PIENI HOITO-OPAS KÄÄPIÖLUPPAKORVAKANIN OMISTAJALLE

PIENI HOITO-OPAS KÄÄPIÖLUPPAKORVAKANIN OMISTAJALLE

PIENI HOITO-OPAS KÄÄPIÖLUPPAKORVAKANIN OMISTAJALLE TÄMÄ OPAS PITÄÄ SISÄLLÄÄN SEURAAVAA: 1. YLEISTÄ KANEISTA...3 2. UROS VAI NAARAS...3 3. KANIHÄKIN PERUSTARVIKKEET JA HÄKIN SIJOITUS...4 4. RUOKINTA...4 4.1 Perusravinto...4 4.2 Tuore ruoka...4 4.3 Kanin karkkipäivä...5 5. TURKIN JA KYNSIEN HOITO, HAMPAAT...5 5.1 Turkin hoito...5 5.2 Kynsien leikkaus...6 5.3 Kanin hampaat...6 6. KANIN KÄSITTELY...6 7. KANINKIELI...7 8. KANIN LIIKUNTA JA ULKOILU...8 9. KANIN LEIKKI...8 10. HARRASTAMINEN KANIN KANSSA...8 11. KANI YKSIN KOTONA?...9 12. UUTEEN KOTIIN...9 12.1 Saapuminen uuteen kotiin...9 12.2 Ruokailu...9 12.3 Sisäsiisteys...10 12.4 Tutustuminen ihmisiin, muihin eläimiin ja ympäristöön...10 LINKKEJÄ...11

1. YLEISTÄ KANEISTA Kaneja on olemassa useita eri rotuja, jotka eroavat toisistaan suurestikin koon, ulkonäön ja luonteen puolesta. Tässä hoito-oppaassa ovat pääosassa kääpiöluppakorvakanit, jotka ovat useimmiten niitä ihmisläheisempiä sekä luonteensa että myöskin kokonsa puolesta. Vastoin yleistä käsitystä kani ei ole jyrsijä, vaan kuuluu kaniinieläimiin. Nakertaessaan esimerkiksi vessapaperirullaa kani syö kaiken nakertamansa, toisin kuin jyrsijä joka käyttää materiaalin esimerkiksi pesätarpeikseen. Kani on luonnostaan siisti eläin ja papanoinnin runsaudesta huolimatta nauttii saadessaan asua puhtaassa häkissä. Kani on pitkäikäinen lemmikki. Se elää keskimäärin 5-8 vuotta, mutta voi elää jopa yli kymmenvuotiaaksi. Tämä on otettava huomioon kania hankittaessa: kani on pikkujyrsijää huomattavasti työläämpi hoidettava, ja siihen on oltava valmis sitoutumaan lähes yhtä pitkäksi aikaa kuin koiraan. 2. UROS VAI NAARAS Kääpiöluppakorvakani on lemmikkinä yleinen. Uros- ja naaraskanit käyttäytyvät hieman erilailla, joka on syytä ottaa huomioon lemmikkiä hankkiessa. Ensimmäiseksi kaniksi suositellaan usein urosta. Uroskanit ovat usein lemmikkeinä miellyttävämpiä kuin naaraat, koska naaraskanit saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti. Tämä on kuitenkin yksilöllistä. Urokset ovat myös yleensä naaraita leppoisampia. Niillä on kuitenkin taipumuksena merkkailla reviiriään virtsalla ja oireilla sukukypsyyttään erilaisin tempuin. Kahdesta kanista on aina seuraa toisilleen. Kaksi naarasta tulevat yleensä toimeen samoin kuin naaras ja kastroitu uros. Urokset sen sijaan tappelevat keskenään eikä niitä sen vuoksi tule koskaan pitää yhdessä. Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä, oikein leppoisa ja kiltti uros saattaa hyvinkin sietää toista urosta, eikä tällöin toinenkaan viitsi kahinoida. Naarasta ja leikkaamatonta urosta ei luonnollisestikaan voi pitää yhdessä, koska seurauksena olisi jatkuvasti ei-toivottuja kanin poikasia ja emon rasittuminen.

3. KANIHÄKIN PERUSTARVIKKEET JA HÄKIN SIJOITUS Ennen kuin haet kanin uuteen kotiinsa, sillä tulee olla häkki valmiiksi sisustettuna odottamassa. Kanihäkin tulee olla kooltaan vähintään 100cm leveä, mieluiten kuitenkin 120cm jotta sillä on tilaa liikkua. Häkin perustarvikkeita ovat tarpeeksi suuri pesäkoppi, painava ruokakuppi, juomapullo, vessalaatikko, heinähäkki, mineraalikivi sekä kalkkikivi. Lisäksi häkkiin on syytä laittaa oksia, joita kani voi jyrsiä. Kuivikkeeksi soveltuu tavallinen kutterinpuru tai matto. Sanomalehteä ei suositella. Vessalaatikkoon kannattaa laittaa esim. puupellettiä. Vessalaatikko on hyvä siivota usein (joka tai joka toinen päivä), omistajan nenä kyllä kertoo milloin se on tarpeen. Häkkiä ei tule sijoittaa vetoisaan paikkaan, suoraan auringonpaisteeseen tai patterin viereen. Makuuhuoneessa ollessaan kani saattaa öisillä puuhailluillaan häiritä isäntäväen unta, joten sekään ei ole häkille välttämättä paras paikka. Ihanteellinen paikka häkille olisi 10-20 cm korkeudella lattiasta suht rauhallisella paikalla, josta kani kuitenkin näkee ja pystyy seuraamaan elämää ympärillään. 4. RUOKINTA 4.1 Perusravinto Kanin perusravintoa on hyvälaatuinen kuiva heinä ja raikas vesi. Näiden lisäksi annetaan täysravintopellettiä. Jyväsekoitusta ei suositella. Pelletti on ravintoarvoiltaan parempaa kuin jyväseos ja se myös lihottaa vähemmän. Sopiva pelletti on esim. Genesis, jota myydään sekä tavallisena vähän rasvaisempana että kevyempänä Timotei-versiona. Pellettiä annetaan kanille kerran päivässä noin ½dl kerrallaan (esim aamuisin). Karkeasta ruokamassasta kanin umpisuolen bakteerit valmistavat proteiini- ja vitamiinipapanoita, jotka kani syö. Nämä papanat näyttävät hieman valkosipulileteiltä ja ne voi jättää siivoamatta. 4.2 Tuore ruoka Lisäksi kanille annetaan kohtuudella tuoreravintoa. Kani totutetaan aina uuteen tuoreruokaan pikku hiljaa, koska kanilla on herkkä vatsa ja löysää haisevampaa kakkaa

tulee helposti. Tuoreruokaa voi antaa esimerkiksi kerran päivässä (aamulla pellettiä ja illalla tuoreruokaa). Kanin pissa saattaa värjäytyä oranssiksi esimerkiksi kuusesta, mutta tämä on aivan normaalia. Mitä kanille voi antaa Näkkäri, hapankorppu tai muu kova kuiva tumma leipä, kurkku, omena, rusina, viinirypäle, salaatti, porkkana, banaani, päärynä, koivunlehdet, varvut, tuore ruoho, voikukat lehtineen, pinaatti, persilja, tilli, sellerit, fenkoli, ananasmehu (ummetukseen) plus muut tuoreet tässä mainitsemattomat herkut Mitä kanille ei voi antaa Liha, maitotuotteet, raaka peruna, sitrushedelmät, sipuli, pakasteet, keräkaali, auringonkukansiemenet, niittyleinikki, puna-apila, rairuoho, raparperi, tammi, koiranputki, maissi, kookos, tienvarsilta kerätyt kasvit 4.3 Kanin karkkipäivä Kania voi silloin tällöin hellitellä käsittelyn ja yhdessäolon lisäksi myös herkutteluhetkillä. Herkuttelua ei tule harrastaa liian usein, mutta esimerkiksi kerran viikossa lauantaisin voi kanilla olla oma karkkipäivä. Lemmikkieläinkauppojen myymiä irtoherkkuja (koiran kekseiltä näyttäviä) tai pussitettuja herkkuja voi kanille antaa harkitusti, vaikka 5-10 herkkua/karkkipäivä. Samalla kania voi opettaa nousemaan esimerkiksi takajaloilleen ja kurottelemaan herkun suuhunsa, jolloin herkku toimii myös pienenä palkintona hienosti onnistuneesta taidonnäytteestä. Vähintäänkin yhtä suosittuja herkkuja ovat myös keittiön kaapista löytyvät rusinat ja kurkunpalat, joita tavoitellaan yhtä innokkaasti kuin kaupankin herkkuja. Kanille voi myös tehdä itse esimerkiksi syntymäpäivänä herkkulautasen, johon kokoaa paloja näkkäristä, rusinasta, kurkusta, porkkanasta ja vaikka banaanista. Valmiita hunajaisia siemensekoituspuikkoja tai palleroita, ihmisten leivoinnaisia, jäätelöä tai karkkeja tms kanille ei saa antaa. Myöskään juomaksi kanille ei pidä antaa mitään muuta kuin raikasta vettä. 5. TURKIN JA KYNSIEN HOITO, HAMPAAT 5.1 Turkin hoito Lyhytkarvaistakin kania kannattaa harjata säännöllisesti. Harjaaminen poistaa kuollutta karvaa ja parantaa verenkiertoa ja on myös mukavaa kanin ja omistajan yhdessäoloa. Sopiva harja on esim. vauvan pehmeä harja. Lisäksi kania voi harjata karstalla, joka on harjaa kovempi. Karstaa voi käyttää kevyesti esimerkiksi karvanlähdön aikaan, jolloin karvaa irtoaa runsaammin. Jos kania ei harjata ollenkaan, saattaa irtonainen karva olla vaarallista joutuessaan kanin suuhun sen puhdistaessa itseään.

Kanin turkin ja tassuja voi myös pestä, mutta pääasiassa kani hoitaa tämän itse. On olemassa kaneille tarkoitettuja shampoita, jotka ovat niille turvallisia. Shampoita on sekä ns kuivashampoota, joka on perunajauhomaista että tavallista nesteshampoota, jota käytetään ihmisten hiustenpesushampoon tapaan. Tassujen keltaisuutta voi kokeilla poistaa näiden lisäksi astianpesuaineella tai sitruunamehulla, joka on sekoitettu lämpimään veteen. Pesun jälkeen kani tulee kuivata pyyhkeellä huolella ja varata aikaa turkin täyteen kuivumiseen. Aikaa kuivumiseen voi kulua useita tunteja. 5.2 Kynsien leikkaus Kanin kynnet leikataan esimerkiksi kissalle tarkoitetuilla kynsileikkureilla. Kynnet tulee leikata kuukausittain jotteivät ne kasvaisi liian pitkiksi. Liian pitkät kynnet vääntävät kanin varpaat väärään asentoon jolloin liikkuminen vaikeutuu. Kani on hyvä totuttaa pienestä pitäen kynsien leikkaamiseen. Oikea asento kynsien leikkuussa on pitää kania selällään. On tärkeää ettei kani pääse hyppäämään tästä asennosta pois, koska se voi silloin vahingoittaa itseään. Vaaleat kynnet on helppo leikata valoa vasten, tummissa täytyy opetella tuntemaan kynsien oikea muoto ja leikata sen mukaisesti vähän kerrallaan. Myös eläinlääkärit sekä monet eläinkaupat voivat leikata kanin kynnet, mutta omistajan olisi hyvä opetella tekemään se myös itse. Toinen henkilö voi auttaa esim. pitämällä kania tukevasti paikoillaan. 5.3 Kanin hampaat Kanin hampaat kasvavat koko sen elämän ajan, joten kanilla on hyvä aina olla oksia pureskeltavana. Myös kova leipä, esim näkkäri tekee hyvää hampaille. Kanin hampaat ovat normaalisti yläpurentaiset eli kanin ylähampaat ovat alahampaita pidemmät ja ulottuvat niiden päälle. Toisinaan kanilla saattaa olla myös tasapurentaiset tai alapurentaiset hampaat, jolloin hampaita täytyy säännöllisesti (noin 4 kertaa vuodessa) lyhentää. Lyhennykset tekee eläinlääkäri. Jos tällaisia väärä -purentaisia hampaita ei lyhennetä, kani ei pysty syömään, saa haavoja suuhunsa ja voi huonosti. Joskus väärä -purentaisuus on syy kanin lopettamiseen. 6. KANIN KÄSITTELY Kanit ovat hyvin seurallisia ja nauttivat yleensä käsittelystä ja rapsuttelusta. Kani pitää myös siitä, että se saa itse tutkia ihmistä lattialta käsin. Tällöin ihminen voi istua tai maata lattialla paikoillaan ja antaa kanin nuuskia ja kiipeillä. Samalla vahvistuu luottamusside ihmisen ja kanin välillä. Äkkinäisiä liikkeitä kanin lähellä ei pidä tehdä. Kania nostetaan tukevasti toisella kädellä rintakehän alta ja toisella takapuolesta kannattelemalla. Kania pidellään niin, ettei se pääse rimpuilemaan. Jos kani pääsee potkimaan takajaloillaan kovasti sylissä ollessaan, se voi vahingoittaa selkänsä pahoin.

Kania sylissä pidettäessä täytyy myös varoa, ettei se pääse hyppäämään korkealta. Kania ei missään tapauksessa saa nostaa korvista. Kanin käsittelylle on hyvä varata aikaa joka päivä, jottei se vieraantuisi omistajastaan. 7. KANINKIELI Kani viestittää asioita sekä lajitovereilleen että ihmiselle omalla tavallaan. Toisiaan kanit hellittelevät ja hoitavat nuolemalla esimerkiksi silmien välistä aluetta ja puhdistamalla toisiaan. Keskenään toimeen tulevat kanit viihtyvät sekä vierekkäin että juoksennellen erikseen, joskin välillä käydään aina pusuttelemassa tärkeätä kaveria. Ihmisen nuoleminen on myös kanin osoitus tykkäämisestä, samoin sen oleileminen ihmisen lähellä ja kiipeileminen. Sylissä kani ei välttämättä viihdy, mutta niitäkin tapauksia löytyy. Kani ymmärtää korvien, pään ja selän silittämisen kiintymyksen merkiksi. Vuorollaan kani nuolee tai tönii sitä silittävää ihmistä. Hetken nuoltuaan se saattaa pikku nipistyksellä kertoa, että hellimisvuoro vaihtuu taas. Herkunnälkäinen kani seuraa ihmistään keittiöön ja asettuu kerjäämään. Kanin hyvästä olosta kertovat myös maatessa taakse ojennetut takajalat ja rento asento. Olonsa turvalliseksi tunteva kani saattaakin heittäytyä kyljelleen viettämään lepohetkeä tai pikku nokosille. Kurnuttava uroskani on sukukypsä ja etsii naarasta parittelukumppanikseen. Jos lajitoveria ei löydy, saattaa kani kurnuttaa myös ihmiselle ja kiertää tätä tohkeissaan. Uroskanin leikkaaminen eli kastraatio vähentää tätä käyttäytymistä, joskin myös estää kanin lisääntymisen. Kastrointi tehdään yleensä vähintään ½-vuotiaalle kanille. Naaraskanilla voi puolen vuoden iän jälkeen esiintyä valeraskauksia, jolloin kani rakentaa pesää heinistä ja omista karvoistaan. Valeraskaus menee usein ohi viikon sisällä. Naaraskanin leikkaus, sterilaatio, lopettaa valeraskaudet sekä saattaa vähentää äksyilyä ja reviirin aggressiivistakin suojelua. Sterilaatio vähentää myöskin naarailla mahdollisia myöhempiä kohtusairauksia. Kani puree ihmistä äärimmäisen harvoin. Jos näin kuitenkin käy, on luultavasti kyse joko uhmaikäisestä (4-6kk) kanista tai kani pelkää ja puolustaa itseään ja reviiriään. Puremista ei missään nimessä sallita, vaan kielletään kania sanomalla painavasti EI kunnes pureminen loppuu. Jos huudat tai satutat kania, saattaa viedä kauan ennen kuin se taas uskaltaa luottaa sinuun.

8. KANIN LIIKUNTA JA ULKOILU Huolimatta kanin häkin suuruudesta pitäisi sen päästä myös vapaasti jaloittelemaan ja mitä useammin, sen parempi. Kani tutkii asunnossa mielellään uusia paikkoja, juoksee spurtteja ja hyppii iloloikkia onnellisena elämästä ja vapaudestaan. Ilman valvontaa kania ei kannata vapaaksi jättää, koska esimerkiksi sähköjohtojen nakertelu saattaa olla sille suuri kiusaus ja niiden tuhoaminen kohtalokasta. Kanit pitävät myös kovasti mattojen järsimisestä ja kukkamultien kaivamisesta, joten valvominen kanin vapaana ollessa on tuiki tarpeellista. Kani nauttii ulkoilemisesta siinä missä ihminenkin. Kesäisin kania voi pitää aitauksessa, joka on tehty esimerkiksi kanaverkosta ja jossa on sekä pohja kanin karkaamisen varalta ja katto saaliseläinten varalta. Kania voi ulkoiluttaa myös talvisin, jolloin pakkasrajana voisi pitää -5 astetta, jota kylmempään ei kania kannata viedä. Kania voi ulkoiluttaa valjaissa, noin ½-1h kerrallaan kanin innokkuudesta riippuen. Kaneille myydään omia valjaita, jotka ovat osoittautuneet oikein toimiviksi. Hihnana toimii hyvin koirille tarkoitettu 5m fleksi, jolloin kanilla on varaa sille luonteenomaisiin nopeisiin pyrähdyksiin ja hyppyihin. Ulkona kania saattaa pelottaa esimerkiksi autojen äänet ja koirat, joiden lähelle sitä ei pidäkkään päästää. 9. KANIN LEIKKI Kanit rakastavat vapaana oloa, rapisevia paperikasseja, hiekkaa jota voi kaivaa, kissalle tarkoitettuja aktivointipalloja joista putoaa pyörittelemällä herkkuja, oksien jyrsimistä ja esimerkiksi rusinoiden etsimistä piilopaikoista. Kanin voi myös opettaa nousemaan seisaalleen herkkupalaa annettaessa. Häkkiin kanille voi laittaa pahvilaatikoita, vessapaperirullia ja oksia jyrsittäväksi sekä tasoja kiipeilyä ja oleskelua varten, jotta sen aika ei käy pitkäksi. 10. HARRASTAMINEN KANIN KANSSA Kaniharrastajille on Suomessa muutama oma yhdistyksensä, mm Suomen Kaniyhdistys ry. Yhdistys järjestää näyttelyitä (ulkomuoto- ja PET-luokat lemmikkikaneille) ja muuta toimintaa, julkaisee jäsenlehteä sekä ylläpitää rotukanien kantakirjaa. Yhdistykseen voivat liittyä kaikki kaneista kiinnostuneet. Suomen Estekanit ry sen sijaan ylläpitää kanien estehyppytoimintaa, järjestää kilpailuja, kursseja ja jakaa tietoa kanien hyppyharrastuksesta internet-sivuillaan. Myös Suomen Estekanit ry:hyn ovat halukkaat uudet jäsenet tervetulleita. Tietoa yhdistyksistä niiden omilla nettisivuilla (kts. linkit).

11. KANI YKSIN KOTONA? Kani pärjää hyvin yksin kotona päivän ajan, mutta jo kahden yön peräkkäinen poissaolo velvoittaa omistajaa hankkimaan sille hoitajan joko kotiin tai kanin viemisen hoitopaikkaan. Kani ei esimerkiksi osaa säännöstellä ruokaansa, vaan syö usein isonkin annoksen kerralla. Samoin vesi saattaa loppua janoiselta kanilta yhdessäkin päivässä ja ilman vettä kani ei myöskään syö. 12. UUTEEN KOTIIN Kanin, poikasen tai aikuisen, hankkiminen on samalla sekä ihanaa että täynnä odotusta olevaa aikaa ja tulevan yhteiselon miettimistä. Hankkiminen alkaa uuden kanin etsimisestä, vähitellen sen oikean löytymisestä, jutustelusta kasvattajan kanssa, tiedonkeruusta kanin hoidosta ja kaneista yleensä ja päättyy viimein kauan odotettuun kanin muuttoon uuteen kotiin. Tässä vaiheessa uudella omistajalla tulee olla kanille asumus tarvikkeineen valmiina, tietoa kanista lemmikkinä sekä linkkejä, joista saa apua tarvittaessa. Kani on ihmisen lailla elävä tunteva olento, joka tullessaan ihmettelee uuttaa paikkaa. Sekin tarvitsee aikaa ja omistajan ymmärtäväisyyttä tottuakseen uuteen kotiin, jossa on erilaista kuin tutussa vanhassa asuinpaikassa. 12.1 Saapuminen uuteen kotiin Kani on hyvä tuoda uuteen kotiin puhtaassa, muiden eläinten hajuista pestyssä kuljetusboksissa tai vastaavassa laatikossa. Entisestä kodista voi pyytää mukaan vähän tutun tuoksuista heinää kotiutumista helpottamaan. Kanille voi matkan aikana jutella, jotta se pikku hiljaa oppii tunnistamaan omistajansa ääneen ja rauhoittuu muutenkin ehkä sitä stressaavalla kuljetushetkellä. Uudessa kodissa voi kanin nostaa suoraan omaan asumukseensa tuttujen heinien kera. Kani saa rauhassa haistella ja tutkia paikkoja, kokeilla uutta juomapulloa, vessalaatikkoa ja tunnustella uuden asumuksen alustaa. Kun se on rauhassa tutustunut paikkoihin, voi sen päästää tutustumaan myös muuhun asuntoon, siten että pääsy takaisin omaan asumukseen on mahdollinen. Kanille kannattaa jutella ja silittää sitä, jotta se tuntee olonsa pidetyksi. 12.2 Ruokailu Entisestä kodista saadaan yleensä mukaan pussillinen tuttua ruokaa. Jos tämä ruoka on samaa kuin uudessa kodissa, ei totutusta tarvitse tehdä vaan ruokaa voi tarjoilla normaalisti. Jos ruoka poikkeaa vanhasta tutusta, tulee kanin vatsan antaa tottua

siihen vähitellen. Uutta ja vanhaa ruokaa tulee sekoittaa toisiinsa noin viikon ajan, kunnes kani on täysin tottunut uuteen ruokavalioonsa. Herkkuja, kuten porkkanaa, omenaa ja hapankorppuja tulee uudelle tulokkaalle tarjota vähän kerrallaan. Näin tehdään myös, jos herkun aiemmasta syöntikerrasta on jo kulunut aikaa. Veden kanssa ei totuttelua tarvita. 12.3 Sisäsiisteys Kani on saattanut entisessä kodissa oppia vessalaatikon käytön ja osaa sen mainiosti uuteen kotiin tullessaan. Mikäli näin ei ole, tai kani on vielä poikanen, opetetaan kania sisäsiistiksi nostamalla papanat ja siirtämällä pissat kärsivällisesti vessalaatikkoon. Sisäsiistiksi opettamiseen voi mennä aikaa, mutta suurin osa kaneista taidon oppii ja ainakin pissat osuvat oikeaan paikkaan. Niin sanotut merkkailupissat eivät kuitenkaan liity sisäsiisteyteen, koska merkkejä pitää jättää aivan muualle kuin omaan tuttuun vessalaatikkoon Kanille voi sen vapaana juostessa asettaa vessalaatikon/-laatikoita muuallekkin asuntoon, joita se toivottavasti oppii käyttämään. 12.4 Tutustuminen ihmisiin, muihin eläimiin ja ympäristöön Niin nuorta kuin vanhempaakin kania tulisi käsitellä paljon, jotta ihmisen kosketus olisi sille tuttua. Käsittelyn voi aloittaa heti kotiin tultua, mutta tällöin vielä paljolti kanin omilla ehdoilla. Sylieläinhän kani ei ole, vaan nauttii enemmän, kun saa itse päättää milloin tulla ihmisen luo. Lattialla makoilu, lukeminen, tv:n katsominen yms onkin vapaana olevalle kanille palvelus, koska tällöin se voi omaehtoisesti tulla tutustumaan ihmiseensä ja olemaan omalla tavallaan läsnä. Kanit tykkäävät myös pompata ihmisensä selän päälle lattialla, sieltä on paremmat näköalat ja pääsee vaikka maistelemaan ja haistelemaan omistajansa hiuksia Kanille voi myös tarjota kurkunpaloja tms kädestä, jolloin sen luottamus uutta ihmistään kohtaa kasvaa. Yhden herkkupalan saatuaan kani luultavasti haluaa muutaman lisää ja side kahden toisiinsa tutustuvan välillä on syntynyt Joskus kotona saattaa uutta tulijaa odottaa toinen tai useampi kani. Parhaiten toimeen tulevat leikattu uros ja naaras TAI naaras ja naaras, varsinkin samasta poikueesta. Huonoiten toimeen tulevat ja lähes varma tappelu syntyy kahden uroksen välillä. Tuuria voi kuitenkin olla, ja ystävystyä voivat odottamattomatkin yhtälöt. Aikaa totuttamiseen on aina syytä varata parisen viikkoa. Molemmilla on hyvä olla omat asumukset ja niinkin lähellä toisiaan, että toisen tuoksua voi kalterin läpi haistella. Kaneja voi syöttää samasta leipäpalasta tai viedä ne autoajelulle samassa boksissa, jolloin ne luultavasti hakevat mieluusti turvaa toisistaan uudessa tilanteessa ja hyväksyvät toisen myöhemmin kotioloissakin. Kaniyhteisössä on luonnossa aina johtaja, joten lemmikkikanitkin ottavat aluksi mittaa toisistaan astumalla, myös naaraat ja myös molemmista päistä. Pieni nahistelu on siis paikallaan, mutta kumpaakaan ei saa sattua (haavat, kivusta huutaminen).

Tulevan yhteisen asumuksen on hyvä olla ei kenenkään maata eli puhdistettu muiden kanien tuoksuista. Yhteiseen asumukseen muuttaminen tapahtuu yksilöistä riippuen, mutta yleensä parin viikon sisällä ensitapaamisesta. Kanien välille vielä saattaa myöhemmin tulla kinaa, mutta tämä on normaalia niin kauan kuin se tehdään hyvässä kisailuhengessä. Jos riita yltyy kaneille vaaralliseksi, tulee kanit erottaa toisistaan ja asuttaa jatkossa erikseen. Kokeilumielessä voi yhteiseloa taas myöhemmin koettaa. Kanit tulevat usein hyvin toimeen myös koirien kanssa, jollei sitten kyseessä ole metsästystä harrastava ajokoira. Kissojen kanssakin ystävystyminen on mahdollista, mutta marsuja ei bakteerikannan vuoksi ole hyvä tutustuttaa kaneihin. Kilpikonna on myös hyvä toveri kanille, tosin yhteiset jutut keskittyvät lähinnä samalta lautaselta syömiseen. Tutustuttaminen toiseen eläimeen tulee aina tapahtua valvonnan alla ja pikku hiljaa, jotta voidaan olla varmoja molempien turvallisuudesta. Kodissa saattaa olla paikkoja, joihin kanin ei haluta menevän. Nämä paikat voi eristää jonkunlaisilla aidoilla tai pitämällä ovea kiinni. Yleensä kania kuitenkin kiinnostavat juuri nämä salaperäiset paikat ja jos joskus este jää virittämättä, on kani luultavasti jo paikan päällä Tutustuessaan sille uuteen ympäristöön kani saattaa jättää omia merkkejä pissan ja papanoiden muodossa sinne tänne, jolloin se monen muun eläimen tavoin merkitsee reviiriään merkein minä olen ollut täällä ja tämä paikka on varattu minulle. Näitä merkkailuja voi yrittää välttää esimerkiksi suihkuttamalla paikkoihin kissan karkoitetta tai sitten vain hyväksyä ja puhdistaa lämpimällä vedellä. LINKKEJÄ Maijan & pupujen kotisivut Suomen Kaniyhdistys ry Suomen Estekanit ry Kaniaiheista keskustelua Lemmikkien nettikauppoja (hyväksi koettuja) http://maijan.suntuubi.com http://www.kaniyhdistys.com/ http://www.suomenestekanit.net/ http://www.puput.net/ http://www.lemmikkiexpress.fi/ http://www.petshop.fi/