TAPIOLAN LUKIO. Käyntiosoite Kutojantie 2 D 02630 ESPOO

TAPIOLAN LUKIO Käyntiosoite Kutojantie 2 D 02630 ESPOO Postiosoite PL 3236 02070 ESPOON KAUPUNKI Kotisivu www.tapiolanlukio.fi Rehtori (virkavapaalla) Antti Ylimäki Vs. rehtori Matti Rajamäki puh. 046-877 1908 email: matti.rajamaki@espoo.fi Apulaisrehtori Anni Salmivaara puh. 046-877 3954 email: anni.salmivaara@espoo.fi Koulusihteerit Marjaliisa Johansson email: marjaliisa.johansson@espoo. fi Annika Viljanen email: annika.viljanen@espoo.fi puh. 09 816 39071 Tapiolan lukion johtokunta 2012 asti Panu Latvala, puheenjohtaja Liisa Länkä, varapuheenjohtaja Ari Hynninen Kirsi Kasurinen Jukka Vaari Pekka Niemi Oskari Kajander Anna Alanko Ilona Huovinen Katri Ailus Janne Löfhjelm toimikaudeksi 2013-2016 Juutilainen Jaana, puheenjohtaja Nieminen Jarmo, varapuheenjohtaja Haapanen Jaakko, jäsen Suhonen Katri, jäsen Virtanen Ilkka, jäsen Murto Laura, henkilökuntajäsen Pokela Heikki, henkilökuntajäsen Kutinlahti Sonja, opiskelijajäsen Löfhjelm Janne, opiskelijajäsen Matti Rajamäki, rehtori, johtokunnan sihteeri Vahtimestari Oskari Kajander puh: 043-824 6019 email: oskari.kajander@espoo.fi

TAPIOLAN LUKIO VUOSIKERTOMUS 2012-13 SISÄLLYS: Rehtorin katsaus 2 Tapiolan koulun ja lukion tuki ry:n tervehdys 6 Eeva Tirronen siirtyi muihin tehtäviin 8 Tvärminne 13 Penkkarit 16 Wanhat tanssit 17 Urheiluseura Viesti 19 EYP-Europolis Belgium 20 Studia Generalia 22 Berliini 24 Umon Hasegava ja Nina Bask 27 Cern 28 Rooma 30 Lapin lumo 34 Platonin akatemia 36 Vitsanen 37 Sounds 38 Musiikkilukiopäivät 39 Konserttikalenteri 42 Putoaisitko? musiikkiteatteri 46 Vierailevia luennoitsijoita 50 Oppilaskunnan hallitus 51 Matematiikka- ja fysiikkakilpailuja 52 Tutorit 54 Lukiodiplomit ja puheviestinnän päättökoe 56 Kilpailumenestystä 57 Opettajat ja muu henkilökunta 58 Päättötodistuksen saaneet 60 Stipendit, palkinnot ja huomionosoitukset 63 Ohjantaryhmät 69 Ilmoitusasiat 75

REHTORIN KATSAUS LUKUVUOTEEN 2012-2013 Tapiolan lukio on nyt toiminut kaksi lukuvuotta väistötilassa. Ajan myötä väistötila on osoittanut monia hyviä puolia. Väljiä aulatiloja on totuttu hyödyntämään entistä enemmän. Ylioppilaskirjoituksien kuuntelukokeiden järjestäminen on entistä sujuvampaa, kun suureen yläsaliin voidaan sijoittaa yli 60 kuuntelijaa samaan aikaan. Kirjallisten kokeiden järjestämiseksi ei tarvitse kalustaa juhlasalia kuten lukioissa on yleensä tapana. Lukion omien liikuntatilojen puute on ollut väistötilan käytön suurin haaste. Koulukiinteistön yhteydessä olevan liikuntatalon käyttö ei ole ollut ongelmatonta ja lukion liikunnanopetus on käyttänyt pääasiassa ulkopuolisia liikuntahalleja. Ensi lukuvuodelle liikuntatalon käyttö tulee sujuvammaksi ja liikunnanopetuksen tilanne paranee. Musiikin erityistehtävän toteutukseen väistötilan opetusluokat ovat huomattavasti paremmat kuin Opintien rakennuksen tilat. Oman auditorion puuttuminen vaikeuttaa isojen esiintymisten järjestämistä, mutta noita tilanteita varten vuokrataan ulkoa esiintymispaikkoja. Tammikuussa Tapiolasalissa ja Louhisalissa pidettiin jälleen onnistuneet konsertit Kiitokset konserttien vastuuopettajina toimineille Tuula Tikkaselle, Veli-Antti Koivurannalle, Aleksi Ojalalle ja Klaara Angervolle sekä kaikille muille järjestelyissä avustaneille opettajille ja erinomaisen hienoja esityksiä tehneille opiskelijoille! Näistä konserteista on muodostumassa jatkuva perinne ja seuraavat vastaavat tilaisuudet ovat odotettavissa tammikuussa 2014. Hanasaaren kulttuurikeskuksessa toteutettuun Vanhempien Wallattomiin lukion musiikkilinja tuotti opettaja Klaara Angervon johdolla jälleen hienon musiikkiteatteriesi- 4

tyksen. Musiikkilinjan opiskelijat osallistuivat myös suurena ryhmänä Sibeliuslukion 2.5. -4.5. järjestämille musiikkilukiopäiville. Musiikkiteatterin harjoitukset ja esitykset samoin kuin musiikkilukiopäivien esitykset ja niiden harjoitukset veivät opiskelijoilta huomattavasti aikaa. Tapahtumien osuminen samaan jaksoon aiheutti näille opiskelijoille paljon poissaoloja muiden aineiden kursseilta. Meillä on tärkeänä tehtävänä etsiä parannusta siihen, miten musiikkilinjan opiskelijat saavat tukea yleisopintojen suorittamiseen tällaisissa jaksoissa. Opintien rakennuksen peruskorjauksen suunnittelu on jatkunut lukion toimiessa väistötilassa. Syksyllä 2012 aloitimme ensimmäiset keskustelut peruskorjauksen arkkitehtisuunnittelijaksi valitun Siren arkkitehdit - toimiston edustajien kanssa. Arkkitehtisuunnittelun alkua hidastivat eräiden rakenneteknisten ratkaisujen viipymiset. Kevättä kohti suunnittelun vauhti on kasvanut äärimmilleen. Tavoitteena on, että peruskorjauksen rakennuslupahakemus jätetään toukokuun aikana. Peruskorjaus on hieman väärä nimitys, sillä suurin osa rakennuksesta puretaan ja rakennetaan uudelleen. Purkamatta jäävät vain vuosien 1986-1987 peruskorjauksen yhteydessä tehty laajennusosa, joka sisältää kouluravintolan ja auditorion sekä yläkoulun hallintotilat, ja A-siipi, jossa on liikuntasali. Näistäkin alueista uusitaan lähes kaikki muu paitsi kantavat rakenteet. Projektiin liittyy myös lisärakentamista, joka tuo lukiolle uudet musiikin opetustilat. Tapiolan lukion yksi ominaispiirre on, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus laajojen opintojen ohella osallistua useisiin erilaisiin tapahtumiin ja projekteihin. Kuluneen lukuvuoden aikana tällaisia tapahtumia ovat olleet esim. Quanta- tiedekilpailu Intiassa, Berliini- kurssi Berliinissä, Cern-tiedeleiri Genevessä, Kuvataide ja italian kieli Roomassa, Keisarillinen Pietari ja vanha Viipuri Pietarissa ja Viipurissa, Lapin lumo Jerisjärvellä ja vappuaaton teemapäivä. Erilaisissa lukiolaisten kilpailuissa opiskelijamme ovat menestyneet jälleen hyvin: Pythagoraan polku- matematiikkakilpailussa Tapiolan lukion joukkue sijoittui kolmanneksi. Taakse jäivät Maunulaa lukuun ottamatta mm. kaikki pääkaupunkiseudun lukiot. Ensi lukuvuodelle on jälleen suunnitteilla useita erilaisia projekteja ja erikoiskursseja. Mielenkiintoisen kansainvälisen lisävivahteen lukion arkipäivään ovat antaneet ulkomailta saapuneet vierailijaryhmät ja japanilainen harjoittelijaopettaja Umon Hasengawa, jonka pitämät Japanin kulttuurin 5

kurssit olivat hyvin suosittuja. Tämänkaltaiset asiat ovat osa lukion arkipäivän kansainvälisyyskasvatusta. Digitaalisen oppimisympäristön hyödyntäminen on nousemassa yhä enemmän arkipäivän toiminnaksi lukiossa. Espoon kaikki koulut siirtyivät vuoden 2013 alusta käyttämään Fronter- oppimisympäristöä. Tämä on merkinnyt lukiossa runsasta kouluttautumista ja käytänteiden kehittämistä. Erittäin merkittävä lukiota koskeva päätös on YTL:n 3.5.2013 päättämä aikataulu ylioppilastutkinnon suorittamisesta tietotekniikan avulla. Ensimmäiset uuden järjestelmän mukaiset ylioppilastutkinnon kokeet tehdään syksyllä 2016 filosofiassa, saksassa ja yhteiskuntaopissa. Oppikirjojen osalta vielä käytetään paperikirjoja, mutta e-kirjat ja digi-kirjat ovat todella tulossa. Monissa aineissa eri kursseilla on jo käytetty digitaalista oppimisympäristöä monin tavoin osana opetusta. Opettajat ovat osallistuneet useisiin koulutus- ja kehityshankkeisiin tällä alueella kuten Palmenian vetämät e2learn- hanke ja digitaalinen oppimisympäristö- koulutushanke. Musiikin verkko-opetusprojekti on jo siirtymässä toiseen vaiheeseen. Opetuksen kehittämisen saralla merkittävä asia on myös opetuslautakunnan päätös, että Tapiolan lukiossa opetetaan erityispitkää matematiikkaa syksystä 2013 alkaen. Tähän liittyvä opetussuunnitelman päivitys on tehty lukion uuden johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa. Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä hyvin merkittävä osuus on lukion johtokunnalla ja vanhempainyhdistys Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry:llä. Kuntavaalit merkitsivät myös kunnallisena luottamuselimenä toimivan lukion johtokunnan vaihtumista. Kiitän edellisen johtokunnan puheenjohtaja Panu Latvalaa ja kaikkia johtokunnan jäseniä erinomaisen aktiivisesta ja sinnikkäästä työstä lukion toiminnan ja kehityksen hyväksi. Samalla toivotan tervetulleiksi uuden johtokunnan puheenjohtajan Jaana Juutilaisen ja kaikki johtokunnan jäsenet lukion kehittämistyöhön. Tapiolan yhteiskoulun Tuki ry. on jälleen tehnyt tärkeää työtä tukemalla lukion toimintaa taloudellisesti. Soveltaviin kursseihin ja projekteihin liittyvät matkat kotimaassa tai ulkomaille aiheuttavat kustannuksia 6

opiskelijoille. Näiden kustannuksien keventäminen Tuki ry:n toimesta on erittäin tervetullutta. Tuki ry:n avustukset ovat myös mahdollistaneet laitehankintoja ja opettajien koulutusta ja opiskelijoiden palkitsemista stipendein. Lämpimät kiitokset Tuki ry:lle lukion hyväksi tehdystä toiminnasta. Kiitän Espoon kaupunkia ja sen opetustoimea, lukion johtokuntaa, opettajakuntaa, henkilökuntaa, opiskelijoita ja kaikkia lukion sidosryhmiä sekä yhteistyötahoja kuluneesta lukuvuodesta. Toivotan kaikille virkistävää ja mukavaa kesää. Matti Rajamäki, va. rehtori Kuva Laura Murto 7

TAPIOLAN KOULUN JA LUKION TUKI RY:N TERVEHDYS Tänä vuonna talvi hellitti vasta muutama viikko ennen vappua. Lunta on riittänyt varjopaikoissa vielä toukokuussakin. Valoisat illat ja kesäinen tunnelma ovat päässeet pitkän talven jälkeen taas kerran yllättämään. Näinhan se menee, vuodesta toiseen, mutta aina hiukan eri tavalla. Tapiolan lukiossa ei tänä keväänä uutta ole se, että koulu toimii väliaikaisissa tiloissa ne ovat nyt omat tilat. Uutta sen sijaan voi olla se, että takana on ensimmäinen vuosi lukiossa tai että edessä on ylioppilasjuhla. Opettajille vuosikerrallinen uusia kasvoja ja nimiä on tullut tutuksi. Tuki ry:n toiminnassa kulunut vuosi on ollut myös ainut laatuaan. Ensimmäistä kertaa järjestimme marraskuun markkinat muualla kuin Opintien tiloissa apunamme myös monta lukion oppilaiden vanhempaa! Ensimmäistä kertaa juhlimme Wallattomia Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Väliakaisten tilojen aiheuttamat haasteet ovat alkaneet näyttää kiinnostavan kääntöpuolensa. Opimme uusia työtapoja ja näemme maailmaa, kun olemme valmiita ottamaan haasteet vastaan. Iloiset ilmeet ja kiitokset Wallattomien jälkeen pysäyttivät miettimään, miten palkitsevaa vanhempainyhdistyksen toiminta voi olla. Toisaalta miten jakaa kiitokset kaikille niille, jotka juhlan tekivät koulussa ja kotona. Tuen toiminta on ollut toki muutakin kuin tunnetuimmat perinteiset tapahtumamme. Olemme tänäkin vuonna voineet avustaa taloudellisesti lukuisia opintomatkoille, kenttäkursseille ja euroopan nuorten parlamenttiin osallistuneita opiskelijoita. Opetuskäyttöön tarkoitetun 8

luurangon hankkimiseen osallistuminen oli yksi kauden erikoisimmista avustuskohteista. Olemme hioneet työtapojamme ja ideoineet toimintaohjeita tuleville vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenille. Tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni vanhempi voisi matalalla kynnyksellä lähteä pariksi vuodeksi mukaan yhdistyksen toimintaan. Yhdistys saisi uusia ajatuksia ja vanhemmat saisivat palkinnokseen elämyksiä hyvästä yhteistyöstä ja onnistumisista niitä Tapiolan kouluyhteisö tarjoaa. Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry:n puolesta haluan kiittää kaikkia toiminnassamme vuoden aikana mukana olleita sekä toivottaa onnea uusille ylioppilaille ja hyvää kesää Tapiolan lukion henkilökunnalle ja oppilaille perheineen! Jaakko Haapanen Tuki ry:n puheenjohtaja 9

EEVA TIRRONEN, TAPIOLAN LUKION ENGLANNIN JA RANSKAN KIELEN LEHTORI, SIIRTYI MUIHIN TEHTÄ- VIIN Jouluna 2012 jäi eläkkeelle Tapiolan lukion pitkäaikainen ranskanopettaja Eeva Tirronen. Aina ystävällinen ja kiltti Eeva on ollut koulussamme hieno ranskalaisen kulttuurin edustaja ja lähettiläs. Eeva on aina huoliteltu; kun kouluasiat ovat liikaa painaneet, on Tapiolan Stockmann saanut asiakkaan sekä Chanelin kynsilakka- että kahvilaosastolle. Mitenkähän osastot nyt kannattavat? Eeva ei ole vain hoitanut kurssejaan kunnialla, vaan on halunnut perehdyttää opiskelijat syvällisesti ranskalaisuuteen, Ranskan kulttuuriin ja kirjallisuuteen. Ankaran tyttökoulun kasvattina Eeva hallitsee hyvän käytöksen ja on täten työtoverina ollut miellyttävä, avulias ja sivistynyt. Näitä arvoja hän on myös välittänyt opiskelijoilleen. Me kollegat toivotamme Eevalle antoisia eläkepäiviä uuden aluevaltauksen, Italian kulttuurin ja kielen, parissa. Mari Haapanen ja Hanna Kokkonen Kuva Piritta Hakkari 10

EEVA MUISTELI URAANSA OPETUSTYÖN PÄÄTTYESSÄ NÄIN: Minut pantiin ranskalaiseen leikkikouluun kotinurkilla Helsingin Kaivopuistossa noin 3-vuotiaana ja kävin vielä classe préparatoiren eli 0-luokan 6-vuotiaana. Sitten oli vuorossa Tehtaankadun kansakoulu, sen jälkeen Tehtaanpuiston yhteiskoulu ja Tyttönormaalilyseo. Ensimmäisenä vieraana kielenä koulussa opiskelin saksaa, sitten ruotsia, sen jälkeen englantia ja lopuksi ranskaa. Ranskasta ja ranskalaisuudesta tuli minulle passion, mode de vie eli intohimo ja elämäntapa. Helsingin yliopistossa opiskelin ranskaa ja englantia sekä yleistä kielitiedettä ja sosiologiaa. Miksi minusta sitten tuli ranskan opettaja? Jo lapsuudenkodissani kielet olivat osa elävää arkea. Hyvä tavoite elämässä onkin: En bildad person talar fem språk. (De andra, Maria Björnberg-Enckell). Koulutie opettajana kulki reittiä: Helsingin Työväenopisto, Sihteeriopisto, Lohjan yhteiskoulu, Pohjois-Tapiolan Yhteiskoulu, Meilahden yhteiskoulu, Meilahden lukio ja yläaste lähes 20 vuoden ajan ja vuodesta 1996 Tapiolan lukio. Siihen väliin pyydettiin Otavalle teamiin oppikirjaa tekemään ja syntyi oppikirjasarja Sur le vif. Työssäni olen saanut tehdä paljon vaihtelevia asioita. Työ on tärkeä osa elämää, perheen lisäksi. Työ tekee osaltaan elämästä merkityksellistä. Työ haastaa ja innostaa ja palkitsee henkisesti, sen ympärille syntyy ihmissuhteita. (Ingemar Eriksson, HeSa) Olen kiitollinen kaikista ihanista oppilaista sekä kaikista sydämellisistä ja sympaattisista työtovereista. Life is a cabaret - the show must go on. On aika tullut sanoa koululle merci et au revoir. 11

ITÄMEREN EKOLOGIAN TUTKIMUSKURSSI B108, HEL- SINGIN YLIOPISTON TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN TUTKIMUSASEMA, LOKAKUU 2012 Perjantaiaamuna 5.10. lähdimme ennen auringon nousua kello 6.30 ajamaan Espoosta Hankoon Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle biologian Itämerikurssin merkeissä. Matka sujui mukavasti samaan tahtiin auringonnousun kanssa, ja perillä meitä odottikin aamupala. Aamiaisen jälkeen lähdimme saman tien tutkimusalus Sadurialla merelle keräämään näytteitä kurssiin liittyviä tutkimuksia varten. Tuulinen ja sateinen sää toi omat haasteensa, mutta onneksi edes osalla meistä oli asiaankuuluvat varusteet. Aluksella pääsimme tutustumaan erilaisiin tapoihin tutkia meriveden ominaisuuksia, kuten lämpötilaa sekä näkösyvyyttä. Keräsimme planktonhaavilla planktonnäytteitä eri syvyyksistä. Pääsimme seuraamaan myös pohjanäytteenottoa, mikä tapahtui mutanosturilla. Palasimme rantaan keskipäivällä ja pääsimme suoraan ruokapöytään Hektisestä aikataulusta johtuen rynnistimmekin heti ruoan jälkeen jo uuteen tehtäävään ja soudimme läheiseen saareen. Menomatka sujui mutkitta, mutta paluumatkalla törmäsimme pieniin haasteisiin, kun osa meistä jumittui vastatuulen takia paikalleen hurjasta soutamisesta huolimatta. Onneksi toimivan yhteistyön ja muutaman moottoriveneen ansiosta pääsimme kaikki turvallisesti takaisin rantaan. Itse saarella keräsimme rantaeliöstöä saalistamalla pieniä eläimiä rantavedestä sekä keräämällä kasvi- ja levälajeja. Opettajamme Lasse snorklasi rantavedessä ja keräsi meille näytteitä kahlaussyvyyttä syvemmästä vedestä. Perjantai-iltana kävimme vielä laskemassa kalaverkot lähei- 12

sen saaren edustalle siinä toivossa, että saisimme sieltäkin tutkimusaineistoa loppukurssin tutkimuksiin. Lauantain aikataulussa ei ollut vapaa-aikaa sen enempää kuin perjantainakaan, mutta sehän ei meitä haitannut, sillä intoa ja energiaa riitti jopa yli tarpeen. Heräsimme aamulla ennen aamun sarastusta nostamaan verkot, josta tuli kuin tulikin muutama yksilö eri kalalajeista. Kalastuksen epämiellyttävin osa, verkkojen selvityskin, sujui pikaisesti kaikkien osallistuessa, ja pääsimmekin pian aamupalalle. Päivän ohjelmaan kuului vielä yksi aineistonkeräysmatka ennen varsinaiseen tutkimisvaiheeseen pääsyä. Ajoimme kymmenisen minuutin matkan läheiselle Lappohjan hiekkarannalle, jossa nuottasimme hiekkapohjaa ja rantavettä, sekä keräsimme saamamme eläimet valtavan mukaan tarttuneen levämassan joukosta. Kaikkien näin osallistuttua tutkimusaineistojen keräämiseen, syvennyimme pareittain tarkemmin valitsemiimme tutkimusaiheisiin ja aloimme tutkia kukin omaa kohdettamme. Tunnistimme lajeja, tutkimme planktonia ja eliöiden rakenteita erilaisilla mikroskoopeilla, sekä pääsimme myös leikkimään kirurgeja leikatessamme otoliitti-luuta silakan sisäkorvasta ja operculum-luuta ahvenen kiduskannesta (kalojen iänmääritystä varten). Kokosimme saadut tulokset yhteen, teimme tarvittavat johtopäätökset kirjallisen aineiston, opettajilta saadun tiedon ja omien tietojemme perusteella. Pidimme aiheistamme esitelmät muille kurssilaisille sunnuntaina. Tavallisista kouluesitelmistä eroten oli mahtavaa, että aineiston keräys ja kevyt teoria oli tehty ja käyty läpi yhdessä, sillä se takasi kaikille hyvät pohjatiedot eikä kurssilla saatu tieto jäänyt kenelläkään suppeaksi. Lauantai-iltana kävimme saunassa rentoutumassa, ja uskaltauduimme jopa itse pulahtamaan tutkimamme meren hyiseen veteen. Kurssiin kuului muutama teoriatunti, jotka toivat käytännönläheisyydelle vastapainoa ja syvensivät tietoja Itämeren ekologiasta. Viimeisenä päivänä teimme myös viikonlopun aikana oppimaamme testaavan lajintunnistuskokeen itse kerätyistä levistä, kasveista ja pyydystetyistä eläimistä. Näin puoli vuotta myöhemminkin Tvärminnen Itämerikurssi palaa usein mieleemme mahtavina ja elävinä muistoina. Kokemuksen ja hauskanpidon lisäksi kurssista on ollut paljon hyötyä biologian opis- 13

kelussa ja aiheiden syvemmässä ymmärtämisessä, sillä konkreettinen aineisto tukee vahvasti kirjoista luettua materiaalia. Erityisesti biologian jatko-opiskeluja tai uraa harkitsevat hyötyivät kurssista paljon, ja toivoisimmekin jokaisella olevan mahdollisuus vastaavaan. Kurssi toteutettiin yhteistyössä Olarin lukion kanssa, mikä toi erilaisten ihmisten myötä uusia näkökulmia ja monipuolisempaa tietotaitoa. Muutkin oppiaineet huomioon ottaen, Tvärminnen Itämeren ekologian kurssi on hyvä esimerkki konkreettisesta ja käytännönläheisestä oppimisesta, joka kasvattaa intoa ainetta kohtaan sekä luo uudenlaisen ja virkistävän tavan syventää tietoja. Lasse Lindqvistille ja Olarin lukion biologian opettaja Seppo Hietarannalle kiitolliset abit: Heli-Minttu Hyppänen ja Iina Jokinen 14

HEI KATTOKAA, NORSU Quanta 2012 Marraskuussa 2012 alkoi Tapiolan seudulla tapahtua kummia. Toisinaan keskellä kirkasta päivää, joskus illan jo hämärryttyäkin, pieni joukkio tapiolalaisneitejä vetäytyi espoolaisessa venesatamassa seisovan rakennuskontin suojiin. Oli tullut opiskelijattarien lukioajan viimeisen aluevaltauksen aika: nyt rakennettiin pienoisvenettä Quanta-tiedekilpailua varten. Veneenrakennuksen ohella joulukuussa häämöttävän matkan valmistelut täyttivät nopeasti kalenterin: kokoukset, rokotustreffit ruokavälitunneilla ja viisumin täyttö valokuvauksineen pakkaamisesta puhumattakaan virittivät mielen lähdön tunnelmaan tehokkaasti. Kun liitoksissaan natisevat rinkat oli lopulta ängetty kiinni ja jokseenkin kyseenalaisen näköinen veneen johtosotku patterikoteloineen oli saatu turvatarkastuksesta läpi, valtasi mielen sekavan innostunut pakokauhu: nyt oltiin oikeasti lähdössä. Jo Delhiin suuntaavan koneen portilla uusi, koko joukkueelle ennestään tuntematon maa tuli askelen lähemmäs, kun asetuimme jonoon lähinnä kotimatkalla olevien intialaisten joukkoon. Kun kone lopulta irtosi maasta muistan suhteellisen tottumattomana matkailijana ajatelleeni, olinko nyt varmasti muistanut ottaa tarpeeksi käsidesiä mukaan ja että olikohan hyttysmyrkky nyt varmasti oikeaa laatua ja niin, mites ne maitohappobakteeritabletit? Saavuimme Delhiin aikaisin aamulla paikallista aikaa, ja valtavasta väsymyksestä huolimatta silmät pysyivät helposti auki. Nähtävää oli jo pelkällä lentokentällä niin paljon: ikkunoista siintävä savusumun peittämä kaupunkimaisema, intialaisnaisten henkeäsalpaavan kauniit asut, ruokien tuoksu ja raskaasti aseistetut vartijat herättivät ihmetystä ja keskustelua. Kiertelimme hieman kaupungilla ja matkaoppaiden varoituksista huolimatta väenpaljous ja liikenteen meluisa kaaos yllättivät. Saimme myös esimakua siitä, miltä tuntuu poiketa joukosta vain harvat peittelivät uteliaisuuttaan ja kännykkäkamerat olivat kovassa käytössä huiveihin ja haaremihousuihin perustuvista naamioitumisyrityksistämme huolimatta. Katseisiin ja valokuvaukseen kyllä tottui päivien mittaan. Melkein. Delhistä matkasimme junalla Agraan päästäksemme tarkistamaan onko Intian valkoinen ihme, Taj Mahal, todella olemassa. Olihan 15

se, ja vielä paljon mahtavampana kuin matkaoppaan prameissa kuvissa. Taj Mahalin ohella Agrasta jäi mieleen pölyiset pikkukadut, joilla näimme elämää sellaisena kuin se köyhemmässä Intiassa on: pieniä nuhjuisia kauppoja, likaisia ojia, joihin meinasi väistämättäkin vahingossa astua, surullisen suloisia katukoiria, joita meille tarjottiin mukaankin, lasten puhkikuluneita housunpolvia ja tomuisia kasvoja sekä häkkeihin ahdettuja kanoja, jotka toimivat tehokkaana kehotuksena pitäytyä kasvisruoassa matkan ajan ja maistella Chicken Kormaa mieluummin sitten vaikka Mannerheimintien Namaskaarissa. Toisaalta näillä samoilla kaduilla soi musiikki ja helähteli paikallisen koulupoikien nauru. Ojat ja roskakasat unohtuivat tuon tuostakin, kun naisten kauniit vaatteet ja auringossa hehkuvat kankaat hellivät silmiä, lehmät tallustivat rauhassa riksojen ja mopotaksien lomassa ja makea mangomehu virkisti herkullisten aterioiden päätteeksi. Kertomukset Intiasta vastakohtien maana osoittautuivat varsin todenmukaisiksi: ihmetys, ihailu ja järkytys vuorttelivat tottumattoman mielessä hurjaa vauhtia. Agrasta matkasimme kilpailupaikalle Lucknow:n kaupunkiin. Kilpailuun osallistujista suurin osa oli intialaisia, mutta kansainvälisyys oli vahvasti läsnä. Joukkueita oli saapunut kymmenistä maista. Kilpailut olivat mielenkiintoisia: oli karsintakierroksia ja napin nopeaan painamiseen perustuvia tietokilpailuja. Lisäksi rakenneltiin tietokoneromusta veistos ja väiteltiin menestyksekkäästi ympäristöasioista. Venekilpailussa kilpailtiin tekniikan soveltamistaidossa ja nopeudessa. Vaikka viimeistä piirtoa myöten joulupukin reeksi koristeltu veneemme päätyikin lopulta pyörimään ympyrää altaan alkupäässä, jäi muiden kilpailijoiden ihailevasta vastaanotosta hyvä mieli. Kilpailujen ohella päivät täyttyivät juhlavista puheista ja massiivisista aterioista sekä mielenkiintoisista keskusteluista paikallisten kanssa Nokiasta ja Pisa-tutkimuksista aina Bollywood-elokuviin. Intialaisten omaleimaisen aksentin ymmärtäminen oli aluksi työn takana, mutta lopulta nopeasti lausutut, usein hindinsekaiset sanat alkoivat muodostua suomalaisessakin korvassa ymmärrettäväksi kieleksi. Toisaalta myöhemmin, kun löysi itsensä epätoivoisena pohtimasta kohteliasta selitystä sille, ettei tunne ainuttakaan Bollywood-näyttelijää nimeltä tuntui, että olisi vain helpompi olla ymmärtämättä. Kilpailupaikalta matkasimme Delhiin, jossa pyörimme vielä yhden päivän nähtävyyksiä ihaillen sekä tyynyliinoja, huiveja, laukkuja, koruja ja puunorsuja ostellen. Ihmeteltävää riitti viimeisellekin päivälle, kun joku meistä yllättäen huusi: Hei kattokaa, norsu! huomatessaan 16

mahtavan eläimen kulkevan liikenteen seassa rauhallisesti omalla kaistallaan. Viimeiset ryppyiset kymmenen rupian setelit kulutettiin lentokentällä mangomehuun ja Instant Palak Paneer-mikroaterioihin. Paluulennolla tartuttiin Hesariin ja huokaistiin syvään. Vaikka jatkuva tinkiminen ja ruoan kypsyyden tarkkaileminen samoin kuin kauppiaiden ja taksinkuljettajien toistuvat huijausyritykset junassa ryömivistä torakoista ja perässä juoksevista apinoista puhumattakaan välillä horjuttivatkin matkailijoiden mielenrauhaa, matka oli äärimmäisen hauska, palkitseva ja ennen kaikkea kasvattava. Intia avasi silmät sille, miten erilaiselta maailma näyttää, kun sitä uskaltautuu tutkimaan eri suunnasta ja toisaalta miten samanlaisia me ihmiset kuitenkin olemme. CONTACT _Con-3781C7FA1 \c \s \l Vilja Haapanen 17

PENKKARIT to 14.2. 18

WANHAT pe 15.2. 19

VANHAT TANSSIT KILONPUISTON KOULULLA 14.-15.2.2013 Tapiolan lukion vanhat ottivat penkkareiden jälkeen lavan kirjaimellisesti haltuun, kun perinteiset tanssiaiset järjestettiin Kilonpuiston koulun juhlasalissa ennen talviloman alkua. Kokonainen vuosikurssi harjoitteli tiiviisti kolmannen jakson ajan ja lopputuloksena olikin onnistunut ja näyttävä tapahtuma. Oma orkesteri on iso osa Tapiolan lukion tanssiaisia, ja tälläkin kertaa upea soitto piti tunnelman korkealla. Lukion musiikkilinjan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden orkesterissa soitti juhlalliset 22 opiskelijaa. Orkesteria johti kapellimestari Veli-Antti Koivuranta ja konserttimestarina toimi opiskelija Anna Lindahl. Orkesterin työskentely keräsi runsaasti kiitosta niin tanssijoilta, opettajilta kuin huoltajiltakin. Tanssit edustivat tuttuun tapaan sekä historiaa että tätä päivää. Tanssit alkoivat juhlallisesti Erkki Melartinin Juhlamarssilla näytelmästä Prinsessa Ruusunen. Perinteistä linjaa jatkoivat muun muassa Polkkamasurkka, Gay Gordons, Wienervalssi sekä tango Tähdet meren yllä. Tanssijat saivat myös irrotella kunnolla 50-luvun rock'n roll -hitillä Great Balls of Fire, eikä opiskelijoiden itse suunnittelemaa yllätysnumeroakaan tanssittu otsa rypyssä. Esityksiä oli tänä vuonna kaksi. Torstaina oli vuorossa iltaesitys vanhemmille ja sukulaisille. Perjantaina, varsinaisena vanhojenpäivänä, tanssittiin lukion opiskelijoille ja opettajakunnalle. Ennen perjantaipäivän esitystä vanhat herättivät henkiin jonkin aikaa kadoksissa olleen perinteen ja pitivät ykkösille vanhojen päivänavauksen. Toinenkin perinne on viime vuosina vakiintunut Tapiolan lukion vanhojenpäivän yhteyteen. Pieni ryhmä tanssijoita kävi perjantain esityksen jälkeen esittämässä muutaman tanssin hieman iäkkäämmälle yleisölle dementiakoti Villa Tapiolassa. Ja kuten tapaan on kuulunut, kutsu ensi vuodelle on jo vastaanotettu. Janne Salmivuori Aku-Petteri Andersson 04A 20

URHEILUSEURA VIESTIN TOIMINTAA Tapiolan lukion oma urheiluseura Viesti pyrkii lisäämään opiskelijoiden liikkumista lukioaikana ja tukemaan liikunnan monipuolista toteutumista esimerkiksi liikuntatapahtumien, välinehankintojen sekä muun tuen avulla. Viesti kannustaa lisäksi opiskelijoita osallistumaan erilaisiin oppilasurheilutapahtumiin. Kulunut vuosi on jatkunut edellisvuoden kaltaisena liikuntatilojen suhteen. Liikunnan tunteja sekä yhteisiä tapahtumia on järjestetty lähialueiden liikuntapaikkoja hyödyntäen omien puuttuessa. Liikunnan monipuolisuutta on pyritty ylläpitämään tarjoamalla useita soveltavia liikuntakursseja. Tapiolan lukion opiskelijat ovat osallistuneet aktiivisesti erilaisiin Espoon lukioiden välisiin turnauksiin ja kilpailuihin. Yksilölajeista osallistuttiin golfiin ja sulkapalloon. Joukkuepeleissä tytöt ansioituivat lentopallossa saavuttamalla hopeaa ja koripallossa pronssia. Jalkapallo- ja salibandyturnauksiin osallistuttiin myös. Pojat voittivat koripallossa upeasti Espoon mestaruuden ja lentopallossa tuli hopeaa. Pojat osallistuivat myös jalkapalloon, salibandyyn ja kaukalopalloon. Viesti palkitsee vuosittain lukosta lähteviä, liikunnassa ansioituneita ja lukion arjessa liikunnan panoksensa antavia opiskelijoita mitalein. Mitalin saavat tänä vuonna Aleksi Akkola, Christian Bejedi, Tuomas Ebeling, Ville Immonen, Mikko Karjalainen, Jenni Kerola, Matias Kokko, Heidi Korhonen, Robert Koskenniemi, Sonja Koski, Satu Koskinen, Aleksi Könönen, Teemu Lammi, Kennet Lappalainen, Aleksi Mäkelä, Saku Rajala, Risto Rapola, Elsa Rotluff, Anssi Salomaa, Roosa Selkämaa, Camille Soetart, Tommi Virkkunen ja Joni Yliviitala. Urheiluseura Viestin vuoden urheilijan kiertopalkinnon saa tänä keväänä Joni Yliviitala ja liikuntastipendin Elsa Rotluff. Liikuntadiplomin on suorittanut valmistuneista Vilma Haapala. Piritta Hakkari 21

EYP-EUROPOLIS BELGIUM 05-09.03.2013, Bryssel Kuvittele joukko nauravia nuoria, jotka vielä muutama päivä sitten olivat toisilleen tuntemattomia, ratkomassa yhdessä EU:ta koskevia ongelmia, väittelemässä politiikasta ja nauttimassa elämästä. Kuvittele vielä taustalle Euroopan Parlamentti. Näin, ole hyvä, sait juuri alustavan kuvan siitä, miltä EYP (European Youth Parliament) näyttää. Sain muhkean kunnian Suomen kansallisen EYP-istunnon jälkeen: valikoiduin mukaan maamme delegaatioon, joka lähetettiin Belgian sisäiseen EYP-Europolis-istuntoon. Voisin hehkuttaa kokemusta päiviä, mutta tässä elämys tiivistettynä kolmeen sanaan: mieleenpainuva, stimuloiva ja älyttömän hauska. European Youth Parliament on itsenäinen ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka tarjoaa nuorille EU:n sisällä mahdollisuuden kokoontua, väitellä politiikasta, oppia ja kehittyä sekä saada ystäviä ympäri Eurooppaa. Kansallisia sekä kansainvälisiä istuntoja järjestetään vuosittain yli 100, ja niihin osallistuu nuoria yli 30 maasta. EYP on nuorten ylläpitämä järjestö joka toimii melkein täysin vapaaehtoisten voimin. Väittely käynnissä yleisistunnon, General Assemblyn, aikana. SEDE: Committee on Security and Defence. Kuva Henri Ruusuvuori 22

Mutta palataan Belgiaan ja missiooni. Päivä oli tavanomainen tällai- selle espoolaiselle Tapiolan lukion opiskelijalle: herätä nyt uudessa maassa, pukea jakku ylle ja sitten istua Euroopan Parlamentissa muiden delegaattien kanssa, avausseremonian jälkeen esittämässä kysymyksiä kolmelle belgialaiselle MEP:lle. Pääsin kysymään MEP:ien mielipidettä EU:n laajenemisesta ja integraatiosta. Se liittyi hyvin komiteani, Committee on Foreign Affairsin, aiheeseen. Komiteani tehtävänä muutamana tulevana päivänä oli ratkaista, miten neuvotteluja Turkin liittämisestä Euroopan Unioniin tulisi kehittää. Muita istunnon aiheita olivat muun muassa EU:n makrotalouden eheyttäminen, EU:n rooli jäsenmaiden oikeistopopulististen liikkeiden hillinnässä sekä EU:n sotilaallisten voimavarojen suuruus ja toimivuus tulevaisuudessa. Istunnon yleisaihe oli eurooppalaisen kansalaisuuden rakentaminen. Belgian EYP:ssä viettämäni neljä päivää olivat loistavat. On uskomatonta, miten muutamassa päivässä voi ystävystyä niin hyvin niin monen ihmisen kanssa ja miten paljon voi oppia ja kokea. Opin myös, miten nuoret saavat aikaan mielenkiintoisia ja mahdollisesti hyvinkin toimivia ratkaisuita, joissa päätetään yhdessä Euroopan unionin tulevaisuudesta. Päivät EYP:ssä ovat hyvin intensiivisiä ja elämyksellisiä. Niiden aikana ei juuri nukuta ja töitä tehdään paljon, mutta silti päällimmäiseksi tunteeksi jää yleensä aina nimenomaan hauskuus. Olen oppinut EYP:ssä paljon ja saanut korvaamattomia muistoja Henri Ruusuvuori voi todistaa, minkälaisin ilmein ja tuntein nuoriso lähtee istunnoista kotiin! Lopuksi korostaisin, miten tärkeää on nuorten saada tietää EYP:n kaltaisista järjestöistä ja koulun kannustaa heitä osallistumaan niihin. Mahdollisuus osallistua EYP:hen avautui minulle koulun kautta. so kiitos Tapiolan lukiolle ja Henri Ruusuvuorelle matkastani Belgiaan! Elina Tuomikoski (11F) 23