KÄYTÄNNEOPAS PALKATTUJEN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖKOMENNUKSISTA EUROOPAN UNIONIN JA EUROOPAN TALOUSALUEEN JÄSENVALTIOISSA 1 SEKÄ SVEITSISSÄ 1 - MIHIN OPASTA TARVITAAN? Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan 13. joulukuuta 2000 tekemän päätöksen N:o 181 2 10 kohdan mukaan hallintotoimikunta laatii vaiheittain hallinnon, yritysten ja työntekijöiden käyttöön tarkoitetun käytänneoppaan, jossa käsitellään palkattujen työntekijöiden lähettämistä työkomennukselle ja itsenäisten ammatinharjoittajien tilapäistä toimintaa muussa kuin sijoittautumisvaltiossa. Koska opas on laadittu vaiheittain, ei asiakirjaa voida pitää tyhjentävänä esityksenä asioista, jotka koskevat viimeisimpiä ongelmatapauksia. Opas on tarkoitettu toimivaksi välineeksi useille yhteisön erityissäännöksiä toimeenpaneville käytännön ja hallinnon tahoille. Oppaan avulla voidaan ratkaista mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät epäselvyydet, joita tällä pulmallisella alalla esiintyy päivittäin. Nyt ehdotettavassa asiakirjassa pyritään esittämään selkeästi ne periatteet ja säännöt, jotka on esitetty asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 (jäljempänä asetus ) 14 artiklan 1 kohdassa, 14 a artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä työntekijöiden työkomennuksia koskevassa päätöksessä N:o 181 ja tuomioistuimen antamissa tuomioissa (Van Der Vecht, Fitzwilliams, Banks 1 Tekstissä oleva ilmaus jäsenvaltio tarkoittaa myös ETA:n jäsenvaltioita sekä Sveitsiä. 2 Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätös N:o 181, tehty 13 päivänä joulukuuta 2000, lähetettyihin työntekijöihin sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 1 kohdan, 14 a artiklan 1 kohdan ja 14 b artiklan 1 ja 2 kohdan työkomennukselle lähetettyjä työntekijöitä ja muussa kuin toimivaltaisessa valtiossa toimintaansa tilapäisesti harjoittavia itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevien säännösten tulkinnasta. 3 Neuvoston asetus (EY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2; asetuksella (EY) N:o 118/97 ajan tasalle saatettu versio, EYVL L 28, 30.1.1997).
jne). Asiakirjassa otetaan myös huomioon jäsenvaltioiden kansallisten kokemusten perusteella esittämät arvokkaat ehdotukset. 2 - MIKÄ SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄ PALKATUILLE TYÖNTEKIJÖILLE, JOTKA ON LÄHETETTY TILAPÄISESTI TOISEEN JÄSENVALTIOON? Yhteisön säännösten mukaisesti Euroopan unionin alueella liikkuvan työntekijän on kuuluttava ainoastaan yhden sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen erikseen mainittuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta (asetuksen 13 artiklan 1 kohta). Asetuksen (13 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan) mukaisesti työn vuoksi toiseen jäsenvaltioon siirtyviin henkilöihin sovelletaan yleensä uuden työskentelyvaltion lainsäädännön mukaista sosiaaliturvajärjestelmää. Jotta edistetään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta mahdollisimman tehokkaasti ja vältetään työntekijöille, yrityksille sekä laitoksille aiheutuvaa hyödytöntä ja kallista byrokratiaa, yhteisön voimassa olevilla säädöksillä säädetään tietyistä poikkeuksista tähän yleiseen periaatteeseen. Tärkein poikkeus on mahdollisuus säilyttää yrityksen tavanomaisen toimintavaltion (niin sanotun lähettävän valtion) sosiaaliturvajärjestelmä aina, kun kyseinen yritys lähettää työntekijän toiseen jäsenvaltioon (niin sanottuun työskentelyvaltioon) rajalliseksi ajaksi (enintään 12 kuukautta, jota voidaan jatkaa vielä 12 kuukaudella) ja jos tietyt, jäljempänä mainittavat edellytykset täyttyvät. Vastaava poikkeus koskee palkattuja työntekijöitä, jotka yritys on lähettänyt tilapäiselle työkomennukselle muun kuin sen valtion lipun alla purjehtivaan alukseen, jonka lainsäädännön alaisia he yleensä ovat. Tällaisista tilanteista, joiden seurauksena työskentelyvaltiossa ei tarvitse maksaa vakuutusmaksuja ja jotka tunnetaan paremmin palkattujen työntekijöiden työkomennuksina, säädetään vastaavasti asetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 1 kohdassa.
3 - ENTÄ ITSENÄISET AMMATINHARJOITTAJAT, JOTKA HARJOITTAVAT TILAPÄISTÄ TOIMINTAA MUUSSA KUIN OMASSA EUROOPAN UNIONIN JÄSENVALTIOSSA Myös näillä itsenäisillä ammatinharjoittajilla, jos heidän on tarkoitus harjoittaa toimintaa rajallisen ajan (enintään 12 kuukautta, jota voidaan jatkaa vielä 12 kuukaudella) muussa kuin tavanomaisessa toiminnanharjoittamisvaltiossa tai muun kuin tavanomaisen toiminnanharjoittamisvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, on mahdollisuus säilyä jälkimmäisen valtion sosiaaliturvajärjestelmässä. Tällaisesta tilanteesta, jota työkomennukselle lähettävän työnantajan puuttumisen vuoksi ei voida virallisesti määritellä työkomennukseksi, mutta joka olennaisilta ominaisuuksiltaan vastaa sitä, säädellään asetuksen 14 a artiklan 1 kohdassa ja 14 b artiklan 2 kohdassa. 4 Miten määritellään palkattujen työntekijöiden työkomennus yhteisön erityislainsäädännössä? Asetuksen säännösten mukaisesti työntekijä on työkomennuksella, jos jäsenvaltiossa toimiva yritys, joka lähettää palveluksessaan tavallisesti työskentelevän työntekijän toiseen jäsenvaltioon suorittamaan työtä tämän yrityksen palveluksessa ja jos työskentelyn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta eikä työntekijää lähetetä korvaamaan toista työntekijää, jonka työkomennus on päättynyt.. Työkomennuksen välttämätön edellytys on se, että komennus on tilapäinen ja että työntekijää ei lähetetä työkomennukselle toisen työntekijän korvaamiseksi. Tulkinta- ja soveltamisvaikeuksia aiheuttavat useimmiten työsuhteen säilyminen lähettävään yritykseen koko työkomennuksen ajan sekä työn tekeminen lähettävän yrityksen lukuun. Tarkemmin sanottuna ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, näiden määrittävien tekijöiden katsotaan olevan olemassa, jos työkomennukselle lähettävän yrityksen ja työkomennukselle lähetetyn työntekijän välillä on kiinteä yhteys, joka säilyy koko työkomennuksen ajan. Nämä tekijät on huomioitu myös hallintotoimikunnan päätöksessä N:o 181.
5 - MILLOIN VOIDAAN PUHUA TYÖKOMENNUKSELLE LÄHETTÄVÄN YRITYKSEN JA TYÖKOMENNUKSELLE LÄHETETYN TYÖNTEKIJÄN VÄLISESTÄ KIINTEÄSTÄ YHTEYDESTÄ? On olemassa tiettyjä periaatteita, jotka johtuvat määräysten huolellisesta tulkinnasta sekä yhteisön oikeuskäytännöstä ja jokapäiväisestä käytännöstä ja joiden mukaisesti kiinteä yhteys on olemassa työkomennukselle lähettävän yrityksen ja työkomennukselle lähteneen työntekijän välillä muun muassa seuraavissa tilanteissa: - on ilmeistä, että sovellettua työsopimusta, joka on tehty työhönoton yhteydessä osapuolten kesken, edelleen sovelletaan. - työsuhdetta koskeva päätöksentekovalta, jota irtisanomisissa toteutetaan, annetaan yksinomaan työkomennukselle lähettävälle yritykselle - työkomennukselle lähettävän yrityksen valtuuksiin kuuluu päättää työkomennukselle lähetettävän henkilön suorittaman työn luonteesta, millä ei suinkaan tarkoiteta, että suoritettava työ ja siihen liittyvät työtavat voidaan kuvata hyvin yksityiskohtaisesti, vaan yleisempää mahdollisuutta voida päättää lopputuotteesta tai tuotettavasta peruspalvelusta - palkanmaksuvelvollisuus on sopimuksen tehneellä yrityksellä, jolloin jätetään ottamatta huomioon se, kuka käytännössä huolehtii palkan maksamisesta työntekijälle. 6 - VOIDAANKO PUHUA TYÖKOMENNUKSESTA, JOS TYÖNTEKIJÄT PALKATAAN JÄSENVALTIOSSA LÄHETETTÄVIKSI TYÖKOMENNUKSELLE TOISEEN JÄSENVALTIOON? Tämä koskee useimmissa tapauksissa tilapäistä työtä tarjoavia yrityksiä, ja tästä voi aiheutua näiden yritysten ominaispiirteiden vuoksi soveltamisvirheitä ja väärinkäytöksiä (esim. postilaatikkoyritykset). Päätöksen N:o 181 mukaisesti, jossa mainitaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen suuntaviivat asiassa, lähettävän yrityksen on työkomennusta silmällä pitäen mm. harjoitettava tavanomaisesti
merkittävää toimintaa lähettävän valtion alueella. Pelkästään sisäisen hallintotoiminnan harjoittaminen siinä valtiossa ei siten oikeuta työkomennusta koskevien säännösten soveltamiseen. Se, onko lähettävässä valtiossa merkittävää toimintaa, on tarkistettavissa objektiivisten tekijöiden perusteella. Ottaen huomioon harjoitetun toiminnan luonteen seuraavat objektiiviset tekijät ovat hyvin tärkeitä (luettelo ei ole tyhjentävä): - paikka, jossa työkomennukselle lähettävällä yrityksellä on kotipaikka ja hallinto - työkomennukselle lähettävän yrityksen hallintohenkilökunnan määrä lähettävässä valtiossa ja työskentelyvaltiossa (jos lähettävässä valtiossa on vain hallintohenkilökuntaa, yritykseen ei voida soveltaa työkomennukselle lähettämistä koskevia määräyksiä) - työkomennukselle lähetettyjen työntekijöiden työhönottopaikka - paikka, jossa suurin osa sopimuksista asiakkaiden kanssa solmitaan - lainsäädäntö, jota sovelletaan työkomennukselle lähettävän yrityksen asiakkaidensa ja työntekijöidensä kanssa tekemiin sopimuksiin - työkomennukselle lähettävän yrityksen liikevaihdon suuruus lähettävässä valtiossa ja työskentelyvaltiossa riittävän tarkoin määritetyltä ajalta. Esimerkiksi noin 25 prosentin liikevaihto kokonaisliikevaihdosta olisi riittävä indikaattori lukuun ottamatta yksittäin tarkastettavia tapauksia, joissa liikevaihto on alle 25 prosenttia. Näiden tekijöiden lisäksi tavanomaisen merkittävän toiminnan harjoittamisen vaatimuksen täyttämiseksi kyseisten yritysten on ollut harjoitettava toimintaa lähettävässä valtiossa tietyn ajan. Vaatimus voidaan pitää varmasti täytettynä, jos toimintaa on harjoitettu vähintään neljä kuukautta. Jos aika on alle neljä kuukautta, arviointi suoritetaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon myös kaikki muut asiaan vaikuttavat tekijät. 7 - ENTÄ JOS TYÖNTEKIJÄ LÄHETETÄÄN TYÖKOMENNUKSELLE TOIMIMAAN USEAMMASSA YRITYKSESSÄ?
Jos työkomennukselle lähetetty työntekijä tekee työtä eri ajanjaksoina tai samanaikaisesti useammassa saman työskentelyvaltion yrityksessä tai peräkkäisinä ajanjaksoina useammassa yrityksessä useissa työskentelyvaltioissa, ei suljeta pois työkomennukselle lähettämistä koskevien säännösten soveltamista. Olennainen ja määräävä tekijä myös näissä tapauksissa on sen tarkistaminen, että työtä tehdään edelleen työkomennukselle lähettävälle yritykselle ja sen lukuun. Tulee siis aina tarkastaa, että kiinteä yhteys työkomennukselle lähetetyn työntekijän ja työkomennukselle lähettävän yrityksen välillä säilyy ja pysyy voimassa koko työkomennuksen ajan. Kiinteää yhteyttä kuvaavat keskeisimmät ominaisuudet on lueteltu edellä. 8 - ONKO TILANTEITA, JOISSA EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA VOIDA SOVELTAA TYÖKOMENNUSTA KOSKEVIA SÄÄNNÖKSIÄ? On ainakin neljä tapausta, joissa voimassa olevien säännösten vuoksi ei voida soveltaa työkomennusta koskevia määräyksiä. Kyseessä ovat erityisesti tilanteet, joissa yritys, jossa työntekijä on työkomennuksella, lähettää työntekijän toiseen yritykseen jäsenvaltioon, jossa yritys sijaitsee yritys, johon työntekijä on lähetetty työkomennukselle, asettaa työntekijän toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yrityksen käyttöön työntekijä on otettu työhön jäsenvaltioon siinä tarkoituksessa, että hänet lähetetään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä kolmannessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan yritykseen. työntekijän ottaa jäsenvaltiossa työhön toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva yritys, joka antaa työntekijän suoritettavaksi töitä ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa. Syyt, joiden vuoksi työkomennuksen sovellettavuus suljetaan tiukasti pois, ovat näissä tapauksissa selkeitä. Se, että näistä tilanteista johtuvat suhteet ovat monimutkaisia, ja se, että ei voida taata, että
työntekijän ja lähettävän yrityksen välillä on kiinteä yhteys, on jyrkästi ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan pyritään välttämään työkomennukselle lähettämistä koskevien säännösten taustalla olevaa byrokratiaa sekä vakuutushistorian katkeamista. 9 - ONKO ITSENÄISEN AMMATINHARJOITTAJAN TAPAUKSESSA RAJOITUKSIA TYÖKOMENNUSTA KOSKEVIEN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMISESSA? Jos itsenäinen ammatinharjoittaja aikoo harjoittaa tilapäisesti toimintaa palkattuna tai itsenäisesti muussa kuin tavanomaisessa toiminnanharjoittamisvaltiossa, niiden edellytysten jatkuminen, joiden vuoksi tämä henkilö voi säilyä viimeksi mainitun valtion sosiaaliturvajärjestelmässä, on tarkistettava muiden objektiivisten tekijöiden perusteella kuin niiden, jotka ovat tyypillisiä palkatuille työntekijöille. Tätä tarkoitusta varten yhteisön säännökset asettavat perusedellytyksiä, joilla voidaan tarkastaa, että itsenäinen ammatinharjoittaja, ennen siirtymistään toisen valtion alueelle on harjoittanut tietyn ajan alkuperäjäsenvaltiossa merkittävää toimintaa (ks. edellä oleva kohta 6) pystyy todistamaan asiaankuuluvat sopimukset tarvittaessa esittämällä, että tilapäistä toimintaa todella harjoitetaan työkomennuksen aikana tilapäisen toimintansa aikana muussa kuin alkuperäjäsenvaltiossa noudattaa edelleen sijoittautumisjäsenvaltiossa itsenäisen ammatinharjoittamisen uudelleenaloittamisen kannalta välttämättömiä edellytyksiä (näitä ovat esimerkiksi toimitilojen tai muun ammatillisen infrastruktuurin säilyttäminen, sosiaaliturvamaksujen maksamisen jatkaminen ammatilliseen järjestelmään, verojen maksaminen, arvonlisäveronumeron säilyttäminen ja ammattikunnan ja/tai kauppakamarin jäsenyyden säilyttäminen). On huomattava, että tämä luettelo on täysin ohjeellinen, sillä kyseisten ammattien laajuuden vuoksi huomioon otettavat tekijät voivat olla monenlaisia ja joissakin tapauksissa niitä ei edes ole (esimerkiksi tietotekniikan alalla työskentelevät henkilöt ja kääntäjät). Tällä sektorilla tarvitaan siis tapauskohtaista arviointia, jolloin vältetään sekaannukset ja tarpeeton joustamattomuus.
10 MITEN TOIMITAAN TYÖKOMENNUKSEN 12 ENSIMMÄISEN KUUKAUDEN OSALTA? Yrityksen, joka lähettää työntekijän työkomennukselle toiseen jäsenvaltioon, (tai palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan) on käännyttävä lähettävän valtion (tai valtion, jossa itsenäinen ammatinharjoittaja tavanomaisesti toimii) toimivaltaisen laitoksen puoleen saadakseen todistuksen sovellettavasta lainsäädännöstä (lomake E 101, ks. liite 1), jolla todistetaan, että työntekijä on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja että hänet on siis vapautettava työskentelyvaltion lainsäädännön soveltamisesta (kohdassa 11 esitetään lyhytaikaisia työkomennuksia koskevat säännöt). Lomake E 101 voi olla voimassa enintään 12 kuukautta, ja sitä koskeva hakemus on jätettävä käsiteltäväksi riittävän hyvissä ajoin ennen työkomennuksen alkamista. Poikkeuksellisesti hakemus voidaan kuitenkin jättää käsiteltäväksi myös kyseisen jakson aikana tai myös jakson päätyttyä, kuitenkin kohtuullisen ajan kuluessa. Kun työntekijän lähettämisaika on päättynyt, samalle työntekijälle, samoille yrityksille ja samaan jäsenvaltioon ei voida antaa lupaa uuteen työkomennukseen, ennen kuin on kulunut vähintään kaksi kuukautta edellisen työkomennuksen päättymisestä. Tästä periaatteesta voidaan poiketa erityistilanteissa. Kuitenkin työkomennuksella olevan työntekijän ja työkomennukselle lähettävän yrityksen on pystyttävä aina esittämään lomake E 101, jotta kyseisten valtioiden vakuutusalan valvontaviranomaiset voivat suorittaa tarvittavat tarkistukset. Tätä tarkoitusta varten lomakkeet E 101 (kuten myös lomakkeet E 102, joita käytetään, kun kyse on työkomennuksen jatkamisesta) on säilytettävä työkomennuksen päättymisen jälkeen. Jotta työkomennuksella olevat työntekijät voivat saada työskentelyvaltiossa itselleen ja perheenjäsenilleen sairaus- ja äitiyspalveluja, heidän on lomakkeen E 101 lisäksi saatava lähettävän valtion toimivaltaiselta laitokselta oikeutta luontoisetuuksiin koskeva todistus eli lomake E 106 (jos
he ovat siirtäneet osoitteensa ja asuinpaikkansa työskentelyvaltioon) tai eurooppalainen sairaanhoitokortti tai lomake E 111 (jos he ovat säilyttäneet asuinpaikkansa lähettävässä valtiossa). Jos työkomennukselle lähettämistä koskevaa menettelyä ei voida käyttää, yritysten ja/tai työntekijöiden on käännyttävä työskentelyvaltion toimivaltaisten laitosten puoleen, jotta heidät kirjataan kyseisessä valtiossa määrättyyn sosiaaliturvajärjestelmään, johon työntekijät kuuluvat. 11 - ENINTÄÄN KOLMEN KUUKAUDEN TYÖKOMENNUSTEN OSALTA MÄÄRÄTÄÄN YKSINKERTAISTETUSTA MENETTELYSTÄ Kuten edellä on selostettu, työkomennukset rajataan yleensä enintään 12 kuukauteen. Monissa tapauksissa yritysten on kuitenkin harjoittamansa toiminnan luonteen vuoksi lähetettävä työntekijöitään ulkomaille hyvin usein ja lyhyiksi tai hyvin lyhyiksi ajoiksi. Näissä tapauksissa olisi mahdotonta tai ainakin äärimmäisen hankalaa aloittaa tarpeeksi ajoissa tavanomainen menettely lomakkeiden E 101 hankkimiseksi, minkä seurauksena asianosaiset jäisivät ilman vaadittuja todistuksia. Näin ollen tapauksissa, joissa työkomennuksen oletettu kesto ei ylitä kolmea kuukautta, voidaan käyttää hallintotoimikunnan päätöksellä N:o 148 4 vahvistettujen määräysten mukaisesti yksinkertaistettua menettelyä. Tällaisen menettelyn perusteella asianosaisten yritysten hakemuksesta lähettävän valtion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa etukäteen riittävästi lomakkeita E 101, joissa on esitäytetty viimeinen ruutu (merkintä virastosta, sen osoite, leima, päiväys ja allekirjoitus), joissa on progressiivinen numerointi ja jotka on merkitty erityisellä leimalla Enintään kolmen kuukauden työkomennus hallintotoimikunnan 25. kesäkuuta 1992 tekemän päätöksen N:o 148 mukaisesti. Lomakkeiden tehokkaan käytön varmistamiseksi työkomennukselle lähettävä yritys huolehtii lomakkeiden kaikkien kohtien täyttämisestä ja antaa jäljennöksen 24 tunnin kuluessa työntekijälle 4 Päätös N:o 148, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1992, sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan todistuksen (lomake E 101) käytöstä, kun komennus on enintään kolme kuukautta, EYVL L 22, 30.1.1993.
ja alueen toimivaltaiselle laitokselle, joka tarpeelliset tarkastukset tehtyään liittää jäljennöksen asiakirjoihin 5. 12 - MITEN SAADAAN LUPA TYÖKOMENNUKSEN 12 LISÄKUUKAUDELLE? Jos työkomennus jatkuu odottamatta vielä 12 kuukautta, työnantajan (tai itsenäisen ammatinharjoittajan) on käännyttävä luonnollisesti hyvissä ajoissa ennen työkomennuksen 12 ensimmäisen kuukauden päättymistä työskentelyvaltion toimivaltaisten viranomaisten puoleen luvan saamiseksi työntekijän säilyttämiselle lähettävän valtion sosiaaliturvajärjestelmässä. Tätä tarkoitusta varten käytetään kaikista työntekijöistä neljää jäljennöstä lomakkeesta E 102 (ks. liite 2), joiden A-osan kaikki kohdat on täytetty. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset, jotka voivat antaa luvan työkomennuksen jatkamiselle, luetellaan liitteessä (ks. liite 3). Kun työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen tai nimetty toimielin on suorittanut tavanmukaisen valvonnan ja antanut luvan lähettävän valtion sosiaaliturvajärjestelmän säilyttämiseen, se täyttää lomakkeiden E 102 B-osan ja antaa niistä kaksi jäljennöstä työnantajalle, joka puolestaan antaa toisen työntekijälle. Myös lomakkeet E 102 säilytetään huolellisesti ja esitetään valvontaviranomaisten pyynnöstä. Tämä velvollisuus kuuluu muun muassa asianosaisille. 13 - MITÄ TEHDÄÄN TAPAUKSISSA, JOISSA TYÖKOMENNUKSEN VOIDAAN PÄTEVIN SYIN ODOTTAA KESTÄVÄN YLI 24 KUUKAUTTA? 5 Tätä menettelyä ei sovelleta Suomessa. Siellä on käytössä erityinen sähköinen menettely.
Kun on odotettavissa, että työkomennus kestää yli 24 kuukautta, työnantajan (tai palkatun työntekijän) tai itsenäisen ammatinharjoittajan on sovellettava asetuksen 17 artiklassa säädettyä menettelyä. Saadakseen luvan tavanomaisista säännöksistä poikkeavaan työkomennukseen työnantajan (tai palkatun työntekijän) tai itsenäisen ammatinharjoittajan on käännyttävä sen valtion hallituksen toimivaltaisen viranomaisen tai nimetyn toimielimen puoleen, jonka lainsäädännön alaiseksi tietyt työntekijät tai tietty työntekijäryhmä (esimerkiksi pankkien, vakuutusyhtiöiden ja lentoyhtiöiden työntekijät) haluavat jäädä. Tuolloin pyydetään tekemään asetuksen 17 artiklan mukainen sopimus kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisten tai nimettyjen toimielinten välillä. Hakemukseen on liitettävä erityinen selvitys, jossa on suosituksen N:o 16 6 määräysten mukaiset, hakemuksen esittämiseen oikeuttavat perusteet. Hakemus on toimitettava hyvissä ajoin, sillä sopimuksenteko saattaa viivästyä mahdollisten vaikeuksien tai työskentelyvaltion esittämien vastalauseiden vuoksi. Poikkeustapauksissa hakemus voidaan kuitenkin tehdä takautuvasti. Kun työskentelyvaltion viranomaisen tai nimetyn toimielimen kanssa on päästy sopimukseen, lähettävän valtion viranomainen tai nimetty toimielin, jolle hakemus on esitetty, antaa lomakkeen E 101 tai ilmoittaa sopimuksesta hakemuksen esittäneelle yritykselle ja lomakkeen E 101 antavalle toimivaltaiselle laitokselle. Kun toimivaltainen laitos on saanut viranomaisilta ilmoituksen, se antaa kaikista työntekijöistä lomakkeen E 101 kahtena kappaleena: toisen yritykselle ja toisen työntekijälle. Näissä tapauksissa lomakkeen E 101 myöntämisestä vastaava toimivaltainen laitos rastittaa 17 artiklaa koskevan ruudun. Lisäksi laitoksen on merkittävä lomakkeen 5.2 ja/tai 5.3 kohtaan koko ajanjakso, jolle sopimus on tehty, ja tiedot ilmoituksesta, jonka perusteella työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen tai sen määräämä toimielin antaa asianosaiselle luvan pysyä lähettävän valtion lainsäädännön alaisena. Alkuperäinen kappale lähettävän yrityksen hallussa olevasta ilmoituksesta on lähetettävä yritykselle, johon työntekijä on lähetetty, jotta voidaan milloin tahansa vahvistaa, että vapautus 6 CASSTM Recommendation No 16 of 12 December 1984 concerning the conclusion of agreements pursuant to Article 17 of Council Regulation (EEC) No 1408/71(suositus N:o 16, annettu 12 päivänä joulukuuta 1984, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 17 artiklan mukaisten sopimusten tekemisestä) (EYVL C 273, 24.10.1985).
toiminnanharjoittamisvaltion sosiaaliturvalainsäädännöstä on laillinen ja jotta voidaan perustella kyseisen lainsäädännön määräämien sosiaaliturvamaksujen maksamatta jättäminen. 14 - TYÖKOMENNUKSEN KESKEYTYS Työskentelyn väliaikaiset keskeytykset työkomennuksen aikana, johtuivat ne mistä tahansa syystä (lomasta, sairaudesta, koulutusjaksoista työkomennukselle lähettävässä yrityksessä jne.), eivät ole keskeytyksiä, jotka oikeuttavat työkomennuksen jatkamiseen yhtä pitkäksi ajaksi. Työkomennus päättyy siis juuri suunnitellun jakson päättyessä riippumatta toiminnan keskeyttämisen aiheuttaneiden tapahtumien lukumäärästä ja kestosta. Työkomennusjakson kohtuuttomia pidennyksiä, jotka johtuvat toistuvista väliaikaisista keskeytyksistä, ei siis voida sallia. Jos työntekijän komennusta ei ole käytännössä jatkettu tai jos jatkoaikaa ei ole käytetty tai jos työkomennus keskeytyy ennen suunniteltua määräaikaa, työntekijän ja työnantajan on ilmoitettava keskeytyksestä lähettävän valtion toimivaltaiselle laitokselle. Sama ilmoitusvelvollisuus pätee silloinkin, kun työntekijä määrätään tai lähetetään työkomennuksen aikana toiseen alkuperävaltion yritykseen, kuten tapauksessa, jossa yritys siirretään, sen osakkeita myydään tai se fuusioituu toiseen yritykseen. 15 - ILMOITUSVELVOLLISUUS JA TYÖKOMENNUSTEN SÄÄNNÖNMUKAISUUDEN VALVONTA HALLINTOTOIMIKUNNAN TEHTÄVÄT LAITOSTEN VÄLISISSÄ EROAVUUKSISSA Jotta voidaan varmistaa, että työkomennukseen liittyvät menetelmät toimivat moitteetta, on toimivaltaisten laitosten siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön alaisia työntekijät ovat, laadittava ja jaettava erityisiä lehtisiä tai muuta tiedotusmateriaalia, tiedotettava työnantajalle ja työkomennukselle lähetetyille työntekijöille työkomennusta koskevista ehdoista ja huomautettava
mahdollisesta suorasta valvonnasta, jolla tarkistetaan työkomennukseen oikeuttavien ehtojen jatkuvuus. Vastaavia tietoja asuinvaltion toimivaltaisten laitosten on annettava itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka harjoittavat tilapäistä toimintaa toisessa jäsenvaltiossa. Lähettävän valtion ja työskentelyvaltion toimivaltaiset laitokset lupaavat yrityksille ja työntekijöille poistaa kaikki esteet työntekijöiden vapaalta liikkuvuudelta ja palveluiden vapaalta tarjoamiselta. Niillä on lisäksi velvollisuus ryhtyä yksin tai yhdessä kaikkiin toimiin, joilla tarkistetaan työkomennukselle ominaisten ehtojen olemassaolo ja pysyvyys (kiinteä yhteys, merkittävän toiminnan harjoittaminen lähettävässä valtiossa, itsenäiseen ammatinharjoittamiseen tarvittavien järjestelmien pysyvyys sijoittautumisvaltiossa jne.). Jos näissä valvonnoissa herää epäilyksiä työkomennuksen säännönmukaisuudesta ja/tai lomakkeiden E 101 myöntämisen oikeellisuudesta ja asianmukaisuudesta, eivätkä laitokset pääse asiasta sopimukseen, ne voivat esittää hallintotoimikunnalle oman muistion hallituksensa edustajan välityksellä. Hallintotoimikunta tutkii muistion ja yrittää sovittaa yhteen eriävät näkökannat ensimmäisessä sellaisessa kokouksessa, joka pidetään 20 päivää muistion toimittamisen jälkeen. 1 ) EYVL L 28, 30.1.1997. 2 ) EYVL L 329, 14.12.2001. 3 ) Suositus N:o 16, annettu 12. päivänä joulukuuta 1984, EYVL C, 24.10.1985.