Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä METALLIEN MUOVIPINNOITUS Tiivistelmä Muovit ovat metallien pinnoitteina laajasti käytössä: astianpesukoneiden ja jääkaappien koreissa, puutarhakalusteissa, aidoissa, kaiteissa, putkissa, akkujen koteloissa, ostoskärryissä, kaapelihyllyíssä, jne. Myös prosessiteollisuuden laitteiden suojauksessa muovipinnoitteet ovat kestävä ratkaisu useissa kohteissa. Muovit ovat polymeerimateriaaleja, joita voidaan muotoilla monella eri työstömenetelmällä. Kemikaalialtistumisen arviointia vaikeuttaa raaka-aineiden vaihteleva koostumus, suuri lukumäärä sekä vertailuarvojen (vrt. HTP-arvot) puuttuminen. Muovipinnoituksessa raaka-aineiden käsittelyssä voidaan altistua muovipölylle ja mahdollisille lisäaineille.. Itse muovin työstössä vapautuu normaalissa tuotannossa vähäisiä määriä moninaisia hajoamistuotteita, joissa yksittäisten yhdisteiden pitoisuus ilmassa on yleensä selvästi alle niiden HTP-arvojen. Tiettyjen muovien hajoamistuotteina syntyvät isosyanaatit ja happoanhydridit ovat herkistäviä jo matalillakin altistumistasoilla. Ruiskutuksessa liuotinainepitoisuudet voivat kohota suuriksi. Useat aineet aiheuttavat hajuhaittoja jo hyvin pienissä pitoisuuksissa. Tärkeimmät torjuntatoimenpiteet ovat muovintyöstökoneiden kotelointi, johon liittyy kohdepoisto ja mahdollisimman pitkälle viety automatisointi. Huoltojen ja korjausten yhteydessä henkilönsuojainten käyttö voi olla tarpeellista. Työtehtävän kuvaus Kerta- ja kestomuovien valmistusmenetelmät riippuvat valmistettavasta tuotteesta ja käytetyistä raakaaineista. Muovien työstölämpötilat riippuvat käytettävästä raaka-aineesta ja menetelmästä. Esikäsittely Esikäsittelyssä pinnoitettavan metallin pinnalta poistetaan ruoste, rasvat ja muut epäpuhtaudet. Rasvan poistosta on oma tietokortti ks. Metallin rasvanpoisto. Rasvanpoiston jälkeen pinnalle jääneet oksidit ja metalliset epäpuhtaudet voidaan poistaa peittaamalla (ks. Metallin happopeittaus). Mekaanisesti epäpuhtauksia voidaan poistaa hiomalla tai rae- ja hiekkapuhaltamalla. 1/11
Pinnan pohjustus Ennen metallipintaan levitettävää muovia voidaan pintaan levittää tartunta-aine, eli primeri, pinnoitteen tarttuvuuden parantamiseksi. Primeri voidaan levittää kastamalla, valelemalla, sivelemällä tai ruiskuttamalla ja se kuivatetaan ennen muovipinnoitteen levittämistä. Ruiskutus Muovijauhe levitetään ruiskuttamalla pinnoitettavan, esilämmitetyn metallin pintaan. Osuessaan kuumaan metallipintaan jauhe sulaa yhtenäiseksi pinnoitteeksi. Ruiskuttamalla voidaan levittää myös nestemäisiä pinnoitteita, kuten kertamuoveja ja plastisoleja, jotka ovat jauhemaisen muovin (esim. PVC) ja nestemäisen pehmittimen seoksia. Plastisoli hyytelöityy kuuman kappaleen pinnalle ja se kovetetaan uunissa. Ruiskutuksessa voidaan käyttää hyväksi sähkövarausta, jolloin menetelmää kutsutaan sähköstaattiseksi pinnoitukseksi. Jauhe varataan ja ruiskutetaan sähköisesti varattuun pinnoitettavaan kappaleeseen, jolloin jauhe tarttuu pintaan. Varaus on sen verran voimakas ja pitkäkestoinen, että pinnoitettu kappale voidaan siirtää uuniin, jossa muovijauhe sulaa ja muodostaa tasaisen pinnoitteen. Leijukerrospinnoitus Leijukerrospinnoituksessa jauhemainen muovi (esim. PVC, fluoripolymeerit) leijutetaan puhaltamalla alapuolelta jauhekerrokseen ilmaa. Leijuvan jauheen vastus on pieni, jolloin kuumennettu pinnoitettava metalli on helppo "kastaa" muovijauheeseen. Jauhehiukkaset sulavat muodostaen metallin pinnalle tasaisen pinnoitteen. Pinnoite kovettuu metallin lämmössä tai se kovetetaan nopeasti uunissa. Menetelmää käytetään mm. Teflon -pinnoitteiden tekemisessä. Kastaminen Kastamisessa pinnoitettava kappale kastetaan huoneenlämpöiseen nestemäiseen materiaaliin (esim. plastisoliin). Pinnoite kovetetaan joko uunissa tai se kovettuu esilämmitetyn, pinnoitettavan kappaleen lämmöllä. Valaminen/puristaminen Valamisessa lämmitetty sula muovimassa valetaan tai puristetaan suljettuun, jäähdytettyyn muottiin ja poistetaan vasta kun muovi on muuttunut kiinteäksi. Tällä menetelmällä liitetään esim. saksien ja kirveiden terät kädensijoihin. Rotaatiovalu Rotaatiovalussa muovijauhe tai -pasta lämmitetään suljetun muotin sisällä, joka pyörii kunnes sula muovi on peittänyt pinnoitettavan kappaleen. Tällä tekniikalla pinnoitetaan mm. onttoja metallikappaleita sisäpinnalta. 2/11
Työtehtävässä käytettävät valmisteet Pinnoituksessa käytetyt muovit voivat olla valmiiksi polymeroituja, ns. kestomuoveja, joita käytetään yleisimmin rakeina, jauheina tai plastisoleina. Kertamuovit muodostuvat polymeroitumattomista tai osittain polymeroiduista lähtöaineista, jotka ovat yleensä nestemäisinä hartseina. Tartunta-aine (primeri) Jotkut metallipinnat vaativat pohjustuksen ennen muovipinnoitusta parantamaan pinnoitteen tarttuvuutta ja kestoa. Käsittelyä suositellaan erityisesti kohteisiin, jotka ovat alttiina kosteudelle ja ruostumiselle. Primeri levitetään kastamalla, ruiskuttamalla tai sivelemällä. Sen annetaan kuivua, jotta ylimääräinen liuotin haihtuu. Kestomuovit Suurin osa, yli 80 %, muovituotteista on valmistettu kestomuoveista. Pinnoitteina käytettäviä kestomuoveja ovat esimerkiksi polyeteeni (PE), polypropeeni (PP), polystyreeni (PS), polyvinyylikloridi (PVC), polytetrafluorieteeni esim Teflon (PTFE) ja polyvinyylideenifluoridi (PVDF). Polyeteeni on yleisimmin käytetty muovi. Kestomuoveja voidaan lämmön ja paineen avulla muovata useita kertoja peräkkäin materiaalin siitä kärsimättä. Kertamuovit Kertamuovit polymeroituvat käytön yhteydessä sekoitettaessa esipolymeerit tai muovin lähtöaineet kovettajan ja mahdollisten lisäaineiden kanssa. Niitä ei voida muovata lämmöllä uudelleen. Tyypillisesti niitä käytetään (maalien ohella) lujitemuovipinnoitteina. Tavallisimpia kertamuoveja ovat fenolimuovit, polyuretaanimuovit, tyydyttymättömät polyesterit, vinyyliesteri ja epoksi sekä silikoni- ja aminomuovit. Termoplastiset elastomeerit Elastomeereilla tarkoitetaan tässä joustavia polymeereja, jotka normaaleissa käyttölämpötiloissa venyvät vähintään 100 % suhteellisen alhaisen rasituksen alaisena ja palautuvat nopeasti entiseen muotoonsa rasituksen loputtua. Elastomeereihin kuuluvat varsinaiset kumit ja termoplastiset kumit eli termoplastiset elastomeerit. Termoplastisia kumeja on neljä pääryhmää: styreeni-butadieeni-styreeni-blokkipolymeerit (SBS), polyolefiinit, termoplastiset polyuretaanit ja termoplastiset polyesterit. Lujitemuovipinnoitteet Lujitemuovit ovat erilaisia lujitteilla, tavallisimmin lasikuiduilla, lujitettuja kerta- tai kestomuoveja. Lujitemuovin käyttö korroosiota kestävänä materiaalina on yleistynyt varsinkin kemian teollisuuden olosuhteissa, joissa metalleilla ei ole saavutettu riittävää kestävyyttä. Muoviaineina käytetään eniten tyydyttymättömiä polyesterihartseja eli UP-hartseja. Niitä käytetään esimerkiksi kemian teollisuuden säiliöissä sekä korroosiolle alttiiden betoni- ja teräsrakenteiden suojaukseen. Vinyylihartsit (epoksiakrylaatit, akryylihartsit) valmistetaan epoksihartsista ja tyydyttymättömästä haposta. Korkealaatuisilla vinyyliesteri- tai epoksihartseilla varmistetut tuotteet kestävät korroosiota hyvin. 3/11
Liimoja voidaan käyttää muovipinnoitteen kiinnittämiseen. Liimaamisessa käytetään seostettuja polyesteri/uretaaniliimoja, joilla voidaan saada aikaan joustava ja kemiallisesti kestävä liimaus. Ks. Metallin liimaus -tietokortti. Väriaineet Muovien väriaineet ovat kahden tyyppisiä. Liuosvärjäyksen värit ovat orgaanisia, polymeeriin liukenevia aineita. Ne vaikuttavat muovin väriin absorboimalla vain joitakin valon aallonpituuksia; muovi kuitenkin läpäisee valoa. Pigmenteillä, hienojakoisilla jauhemaisilla väriaineilla, saadaan aikaan läpinäkymättömiä värillisiä kappaleita. Pigmenttien hiukkaskoko on yleensä n. 0,01 1 µm. Muovipinnoituksessa käytettävien kemikaalien koostumus tartunta-aine (primeri) Kestomuovit polymeeri pehmittimet Kertamuovit polymeeri esim. metyylietyyliketoni polyeteeni (PE), polypropeeni (PP), polystyreeni (PS), polyvinyylikloridi (PVC), polytetrafluorieteeni (PTFE), polyvinyylideenifluoridi (PVDF) PVC: n pehmittimenä ftalaattiestereitä (esim. di-isononyyliftalaatti (DINP), diisodekyyliftalaatti (DIDP)) polyesterit, epoksi, fenoli-, polyuretaanit, vinyyliesterit, silikoni- ja aminomuovit polyesterin monomeerit ja lisäaineet: monomeerit: styreeni, vinyylitolueeni, metakrylaatit ja akrylaatit kiihdyttimet: metalliyhdisteiden suolat tai tertiääriset amiinit inhibiittorit: fenoleja ja hydrokinoneja epoksin kovetin: polyamiinit, polyamidit, anhydridit, boori-trifluoridiyhdisteet Lujitemuovit Termoplastiset elastomeerit Väriaineet liuosvärjäys pigmentit Palonestoaineet kesto- tai kertamuoveja (mm. polyesterihartsi, vinyylihartsi) erilaiset lujitteet (mm. hiili- ja lasikuitu) styreeni-butadieeni-styreeni-blokkipolymeerit (SBS), polyolefiinit, termoplastiset polyuretaanit ja termoplastiset polyesterit orgaanisia, polymeeriin liukenevia aineita hienojakoisia jauhemaisia väriaineita: erilaiset oksidit (raudan, titaanin, nikkelin, antimonin, kromin, sinkin ja koboltin oksidit), sulfidit, karbonaatit, kromi yhdisteet fosfaatit, antimonioksidit, booriyhdisteet, klooratut parafiinit 4/11
Työhygieenisissä selvityksissä todettuja kemiallisia altisteita Altiste (CAS nro) Hajoamistuotteet akroleiini (107-02-8) 1, 2, 3 asetaldehydi (75-07-0) fluoridit R-lausekkeet HTP 2007 (8 h) 11-24/25-26-34-50 0,23 mg/m 3 (HTP 15min ) 12-36/37-40 46 mg/m 3 (HTP 15min ) 2,5 mg/m 3 (TLV-arvo) * Tyypillinen altistumistaso Pitoisuudet yleensä pieniä Altistumisen tekninen torjunta kohdepoistot, hengityksensuojain, silmien suojaus, suojakäsineet, ihon suojaus 1, 2, 3 formaldehydi (50-00-0) ftaalihappoanhydridi 1 (85-44-9) isosyanaatit 4 kloorivety, vedetön 1 (7647-01-0) Liuotinaineet metyylietyyliketoni (78-93-3) styreeni 3 (100-42-5) 23/24/25-34-40-43 0,37 mg/m 3 22-37/38-41-42/43 0,2 mg/m 3 0,035 mg/m3 (HTP 15min ) 23-35 7,6 mg/m 3 (HTP 15min ) 11-36-66-67 300 mg/m 3 (HTP 15min ) 10-20-36/38 86 mg/m 3 Pitoisuudet voivat olla joissakin tapauksissa suuria, esim. ruiskutus, puutteellinen ilmanvaihto. Pehmittimet di(2-etyyliheksyyli) ftalaatti (DEHP) 1 (117-81-7) 3 Voi haihtua muovia 60-61 5 mg/m kuumennettaessa. korvaaminen vähemmän haitallisilla ftalaateilla Muut keraamiset kuidut 49-38 0,2 kuitua/cm 3 orgaaninen pöly 1, 2, 3 5 mg/m 3 Voi olla merkittävä pitoisuus ilmassa, jos ilmanvaihto on puutteellinen. parafiinihuurut (8002-74-2) 1 mg/m 3 Polymeerien hajoamistuotteet: 1 PVC, 2 polyolefiinit (PE, PP), 3 polystyreeni, 4 polyuretaani * ACGIH on asettanut fluorideille TLV-arvon 2,5 mg/m 3 (fluorina). kohdepoistot, hengityksensuojaimet Muovipinnoituksessa merkittävimmät työhygieeniset altisteet muodostuvat muoviraaka-aineen käsittelystä muodostuvasta pölystä sekä korkeiden lämpötilojen synnyttämistä huuruista. Huurujen koostumus vaihtelee riippuen käytettävästä polymeeristä ja sen lisäaineista. Muovihuurut ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä. Muovihuurujen koostumukseen ja määrään vaikuttavat materiaali jota työstetään, työstölämpötila ja aika, työstömenetelmä, lämpötilan kontrollointi ja työstökoneiden kunto. Jos prosessi toimii moitteettomasti, syntyy lämpöhajoamistuotteita vain vähäisiä määriä. Metallin muovipinnoituksen raaka-aineiden käsittelyn yhteydessä ei pölymittauksia ole tehty. Yleensä muovituoteteollisuudessa pölypitoisuudet raaka-aineen punnituksessa jäävät selvästi alle orgaanisen pölyn 5/11
8-tunnin HTP-arvon. Pöly voi sisältää väriaineina käytettäviä oksideja ja sulfideja. Usein väriaineet on sekoitettu polymeerin kanssa valmiiksi. Polymeerien työstössä työhygieenisesti tärkeimmät lämpöhajoamistuotteet ovat orgaanisia yhdisteitä. Näitä esiintyy kaasumaisina, sumuina ja kiinteinä hiukkasina (pölyinä). Muovien orgaanisten lämpöhajoamistuotteiden muodostuminen riippuu muovityypistä. Yleisesti pienimolekyylisten tuotteiden osuus kasvaa lämpötilan noustessa. Hajoamistuotteet ovat hiilivetyjä ja niiden hapettumistuotteita, jos hajoava polymeeri sisältää pelkästään hiiltä ja vetyä, kuten polyolefiineissä. Jos polymeerissä on typpeä, syntyy myös typpipitoisia yhdisteitä, kuten isosyanaatteja, ammoniakkia, typen oksideja ja syanideja (normaalisti vasta yli 400 o C:een lämpötilassa). Fluori- ja klooripitoisista polymeereistä muodostuu fluori- ja kloorivetyä sekä vähäisiä määriä halogenoituja orgaanisia yhdisteitä. Happipitoisista polymeereistä syntyy sekä happea sisältäviä yhdisteitä. Syntyvät lämpöhajoamistuotteet aistitaan usein epämiellyttävinä hajuina ja ärsyttävinä käryinä. Yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä selvästi alle HTP-arvojen. Mittauksissa indikaattoriaineina voidaan käyttää esim. aldehydejä, joita muodostuu mm. polyeteenin ja polypropeenin työstössä. PVC:n työstössä vapautuu vähäisiä määriä mm. pehmittiminä käytettyjä ftalaatteja ja ftaalihappoanhydridiä. PVC:n pehmittiminä on käytetty lisääntymiselle vaaralliseksi luokiteltua di(2-etyyyliheksyyli)ftalaattia (DEHP), mutta viime vuosina sen käyttö on vähentynyt ja sitä on korvattu erityisesti di-isononyyliftalaatilla (DINP) ja diisodekyyliftalaatilla (DIDP). Muovituotteiden valmistuksessa DEHP-pitoisuudet ovat olleet pieniä, alle 0,03 mg/m 3. Epoksimuovien käsittelyssä epoksihartsin herkistävyys on tiedostettava ja suojauduttava mahdollisimman huolellisesti etenkin ruiskutuksen aikana. Altistuminen herkistäville aineille on pidettävä mahdollisimman alhaisena, sillä raja-arvot alittavissakaan pitoisuuksissa ei voida pois sulkea herkistymisriskiä. Ruiskuttamalla tai sivelemällä tehtävässä pinnoittamisessa liuotinainepitoisuudet (esim. styreeni) voivat nousta korkeiksi. Tällöin altistumista täytyy pienentää teknisillä torjuntamenetelmillä ja henkilönsuojaimilla. Muovipinnoitteiden väriaineissa saatetaan käyttää raskasmetalleja (esim. kromi- ja lyijy-yhdisteitä). Tämä tulee tarkistaa altistumisen arvioinnin yhteydessä. Syöpävaarallisille aineille altistuvat tulee ilmoittaa ASArekisteriin. Pinnoittamisen lisäksi lämpöhajoamistuotteille altistutaan myös pintakäsiteltyjä (esim. maalattuja ja muovipinnoitettuja) metalleja hitsattaessa, hiottaessa ja polttoleikattaessa eri teollisuuden aloilla, kuten telakoilla, konepajoissa, autokorjaamoissa ja rakennuksilla. Asioita, joihin työpaikalla tulee kiinnittää huomiota q Onko työpaikalla ajan tasalla olevat käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaaliluettelo? Huolehditaanko niiden päivittämisestä? q Ovatko pakkausmerkinnät asianmukaisia? 6/11
q Onko muovipinnoituksesta tehty työpaikan riskinarviointi ja onko se saatavilla? Onko korvaaviin toimenpiteisiin ryhdytty? q Onko polymeerien lämpöhajoamistuotteet tiedostettu? q Ovatko oikeat työstöparametrit tiedossa (lämpötila ja aika)? Tarkkaillaanko niitä? q Onko työstökoneiden käyttäjät koulutettu käyttämään koneita oikein ja puhdistamaan ne oikein? q Onko laitteiden huollosta huolehdittu? q Onko työtilassa koneellinen ilmanvaihto? q Onko laitteet koteloituja? q Ovatko kohdepoistot riittäviä? Käytetäänkö kohdepoistoja? Miten niiden toimivuutta seurataan? q Onko tunnistettu ja ohjeistettu ne työvaiheet, joissa tulee käyttää henkilönsuojaimia? q Onko ihon ja hengitysteiden suojauksesta huolehdittu kaikkien altistavien työvaiheiden aikana? q Ovatko suojaimet soveltuvia kyseessä oleville altisteille ja suojausteholtaan riittäviä? q Onko suojainten säilytykselle asianmukaiset tilat? q Onko työntekijöiden koulutuksesta/opastuksesta huolehdittu? q Onko työntekijöille annettu tietoa kemikaalivaaroista? q Onko työpaikan ensiapuvalmiudesta huolehdittu? q Ovatko jätteiden säilytystavat, varastointi ja hävitys asianmukaisia? q Onko työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä huolehdittu? q Onko VNa 576/2003 räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta otettu huomioon? q Onko työntekijöiden alkuterveystarkastus tehty (ks. kohta "Terveystarkastukset")? q Tiedostetaanko, että yskä ja hengenahdistus voivat olla astman alkuoireita? q Onko lisääntymisikäisiä naistyöntekijöitä (raskaana olevat: työ voi olla fyysisesti liian raskasta, altistumista raskauden aikana lisääntymisvaarallisille tai syöpävaarallisille aineille ei sallita)? q Esiintyykö työntekijöillä työhön liittyviä oireita, kuten ihottumaoireita, hengitystieoireita? Kemikaalialtistumisen arviointi Työntekijöiden altistumisen arviointi aloitetaan selvittämällä käyttöturvallisuustiedotteista mitä kemikaaleja työtehtävässä käytetään, miten kemikaaleja käytetään, kuinka paljon niitä käytetään sekä käytössä olevat torjuntatoimenpiteet. Muovipinnoituksessa on erityisen tärkeää selvittää käytetyn muovin tyyppi ja sen sisältämät apuaineet. Lisäksi tulee arvioida, onko työmenetelmä ja lämpötila sellainen, että siinä syntyy lämpöhajoamistuotteita. 7/11
Altistumista voidaan arvioida mittaamalla epäpuhtauspitoisuuksia työpaikan ilmasta. Liuotinaineista voidaan mitata esim. styreeniä. Lämpöhajoamisessa muodostuneiden aerosolien pitoisuuksia voidaan verrata parafiinihuurun (PE- ja PP-muovit) tai orgaanisen pölyn HTP-arvoon. Ilmasta voi myös mitata ns. indikaattoriaineita, jotka edustavat polymeerien lämpöhajoamista. Altistumisen arvioinnissa indikaattoriaineen mittaustulosta voidaan verrata sen HTP-arvoon. Vertailussa on kuitenkin otettava huomioon, että kysymyksessä on monimutkainen altisteseos, jonka komponenttien yhteisvaikutuksia ei pystytä arvioimaan. Arviointia vaikeuttaa myös se, että kaikkia käryn sisältämiä aineosia ei tunneta. Kaikille indikaattoriaineille ei myöskään ole HTP-arvoja. Mittaustarpeen arvioinnista saa lisätietoa Työterveyslaitokselta. Seuraavassa taulukossa on esimerkkejä muovin työstössä mitattavista indikaattoreista. Polymeeri polyeteeni, polypropeeni PVC styreenipolymeerit polyuretaani fluoripolymeerit Indikaattoriaineet aerosoli, formaldehydi, asetaldehydi aerosoli, formaldehydi, ftalaatit ja happoanhydridit styreeni isosyanaatti fluoridi Muovipinnoituksessa kemikaalialtistumisen arviointia vaikeuttaa raaka-aineiden vaihteleva kemiallinen koostumus, suuri lukumäärä sekä vertailuarvojen puuttuminen. Mittaustulosten perusteella ei yleensä voida arvioida ilman epäpuhtauksien aiheuttavan työntekijöille terveydellistä haittaa. Useiden aineiden tiedetään kuitenkin aiheuttavan hajuhaittoja jo hyvin pienissä pitoisuuksissa, mikä voi olla viihtyvyyshaitta. Pohdittaessa muovipinnoitustöiden soveltuvuutta raskaana oleville on huomattava, että jotkin muovien pehmittimistä sisältävät lisääntymisterveydelle vaarallisia ftalaatteja (mm. DEHP) ja väriaineet voivat sisältää lyijyä. Lisäksi ruiskuttamalla tai sivelemällä tehtävässä pinnoittamisessa liuotinainepitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Yleisohjeena on annettu, että liuotinaineille yhteisaltistumisen ei tulisi raskauden aikana nousta yli 10 % HTP-arvosta. Työn altistavuus tulee tapauskohtaisesti arvioida ja tarvittaessa järjestää raskaana olevalle altistamatonta työtä. Ellei sellaista ole, raskaana oleva voi hakea erityisäitiysrahaa (VNa 1335/2004). Katso tarkemmat ohjeet kirjasta "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa". Nuoria (alle 18v) työntekijöitä ei saa käyttää töihin, jotka voivat aiheuttaa heille terveyshaittaa (ks. laki 998/1993 nuorista työntekijöistä ja siihen liittyvä asetus 508/1986). Terveyshaittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. suojainten käyttö. Ennen työn aloittamista on työnantajan tai oppilaitoksen tehtävä ilmoitus työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle.) Merkityksellisimmät kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat Muovipöly voi aiheuttaa mekaanista ärsytystä. Monet lämpöhajoamistuotteista voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä. Lämpöhajoamistuotteista ainakin aldehydit ja hapot ovat voimakkaasti ärsyttäviä, erityisesti kaksoissidoksia sisältävät aineet, kuten akroleiini. Silmien ärsytysoireita on todettu ihmisillä jo 0,14 mg/m 3 akroleiinipitoisuudessa. 8/11
Isosyanaatti- ja epoksialtistumiseen liittyy iho- ja hengitystieallergiariski. Yleisin allerginen sairaus on astma, jonka oireisiin kuuluvat hengenahdistus, yskä ja hengityksen vinkuminen. Herkistyminen voi ilmetä myös allergisena nuhana. Toistuva altistuminen pienillekin pitoisuuksille happoanhydridejä voi aiheuttaa astmaa, nuhaa allergista kosketusihottumaa ja nokkosihottumaa sekä allergista silmän sidekalvon tulehdusta. Pitkäaikaiseen (yleensä vuosia jatkuneeseen) liialliseen altistumiseen liuotinaineille liittyy hermostohaittavaikutusten riski (liuotinaineaivosairaus). Liiallinen liuotinaineille altistuminen raskaudenaikana voi aiheuttaa riskin raskaudelle (ks. "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa") Fluoripolymeerien hajoamistuotteet voivat aiheuttaa polymeerikuumetta (ns. teflonkuume). hajoamistuotteiden syntyminen vaatii hyvin korkean lämpötilan, jollainen esiintyy mm. hitsauksessa ja palavassa tupakassa. Kemikaalien aiheuttamia työperäisiä sairauksia muovipinnoituksessa Työperäisten sairauksien rekisteristä ei voida erotella pelkästään muovipinnoitusta tekeviä henkilöitä. Metalli-, kumi- ja muovituotteiden parissa työskentelevillä on viime vuosina ilmennyt muutamia ärsytyskosketusihottumia, joista osa on metallien aiheuttamia. Lisäksi esiintyy allergista astmaa ja nuhaa. Suositeltavat keinot altistumisen vähentämiseksi Ensisijaisesti tulisi raaka-aineen valinnassa suosia vähän pölyäviä aineita, esim. granulaatteja. Työtilan yleisilmanvaihdon tulisi olla riittävä. Yleisilmanvaihdolla ei voida kuitenkaan kontrolloida kaikkia muodostuvia huuruja. Tällöin tulee käyttää kohdeilmanvaihtoa. Koteloitu kone yhdessä kohdepoiston kanssa on toimivin ratkaisu. Tällöin koteloitu kone on alipaineinen muuhun työtilaan nähden ja muodostuvat huurut poistuvat työtilasta tehokkaasti. Kohdeilmanvaihdon toimivuutta voi arvioida havainnoimalla muodostuvien käryjen kulkeutumista poistoilmakanavaan. Ilmanvaihdon toimivuus tulisi testata aika ajoin. Jos altistumista ei voida teknisin toimenpitein vähentää riittävän alhaiselle tasolle, tulee työssä käyttää henkilönsuojaimia. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ihon suojaukseen. Niitä erityisesti tulee käyttää käsiteltäessä pölyisiä raaka-aineita sekä huolto- ja kunnossapitotöissä. Henkilönsuojaimet Käytä kemikaaleille soveltuvaa suojavaatetusta: Soveltuvia suojakäsinemateriaaleja ovat esim. butyylikumi tai paksu nitriilikumi. Suojakäsineiden tulee kestää kuumuutta, jos käsitellään kuumia pintoja. 9/11
Tartunta-aineen levittämisen yhteydessä tulee käyttää liuotinaineita kestäviä suojakäsineitä, suojavaatetusta ja suojalaseja. Hengityksensuojaimena voi käyttää pitoisuustasosta riippuen pölylle tyyppiä P ja liuotinaineille tyyppiä A. Henkilönsuojaimet on huollettava säännöllisesti ja niiden suodattimet sekä suojakäsineet on vaihdettava uusiin riittävän usein. Likaantumisen välttämiseksi suojaimet tulee säilyttää erillään niille varatuissa tiloissa. Lisätietoa kullekin tuotteelle soveltuvista suojainmateriaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteista. Kuumat pinnat, melu, suurtaajuussäteily (uunit). Muut työympäristön vaaratekijät Terveystarkastukset Työterveyshuoltojen suorittamien terveystarkastusten tulee perustua arvioon altistumisen suuruudesta ja terveydellisestä merkityksestä. Jos altistuminen terveysvaaraa aiheuttaville aineille katsotaan merkittäväksi, tulee terveystarkastuksia tehdä niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Katso kirja Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos), josta tämän työtehtävän kohdalla ovat merkityksellisiä erityisesti muovit (s. 326-336). Valtionneuvoston asetuksessa 1485/2001 on liitteenä esimerkkiluettelo aineista, joita käsiteltäessä terveystarkastuksia olisi harkittava. Huomioi, että hengitystieoireita, ihosairauksia tai keskushermosto-oireita voi kartoittaa työpaikalla oirekyselyin. Katso tarkemmat ohjeet Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjasta. Huomioitavaa Yllä oleva kuvaus työtehtävistä ja lista valmisteissa esiintyvistä altisteista on suuntaa antava. Työtehtävissä ja valmisteissa on saattanut tapahtua muutoksia, mitkä voivat vaikuttaa työntekijän altistukseen. Selvitä työpaikalla käytettävät valmisteet/kemikaalit ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet. Lisätietoa Työpaikalla käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. http://www.ttl.fi/henkilonsuojaimet Luokitus ja merkinnät: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005). HTP-arvot 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:4. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007 (painossa). Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASArekisteri), Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004. Kemikaalialtistumisen biomonitorointi, Näytteenotto-ohje 2007-2008, Työterveyslaitos, 2007. Taskinen ym.; Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa, Työterveyslaitos, 2006. Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005. 10/11
Vainio, ym.; Kemikaalit ja työ, Selitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Työterveyslaitos, 2005. Tunturi ym.; Metallien pinnoitteet ja pintakäsittelyt, Metalliteollisuuden Keskusliitto MET, METjulkaisuja 3-99. HSE information sheet: Controlling fume during plastic processing. Plastic Processing Sheet No 13. Palaute Tästä kortista voit lähettää palautetta tekijöille sähköpostilla osoitteeseen kamat@ttl.fi Tämä tietokortti on tehty Työsuojelurahaston tuella. Kortti tehty: 4.6.2007 11/11