laatinut Mari-Johanna Juntunen

ÿþýüûúüúùøúøøû öõùúüýþøû ôóõòñüðõþ øöþùûôùû öùüðùþúü laatinut Mari-Johanna Juntunen

Sisällys Seminaarityöskentely.. 3 Mikä on gradu?....4 Ohjaajan ja opiskelijan suhde.. 4 Aiheen valinta.5 Tutkimussuunnitelma ja ajankäytön suunnitelma...5 Opinnäyte kirjoittamisprosessina 6 Tutkimuskirjallisuuden lukeminen, tiedonhaku..7 Gradun rakenne...7 Tekniset kysymykset ja muotoseikat... 8 Kansilehti 8 Sisällysluettelo.8 Kansitus...8 Taulukot, kuvat, kuvaluettelo, yms. 9 Johdanto..9 Ohjeellinen sivumäärä.9 Alkusanat ja kiitokset..9 Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot.. 10 Viittaustekniikka.. 10 Lähteet ja kirjallisuus 11 Monografiat.... 11 Artikkelit ja artikkelikokoelmat.. 12 Oma aineisto...13 WWW-sivut, sähköpostiviestit... 13 Julkaisut vailla henkilötekijää... 13 Sanoma- ja aikakauslehdet..14 Gradun viimeinen tarkistus 14 Gradun jättäminen..14 Tiivistelmä 15 Kypsyyskoe...15 Tutkielman arvostelu 16 Valmistuminen ja publiikki...16 Kirjallisuutta. 17 Liite 1 Malli kansilehdestä.20 Liite 2 Suuntaa antava malli tutkielman rakenteesta. 21 ÿ

Arvoisa graduntekijä, tähän oppaaseen on koottuna joitakin erityisesti uskontotieteen pääaineopiskelijoille suunnattuja graduntekoon liittyviä vinkkejä ja ohjeita. Gradun voi tehdä monella tapaa, josta syystä tämän vihkosen ohjeet ja neuvot ovat suhteellisen yleisluontoisia. Yksityiskohtaisempia ohjeita voit kysellä laudatur- eli pääaineseminaarin ohjaajalta ja koko uskontotieteen laitoksen henkilökunnalta. Oppaan lopussa on myös kirjallisuusluettelo, johon on koottu hyödyllisiä opinnäytetyön tekemistä tukevia teoksia. Gradunteko on mukavaa puuhaa. Työn edetessä kiinnostus omaa aihetta kohtaan yleensä vain lisääntyy ja työpäivät kuluvat nopeasti intensiivisen puurtamisen merkeissä. Innostusta, onnea ja menestystä graduntekoon! Seminaarityöskentely Gradun tekemisen voi oikeastaan aloittaa missä vaiheessa opintoja tahansa. Gradun aihetta voi kypsytellä mielessään jo vaikka opintojen ensimmäisenä vuotena. Opintojen kuluessa tutustutaan myös erilaisiin teorioihin ja metodeihin, joita voi tarkastella erityisellä gradusilmällä. Toisaalta vaikka gradu ei tulisi mieleenkään ennen seminaarin alkua, ei ole syytä huoleen. Seminaarissa autetaan kaikkia opiskelijoita gradun aiheen ja erilaisten lähestymistapojen etsimisessä. Seminaarityöskentely on prosessi, jonka kuluessa omaa tutkielmaa työstetään. Alustavista ideoista hiotaan seminaarissa ensin tutkimustehtävä. Tämän jälkeen pohditaan tilanteen mukaan pareittain, pienryhmissä tai joukolla miten kukin etenee työssään mielekkäällä tavalla. Ideana on synnyttää keskustelua, joka hyödyttää kaikkia seminaariin osallistuvia. Tavallisesti seminaari kokoontuu kerran viikossa yhden lukuvuoden ajan. Ensimmäisessä kokoontumisessa tutustutaan toisiin seminaarilaisiin ja keskustellaan tutkielmien aihepiireistä alustavasti. Ensimmäisellä kerralla perehdytään myös seminaarin työskentelytapoihin. Uskontotieteessä pro gradun aiheen voi tavallisesti valita suhteellisen vapaasti, joten opiskelijat saavat paljon vastuuta omasta työstään. Seminaariin voi valmistautua lukemalla ajankohtaista uskontotieteellistä kirjallisuutta ja erilaisia tutkimusoppaita. Seminaarissa kukin opiskelija esittelee vuorollaan omaa työtään. Ensimmäinen esitelmä on useimmiten tutkimussuunnitelma. Seminaari kulminoituu esitelmään, jossa on mahdollista käsitellä jotakin tulevan tutkielman aihepiiriä tai osa-aluetta. Esitelmän laajuus on noin 20-30 sivua. Teknisesti esitelmä toteutetaan samalla tavalla kuin pro gradu -työkin. Esitelmässä käytetään viittaustekniikkaa ja siihen liitetään lähde- ja kirjallisuusluettelo. Esitelmän tekemisestä saat tarkemmat ohjeet seminaarin vetäjältä. Seminaarin päättyessä on tavoitteena, että tutkielman kirjoittaminen jatkuu välittömästi. Tutkielma on 20 opintoviikon laajuinen opinnäytetyö, joten se on mahdollista saattaa valmiiksi seminaaria seuraavan syksyn aikana tai lyhyemmässäkin ajassa. Vaikka eri seminaarien tavoitteet ja työskentelytavat poikkeavat toisistaan, kaikkien seminaarien tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tekemään mahdollisimman hyvin tutkielmansa. Seminaariin

kannattaa varata riittävästi aikaa, jotta siitä saatava hyöty olisi mahdollisimman suuri. Seminaarin tavoitteena on harjaantuminen kriittiseen ajatteluun ja keskusteluun uskontotieteen eri ongelma-alueista sekä perehtyminen tutkimustyöhön. Mikä on gradu? Pro gradu on maisterin tutkintoon liittyvä opinnäytetyö, joka virallisen määritelmän mukaan osoittaa perehtyneisyyttä tieteelliseen ajatteluun, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, tutkielman aihepiirin tuntemusta sekä kykyä tieteelliseen viestintään. Gradu on opiskelijan itsenäinen työnäyte. Sen tarkoituksena on itsenäisen tiedon tuottaminen ja jäsentäminen. Gradun ei siis tarvitse välttämättä olla tieteellinen läpimurto, mutta sen on oltava itsenäisen ajattelun tulos. Gradun voi tehdä myös parityönä tai ryhmän osana, mutta tällöinkin siitä on selvästi käytävä ilmi yksittäisen opiskelijan osuus. Gradun osuus syventävistä opinnoista on tavallisesti 20 opintoviikkoa. Ei ole opiskelijan eikä laitoksen edun mukaista, että gradutyön teko venyy kovin pitkäksi. Muista, että gradu ei ole elämän päämäärä - vaan eräs välivaihe opinnoissasi. Uskontotieteilijät tekevät gradunsa pääosin pääaineseminaarin yhteydessä, jossa jokainen opiskelija saa yksilöllistä graduohjausta. Opiskelijat osallistuvat seminaariin yleensä neljäntenä opiskeluvuotenaan. Ohjaajan ja opiskelijan suhde Opiskelijan aloittaessa gradun hänelle nimetään ohjaaja. Laitoksella pidetään myös luetteloa tekeillä olevista pro gradu -töistä ja niiden ohjaajista. Pääsääntöisesti humanistisen tiedekunnan professori ohjaa humanistiopiskelijoita ja teologisen professori teologeja, mutta käytännöstä voidaan tarvittaessa joustaa jos esim. opiskelijan graduaihe on lähempänä toisen professorin erityisaloja. Seminaarin vetäjän kanssa voi pohtia ohjausta myös toisilta laitoksilta, erityistapauksissa gradu voidaan jakaa myös kahden laitoksen kesken. Ohjaajan odotetaan osallistuvan pro gradun suunnitelman tekoon ja hänellä tulee olla aikaa ohjata työtä käytännössä sekä seurata työn edistymistä. Graduohjausta annetaan pääosin seminaarissa ja ohjaajan vastaanotoilla. Gradu on ohjattu harjoitustyö, mikä tarkoittaa sitä, että seminaarin vetäjät ohjaavat tutkielman tekoa sekä seminaarivuoden aikana että sen jälkeen. Ohjaajan tulee lukea gradun käsikirjoitus, neuvoa tieteellisessä kirjoittamisessa ja korjata asiavirheitä. Ohjaajan tehtävä ei kuitenkaan ole gradun tai sen osien uudelleenkirjoittaminen, koska gradu on opiskelijan itsenäinen työ. Graduohjaajan on hyvä olla tietoinen opiskelijan aikataulusta, jotta työn tarkastamiseen jäisi riittävästi aikaa. Hae ajoissa apua hankalilta tuntuvissa kohdissa. Lähes kaikilla opiskelijoilla tulee eteen hetkiä, jolloin gradunteko ei tunnu sujuvan, mutta tätä ei pidä pelästyä. Graduohjaaja, seminaariassistentti ja laitoksen muu henkilökunta kuten dosentit ja jatko-opiskelijat auttavat mielellään opiskelijoita graduun liittyvissä kysymyksissä. On parempi kysyä apua kuin odottaa, että asiat korjaantuisivat itsestään.

Aiheen valinta Aiheen löytäminen omaan pro graduun vaatii opiskelijalta hieman aktiivisuutta. Gradun aihetta voi kypsytellä itsekseen tai kysellä oman pääaineen professorilta, jolla on aina jotakin tarjolla. Seminaarissa jokaiselle löydetään jotakin. Oman kiinnostuksen kohteita ei pidä vähätellä, vaan kannattaa rohkeasti hakeutua niiden suuntaan. Seminaarin ohjaajille on kertynyt vankka kokemusperäinen tieto siitä millainen aihe ottaa onnistuakseen. Työntekoa helpottaa myös se, jos seminaarin vetäjällä tai jollakin laitoksen tutkijalla tai opettajalla on kokemusta ja kiinnostusta aiheeseesi yleensä näin on. Aiheen tulisi olla sopivan kokoinen gradua ajatellen. Toisin sanoen, aiheen käsittelemiseen tarvittavat voimavarat, aika ja työn määrä on suhteutettava gradulle asetettuihin vaatimuksiin. Aiheen tulisi myös olla tutkittava siinä mielessä, että aihepiiristä on löydettävissä sellaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin on gradun puitteissa mielekästä etsiä vastauksia. Aihetta pohdittaessa kannattaa muun ohella pitää silmällä aiheen ajankohtaisuutta tai yhteiskunnallista merkitystä työllistymistä silmällä pitäen. Vanhat gradut on nähtävissä kirjastoissa, niihin on hyödyllistä tutustua. Niistä voi ottaa mallia monissa käytännön kysymyksissä ja myös varmistaa, ettei joku toinen ole tehnyt gradua valitsemastasi aiheesta. Uskontotieteen gradut löytyvät Topelian ja Teologisen tiedekunnan kirjastoista. Tutkimussuunnitelma ja ajankäytön suunnitelma Seminaarissa aiheen työstämisen pohjalta laaditaan tutkimussuunnitelma, jossa esitetään lyhyesti seuraavat asiat: 1 tutkielman aihepiiri 2 kysymyksenasettelu 3 työn aineisto ja aikaisempi tutkimus 4 lähestymistavan hahmottelua 5 aineiston keruu ja analyysimenetelmät 6 tutkimuksen aikataulu Tutkimussuunnitelmassa esitellään opiskelijan kiinnostuksen kohteista muotoiltu tutkimusongelma eli ne kysymykset, joihin tutkimuksessa haetaan vastausta. Kysymyksillä pyritään rajaamaan tutkimustehtävä mielekkäällä tavalla. Aineisto esitellään niin tarkasti kuin mahdollista. Omaa työtä voi jäsentää oppaan lopussa liitteenä olevan tutkielman dispositioluonnoksen avulla. Tutkimussuunnitelmaa tehtäessä on hyvä laatia myös otsikko ja sisällysluettelo. Ne tekevät työstä konkreettisemman ja jouduttavat työn etenemistä. Sisällysluetteloa ja otsikkoa voi muokata viime metreille saakka, mutta kun niitä pitää mukana alusta saakka, ne toimivat eräänlaisena gradun työhypoteesina.

Gradu on 20 opintoviikon laajuinen opinnäytetyö. Siksi sen laatimiseen ei tulisi kulua loputtomasti aikaa. Työn jouduttamiseksi kannattaa laatia itselleen realistinen graduntekoaikataulu. Jokainen tekee gradun omaan tahtiinsa, toiset työn ohessa, toiset pelkästään graduun keskittyen jne. Tärkeää on, ettei gradusta muodostuisi ikuisuusprojektia, vaan mielekäs jakso, jonka aikana opiskelija oppii uutta itsestään ja tutkimastaan aiheesta ja käyttämistään menetelmistä. Gradua voi työstää pitkälle jo seminaarin kuluessa. Seminaariesitelmä voi koostua esimerkiksi gradun aineiston esittelystä tms. Aikataulua suunniteltaessa kannattaa huomioida gradun tekemisen kolme vaihetta: 1) suunnittelu, 2) aineiston hankinta, 3) yhtäjaksoinen kirjoitusvaihe. Voit arvioida kalenterin kanssa kuinka paljon tarvitset aikaa kuhunkin työvaiheeseen. Kun olet tehnyt karkean ajankäytön suunnitelman, voit sen jälkeen täsmentää aikatauluasi pienempiin yksiköihin. Aseta työllesi deadline ja pidä siitä kiinni. Opinnäyte kirjoittamisprosessina Pro gradu on opinnäytetyö. Siksi tutkielmassa pyritään tieteelliseen kirjoittamiseen. Hyvin kirjoitettu gradu voi myöhemmin toimia myös pohjatekstinä tieteelliselle artikkelille. Tieteellinen teksti on luonteeltaan selkeää ja ymmärrettävää. Lukijan on tärkeää tietää milloin kirjoittaja ilmaisee omia ajatuksiaan, milloin taas lainaa muiden esittämiä huomioita. Yleisesti ottaen persoonallinen ote kirjoittamiseen on suotavaa. Gradua kirjoittaessa kannattaa pitää mielessä työn mahdolliset lukijat. Gradu kirjoitetaan periaatteessa asiantuntijoille, joten kaikkia peruskäsitteitä ei tarvitse selittää alusta alkaen. Usein gradun aihepiiri on kuitenkin sillä tavoin erityinen, että myös ns. asiantuntijat kaipaavat termien yms. selitystä. Vierasperäiset sanat ja keskeiset käsitteet on hyvä määritellä kun niitä käytetään tekstissä ensimmäistä kertaa. Suoria lainauksia muusta kuin omasta aineistosta kannattaa puolestaan välttää. Sikäli kun gradu sisältää paljon vierasperäisiä termejä tai aihepiiriin liittyvää erityisterminologiaa, voi gradun loppuun liittää erityisen sanaston, jossa termit on selitetty. Tekstiä voi kirjoittaa pienissä osissa. Voit luoda tietokoneelle erilliset tiedostot gradun eri osille. Silloin kun et jaksa kirjoittaa muuta, voit aina täydentää kirjallisuusluetteloa tai voit lukea tutkimuskirjallisuutta. Lopuksi voit yhdistää erilliset tiedostot, pohtia tiedostojen ja kappaleiden mielekästä sijoittelua ja tarkistaa, ettei tekstissä ole päällekkäisyyksiä. Kirjoittamisprosessi vaatii harjoittelua. On todennäköistä, että kirjoitat tekstiä, jota et välttämättä hyödynnä lopullisessa gradussasi. Kirjoittamisprosessi on kehän kiertämistä. Tekstiä ei tarvitse saada kerralla valmiiksi. Valmiinkin oloista tekstiä voi muokata moneen kertaan. Tekstin on hyvä antaa välillä levätä ja siihen voi palata uudelleen myöhemmin. Kun on saanut yhden kappaleen valmiiksi, voi työstää toista kohtaa ja palata sitten aiemmin kirjoitettuun tekstiin. Toisella tai kolmannella lukukerralla tekstiin voi yrittää suhtautua mahdollisimman kriittisesti ja lukea sitä kuin ulkopuolinen. Gradua kannattaa luetuttaa työn ohjaajan lisäksi myös ystävillä ja tuttavilla. Ulkopuolinen näkee tekstin usein neutraalimmin ja saattaa tehdä hyviäkin parannusehdotuksia tai esittää kysymyksiä, joista saa uusia ideoita. Tekstiä voi muokata uudelleen ja uudelleen, mutta jossakin vaiheessa kirjoittaminen on saatettava loppuun, ellei halua viettää eläkepäiviään gradun parissa. Periaatteessa valmistakin tekstiä voi hioa loputtomiin, mutta muista että ihmisarvosi ei ole kiinni gradun arvosanasta. Tärkeintä on, että saat gradun tehtyä. Valmistuminen on mahdollista kaikille yliopisto-opiskelijoille!

Pro gradu kirjoitetaan nykyään yleensä käyttäen apuna tietokonetta ja tekstinkäsittelyohjelmaa. Jos ei mistään saa mikroa käyttöönsä, tutkielman voi toki kirjoittaa kirjoituskoneellakin (oih!). Yleensä tekstinkäsittely ei vaadi koneelta kovin ihmeellistä suorituskykyä niin, että vanhakin kone riittää tähän tarkoitukseen hyvin. Opiskelija voi saada magneettiavaimen ATK-keskuksen mikroluokkiin, jolla pääsee myös iltaisin ja viikonloppuisin käyttämään mikroluokan koneita. Jos olet epävarma tekstinkäsittelyohjelman käytössä, kannattaa heti kirjoittamista aloittaessasi käyttää aikaa ohjelmaan tutustumiseksi, mahdollisesti osaavamman kaverin opastuksella. Käytetty aika tulee varmasti korkoineen takaisin viimeistään siinä vaiheessa, kun säädät sivujen lopullista ulkoasua. Tutkimuskirjallisuuden lukeminen, tiedonhaku Gradua varten joudut lukemaan suhteellisen paljon, todennäköisesti paljon enemmän kuin mitä tosiasiassa tulet hyödyntämään gradussasi. Turhaltakin tuntuva lukeminen ei kuitenkaan mene hukkaan, vaan saa kirjoittajan ajattelemaan ja muokkaamaan ajatteluaan jatkuvasti uusiin suuntiin. Aluksi kun tutkimusongelma on vielä hahmottumaton, on hyvä lukea kirjallisuutta monipuolisesti, samalla tutkimusongelmakin hahmottuu ja tulet sivistyneemmäksi tutkimusaiheen ja metodien suhteen. Tutkimuskirjallisuuden lukemisessa on kuitenkin noudatettava tiettyä kohtuullisuutta ja suhteutettava luettavan kirjallisuuden määrä gradun laajuuteen. On asianmukaista perehtyä alan keskeisiin teoksiin, mutta kirjallisuuden lukemiseen ei tule käyttää loputtomasti aikaa. Kaikkia teoksia ei välttämättä tarvitse lukea kuin tenttikirjoja, riittää että haet niistä työsi kannalta keskeiset asiat. Omaan aiheeseen ja metodiikkaan liittyvää aineistoa voi etsiä monella tapaa. Usein keskeiset teokset löytyvät kirjastojen tietokannoista hyvin muotoilluilla hakusanoilla. Jos tiedonhaku tuntuu hankalalta, järjestetään yliopistolla erilaisia informaatiotekniikan kursseja sekä kirjastokursseja, joilla tiedonhakua voi opiskella. Tiedonhaun voi aloittaa yleisluontoisista teoksista kuten tietosanakirjoista, sanakirjoista ja käsikirjoista ja edetä vähitellen syvällisempään ja systemaattisempaan tiedonhakuun, jolloin voi hyödyntää em. kirjastojen tietokantoja, kirjastojen kokoelmaluetteloita, internetiä jne. Suora kontakti asiantuntijoihin auttaa usein kirjallisuuskentän hahmottamisessa. Gradussakin on syytä palata alkulähteille ja käyttää akateemisesti hyväksyttyjä editioita. Viittaa siis suoraan alkuperäiseen lähteeseen, ellei ole erityistä perustetta viitata toisten tulkintoihin jostakin teoksesta. Sen sijaan gradussa voi käyttää käännöksiä alkuperäisteoksista, jos tekijä ei hallitse alkuperäistä kieltä. Väitöskirjatasolla vaaditaan jo alkuperäiskielen hallintaa. Gradun rakenne Katso liite 2, malli gradun rakenteesta

Tekniset kysymykset ja muotoseikat Uskontotieteen laitoksen tutkielmien ulkoasu on vakiintunut noudattamaan tiettyjä malleja. Jokainen opiskelija voi kuitenkin tehdä työstään oman näköisensä. Tärkeintä on, että valittua tyyliä ja muotoseikkoja kuten viittaus- tai otsikointitekniikkaa käytetään läpi työn johdonmukaisesti. Kansilehti Katso liite 1, malli kansilehdestä. Kansitus Valmiit työt kansitetaan A4-kokoisella kartongilla tai muulla kestävällä materiaalilla. Jotta työ kestäisi kulutusta on kartongin/kansimateriaalin oltava riittävän vahvaa (> 140 g). Työ nidotaan niiteillä ja viimeistellään teippisidonnalla Esimerkiksi Yliopistopaino hoitaa kansituksen kohtuuhinnalla. Voit myös jättää gradusi arvioitavaksi siisteissä muovikansissa. Jos otsikko tulee työn uloimmalle kansilehdelle, kirjoitetaan siihen työn ja tekijän nimet sekä bibliografiset tiedot nimiösivulle liitteen 1 mallin mukaisesti. Jos taas uloimmassa kansilehdessä ei ole tekstiä, kirjoitetaan samat tiedot kansilehden jälkeiselle sivulle. Kansilehden otsikko sijoitetaan sivun keskelle, mahdollinen alaotsikko pääotsikon alapuolelle ilman ajatusviivaa. Yhteystiedot laitetaan oikeaan alakulmaan seuraavan mallin mukaisessa järjestyksessä: Uskontotieteen pro gradu -tutkielma Tiedekunta (humanistinen tai teologinen) Tekijän nimi Päivämäärä, kuukausi ja vuosi Sisällysluettelo Tiivistelmäsivun jälkeen gradussa tulee sisällysluettelo. Sen otsikoksi riittää Sisällys. Useimmissa tekstinkäsittelyohjelmissa on hyviä apuvälineitä sisällysluettelon laadintaan. Niihin kannattaa tutustua ennakkoon, näin säästää jonkin verran aikaa ja paperia. Eri lukujen numerointi voidaan tehdä esim. käyttämällä arabialaisia numeroita (pääotsikot) ja pieniä kirjaimia (alaotsikot). Vastaavasti alaotsikot voi erottaa pääotsikoista esimerkiksi sijoittamalla otsikot hierarkkisesti eri tasoille (vrt. tämän oppaan sisällysluettelo). Tärkeintä on, että työ on selkeä ja sisäisesti johdonmukainen.

Taulukot, kuvat, kuvaluettelo, yms. Luettelo mahdollisista liitteistä, kuvista, taulukoista ja käytetyistä lyhenteistä kirjoitetaan sisällysluettelon jälkeiselle sivulle sivunumeroineen. Tekstin sisällä olevat kuviot ja taulukot numeroidaan ja otsikoidaan. Kuvion tai taulukon alle merkitään sen lähde, ellei se käy ilmi viitteestä. Valokuvissa tekijänoikeuslaki velvoittaa ilmoittamaan lähteen. Taulukoissa ja kuvateksteissä on syytä käyttää ykkösriviväliä. Jos gradussa on paljon erityisterminologiaa, voi termeistä laatia työn loppuun erillisen liitteen, jossa termit selitetään sanakirjamaiseen tyyliin. Johdanto Hyvä johdanto antaa lukijalle tutkielman ymmärtämiseksi tarpeelliset taustatiedot. Siinä kerrotaan tutkielman aihe ja tausta. Johdanto saa lukijan vakuuttumaan työn tarpeellisuudesta. Hyvä johdanto esittelee selkeästi tutkimusongelman ja siihen liittyvän keskeisen kirjallisuuden. Johdannosta käy myös ilmi tutkimusmenetelmä, ja siinä voi parilla lauseella esittää päätulokset ja johtopäätökset. Ohjeellinen sivumäärä Sivumäärä, joka tarvitaan asian esittämiseen, riippuu tietenkin jossain määrin asiasta itsestään. Tärkeintä tutkielmassa on sen tieteellinen sisältö: kysymyksenasettelun hahmottaminen, tulosten arviointi ja kyky tehdä johtopäätöksiä. Gradun suositeltava pituus on noin 80-120 sivua. Laitoksen käytävillä kaikuva epävirallinen mielipide on: "Mitä lähempänä sataa sivua, sen parempi". Tällöin kirjasintyyppinä on Times, pistekokona 12 ja riviväli 1.5. Jos kirjasintyyppinä on Garamond, voi gradu olla hieman pidempi, koska tämä kirjasintyyppi on suurempi. Tällöinkin käytetään pistekokoa 12 ja riviväliä 1.5. Ole ankara kirjoittaja. Karsi epäoleellisuudet ja turhat toistot tekstistä pois. Gradun teko on osaltaan harjoitus tieteellisen julkaisun kirjoittamiseen. Kannattaa siis jo tässä vaiheessa harjoitella asiansa ilmaisemista mahdollisimman lyhyesti mutta selkeästi. Muista ottaa päivittäin varmuuskopioita tiedostoista. Tietokoneet ovat ihmeellisiä vekottimia ja saattavat kriittisellä hetkellä ruveta temppuilemaan. Välitalleta teksti myös kirjoittamisen aikana säännöllisesti kovalevylle; jo tunninkin menetetty työ harmittaa, jos ohjelma/kone/verkko jumiutuu tilapäisesti. Alkusanat ja kiitokset Graduunkin voi halutessaan liittää lyhyet alkusanat. Alkusanat sijoitetaan työssä tiivistelmäsivun jälkeen, ennen sisällysluetteloa. Alkusanoissa voi kiittää esimerkiksi merkittävästä älyllisestä ja tieteellisestä avusta. Erityisesti kiittäminen tulee kyseeseen, jos olet saanut ulkopuolista rahoitusta hankkeellesi. On hyvä tapa muistaa rahoittajaa lähettämällä heille valmis työ.

Sivun asettelu, kirjasintyyppi, otsikot marginaalit: vasen 4 cm/ oikea 1.5 cm. Jos gradun teksti on kaksipuolinen, tulee oikean marginaalin luonnollisesti olla leveämpi. Alamarginaalisuositus 2 cm / ylä 2 cm. Kirjasintyypit: suositetut kirjasintyypit ovat Times ja Garamond, jolloin pistekoko on 12 ja riviväli 1.5. Bibliografian riviväli on 1. Sivunumeron voi sijoittaa vapaasti. Otsikot: otsikoiden välit: - pääotsikon ja alaotsikon välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. - samoin alaotsikon ja tekstin välille laitetaan kaksi rivisiirtoa. - luvun päättymisestä seuraavaan otsikkoon laitetaan kolme rivisiirtoa. Otsikoiden erottaminen toisistaan: - pääotsikko: SUURIN KIRJAIMIN LIHAVOITUNA - ensimmäinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa pääotsikosta, pienin kirjaimin (iso alkukirjain) lihavoituina - toinen alaotsikko: kaksi rivinsiirtoa edellisestä alaotsikosta tai kolme rivisiirtoa edellisen tekstin päättymisestä, pienin kirjaimin ilman lihavointia. - kolmannen alaotsikon käyttöä ei suositella - jos kuitenkin käytät sitä, ovat ohjeet samat kuin toisen otsikon käytössä. Viittaustekniikka Viitteissä eli nooteissa ilmoitetaan se lähde ja/tai tutkimus, johon esitys perustuu. Viitteiden käyttö on yksi tapa osoittaa työn tieteellinen luonne. Ne osoittavat myös miten kirjoittajan päättely etenee ja ovat eräänlaista tekstin sisäistä keskustelua. Lähdeviitteet voidaan tehdä tekstin sisäisinä viitteinä tai alaviitteinä. (Loppuviitekäytäntö on uskontotieteen töissä harvinaisempi.) Viitteissä ei ilmoiteta kaikkia teoksen bibliografisia tietoja, vaan ala- tai sisäisiin viitteisiin riittää kirjoittajan sukunimi, painovuosi ja sivut, joihin kyseisessä kohdassa viitataan. Esim. Farrar 1984, 116-117. Jos käytetään tekstin sisäistä viittausta laitetaan tiedot sulkeisiin (Farrar 1984, 116-117). Täydelliset bibliografiset tiedot annetaan lähdeluettelossa. Tekstin sisäisen viittauksen lisäksi samassakin työssä voi käyttää harkitusti alaviitteitä erityisenä keskustelufoorumina silloin jos leipätekstissä oleva ajatuskokonaisuus muuten katkeaisi. Jos työssä puolestaan käytetään alaviitetekniikkaa, laitetaan muutkin huomiot niinikään alaviitteisiin. Tällöin voidaan käyttää lyhenteitä kuten ks. = katso tai vrt. = vertaa. Esimerkiksi näin: 11 Eetoksella Weber tarkoittaa elämänkäytännön ideaalista komponenttia, sitä muotoilevaa henkeä (Ks. Weber 1989, 194).

Lähteet ja kirjallisuus Pro gradu työn arvostelussa huomioidaan myös aineiston keruun työmäärä. Lähteiden määrää tärkeämpi on lähteiden laatu. Tässäkin on hyvä katsoa mallia aikaisemmista graduista. Ole huolellinen, ettet unohda tekstissä olevia viitteitä kirjallisuuslistasta ja päinvastoin. Kirjallisuusluettelossa voi käyttää 10 pisteen kirjasinkokoa ja tiheää riviväliä (1). Jos et käytä ns. riippuvaa sisennystä, erota viitteet toisistaan tyhjällä rivillä. Kirjallisuusluettelossa lähteet ovat tekijän (ensimmäisen tekijän) nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuusluettelossa mainitaan kaikki artikkelin tekijät toisin kuin tekstissä. Luetteloon on hyvä laittaa julkaisutietojen ohella myös artikkelin koko otsikko. Tämä helpottaa korjaustyötä. Käytä mallina jonkin uskontotieteen keskeisen julkaisun kirjallisuusluetteloa. Tarkista julkaisutiedot aina alkuperäisestä artikkelista, toisten tekemiä virheitä on turha toistaa. Tutkielman lopussa, mutta ennen mahdollisia liitteitä on bibliografia, johon merkitään kaikki kirjallisuus ja lähteet, joihin työssä on viitattu. Tekijän harkinnan mukaan voidaan bibliografiaan erottaa esimerkiksi osiot lähteet ja kirjallisuus. Tämä on tarpeen erityisesti silloin kun työssä on käytetty paljon alkuperäislähteitä kuten kanonisia tekstikokoelmia (editioita tai käsikirjoituksia) piirtokirjoituksia, kuvia, videoita, nauhoitteita ja/tai niiden litteraatioita (kenttäaineistot yms.). Lähteitä ovat siis ne aineistot, joita tutkitaan ja joista tehdään johtopäätöksiä. Kirjallisuutta ovat muiden aiheesta tekemät tutkimukset (kirjat eli monografiat ja artikkelit) sekä metodiin, teoriaan, lähestymistapaan yms. liittyvä kirjallisuus. Jos työssä käytetään paljon painamatonta kirjallisuutta (julkaisemattomat esitelmät yms.), voidaan se listata erikseen otsikolla Painamattomat. Bibliografian laatimisessa käytetään erilaisissa julkaisuissa keskenään hyvin erinäköisiä käytäntöjä, gradun kohdalla tärkeintä on, että työ on sisäisesti johdonmukainen, eli valittua tyyliä käytetään alusta loppuun saakka. Bibliografiankin laatimisessa mallina voi käyttää laitoksen julkaisusarjan tyyliä tai ottaa mallia aiemmista graduista. Lähde- ja kirjallisuusluettelo laaditaan aakkosjärjestystä seuraten. Bibliografiaa kannattaa laatia sitä mukaa kun teoksia käytetään, jotta kaikki gradussa käytetyt lähteet tulevat mainituiksi siinä. HUOM! Bibliografiassa teoksen nimi kursivoidaan. Tällöin nimi on nopeasti nähtävissä muitten kirjaa koskevien tietojen joukosta. Seuraavassa esitellään tavallisimmat graduntekijää koskettavat kirjallisuusluettelon laatimiseen liittyvät tapaukset: Monografiat Monografiat ovat yhden kirjoittajan kirjoja, eli ne poikkeavat hakuteoksista ja artikkelikokoelmista, jotka koostuvat useammista artikkeleista. Niin monografiat kuin artikkelitkin merkitään kirjallisuusluetteloon poikkeuksetta kirjoittajansa sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman kirjoittajan eri teokset luetellaan julkaisuvuosien mukaisessa järjestyksessä, aloittaen vanhimmasta. Jos samalta tekijältä on useita eri teoksia samalta vuodelta, voidaan käyttää merkintöjä 2001a, 2001b jne. Monografian bibliografiset tiedot

selviävät useimmiten kirjan nimiölehdeltä. Monografiasta laitetaan kirjallisuusluetteloon seuraavat tiedot: Sukunimi, Etunimi painovuosi Nimeke. Alanimeke jos sellaista on. Kustannuspaikka (tai painopaikka): Kustantaja. Alasuutari, Pertti 1993 Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Painovuodeksi merkitään vuosi, jolloin tekijänoikeudet (copyright) on saatu, paitsi jos käytetään alkuperäisestä poikkeavaa laitosta, jolloin painovuodeksi merkitään sen laitoksen ilmestymisvuosi. Vuosiluvun jälkeen lyödään yksi tabulaattorin lyönti muiden tietojen saraketta varten. Kustantaja merkitään niin lyhyesti kuin mahdollista, mutta ymmärrettävästi, siis New York: McGraw eikä MacGraw Hill Company, Inc. Kaksi tai useampaa tekijää: Teoksen kirjoittajat ovat tavallisesti aakkosjärjestyksessä, bibliografiassa on syytä noudattaa alkuperäistä teoksessa ollutta järjestystä Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas 1966 The Social Construction of Reality. A Treatise in the Sociology of Knowledge. Garden City: Doubleday. Artikkelit ja artikkelikokoelmat Artikkelit merkitään kirjallisuusluetteloon kirjoittajansa tai kirjoittajiensa nimen mukaan. Tällöin artikkelin nimeä ei kursivoida, vaan kursivoidaan artikkelikokoelman tai teoksen nimi, jossa artikkeli on ilmestynyt. Lisäksi artikkeleista ja kokoomateoksista mainitaan ne sivut, joilla artikkeli sijaitsee (ei siis vain niitä sivuja, joita kirjoittaja itse on käyttänyt). Kokoomateoksissa julkaistut artikkelit luetteloidaan erillisinä. Siten esimerkiksi jokin The Encyclopedia of Religion teossarjaan sisältyvä artikkeli luetteloidaan kirjoittajansa mukaan alla olevan esimerkin mukaisesti. Ideana on se, että jokaisen artikkelin kirjoittaja käy selville. Ei siis viitata kokoomateokseen tai sen toimittajaan. Magliocco, Sabina 1996 Ritual is my Chosen Art Form Magical Religions and Modern Witchcraft. In: James R. Lewis (ed.) Magical Religion and Modern Witchcraft. New York: State University of New York Press. 93-119. ÿ

Oma aineisto Haastattelut ja muu itse kerätty aineisto merkitään lähdeluettelossa painamattomiin lähteisiin. Tavanmukaista on ilmoittaa haastatteluista seuraavat tiedot: haastattelun päivämäärä, haastattelija, ellei tekijä itse ole tehnyt haastattelua siinä tapauksessa kirjoitetaan tietojen jälkeen haastattelut tekijän, nauhojen säilytyspaikka (kotona/tekijän hallussa + paikkakunta tai HYUL). Jos nauhoja tms. säilytetään laitoksella, merkitään myös niiden arkistointinumero (esim. HYUL 1975/25) Vastaavasti jos tutkimusaineisto on kerätty esimerkiksi kenttäpäiväkirjoihin, ilmoitetaan päiväkirjoista mahdollisuuksien mukaan samat tiedot. Tällä hetkellä uskontotieteen laitoksen arkistotilat ovat rajalliset, joten on suositeltavaa, että opiskelija säilyttää alkuperäisen aineiston itsellään ja toimittaa kopion aineistosta laitokselle tarkistusta ja säilytystä varten. Haastattelu 26.3.2002. Hannu Kilpeläinen HYUL 1975/22. Kenttäpäiväkirja I, 15.5-25.8.1999. 45 sivua. Aineisto tekijän hallussa, Espoo. Vastaukset kyselytutkimukseen, 115 kpl. Tekijän hallussa, Espoo. WWW-sivut, sähköpostiviestit Internetissä on tietoa kuten artikkeleita, joita voi hyödyntää gradussa. WWW-sivujen muuttuvan luonteen vuoksi ne voi printata graduun erilliseksi liitteeksi jos niitä on vähän. Sähköpostiviestit, samoin kuin esimerkiksi luennot yms. painamattomat lähteet käyvät soveltuvilta osin gradun lähdemateriaaliksi. Esimerkkejä: Myller, Marko 1995 Mieshän on hullu! [http://www.helsinki.fi/~numiain/viikari.html]. Talbot, Alice-Mary [alice.talbot@dumbartonoaks.edu] 2002 About Greek convents Yksityinen sähköpostiviesti Mari Juntuselle. [mari.juntunen@helsinki.fi] lähetetty 30.4. 2002. Julkaisut vailla henkilötekijää Tähän ryhmään kuuluvat kaikki kirjana tai vihkona ilmestyneet julkaisut, joissa kirjoittajaksi ei ole ilmoitettu tiettyä henkilöä. Tavallisesti tällöin kirjallisuusluettelossa merkitään kirjoittajan paikalle julkaisun nimeke tai pääotsikko ja seuraavalle riville julkaisun ilmestymisvuosi. Perhekasvatustoimikunnan mietintö 1976 Komiteamietintö 1976: 42. Helsinki: Valtion painatuskeskus.

Sanoma- ja aikakauslehdet Aikakauslehdistä merkitään näkyviin vuosikerta (volyymi), mikäli se on mainittu lehdessä, lehden numero ja sivut, joilla artikkeli on. Jos tutkimusta varten on käyty systemaattisesti läpi vuosikertoja, riittää tällöin maininta lehden nimestä ja läpikäydyistä vuosikerroista. Haavio-Mannila, E. 1982 Työn laatu ja työpaikkarakkaudet. Sosiologia 19 (4), 225-236. HS Helsingin Sanomat 1925-1927. Gradun viimeinen tarkistus Ennen gradun tarkastukseen jättämistä on hyvä lukea gradu vielä kertaalleen läpi kriittisellä otteella. Vielä ehtii tarkistaa, että gradu on sisällöltään johdonmukainen, otsikkoa vastaava ja rakenteeltaan mielekäs. Tarkistaessa voi pohtia, onko aineiston laajuus ja käytetyt menetelmät kuvattu gradussa hyvin ja riittävän informatiivisesti, ja onko työn tulokset esitetty loogisesti ja miten ne suhtautuvat alussa esitettyihin väittämiin. Samoin viitteet yms. pienet yksityiskohdat on hyvä hioa kohdalleen, ettei graduun jäisi turhia epäloogisuuksia. Gradun kieleen voi vielä puuttua, poistaa turhat toistot ja karsia kielestä epätäsmälliset tai omalaatuiset ilmaukset. Jos käytät automaattista tavutusta, muista oikoa koneen tekemät virheet huolellisesti. Tarkista myös sivujen layout. Tekstin ulkoasun kannalta on hyvä, jos sivun ala- tai yläreunaan ei jää irtonaisia rivinpätkiä saati yksinäistä otsikkoa sivun alareunaan. Samoin lyhenteitä on syytä käyttää johdonmukaisesti. Gradun jättäminen Opiskelijan tulisi jättää työnsä esitarkastettavaksi työn ohjaajalle voidakseen tarvittaessa korjata sitä ennen kuin se jätetään virallisesti tiedekuntaan. Tutkielman tarkastajan kanssa on hyvä sopia etukäteen, milloin tutkielma jätetään tarkastettavaksi. Kun pro gradu -tutkielma on saatu valmiiksi, eli tekijä ja ohjaaja arvioivat että tutkielma on valmis, jätetään se virallista tarkastusta varten laitoksen kansliaan kahtena kappaleena. Toinen kappale jää tiedekunnan kirjastoon, toinen palautetaan tutkielman hyväksymisen jälkeen tekijälle. Teologit voivat teettää gradusta kolmekin kappaletta, jolloin yksi tulee teologisen kirjastoon, yksi humanistisen kirjastoon ja yksi tekijälle itselleen. Tietysti graduja voi kansittaa useampia, sikäli kun haluaa lahjoittaa niitä sukulaisille, mahdollisille rahoittajille jne. Gradut voi kansittaa ennen virallista jättöä tai sen jälkeen, tarkastuksessa ei vaadita nidottua gradua. Gradun voi kansittaa esimerkiksi Yliopistopainossa tai jossakin kirjapainossa. (Lopullisessa gradussa tulee olla mukana myös tiivistelmä, ks. jäljempänä) Tutkielman jättöpäivät käyvät ilmi tiedekuntien opinto-oppaista. Huomioi, että lukukauden viimeisiin tiedekunnan kokouksiin jätetään aina poikkeuksellisen paljon pro gradu -tutkielmia, joten tutkielman tarkastajille pitää jättää riittävästi aikaa gradujen tarkastamiseen. Gradulla on

kaksi tarkastajaa. Yleensä pro gradun tarkastaa oman seminaarin vetäjä ja toinen laitoksen professoreista tai joku dosenteista. Tarkastajat esittävät arvosanan tiedekunnan kokoukselle. Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmaan sidotaan liuskan mittainen tiivistelmä työn aihepiiristä ja tuloksista. Tiivistelmälomake sidotaan tutkielman molempiin/kaikkiin kappaleisiin välittömästi nimiölehden jälkeen. Tiivistelmä kirjoitetaan erityiselle lomakkeelle. Tiivistelmän laatimista koskevia ohjeita ja lomakkeita saa teologisen tiedekunnan hallintopalveluista osoitteesta Aleksanterinkatu 7, humanistisen tiedekunnan kansliasta ja Helsingin yliopiston www-sivuilta kohdasta Opiskelu > Valmistuminen. Tiivistelmä on pro gradu -työ pienoiskoossa: sen tulee sisältää työn kysymyksenasettelu, tutkimusalue ja käytetyt menetelmät, tulokset ja tulosten tarkastelun keskeiset oivallukset ja päätelmät. Tiivistelmässä ei ole viitteitä, taulukoita, eikä kuvia. Tiivistelmään ei laiteta graduun sisältymättömiä tuloksia. Kirjoittamalla tiivistelmän rivivälillä 1 ja pistekoolla 10 siihen mahtuu paljon asiaa. Tiivistelmä on voitava ymmärtää ilman tarvetta perehtyä koko tutkielmaan, ja se kirjoitetaan täydellisinä virkkeinä. Huom. englanninkieliseen graduun täytyy liittää myös äidinkielinen tiivistelmä. Kypsyyskoe Tiedekunnassa maisterin tutkintoa suorittavan on kirjoitettava kirjallinen kypsyysnäyte, joka liittyy pro gradu -tutkielmaan. Jos opiskelija on antanut kypsyysnäytteen teol. kand. tai hum. kand. tutkintoa varten, häneltä ei vaadita uutta kypsyysnäytettä samalla kielellä suoritettavaa maisterin tutkintoa varten. Kypsyysnäytteen kirjoittamispäivät käyvät ilmi tiedekunnan opintooppaasta. Kypsyysnäytteessä kirjoitetaan aine jostakin opiskelijan graduun liittyvästä aiheesta. Se voidaan valita kolmesta tutkielman päätarkastajan antamasta aiheesta. Koe on samalla myös äidinkielen koe, joten kirjoituksen kieliasuun on syytä kiinnittää huomiota. Kirjoituksen on oltava riittävän pitkä, tiedekunta suosittelee kolmesta neljään konseptipaperin sivua. Kypsyysnäytteen tarkastavat tutkielman päätarkastaja ja asianomaisen kielen opettaja. Kypsyysnäyte arvostellaan hyväksytyksi tai hylätyksi. Kypsyyskokeeseen ilmoittaudutaan tutkielman jättämisen yhteydessä. Molemmissa tiedekunnissa kypsyyskokeen voi suorittaa vasta pakollisten kieli- ja viestintäopintojen jälkeen. Kypsyyskokeen tuloksia voi tiedustella kolmen viikon kuluttua kokeen suorittamisesta tiedekunnan kansliasta. Tällöin opiskelija jättää täytetyn tenttikuoren ja kaksi ylimääräistä kopiota tiivistelmälomakkeesta.

Tutkielman arvostelu Tutkielman hyväksymisestä ja arvosanasta päättää tiedekuntaneuvosto kokouksessaan. Ehdotuksen arvosanasta tekevät tutkielman tarkastajat. Päätarkastaja antaa tutkielmasta myös kirjallisen lausunnon, joka on opiskelijan nähtävissä. Hyväksytystä pro gradu -tutkielmasta (samoin kuin lisensiaattitutkimuksesta ja väitöskirjasta) annetaan arvosanaksi approbatur, lubenter approbatur, non sine laude approbatur, cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, eximia cum laude approbatur tai laudatur. (Niitä voi verrata tenteistä saataviin numeroarvosanoihin, kun muistaa että approbatur =1, lubenter approbatur = 1+,... laudatur =3.) Tarkastusvaiheessa tutkielmaa ei enää yleensä pyydetä korjaamaan, mutta korjaukset ovat vielä mahdollisia, jos tarkastuksessa havaitaan suuria asiavirheitä. Pro gradun voi jättää tarkastettavaksi ennen sen kansittamista. Hyväksytystä työstä luovutetaan yksi kappale laitoksen kirjastoon. Halutessaan opiskelija voi korjata kirjastokappaleeseen tarkastajien havaitsemat kirjoitus- ym. virheet. Tutkielman arvioinnin lähtökohtana on maisterin tutkielmalle asetetut tavoitteet. Laatimalla tutkielman opiskelija saa käsityksen yleisistä tieteellisen tutkimuksen kriteereistä ja perehtyy tieteelliseen työskentelyyn yhden tiedekunnan oppiaineen näkökulmasta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että opiskelija osaa muotoilla tutkimusteemasta tutkimustehtävän. Opiskelijan edellytetään tuntevan tutkimustehtävän suorittamisen kannalta yhden tai useita adekvaatteja tieteellisiä menetelmiä ja osaavan soveltaa sitä/niitä. Tutkimustehtävän suorittamiseksi opiskelijan tulee kerätä riittävä tutkimusaineisto Tutkielman tekijä saa tietää tutkielmansa arvosanaehdotuksen tiedekunnan/laitoksen kansliasta ennen tiedekuntaneuvoston kokousta. Jos opiskelija on tyytymätön arvosteluun, voi hän esittää arvostelusta kirjallisen huomautuksen, joka on toimitettava tiedekunnan kansliaan ennen em. tiedekuntaneuvoston kokousta. Tiedekuntaneuvosto päättää, antaako huomautus aihetta lisätarkastajien valintaan tai muihin toimenpiteisiin. Tarkemmat tiedot oikaisupyynnön tekemisestä löytyvät opinto-oppaan liitteenä olevasta johtosäännöstä. Valmistuminen ja publiikki Kun kaikki tutkintoon kuuluvat opinnot on suoritettu, voi opiskelija ilmoittautua publiikkiin. Saadakseen todistuksen suoritetusta tutkinnosta opiskelijan tulee ilmoittautua publiikkiin ja/tai jättää todistuspyyntö tiedekunnan hallintopalveluihin/tiedekunnan kansliaan. Publiikkien järjestämispäivät löytyvät opinto-oppaista. Niitä järjestetään humanistisessa tiedekunnassa noin kerran kuukaudessa, teologisessa hieman harvemmin. Jos opiskelija ei valmistu publiikissa, voi hän noutaa tutkintotodistuksen hallintopalveluista erikseen opinto-oppaassa mainittuina päivinä. Katso tarkemmat ohjeet tiedekunnan opinto-oppaasta. Publiikki on juhlallinen tilaisuus, se pidetään tavallisesti yliopiston juhlasalissa. Tilaisuuteen sisältyy mm. todistusten luku ja jako sekä dekaanin puhe. Tilaisuuteen liittyy kahvi- tai kuohuviinitarjoilu valmistuneille ja heidän omaisilleen ja ystävilleen.

Kirjallisuutta Alasuutari, Pertti 1993 Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino. Alkula, Tapani, Seppo Pönttinen, Pekka Ylöstalo 1994 Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Helsinki: WSOY. Björk, Lennart & Christine Räisänen 1996 Academic writing. A university writing course. Stockholm: Studentlitteratur. Bryman, Alan 1990 Quantitative data analysis for social scientists. London: Routledge. Eco, Umberto 1990 Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Tampere: Vastapaino. Ekholm, Kai 1997 Tee gradu! Graduntekijän selviytymisopas. Jyväskylä: Teknolit OY. Gothóni, René 1997 Tutkijatyypeistä. Vesa A. Niskanen (toim.) Tieteellisten menetelmien perusteita ihmistieteissä. Opiskelijan opas. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus ja koulutuskeskus. Oppimateriaaleja 30. Gothóni, René 1992 Oletko neuvoton? Lohdutuksen sanoja opinnäytetyön laatijalle. Helsinki: Yliopistopaino. Grönfors, Martti 1982 Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. Helsinki: WSOY. Hakala, Juha 1999 Graduopas: melkein maisterin niksikirja. Helsinki: Gaudeamus. Hakala, Juha 1996 Opinnäyte ja sen ohjaaminen. Johdatus prosessien hallintaan. Helsinki: Gaudeamus Heinisuo, Rami & Kai Ekholm 1997 Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylän yliopiston kirjasto. Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara 1997 Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kirjayhtymä.

Ketola, Kimmo, Heikki Pesonen, Tuula Sakaranaho & Tom Sjöblom 1999 "Uskontojen tutkimus. Historiaa, kysymyksiä, lähestymistapoja." Katja Hyry & Juha Pentikäinen (toim.), Uskonnot maailmassa. Helsinki: WSOY Mills, C. Wright 1990 Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Yliopistopaino. Mäkelä, Klaus (toim.) 1998 Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Helsinki: Gaudeamus. Niemelä, Pirkko, K. Lagerspetz & R. Näätänen 1991 Miten kirjoitan tieteellisen artikkelin. Porvoo: WSOY. Niskanen, Vesa (toim.) 1994 Tieteellisten menetelmien perusteista ihmistieteissä. Opiskelijan opas. LATK. Pesonen, Heikki (toim.) 1999 Uskontotieteen ikuisuuskysymyksiä. Kolmas, korjattu painos. Uskontotiede 1. Helsingin yliopisto: uskontotieteen laitos. Päivänsalo, Ville (toim.) 1997 Prosessia ja rautalankaa: gradun tekijän opas. Systemaattisen teologian laitoksen julkaisuja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Ragin, Charles C. 1989 The comparative method: moving beyond qualitative and quantitative strategies. Berkeley: University of California Press. Raunio, Kyösti 1999 Positivismi ja ihmistiede. Sosiaalitutkimuksen perustat ja käytännöt. Helsinki: Gaudeamus. Sakaranaho, Tuula (toim.) 2001 Retorinen tutkimus uskontotieteessä. Uskontotiede 7. Helsingin yliopisto: uskontotieteen laitos. Sakaranaho, Tuula 1998 The Complex Other: A Rhetorical Approach to Women, Islam and Ideologies in Turkey. Comparative Religion 3. Helsinki University: Department of Comprative Religion. Sjöblom, Tom 2000 Early Irish Taboos. Comparative Religion 5. Helsinki University: Department of Comparative Religion.

Sjöblom, Tom (toim.) 1997 Tutkija, tekstit ja uskonto. Uskontotiede 2. Helsingin yliopisto: uskontotieteen laitos. Uusitalo, Hannu 1991 Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Helsinki: WSOY. Venkula, Jaana 1998 Tietämisen taidot. Tieteelliseen toimintaan harjaantuminen yliopisto-opinnoissa. Helsinki: Gaudeamus.

Liite 1 Malli kansilehdestä: Luostariin jäämisen mielekkyys kreikkalaisen naisen elämässä Uskontotieteen pro gradu -tutkielma Teologinen tiedekunta Mari-Johanna Juntunen 20.9.2000 ÿ

Liite 2 Suuntaa antava malli tutkielman rakenteesta: 1. Johdanto (n. 5 sivua) - tutkimuksen aihe, tausta ja merkitys - aikaisempi tutkimus - tutkimustehtävän määrittely ja kysymykset 2. (tai 1 tai 3) Aineiston esittely (noin 5. sivua) - aineiston kuvaus - lähdekritiikki 3. Metodologinen viitekehys (noin. 10-15 sivua) - ulkoinen teoreettinen viitekehys: mihin uskontotieteelliseen ja muiden alojen tutkimuksen kenttään oma työ asettuu? - työn sisäinen teoreettinen viitekehys: missä teoreettisessa viitekehyksessä omaa aineistoa analysoidaan? - keskeiset käsitteet: käsitehistoriaa ja määrittely omassa työssä - aineiston keruun ja käsittelyn menetelmät 4. Varsinaiset analyysiluvut (noin 50-60 sivua) - otsikot lukujen sisällön mukaan X. Yhteenveto ja johtopäätökset (noin 5 sivua) -työn"saldo" - pohdintaa jatkotutkimuksesta Lähteet (oma aineisto) Kirjallisuus (aiheeseen ja metodologiaan liittyvä) ÿ