Wolfgang Amadeus Mozart Taikahuilu

Wolfgang Amadeus Mozart Taikahuilu

Wolfgang Amadeus Mozart Taikahuilu Kaksinäytöksinen Singspiel Libretto Emanuel Schikaneder Suomennos Juhani Koivisto, Jussi Tapola Henkilöt: Sarastro Yön kuningatar Pamina, hänen tyttärensä Tamino, prinssi Papageno, linnustaja Papagena Monostatos, orjien päällikkö Ensimmäinen nainen Toinen nainen Kolmas nainen Kaitsijapappi Ensimmäinen pappi Toinen pappi Kolmas pappi Ensimmäinen haarniskoitu Toinen haarniskoitu Ensimmäinen poika Toinen poika Kolmas poika Kolme orjaa basso sopraano sopraano tenori baritoni sopraano tenori sopraano mezzosopraano altto bassobaritoni tai basso puherooli tenori baritoni tai basso tenori basso sopraano sopraano altto puherooleja Pappeja, orjia, kansaa, metsän eläimiä

I NÄYTÖS Alkusoitto 1. kohtaus (Kallioinen seutu. Tamino tulee käärmeen takaaajamana.) Nro 1, johdanto Voi auta! Voi auta! Nyt kuolema koittaa, kun näin minut käärme jo saaliiksi voittaa, voi laupias taivas! Käy kimppuuni tuo! Voi auta jo, voi auta, auta, suoja suo, tuo suoja, taivas, auta, auta, auta, suoja suo! (Tamino vaipuu uupuneena maahan. Kolme keihäin aseistettua naista ilmestyy ja surmaa käärmeen.) Seis hirviö! Käy kuolemaan! Sen tein! Sen tein! Näin hoidellaan työt sankarin! Mies pelastui, kyy naisten voimin lannistui. (tarkastelee miestä) Niin hieno herkkyys, kauneus! TOINEN NAINEN Noin kaunista ei missään näe. KOLMAS NAINEN On totta vie kuin maalaus! Jos sorrun vielä rakkauteen, tuon miehen kanssa vain sen teen. On kuningattaren luo kiire se tieto viemään, pois nyt viive. Pian hänelle näin kaunis mies tuo mielenrauhan taas, kenties. Nyt menkää kertomaan, jään odottelemaan. TOINEN NAINEN Ei, ei, te menkää vaan, voin jäädä vahtimaan. KOLMAS NAINEN Ei käy se mitenkään, vain minä vahtiin jään. Jään odottelemaan! TOINEN NAINEN Voin jäädä vahtimaan! KOLMAS NAINEN Vain minä vahtiin jään! Jään tänne! TOINEN NAINEN Jään vahtiin! KOLMAS NAINEN Jään yksin! Jään! Jään! Jään! Minäkö pois? Ai ai, ai ai, sen nään! Tuon tahtovat vain yksinään, vain yksinään. Ei ei, ei ei... Ei ei! Se estetään! Pois vaikka kaiken luovuttaisin, jos hänet elämääni saisin! Ja yksin voisin omistaa, niin omistaa! Nuo jäivät myös, nyt harmittaa. On parasta kun poistutaan, nyt poistutaan. Oi nuorukainen, kaunis niin, me lähdemme, nyt näkemiin, pian taas jo kohdataan, pian taas, pian taas jo kohdataan, pian taas jo kohdataan. (Kolme naista menee pois.) 2. kohtaus (Tamino herää. Hän kuulee lähestyvän linnustajan pillin ja piiloutuu. Papageno tulee paikalle, selässä lintuhäkki täynnä erilaisia lintuja.) Nro 2, aaria Olen linnustaja, uskokaa, ja hauska veikko, hupsis vaan. Nyt lintumiehen tunnistaa jo nuori, vanha, kautta maan. 4

Näin houkuttelun hallitsen ja lirkutukset lintujen. (soittaa pilliään) On helppo olla iloinen kun linnuillani ansaitsen. Olen linnustaja, katsokaa ja hauska veikko kerrassaan. Nyt lintumiehen tunnistaa jo nuori, vanha, kautta maan. Jos neitosia löytäisin niin joukkoon verkot heittäisin. (soittaa pilliään) Pian saisin niitä tusinan, ja katsastaisin parhaimman. Kun kaikki naiset verkkoon saan, niin toiset vaihdan hunajaan, vaan itse pidän rakkaimman ja syötän sille hunajan. Jos sitten suukon antaisi, niin pyytäisin myös vaimoksi. (soittaa pilliään) Hän jäädä saisi viereeni, kuin lapsi kehtoon uinuisi. Hei siellä! Ai missä? Sinä siellä, kuka sinä olet? Tyhmä kysymys. Ihminen niin kuin sinäkin. Minä olen prinssi. Ja tulen kaukaa. Pri Ai jaa! Sanohan millä seudulla nyt olemme. Ai millä seudulla? Niin. Ja kenellä täällä on valta. Ei minulla ainakaan. Minulla on kyllä havumaja tuolla Havu? 5 maja. Mitenkä sinä tulet toimeen? Kiitos, oikein hyvin. Millä elät? No, syömällä ja juomalla niin kuin muutkin. Niin, niin? Pyydystän kauniita lintuja tähtien kuningattarelle Tähtien kuningattarelle! Ja sitten hänen naisensa tuovat syötävää ja juotavaa. Sano, oletko sinä nähnyt tuon tähtien kuningattaren? Nähnyt? Kyllä huomaa, että vieras tulee kaukaa! Ei tähtien kuningatarta kukaan voi nähdä. (itsekseen) Ohhoh! Se on varmaan sama Yön kuningatar, josta isäni usein kertoi. Ei ihmisen silmä näe tähtien kuningattaren harson läpi! (itsekseen) Mitä se tuijottaa! Alan kohta hermostua. Miksi katsot noin epäluuloisesti? Koska en ole varma oletko ihminen. Että mitä? Niin, höyhenistä päätellen voisit olla vaikka Ai lintu, vai? Näpit irti, minulla on jättiläisen voimat! (itsekseen) Ellei se pian pelästy, lähden itse pakoon.

Sinäkö minut pelastit? Sinäkö voitit tuon hirveän käärmeen? Käärmeen? Ei täällä ole mitään käärmeitä! Onko se varmasti kuollut? Olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Mitä turhia. Pääasia että se on voitettu. Mutta miten sinä voitit sen? Eihän sinulla ole asetta. En minä tarvitse asetta. On tätä näppivoimaa. Sinä kuristit sen! Kuristin? Kuristin! 3. kohtaus (hunnut kasvoilla) Papageno! Aha, se tarkoittaa minua. Keitä he ovat? Nämä juuri hakevat joka päivä lintuni ja tuovat tilalle sahtia ja kakkua ja makeita marjoja. Ovat varmaan hyvin kauniita. Enpä usko. Ei kai kauniit peittäisi kasvojaan. Papageno! (poistavat huntunsa) (nopeasti) Tässä, kauniit rouvat, päivän saalis! Maksuksi ei tulekaan tänään sahtia vaan pelkkää vettä. KOLMAS NAINEN Hunajakakun tilalle valtiatar käski antaa tämän kiven. Mitä? Kiviäkö tässä pitää syödä? TOINEN NAINEN Ja makeat marjat korvaa tänään erityinen suulukko! (laittaa lukon Papagenon suulle) Mmmm! Tiedät kai, miksi valtiatar sinua rankaisee? (ei ole varma) KOLMAS NAINEN Ette valehtelisi vieraille. TOINEN NAINEN Etkä kerskuisi enää toisten urotöillä. Surmasitko sinä käärmeen? (kieltää) KOLMAS NAINEN Kuka sitten? (ei tiedä) TOINEN NAINEN Me sinut pelastimme, nuorukainen! Älä pelkää. Ilo ja autuus odottavat sinua. KOLMAS NAINEN Valtiatar lähettää sinulle tämän, siinä on hänen tyttärensä kuva. Hän sanoo, että jos nuo piirteet sinua miellyttävät, silloin onni, maine ja kunnia ovat sinun. Me tapaamme! TOINEN NAINEN Voi hyvin, Papageno. Älä juo kaikkea vettä kerralla! (Naiset poistuvat nauraen, myös Papageno siirtyy syrjään.) 6

4. kohtaus Nro 3, Taminon aaria Kun katson kuvaa ihanaa en kauniimpaa kai nähdä saa! Sen tunnen, sen tunnen, kuva taivainen tuo oudon poltteen sydämeen. On niin kuin hiukan sairastaisi, tai liekki rintaa korventaisi. Tältäkö tuntuu rakkaus? Varmaan! Se on rakkaus, tunnen sen. Oi jos vain hänet löytää voisin! Jos hänet lähelleni saisin! Niin voisin, voisin, hellästi, vai kuinkahan? Pian hänet voin täynnä huumaa jo painaa vasten rintaa kuumaa. Ja ainiaan hän minun on! 5. kohtaus (Naiset palaavat.) Kestävyyttä ja rohkeutta, nuori mies! Valtiattaremme KOLMAS NAINEN äidinsydän on kuullut jokaisen sanasi ja puhunut. TOINEN NAINEN Jos tuo nuorukainen, hän sanoi, on yhtälailla peloton kuin hän on hellä NAISET tyttäreni Pamina pelastuu varmasti. Pelastuu? Mitä on tapahtunut? Hänet on mahtava demoni Sarastro KOLMAS NAINEN ryöstänyt äidiltään. Ryöstänyt! TOINEN NAINEN Ja pitää Paminaa vankinaan. Ei! KOLMAS NAINEN Sarastron pahuus ei tunne rajoja TOINEN NAINEN Hän kykenee muuttumaan raivoavaksi pedoksi Tulkaa, näyttäkää tietä! Pamina on heti pelastettava. (jyrinää) Kuningattaremme on täällä. (jyrinää) TOINEN NAINEN Hän on täällä. (jyrinää) KOLMAS NAINEN Hän on täällä! 6. kohtaus Nro 4, aaria YÖN KUNINGATAR Pois, nuori mies, tuo pelokkuus! Olethan puhdas, viisas myös. Vain kaltaisesi mies voi avun suoda ja lohdutuksen äidin tuskaan tuoda. Nyt vaivan, kärsimyksen tunnen, kun tytär koskaan palaa ei. Niin hänet menetin ja onnen, mies armoton tyttären vei. Nyt näen taas tuon kauhun, ja kuulen sen itkun, hän vapisee, voi parkaa, niin pelokasta, arkaa. Ja nähdä täytyi tytön ryöstö: Auta! Auta! Sen verran sanoi vaan. Ja sekin turhaksi jäi pyyntö, olin niin heikko auttamaan. Olin niin heikko, liian heikko auttamaan. Saat, saat, saat, nyt rohkeutesi näyttää, saat itse neidon pelastaa. Jos tämän tehtävän voit täyttää, hän olkoon sinun ainiaan. 7

7. kohtaus Nro 5, kvintetto (osoittelee suulukkoaan) Hm, hm, hm, hm, hm, hm! On siinä liikaa rangaistusta, kun kielen käyttö estettiin. Hm, hm, hm, hm, hm, hm! Nyt antaa voin vain lohdutusta, en vaikuttaa voi ihmeisiin. 8. kohtaus (poistaa lukon) Näin valtiatar armahtaa, saan rangaistuksen lopettaa. Juttelee Papageno jälleen! TOINEN NAINEN Sen tehköön! Mutta jättää valheen! Ei valheita, ei milloinkaan! Sen lukko auttaa muistamaan. Sen lukko auttaa muistamaan, sen auttaa muistamaan. Sen muistamaan, sen auttaa muistamaan. KAIKKI Jos muitakin valheista aina suulukko noin myös rankaisee. Jää parjaus, riidankylvö, kauna, veljeys, rakkaus vallitsee. Oi prinssi, saat muiston pienoisen, se on lahja kuningattaren. Se taikahuilu turvan tuottaa, ja siihen vaaroissa voit luottaa. Saat vallan huilun sävelillä, myös ihmismielen muutat sillä. Pian murheinen on iloinen, saa vihamieskin rakkauden. On se arvokkaampi kuin kulta maan, tai kruunutkaan, soitto sen saa ihmisen ilon, onnen kasvamaan. Saa onnen kasvamaan. Kuulkaahan nyt kauniit rouvat, käykö? Siispä liukenen? Ei se käy, on meillä neuvot itse kuningattaren: alat prinssin kanssa jatkaa nyt Sarastron linnaan matkaa. Ei, en sinne lähde, en! Teiltä kuulin juuri sen: pedon lailla raivoaa, ilman armoa Sarastro minut paistaa, kynii, paistaa, kynii, paistaa, kynii, paistaa, ihmispaistin koirat saa. Nyt prinssin turvaan luota vaan ja lähde häntä auttamaan. Saa koko prinssin viedä hiisi! Minä miellyin elämään. Kuin varas hän, jos sattuu kriisi, hiipii pois, yksin jään. Tahdotko lahjan, siinä on! Ai ai! No mitäs täällä on? Sisällä kellot taitaa soida. Mahdanko itse soittaa voida? Voi totta kai, no totta kai! 8

KAIKKI Kellot helkkää, huilu soittaa, vaaran tullen teitä/meitä auttaa. Matkaan siis, nyt lähdettiin, matkaan siis, nyt näkemiin. Ah, kauniit rouvat, kuinka me......sen linnan oikein löydämme?, Siis kuinka me sen löydämme, sen linnan kuinka löydämme? Te kolme nuorta poikaa saatte ja näiden kanssa matkan jaatte. On helppo tiellä taivaltaa: viisaus poikien johdattaa., : Me kolme nuorta poikaa saamme ja näiden kanssa matkan jaamme. On helppo tiellä taivaltaa, viisaus poikien johdattaa. KAIKKI Nyt tielle vain, jo lähdettiin. Nyt tielle vain, siis näkemiin. Nyt näkemiin, nyt näkemiin. (Kaikki poistuvat.) 9. ja 10. kohtaus (Sarastron tiloissa) KOLMAS ORJA Hahaha! ENSIMMÄINEN ORJA Shhh, shhh! TOINEN ORJA Mikä nyt naurattaa? KOLMAS ORJA Meidän kiusaajamme, se piiskuri Monostatos, joutuu itse huomenna häkkiin tai paaluun. ENSIMMÄINEN JA TOINEN ORJA Sehän sopii, mutta Kuinka niin? Miksi? KOLMAS ORJA Pamina Hahaha! ENSIMMÄINEN JA TOINEN ORJA Pamina? No? Mitä? KOLMAS ORJA Se ihana neito! ENSIMMÄINEN JA TOINEN ORJA No! Kerro jo! KOLMAS ORJA Karkasi! ENSIMMÄINEN JA TOINEN ORJA Karkasi? ENSIMMÄINEN ORJA Ja pääsi pakoon? KOLMAS ORJA Epäilemättä. Toivon ainakin. ENSIMMÄINEN ORJA Toiveet on kuultu! KOLMAS ORJA Joskus se joutuu piiskan eteen piiskurikin. TOINEN ORJA Mitäs Monostatos tähän itse sanoo? ENSIMMÄINEN ORJA Joko se tietää? KOLMAS ORJA Tietää! Tyttöhän karkasi hänen silmiensä alta. ENSIMMÄINEN JA TOINEN ORJA Kuinka ihmeessä? Miten siinä niin kävi? KOLMAS ORJA Tehän tiedätte miehen. Nyt kun Sarastro on poissa, Monostatos uskalsi käydä Paminaan käsiksi Mutta tyttö oli ovelampi. Juuri kun mies luuli voittavansa, Pamina huusi täyteen ääneen Sarastro!. Piiskuri pelästyi ja lamaantui, ja tyttö kipitti kauas metsään. ENSIMMÄINEN ORJA Niin, juoksi hädissään takaisin äitikullan luokse TOINEN ORJA Monostatos jäi nuolemaan näppejään. Hehehe. 9

(ulkoa) Hei, orjat! ENSIMMÄINEN ORJA Monostatos! Hei orjat, kahleet tänne! ORJAT Kahleet! 11. kohtaus Nro 6, tertsetto Tulehan kyyhky tänne vain! Voi minkä kärsimyksen sain! Pian ruoska roimii selkää! En kuolemaani pelkää: on oma äiti rauhaton, hän kuolla voi, tuo onneton. Hei orjat, kahleet kytkemään! Tää raivo tietää turmaa! Voi mikset sitten surmaa? En saa barbaaria heltymään. (pyörtyy) Te pois! Te pois! Jäämme nyt kahdestaan! (Orjat poistuvat.) 12. kohtaus Hei minnekäs nyt jouduinkaan? Ahaa, on joku tuolla. No niin, nyt katsotaan. Tuo tyttö kasvoiltaan on valkoinen kuin liitu., (pelästyvät toisiaan) Hää! Voi ei, se on Hiisi sarvipää! Nyt armoa! Nyt armoa! Voi säästäkää! Voi säästäkää! Hää, hää, hää! (Molemmat juoksevat eri suuntiin karkuun.) 13. 14. kohtaus Kyllä olin tyhmä kun pelästyin. Onhan maailmassa outoja lintuja, miksei myös outoja ihmisiä. Aha, siinä se kaunis tyttö vielä on. Yön kuningattaren tytär! Minä olen. Suoritetaan tarkistus. (vertaa kuvaan) Hiukset vaaleat... oikein, vaaleat. Silmät siniset... silmät siniset. Huulet punaiset... huulet oikein punaiset... Kaikki täsmää, paitsi kädet ja jalat. Niitä sinulla ei ole. Kuvan mukaan. Minun kuvani se on. Mutta miten se on sinulla? Kuka sinä olet? Papageno. Pyydystän lintuja äitisi puutarhaan. Mutta kuva... Sain sen yhdeltä prinssiltä, joka kyllä näytti ihan ihmiseltä. Äitisi piti niin tästä prinssistä, että antoi hänelle sinun kuvasi ja käski tulla pelastamaan. Prinssi lupasi heti tulla ja rakastui sinuun saman tien. Rakastui? Rakastaako hän minua? Siltä se vähän näytti. Miksei hän sitten tullut itse pelastamaan minua? 10

Siinä pulma. Äitisi naiset lupasivat kolme poikaa meille oppaiksi, muttei me nähty yhtäkään. Prinssi jäi niitä odottelemaan ja lähetti minut edeltä. Kas niin, kohta saat kuivata silmäsi, kun näet sen prinssin. Sinulla on hellä sydän, sen huomaa. Hellä sydän, on kai. Mutta väliäkö sillä kun pelastelen tyttöjä toisille. Älä sure. Kyllä sinullekin ilmestyy oma Papagena ennen kuin huomaatkaan. Kyllä minä heti huomaan, jos sellainen ilmestyy. Nro 7, duetto Kun miehen mielen rakkaus täyttää, saa sydämeen hän hellyyden. Myös vaimo hellät tunteet näyttää, se on kai sääntö naisien. MOLEMMAT On tunteet meille rikkaus, elämän tuo vain rakkaus. Vain rakkaus vaivat aina voittaa, sen valtaan kaikki luodut jää. Se mausteet elämälle antaa, myös luonnossa on tärkeää. MOLEMMAT Sen tehtävän jo viisaat ties: ei jalompaa kuin vaimo, mies! Mies ja vaimo, ja vaimo ja mies, mies ja vaimo kaksin saa taivasta näin tavoittaa, saa näin tavoittaa. (poistuvat yhdessä) (Näyttämö vaihtuu metsäksi. Taustalla temppeli.) 15. kohtaus Nro 8, finaali Nyt määränpäätä käyt jo päin, sen mies vain miehen lailla voittaa. Ken neuvot muistaa, toimii näin: on vahva, vaiti, aina malttaa! Nyt pojat, pyydän, kertokaa, Paminan voinko pelastaa? Sen toiste kuulla saat kenties. On vahva, vaiti, aina malttaa! Käy miettimään! Siis: oikea mies, itsensä miehen lailla voittaa. (jättävät Taminon yksin) On viisas oppi kolmen pojan, nuo sanat sydämeeni painan. Minnekä jouduin? Tai harhailin? Löydänkö täältä temppelin? Niin kertovat portit, ja näyttävät pylväät: on tieto ja taito ja työ täällä ylväät. Kun ahkeruus voittaa, poissa velttous on, ja riettauden viettelyskin voimaton. On kylmästi mentävä portteja päin, kun päämäärän jalon ja puhtaan jo näin! Nyt syytä pelkoon roisto saa! Paminan kuva, Paminan kuva velvoittaa! ÄÄNET Et saa! En saa? En saa? Jos tuolla onnistaa. ÄÄNET Et saa! Ja täälläkin: et saa! Jos sisään portti tuo vie, ehkäpä sieltä löytyy tie. (Tamino koputtaa, vanha pappi tulee esiin.) Ja mitä vieras tahtookaan kun pyrkii paikkaan pyhyyden? 11

Vain löytää puhtaan rakkauden. Nuo sanat täällä tunnetaan! No niin, sen miten aiot löytää? Ei silloin rakkaus johtaa voi, kun koston raivo mielen täyttää. Sen raivon rintaan roisto toi! Sellaista et voi täältä löytää. Sarastro täällä valtaa käyttää? Niin on! Sarastro hallitsee! Ei sentään temppelissä kai? Viisauden temppelissä, niin. Petosta kaikki onkin vain! Vai nyt jo lähdettiin? Niin, minä lähden, pois ja pian, en tahdo temppeliin. Selitä tarkemmin, kai uskoit valheisiin. Sarastron paljastin, se riitti, näkemiin. Jos henkesi on kallis, niin puhu, siihen jää! Sarastroa vihaat siis? Se viha kirveltää! Nyt perusteesi kuulisin? Sortajan tunnen, tyrannin! Kai voit myös toteen väitteen näyttää. Näin murheissaan tuo nainen väittää, ja todistaa sen, onneton. Siis nainen pettänytkin on? Niin hyvä on nainen puhumaan ja sinä uskot juoniaan? Selittäköön Sarastro sen, teon tarkoituksen mainiten. Sen tarkoitus on ilmeinen! Riistihän roisto, mieti tuota, Paminan oman äidin luota. Niin, poika, sanoit totuuden. Ja minne tyttö teljettiin? Hän joutui uhriksi kenties? Sinulle kertoa, nuori mies, en vielä saa, se kiellettiin. Jos jotain tiedät, sanot sen! Valani sitoo, kerro en! Milloinka viimein verho poistuu? Niin pian kuin liityt ystäviin ja kuulut aina temppeliin. (poistuu) Ainainen yö! Se milloin haihtuu? Milloin se valkeudeksi vaihtuu? ÄÄNET Pian, pian, tai ei milloinkaan! Pian, pian, pian tai ei milloinkaan? Te oudot äänet kertokaa, vieläkö Pamina elää. 12

ÄÄNET Pamina, vielä elää. Hän elää! Te saatte kiitoksen! Jos vielä voimia vain riittää niin jumalat, voin teitä kiittää, ja soiton sävelillä tunteet näyttää niin kuin ne täällä soi. (osoittaa sydäntään) (Tamino soittaa huilua, metsän eläimiä tulee kuuntelemaan.) On taikavoima suunnaton, kun armas huilu, armas huilu näin soittaa, myös pedoille jo riemu koittaa. Ah, vain Pamina, vain Pamina poissa on. Pamina! Pamina! Kuule, kuule nyt! On turhaa! On turhaa! Ei? Ei? En häntä löytänyt! (soittaa pitkän liverryksen, saa vastauksen) Hei, tuo on Papageno kai! Kenties Paminan nähdä sai, kenties jo hänet tänne tuo, kenties vie soitto rakkaan luo. (menee) 16. kohtaus, Vauhti reipas rohkean voitti viekkaan vainoojan. Löytyisi Tamino vaan, tai kohta meidät, kohta meidät vangitaan. Hoi Tamino! Hiljaa, hiljaa, voinhan soittaa! (Papageno soittaa pilliään. Taminon huilu vastaa.), Mikä riemu vielä koittaa, kun Tamino kuulla voi! Tuolla päin se huilu soi! Hyvin käy kun hänet nähdään, nyt vain mennään, nyt vain mennään, nyt vain mennään. 17. kohtaus Nyt vain mennään! Haa, karkurit kiinni sain! Tuokaa terästä ja rautaa! Sehän kaivaa omaa hautaa, joka meikäläistä pettää! Heidät kahleisiin jo lyökää! Hei, te orjat tännepäin!, Voi, nyt käykin meille näin! Hei, te orjat tännepäin! Uskaltaa, uskaltaa, nyt on pakko uskaltaa! Taikasoitin näyttää saa kuinka kellot lyödä voivat, noilla kohta korvat soivat. (soittaa kellopeliään), ORJAT Tuo soitto niin kaunis, kuin taivas se soi. Lalala la la lalala la la lalala! Ei kuulla tai nähdä tuon vertaista voi. Lalala la la lalala la la lalala!, Kunpa voisi jokainen taikakellot löytää! Viholliset helpoiten kellot kauas häätää. Silloin viettää saisi hän riidattoman elämän, riidattoman, hyvän elämän! Sopusointu, ystävyys auttaa moneen vaivaan, onnen antaa läheisyys tänne alle taivaan. (voimakas marssi etäältä keskeyttää) KUORO On suuri Sarastro! Sarastro, suuri! Tuo kauheita tietää, jos huono käy tuuri. Nyt koitti hetki tuomion, kun saapunut Sarastro on. 13

Jos hiiri olisin, niin löytyis piilopaikka, tai etanakin vaikka, niin kuoreen ryömisin! Voi ei, mitä haastella nyt voisi? Vain totta, vain totta, vaikka surman toisi! 18. kohtaus (Sarastron seurue saapuu kauempaa.) KUORO On suuri Sarastro! Sarastro on suuri, me näin häntä auliisti palvomme juuri. Ja siunattu olkoon hän viisaudessaan, kuin taivainen kaitsija kirkkaudessaan. Herra, myönnän sen, tein väärin, kun valtaasi näin pakenin. Vaan en lie yksin syyllinen tuo synkkä mies rakkautta vaati, ja sitä, oi herra, kestänyt en. Kas niin, nyt pääsi voit jo nostaa. Et itse tehnyt mitään väärää, voin nähdä tähän sydämeen: se luottaa toisen rakkauteen. Toisen rakkauteen. En rakkaudestasi määrää, en silti päästä vapauteen. Nyt tunnen vain tuon velvoitteen, kun oma äiti Vallassani on. Ja onni silloin mahdoton, jos äidin luokse sinut päästän. Niin kauniina tuon nimen säästän! Se on äidin, se on äidin... Liian ylpeän! Vain miehen täytyy naista johtaa, tai muuten miehen tehtävän itselleen nainen vielä ottaa. 19. kohtaus (tuo Taminon) Nyt kauniisti vain tännepäin! Hän on Sarastro, tässä näin. Se on hän! Se on hän! En uskoa voi! Se on hän! Se on hän! Jo uskoa voin! Nyt armastani syleilen! Nyt armastani syleilen! MOLEMMAT Se olkoon hetki viimeinen! (syleilevät) KAIKKI Näittekö tuota? Tuommoista kehdataan! Nyt heti irti! Tai rangaistaan! (erottaa pariskunnan) Näin pyytää polvillansa orja, nyt saakoon rangaistuksen kurja! Että on poika hävytön! Tuon kumman lintuhyypiön hän käski pois Paminan viedä; nuo kiinni yksin sain, se tiedä! Kuin aina! Valmis toimimaan No, siitä kohta maksetaan! Mies saakoon tuosta palkakseen... Voi, tyydyn pelkkään kiitokseen. kymmenet raipat jalkapohjilleen! 14

Herra, sain liian suuren palkkion! Ei, ei, se ansaittua on. (Monostatos viedään pois.) KAIKKI On viisas Sarastro, ei viisaampi kukaan, hän kiittää ja syyttää vain oikeuden mukaan Nyt viekää vieras kumpikin kokeita varten temppeliin ja heidän päänsä peittäkää, pian kuuluvat he puhtaisiin. (Kaksi pappia peittävät tulokkaiden päät.) LOPPUKUORO Kun oikeus, puhdas mieli saa tuon suuren tiemme kaunistaa, sen kunnialla kaunistaa, niin silloin maa onkin taivaan kaltainen ja kuolevainen jumalten. Maa onkin taivaan kaltainen ja kuolevainen jumalten. II NÄYTÖS 1. kohtaus Nro 9, pappien marssi Te viisauden temppelissä vihityt, suurten jumalain Isiksen ja Osiriksen palvelijat. Puhtain sydämin avaan tämän tärkeän kokouksen, jonka päätös tulee jäämään aikakirjoihimme. Pohjoista porttiamme on kolkuttanut eräs totuudenetsijä, Tamino, kuninkaanpoika. Meidän laillamme hänkin haluaa reväistä silmiltään pimeyden verhon ja katsoa temppelimme kirkkauteen. Tehtävämme tänään on tarjota hänelle ystävän käsi ja vahvistaa hänen päätöstään. Onko hän päättäväinen? Päättäväinen. TOINEN PAPPI Osaako hän olla vaitelias? Vaitelias. KOLMAS PAPPI Onko hän armelias? Armelias. Jos hän mielestänne kelpaa joukkoomme, seuratkaa esimerkkiäni. (Kolminkertainen akordi, papit äänestävät.) Nro 9a Unohtukoon Taminon epäluulo meitä vihittyjä kohtaan ainiaaksi. Viisaus hävittää sellaisen kuin hämähäkinseitin. Ja väärät käsitykset väistyvät viimeistään kun Tamino itse saavuttaa vaikeat taitomme. Tälle jalolle nuorukaiselle jumalat ovat määränneet puolisoksi Paminan, lempeän, hyveellisen neidon. Siitä syystä riistin Paminan äitinsä vallasta. Tämä nainen, Yön kuningatar, kuvittelee valheen ja taikauskon avulla pettävänsä ihmisiä ja hävittävänsä temppelimme. Mutta niin ei saa käydä. Myös Tamino seisoo kohta rinnallamme. Vihittynä hänkin liittyy hyvän puolustajiin. (kolminkertainen akordi) Suuri Sarastro, sanasi ovat viisaita. Kysyn vain, voiko Tamino kestää nuo raskaat kokeet? Suo anteeksi, että epäilen näin avoimesti, mutta olen huolissani. Jos hän nääntyy kokeissa, tai menettää järkensä? Hän on prinssi! Enemmän. Hän on ihminen. Entä jos hänen nuori elämänsä sammuu, jos hän kuolee? Silloin hän saa tuntea jumalten ilon ennen meitä. Tuokaa Tamino, tuokaa Pamina. (Kolminkertainen akordi. Molemmat tuodaan, aluksi päät peitettyinä.) 15

Missä olen? Sanokaa, missä on Tamino? Hän saa lausua viimeiset jäähyväiset. Viimeiset jäähyväiset! Tamino! Nro 19, tertsetto Emme saa nähdä milloinkaan? Iloiten näette uudestaan. Pian kohtaat kuolemanvaarat. Jumalat silloin turvan suovat. Tuskin voit kuolemasi välttää, vaistoni sen jo aavistaa., Jumalten toiveet täytyy täyttää, ja vihjaustaankin noudattaa. Jos rakastaa, niin kuin vain nainen, mistä tuon kylmän rauhan saa?, Sen saman tunteen kyllä tunnen, ja lupaan/lupaa aina rakastaa. Nyt hetki lyö, on lähdön aika!, Niin katkera on eron tuska! Taminon mentävä nyt on, aika on! Pamina, mentävä nyt on! Aika on! Taminon mentävä siis on? Nyt hetki lyö, on lähdön aika!, Niin katkera on eron tuska! Mentävä on! Mentävä on. Mentävä on. Pamina, näemme taas! Tamino, näemme taas! Nyt lähde vain, sanasi sain! Jo hetki lyö, tapaamme jälleen!, Oi armas rauha, saavu jälleen! Jää hyvästi! (Pamina viedään pois.) Viekää Tamino ja hänen matkakumppaninsa temppeliin. (Kaitsijapapille) Ja sinä, ystävä, opeta heidät tuntemaan mitä velvoittaa ihmisyys ja jumalat. Nro 11, aaria ja kuoro Oi Isis ja Osiris, suokaa te heille henki viisauden. Turvan se heille matkaan antaa, malttia tielle vaarojen. KUORO Malttia tielle vaarojen. Voitoksi koetus heille koituu, vaan jos he tiellään hautaan joutuu, silloin tuo rohkeus palkitkaa, luoksenne heidät ottakaa! 16

Kuoro Luoksenne heidät ottakaa! 2. ja 3. kohtaus (Temppelin uumenissa: kaksi pappia tuovat Taminon ja Papagenon.) Muukalaiset, mitä etsitte täältä? Mikä toi teidät muuriemme sisään? Ystävyys ja rakkaus. Oletko valmis taistelemaan siitä hengelläsi? Olen. Vaikka se veisi kuolemaan? Niin. Prinssi! Tämä on viimeinen hetki kääntyä. Askel vain, ja paluuta ei ole. Viisaiden oppi olkoon tavoitteeni, Pamina palkintoni. Ja lupaat alistua kaikkiin kokeisiin? Kaikkiin. Ojenna kätesi. Tahdotko sinäkin taistellen saavuttaa viisauden? Taisteleminen ei ole oikein minun alaani. Enkä minä siitä viisaudestakaan niin välitä. Minä olen sellainen luonnonihminen, riittää kun saan nukkua ja syödä ja juoda. Ja jos nyt sattuisi että verkkooni jäisi joku vaimoihminen, niin Sellaista et saa koskaan. Ellet alistu kokeisiin. Mitäs kokeita ne on? Tottelet kaikkia käskyjämme ja olet valmis kohtaamaan kuolemankin. Taidan jäädä poikamieheksi. Entä jos Sarastrolla jo varattuna sinulle hyveellinen neito? Ja tytöllä samanlainen luonto ja värit kuin sinulla? Kuin minulla? Onko hän nuori? Nuori ja kaunis. Mikä hänen nimensä on? Papagena. Mikä? Pa? Papagena. Papagena! Hänet minä tahtoisin nähdä. Ihan vain uteliaisuudesta. Kyllä sinä hänet nähdä saat. Mutta kun olen nähnyt, täytyy kuolla? (tekee kaksiselitteisen eleen) Antaa olla. Minä jään poikamieheksi! Saat nähdä hänet. Mutta et saa vielä puhua hänen kanssaan. Oletko niin lujatahtoinen, että pystyt pitämään kielesi kurissa? Helpostihan minä nyt kieleni kurissa pystyn pitämään, eihän siinä ole mitään ongelmaa 17

Ojenna kätesi. Monet kiitokset, oli oikein ystävällistä, että tuli tämä vaimoasia puheeksi, minä Sinultakin, prinssi, jumalat vaativat tervehdyttävää vaikenemista. Näet kohta Paminan, mutta et saa puhua hänelle. Tämä on ensimmäinen kokeenne. Mitä? Taitaa kuume nousta. Papageno, koeta nyt olla mies! Mieluummin olisin pieni tyttö. (iso ukkonen) Aaah! Hyvästi, elämä! Nro 11, duetto TOINEN JA KOLMAS PAPPI Varaudu aina naisten juoniin se ensi sääntö liiton on. Viisaskin sortuu viettelyksiin, mies eksyy, kun on huoleton. Niin hyljättynä epätoivon tai pilkan uskollinen saa. Ei auta purkaukset raivon. kuolema viimein kolkuttaa! 4. ja 5. kohtaus Hei, valoa tänne! Valoa! Heti kun herrat lähtevät, ei näe mitään edes silmät auki. (kompastuu) Papageno! Oletko vielä siinä? Valitettavasti. Mitä luulet, missä me olemme? Sanoisin heti, jos ei olisi näin pimeää. (ukkosen jyrähdys) Aai-ai. Mitä nyt? On vähän huono olo. Et kai pelkää? Pelkää! Kylmänväreitä kulkee pitkin selkää (jyrähdys) A-a-a-aaai! 18 Nro 12, kvintetto Voi, voi, voi, mikä kauhun paikkaan toi? Pois, pois, pois, ette koskaan päästä voi. Tamino, kuulut kuolemalle! Käyt, Papageno, mullan alle! Ei, ei, ei, se väärin on! Papageno, hiljaa vain! Juuri pääsit vannomasta, ettet naisten kanssa haasta. Kai kuulit kuolintuomion! Vaiti, hiljaa, hiljaa vain! Hiljaa vain ja hiljaa vain ja hiljaa vain ja hiljaa vain! Lähellä kuningatar on, hän pääsi varkain temppeliin. Ei kai? Ettäkö temppeliin? Ole hiljaa, heti nyt! Onko pakko suuta soittaa, miksei järki voisi voittaa? Tamino, kärsit tappion karvaan! Kai muistat kuningattaren!

On kyllä supateltu korvaan valheista näiden pappien. Ei viisasta voi säikyttää, jos roskaväki pölpöttää On kyllä supateltu korvaan valheista näiden pappien. Jos niiden liittoon lankeaa, se suora tie vie helvettiin. Ei piru vieköön, piru vieköön kauheaa. Kerro Tamino, onko niin? On roskaa juttu eukkojen, ne huijareilta kuuli sen! Ei kuningatar ainakaan... Myös hän on nainen luonnoltaan Nyt seis, ja muista viisaus: tärkeintä työ ja velvoitus! Voi mistä ankaruus noin paha? Ja Papagenokaan, et puhu! (salaa naisille) Puhuisin kyllä... niin... Seis! Ja taas, se kiellettiin... Seis! Etten voi pälpätystä jättää, se alkaa pian jo harmittaa. Ettet voi pälpätystä jättää, se alkaa pian jo harmittaa. Nyt täytyy nuo kai rauhaan jättää, kun eivät suostu puhumaan., Nyt täytyy meidät rauhaan jättää, kun emme suostu puhumaan.,, NAISET On mies niin vahvatahtoinen ei puhu hän kuin harkiten. No totta kai, vain harkiten, no totta kai, vain harkiten! PAPIT (takaa) Nyt tahrattu on pyhä paikka! Siis helvetti naisten on palkka! (ukkosta ja salamointia) Voi ei! (Naiset vaipuvat maan alle.) Voi ei! 6. kohtaus (Kaksi pappia tulee.) Nuori mies. Päättäväisyytesi on tuonut voiton. Puhtain sydämin saat jatkaa vaellustasi. Tule! Mitä minä näen? Ystävä, nouse ylös. Mikä on? Taidan olla tainnoksissa. Ylös nyt ja eteenpäin! (nousee) Sanokaa, jos kerran jumalat ovat määränneet minulle semmoisen Papagenan, niin mitä siitä näin kauhea meteli pitää nostaa? Mieti sitä itse. Minä vain kuljetan. Tule nyt! Tässä laimenee kyllä rakkaus kerta kaikkiaan, ennen kuin ehtii edes nähdä sitä vaimoihmistä (Pappi taluttaa Papagenon pois.) 19

7. kohtaus (Puutarha, puita ympärillä, kuu. Pamina nukkuu kukkaisvuoteella, Monostatos tulee.) Nro 13, aaria Muiden luokse rakkaus löytää, hyväillään ja suudellaan. Meikäläisen kaukaa kiertää, muukalaista inhotaan. Näinköhän en löydä naista? Niille kyllä kelpaisin. Yksin elo puolinaista, pelkkää tuskaa helvetin. Vaadin elämältä muuta, hyväilyn ja suudelman. Taivaalta en pyydä kuuta: tahdon naisen vaalean. Suudelman nyt ryöstän tältä! Kuu, saat luoda tunnelmaa! Jos se näyttää ikävältä, voithan silmät ummistaa! 8. kohtaus (Monostatos hiipii kohti Paminaa, Yön kuningatar tulee väliin salaman ja ukkosen saattelemana.) (herää) Äiti, äiti! Oma äiti! (piiloutuu) YÖN KUNINGATAR Missä on se nuori mies, jonka lähetin? Voi äiti, hän luopui maailmasta ja omistautui vihityille! YÖN KUNINGATAR Onneton tytär! Nyt sinua ei pelasta kukaan. Paetaan yhdessä, äiti! Sinä suojaat minua. YÖN KUNINGATAR Ei, äitisi ei sinua enää suojaa. Isäsi kuollessa meni mahtinikin hautaan. Isäni 20 YÖN KUNINGATAR Hän luovutti vapaaehtoisesti seitsenkertaisen auringonkehrän vihityille. Sarastro kantaa sitä nyt rinnallaan. Kuolinvuoteellaan isäsi sanoi: Vaimo, kaikki muu on sinun ja tyttäresi, mutta teidän ei pidä tavoitella sellaista, mikä on naiselle käsittämätöntä. Luovuttakaa siis johtoasema viisaille miehille. Kuulitko! Rakas äiti, menetänkö minä nyt Taminon? YÖN KUNINGATAR Menetät, ellet saa houkuteltua häntä pakoon yön aikana. Ensimmäinen auringonsäde ratkaisee, kuuluuko hän sinulle vai vihityille. Mutta äiti, eikö hän vihittynäkin voi rakastaa minua niin kuin minä häntä? Olihan isäkin liitossa näiden viisaiden miesten kanssa, ja Sarastro on yhtä hyvä... YÖN KUNINGATAR Voitko puolustaa näitä barbaareja! Ja rakastat muka miestä, joka liittyy verivihollisiini! Näetkö tämän veitsen? Se on teroitettu Sarastroa varten. Sinä surmaat hänet ja tuot auringonkehrän minulle! Mutta rakas äiti! Nro 14, Yön kuningattaren aaria YÖN KUNINGATAR Helvetin kosto rinnassani polttaa, niin, epätoivon, kuoleman liekit raivoon kiihottaa! Sen vuoksi saat Sarastron hengen ottaa, et muuten olla tyttäreni saa! Ja ainiaaksi hylkään, pois ainiaaksi heitän, ja ainiaaksi kiellän tämän äidinrakkauden, siis hylkään, pois heitän, ja kiellän tämän äidinrakkauden, jos et, jos et Sarastroa tällä surmaa! Ah, ah, ah, kostonhenget, ah, näin vannon sen! (poistuu) (Veitsi jää Paminalle.)

9. 12. kohtaus (Monostatos tulee esiin) Jumalat, mitä minä teen? (näkee Monostatoksen) Mitä kauhistelet? Minuako? Vai sitä murhaa jonka aiot tehdä? Sinä tiedät! Kaiken. On vain yksi keino pelastaa itsesi ja äitisi: rakastat minua! (kääntyy poispäin) Kyllä vai ei? Ei. Vai ei! Kuole sitten! Odota! Olen luvannut rakkauteni sille nuorukaiselle Mitä se minua kiinnostaa. Vastaa! Ei koskaan! Ei sitten! (aikoo lyödä) (Sarastro tulee.) Nro 15, aaria Ei temppelissä täällä voi kosto vaikuttaa. On rakkaus ihmisellä, hän vaikka lankeaa. Ystävä tiellä johdattaa, edessä hohtaa onnen maa, niin onnen, onnen maa. Saa luona pyhän muurin näin armon ihminen. Jos loukkaus on suurin, saa anteeks silti sen. Se joka ohjeen oivaltaa, hän vasta ihmisarvon saa, hän ihmisarvon saa. 13. 15. kohtaus (Papit saattavat Taminon ja Papagenon toiseen tilaan temppelissä.) Jäätte yksin tänne, kunnes kuulette pasuunan äänen. Silloin lähdette tuohon suuntaan. Ja muistakaa tärkein: vaietkaa. Papageno, sitä joka tässä paikassa unohtaa vaikenemisen, rankaisevat jumalat salamalla ja ukkosella. Jääkää hyvästi. (poistuvat) Tamino! Herra, olen syytön! Vannoivat surmaavansa sinut, siksi aioin kostaa puolestasi. Minä tiedän. Mene! Menen kyllä. (menee) Herra, ethän sinä kosta äidilleni tätä Kosta En lapseni. (asettunut levolliseen asentoon) Sht! Tämä se hupaisaa eloa on. Havumajassakin kuulee sentään linnunlaulua. Sht! Kai minä itselleni saan puhua. (tauon jälkeen) Lalalallalla Kuiva paikka. Eikä pisaraakaan juotavaa. (Vanha vaimo tulee tarjoamaan juotavaa.) 21