1 (15) 01.10.2008. Maa- ja metsätalousvaliokunta

1 (15) 01.10.2008 Maa- ja metsätalousvaliokunta Asia: Saamelaiskäräjien kuuleminen maa- ja metsätalousvaliokunnassa 2.10 maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltuun hallituksen esitykseen uudeksi riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 :n muuttamisesta Viite: Saamelaiskäräjien lausunto riistavahinkolaista 6.6.2008 1. Johdanto Maa- ja metsätalousministeriössä erityisessä työryhmässä valmistellut lakiehdotukset riistavahinkolain muuttamisesta luovutettiin maa- ja metsätalousministeriölle ensimmäisen kerran 19.10.2005 (mietintö 2005:13). Ehdotus kävi läpi laajan lausuntokierroksen, jonka puitteissa yleisesti ottaen puollettiin erityisen riistavahinkolain säätämistä. Työryhmässä ei ole ollut edustettuna saamelaiskäräjiä. Oikeusministeriö kuitenkin edellytti lausunnossaan esitysluonnoksen perusteellista jatkovalmistelua. Ehdotuksia korjattiinkin joiltain osin. Esityksessä ehdotetaan, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvausten maksamisen perusteista, niiden myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä perusteettomasti maksettujen korvausten takaisin perimisestä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksen sijasta lailla. Lakiin ehdotetaan otettavaksi myös säännökset avustusten myöntämisestä vahinkojen ennalta ehkäisemiseen, pienimmästä korvattavasta vahingosta, menettelytavoista, viranomaisten tietojensaantioikeudesta, tietojen luovuttamisesta, korvauksen palauttamisesta, palautettavalle tai takaisin perittävälle määrälle maksettavasta korosta, viivästyskorosta sekä muutoksenhausta. Riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että korvauksesta vähennettävästä 250 euron omavastuusta luovuttaisiin ja että laissa tarkoitettujen riistaeläinten aiheuttamat viljelys-, eläin-, irtaimisto-, poro- ja metsävahingot korvattaisiin ilman euromääräistä rajoitusta, jos korvauksen hakijalle aiheutuneiden vahinkojen yhteenlaskettu määrä kalenterivuotta kohti on enemmän kuin 250 euroa. Suurpetojen aiheuttamat henkilövahingot ehdotetaan korvattavaksi myös niissä tapauksissa, joissa vahingon määrä on alle 250 euroa. Lisäksi ehdotetaan, että hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamia liikennevahinkoja ei enää korvattaisi. Toisaalta ehdotetaan, että aikaisemmasta poiketen myös suurpetovahinkoja koskevan maastotarkastuksen suorittamisesta ja vahingon arvioinnista perittävät maksut korvattaisiin. Porovahinkojen korvaamisen perusteita ehdotetaan muutettavaksi siten, että suurpedon tappamaa aikuista poroa tai siitosvasaa ei enää korvattaisi käyvältä arvoltaan kaksinkertaisena vaan puolitoistakertaisena. Porovahingosta maksettava korvaus ehdotetaan maksettavaksi enintään käypään arvoon asti poronomistajalle tai, jos poronomistajaa ei tiedetä, paliskunnalle. Kolmannes (1/3) korvauksesta maksettaisiin paliskunnalle. Suurpedon tappamasta porosta maksetusta korvauksesta vähennetään laskennallinen arvo siitä poronruhon osasta, jonka voi hyödyntää. Lisäksi paliskunnalle voitaisiin maksaa poronomista- Saarikoskentie 4 Tel. +358 (0)16 665 011 FI-99870 Inari-Anár Fax. +358 (0)16 671 323 www.samediggi.fi etunimi.sukunimi@samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 2 (15) jille edelleen jaettavaksi laskennallisin perustein määräytyvää vasahävikkikorvausta niistä vasoista, joiden arvioidaan jäävän kadoksiin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi vasonnan ja erotusten välisenä aikana. Lisäksi esityksessä ehdotetaan korvattavaksi paliskunnille poikkeuksellisen suurista porovahingoista erityiskorvaus. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan niiden vahvistamista seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Hallituksen esitys koskee merkittävällä tavalla saamelaisten asemaan jonka johdosta lakiesitys on saamelaiskäräjien mielestä väistämättä valmisteltava uudelleen alusta loppuun perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 21/2007), että erityisellä tavalla saamelaisia ja saamelaisten kulttuurin harjoittamista koskevissa lainsäädäntöhankkeissa tulee olla saamelaiskäräjien edustus lainvalmisteluhankkeiden alusta saakka. Suomessa on vireillä useampiakin korkeamman tason laintarkistus- ja lainvalmisteluhankkeita, päällimmäisenä uuden perustuslain kokonaistarkistus ja ILO-sopimuksen ratifiointia koskeva lainvalmistelu. Näillä hankkeilla on erottamaton yhteys saamelaisten perustuslaillisiin oikeuksiin ja siten myös poronhoitoon. Hankkeiden eteneminen voi johtaa tarpeeseen avata vuoden 1990 poronhoitolaki kokonaisuudistusta varten. Vuoden 1990 poronhoitolaki on osoittanut lain toimimattomuuden useissa yksittäistapauksissa. Tämänkin johdosta ei ole perusteita ainakaan sellaisiin muutoksiin porovahinkojen korvaamisen suhteen siten kuin hallitus esittää. 2. Saamelaiskäräjien esitykset ja huomiot lain perusteluosaan Maa- ja metsätalousministeriön esityksen mukaan porotaloudelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen oikeusperustana voidaan käyttää Suomen liittymissopimuksen 142 artiklaa, joka mahdollistaa pitkäaikaisten kansallisten tukien myöntämisen 62. leveyspiirin pohjoispuolella maataloustuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi. Yhteisöoikeudellisessa mielessä porotalous luetaan osaksi maataloutta ja 142 artiklan 3 kohdan mukaan tukia on myönnettävä erityisesti sellaisen perinteisen alkutuotannon ylläpitämiseksi, joka soveltuu luontaisella tavalla alueen ilmasto-olosuhteisiin. Porotaloutta voidaan pitää juuri edellä mainitun kaltaisena perinteisenä elinkeinona (HE 90/2008). Koska esityksessä porovahinkojen korvaaminen rinnastetaan maataloudelle annettavaan tukeen, asiasta on porotalouden osalta päätettävä ja liitettävä se osaksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslakia. Täten on täysin perusteetonta, että porotalouden maataloustuista määrätään riistavahinkolaissa. On myös huomattava, että lakiehdotusta on käsitelty työryhmässä jossa ei ole saamelaiskäräjien edustusta, viimeksi vuonna 2005. Maaja metsätalousministeriö on asettanut porotalouden ja luontaiselinkeinojen kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän, jonka toimenkuvaan porovahinkojen korvausjärjestelmän määrittäminen kuuluisi. Riistavahinkolaki ei vastaa hyvää hallintokäytäntöä ja asia on käsiteltävä POLURA-työryhmässä kokonaisvaltaisesti uudelleen. Saamelaiskäräjät vastustaa poronhoidon rinnastamista maatalouteen ja edellyttää poronhoidon yhteisoikeudellisen aseman uudelleenmäärittämistä suhteessa Suomen liittymissopimukseen, Lissabonin sopimukseen sekä saamelaisten kansainvälis- ja perustuslaillisoikeudelliseen asemaan. Riistavahinkolakiesitys on valmisteltu suomalaisen tarhausporonhoidon perusteelta. Ehdotuksessa ei huomioida eri poronhoidon harjoittamisen malleja ja korvausjärjestelmä pe-

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 3 (15) rustuu ensisijaiseesti tarhausporonhoidon turvaamiseen. Korvaustukijärjestelmä kannustaa siirtymään suomalaiseen tarhausporonhoitojärjestelmään, koska esitys selkeästi lisää tukea tarhausporonhoidolle. Lakiehdotus ei takaa saamelaisporonhoidon suojaa. Saamelaisporonhoitajien osalta riistavahinkolain valmistelu on aiheuttanut pelkoa oman elantonsa tulevaisuuden suhteen sekä suurta epäluottamusta maa- ja metsätalousministeriötä kohtaan kuten myös työryhmässä poronhoitajia edustanutta Paliskuntain yhdistystä kohtaan. Saamelaisporonhoitajien osalta on tullut yhä kasvavia tyytymättömyyden osoituksia Paliskuntain yhdistyksen ammattitaitoon ja kiinnostukseen edistää saamelaisporonhoitoa sekä maa- ja metsätalousministeriön kykyyn ja kiinnostukseen taata saamelaisporonhoidon suoja ja saamelaiskulttuurin jatkuvuus. Saamelaisporonhoitajien luottamus hyvään hallintoon ja oikeudenmukaisuuteen on vahvasti kärsinyt. Poronhoitajat kokevat että heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa oma elinkeinonsa tulevaisuuteen ja lainsäädäntöön koska heidän tarpeitaan ja kulttuurimuotoaan ei tunnusteta lainsäädännön valmistelussa. Saamelaisporonhoitajien keskuudessa on noussut kriittistä suhtautumista paliskuntain yhdistyksen rooliin ja haluun edistää saamelaisporonhoitoa. Toimiminen paliskuntain yhdistyksessä on koettu turhauttavana, koska saamelaisporonhoidon erityisyyttä ei ole tunnustettu. On kiistaton tosiasia, että saamelaisten kotiseutualue on ainoa Suomen alue, jossa on tulevaisuutta harjoittaa poronhoitoa. Poronhoito on kannattavaa Ylä-Lapin alueelle eikä liitännäiselinkeino maa- ja metsätaloudelle kuten valtaosin eteläisellä poronhoitoalueella. Suomessa suurin sallittu poromäärä on 203 700. Saamelaisalueella on 40 45% prosenttia Suomen kaikista poroista, mutta paliskunnista vain 13 sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella, 23 % paliskunnista. Saamelaisten kotiseutualueen poronhoidon vaikuttamismahdollisuudet Paliskuntain yhdistyksessä eivät perustu poromääriin vaan paliskuntien määriin ja saamelaisen poronhoidon näkemys ei tule riittävästi esille koska saamelaisten kotiseutualueen paliskuntia on vähemmän kuin muulla poronhoitoalueella. Riistavahinkolain valmistelussa on kiistattomasti tunnustettu vain suomalainen karjaporonhoitomalli. Poronhoito on ensisijaisesti kulttuurinen elinkeino. Poronhoitomallin pakottaminen tarhaporonhoitoon tuhoaa kulttuurin perustan. Porovahinkojen korvausjärjestelmän tulee säilyä sellaisena, että porovahingot korvataan kaksinkertaisena ehdotetun 1, 5 sijasta. Kaksinkertainen arvio poron käypään hintaan nähden takaa se, että myös löytämättä jääneet porot saadaan korvauksen piiriin. Ehdotus siitä, että kolmannes korvausmäärästä annetaan paliskunnalle, on täysin perusteeton ja on perustuslaillisen elinkeinonharjoittamisen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vastainen. Ehdotus tarkoittaa sitä, että yksityisomaisuuden suojaa heikennetään ja saatetaan poronhoito kollektivisoinnin piiriin. Peruslain mukaan (PeL 15.1 ) jokaisen omaisuus on turvattu. Esitys on myös vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklan määräystä joka takaa jokaiselle oikeuden nauttia rauhassa omaisuudestaan. Ehdotus siitä, että kolmannes porovahinkojen korvauksista jaettaisiin paliskunnan osakkaiden kesken ja että rahoituksella tehtäisiin toimia, jotka estäisivät porovahinkojen syntyä voi päteä eteläisellä poronhoitoalueella, jossa poronhoitoa harjoitetaan tarhaten eli karjatalousmaisesti, muttei saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueella poronhoito perustuu paimennukseen, jossa poroja ei ruokita eikä pidetä aitauksissa kuin poroerotusten ja vasanmerkitysten aikaan. Saamelaisten kotiseutualueen paimentolaisporonhoidossa paliskunnilla ei ole mitään mahdollisuuksia estää porovahinkoja omalla toiminnallaan. Maakotkia ei estä aitojen rakentaminen eikä paimentolaisporonhoidossa po-

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 4 (15) rojen aitaaminen ole perusteltua tai mahdollista. Sellaiseen ohjaaminen on Suomea sitovan kansainvälisten oikeuden, muun ohella Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7-8/1976) 27 artiklan vastainen, koska se estää saamelaisia harjoittamasta omaa kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinoja. Paimentolaisporonhoidossa poroja suojellaan pedoilta paimennuksella, mutta mitään aitausmenetelmiä ei ole käytössä eikä lainsäädäntö saa heikentää saamelaiskulttuurin asemaa ohjaamalla poronhoitajia suomalaisen poronhoitomallin harjoittajiksi. Korvaus tulee myöntää täysmääräisenä poronhoitajalle entiseen tapaan kaksinkertaisena. Poronhoitajien osalta porovahinkojen korvausasiassa on kyse ennen kaikkea yksityisomaisuuden suojasta (Pel 15.1 ja EIS 1. lp 1 art.). Poronhoitajilla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa omin toimin petovahinkojen ehkäisyyn, koska petojen metsästys on hyvin säänneltyä. Omaisuuden suojaa varten eli poroelon suojelemista varten ei voi saada vakuutuksia. Suupetojen suojelu perustuu biodiversiteetin ja uhanalaisten eläimien suojeluun. Porovahinkojen korvaus on poronhoitajille osoitettu korvaus suurpetopolitiikasta ja uhanalaisten eläimien suojelusta. Porovahingot ovat täten yksiselitteisesti korvattava valtion varoista. Korvausjärjestelmässä tulee taata yksityisomaisuuden suoja. Korvausjärjestelmä antaa olettaa että tilanteet paliskuntien sisällä ovat samanlaisia. Porovahinkokorvauksista maksettavat korvaukset paliskuntien kautta voivat mennä myös sellaisille poronhoitajille, joilla ei ole tapahtunut porovahinkoja. Tämä ei ole yhdenvertainen ja reilu menettelytapa. Paliskunnille tulee riistavahinkolaissa kaksinkertainen tulonsiirto porovahinkojen osalta: poromiehen porovahinkojen kolmannes (1/3) korvauksesta ja vasahävikkikorvaus. Vasahävikkikorvaus on perusteltu ja paliskuntien osakkaita tasapuolisesti kohteleva esitys ja se turvaa riittävästi vasahävikin menetyksen ja paliskuntien osakkaiden tasapuolisen kohtelun. Ehdotettu riistavahinkolaki ei kunnioita yksityisomaisuuden tai elinkeinon harjoittamisen suojaa - porot ovat poronhoitajan yksityisomaisuutta ja elinkeinonharjoittamisen edellytys. Korvausjärjestelmä omalta osaltaan olettaa ja antaa paliskunnalle vastuun yksityisen elinkeinotoiminnan harjoittamisesta. Paliskunnalle esitetään annettavaksi vastuu porovahingon ilmoittamisesta, korvauksen hakemisesta ja jopa osa korvauksesta esitetään annettavaksi paliskunnalle. Esitys toteutuessaan asettaa eri elinkeinot epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi maataloudessa suurpetojen aiheuttamia vahinkoja esitetään maksettavaksi vahingon kärsijälle, ei esimerkiksi alueelliselle tuottajajärjestölle. Hallituksen esitys ymmärtää virheellisesti paliskuntien tehtävän, niiden suhteen perustuslakiin ja kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun. Porovahingoista ilmoittamisen ja korvauksen hakemisen tulee olla poronhoitajan vastuulla. Yksityisomaisuuden vahingoista ilmoittamisen ja korvauksen hakemisen siirtäminen muulle taholle ei takaa riittävässä määrin yksityisomaisuuden suojaa. Riistavahinkolain vaikutuksia saamelaisiin ja saamelaiskulttuurin ei ole tutkittu. Hallituksen esitys uudeksi riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 muuttamisesta tulee valmistella uudelleen siten, että Saamelaiskäräjälain 9 mukainen neuvotteluvelvollisuus täyttyy perustuslakivaliokunnan (PeVL 21/2007) edellyttämällä tavalla. Mikäli hallituksen esityksen käsittelyä jatketaan eduskunnassa Saamelaiskäräjälain 9 neuvotteluvelvoitteen toteutumattomuudesta huolimatta, hallituksen esityksestä on järjestettävä perustuslakivaliokunnan saamelaiskäräjien kuuleminen koska asia koskee merkittävällä tavalla peruslaissa turvattuja saamelaisten oikeuksia.

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 5 (15) Hallituksen esityksessä ei yksiselitteisesti esitetä milloin petovahinkokorvaukset maksetaan vahingon kärsijälle. Käytäntö tulee olla mahdollisimman joustava ja sellainen, ettei poromies joudu kärsimään taloudellista tappiota. Saamelaiskäräjät esittää määrättäväksi, että korvaukset maksetaan kaksi kertaa vuodessa. Saamelaiskäräjät on hyvin pettynyt riistavahinkolain valmisteluun maa- ja metsätalousministeriössä. Saamelaiskäräjät pitää riistavahinkolakiehdotusta saamelaisten oikeuksia heikentävänä lakiehdotuksena ja saamelaiskäräjät on valmis käyttämään kaikki käytössä olevat lailliset keinot, joilla voidaan estää lain voimaantulo. Saamelaiskäräjät ei ole voinut paneutua missään riistavahinkolain valmisteluvaiheessa riittävästi hallituksen esitykseen ja sen vaikutuksiin saamelaisten asemaan ja vaikuttaa riittävässä laajuudessa lain valmisteluun. Saamelaiskäräjät pyytää, että se voi vielä tarkistaa kuulemisessa jätettyä taustamuistiota, jotta saadaan huomioitua riittävästi kaikki lain juridiset ulottuvuudet ja vaikutukset saamelaisporonhoitoon ja saamelaisten asemaan. 3. Yksityiskohtaiset huomiot ja korjausvaatimukset lakiehdotukseen pykälittäin 2 Määritelmät Riistavahinkolain 2 määritelmä suupedosta määrittää suurpedoiksi suden, karhun, ilveksen ja ahman. Petovahingoista korvataan suurpetojen aiheuttamat vahingot 4 porovahinkoina. Suupetomääritelmä syrjii saamelaisten kotiseutualuetta, jossa suuri osa vasahävikistä tapahtuu maakotkan johdosta. Koska laki ei ole määritellyt maakotkaa suurpedoksi, laki mahdollistaa sen, ettei tukea myönnetä maakotkan aiheuttamalle porovahingolle. Maakotka on saamelaisten kotiseutualueen petoeläin. Suurpetomääritelmään on lisättävä maakotka, muuten kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu ja saamelaisten kotiseutualueen poronhoitajien kohdellaan syrjivästi. Erityisesti määritelmä syrjii saamelaisia poronhoitajia. 3 Hirvieläinvahingot Hirvet aiheuttavat saamelaisten kotiseutualueella poroaitojen rikkoutumisia. Irtaimistovahinkona tulee maksaa hirvivahingoista myös hirvien aiheuttamat vahingot porotalouden tuotantolaitoksille ja aidoille.

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 6 (15) 7 Avustus vahinkojen ennaltaehkäisemiseen Saamelaisen kotiseutualueella saamelaisporonhoidossa porovahinkojen ennaltaehkäiseminen on mahdotonta sellaisin toimenpitein, jotka edellyttävät investointeja. Paimentolaisporonhoidossa porojen suojelu suurpedoilta ja maakotkalta perustuu paimennukseen. Saamelaisporonhoidolle avustuksen suurpetovahinkojen ehkäisyn tulee perustua paimentolaisen poronhoidon tukemiseen. 8 Korvauksen myöntämisen yleiset edellytykset Pykälässä todetaan että korvaus voidaan evätä tai sitä voidaan alentaa, jos vahingonkärsijä on myötävaikuttanut korvaushakemuksessa tarkoitetun vahingon syntymiseen tai sen laajenemiseen taikka ilman hyväksyttävää perustetta kieltänyt sellaisten toimenpiteiden suorittamisen, joilla olisi voitu estää vahingon syntyminen tai sen laajentuminen. Saamelaisporonhoidon kannalta pykälä on huonosti valmisteltu ja antaa korvauksien maksamisessa perusteettomia perusteita hylätä korvaushakemus. Pykälä antaa sellaisen tulkintamahdollisuuden, että paimentolaisporonhoito voi jäädä ilman petovahinkokorvauksia, mikäli poroja ei ole tarhattu. Riistavahinkolain perusteella porovahinkojen ehkäisy perustuu ennen kaikkea tarhausinvestointeihin ja saamelaiskäräjien tulkinnan mukaan investointien tekemättä jättäminen voi johtaa korvauksen hylkäämiseen, mikäli viranomaiset ovat suositelleet tarhaamista petovahinkojen ehkäisyssä. 9 Korvauksen määrä Pykälässä todetaan, että korvauksen määrä riippuu talousarvioesityksestä, ja mikäli korvauksiin varatut rahat eivät riitä, korvauksensaajilta vähennetään samassa suhteessa korvauksen määrää. Ehdotettu malli on epäreilu poronhoitajia kohtaan. Poronhoitajilla ei ole mahdollisuutta ehkäistä riittävästi porovahinkoja, eikä omaisuutta voi turvata vakuutuksen kautta. Petovahingot vaihtelevat vuosittain ja niiden määrä riippuu usein petoeläinten ravinnonsaannista ja ravinnonetsinnästä. Petoeläinten reviiri ei noudata valtionrajoja ja täten korvausjärjestelmän on oltava joustava. Porovahingot on korvattava kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun johdosta täysmääräisesti talousarviosta riippumatta. Porovahinkojen korvausmäärä tulee määrätä tarpeen, ei poliittisen harkinnan perusteella. Korvauksen minimirajoitus, 250 euroa on epäreilu eikä perustu todelliseen tilanteeseen. Erityisen perusteeton omavastuuosuus on nyt, koska kyseisessä lakiehdotuksessa ollaan heikentämässä poronhoitajien tulotasoa pienentämällä korvausten määrää ja siirtämällä osan korvauksesta paliskunnille. 250 euron rajoitus on poistettava. Järjestely on omiaan heikentämään saamelaisten poronhoidon mahdollisuuksia toimia taloudellisesti kannattavaksi, mikä on jo sellaisenaan KP-sopimuksen 27 artiklan määräyksiä (ks. YK:n ihmisoi-

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 7 (15) keuskomitean, Human Rights Committee, ratkaisua asiassa Ilmari Länsman et al. vastaan Suomen valtio, 1992). Ratkaisussa kiinnitettiin huomiota muun ohella siihen, että saamelaisten harjoittaman poronhoidon tulee pysyä elinvoimaisena myös tulevaisuuteen nähden. 13 Porovahinkojen korvaaminen Pykälässä esitetään, että porovahingosta suoritettava korvaus maksetaan enintään poron käypään arvoon asti poronomistajalle tai, jos omistajaa ei tiedetä, paliskunnalle. Muu osa korvauksesta maksetaan paliskunnalle käytettäväksi poronomistajille korvattujen porovahinkojen arviointikustannuksiin, porovahinkojen estämistoimenpiteisiin sekä vahinkoilmoitusten ja vahinkohakemusten käsittelystä ja porovahingoista aiheutuviin muihin menoihin. Korvauksen määrää laskettaessa otetaan vähennyksenä huomioon se määrä, jolla poroa voidaan käyttää hyödyksi Esitys tarkoittaa toteutuessaan sitä, että poronhoitajien tarpeista ja elinkeinotoiminnan yksityisoikeudellisesta asemasta huolimatta paliskunnille siirretään tehtäviä, joita ei ole tarpeen niille siirtää ja poronhoitajat joutuvat vielä korvaamaan tarpeettomien tehtävien siirrosta aiheutuneet kulut paliskunnalle. Porovahinkojen arviointikustannuksien kattamisen tulee perustua suoraan valtion rahoitukseen arviointikustannuksia tekeville tahoille eli kuntien maaseutuviranomaisille. Ehdotus asettaa perusteetonta byrokratiaa paliskunnille. Paliskuntien toiminta perustuu poroisäntien ja paliskuntain hallituksen toimintaan. Ehdotus lisäisi paliskuntien hallituksen tehtäviä, kokouksia ja edellyttäisi todennäköisesti vain porovahinkokorvausasioita käsittelevien henkilöiden palkkausta paliskunnille. Paliskuntain toiminta perustuu luottamushenkilötoimintaa, eikä luottamushenkilöille voi asettaa vastuuta sellaisten korvausten hakemisesta ja asianhoidosta jotka eivät kuulu paliskuntain hallituksen tehtäviin ja luottamushenkilöiden asemaan. Kuten aiemmin tässä lausunnossa on todettu, perustelut miksi sille, miksi paliskunnille siirrettäisiin vahinkojen ilmoitus- ja korvauksenhaku on virheellisesti ja puutteellisesti perusteltu. Asiaa perustellaan paliskunnan tiedonsaannilla hallituksen esityksessä, mutta tiedonsaannin kautta ei voi perusteella tehtävien siirtoa poromieheltä paliskunnille. Paliskunnista ei tule luoda poronhoitoa alueella ohjaavaa kollektiivia ja lisätä luottamushenkilöiden tehtäviä perusteettomasti. Kuten todettua, vasahävikkikorvaus paliskunnalle on riittävä korvaustaso porovahingoista paliskunnalle. Porovahinkojärjestelmästä ei saa tehdä automaattista paliskuntien tehtävien rahoitusautomaattia kuin nyt on käymässä. Saamelaisporonhoidossa poronhoito perustuu siidajärjestelmän eli tokkakuntien kautta tapahtuvaan paimennukseen, eikä paliskuntajärjestelmä ole saamelaisporonhoidon pohjalta luotu vaan perustuu talonpoikaiseen suomalaiseen poronhoitoon. Lakiehdotuksessa esitetään, että korvausten määrästä vähennetään se osa, mitä porosta voi käyttää hyödyksi. Esitys on perusteeton ja lisää omalta osaltaan byrokratiaa. Suurin osa petojen tappamista poroista löytyy vasta pitkän ajan kuluttua. Petoeläimen raatelemasta eläimestä ei jää jäljelle kuin sarvet. Sarvilla ei ole mitään taloudellista merkitystä,

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 8 (15) mutta niitä voidaan käyttää teoriassa korvausta alentavana tekijänä vaikka itse poronhoitajalle niistä ei ole mitään hyötyä. Maininta on poistettava. 14 Vasahävikkikorvaus Saamelaiskäräjät kannattaa vasahävikkikorvausta. 15 Poikkeuksellisen suuret porovahingot Saamelaiskäräjät kannattaa ehdotettua pykälää. 16 Irtaimistovahinkojen korvaaminen Saamelaiskäräjät esittää pykälään lisättäväksi että suurpedon tai hirvieläimen aiheuttamienvahinkojen poronhoidon aitauksille ja tuotantolaitoksille korvataan korjauskustannuksilla vastaavalla määrällä. 23 Vahingosta ilmoittaminen Pykälässä esitetään, että poronhoitaja tekee ilmoituksen paliskunnalle porovahingosta joka tekee ilmoituksen vahingosta edelleen vianomaiselle. Esitys tarkoittaa sitä, että asiaa käsitellään kaksinkertaisen ilmoitusmenettelyn kautta. Järjestelmä ei kevennä poronhoitajien ilmoitusvelvollisuutta, vaan asettaa lisätehtäviä paliskunnille ja lisää paliskuntien kokouksien määrää. Järjestelmä voi viivästyttää korvaushakemuksen ja tarkastuskäyntien järjestämistä. Saamelaiskäräjät vastustaa esitystä, ja esittää että vastuu porovahinkojen ilmoituksista säilyy poromiehellä ja hänelle asetetaan velvollisuus saattaa asia paliskunnan tietoon, jotta hallituksen esityksessä kaivattu paliskuntien tiedonsaanti turvataan. 25 Maastotarkastuksesta ilmoittaminen Ilmoittaminen maastotarkastuksista esitetään annettavan paliskunnalle, ei ao. poromiehelle. Edelleen esitetään, että paliskunnan edustaja saa olla läsnä maastotarkastuksessa. Eh-

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 9 (15) dotus kaventaa poromiehen oikeutta saada tietoa omien etujensa ja asioidensa käsittelystä hallinnossa ja on täten hyvän hallintotavan vastainen. Saamelaiskäräjät vastustaa esitystä, koska se hankaloittaa poronhoitajien oikeuksien toteutumista ja asioiden jatkokäsittelyä. Saamelaiskäräjät esittää, että maastotarkistuksesta tehdään ilmoitus ao. poromiehelle ja paliskunnalle. Maastotarkastuksissa saa olla läsnä ao. poromies tai hänen valitsemansa edustaja. 36 Korvauksen seurantajärjestelmä Esityksessä esitetään perustettavaksi riistavahinkorekisteri. Saamelaiskäräjät haluaa tarkentaa, ettei ilmeisesti ole tarkoitusta laatia porovahinkorekisteriä? 47 Maksut maastotarkistuksen suorittamisesta ja vahingon arvioinnista Pykälässä esitetään, että kunta voi periä vahingonkärsijöiltä tai paliskunnalta omakustannusarvoisen mukaisen maksun, hallituksen esityksessä esimerkkinä on käytetty 100 euron suuruista maksua. Saamelaiskäräjät kannattaa esitystä että kunnille korvataan maastotarkastuksista aiheutuneet kulut, mutta kulujen kattamisen tulee perustua valtiolta saataviin korvauksiin, ei poromiesten porovahinkokorvauksista perittäviin maksuihin. Porovahinkokorvausten hakeminen tulisi taloudellisesti kannattamattomaksi korvausmäärä ollessa pieni ja maastotarkastuksien maksujen korvauksista. Maksujen korvaaminen paliskuntien kautta on rahoituksen siirtoa valtiolta paliskunnalle ja sieltä edelleen kunnille. Tapa on byrokraattinen eikä noudata hyvää hallintoa. Esitys lisää myös paliskuntien tehtäviä ja kirjanpitovaateita. Saamelaiskäräjät esittää, että maastotarkastuksista maksettava korvaus kunnille tilitetään suoraan kunnille toteutuneiden kustannusten mukaisesti vuosittain valtion varoista. 4 Saamelaiskäräjien ja saamelaisporonhoidon asemasta Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (PL 17.3 ). Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain 22 :n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Saamelaisten perusoikeussäännös yhdessä 22 :n kanssa velvoittaa julkista valtaa tukemaan saamelaisen alkuperäiskansan oman kielen ja kulttuurin kehittämistä.. Perustuslakivaliokunta on vuosina 1994-2007 lausunut vähintään 13 kertaa että saamelaiseen kulttuurikäsitteeseen kuuluvat perustuslain edellyttämällä tavalla myös elinkeinot. Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 1 ja 2 :ssä korostetaan yhdenvertaisuuden toteutumista lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa. Muun muassa etnisestä syrjinnästä

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 10 (15) johtuvia haittoja voidaan poistaa oikeasuhteisella positiivisella erityiskohtelulla. Lain eduskuntakäsittelyssä kiinnitettiin huomiota siihen, että viranomaisen tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja hankkia sillä toimeentulonsa (TyVM 7/2003 vp). Tietyissä tilanteissa yhdenvertaisuus edellyttää positiivisia erityistoimia. Riistavahinkolaissa on yhdenvertaisuuslain mukaisesti huomioitava saamelaisporonhoito, sen erityispiirteet ja toimintaedellytyksen. Yhdenvertaisuuslakia ja sen suosituksia on yksiselitteisesti noudatettava riistavahinkolain valmistelussa. Euroopan Unioni on hyväksynyt Suomen (ja Ruotsin) liittymissopimukseen erityisen lisäpöytäkirjan nr 3 Saamen kansasta ja sen perusteella Suomen viranomaisilla on mahdollisuus kansallisin toimin ja EY oikeuden estämättä myöntää saamelaisten poronhoitoon erityisiä oikeuksia saamelaisten kotiseutualueella. EU:n parlamentti puolestaan on pitänyt mahdollisena sallia saamelaisporonhoidon edelleen kehittämisen saamelaisten omalta kulttuuriselta pohjalta yhteisön tukemana. Poronhoitolaki samoin kuin poronhoitoa rajoittavat EU-säädökset tulisikin viipymättä tarkistaa edellä olevan mukaisiksi saamelaisten kotiseutualueen poronhoidon osalta. Perustuslaki turvaa saamelaisille heidän kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon sen mukaan kuin lailla säädetään (PL 121.4 ). Itsehallinnon tavoitteena on luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Itsehallintoa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 248/1995 vp ja 190/1995 vp) ilmenee, että Saamelaiskäräjille on tarkoitettu antaa saamen kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa kunnalliseen itsehallintoon rinnastettava asema. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä kyseisellä lailla mahdolliseksi se, että saamelaisten kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon kuuluvia asioita otetaan kuntien tai valtion hallintoa koskevaan lainsäädäntöön saamelaisalueella tai että näitä tehtäviä siirretään kuntien tai valtion hallinnosta erityiselle saamelaishallinnolle. Tässä tarkoituksessa saamelaiskäräjien toimivaltaa koskevan saamelaiskäräjälain (974/95) 5 sisältää säännöksen siitä, että Saamelaiskäräjät käyttää tehtäviinsä kuuluvissa asioissa päätösvaltaa siten kuin käräjälaissa tai muualla laissa säädetään. Saamelaisten itsehallintosäännös perustuslaissa luo valtiolle velvollisuuden toimia lainsäädännössä saamelaisten itsehallinnon toteutumiseksi. Itsehallintoa koskevien säännösten tultua hyväksytyiksi tämä itsehallinto on tullut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Uutta lakia, joka heikentäisi saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ei saa säätää edes perustuslain säätämisjärjestyksessä (vrt. PeVL 30/1993 vp s.2). Hallituksen esityksessä uudeksi perustuslaiksi saamelaisen kulttuurimuotoon kuuluvat myös saamelaisten perinteiset elinkeinot (HE 306/1993 vp s. 1). Saman kannan toistivat vuonna 1994 myös perustuslakivaliokunta muiden muassa(pevm 17/1994 vp (s. 1) kuten myös eduskunnan sivistysvaliokunta (9/1994 vp s. 2-3). Saamelaisten oikeudet harjoittaa poronhoitoa on kuvattu vielä ratifioimattomassa pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa, ILO 169-sopimuksessa ja YK:n alkuperäiskansajulistuksessa. ILO-169-sopimus velvoittaa Suomen valtiota ratifioimattomanakin. Saamelaisten kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien sisältö ja vaadittavan suojan taso määräytyvät perustuslain lisäksi Suomea sitovan kansainvälisten oikeuden, muun ohella

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 11 (15) Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7-8/1976) 27 artiklan, mukaisesti. KP-sopimus on osa Suomen oikeusjärjestelmää, ja on voimassa laintasoisena ja siten välittömästi sovellettava ja sitova oikeuslähde. KP-sopimuksen 27 artiklan ja perustuslain 17 :n 3 momentin suojaama saamelainen kulttuuri ymmärretään lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä siten, että elinkeinot kuuluvat saamelaisen kulttuurin suojan piiriin ja elinkeinot ovat osa saamelaiskulttuuria ja erityisesti poronhoito. Edelleen, Suomen valtiolla on velvollisuus säilyttää ja suojata saamen kieltä alkuperäiskansakielenä. Poronhoito on saamen kieltä ja kulttuuria ylläpitävä elinkeino. YK:n ihmisoikeuskomitea (Human Rights Committee), joka valvoo KP-sopimuksen noudattamista, on ratkaisutoiminnassaan korostanut sitä, että saamelaisilla on oikeus muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan ja käyttää omaa kieltään. Saamelaisten kulttuurin harjoittamisen muodoksi tunnustetaan komitean soveltamiskäytännössä ainakin poronhoito, kalastus ja metsästys (tapaus Kitok v. Sweden 1985). YK:n ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt huomiota seuraaviin saamelaisten kannalta keskeisiin KP-sopimuksen 27 artiklan vaatimuksiin: Saamelaisten perinteinen elämänmuoto Saamelaiselle yhdessä ryhmänsä kanssa tulee turvata heidän perinteinen elämänmuotonsa elinkeinojen harjoittajana (Ilmari Länsman et al. v. Suomen valtio, 1992). Tukijärjestelmä, joka ei tunnusta saamelaisen poronhoidon erityisyyttä ja ohjaa muuttamaan poronhoitoa valtaväestön harjoittaman tarhausporonhoidon mukaiseksi on KP-sopimuksen takaaman saamelaisen perinteisen elämänmuodon vastaista. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannattavuus Ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomiota tapauksessa Ilmari Länsman et al. vastaan Suomen valtio (1992) muun ohella siihen, että saamelaisyhteisön tulee pysyä elinvoimaisena myös tulevaisuuteen nähden. Vain saamelaisten harjoittama kannattava perinteisten elinkeinojen harjoittaminen pitää saamelaisyhteisön elinvoimaisena. Ihmisoikeuskomitean päätös on merkittävä liittyen tarkastelun kohteena olevaan riistavahinkolakiin. Suomen valtio ei voi lainsäädännössään heikentää saamelaiselinkeinojen asemaa muihin elinkeinoihin tai elinkeinon harjoittamismuotoihin nähden. Riistavahinkolaissa on selvitettävä vaikutukset saamelaisporonhoitoon ja sen nauttimaan oikeudelliseen suojaan. Pääväestön taloudelliset edut Taloudelliset intressit ja niiden toteuttaminen eivät saa olla uhkana saamelaisten kulttuurin harjoittamiselle. Tarkasteltaessa tätä kysymystä suhteessa riistavhinkolakiin, on havaittava että pääväestön edut poronhoidon suhteen (tarhausporonhoidon tuki) ovat vallitsevia. KP-sopimuksen tulkinnan mukaisesti tilanne on sopimuksen vastainen. Aikaisempien toimenpiteiden vaikutus

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 12 (15) Myös alueella aikaisempien toimenpiteiden vaikutukset tulee ottaa kumulatiivisesti huomioon arvioitaessa vireillä olevan hankkeen vaikutuksia saamelaisten kulttuurinsa harjoittamisen mahdollisuuksiin (Äärelä ym. v. Suomi, 1997). 5 Esityksen valmistelu ja saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet esitettyyn lakiehdotukseen ja lainmuutokseen Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt saamelaiskäräjien kirjallista lausuntoa ministeriössä valmistellusta hallituksen esityksestä uudeksi riitavahinkolaiksi sekä metsästyslain 97 :n muuttamisesta. Ministeriö piti saamelaiskäräjien kanssa saamelaiskäräjälain 9 :n mukaisen neuvottelun 3.6.2008. Maa- ja metsätalousministeriö tiedusteli sopivaa ajankohtaa hallituksen esityksestä käytäville Saamelaiskäräjälain mukaisille neuvotteluille 29.5.2008. Virallinen kutsu Saamelaiskäräjälain mukaisiin neuvotteluihin lähetettiin sähköisesti 30.5.2008. Saamelaiskäräjille kerrottiin, että hallituksen esityksessä kyse on lain stilisoinnista, jonka johdosta Saamelaiskäräjät suostui Saamelaiskäräjälain mukaisiin neuvotteluihin koska hallituksen esityksessä ei ollut pitänyt olla merkittäviä muutoksia nykytilaan nähden. Saamelaiskäräjillä oli aikaa kaksi arkipäivä tutustua 50-sivuiseen hallituksen esitykseen. Saamelaiskäräjälain mukaisissa neuvotteluissa Saamelaiskäräjät vaati, että Saamelaiskäräjille on annettava mahdollisuus lausua hallituksen esityksestä virallisesti. Neuvottelun jälkeen ministeriö antoi Saamelaiskäräjille mahdollisuuden antaa lopullisen kirjallisen lausuntonsa asiassa viimeistään 6.6.2008 aamulla. Saamelaiskäräjät on antanut lausuntonsa, mutta näin lyhyessä valmisteluajassa saamelaiskäräjillä ei ole ollut mahdollisuutta paneutua riittävän syvällisesti ja perinpohjaisesti riistavahinkolain moniulotteisiin kysymyksiin saamelaisten oikeuksien kannalta. Täten tässä yhteydessä saamelaiskäräjien esittämät näkökulmat ovat huomattavasti asiasta annettua lausuntoa laajemmat. Saamelaiskäräjät on parlamentaarinen itsehallintoelin. Saamelaisia koskettavissa laajoissa esityksissä lausunnoista päättää Saamelaiskäräjien hallitus. Lausuntopyynnöissä on huomioitava Saamelaiskäräjien rooli parlamentaarisena elimenä ja turvata riittävästi aikaa asian demokraattiselle käsittelylle. Perustuslain 17 :n 3 momenttiin ja siihen liittyen saamelaiskäräjälain 9 :n mukaiseen viranomaisneuvotteluihin liittyvästä kysymyksestä on eduskunnan perustuslakivaliokunta viimeksi lausunut hallituksen esityksestä poro- ja luontaiselinkeinojen rahoituslaista antamassaan lausunnossa PeVL 21/2007 vp (HE 112/2007 vp). Lausunnossaan perustuslakivaliokunta sekä täsmensi että tiukensi saamelaiskäräjälain 9 :n neuvotteluvelvoitteen tarkoitusta ja viranomaisten velvoitetta saamelaiskäräjien perustuslailliseen osallistumismahdollisuuteen nähden saamelaisia erityisesti ja perustuslain 17 :n 3 momentin mukaisesti alkuperäiskansana koskevassa lainvalmistelussa. Perustuslakivaliokunta korosti tällöin juuri poronhoidon merkitystä saamelaiskulttuurin keskeisenä elinkeinona. Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että saamelaiskäräjien edustus perustuslain 17 :n 3 momentissa tarkoitetuissa lainvalmisteluasioissa varmistetaan alusta lähtien. Valiokunta piti myös tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdyttäisiin kokonaisuudistukseen, jossa saamelaiskäräjien kyseiset kulttuuriset ja oikeudelliset kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon nykyistä selkeämmin.

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 13 (15) Perustuslakivaliokunta on edellä jo viitattujen perustuslaillisten saamelaisten perusoikeuksia koskevan säännöksen ottamisen yhteydessä Suomen perustuslakiin ilmaissut selkeän kantansa saamelaiskäräjälain 9 :n mukaisen neuvotteluvelvoitteeseen nähden valiokunnankin edellä viittaamassa mietinnössä 17/1994 vp (s. 3). Valiokunta lausuu: Jotta viranomaisen neuvotteluvelvoite tulisi täytetyksi hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti, viranomaisen on huolehdittava siitä, että saamelaiskäräjät saavat riittävän ajan perehtyä neuvottelukysymykseen ja että neuvottelutilanne muodostuu muutoinkin saamelaisten edustuselimen kannalta kohtuulliseksi (kurs. tässä). Perustuslakivaliokunnan näihin kahteen selkeään lausumaan viitaten saamelaiskäräjät katsoo itse neuvotteluvelvoitteen täyttämiseen ja lausunnon antamisaikaan nähden, että maa- ja metsätalousministeriö on jättänyt huomiotta perustuslakivaliokunnan mietinnön ja lausunnon täsmennykset saamelaiskäräjien osallistumisoikeudesta ja vaikutusmahdollisuuksista nyt tarkoitetun hallituksen esityksen valmistelussa. Saamelaiskäräjät haluaa kiinnittää lisäksi huomiota hallituksen esitykseen aikatauluun. Mikäli ministeriö menettelee näin, se on vastoin voimassa olevan perustuslain 2 :n 3 momentin vaatimusta, jonka mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia ja edelleen perustuslain 10. luvussa täsmennetyn laillisuusvalvonnan periaatteita. Tämän lisäksi ministeriön menettely on vastoin hyvän hallinnon vaatimuksia. Hallituksen esitys on valmisteltu ensimmäisen kerran ministeriössä jo vuonna 2005 ja oikeusministeriö on jo tuolloin vaatinut lakien perusteellista uudelleenvalmistelua, koska hallituksen esitys ei edes muodollisesti vastaa hyvän lainsäädännön vaatimuksia ja esitykseen sisältöön liittyvät petoeläinten tappamien porojen korvaussäännökset on esityksessä muokattu aikaisempaan nähden täysin uuteen ja saamelaisten keskeisiä perustuslaillisia oikeuksia heikentävään suuntaan. Saamelaiskäräjät katsoo, ettei tarkoitettua hallituksen esitystä tule missään tapauksessa viedä tästä eteenpäin hallituksen esittelyyn saati eduskunnan käsittelyyn, vaan lakiehdotukset on valmisteltava kokonaan uudelleen perustuslakivaliokunnan viitoittamien ehtojen mukaisesti. 6. Saamelaisporonhoidon erityispiirteet Saamelaisporonhoito on tarkoituksenmukaista ja ekologista. Saamelaisporonhoidossa ei pääasiallisesti ruokita poroja rehuilla kuin satunnaisesti ja joissakin paliskunnissa ei lainkaan ja tämä tarkoittaa että rehuja ei kuljeteta pitkän matkan takaa saamelaisten kotiseutualueelle. Porojen ravinto perustuu täysmääräisesti luonnonkasveihin, jäkälään, sieniin ja muuhun ravintoon. Saamelainen poro on täten luomuporoa mitä aidoimmassa merkityksessä vaikka luomujärjestelmä ei tunnekaan täysin luonnonravintoa, koska termi perustuu maatalouteen. Saamelaisporonhoitoa kuvaa hyvin sen terminologia, pohjoissaamessa on yli 1500 porotermiä ja lisäksi omat lumi- ja maastoterminologiansa. Vaikka paliskuntajärjestelmän kautta on pyritty yhdenmukaistamaan poronhoitoa, saamelainen poronhoito on säilynyt ainutlaatuisena ja erityisenä. Saamelainen poronhoito perustuu laidunkiertojärjestelmälle, joka on riippumaton porojen biologisesta vaellusvietistä. Laidunkiertojärjestelmä perustuu talvi- ja kesälaidunalueisiin, kesät pyritään olemaan alueesta riippuen tunturiseudulla ja talvisin metsäalueella. Porot ovat poronhoitajien paimennuksessa, erityisesti keväisin hankien aikaan porojen on oltava ympärivuorokautisessa paimennuksessa. Poronhoito pe-

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 14 (15) rustuu poron ja ihmisen yhteiseen vuotuisaikakiertoon ja järjestelmä on hioutunut sellaiseksi, että se mahdollistaa poron mahdollisimman luonnonmukaisen käyttäytymisen. Ihmisten läsnäolo ei ole intensiivistä saamelaisessa poronhoidossa, lähimmässä kosketuksessa porot ovat vain kaksi kertaa vuodessa erotuksissa ja vasanmerkityksissä. Muina aikoina poroja paimennetaan etäältä, mutta luonnollisesti laumasta eksyneet porot voidaan toimittaa takaisin eloon moottorikelkoilla tai mönkijöillä. Ero karjataloutta muistuttavaan tarhausporonhoitoon on valtava, puhutaan paremminkin kahdesta erillisestä poronhoitoja elinkeinojärjestelmästä. Saamelaisporonhoidossa ei tarhata poroja lainkaan. Tarhaustuet ja niistä saatavat hyödyt ovat saamelaisporonhoidon ulottumattomissa. Saamelaisporonhoito on selkeästi kulttuurinen elinkeino, jossa erityisen tärkeää on kulttuurin ja elämäntavan siirtäminen sukupolvelta toiselle. Saamelainen korvamerkkijärjestelmä on osoitus tästä, korvamerkit seuraavat edellisten sukupolvien korvamerkkejä joko suoraan tai pienin muutoksin. Korvamerkkien perusteella voidaan identifioida tietty poro tiettyyn sukuun ja alueeseen kuuluvaksi. Paimentolaisporonhoito vaatii aivan erilaisen ammattitaidoin kun tarhausporonhoito. Paimentolaisporonhoito vaatii tuntemusta poron biologiasta ja käyttäytymisestä, laajan maantieteellisen alueen tuntemusta ja sen kasvillisuuden tuntemusta sekä luonnonolosuhteiden tuntemusta. Tarhaava poronhoito ei edellytä tällaista tietopohjaa, sen perustana on karjatalouden malli jossa poroja vain ruokitaan. Nykyisin on maa- ja metsätalousministeriössä kiinnitetty huomiota eläinten hyvinvointiin aivan eri tavoin kuin ennen ja kotieläimiään hyvin pitäville on mahdollista myöntää eläinten hyvinvointitukea. On hyvin kyseenalaista että poro, jota ei ole jalostettu karjatalousolosuhteisiin, olisi hyvinvoiva tarhauksissa. Poro on vaelluseläin, jotka vaativat suuren reviirin. Saamelainen poronhoito on ensisijaisesti porojen hyvinvointia tukeva elinkeino, koska poro on niin luonnonmukaisissa olosuhteissa kuin mahdollista. Eläinten hyvinvointitukea tulisi kohdistaa saamelaisporonhoidon tukemiseen ja pohtia, onko eläinten hyvinvoinnin osalta hyväksyttävää tarhata poroja ympäri vuoden. On aivan selvää, että paimentolaisporonhoito on suuritöisempää kuin tarhausporonhoito, kuluttaa polttoaineita ja vaatii laajaa kalustopohjaa. Ajallisesti paimentolaisporonhoito vie enemmän aikaa kuin tarhaava poronhoito. Tällaisten poronhoitomallien tarpeet ja tulo- ja menopohja ovat täysin erilaisia. Tarhaavaan poronhoitoon olisi hyödyllistä tehdä esim. tilatarkistuksia, mutta paimentolaisporonhoitoon se ei sovellu. Tukijärjestelmä ei huomioi millään tavalla näiden poronhoitomallien erilaista kulurakennetta ja mallia. On aivan yksiselitteisen väärin, että poronhoidon tukijärjestelmä laahaa jäljessä. Poronhoitoa pyritään viemään aivan selkeästi karjatalousmalliseksi tuki- ja valvontajärjestelmältään, mutta tulotaso laahaa jäljessä. Hallituksen esitys riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 :n muuttamiseksi heikentää osaltaan saamelaisporonhoitajien tulotasoa ja on uhkana elinkeinon tulevaisuudelle. Esitys omalta osaltaan osoittaa, että elinkeinoja ei kohdella tasapuolisesti ja erityisen räikeä on tuki- ja korvaustason kohtelu eri alkutuotannon aloilla poronhoidon ollessa vähiten suojattu ja tuettu elinkeino.

SAAMELAISKÄRÄJÄT TAUSTAMUISTIO 15 (15) Helsingissä 2.10.2008 Klemetti Näkkäläjärvi Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiedoksi: Tasavallan presidentin kanslia Eduskunnan perustuslakivaliokunta Oikeusministeriö Oikeuskansleri Eduskunnan oikeusasiamies