TOIMEN POIKA VAELLUKSIA Kevättalvella partiopoikaosaston pienehkö iskuryhmä teki menestyksekkään hiihtovaelluksen Hänkkään, Keväämmällä sama osasto johtajatäydennyksillä suuntasi Valkealan metsiin. Luvassa oli jylhiä maisemia ja tilapäismajoitusta vanhoissa laskuvarjoissa. Sivut 8-13 TP-TESTAA Uudistuva partiopaita pääsi toimituksen pikaiseen testipenkkiin. Mitä tekevätkään kangasmakkarat paidassa? Sivut 22-23 LISÄKSI Sudariretki, Hallitusten höpinää, kolumni, Mr. Bee,... KESÄKUU RAUHASSA JA RENTONA 2/2005 Vaeltaminen on leppoisaa puuhaa - tyylinäyte Valkealan suunnalta
2 Toimen Poika 1/2005 TOIMEN POIKA 2/2005 Pääkirjoitus...3 - Jussi Supi Sipilä Toimitussihteeriltä...4 - Ilkka Ile Lehto Apinalaatikko...5 TP-kysyy...5 - Sampo Sakke Oksanen Uutiset...6 Talvivaellus Hänkkään...8 - Visa Viski Jokelainen Valkealan vaelluspäiväkirjat...10 - Sampo Sakke Oksanen Varusteanalyysi...13 Sudenpennut Öögalla...14 Retkellä Mäyrä & Ahma...16 Pääsiäisrieha...17 Mäyrä...18 Majava...19 Ahma...20 Hallitusten höpinää...21 - Janne Peltsi Peltola Uudistuvapartiopaita...22 - Antti Mallu Malin - Janne Peltsi Peltola Mr. Bee Puskee!...24 Toiminta luonnossa...26 Kurkistus tulevaan... 27 Numeron kuva...27 Tulevia tapahtumia...28 TALVIVAELLUS Helmikuussa pieni etujoukko partiopoikaosastostta suuntasi suksineen talvisiin Hannunkärjen maisemiin, vaikka kaikki eivät olleet aiemmin edes hiihtäneet. Kelit olivat kohdallaan ja vaelluskokemusta karttui presidentin toimintateeman mukaisesti. Toivottavasti tämä innostaa muitakin lähtemään hiihtämään ensi talvena. 8 KEVÄTVAELLUS Helatorstain vaelluksena tunnettu tapahtuma keräsi kiitettävän paljon osallistujia. Samu oli järjestänyt armeijan vanhoja laskuvarjoja, joiden turvin järjestettiin tilapäisyöpyminen. Toimitussihteeri oli julistanut tapahtuman ajaksi valokuvauskilpailun, ja tuloksia voi rajoitetusti ihailla lehdestä 10
Vapaus tuo vastuuta Toimen Poika 1/2005 PÄÄKIRJOITUS Lippukunnassamme vartioilla on suhteellisen vapaat kädet toimia. Vartiot saavat suunnitella toimintansa itsenäisesti ja menevät retkille ja vaelluksille ilman aikuista tai vanhempaa johtajaa. Johtajien rooli on lähinnä kouluttaa vartionjohtajia, jotta heillä on peruslähtökohdat vartion vetämiseen. Tietenkin johtajat myös opastavat vartioita, järjestävät lippukunnan tapahtumia ja järjestävät vartioille puitteet toiminnalle. Vartioiden oma toiminta on kuitenkin hyvin pitkälti vartionjohtajien oman harkinnan alla. Vapaudet tuovat mukanaan myös vel- vollisuuksia ja vastuuta. Esimerkiksi kun vartio lähtee yksin retkelle, täytyy lippukunnan johdon luottaa täysin vartionjohtajaan. Vartion tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat vartionjohtajan vastuulla. Vj pitää huolen, että vartion toiminta on partiomaista, mielekästä ja turvallista. Retken johtaja on vastuussa vartion jäsenistä koko retken ajan. Muistakaa vartionjohtajat, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Hyvää kesää ja jatketaan samaan malliin. Supi presidentti Kuva: Ilkka Ile Lehto 3
4 Toimen Poika 1/2005 TOIMITUSSIHTEERILTÄ Taittamisen sietämätön keveys Tuomas Large Toivonen kirjoittaa TP-lehteen 1/1995 otsikolla Kaupungilta tietokone: Lippukunta on syksyn alusta ollut tietokoneen onnellinen omistaja. Anoimme kaupungilta yhdessä Oravanmarjojen kanssa rahaa tietokoneeseen kohdeavustuksena vuodelle 1994. Kaupunki oli antelias ja saimme toivomamme 16 000 markkaa. Tietokone on AMD 486/66 muistia löytyy kahdeksan megatavua ja kiintolevyä 420 megaa. Käyttöjärjestelminä koneessa ovat MS-DOS ja Linux. - - Konetta käytetään lähinnä erilaisten tekstien kirjoittamiseen kuten kisa- ja retkikirjeet. Eniten käyttöaikaa vie kuitenkin lehden teko, joka uudella koneella sujuu huomattavasti nopeammin. - - Melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten kaupungilta saatiin tietokone toimistotarpeisiin. On mielenkiintoista huomata, että kellotaajuudet ja muistien määrät ovat nykypäivänä kymmeniä jopa satoja kertoja suurempia - tietotekninen kehitys on ollut huimaa. Nykyään taitaa jokaisella toimarilla olla kotonaan tietokone, jolla lehden teko kävisi kuin tanssi. Kun lueskelen vanhoja toimitussihteerin palstoja olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse lähteä kololle kirjoittelemaan, vaan voin sovittaa toimittamisen ja taittamisen lyhyisiinkin väleihin. Aikaa säästyy myös digikuvien käsittelyssä filmikuviin verrattuna. Tietokoneet helpottavat myös retkijuttuja kirjoittelevien vartiolaisten urakkaa. Parikymmentä lausetta läksyjen jälkeen tekstinkäsittelyohjelmalla ja muutamalla hiiren klikkauksella sähköposti matkaan tai artikkeli suoraan kotisivuille. Muistan itse raapustaneeni ensimmäiset juttuni käsin. Nykyään ruutupaperille kirjoitettu artikkeli on harvinaisuus. Kirjekuorien ja postimerkkien etsiminen isän kirjoituspöydän uumenista on sekin historiaa. Mutta ne edut, mitkä uudella tekniikalla saavutetaan, myös täydellä varmuudella uhrataan laiskuuden alttarille. Hiljalleen on vahempien johtajien toiminnassa ollut kuitenkin havaittavissa selkeää edistystä. Vartiolaiset huomio! Kevään painostuskauden tuloksena lehteen on saatu myös viisi vartioiden retkijuttua - hyvää edistystä sekin! Nyt vielä lippukunnan digikamera kololta mukaan retkelle, ja varaus tietenkin internettiin. Ottakaa retkellä kaksi ulkokuvaa, jossa vartiolaiset ovat pääkohteena ja puuhaamassa jotain ohjelmaan liittyvää. Naamat mielellään näkyviin. Aikaa tähän kuluu alle viisi minuuttia, mutta se helpottaa lehden tekoa huomattavasti. Kun saimme Kauniaisten nuorisotalolta uudet kokoontumistilat ja vanha 486 oli jäänyt jo nurkkiin pölyyntymään, toiveet olivat korkealla nettiyhteyden saamisesta kololle. Olihan kaupunki suhtautunut myönteisesti koneen hankkimiseen, miksei se myös antaisi meille rakennuksessa olevaa internetyhteyttä käyttöömme. Mutta vastaanotto oli hyinen: Kaupungin nuorisotoimi ei anna yhteyttä meille, vaikka kulut olisivat minimaaliset. Hyöty yhteydestä olisi meille suuri: kämppien varauslistat, viikko-ohjeet, kolopäiväkirja jne. Välillä tuntuu, että kaupungin byrokratia - olkoon se kuinka perusteltua tahansa - ei palvele tavallista ihmistä tarpeineen lainkaan. Mikäli luit palstaani tänne asti ja sinulla on ajatus, kuinka kololle saataisiin henkireikä ulkomaailmaan ja toimarit 2000-luvulle, kerro ihmeessä minulle. - Ilkka Ile Lehto
Toimen Poika 1/2005 TOIMEN POIKA JULKAISIJA Partiotasavalta TOIMEN POJAT RY PÄÄTOIMITTAJA Jussi Supi Sipilä Luotsikuja 13 A 11 00130 Helsinki Puh: 050-5284418 TOIMITUSSIHTEERI Ilkka Ile Lehto LEHDEN POSTI: TP-lehti c / o Ilkka Lehto Jämeräntaival 10 H 146 02150 Espoo ilkka.lehto@iki.fi TOIMITTAJAT Alex Ale Hakala Sampo Sakke Oksanen PAINOPAIKKA Kauniaisten nuorisotalo PAINOS 200 kpl LEHDEN JAKELU Lehti jaetaan kaikille Toimen Pojille SIVUNTAITTO Ilkka Ile Lehto VALOKUVAT Kuvaaja mainittu erikseen KANNEN KUVA Juho Sorvi Sorvettula Haastateltavana on tällä kertaa Eero Vehka Oksanen Toimen Poikain Väiskin pääindari. Lempiretkiruoka? Spagetti Bolognese. Miten ajattelit erota edellisistä indareista? Lihan osuuteen panostetaan. Mahdollisimman paljon lihaa, vaikka neljä kasvisruokaa pitääkin olla. Siis neljä kasvisruokaa? Kuulinko oikein? Kyllä, kaksi salaattia, yksi vihannesmössö ja sipulikeitto. Vehka harmittelee, että yksinkertainen indari ei paljoa pysty ylemmän portaan päätöksiin vaikuttamaan. Kuitenkin salaattiinkin voi pistää lihaa, esimerkiksi meksikolaiseen salaattiin, Vehka paljastaa Kuinka paljon menee päivässä ruoka-aineita koko savulle? Paljon, hyvin paljon. Määriä on hankala arvioida, mutta useita kymmeniä kiloja menee pelkästään ruokaa. K ä y t e t ä ä n k ö Väiskillä hylamaitoa? Kyllä. Jos ylipäätään käytetään. Vesi taitaa olla se tavallisin ainesosa ja maitoa käytetään vain harvoihin herkkuihin. Isoin kattila? 40l Keitä kuuluu TP:eiden indaritiimiin? Minä teen ruokaa Klasun, Otson ja Jönssin kanssa. Kuinka suunnitellaan ruokalista siten, että kaikki allergiat ja ruokavaliot tulee huomioiduksi. Minkälainen työ siinä on? Hyvin suuri. Ohjelman kun pitää olla ajoissa valmiina, että tiedetään ylempänä, mitä mikin savu syö. - Sampo Sakke Oksanen Kuva: Reko Jokelainen ISSN 1236-9330 World Wide Web http://tp.partio.net 5
Toimen Poika 1/2005 isoranssi Loppututkintoviikonloppuna saatiin testata upouuden majoitteen pystytystä. Vanhan perinteen mukaan nimetty Isoranssi on Ison Keltasen seuraaja. Kyseisen jättiläisen sisään mahtuu peräti kaksi kaminaa ja nukkumaan mahtuvien määrä lasketaan kymmenissä. Asianomaisen voi bongata ainakin Väiskillä. -Sakke Sauvaskaba Perinteinen Sauvaskaba käytiin Espoon ja Kauniaisten alueella. Espoon keskuspaloasemalta sammutusrastilla startannut kaupunkikisa jatkui Leppävaaraan ensiapurastille, Laajalahteen lintuja bongaamaan, Otaniemeen suunnistamaan, Tapiolaan grillaamaan, Kivenlahteen huutamaan ja takaisin Kauniaisiin. Skaban voitti Karhu, muiden sijoitukset järjestyksessä: Orava, Majava, Ahma ja Mäyrä -Ile Loppututkinnot Loppututkinnot suoritettiin lauantana 21.5 Öögälla. IIIluokan suoritti kuusi toimaria ja II-luokan seitsemän I-luokan suorittivat Alex Ale Hakala, Nooa Olm Fagerhom, Roni Karva Karlenius ja Karoly Karde Götz. Jotkut olivat saapuneet paikalle jo perjantaina keröögälle komposti Biolan 220 on hankittu ja siirretty 17.5.2005 Öögan varastoon odottamaan ohjeistusta ja käyttöönottoa. Se on kompostori, jonka väitetään toimivan pienestä pakkasesta huolimatta, kunhan kosteustasapaino säilyy. -Jari Lehto UUTISET taamaan taitojaan. Nähtävästi tästä oli apua, sillä suurin osa pääsi läpi. I-luokan suorittajat olivat jo aikaisemmin käyneet vaelluksella. Vaellus oli 4.-6.3. ja se hoidettiin hiihtämällä Keron ja Öögan välisessä ympäristössä. Ohjelmaan kuului mm. lumimajoitteessa yöpyminen. Nooa Olm Fagerholm viritteli mallikelpoisen nuotion - Sakke Kuva: Ilkka Ile Lehto 6
Toimen Poika 1/2005 Reko Jokelainen aloittaa opintonsa Teknillisessä Korkeakoulussa Juha JJ Lehto pyrkii Oikeustieteelliseen tiedekuntaan Jarkko Omppu Nylund aikoo sotilasuralle UUTISET Susanna Suski Salonen valmistui bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi Janne Peltsi Peltola aloittaa opinnot Teknillisessä Korkeakoulussa Antti Tine Eranti pyrkii Lääketieteelliseen tiedekuntaan Päättäjäiset Tämän toiminnallisen vuoden päättäjäiset pidettiin Korkeasaaressa, sisarlippukuntamme Toimen Tyttöjen kanssa. Korkeasaaressa tutustuttiin vartioiden eläimiin ja muihinkin. Lopussa jaettiin I-, II- ja III-luokan merkit. Sauvaskaban voittanut Karhu julistettiin vuoden edustusvartioksi. -Ale Hänkän pyöräily Toimareilla on monia perinteitä kuten Öögan Hiihto ja Keron Kävely, joten miksikäs ei pidettäisi Hänkän Pyöräilyä? Kesäloman tiimoihin olisi tarkoitus lähteä pyörillä Mikkeliin, Hannun Kärjelle. Satulan päällä reilut oltaisiin reilut kolme päivää. Matkaa tulee kertymään reissun loppuun mennessä 321km. Lisätietoja tapahtumasta antaa Kontti. -Ale Kannatusyhdistyksellä kotisivut Kannatusyhdistyksen kotisivut avattiin osoitteessa http://tp.partio.net/kannatus/ Vielä keskeneräisillä sivuilla esitellään yhdistyksen toimintaa sekä tiedoitetaan ajankohtaisista asioista. Lisäksi sivuille tulee pidettyjen kokousten pöytäkirjat. -Sakke 7
Toimen Poika 1/2005 talvivaellus Hänkkään 21.-24.2. Matkueemme - Ale, Karde, Supi ja Viski - kokoontui maanantaina neljän tienoilla Jokelaisten pihalle, jossa suoritettiin ajoneuvon lastaaminen. Etelässä oli harmaa, pilvinen pakkaspäivä. Ajokeli oli kohtalainen ja matka taittui joutuisasti. Ajoneuvo ja karkkivarastot tankattiin moottoritien kupeessa. Seuraava pysähdyspaikkamme oli Hänkkä, syrjäinen saarekkeemme sivistyksen ulottumattomissa. Purimme varusteet autosta, tosin pelimiehillä oli jättää kuivat vaatteet säilöön autoon, odottamaan paluumatkaa. Otimme tuntumaa suksiin ja rinkkoihin siirtyessämme viime kesänä Hänkän uumeniin pystytetylle kodalle. Iltapalan jälkeen vetäydyimme yöpuulle, ajatukset käännettyinä jo seuraavan päivän koitoksiin. Aamu valkeni kylmänä ja - ah - niin kirkkaana. Nautittuamme aamupalaa, ujutimme jalkamme kohmeisiin kenkiimme ja valmistauduimme lähtöön. Suuntasimme saunan ohi jäälle ja käännyimme etelään, kasvot kohti kirkasta aurinkoa. Alkumatkasta nenänpäähän jäi roikkumaan jäinen tippa aamupakkasten ansiosta. Supilla oli ensimmäinen ahkion vetovuoro. Ohitettuamme Kaijansaaren edessämme avautui auringonpaisteessa kimmeltävä Pöydänpäänselkä. Puolen päivän tienoilla pysähdyimme pitämään ruokataukoa Savilahden nuotiopaikan tuntumaan. Mutustelimme leipää, joimme kuumaa mehua termarista ja nautimme auringonpaisteesta. Ahkio siirtyi kontolleni seuraavan etapin ajaksi. Kuinka ollakaan, nousimme pois Kyyveden jäältä pian ahkion vetäjän vaihtamisen jälkeen ja suuntasimme umpimetsään. Parin tunnin leppoisan hiihtelyn jälkeen nousimme pari mäkeä ylös kaavaillulle yöpymispaikalle. Löysimme määränpäästämme Haukivuoren kunnan tarjoaman gammimaisen puukodan, varustettuna monimutkaisella tulisijajärjestelmällä. Päätimme jäädä siihen yöksi, ettei tarvinnut etsiä laavupaikkaa. Jätimme rinkat ja ahkion kodalle ja lähdimme kiertelemään lähialueita suksin. Pari hyvää, laskemiseen soveltuvaa mäkeä löytyikin, joista paras taisi olla Vehkamäen itärinteillä. Karde oli aivan ilmiömäinen, ottaen huomioon, että kaveri oli ensimmäistä kertaa suksilla. Parin tunnin rymyämisen jälkeen alkoi nälkä kaivella, joten päätimme vetäytyä keittelemään ruokia kunnan tarjoamilla puilla. Ruoan jälkeen kävimme vielä vähän laskeskelemassa, mutta illan hämärtyessä väsy ja kylmä ajoi meidät sisälle. Iltapalaa valmistellessamme alkoi pakkasvaroituksia tunkea joka tuutista, säätiedotuksessa oli kuulemma ennustettu kolmenkymmenen asteen yöpakkasia alueelle. 8
Karde ja Ale osoittivat pelihenkisyytensä valmistamalla loimulohta iltapalakseen. Aamu valkeni jälleen, edellistä kirkkaampana ja kylmempänä. Kodan sisällä oli lämmöt kuitenkin pysytelleet kymmenen pakkasasteen yläpuolella, eikä kellään ollut mitään hätää. Liikkeellelähtö oli jälleen hiukan kankea; pakkanen tuntui jähmettävän hiihtäjät pystyyn. Hetken liikuttuaan lihakset kuitenkin lämpesivät ja matka alkoi taittua ripeästi. Hiihdimme ajettua latua pitkin takaisin Kyyveden jäälle, jossa Karde otti vastaan ahkion vetäjän vastuullisen tehtävän. Koukkasimme Kauvosaaren ja Naulasaaren takaa Raatesalmen kautta Kyyveden itälaidalle, Hirviselälle. Ale pääsi vuorostaan kokeilemaan ahkion vetämistä. Jano alkoi pikkuhiljaa vaivata retkuetta, sillä juomakelpoinen vesi pääsi loppumaan. Pysähdyimme muuan kesämökin laiturin eteen, jossa avasimme vanhan avannon ja täytimme vesivarantomme. Kirjoitimme lumeen miehenkokoisilla kirjaimilla kiitoksemme vedestä. Ohitettuamme piskuisen Syvänsaaren, alkoi lenkkimme olla jo loppusuoralla - Hänkkä siinti jo horishontissa edessämme. Loppukirinomaisen ponnistuksen jälkeen saavuimme takaisin komealle kodallemme. Laskimme kantamuksemme ja kiertelimme vähän saarta vielä auringon Toimen Poika 1/2005 alkaessa painua horisontin taa. Levollisen yön jälkeen palasimme ajoneuvolle, ja lastasimme tavaramme. Paluumatkalla auton cd-soitin jauhoi Armottomia, joka aiheutti pienimuotoista hajoilua. Kauniaisiin päästyämme kävimme samantien varastolla palauttamassa lippukunnan varusteet. Vaellus oli varsin onnistunut. Lähtekää hyvät ihmiset tekin nauttimaan talvisen luonnon kauneudesta, kun siihen aukeaa mahdollisuus. - Visa Viski Jokelainen Talvikeleillä termospullo on voittajan valinta, kuvassa Ale taistelee juomapullonsa kanssa 9
Toimen Poika 1/2005 Valkealan vaelluspäiväkirjat 5.5 Orava Ale kertoi kokemuksistaan hieman henkilökohtaisemmin. Lähdimme kololta klo 9, tilausbussilla. Mukana oli vähemmän ihmisiä kuin olin odottanut. Bussi matkasi meidät Housujärven läheisyyteen josta matkasimme Sepänkalliolle suuressa 15 hengen ryhmässä. Katsellessani kalliolta alas huomasin kuinka paljon Valkealan maisemat erosivat Nuuksion maastosta. Jäkälää oli kaikkialla, kaukaisessa horisontissa oli puita paljon, purojen pohjalla oli hiekkaa ja sää oli mitä mahtavin. Kajautimme vielä ilmoille Kärä Polisenin, ennen kuin suuntasimme luontopolulle. Luontopolulla varmistuin, kuinka hyvä oli että lähdin, sillä huomasin, ettei mikään voita: Hyvää ilmaa luontoa ja mahtavaa seuraa. Päivän määränpäänä oli Haimijärvi. Ennen sitä näimme vielä mahtavia kalliota, upean järven ja pari hakkuualuetta. Saavuttuamme Haimijärvelle sain kokeilla jotain uutta: sadeviittalaavun. Rakennelma oli yllättävää kyllä näpsäkkä ja helppo pystyttää. Koottuamme laavut ja syötyämme pataa oli kalastuksen vuoro. Asensimme iskukoukut veteen ja yritimme mato-onkia tuloksetta. Loppuilta menikin ahvenen paistamiseen ja sipulin ja perunan syömiseen. Vernri kantaa vaellusvartion viiriä ja Ale johdattaa joukkiota. Kuva: Juho Sorvi Sorvettula 10
6.5 Mäyrä. Wehka otti omassa puheenvuorossaan hieman tieteellisemmän kannan Sää: Puolipilvistä, n. 8-11 C ja ripoitteli muutama pisara Aamiainen: Jogurttia ja ruisleipää sekä leivän lisukkeita. Huom! Oravat & Majavat eivät syöneet jugurttia, koska Karde hukkasi yhden purkin metsään ja toinen meni Nooan ja Karden sotaan. Suomi-Unkari ottelussa jogurtit levisivät Nooan makuupussiin sekä Karden kenkiin. Lounas: Ärtsäri/Porno Nuotioliha & Kahvia Paras hetki: Käytiin Kuismavuoren juurelle. Vuoren juurella oli 2-20m korkea jyrkänne, jonka seinämissä riippui jäätä. Hakkasimme irti seinältä riippuvia jäälohkareita. Suurin yksittäinen jääpalanen painoi 200-300kg. Päivän suurin menetys: Mäyrän viiri ja viirin kantosauva hukkuivat kävellessä. Päivän synkin hetki: Karde kertoi lähtevänsä Unkariin lomalle, jos Suomen valtion rajat joutuisivat toisen valtion sotilaallisen toimen kohteeksi. 7.5 Ahma Itse otin yleisemmän otteen päivästä Aamu valkeni aitolaavussamme puoli kahdeksan aikoihin, kun Suomen armeija osoitti sotilaallisen ylivoimansa tykin laukausten välityksellä. Aamulla oltiin kuitenkin hitaita ainakin meidän aitolaavussamme, joka oli tehty laskuvarjosta. Onneksi muistin kuitenkin varata liput Episode 3 Revenge of the Sith:in ensi-iltaan Tennariin. Purimme laavun, ensin syötyämme aamupalan. Pääsimme ennen kymmentä, aavistuksen edellä muita lähtemään, suuntana Kirnuhuoko. Ompun loistavan suunnistuksen ansiosta pääsimme kuitenkin vasta yhdeltä Toimen Poika 1/2005 Tilapäismajoite syntyi Samun hankkimista käytetyistä laskuvarjokankaista perille. Maisemat olivat Ompun valitsemalla reitillä kuitenkin kauniit. Teimme maanmainion perunamuusi ja nakit aterian, jota Wehka viritteli valkosipulilla etc. Muutaman minuutin kuluttua saapumisestamme ensin Maaorava ja sitten Johtajat saapuivat. Syötyämme ja pistettyämme laavut kuntoon, osa porukoista lähti kohti Olhavaa, jokaisen kotimaisen kiipeilijän unelmaa. Muut jäivät tutustumaan Samun johdolla läheiseen näkötorniin. Maisemat olivat olleet jo aikaisemmin hienot, mutta se näkymä joka näkyi Olhavan päältä on sanoin kuvailematon. Puita jatkui loputtomasti, oli useita kirkkaita järviä, muita vuoria ja koko ajan kiipeilijät kiipeilivät hienoilla liikkeillä kyseistä vuorta ylöspäin. Myös jotkut toimarit intoutuivat punnertamaan ja punnersivat räs- 11 Kuva: Mikko Sipi Sipilä
Toimen Poika 1/2005 tiin jääneitä punnerruksia kiitettävästi. Nautittuamme maisemista suuntasimme kohti leiripaikkaa. Kaikilla oli nälkä ja otimmekin makkarat esiin. Makkaroita oli ikävä kyllä epätasainen määrä, mikä aiheutti ankaraa taistelua ylimääräisistä makkaroista. Visa oli varautunut tilanteeseen ottamalla oman Wilhelm makkarapakkauksen, mutta muille ei niin hyvin käynyt. Hieman yli kymmenen menimme nukkumaan ja n. yhdentoista aikoihin nukahdimme lopullisesti. 8.5 Majava Viimeisenä ja vähäisimpänä Majava kertoo oman mielipiteensä päivän tapahtumista Nousimme kupolistamme hikisissä tunnelmissa kello kahdeksan maissa. Aurinko porotti jo aamusta meidän kalpealle ihollemme. Aamupalan syötyämme lähdimme Kirnuhuokosta Lapinsalmelle päin. Alkumatka oli kalliota ja metsää, josta selviydyimme yllättävän nopeasti. Metsikön jälkeen kävelimme Kuutinkanavalle, jossa pidimme tauon ja täydensimme juomapullot. Kuutinkanavaa oli aikaisemmin käytetty tukkien siirtämiseen. Kun pääsimme toiseen päähän huomasimme Ähmän siellä pitämässä taukoa. Siitä kiihkeytyi erittäin kova juoksukilpailu Ähmän ja Maravan välillä. Kilpailu loppui Wehkan neitimäiseen kiristykseen. Tämän jälkeen pidimme tauon ja Ale ja Gekko (Karde) kävivät uimassa. Kun tauko oli ohi, lähdimme taas vaeltamaan. Olimme pienessä tuokiossa ruokailupaikalla. Söimme juustopastaa, jonka jälkeen nautimme lämpimästä auringosta. Noin kahden tunnin kuluttua saavuimme parkkipaikalle, josta lähdimme bussilla kello 14.29 kotia kohti. - Sampo Sakke Oksanen Kiipeilyn ja valokuvaamisen asiantuntijamme Sorvi seuraa Sipin ekskursiota kallionkoloon Kuva: Reko Jokelainen 12
Varusteanalyysi Toimen Poika 1/2005 Kuva: Juho Sorvi Sorvettula Samulla on perusvarusteet eli rinkka ja jalkineet kunnossa Tämä juttu on kirjoitettu, jotta voitaisiin ottaa oppia tekemistäni varustautumisvirheistä Valkealan vaellukselle lähtiessäni. Varusteiden pakkaaminen olisi kannattanut hoitaa hyvissä ajoin kerralla ennen vaellukselle lähtöä. Minulla oli kuitenkin kiire varusteita pakatessani, enkä ehtinyt hoitaa hommaa kerralla pois alta. Hutiloiden tuli otettua tarpeettomia tarvikkeita. Vaelluksen loputtua huomasin, että olisin selvinnyt kahdella t-paidalla, kolmilla sukilla ja kaksilla alushousuilla. Poolopaita oli aivan tarpeeton, kun minulla oli mukana jo hiihtoalusasuun kuuluva paita. Hiihtoalusasu on kevyt, nopeasti kuivuva ja lämpimämpi kuin kaksi kertaa painavampi vastaava puuvillavaate. Kaiken lisäksi hiihtoalusasu ei nykyään ole kallis, vain parikymmentä euroa. Sandaalit olivat täysin turhat vaelluksella. Vaelluksella en myöskään tarvinnut sadevaatteita, shortseja enkä villasukkia. Nämä varusteet ovat kuitenkin niin tärkeitä, etten jättäisi niitä pois. Haltin rinkassa kanto-ominaisuudet ovat huonot ja rinkan säätö on ankeaa. Henkilökohtaisesti huomasin tämän kantaessani pidempään Haltin Andi -merkkistä rinkkaa. Erittäin hyvä veto oli ottaa mukaan istuinalusta, leipälaukku ja mausteita. Säilytin leipälaukussa kaikkia pieniä tavaroita, joten kerrankin tuli käytettyä mukaan otettuja omia tulitikkuja, mausteita, teroituskiveä, jne. Huomasin kuinka järkevää on pitää kaikkia tavaroita muovipusseissa. Kuivallakin kelillä vaatteet kannattaa pakata muovipussiin, koska niin ne pysyvät puhtaana ja järjestyksessä. Sateella muovipussit suojaavat vaatteita kastumasta. - Eero Verneri Oksanen Rinkka, Halti Andi Makuupussi Makuualusta DNA istuinalusta Vaelluskengät Sandaalit Armeijan kaasunaamarilaukku, eli n.5 litran vetoinen laukku Puukko Kirves Teroituskivi 2 rasiaa tulitikkuja muovipussiin pakattuna Hammastahna, hammasharja ja dödö Villapaita Kangashousut Shortsit Sadetakki ja housut Sormikkaat 4 T-paitaa Villasukat Kuusi paria sukkia Hiihtoalusasu paita Poolopaita Pitkät kalsarit Neljät alushousut Armeijan peltipaita Lusikka Muki Valkosipulia, sipulia, oreganoa, suolaa 6 myslipatukkaa 1,5 litraa simaa Suolaa Kuivattuja yrttejä Kahvia Valkosipulia Vesipullo Kompassi Kännykkä Otsalamppu Muistiinpanovälineet 13
Toimen Poika 1/2005 Lippukuntamme uljaat sudenpentujoukot suuntasivat rynnäkkönsä perinteiseen tapaan kohti Öögaa keväisenä huhtikuun viikoloppuna, eivätkä tälläkään kertaa vaatteet - saappaista puhumattakaan - jääneet kuiviksi. Mutta mitä kaikkea ehtikään tapahtua pahaa-aavistamattoimien valhempien jätettyä kullannuppunsa Häränsilmän parkkipaikalle lauantaiaamuna ennen sunnuntaista jälleennäkemistä? Sudarit käänsivät tarkkavainuiset pikku nenänsä tuttuun tapaan ainakin Öögan puron sekä suuren savun suuntaan, mutta huhu kertoo, ettei Karjakaivokaan säästynyt. Lue kaikki lukemisen arvoinen sudenpentujen omista kommenteista. Teksti ja kuvat: Juho Sorvi Sorvettula S udenpenturetki 9.-10.4.2005 Öögalla 14
Toimen Poika 1/2005 Odotettua Sorvipainia ei tullutkaan lounaan jälkeen, vaan rakensimme pöllönpönttöä, puuveneitä ja uitimme veneitä purolla. Myöhemmin muovailtiin eläimiä tai satuolioita muovailuvahasta. Sitten oli ruokailu ja kalapuikkoja muusilla ja tartarkastikkeella. Juotavana oli mehua. Ruoan jälkeen tiskattiin ja pumpattiin vettä. - Vili, Vilkku, Julle, Aku, Api, Hakkis ja Tuisku Tyhmää oli se kun me käveltiin jotain 2 kilometriä. Se oli tyhmää koska matka oli niin pitkä ja rupesi väsyttämään. Se oli retken kohokohta, kun Sakke rysähti jäiden läpi. Valo-Iivari oli törkeen siisti! Iso koski matkalla Karjakaivolle oli kanssa tosi siisti. - Jesse ja Tatu Pojat Öögan pöydän ääressä vasemmalta oikealle Vilkku, Simeon, Julle ja Lauri. Lounaan jälkeen lähdettiin retkelle Karjakaivolle. Matkalla oli paljon vettä ja muutama retkeläinen bludasi. Menomatka oli ainakin kaksi kilometriä pitkä. Kun saavuimme Karjakaivolle veistimme makkaratikut. Ale sulatti pihkaa ja teki siitä pihkarullan. Paistoimme makkaraa ja joimme mehua. Kun olimme syöneet ja juoneet lähdimme takaisin Öögalle. - Arto, Karri, Jonttu ja Lauri Retkelle lähdettiin klo 10 lauantaiaamuna kololta. Heti kun saavuimme Öögalle pidettiin lipunnosto. Lipunnoston jälkeen me kertasimme kaikki säännöt ja rajat. Sitten leikittiin kissaa ja hiirtä sekä läpsyä. Leikkien jälkeen söimme herkullisen lounaan, joka sisälsi risottoa, mehua ja leipää. Ruokailun jälkeen lähdimme retkelle karjakaivolle. Siellä me paistettiin makkaraa. Monet sudarit pludasivat matkalla. Santulle tuli rakkula jalkaan. - Kvaakku, Olli, Santtu, Susi, Aku ja Tomppa 15
Toimen Poika 1/2005 Retkellä 11.-13. maaliskuuta 2005 Rähmä öögalla Perjantaina saavuttiin kololle klo. 18:00, sieltä lähdettiin vielä iloisesti öögaa päin, mukana oli vasta 8 ihmistä, mutta yksi sanoi pääsevänsä lauantaina. Jonkin ajan päästä alettiin saapua Öögan ympäristölle. Kun pääsimme vihdoinkin sisään, kaikilla oli kylmä ja teimme aivan liikaa sytykkeitä (mun mielestä). Kun kamiina saatiin lämpimäksi, mentiin syömään hyvää jauhelihaa, jonka mukana oli kaalia (oli pitänyt olla salaattia) ja tästä keittiöporukat saivat hienon huudon Vehkalta. Toinen asia joka unohtui oli, että ruuassa olisi pitänyt olla 5 kermaviilipurkkia, mutta meillä oli 1. Ruoka oli kumminkin hyvää, vaikka siitä puuttui jotakin. Perjantaina ei kuitenkaan enää menty ulos, sillä väsäsimme liian paljon tulen saamisella. Joten Sakke kysyi: onks kukaa teist ennen kuullu Muchkinist? ja siitä alkoi uusi hitti. Pelasimme Muchkinia ja samalla söimme suklaamussea oikeaa nimeä en muista, mutta lähellä se on. Suklaamussea kun syötiin, aina välillä puheenaihe vaihtui troikan (Leka, Omppu ja Mussu) puuttuvaan jäseneen. Suklaamussu oli hyvää, mutta minä ja Tumppi jouduimme nuolemaan astian jossa suklaamussua oli, muuten olisimme joutuneet tiskaamaan. Muchkinia pelattiin vielä myöhään, ja noin klo. 00:30 Sakke sulki kamiinan luukun. Lauantaina jotkut meistä heräsivät kuuluvaan herätykseen, mutta jotkut olivat jo nousseet. Kun kaikki oli noussu, söimme puuroa, joka oli ihan jees. Tämän jälkeen VJ kävi viemässä rasteja, kun muut lööbailivat sisällä. Troikan toinenkin jäsen vielä puuttui, hänen olisi pitänyt tulla noin kymmeneltä aamulla (taas joku sen huono te- kosyy). Ryhmät jaettiin kahteen, ja ensimmäinen ryhmä lähti jo etsimään rasteja. Toiseen ryhmään tuli juuri sopivasti Troikan toinen jäsen. Molemmat ryhmät tapasivat rastilla 2, vinettäen että kakkosrastia ei löydy. Joten loppusuunnistuksen ajan molemmat ryhmät menivät samassa ja seuraten Vehkan jalanjälkiä takaisin Öögalle. Matkalla tapahtui 2 pludausta ja mun kengät oli ihan jäässä kun oltiin Öögalla. Suunnistus kesti noin 3-3½ tuntia sillä ryhmät jäivät häröilemään ja pitivät monia breikkejä. Kun olimme Öögalla, söimme omatekemää hernekeittoa. Tämän jälkeen mentiin mylläämään häränsilmälle, jossa todettiin, että Mäyrä voittaa Ahman kuuluisessa Ihmisrugbyssa. Pieniä haavereita tuli, mutta mitäs niistä. Ihmisrugbyn jälkeen olimme toista rentoa leikkiä nimeltä Berliinin muuri, lopussa Oksaset saivat palkinnon vuoden asennosta. Häränsilmällä oltua kaikki halusimme sisään lämmittelemään, mutta piti aloittaa tekemään jotain hyödyllistä. Vehka hakkasi kai puita, jotkut menivät pulkkailemaan, mutta minä ja Omppu aloimme hakkaamaan jäätä. Saimme aikaiseksi 3 tai 4 avantoa jotka olivat aika pieniä. Sitten menimme sisään, söimme kai suklaamussua, kävimme saunassa, ja sitten klo. 22:00-02:00 pelasimme Muchkinia. Sitten menimme nukkumaan. Sunnuntaina teimme ne legendaariset + valitimme kylmyydestä ja siitä että emme saisi mennä kyydillä kotiin Öögalta, vaikka niin lapussa luki. Kuitenkin iloinen joukko Mäyriä ja Ahmoja suuntasi bussipysäkille. - Lauri Leka Hakala 16
24.-27. maaliskuuta 2005 Torstai Tarkoituksemme oli lähteä Pääsiäisloman ajaksi pitämään hupaa Kerolla ja sen välittömässä läheisyydessä. Mutta kohtalo tunki kapuloita jengimme Goodyeareihin kaasupullojen ja jatkuvan aikataulun muuttumisen muodossa. Kun minä, Sakke ja Lasse olimme ostamassa VALTAVAN kasan safkaa, huomasimme jatkuvasti jäävämme lähtöajasta jälkeen, ja tästäkös Mussun isä hermostui. Aiheutimme lisää päänvaivaa hänelle heivaamalla kaasupulloja ympäri Kauniaista. Kun lopulta tulimme perille, oli aika kypsä ruualle ja Munchkinille. Viime pelikerrasta muistimme miten Sakke pyrki valehtelemaan, huijaamaan ja varastamaan joka käänteessä, joten olimme varautuneet siihen. Kaikesta fuskusta, alliansseista ja selkäänpuukottamisesta huolimatta allekirjoittanut voitti pelin. Myöhemmin pelasimme Monopolia josta ei kuitenkaan tullut mitään. Illan hämärtyessä porukka hakeutui makuupusseihinsa ja alkoi räpätä toisiaan suohon. Perjantai Pian heräämisen, sapuskoinnin ja myllyämisen jälkeen saapuivat Ale, Nooa ja Karde. Laumamme oli jo alkujaan nelipäinen, sisältäen minut, Saken, Lassen ja Mussun. Sisäinen Munchkinini alkoi ottaa vallan ja ehdotin peliä tulokkaiden kanssa. Kardea ei pelittänyt joten hän heikoimpana lenkkinä häipyi vähin äänin pyroilemaan jotain. Ja Sakke huijasi jälleen. Ihan kuin Duck of Doomia ei voisi pelata kesken taistelun. Hah hah. Riemuvoiton jälkeen (älä kysy kenen) hajaannuimme ja aloimme myllytä. Myöhemmin iltapäivällä syntyi uusi perinne; Unkari-Räp. Uskomattomat Räp-bätlet jatkuivat koko illan aina keskiyöhön asti. Retkellä Päätön pääsiäisrieha Toimen Poika 1/2005 Mäyrän vj Imppa on muotitietoinen Lauantai Heräilimme vaihtelevalla vauhdilla ja aloimme taas ah niin rakkaan Muchkinin. Peli ei ole täydellinen ilman Saken huijaamista, joten koimme sen taas. Karde ja Mussu lähtivät Jo Lähes Legendaarisella MussuMobiililla jo tänään kotiin, Karden syytä en tiedä, mutta Mussun syy oli laskuvarjohyppy. Kai. Illemmalla vietimme aikaa riitelemällä tiskivuoroista, vedenhakuvuoroista ja siitä että voiko Wishing Ringiä käyttää kesken taistelun. Sunnuntai Niiden Legendaaristen jälkeen lähdimme kohti Takkulan Baarin bussipysäkkiä. Matkan varrella hävitin jonnekin 5 euron setelin, jonka takia latelin useita megatavuja painokelvottomuuksia. Bussi tuli ja vei meidät Stadiin. Lasse kirjoitti hammastahnalla sanan LOL sanomalehteen, joka oli äärimmäisen viileää. Ja viileällä tarkoitan todella makeaa. Helsingistä menimme junalla himppeen. - Ismo Imppa Uutela 17 Kuva: Ilkka Ile Lehto
Toimen Poika 1/2005 15.-17. huhtikuuta 2005 Perjantai Saavuttiin kämpälle joskus klo. 19.15. Meinattiin lämmittää kämppä mutta kukaan ei jaksanut alkaa väsätä mitään, siis päätimme alkaa pelata Munchikinia. Kun olimme pelanneet Muchikinia noin 2½ tuntia, kello oli jotain 21.30. Silloin joku sanoi, että voisimme alkaa syödä jotain. Kaikki ajatteli, että ei vielä. Aikaa kului taas muutama tunti ja joku huomasi, että kello oli jo todella paljon. Spock ja Elvis menivät nukkumaan Mussu, Imppa ja Leka söivät jotain papumössöä ja menivät nukkumaan. Retkellä Mäyrä Kerolla tia nuudeleita meille mutta Leka ja Mussu eivät syöneet paljoakaan siispä Imppa sai syödä nuudeleita niin paljon kuin jaksoi. Sunnuntai Heräiltiin siinä kahdeksan maissa. Noustiin puoleltapäivin ja tehtiin ne legendaariset. Tämän jälkeen pelattiin Muchikinia ja lähdettiin Mussu Mobiililla. -Markus Mussu Mykrä Lauantai Heräiltiin siinä klo 8.30-9.00(tietenkin ilman herätystä). Noustiin vasta yhdentoista maissa ja syötiin muroja. Tämän jälkeen alettiin pelata Muchikinia. Pelailtiin taas muutama tunti ja alettiin syömään. Sitten aloimme myllätä. Menimme ulos klo 16 maissa ja olimme siellä vähän aikaa. Mussu ja Leka menivät ulos pelaamaan korttia ja Imppa lukitsi meidät sinne. Imppa päästi meidät sisään vasta noin tunnin päästä. Pelattiin taas Muchikinia. Sitten olikin jo myöhä. Imppa yritti suostutella että Spock ja Elvis söisivät jotain, mutta tuloksetta. Siis hereille jäivät Mussu, Imppa ja Leka. Imppa keitti 10 paket- Markus Mussu Mykrä II-luokna loppututkinnossa Kuva: Ilkka Ile Lehto 18
22.-24. huhtikuuta 2005 Perjantai Majava ja Karhu (Klasu) kokoontuivat tavalliseen tapaan kolon pihalla klo.18.00 ja lähtivät autoilla kohti Keroa. Perille saavuttuaan vartiolaisille pidettiin koulutus nimeltä kämppä lämpimäksi ja voitte arvata mikä oli homman nimi. Koulutuksen jälkeen tapahtui outoja, Jussi oli kadonnut! Samalla kun ruokaa valmisteltiin, niin muut etsivät kadonnutta Jussia. Pitkän etsimisen jälkeen Jussi viimein löydettiin ja siinä samassa temmellyksessä oli Kerolle saapunut Ale ja Karde pyörillään. Ruoan valmistuttua kaikki säntäsivät sisälle syömään lämpimiä leipiä. Alkoi tulla jo pimeä ja kaikkia alkoi jo väsyttää. Osa meni nukkumaan ja osa jäi vielä pöydän ääreen pulisemaan. Puolen yön jälkeen kaikki nukkuivat jo makoisasti. Retkellä Majava ja Karhu Kerolla Toimen Poika 1/2005 Lauantai Heräsimme siinä yhdeksän maissa syömään aamupuuroa, jonka meille valmisti kokkimme Niso. Syötyämme puuron lähtivät vartiolaiset pienen myllyn jälkeen suunnistamaan. Sillä aikaa Vj:t jäivät paiskimaan töitä Kerolle. Klasu ja Jussi joutuivat lähtemään kotiin erinäisitä syistä jo aamulla? Kun vartiolaiset palasivat suunnistusreissultaan, heitä odottikin maukas porno kattilassa. Kattilan tyhjennyttyä nälkäisten vartiolaisten vatsaan pidimme pitkän tauon. Tauon aikana sattui ja tapahtui, varsinkin Kardelle. Sidoimme Karden kiinni jeesusteipillä ja koulutimme hänelle hieman käytöstapoja parin tunnin ajan. Lopulta päästimme Karden ulkona vapaaksi ja voitte arvata mitä kävi kun hän pääsi sisään. Noh, siitä ei nyt puhuta. Samaan aikaan Ale lähti joukostamme. Päivä venyi iltaan ja saunan lämmettyä siirryimme saunomaan. Karhujen käyttäytymismalli kameran edessä on periytyvää, kuvassa Jussi Töytäri Jotkut kävivät jopa pulahtamassa vedessä. Tovin saunottuamme siirryimme takaisin kämpälle, josta lähdimme iltanuotiolle paistamaan makkaraa. Makkaraa paistoimme puoleenyöhön saakka ja nuotion sammutettuamme kävelimme väsyneenä kämpälle ja kömmimme makuupusseihimme. Sunnuntai Karde lähti heti kaikkien herättyä polkemaan takaisin kotiin päin, kun me jäimme siivoamaan. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes huomasimme, että avaimet olivat hukkuneet. Etsimme pari tuntia, mutta ei löytynyt mistään. Etsinnät jouduimmet lopettamaan paraatin takia. Lähdimme siis vähän tympääntyneinä suoraan paraatiin. - Nooa Olm Fagerholm 19
20 Toimen Poika 1/2005 27.-29. toukokuuta 2005 Lähdimme kello 18.00 Nuorisotalolta. Vaikka retken virallinen nimi oli Ahman retki Kerolle, johti Imppa retkeä Saken tultua yllättäen melkein 40 asteen kuumeeseen. Mukana oli minun ja Impan lisäksi Krisu ja Henri Ahmasta, joiden isä suostui kuskaamaan meidät Kerolle. Noukimme kuitenkin matkan varrelta, Morbystä, Mussun mukaan. Kun tulimme perille, levitimme patjat ja kamat, ja otimme erän Munchkin Futa, Impan tuomaa korttiroolipeliä. Erän voitti Imppa, ja pian käynnistettiin toinen peli, jossa voiton vei Mussu. Krisun Monopolikin olisi ollut tarjolla, mutta sen esiin ottamista ei edes harkittu. Aloimme lämmittää kamiinaa, ja tehimme papu & pekoni -keitoksen, jota en itse syönyt ollenkaan. Menimme nukkumaan puhuttuamme vähän. Heräilimme aamulla ehkä 9.20 puhuimme vähän aikaa, ja söimme Impan tuomia muroja. Pelasimme Muchkin Futa ja Krisu ja Henri tiskasivat. Imppa kävi Mussun kanssa kastelemassa tukkansa. Retken ainoa tarkoitus oli pelaaminen, syöminen ja nukkuminen, joten me emme eksyneet minnekkään metsään häröilemään. Pelasin oman vartion kanssa, ja voitin, jonka jälkeen aloin lukea Impan tuomaa Korkkaria. Pari kertaa meiltä kysyttiin, että tehtäiskö mitään, mutta mielenkiinto ei riittänyt. Noin kello yksi Imppa ja Mussu alkoivat keittää nuudeleita, jota sitten syötiinkin vähintään kahden lautasellisen verran. Menin päänsäryn takia lukemaan ulos Korkkaria, missä kului monta tuntia. Vähän sitten pelailin omaa vartiotani vastaan. Söimme kahdeksalta makkaraa, luettiin, puhuttiin, ja pelattiin lisää. Illan tullessa Härkösen veljekset alkoivat metelöimään ja nauramaan pelin aikana, ja Mussu oli hermoromahduksen ja itsemurhan partaalla. Puhuimme sängyssä Retkellä ahman retki kerolle ja menimme nukkumaan. Heräsimme ehkä 8.40, ja Impan herätyskello teki lopun torkkumisesta. Söimme aamiaisen, mikä oli vartioni kohdalta hyvin nihkeää. Siivosimme, keräsimme kamoja, ja nostimme patjat. Veljekset tiskasivat taas. Menin itse hakkaamaan vapaasta tahdosta puita, mistä ei tullut paljon mitään. Sisällä pelattiin taas viimeinen erä Munchkin Futa, kunnes noin 12.08 ajoi Krisun ja Henrikn isä Keron viereen. Nostimme rinkat selkään ja lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. - Tuomas Tumppi Halonen Tumppi Sauvaskabassa Kuva: Sampo Sakke Oksanen
Hallitusten höpinää Toimen Poika 1/2005 TP-lehden uusi palsta valottaa lippukuntamme sidosryhmien aikeita sekä kertoo niiden rakenteestakin. Kannaltamme merkittävimmät sidosryhmät ovat partiopiirimme Pääkaupunkiseudun Partiolaiset (Päpa), alueryhmämme Espoon Partiotuki (EPT), toinen alueryhmämme Suomen Vapaa Partioryhmä (SVPR) ja toki kansallinen kattojärjestömme Suomen Partiolaiset (SP). Päpa Piirin kevätparaati meni oivallisesti: sää hymyili, samoin kuin osanottajat. Nyt piirin keskustelupalstoilla on kuitenkin virinnyt varsin vilkas keskustelu paraatin tulevaisuudesta. Johtajisto on jakautunut: toiset haluavat partion näyttävän toisenlaistakin kuvaa julkisuudessa kuin suorissa riveissä marssimista, toiset taas kokevat paraatin hienoksi yhtenäisen kuvan luojaksi. Ensin mainitut johtajat ovat sitä mieltä, että partiolaisten tulisi näkyä kaupunkikuvassa toimintapäivänä: ympäri keskustaa olisi toimintapisteitä, joita lippukunnat kiertäisivät. Näillä toimintapisteillä esiteltäisiin partiota ja pidettäisiin tietenkin myös partiokivaa. Seuraava paraati on juuri lehden ilmestyessä vaakalaudalla: piirihallitus tekee päätöksen ensi vuoden toiminnasta kesäkuun kokouksessaan. Monet pelkäävät, että mikäli paraatia ei järjestetä ensi vuonna, elvytetty perinne vaipuu kokonaan unholaan. Tässä raossa onkin hyvä muistuttaa johtajia siitä, että piirin kurssimainos tuli uusimman Hepun välissä. Jos jokin kurssi kiinnostaa, ilmoittautukaa toki! Mallu ottaa vastaan ilmoittautumisia. SVPR Alueryhmämme SVPR suunnittelee juuri syksyn toimintaa, itse asiassa juuri lehden ilmestymisen aikoihin Ryhmän lippukunnanjohtajat tapaavat keskustellakseen tulevasta toiminnasta. Huhtikuussa valittu uusi keskusvaliokunta on uudistunut huomattavasti viime vuodesta ja onkin ottanut tehtävänsä innolla vastaan. Toimareita uudessa KV:ssa edustaa Mallu, minut valittiin yhdistyksen rahastonhoitajaksi. Uuden porukan intoa kuvaa jo se, että ensimmäisessä kokouksessa virisi varsin vilkas aatteellinen keskustelu partion ja kirkon suhteesta. Vuoden toiminnasta on jo olemassa runko, mutta tarkkoja päiviä ei suurimmilta osin ole vielä päätetty. Perinteikäs KivaKiva-viikonloppu järjestetään 6.-8.7. Mikäli jotakuta kiinnostaa lähteä tapaamaan muita Ryhmän lippukuntien johtajia, Mallu osaa kertoa lisää. Syksyllä järjestetään jo viime vuonna tutuksi tullut PT-kilpailu Donkka, joka järjestetään tänä vuonna päiväkilpailuna. Ryhmä järjestää syksyllä myös ensiapukurssin. Pistäkääpäs, vartionjohtajat, ajatus korvan taakse, jos teillä ei ole EA I voimassa! - Janne Peltsi Peltola Suomen Partiolaiset on jaettu partiopiireihin, jotta toimintaa voidaan tuottaa eri alueilla juuri niiden lippukuntien haluamalla tavalla. Päpa on meidän partiopiirimme, eli sen tehtävänä on tukea pääkaupunkiseudun lippukuntien toimintaa. Tätä varten Päpa järjestää koulutusta ja silloin tällöin vähän isompiakin tapahtumia. Rivijäsenelle tutuimmat piirimme aikaansaan- nokset ovat jokaiselle tuleva jäsenlehti Heppu ja kuukausi sitten järjestetty Yrjönpäivän paraati, vanhemmille partiolaisille tuttuja ovat myös partionjohtaja-, akela- ynnä muut kurssit. 21
Kuva: Katja Kakku Arvilommi 22 Toimen Poika 1/2005 Taustat Kattojärjestömme Suomen Partiolaiset päätti vuoden 2004 alussa, että partiopaita tulee uudistumaan. Ennen Tarusta esiteltiin räsynukkesarja, joka esitteli kokonaisen partiohenkisen ulkoiluvaatesarjan. Kuten arvattavissakin oli, ajatus kohtasi ankaraa vastarintaa. SP esittelikin syyskokouksessaan jo huomattavasti maltillisempaa, ammattisuunnittelijan modernisoimaa partiopaitaa. Mallu ja mystiset kangasmakkarat uudistuva Partiopaita Tuumasta toimeen Peltsi ja Mallu suuntasivat piirin toimistolle testaamaan uusia paitoja. Paikalle sattui myös muita koekaniineja - Juhis Helsingin Kalevan Pojista, Wiltsu Helsingin Erä- Majavista ja anonyymiksi jäävä paraatin järjestyksenvalvoja. Lopullisesta paidasta tullaan saamaan sekä ruskeat että siniset versiot ja kokojakin riittää 140cm:stä XXL: ään. Tarjolla meille oli kuitenkin vain naisten M ja miesten L - sinisinä molemmat. Paidassa ensimmäisenä kiinnittää huomiota väriin: se on kirkas taivaansininen. Lopullinen sinisen sävy tulee saamiemme tietojen mukaan olemaan tummempi, mutta se ei kuitenkaan ole lähelläkään nykyistä sinistä partiopaitaa. Tulevista ruskeista paidoista emme osaa sanoa mitään, niitä kun ei ollut tarjolla eikä kukaan toimistolla osannut antaa tarkempia vihjeitä. Merkittävimmät erot ulkonäössä ovat edessä oleva kangasmakkara, joka toimii rintataskujen läppänä sekä etumuksen piilonapit. Kangasmakkara ulottuu kainalosta kainaloon, ylittäen piilonappien kangasläpän. Uudessa partiopaidassa on myös hankkiuduttu eroon vanhan partiopaidan isoista napeista ja ne on korvattu suojaläpän taakse piilotetuilla moderneilla pikkunapeilla. Ainoastaan ylin nappi on samanlainen kuin vanhassa paidassa ja se onkin uuden paidan ainoa näkyvä nappi kalvosimien lisäksi. Uuden paidan kaulus näyttää miellyttävän ryhdikkäältä. Vanhan paidan epämääräisesti lerpattavasta taittokauluksesta on päästy eroon ja tilalla on samanlaiset kaulukset kuin suurimmassa osassa moderneja arkikauluspaitoja. Kangas tuntuu hypisteltäessä paljon jämäkämmältä kuin vanhassa paidassa.
Toimen Poika 1/2005 Käytettävyys Paidan koko on hyvin mielenkiintoinen: Mallulle L-kokoinen paita oli muuten sopiva, mutta hihat olivat viitisen senttiä liian pitkät. Peltsi oli aivan onnessaan: paita oli hihojen pituudelta ja kuosiltaan juuri sopiva. Paidan kuosi on hyvin moderni, olemukseltaan hyvin samanlainen kuin keskimääräinen arkikauluspaita. Paita myötäilee ruumiinmuotoja, mutta myös funktionalismille annetaan myönnytys: paidan kankaaseen on sekoitettu jonkin verran stretchiä. Pieni tujaus tekokuitua antaa hieman lisää liikkumavaraa muuten työkäyttöön varsin ahtaasti mitoitetussa paidassa. Miellyttävästä jämäkkyydestään huolimatta kangas rypistyy hämmästyttävän helposti. Jo viiden minuutin istumisen jälkeen uusi paita näyttää samalta kuin vanha paita viikon rinkassaolon jälkeen. Stretchin ansiosta paita tosin oikenee itsestään varsin tehokkaasti. Paita on yllättävän mukava napittaa. Ikävä kyllä pienet piilonapit tekevät pienen paidan liian ison ihmisen päälle ahtamisesta varsin vaivalloista. Häiritsevä seikka on kuitenkin etutaskujen puuttuvat napit. Paidan ahdas kuosi aiheuttaa sen, että rintakehä painuu tiukasti paidan kangasta vasten puristaen mahdollisimman tehokkaasti kaikkia taskuissa olevia tavaroita ylöspäin. Tämä yhdistettynä siihen, että tavaroiden pitäisi pysyä taskuissa silkan vapaana killuvan kangaskappaleen avulla, aiheuttaa sen, että etutaskut ovat käytännössä käyttökelvottomat. Tämä korostuu anatomisista syistä erityisesti naisilla. Kangasmakkaran outous ei kuitenkaan vielä lopu tähän. Paikalla vilahtanut paraatin protokollapäällikkönä tunnettu Akseli Vartiovuoren Pojista huomautti väliin, että makkara aiheuttaa kunniamerkkien asettelulle haasteita. Vanhassa paidassa taskut olivat selkeästi omat yksikkönsä, jotka jakoivat etumuksen selkeisiin alueisiin. Nyt makkara rikkoo aluejaon ja esimerkiksi ansiomerkkien rivi oikean etutaskun Peltsi ihmettelemässä paitauudistusta yläpuolella menettää huomattavan osan ryhdikkyydestään. Etutaskujen nappien katoaminen herättää myös mielenkiintoisen kysymyksen: miten käy pillinarulle? Lopputulos Nykyisessä muodossaan uusi partiopaita on askel kohti sisätilakäyttöä. Siisti, arkinen kuosi viittaisi siihen, että uutta partiopaitaa ei tulla käyttämään metsässä vaan lippukunnan virallisissa tilaisuuksissa kaupungissa. Huhut kertovat, että tulossa on myös joukko muita, paremmin ulkokäyttöön soveltuvia partioasusteita. Tässä arvosteltu paita ei luultavasti tule olemaan lopullinen, syyskuussa kauppoihin tuleva versio. Kommenttikierros on ainakin pääkaupunkiseudulla ollut havaintojemme mukaan varsin tulinen ja SP:n pukuryhmä ottanee vaarin ainakin osasta kritiikkiä. - Janne Peltola ja Antti Malin Kuva: Antti Mallu Malin 23
Toimen Poika 1/2005 Viime numerossa lupailin oikeita makupaloja. Niitä on myös luvassa, siitä ovat armaat velikultamme pitäneet huolen. Kevättä on varmasti itse kunkin rinnassa, mutta kaikki eivät päästä sitä näkyville yhtä selkeästi. Varomattomuuden malliesimerkin palkinto menee tällä kertaa Vernerille. Olipa kerran kauniina kevätpävänä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten paraati. Vaikka tuuli puhalsikin kovaa, selviytyi tämä pieni herhiläinen seuraamaan tilannetta. Toimarit kokoontuivat Tuomiokirkon eteen monituhatpäisen partiolaisjoukon keskelle. Tässä vaiheessa lipunkantajamme Verneri irtautui tiiviistä toimariryppäästä ja nousi korkealle kirkon portaille, missä lippurivistö s i j a i t s i. MR. BEE tuttavallisen oloisesti vieressään seisovan vaaleaverikön kanssa. Neuvokas toimarijohtajisto ymmärsi onneksi tallentaa tilanteen Ixuksen kennolle ja tulokset näkyvät alla. Y l i o p i s - tomaailman kirjeenvaihtajamme mukaan Sorvi vietti vappua kuten tekniikan ylioppilaan kuuluukin. Vaiherikkaan juhlan jälkei- Varomattomuuden malliesimerkin palkinto menee tällä kertaa Vernerille. Jossain vaiheessa hämmästeltiin, että miksi toimarilippu ei ole Toimen Tyttöjen lipun vieressä. Pian joku tarkkasilmäinen huomasi Vernerin lipun kanssa aivan rivistön toisessa laidassa. Kyseessä ei varmasti ollut suuntavaiston sekaantuminen vieraassa kaupunkiympäristössä, sillä Verneri keskusteli 24
nen aamu ei kuitenkaan sujunut täysin ennakkosuunnitelman mukaan, sillä aamukahdeksan tienoilla huoltoyhtiön mies ystävällisen vähä-äänisesti irrotti vessanpöntön Sorvin asunnosta, rälläkällä. Vessansa ja loppukesästä Afganistanin kuulantyöntöjoukkueelle asuntonsa menettävä Sorvi tilitti vapun jälkeen naisasioihin lopen kyllästyneenä: Aivan liikaa vaivaa! Kokenut suhdetoimittaja kuitenkin tietää 97% varmuudella, että loppukesästä sanoja otetaan takaisin ja kameran välttelyä leikitään kahdestaan. Toimen Tyttöjen Hyttynen on joutunut toteamaan internetin Todella Julkiseksi Paikaksi. Hyttynen jutteli pahaa aavistamattomana yhtä sun toista, toimareistakin, Quakenetin #partio:lla. Valvova silmä oli kuitenkin läsnä, ja jonkin ajan päästä #uftp:lläkin kauhisteltiin, kun nuori neiti oli muun muassa käyttänyt Kontista nimitystä gammal gubbe. Mallu on muuttanut o m a a n asuntoon Lassilaan. Tietojemme mukaan Mallu asuu yksin. Herra tunnetaan kuitenkin sellaisesta pokerinaamasta, että on täysin mahdollista, että juorutoimittajaa on viilattu pahan kerran linssiin ja Mallu on kovassa vauhdissa kohti avioliittoa. Vapaaryhmän Keskusvaliokunnan suunnalla hurmurihymyt ovat kilpistyneet, PUSKEE! kauhisteltiin, kun nuori neiti oli muun muassa käyttänyt Kontista nimitystä gammal gubbe Toimen Poika 1/2005 mutta jollain tasolla tunteiden ruletissa on edistytty. Puheenjohtaja Tipin Toimen Tytöistä kerrotaan ajoittain käyvän hyvinkin kuumana. Viski pyörii aktiivisesti mukana Varjo-toimikunnassa. Toimikunta tarjoaa apua ja koulutusta piirin sammoille ja vartionjohtajille. Ainakin toimikunnan puheenjohtaja on nainen, joten on täysi syy epäillä, että toimikunnassa ei olla mukana ihan reilun pelin hengessä. Myös virtuaalilirkuttelu Heistin kanssa ircissä jatkuu. Syy armaan ex-liehulettimme Nison väliin jääneisiin päivystyksiin alkaa pikkuhiljaa selvitä. Eri lähteiden mukaan herran kännykkään tärähtelee tekstiviestejä kymmenen minuutin välein ja vastattava on. Lienee ilmeistä, että viestiliikenteen takana on tyttö. Varsinainen kysymys onkin, onko sama henkilö syypää hiustenlähtöön. Kesän muhkeimpaan tapahtumaan - Väiskille - on tietojen mukaan ilmoittautunut reilut 900 partiotyttöä. Yksinkertaisen laskutoimituksen tuloksesta seuraa, että seuraava lehti toimitetaan koteihin mahdollisesti postin keltaisella kuljetuksella tai kottikärryillä. Toimituksessa harkitaan jo ohuempaan paperiin siirtymistä. Leirillä kannattaa olla tarkkana paitsi muiden bisneksistä myös erään virkeän pörriäisen liikkeistä. Menestyksekästä leiriä ja leppoisaa kesää. Kiinnijäämisiin MR. BEE 25
Toimen Poika 1/2005 Toiminta luonnossa Kuva: Juho Sorvi Sorvettula Mielestäni partion sydän on luonto. Kaikki luokkasuorituksetkin keskittyvät päämääräisesti siihen, miten pärjätään luonnossa. Esimerkiksi ilman köytöksiä olisi hyvin vaikea rakentaa mitään suurempaa. Ilman luontoa ei olisi partiota. Jotta partio voisi säilyä entisellään, on partioihanne rakastaa ja suojella luontoa, erittäin tärkeä. Monet ihmiset jotka asuvat kaupungissa eivätkä käy aktiivisesti metsässä, eivät mielestäni osaa arvostaa tätä ihannetta, sillä he eivät ymmärrä luonnon sisältämää yksinkertaista kauneutta. He vain ajattele, että saadaanpa asuinalueita ja paperia metsien kaadosta, sillä itse he eivät siellä käy. Itse arvostan kyseistä ihannetta, sillä ihmiset, jotka ovat tosiaan sisäistäneet tämän, osaavat arvostaa luontoa ja pitää sen puhtaana muiden ihmisten iloksi, eivätkä pelkästään aja omaa etuaan. Muistellessani elämääni ennen partiota, tulee mieleeni ihminen, joka on tietämätön luonnosta, jopa piittaamaton. Muistelen, että minulla oli hyvin pinnallinen suhtautuminen asioihin ja olin erittäin laiska. Nyt asiat ovat melko toisenlaiset. Luonnossa liikkuessa oppii ja kokee monia uusia asioita, joita ei normaalisti pystyisi kokemaan kuten se, että herää vaelluksella järven rannalla laavusta. Sieltä noustessa katsoo järvelle ja huomaa suuren sumupeitteen. Seuraava asia joka osuu silmään, on luonnon viattomuus ja sen koskemattomuus. Tämä kehittää nuorta selvästi erilailla kuin kaupungissa. Kokemuksen perusteella huomaan, että luontoon jää koukkuun. Sinne on vain pakko päästä vaeltamaan uudelleen ja uudelleen, nauttimaan sen antimista. Luonto tekee ihmisestä aktiivisen. Luonnossa liikkuessa tulee paljon pohdiskeltua ja mietittyä. Itselleni mietiskely antaa vapauden tarkastella itseäni ja katsoa millaisia parannuksia pitäisi tehdä esimerkiksi sosiaalisessa elämässä. Tämä saavuttaa ikään kuin tasapainon asioissa. Muutenkin kun metsässä liikkuu, olosuhteet käyvät joskus vaikeiksi. Tässä oppii arvostamaan niitä yleellisyyksiä, joista esimerkiksi kotona saa nauttia. Lyhyesti sanottuna metsässä liikkuminen korostaa ihmisen persoonallisuutta ja muuttaa hänen elämänrytminsä usein paljon tasaisempaa, parempaa ja rauhallisempaa kohti. - Alex Ale Hakala 26