SAVONRANNAN SANOMAT SANOMAT Nro 2/2013 www.savonranta.fi Avoimesti puolueellinen Savonrannan asukkaiden ja kesäasukkaiden äänenkannattaja jo vuodesta 1995 1
2 Suur-Savon Osuuspankki OP-Tilipalvelu, PL 930, 00101 Helsinki
Me onnelliset savonrantalaiset Onnellisuus lähtee meistä itsestämme. Vaikka usein sorrumme syyttelemään toisiamme erityisesti tyytymättömyydestä ja epäonnen kohtaamisesta, onni on loppujen lopuksi sisällämme. Me suomalaiset olemme eurooppalaisen kyselytutkimuksen mukaan Euroopan onnellisinta kansaa. Samansuuntaisen tutkimustuloksen on saanut Legatum (www.prosperity.com), jonka onnellisuusindeksi perustuu vaurauteen, hyvinvointiin ja yhteiskunnallisiin oloihin. Suomessa onnellisuutta ei vain taideta huomata loppusyksyn aikana. Kaikkialla on harmaata ja loskaista, piristävä auringonpaiste vierailee niin lyhyen hetken ja loistaa vinosti kaukaa, että vuodenaika ei ainakaan tue mielenvirkeyttä. Onneksi meitä edeltäneet sukupolvet ovat antaneet joulun juhlimisen perinteen. Pikkujoulu, kauneimmat joululaulut, adventti ja itse joulun aika tuovat uskoa valosta ja onnellisemmasta elämästä vuodesta toiseen. Jaakko Parkkinen on omalta osaltaan sisäistänyt joulun sanomaa savonrantalaisille. Onnellisuuden sijaan savonrantalaisista löytyy helposti periksi antamattomuutta ja sitkeyttä, kuten Syvälahden kylän lähes ainoiden asukkaiden elämä pienviljelytilalla kertoo. Samaa tunnetta löytyy myös rapakon takaa asuvan, mutta Savonrannan paikat ja ihmiset aina muistavan, Ulla Grahamin terveisissä Las Vegasista. Sitkeys välittyy myös savonrantalaissyntyisen Aino Kuusisen elämäntaipaleesta. Siinä missä moni olisi jo monta kertaa antanut periksi, hän jaksoi pitää elämänliekkiään yllä ja välittää sen jälkipolville. Vaikka ulkoinen paine yhteiskunnassa ei tuekaan asukkaidensa onnellisuutta harmaiden talousnäkymien muodossa, savonrantalainen luonne lepää luonnossa. Samaan lopputulokseen pääsin kuunteluoppilaana sekä yhdistysten oppimiskahvilassa että matkailuseminaarissa. Erityisesti jälkimmäisessä luontomatkailu jalostui Savonrannan valttikortiksi, jossa metsästys- ja kalastusretkeily kiteytyvät luonnossa liikkumisen lisäksi. Kalle Laamanen puhuu lehden loppusivuilla kelkkailun merkityksestä ja mahdollisuuksista Savonrannan matkailulle. Maailmanlaajuisesti onnellisuutta mitataan mittareilla, jotka Suomessa ja Savonrannalla, verovaroin ylläpidetyssä hyvinvointiyhteiskunnassa, ovat lähtökohtaisesti kunnossa. Onnellisuus ei siis näy ihmisten kasvoilla. Se on sisäinen tunne. Vastikään riehunut Eino-myrsky antoi meille muistutuksen onnellisuuden haavoittuvuudesta. Haja-asutusalueen asukkaiden toista vuorokautta kestänyt sähköttömyys sitkisti asukkaita. Sähkön palatessa arkinen elämä helpottui ja onnellisuus valtasi mielen. Yhteiskunnan haavoittuvuus todistettiin taas kerran. Olkaamme periksi antamattoman ja sitkeän onnellisia savonrantalaisia! Anne Käyhkö 3 Sisällys alkaen sivulta Me onnelliset savonrantalaiset 3 Lehden tiedot 3 Aluejohtokunta toimii paikkakunnan puolesta 4 Omat koirat purivat? 6 Matti-Pekka Parkkinen Joulun historiaa 8 Jaakko Parkkinen Unelmieni joululahja 9 teksti ja kuva: Raija Heikkilä Lokakuussa muistettiin vanhuksia 10 Aino Kuusisen paikallisjuuret löytyvät Savonrannalta 12 Elämän kauneutta laulan konsertti 16 Etelä-Savon syksyn ensimmäinen karhu kaadettiin Savonrannalla 17 kuvat: Arja Rantala Syvälahdessa elää sitkeys ja periksi antamattomuus 18 Pinkissä vuokrattavana kalustettu huoneisto 22 Savonrannan VPK 1938 2013 24 teksti ja kuvat: Kari Jääskeläinen Elämänkerrostumia 26 teksti ja kuvat: Ulla Graham Tietoa Las Vegasista 29 teksti ja kuvat: Ulla Graham Savonrannan kirjasto kaipaa käyttäjiä 30 Lapinahon pihattonavetan avajaiset 31 Löytöjä toimintakeskuksen kirpputorilta 32 Moottorikelkkailu Savonrannan matkailun mahdollisuus 34 kuvat: Arja Rantala Savonrannan Sanomat 2/2013 Julkaisija: Vastaava toimittoja: Ilmoitusmyynti: Taitto ja painatus: Kuvat: Kansikuva: Taustakuva: Savonrannan Kehittämissäätiö Anne Käyhkö Puh. 040 515 6326 Sähköp. akayhko@hotmail.com Tarmo Heikkilä Puh. 045 114 0870 hermotaikkila@netti.fi Ktp-Konsultit/ KT-Paino tmi martti.nykanen@kt-paino.fi www.kt-paino.fi Kirjoittajat Raija Heikkilä Arja Rantala Lehden kestotilaus: 10:- /v. Tilaukset sähköpostilla toimitukseen
Aluejohtokunta toimii paikkakunnan puolesta Savonlinnan kaupungissa toimii kolme aluejohtokuntaa, joiden toimintaa ohjaa kaupungin hallintosääntö. Vuoden alusta toimintansa alkukitkuttelun jälkeen aloittanut uusi Savonrannan aluejohtokunta on pistänyt toimeksi. Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan on järjestetty yhteistyössä niin leipää kuin sirkushuvejakin paikkakunnan väelle. Vasta maaliskuussa Savonrannan aluejohtokunnan toiminta pääsi kunnolla käyntiin. Kevättalvinen aluejohtokunnan tarjoama virkiste paikkakuntalaisille oli teatteriesitys Laulava Hotelli Sampolassa. Tuohon tilaisuuteen oli kaikilla vapaa pääsy. Keväällä aluejohtokunta oli myös huolissaan Savonrannan koulusta ja järjesti Pienkoulu-seminaarin, jossa alustajana oli sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Lehtola jyrisi lasten puolesta ja kritisoi voimakkaasti nykyisten kouluverkkoselvitysten lähtökohtia ja niiden pohjilta tehtyjä koulujen lakkauttamisia. Suomessa kouluverkkojen selvitystyötä tehdessä on katsottu ainoastaan helposti laskettavia, teknisiä menoeriä kuten kiinteistö- ja lämmityskustannuksia tai palkkoja. Lapsivaikutusarviota ei tehdä, ei arviota koulun arvosta yhteisölle ja muille ihmisille eikä mietitä koulun arvoa pedagogiikalle eli mitä etuja tarjoaa vuosiluokka- mitä yhdysluokkapedagogiikka. Muita kuin taloudellisia arvoja ei ylipäätään pohdita, huomioi hän Savonrannalla. Keväällä Savonlinnan kylät jalkautuivat Savonrannalle ja pitivät yhteisen kokouksen aluejohtokunnan kanssa. Savonrannan yhdistysten ja seurojen edustajat tapasivat toisensa, jolloin esillä olivat Kesän suurin tapahtuma Savonranta päivä keräsi väen urheilukentän katsomoon. vuosittaiset avustusperusteet ja avustusten jakaminen. Huhtikuussa oli vuorossa kansalaistoiminnan katsastusilta ja kuntalaisillan järjestämiset. Kansalaistoiminnan kehittäminen on Savonlinnan seudun Kolomosen kiikarissa ja siitä puhuivat toiminnanjohtaja Sirpa Kolistaja, yhteyspäällikkö Erja Järvisalo ja hankekoordinaattori Kimmo Käärmelahti. Kolomosen tavoitteena on vanhojen kyläkeskusten asukastoiminnan aktivoiminen. Niiden ympärillä on vahvaa kylätoimintaa, mutta yhdistyneessä Savonlinnassa myös kuntakeskusten tulee aktivoitua, houkutteli Käärmelahti kuulijoita keväällä. Savonrannalla todettiin olevan tarpeeksi yhdistyksiä ja samojen henkilöiden pyörivän useassa yhdistyksessä. Projektipäällikkö Anni Liukkonen kyseli paikkakunnan nuorten tarpeista. Pojat ovat kiinnostuneita mopojen korjauksesta. Eiköhän meillä ole mopojen korjaus alhaalla käynnissä nytkin ja kahvi kiehumassa yläkerrassa, naurahti Anna-Mari Kautto. Tyttöjä tuntui kiinnostavan tanssi. 4 Karoliina Helander Kyläsportti-hankkeesta kyseenalaisti kyläyhdistyksen perustamistarpeen todellisuuden Vuokalan kylässä. Jos ei ole halua lähteä perustamaan uutta yhdistystä, tarve ei ole todellinen. Kukaan ei voi ulkopuolelta käskyttää toiminta. Tarve lähtee yhteisön sisältä. Osin kuntaliitoksesta johtunut viivästyminen avustuskäytäntöjen voimaansaattamisessa aiheutti avustushakemussuman loppukevääseen. Nuorten kesätyöllistäminen oli aluejohtokunnan mielestä tärkeää ja 13 nuorta haki työllistämistukea. Aluejohtokunta haluaa panostaa matkailijoiden tiedot- Kolomosen järjestämässä oppimiskahvilassa tuli selväksi että matkailun saralla Savonrannan vahvuus on luonto. Matkailuseminaarissa se kiteytyi metsästys- ja kalastusmatkailuun.
tamisista. Savonrannan taajamasta halutaan kartta, joka olisi jaettavissa palvelupisteissä. Kesällä aluejohtokunta houkutteli uusia asukkaita Tonttisavotta tapahtumalla helteisenä lauantaina kesäkuun lopussa. Vierasvenesataman tapahtuma houkutti hyvin väkeä, sillä samana päivänä pääsi kokemaan löytöjä vapaaehtoisvoimin järjestetyssä kirpputorisuunnistuksessa pitkin Savonrantaa. Tämä on hauska idea, joka kannustaa ihmisiä tyhjentämään nurkkiaan. Mekin löysimme vaatteita pojalle, kehui kirpputorisuunnistusta Jyrki Kivelä. Vaikka kukaan ei itse tapahtumassa ei tullut uusia asukkaita, kontakteja tehtiin ja asia jäi hautumaan toivottavasti monelle. Kesän suurimpana tapahtumana oli Savonrannan kunnan syntymäpäivän muistoksi vietettävä Savonranta Päivä, jossa aluejohtokunnalta oli rahallisen panoksen lisäksi myös vapaaehtoista työvoimaa yhdessä paikkakunnan aktiivisten järjestöjen kanssa. Sen järjestämispaikan siirtyminen vierasvenesatamasta urheilukentälle toi kiitosta ja moitetta. Välimatkat pitenivät, mutta toisaalta lapset ja nuoret saivat oman tilan Sampolasta ja katsojat olivat paahteelta suojassa urheilukentän katsomossa, jonne äänentoisto oli suunnattu. Etsintäkoulutus tuli esille kevään tapaamisissa ja sellainen järjestettiin syyskuussa aluejohtokunnan aloitteesta ja rahoittaessa sen. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) Savonlinnan paikallistoimikunnalla on oma ryhmä, jonka kouluttaja Esa Hirvonen piti kalvosulkeiset lähes kaksikymmentä päiselle kuulijakunnalle. Vapepan paikallistoimikunnan alueeseen kuuluvat Enonkoski, Kerimäki, Punkaharju ja Savonlinna. Toisen koulutuspäivän käytännön harjoittelun jälkeen puheenjohtaja Martti Koponen oli syystäkin tyytyväinen koulutuksen saaneeseen henkilömäärään. Nyt ei pelota hävitä Savonrannalla. Nuorten toimintaa saatiin syksyllä käyntiin, kun kaupungin vapaa-aikatoimi lähti mukaan isompien tyttöjen tanssiryhmän pitämiseen. Jo aiemmin niin vanhemmat kuin koulun terveydenhoitajakin olivat olleet huolissaan tyttöjen liikkumattomuudesta. Kerran viikossa kokoontuvassa Bleeding Roses ryhmässä tyttöjä liikuttaa vapaaehtoisesti Tanja Kokkonen ja lihaskuntoa ylläpitää Maija Kapanen. Särö liikuttaa tanssin askelin nuorempia tyttöjä Rönkkötalolla, kertoi Kokkonen. Savonrannan aluejohtokunnan esittelijä Jorma Mattinen luovutti kansliapäällikkö Antti Erämaalle tippakannun, että päätöksenteko luistaisi hyvin, ja mahdolliset vinkuvat saranat tulisi voideltua uudessa Savonlinnassa. Yhdistysten oppimiskahvilassa lokakuussa pyrittiin löytämään konkreettisia kehittämisideoita Savonrannalle. Tilaisuudessa kävi kuhina, kun monien Savonrannan yhdistysten ja seurojen jäsenet täyttivät seinillä olevien julisteiden otsikoiden Savonrannan vahvuustekijät, näkyvyys, luontomatkailu ja yhdistysten toiminta alle ideoita. Tavoitteena on saada esiin konkreettisia kehittämisideoita Savonrannalle. Ei ole olemassa huonoa ideaa, eikä auta sanoa että kokeiltu on ennenkin, houkutteli Käärmelahti porukkaa liikkeelle. Puhetta tuli muun muassa torin myyntiajoista. Lomalaiset haluavat nukkua pitkään, eivätkä ennätä aamutorille. Iltatoria kaivattiin Savonrannalle. Aluejohtokunta sai kiitosta aktiivisuudestaan järjestösaralla. Savonrannan matkailua pyritään saamaan nousuun aluejohtokunnan tuella. Alkua viriteltiin matkailuyrittäjien tapaamisella marraskuussa, jonne oli kokoontunut parikymmentä kiinnostunutta. Paikalla oli niin aluejohtokunnan, kaupungin kuin yrittäjien edustajat. Matkailun suurimmaksi pullonkaulaksi koettiin majoitustilojen puutteen. Eläkeläisten matkanjohtajana kunnostautunut Esko Makkonen kaipasi matkaoppaan palveluja, joka osaisi neuvoa kohteet. Kehittämisjohtaja Pellervo Kokkonen Savonlinnan Yrityspalveluista kehotti kokoamaan Savonrannan käyntikohteet vaikka työllistämisrahoilla. Savonrannan terveysasema tiedottaa: Laboratorio avoinna keskiviikkoisin KLO 7.00 8.30 RAVINNOTTA TULEVAT ASIAKKAAT (lääkärin, hoitajan tai sairaalan määräämät labrat) KLO 9.00 10.00 INR- ASIAKKAAT (ei muita näytteitä) Kootkaa käyntikohteiden sijainnit, kuvatkaa ne ja tiedot yhteen pakettiin. Vain näin ne saadaan matkailijoiden käyttöön. Savonlinnan matkailu on kasvanut maaseutualueilla, ja keskikaupunki on jäänyt kehityksessä paitsioon viime vuosina. Suurin matkailun kasvu on tullut rajan takaa Venäjältä, hän valaisi matkailukeskustelun taustaa. 5
Omat koirat purivat? Viisi vuotta sitten tehtyä Savonrannan ja Savonlinnan kuntaliitosta valmisteltiin Savonrannalla huolellisesti, pohtien myös muita vaihtoehtoja. Yhteisesti päädyttiin neljän kunnan liitosselvitykseen, jossa siis edellä mainittujen lisäksi olivat Kerimäki ja Punkaharju. Kuten tiedetään nämä ottivat tuolloin vielä aikalisän ja tekivät kuntaliitoksen Savonlinnan kanssa vasta kuluvan vuoden alusta lukien. Kun neljän kunnan liitos ei viisi vuotta sitten onnistunut, jatkoivat Savonranta ja Savonlinna välittömästi keskinäisiä neuvotteluja. Neljän kunnan liitoksen epäonnistuminen todettiin kokouksessa Punkaharjun kunnantalolla. Tilaisuuden jälkeen kokoonnuimme neuvotteluhuoneessa Savonlinnan ja Savonrannan kuntien edustajina ja sovimme tuolloin kuntaliitoksemme päälinjat. Tuolloin sovittiin mm. siitä, että lähes kuuden miljoonan porkkanarahoista Savonrannalle investoidaan noin 2,4 miljoonaa. Kuntaliitossopimuksessa määriteltiin tarkemmin kohteiksi Kääpäsaari, Lekotti ja Kuntokeskus. Sopimuksen mukaan Savonrannan valtuusto sai tarkemmin päättää rahojen käytöstä. Liikaa rahaa!! Jo heti neuvottelujen jälkeen muutamat päättäjät arvostelivat neuvottelijoita siitä, että on neuvoteltu Savonrannan kannalta liian hyvä sopimus. Pelättiin, että savonlinnalaiset vielä kostavat, koska Savonranta on liikaa pitänyt puoliaan. Suuri investointiraha aiheuttikin ongelmia monille päättäjille. Esillä olleista vaihtoehdoista Kääpäsaaren mökkien rakentaminen tai kuntokeskuksen toteuttaminen uima-altaalla ei osalle päättäjistä kelvannut. Kysyttäessä vaihtoehtoja oli vastaus yleensä johonkin muuhun. Varteenotettavia vaihtoehtoisia esityksiä ei siis juuri tullut. Yksityisissä keskusteluissa oli joku valtuutettu todennut vaihtoehdoksi rahojen käytölle, että poltetaan ne vaikka torilla. Näinkin vastuuttomasti Savonrannan kehittämiseen siis voi suhtautua. Koska kunnassa ei mökkien rakentaminen saanut laajempaa kannatusta, linjattiin rahojen käyttöä niin, että Kääpäsaaren rakentamiseen ohjattaisiin 500.000 ja Kuntokeskukseen noin 1.500.000. Lisäksi oletettiin saatavan Elyn avustusta noin 500.000. Ei uima-allasta Osalle päättäjistä uima-allas oli kuntokeskuksen musta piste. Kuntokeskus voitaisiin toteuttaa, mutta vain ilman uima-allasta. Tämä ilmeni mm. kunnallisvaalien yhteydessä käydyssä keskustelussa: uima-allasta vastustettiin kovasti ja perusteluna olivat sen käyttökustannukset. Savonrannan kunnanhallitus kävi ennen kuntaliitosta tutustumassa muutamiin pienten kuntien toteutettuihin uima-allasratkaisuihin ja tuolloin todettiin, että vastaavanlaiset ratkaisut olisivat mahdollisia myös Savonrannalla. Tarkoituksena oli toteuttaa hanke esim. yrittäjävetoisesti tukemalla toimintaa rahoilla, jotka kunta oli saanut valtiolta perillisittä kuolleitten sisarusten varoista. Rahaa oli käytettävissä toimintaan lähes 300.000 euroa ja sillä toimintaa olisi tuettu vuosikausia. Kuntokeskuksen toteuttaminen ilman uima-allasta olisi ollut turha investointi, sillä Savonrannalla on jo kuntosali ja saunat löytyvät jokaiselta kotoa ja mökeiltä. 6 Päätöstä odotellessa Kuntaliitoksen jälkeen iso kysymys syntyi Darekonin kohtalosta. Jotkut Savonlinnan virkamiehet yrittivät savonrantalaisten ja yrityksen omistajien tahdosta poiketen siirtää yrityksen Savonlinnan keskustaan. Asia ratkaistiin valtuustossa ja siirtopäätös voitti valtuuston puheenjohtajan Jouni Backmanin äänen ratkaistessa. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan laittanut päätöstä täytäntöön, vaan neuvotteluja jatkettiin sekä omistajan, että luottamushenkilöiden kanssa. Muutaman viikon kuluttua asia käsiteltiin uudelleen valtuustossa ja enemmistö hyväksyi Darekonin toiminnan jatkamisen Savonrannalla. Tarpeeton, kuukausia kestänyt taistelu saatiin onnelliseen päätökseen. Kaupunki joutui investoimaan tilojen laajennukseen ja remontointiin ja kuntaliitoksessa sovittuja muita kuin porkkanarahainvestointeja siirrettiin Darekonin halliin. Darekonin taistelu ja sijoitukset vaikuttivat porkkanarahainvestointien siirtymiseen myöhemmäksi. Asiat pitkistyvät ja mutkistuvat Kun porkkanarahainvestointeja ryhdyttiin toteuttamaan kävi ilmi, että savonrantalaisten uima-altaan vastustajien myyräntyö oli tuottanut hedelmää. Sekä kokoomuksen että Sdp:n suuntaan tehty valistus näkyi ja johti lopulta kau-
punginhallituksen äänestyksen kautta uima-altaan poistamiseen kuntokeskushankkeesta. Koska päätös ei enää vastannut kuntaliitossopimuksen henkeä ja Savonrannan valtuuston päätöstä ja oli yhteiskunnan varojen törkeää hukkaamista ilman uima-allasta, oli asiasta pakko tehdä oikaisuvaatimus ja myöhemmin valitus hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus totesi, ettei kuntaliitossopimusta ole rikottu, koska valtuusto on varannut hankkeeseen rahat ja hallitus päättänyt toteuttaa kuntokeskuksen, jonka sisältöä sillä hallinto-oikeuden mielestä on oikeus muuttaa. Hallintooikeus jätti tarkemmin pohtimatta sopimuksessa mainitun Savonrannan valtuuston päätöksen merkityksen. PÄIVYSTYSLISTA SAVONRANNAN TAKSIT TAMMIKUU 03.01-09.01 Sairanen Erkki,Sairanen Jani 10.01-16.01 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka 17.01-23.01 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki 24.01-30.01 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki HELMIKUU 31.01-06.02 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka 07.02-13.02 Sairanen Erkki,Sairanen Jani 14.02-20.02 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka 21.02-27.02 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki MAALISKUU 28.02-06.03 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki 07.03-13.03 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka 14.03-20.03 Sairanen Erkki,Sairanen Jani 21.03-27.03 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka 28.03-03.04 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki HUHTIKUU 04.04-10.04 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki 11.04-17.04 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka 18.04-24.04 Sairanen Erkki,Sairanen Jani 25.04-01.05 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka TOUKOKUU 02.05-08.05 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki 09.05-15.05 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki 16.05-22.05 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka 23.05-29.05 Sairanen Erkki,Sairanen Jani 30.05-05.06 Suomalainen Heikki,Käyhkö Pekka KESÄKUU 06.06-12.06 Parkkinen Matti-Pekka,Sairanen Erkki 13.06-19.06 Sairanen Jani,Suomalainen Heikki 20.06-26.06 Käyhkö Pekka,Parkkinen Matti-Pekka 27.06-03.07 Sairanen Erkki,Sairanen Jani PÄIVYSTÄVÄ TAKSI 044 5583000 PARKKINEN MATTI-PEKKA 0500 257211 SAIRANEN ERKKI 0400 254190 SUOMALAINEN HEIKKI 0500 679222 SAIRANEN JANI 0500 678315 Mökkien rakentamiseen Hallinto-oikeuden tyrmättyä kuntokeskuksen järkiperäisen toteuttamisen uusi Savonlinnan kaupunginhallitus ymmärsi olla toteuttamatta kuntokeskusta torsona, ilman uima-allasta. Altaan rakentaminen ei vieläkään saanut kannatusta käyttökulujen pelossa. Tästä syystä hallitus esitti valtuustolle toteutettavaksi Kääpäsaareen mökkien rakentamisen porkkanarahoilla. Aluejohtokunnat äänestivät Edellinen aluejohtokunta äänesti ja tuki niukasti uima-altaallista kuntokeskusta. Uusi aluejohtokunta tuki vielä niukemmin kuntokeskuksen toteuttamista koululle ja siihen rakennettavaa allasta ja keilaratoja. Kaupunginhallitus sivuutti molemmat kannanotot. Aluejohtokunnan jäsen on tehnyt kaupunginvaltuuston päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen. Porkkanarahojen käyttö siis jälleen viivästyy ja uhkana on, että eri valtuustoryhmissä alkaa olla paineita rahojen käyttämiseen kaupungin muihin menoihin. Kuntaliitoksen suoja-aika on lopussa ja savonrantalaisten oma veivaaminen uhkaa jo koko kuntaliitoksen tuomien rahojen käyttöä. Viimeisessä valtuuston kokouksessa mm. Kokoomuksen taholta pohdittiin rahojen käyttöä Kellarpellon päiväkodin kalustamiseen ja Perussuomalaiset epäilivät Kääpäsaaren rakentamista. Henkilökohtaisesti olin sitoutunut toteuttamaan Kuntokeskuksen uimaaltaalla, mutta politiikassakin tosiasiat on tunnustettava. Kun päätöstä ei saada kaupunginhallinnossa läpi, on toteutettava toiseksi paras vaihtoehto. Olisiko viimeinkin aika ottaa järki käteen ja 7 ja toteuttaa Kääpäsaaren rakentaminen, sillä se lisäisi matkailua ja toisi kysyntää paikkakunnan muille palveluille sekä voisi tarjota työtäkin lomakylässä ja oheispalvelujen merkeissä. Parantamalla matkailuinfraa se koituisi myös toimivien matkailuyritysten eduksi, sillä vanha totuus on, että tarjonta luo kysyntää. Matti-Pekka Parkkinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Yritykset Toivottavat Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Joulun historiaa Joulun monenkirjavan ja sekavankin perinteen keskellä on syytä korostaa sitä, että joulu on historiallinen tapahtuma. Se ankkuroituu tähän samaan historiaan, jota mekin elämme. Maan päällä eli silloin samanlaisia ihmisiä kuin nytkin. Jumalan sanan lupaukset täyttyvät tässä maailmanhistoriassa. Rooma oli silloin maailman valta. Jeesuksen syntyessä Augustus oli Rooman keisarina. Hän oli Rooman ensimmäinen keisari. Maassa vallitsi Rooman rauha, joka turvasi taloudellisen ja henkisen vuorovaikutuksen. Valtakunnan talous saatiin hyvälle tolalle, samoin ulkonainen turvallisuus. Augustus oli poliitikkoainesta ja ehkä sen vuoksi hän oli neljä kertaa peräkkäin naimisissa. Myös on syytä kiinnittää huomiota siihen, että Jeesuksen syntymä on ennustettu Vanhassa testamentissa. Se mitä profetia ilmoitti, todella tapahtui historiassa. Siksi kysymys ei ole kauniista sadusta. Jeesus syntyi maailmaan eikä syntynyt lapsi ollut kuka tahansa lapsi. Vanhan testamentin profetioiden mukaisesti Hän oli Daavidin poika. Hän syntyy kuninkaalliseen sukuun, minkä vuoksi hänen vanhempiensa täytyy tehdä vaivalloinen matka Galileasta Betlehemiin henkikirjoitettavaksi. Kuninkaallisesta syntyperästä huolimatta syntymäpaikka on mahdollisimman vaatimaton. Se on samalla enteenä siitä, millainen tämä Jumalan Poika on ja millainen on oleva hänen valtakuntansa. Se ei viihdy suurissa saleissa eikä maailman valtiasten loisteessa. Sitten jouluyön huippukohtana eteemme kuvataan enkelin ilmoitus tämän yön merkityksestä. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Kysymyksessä oli historiallinen tapahtuma, Jumala oli tullut ihmiseksi. Yksinkertaiset paimenet saivat vastaanottaa tämän Jumalan ilmoituksen. Maailman halveksituimman ammatin harjoittajat saivat riemuita jouluyönä kuullessaan evankeliumin: Taivaallinen kirkkaus tunkeutui synnin maailmaan ja sen pimeyteen. Enkelihän seisoi paimenten edessä, mutta Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. Se kirkkaus säteili Jumalasta. Pelko vaihtui suureksi iloksi. Jerusalemin raamatunselittäjät kymmenen kilometrin päässä eivät tienneet tästä tapahtumasta mitään. Jotenkin samanlainen on tämä maailma edelleen. Valtapolitiikka hallitsee maailmaa. Maailmantalouden kehitystä seurataan tarkasti. Eletään Rooman rauhan aikaa. Jumalan ilmoitusta ei tajuta usein sielläkään, missä ollaan tutkivinaan Raamattua. Jeesuksen syntymä oli kuitenkin valtava uutinen, joka toi suuren ilon koko kansalle. Näin se tekee edelleen siellä, missä tunnetaan ihmisen syntisyys, heikkous ja katoavaisuus ja avataan sydän tälle maailmaan syntyneelle Vapahtajalle. Valaiskoon Herra Pyhän Henkensä kautta tänä jouluna meidät yksinkertaiset ihmiset, että saisimme uskon silmillä vastaanottaa joulun Herran, ihmiseksi tulleen Jumalan. Kirkkopiirin pastori Jaakko Parkkinen 8
Unelmieni joululahja Lapsuuteni jouluista ensimmäisenä muistuu mieleeni juuri se joulu, jolloin sain elämäni parhaan joululahjan. Lahja oli sellainen, josta en osannut edes uneksia. Perheemme oli suuri. Isä kävi metsätöissä ja tienasi elantomme raskaalla työllä. Äiti oli kotona hoitaen lapsia, paria lehmää ja huushollia. Helppoa ei ollut äidilläkään. Liikaa rahaa meillä ei ainakaan ollut. Jouluaattona joulupukin odotus tuntui pitkältä. Ensin oli hoidettava kaikki velvollisuudet. Isä tuli metsästä. Äiti hoiteli karjan. Sitten oli ruoka-aika ja sen jälkeen saunaaika. Tuntui, että joulupukki ei tule koskaan. Saunan jälkeen kammattiin hiukset ja puettiin puhtaat vaatteet. Äiti läksi tuvasta vielä kerran katsomaan, että lehmillä kaikki on hyvin. Hän sanoi samalla kuuntelevansa, josko poron aisakello kilkkaisi. Ikkunan takaa kuului naputusta. Pimeää oli. Menin veljeni kanssa katsomaan lähempää ja voi, että me säikähdimme! Nenämme edessä ikkunan takana kurkisteli itse joulupukki. Juoksimme kiireen vilkkaa pois ikkunan luota. Joulupukki tulla kolisteli sisälle yhtä matkaa äidin kanssa. Pukilla oli mukana kontti, jossa oli muutama lahjapaketti. Veljeni juoksi äidin selän taakse piiloon ja sopersi: Äiti, minuun koskee. Itse olin rohkeampi. Onneksi joulupukilla oli kiire naapuriin. Minun ei tarvinnut laulaa eikä istua pukin polvella. Sain yhden paketin. Saman verran sai veljeni. Nuorimman veljeni en muista saaneen mitään, kun hän oli vielä niin pieni. Jännityksestä vapisevin käsin avasin paketin. Sieltä ilmestyi nukke - ja millainen nukke! Ei mikään pehmeä kotitekoinen mollamaija, vaan ihan oikea, kaupasta ostettu kaunis nukke. Nukella oli yllään keltaisesta kukallisesta flanellikankaasta ommeltu mekko. Alushousutkin nukella oli jalassa. Nuken hiukset olivat vaaleanruskeat ja kiiltävät. Nukke osasi sulkea kauniit siniset silmänsä, kun sen laittoi nukkumaan. Olin niin ihastuksissani, että tuskin muistin henkeä vetää. Minkäs laitat nukelle nimeksi? kysyi äiti. Eipä minun tarvinnut kauan miettiä. Unelma tämän nimi on Unelma, sanoin varmalla äänellä. Niin sai Unelma-nukke nimensä. Veljeni paketista kuoriutui esiin puinen kuorma-auto. Kovin mieluinen oli lahja hänellekin. Lattialla hän sen kanssa tyytyväisenä leikki, pärisytteli suutaan ja kaiveli pankon alta tikkuja kyytiin. Kunpa lapset tulisivat tänäkin jouluna yhtä onnellisiksi yhdestä paketista! Raija Heikkilä 9
Lokakuussa muistettiin vanhuksia Vanhainkoti Päivärinteen sali oli täyttynyt lokakuun vanhusten viikolla Turinatuvasta. Vanhainkodin työntekijät olivat järjestäneet Jaana Sairasen johdolla taas kerran vaihtelevaa ohjelmaa sisältävän tapahtuman. Turinatuvan ohjelma alkoi omakustanteisella lounaalla. Varsinaiseen ohjelmaan päästiin kun Savonlinnan Pääskylahden ystävätuvasta saapui 31 vierasta diakonissa Sirpa Litmasen johdolla. Hanna-Leena Jääskeläinen lauloi muistorikkaita lauluja itse pianolla säestäen. Helvi Loikkanen kertoili mitä Pääskylahden ystävätuvassa tehdään. Ystäväntuvalla Pääskylahden seurakuntatalolla on aina päivystäjä. Siellä keitetään kahvia ja seurustellaan. Yhtenä tärkeänä toimintamuotona on tapahtumien järjestäminen ja retket. Joulujuhla on tärkeä tapahtuma, kuten myös teatterireissut. Nyt lähdettiin tänne Savonrannalle. Koulun 2-5 luokkalaiset olivat ennättäneet kokoontua vain kahdesti laulukerhoon, mutta opettajansa Tanja Paukkusen johdolla esitetyt koulun eläinten viikkoon liittyvät laululeikit ja runot olivat mukavaa kuultavaa ja nähtävää. Katsojien päät kääntyivät esittäjien liikkumisen johdosta ja esitykset saivat päivän raikuvimmat aplodit. Savonrannan koulun 2-5 luokkalaisista koostuva laulukerho esitti eläinteeman mukaista ohjelmaan laulaen ja runoillen. Arpajaistuloilla kartutettiin tällä kertaa 9-luokkalaisten luokkaretkikassaa. Luokan oppilaat päivystivät pareittain hoitamassa osuuttaan. Diakonissa hätäili arvanmyyntiä vierailijoille ohjelman alettua ennen heidän tuloaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin: kaikki halukkaat saivat ostettua arpansa ennen arvontaa. Ystävätupalaiset esittivät myös omaa ohjelmaa paikkakuntalaisten iloksi ja Jääskeläinen esitti lisää lauluja. Ainoana murheenkryyninä oli puute lähtijöistä Savonlinnan Vanhusten viikon pääjuhlaan. Yhtään ilmoittautunutta linja-autokyytiin Savonlinnan juhlaan ei ole minulle tullut. Peruin eilen koko linjaauton, kertoi harmistuneena Esko Makkonen. Liekö monet reissut eri suuntiin ja eri tapahtumiin hyydyttäneet väkeä, kun lähtijöitä ei ollut. Hanna-Leena Jääskeläinen lauloi ja säesti itseään lokakuun Turinatuvassa. 10
Koulun opettaja Tanja Paukkunen esitti Tiia Mutikaisen kanssa eläinaiheisen runon. Ennen ulkoilua verrytellään Päivärinteen pihalla. Kukin oli lähdössä liikkeelle voimiensa ja kuntonsa mukaisesti varustettuna. Ulkoilun ystävät vetivät kuitenkin perjantaina yläkoulun kanssa lähes neljäkymmentäpäisen ulkoilujoukon Sahalammen ympäri pitemmän reitin kautta. Maija Kapasen johdolla tehty verryttelyjumppa avasi lihakset ja kaunis ruska piristi mielen lenkkeilylle. Mukavaa vaihteluahan tämä on, kommentoivat niin oppilaat kuin vanhuksetkin. Raili Merilehti muisteli, että varmaan oppilaiden kanssa on ulkoiltu kerran syksyssä ainakin jo kymmenen kertaa kahvitauolla lenkkeilyn jälkeen. Punaposkisia kasvoja ilmestyikin lenkkeilyn jälkeen tarjoilukärryn eteen. Edes koulun rehtorin Jukka Yli-Peltolan kipsi jalassa ei ollut liikkumisen este vanhusten kanssa. Olisin saanut tähän nilkkaani sairaslomaakin, mutta enhän minä ennätä sellaista pitämään. Tarja Käyhkö ratsasti keppihevosella Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa, ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa, juokse, hepo, hiljaa, kannat pikku Siljaa, kanna kotiin saakka kevyt, kallis taakka -laulunsanojen rytmissä. 11
Aino Kuusisen paikallisjuuret löytyvät Savonrannalta Aino Kuusinen (1886 1970 ent. Sarola, o.s. Turtiainen, ven. Айно Андреевна «Ингрид» Куусинен) tuli yleisölle tutuksi 1970-luvulla, kun hänen muisteluteoksensa Jumala syöksee enkelinsä julkaistiin suomeksi kuoleman jälkeen. Siinä hän kertoo elämästään Otto Wille Kuusisen toisena vaimona, joka vei hänet 1920-luvulla Neuvostoliittoon. O. W. Kuusisen ura yleni Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen keskuskomitea jäseneksi ja korkeimman neuvoston varapuhemieheksi (varapresidentiksi). Tunnetuksi O.W. tuli Suomessa erityisesti talvisodan aikaisen Terijoen hallituksen pääministerinä ja siitä että hän vältti Stalinin vainon ja kuoli ns. normaalikuoleman vuonna 1964. Kirjassaan Aino Kuusinen ei kerro synnyinpaikkaansa Keski-Suomea tarkempaa. Savonrantalainen sukututkimus on kuitenkin löytänyt hänet Turtiaisten ja Kainulaisten suvusta. Aino Kuusinen syntyi 5. maaliskuuta 1886 Antti Matinpoika Turtiaisen, syntynyt 24.9.1857, ja Anna Serafina Kainulaisen, syntynyt 2.6.1862, perheeseen sen kolmantena lapsena Savonrannalla. Savonrannan itsenäisen seurakunnan ensimmäinen vakinainen Aino Kuusinen elämänkertansa takakannessa kirkkoherra Mikael Kinnunen (virassaolovuodet 1878 1887) on kauniilla käsialalla kirjoittanut kastetodistuksen, jossa Aino Maria Turtiaisen kummeiksi on merkitty Niilo ja Henriikka (os. Pesonen) Kainulaisen. Ainon äiti Serafina o.s. Kainulainen oletetaan olevan Niilon sisko. Näiden kummien hautakivi löytyy edelleen Savonrannan hautausmaalta. Toisina kummeina olivat Niilo Turtiainen, Ainon isän veli, ja Hilda Kainulainen, joka oli hänen äitinsä sisar. Ainolla oli kolme veljeä. Näistä yksi, Toivo Turtiainen, oli myöhemmin sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja. Vanhemmiltaan hän kertoo oppineensa pelottoman ja tyynen elämänkatsomuksen. Itsepäisyys ja uskallus heittäytyä jokaiseen 12 tilanteeseen kehittyivät kolmen veljeksen kanssa kisatessa. Lapsuudestaan ja erityisesti isästään Aino kertoo elämänkertakirjassaan varsin lyhyesti. Kirjan mukaan perheen isä Antti Turtiainen valoi lapsiinsa isänmaallisuutta ja kertoili muiden maiden oloista ja tapahtumista. Hän myös rakasti teatteria ja oli perustamassa paikkakunnalle raittiusyhdistystä. Savonrannalla peräti 43 vuotta toiminut kansakoulunopettaja Toivo Tolvanen (opettajana vuodet 1902 1945) oli naimisissa Aino Kuusisen kummien tyttären Aino Kainulaisen kanssa, joka oli siis Aino Kuusisen serkku. Tolvasen kerrotaan toimineen aktiivisesti Savonrannan kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa poliittisen heräämisen aikaan
Valtionarkistosta kopioidusta kirkonkirjan sivussa on merkintö Ainon ristiäisistä 5.3.1886, joissa kummeina olivat savonrantalaiset Niilo ja Henriikka (os. Pesonen) Kainulainen. Heidän hautakivensä löytää edelleen Savonrannan hautausmaalta. 1900-luvun alusta aina 1840-luvulle asti. Ainon muutto Neuvostoliittoon Aino Kuusinen oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Haminassa käydyn keskikoulun jälkeen hän kävi nelivuotisen sairaanhoitajakoulun Helsingin kirurgisen sairaalan opistossa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin itseään vanhemman miehen, rautatieinsinööri Leo Sarolan kanssa, mutta huomasi pian, että avioliitto oli virhe. Aino Kuusinen tempautui rauhallisesta arkielämästä vuosisatamme poliittisen historian pyörteisin vuonna 1919. Otto Wille Kuusinen oli tullut salaa Suomeen ja tarvitsi majoitusta. Ainon ystävät majoittivat O. W:n salaa Aino ja Leo Sarolan luokse ja seuraavana päivänä tämä oli kadonnut. 13 O. W. Kuusinen poistui Suomesta kevättalvella 1920 Ruotsiin, missä asui jonkin aikaa ja josta hän alkoi lähetellä kirjeitä Ainolle. Ainon mieli paloi saada jotain aikaan ja Aino Sarola lähti Saksaan tutustumaan yksityissairaalan hallintoon. Siellä hän tutustui toimittaja ja kansanedustaja Yrjö Sirolaan, joka houkutteli hänet Neuvostoliittoon vuonna 1922. Pian saapumisensa jälkeen hän meni naimisiin Otto Wille Kuusisen kanssa. Neuvostoliitossa Aino työskenteli Kominternin eri tehtävissä vuodesta 1924 alkaen, kunnes siirtyi sotilastiedustelu GRU:n palvelukseen. Tammikuun lopulla 1931 hän lähti Berliinin kautta rouva Elisabeth Pettersonina Kullervo Mannerin kanssa kohti Amerikkaa. Kuusinen oleskeli Kominternin valtuutettuna Yhdysvalloissa aina kesään 1933 asti. Yhdysvalloista Aino siirtyi Japaniin (1934 1937). Hän tuntui haluavan heti pois Neuvostoliitosta, kun tajusi miten maa oli muuttunut ahdistavaksi ja kansa kyräileväksi. Moni hänen tuntemansa ihminen oli hävinnyt ja hän pelkäsi päätyvänsä samaan joukkoon. Japanissa hän tunsi olevansa turvassa Stalinin hirmuhallinnolta. Siellä hän mm. tutustui saksalaisen Frankfurter Zeitungin kirjeenvaihtajaan, joka tuli myöhemmin tunnetuksi vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi teloitettuna Richard Sorgena. Japanista Kuusinen kutsuttiin Moskovaan, jossa hänet vangittiin uudenvuodenpäivänä 1938. Aino Kuusinen vietti yhteensä 17 vuotta vankeudessa. Moskovan vankilat sekä Vorkutan ja Potman synkkämaineiset rangaistusleirit olivat hänen elämänpiirinsä lyhyttä 1940-luvun lopulla tapahtunutta keskeytystä lukuun ottamatta. Josif Stalinin kuoltua Aino Kuusinen vapautettiin vuonna 1955 ja hän vietti seuraavat vuodet Moskovassa syvästi katkeroituneena entiseen aviomieheensä Otto Wille Kuusiseen, joka ei ollut tehnyt mitään hänen vapauttamisekseen. Vuonna 1965 Aino Kuusinen matkusti Suomeen ja täältä edelleen Italiaan, jossa hän kirjoitti muistelmansa määräten ne julkaistavaksi vasta kuolemansa jälkeen. Vuoden 1966 alkupuolella kerrottiin Wolfgang Leonhardin (Kuusisen muistelmateoksen julkisuuteen tuoja) mukaan monissa eurooppalaisissa sanomalehdissä, että Kommunistisen internationaalin monivuotisen sihteerin ja korkean neuvostoliittolaisen virkamiehen Otto Kuusisen leski oli siirtynyt länteen. Aino Kuusinen oli saanut luvan vierailla Suomessa ja päättänytkin olla enää palaamatta Neuvostoliittoon. Hän oli ensimmäinen noin korkeaarvoinen neuvostokansalainen, joka siirtyi länteen. Häntä haastateltiin tuon ajan lehdistössä lähinnä hänen miehestään, mutta haastatteluissa tuli nopeasti selväksi, että kyseessä oli omatahtoinen persoonallisuus, jolla oli takanaan dramaattinen elämänkaari sekä omat mielipiteet asioista.
Lähteet: Kuusinen, Aino (1972): Jumala syöksee enkelinsä, muistelmat vuosilta 1919 1965. Otava. Puntanen, Pia, Talka Anu, Kekkonen Sanna ja Virpi Mäkinen (2001). Savonrannan historia. S a v o n r a n n a n kunta. Wikipedia Aino Kuusinen vuonna 1965 Sukulaismietteet Ainosta Aino oli saanut lapsuudestaan sosialistisen ja kommunistisen elämänkatsomuksen, mutta Helsingin elämän varakkuus loi ehkä hänelle tyhjän tuntuisen elämän. Otto Wille Kuusisen tapaaminen toi sisältöä seikkailunhaluisen Ainon elämään ja nuoruuden innokkuudella hän tarttui toimeen tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomiseksi. Kommunismin virheet ja tasa-arvon toteutumattomuus avautuivat hänelle viimeistään jo leireillä, elleivät jo Amerikassa ja Japanissa. Voisi olettaa, ettei hän Suomeen tullessaan 1965 kovin kova kommunisti enää ollut. Aino Kuusisen serkkujen perheessä ei hänestä kuitenkaan haluttu puhua. Meillä isovanhempien kotona 1940- ja 1950-luvuilla Ainosta puhuttiin vain hyssytellen. Kukaan ei halunnut mainita hänestä mitään, mainitsee Vuokalassa kesänsä viettävä Aino ja Toivo Tolvasen jälkeläinen. Aino oli kaikesta päättäen hyvin älykäs, puoleensavetävä ja poikkeukselliset sielunvoimat omannut henkilö. Semmoinen tyttö se on Savonrannalta lähtenyt. Jos jollain lukijalla on lisätietoja Aino Kuusisen, o.s. Turtiaisen, ent. Sarolan, suvusta ja sen vaiheista Savonrannalla, lehden toimitus ottaa mielellään niitä vastaan. Hyvää Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle! SavonlinnanKeskustan kunnallisjärjestö Tottinkatu 15 57130 Savonlinna 14
Elämän kauneutta laulan Eilen, ei askeleita ollutkaan ei jalkani astella halunneet. Eilen, surunkukka puhkes kukkimaan. punakirjavin kukkasin. Eilen, en mitään tuntenut ei sielussa mitään asunut. Eilen mieleni ruukku oli rikki, se reunoistaan halkesi. Sinä tartuit käteeni, sanoit lohduttavat sanasi, siirsit sävelet sydämeeni, siksi elämän kauneutta laulan. Sydämeni säröjä paikkasit mieleni mittavia murheita katkoit. Paljaat jalkani astelevat surun polkuja, siniseen hämärään saakka. Toivo avaa uusia ovia, valon kajoon kurkotan. Käteni etsivät kättäsi, joka sulkee surun salpoja, joka polttaa menneen takanani, valon kajoon kurkotan. Sinä tartuit käteeni, sanoit lohduttavat sanasi, siirsit sävelet sydämeeni, siksi elämän kauneutta laulan. Nostan auringon kasvoni ja nauran, ja nauran, elämän kauneutta laulan. -Kerttu Kyöttinen- KULJETUS ESKO MAKKONEN OY Puutikkoniementie 57, 58300 SAVONRANTA PUUTAVARAKULJETUKSET Puh. 040 583 6989 Kevään metsänviljelyyn kuusen taimia Savonrannalta. Hannu Karvinen puh: 0505961784. Pomminniementie 150, 58390 Rönkönvaara. Sähköposti: hannu.karv@kyyhkynetti.com 15
Elämän kauneutta laulan konsertti Säimenen kylätalon akustiikka oli tosi hommassa Hanna-Leena Jääskeläisen ja Kari Kormilaisen konsertissa syyskuun lopun sunnuntaina. Rakennus olikin täyttynyt ääriään myöten järjestelijöiden iloksi ja yllätykseksi. Kylätalon paikoituksessa piha tuli hyvissä ajoin ennen konserttia täyteen ja loput kuskit etsivät paikoituksen kauempaa tien vierestä. Konsertin aloittaneen Sateenkaaren alla -kappaleen jälkeen solisti oli aivan ällikällä lyöty ja voi vain sanoa: Olen aivan häkeltynyt yleisömäärästä. Ja toden totta Säimenen kylätalon seinät pullistelivat yleisömäärästä. Viimeisille kuulijoille haettiin istuimia jopa rakennuksen asunnon saunasta. Jääskeläinen aloitti konserttinsa paikallisin voimin tehdyillä seitsemällä kappaleella, joista suurin osa oli laulajan omia sävellyksiä Kerttu Kyöttisen sanoilla. Sateenkaaren alla, Oi Ruusunen, Kutsuu rakkaus, Piirsin nimesi hiekkaan, Etsin paikkaa ja Pianonsoittajatyttö. Session päätti Jari Laamasen sanoittama ja Kerttu Kyöttisen sanoittama Tähän jään. Ensimmäiset laulut Jääskeläinen oli valinnut oman mielensä mukaan. Tähän jään -laulun julkaisu internetissä on saanut jo hieman kuuluisuutta. Jääskeläisellä olikin konsertissa jo ilmiselviä faneja, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä Kiteetä myöten. Säimen-Sönkkä kylätalo oli täyttynyt ääriään myöten Hanna-Leena Jääskeläisen konsertissa. Laulaja eläytyi koskettavasti lauluihinsa. Konsertin loppupuolella Jääskeläinen irroitteli äänellään toisten tunnetuiksi tekemillä kappaleilla. Nämä oli valittu Hanna-Leenan isän Kari Kormilaisen valmiisiin pohjiin. Konserttiväki sai kuulla jazz-sovitteisen Hymni rakkaudelle - ja englanniksi lauletun Jolene -kappaleet. Kylmät väreet kulkivat pitkin kroppaa, kun esityksessä oli Lassen koira -laulu. Hanna-Leena sai yleisönsä mukaan yhteislauluun, kun laulettiin Sammy Babitzin tunnetuksi tekemän laulun Daa da daa da kertosäkeet yhdessä. Encorena Jääskeläinen esitti Mikko Alatalon tunnetuksi tekemän kappaleen Syliin, josta hänen laulu- ja sävellysinnostuksensa sai alkunsa. Innostuin tästä kappaleesta 15-vuotiaana, ja aloitin lauluninnostuksen. Mutta koskaan en ole kuullut Syliin -laulua livenä. 16 Järjestäjien konserttikuulijoiden määrästä johtunut jännitys laukesi vasta kun konserttia oli edennyt muutaman kappaleen verran. Säimen-Sönkkä Kyläyhdistyksen puuhanainen Kerttu Kyöttinen oli kantanut kortensa kekoon ja vastasi konsertin järjestelyistä yhdessä muiden kanssa. Kaksi päivää aikaisemmin aloitettiin kylätalon järjestäminen konserttia varten. Hanna-Leena ei ole konsertoinut pitkään aikaan ja yleisön vastaanotto jännitti meitä kaikkia. Tilan täyttyminen oli todella positiivinen yllätys. Konserttia varten koko perhe kantoi kortensa kokoon. Konserttia säesti Hanna-Leenan isä, ja kahvituksessa oli mukana myös hänen äitinsä. Kotipaikkakunnallaan Sotkamossa isä- Kormilainen soittaa yhtenä kolmihenkisen Pappatiimiyhtyeessä. Ammattitaitoinen säestys tuki lauluääntä ja laulu erottui hyvin säestyksestä. Konsertin tuotto käytetään kokonaan Jääskeläisen uuden levyn tekemiseen. Heinäveden Varjentiinisalissa pidettiin toinen konsertti marraskuussa.
Etelä-Savon syksyn ensimmäinen karhu kaadettiin Savonrannalla Tämän syksyn Etelä-Savon ensimmäinen karhu kaatui Savonrannan Lapinlahden kylässä. Sami Härkänen ampui 140-kiloinen naaraskarhun Lapinlahden kylän Tiilikkalanmäen itäpuolella elokuun viimeisenä tiistaina vähän ennen iltaseitsemää. Karhunkaatolupa kiertää metsästysalueittain. Savonrannalle karhunkaatolupa saatiin Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan ja Enonkosken kanssa yhteisluvassa. Ensimmäisen kerran syksyn aikana kaatolupa oli jo elokuun lopussa ja tuolloin saatiin kaato. Karhut olivat aktiivisesti liikkeessä elokuun lopulla varsinkin pitäjän pohjoispuolella, missä kaatokin tapahtui. Samanaikaisesti kaadon kanssa oli kontakti kahteen muuhun karhuun, kertoi metsästyksen johtaja Niilo Hämäläinen, joka seurasi tuolloin jahdin etenemistä mobiilisti. Samanaikaisesti oli toinen karhu haukussa reilun sadan metrin päässä, kun Härkänen täytti kaatoluvan koiran haukusta. Minulla oli yhtä aikaa havainto kolmesta karhusta, kun Seppo Mutikaisen koiralla oli myös karhuhaukku päällä Rönkönvaarassa. Antti Jääskeläinen oli aiemmin päivällä lähtenyt metsään kouluttamaan omaa nuorta norjanharmaahirvikoiranarttua, Emmaa, joka havaitsi karhun. Toisena karhun luo ennätti Sami Härkäsen norjanharmaahirvikoira Jorsakin Topi. Kolmantena sitä haukkui Jääskeläisen norjanharmaahirvikoira Viklamäen Mosku, jolle kaato tapahtui. Mosku on jo aiemminkin kunnostautunut karhunhaukussa. Olo oli hyvin jännittynyt kaadon aikana ja heti sen jälkeen, kuvaili Härkänen tuntemuksiaan seuraavana päivänä elämänsä ensimmäisestä karhunkaadosta. Mukana jahdissa oli 22 henkilöä Savonrannan metsästysseuroista, ja kaiken kaikkiaan tämän syksyn karhujahtiin oli ilmoittautunut kahdeksan toimivaa koiramiestä, mikä oli Hämäläisen mukaan hyvin. Hämäläinen kiitteli kaadon jälkeen erityisesti jahtipäällikkö Seppo Mutikaista, joka on huolehtinut jahdin tiedottamisesta kaikille kiinnostuneille metsästysseuroille. Karhupaisti järjestetään maanvuokraajille ja -omistajille sekä karhumetsällä mukana olleille vuoden 2014 alkupuolella, lupaa Hämäläinen. 17 Tummaturkkinen naaraskarhu painoi 140 kg. Etelä-Savon ensimmäinen karhu kaatui Savonrannan Lapinlahdella. Mukana kaadossa olivat koordinaattori Niilo Hämäläinen (vas), karhun kaataja Sami Härkänen, koiramies Antti Jääskeläinen ja jahtipäällikkö Seppo Mutikainen. Antti Jääskeläisen koirat Mosku ja Emma kunnostautuivat Etelä-Savon syksyn ensimmäisen karhun kaadossa. Kuvat Arja Rantala
Syvälahdessa elää sitkeys ja periksiantamattomuus Syvälahden kylässä ei asu enää yhtään alaikäistä. Niin oma koulu kuin äänestyspiirikin ovat vain muistoja iäkkäille asukkaille. Kylässä oli enimmillään asukkaita toista sataa, sillä omassa äänestyspiirissä oli äänestysoikeutettuja 60 70 henkeä, muistelevat kylän viidestä asukkaasta sen iäkkäimmät Meeri (85) ja Lauri (86) Kainulainen. Kainulaisten asuvat Lokinmäen tilalla, joka on aikoinaan erotettu kantatilasta Hanhijärvi 3. Paikalla on asuttu yli 150 vuotta, sillä entisen kodin, savutuvan, ovessa oli vuosiluku 1869. Pariskunta muistelee, että entisen viisi aittaa käsittävän yhteisaitan ovessa oli vuosiluku 1897. Syvälahden maat joutuivat suurelta osin 1900-luuvn alkuvuosina metsäyhtiön haltuun, kun Pöllänen Hankavaaralta möi tilansa 1914 Enso-Gutzeitille. Kun nykyisen isännän Lauri Kainulaisen isoisä tuli metsävahdiksi yhtiöön, tämä yritti lohkaista Lokinmäeltä torpparitilaa itselleen, mihin yhtiö ei suostunut. Kainulaisen vanhempien perheelle tuli häätö tilalta, mutta marraskuun 30. päivä vuonna 1939 alkanut talvisota muutti tilanteen. Vuonna 1941 vapaalla kaupalla Lauri Kainulaisen isoisä osti 31 hehtaarin tilan, joka oli tuolloin pelkkää taimikkoa. Metsäyhtiö oli kaatanut isot puut, muiste- Syvälahden Lokinmäen 1960-luvulla rakennettuna ja hyvin pidettyä kotiaan asuvat Meeri (85) ja Lauri (86) Kainulainen. lee hän. Metsää oli niin vähän hänen nuoruudessaan tilalla, että jopa sillan korjaus piti tehdä naapurin metsän puista. Kun oli karjaa, ei tarvinnut puutuloja, toteavat Kainulaiset. Talon isäntä kertoo työurastaan: Enson palkkalistoilla ennätin olla yli 50 vuotta. Vuonna 1941 sain Ensolta ensimmäisen tilin, joka tuli taimikon istutustöistä. Eläkkeelle jäin samalta savotalta 51 vuotta myöhemmin. Talon emäntä Meeri Kainulainen o.s. Auvinen tuli perheensä mukana evakkona Syvälah- 18 Tilan isäntä Lauri Kainulainen muistaa hyvin työn ja harrastuksen metsässä, jonka keskellä myös koti on sijainnut.
Meeri Kainulainen elää tyytyväisenä kahdestaan eläkepäiviä puolisonsa kanssa. teen syksyllä 1946 pika-asutustilalle. Syvälahden kylällä olen asunut 58 vuotta. Naimisiin menimme vuonna 1956. Tällä tilalla olen hoitanut karjan lisäksi anopin ja appiukon sekä neljä tytärtä. Lapsista kolme ennätti syntyä vanhaan tupaan ja neljäs uuteen, jossa edelleen asumme. Perhe kasvoi metsätalouden teknillistymisen mukana. Ensimmäinen moottorisaha on hankittu saman vuonna kun esikoistytär syntyi, vuonna 1961. Entisestä asuintalosta tehtiin uusi navetta 1960-luvulla. Välillä työ vei isäntää kauemmas. Uusi asuintalo oli rakennettu 1968. Vaikka Enso ei antanut töitä enää läheltä, ei raaskittu jättää vasta rakennettua taloa seitsemänkymmentä luvun alussa. Kävin yksin hevosella töissä Svetogorskissa vuosina 1973 1974 viikot. Meeri hoiti tuona aikana kaiken yksi kotona, karjan, lapset ja asiat, kertoo Lauri elämän kovuudesta. Meeri muistaa myös hyvin tuon ajan: Appiukkoni sairasteli tuolloin ja kävin kävellen hakemassa hänelle lääkkeitä kirkonkylältä. Anoppini jäi siksi aikaa lastenvahdiksi. Kainulaiset ovat ylpeitä jälkikasvustaan. Kaikki talon tyttäret ovat ylioppilaita, mikä oli saavutus syrjäseudun asujille vielä 1970 80 -luvuilla. Jokainen tytär asui lukioaikanaan viikot sukulaisen luona Kerimäellä. Meeri muistelee, ettei rahaa paljoa pientilalla ollut, ja evästä pyrittiin aina kotoa antamaan mukaan. Lauri oli kova työmies. Harva mies jaksoi metsurin hommissa 65 ikävuoteen asti. Kun minulla oli riittävästi työvuosia takana, olin oikeutettu lisäpalkkaan, ns. ikälisään. Pomot yrittivät siirtää minua eläkkeelle, mutta nuorempia parempi työtulos sai heidät muuttamaan mielensä, ja he maksoivat mielellään kompurarahan. Navettahommista Meerille jäi työperäinen astma, vaikka uudessa navetassa piti olla hyvä ilmanvaihto. Myös lonkkavaivat hän listaa työperäiseksi. Kotona voin tehdä sisähommia vähän kerrallaan. Yksin olemme tähän asti pärjänneet. Ulkopuolelta ei apua ole tarvittu. Yksi tytär käy auttamassa puutarhanhoidossa ja isäntä saa polttopuut tehtyä, kertoo emäntä. Tuulenkaatoja olen lähinnä traktorilla keräillyt, korjaa isäntä. Metsällä käynti on edelleen isännän sydäntä lähellä, eivätkä kerran kunnolla opitut taidot ruostu. Viime syksynä kaadoin vielä yhden hirvenkin. Meeri kulki kanssani hirvimetällä monena syksynä. Saunan lämpöä märän ja viileän metsästyspäivän jälkeen kehuvat molemmat kilvan. Sauna lämmitettiin aina metsästyspäivän päätteeksi. Meeri jäi eläkkeelle vuonna 1987. Edellisenä syksynä oli lypsykarja lähtenyt pihasta. Eläinrakkaina ihmisinä talon viimeinen koira nousi muistoissa esille. Koira ajoi lehmätkin lypsypaikalle, kun pidimme niitä metsälaitumella alkukesästä. Lypsykarjaa oli meillä enimmillään 11, normaalisti niitä oli 8-10. Laamasen Mattihan se minut houkutteli luopumiseläkkeelle, enkä oli päivääkään katunut päätöstä. Olin erittäin vaivainen eläkkeelle jäädessäni, ja oloni sekä kuntoni parantuivat, kun raskasta työtä ei enää tarvinnut tehdä. Esimerkkinä työn raskaudesta Meeri kertoo: 19
Maidot vein mäen alle risteykseen puolen kilometrin päähän monet vuodet ennen tilatankkia. Kivisen alamäen kulkeminen raskaan maitokärrin kanssa ei ollut helppoa. Lauri vei kerran maitotonkat kärryillä mäen alle ja kaatoi koko kuorman. Sen jälkeen en päästänyt häntä viemään maitoa. Talon isäntä jatkoi metsätöitä vielä muutaman vuoden emännän eläkkeelle jäämisen jälkeen. Pellot metsitettiin koivulle 1988. Tilan metsätkin on lannoitettu. Ympäristömyrkkyjä laitettiin surutta yhtiön maille naapurimetsiin. Kun metsänhoidossa pyrittiin maksimoimaan metsänkasvu, myös Kainulaisen naapurimetsiin levitettiin vesakkomyrkkyä lentokoneella. Oman tilan takana on laaja metsäautotieverkosto, joka on tehty pääosin Stora Enson maille. Naapurin puolella oli paljon vanhoja kaskimaita, jotka olivat lapsuudessani luonnonniittyjä. Lauri muistaa kuinka hänen isänsä oli kylväjänä ja tämän isä kyntäjänä laitumia metsittäessä. Puut ovat kasvaneet ja metsäkoneet ovat laulaneet monta vuotta naapuristossa. Nyt niiden ääni on kaikonnut. Puut on kaadettu taas. On taas uuden metsän vuoro kasvaa ja uuden sukupolven sitä hoitaa. Tuulivoimakin on tulossa naapurustoon. Kainulaiset kommentoivat sitä sanoen. Me emme vastusta tuulivoiman tuloa kylällemme. Kävimme katsomassa tuulivoimapuistoa Haminassa, eikä tuosta isoa ääntä lähtenyt. Meillä on kaksi mäkeä välissä suunniteltuun tuulivoima-alueeseen. Asutaan täällä metsän keskellä. Loma-asukkaat valittavat tuulivoimasta, eivät paikalliset. Hyvän kunnon ja pitkän iän salaisuudeksi pariskunta paljastaa hyvän perimän ja ympäristötekijät. Isännän äiti eli 97 vuotiaaksi. Mummo keräsi aina marjat ja koiramme kävi etsimässä mummon kotiin, he muistelevat. Lauri näyttää entisen navetan sisältä räsymattopinkkoja, jotka hänen äitinsä on puhdetöinään tehnyt. Äitini leikkasi kuteita illat pitkät ja kutoi sitten niistä mattoja vielä vanhoilla päivilläänkin. Omasta kunnostaan hän toteaa: Lääkäri määräsi minut käyttämään silmälaseja autoillessa, vaikka mielestäni näen ihan hyvin kauas. Kun kävin väittämässä asiasta, sain luvan autoilla useammaksi vuodeksi yhdellä kerralla. Niin pitkään kuin kunto kestää ja näköä on, autoilen, sanoo Lauri. Tulevasta pariskunta toteaa: Papereita ei ole tehty jälkipolvelle. Meillä on viisi lasten lasta, joista nuorin on jo kymmenen vanha ja kolme melkein aikuista. Menköön kaikki omaisuutemme jälkipolven kesken tasan, pariskunta toteaa. Syvässä lahdessa asumme niin pitkään kuin meistä ei ole kiusaa ihmisille, toteaa Meeri. Vaahermäen tila Lampaanlihaa, taljoja, villalankoja ja polttopuita Otto Makkonen puh. 0400 679 528 otto@vaahermaki. com 20