Hämeenlinnan kaupungin energiansäästöstrategia. Esiselvitys, vaihe 1

Hämeenlinnan kaupungin energiansäästöstrategia Esiselvitys, vaihe 1

SISÄLLYSLUETTELO 1 Energiansäästöstrategian lähtökohdat... 1 2 Rakennusten energiatehokkuus... 3 2.1 Yleistä kuntien rakennusten energiankulutuksesta (Kuntaliiton tilasto 2007)... 3 2.2 Hämeenlinnan kaupungin rakennusten energiankulutus... 5 2.3 Energiankäytön tehostaminen rakennuksissa... 8 2.4 Muiden kuntien esimerkkejä... 10 2.5 Toimenpide ehdotuksia... 12 3 Maankäytön suunnittelu, liikenne, yhteydet energiantuotantoon... 12 3.1 Yleispiirteisen maankäytönsuunnittelun taso... 14 3.1.1 Maankäyttö ja liikenne... 14 3.1.2 Energiantuotanto... 16 3.2 Asemakaavataso... 17 3.2.1 Pienilmaston hyödyntäminen... 17 3.2.2 Rakennusten energiatehokkuuden ohjaaminen... 17 3.3 Energianäkökohdat Hämeenlinnan kaupungin maankäytön suunnittelussa... 18 3.3.1 Kaupunkirakenteen strateginen kehittäminen... 18 3.3.2 Hämeenlinnan seudun kehityskuva... 19 3.3.3 KEKE työkalu... 20 3.3.4 Esimerkkejä Hämeenlinnasta... 20 3.4 Muiden kuntien esimerkkejä... 20 3.5 Toimenpide ehdotuksia... 22 4 Hankintaohjeet ja energiatehokkuuden huomioiminen... 25 4.1 Kauppa ja teollisuusministeriön suositukset julkisten hankintojen energiatehokkuudesta (1.9.2000)... 25 4.2 Hymonet... 26 4.3 Hankintamenettely Hämeenlinnan kaupungissa... 27 4.4 Muiden kuntien esimerkkejä... 27 4.5 Toimenpide ehdotuksia... 28 5 Energiansäästötietoisuuden lisääminen... 29 5.1 Muiden kuntien esimerkkejä... 30 5.2 Toimenpide ehdotuksia... 30 6 Kunta alan energiatehokkuussopimus... 31 6.1 Muiden kuntien esimerkkejä... 32 6.2 Toimenpide ehdotuksia... 35 7 Energiansäästöstrategia, vaihe 2... 35

LIITTEET LIITE 1 LIITE 2 Kuva energiatehokkuussopimuksesta Energiansäästöhankkeiden rahoitus

1 Energiansäästöstrategian lähtökohdat Hämeenlinnan kaupungin energiansäästöstrategiasta jätettiin valtuustoaloite helmikuussa 2008. Valtuutettu Satu Taiveahon aloitteen allekirjoitti myös 27 muuta valtuutettua. Aloitteessa esitettiin, että Hämeenlinnan kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimiin energiansäästöstrategian valmistelemiseksi. Strategiassa tulee aloitteen mukaan asettaa energiansäästölle selkeät tavoitteet sekä laatia eri toimialoja koskevia tavoitteita. Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto hyväksyi aloitteen ja myöhemmin kaupunginhallitus päätti lähettää aloitteen teknisen viraston ja tilapalvelun valmisteltavaksi. Tekninen lautakunta päätti kokouksessaan 8.9.2008 käynnistää energiansäästöstrategian valmistelun teknisen viraston ja Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) yhteistyönä. Marraskuussa 2008 käynnistettiin energiansäästöstrategian laadinnan ensimmäinen vaihe. Ensimmäisessä kaupungin ja HAMK:n välisessä kokouksessa muodostettiin työryhmä, johon kuului kaupungin ympäristö, kaavoitus, kiinteistö ja rakentamisasioiden edustajia sekä ammattikorkeakoulun asiantuntijoita. Työryhmän keskusteluissa asetettiin strategiatyön ensimmäisen vaiheen tavoitteiksi: laatia taustaselvitys energiansäästöstä valtakunnallisesti ja Hämeenlinnan kaupungissa päättää mitä osa alueita strategiassa käsitellään hahmottaa energiapoliittisia linjauksia päättää miten valittuja strategian osa alueita viedään eteenpäin sekä millaisin resurssein ja aikataulutavoittein. Taustaselvityksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia toimenpiteitä muissa kaupungeissa on tehty sekä energiansäästössä että strategiatasolla. Selvitykseen koottiin myös tietoja Hämeenlinnan kaupungin omista toimenpiteistä. Energiansäästö ulottuu moniin kaupungin toimintoihin joko suoraan tai välillisesti. Tärkeää oli määrittää ne osa alueet, joihin kaupunki voi vaikuttaa välittömästi ja joissa on mahdollista saada tuntuvia säästöjä aikaiseksi. Työryhmä päätti keskusteluidensa pohjalta nostaa seuraavat viisi osa aluetta energiansäästöstrategian painopisteiksi: 1. Hämeenlinnan kaupungin omistamat kiinteistöt ja niiden energiatehokkuus 2. maankäytön suunnittelu, liikenne, yhteydet energiantuotantoon 3. hankintaohjeet ja energiatehokkuuden huomioiminen 1

4. energiansäästötietoisuuden lisääminen 5. kunta alan energiatehokkuussopimus Energiansäästöstrategian laatiminen Hämeenlinnan kaupungille on perusteltua myös laajemmasta näkökulmasta. Energiankulutus kasvaa jatkuvasti ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi yhteiskunnan eri toimijoiden on tehtävä osansa. Julkinen sektori on suuri energiantuottaja ja käyttäjä. Omilla säästötoimillaan se voi vaikuttaa merkittävästi energiankulutuksen suuntaan ja antaa esimerkkiä pienemmille toimijoille. Euroopan unionin tasolla on säädetty useita direktiivejä, joilla pyritään ohjaamaan jäsenmaita ilmastomyötäisimpiin käytäntöihin ja toimenpiteisiin. Esimerkiksi EU:n energiapalveludirektiivi velvoittaa jäsenmaita vähentämään energiankulutustaan yhdeksän prosenttia kaudella 2008 2016. Määrä lasketaan vuosien 2001 2005 loppukulutuksen keskiarvosta. Suomen osalta tämä tarkoittaa noin 17 TWh:n säästöä kyseisellä ajanjaksolla. Yhdeksälle vuodelle jaettuna määrä vastaa suunnilleen Helsingin kaupungin vuotuista kulutusta. Säästövelvoite koskee kaikkea myytyä tai siirrettyä energiaa poislukien merenkulku, liikenne ja päästökaupan piiriin kuuluvat yritykset. Direktiivi painottaa energian loppukäyttäjien, erityisesti julkisen sektorin, merkitystä energiansäästämisessä. EU:n energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena puolestaan on vähentää hiilidioksidipäästöjä rakennusten energiatehokkuutta parantamalla. Direktiivi edellyttää energiatehokkuustodistusta julkisiin tiloihin. Kestävän kehityksen mukainen toiminta, johon energiansäästäminen ja ilmastonmuutoksen hillintäkin kuuluvat, on ollut yli vuosikymmenen ajan osa kaupungin strategista kehittämistä ja kaupunkisuunnittelua. Kaupungin omistamien kiinteistöjen lvis tekniikan valvonta ja ohjaus keskitettiin 1980 luvulla, mikä toi merkittäviä energiansäästöjä. Vuonna 1999 käynnistyi Kuntaliiton ilmansuojelukampanja, jossa Hämeenlinnan kaupunki on mukana. Kasvihuonekaasupäästöjä on tarkasteltu vuosina 1990 ja 1998. Kasvihuonekaasujen vähentämisohjelma on tehty vuonna 2000. Kaupungin kiinteistöille laadittiin vuonna 2001 talonrakentamisen ja ylläpidon ympäristöohjelma. Vuonna 2004 kanta Hämeenlinna allekirjoitti paikalliseen kestävään kehitykseen liittyvän Aalborgin sitoumuksen. Lisäksi kiinteistöjen energiankulutuksen seurantaa varten kaupungin tilapalvelu on tehnyt palvelusopimuksen Energiakolmio Oy:n kanssa. Energiansäästöstrategian valmistelun 1. vaiheen työryhmään osallistuivat: kiinteistökehityspäällikkö Antero Aho, arkkitehti Tuula Hellstén, ympäristötarkastaja Reijo Hemilä, ympäristöasiantuntija Heli Jutila, arkkitehti Markku Kaila, hankejohtaja Jouko Kettunen ja kiinteistöpäällikkö Petri Ylämurto kaupungin organisaatiosta sekä koulutusohjelmajohtaja Markku Raimovaara ja projekti insinööri Eija Säger HAMK:sta. Hämeenlinnassa 30.4.2009 2

2 Rakennusten energiatehokkuus 2.1 Yleistä kuntien rakennusten energiankulutuksesta (Kuntaliiton tilasto 2007) Suomen kuntaliitto on pitänyt vuodesta 1982 tilastoa kuntien sähkön, lämmön ja veden kulutuksesta kuntien omissa rakennuksissa (asuinrakennukset ja julkiset rakennukset). Vuoden 2007 tilastossa on 84 kunnan tiedot. Asukasluvulta tämä vastaa 58 % koko Suomen väestöstä. Vuotuisessa kulutustilastossa käsitellään vain kuntien rakennuskannan energiankulutusta, joka on arviolta puolet koko kuntien oman toiminnan energiankulutuksesta. Kuntien toiminnan energiankulutus on suuruusluokkaa alle 10 % koko Suomen energiankulutuksesta. Julkisten rakennusten lämmön kulutus on viimeisellä viisivuotisjaksolla (2002 2007) pysynyt lähes samana, kun se 1990 luvun jälkipuoliskolla nousi 7 %. Sähkön kulutus on noussut erittäin tasaisesti, noin kolmanneksella 10 vuodessa. Ehkä nousu on nyt tasaantunut, sillä sähkön ominaiskulutus on pysynyt kolme vuotta, 2005 2007, samana. Asuinrakennusten kulutusseuranta on epäluotettavampaa kuin julkisten rakennusten seuranta. Tästä huolimatta on huomattava, että asuinrakennusten lämmön ominaiskulutus on pitkään laskenut ja sähkön ominaiskulutus on noussut pitkään hitaasti. Seuraavissa kaavioissa on kuvattu energiankulutuksen kehitystä kuntien julkisissa rakennuksissa ja asuinrakennuksissa. Kaavio 1: Kuntien julkisten rakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksien kehitys vuosina 1994 2007 (lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus v. 2007, Kuntaliitto 2008) 3

Kaavio 2: Kuntien julkisten rakennusten sähkön ja lämmön ominaiskulutuksen kehitys vuosina 1994 20007 (lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus v. 2007, Kuntaliitto 2008) Kaavio 3: Kuntien asuinrakennusten lämmön ja sähkön ominaiskulutuksien kehitys vuosina 1994 2007 (lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus v. 2007, Kuntaliitto 2008) Kaavio 4: Kuntien asuinrakennusten sähkön ja lämmön ominaiskulutuksen kehitys vuosina 1994 2007 (lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus v. 2007, Kuntaliitto 2008) 4

2.2 Hämeenlinnan kaupungin rakennusten energiankulutus Hämeenlinnan kaupungin kiinteistöjen energiankulutustietoja Kuntaliiton tilastoissa on ainakin vuosilta 2001, 2002 ja 2006. Tiedot koskevat ainoastaan lämpöenergian kulutusta, sähkön ja veden kulutustiedot puuttuvat. Koska tietoja on vain harvoilta vuosilta ja vain lämmön osalta, Hämeenlinnan kaupungin kulutuksen kehitystä on vaikea arvioida tai verrata muihin vastaavankokoisten kaupunkien tietoihin. Seuraavalla sivulla olevaan taulukkoon on koottu Hämeenlinnan kulutustietoja Kuntaliiton energiankulutustilastoista. Esimerkiksi rakennusten lukumäärä poikkeaa huomattavasti esimerkiksi kaupungin tilinpäätöksen luvuista. Kaupungin tilinpäätöksen mukaan vuonna 2007 kaupungilla oli omia rakennuksia 332 kappaletta. Niiden tilavuus oli 11 256 000 m 3 ja pinta ala 280 600 k m 2. Taulukko 1: Lämmön kulutus Hämeenlinnan kaupungin julkisissa ja asuinrakennuksissa vuosina 2001, 2002 ja 2006. Huomiolle pantavaa taulukossa on viiden prosentin energiansäästön aiheuttama rahallinen säästö. (lähde: Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus v. 2006, Kuntaliitto 2007) 5

2006 2002 2001 POLTTOAINEET kaukolämpö MWh 76966.7 35944.5 kiint. koht. sähkölämpö MWh 473.6 kiint. koht. lämmitys, kevyt pö m3 740.6 212.5 kiint. koht. Lämmitys, maakaasu m3 207.3 JULKISET RAKENNUKSET 5%:n säästön merkitys, 1000 1520.7 66.1 99.9 5%:n säästön merkitys, CO tn 27.5 12.8 19.6 rakennuksia 185 99 107 1000 m3 2178.5 970.6 1332.9 kaukolämmön osuus % 92.2 93.5 95.7 ominaiskulutus lämpö kwh/m3 36.4 38 42.2 norm. lämpö kwh/m3 43.4 42.3 47.7 ASUINRAKENNUKSET 5%:n säästön merkitys, 1000 80.1 2.6 12.7 5%:n säästön merkitys, CO tn 1.5 0.5 2.5 rakennuksia 24 5 15 1000 m3 96.8 18.3 109 kaukolämmön osuus % 88.6 100 96.8 ominaiskulutus lämpö kwh/m3 44.6 90.6 65 norm. lämpö kwh/m3 52.1 99.6 72.3 PERUSKOULUT, LUKIOT YMS. 1000 m3 282 324.4 norm. lämpö kwh/m3 56.4 46.2 PÄIVÄKODIT 1000 m3 38.3 50.4 norm. lämpö kwh/m3 116 63.5 UIMAHALLIT 1000 m3 39.6 23.8 23.8 norm. lämpö kwh/m3 48.2 134.6 116.6 TOIMISTO JA HALLINTORAKENNUKSET 1000 m3 122.7 71 84.8 norm. lämpö kwh/m3 59.9 49 63.1 (*) lämmönkulutuksen normeerauksessa pyritään saamaan kulutustietoja vertailukelpoisiksi eri vuosien ja paikkakuntien välillä lämmitystarveluvun avulla. 6

Hämeenlinnan kaupunkia koskevaan yhteiskuntavastuuraporttiin vuodelta 2005 on koottu tietoja kaupungin toimitilojen energiankulutuksesta. Tämä tilasto kattaa myös sähkön ja veden kulutuslukemat, joita ei ole Kuntaliiton tilastoissa. Taulukko 2: Sähkön, lämmön ja veden ominaiskulutus Hämeenlinnan kaupungin toimitilarakennuksissa 2004 2005 (lähde: Hämeenlinnan kaupungin yhteiskuntavastuuraportti 2005) 2005 2004 Sähkönkulutus (MWh)1 22600 20600 Kaukolämpö (MWh)2 46056 35110 Maakaasu (MWh)2 9833 7267 Sähkön ominaiskulutus kaupungin toimitilarakennuksissa (kwh/m3) Hoitoalan rakennukset 23,6 23,9 Toimisto ja hallintorakennukset 8,2 8,3 Kokoontumisrakennukset 19,5 23,8 Opetusrakennukset 15,5 12,4 Muut 41 36,7 Yhteensä 107,8 105,1 Lämmön ominaiskulutus kaupungin toimitilarakennuksissa (kwh/m3) Hoitoalan rakennukset 59,8 66,4 Toimisto ja hallintorakennukset 49,8 18,5 Kokoontumisrakennukset 56,8 51,4 Opetusrakennukset 45,5 38,3 Muut 157,6 117,2 Yhteensä 369,5 291,8 Veden ominaiskulutus kaupungin toimitilarakennuksissa (l/m3) Hoitoalan rakennukset 1068,2 Toimisto ja hallintorakennukset 65,6 Kokoontumisrakennukset 340,7 Opetusrakennukset 56 Muut 383,3 Yhteensä 1913,8 1) Kaupungin toimitilojen kuluttama sähkö sisältäen katuvalaistuksen 2) Vuosien 2004 ja 2005 välinen ero kulutuksessa on todellisuudessa raportoitua pienempi. Virheellisyys johtuu mittarien luentavälistä, joka ei noudata vuoden kiertoa. 7

Kaupungin energiankulutustiedot ovat hajallaan ja niitä on kerätty eri tavoin eri vuosina. Julkisten rakennusten ja kaupungin asuinrakennusten omistus on jakaantunut useisiin kaupungin omistamiin kiinteistöyhtiöihin. Kiinteistökantaa omistaa paitsi kaupunki, myös Hämeenlinnan Asunnot Oy, Hämeenlinnan vanhusten asuntosäätiö, Kantolan Kiinteistöt Oy ja Hämeenlinnan Liikuntahallit Oy. Kuntaliitoksen myötä kaupungin kiinteistöjen määrä on kasvanut. Hämeenlinnan kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen Energiakolmio Oy:n kanssa energian kulutusseurannasta. Automaattisessa seurannassa on suuri osa kantakaupungin kiinteistöistä eli noin 60 kiinteistöä (Tilapalveluiden kiinteistöjä). Kaupunginosakeskuksissa kulutusseurannasta vastaavat useissa rakennuksissa talonmiehet. Kaupungin sähkönhankinnan tekee Energiakolmio Oy Nord Pool sähköpörssistä. Nord Pool on pohjoismainen sähkön kauppapaikka, jossa sähköä myyvät tuottajat kohtaavat sähkön jälleenmyyjiä ja suuria loppukäyttäjiä. Viimeisimmät kaupungin energiankulutustiedot on tilattu energiansäästöstrategian jatkotoimenpiteitä varten Vattenfall Verkko Oy:ltä, joka vastaa sähkön siirrosta Hämeenlinnan alueella, sekä Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:ltä, joka vastaa talousveden jakelusta ja jätevedenpuhdistuksesta. 2.3 Energiankäytön tehostaminen rakennuksissa Kiinteistöjen energianhallinta Kuntien ja kuntayhtymien rakennusten tilojen ja käyttöveden lämmityksen energiankulutus oli esimerkiksi vuonna 1998 yhteensä 4,8 TWh ja sähkön kulutus 2,6 TWh. Suurin osa kuntien omistuksessa olevista rakennuksista on kouluja. Toinen suuri ryhmä (muut 27 %) koostuu teollisuus ja voimalaitosrakennuksista, monitoimihalleista, ja paloasemista. Tehokkaaseen energiankäyttöön on tärkeä pyrkiä kaikissa kunnan kiinteistöissä. Kiinteistöjen energiankäytön hallinnalla vähennetään sähkön, lämmön ja vedenkulutusta sekä niistä aiheutuvia kustannuksia ja ympäristövaikutuksia. Energiankäytön tehostumista voi ja kannattaa edistää kiinteistöjen rakentamisen, käytön sekä perusparannusten yhteydessä. Pitkäjänteinen ja tavoitteellinen toiminta on tärkeää kiinteistöjen energiankäytön hallinnassa. Tavoitteiden saavuttamiseksi kunnan johdon sitoutuminen toimintaan on olennaista, mutta myös henkilöstöä tulee informoida ja kouluttaa. Kiinteistönhoitajat tarvitsevat erilaisia työkaluja toimintansa tueksi. Energiakatselmus luo perustan kiinteistön energiankäytön tehostamistoiminnalle. Katselmuksessa käydään läpi mihin energiaa kuluu ja miten energiankäyttöä voitaisiin tehostaa. Energiakatselmusta kuvataan myöhemmin. 8

Kiinteistön kulutusseuranta mahdollistaa tavoitteellisen energiankäytön hallinnan. Kulutusseuranta on välttämätöntä, mikäli energiankäyttöä halutaan seurata säännöllisesti ja saada tietoa mahdollisista häiriöistä kulutuksessa. Jotta kiinteistöjen energiankulutusta voitaisiin verrata, tulee kulutukset normittaa ns. lämmitystarvelukujen avulla. Mikäli kiinteistön energiankulutus poikkeaa vastaavan tyyppisen rakennuksen keskimääräisestä arvosta tai siinä tapahtuu selkeitä muutoksia, tulee poikkeaman syy selvittää ja ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Kiinteistöjen kulutusseuranta luo edellytykset tehokkaalle ja tavoitteelliselle energiankäytön hallinnalle. Seurannalla saadaan hyödyllistä tietoa kiinteistön energiankäytön jakaantumisesta, ajoittaisista vaihteluista ja energiankulutuksen mahdollisista epäkohdista. Kulutusseurannan hyödyt: tuo esiin kiinteistön energiankulutuksen ongelmakohdat energiankulutustietojen vertailu mm. aiempien vuosien kulutustietoihin helpottuu antaa tietoa toteutettujen energiankäytön tehostamistoimenpiteiden todellisista vaikutuksista energiankäyttöön antaa budjetointiin tietoa ylläpidon vuosittaisista kustannuksista Seurannan tuottamaa palautetietoa energiankulutuksen kehittymisestä on tärkeä välittää myös kiinteistönkäyttäjille. Positiivinen palautetieto kannustaa kiinteistönkäyttäjiä toimimaan jatkossakin energiatehokkaalla tavalla. Kulutusseurantaa voidaan toteuttaa eri tavoin. Pääasia on, että kiinteistön energian ja vedenkulutusta seurataan säännöllisesti. Kulutusseurannan helpottamiseksi on kehitetty ohjelmia, joista osa toimii reaaliaikaisena internetissä. Kulutusseuranta voidaan ostaa myös palveluna, jolloin kulutustietojen rekisteröinnin ja raportoinnin suorittaa ulkopuolinen taho. Julkisten rakennusten perusparannushankkeiden yhteydessä tulee kiinnittää huomiota rakennusten energiakulutuksen tehostumiseen. Oikeilla valinnoilla ja hyvällä suunnittelulla voidaan edistää kiinteistöjen lämmön ja vedenkulutuksen tehostumista. Jo esisuunnitteluvaiheessa tulee päättäjille tuoda esiin uusin tieto tarjolla olevista energiansäästöratkaisuista sekä niiden vaikutuksista. Suunnitteluvaiheessa tehdyillä ratkaisuilla on merkittävä vaikutus kiinteistön koko elinkaaren aikaisiin käyttö ja ylläpitokustannuksiin. Energiansäästöinvestoinnit ovat useimmiten taloudellisesti kannattavia ja maksavat itsensä takaisin keskimäärin muutamassa vuodessa. 9

Kiinteistön energiakatselmus Energiakatselmustoiminnan tavoitteena on analysoida katselmuskohteen kokonaisenergian käyttö, selvittää energiansäästöpotentiaali ja esittää ehdotettavat säästötoimenpiteet kannattavuuslaskelmineen. Energiakatselmuksissa selvitetään myös mahdollisuudet uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Energiansäästöpotentiaalin lisäksi katselmuksissa raportoidaan ehdotettavien toimenpiteiden vaikutus CO 2 päästöihin. Energiakatselmus perustuu toteutusajankohdan energiankulutus ja käyttötietoihin, mutta siinä pyritään mahdollisimman paljon ottamaan huomioon myös tiedossa olevat ja suunnitellut muutokset. Tavoitteena on liittää energiakatselmus tiiviisti kohteen muihin toimintaprosesseihin niin, että siitä syntyy työkalu, joka palvelee kohdetta myös myöhemmin energiatehokkuuden jatkuvassa seurannassa ja ylläpidossa. 2.4 Muiden kuntien esimerkkejä Seuraavassa esitellään Helsingin kaupungin toimenpiteitä, joilla parannetaan rakennusten energiatehokkuutta. 10

HELSINKI Uudisrakentamisessa matalaenergiarakentamista: Lämmitysenergian kulutuksen osalta tavoitellaan 60 % määräystasoon verrattuna, sähköenergian osalta 50 % nykytasoon verrattuna. Kaupungilla on matalaenergiakonsepti, jota käytetään perusparannus että uudisrakennushankkeissa. Olemassa olevan rakennuskannan osalta avainasemassa on kiinteistöjen laadukas ylläpito. o Kulutusseuranta ja siitä saatavien tietojen hyödyntäminen: Käytössä ovat PAKKInettihuoltokirjajärjestelmä ja WebKulu, jolla voidaan siirtää kulutustietoja ja raportteja internetin avulla huoltokirjaan. Näin saadaan aina ajan tasalla olevat lukemat. Tulevaisuudessa kaupunki pyrkii saamaan kulutusmittarit automaattisiksi, jolloin tieto muuttuu täysin reaaliaikaiseksi. Vuoden 2007 loppuun mennessä lähes 90 % kaupungin julkisista palvelukiinteistöistä oli kuukausittaisessa kulutusseurannassa. o Kiinteistöjen energianhallintajärjestelmä: Kaupungilla on käytössä e3 portaali, jonne syötetään kaikkien kiinteistöjen, myös asuntojen, vuosikulutukset. Portaalista saa tietoa tehdyistä energiakatselmuksista, energiansäästötoimenpiteistä ja vertailuraportteja muista kunnista. Järjestelmän avulla voidaan suunnitella energiansäästötoimenpiteitä sekä arvioida säästöjen toteutumista ja pysyvyyttä pitkällä aikavälillä. o Energiakatselmukset: Vuoden 2007 loppuun mennessä Helsingin kaupungin julkisista palvelukiinteistöistä noin 80 %:lle on tehty energiakatselmus. Keskimääräinen säästöpotentiaali katselmoidussa kiinteistökannassa oli lämpöenergian osalta 13 %, sähköenergian osalta 9 % ja veden osalta 6 %. Investoimalla energiansäästötoimenpiteisiin 3,2 milj., saavutetaan noin 2,5 milj. säästöt/vuosi. Tarvittavien investointien takaisinmaksuaika on noin 1,3 vuotta. Kaikkiaan vuosina 1995 2007 toteutetuissa energiakatselmuksissa ehdotettuja säästötoimenpiteitä on lähes 3000. Useimmin ilmoitetut toimenpiteet liittyvät ilmanvaihtoon (ilmanvaihdon käyntiajat, sisäänpuhalluslämpötilan alentaminen, ilmamäärien säätö, lämmön talteenotto), lämmitykseen (sisälämpötilan alentaminen, säätöjärjestelmän toiminnan tehostaminen, termostaattiset patteriventtiilit), sähköön (energiansäästölamppujen käyttöönotto, valaistuksen säätö) ja käyttöveteen (vesivirtaaminen rajoitus). Reilu 50 % ehdotetuista 3000 toimenpiteestä on toteutettu. o Matalaenergiset perusparannusratkaisut: tavoitellaan lämmön osalta 40 % ja sähkön osalta 30 % säästöä verrattuna tavanomaisiin perusparannusratkaisuihin, ei tehdä osakorjauksia Energiamerkintä: EU:n energiatehokkuusdirektiivi edellyttää julkisissa rakennuksissa esille laitettavaa energiatehokkuustodistusta. Helsingin kaupungilla on käytössä Display energia ja päästömerkki, joka on kehitetty eurooppalaisten kaupunkien yhteistyönä. Merkki ei ole virallinen direktiivin mukainen todistus vaan paras mahdollinen ehdokas sellaiseksi. Merkki esittää rakennuksen energian ja vedenkulutuksen sekä energian kulutusta vastaavan hiilidioksidipäästön. Näiden tietojen perusteella rakennus luokitellaan ominaisuuksiltaan ryhmiin A G (A on hyvä, G on huono). Vastaavantyyppistä luokittelua käytetään kodinkoneissa. Merkissä tiedotetaan myös jo toteutuneesta energiansäästötoimenpiteestä sekä toimenpiteistä, joilla luokitusta voitaisiin parantaa. Display merkki on esillä yli sadassa Helsingin kaupungin kiinteistössä (tilanne kesäkuu 2008). Merkintä on otettu innostuneesti vastaan. 11

2.5 Toimenpide ehdotuksia Selvitetään nykyiset automaattisessa kulutusseurannassa olevat kiinteistöt. Samalla tarkistetaan, että tiedonsiirto toimii. Lisätään automaattinen kulutusseuranta kiinteistöihin, joissa sitä ei ole mutta se olisi mahdollista toteuttaa. Kerätään kulutustiedot niistä kiinteistöistä, joissa seurannasta vastaa kiinteistönhuoltohenkilö. Kootaan seurantatieto hallintajärjestelmään, josta voidaan seurata esim. kuukausi ja vuositasolla kulutusta eri kiinteistöissä. Säädetään olemassa oleva lvis laitteisto mahdollisimman energiatehokkaaksi aiheuttamatta kuitenkaan haittaa esim. sisäilman laadulle. Tarkoituksena on saada säätöjen ja pienien korjaustoimien avulla kiinteistö niin energiatehokkaaksi kuin se on sille nykykunnossaan ja laitteiltaan mahdollista. Tehdään vuosittain energiakatselmuksia valituille kiinteistöille. Toteutetaan katselmuksissa esille tulleita parannusehdotuksia. Pyritään matalaenergiarakentamiseen uusissa kaupungin rakennuskohteissa ja uusilla asuntoalueilla. Tehdään energiaa säästäviä korjaustoimia samalla, kun kiinteistöä peruskorjataan, ja pyritään perusparannusratkaisuissa matalaenergisyyteen. Koulutetaan henkilöstöä energiansäästöön liittyen. Määritetään energiavastuuhenkilöt kulutusseurantaan, katselmuksiin ja rakentamiseen/korjaamiseen. Lisätään kaupungin rakennusjärjestykseen ohjeet energiatehokkuuden huomioimisesta. 3 Maankäytön suunnittelu, liikenne, yhteydet energiantuotantoon Yhdyskunta muodostuu fyysisistä rakenteista, kuten rakennuksista, niiden välisiä yhteyksiä välittävistä liikenne ja teknisen huollon verkostoista sekä puisto ja viheralueista siitä, kuinka ne on toteutettu ja sijoitettu toisiinsa nähden. Maankäytön suunnittelulla määritellään yhdyskuntarakenteen toiminnat ja niiden sijainti. Alueille sijoittuvien toimintojen laatu ja niiden suhde toisiinsa ratkaisee alueiden välille syntyvän liikkumisen tarpeen. Yhdyskuntien toimintojen ylläpitäminen ja liikenne kuluttavat runsaasti energiaa. Yhdyskuntien energiahuolto ja sen verkostot suunnitellaan muun maankäytön yhteydessä. Merkittävimmät energiankulutukseen vaikuttavat maankäyttöratkaisut tehdään yleispiirteisen suunnittelun tasolla eli maakunta ja yleiskaavasuunnittelun yh 12

teydessä. Detaljikaavoituksessa edellä mainittuja näkökohtia tarkastellaan vielä yksityiskohtaisemmin. Asemakaavasuunnittelussa voidaan ottaa huomioon kortteli ja tonttitasolla energiatehokkuuteen vaikuttavia seikkoja, kuten pienilmaston hyödyntäminen sekä yksittäisten rakennusten energiatehokkuuden ohjaaminen. Yhdyskuntien energiankulutusta pienentämällä voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maankäytön suunnittelun näkökulmasta on keskeistä selvittää, minkälaisia vaikutuksia energiatehokkuuteen on erilaisilla maankäytön, rakentamisen, liikenteen ja energiatuotannon ratkaisuilla. Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Seuraaviin kappaleisiin on poimittu otteita mainituilta suunnittelutasoilta energiakysymysten huomioimiseen liittyen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (1.3.2009) Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhtenä asiakokonaisuutena on eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu. Yleistavoitteena on edistää yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Tavoitteiden mukaan olemassa olevia yhdyskuntarakenteita hyödynnetään sekä eheytetään kaupunkiseutuja ja taajamia. Yhdyskuntarakennetta tulee kehittää siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin saavutettavissa ja ovat mahdollisuuksien mukaan asuinalueiden yhteydessä niin, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Liikenneturvallisuutta sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä tulee parantaa. Elinkeinotoiminnalle tulee osoittaa sijoittumismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheuttavat elinkeinoelämän toiminnot suunnataan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään tai muuten hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Kaupunkiseutuja kehitetään niin, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Keskuksia ja erityisesti niiden keskusta alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen, työpaikkojen ja vapaa ajan alueina. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on annettu yleistavoitteiden lisäksi erityistavoitteita, jotka ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita. Seuraavaan luetteloon on koottu energiankulutuksen kannalta merkittävimpiä alueidenkäyttöön ja suunnitteluun liittyviä erityistavoitteita: Henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä liikennejärjestelmä varmistettava. Kaupunkiseuduilla varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Asunto ja työpaikkarakentamiseen tarjolla riittävästi tonttimaata. Uusia huomattavia asuin, työpaikka tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Tavoitteesta voidaan poiketa, jos tarve ja vaikutusselvityksien perusteella voidaan osoittaa, että alueiden käyttöönotto on kestävän kehityksen mukaista. Jalankulkua ja pyöräilyn verkostoja varten on varattava riittävät alueet ja edistettävä verkostojen jatkuvuutta, turvallisuutta ja laatua. Energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyttöedellytyksiä tulee edistää. Maakuntakaava (Maankäyttö ja rakennuslaki 5.2.1999/132) Maakuntakaavan laatimisesta huolehtii maakunnan liitto. Maakuntakaavassa on huomioitava valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleis ja asemakaavaa. 13

Yleiskaava (Maankäyttö ja rakennuslaki 5.2.1999/132) Yleiskaavan laatimisesta huolehtii kunta. Yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteensovittaminen. Yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava maakuntakaava huomioon. Yleiskaavan laadinnassa on huomioitava mm. seuraavia energiankulutukseen vaikuttavia tekijöitä: Yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys Olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö Asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus Mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia, vesi ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla Ympäristöhaittojen vähentäminen Yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa. Asemakaava (Maankäyttö ja rakennuslaki 5.2.1999/132) Alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä. Asemakaavaa laadittaessa on huomioitava maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava. Asemakaava on laadittava niin, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Asemakaavassa voidaan antaa määräys rakennuksen liittämisestä kaukolämpöverkkoon, jos määräys on tarpeen energian tehokkaan ja kestävän käytön, ilman tavoiteltavan laadun tai asemakaavan muiden tavoitteiden kannalta. Määräystä ei sovelleta kuitenkaan esimerkiksi rakennukseen, jonka pääasiallinen lämmitysjärjestelmä on uusiutuviin energialähteisiin perustuva vähäpäästöinen lämmitysjärjestelmä. 3.1 Yleispiirteisen maankäytönsuunnittelun taso 3.1.1 Maankäyttö ja liikenne Liikenne käyttää 17 % Suomessa kulutetusta energiasta ja 42 % öljystä. Yhdyskunnissa liikenne on lämmön ja voimantuotannon ohella suurin energiankuluttaja ja päästöjen aiheuttaja. Pääosa energiakulutuksesta ja päästöistä syntyy henkilöautoliikenteestä. Yhdyskunta on kestävämmin suunniteltu, mitä suurempi kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen osuus on kuljetuista matkoista. Toiminnot, kuten asuminen, työpaikat ja palvelut synnyttävät liikennettä, jota palvelemaan liikennejärjestelmä rakennetaan. Toisaalta liikenneväylät, terminaalit, asemat, satamat, lentokentät ja muut liikennepalvelut vaikuttavat eri sijaintien saatavuuteen, joka puolestaan ohjaa yritysten ja kotitalouksien sijoittumista kaupunkialueella. Liikennejärjestelmään tehtävät investoinnit muuttavat eri alueiden saavutettavuutta ja haluttavuutta sijaintipaikkana, mikä heijastuu edelleen muun muassa maanhankintaan ja maankäyttöön. 14

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on kestävää kehitystä. Hajanainen rakenne johtaa turhiin kustannuksiin ja puutteelliseen palvelutasoon, kuluttaa luonnonvaroja ja lisää päästöjä. Tiivistä yhdyskuntaa perustellaan etenkin taloudellisin ja liikenteellisin eduin. Liikkumistarpeen vähetessä säästetään energiaa ja vähennetään liikenteen päästöjä. Tiiviys tekee mahdolliseksi myös joukkoliikenteen kilpailukykyisen tarjonnan sekä kävelemisen ja pyöräilyn perille saakka. Nykyyhteiskunnan vaatimat korkeatasoiset kuntatekniset järjestelmät (lämmön ja sähkön tuotanto, puhdas vesi, viemäröinti ja jäteveden puhdistus, jätehuolto, tietoverkot, viihtyisät julkiset tilat) on mahdollista toteuttaa laadukkaasti ja kustannukset monille jakaen. Palvelut ovat paremmat ja niiden järjestäminen halvempaa. Hajanainen yhdyskuntarakenne lisää liikennetarvetta, energiankulutusta ja päästöjä, kuluttaa luonnonvaroja, huonontaa palvelujen saatavuutta ja jättää yhä vähemmän luontoa ihmisen toiminnan ulkopuolelle. Kestävän yhdyskunnan tulisi olla rakenteeltaan tiivis ja eri osa alueilla sekoittuneena erilaisia toimintoja. Tällöin liikennetarve on pienemmillään, alueet eläviä ja vapaata luontoa jää mahdollisimman paljon ihmisen vaikutuksen ulkopuolelle. 15

3.1.2 Energiantuotanto Energiasta teollisuus käyttää puolet. Lämmityksen osuus on 23 % koko energiankulutuksesta, liikenteen 17 % ja kaiken muun, kuten kotitalouksien (muun kuin liikenteen ja lämmityksen), maatalouden ja rakennustoiminnan yhteensä 10 %. Kestävän kehityksen näkökulmasta on oleellista, käytetäänkö uusiutuvia vai uusiutumattomia energialähteitä. Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan aurinko, tuuli, vesi ja bioenergiaa, maalämpöä sekä aalloista ja vuoroveden liikkeistä saatavaa energiaa. Uusiutuvien energialähteiden käytön ympäristöhaitat rajoittuvat lähinnä polttoaineiden keruuseen ja kuljetukseen sekä puuta poltettaessa pienpolton hiukkaspäästöihin. Energianlähteiden, tuotannon ja jakelun kysymykset kytkeytyvät kaikkiin yhdyskuntasuunnittelun, yhdyskuntarakenteen ja maankäytön tasoihin. On tullut selväksi, että uusia ja uusiutuvia energialähteitä tarvitaan samoin kun innovaatioita tuotannon ja jakelun malleihin. Raskaiden ja keskitettyjen energiatuotannon ja jakelun järjestelmien vaihtoehdoiksi on alettu tutkia paikallisesti toteutettavien ja kevyiden järjestelmien mahdollisuuksia (hajautettu tuotanto). Uusiutuvat energialähteet soveltuvat hyvin paikalliseen energiantuotantoon, koska niiden ympäristöhaitat ovat vähäisiä. Varsinkin haja asutusalueella ja kaupungin kehävyöhykkeellä tulisi kaavamääräyksin ohjata uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen energian tarpeen vähentämisen ohella. Näin voidaan vähentää hajarakenteen aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästöä. Hauhon, Lammin ja Rengon kaupunginosakeskuksissa on puupolttoaineella toimivat aluelämmityslaitokset ja verkostot, jotka ovat osin Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa. Uusilla asuntoalueilla tulee harkittavaksi useamman kiinteistön yhteisen energialaitoksen osoittaminen kaavoituksessa alueen lämmön tuottoon. Valmiina sovellutuksena on saatavilla konttimallinen hakelaitos ja kehittää voisi myös maa, vesi ja tuulilämmön hyödyntämistä yhteishankkeena. Tällainen ratkaisu edellyttää yhteistä lämmön tuotantoa koskevien määräysten ottamista maankäyttösopimukseen. Vaikka kaavamääräyksillä ei määrättäisikään yhteiseen uusiutuvan energian käyttöön, rakennuslupaprosessissa on tarpeen koordinoida toimintaa tiiviisti rakennettavalla alueella esim. maalämmön hyödyntäminen. Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestyksen 25 todetaan, että maalämmön ja vesistöstä otettavan lämmön käyttöön otossa on putkistoissa johdettavan aineen oltava sellaista, ettei vaaraa pohjavesille ja vesistöille ole. Vastaava määräys on myös Hämeenlinnan kaupungin ympäristönsuojelumääräyksien 9 :ssä. Jatkossa näitä kunnallisia määräyksiä tulisi täydentää energiantuotannon osalta esim. huomioimalla tuulivoiman rakentamismahdollisuudet. 16

3.2 Asemakaavataso 3.2.1 Pienilmaston hyödyntäminen Paikallisten tekijöiden vaikutukseksi rakennuksen lämmönkulutukseen on laskettu noin kolmasosa. Suotuisalla pienilmastolla on suuri merkitys myös asukkaiden viihtyvyydelle. Tärkeimpiä rakennuspaikan valinnassa huomioon otettavia pienilmastollisia asioita ovat eri maastonkohtien lämpötilaerot, tuulennopeudet ja suunnat sekä aurinkoisuus. Hyvällä suunnittelulla voi saavuttaa energiansäästöä ja vaikuttaa viihtyvyyteen. Aurinkoenergian hyödyntämisen yhteydessä kannattaa ottaa huomioon myös varjon puolen edut (jäähdytystarpeen välttäminen). 3.2.2 Rakennusten energiatehokkuuden ohjaaminen Asuinrakennuksen lämmitysenergian kulutuksen voi puolittaa tavanomaiseen verrattuna eristämällä rakennuksen oikein, rakentamalla huolellisesti sekä ottamalla ilmanvaihdon lämmön talteen. Rakennuksen energiankulutuksesta alle kymmenesosa kuluu rakennettaessa ja rakennusaineita valmistettaessa. Loppu kertyy vuosien mittaan talon käytöstä. Lämmitysenergiaa säästävän talon ei tarvitse olla tavanomaista rakennusta kalliimpi. Rakenteita yksinkertaistaen saavutetaan säästöjä, jotka on mahdollista käyttää energiatalouden parantamiseen. 17