Ihminen luonnon ja kulttuurin välimaastossa Olympolainen näkökulma Ma klo 18.30 20 Opistotalo, Helsinginsali, Helsinginkatu 26 9.1. 2.4.2012 FM Jussi Tuovinen
Sarjan rakenne, osa 2 27.2. Apollon/Apollo: Uteliaisuus, muutos ja kasvu ihmisyyden mitta(ko?) 5.3. Artemis/Diana: Ihminen petojen sukua(ko?) 12.3. Afrodite/Venus: Ja suurin on rakkaus vai onko? 19.3. Hefaistos/Vulkanus: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka tekee työtä? 26.3. Dionysos/Bacchus: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka osaa huvitella? 2.4. Hermes/Merkurius: Onko ihminen (ainoa) eläin, joka käy kauppaa?
Yhteystiedot Aineisto löytyy osoitteesta: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palautetta luennoitsijalle: jussi.m.tuovinen@helsinki.fi
Apollo(n) Apollon (room. Apollo) on Zeuksen ja Leton poika ja Artemiin (metsästyksen jumalatar) kaksoisveli Alun perin luonteeltaan šamanistinen, hänen alaansa oli parannustaito, ennustus ja runollinen innostus Myöhemmin muuntui erityisesti valon ja auringon jumalaksi Suosi myös laulua ja soittoa Tärkein ennustustaidon ilmentymä oli vanhan ajan tunnetuin oraakkeli, Apollonin oraakkeli Delfoissa Parannustaito eriytyi myöhemmin jumala Asklepiokseen ja runollinen innostus muusiin
Apollon, Delos ja Delfoi Pääpalvontapaikkoja Delfoi ja Delos Syntyi Deloksen saarella, joka säilyi hänelle pyhitettynä Matkusti nuorena Delfoihin, jossa surmasi valtavan Python-käärmeen ja sai siten tämän oraakkelin Pythian Ilmestyi delfiininä kreetalaisille merimiehille ja vei heidät Delfoihin vartioimaan oraakkeliaan ja rakentamaan itselleen temppelin (Apollon Delfinios) Delfoissa Pythiaan kisat hänen kunniakseen
Apollonin rooleista Myöhempinä aikoina sekoittui osittain auringonjumala Helioksen ja siskonsa kuunjumala Selenen kanssa Etruskien mytologiassa tunnetaan nimellä Aplu Sai huomattavan aseman Roomassa erityisesti keisarin suojelusjumalana, varsinkin Augustuksen aikana Liittyi erityisesti keisarien haluun nähdä itsensä sivistyksen airueina eikä pelkästään ylipäällikköinä (vrt. Juppiter) tai sotapäällikköinä (Mars) Symboliikkaa erityisesti valon ja sivistyksen tuojana, toisaalta myös nuoruuden ja uteliaan innostuksen
Apollonin attribuutit Apollonin tunnetuimmat tunnukset ovat laakeriseppele ja lyyra, joista on tullut sittemmin yleisiä yliopistosivistyksen tunnuksia Näiden lisäksi hänellä esiintyy myös jousi, jolla hän saattaa ampua sekä vahingoittavia että parantavia nuolia, sekä joskus myös lyyraa (ei siis kitaraa) muistuttava kithara-soitin
Nuoruus ja sivistynyt uljaus Kuvataan yleensä alastomana ja pitkäkutrisena salskeana nuorena miehenä Hyvä esimerkki ns. Belvederen Apollo, joka on hyvin tunnettu antiikin veistos Kuvaa Apollonia, joka on juuri tavoittanut Python-käärmeen ja nuoli on lentänyt hänen jousestaan Löytyi 1400-luvulla ja vaikutti suuresti renessanssin kauneusihanteisiin
Python Python ("mädäntyä") oli kreikkalaisessa mytologiassa valtava tumma käärme, jonka Gaia, maa, oli synnyttänyt - tosin vastentahtoisesti Pythonin tehtävä oli vartioida Delfoissa oraakkelia, mutta Apollon, joka oli oppinut selvännäkemisen taidon metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumalalta Panilta, saapui paikalle ja tappoi Pythonin nuolillaan ottaakseen pyhäkön ja sen oraakkelin hallintaansa Käärmeen ruumiin mädäntyessä sen mukaan nimettiin myös itse kaupunki, Pytho eli Haisula
Leto ja Python Kirjailija Hyginus kertoo omassa versiossaan, että Python itse antoi ennustuksia Parnassos-vuorella Sen kohtaloksi oli kuitenkin määrätty kuolla Leton jälkeläisen kautta, ja kuultuaan, että Zeus oli tehnyt tämän raskaaksi, se lähti etsimään Letoa tappaakseen tämän Boreas, pohjoistuuli, vei kuitenkin Leton turvaan, ja Python joutui palaamaan tyhjin käsin Parnassokselle Leto synnytti Apollonin ja Artemiin, ja neljän päivän kuluttua Apollon ampui Pythonin kuoliaaksi nuolillaan kostaakseen äitinsä puolesta
Pythonin luut ja Pythian kisat Pythonin luut Apollon asetti temppeliinsä, jonka papitarta, Delfoin oraakkelia, kutsuttiin Pythiaksi tämän mukaan Pythia ei siis erisnimi vaan oraakkelin virkanimike Apollon asetti tapahtuman johdosta myös Pythian kisat, jotka järjestettiin hänen kunniakseen joka neljäs vuosi Delfoin pyhätössä
Delfoin oraakkeli Pythia Delfoi oli kautta antiikin maailman kuuluisa oraakkelistaan Oraakkeli Pythia lausui Apollonin temppelissä haltioituneessa tilassa ennustuksia vastauksena niihin kysymyksiin, joita hänelle esitettiin Apollonin papit tulkitsivat näitä ennustuksia pukien ne runomuotoon Esim. myöhempi filosofi ja kirjailija Plutarkhos toimi alun perin Delfoin pappina
Pythian toimenkuva ja urakierto Valittiin paikallisten neitojen keskuudesta ensin koulutettavaksi, ja vasta varttuneempana pääsi ennustustoimeen Ilmeisesti neitoja ei tarvinnut virkaan pakottaa, sillä se oli arvostettu ja tarjosi sosiaalisen nousun ja varman elannon Toisaalta työ oli vaativa ja raskas ja siihen liittyi monia rajoituksia Papitarten täytyi pysyä neitsyinä, syödä määrättyä ruokaa ja noudattaa säännöllisiä ja kurinalaisia elämäntapoja
Oraakkelitunnelmaan pääsy Eräiden käsitysten mukaan Pythian sekava tila saatiin aikaan niin, että häntä pidettiin ennen tehtäväänsä nälässä, kidutettiin ja suggeroitiin Kuitenkin ehkä uskottavamman selityksen mukaan temppelin lattiassa olevasta raosta nousi myrkyllisiä tuliperäisiä kaasuja (vrt. mätäneminen ), jotka saivat aikaan transsitilan Myös laakerinlehtien pureskelu saattoi edesauttaa transsitilaan pääsemistä
Alkuvalmistelut Koska itse jumala Apollon puhui Pythian kautta, vaadittiin monimutkaisia seremonioita, jotta jumalan ääni saatiin kuuluville Säilyneiden lähteiden perusteella on päätelty, että kysyjien, pappien ja Pythian oli ensin puhdistauduttava Kastalian lähteessä Apollon myötämielisyys varmistettiin ripottelemalla kylmää vettä pyhän vuohen päälle Jos vuohi alkoi väristä, oli se merkki siitä että oraakkeli-istunto voitiin aloittaa
Oraakkelisessio Kysyjien oli ensin ostettava pyhä leivonnainen ja uhrattava se alttarilla temppelin ulkopuolella Tämän jälkeen heidät vietiin yksitellen temppelin etuhuoneeseen, jossa he uhrasivat vuohen tai lampaan Sieltä he jatkoivat sisempään pyhäkköön odottamaan istunnon alkua Istunnon aikana Pythia istui kolmijalkaisella pronssijakkaralla kysyjien näkymättömissä, ja papit tulkitsivat hänen puheensa
Ennustusten tulkinta Oraakkelin ennustukset olivat yleensä hyvin monitulkintaisia Esim. Lyydian kuningas Kroisos lähetti sanansaattajan kysymään, kuinka hänen käy, jos hän ryhtyy sotaan Meediaa vastaan Oraakkeli vastasi: "Jos ylität rajan, suuri valtakunta tuhoutuu." Kroisos lähti voitonvarmana sotaan, jonka hävisi ja jossa tuhosi oman valtakuntansa Sitä saa, mitä tilaa
Ateenan puiset muurit Vastaavanlaisessa ennusteessa Ateenan kaupungille luvattiin voitto persialaisista puisten muurien suojassa Puisilla muureilla voitiin ymmärtää joko Akropoliin puista varustusta tai kaupungin sotalaivastoa Ateenan johtavan poliitikon Themistokleen johdolla Ateenassa sovellettiin jälkimmäistä tulkintaa ja siellä varustettiin suuren laivaston, joka tuhosi Persian laivaston ja siten persialaisten sotajoukon huollon Salamiin meritaistelussa
Oraakkelin vaikutus Oraakkelilla oli suuri merkitys erityisesti Kreikan kaupunkivaltioiden välisessä politiikassa Kuninkaat ja kaupunkivaltiot rakennuttivat Delfoihin monumentteja, patsaita ja kallisarvoisilla esineillä täytettyjä aarrekammioita Lahjoja lähetettiin kiitokseksi tai kunnioitukseksi Apollonia kohtaan, mutta samalla niillä pyrittiin osoittamaan oman kaupungin mahtia ja muistuttamaan muita saavutetusta menestyksestä
Oraakkelitoiminnan päättyminen Viimeisen tunnetun ennustuksensa oraakkeli lausui n. vuonna 362 Siinä oraakkeli vastasi Rooman keisari Julianus Apostatalle, että Apollonilla ei ole enää kattoa päänsä päällä, laakeripuun lehdet ovat vaienneet ja ennustusten lähteet ehtyneet." Vuonna 393 kristitty keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti
Pythian kisat Yhdet antiikin Kreikan neljistä panhelleenisistä kisoista, nykyaikaisten olympialaisten edeltäjistä Järjestettiin joka neljäs vuosi Delfoissa Apollonin pyhätössä ja tämän kunniaksi kaksi vuotta ennen Olympian kisoja, ja Nemean ja Isthmian kisojen välissä Järjestettiin ensimmäisen kerran joko vuonna 591 tai 586 eaa. Aluksi niissä kilpailtiin historioitsija ja maantieteilijä Pausaniaan mukaan vain Apollonin kunniaksi kirjoitetuilla hymneillä
Urheilu tulee kuvaan mukaan Seuraavissa kisoissa mukana olivat myös huilunsoitto, huilun säestyksellä laulaminen ja urheilulajeja Urheilulajit olivat muutoin samoja kuin Olympian kisoissa, paitsi ettei aluksi kilpailtu valjakkoajoissa Myöhemmin kisoihin lisättiin uusia lajeja (mm. nelivaljakkoajot) ja joistakin vanhoista luovuttiin, mutta pääpiirteissään kisojen sisältö pysyi samana pitkälle myöhäisantiikkiin ja kristinuskon nousuun asti
Apollo tänä päivänä Apollo voi tarkoittaa mm. seuraavia asioita: apollo eli isoapollo (Parnassius apollo), suurikokoinen päiväperhoslaji Apollo-teatteri New Yorkissa Henkivakuutusyhtiö Apollo Kulttuuriyhdistys Apollo ry Apollo-palkinto, dokumentaristien tunnustuspalkinto Apollon yhteiskoulu, helsinkiläinen koulu Apollo huutokauppakamari Useita Apollo-nimisiä aluksia
Ehkä se kuuluisin Apollo
Apolloninen - Dionyysinen Filosofi Friedrich Nietzschen esikoisteos Tragedian synty (1872) on innoittunut tutkielma klassisesta kreikkalaisesta näyttämötaiteesta Teoksen keskeinen käsitepari apolloninen-dionyysinen kuvaa kahden vastakkaisen ja toisiaan täydentävän tendenssin aiheuttamaa jännitettä kreikkalaisessa tragediassa ja elämänmuodossa
Apollonisuus ja dionyysisyys Apollonisuus tarkoittaa pyrkimystä kokemuksen järjestämiseen järjen ja logiikan stabiileihin muotoihin Dionyysisyys taas merkitsee jäsentymätöntä ja ekstaattista suoraa kokemusta Näyttämötaiteessa apolloninen ilmenee ennen kaikkea dialogissa musiikin ollessa dionyysisen toteutumispaikka Teoksen lopussa Nietzsche arvioi, kuinka dionyysinen voisi saada uuden ilmaisun saksalaisessa musiikissa ja vaikuttaa laajemminkin moderniin kulttuuriin
Tragedian ja elämän vastinparit Tragediassa dionyysinen ja apolloninen voima yhdistyvät Dionyysinen on rajat tuhoava, ekstaattinen, huumaava voima, johon liittyy myös kauhu ja epävarmuus Apolloninen voima taas antaa muodon ja kuvan, mahdollistaa etäisyyden ottamisen ja luo illuusion Tragediassa ihmisen ja jumalten rajat murtuvat, mutta samalla ne asetetaan taas uudelleen Apollonista voi pitää modernin eetoksen ilmentymänä, dionyysistä taas postmodernin