Informaatio- ja tietotekniikkaoikeus oikeustieteen professori (emeritus), dosentti, OTT, VT Asko Lehtonen Luentokalvot kl. 2015 TIETOTEKNIIKKAOIKEUS (IT-rätt; IT-Law) 11. Johdanto 1.1. Tietotekniikkaoikeuden käsite Tietotekniikkaoikeudella tarkoitetaan sitä oikeusinformatiikan osaa, jonka puitteissa tutkitaan a) tietotekniikan sekä b) sen tuotteiden ja palveluiden - kehittämiseen, - käyttöönottoon ja - käyttämiseen liittyviä oikeudellisia sääntely- ja tulkintaongelmia. Tietotekniikan käsitteen alasta ja merkityssisällöstä on esitetty erilaisia käsityksiä. - Yleisimmin tietotekniikalla tarkoitetaan tiedon (informaation ja datan) a) automaattisen käsittelyn ja b) siirron välineitä ja menetelmiä sekä niiden käyttämistä.
2 1.2. Terminologia Aiemmin informaatio-oikeuden (datarätt eller informationsrätt) käsitettä käytettiin niin laajassa merkityksessä, että sillä tarkoitettiin myös tietotekniikkaoikeuteen nykyisin kuuluvaa oikeusinformatiikan osa-aluetta. - Tällöin käytettiin usein informaatio-oikeuden synonyymina termiä ATK-oikeus (ruotsiksi ADB-rätt; norjaksi ja tanskaksi EDB-ret; englanniksi computer law). Nyttemmin ovat informaatio- ja tietotekniikkaoikeus eriytyneet toisistaan. ATK-oikeuden sijasta puhutaan nykyisin tietotekniikkaoikeudesta (~ IT-oikeus; - ruotsiksi informationsteknologirätt (IT-rätt); - englanniksi information technology law (IT-Law). Nyttemmin on ryhdytty käyttämään laveampaa ilmaisua information and communication technology law (ICT Law), jolloin painotetaan myös viestinnän ja eri viestintäverkkojen tuottamia oikeudellisia kysymyksiä (ICT-oikeus; ICT-rätt).
1.3. Tietotekniikkaoikeuden yhtenäisyys 3 Tietotekniikkaoikeuden alaan kuuluville oikeudellisille kysymyksille on tyypillistä se, että niitä yleensä voitaisiin käsitellä jonkin muun oikeudenalan piirissä. - Tämä asiantila on aiheuttanut erimielisyyttä tietotekniikkaoikeuden yhtenäisyydestä. Erään käsityksen mukaan tietotekniikkaan liittyvät oikeudelliset kysymykset koostuvat yhteensopimattomasta aineistosta, jolta puuttuu yhdistävä elementti. Toisen käsityksen mukaan tietotekniikkaoikeus muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. - Tämän kannan mukaan on -- sekä praktisista -- että teoreettisista syistä a) tärkeä yhdistää tietotekniikan oikeudelliset kysymykset sekä b) ymmärtää niiden erityisluonne ja keskinäinen riippuvuus.
4 Erimielisyys koskee oikeastaan kysymys, muodostaako tietotekniikka riittävän itsenäisen intressin tai tarpeen käsitellä siihen liittyviä oikeudellisia ongelmia yhtenäisenä systemaattisena kokonaisuutena. Praktisesta ja teoreettisesta näkökulmasta ei ole esteitä hahmottaa tietotekniikkaoikeus ongelmakeskeiseksi kokonaisuudeksi samalla tavoin kuin on tehty - ympäristöoikeuden, - rakentamisoikeuden tai - maatalousoikeuden yhteydessä. Esim. ympäristöoikeutta ei ole nykyisin tapana hahmottaa säädössystematiikan perusteella vaan toiminnallisesta näkökulmasta, ts. ongelmakeskeisesti: - ympäristöoikeuden alaan luetaan kaikki ympäristön tilaan vaikuttavaa toimintaa ja käyttäytymistä olennaisesti ohjaava sääntely. Vastaavalla tavalla - tietotekniikkaan sekä sen tuotteisiin ja palveluihin liittyviä - oikeudellisia kysymyksiä voidaan tarkastella ongelmakeskeisenä kokonaisuutena eli tietotekniikkaoikeutena.
Tietotekniikkaoikeudella on ollut merkittäviä teoreettisia ansioita. 5 - Oikeusinformatiikka on toiminut a) metodologisena ja b) tiedollisena ympäristönä tietotekniikkaoikeudellisille tutkimuksille. Tietotekniikkaoikeutta koskeva tutkimus edellyttää a) toisaalta oikeusinformatiikan (oikeustieteen) ja b) toisaalta tietotekniikan tuntemusta. - Tietotekniikkaoikeus on osaltaan toiminut havahduttavana keskustelufoorumina. - Näin on a) luotu uutta tietoa ja b) siirretty sitä perinteisille, traditionaaliseen tapaan toimiville oikeudenaloille. - Uusia oikeudellisia ongelmia koskeva keskustelu on yleensä avattu tietotekniikkaoikeuden puolella.
Tietotekniikkaoikeudella on myös pysyvämpi tehtävä. 6 Yhteiskunnan kehittyessä ja muuttuessa syntyy yhä enemmän sellaista tietotekniikkaan liittyvää käytäntöä ja lainsäädäntöä, jonka hallinta (sisäistäminen) ja tutkiminen edellyttävät tietotekniikan perusteiden ymmärtämistä. - Tietotekniikkaan liittyvien seikkojen käsittelyssä ja oikeudellisessa arvioinnissa on kyettävä käyttämään tietotekniikan termejä ja kuvaamaan tietoteknisiä asiantiloja ja tapahtumia adekvaatilla tavalla. - Tietotekniikkaoikeus ja sen alaan kuuluvat kysymykset ovat välttämätön osa informaatio- ja verkkoyhteiskuntaa. - Tietotekniikkaoikeus muodostaa alan, jolle erikoistutaan käytännössä. Kysymyksiä ja tarpeita oikeudellisen käsitteistön ja systematiikan kehittämiseksi ovat synnyttäneet mm. a) automaattinen tietojenkäsittely, b) tuotteiden digitalisointi, c) teletoiminta ja viestintä (konvergenssi) sekä d) Internet ja mobiiliverkot. - Näihin vastatessaan tietotekniikkaoikeus on muuttanut oikeudellista näkökulmaa ja tarkastelutapaa.
7 Metodologinen näkökulma (det metodinriktade perspektivet): - Kysymys on tietoteknisten faktojen ja oikeudellisen tietämyksen yhdentämisestä systemaattisella tavalla (oikeudellinen systematisointi; rättslig systematisering), mikä ilmentää tietotekniikkaoikeuden poikkitieteellisyyttä. - Asioiden kokonaisvaltainen käsittely tietotekniikkaoikeudessa vähentää epäyhtenäisten ratkaisujen riskiä perinteisten oikeudenalojen puitteissa. - Klassisina esimerkkeinä tulkintaongelmista voidaan mainita a) asiakirjan käsite ja tiedosto mm. - asiakirjan julkisuus (esim. KHO 1981 II 1) ja - asiakirjan väärentäminen (esim. KKO 1985 II 60) tai b) kirjallinen sopimus contra sähköinen sopimus.
1.4. Tietotekniikkaoikeuden lohkot 8 Verkkoyhteiskunnassa yhä useampi oikeudellinen ongelma saattaa sivuta moderniin tietotekniikkaan kuuluvia seikkoja. Sellaisia oikeudellisia kysymyksiä, joilla on vain vähäinen liityntä tietotekniikkaan, ei voida lukea tietotekniikkaoikeuden alaan. Praktisella tasolla oikeuskysymyksen täytyy olennaisella tavalla liittyä tietotekniikan tai siihen kuuluvien tuotteiden tahi palveluiden kehittämiseen, käyttöönottoon tai käyttämiseen. Teoreettisella tai oikeusdogmaattisella tasolla täytyy olla kysymys sellaisesta oikeudellisesta ongelmasta, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen edellyttää siihen liittyvien tietoteknisten perusasioiden sisäistämistä ja hyödyntämistä.
9 Tietotekniikkaoikeuden alan rajaaminen ei ole ollut ongelmatonta. Toisaalta voidaan erottaa tietotekniikkaoikeuden perinteiset kysymykset, - joita aluksi käsiteltiin lähes yksinomaan oikeusinformatiikan alaan kuuluvissa tutkimuksissa, - mutta joita on ryhdytty selvittämään perinteisen lainopin piirissä sen jälkeen, kun asiat ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen. - Esimerkkinä voidaan mainita tietokoneohjelmien tekijänoikeudellinen suoja. Tämän lisäksi syntyy jatkuvasti uusia oikeudellisia ongelmia, - kuten pilvipalveluiden aiheuttamat oikeudelliset ongelmat, esim. ns. pilvipiratismi. - Pilvipalveluiden tuottamista oikeudellisista ongelmista ks. esim. Carstensen, Jared, Bernad Golden & JP Morgenthal (2012). Cloud Computing - Assessing the Risks. Cambridgeshire: IT Governance Publishing. Christner, Anders & Tobias Edvardsson (2011). Cloud Computing. En handledning och kommentar till IT & Telekomföretagens standardavtal Cloud Computing version 2010. Stockholm: IT & Telekomföretagen. Uusien oikeudellisten soveltamisongelmien tutkimiseen osallistuvat niihin erikoistuneet henkilöt, kuten asianajat, liikejuristit ja oikeustieteen harjoittajat.
Nykytilaa koskevana hyvä esimerkkinä voidaan mainita Internet-oikeus eli verkko-oikeus (nätjuridik). 10 Kansainvälinen Internet-verkko on muodostanut oman ongelmakeskeisen kokonaisuuden. Siihen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä on käsitelty Internet-oikeuden (Internet Law) nimellä. - Internet-oikeutta pidetään erään käsityksen mukaan popularistisena ja rajoittuneena nimityksenä. Nykyisin käytetään laveampaa nimitystä verkko-oikeus (nätjuridik; Netlaw, CyberspaceLaw). - Tällöin otetaan Internetin lisäksi huomioon muutkin tietoliikenneverkot, kuten a) digitaaliset puhelin- ja matkapuhelinverkot (teleoikeus) sekä b) digitaalispohjaiset vuorovaikutteiset TV-verkot.
11 Yleisesityksiä tietotekniikkaoikeudesta Ahlstedt, Hans (1997). Datarättens ABC. Uppsala. Andersen, Mads Bryde (1991). Laerebog i edb-ret, København. Andersen, Mads Bryde (2005). IT-retten, 2. uppl. København: Gjellerup. (Saatavissa: http://www.it-retten.dk) Bender, Hanne (1998). Edb-rettigheder. København. Blume, Holdt, Nielsen & Riis (1998) IT-retlige emner. København. Büllesbach, Alfred, Serge Gijrath, Yves Poullet & Corien Prins (ed.) (2010). Concise European IT Law. Second Edition. The Hague: Kluwer Law International. Downing, Robbie (1995). EC Information Technology Law. Haug, Volker (2010). Internetrecht. 2. Auflage. Stuttgart: Kohlhammer. Innanen, Antti & Jarkko Saarimäki (2012). Internetoikeus. 2. painos. Helsinki: Edita Publishing Oy. Jansen, Arild & Dag Wiese Schartum (red.) (2005). Informasjonssikkerhet. Rettslige krav til sikker bruk av IKT. Bergen: Fagbokforlaget Vigmostad & Bjørke AS. Kelleher, D. & K. Murray (2008). IT Law in the European Union. London. Kirchberger, Christine (red.) (2004). Materialsamling IT-rätt. 4. upplagan. Stockholm: Jure. Lindberg, Agne & Daniel Westman (2001). Praktisk IT-rätt. 3. upplagan. Stockholm: Norstedts Juridik. Lloyd, Ian (2011). Information Technology Law. Sixth edition. Oxford: Oxford University Press. Magnusson Sjöberg, Cecilia (ed.) (2005). IT Law for IT Professionals - an introduction. Lund: Studentlitteratur AB. Magnusson Sjöberg, Cecilia (ed.) (2005). Legal Management of Information Systems - incorporating law in e-solutions. Lund: Studentlitteratur AB. Magnusson Sjöberg, Cecilia, Peter Nordbeck, Anna Norden & Daniel Westman (2011). Rättsinformatik. Inblickar i e-samhället, e-handel och e-förvaltning. Lund: Studentlitteratur AB. Magnusson Sjöberg, Cecilia & Sanna Wolk (2012). Juridiken kring e-lärande. Lund: Studentlitteratur AB. Rahnasto, Ilkka (2002). Internet-oikeuden perusteet. 3. painos. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus. Reed, Chris (2011). Computer Law. Seventh Edition. Oxford: Oxford University Press. Seipel, Peter (1977). Computing Law. Perspectives on a New Legal Discipline, Stockholm. Seipel Peter (2004). Juridik och IT. 8. upplagan. Stockholm: Norstedts Juridik. Seipel, Peter (ed.). Law and Information Technology. SOU 2002:112. Tapper, Colin (1989). Computer Law, London. Wahlgren, Peter (red.) ( 2004). IT Law. Scandivanian Studies in Law; volume 47. Stockholm: Jure. Wahlgren, Peter (red.) ( 2000). Rättsfallssamling IT-rätt. 2 upplagan. Stockholm: Norstedts Juridik.
12 2. Sopimusoikeudelliset kysymykset 2.1. ATK- eli IT-sopimukset (ADB- eller IT-avtal) ATK eli IT-sopimuksilla on tarkoitettu tietotekniikan tuotteita ja palveluita koskevia sopimuksia. Aluksi oli kysymys lähinnä tietokoneita koskevista sopimuksista. Sittemmin ATK- eli IT-sopimusten alaan ovat kuuluneet myös muita tietoteknisiä tuotteita ja palveluita sekä niiden yhdistelmiä koskevat sopimukset.
13 Nykyisin voidaan erottaa useita sopimustyyppejä, jotka voivat koskea - atk-laitteiden kauppaa ja/tai huoltoa, - ohjelman, tietokannan ja online-palvelun käyttöoikeutta ja/tai ylläpitoa, - sovellusvuokrausta eli ASP-sopimukset (Application Service Provisionning), - palvelukeskuskäyttöä, - systeemityöhanketta, - yritysten välistä yhteistyötä ohjelmistotuotteiden tai IT-laitteiden kehittämisessä ja - konsultointia. IT-sopimuksille on ollut tyypillistä se, että niiden asianmukainen tekeminen ja tulkinta ovat edellyttäneet tietotekniikan hyvää tuntemusta. Tämä on johtunut ensinnäkin sopimuksissa käytettävästä tietoteknisestä terminologiasta, mistä klassisina esimerkkinä voidaan mainita termit lähdekoodi ja lähdeohjelma.
Erityispiirteitä on aiheutunut monista muistakin seikoista, kuten - monimutkainen dokumentointi (ohjelmat), - neuvonta- ja tukipalvelut, - käyttäjän koulutus, - tekniseen kehitykseen liittyvää riskinjako (esim. järjestelmän muuttuminen yhteensopimattomaksi), - vaaranvastuu (esim. tietoturva-aukot), jotka ovat vieraita muille sopimustyypeille. 14 Sopimusosapuolen pitkäaikainen riippuvuussuhde on myös omaperäinen piirre monille IT-sopimuksille. IT-sopimuksissa on toisinaan otettu käyttöön a) sopimusehtoja, jotka ovat tuntemattomia muilla aloilla, tai b) menettelytapoja, joiden hyväksyttävyydestä ei vallitse yksimielisyyttä.
Tunnettuna esimerkkinä ongelmasopimuksesta voidaan mainita ns. shrink wrap -sopimukset: - ohjelmapakkaus sisältää sopimusehtoja, jotka ostajan katsotaan hyväksyneen, jos hän esim. rikkoo sinetin, jolla ohjelmapaketti on suljettu. 15 Pohjoismaissa vallitsevan kannan mukaan ns. shrink wrap -sopimuksia ei pidetä pätevinä silloin, - kun ohjelma ostetaan kaupasta teoskappaleena, josta ostaja maksaa kertakorvauksen, - eikä ostajalle kerrota kaupanteon yhteydessä ohjelmapaketin sisältämistä lisenssiehdoista, joilla pyritään muuttamaan teoskappaleen omistusoikeus ohjelman käyttöoikeudeksi. - Samoin Saksan korkein oikeus. - KKO 2003:88: Kysymys ohjelmistovalmistajan levittämisoikeuden raukeamisesta (teoskappale oli myytävissä ilman tekijän lupaa). - Tästä kannasta huolimatta jotkut ohjelmatalot ovat Suomessa käyttäneet shrink wrap -sopimuksia kuluttajakaupassa. - EU:ssa sovelletaan teoskappaleen levitysoikeuden alueellista raukeamista (ns. yhteisöraukeaminen).
16 IT-sopimuksia koskevia yleisesityksiä Dragsted, Nicolai (2000). IT kontrakter 1-2. København. Erlund, Kai, Arto Lindfors, Janne Salminen & Jaakko Turunen (2010). IT2010 - Käytännön käsikirja. Helsinki: Helsingin Kamari Oy. Hannula, Antti (1991). Atk-sopimukset. Helsinki: Datacasa. Hannula, Antti (1994). Sopimusopas pkt-yritysten teknologiahankkeisiin. Helsinki: Tekes. Lindberg, Agne & Johan Kahn (2009). IT-avtal - särkilt om outsourcing. Stockholm: Norstedts Juridik. Lidgard, Hans Henrik (1997). Licensavtal i EU. Stockholm: Publica. Morgan, Richard & Graham Stedman (1995). Computer Contracts. Protecting computer software. London: FT. Morgan, Richard & Kit Burden (2009). Computer Contracts. 8th edition. London: Thomson Reuters Ltd. Nurmi, Risto (1997). Elektroninen sopimus: elektronisen sopimusilmaisun sitovuusperusteista. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus. Permeus, Anders, Daniel Lindberg & Jori Munukka (2013). IT-avtal - en kommentar till IT-branschens standaravtal. Stockholm: Jure. Salonen, Juha (2000). Tietojenkäsittelyjärjestelmän hankinta. Tutkimus järjestelmän oikeaa mitoitusta ja toimivuutta koskevasta sopimusvastuusta. Tampere: Finn Lectura. Schmidt, Per Håkan (2000). Licensaftaler. København. Takki, Pekka (2002). IT-sopimukset. Käytännön käsikirja. 2. painos. Helsinki: Talentum Media Oy Torvund, Olav (1997). Kontraktsregulering - IT-kontrakter. Oslo: Tano.
17 2.2. Elektroninen sopimus Elektronisten sopimusten käsitettä on käytetty a) suppeassa ja b) laajassa merkityksessä. Suppeassa merkityksessä elektronisen sopimuksen tekemisellä (electronic contracting) tarkoitetaan menettelyä, - jossa tarjous ja vastaus annetaan ennalta sovitussa muodossa siten, - että sopimusilmaisut ovat tietokoneiden käsiteltävissä ja tuottavat automaattisesti sopimusoikeudellisen sitovuuden. Sopimus syntyy ilman ihmisten aktiivista puuttumista sopimusprosessiin. - Sen sijaan tietokoneet päättävät syntyneen sopimuksen mukaisista toimista ennalta ohjelmoitujen ja sovittujen mallien perusteella. Automatisoitua sopimusprosessia kutsutaan EDI-menettelyksi (EDI = electronic data interchange).
EDI-menettelystä käytetään Suomessa usein nimitystä 18 organisaatioiden välinen tiedonsiirto (ovt). EDI-menettelyllä ymmärretään - määrämuotoisen tiedon siirtämistä - tietokoneella olevasta sovelluksesta - toiselle koneelle siellä edelleen käsiteltäväksi - käyttämällä hyväksi ennalta sovittua esitystapaa. EDI-menettelyssä - aloitteen tekevän sopijapuolen tahdonilmaisu (vakiomuotoinen viesti) aiheuttaa - automatisoidun prosessin mukaisen ilmaisun vastaanottajan puolella eli viesti on automaattisesti käsiteltävissä vastaanottajan tietojärjestelmässä. - Kysymys on tiedon sähköisestä siirtämisestä esim. tilausjärjestelmästä varastojärjestelmään. - EDI-menettelyä laajasti käyttäneet alat: - keskusliikkeet ja niiden sidosryhmät, - kuljetus- ja huolinta-ala sekä - tullilaitokset.
EDI-sopimuksella (Interchange Agreement) osapuolet luovat etukäteen perustan tuleville oikeustoimille, joita he sähköisellä tiedonsiirrolla tekevät. 19 EDI-sopimuksen keskeisiä elementtejä ovat: Osapuolet sopivat 1) viestien yhdenmukaisesta muodosta ja tietosisällöstä, 2) siitä tekniikasta, jolla viestejä lähetetään, 3) viestien merkityksestä keskinäisissä suhteissaan ja - Kysymys on yhteisymmärryksestä siitä, että sopijapuolten välillä voi syntyä sitova sopimus sähköisten viestien perusteella. 4) sähköisten viestien välityksellä syntyviin sopimuksiin liitettävistä oikeudellisista seikoista. - Ts. määritellään vakioehdot niille yksittäisille sopimuksille, jotka tehdään sähköisten viestien avulla.
Elektroniseen sopimukseen liittyneet oikeudelliset ongelmat ovat koskeneet muun muassa 20 1) elektronisen tahdonilmaisun (tarjouksen ja hyväksymisen) sitovuutta ja 2) sopimuksen syntymistä (pätevyyttä), - Funktionaalinen tarkastelutapa (functional equivalency) Pohjoismaissa (mm. sopimus- ja muotovapaus) ja - UNCITRAL:in mallilaki. 3) muotovaatimusten täyttymistä, - Esim. maakaaren (MK) 2:1.1:ssa tarkoitettu kiinteistön kauppakirjan kirjallinen muoto, mikä voidaan nykyisin täyttää sähköisellä kauppakirjalla MK 5:3:ssa ja 9a luvussa tarkoitetussa sähköisessä kaupankäyntijärjestelmässä. 4) riskinjakoa tiedonsiirron virhetilanteissa ja 5) tahdonilmaisun ja muun viestin sisältöä koskevia näyttökysymyksiä.
Elektronisten sopimusten kategoriaan luetaan laajassa merkityksessä myös kaksi muuta sopimuksenteon muotoa: 1) verkkokauppasopimukset sekä 2) sopimuksen tekeminen telefaxin ja sähköpostin välityksellä. 21 Näissä sopimuksentekomuodoissa ihmisen toiminta on aktiivista sopimusprosessin aikana, vaikka tahdonilmaisu välitetään tietotekniikan avulla. 2.3. Verkkokauppasopimus Verkkokauppasopimuksessa - toinen osapuoli toimii sopimusmenettelyssä aktiivisesti tahdonilmaisunsa antamisessa ja - passiivinen vastapuoli antaa sopimuksen syntymiseen johtavat sopimusilmaisut tietokonelaitteiston ja -ohjelman välityksellä ennalta ohjelmoidulla tavalla.
Verkkokauppa eli sähköinen kaupankäynti jaetaan kahteen pääryhmään: a) suora sähköinen kaupankäynti (verkkokauppa) ja b) epäsuora sähköinen kaupankäynti (verkkokauppa). 22 a) Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä suoritetaan transaktio kokonaisuudessaan Internetin välityksellä. - Tuotteen tilaus ja sen toimittaminen ostajalle tapahtuu sähköisesti verkon välityksellä. Tällä tavalla voidaan toimittaa kaikki sellaiset tuotteet, jotka ovat digitaalisessa muodossa, kuten - elektronisen julkaisut, äänitteet, valokuvat, elokuvat ja tietokoneohjelmat sekä - muu palvelutoiminta, jossa palvelun tuottama tuote toimitetaan digitaalisessa muodossa, esim. kirjanpito- ja tilintarkastuspalvelut, arkkitehti- ja muut suunnittelupalvelut (esim. rakennuspiirustukset), konsultti- ja juristipalvelut, atk-järjestelmien suunnittelu- ja ohjelmointipalvelut sekä tietojen luovutus eli informaatiopalvelut.
b) Epäsuorassa sähköisessä kaupankäynnissä voidaan markkinointi, sopimuksen tekeminen ja maksaminen suorittaa Internetin tai muun verkon välityksellä, mutta ostettu hyödyke toimitetaan perinteisin menetelmin, kuten postitse tai muun kuljetuspalvelun välityksellä. 23 Verkkokauppaa koskevaa oikeustilaa on EU- ja ETA-maissa harmonisoinut direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä (2000/31/EY). - Direktiivillä ei ole vaikutuksia ETA-alueen ulkopuolella. Direktiivin täytäntöön panemiseksi annettiin laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta eli sähkökauppalaki (458/2002), joka tuli voimaan 1.7.2002. - Eduskunta on hyväksynyt lain tietoyhteiskuntakaareksi, jonka 22 lukuun on siirretty sähkökauppalain säännökset asiasisällöltään lähes muuttamattomina (HE 221/2013). - Muutokset tulivat voimaan 1.1.2015. Kaupallisia menettelyjä on yhtenäistetty sähköisessä kuluttajakaupassa EU-alueella direktiivillä sopimattomista kaupallisista menettelyistä (2005/29/EY).
24 - Tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan sähköisiä etäpalveluja, jotka toimitetaan vastaanottajan pyynnöstä ja tavallisesti vastiketta vastaan. - Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien on pidettävä palvelujen vastaanottajien saatavilla määrätyt tiedot itsestään ja toiminnastaan (yleinen tiedonantovelvollisuus). - Palveluntarjoajien on lisäksi a) ennen sähköisen tilauksen tekemistä annettava kuluttajille ohjeita ja tietoja mm. - sopimuksen teon teknisistä vaiheista ja - tarjottavan sopimuksen kaikki sopimusehdot sellaisessa muodossa, että vastaanottaja voi tallentaa tai toisintaa ne, sekä b) järjestettävä kuluttajien käyttöön menettelyt, joiden avulla mahdolliset syöttövirheet tilauksissa voidaan etukäteen havaita ja korjata. - Palvelun tarjoajan on viivyttelemättä ilmoitettava sähköisessä muodossa tilauksen vastaanottamisesta. - Vastaanottoilmoitusta ei tarvitse toimittaa, jos tilaus on tehty sähköpostitse tai muulla vastaavalla henkilökohtaisella viestintätavalla.
25 - Sopimus voidaan tehdä pätevästi myös sähköisessä muodossa, mikä täyttää tietyin edellytyksin kirjallisen muotovaatimuksen. - Sähköisessä muodossa ei voida tehdä a) perhe- ja jäämistöoikeudellisia sopimuksia eikä b) kiinteistön kauppaa, jos sopimusvaltion laki ei sitä salli. Sopimus syntyy, kun tehtyyn tarjoukseen (tilaukseen) on saatu sitä vastaava hyväksyvä vastaus. - Tarjous ja vastaus voidaan yleensä antaa missä muodossa tai millä välineellä tahansa. - Ns. alkuperämaaperiaatteen mukaan EU- ja ETA-valtioon sijoittunut palvelun tarjoaja saa tarjota palveluaan vapaasti koko yhteisössä noudattamalla kotivaltionsa lainsäädäntöä. - Periaate ei koske kuluttajasopimusten sopimusvelvoitteita, tekijän- ja teollisoikeuksia eikä vakuutusten tarjontaa. - Poikkeuksia voidaan säätää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden suojelun johdosta.
26 2.4. Sopimus telefaxilla ja sähköpostitse Telefaxia ja sähköpostia käyttäen tapahtuvassa sopimuksenteossa sopimuksen syntyminen edellyttää - molempien sopijapuolten aktiivista toimintaa sopimusmenettelyn aikana. Sopimus syntyy - sopijapuolten laatimien ja - sopimusmenettelyn aikana ihmissilmällä luettavissa olevan tarjouksen ja vastauksen perusteella, jotka välitetään sopimuskumppanille sähköisenä viestinä. Näiden sopimusten - tietotekniikkaoikeudelliset ominaispiirteet ovat vähäisiä ja - ne eivät poikkea niistä kysymyksistä, jotka ovat liittyneet puhelimitse, sähkeitse tai kaukokirjoittimen välityksellä tehtäviin sopimuksiin.
27 Yleisesityksiä verkkokaupasta Bender, Hanne (2000). Webaftaler, København. Blythe, Stephen Errol (2011). E-Commerce Law Around The World. The E-Commerce Law Trilogy: Volume 1. Chissick, Michael & Alistair Kelman (2002). Electronic Commerce: Law and Practice. London. Dickie, John (1999). Internet and Electronic Commerce Law in the European Union. Edwards, Lilian (ed.) (2005). The New Legal Framework for E-Commerce in Europe. Oxford: Hart. Fejø, Jens, Ruth Nielsen & Thomas Riis (ed.) (2001). Legal Aspects of Electronic Commerce. København: Jurist- og Økonomforbundets Forlag. Horsfeldt, Ole (2005). IT outsourcing. København. Horsfeldt, Ole, Anders Kildsgaard & Jesper Langemark (2002). Internetkontrakter. København. Hultmark, Christina (1998). Elektronisk handel och avtalsrätt. Stockholm. Jarbekk, Eva & Morten Foss (2001). E-handel, Internet og juss. Oslo. Kankaanpää, Hannes & Rainer Oesch (toim.) (2012). Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa verkkotalouden aikana. Helsinki: Lakimiesliitos kustannus. Karstoft, Susanne (2004). Elektronisk aftaleret. København: Gads Forlag. Kroes, Quinten (ed.) (2010). E-Business Law of the European Union. The Hague: Kluwer Law International. Laine, Juha (toim.) (2001). Verkkokauppaoikeus. Helsinki: WSOY. Lehrberg, Elisabeth (2008). Elektronisk fullgörelse. Uppsala: Institutet för Bank- och Affärsjuridik AB. Luhtasela, Harri (2007). Sähköisen kuluttajakaupan sääntely Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa. Acta Wasaensia No 178. Vaasa: Vaasan yliopisto. Luhtasela, Harri (2011). Sopimattomat kaupalliset menettelyt sähköisessä kuluttajakaupassa. Vaasan yliopiston julkaisuja. Tutkimuksia 296. Oikeustiede 16. Talousoikeus. Vaasa: Vaasan yliopisto. Mathiasen, Jacob Plesner, Niels Bo Jørgensen & Johan Schlüter (2004). E-Handelsloven - med kommentarer. København: Djøf. Mitrakas, Andreas (1997). Open EDI and Law in Europe. The Hagua: Kluwer Law International. Nielsen, Ruth & Søren Sandfeld Jakobsen (2011). E-Handelsret, 3. utgave. København: Jurist- og Økonomforbundets Forlag. Nielsen, Ruth, Søren Jacobsen & Jan Trzaskowski (ed.) (2004). EU Electronic Commerce Law. Copenhagen: Djøf Publishing. Rasmussen, Thomas Munk & Peter Fogh Knudsen (2005). E-handel. København. Schaub, Martien (2004). European Legal Aspect of E-commerce. European Law Publinshing. Simmons & Simmons. E-commerce Law. Doing Business Online. London, 2001. Spinler, Gerald & Börner Fritjof (eds.) (2002). E-Commerce Law in Europe and the USA. Torneus, Mats (2001). EDI-avtal - ett kommersiellt kommunikationsavtal för utväxling av elektroniska affärsmeddelanden. IRI-rapport 2001:1. Stockholm. Trzaskowski, Jan (2005). Legal Risk Management in Electronic Commerce. Copenhagen. Wilhelmsson, Thomas, Salla Tuominen & Heli Tuomola (ed.) (2001). Consumer Law in the Information Society. The Hague: Kluwer Law International. - HE 194/2001 laiksi tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. - HE 221/2013 tietoyhteiskuntakaareksi sekä mm. RL:n 38 luvun 8b :n muuttamiseksi.
28 3. Suojamuodot ja sanktioiden sääntely 3.1. Digitaalisten tuotteiden tekijänoikeudellinen suoja 3.1.1. Tekijänoikeussuojan muotoutuminen Perinteisessä tietotekniikkaoikeudessa olivat keskeisiä kysymyksiä a) tietokoneohjelman (datorprogram) ja b) tietokannan (databas) tekijänoikeudellinen suoja. Keskustelu alkoi 1960-luvulla siitä kysymyksestä, voiko tietokoneohjelma saada tekijänoikeudellista suojaa. - Lainsäädännöllisesti asia ratkaistiin lisäämällä tekijänoikeuslain 1.2 :ään säännös (11.1.1991/43), jonka mukaan kirjallisena teoksena pidetään myös tietokoneohjelmaa. - Tekijänoikeudellisen suojan kohteita kirjallisia ja taiteellisia teoksia on tarkemmin lueteltu tekijänoikeuslain 1 :ssä, joihin kuuluvat mm. elokuva-, sävellys- ja valokuvateos. - Teos voi olla mm. digitaalisessa muodossa. - EY:n direktiivi tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta (91/250/ETY).
29 Suurimmat kysymykset ovat liittyneet oikeuspoliittisiin seikkoihin: - Tekijänoikeudellisen suojan on pelätty luovan tietämysmonopoleja ja kohtuuttomia etuja suurille ohjelma- ja tietokantayrityksille. - Tuotteiden digitalisointimahdollisuus on puolestaan johtanut vaatimuksiin tekijänoikeuden haltijoiden oikeusaseman parantamisesta. - Oikeudellisia ongelmia ovat erityisesti aiheuttaneet mahdollisuus levittää ja hankkia digitaalisia tuotteita maailmanlaajuisesti Internet-verkon välityksellä. Tekijänoikeussuojaa on parantanut ja selkeyttänyt EY:n tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi (2001/29/EY). - Direktiivin kansallinen voimaansaattaminen Suomessa on toteutettu tekijänoikeuslain muutoksella (821/2005), mikä tuli voimaan 1.1.2006. -- Ks. tarkemmin HE 28/2004 vp. -- Edellinen esitys HE 177/2002 vp raukesi vuonna 2003.
30 3.1.2. Tekijänoikeussuojan ongelmia 3.1.2.1. Tekijänoikeussuojan edellytykset Tekijänoikeudellisen suojan yleiseksi edellytykseksi on asetettu teostasovaatimus (ns. teoskynnys). - Teoskynnys: Teoksen pitää olla itsenäisen ja omaperäisen luovan työn tulos, mikä teostasovaatimus vaihtelee teoslajeittain. - Tietokoneohjelmien osalta riittää kuitenkin omaperäisyys. - Modernit, laajat tietokoneohjelmat täyttävät säännönmukaisesti teostasovaatimuksen. 3.1.2.2. Tekijänoikeussuojan laajuus Tekijänoikeuslakiin perustuva tekijänoikeussuoja jaetaan a) taloudellisiin oikeuksiin, jotka ovat tekijälle annettuja yksinoikeuksia, ja b) moraalisiin oikeuksiin, joilla suojataan ensisijaisesti tekijän persoonallisuutta.
3.1.2.2.1. Tekijän taloudelliset yksinoikeudet 31 Tekijän taloudelliset oikeudet jaetaan kahteen pääryhmään: 1) kappaleiden valmistusoikeus ja 2) teoksen saattaminen yleisön saataviin (tekijänoikeuslain 2 ). 3.1.2.2.1.1. Valmistusoikeus Kappaleiden valmistusoikeudella on tarkoitettu sitä, että tekijällä on yksinomainen oikeus valmistaa teoksesta kappaleita, mikä voidaan suorittaa esim. kopioimalla. Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa ynnä myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. - Kappaleiden valmistaminen on teoksen aineellistamista, kuten fyysisen muodon antamista teokselle.
3.1.2.2.1.2. Teoksen saattaminen yleisön saataviin 32 Teoksen saattaminen yleisön saataviin on jaoteltu tekijänoikeuslain 2.3 :ssä 4 ryhmään: 1) Teoksen välittäminen yleisölle Tekijän taloudellisiin yksinoikeuksiin kuuluu teoksen välittäminen yleisölle johtimitse (langallinen) ja johtimitta (langaton), mikä voi tapahtua mm. tietoverkon välityksellä. - Yleisölle välittämiseen sisältyy yleisön mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana eli tilauspohjainen, pyynnöstä tapahtuva välittäminen ( on demand ). - Välittämistä on myös teoksen tallentaminen tietoverkkoon kytkettyyn palvelimeen siten, että se on yleisön saatavissa nähtäväksi, kuultavaksi tai muuten käytettäväksi yhtä hyvin maksua vastaan kuin maksutta. - Yleisölle välittämisenä pidetään myös välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille. - Pelkkä Internet-yhteyden tarjoaminen ei ole yleisölle välittämistä.
33 2) Esittämisoikeus: - Teos esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle eli teos saatetaan yleisön nähtäväksi tai kuultavaksi joko elävänä esityksenä tai tallenteelta teknisten apuvälineiden avulla. - Esim. elokuva-, näyttämö- ja sävellysteos. - Julkisena esittämisenä pidetään myös esittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille (esim. näyttöruudulla). 3) Levitysoikeus: Teoksen kappale - tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka - sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen. - Ks. KKO 1999:115, jossa oli kysymys elektronisen postilaatikon ylläpitäjän vastuusta BBS-palvelimelle luvattomasti kopioiduista tietokoneohjelmista, joita käyttäjät saivat tietyin edellytyksin kopioida palvelimelta ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. 4) Näyttämisoikeus: Teos näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä. - Näyttämistä on teoksen fyysisen kappaleen (ulkomuodon) välitön näyttäminen (esim. öljymaalaus taidenäyttelyssä).