004 Peruste #2 2013 Rakennesopeutus floppasi myös Euroopassa On historian ironiaa, että Eurooppa vapisee nyt globaalin talouskriisin kourissa. Afrikka näyttäisi jo toipuvan, mutta Euroopan tulevaisuus ei vaikuta yhtä valoisalta. Talouden luonnollinen kiertokulku näyttäisi olevan käynnissä. said adejumobi Käännös Niina Oisalo. Julkaistu IC Publicationsin luvalla. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu tammikuussa 2013 New African -lehdessä. Tekijänoikeuksien haltija on IC Publications, www.newafricanmagazine.com.
Rakenne sopeutus floppasi myös Euroopassa 005 aikella on aikansa, kuten sananparsi toteaa, niin myös kansoilla ja väestöillä. Sivilisaatioita tulee ja menee, kansakunnat nousevat ja kaatuvat. Tämä on osa kaikkien ihmisen luomien järjestelmien luonnollista kiertokulkua. Egypti ja antiikin Rooman valtakunta olivat aikanaan laajalle levittäytyneitä valtakeskuksia, ja nyt 2000-luvun alussa molemmat maat kamppailevat poliittisten ja taloudellisten kriisien keskellä. Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana historiassa on tapahtunut mielenpainuvia ja yllättäviä käänteitä. 1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana Afrikka, maanosa jota kirjailija Joseph Conrad kutsui pimeyden sydämeksi, piirtyi ihmisten mieliin toivottomuuden symbolina. Juuri nyt elämme kuitenkin aikaa, jolloin Euroopasta on tullut maailmanlaajuisten taloudellisten mullistusten keskus. Kun Afrikka on jo toipumassa, Eurooppa onkin kriisissä! Luonnollinen kiertokulku etenee omassa tahdissaan. Kerrataksemme hieman historian kulkua, 1980- ja 90-luvulla monet Saharan etelänpuoleisen Afrikan maat olivat syvässä taloudellisessa kriisissä. Kieroutuneen historian vuoksi Afrikka on maanosa, missä ihmiset pääosin tuottavat hyödykkeitä, joita he eivät kuluta ja kuluttavat, mitä he eivät tuota. Tällainen maaperä on otollista taloudellisille kriiseille. 1980-luvun alussa pahimmat painajaiset kävivät toteen. Monien vähävaraisten Afrikan maiden piti lähteä lakki kädessä etsimään pelastajia taloudelleen. Nämä matkat suuntautuivat Eurooppaan ja Amerikkaan. Kuin uppiniskaisille lapsille, afrikkalaisille opetettiin taloushallinnon alkeita, talouspelin sääntöjä ja omien varojen mukaisesti elämistä. Monen maan kohdalla ratkaisuna olivat rakennesopeutusohjelmat (Structural Adjustment Programme), joita länsimaiset instituutiot ja valtiot survoivat Afrikan maiden kurkuista alas. Samaan tapaan kuin kolonialistien tunkeutuessa maahan, vararikon partaalla ja velkaloukussa olevilla Afrikan valtioilla ei ollut pakotietä tai poliittista liikkumavaraa. Siksi niiden tuli vastentahtoisesti myöntyä poliittisiin uudistuksiin, jotka oli kirjattu rakennesopeutusohjelmaan. Pillipiiparille maksaneet halusivat myös määrätä, minkä sävelmän mukaan tanssitaan. Rakennesopeutusohjelmat keskittyivät valtion roolin pienentämiseen. Sii- Kieroutuneen historian vuoksi Afrikka on maanosa, missä ihmiset pääosin tuottavat hyödykkeitä, joita he eivät kuluta ja kuluttavat, mitä he eivät tuota. Tällainen maaperä on otollista taloudellisille kriiseille.
006 Peruste #2 2013 Raisa Marja Suksi Pilvi-maalaus, öljy levylle 5,5 x 5,5cm 2012 nä luotiin vastakkainasettelu valtion ja markkinoiden välille, olettaen, että valtiot olivat syypäitä Afrikan taloudelliseen kriisiin. Valtiota pidettiin pöhöttyneenä ja sen koneistoja tehottomina ja tuhlaavina, valtion virkamiehiä hemmoteltuina ja ylipalkattuina, kansallisia valuuttoja valtiokontrollin vuoksi yliarvostettuina, julkisia menoja paisuneina ja talouden vuotoja liian suurina. Afrikan maiden tuli ottaa käyttöön tiukat säästötoimenpiteet leikkaamalla rajusti valtioiden budjetteja, vähentämällä virkamieskuntaa, liberalisoiden ja yksityistäen taloutta myymällä valtionyhtiöitä sekä antamalla vaihtokurssien reagoida kysynnän ja tarjonnan lakeihin. Palkkojen säätely lopetettiin ja markkinavoimille myönnettiin rajoittamaton valta hallita maiden talouksia. Rakennesopeutus oli monille afrikkalaisille maille poliittinen lääke, jolla oli kivuliaita vaikutuksia. Valtion erottaminen talouden toiminnasta, sen ase-
Rakenne sopeutus floppasi myös Euroopassa 007 man romuttaminen sosiaalisen hyvinvoinnin takaajana ja työllisyyden sekä palkkojen säätelijänä oli vaikea tehtävä maille, joiden yksityinen sektori oli alikehittynyt. Näillä mailla ei kuitenkaan ollut valinnanvaraa, joten vastahakoisesti ne panivat uudistukset käytäntöön. Rakennesopeutusohjelmat jättivät jälkeensä monia haavoittuneita ja laajaa tuhoa. Koulutuksen rahoitus kärsi ja koulujen sekä julkisen terveydenhuollon taso laski huomattavasti. Monet virkamiehet menettivät työpaikkansa, sosiaalinen hyvinvointi laski ja epäjärjestys lisääntyi monissa maissa. Rakennesopeutuksella oli kuitenkin hyviäkin seurauksia, sillä se kylvi poliittisen muutoksen siemenen Afrikkaan. Demokratiavaatimukset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kasvoivat pitkälti rakennesopeutuksen aiheuttamien kipujen seurauksena. Monet afrikkalaiset äänestivät jaloillaan osallistumalla julkisiin mielenosoituksiin ja väkivaltaiset purkaukset suuntautuivat paitsi sopeutusta, myös autoritaarisia ja korruptoituneita johtajia vastaan: johtajia, jotka eivät pystyneet estämään sopeutustoimien käytäntöön panoa. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin ajat ovat muuttuneet, ja heiluri on kääntynyt ympäri. Kun afrikkalaiset maat ovat toipuneet taloudellisesta kriisistä ja talous kasvaa joissakin maissa jopa maailmanennätystahtia, Afrikkaa aikanaan holhonneiden maiden tilanne ei ole yhtä valoisa. Rakennesopeutusreseptin antaneet kamppailevat nyt vakavan taloudellisen kriisin kourissa ja nielevät samankaltaista pilleriä, jonka he aikanaan määräsivät Afrikalle. Islanti, Kreikka, Por- Rakennesopeutusreseptin antaneet kamppailevat nyt vakavan taloudellisen kriisin kourissa ja nielevät samankaltaista pilleriä, jonka he aikanaan määräsivät Afrikalle. tugali ja Irlanti ovat hengityskoneessa, ja Italia, Espanja sekä useat muut EUmaat saattavat olla tulevia ensiapupotilaita. Eurooppalaisten kriisimaiden on ollut pakko ottaa käyttöön monia säästötoimenpiteitä turvatakseen taloudellisen tuen rahoitusjärjestelmälle. Julkista sektoria on leikattu, julkisia menoja vähennetty ja sosiaaliturvaa uudistettu. EU myönsi Kreikalle 160 miljardin dollarin tukipaketin, mutta se ei vielä lopettanut maan kitumistilaa. Pian hyväksyttiin uusi 109 miljardin laina, jolla ei kuitenkaan ollut suuria vaikutuksia. Yli 170 miljardia annettiin espanjalaisille pankeille, jotteivät ne olisi kaatuneet ja jättäneet Espanjan taloutta sekasorron tilaan. Iso-Britannia myönsi yli 40 miljardia pankeilleen pitääkseen ne pinnalla, ja Bushin sekä Obaman hallinnot Yhdysvalloissa syytivät yli 1,4 biljoonaa dollaria talouteensa estääkseen sitä vajoamasta. Ajat ovat muuttuneet: ne jotka aikanaan sävelsivät, tanssivat nyt omien sävelmiensä tahdissa. Afrikkalaiset äänestivät aikanaan jaloillaan, ja nyt eurooppalaisten mielet ja jalat ovat liikkeellä muutoksen aikaansaamiseksi. Eurooppalaiset vastustavat rakennesopeutusohjelmia julkisissa mielenosoituksissa ja äänestyskopeissa haluten syrjäyttää kovaan markki-
008 Peruste #2 2013 kapitalismi on luokka Sidonnainen poliittinen järjestelmä, joka suojelee pääasiassa porvarillisen luokan etuja huolimatta siitä, millaisia rikoksia sen edustajat tekevät. Ne, jotka romahduttivat pankkeja varastamalla niiltä räikeällä tavalla ja tuhosivat monien köyhien ihmisten elämän, ovat yhä voimissaan ja elävät leveästi. Monet nostavat edelleen jättimäisiä bonuksia taloudellista ahdinkoa potevilta yrityksiltä joka puolella maailmaa. nafundamentalismiin uskovat poliittiset johtajat tukemalla hyviä tyyppejä. Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy oli lähes varma uudesta voitostaan, mutta hän hävisi vähän tunnetulle ehdokkaalle, François Hollandelle. Asetelmaa täydensi Sosialistien voitto parlamenttivaaleissa. Kreikassa laaja poliittinen painostus pelasti tukipaketteja puolustaneen Uusi Demokratia -puolueen uudelleen järjestetyissä vaaleissa. Yhdysvalloissa köyhien ja keskiluokan etuja puolustava Barack Obama äänestettiin toiselle kaudelle, vaikka oikeisto pyrki hämmentämään äänestäjiä kutsumalla häntä sosialistiksi. Amerikan kodittomat ja riistetyt tuntuvat näkevän Obaman hallinnon ihmiskasvoisena, ja ajattelevat hänen tarjoavan tulevaisuuden toivoa. Lähes kaikkialla maailmassa rakennesopeutusohjelmat tuntuvat olevan epäsuosiossa. Nyt halutaan kasvua, eikä vain rakennesopeutuksen korostamaa talouden tasapainottamista. Mitä Afrikka voisi oppia eurooppalaisten maiden kriiseistä? Ensimmäinen oppi on filosofinen. Mikään kansa tai valtio ei omista absoluuttista totuutta tai viisautta. Mikä tahansa valtio voi kehittyä ja mikä tahansa tehdä virheitä. Vaatimattomuuden tulisi nousta uudeksi valuutaksi globaalissa talouskeskustelussa. Toiseksi, valtio voi olla paha, mutta se on välttämätön paha. Valtion ja markkinoiden asettaminen toistensa vastakohdiksi on väärin. Valtiolla on tärkeä rooli taloudessa ja sen on säänneltävä, edistettävä ja pidettävä yllä taloudellista tasapainoa, kaikkina aikoina. Kolmanneksi, yksityinen sektori ei ole pyhimys, jollaisena monet markkinareformeja puolustavat apostolit sen esittävät. Tämänhetkinen globaali talouskriisi on pääasiassa yksityisen sektorin rikollisiin verrattavissa olevien toimijoiden työtä, ja monet heistä kulkevat edelleen vapaina. Neljänneksi, sekä julkisesti että yksityisesti omistetut pankit kaikkialla maailmassa ovat julkisia rahastoja, eikä valtion tulisi koskaan sallia yhdenkään
Rakenne sopeutus floppasi myös Euroopassa 009 cowboy-yrittäjän hukuttaa niitä. Viidenneksi, kapitalismi on luokkasidonnainen poliittinen järjestelmä, joka suojelee pääasiassa porvarillisen luokan etuja huolimatta siitä, millaisia rikoksia sen edustajat tekevät. Ne, jotka romahduttivat pankkeja varastamalla niiltä räikeällä tavalla ja tuhosivat monien köyhien ihmisten elämän, ovat yhä voimissaan ja elävät leveästi. Monet nostavat edelleen jättimäisiä bonuksia taloudellista ahdinkoa potevilta yrityksiltä joka puolella maailmaa. Tekosyy sille, että näille ihmisille maksetaan edelleen suuria palkkoja, on että jos näin ei toimittaisi, markkinat säikähtäisivät, innovaatiot lamaantuisivat ja koko markkinatalousjärjestelmän toiminta vaarannettaisiin kohtuuttomasti. Islannissa, Kreikassa ja muualla poliittiset johtajat kieltäytyvät edelleen näkemästä, että heidän toimensa aiheuttivat kärsimyksiä tavallisille ihmisille. Kuudenneksi, Afrikan on tarkasteltava huolella talouspolitiikkaansa ja mietittävä, miten reagoida taloudelliseen kriisiin. Kun talouskriisi iski Afrikkaan, sitä neuvottiin kuluttamaan vähemmän ja leikkaamaan kaikesta mahdollisesta. Mutta kun sama tapahtui Euroopassa ja Yhdysvalloissa, valtio pumppasikin lisää rahaa talouteen tukemalla pankkeja, luomalla uusia yrityksiä autoteollisuuteen ja niin edelleen. Ulkomailta saatu poliittinen neuvo Afrikalle kuului, että markkinavoimille on annettava täydet vapaudet toimia tahtonsa mukaan, vaikka se johtaisi yksityisyritysten kuolemaan. Näin tekstiiliteollisuus katosi Nigeriasta ja maitoteollisuus Malista. Tästä opimme, että talouden ohjauksen on perustuttava rationaalisille poliittisille valinnoille! Sodat ja valloitukset ovat historiassa ratkaisseet monia kapitalismin aiheuttamia ristiriitoja ja kriisejä. Orjakauppa, imperialismi ja kolonialismi olivat vastauksia markkinatalouden sisäisiin paradokseihin. Nykyinen maailmanlaajuinen kapitalismin lama tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita maanosallemme. Samaan aikaan, kun Afrikasta leivotaan uutta kasvun keskusta 2000-luvulle, Afrikan valtioiden on tärkeä muistaa, että niiden on otettava tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja muovattava se itse. Kiina ja Itä-Aasia tekivät näin, Afrikka pystyy samaan. Kirjoittaja työskentelee YK:n Afrikan talouskomission (UNECA) julkishallinnon osaston johtajana Addis Abebassa, Etiopiassa. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat hänen omiaan. Mikään kansa tai valtio ei omista absoluuttista totuutta tai viisautta. Mikä tahansa valtio voi kehittyä ja mikä tahansa tehdä virheitä. Vaatimattomuuden tulisi nousta uudeksi valuutaksi globaalissa talouskeskustelussa.