KÄSIKIRJA 1 Käsiin kohdistuvien tapaturmien ja ammattitautien ehkäiseminen
SISÄLTÖ Alkusanat... 3 Käsitapaturmien ja ammatti-ihotautien torjuminen... 4 Koneturvallisuus ja käytettävyys... 4 Työpaikkaselvitykset... 5 Suojakäsineiden valinta... 5 Kemialliset vaarat... 6 Mekaaniset ja fysikaaliset vaarat... 6 Biologiset vaarat... 6 Orgaaniset altisteet... 7 Käsineiden haittavaikutukset... 7 Käsineiden huolto... 8 Käsineiden käyttö... 8 Muu suojaus... 8 Ihon ominaisuudet ja toiminta... 9 Kostean ympäristön vaikutus... 9 Kuivan ympäristön vaikutus... 9 Sarveissolujen vahingoittuminen... 9 Aineiden imeytyminen iholta elimistöön... 9 Mitä on allergia?... 9 Ihottumat... 10 Kosketusihottuma... 10 Allergisen kosketusihottuman syntymekanismit... 10 Työhöntulotarkastus... 10 Yleisimmät ranteen ja kyynärseudun rasitusvammat... 11 Jänteen ja sen ympäryskudoksen tulehdukset... 11 Olkaluun sivunastan tulehdus eli epikondyliitti... 11 Altistavat tekijät... 11 Yläraajan rasitusvammojen ehkäiseminen... 12 Staattinen ja dynaaminen lihastyö... 12 Työn tauottaminen... 12 Työnkierto... 12 Työnopastus ja työtapojen muuttaminen... 12 Työasennot... 12 Työvälineet... 13 Käsitapaturmien ja -ammattitautien korvattavuus... 14 Yläraajan rasitusvammojen korvattavuus ammattitautina... 15 Lähteet... 15 2
KÄSIIN KOHDISTUVIEN TAPATURMIEN JA AMMATTITAUTIEN EHKÄISEMINEN 3 Alkusanat Tämä julkaisu on tarkoitettu Pohjolan asiakasyritysten työterveyshuollolle, työsuojeluorganisaatiolle ja erityisesti niille työntekijöille, joiden käsiin kohdistuva tapaturma- tai ammattitautiriski on suuri. Julkaisun tavoitteena on painottaa suojakeinojen käytön tärkeyttä käsitapaturmien ja -ammattitautien ennaltaehkäisyssä. Pyrkimys on myös lisätä tietoa yläraajan rasitusvammoihin sairastumiseen altistavista tekijöistä ja käsi-ihottumien syntymekanismista ja allergioista yleensä. Kädet ovat arvokkain ja monikäyttöisin työkalumme työssä, kotona ja vapaa-aikana. Tämän vuoksi ne ovat myös usein alttiina erilaisille vaaroille. Menettäessämme tasapainomme tai kaatuessamme ojennamme kätemme vaistomaisesti suojaamaan kasvoja, kaulaa, päätä tai rintaa. Kuumuus, koneet, sähkö, terävät esineet ja kemikaalit sekä yksitoikkoiset, toistuvat työliikkeet uhkaavat käsiemme terveyttä. Tilastojen mukaan noin joka neljäs työssä sattunut tapaturma tai työstä aiheutunut ammattitauti kohdistuu käsiin. Käsitapaturman yleisin syy on käden puristuminen liikkuvan koneenosan väliin tai osuminen terään tai teräväreunaiseen materiaaliin. Tavallisimpia tapaturmien aiheuttamia käsivaurioita ovat ruhjevammat, musertumat, hiertymät ja pintavammat, viilto- ja leikkuuhaavat, lämpö- ja palovammat sekä kemikaalien aiheuttamat syöpymät. Suojaamattomat kädet oireilevat ensin käyttäessämme aineita, jotka ovat vahingollisia iholle. Suurin osa ammattiihotaudeista onkin käsi-ihottumia. Suomessa todetaan vuosittain uusia ammatti-ihotautitapauksia noin 1200. Erityisen suuri käsi-ihottuman vaara on aloilla, joilla ihoon kohdistuu samanaikaisesti useita ärsykkeitä, esimerkiksi kemikaalialtistumisen lisäksi iho hankautuu tai työ on märkää tai likaista. Ammatti-ihotaudit ovat tavallisimpia märissä töissä, esimerkiksi keittiö- ja siivoustöissä. Tämän vuoksi käsien oikea suojaus on ensiarvoisen tärkeää. Vuonna 2000 ilmoitettiin työperäisten sairauksien rekisteriin 4993 ammattitautia tai ammattitautiepäilyä eli 189 tapausta (4 %) vähemmän kuin edellisenä vuonna. Päätautiryhmistä rasitussairauksien määrä kasvoi 10 %. Ammattiihotautien määrä puolestaan väheni 7 %. Yläraajan rasitusvammat uusiutuvat ja kroonistuvat herkästi, ja monista käytössä olevista hoitomuodoista huolimatta on työnantajan toimenpiteillä ratkaiseva merkitys. Käteen kohdistuvan haitallisen kuormituksen poistaminen tai minimoiminen on tärkein keino rasitusvamman kroonistumisen estämisessä.
KÄSITAPATURMIEN JA AMMATTI-IHOTAUTIEN TORJUMINEN Suojaintarpeen arvioimiseksi tarvitaan tietoja sattuneista tapaturmista, työpaikalla ilmenneistä terveyden haitoista ja työhygieenisten mittausten tuloksista. Jos omalla työpaikalla ei ole tehty mittauksia, tietoja eri aloilta saa esimerkiksi Työterveyslaitoksen tekemistä työhygieenisistä selvityksistä. Tekniset toimenpiteet ehkäisevät käsitapaturmia ja ammatti-tauteja tehokkaimmin. Tärkeimpiä niistä ovat työtilojen ja työnkulkujen suunnittelu, tuotteen valmistustapa, käytettävien aineiden ja työmenetelmien valinta sekä asianmukaisten turvalaitteiden ja suojaimien käyttö. Työterveyshenkilöstön jatkuva yhteistyö työsuojeluhenkilöstön ja linjaorganisaation kanssa on tärkeää. Koneturvallisuus ja käytettävyys Työturvallisuuslain mukaan koneiden on oltava turvallisia käyttää. Turvallisuus muodostuu koneella tehtävien työvaiheiden oikeasta suorittamisesta sekä tarvittavista konesuojaimista. Suurin osa vakavista työssä sattuneista käsivammoista on aiheutunut koneen käytön yhteydessä sattuneesta tapaturmasta. Moni koneella tehtävä työvaihe edellyttää vankkaa ammattitaitoa. Työntekijä on perehdytettävä huolella koneen käyttöön ja hänellä on oltava käytössään suomen- ja tarvittaessa ruotsinkieliset käyttö- ja huolto-ohjeet. Konesuojaimilla erotetaan koneen vaaralliset kohdat koneen käyttäjästä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi hihnapyörien nielut ja automaattisesti liikkuvat koneen osat. Ihmisen virhetoiminto ajatusvirhe tai unohdus ei saa johtaa tapaturmaan. Sama pätee myös mahdollisiin koneeseen syntyviin häiriötiloihin. Koneen vikaantuminen ei saa aiheuttaa vaaraa käyttäjälle. Tietämys yksittäisten koneiden toimivista turvallisuusratkaisuista lisääntyy periaatteessa kahta tietä. Ihmisen toimintaan kohdistuvien käyttäytymistieteellisten sekä ergonomisten tutkimusten perusteella tiedetään jo melko paljon siitä, millaisia turvalliset ja käytettävyydeltään hyvät koneet ovat. Toisaalta koneilla sattuneet tapaturmat ja vaaratilanteet antavat kokemusperäistä tietoa siitä, minkälaisia koneiden turvallisuusratkaisujen on oltava. Näiden tietojen pohjalta syntyvät koneturvallisuuden soveltamisen hyvät käytännöt sekä edelleen standardisoidut toimintamallit ja tekniset ratkaisut. Konkreettiset koneturvallisuutta koskevat määräykset on kirjattu kahteen valtioneuvoston päätökseen. Vuoden 1995 jälkeen käyttöönotettujen uusien koneiden turvallisuutta koskevat määräykset pohjautuvat nk. konepäätökseen (valtioneuvoston päätös 1314/94 koneiden turvallisuudesta). Tätä vanhempien koneiden turvallisuusmääräykset pohjautuvat 1998 uusittuun nk. käyttöpäätökseen (valtioneuvoston päätös 856/98 työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta). Konepäätös koskee nimenomaan koneita, mutta käyttöpäätös koskee kaikkia työvälineitä. Koneet muodostavat monimuotoisen ryhmän, minkä turvallisuuden yksikäsitteinen määrittäminen lakien ja asetusten tasolla on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Eri konetyypeistä on tästä syystä laadittu lukuisa joukko turvallisuusstandardeja, joissa on kuvattu kyseisessä konetyypissä tarvittavat suojainratkaisut. Näiden lisäksi on olemassa yleisellä tasolla koneen turvallistamista helpottavia standardeja. Esimerkiksi SFS-EN 294 Turvaetäisyydet, joilla estetään yläraajan ulottuminen vaaravyöhykkeelle on hyödyllinen yleisstandardi koneen turvallisuutta arvioitaessa. Uusia koneita koskeva konepäätös on Euroopan talousalueella voimassa olevan konedirektiivin mukainen. Direktiivi edellyttää, että talousalueella käyttöön otettavasta koneesta annetaan nk. vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tässä vakuutuksessa on annettu perusteet siitä, että kone täyttää konedirektiivin turvallisuusvaatimukset. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tekee koneen valmistaja tai maahantuoja. Koneesta on myös oltava olemassa sen ominaisuudet kuvaava rakennetiedosto, jolla voidaan osoittaa, että kone on todella vaatimusten mukainen. Lisäksi kone on varustettava CE-merkinnällä. Vastuu uuden koneen turvallisuudesta on sen myyjällä ja myös koneen käyttöönottajalla. Näin konetta hankittaessa ostajan (työnantajan) on varmistuttava siitä, että konetta suunniteltaessa on huomioitu konetta koskevat oleelliset standardit, ja että kone on vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa ilmoitettujen standardien mukainen. Hyvä turvalaite helpottaa työtä ja nostaa tuottavuutta. Käsisirkkelin turvalaitteena käytetty suojus nopeuttaa työntekoa, koska terän pysähtymistä ennen sahan laskemista työtasolle ei tarvitse odottaa. Esimerkkejä hyvistä turvalaitteista ja -järjestelmistä on paljon, mutta käyttökelpoisen ja turvallisen ratkaisun toteuttaminen edellyttää huolellista suunnittelua, koneeseen liittyvien riskien arviointia sekä työntekijöiden ja koneen vuorovaikutuksen huomioonottamista. Ihminen ja kone muodostavat yhä useammin työparin. Teollinen muotoilu ja käyttöliittymäsuunnittelu kohtaavat ihmisen ja älykkään koneen välisen vuorovaikutuksen suunnittelussa. Käyttöliittymällä tarkoitetaan ihmisen ja koneen välistä rajapintaa. Käyttöliittymä liitetään usein virheellisesti ainoastaan tietokoneisiin, mutta esimerkiksi autossa ohjauspyörä, kojelauta, polkimet ja vaihteet muodostavat ajajan ja auton välisen käyttöliittymän. 4
Älykkään laitteen katsotaan omistavan tiedon käsittelyyn liittyviä ominaisuuksia, ja nämä ominaisuudet ovat jollain tavalla käyttäjän kontrolloitavissa. Koneet vaativat pikemminkin ihmiseltä älyn käyttöä, kuin tekisivät sitä itse. Käyttöliittymässä yhdistyvät ihmisen ja koneen suorituskyky. Käyttöliittymäsuunnittelun suurin haaste on luoda ihmisen ja koneen vuorovaikutuksesta mahdollisimman yksiselitteinen ja ihmisen kognitiiviset ominaisuudet huomioonottava. Tällä tavalla tehokkaan ja toimivan työskentelyn lisäksi lisätään myös turvallisuutta. Työpaikkaselvitykset Tapaturmavaarojen arviointi ja ennaltaehkäisy sisältyvät laajempiin työpaikkaselvityksiin. Koneiden ja laitteiden turvallisesta käytöstä ja turvallisuusohjeista antavat myös työsuojeluviranomaiset tietoa. Työpaikkaselvityksessä luetteloidaan eri työkohteissa käytettävät ärsyttävät ja herkistävät aineet. Pakkausten päällä ja ainekohtaisissa käyttöturvallisuustiedotteissa mainitaan aineen herkistävät ja ärsyttävät ominaisuudet sekä happamuusaste. Herkistävien aineiden selvittämisessä voidaan lisäksi käyttää apuna esimerkiksi epikutaanikokeiden perussarjan aineluetteloa ja sosiaali- ja terveysministeriön vaarallisten aineiden luokitusta ja merkitsemistä koskevan päätöksen aineluetteloita. Lisäksi selvitetään uusien aineiden vaikutus ihoon ennen niiden käyttöön ottamista ja pyritään valitsemaan ihon kannalta edullisin vaihtoehto. Samalla voidaan suunnitella tarvittavat suojatoimet. Suojakäsineiden valinta Käsineet eivät estä tapaturmaa, mutta estävät tai lieventävät sen aiheuttamia seurauksia. Käsineiden tulee suojata mahdollisimman hyvin kunkin työn vaaroilta ja haitoilta. Lisäksi ne suojaavat valmistettavaa tuotetta sekä hoitohenkilökuntaa ja potilaita tartuntataudeilta. Suomessa on 1.7.1995 lähtien siirrytty henkilösuojainten osalta EU-direktiivien ohjaamaan CE-aikaan. Valtioneuvoston päätöksen 1406/93 mukaisesti henkilösuojainten on täytettävä päätöksessä esitetyt turvallisuutta koskevat perusvaatimukset. Valtioneuvoston päätös 1407/93 suojainten valinnasta ja käytöstä työssä sisältää lähinnä työnantajaa koskevat yleiset velvoitteet suojainten oikeaa valintaa ja käyttöä varten. Työnantajan on hankittava tarkan arvioinnin perusteella työntekijän käyttöön työhön liittyvien vaarojen torjuntaan hyvin soveltuvat suojaimet. Työnantajan tulee myös huolehtia siitä, että työssä käytettäväksi hankitaan vain sellaisia suojaimia, jotka täyttävät niitä koskevat vaatimukset. Henkilösuojainten valmistajalta edellytetään eri asteisia menettelytapoja. Suojaimet on tätä varten jaettu kolmeen ryhmään. Toimittuaan määräysten mukaisesti valmistaja voi kiinnittää suojaimeen CE-merkinnän. Jokainen myytävä suojakäsine on varustettava asianmukaisella CE-merkinnällä. Työ ja työympäristö asettavat suojakäsineiden perusvaatimukset eli määräävät niiltä vaadittavat suojaus- ja käyttöominaisuudet. Käsineet eivät saa haitata työntekoa eivätkä aiheuttaa tapaturmavaaraa. Käsineiden käytön tulee olla vaivatonta, kevyttä ja turvallista. Käsineitä valmistetaan mm. muovista, synteettisistä seoksista, luonnonkumista, nahkasta, erikoismateriaaleista ja puuvillasta. Tavallisimmat suojakäsinetyypit ovat viisi- tai kolmesormisia tai rukkasmalleja. Oikeiden käsineiden valinta kuhunkin työhön edellyttää yleensä kokeilua ja käyttäjien ohjausta ja koulutusta. Oikean käsinekoon valintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Yhteistoimin valitaan laadukas ja turvallinen suojakäsine. Suojakäsineiden soveltuvuus kuhunkin työhön pitäisi selvittää aina todellisissa työskentelyoloissa. Suurin osa märkään työhön ja nestemäisiltä kemikaaleilta suojaamaan tarkoitetuista käsineistä valmistetaan synteettisistä materiaaleista, kumista ja muoveista. Nahka, kangas tai muu tekstiili sekä erikoismateriaalit soveltuvat kuivassa ja pölyisessä työssä käytettävään käsineeseen kuten myös työhön, jossa tarvitaan suojausta mekaanisilta ja fysikaalisilta vaaroilta. Nahkakäsineitä tarvitaan myös rehua ja muuta karkeaa, kuivaa eloperäistä materiaalia, esim. orgaanisia altisteita, käsiteltäessä. Biologisten vaarojen torjuntaan soveltuvat parhaiten kertakäyttöiset, synteettisistä materiaaleista eli nitriinistä, neopreenistä, kumista tai muovista valmistetut käsineet. Puuvillakäsine antaa suojan vähäisiä vaaroja vastaan. Mikrotiplukäsineissä on myös hyvät kuivapito-ominaisuudet pienten mikronäppylöiden ansiosta. Mikronäppylät antavat hyvän näppituntuman pienten kappaleiden ja työkalujen käsittelyssä. Mikrotiplukäsineitä on markkinoilla eri kokoisia ja eri värisiä. Kättämyötäilevän muotoilun ansiosta oma käsinekoko on helppo löytää. Näppyläkäsineet on valmistettu vahvasta kankaasta, joka ei päästä likaa helposti läpi. Näppylät on valmistettu kulutusta kestävästä, pitävästä materiaalista. Puuvillakäsineitä suositellaan käytettäväksi myös erilaisten umpinaisten, hiostavien käsineiden alla keräämässä hikeä ja likaa sekä eristämässä kylmältä ja kuumalta. Aluskäsine suojaa myös itse käsinemateriaalin aiheuttamilta allergioilta. Käsinekohtaiset kestävyystutkimukset ja tarkat tiedot työpaikalla käsiteltävistä aineista ovat lähtökohtana turvallisen suojakäsineen valinnalle. Kestävyystaulukot ja erilaiset tutkimukset antavat lisätietoja käsinemateriaalien (muovi, neopreeni, nitriili, butyyli, viton, luonnonkumi, jne) turpoamisominaisuuksista sekä läpäisynkestoajoista. Valmistajan vastuu Suojakäsineiden pakkausmerkinnöistä on selvittävä, miltä aineilta käsine suojaa sekä se, mistä materiaalista käsineet on tehty (allergiat). Valmistajien ja markkinointiyhtiöiden on myymiensä aineiden tuotetiedoissa tai käyttöturvatiedotteissa suositeltava oikeaa suojakäsinemateriaalia, esimerkiksi: Muovikäsineen käyttöä suositellaan. Mikäli valittu käsine kovettuu, murtuu, kastuu sisältä, sisäpinta (nukkaus tai puuvillakudos) irtoaa tai käsineen väri muuttuu merkittävästi, on syytä heti 5
ottaa yhteys tuotteen Suomessa olevaan myyjään tai markkinointiyhtiöön. Suojakäsineistä on saatavissa toimittajakohtaisia kestävyystaulukoita. Väärän tyyppisen käsineen käyttö voi aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja. Hinta ei saa ratkaista suojakäsineiden valintaa, sillä asianmukaisten käsineiden käyttö vähentää ammatti-ihotaudeista tai käsitapaturmista aiheutuvia poissaoloja, ammattitaitoisten työntekijöiden siirtoa uusiin tehtäviin ja uusien työntekijöiden kouluttamista sairastuneiden tilalle. Oikein valittu työkäsine ei ole koskaan liian kallis. Kemialliset vaarat Suojakäsineitä tarvitaan silloin, kun haitallisia aineita on käsiteltävä eikä niiden joutumista käsien iholle voida muutoin välttää. Valinnassa noudatetaan yleisiä valintaperiaatteita. Käsiteltävät aineet, työtapa ja työn kesto ovat ratkaisevia käsinemateriaalia ja käsinetyyppiä valittaessa. Lyhytaikaiseen työvaiheeseen, kuten näytteenottoon, voidaan usein valita kertakäyttökäsineet, jotka suojaavat ihoa varmasti muutaman minuutin. Valinnan kannalta käsinemateriaalin tärkeimmät ominaisuudet ovat siis läpäisyaika ja -nopeus, kemiallinen kestävyys ja mahdollinen herkistävyys. Erityisen haitallisia aineita, kuten syövyttäviä aineita, ensimmäisen luokan myrkkyjä ja voimakkaita herkistäjiä, ei saa päästä iholle. Siksi käsineet eivät saa läpäistä aineita käytön aikana eli materiaalin läpäisyaika on määräävä valinnassa. Myös vähemmän haitallisten kemikaalien käsittelyyn käsineet voidaan joskus valita läpäisynopeuden perusteella. Käsineet tulisi valita tekemällä eri materiaaleista valmistetuilla käsineillä ja työssä käytettävillä aineilla läpäisevyyskokeita. Käyttöön valitaan parhaimman koetuloksen antaneet käsineet. Nitriilikumi suojaa muita materiaaleja paremmin erilaisilta kemikaaleilta, liuottimilta, rasvoilta, öljyiltä ja voimakkailta pesuaineilta. Neopreenikumista valmistetut suojakäsineet ovat joustavia ja kulutusta kestäviä. Ne soveltuvat suojaamaan työskenneltäessä happojen, AIV-liuosten, öljyjen, kasvis- ja eläinrasvojen, kasvinsuojeluaineiden sekä useiden kemikaalien parissa. Mekaaniset ja fysikaaliset vaarat Nahkakäsineet sopivat työskentelyyn kuivissa oloissa. Tasalaatuisuus, koko, vahvuus ja pehmeys ovat tällöin yleisimmät käsinevalinnan perusteet. Nahka- ja tekstiilikäsineet soveltuvat kuivaan ja pölyiseen työhön. Ne suojaavat mekaanisilta vaaroilta, esimerkiksi hankaukselta sekä terävien esineiden ja materiaalien viilloilta. Nahkakäsineet suojaavat lyhytaikaisesti kuumuudelta sekä vaimentavat jonkin verran iskuja. Tekstiilikäsineiden pitokykyä ja viillonkestävyyttä parantaa muovi- ja kumipinnoitus. Teräslangalla vahvistetut kevlarkudoksiset käsineet suojaavat viiltohaavoilta. Nämä käsineet soveltuvat joustavan ja helposti pestävän materiaalinsa vuoksi hyvin esimerkiksi lihanleikkaustyöhön. Kuumankestävien käsineiden valmistukseen käytetään kevlar-kankaita, aramidia, lasikuitua, puuvillaa, nahkaa, erikoishuopaa ja raionkankaita. Perusrukkasten lisäksi valmistetaan mm. tuplakämmen- ja katastrofirukkasia. Hitsarinsormikkaita valmistetaan nahkasta ja erikoismateriaaleista. Suojakäsineitä valmistetaan myös erikoiskäyttöön. Sähkötarkastuskeskuksen hyväksymät kumiset eristyskäsineet on tarkoitettu työhön, jossa esiintyy korkeajännitteistä sähkövirtaa. Tärinätyöhön kuten myös muihin riskiammatteihin on yleensä oma erikoistuote. Biologiset vaarat Sairaaloissa infektioiden leviäminen voidaan estää asianmukaisella suojakäsineiden käytöllä. Erilaiset hoitotilanteet ja toimenpiteet edellyttävät puhtaudeltaan ja kestävyydeltään erilaisia käsineitä. Leikkauksissa ja niihin verrattavissa toimenpiteissä sekä synnytyksissä on käytettävä kertakäyttöisiä steriilejä leikkauskäsineitä, kirurginkäsineitä. Steriilejä tutkimuskäsineitä käytetään pienissä toimenpiteissä, esimerkiksi haavojen ja palovammojen hoidossa ja vastaleikatun alueen tutkimisessa. Epästeriilit tutkimuskäsineet ovat ns. tehdaspuhtaita, mutta niitä ei ole steriloitu. Niitä käytetään esimerkiksi tartuntavaarallisia näytteitä käsiteltäessä ja tutkittaessa. 6
Eristyspotilaiden näytteet merkitään sairaaloissa, jotta hoitohenkilökunta voi varautua riittävään suojaukseen. HIV-tartunta voidaan estää samoilla toimenpiteillä kuin B- hepatiittiviruksen leviäminen. Hoito- ja tutkimustoimenpiteitä tehtäessä on aina otettava huomioon tartunnan mahdollisuus veren, kudosten ja eritteiden välityksellä. Suojakäsineiden käyttöä suositellaan aina infektiopotilaiden näytteitä tai näytteiden otossa käytettyjä tutkimusvälineitä käsiteltäessä. Lääkejätteiden käsittelyssä ja siivouskohteissa, joissa tartunnanvaara on suuri, on suositeltavaa käyttää viilto- ja pistohaavoilta sekä biologisilta vaaroilta suojaavaa erikoiskäsinettä. Sairaaloissa toimitaan erillisten hygieniaohjeiden mukaan. Orgaaniset altisteet Maa- ja metsätalouden töissä tarvitaan kuivia ja karkeita eloperäisiä materiaaleja käsiteltäessä usein vain nahkakäsineitä suojaamaan lähinnä mekaanisilta ja fysikaalisilta vaaroilta ja pölyltä. Haljas- ja pintanahkaa sekä kangasmateriaaleja ja erillisiä aluskäsineitä tai irtovuoria yhdistelemällä saadaan hyvä suoja kuivia luonnonmateriaaleja käsiteltäessä. Aluskäsineillä voidaan vähentää myös kylmän ympäristön vaikutusta. Kuivassa työssä saadaan yleensä riittävä suoja pelkästään tekstiilikäsineillä. Kosteaan työhön, esimerkiksi rehujen ja lannan käsittelyyn, voidaan käyttää kämmen- ja sormiosaltaan pinnoitettuja tekstiilikäsineitä. Kokonaan muovilla, kumilla tai synteettisillä materiaaleilla pinnoitetut tekstiilikäsineet ovat vedenpitäviä ja soveltuvat märkään työhön. Maa- ja metsätalouden sekä karjanhoidon märkiin töihin soveltuvat muovi- ja neopreenikäsineet, sillä kädet ovat näissä töissä alttiina myös mekaanisille ja kemiallisille vaaroille. Elintarviketyössä voidaan käyttää työn vaatimusten mukaan joko kertakäyttö- tai talouskäsineitä. Suositeltavimpia ovat nitriili-, muovi - ja luonnonkumikäsineet. Luonnonkumikäsine ei kuitenkaan kestä mekaanista rasitusta. Ohuet kertakäyttökäsineet suojaavat sekä työntekijää että tuotetta, ja niiden alla voidaan käyttää puuvillaisia aluskäsineitä. Märkään, karkeaan elintarviketyöhön sekä taloustyöhön soveltuvat kertakäyttökäsineitä vahvemmat talouskäsineet. Elintarviketyössä voidaan lisäksi tarvita erikoiskäsineitä, esimerkiksi viiltosuoja- tai lämmönsuojakäsineitä, suojaamaan mekaanisilta ja fysikaalisilta vaaroilta. Erikoiskäsineet parantavat suojautumista myös biologisilta vaaroilta estäessään ihon vahingoittumisen ja taudin aiheuttajien pääsyn ihoon. Käsineiden haittavaikutukset Suojakäsineiden käyttöön saattaa liittyä ongelmia. Käsineiden antama suoja saattaa jäädä riittämättömäksi, etenkin jos ne on valittu ottamatta huomioon käsinemateriaalin laatua ja sen soveltuvuutta työssä tarvittavien aineiden käsittelyyn. Käsineet saattavat päästää haitallisia aineita lävitseen tiiviiseen kosketukseen ihon kanssa. Myös itse käsinemateriaali voi aiheuttaa allergian tai ihottuman puhkeamisen. Työterveysasiantuntijat ovat tutkimuksissaan todenneet, että Suomessa kumikäsineet aiheuttavat kaksi kolmannesta allergisista kumi-ihottumista. Kumikäsineet olisi tällöin syytä vaihtaa esimerkiksi muovisiin suojakäsineisiin. Muutkin synteettisistä aineista, esimerkiksi nitriilistä ja neopreenistä valmistetut käsineet ovat luonnonkumisia tuotteita ihoystävällisempiä. Tapaturmavaara Koneilla sattuvien tapaturmien aiheuttamat vauriot ovat yleensä niin vakavia, että suojakäsineet eivät suojaa riittävästi. Toisaalta käsien suojauskaan ei saa lisätä tapaturmavaaraa. Käsineet eivät saisi materiaalinsa tai kokonsa vuoksi lisätä vaaraa tarttua kiinni liikkuviin koneenosiin. Käsinemateriaalit ovat yleensä niin kestäviä, että tartuttuaan kiinni ne eivät repeä vaan ohjaavat koko käden vaaraalueelle. Seurauksena voi olla vakava tapaturma. Mahdollisimman ihonmyötäiset, sileät ja helposti repeävät käsineet ovat turvallisimmat työskenneltäessä pyöriviä osia sisältävien koneiden läheisyydessä. Ihon hautuminen Umpinaiset muovi- ja kumikäsineet hautovat ihoa, jos niitä käytetään yhtäjaksoisesti pitkään. Hikoilun seurauksena ihon kosteus lisääntyy ja lämpötila kohoaa käsineiden sisällä. Hautunut iho kestää huonosti ulkoisia ärsykkeitä, vaurioituu helposti ja läpäisee kemikaaleja normaalia helpommin. Usein vaihdettava aluskäsine vähentää ihon hautumista. Ihottuma Käsinemateriaalin aiheuttama ihottumavaara on suurin, kun kädet hikoilevat voimakkaasti työskenneltäessä korkeissa lämpötiloissa tai kun iho on vaurioitunut, ärtynyt tai tulehtunut muun ihotaudin seurauksena. Käsineihottuma on melko helppo tunnistaa, sillä tyypillisesti se sijaitsee käsineen peittämällä alueella, usein selvimpänä käden selkäpuolella ja ulottuu kyynärvarteen käsineen varren mittaiselle alueelle. Oireet, joita ovat kutina, punoitus, vesirakkulat tai näppylät, voimistuvat aina, kun käsine puetaan käteen. Varsinkin huonolaatuisesta kumi- ja muovikäsinemateriaalista saattaa irrota väriaineita tai valmistuksessa käytettyjä ihoa ärsyttäviä kemikaaleja, esimerkiksi orgaanisia liuottimia. Pesun yhteydessä käsineisiin saattaa jäädä ärsyttävää pesuainetta. Myös nahkakäsineistä irtoavat väriaineet, esimerkiksi pehmennyksessä käytetyt parkkihapot, voivat ärsyttää ihoa. Myös nahkakäsineen kastuessa valmistuksessa käytetyt kemikaalit voivat irrota ja aiheuttaa ärsytystä. Tieto allergioiden synnystä on jatkuvasti lisääntynyt. On todettu, että käsineiden sisällä hiostamista ehkäisevä puuteri voi myös olla allergian aiheuttaja. Tästä syystä markkinoilla on jo tällä hetkellä puuterittomia tuotteita. Likaiset käsineet Puhtaat käsineet suojaavat parhaiten. Kastuneet käsineet ovat epämiellyttävät käyttää ja saattavat aiheuttaa ihon ärtymistä, jopa ärsytysihottumaa. Töissä, joissa on jatkuva 7
käsineiden kastumisen vaara, on vältettävä nahka- ja tekstiilikäsineiden käyttöä. Useimmat kemikaalit tunkeutuvat käsinemateriaalin läpi ennemmin tai myöhemmin. Vaikka käsineet eivät olisikaan näkyvästi rikki, ne voivat olla pahoin kemikaalien tahrimia sisäpuolelta. Myös käsineitä puettaessa tai riisuttaessa kemikaalia voi päästä vahingossa niiden sisälle. Haitalliset aineet jäävät tahriintuneissa käsineissä pitkäksi ajaksi tiiviiseen kosketukseen ihon kanssa ja voivat olla syynä allergisen tai ärsytysihottuman puhkeamiseen taikka estää muunkin ihottuman paranemista. Pahimmassa tapauksessa käsineet lisäävät koko elimistön altistumista kemikaaleille. Käytä suojaavia käsineitä aina, kun olosuhteet sitä vaativat. Vältä tarpeetonta käyttöä! Käsineiden huolto Jokaisella työpaikalla, jossa käytetään suojakäsineitä, on järjestettävä niiden asianmukainen hoito. Kun käsineitä huolletaan ja käytetään oikein, ne kestävät kauemmin ja suojaavat paremmin. Tällöin myös niiden mahdolliset haittavaikutukset jäävät vähäisiksi. Herkistäviä ja erittäin myrkyllisiä aineita sekä liuottimia käsiteltäessä käsineitä tulee vaihtaa usein, eikä käsineiden uudelleenkäyttö ole yleensä mahdollista. Käsineiden käyttö Kaikki käsineet on tarkastettava ennen käyttöönottoa. Ennen muuta on tarkistettava, että käsineet ovat ehjät. Käsineiden on oltava henkilökohtaiset ja oikean kokoiset. Saumojen pitää olla tiiviit ja riittävän sileät, jotta ne eivät hankaa ihoa. Aluskäsineiden on oltava pehmeää materiaalia, jotta nekään eivät ärsytä ihoa. Erityisen arka hankaukselle on sormien sivupintojen iho. Kun oikeat suojakäsineet on hankittu, niitä on myös käytettävä oikein, jotta niistä saadaan toivottu hyöty. Käsineiden suojausominaisuuksia voidaan parantaa noudattamalla huolellisesti käyttöohjeita. Erinomaisetkaan käsineet eivät suojaa riittävästi, jos ohjeita laiminlyödään. 1. Käytä suojakäsineitä aina töissä, joissa käsille voi joutua haitallisia aineita. 2. Pese ja kuivaa kätesi ennen kuin puet käsineet. 3. Käytä aluskäsineitä vuorittomien kumi- ja muovikäsineiden alla. 4. Älä käytä työtoverisi suojakäsineitä. 5. Tarkista käsineiden kunto säännöllisesti. Vaihda käsineet, jos vuori on likaantunut tai käsiteltävää ainetta on roiskahtanut niiden sisälle vaihda myös aluskäsineet. 6. Vaihda kertakäyttökäsineitä usein ja aina niiden tahraannuttua. Kertakäyttökäsineitä voidaan pitää useita päällekkäin ja vaihtaa tarvittaessa päällimmäisiä käsineitä. 7. Käytä käsineitä vain noin puoli tuntia kerrallaan silloin, kun kätesi hikoilevat voimakkaasti. 8. Poista käytöstä läpitahraantuneet, turvonneet, kovettuneet, murtuneet ja halkeilleet käsineet. 9. Liuottimia sekä herkistäviä ja erittäin myrkyllisiä aineita käsiteltäessä vaihda käsineitä usein. 10. Pese muovi- ja kumikäsineet työpäivän jälkeen lämpimällä saippuavedellä ja kuivaa ne hyvin ilmastoidussa paikassa, ei auringonvalossa eikä lämpöpatterilla. Muu suojaus Käsiä voidaan suojata myös käyttämällä kämmensuojia, sormitutteja sekä ranne- ja käsivarsisuojia. Ranne- ja käsivarsisuojia käytetään useimmiten yhdessä suojakäsineiden kanssa täydentämään suojausta. Niitä valmistetaan samoista materiaaleista kuin suojakäsineitä. Markkinoilla on myös pitkävartisia suojakäsineitä. Käsien paikallista suojausta varten on teippejä ja nauhoja. Niillä suojataan sormia, sormenpäitä, rystysiä, kämmeniä tai ranteita hankaukselta, kulumiselta ja pieniltä viilloilta. Suojateipit soveltuvat työhön, jossa vaaditaan tuntoherkkyyttä, käsitellään pieniä esineitä sormenpäillä tai työssä, jossa suojakäsineet lisäävät tapaturmariskiä. 8
IHON OMINAISUUDET JA TOIMINTA Iho suojelee elimistöä ympäristön haittavaikutuksilta ja veden haihtumiselta. Ihon pinta-ala on keskimäärin 1,5-2 m 2 ja paino noin 10 % koko kehon painosta. Ihossa on kaksi kerrosta. Uloin kerros eli orvaskesi on paksuudeltaan keskimäärin 0,1 mm. Se on huomattavasti paksumpaa vain kämmenissä ja jalkapohjissa. Sisempi kerros eli verinahka on paksuudeltaan 2-4 mm. Sen osuus ihon painosta on 90-95 %. Orvaskesi on kerrostunutta levyepiteeliä. Verinahka on sidekudosta, joka muodostuu säikeisistä rakenteista ja soluista. Se sisältää mm. orvasketeen tulevia verisuonia ja hermoja. Orvaskesi ja verinahka muodostavat yhtenäisen toimintayksikön. Jommankumman kerroksen toiminnan muutokset vaikuttavat aina toiseenkin kerrokseen. Orvaskesi suojaa verinahkaa ulkoisilta ärsykkeiltä. Orvaskeden uloin osa sarveiskerros huolehtii eräästä ihon tärkeimmästä tehtävästä. Se estää veden haihtumista ja ulkopuolisen veden sekä haitallisten aineiden tunkeutumista ihoon. Se on osoittautunut yksinään lähes yhtä läpäisemättömäksi kuin koko iho. Sarveiskerroksen rakenne ja ominaisuudet vaihtelevat paikan mukaan. Kasvojen ja kädenselän iho läpäisee paremmin vettä kuin kyynärvarren, jalkojen tai vartalon iho. Kostean ympäristön vaikutus Kosteassa ympäristössä sarveiskerroksen vesipitoisuus nousee, jota lämpötilan kohoaminen vielä edistää. Sarveiskerros alkaa läpäistä paremmin erilaisia aineita, kun sen vesipitoisuus kohoaa yli 20 %. Vettä läpäisemättömän kelmun, esimerkiksi kumi- tai muovikäsineen, alla sekä lämpötila että kosteus lisääntyvät, kun veden haihtuminen estyy iholta. Kuivan ympäristön vaikutus Kuivassa ympäristössä sarveiskerroksen kosteus vähenee. Sarveiskerros tulee halkeilevaksi, kun sen vesipitoisuus laskee alle 10 %:n, ja alkaa myös läpäistä paremmin. Lämpötilan lasku edistää sarveiskerroksen kuivumista ja alentaa sen vesipitoisuutta ympäristön kosteudesta riippumatta. Sarveissolujen vahingoittuminen Jos sarveissolut vahingoittuvat, niiden toiminta häiriintyy ja sarveiskerroksen läpäisevyys lisääntyy. Vaurio voi olla mekaaninen tai kemiallinen. Myös ihosairauksien yhteydessä sarveiskerroksen läpäisevyys lisääntyy. Aineiden imeytyminen iholta elimistöön Aineiden kyky imeytyä iholta elimistöön vaihtelee suuresti. Erot ovat 10 000-kertaisia. Sähköisesti varautuneet (ionisoituneet) kemikaalit imeytyvät yleensä huonosti ja jäävät solujen välitilaan. Nopeimmin imeytyvät varautumattomat, suhteellisen pienet molekyylit, joilla on sekä rasva- että vesiliukoisia ominaisuuksia. Eräät liuottimet, esimerkiksi bentseeni, imeytyvät hyvin. Suurimolekyyliset aineet eivät yleensä läpäise ehjää sarveiskerrosta. Tosin ihon läpäisemättömyys on suhteellista, sillä kaikki molekyylit läpäisevät sen jossain määrin. Aineiden tunkeutumista sarveiskerroksen läpi säätelevät monet muutkin tekijät. Näitä tekijöitä ovat iholle joutuneen aineen väkevyys, sen kyky reagoida sarveiskerroksen valkuaisaineiden ym. aineosien kanssa sekä kantaja-aineen laatu. 9 MITÄ ON ALLERGIA? Allergia on elimistön herkkyystila. Se on tietyn aineen tai sen rakenneosan laukaisema kehon immuunijärjestelmän välittämä haitallinen fysiologinen tapahtuma. Allergisen reaktion syntymiseksi on ensin herkistyttävä kyseiselle herkistäjäaineelle (antigeenille eli allergeenille ). Allergia voi ilmetä nuhana, astmana tai ihottumana. Allergiset kudosvaurioreaktiot luokitellaan usein neljään eri luokkaan sen mukaan, miten alkuperäinen reaktio kudoksessa käynnistyy.