Kaukolämpöalan työsuojeluopas I Kaukolämpöverkkojen käyttö ja kunnossapito Raportti KK6A/2011

Kaukolämpöalan työsuojeluopas I Kaukolämpöverkkojen käyttö ja kunnossapito Raportti KK6A/2011 Kaukolämpö

Kaukolämpöalan työsuojeluopas I Kaukolämpöverkkojen käyttö ja kunnossapito Energiateollisuus ry 2011 ET-kaukolämpökansio ¾

Energiateollisuus ry Kaukolämpö Raportti KK6A/2011 Kaukolämpöalan työsuojeluopas I Kaukolämpöverkkojen käyttö ja kunnossapito Johdanto Työsuojelutoiminnan tavoitteena on työn, työmenetelmien ja työolojen kehittäminen sellaisiksi, että niistä ei aiheudu työn tekijälle terveydellistä vaaraa. Fyysisten, välittömien vaaratekijöiden rinnalle tärkeiksi kysymyksiksi ovat nousseet myös henkiseen hyvinvointiin ja työkykyä ylläpitävään toimintaan liittyvät tekijät. Yhä useammin työsuojelu nähdään myös osana yrityksen kokonaisvaltaista kehittämistä niin, että tuottavuuteen ja työsuojeluun liittyvät kysymykset otetaan huomioon samanaikaisesti. Tämä työsuojeluopas on laadittu kaukolämpöverkkojen käyttö- ja kunnossapitotoimintaa silmälläpitäen, mutta opasta voidaan käyttää myös verkon uudisrakennustöissä. Oppaan laadinnassa on pyritty mahdollisimman suureen käytännönläheisyyteen käsittelemällä tavanomaisimmissa työskentelytilanteissa esiintyviä vaaratekijöitä ja niiltä suojautumista. Opas soveltuu alan erityisohjeena osaksi energia- ja kaukolämpöyritysten muuta työsuojeluohjeistoa. Yleisemmin työsuojelutoiminnan kehittämiseen liittyviä kannanottoja on esitetty esim. Työturvallisuuskeskuksen julkaisuissa. Vaikka oppaassa annetuilla ohjeilla viranomaismääräyksiä lukuun ottamatta ei olekaan lainvoimaa, suositellaan kaukolämpöyritysten noudattavan ohjeita jokapäiväisissä töissä työturvallisuuden, työn tuloksellisuuden ja työilmapiirin parantamiseksi. Turvalliset, oikeat ja tarkoituksenmukaiset työmenetelmät parantavat myös käytön taloudellisuutta ja käyttövarmuutta. Työn suorittamisen tehokkuus ja turvallisuus alkaa suunnittelusta! 2001 laaditun oppaan sisältöä on päivitetty 2011 mm. ajantasainen lainsäädäntö ja alan ohjeisto huomioiden, mutta sisältörunko ja ohjeet ovat varsin pitkälti pysyneet ennallaan. Oppaan 2001 version laati työryhmä: Jukka Mäntynen Paavo Huovinen Hannu Lipsanen Työturvallisuuskeskus Vantaan Energia Oy Pieksämäen Energia Oy Kuvituksen on tehnyt Harri Kivinen. 2011 päivityksen teki Adato Energia Oy:n työturvallisuusohjeiston taustaryhmä: Jukka Nieminen, Helsingin Energia Ari Ikonen, Kuopion Energia Risto Mannonen, Hyvinkään Lämpövoima Oy Juha Rakkolainen, Adato Energia Oy Työtä on valvonut ET:n lämmönjakelutoimikunta. 1

Energiateollisuus ry Kaukolämpö Raportti KK6A/2011 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO YLEISTÄ... 5 1 TYÖOLOSUHTEET... 6 1.1 Melu...6 1.2 Lämpötila...7 1.3 Kosteus...7 1.4 Pöly...8 1.4.1 Tavanomaisimmat pölyn lähteet...8 1.4.2 Asbesti...8 1.5 Höyry...8 1.6 Ahtaat työtilat...9 1.7 Liikenne... 10 2 KÄYTTÖ-, HUOLTO- JA KORJAUSTYÖT... 10 2.1 Rakennustyön turvallisuus... 10 2.2 Liikennejärjestelyt... 11 2.2.1 Luvat ja ilmoitukset... 11 2.2.2 Työmaan merkintä... 12 2.2.3 Liikenteen ohjaus... 12 2.2.4 Huoltoajoneuvo liikenteessä... 12 2.3 Kaivutyöt... 13 2.3.1 Luvat ja näytöt... 13 2.3.2 Kaivannon suojaaminen... 13 2.4 Nostotyöt... 14 2.5 Kaivossa työskentely... 15 2.5.1 Kansien käsittely... 15 2.5.2 Kaivojen puhdistus... 16 2.5.3 Ulospääsyn varmistaminen... 16 2.5.4 Tuuletus... 17 2.5.5 Paineenalaiset työt... 18 2.5.6 Sähkötyökalujen käyttö... 19 2.5.7 Hitsaustyöt... 19 2.5.8 Sulkulaitteiden käyttö... 20 2.6 Pumppaamossa työskentely... 20 2.7 Tyhjennysten suorittaminen... 21 2.8 Verkon täyttö... 22 2.9 Paineenalaiset porausliitokset ja hitsaukset... 22 2.10 Tilapäiskorjaukset... 23 3 KEMIALLISET KUORMITUSTEKIJÄT... 23 3.1 Vaaran arviointi... 23 3.2 Käyttöturvallisuustiedotteet ja kemikaalin päällysmerkinnät... 23 3.3 Prosessikemikaalit... 23 3.4 Maalit, liuottimet ja voimakkaasti haihtuvat puhdistusaineet... 24 3.5 Polyuretaanieristeet... 24 3.5.1 Polyuretaanin terveysriskit ja niiltä suojautuminen... 24 3.5.2 Polyuretaanieristeisten elementtien hitsaustyöt... 24 3.5.3 Paikalla vaahdotus... 25 2

4 HITSAUSSAUMOJEN RÖNTGENKUVAUS... 26 4.1 Kuvaustoiminnan järjestäminen... 26 4.2 Kuvaustoimintaan liittyviä yleisiä turvallisuusohjeita... 26 5 TYÖSKENTELY JOHTOTUNNELEISSA... 27 5.1 Turvallisuusohjeet... 27 5.2 Turvallisuusjärjestelmät... 28 5.3 Työskentely tunnelissa... 28 LIITE: ALAN TYÖSUOJELUA KÄSITTELEVIÄ LAKEJA, ASETUKSIA JA MUITA OHJEITA...30 3

4

Energiateollisuus ry Kaukolämpö Raportti KK6A/2011 Kaukolämpöalan työsuojeluopas I Kaukolämpöverkkojen käyttö ja kunnossapito YLEISTÄ Kaukolämpöverkkojen käyttö- ja kunnossapitotöiden riskit voidaan karkeasti jaotella kahteen luokkaan: omiin työtapoihin ja -menetelmiin liittyvät riskit (paineellinen, kuuma kaukolämpövesi ja maanalaisissa kaivoissa tms. tiloissa työskentely) ulkopuolisten aiheuttamat riskit (liikenne) Vakavimmat tapaturmat ovat syntyneet kuuman veden aiheuttaneista palovammoista ja ahtaissa työskentelyolosuhteissa tapahtuneista liukastumisista ja putoamisista. Vaaratilanteita aiheuttaa kuitenkin yhä useammin myös liikenne. Tästä syystä liikenteestä aiheutuvien vaarojen torjuntaan tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Työmaan asianmukainen merkitseminen ja asiaankuuluvan suojavaatetuksen käyttö ovat myös yrityskuvan kannalta tärkeitä tekijöitä. 5

1 Työolosuhteet 1.1 Melu Kaukolämpöverkon käyttö- ja huoltotöissä melua aiheuttavat mm. moottorikäyttöiset koneet (kompressorit yms.) sähkö- ja paineilmakäyttöiset työkoneet ja -välineet (varsinkin ahtaissa tiloissa) huoltoautot liikenne pumppaamot Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006) velvoittaa työnantajaa pyrkimään teknisin toimenpitein siihen, että 85 desibelin (L EP,d) tasoa ei ylitettäisi. Asetus edellyttää ennakoivaa otetta meluntorjuntaan. Se on otettava huomioon aina uutta rakennettaessa, korjattaessa ja koneita hankittaessa. Mikäli teknisin toimenpitein ko. tason ylittymistä ei voida estää on työntekijän käyttöön hankittava melutason edellyttämät henkilökohtaiset kuulon suojaimet ja määriteltävä mittaustulosten tai muun luotettavan tiedon perusteella alueet tai työt, joissa suojaimia tulee käyttää. Matalammillakin melutasoilla on kuulon suojaimia syytä käyttää. Kuulolle vaaralliset alueet tai tilat on merkittävä asianmukaisesti. Päivittäisen melualtistuksen raja-arvo on 87 db. Jos työntekijän altistuminen melulle ylittää raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon. Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteissä, jotta ylitys ei toistu. Käytä kuulonsuojaimia melutyössä Työturvallisuuslain perusteella työntekijän on käytettävä työssä tarvittavia henkilönsuojaimia. Asetus asettaa myös kattoarvon impulssimelualtistukselle (200 pascalia). Impulssimelua ovat yksittäiset voimakkaat äänet, kuten mekaaniset iskut ja törmäykset, sähkön tai paineilman purkaukset ja laukaukset. Ne kuullaan ja tajutaan yleensä todellista paljon heikompina. Melumittarin lukema 140 desibeliä vastaa kahta sataa pascalia. Sellainen ääni syntyy esimerkiksi voimakkaasta vasaran iskusta teräsrakenteisiin. Jos päivittäinen melulle altistuminen ylittää 85 db:n tason on melulle altistuville työntekijöille suoritettava kuulontutkimuksia määräajoin altistuksen voimakkuuden mukaan. 6

Melutyöhön ei voi koskaan tottua. Ns. tottuminen merkitsee sitä, että kuulo on jo heikentynyt ja työntekijä on tottunut huonokuuloisuuteen. Niinpä onkin tärkeää pitää kuulon suojaimia aina meluisissa paikoissa, vaikka vain pikimmiten kävisi tarkastelemassa meluavaa kohdetta. Melun haitallisuus kasvaa suhteettoman voimakkaasti melutason noustessa. Kuulolle haitalliseksi tunnetut päivittäisen melussaoloajan rajat esitetään seuraavassa taulukossa: A-äänitaso (db) Melussaoloaika 85 8 tuntia 88 4 tuntia 91 2 tuntia 94 1 tunti 97 30 minuuttia 100 15 minuuttia 103 8 minuuttia 106 4 minuuttia 109 2 minuuttia 112 1 minuutti 115 ei lainkaan 1.2 Lämpötila Kaukolämpöverkostotöiden lämpöolosuhteet vaihtelevat varsin suuresti kaivon kymmenien asteiden kuumuudesta johtotyömaiden kymmenien asteiden pakkaseen. Lämpöolosuhteisiin liittyvään kuormittavuuteen vaikuttavat: ympäristötekijät (ilman lämpötila, säteilylämpötila, ilman virtausnopeus, ilman kosteus) vaatetuksen lämmöneristävyys työn fyysinen kuormittavuus Työn fyysiseen kuormittavuuteen perustuvina ohjearvoina käytetään yleisesti seuraavaa karkeaa luokittelua: kevyt työ (esim. valvomo ja henkilöstötilat) 19-25 C keskiraskas työ (esim. tarkastus- ja huoltotyöt) 17-21 C raskas työ (esim. suuremmat korjaustyöt) 12-17 C Jos lämpötilaa jatkuvassa työssä ei saada pidettyä alle +28 C, tulee työntekijään kohdistuvaa lämpökuormitusta pienentää muilla järjestelyillä, esim. yhtäjaksoisen työskentelyajan lyhentämisellä, ilman virtausnopeuden säätelyllä tai henkilökohtaisilla lämpöaltistumista vähentävillä suojaimilla. Työolosuhteiden kuormittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon lämpötilan ohella myös kosteus. Korkeimmissa lämpötiloissa pitempiaikaisesti työskenneltäessä tulisi työpaikan ilmaa jäähdyttää esim. erillisillä puhaltimilla (poistaa myös kosteutta) tai varustaa työntekijä puvulla, jonka sisään voidaan puhaltaa viileämpää ilmaa. Kylmissä olosuhteissa työskenneltäessä on työntekijöillä oltava asianmukainen ko. työhön soveltuva suojavaatetus (mukaan lukien myös jalkineet ja käsineet). Kovimmilla pakkasilla on jo töiden yleisen sujuvuudenkin vuoksi järjestettävä mahdollisuus tarpeellisten taukojen viettämiseen lämpimissä tiloissa. Ulkona tehtävät, varsinkin pitempiaikaiset työt tulee mahdollisuuksien mukaan suunnitella ja rytmittää siten, että kylmänä vuodenaikana tapahtuva ulkona työskentely voidaan rajoittaa vain välttämättömimpään toimintaan. 1.3 Kosteus Kaukolämpökaivoissa on usein erittäin suuri suhteellinen ilmankosteus, 100%:n suhteellinen kosteus ei ole mitenkään poikkeuksellista, jos kaivoon on joutunut joko ulkopuolista tai kaukolämpövettä. Välittömiä terveydellisiä haittoja kosteuden ei tiedetä aiheuttavan, mutta se lisää 7

työn fyysistä kuormittavuutta, joka tulee ottaa huomioon suojavarustuksen ja elpymisaikojen tarvetta arvioitaessa. Erityisesti kylmänä vuodenaikana vilustumisvaara on otettava huomioon taukotilojen järjestelyissä. 1.4 Pöly 1.4.1 Tavanomaisimmat pölyn lähteet Tavanomaisimpia pölyn lähteitä ovat polyuretaani, mineraalivilla, betoni ja ruostekerrostumat. Työmenetelmät ja työtavat on mahdollisuuksien mukaan syytä suunnitella siten, että tarpeetonta epäpuhtauksien leviämistä ilmaan ei synny. Varsinkaan suljetuissa tiloissa ei voida kuitenkaan välttyä siltä, että eristeitä purettaessa tms. töissä epäpuhtauksia syntyy. Betonista, ruostekerrostumista ja mineraalivilloista syntyvien epäpuhtauksien aiheuttamilta terveyshaitoilta suojautuminen tapahtuu käyttämällä asianmukaista hengityksensuojainta (pölyn- l. hiukkassuodatin). Polyuretaanin osalta sama suojaintyyppi on riittävä, mikäli eristeen purkaminen suoritetaan mekaanisesti siten, että yhdiste ei lämmön vaikutuksesta hajoa. Jos on oletettavissa, että työmenetelmästä johtuen polyuretaani lämmön vaikutuksesta hajoaa (höyrystyy), tulee tämä ottaa huomioon suojaimia valittaessa ja työtilan ilmastointia järjestettäessä. 1.4.2 Asbesti Asbestipölylle altistuminen aiheuttaa vakavia terveydellisiä vaaroja. Asbestia sisältävien eristeiden purku ja käsittely on luvanvaraista toimintaa. Tällaisessa työssä on noudatettava siitä annettuja erityisohjeita (VNp asbestityöstä 1380/1994). Asbestille altistumisen estämiseksi tulee yrityksessä selvittää, missä verkon osissa mahdollisesti esiintyy asbestipitoisia materiaaleja, todeta niiden määrät ja laatia työohjeet asbestipitoisten materiaalien kanssa työskentelystä. Asbestia esiintyy mm. kaukolämpöputkistojen asbestisementtisissä suojakuorissa, vanhemmissa laippa- tms. tiivisteissä ja vanhempien kiinteistöjen lämmönjakohuoneissa putkien yms. eristeenä. 1.5 Höyry Yleisimmät höyryn kaivoissa aiheuttamat haitat ovat kosteuden ja lämpötilan lisääntyminen ja näkyvyyden heikkeneminen. Työn fyysinen kuormittavuus ja tapaturmariski huonon näkyvyyden johdosta lisääntyy. Höyrystyminen saattaa kuitenkin sopivissa olosuhteissa johtaa myös siihen, että ilmaseoksessa ei ole riittävästi happea. Mikäli on vähintäkään epäilystä työolosuhteiden turvallisuudesta tulee kaivo tuulettaa riittävän tehokkaasti (puhallin tms.) ja tarvittaessa mittauksin varmistaa työn turvallisuus. Putkivuoto tai putkiston tyhjentäminen voi aiheuttaa niin voimakasta höyrystymistä, että näkyvyyden heikentymisestä voi aiheutua riskejä mm. liikenteelle. Ennakoitavissa oleviin tilanteisiin on varauduttava mm. järjestämällä tarvittava liikenteenohjaus. 8

Kaukolämpökaivoissa työskentelyä vaikeuttavat usein korkea lämpötila ja suuri suhteellinen kosteus 1.6 Ahtaat työtilat Kaukolämpökaivojen sisäänkäynti tapahtuu miltei poikkeuksetta pystykuilusta ja työskentelytilat kaivossa ovat varsin ahtaat. Sisäänkäyntiin liittyviä erityisiä riskitekijöitä ovat liukastuminen tai putoaminen. Tikkaiden kunto on syytä tarkastaa aina kaivossa käytäessä. Kaivoon laskeuduttaessa on varottava astumasta putkien ja venttiilien päälle niiden rikkoutumisen tai venttiilin avautumisen aiheuttaman vaaratilanteen vuoksi. Ahtaiden työskentelyolosuhteiden johdosta esim. pään ja käsien satuttamisvaara rakenteisiin ja laitteisiin on tavanomaista suurempi. Tapaturmavaaraa voidaan pienentää huolellisella ja harkitulla työskentelyllä, käyttämällä tarvittavia henkilönsuojaimia (esim. kypärää ja suojakäsineitä) ja asianmukaisia, hyväkuntoisia työvälineitä. Vapaa poistumistie tulee varmistaa kaikissa tilanteissa. 9

Älä astu kaivoon laskeutuessasi sulkulaitteiden tai putkihaarojen päälle Ahtaudesta aiheutuu myös erityisiä ergonomisia ongelmia. Töitä joudutaan suorittamaan esim. polvillaan, selkä kiertyneenä tai selkä kumarassa. Eri lihasryhmiin kohdistuvan erityisen rasituksen vähentämiseksi on suositeltava pitää työvaiheiden välillä ns. mikrotaukoja (2-10 sekuntia), joiden aikana tarkoituksenmukaisilla vastaliikkeillä voi elvyttää jännittyneitä lihaksia ja parantaa niiden verenkiertoa. Vastaliike venyttää työssä supistuneena olleen lihaksen takaisin normaalipituuteensa. Näin lihas on taas joustava ja toimintakykyinen. Sopivia vastaliikkeitä suunniteltaessa on syytä toimia yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Viitteitä kaukolämpöalallekin soveltuvista vastaliikkeistä saa esim. Työturvallisuuskeskuksen julkaisusta Vastaliikeopas sähköasennusalalle. 1.7 Liikenne Katu- ja tiealueilla sijaitsevissa työkohteissa on liikenteen aiheuttamat vaarat aina otettava huomioon. Kaivoissa työskenneltäessä liikenne voi aiheuttaa vaaratilanteita etenkin sisäänkäynnin ja kaivosta poistumisen yhteydessä. Työskentelyalue on rajattava selvästi ja liikennealueella työskentelevillä henkilöillä tulee olla näkyvä (En 471 / suojausluokka 2) suojavaatetus ja Tieturva 1 koulutus suoritettuna sekä vastaavalla työnjohdolla myös Tieturva 2. Liikennejärjestelyjä käsitellään tarkemmin kohdassa 2.2 Liikennejärjestelyt. 2 KÄYTTÖ-, HUOLTO- JA KORJAUSTYÖT 2.1 Rakennustyön turvallisuus Valtioneuvoston asetuksen rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) piiriin kuuluu kaikki teollisuusmuotoinen rakentaminen maan alla tai päällä tai vedessä sekä uudisrakentaminen, kunnossapito tai purkaminen. Lisäksi soveltamisalueeseen kuuluu em. töitä koskeva suunnittelu. Asetus edellyttää rakennuttajaa nimeämään rakennushankkeille turvallisuuskoordinaattorin. Mikäli kaukolämpöyhtiö käyttää urakoitsijoita on hankkeen päätoteuttajan huolehdittava rakennustöiden turvallisuussuunnittelusta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää mm. räjäytys-, louhinta- ja kaivutöihin sekä työmaanaikaiseen sähköistykseen, työmaaliikenteeseen ja työmenetelmiin. Päätoteuttajan eräs keskeinen velvollisuus on huolehtia, että eri työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien välinen tehtäväjako on selvä. Tämä edellyttää eri urakoitsijoiden ja työnsuo- 10

rittajien yhteistoiminnasta huolehtimista niin, että voidaan estää niin työntekijöiden kuin muidenkin työmaa-alueen vaikutuspiirissä olevien henkilöiden turvallisuutta ja terveyttä uhkaavien vaarojen synty sekä tiedottaa mahdollisista vaaratekijöistä. Näitä tehtäviä hoitamaan päätoteuttajan on nimettävä vastuuhenkilö ja tarvittaessa hänelle sijainen. Myös jokaisen muun työmaalla toimivan työnantajan on nimettävä teettämäänsä työtä valvova vastuuhenkilö. Rakennustyömaalla on pidettävä kunnossapitotarkastuksia viikoittain tai muulla työsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkastuksista on pidettävä pöytäkirjaa tai muuta tallennetta, johon on merkitty tarkastukseen osallistuneet, mahdolliset huomautukset ja se, milloin esitetyt korjaukset on tehty. Rakennustyömaalla on yleensä pidettävä suojakypärää, tarkoituksenmukaisia suojajalkineita ja näkyvää suojavaatetusta (suojausluokka 2) työskenneltäessä liikenneympäristössä tai hämärässä/pimeässä ajoneuvojen tai työkoneiden toiminta-alueella. Erityisiä tapaturmanvaaroja sisältävässä työssä työntekijällä on tapaturmatilanteessa tarvittavan ensiavun nopean saamisen varmistamiseksi oltava näkö- tai kuuloyhteys toiseen henkilöön joko jatkuvasti tai lyhyin säännöllisin väliajoin säännöllisesti toistuen. Yhteydenpito voidaan järjestää myös viestintälaitteita käyttäen. Tie- ja katualueilla sekä muilla liikenteeseen käytetyillä paikoilla koneiden on erotuttava muusta liikenteestä. Työkoneiden ja liikenteen välissä on oltava riittävä suojavyöhyke tai työskentelyalue vara-alueineen on erotettava sopivalla aitauksella tai muulla tavoin muusta ympäristöstä. Ajoteillä olevat kaapelit on joko suojattava ajoneuvojen aiheuttamilta rasituksilta tai ripustettava riittävän korkealle. Mikäli työmaalla tai sen läheisyydessä on eristämättömiä johtoja, joita ei työn ajaksi voida siirtää tai saattaa jännitteettömiksi, on välillinen tai välitön sähkötapaturman vaara estettävä suojarakenteilla tai muilla keinoin. On myös huolehdittava siitä, ettei nostokoneilla tai muilla laitteilla jouduta sallittuja etäisyyksiä lähemmäksi. Varoetäisyydet on syytä selvittää tapauskohtaisesti ja tiedottaa niistä myös aliurakoitsijoille. 2.2 Liikennejärjestelyt 2.2.1 Luvat ja ilmoitukset Tiealueella tai sen läheisyydessä tehtävät työt eivät saa aiheuttaa vaaraa työntekijöille, ohikulkijoille eivätkä liikenteelle. Liikenteelle ei saa myöskään aiheutua tarpeetonta haittaa. Tarkempia ohjeita liikenteenjärjestelyistä on esitetty mm. julkaisussa Tilapäiset liikennejärjestelyt katualueella (Suomen Kuntatekniikan Yhdistys ry, julk. 19/1999). Vastuu liikenteen järjestelyistä kuuluu tienpitäjälle, joka on joko Liikennevirasto, kunta, tienhoitokunta tai tien omistaja. Liikenneviraston paikallisena tienpitoviranomaisena toimii ELY- Keskus. Katujen ja eräiden muiden niihin verrattavien taajama-alueiden paikallista liikennettä palvelevien liikenneväylien pitäjänä on kunta. Liikenteen järjestelyihin liittyvistä kysymyksistä on sovittava ao. kunnallisen viranomaisen kanssa. Yleensä työn suorittamiseen vaaditaan kunnallisen katuviranomaisen lupa. Lähempiä ohjeita ja määräyksiä sisältyy kuntien rakennuttamista ja yleistä järjestystä koskevista säännöksistä. Jos tienpitäjänä on Liikennevirasto, tulee tiealueella suoritettavista töistä sopia etukäteen paikallisen ELY-keskuksen kanssa. Yksityisen tien liikennejärjestelyistä sovitaan hoitokunnan toimitsijamiehen tai tien omistajan kanssa. 11

Kiireellisissä hätä- ja vauriotapauksissa on otettava välittömästi yhteys poliisiin olosuhteiden vaatiman nopean avun saamiseksi liikenteen ohjaukseen. Jos liikennejärjestelyt ovat luonteeltaan sellaisia, että ne saattavat vaikuttaa esim. pelastuslaitoksen tai joukkoliikenteen harjoittajan toimintaa tulee tiedon kulku ao. tahoille varmistaa. 2.2.2 Työmaan merkintä Pienetkin työmaat on aina merkittävä asianmukaisesti. Jo avonainen kaivon kansikin ilman sulkulaitteita aiheuttaa turvallisuusriskin. Tehtäessä työtä, joka saattaa vaarantaa liikennettä on tie tai tien osa, jolla työtä tehdään, varustettava asianmukaisin liikennemerkein sekä varoitus- ja sulkulaittein. Liikenteen järjestelyt on suunniteltava ja toteutettava tehokkaasti. Liikenteen ohjauksen on oltava tehokas, selkeä ja johdonmukainen. Järjestelyjä tulee muuttaa joustavasti työn edistymisen mukaan niin, että ne vastaavat aina vallitsevaa työmaatilannetta. Myös muu kuin ajoneuvoliikenne on otettava huomioon (jalankulkijat, liikunta- ja näkövammaiset jne.). Kevyen liikenteen väylien merkintöjen vaatimustasoa nostavat mm. polkupyöräilijöiden huomattavan suuret ajonopeudet. Jos liikennejärjestelyjen laiminlyöntien johdosta yleinen liikenne vaarantuu tai sille aiheutetaan tarpeetonta haittaa, voidaan työt tienpitäjän toimesta keskeyttää. Työmaa-alueen merkitsemiseksi ja erottamiseksi liikenteelle varatusta tilasta käytetään sulkuaitoja, sulkupuomeja, sulkupylväitä tai sulkukartioita. Sulkulaitteiden tulee väriltään jakaantua vuorottaisiin keltaisiin ja punaisiin osiin ja niiden pinnan tulee olla valoa heijastavaa materiaalia tai varustettu keltaisin ja punaisin heijastimin. Rakenteeltaan niiden on oltava tukevia ja siistejä. Sulkulaitteisiin tulee voida kiinnittää tarpeelliset varoitusvalot sekä liikenne- ja tiemerkit. Liikennemerkkien, sulkulaitteiden jne. sijoittelussa voidaan käyttää ohjeena esim. edellä mainittua Tilapäiset liikennejärjestelyt katualueella -julkaisua. 2.2.3 Liikenteen ohjaus Äkillisesti syntyneissä ja lyhytaikaisissa tilanteissa voidaan joutua turvautumaan liikenteen käsinohjaukseen. Tienpitäjän kanssa on etukäteen syytä selvittää, millä edellytyksin tähän voidaan ryhtyä. Liikenteenohjauksessa käytetään halkaisijaltaan 400 mm ajoneuvolla ajo kielletty -käsimerkkiä. Merkin kalvomateriaalina on päiväloistekalvo. Liikenteenohjaajan tulee lisäksi käyttää hyvin näkyvää suojavaatetusta (En 471: suojausluokka 3) ja heillä tulee olla perehdytys liikenteenohjaustehtäviin. Pimeän ja hämärän aikana on käytettävä sisältä valaistua d=200 mm pienoiskoossa olevaa merkkiä. Pidempiaikaisesta liikenteenohjauksesta (liikennevalot) sovitaan aina tienpitäjän kanssa. 2.2.4 Huoltoajoneuvo liikenteessä Huoltoautot on varustettava kattovilkuilla. Huoltoauton värin olisi oltava kirkas, muusta liikenteestä erottuva tai sen olisi muuten, esim. tunnuksi tai teippauksin erotuttava ympäröivästä liikenteestä. Pelkästään autoa työskentelyn suojaamiseen tai liikenteen ohjaamiseen tulisi käyttää vain lyhytaikaisissa käyttö- ja tarkastustoimenpiteissä hyvien näkyvyysolosuhteiden vallitessa. Turvallisuutta lisää huomattavasti ajoneuvon taakse riittävän etäisyyden päähän asennettu kevyt, mieluummin vilkulla varustettu varoitusmerkki. 12

Huoltoautoa voidaan käyttää yksinään vain lyhytaikaiseen työskentelyn suojaamiseen ja liikenteen ohjaamiseen Pitkiä putkia tms. esineitä kuljetettaessa korin ylitys saa olla enintään edessä yksi ja takana kaksi metriä. Pidempiin ylityksiin on haettava tienpitäjän lupa. Kun kuorma ylittää ajoneuvon ääriviivan edessä tai kun ylitys on takana enemmän kuin yksi metri, tulee kuorma merkitä 300 x 300 mm suuruisella merkkilipulla ja pimeän aikana on käytettävä valkoista valoa eteenpäin näyttävää valaisinta ja valkoista heijastinta sekä takana punaista valoa taaksepäin näyttävää valaisinta ja punaista heijastinta. 2.3 Kaivutyöt 2.3.1 Luvat ja näytöt Kaivutyöhön on aina oltava tienpitäjän lupa. Ennen kaivutyön aloittamista on selvitettävä sähkö- ja tietoliikennekaapeleiden sekä kunnallisteknisten rakenteiden sijainti (vesijohdot, viemärit jne.). Näytön suorittaa kukin johtoverkon omistaja pyydettäessä. 2.3.2 Kaivannon suojaaminen Kaivanto on merkinnän lisäksi myös suojattava ulkopuolisilta. Suojaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, mikäli kaivanto sijaitsee vilkasliikenteisellä paikalla tai kun kaivanto on erityisen syvä. Suojaukseen voidaan käyttää kaiteita, sulkuaitoja tai sulkupuomeja. Kaivanto on tuettava sortumien ja vajoamisten varalta siellä työskentelevien suojaksi, mikäli siihen kaivannon syvyyden, maan laadun, liikenteen tärinän tms. seikan vuoksi on aihetta. Tarvittaessa kaivannon seinät on kaivettava kalteviksi, porrastettava tai tuettava. Yli 2 metriä syvät kaivannot on aina tuettava tai viistottava. Liikenne on ohjattava riittävän kauaksi kaivannon reunasta sopivin ohjauspuomein tai estein. Kaivantojen tukemisesta on annettu ohjeita mm. julkaisuissa Rakennustyön turvallisuusmääräykset selityksineen (Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2009) ja Rakentajien työsuorituskohtaiset turvallisuusohjeet Raturva (VTT Rakennustekniikka/Työturvallisuuskeskus, 1999). 13

Yli 2 metriä syvä kaivanto on aina tuettava tai viistottava Kaivantojen ylitystä varten tehtävät jalankulku- ja ajoneuvosillat on mitoitettava ja rakennettava niitä koskevien standardien mukaisiksi. Sillat on sijoitettava siten, ettei liikenne tarpeettomasti vaarannu ja että ne ovat tarpeeksi kaukana varsinaisesta työskentelypisteestä. 2.4 Nostotyöt Nostotyöt on aina suunniteltava huolellisesti ja nostotöitä tekevillä henkilöillä on oltava riittävä koulutus ja opastus nostimen käyttöön. Henkilönostojen suhteen tulee lisäksi noudattaa niistä annettuja erityismääräyksiä. Ennen nostotyön aloittamista on tarkistettava, että tarvittavat apuvälineet, kuten nostovaijerit, -tangot, -lenkit, -köydet ja -liinat ovat kunnossa ja asiallisesti kiinnitetyt sekä varmistauduttava siitä, että niitä ei ylikuormiteta. Nostoapuvälineille on suoritettava perusteellinen tarkastus vähintään kerran vuodessa. Nosturia ei saa ylikuormittaa, joten etenkin ajoneuvonosturin vakavuuteen liittyviin ulottumarajoituksiin on tutustuttava ennen työn aloittamista. Nostureille on tehtävä niitä koskevien määräysten ja laitteiden huolto- ohjeiden mukaiset tarkastukset määräajoin. Käytössä olevan kuormausnosturiyhdistelmän seisontavakavuus on todettava ja nosturi tarkastettava vähintään kerran vuodessa. Tarkastajan tulee olla nosturin käyttöön ja rakenteeseen riittävästi perehtynyt henkilö, jonka tehtäväksi työnantaja antaa nosturin tarkastuksen. Jos nosturilla on pääasiallinen käyttäjä, hänelle on varattava tilaisuus osallistua tarkastuksiin. (Vna 403/2008). Tarkastuksista on pidettävä pöytäkirjaa, jota on säilytettävä vähintään viisi vuotta. Kunnossapitovalvonta suoritetaan 1-3 kuukauden välein, ellei valmistajan ohjeista ja nosturin käytöstä muuta johdu. 14

Aina uuden työvuoron alkaessa nosturille tulee tehdä silmämääräinen tarkastus sekä turvallisuus- ja hallintalaitteiden koekäyttö. Nosturissa tai sen apuvälineissä havaituista vioista ja puutteista on välittömästi ilmoitettava lähimmälle esimiehelle. Turvallisuutta vaarantavat puutteet on korjattava ennen työn jatkamista. Nosturin käyttäjän ja muiden nostotöihin osallistuvien on sovittava yhteinen merkinantokäytäntö nosturin liikkeiden ohjaamiseksi ja vaaratilanteiden välttämiseksi. Nosturin käyttäjän ja merkinantajan on oltava vähintään 18-vuoden ikäisiä ja heillä tulee olla työhön soveltuva näkö ja kuulo. Nostotöissä on erityisesti huolehdittava: taakan huolellisesta kiinnittämisestä putkien sitomisesta niin, että ne ovat nostettaessa tasapainossa ja että putkien liukuminen on estetty mm. eristyselementtien sisällä ettei taakkaa nosteta tarpeettoman korkealle että nosturin toimintasäteellä on mahdollisimman vähän henkilöitä että taakkaa ei siirretä työryhmän yli eikä taakan alitse kuljeta että työskentelyalue merkitään ja erotetaan liikenteestä ao. ohjeiden mukaisesti että kaikki nostoliikkeet suoritetaan rauhallisesti eikä nosturin kääntöä suoriteta ennen kuin taakka on irti maasta ettei taakkaa yritetä saada kohteeseen heijaamalla ajoneuvon riittävästä tuennasta että jokainen työhön osallistuva tai työn vaikutusalueella oleva käyttää suojakypärää Nostotyön aikana on huolehdittava taakan huolellisesta tuennasta Nostotöihin käytettävien koneiden vaatimuksista, nostotöiden suorittamisesta sekä nostureiden ja eräiden nostolaitteiden sekä nostoapuvälineiden tarkastamisesta on annettu tarkempia ohjeita Valtioneuvoston asetuksessa työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008). 2.5 Kaivossa työskentely 2.5.1 Kansien käsittely Valurautakansien irrottaminen tulee suorittaa tarkoitukseen sopivalla erikoistyökalulla. Raskaimmat kannet painavat lähes 100 kg, joten oikea nostoasento ja nostoa helpottavien apuvälineiden käyttö on tärkeää. 15

Ahtaissa kaivoissa suurehkoja korjaustöitä tehtäessä on betonikansi poistettava kokonaan tai aukaistava osittain. Myös seinämän osittainen aukaiseminen helpottaa joissain tapauksissa työn suorittamista ja parantaa työturvallisuutta. Muista oikea työasento kaivon kansia käsiteltäessä 2.5.2 Kaivojen puhdistus Kaivot tulee pitää puhtaina mahdollisista rakennusjätteistä ja muusta sinne kuulumattomasta materiaalista työn turvallisen ja joutuisan suorittamisen takaamiseksi. Kaivojen tarkastuksessa ja puhdistamisessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että kaivoissa ei ole happea kuluttavia materiaaleja, yhdisteitä tai elollisia aineksia. Ennen työn aloittamista tee silmämääräinen tarkastus kaivossa olevien putkien, venttiilin, toimilaitteiden yms. kunnosta. Maaventtiilikaivoissa pitää ottaa huomioon mahdollisesta viallisesta ilmaus-/tyhjennysventtiilistä irtoavat osat ja aukosta purkautuva kuuma vesisuihku. Älä pidä päätäsi suoraan ilmaus-/tyhjennysventtiilien päällä vaan tee työ sivusta. 2.5.3 Ulospääsyn varmistaminen Kaivossa työskentely tulee aina varmistaa ulkopuolella olevan henkilön toimesta. Liikennealueella kaivoon mentäessä ja sieltä poistuttaessa on myös itse varmistuttava, ettei lähestyvä ajoneuvo tms. aiheuta vaaraa. Työmaa- alue on aina merkittävä asianmukaisesti siten, että niin työntekijöiden kuin liikenteenkin turvallisuus voidaan taata. Kaivon hengitysilman kelvollisuudesta, lähinnä riittävästä happipitoisuudesta on tarvittaessa varmistauduttava mittauksin. Mikäli kaivossa työskentelyyn liittyy erityisiä vaaratekijöitä on työntekijän käytettävä turvaköyttä, jonka avulla työntekijä voidaan auttaa ulkopuolisen varmistushenkilön toimesta pois kaivosta. Ennen työhön ryhtymistä on aina varmistauduttava, että poistumistie on vapaa työkaluista, - laitteista tms. esteistä. Poistumistie tai -tiet on harkittava ennen työhön ryhtymistä. 16