä vaikutus asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakenteeseen. Karjalan Liiton 2. varapuheenjohtaja Eevaliisa Kurki on valinnut Vuoden karjalaiseksi kirjaksi Antti Palomäen Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen. Teos on Palomäen väitöskirja, joka ilmestyi keväällä 2011. Kirja on merkittävä uusi tutkimus siirtokarjalaisten vaikutuksesta Suomen asunto-politiikkaan ja kaupunkirakenteeseen. Mielenkiinto karjalaisuuteen ja karjalaisväestön sijoittumisen ja karjalaisen kulttuurin asemaan Suomessa on ollut lähivuosina merkittävää. Tiedotusvälineissä on kerrottu karjalaisten evakkotiestä ja esitetty TV-dokumentteja viime aikoina. Antti Palomäen laajaan lähdeaineistoon pohjautuva tutkimus osoittaa, että siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestämisellä oli käänteentekevä vaikutus suomalaiseen asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen. Suomeen ja luoda heille tarvittavat elinolosuhteet jatkaa elämäänsä uusilla kotiseuduilla. Siirtoväkiongelman ohella painetta asutustoimintaan oli luotu jo sota-aikana antamalla rintamamiehille lupauksia maan ja asunnon saannista. Suomen olikin sodan jälkeen löydettävä ratkaisu lähes voittamattomalta tuntuneeseen asutus- ja asuntopoliittiseen ongelmaan. Tämä ratkaisu on edelleen nähtävissä tässä tutkimuksissa mukana olleissa kaupungeissa ja muuallakin Suomessa, esimerkiksi omassa kotikaupungissani on kokonainen kaupunginosa edelleen tunnistettavissa sodan jälkeisen asutustoiminnan tunnusmerkkinä. Antti Palomäen tutkimus antaa uusia näkökulmia ja vastauksia siihen, miten tämä suuri yhteiskunnallinen ongelma ratkaistiin. Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen on ensimmäinen tieteellinen kokonaisesitys, jossa selvitetään siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestämistä kaupungeissa. Kirjan teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa. Sisältö on mielenkiintoista, uutta tutkittua tietoa ja mukana on kuvamateriaalia, jota ei ole aiemmin ollut esillä. Samalla tutkimuksessa pureudutaan aiemmin vähälle huomiolle jääneen kaupunkilaissiirtoväen vaiheisiin sodan jälkeisessä Suomessa. Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen oli sotakorvausten ohella Suomen sodan jälkeisen talous- ja sosiaalihistorian tärkein tehtävä. Karjalan menettäminen Neuvostoliitolle merkitsi sitä, että liki puoli miljoonaa karjalaista oli vailla asuntoa ja maata. Maailmanlaajuisestikin merkittävä saavutus oli asuttaa tämä puolimiljoonainen karjalaisväestö kanta- 5

Vuoden karjalainen pitäjä- ja kyläkirja: Paluu muistojen Muurilaan (toim. Seppo Pirhonen) Karjalan Liiton liittovaltuuston puheenjohtaja, ministeri Matti Puhakka on valinnut Vuoden karjalaiseksi pitäjä- ja kyläkirjaksi Seppo Pirhosen toimittaman Paluu muistojen Muurilaan -teoksen. Muurilan kylä sijaitsee Kuolemajärven pitäjässä Kannaksella. Paluu muistojen Muurilaan Seppo Pirhosen toimittamana on kiistatta tämän vuoden Pitäjäja kyläkirjojen parhaimmistoa. Kuten Pirhonen kirjan jälkisanoissa toteaa: Olet nyt tutustunut Muurilan kylän vaiheisiin kivikaudesta nykypäivään. Kirja on kirjoitettu vahvalla ja asiansa tuntevan otteella. Kirja antaa lukijalleen tietoa historiasta, alueen geopoliittisesta merkityksestä, alueen luonnosta aina alueen geologia huomioiden. Kirjan kuvaus alueen väestöstä ja sen oloista on tieteellisen tarkkaa, kuvaten hyvin kylän elinkeinoja ja elämisen edellytyksiä. Samoin kirja käsittelee kansakuntamme traumaattista, kuten kirjassa sanotaan vapaus-, kansalaissotaa aina punakapinaan saakka, joskin varsin yksipuolisesti asiaa tarkastellen. Kirja antaa hyvän kuvauksen alueen kauneudesta ja sen asuttamisesta aina rakennusarkkitehtuuria myöten, myös kuvaus talvi- ja jatkosodasta sekä sotaan osallistumisesta tappioineen on vakuuttavasti kuvattu. Evakkoon joutuminen, kotiseudun menettäminen ja tämän päivän Muurilan kuvaus antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida tosiasioiden valossa kansakuntamme kohtaloita yhden kylän kuvauksen kautta. Vuoden karjalainen ruoka ja leivonnainen 2012: Sienilihapyörykät ja sienipiirakka Karjalan Liiton naistoimikunta on valinnut vuoden ruoaksi ja leivonnaiseksi sienilihapyörykät ja sienipiirakan. Karjalaiset ovat käyttäneet sieniä ruoanvalmistuksessa kautta aikojen. Karjalan Liiton naistoimikunnan puheenjohtaja Aira Viitaniemen mukaan perinteisiä sieniruokareseptejä voi muokata nykypäivään sopiviksi. Sekä pyörykät että piirakka voidaan helposti valmistaa uunissa isollekin vierasjoukolle. Lähde: Saija Pelvas, tiedottaja, kulttuurituottaja, Karjalan Liitto ry Sienilihapyörykät 400 g jauhelihaa 1½ dl vettä tai kermaa 1 dl korppujauhoja 1 muna 1 sipuli kuutioina mustapippuria 2½ dl suolasienikuutioita Paistamiseen rasvaa 6

Ryöppää suolasienet ja kuutioi ne. Freesaa sipuli- ja sienikuutiot pannulla. Sekoita normaalisti jauhelihataikina ja lisää sieni-sipuliseos. Paista pyörykät pannulla tai uunissa. Taikanasta voi tehdä myös murekkeen tai pihvit. Sienipiirakka Pohjataikina: 100 g voita 2½ dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta ½ dl kermamaitoa Täyte: 5 dl suolasienikuutioita 1 dl sipulikuutioita ½ dl purjorenkaita 3 dl kermaa 3 kpl kananmunia suolaa mustapippurirouhetta 150 g juustoraastetta Sekoita taikinan kaikki ainekset keskenään ja taputtele vuokaan leivinpaperin päälle. Ryöppää suolasienet ja paloittele kuutioiksi. Freesaa sieni- ja sipulikuutiot paistinpannulla. Laita ne ja purjorenkaat taikinan päälle tasaisesti. Levitä juustoraaste sienien päälle ja viimeiseksi kerma-munaseos. Paista uunissa n. 175 asteessa 35 minuuttia. Lähde: Karjalan Liiton internet-sivut helmikuu 2012 Tunnetko vaakunamme? Lehden kannessa oleva vaakuna lienee monelle tuttu. Vaakunan on suunnitellut intendentti Juha Lankinen ja se otettiin käyttöön vuonna 1998, kun seura täytti 50 vuotta. Vaakunan oikeat värit voit tarkistaa tämän lehden kannesta. Jukka Suvisaari arvioi vaakunaa seuraavasti Karjalan kunnaat julkaisussa keväällä 2005. Viipurin maalaiskunta on viipurilaisten viljavyöhyke. Perinteellinen viipurinrinkeli tehtiin tietysti maalaiskunnasta tuotetuista jauhoista, ja se on erinomainen heraldinen kuvia siinäkin mielessä, ettei sitä ole helppo mihinkään muuhun asiaan sekoittaa. Vaakuna tulisi ilman noita viljantähkiäkin toimeen, mutta ehkä pelkkä viipurinrinkeli kilvellä näyttäisi liikaa leipuriliikkeen kyltiltä, joten tähkät korjaavat sen asian. Tämä on kyllä puolileikillinen lisähuomautus, sillä yleisesti ottaen Viipurin maalaiskunnan vaakuna on erinomaisen selvä, osuva ja kaunis. 7

Hallitus tutuksi eli kuka on kukin pitäjäseuran hallituksessa Jatkamme viime lehdessä aloitettua hallituksen jäsenten esittelyä. Vuorossa hallituksen jäsenistä ovat tällä kertaa uusi sihterimme Päivi Putkonen-Hegazi, taloudenhoitajamme Päivi Salo sekä Riitta Stirkkinen. Päivi Putkonen-Hegazi Kuka olet? Päivi Putkonen-Hegazi Milloin ja missä olet syntynyt? Olen syntynyt Vihdissä 30.11.1963 Missä asut? Parin mutkan jälkeen päädyin takaisin kotiin Vihtijärven kylään, Vihtiin. Ympyrä on sulkeutunut. Keitä kuuluu perheeseesi? Pikku perheeseeni kuulu mieheni Magdy ja tyttäremme Matilda Mitä teet työksesi? Olen siistissä sisätyössä Vihdin seurakunnassa sekä osa-aikainen maanviljelijä Vihtijärvellä Missä ovat juuresi Karjalassa? Isäni puolelta juureni ovat Pihkalan kylässä, Viipurin maalaiskunnassa. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Karjalaisuus merkitsee minulle omaa heimoa, ilon täyttämää myönteisyyttä, avoimuutta, yhteyteen asettuvaa läheisyyttä, välittömyyttä ja leikkisyyttä. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä? Karjalan pitäminen mielissä ja muisteissa. Kotiseutumatkailu matkat ovat antoisia, valaisevia sekä luovat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Olen myös ollut vain hauskoilla reissuilla J Mitä muuta harrastat? Maatalous, musiikki ja liikunta ovat tosi tärkeitä elementtejä elämässäni. Myös erilaiset järjestötehtävät pitävät mielen virkeänä. Matkustamme myös mielellämme. 8

Päivi Salo os. Narinen Kuka olet? Päivi Salo o.s. Narinen Milloin ja missä olet syntynyt? Klaukkalassa Floran päivänä toukokuussa. Missä asut? Klaukkalassa olen asunut koko elämäni. Keitä kuuluu perheeseesi? Esikoiseni Krista, joka valmistunee kauppatieteiden maisteriksi vielä kuluvan vuoden aikana sekä hänen avopuolisonsa Kristo. Toinen tyttäreni Karita, hän valmistelee diplomityötään bioadaptiivisessa tekniikassa Aaltoyliopistossa (ent. TKK) sekä Karitan poikaystävä Ukko. Kuopukseni Karri vapautui juuri siviiliin palveltuaan rakasta isänmaatamme Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Ja tietysti pitkäkarvainen kääpiömäyräkoiramme Luppa. Mitä teet työksesi? Minulla on oma tilitoimisto Klaukkalassa, jossa työskentelen. Missä ovat juuresi Karjalassa? Isäni Jouko Narinen on Kilpeenjoelta, samoin isänisäni Sakeus Narinen, isänisän äitini Anna Narinen (o.s. Toikka) on kotoisin Säiniöltä. Isänäitini Helmi Narinen (o.s. Huovila) on kotoisin Teikarsaaresta. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Karjalaisuus merkitsee minulle juuriani, vaikka Karjalassa en ole koskaan asunutkaan. Kun ensimmäisen kerran pääsimme käymään Kilpeenjoella, tuntui kuin olisin palannut kotiini. Kaikki tuntui hyvin tutulta mm. Kiesinsilta, Runolampi, joen töyräällä sijaitseva kaupparakennus ja Kampuranmäki. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä? Haluaisin enemmän nuoria mukaan toimintaan. Ja yleensä menetetyn Karjalan pitämistä ihmisten muistissa ja yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämistä, joka yhdistää meitä evakkojen perillisiä. Mitä muuta harrastat? Olen Klaukkalan Yrittäjät ry:n hallituksen jäsen, LC Klaukkala Leat ry:n past chaterpresidentti. Olen myös mukana Klaukkalan Kyläkirja toimikunnassa sekä Nurmijärven Yrittäjänaiset ry:n hallituksen jäsen. Lisäksi harrastan matkustamista, mökkeilyä ja liikuntaa. 9

Riitta Stirkkinen Kuka olet? Riitta Stirkkinen Milloin ja missä olet syntynyt? Reilu 50 vuotta sitten Vehkalahdella, nykyisessä Haminassa. Missä asut? Etelä-Haagassa Helsingissä. Keitä kuuluu perheeseesi? Asun yksin, omaa perhettä minulla ei ole. Mitä teet työksesi? Elintarvikealaan ja ruokaan liittyvää tiedotusta, päätoimialana on liha ja liha-ala. Mitä asioita haluat edistää Pitäjäseuran hallituksen jäsenenä? Upeaa olisi, että ymmärtäisimme oman kielemme, karjalan murteen arvon. Kieli ei kulu käyttämällä., vaan säilyy ja kehittyy, kun sitä puhutaan. Tärkeää olisi myös saada seuran toimintaan lisää näkyvyyttä ja viedä toimintaa enemmän osaksi arkea. Mitä muuta harrastat? Yritän pitää itseni kunnossa liikkumalla monipuolisesti. Kävelen, jumppaan, patikoin ja pyöräilen. Minulla on ollut onni päästä mukavaan porukkaan, jonka kanssa olen kolunnut Euroopan vuoristoja ja Lapin maisemia reppu selässä jo kymmenen vuoden ajan. Missä ovat juuresi Karjalassa? Isäni Ossin sukujuuret ovat syvällä Lihaniemessä ja Uuraassa. Hilkka-äiti on kotoisin Säkkijärven Kallolan kylästä. Mitä karjalaisuus sinulle merkitsee? Totta puhuakseni, en ole asiaa kovin paljon pohtinut enkä analysoinut, sillä se on tavallaan ollut itsestään selvää. Mutta minulle karjalaisuus on ainakin itsensä ymmärtämistä ja asemoimista yhteiskuntaan. Vahvuutta ja realismia. Äitini tapasikin usein sanoa, että sinusta on tullut samanlainen voimakas tahtonainen kun isäsi isoäiti Karoliina. Häntä kuvattiin tarmokkaaksi liikenaiseksi, joka toimi laivanmuonittajana Uuraassa viemällä soutuveneellä ruokaa ja elintarvikkeita laivoihin. 10

KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN Viipurin pitäjäseuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään lauantaina 14.4. klo 13.00 Helsingin Karjalatalon Wiipuri-salissa (Käpylänkuja 1, 3.krs, 00610 Helsinki). Kokouksessa käsitellään tilinpäätös ja toimintakertomus vuodesta 2011, päätetään vastuuvapaudesta hallitukselle sekä kutsutaan pitäjäseuralle uusia kunniajäseniä. Kokouksen jälkeen Heikki Reijonen esitelmöi aiheesta Evakuointi Talvisodassa. Kahvitarjoilu alkaa klo 12.00. Tervetuloa! Toimintakertomus vuodesta 2011 Jäsenet Pitäjäseuran kunniapuheenjohtaja oli Eero Kunttu ja kunniajäseniä Olavi A. Mannonen, Jouko Narinen, Inkeri Porkka ja Kalevi Sassi. Jäsenmäärä oli vuoden lopussa 276, josta em. kunniahenkilöitä oli 4, ainaisjäseniä 78 ja vuosijäseniä 194. Vuosijäsenistä 184 maksoi jäsenmaksunsa, joka oli varsinaisilta jäseniltä 18 euroa + Karjalan Liiton osuus 10 euroa. Liitolle maksettiin jäsenmaksua 240 jäsenestä, yhteensä 2400 euroa. Vuonna 2011 kuoli 10 jäsentämme: Jouko Hiitola (Säiniö), Tyyne Hilden (Yläsommee), Jouko Juvonen (Porlampi), Seija Kanninen (Kilpeenjoki), Irja Lönnqvist, Hilja Näppi (Säiniö), Inkeri Porkka (Nuoraa), Pentti Putkonen, Thelma Rekonen (Tali), Salme Salo (Säiniö). Seurasta erosi vuoden aikana 11 jäsentä. Uusia jäseniä saatiin 15: Seija Ahomäki (Hapenensaari), Juha Erkama (Viipuri), Ulla Gahmberg (äiti Tienhaarasta), Marja-Liisa Halttunen, Kaija Heiskanen (Alasommee), Maria Heiskanen (Alasommee), Simo Karlsson (Kilpeenjoki), Heimo Kemppi (Sydänmaa), Oili Kokkonen, Armi Marklund (Säiniö), Terttu Irene Marklund (Säiniö), Heikki Reijonen (Rauhala), Osmo Salonen (mummo Kaipolasta), Siviä Teittinen (Räisälä), Markku Virolainen (Yläsommee). Uusien jäsenten keski-ikä on 65 vuotta ja koko jäsenistön noin 70 vuotta. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat Hallitus piti vuoden aikana yhdeksän kokousta: Timo Lindroos, puheenjohtaja (9/9), Marja-Leena Evinen (5/9), Aulis Juvonen, jäsensihteeri (9/9), Mauno Kemppi (3/9), Eero Kunttu (3/3), Kaarina Manni, pääemäntä (7/9), Raimo Matikainen, varapuheenjohtaja (8/9), Liisa Munsterhjelm, tiedottaja (7/9), Päivi Putkonen-Hegazi (2/6), Päivi Salo, taloudenhoitaja (8/9), Riitta Stirkkinen (7/9) ja Anne Uotinen, sihteeri (8/9). Tilintarkastajina ovat toimineet Laura Virolainen ja Kaija Kukkaro, varalla Pentti Hämäläinen ja Kaija Keiriö. Kevät- ja syyskokoukset Kevätkokous pidettiin lauantaina 2.4. Karjalatalon Galleria-salissa. Osallistujia oli 24 ja puhetta johti kunniapuheenjohtaja Eero Kunttu. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös vuodesta 2010 sekä myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle. Kesken kauden eronneen Eero Kuntun tilalle valittiin Päivi Putkonen-Hegazi Vihdistä. Kokousasioiden jälkeen VTM Outi Lindroos kertoi ratsastusharrastuksestaan. Lisäksi mainostettiin kotiseutumatkaa ja valokuvakilpailua. Syyskokous järjestettiin lauantaina 15.10. Karjalatalon Wiipuri-salissa. Osallistujia oli 18 ja puhetta johti kunniapuheenjohtaja Eero Kunttu. Tarjoilusta vastasi Kaarina Manni sisarineen. Pitäjäseuran jäsenmaksuksi vuodeksi 2012 päätettiin 28 euroa, josta pitäjäseuran osuus on 18 euroa ja Karjalan Liiton osuus 10 euroa. Hallituksen puheenjohtajaksi vuodeksi 2012 valittiin Timo Lindroos ja varapuheenjohtajaksi Marja-Leena Evinen. Erovuorossa olleista hallituksen jäsenistä valittiin 11

uudelleen Kaarina Manni ja Anne Uotinen. Uutena hallitukseen valittiin Heimo Kemppi. Varapuheenjohtajaksi siirtyneen Marja-Leena Evisen tilalle valittiin Raimo Matikainen. Toiminnantarkastajiksi vuodeksi 2012 valittiin Kaija Keiriö ja Kaija Kukkaro sekä varatoiminnantarkastajiksi Pentti Hämäläinen ja Sirkka Kemppi. Kokouksen jälkeen professori Esko Mälkki esitelmöi Vahvialan perustamisesta ja Viipurin maalaiskuntaan vaikuttaneista kuntaliitoksista. Vuoden virvottava Pitäjäseura jatkoi vuonna 2010 aloittamaansa vuoden virvottavan valitsemista. Vuoden 2011 virvottavaksi valittiin Yläsommeelta kotoisin oleva, pitäjäseuran pitkäaikainen tilintarkastaja Laura Virolainen. Hänet virvottiin matkaesteiden vuoksi vasta toukokuun 5. päivänä. Karjalaiset kesäjuhlat Karjalaiset Kesäjuhlat vietettiin Turussa 17. 19.6. Sunnuntain Juhlakulkueessa seuran lippua kantoi Timo Lindroos. Airuina toimivat Liisa Munsterhjelm ja Aila Lindroos. Pitäjäseuran myyntipöydästä huolehti Aulis Juvonen. Viipurin pitäjää esittelevä upouusi infotaulu oli ensimmäistä kertaa esillä kesäjuhlien Karjalaisella torilla. Kotiseutumatka Timo LIndroos johdatteli pitäjäseuran kesämatkalle 27. 29.6. Osallistujia oli 49. Majoituspaikka oli hotelli Karjala. Matkan teemana oli Saimaan kanava. Oppaana läntisissä kylissä toimi Pekka Turtia ja kanavan alueella Juha Erkama. Kanavan lisäksi tutustuttiin mm. Sorvalin muistolehtoon ja Monrepos n puistoon, joita esitteli Pro Monrepos ry:n puheenjohtaja Satu Stirkkinen. Elojuhla Elojuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan elokuun viimeisenä sunnuntaina 30.8. Helsingin Karjalatalon juhlasalissa. Juhlaesitelmän piti rovasti Leena Repo aiheenaan Sorvalin hautausmaahanke ja muistolehto. Juhlaesitelmän lisäksi kuraattori Mikko Eronen esitteli Wiipurilaista osakuntaa ja FM Laura Saloniemi Seniores Wiburgenses yhteisöä. Esitelmän ja esittelyjen lisäksi nautittiin Lohjan musiikkiopiston opiskelijoiden musiikkiesityksistä. Pitäjäseuran emäntä Kaarina Manni sisarineen loihti maittavan piirakka- ja kahvitarjoilun juhlan väliajalle. Yhteislaulut johti Teuvo Kuparinen. Juhla päättyi Karjalaisten lauluun ja arpajaisiin. Juhlan juonsi varapuheenjohtaja Raimo Matikainen ja siihen osallistui runsaat 60 pitäjäseuran jäsentä. Vierailu Vironperälle Lauantaina 3.9. yhteensä 27 pitäjäseuran jäsentä teki tutustumisretken valtioneuvos Johannes Virolaisen ja rouva Kyllikki Virolaisen entiseen kotiin, nykyiseen kotimuseoon Lohjan Vironperälle. Vierailun jälkeen vietiin kukkatervehdys heidän haudalleen Pyhän Laurin kirkon kupeeseen. Puurojuhla Puurojuhlaa vietettiin sunnuntaina 27.11. Karjalatalon Wiipuri-salissa kotiseutuneuvos Aira Viitaniemen puuro- ja torttukahvi-tarjoilusta nauttien sekä joululauluja yhdessä laulaen. Tilaisuuden aloitti puheenjohtajan tervehdys. Ohjelmassa kuultiin 100 vuotiaan lyykyläläisen Aleksanteri Jääskeläisen muisteloita koti-karjalaista. Tilaisuudessa vieraili Joulupukki. Yhteislaulujen lisäksi musiikkia esittivät hanuristi Katariina Kekki ja viulisti Aava Kautto. Tilaisuudessa julkaistiin myös seuramme järjestyksessä kolmas seinäkalenteri, jonka kuvat on koottu kesän 2011 kotiseutumatkan valokuvista. Arpajaiset täydensivät ohjelmaa. Osallistujia oli 57. Tiedotustoiminta Viipurin Pitäjäläinen ilmestyi kahtena numerona. Lehti on vastannut hyvin tarkoitustaan jäsenten ja pitäjäseuran välisessä yhteydenpidossa. Pitäjäseuran internet-sivut siirrettiin loppuvuodesta uuden palveluntuottajan palvelimelle. Sivuston osoite, www.viipurinpitaja.net, säilyi ennallaan. Osallistumisia ja edustuksia Pitäjäseura on ollut jäsenenä Karjalan Liitossa, Karjalaisten pitäjäyhdistysten liitossa, Pro Monrepos ssa, Wiipurin arkistoyhdistyksessä ja Viipuri-keskuksessa. Pitäjäseura päätti liittyä Karjalaisen Nuorisoliiton kannatusjäseneksi. Kunniapuheenjohtaja Eero Kunttu on ollut Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen sekä edustanut pitäjäseuraa Pro Monrepos n ja Viipuri-keskuksen hallituksissa. Puheenjohtaja Timo Lindroos on puolestaan edustanut pitäjäseuraa Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton hallituksessa toimien samalla liiton varapuheenjohtajana. 12

Joulumuistoja Lyykylästä Pitäjäseuran Puurojuhlaa vietettiin sunnuntaina 27.11. Karjalatalon Wiipuri-salissa jouluisissa merkeissä. Kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi oli kattanut maittavan puuro- ja torttukahvitarjoilun. Aiempien vuosien tapaan tarjoilut oli varattu 50 hengelle, mutta tilaisuudesta tuli nauttimaan ennätykselliset, lähes 60 henkeä. Ohjelmassa oli myös joulumuisteloita, tonttutarinoita ja musiikkia. Aleksanteri Jääskeläinen mitään erillisiä pidikkeitä tai kynttilänjalkoja ollut. Karamellit oli kääritty valkoiseen paperiin ja koristeiden päissä oli hapsuja. Ne ripustettiin langalla oksiin kiinni. Kotiseutuneuvos Aira Viitaniemen keittämä joulupuuro syötiin viimeiseen lusikalliseen saakka. Yleisöä Kuinka joulua vietettiin 1910-luvun loppupuolella Lyykylän kylässä, siitä kertoi seuramme vanhin jäsen, 100-vuotias Aleksanteri Jääskeläinen. Häntä haastatteli Viipurin Pitäjäseuran puheenjohtaja Timo Lindroos. - Ihan mukaviahan ne joulut olivat, mutta ei se muuten mitään niin kovin ihmeellistä ollut, muisteli Aleksanteri Jääskeläinen. Kyllä meillä joulukuusi oli ja siinä kynttilöitä. Vähän oli koristeita ja ne oli tehty karamelleista. Kynttilät sidottiin narulla kiinni oksiin, sillä ei silloin Aattona saunottiin ja syötiin vähän parempaa Joulusauna kuului Jääskeläisen perheen aaton tapoihin. - Saunan jälkeen syötiin vähän parempaa kuin muulloin. Ei se ruoka silti mitään kovin kummoista ollut, vähän vaan erilaista kuin arkena. Pullaa kuitenkin tehtiin aina jouluksi. Mutta joulupukkia meillä ei kyllä käynyt, Aleksanteri Jääskeläinen muisteli. Saatiinko kuitenkin lahjoja, se jäi Jääskeläiseltä varmistamatta. Kirkkokahvit Tilly-tädin luona Joulupäivän aamuna käytiin aina kirkossa. Kirkonmenot alkoivat jo klo 6, joten kirkkoon lähdettiin hyvissä ajoin. Kulkupelinä oli hevonen ja reki. Joulukirkkoon Jääskeläinen muistelee päässeensä ensimmäisen kerran 6-7 -vuovuotiaana. Aamut olivat kylmiä ja pakkasta oli aina yli 20 astetta. Reessä olijat torjuivat kylmyyttä paksuilla vällyillä ja peitteillä. Hevonenkin peiteltiin huolella loimilla ja vällyillä, että se jaksoi viedä kirkkokansan takaisin kotiin kirkonmenojen jälkeen. - Joskus joulukirkon jälkeen käytiin kahvilla Tillytädin luona, mutta muuten joulupäivä vietettiin kaikessa rauhassa kotona oman väen kesken. Onko Tapani kotona? Tapaninpäivänä sai jo kyläillä ja silloin otettiin ilo irti. Nuoret kävivät naapureissa kysele- 13

mässä onko Tapani kotona, Aleksanteri Jääskeläinen kertoi. Toinen tärkeä Tapaninpäivän hupi oli hevosajelu. - Silloin ajeltiin hevosilla aisakellot helkkyen maamiesseuran talolle ja pidettiin kyläläisten välisiä kilpa-ajoja. Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, vaikka meno saattoi joskus äityä melko hurjaksikin. Nykyjoulut Aleksanteri Jääskeläinen viettää Hyvinkäällä. Joulun vietto on muuttunut paljon Jääskeläisen lapsuuden jouluista. Saunassa kuitenkin käydään ja syödään herkkuja. Kaupallisuus on vienyt joulun arvon, mutta muuten männöö ihan mukavasti, Jääskeläinen lopetti mukavat muistelonsa. Tonttutarinoita ja musiikkia Aleksanteri Jääskeläisen jälkeen juhlaan tulla tupsahti toinen iäkkäämpi herrasmies Joulupukki. Hän tarinoi erilaisista tontuista. Listalla olivat ainakin Metsätonttu, Särkkätonttu, Puutarhatonttu, Tallitonttu, Kotitonttu ja Siperian tonttu. Lienee Pukki halunnut vetää hieman kotiin päin kun hän totesi kuulijoille, että Onnellinen on se ihminen, joka näkee tonttuja. ja että Kun on tasapainoinen ja levollinen, on mahdollisuus nähdä tonttuja. Edellä mainittujen herramiesten tarinoinnin lisäksi Puurojuhlassa laulettiin joululauluja ja kuunneltiin hanuristi Katariina Kekin ja viulisti Aava Kauton esittämää musiikkia. Hanuristimme Katariina Kekki ja viulistimme Aava Kautto Tilaisuudessa julkaistiin myös seuramme järjestyksessä kolmas seinäkalenteri, jonka kuvat on koottu kesän 2011 kotiseutumatkan valokuvista. Arpajaiset täydensivät ohjelmaa. Joulupukki hallitsee hyvin nykyaikaiset esityslaitteet Joululaulua ja arpojen myyntiä. Teksti ja kuvat: Riitta Stirkkinen 14

Viipurin maalaiskunta ja Vahviala yhteistä lähihistoriaa Vielä 1900-luvun alkupuolella kuntamuutosten pyörä pyöri päinvastoin kuin nyt kohti pienentyviä kuntayksiköitä. Näin tapahtui myös Viipurin seudulla. Tärkeitä muutoskehityksen syitä olivat mm. seurakunnalliset muutostarpeet ja monia ongelmia poikinut hallitsematon väestönkasvu Viipurin lähiympäristössä. Vahvialan seurakunta ja kunta syntyivät tällaisen muutoskehityksen pyörteissä. Vahviala muotoutui pääosaltaan Viipurin maalaiskunnan länsiosaan kuuluneista kylistä (11 kpl). Lisäksi siihen tuli kaksi kylää Säkkijärven pitäjästä. Myöhemmin Vahvialaan liitettiin kylät Hiivaniemi (Lappee) ja Tervajoki (Viipurin mlk). Hiivaniemen liittäminen tapahtui enemmittä vaikeuksitta 1923. Myös Tervajoki siirtyi Vahvialaan samana vuonna, mikä liitos myöhempine tapahtumineen oli kuitenkin edellistä jo huomattavasti monivaiheisempi. Vahvialan synty herätti muitakin aluehankkeita. Mitä kaikkea tapahtuikaan? Kuntamuutosten seurakunnallisia lähtökohtia Viipurin pitäjän läntisimmistä osista oli Sorvalin hautausmaalle matkaa jopa noin 30 km. Lukuisista kylistä matka oli ajan kulkumahdollisuudet huomioon ottaen kohtuuttoman pitkä. Tämä johti läntisten kylien aloitteesta jo vuonna 1913 uuden hautausmaan perustamishankkeeseen ja Kintereen kylään sitten rakennettu hautausmaa vihittiin käyttöön 1915. Vuonna 1917 virisi hanke oman seurakunnan perustamisesta, joka johti tulokseen 1920; perustettiin Vahvialan seurakunta. Kun silloisen kunnallislain mukaan seurakunta on oleva samalla kunta, johti se automaattisesti myös uuden kunnan syntyyn vuodesta 1921 alkaen. Oma seurakunta pian pystytettävine kirkkoineen toi hengellisen elämän aikaisempaa lähemmäksi suurta joukkoa kuntalaisia. Vahvialan seurakunnan perustamiseen oli myös vaikuttanut Viipurin maaseurakunnan väestön määrä (vuonna 1917 jo 46 521 henkeä), mitä pidettiin liian suurena. Vahvialan perustaminen vähensi maalaiskunnan väestömäärää vajaan kymmenesosan mutta pinta-alaa lähes kolmanneksella. Kunnallispoliittisia lähtökohtia Viipurin kaupungin alue oli ennen vuotta 1923 pieni. Sen maa-alue oli vain noin 10 km2 eli vajaa kaksi prosenttia maalaiskunnan pinta-alasta ja siitäkin asuntorakentamiseen sopivaa maata oli vain pieni osa. Patterinmäen ja Siikaniemen linnoitusvyöhykkeet ja vesistöt sulkivat kaupunkialueen tiiviisti (karttapiirros). Asutuksen kasvumahdollisuuksia ei tällä alueella juuri ollut. Viipurin seudulle oli kuitenkin jo pitkään kohdistunut voimakas muuttoliike ja asutus oli joutunut hakeutumaan linnoitusten rajaaman kaupunkivyöhykkeen ulkopuolelle, Viipurin mlk:n alueelle, jonne syntyi esikaupunkeja. Vuonna 1910 esikaupunkialueilla oli väkeä jo noin 26 500 henkeä kun itse kaupungissa asukkaita oli vähemmän, noin 22 500 henkeä. Oli syntynyt esikaupunkikysymys. Esikaupunkialueet kehittyivät lähes hallitsemattomasti ja olivat mm. vailla vesijohtoa ja viemäröintiä. Kaivovedet likaantuivat, mikä aiheutti vakavia terveydellisiä haittoja. Esikaupunkilaiset kävivät töissä lähinnä Viipurissa. Viipurin pitäjäläisten mielestä näiden rahat menivät Viipurin kaupunkiin, mutta asutuksen hoito- ja huoltorasitukset (terveydenhoidon ohella mm. vaivaishoidon ja koulunkäynnin järjestäminen) jäivät Viipurin mlk:n harteille. Alueita tarjottiin liitettäväksi Viipurin kaupunkiin, mutta kaupunki ei vielä 1920-luvun alussa halunnut niitä ottaa. Esikaupunkialueiden ulkopuolella olevissa maalaiskunnan kylissä syntyi aktiivisia irtaantumispyrkimyksiä, koska kylät eivät halunneet rahoittaa esikaupunkialueiden synnyttämiä kohtuuttoman suuria menoja. Vahvialan muodostamisen jälkimaininkeja Vahvialan synty näytti tarjoavan mahdollisuuksia monien muidenkin Viipurin pitäjän läntisten osien kylien irtaantumiseen emäpitäjästä. Peräti parikymmentä kyläkuntaa olisikin liittynyt juuri syntyneeseen Vahvialaan ja tekivät asiasta aloitteet. Tämä olisi tarkoittanut useimpien Viipurinlahden länsipuolella olevien kylien siirtymistä pois maalaiskunnasta laajoine seurauksineen. Selvitysmies piti tarkoituksenmukaisena vain Tervajoen ja Repolan siirtymistä mutta Valtioneuvoston lopullisella päätöksellä (lokakuussa 1921) vain Tervajoki päätettiin siirtää Vahvialaan vuodesta 1923 alkaen. Repola jäi yksinäiseksi mlk:n saarekkeeksi Tervajoen taakse. Pian Vahvialan perustamisen sekä edellä mainitun kyläkuntien siirtymishankkeen käynnistymisen jälkeen Viipurin esikaupunkikysymys sai ratkaisunsa valtioneuvoston päätöksellä esikaupunkialueita tultaisiin liittämään Viipuriin jo 1923 (kaupungin vastustuksesta huolimatta) ja näin ollen Viipurin pitäjän taloudellinen kuormitus kevenisi. Tuskin ennen kuin Vahvialaan päässeiden tervajokilaisten kirkonkirjoja oli ehditty siirtää Vahvialan 15

seurakuntaan, Tervajoki halusikin takaisin entiseen seurakuntaansa ja kuntaansa. Myös Vahvialaan jo sen perustamisvaiheessa liitetyt kylät Rakkolanjoki ja Hanhijoki pyrkivät takaisin; kaikki perustelivat mm. hyviä kulkuyhteyksiä Viipurin suuntaan; hanhijokilaiset myös väittivät, että heiltä ei aikanaan edes kysytty halukkuutta siirtyä Vahvialaan. Näiden kolmen kylän anomuksia ei hyväksytty ja niin Viipurin maalaiskunnan läntisten kylien kuntarajankäynti oli saanut päätöksensä. Kuntayhteistyötä ja -eloa Viipurin maalaiskunnan ja Vahvialan kuntajärjestelyn yhteydessä kunnat sopivat omaisuuden jaosta sekä monista käytännön järjestelyistä. Viipurin maalaiskunta mm. hoitaisi toistaiseksi edelleen Vahvialan kunnan hoidokkeja, joiden hoitokulut Vahviala maksaisi neljännesvuosittain. Hanhijoen poikako-dissa (Vahviala) saavat Viipurin maalaiskunnan hoidossa olevat pojat toistaiseksi olla vuokratta sekä vapaasti syödä tilalta löytyviä ruokatarpeita 1.5.1921 asti. Muusta yhteistyöstä mainittakoon, että Tervajoen maamiesseurapiiri jäi kuntien yhteiseksi, samoin oli yhteinen Loirinlahden koulupiiri (Tervajoki, Repola ja myös Säkkijärven Iivanala). Ennen talvisotaa oli useita yhteisiä tiehankkeita. Hanhijoen kylän uusi koulu oli valmistunut 1938. Välirauhan aikana venäläiset siirsivät sen maalaiskunnan puolelle, mutta Vahviala veti koulunsa takaisin. Se pystytettiin uudelleen Hanhijoelle 1943! Evakkoaikana Viipurin maalaiskunnan ja Vahvialan hoitokunnat perustivat Viiva-säätiön. Säätiön tarkoitus oli apurahoin tukea mm. ammattikouluissa ja kansanopistoissa opiskelevia sekä antaa avustuksia tuberkuloosiin sairastuneille parantolahoidon saamiseksi. 1973 säätiö jaettiin kahteen osaan pitäjäpohjalla; muodostui Viipurin pitäjäsäätiö ja Vahviala-säätiö, joiden toiminta yhä jatkuu. Seurakunnallisesta yhteistyöstä on mainintoja vähän. Uusi Vahvialan seurakunta, jolta alussa varmaankin puuttui yhtä ja toista, sai apua ainakin kirkkolauluun. Emäseurakunnan kanttori Huuskonen opasti maanviljelijä Koskelaista veisuun esilaulajan taidossa. ----- Vahvialan synty kuvaa osaltaan ajan henkeä ja käytäntöä. Vahvialan seurakunnan ja kunnan syntyaikana seurakunta-asiat olivat päällimmäisinä. Silloiset ja myöhemmät aluekysymykset ratkesivat paljolti Savonlinnan tuomiokapitulin määräämien selvitysten perusteella, johon mm. liittyi papiston virkoihin liittyviä kysymyksiä. Se oli sitä aikaa. Lähteet Erkki Kuujo-Matti Lakio: Viipurin pitäjän historia II Tuomas Sutela: Vahviala, sen synty ja vaiheet Teksti ja karttapiirros: professori Esko Mälkki Teksti perustuu pitäjäseuran syyskokouksessa 2012 pidettyyn esitelmään. Karttapiirros: Viipuri, Viipurin maalaiskunta ja Vahviala 1939. Vahvialan syntyaikana Viipurin kaupunkialue rajoittui linnoitusvyöhykkeisiin, jotka on merkitty paksuilla mustilla katkoviivoilla. Näiden ja kuntarajojen ohella piirroksessa on lähinnä vain päärautatie- ja -tiemerkintöjä. 16

Monrepos -kuvia kartanosta ja kirjastosta Pro Monrepos ry on yrittänyt parhaansa jo yli 20 vuotta kohentaa ennen niin uljaan kartanon aluetta ja päärakennuksia. Venäläisenä yhteistyökumppanina on puistoa hallinnoiva Park Monrepo. Monrepos n alue on suoraan Moskovan muinaismuistotoimen alainen eli viime kädessä päätökset korjauksista ja korjaustavoista sanellaan Moskovasta. Seuraavassa muutamia kuvia kesältä 2011. Kuvat ovat Yrjö Hätälän, Hannele Sallisen ja Jari Stirkkisen ottamia. Kartanon päärakennuksen julkisivun pylväät on ovat saaneet uuden pinnan. Muutoin puistonpuoleisessa julkisivussa on vielä toivomisen varaa. 17

Päärakennus sisäänkäynnin puolelta Kartanon sisustusta Kirjaston sisätiloja Kirjaston sisätilojen kuntoa, samoin viereinen kuva 18

Kirjaston julkisivua Kirjaston sisätiloja, tapettia monta kerrosta Kirjaston uusittuja kattopeltejä, myös viereinen kuva Pro Monrepos kaipaa talkoolaisia kartanon alueelle. Suomalaisten käytössä on asuinparakki, jossa on huoneiden lisäksi suihku, keittiö, wc:t sekä juomavesi. Talkootyöstä kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä pitäjäseuran kunniapuheenjohtaja Eero Kunttuun, sähköposti keero@dnainternet.net. 19

Kesän perinteinen kotiseutumatka Viipurin maalaiskuntaan 26.-28.6.2012 Kesän matkakohteina ovat Viipurin lisäksi Karisalmi, Näätälä ja Rajaharju. Lisäksi käymme maalaiskunnan itänaapurissa Heinjoella. Näkymä Lillukansalmen sillalta Näätälän järvelle. Kuva vuoden 2006 kotiseutumatkalta. Alustava matkaohjelma Tiistai 26.6. Lähtö Lohjan Kirkkokentältä klo 07.00, Nummelan linjaportti n. klo 07.30, ajo Turunväylää pitkin Ikean pysäkin kautta Kiasman pysäkille n. klo 08.15 ajo edelleen Porvoonväylää pitkin Loviisan, Karhulan, Kotkan kautta Vaalimaalle Ennen rajanylitystä omakustanteinen lounas Rajahovissa, jossa valuutanvaihtomahdollisuus Rajan jälkeen mahdollisesti ostoksilla käynti Viipurin Veikoissa, Sorvalin valinnassa tai Carusell-marketissa pysähdys Sorvalin hautausmaa muistomerkillä. majoittuminen Druzhba hotelliin päivällinen hotellin ravintolassa klo 19. Keskiviikkona 27.6 kotiseutukierros: Karisalmi, Näätälä, Rajaharju ja Heinjoen kirkonkylä kierroksen aikana nautitaan eväskahvit päivällinen ravintola Pyöreässä tornissa klo 20. Torstaina 28.6 hotellihuoneiden luovutus n. klo 11 ostoskierros Viipurissa. kotiinpaluu Vaalimaan kautta, ajoreitti on sama kuin menomatkalla päätyen Lohjalle. 20