Suomen luonnonsuojeluliiton ALOITE Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 2.9.2015 33200 Tampere p. 040 515 4557 pirkanmaa@sll.fi Pirkanmaan ELY-keskus Pirkanmaan kunnat: Akaa, Hämeenkyrö, Juupajoki, Ikaalinen, Kangasala, Kihniö, Lempäälä, Mänttä-Vilppula, Nokia, Orivesi, Parkano, Pirkkala, Punkalaidun, Pälkäne, Ruovesi, Sastamala, Tampere, Urjala, Valkeakoski, Vesilahti, Virrat, Ylöjärvi Asia: Aloite kiviaineksen kulutuksen vähentämiseksi liukkaudentorjunnassa 1. Taustaa 2. Kallioluonnon arvot Keväällä 2015 niin Tampereella kuin monessa muussakin Pirkanmaan kunnassa keskusteltiin vilkkaasti katupölyongelmasta. Talven säät vaihtelivat pakkasista vesisateisiin, kevät oli kuiva ja paikoin hiekoitussepelin poistaminen tapahtui hitaammin kuin kansalaiset toivoivat. Katupölyä oli paljon ja se haittasi lukuisten ihmisten elämää. Monen omakohtainen havainto oli, että hiekoitussepeliä kylvetään aivan liikaa tarpeeseen nähden ja tilanteissa, joissa siitä ei ole mitään hyötyä (kuten lumisateella). Polkupyöräilijät valittelivat teräväsärmäisen sepelin puhkovan renkaiden kumeja. Kun sepeli hitaasti muhentui autonrenkaiden alla, ilmaan levisi pölyä, ja hengitysilman laatu oli mm. Tampereella ajoittain erittäin huono. Keväisessä katukuvassa näkyi huomattavan usein ihmisiä, jotka olivat joutuneet turvautumaan hengityssuojaimeen. Katupöly päätyi kevään 2015 muotiaiheeksi, mutta ilmiön taustalla on pitkäkestoinen ja perustavanlaatuinen ongelma, johon on aika puuttua: kiviaineksia kulutetaan liikaa. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri vetoaa kuntiin ja maakuntaliittoon, jotta nämä ryhtyisivät edistämään kiviaineksien kierrätystä ja kiviaineksia korvaavien keinojen hyödyntämistä kaikissa niissä yhteyksissä, joissa se vain on mahdollista. Liukkaudentorjunta on hyvä aloituskohde: se ei sinänsä ole merkittävä kiviaineksen kulutuserä (osuus kaikesta kulutuksesta arviolta prosentin luokkaa), mutta vaihtoehtojen kehittäminen sepelinkylvölle tuottaisi suoria terveydellisiä ja viihtyisyyteen liittyviä etuja. Merkittävänä tietolähteenä aloitteessamme on ollut Pirkanmaan maakuntakaava 2040:n taustaselvitys Luonnonkiviainesten ja niitä korvaavien uusiomateriaalien käyttö Pirkanmaalla (Pirkanmaan liitto 2014). Miljardeja vuosia vanhat kalliot ovat Suomen luonnon ja ihmiselämän konkreettinen perusta.
Kallioilla on kiviaineksen taloudellisen merkityksen lisäksi lukuisia arvoja: maisemallisia, geologisia, biologisia, virkistyksellisiä. Kallioilla esiintyy erilaisia luontotyyppejä, jotka voivat vaihdella hyvinkin karuista, avoimista graniittikallioista kasvillisuudeltaan reheviin kalkkikallioihin ja kasvillisuudeltaan erikoisiin serpentiniittikallioihin. Kalliot ovat dokumentteja menneisyydestä kallioita ja kivilajeja tutkimalla on saatu selville, miksi maailmamme näyttää nykyään siltä kuin näyttää. Kallioiden käytännöllinen ja psykologinen tärkeys tulee selkeästi ilmi, kun asutuksen liepeillä sijaitsevan kallion louhintaa aletaan suunnitella. Lähiasukkaat ja muut tienoolla viihtyvät valittavat suunnitelmista lähes poikkeuksetta, sillä louhinta aiheuttaa pölyä, melua ja virkistysalueen menetyksen. Kallioiden kohdalla menetys on lopullisempi kuin esimerkiksi metsänhakkuussa: alue ei milloinkaan palaa ennalleen. Kallioissa on kyse miljardeja vuosia vanhasta maiseman osasta, ja on jokseenkin irvokasta, että kertakäyttöinenkin tarve, kuten hiekoitussepeli, riittää oikeuttamaan niiden louhinnan. Aloitteessamme puhumme lähinnä kallioista ja louhinnasta, mutta mikä pätee kallioihin, pätee käytännössä pitkälti myös harjuihin. Soraa otetaan Pirkanmaalla nykyään vähemmän kuin kallioita louhitaan, koska soravarat ovat ehtyneet (ks. luku 3). Jäljellä olevien harjujen säilyminen tulisi kiireesti turvata. Pirkanmaalla ja etenkin Tampereen seudulla louhinta- ja soranottolupien käsittely on valitusprosessien takia kestänyt usein vuosia. Viesti on selkeä: kansalaiset eivät halua louhoksia lähistölleen. Valituskierre ei ole kenenkään edun mukaista. Louhoksia ei voida loputtomasti perustaa vain kauas asutuksesta, joten ainut ratkaisu pitemmän päälle on, että neitseellisen kiviaineksen käytölle etsitään vaihtoehtoja. Liukkaudentorjunnasta on hyvä aloittaa, sillä kiviaineskulutuksen vähentämisellä on siinä yhteydessä suoria terveydellisiäkin etuja. 3. Liukkaudentorjunnan keinot Liukkaudentorjunnassa käytettiin aiemmin harjusoraa, mutta laajan soranoton vuoksi se on Pirkanmaalla käynyt vähiin. Soranottomäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun ajan, kalliokiviainesten ottaminen taas kasvanut. Vuoteen 2003 asti valtaosa otetusta kiviaineksesta oli soraa, vuodesta 2006 alkaen kalliokiven osuus on ollut isompi. On siis siirrytty uusiutumattomasta luonnonvarasta toiseen. Tämä on erittäin huolestuttava suuntaus. Vuonna 2012 kalliokiviaineksen osuus kiviaineksen kokonaisottomäärästä oli Pirkanmaalla 80 prosenttia, Tampereella ja sen kehyskuntien alueella jo 95 prosenttia. Kaupunkiseudulla kiviaineksen tarve on suurin eikä ottamiseen soveltuvaa soraa ole enää juuri lainkaan jäljellä. Suomessa käytetään kiviaineksia maa- ja talonrakentamiseen vuosittain 80 000 000 110 000 000 tonnia. Suuri osa kiviaineksista käytetään liikenneverkkojen (tiet, kadut, pyörätiet ja rautatiet) rakentamiseen ja ylläpitoon. Pirkanmaa vastaa tällä erää noin seitsemästä prosentista koko Suomen kiviaineskulutuksesta. Tampereen ja sen kehyskuntien alueella kiviainesta on otettu vuosittain keskimäärin 3,3 miljoonaa tonnia, joka on noin puolet Pirkanmaan kokonaisottamismäärästä. Kiviaineskulutus Pirkanmaalla on keskimäärin 15 tonnia asukasta kohti vuodessa. Kun kyseessä on uusiutumaton luonnonvara, lukema on huikea.
Liukkaudentorjunnan osuus kiviaineksen kokonaiskulutuksesta on noin prosentin luokkaa (karkea arvio). Osuus on siis pieni, mutta kun terveys- ja viihtyisyyshaitat otetaan lukuun, liukkaudentorjunnan merkitys kasvaa. Kiviaineksen kulutuksen vähentämisen voisi siten aloittaa liukkaudentorjunnasta. 4. Miksi tarvitaan vaihtoehtoja? Louhintamäärien vähentäminen nykyisestä parantaisi luonnonvaraisten eliöiden ja ihmisten elinoloja, turvaisi pohjaveden laatua ja säästäisi arvokkaita geologisia kohteita ja maisemia. Mitä pikemmin louhittavalle kiviainekselle löydetään vaihtoehtoja ja kulutusta saadaan vähennettyä, sitä parempi. Puute neitseellisistä kiviraaka-aineista tulee vastaan kaikkialla ennemmin tai myöhemmin. Jos Pirkanmaa kulkee kiviaineksen kierrättämisessä ja vaihtoehtojen etsinnässä etujoukoissa, innovaatioiden taloudellinen hyöty koituu maakunnan hyväksi. Kierrättämiseen ja vaihtoehtojen etsimiseen velvoittaa myös jätelaki, jonka 8 :n mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavaa etusijajärjestystä: Ensisijaisesti on vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä se. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan on hyödynnettävä jäte muulla tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä. Tällä erää liukkaudentorjuntaan käytetty sepeli on jätettä, jota ei kierrätetä. Jätelain etusijajärjestys on jätetty huomiotta, sillä toistaiseksi ei ole kartoitettu keinoja vähentää syntyvän jätteen määrää. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 maarakentamisessa luonnonsoraa ja kalliomursketta korvataan teollisuuden ja kaivannaistuotteiden jätteillä viisi prosenttia eli noin 3-4 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä tavoite tulee huomioida myös Pirkanmaalla. Kiviaineskulutus Pirkanmaalla vuonna 2016 on ennusteen mukaan 7,6-10,2 miljoonaa tonnia. Jos kiviainekulutuksesta 80 prosenttia käytetään maarakentamiseen (eli 6,1 8,2 miljoonaa tonnia), tarkoittaisi viiden prosentin tavoite sitä, että Pirkanmaalla luonnonkiviaineksia korvattaisiin teollisuuden ja kaivannaistuotteiden jätteillä 310 000 410 000 tonnia. Vähintään näihin lukemiin siis pitäisi pyrkiä jo valtakunnallisen jätesuunnitelman pohjalta. Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 luonnoksessa todetaan, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti kiviaineshuolto- ja suojelutarpeet on sovitettava yhteen. Tästä huolimatta kaavaluonnoksessa esitetään uusia kalliokiviaineksen ottovarauksia peräti nelinkertainen määrä nykyiseen erittäin suureen käyttötarpeeseen nähden. Maakuntakaavaluonnoksen mukaan kaavalla kuitenkin halutaan erityisesti edistää puhtaiden maa- ja kiviainesten sekä luonnonmateriaaleja korvaavien uusiomateriaalien kierrättämistä. Maakuntakaavan tavoitteet toimivat selkeinä ohjeina myös kunnille. Pirkanmaan ympäristöohjelman 2011 2016 mukaan Pirkanmaalla tulee edistää ylijäämä ja jätemateriaaleihin (esimerkiksi kivi, puu ja metallit) pohjautuvan uuden liiketoiminnan syntyä. Kuntien pitäisi siis kannustaa kansalaisia ja yrityksiä uusiin innovaatioihin.
5. Millaisia vaihtoehtoja? Katupölyn terveysvaikutukset Pääosa katupölyhiukkasista on kooltaan ns. karkeita hengitettäviä hiukkasia, mutta seassa on myös pienhiukkasia. Pienhiukkaset voivat tunkeutua aina keuhkorakkuloihin saakka ja pysyvät elimistössä jopa vuosia. Ultrapienet hiukkaset pääsevät keuhkorakkuloista verenkiertoonkin. Katupöly aiheuttaa ärsytysoireita, kuten silmien kutinaa ja kirvelyä sekä nuhaa ja yskää. Vaikutuksille herkkiä väestöryhmiä ovat astmaa, keuhkoahtaumaa, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastavat. Katupöly voi heikentää heidän keuhkojensa toimintaa, pahentaa astmaoireita tai lisätä astmakohtauksia. Pitkäaikainen altistuminen voi pahentaa kroonisia sairauksia ja jopa lyhentää elinikää. Katupölykeskustelu on toistaiseksi keskittynyt lähinnä vain välittömiin terveydellisiin haittavaikutuksiin (hengitystieoireisiin), joita pöly aiheuttaa. Huomiotta on jäänyt, millaisin muin tavoin katupöly saattaa vaikuttaa terveyteen, jos altistuminen on pitkäaikaista. Suomen kallioperän yleisimpiä mineraaleja on kvartsi (piidioksidi). Kansainvälisen syöväntutkimuskeskus IARC on luokitellut kiteisen kvartsin karsinogeeniksi eli syöpää aiheuttavaksi. Kvartsipölylle altistuminen lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Asiaa on tutkittu lähinnä työperäisen altistumisen kannalta kvartsille altistuu Duodecim-lehden mukaan Suomessa vuosittain noin 100 000 työntekijää mutta kvartsin vaarallisuus olisi syytä huomioida myös muun väestön suhteen. Kvartsia on Suomen yleisimmissä kivilajeissa graniitissa ja gneississä, joten kvartsia on myös sepelissä, jota kaduille levitetään. Kun liukkautta torjutaan kalliosta tehdyllä murskeella, kvartsia tuodaan pölyämään tiiviisti asutuille alueille. Sepelin käyttöä liukkaudentorjunnassa tulisi vähentää jo varovaisuusperiaatteen takia. Ei tiedetä, kuinka paljon asukkaiden syöpäriski kasvaa, kun vilkkaissa keskuksissa liikkuvat ihmiset hengittävät kvartsia sisältävää katupölyä keväisin viikkokausia. Kiviaineksen kierrättäminen Valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan uusiomateriaalien kysyntä kasvaa, kun valtio ja kunnat lisäävät julkisissa hankinnoissa merkittävästi maarakentamisen laatuvaatimukset täyttävien uusiomateriaalien käyttöä. Teollisuuden ja rakentamisen jätteiden kierrätystä lisätään esimerkiksi siten, että kunnat tehostavat rakennusten purkamisen valvontaa. Siten kierrätyskelpoista jätettä joutuu nykyistä vähemmän kaatopaikoille. Kuntien tulee myös tehostaa kaivumaiden hyödyntämistä maarakentamisessa esimerkiksi perustamalla maaainespankkeja. Hiekoitussepelin uudelleenkäyttö Muutamia vuosia sitten kokeiltiin hiekoitussepelin pesemistä, jotta sepeliä voitaisiin käyttää seuraavina talvina uudelleen. Kokeilu ei tietääksemme johtanut tuloksiin. Mahdollisuutta olisi syytä tutkia uudelleen ja kehittää menetelmiä, jotta sepelin uudelleenkäyttö jatkossa onnistuisi. Liukkaudentorjuntaan uusiutuvia materiaaleja
Oulussa on testattu hiekoitussepelin tilalla suolaliuoksessa liotettuja puulastuja. Kokeilusta kerrottiin Aamulehden Moro-liitteessä 9.4.2015. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen projektipäällikkö Jarkko Pirisen mukaan puulastut pysyivät pinnalla paremmin kuin hiekka, joka uppoaa lumeen ja jäähän. Lastuja ei myöskään tarvinnut lisätä yhtä usein kuin uusiutumattomia materiaaleja. Myös ongelmia oli, mutta Pirinen ei hylkäisi ajatusta lastujen kokeilusta muissakin kaupungeissa. Moro-liitteen jutussa oli kommentoijana Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri Kimmo Myllynen. Hänen mukaansa kun tulee uusia kokeiluja, kysymme kokemuksia ja mietimme, olisiko meillä tilaa tällaiselle kokeilulle. Otamme innokkaina uusia ajatuksia vastaan, koska katupöly on ongelma, ja pyöräilijöiltä tulee yhteydenottoja sepelistä. Toivomme, Pirkanmaan ELY-keskus, Tampereen kaupunki ja muut kunnat hankkivat lisätietoja Oulun kokemuksista ja ottavat ne huomioon jo tulevan talven liukkaudentorjuntasuunnitelmissa. Hiekoituskäytäntöjen tarkistaminen Erittäin murheellista on, jos uusiutumatonta raaka-ainetta levitetään kaduille tilanteissa, joissa siitä ei ole mitään hyötyä, kuten kansalaisten kokemuksen mukaan tapahtuu. Pyydämme kuntia laatimaan selkeät säännöt siitä, milloin hiekoitetaan, milloin ei. Hiekoituskäytäntöjen optimointi hiekoitussepelin kulutuksen minimointi on kunnille myös taloudellinen etu. Ymmärrämme, että kunnat mieluummin hiekoittavat varmuuden vuoksi kuin ottavat vastaan kaatumisonnettomuuksien korvausvaatimuksia. On kuitenkin varmasti mahdollista määrittää järkevät hiekoituskäytännöt esimerkiksi yksinkertaisesti testaamalla: hiekoitussepelin levittäjä voi jalkautua kadulle ja kokeilla, onko hiekoittamiselle tarvetta. Jalkakäytäviä voi hiekoittaa puolittain, jolloin hiekoittamattomalla puolella voi liikkua potkukelkalla. Tämä olisi varteenotettava tapa erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Potkukelkan avulla pääsee kauppaan vajaakuntoisempikin ja ostokset kulkevat kätevästi potkukelkan penkillä. Potkukelkkareiteille on saatavana oma liikennemerkkikin. Kunnat voivat myös kannustaa kansalaisia nastakenkien käyttöön, ja mahdollisesti jopa kustantaa sellaiset iäkkäille ihmisille. Autoliikenteen osalta puolestaan jäällä luisumista ehkäisee tehokkaasti ajonopeuksien laskeminen. Ideakilpailu Näiden kokeilujen ohella esitämme, että Pirkanmaan kunnat, maakuntaliitto ja ELY-keskus käynnistäisivät kansalaisille ja yrityksille ideakilpailun. Kilpailussa haettaisiin liukkaudentorjuntaan vaihtoehtoja, jotka perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin. Lisäksi pyydettäisiin keksimään uusia innovaatioita kiviaineksen kierrättämiseen. ***
Toivomme, että aloitteemme käynnistää Pirkanmaalla keskustelun ja johtaa kokeiluihin, jotka ennen pitkää vähentävät neitseellisten kiviainesten käyttöä ja koituvat siten kansanterveyden, kallio- ja harjuluonnon, virkistyskäytön ja maisemien eduksi. Tampereella 2.9.2015 Larissa Heinämäki, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Juho Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.