Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) johtoryhmän loppuraportti työ-, koulutus- ja elinkeinoasiainneuvostolle

Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) johtoryhmän loppuraportti työ-, koulutus- ja elinkeinoasiainneuvostolle

Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) johtoryhmän loppuraportti työ-, koulutus- ja elinkeinoasiainneuvostolle Helsinki 2011

Sisältö Esipuhe...5 Tiivistelmä...6 Sammandrag...10 Summary...14 1 Johdanto...18 2 Yleiskatsaus johtoryhmän ja koko ohjelman toimintaan...20 2.1 Johtoryhmän toimeksianto... 20 2.2 Yleiskatsaus johtoryhmän toiminnasta... 21 2.2.1 Vision ja toiminta-ajatuksen asettaminen... 21 2.2.2 Tulostavoitteiden asettaminen... 21 2.2.3 Organisaation asettaminen... 21 2.2.4 Johtoryhmän muita päätöksiä... 21 2.2.5 Viestintä työorganisaatioiden kehittämisen merkityksestä... 22 2.2.6 Koordinointi muihin ohjelmiin... 23 2.2.7 Ohjelman arvioinnin järjestäminen... 24 2.3 Ohjelman organisointi... 24 2.3.1 Asiantuntijaryhmä... 24 2.3.2 Tieteellinen asiantuntijafoorumi... 24 2.3.3 Projektitiimi... 25 2.3.4 Alueellinen yhteyshenkilöverkosto... 25 2.4 Ohjelman tulostavoitteet... 26 2.5 Ohjelman taloudelliset resurssit... 27 3 Ohjelman tulokset...28 3.1 Yhteiskuntapoliittinen taso... 28 3.1.1 Työn tuottavuus... 28 3.1.2 Työelämän laatu... 30 3.1.3 Työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden asiantuntemus... 32 3.1.4 Työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden yhteistyö... 33 3.2 Ohjelmataso... 34 3.2.1 Ohjelman projektitoimintaan osallistumisen volyymi... 34 3.2.2 Ohjelman projektitoiminnan volyymivaikutukset laadullisesti kestävään tuottavuuskasvuun... 38 3.2.3 Työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden osallistuminen projektitoimintaan... 39 3.2.4 Ohjelman vaikutus työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden asiantuntemukseen... 40 3.2.5 Ohjelman vaikutus työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden yhteistyöhön... 41 3

3.3 Generatiivinen taso... 41 3.3.1 Ohjelman tiedonlevityskanavien tavoittavuus... 41 3.3.2 Ohjelman tiedonlevityskanavien koettu hyödyllisyys... 43 3.3.3 Ohjelman projektien keskinäisen yhteistyön hyödyllisyys... 44 3.4 Työpaikkataso... 44 3.4.1 Laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua edistäneet toimintatapamuutokset projekteihin osallistuvilla työpaikoilla... 44 3.4.2 Projektien vaikutukset suorituskykyyn ja työelämän laatuun... 50 3.5 Yhteenvetoa ohjelman etenemisestä ja tuloksista... 51 3.5.1 Yhteiskuntapoliittinen taso... 51 3.5.2 Ohjelmataso... 52 3.5.3 Generatiivinen taso... 52 3.5.4 Työpaikkataso... 53 4 Kehittämisehdotuksia...54 Liitteet 1 Tykes-ohjelman johtoryhmän, asiantuntijaryhmän ja projektitiimin kokoonpanot... 56 2 Tunnuslukuja Tykes-ohjelman projektitoiminnasta... 58 3 Case-kuvatut kehittämisprojektit... 62 4 Menetelmäkehitysprojektit... 64 5 Työelämän oppimisverkosto -projektit... 65 6 Työelämän kehittämisohjelmien (TYKE ja Tykes) julkaisusarjojen julkaisut (1996 2011)... 66 4

Esipuhe Työelämän kehittämisohjelma (Tykes) käynnistyi vuonna 2004 osana pääministeri Vanhasen ensimmäiseen hallitukseen sisältynyttä työllisyyden politiikkaohjelmaa. Ohjelman toteutuksesta vastasi alussa työministeriö ja maaliskuusta 2008 eteenpäin Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes. Vuosiksi 2004 10 asetetun ohjelman johtoryhmän tuli toimeksiantonsa mukaisesti raportoida ohjelman etenemisestä työ-, koulutus- ja elinkeinoasiainneuvostolle. Johtoryhmän kaksi ensimmäistä väliraporttia, joissa kuvattiin ohjelman etenemistä, luovutettiin neuvostolle vuosina 2006 ja 2008. Toimintakautenaan yhteensä 41 kertaa kokoontunut johtoryhmä luovuttaa työ-, koulutus- ja elinkeinoasiainneuvostolle kunnioittaen loppuraporttinsa. Helsingissä 23.3.2011 Paula Nybergh (pj.) Ulla Aitta Erkki Auvinen Pirjo Harjunen Jorma Löhman Martti Pallari Marita Savola Kirsi Äijälä Juha Antila Niilo Hakonen Kenneth Johansson Terttu Pakarinen Petteri Pietikäinen Erkki Yrjänheikki 5

Tiivistelmä Työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämisohjelma (Tykes) käynnistyi osana pääministeri Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan sisältynyttä työllisyyden politiikkaohjelmaa vuoden 2004 alussa. Tykes jatkoi aiemman Työelämän kehittämisohjelman (TYKE 1996 2003) ja Kansallisen tuottavuusohjelman (1993 2003) aloittamaa toimintaa sateenvarjoohjelmana ja suuremmilla resursseilla. Lähtökohtana Tykes-ohjelmaa käynnistettäessä oli ajatus, jonka mukaan valtiovalta voi räätälöityjen ja kysyntäperusteisten toimien avulla vauhdittaa merkittävästi tuottavuuden ja työelämän laadun kehittämiseen tähtäävää työpaikkatasoista ja -lähtöistä toimintaa sekä tätä tukevaa osaamista. Tykes toteutettiin vuosina 2004 10. Ohjelman rahoitus valtion budjetin kautta oli lähes 75 miljoonaa euroa. Tästä summasta yli 90 prosenttia käytettiin työpaikkalähtöiseen, työpaikoilla toteutettuun kehittämistoimintaan ja tätä tukevaan tutkimukseen. Työpaikkojen oma taloudellinen panostus kehittämisprojekteissa oli ohjelman panostukseen verrattuna arviolta vähintään kaksinkertainen. Tykes on ollut osallistujajoukoltaan ja ohjelmaan käytetyiltä taloudellisilta resursseiltaan suurin tähän mennessä toteutettu ohjelma työelämän kehittämiseksi Suomessa. Tykes-ohjelmaa voidaan pitää suurena työelämän kehittämisohjelmana myös kansainvälisesti verraten. Ohjelman visiona oli, että Suomessa on kansallista kilpailuetua luova työorganisaatioiden kehit- tämisen osaamisverkosto, joka edistää tehokkaasti laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua (Tykes-visio 2009). Laadullisesti kestävä tuottavuuskasvu tarkoittaa työn tuottavuuden kasvua tavalla, joka tukee työelämän laadun paranemista ja tätä kautta myös työntekijöiden pysymistä työelämässä. Laadullisesti kestävä tuottavuuskasvu on talouden kasvun ja tätä kautta hyvinvointipalvelujen ja koko hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta entistä tärkeämpi tavoite, kun työvoiman tarjonta kääntyy Suomessa pitkäksi aikaa laskuun ikärakenteen odotettavissa olevan nopean muutoksen johdosta. Ohjelman johtoryhmä on vastannut ohjelman etenemisestä vuonna 2003 kolmikantaisesti valmistellun muistion linjausten mukaisesti. Johtoryhmä kokoontui 41 kertaa. Johtoryhmän valmistelevana elimenä toimi asiantuntijaryhmä, joka myös käsitteli ohjelmalle tulleet projektihakemukset. Tämä ryhmä kokoontui 48 kertaa. Ohjelman käytännön toteutuksesta on vastannut Tekesissä (alun perin työministeriössä) toiminut projektitiimi. Ohjelmalla on ollut lisäksi neuvoaantava tieteellinen asiantuntijafoorumi ja alueellinen yhteyshenkilöverkosto kaikissa työvoima- ja elinkeinokeskuksissa (vuoden 2010 alusta ELY-keskuksia) ja työsuojelupiireissä (vuoden 2010 alusta aluehallintoviraston työsuojeluvastuualueen toimialueita). Johtoryhmän koko ohjelmakaudeksi asettamat tulostavoitteet jakautuivat neljälle tasolle oheisen taulukon mukaisesti: YHTEISKUNTAPOLIITTINEN TASO Laadullisesti kestävä tuottavuuskasvu Suomessa OHJELMATASO Miten ohjelma kykenee toimenpiteillään edistämään laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua Suomessa ja kehittämään sitä tukevaa innovaatioympäristöä? GENERATIIVINEN TASO Miten projektien tulokset toimivat oppimisen ja inspiraation lähteenä muille työpaikoille ja eri sidosryhmille? TYÖPAIKKATASO Miten projektien avulla kyetään vahvistamaan laadullisesti kestävää tuottavuuskasvua edistävää toimintatapaa niihin osallistuvilla työpaikoilla? 6

Eri tasoille asetettiin tulostavoitteita, panostavoitteita ja muita indikaattoreita, joita johtoryhmä seurasi säännöllisin väliajoin. Tämä loppuraportti sisältää tasoittain yksityiskohtaisen selostuksen ohjelman etenemisestä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Ohjelman pääasialliset toimintamuodot olivat projektitoiminnan tukeminen, työorganisaatioiden kehittämistä koskevan tiedon ja osaamisen levittäminen sekä työorganisaatioiden kehittämistä koskevan osaamisen vahvistaminen. Ohjelman projektitoiminta käsitti työpaikkojen kehittämisprojektit ja niitä valmistelleet perusanalyysit, menetelmäkehitysprojektit ja oppimisverkostoprojektit. Ohjelma myönsi rahoitusta yli 71 miljoonaa euroa (ALV mukaan lukien) yhteensä 1168 projektiin suomalaisilla työpaikoilla. Projekteista 996 oli työpaikkojen aloitteista käynnistyneitä kehittämisprojekteja. Näiden yleisimpiä kohteita olivat työprosessien, työn organisoinnin sekä henkilöstöjohtamisen ja esimiestyön kehittäminen. Rahoituksesta runsas kolmannes suuntautui teollisuuden, vajaa kolmannes yksityisen palvelusektorin ja vajaa neljännes kuntien ja kuntayhtymien työpaikkojen kehittämiseen. Kehittämisprojekteihin osallistui 207 000 henkeä. Pk-yritykset olivat koko ajan yksi ohjelman rahoituksen erityinen kohderyhmä. Pk-yritysten osuus ohjelman kehittämisprojekteihin myöntämästä rahoituksesta oli noin puolet kaikesta kehittämisprojekteihin myönnetystä rahoituksesta ja yli kolme neljännestä yritysten kehittämisprojekteihin myönnetystä rahoituksesta. Osuus nousi koko ohjelman toteutuksen ajan. Varsinkin pienten yritysten aktiivisuutta edisti osaltaan se, että niiden oli mahdollista osallistua Tykes-rahoitteisiin kehittämisprojekteihin osana laajempaa verkostoa. Noin 40 prosentissa kehittämisprojekteja osallistujina olikin useampia työpaikkoja kuin vain yksi. Kehittämisprojektien ohella ohjelma rahoitti myös kehittämisprojekteja valmistelevia perusanalyyseja sekä tutkimuksellisempia menetelmäkehitysprojekteja ja työelämän oppimisverkosto -projekteja. Menetelmäkehitys- ja oppimisverkostoprojekteissa hakijoina olivat yliopistot, tutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut. Ohjelman rahoittamassa 25 menetelmäkehitysprojektissa tuotettiin uusia työ-, organisaatio- ja johtamiskäytäntöjä sekä uusia kehittämismenetelmiä, -malleja ja -välineitä. Ohjelman rahoittamat 17 työelämän oppimisverkosto -projektia olivat pitkäaikaisia työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden sekä työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeita. Projektien vaikutuksia on arvioitu niiden loppuraporttien, ohjelman toteuttamien kyselytutkimusten ja ulkopuolisten arvioijien tekemien tutkimusten avulla. Kehittämisprojektien vaikutuksista koottiin systemaattisesti tietoa kolmen kyselyn avulla: itsearviointikyselyllä, toimintatapakyselyllä ja pienille alle 10 hengen yrityksille suunnatulla pienyrityskyselyllä. Sekä toimintatapakysely että itsearviointikysely ja niillä saadut tulokset ovat herättäneet myös kansainvälistä kiinnostusta. Molempia kyselyjä ja niiden tuloksia on esitelty useissa kansainvälisissä tilaisuuksissa. Tuloksista on julkaistu useita suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita. Menetelmäkehitys- ja oppimisverkostoprojektien arvioinnissa pääpaino oli ulkopuolisella arvioinnilla. Ulkopuolinen arviointitutkimus luonnehti Tykes-ohjelmassa sovellettua oppimisverkoston mallia sosiaaliseksi innovaatioksi, jonka opetuksia tulisi hyödyntää laajemmin myös muussa innovaatiotoiminnassa. Ohjelma pyrki aktiivisesti levittämään työelämän kehittämistä koskevaa tietoa ja osaamista erityisesti seminaari- ja julkaisutoiminnan, ohjelman www-kotisivujen, työpaikkojen keskinäisen verkostoitumisen ja kokemustenvaihdon sekä joukkotiedotusvälineissä tapahtuvan tiedotuksen ja markkinoinnin avulla. Tavoitteena oli levittää tietoa erityisesti laadullisesti kestävän tuottavuuskasvun merkityksestä, työelämän kehittämisen merkityksestä laadullisesti kestävän tuottavuuskasvun aikaansaamisessa sekä projektien tuloksista ja kehittämismenetelmistä (so. hyvistä käytännöistä). Tiedon levittäminen oli ohjelman loppukaudella entistäkin tärkeämpi painopistealue. Ohjelma pyrki myös aktiivisesti vahvistamaan työorganisaatioiden kehittämistä koskevaa osaamista Suomessa. Ohjelma loi tiiviitä yhteistyösuhteita korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin sekä aktivoi näiden osallistumista työelämän kehittämistoimintaan. Ohjelma tuki myös työelämän tutkijakoulutusta osana projektitoimintaansa. Korkeakoulujen asiantuntijoiden osallistuminen työelämän kehittämistoimenpiteisiin Suomessa ja siihen usein liittyvä läheinen yhteistyö konsulttien kanssa on ollut kansainvälisestikin verraten poikkeuksellisen aktiivista. Tykes ei ollut nimestään huolimatta pelkästään kehittämisohjelma. Siihen sisältyi olennaisena osana myös tutkimusta, tutkijakoulutusta ja tutkimustietoon perustuvan työelämäosaamisen vahvistamista. Ohjelma pyrki tutkimusavusteisen kehittämisotteen merkitystä korostamalla ja sitä koskevaa 7

osaamista vahvistamalla saamaan aikaan sellaisia kansallisia työelämän kehittämisen rakenteita, jotka jäävät elämään ja palvelevat myös Tykes-ohjelman jälkeisten uusien ohjelmien toteutusta ja muuta vastaavaa työelämän kehittämistoimintaa. Tykes on saanut paljon kansainvälistä huomiota osakseen, ja ohjelmaa on esitelty ns. hyvänä politiikkakäytäntönä monilla kansainvälisillä foorumeilla. Ohjelmaan on käynyt tutustumassa myös ulkomaisia vieraita useista maista. Osana kansainvälistä yhteistyötä Tykes osallistui vuosina 2004 10 EU:n tutkimuksen kuudenteen puiteohjelmaan kuuluvasta ERA-NET-kokonaisuudesta rahoitettuun WORK-IN-NET-projektiin. Tykes-ohjelman projektitiimi vastasi eurooppalaisessa projektissa eri maiden työelämän kehittämisstrategioiden ja -ohjelmien benchmarking-toimintaan kohdistuneesta kokonaisuudesta. Tykes-ohjelmasta toteutettiin ulkopuolinen väliarviointitutkimus vuosina 2006 07. Ohjelman ulkopuolinen loppuarviointitutkimus toteutettiin vuosina 2009 10. Loppuarviointitutkimuksen tulosten ja kehittämissuositusten sekä johtoryhmän tässä loppuraportissa esittämien tulosten perustella johtoryhmä on nostanut esiin työelämän kehittämistoimintaa ja laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa koskevina suosituksina erityisesti seuraavat asiat: 1. Työelämän kehittäminen on merkittävä osa laaja-alaista innovaatiopolitiikkaa ja sitä pitää vahvistaa. Tätä linjausta, joka sisältyy myös valtioneuvoston innovaatiopoliittiseen selontekoon (9.10.2008), edistetään kahdella tavalla: Ensinnäkin, työelämän tutkimuksen ja kehittämisen näkökulmia ja teemoja yhdistetään Tekesissä sekä ohjelma- että projektitasolla muun innovaatiotoiminnan kanssa. Toiseksi, Tykes-ohjelman jatkoksi käynnistetään uusia työelämän kehittämisohjelmia, jotka kohdistuvat erikseen valittaville painopistealueilla. Tykes-ohjelman myötä karttunut osaaminen sekä jo olemassa olevat yhteistyörakenteet ja verkostot antavat hyvät edellytykset uusien ohjelmien toteuttamiselle. 2. Suomalaisten työelämän kehittämisohjelmien hyviä käytäntöjä hyödynnetään myös jatkossa työelämän kehittämisessä ja laajemmin myös muussa innovaatiotoiminnassa. Tykes-ohjelmaan sisältyi useita hyviä työpaikkalähtöisiä, tuottavuutta ja työelämän laatua samanaikaisesti parantaneita käytäntöjä, jotka edesauttoivat ohjelman toteutusta. Tällaisia olivat erityisesti ohjelman toteutusta tukenut ȤȤ sidosryhmien välinen laaja yhteistyö, ȤȤ tieteellinen asiantuntijafoorumi, ȤȤ kevyt, joustava ja vuorovaikutteinen projektien haku ja hallinnointi, ȤȤ monipuolinen projektien arviointijärjestelmä, ȤȤ oppimisverkostot, ȤȤ vahva panostus tiedon levittämiseen; sekä ȤȤ monipuoliset ohjelmapalvelut projektien hakija- ja asiantuntijaorganisaatioille. 3. Tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikainen, toisiaan tukeva kehittäminen on työelämän kehittämisohjelmien keskeinen lähtökohta Suomessa myös jatkossa. Menestyksellinen tuottavuuden lisääminen työpaikoilla edellyttää pitkällä aikavälillä työelämän laadun samanaikaista parantamista. Hyvän työelämän laadun yllä pitäminen ei myöskään ole mahdollista ilman tuottavuuden ja tuloksellisuuden jatkuvaa kasvattamista. Tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikaisen, toisiaan tukevan kehittämisen merkitys korostuu entisestään tilanteessa, jossa huoltosuhde heikkenee ja työuria täytyy pidentää. Suomalaisten työelämän kehittämisohjelmien tulokset osoittavat, että tuottavuutta ja työelämän laatua on työpaikkatasolla mahdollista parantaa samanaikaisesti. 4. Henkilöstön osaaminen, laaja osallistuminen ja yhteistyö ovat menestystekijöitä, jotka tulee ottaa läpileikkaavana periaatteena vahvemmin huomioon innovaatiopolitiikassa. Tykesohjelman ja sen projektien kokemukset yhdessä monien empiiristen tutkimusten kanssa osoittavat, että tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikainen kestävä parantaminen edellyttää henkilöstön laajaa osallistumista kehittämiseen ja tätä tukevaa johdon ja henkilöstön aitoa keskinäistä vuoropuhelua. Kyky uudistaa tehokkaasti tuotteita ja palveluja sekä niiden tuottamisen tapoja on entistä tärkeämpi kilpailutekijä ja tuottavuuden parantamisen keino yrityksille. Yritysten lisäksi myös julkisen sektorin organisaatioilta edellytetään kykyä kehittää ja uudistaa toimintaansa. 8

5. Strategisen henkilöstövoimavarajohtamisen (SHRM) ja innovaatiojohtamisen yhdistäminen on jatkossa avainalue työelämän kehittämisessä. Hyvä johtaminen on organisaation tärkein yksittäinen menestystekijä. Johtaminen vaikuttaa organisaatiossa moneen muuhunkin asiaan. Johtamista kehittämällä ja johtamisen innovaatioiden avulla voidaan myös saada aikaan kestävämpiä kilpailuetuja kuin uudistamalla yksittäisiä tuotteita, palveluja tai niiden tuottamisen tapoja. Henkilöstön kasvaneen osaamisen, aloitteellisuuden ja luovuuden nykyistä parempi hyödyntäminen kehittämisessä ja innovaatiotoiminnassa korostaa strategisen henkilöstövoimavarajohtamisen ja innovaatiojohtamisen läheisen keskinäisen vuorovaikutuksen merkitystä käytännön johtamisessa ja esimiestyössä. 6. Työmarkkinajärjestöjen aktiivinen mukanaolo työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on tärkeä edellytys toiminnan tuloksellisuudelle ja uskottavuudelle. Suomalaiset ja kansainväliset esimerkit osoittavat, että työnantaja- ja työntekijäpuolen osallistuminen julkisen vallan toteuttamaan työelämän kehittämiseen niin ohjelma- kuin projektitasolla lisää merkittävästi toiminnan vaikuttavuutta. Tämä on Suomelle tärkeä kilpailuedun lähde, josta on perusteltua pitää kiinni ja jota on vahvistettava edelleen. 9

Sammandrag Programmet för utveckling av arbetslivets produktivitet och kvalitet (Tykes) inleddes i början av 2004. Det ingick i det politikprogram för sysselsättningen som statsminister Vanhanens första regeringsprogram innehöll. Tykes var en fortsättning på den verksamhet som hade inletts i Programmet för utvecklande av arbetslivet (TYKE 1996 2003) och Nationella produktivitetsprogrammet (1993 2003). Tykes är ett så kallat paraplyprogram och det fick större resurser än de tidigare programmen. Utgångspunkten för Tykes-programmet var att statsmakten med hjälp av skräddarsydda och efterfrågade åtgärder i hög grad kan påskynda verksamhet som syftar till att förbättra produktiviteten och arbetslivskvaliteten på arbetsplatsnivå och att stärka kunnande som stöder detta. Tykes genomfördes under åren 2004 2010. Nästan 75 miljoner euro anslogs i statsbudgeten för programmet. Av denna summa användes mer än 90 procent för utvecklingsverksamhet på arbetsplatser utifrån deras behov samt på forskning som stöder denna verksamhet. Arbetsplatserna själva satsade i utvecklingsprojekten uppskattningsvis åtminstone två gånger så mycket pengar som det hade anslagits för programmet. Tykes är det största programmet för utveckling av arbetslivet någonsin i Finland om man ser till antalet deltagare och de ekonomiska resurser som använts. Även internationellt sett kan Tykes-programmet anses vara ett stort program för utvecklande av arbetslivet. Programmets vision var följande: Finland har för utveckling av arbetsorganisationerna ett kunskapsnätverk som skapar en nationell konkur- rensförmån och som effektivt främjar en kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt (Tykes-vision 2009). Med kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt avses en ökning av arbetets produktivitet på ett sätt som förbättrar arbetslivets kvalitet och därigenom även håller de anställda kvar i arbetslivet. En kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt blir allt viktigare för att ekonomin ska växa och vi därigenom ska kunna behålla välfärdstjänsterna och hela välfärdssamhället när utbudet på arbetskraft i Finland under en lång tid kommer att minska med anledning av den kommande snabba förändring av åldersstrukturen. Ledningsgruppen för programmet har ansvarat för att programmet framskrider enligt de riktlinjer som man på trepartsbasis drog upp i en promemoria år 2003. Ledningsgruppen sammanträdde 41 gånger. Ledningsgruppen hade en expertgrupp som beredande organ, och detta behandlade också de projektansökningar som lämnades in inom ramen för programmet. Denna grupp sammanträdde 48 gånger. Ett projektteam inom Tekes (ursprungligen arbetsministeriet) ansvarade för det praktiska genomförandet av programmet. Dessutom hade programmet ett rådgivande vetenskapligt expertforum och ett regionalt nätverk av kontaktpersoner i alla arbetskrafts- och näringscentraler (från och med 2010 närings-, trafikoch miljöcentralerna) och i arbetarskyddsdistrikten (från och med 2010 regionförvaltningsverkets ansvarsområden för arbetarskyddet). De resultatmål som ledningsgruppen satte upp för hela programperioden fördelar sig på fyra nivåer enligt vidstående tabell: SAMHÄLLSPOLITISK NIVÅ Kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt i Finland PROGRAMNIVÅ Hur kan programmet genom sina åtgärder främja en kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt i Finland och skapa en innovationsmiljö som stöder detta? GENERATIV NIVÅ Hur fungerar projektresultaten som källa för lärande och inspiration för andra arbetsplatser och olika intressentgrupper? ARBETSPLATSNIVÅ Hur kan man med hjälp av projekten stärka praxis som främjar en kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt på de arbetsplatser som deltar i projekten? 10

På de olika nivåerna satte man upp resultatmål, insatsmål och andra indikatorer som ledningsgruppen följde regelbundet. Denna slutrapport innehåller för varje nivå en utförlig redogörelse över hur programmet framskred i förhållande till de uppsatta målen. Verksamheten i programmet bestod i huvudsak av stöd av projektverksamhet, spridning av kunskap och kunnande om utveckling av arbetsorganisationer samt stärkande av kunskapen om utveckling av arbetsorganisationer. Projektverksamheten i programmet omfattade utvecklingsprojekt på arbetsplatser och grundanalyser som beredde dessa projekt, metodutvecklingsprojekt och projekt för lärande nätverk. Programmet beviljade finansiering för mer än 71 miljoner euro (inklusive moms) för totalt 1168 projekt på finländska arbetsplatser. Av projekten hade 996 utvecklingsprojekt initierats av arbetsplatserna. Utvecklingsprojekten gällde främst utveckling av arbetsprocesserna, organisering av arbetet samt personalledning och chefsarbete. Av finansieringen för utveckling av arbetsplatserna gick en dryg tredjedel till industrin, en knapp tredjedel till privata tjänstesektorn och en knapp fjärdedel till kommunerna och samkommunerna. Utvecklingsprojekten involverade 207 000 personer. De små och medelstora företagen var hela tiden en särskild målgrupp för finansieringen i programmet. De små och medelstora företagens andel av finansieringen för programmets utvecklingsprojekt uppgick till cirka hälften av all finansiering för utvecklingsprojekten och till över tre fjärdedelar av finansieringen för företagens utvecklingsprojekt. Andelen steg under hela programtiden. I synnerhet de små företagens aktivitet ökade bland annat på grund av att de hade möjlighet att delta i Tykes-finansierade utvecklingsprojekt i ett större nätverk. I ungefär 40 procent av utvecklingsprojekten deltog fler än en arbetsplats. Utöver utvecklingsprojekt finansierade programmet också grundanalyser som beredde utvecklingsprojekten samt mer forskningsinriktade metodutvecklingsprojekt och projekt för lärande nätverk. I fråga om de projekt som gällde metodutveckling och lärande nät var det universitet, forskningsinstitutioner och yrkeshögskolor som ansökte om projektanslag. I de 25 metodutvecklingsprojekt som finansierades av programmet tog man fram nya typer av arbets-, organisations- och ledningspraxis samt nya metoder, modeller och redskap för utveckling. De 17 projekten för lärande nätverk i arbetslivet var långvariga gemensamma lärandeforum för arbetslivets forsknings- och utvecklingsenheter samt för arbetsplatserna. Projektens verkningar har bedömts med hjälp av deras slutrapporter, enkätundersökningar inom ramen för programmet och undersökningar av externa bedömare. Om utvecklingsprojektens verkningar samlades systematisk information med tre enkäter: en självutvärderingsenkät, en enkät om praxis och en enkät riktad till små företag med under 10 anställda. Både praxisenkäten och självutvärderingsenkäten och resultaten i dem har också väckt internationellt intresse. Båda enkäterna och deras resultat har presenterats på ett flertal internationella evenemang. Utifrån resultaten har det publicerats flera artiklar på finska och engelska. I utvärderingen av de projekt som gällde metodutveckling och lärande nätverk låg huvudvikten vid den externa utvärderingen. I den externa utvärderingsundersökningen karaktäriserades Tykes-programmets modell för det lärande nätverket som en social innovation, vars lärdomar man borde utnyttja även i annan innovationsverksamhet. Programmet syftade till att aktivt sprida kunskap och kunnande om utveckling av arbetslivet särskilt genom seminarier och publikationsverksamhet, en webbplats, nätverkande och byte av erfarenheter mellan arbetsplatser samt genom information och marknadsföring i massmedierna. Syftet var att sprida information särskilt om kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt, om vikten av att arbetslivet utvecklas för att möjliggöra en kvalitativt hållbar produktivitetstillväxt samt om projektens resultat och utvecklingsmetoderna (dvs. god praxis). Spridning av information var i slutet av programtiden ett ännu viktigare prioriteringsområde. Man försökte också aktivt inom programmet stärka kunskapen om utveckling av arbetsorganisationer. Programmet skapade nära samarbetsförhållanden med högskolor och forskningsinstitutioner samt aktiverade dem i utveckling av arbetskraften. Programmet stödde i sin projektverksamhet också forskarutbildning som gällde arbetslivet. Även internationellt sett har högskolespecialisternas deltagande i utvecklingen av arbetslivet i Finland och det nära samarbetet med konsulter som ofta ingick i detta varit exceptionellt aktivt. Trots sitt namn var Tykes inte bara ett utvecklingsprogram. En viktig del av programmet bestod också av forskning, av forskarutbildning och av stärkande av det kunskapsbaserade kunnandet om arbetslivet. Programmet syftade till att få till stånd sådana nationella strukturer för utveckling av arbetslivet som 11

skulle bli bestående och betjäna även genomförandet av nya program efter Tykes-programmet och annan motsvarande verksamhet för utveckling av arbetslivet. Detta gjordes genom att framhäva betydelsen av ett forskningsbaserat utvecklingsgrepp och genom att stärka kunnandet i fråga om detta. Tykes har fått mycket internationell uppmärksamhet och programmet har presenterats som en så kallad bra politikpraxis i många internationella forum. Utländska gäster från olika länder har också besökt Finland för att bekanta sig med programmet. Under åren 2004 2010 deltog Tykes i internationellt samarbete, i WORK-IN-NET-projektet, som finansierades av ERA-NET-helheten i EU:s sjätte ramprogram för forskning. Tykes-programmets projektteam ansvarade i ett europeiskt projekt för en helhet som gällde jämförelse av olika länders strategier och program för utveckling av arbetslivet. Tykes-programmet utvärderades i en extern mellanutvärdering 2006 2007. Den slutliga externa utvärderingen gjordes 2009 2010. På grundval av resultaten och utvecklingsrekommendationerna i slututvärderingen och de resultat som ledningsgruppen ger i denna slutrapport har ledningsgruppen lyft fram särskilt följande frågor som rekommendationer om verksamheten för utveckling av arbetslivet och om övergripande innovationspolitik: 1. Utveckling av arbetslivet är en viktig del av den övergripande innovationspolitiken, vilket bör förstärkas. Denna riktlinje, som även ingår i statsrådets innovationspolitiska redogörelse (9.10.2008), främjas på två sätt: För det första kombinerar man i Tekes arbetslivsforskningens och -utvecklingens perspektiv och teman både på program- och projektnivå med annan innovationsverksamhet. För det andra så följer man upp Tykes-programmet med nya program för utveckling av arbetslivet, och dessa inriktas på särskilt utvalda prioriterade områden. Det kunnande som erhållits i Tykes-programmet samt de befintliga samarbetsstrukturerna och nätverken ger goda förutsättningar för genomförande av nya program. 2. De olika typerna av god praxis som tagits fram i de finländska programmen för utveckling av arbetslivet utnyttjas även i den framtida utvecklingen av arbetslivet och även i annan innovationsverksamhet. I Tykes-programmet ingick flera typer av god arbetsplatsorienterad praxis som förbättrar både produktiviteten och kvaliteten i arbetslivet och som bidrog till genomförandet av programmet. Dessa innefattade särskilt följande typer av praxis, vilka stödde genomförandet av programmet ȤȤ omfattande samarbete mellan intressentgrupperna ȤȤ ett vetenskapligt expertforum ȤȤ lätt, flexibel och interaktiv ansökningsprocess och hantering av projekten ȤȤ mångsidigt system för utvärdering av projekten ȤȤ lärande nätverk ȤȤ stark fokus på spridning av information ȤȤ mångsidiga programtjänster för dem som ansöker om projektfinansiering och för expertorganisationerna. 3. Samtidig utveckling av produktiviteten och arbetslivets kvalitet så att de stöder varandra är en viktig utgångspunkt för kommande program för utveckling av arbetslivet i Finland. För att man framgångsrikt ska kunna öka produktiviteten på arbetsplatserna krävs på lång sikt att arbetslivets kvalitet förbättras samtidigt. Det är inte heller möjligt att bevara en god arbetslivskvalitet utan att samtidigt ständigt förbättra produktiviteten och resultaten. I en situation där försörjningskvoten kommer att försämras och arbetskarriärerna måste förlängas blir det allt viktigare att utveckla produktiviteten och arbetslivets kvalitet samtidigt och så att de stöder varandra. Resultaten av de finländska programmen för utveckling av arbetslivet visar att det är möjligt att på arbetsplatsnivå samtidigt förbättra produktiviteten och arbetslivets kvalitet. 4. Personalens kompetens, breda deltagande och samarbete är framgångsfaktorer som bör beaktas i högre grad som övergripande princip i innovationspolitiken. Erfarenheterna i Tykesprogrammet och dess projekt visar tillsammans med många empiriska studier att det krävs ett brett deltagande av personalen i utvecklingsarbetet och en genuin dialog mellan ledningen och personalen för att en hållbar förbättring av både produktiviteten och kvaliteten på arbetslivet ska bli möjlig. Förmågan att effektivt ta fram nya produkter och tjänster och nya sätt att producera dessa är en allt viktigare konkurrensfaktor och ett allt viktigare sätt för företaget att förbättra produktiviteten. Inte bara företagen utan också organisationerna inom den offentliga sektorn måste ha förmåga att utveckla och modernisera sin verksamhet. 12